Itku ja tunteet

Riippuu näkökulmasta pitääkö epätasa-arvoisena sitä että naisella kyyneleet huppelehtivat herkemmin, vaiko sitä että miehen ei ole ihan niin helppo purkaa patoutumiaan harmittomalla tavalla.

On helppo halveksua naista ja vähätellä hänen itkujaan, ja on mielestäni surullista että mies voi kokea naisen tunteilun teennäisenä ja vilpillisenä. Kuitenkin kyseessä voi olla todellakin suorastaan fyysinen tarve purkautua, luulisi miesten ymmärtävän kuinka pakottava tarve tarve purkautumiseen on.

On myös helppo ivata miestä joka tarttuu mieluummin kirveeseen kuin alkaa tilittää tuntojaan. Voi olettaa että miehet ovat tunnevammaisia, joilta ei voi odottaa lainkaan inhimillistä käytöstä vaikka koko suku kuolisi yhteen läjään miehen ympärille.

Katsoin kerran jonkun tiedeohjelman jossa kokeeksi syötettiin mieshormonia vapaaehtoiselle naiselle (tämä nainen taisi jo entuudestaan olla keskimääräistä maskuliinisemmin suuntautunut yksilö). Mieshormonia jonkin aikaa käytettyään hän havaitsi ettei hän enää itkenyt. En muista testattiinko sitä miten hän kykenee tulkitsemaan ja erottamaan muiden ihmisten tunnetiloja. Se olisi ollut todella mielenkiintoinen koe, sillä se että miehet olettavat herkästi naisten itkevän pelkästään manipuloidakseen ja vilppiä harrastaakseen viittaa mielestäni siihen että miehet eivät osaa tunnistaa mitkä ovat aitoja ja mitkä teeskenneltyjä tunteita.

Mistä tämä kaikki naisten itkeskely ja miesten kykenemättömyys siihen johtuu? Uskoisin että pitää mennä alkuihmisten aikoihin asti. Toki naisen emootioita keikuttaa jatkuvan hormonivaihtelun aikaansaama stressi. Mutta naisen herkemmälle tunteikkuudelle on selvä biologinen tilaus: se että nainen kykenee tuntemaan vivahteikkaita ja monimutkaisiakin tunteita saa hänet kiintymään omiin jälkeläisiinsä siinä määrin, että hän jaksaa ja viitsii huoltaa nämä aikuisuuden kynnykselle asti.

Jos taas alkumies olisi vääntänyt itkua aina kun tuli pipi, niin miten hän olisi pärjännyt eloonjäämistaistelussa villieläimiä ja muita luonnon vastuksia vastaan käydessään, kun hän yksin tai yhdessä muiden miesten kanssa metsästi ja kalasti?

Mitä haluan tällä kirjoituksellani sanoa on se, että meidän pitäisi yrittää ymmärtää toisiamme eikä kuvitella ja odottaa toisistamme ja toisiltamme aina sitä pahinta.