Miksi naimisiin

liitto ei olekkaan mikään liitto, kuten nimikin avo sanoo. Äitilläs on ollut ukkoja vaikka kuinka.......nii...i.Varmaan, jos olis mennyt uudelleen naimisiin, ei ois niin helposti ukot vaihtunut...taitaa olla oikein ......palkinto/ko?

että avo- kirjoitti:

liitto ei olekkaan mikään liitto, kuten nimikin avo sanoo. Äitilläs on ollut ukkoja vaikka kuinka.......nii...i.Varmaan, jos olis mennyt uudelleen naimisiin, ei ois niin helposti ukot vaihtunut...taitaa olla oikein ......palkinto/ko?

Lue lisää

Jollei omalta saa tarpeeksi ni sit vieraisii

Tottakai se toisilla toimii että sitoo paremmin toisiinsa kun on avioliitossa.
Vaan kyllä se luo painetta toisille. Että siinä sitä sitten ollaan loppuelämä tän yhen kanssa (niinhän avioliiton olis tarkotus kestää). Ja ollaan tosiaan niin sitoutuneita että!
Ja hei samanlailla sitä petetään kun ollaan naimisissa kun avoliitossa missä toiset kokee että ei silmukka kiristä kaulaa niin pahasti.

uuuwiii kirjoitti:

Tottakai se toisilla toimii että sitoo paremmin toisiinsa kun on avioliitossa.
Vaan kyllä se luo painetta toisille. Että siinä sitä sitten ollaan loppuelämä tän yhen kanssa (niinhän avioliiton olis tarkotus kestää). Ja ollaan tosiaan niin sitoutuneita että!
Ja hei samanlailla sitä petetään kun ollaan naimisissa kun avoliitossa missä toiset kokee että ei silmukka kiristä kaulaa niin pahasti.

Lue lisää

..olet varmaan itse juuri tuollainen sika, joka pettää missä ja miten vaan. Mutta kaikki EIVÄT ole sellaisia! Itse kannatan avioliittoa erityisesti sen henkisistä syistä ja symbolisesta merkityksestä. Sitä paitsi haluan tehdä selvän pesäeron kaiken maailman avoihmisiin ja pettäjiin. Haluan viettää mieheni kanssa loppuelämäni - avioliitossa. Eikä siihen kuulu muita osapuolia, paitsi ehkä lapset. :)

Samaapa ihmettelen minä, tosin en pannu merkille kuin tuosta edellisestä viestistä. Ja onhan se mahdollista että se on edellisestä liitosta. Kaikkea sitä nykyään on ;)

Naimisiin meno on aika "turhaa", juuri sen takia kun se ei muuta suhteessa mitään. Naimisiin meno on ihan ok, jos se tapahtuu ilman suuria hääkekkereitä. Miks tuhlata rahansa tollaseen hömpötykseen?

Ja yks juttu on varma, on vaikeampi erota. Ja älkää nyt väittäkö että ei naimisiin menevät ihmiset muka eroa, tota ette itsekään usko.

Anna K kirjoitti:

Samaapa ihmettelen minä, tosin en pannu merkille kuin tuosta edellisestä viestistä. Ja onhan se mahdollista että se on edellisestä liitosta. Kaikkea sitä nykyään on ;)

Naimisiin meno on aika "turhaa", juuri sen takia kun se ei muuta suhteessa mitään. Naimisiin meno on ihan ok, jos se tapahtuu ilman suuria hääkekkereitä. Miks tuhlata rahansa tollaseen hömpötykseen?

Ja yks juttu on varma, on vaikeampi erota. Ja älkää nyt väittäkö että ei naimisiin menevät ihmiset muka eroa, tota ette itsekään usko.

Lue lisää

samaa mieltä olen.itse vasta sitten naimisiin kun eroamiseen saadaan kuolemanrangaistus lakiin.nykyään on meno sellaista että valehdellaan rakkaalleen heti alttarilla päin naamaa.

Anna K kirjoitti:

Samaapa ihmettelen minä, tosin en pannu merkille kuin tuosta edellisestä viestistä. Ja onhan se mahdollista että se on edellisestä liitosta. Kaikkea sitä nykyään on ;)

Naimisiin meno on aika "turhaa", juuri sen takia kun se ei muuta suhteessa mitään. Naimisiin meno on ihan ok, jos se tapahtuu ilman suuria hääkekkereitä. Miks tuhlata rahansa tollaseen hömpötykseen?

Ja yks juttu on varma, on vaikeampi erota. Ja älkää nyt väittäkö että ei naimisiin menevät ihmiset muka eroa, tota ette itsekään usko.

Lue lisää

Ei muuta mitään ja on "turhaa", mutta silti on ok? Miksi on ok?

Voihan joku pitää naimisiin menemistä täysin turhana (en tarkoita juhlia). Eihän siinä naimisiin menemisessä suuri vaiva ole (jos ei järjestä juhlia), mutta ei kai sitä silti tarvi tehdä, jos siitä ei mitään koe saavansa.

Tässä tapauksessa kumpikin kokee naimisiin menemisen turhaksi (alkuperäinen kirjoittaja). Mutta näissä tapauksissa epäilen, missä toiselle naimisiin meneminen olisi tärkeää ja toinen ei voi mennä kun se on "turhaa" ja "ei muuta mitään" (muuttaa ainakin sen että toinen on tyytyväisempi?). Taitaa olla syy jossain muualla? Kyllä minä voin tehdä jotain turhaakin, jos toiselle se on tärkeä asia? Ja siitä ei ole minulle mitään haittaa. Mutta jos toinenkaan ei halua, niin ehkä sitten ei ole sitä yhtäkään syytä.

markkinoilla kirjoitti:

Ei muuta mitään ja on "turhaa", mutta silti on ok? Miksi on ok?

Voihan joku pitää naimisiin menemistä täysin turhana (en tarkoita juhlia). Eihän siinä naimisiin menemisessä suuri vaiva ole (jos ei järjestä juhlia), mutta ei kai sitä silti tarvi tehdä, jos siitä ei mitään koe saavansa.

Tässä tapauksessa kumpikin kokee naimisiin menemisen turhaksi (alkuperäinen kirjoittaja). Mutta näissä tapauksissa epäilen, missä toiselle naimisiin meneminen olisi tärkeää ja toinen ei voi mennä kun se on "turhaa" ja "ei muuta mitään" (muuttaa ainakin sen että toinen on tyytyväisempi?). Taitaa olla syy jossain muualla? Kyllä minä voin tehdä jotain turhaakin, jos toiselle se on tärkeä asia? Ja siitä ei ole minulle mitään haittaa. Mutta jos toinenkaan ei halua, niin ehkä sitten ei ole sitä yhtäkään syytä.

Lue lisää

Niin tuo on kuultu monta kertaa, että "naimisiin meneminen ei muuta mitään". Pitäisikö sen muuttaa? Jos suhteessa esim. menee huonosti, ei se paremmaksi muutu naimisiin menemisellä?

Tavallaan se ei muuta. Mutta se kuvastaa sitä, että halutaan olla loppuelämän yhdessä. Se on viesti toiselle ja muille siitä.

Avioeroa pidetään myös jotenkin isompana asiana kuin ”avoeroa”. Minulla on tuttuja jotka ovat olleet useamman kerran avoliitossa. Naimisiin mennessään he sanoivat, että eivät halua mennä kuin kerran naimisiin ja olivat jotenkin enemmän tosissaan sen homman kanssa. En ole kuullut kenenkään suusta, että haluaa mennä vaan kerran avoliittoon… Vaikka usean vuoden avoliitosta eroaminenkin on rankka paikka. Mutta vuoden avoliitosta eroaminen ja vuoden avioliitosta eroaminen on minusta eri asia. On isompi kynnys ottaa ero jo vuoden avioliiton jälkeen. Siksi avioliittoon menemistä harkitaankin usein pidempään.

Avioliitossa on puolen vuoden harkinta-aika, avoliitossa ei ole. Erot ei ole isoja, mutta kyllä niitä on.

Anna K kirjoitti:

Samaapa ihmettelen minä, tosin en pannu merkille kuin tuosta edellisestä viestistä. Ja onhan se mahdollista että se on edellisestä liitosta. Kaikkea sitä nykyään on ;)

Naimisiin meno on aika "turhaa", juuri sen takia kun se ei muuta suhteessa mitään. Naimisiin meno on ihan ok, jos se tapahtuu ilman suuria hääkekkereitä. Miks tuhlata rahansa tollaseen hömpötykseen?

Ja yks juttu on varma, on vaikeampi erota. Ja älkää nyt väittäkö että ei naimisiin menevät ihmiset muka eroa, tota ette itsekään usko.

Lue lisää

Hei,

Sinun mielestäsi avioliitto on ehkä turhaa, mutta toisen mielestä ei.

Minusta avioliitto on vielä vahvempi sitoutuminen kuin avoliitto. Halusin sinetöidä suhteemme ystävien ja perheen edessä. Ja Jumalan? Ehkä hänenkin, vaikken muuten käy kirkossa.

En itse usko, että avioliitto johtaa herkemmin eroon. Kyllähän ne avoliitotkin repeävät aika tiuhaan tahtiin mutta tiloastoa niistä ei ole kun niitä ei rekisteröidä... :-) Jos katson omaa kaveripiiriä niin kyllä moni on ollut avoliitossa > 1 kertaa...

amen kirjoitti:

samaa mieltä olen.itse vasta sitten naimisiin kun eroamiseen saadaan kuolemanrangaistus lakiin.nykyään on meno sellaista että valehdellaan rakkaalleen heti alttarilla päin naamaa.

Lue lisää

Olet siis sitä mieltä, että avioliiton ja avoliiton välillä on eroa tai pitäisi olla. Alttarilla ei saa valehdella ja ei saa erota. Avoliitosta saa mielestäsi erota? Entä pettäminen?

Et siis mene naimisiin koska pelkäät eroavasi (esim. toinen ottaa eron)? Avoliittoon voit mennä, ero ei haittaa niin paljon? Siis tässähän on kohdallasi selvä ero avo-ja avioliiton välillä?

Sinun syysi olisi siis mennä naimisiin siksi, että se toisi varmuuden, että toinen on kanssasi lopun elämäänsä. Harva haluaisi ottaa kuolemanrangaistuksen. Mutta voisihan sitä vain kieltää eromisen? Tehdä siitä mahdottoman, kun avioeroja ei myönnetä? Vai tarkoitatko myös asumuseroja?

Pitäisikö pettämisestäkin sitten laatia rangaistus? Vai pitäisikö siitäkin rangaista, että avioliitto ei enää toimi, ei rakasta enää toista...? Kuka haluaa väkisin olla kuolleessa suhteessa (ja tunteilleen ei voi mitään)? Ehkä avioliittokoulut tai pakolliset pariterapiat olisi parempia?

Heinähattu kirjoitti:

Olet siis sitä mieltä, että avioliiton ja avoliiton välillä on eroa tai pitäisi olla. Alttarilla ei saa valehdella ja ei saa erota. Avoliitosta saa mielestäsi erota? Entä pettäminen?

Et siis mene naimisiin koska pelkäät eroavasi (esim. toinen ottaa eron)? Avoliittoon voit mennä, ero ei haittaa niin paljon? Siis tässähän on kohdallasi selvä ero avo-ja avioliiton välillä?

Sinun syysi olisi siis mennä naimisiin siksi, että se toisi varmuuden, että toinen on kanssasi lopun elämäänsä. Harva haluaisi ottaa kuolemanrangaistuksen. Mutta voisihan sitä vain kieltää eromisen? Tehdä siitä mahdottoman, kun avioeroja ei myönnetä? Vai tarkoitatko myös asumuseroja?

Pitäisikö pettämisestäkin sitten laatia rangaistus? Vai pitäisikö siitäkin rangaista, että avioliitto ei enää toimi, ei rakasta enää toista...? Kuka haluaa väkisin olla kuolleessa suhteessa (ja tunteilleen ei voi mitään)? Ehkä avioliittokoulut tai pakolliset pariterapiat olisi parempia?

Lue lisää

Hah!

Ongelma on lähinnä se suuri joukko henkilöitä, jotka eivät muuta tee kuin vaihtavat pariaan, koska se on NIIN jännää! Ja siten aiheuttavat varsin suurta tarpeetonta päänvaivaa niille, jotka olisivat vakavammin liikenteessä! Kyseessä on samankaltainen luonne kuin on näpistelijällä kaupoissa... näpistellään siitä saadun tunteen takia, ilman että se olisi edes tarpeellista.

Samalla lailla kyseiset puolisonvaihtajat eivät muuta elämässään teekkään kuin yrittävät iskeä yhä uusia ja uusia kumppaneita ("huoraluonne"). Varsin yleinen harrastus ns. sinkkukaupungeissa. Lopputulos on, että kaikkien suhteet ovat pilalla ja kaikki ovat lapsettomia sinkkuja. Ja ihmettelevät miksi mikään ei toimi.

Toimiva parisuhde edellyttää molemminpuolista positiivista suhtautumista, uskollisuutta sekä luottamusta! Ja siitä huolimatta kyllästymisen vaara on erittäin suuri, nykyisessä tarjonnassa.
Jokainen suhde on kuollut jossain vaiheessa, mutta ei ainainen parinvaihtokaan hyödytä... samat ongelmat löytyvät TAAS seuraavasta suhteesta, aivan varmasti! Ongelma on yleensä jokaisessa itsessään! Pitäisi valita yksi ja sitten panostaa siihen riittävästi! Niin saisi enemmän tuloksia!

"Valittavat sinkut kaatopaikalle!"

Anna K kirjoitti:

Samaapa ihmettelen minä, tosin en pannu merkille kuin tuosta edellisestä viestistä. Ja onhan se mahdollista että se on edellisestä liitosta. Kaikkea sitä nykyään on ;)

Naimisiin meno on aika "turhaa", juuri sen takia kun se ei muuta suhteessa mitään. Naimisiin meno on ihan ok, jos se tapahtuu ilman suuria hääkekkereitä. Miks tuhlata rahansa tollaseen hömpötykseen?

Ja yks juttu on varma, on vaikeampi erota. Ja älkää nyt väittäkö että ei naimisiin menevät ihmiset muka eroa, tota ette itsekään usko.

Lue lisää

ja saa siunauksen suhteeseen.

xxx_1 kirjoitti:

Hah!

Ongelma on lähinnä se suuri joukko henkilöitä, jotka eivät muuta tee kuin vaihtavat pariaan, koska se on NIIN jännää! Ja siten aiheuttavat varsin suurta tarpeetonta päänvaivaa niille, jotka olisivat vakavammin liikenteessä! Kyseessä on samankaltainen luonne kuin on näpistelijällä kaupoissa... näpistellään siitä saadun tunteen takia, ilman että se olisi edes tarpeellista.

Samalla lailla kyseiset puolisonvaihtajat eivät muuta elämässään teekkään kuin yrittävät iskeä yhä uusia ja uusia kumppaneita ("huoraluonne"). Varsin yleinen harrastus ns. sinkkukaupungeissa. Lopputulos on, että kaikkien suhteet ovat pilalla ja kaikki ovat lapsettomia sinkkuja. Ja ihmettelevät miksi mikään ei toimi.

Toimiva parisuhde edellyttää molemminpuolista positiivista suhtautumista, uskollisuutta sekä luottamusta! Ja siitä huolimatta kyllästymisen vaara on erittäin suuri, nykyisessä tarjonnassa.
Jokainen suhde on kuollut jossain vaiheessa, mutta ei ainainen parinvaihtokaan hyödytä... samat ongelmat löytyvät TAAS seuraavasta suhteesta, aivan varmasti! Ongelma on yleensä jokaisessa itsessään! Pitäisi valita yksi ja sitten panostaa siihen riittävästi! Niin saisi enemmän tuloksia!

"Valittavat sinkut kaatopaikalle!"

Lue lisää

Miehen kans paljon puhutaan noista ongelmista ja ollaan suunnilleen samaa mieltä asiasta.

Jotkut ihmiset luulee, että on varmempaa kun on esim. "joku varalla" kun seurustelee yhden kanssa. Mikään muu ei todellisuudessa ole sen epävarmempaa - mutta kerropa se heille !

Monien on myuös vaikea tajuta sitä pysähtynyttä tilannetta, joka tulee jokaiseen suhteeseen jossain vaiheessa. He ovat myös liian lyhytnäköisiä käsittämään, että se pysähtynyt vaihe menee ohi ja sen jälkeen seuraa taas kaksin verroin antoisampaa aikaa. Vaan jos ei jaksa odottaa, ei koskaan saa kokea mitään elämää suurempaa. Mutta - kerropa se jollekin joka ei sitä ymmärrä....

Osasyy parin vaihtamiseen ja houkutuksiin lankeamiseen on toki se, että ihmisillä on keskimäärin huono itseluottamus. Hiukan kun joku kiinnittää huomiota, iskee tai flirttaa, tämä huonon itseluottamuksen omaava henkilö luulee, että hän on maailman ihmeellisin ihminen ja unohtaa sillä hetkellä olevansa varattu.

Jos ihmisellä on noin yleensä paha olla, hän on huomattavasti alttiimpi tarjolla olevaan syrjähyppyyn. Jos hän ajattelee olevansa ruma, riittämätön, ei tarpeeksi kaunis jne, niin jonkun ulkopuolisen vakuuttelut ja seksuaaliset ehdotukset pistävät tällaiselta ihmiseltä pään pyörälle: "Joku huomasi mut !"

Tiina kirjoitti:

ja saa siunauksen suhteeseen.

Jumalan silmissä nainen ja mies on naimisissa, kun ne harrastavat seksiä ensimmäisen kerran. "Maallista" avioliittoa siihen ei sinänsä tarvita. Tietysti tämä tarkoittaa myös sitä, että sen ensimmäisen kumppanin pitäisi olla myös viiminen.

joopajaapa kirjoitti:

Jumalan silmissä nainen ja mies on naimisissa, kun ne harrastavat seksiä ensimmäisen kerran. "Maallista" avioliittoa siihen ei sinänsä tarvita. Tietysti tämä tarkoittaa myös sitä, että sen ensimmäisen kumppanin pitäisi olla myös viiminen.

Lue lisää

Raamatun kohdan jossa asia noin ilmoitetaan?

tosta mekin puhuttu kirjoitti:

Miehen kans paljon puhutaan noista ongelmista ja ollaan suunnilleen samaa mieltä asiasta.

Jotkut ihmiset luulee, että on varmempaa kun on esim. "joku varalla" kun seurustelee yhden kanssa. Mikään muu ei todellisuudessa ole sen epävarmempaa - mutta kerropa se heille !

Monien on myuös vaikea tajuta sitä pysähtynyttä tilannetta, joka tulee jokaiseen suhteeseen jossain vaiheessa. He ovat myös liian lyhytnäköisiä käsittämään, että se pysähtynyt vaihe menee ohi ja sen jälkeen seuraa taas kaksin verroin antoisampaa aikaa. Vaan jos ei jaksa odottaa, ei koskaan saa kokea mitään elämää suurempaa. Mutta - kerropa se jollekin joka ei sitä ymmärrä....

Osasyy parin vaihtamiseen ja houkutuksiin lankeamiseen on toki se, että ihmisillä on keskimäärin huono itseluottamus. Hiukan kun joku kiinnittää huomiota, iskee tai flirttaa, tämä huonon itseluottamuksen omaava henkilö luulee, että hän on maailman ihmeellisin ihminen ja unohtaa sillä hetkellä olevansa varattu.

Jos ihmisellä on noin yleensä paha olla, hän on huomattavasti alttiimpi tarjolla olevaan syrjähyppyyn. Jos hän ajattelee olevansa ruma, riittämätön, ei tarpeeksi kaunis jne, niin jonkun ulkopuolisen vakuuttelut ja seksuaaliset ehdotukset pistävät tällaiselta ihmiseltä pään pyörälle: "Joku huomasi mut !"

Lue lisää

Juuri näin. Pitää hyvin pitkälti paikkansa tämä "huonon itsetunnon" teoria. Se aiheuttaa myös ylimääräistä jännitettä parin välille sekä eripuraa ja epäluottamusta.

Ja pidettäköön nyt hyvä itsetuntemus erillään tulvivasta egoismista! Kultainen keskitie tässäkin asiassa. Eli tunne itsesi, luota itseesi, mutta älä pröystäile äläkä anna itsetuntosi aliarvioida muita!

vielä kirjoitti:

Raamatun kohdan jossa asia noin ilmoitetaan?

Ja mitäköhän tekoa Raamatulla on Jumalan kanssa?
Sehän on vain ihmisten tuhansia vuosia sitten kirjoittama tarinakirja.

xxx_1 kirjoitti:

Hah!

Ongelma on lähinnä se suuri joukko henkilöitä, jotka eivät muuta tee kuin vaihtavat pariaan, koska se on NIIN jännää! Ja siten aiheuttavat varsin suurta tarpeetonta päänvaivaa niille, jotka olisivat vakavammin liikenteessä! Kyseessä on samankaltainen luonne kuin on näpistelijällä kaupoissa... näpistellään siitä saadun tunteen takia, ilman että se olisi edes tarpeellista.

Samalla lailla kyseiset puolisonvaihtajat eivät muuta elämässään teekkään kuin yrittävät iskeä yhä uusia ja uusia kumppaneita ("huoraluonne"). Varsin yleinen harrastus ns. sinkkukaupungeissa. Lopputulos on, että kaikkien suhteet ovat pilalla ja kaikki ovat lapsettomia sinkkuja. Ja ihmettelevät miksi mikään ei toimi.

Toimiva parisuhde edellyttää molemminpuolista positiivista suhtautumista, uskollisuutta sekä luottamusta! Ja siitä huolimatta kyllästymisen vaara on erittäin suuri, nykyisessä tarjonnassa.
Jokainen suhde on kuollut jossain vaiheessa, mutta ei ainainen parinvaihtokaan hyödytä... samat ongelmat löytyvät TAAS seuraavasta suhteesta, aivan varmasti! Ongelma on yleensä jokaisessa itsessään! Pitäisi valita yksi ja sitten panostaa siihen riittävästi! Niin saisi enemmän tuloksia!

"Valittavat sinkut kaatopaikalle!"

Lue lisää

Puhut täyttä asiaa, enkä siksi enää toistele näkemyksiäsi kun kerran olen niistä samaa mieltä. Sen sijaan puran omia käsityksiäni:

Ihmiset, jotka eivät usko pitkään liittoon siitä syystä että eivät ole löytäneet useista yrityksistä huolimatta sellaista ihmistä johon uskaltaisivat sitoutua, eivät ymmärrä sitä että ei av(i)opuolisoa valita kuin kaupasta: "siinä pitää olla tämä, tämä ja tämä ominaisuus ennen kuin kelpaa, ja missään tapauksessa en suostu itse muuttamaan mitään itsessäni että saisin suhteen toimimaan"

Näillä ihmisillä kestävän suhteen perusteet ovat vääristyneet. Ei kestävä suhde rakennu vain sillä, että X kohtaa vihdoin sen oikean Y:n kahdensadan epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Toimiva suhde ei synny rakentamatta.

Kaikki tuntemani pariskunnat jotka ovat pysyneet yhdessä pitkään, ovat tinkineet alkuperäisistä vaatimuksistaan huomattavasti. Eräskin paatunut citysinkku ei löytänyt mielestään miestä mistään, kunnes sitten jossain vaiheessa ilmeisesti vakuuttui, että tällaisin näkemyksin hän ei puolisa saa, ja otti eri asenteen. Nyt hän on naimisissa, ja on suoraan sanoen junttiutunut kovasti siitä mitä oli ennen, mutta on ilmeisen tyytyväinen tilanteeseensa kuitenkin.

höh kirjoitti:

Ja mitäköhän tekoa Raamatulla on Jumalan kanssa?
Sehän on vain ihmisten tuhansia vuosia sitten kirjoittama tarinakirja.

huomaat, ETTÄ NIILLÄ ON TOSIPALJON.Avaa Raamattu niin yllätyt.Et ilm. ole katsonut kun tuollaista kysyt?

B.Wisser kirjoitti:

Puhut täyttä asiaa, enkä siksi enää toistele näkemyksiäsi kun kerran olen niistä samaa mieltä. Sen sijaan puran omia käsityksiäni:

Ihmiset, jotka eivät usko pitkään liittoon siitä syystä että eivät ole löytäneet useista yrityksistä huolimatta sellaista ihmistä johon uskaltaisivat sitoutua, eivät ymmärrä sitä että ei av(i)opuolisoa valita kuin kaupasta: "siinä pitää olla tämä, tämä ja tämä ominaisuus ennen kuin kelpaa, ja missään tapauksessa en suostu itse muuttamaan mitään itsessäni että saisin suhteen toimimaan"

Näillä ihmisillä kestävän suhteen perusteet ovat vääristyneet. Ei kestävä suhde rakennu vain sillä, että X kohtaa vihdoin sen oikean Y:n kahdensadan epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Toimiva suhde ei synny rakentamatta.

Kaikki tuntemani pariskunnat jotka ovat pysyneet yhdessä pitkään, ovat tinkineet alkuperäisistä vaatimuksistaan huomattavasti. Eräskin paatunut citysinkku ei löytänyt mielestään miestä mistään, kunnes sitten jossain vaiheessa ilmeisesti vakuuttui, että tällaisin näkemyksin hän ei puolisa saa, ja otti eri asenteen. Nyt hän on naimisissa, ja on suoraan sanoen junttiutunut kovasti siitä mitä oli ennen, mutta on ilmeisen tyytyväinen tilanteeseensa kuitenkin.

Lue lisää

...mitä nuorempana sen kumppanin löytää, sitä helpommin yhteiselo saa tuulta alleen. Nimittäin nuorena on elämä silläviisiin vasta alussa, että vasta mietitään ja kokeillaan, eikä siis kaikki asiat ole jo päässä & sydämessä järjestäytyneet.

Toisinsanoen nuorempana on paljon sopeutuvaisempi toisten tavoille ja tottumuksille, kun ei ehkä itsellekään ole selvää minkälaiseen elämäntyyliin itse pyrkii. Jos parinetsintä on käynnissä vielä liki (tai yli) kolmikymppisenäkin, niin siinä vaiheessa kuka tahansa on jo ehtinyt hankkia itselleen paljon erilaisia "pinttyneitä" tapoja. On molemmin puolin rankkaa yrittää elää yhdessä, jos aina törmäillään elintapojen erilaisuuteen.

Tiina kirjoitti:

ja saa siunauksen suhteeseen.

pitääkö sitä jumalaa ja uskontoa jokaiseen paikkaan tunkea??? jeesustelijat ei varmaan tajua oikeesti ärsyttävänsä muita ihmisiä joille jumalat ja uskonnot on ihan yks hailee!!! ja jotka ei sitä OMASTA TAHDOSTAAN HALUA USKOA!!!!! kunnioittaisitte sitä hiukan ja muitakin kuin vain teitä omianne... me sentään annetaan teidän paasata joka nurkassa omia näkemyksiänne ihan rauhassa.. kohta alkaa vaan ihan oikeesti menee hermot...

hohhoijaa kirjoitti:

pitääkö sitä jumalaa ja uskontoa jokaiseen paikkaan tunkea??? jeesustelijat ei varmaan tajua oikeesti ärsyttävänsä muita ihmisiä joille jumalat ja uskonnot on ihan yks hailee!!! ja jotka ei sitä OMASTA TAHDOSTAAN HALUA USKOA!!!!! kunnioittaisitte sitä hiukan ja muitakin kuin vain teitä omianne... me sentään annetaan teidän paasata joka nurkassa omia näkemyksiänne ihan rauhassa.. kohta alkaa vaan ihan oikeesti menee hermot...

Lue lisää

Ihan samaa mieltä! Kun avaan jonkun viestin (otsikosta ei aina tiedä mitä on tulossa) suljen sen saman tien lukematta loppuun kun huomaan, että siellä on tätä paasausta. Kun ei kiinnosta tippaakaan. Vaikka tottakai hekin saa kirjoittaa tänne ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä... Kunhan hekin muistavat sen myös. Ja kunnioittavat muita.

Tosin tuntuu, että onko ne edes heidän mielipiteitänsä ja ajattelevatko itse. Luettelevat (siteeraavat) usein pelkkiä Raamatun lauseita.

Jos ja kun en ole uskovainen niin mua ei kiinnosta eikä se vaikuta mun mielipiteeseeni (ja tekoihin) avioliitosta, avoliitosta eikä mistään muustakaan mitä Raamatussa sanotaan.

höh kirjoitti:

Ja mitäköhän tekoa Raamatulla on Jumalan kanssa?
Sehän on vain ihmisten tuhansia vuosia sitten kirjoittama tarinakirja.

eihän sitä tiedä minkälainen huru ukko noitakin on kirjoitellut nyt muutaman tuhannen vuoden päästä uskotaan et se on ollu joku taivaan lahja ..

Tottakai luulisi avoliittoja purkautuvan enemmän. Moni muuttaa yhteen huomattavan lyhyemmän yhdessäolon jälkeen kuin menevät naimisiin. Naimisiin menemistä saatetaan harkita useita vuosia esim. 10 vuotta. Ja ei saa kovin suurta ihmettelyä, jos muuttaa yhteen 6 kk seurusteltuaan. Jos menee naimisiin siinä ajassa niin ihmiset pitää sitä kiirehtimisenä.

Joo minä tunnen avoparin jotka olivat 25 vuotta yhdessä. Mutta ei kaikki tuntemani avioparitkaan ole eronneet lyhyemmässä ajassa.

Ja juhlista: Jos kokee ne turhaksi niin ei pidä niitä. Mutta kaikki ei koe niitä turhaksi ja saa pitää juhlat jos haluaa. Minä koen monta asiaa turhaksi mitä joku toinen ei koe jne. Makuasioita. Ja jos omilla rahoillaan maksaa niin mitä se muita haittaa?

Eli vastaukseni kysymykseen on, ei voida pitää turhina.

Erittäin monen kohdalla, ellei lähes jokaisessa suhteessa varmasti ajatellaan avoliittoa "koeaikana", jolloin katsotaan miten elämä saman katon alla sujuu. Sitähän se käytännössä on, ja hyvä niin. Jos heti avioituisi kun yhteen muuttaa, olisi avioerotilasto vieläkin ikävämpi. Jos joku ei katso tarpeelliseksi edetä avoliitosta avioon, niin eipä siihen kukaan pakota. Kukin tehköön kuten parhaaksi näkee.

Minulle ja miehelleni on itsestäänselvyys, että haluamme naimisiin. Muuta syytä en osaa sanoa, kuin että se tuntuu oikealta. Rakastamme toisiamme ja haluamme sitoutua avioliittoon-toisiimme. Kun aikanaan perustamme perhettä, niin yhteenkuuluvuuden tunne on vahvempi kun kaikki ovat virallisesti samaa perhettä. Niin minusta tuntuu. Ja näistä henkisen puolen tunteista on paha väitellä. Ne ovat niin henkilökohtaisia asioita.

Minua häiritsi, kun joku sanoi hääjuhlaa turhaksi. Sekin on aivan henkilökohtainen näkemys. Mikä kenellekin on turhaa ja mikä ei. Kuten Appu totesi, mikä hääjuhlasta tekee turhemman kuin muista perhejuhlista? On totta, että rahaa siihen saa kulumaan, sen määrän tosin jokainen pari saa itse päättää. Minulle hääjuhla on tärkeä.Haluan juhlistaa tätä onnellista tapahtumaa läheisteni kanssa. Kyllä sitä rahaa voi turhempaankin laittaa kuin iloiseen yhdessäoloon rakkaiden ihmisten kanssa hyvän ruuan ja musiikin parissa Suomen kauniissa luonnonhelmassa :)

Moni pitää esim. oman lapsen ylioppilaaksi pääsyä niin tärkeänä ja hienona asiana, että haluaa järjestää sen kunniaksi juhlat. Moni juhlii esim. 50 -vuotissyntymäpäivään. Itse olin sellaisissa juhlissa ja oli yhtä suuret kuin jonkun häät ja rahaa oli käytetty.

Moni pitää myös naimisiin menemistä sellaisena asiana, että sitä haluaa juhlistaa. Ainahan juhliin ei tietysti tarvitse syytä. Jos joku haluaa juhlia ja rahaa on niin mikäs siinä! Ja ei hyvät juhlat ole aina kalliit.

Oletteko muuten juhlistaneet yhteen muuttamistanne? Siis avoliittoon menemistä? Jos se on yhtä hieno asia, miksi sitä ei juhlita? No kyllä minua esim. ainakin yksi tai kaksi onnitteli, kun muutin poikaystäväni kanssa aikoinani yhteen. Lahjoja sen sijaan eivät ostaneet. Enkä tarkoita, että lahjat ja juhlat olisi pääasia. Vaan ne kertovat ehkä jostain. Siitä, että naimisiin menemistä arvostetaan ja se on asia josta halutaan onnitella ja jota halutaan juhlia.

halvaks tulee. ei osamaksua. ei jälleenmyyjille

Samaa ihmettelen!

Toivottavasti nämä lapset ei mene koskaan kenenkään häihin vieraaksi. Miksi juhlia toisten naimisiin menemistä, jos pitää sitä naurettavana touhuna? Saahan sitä naureskella, mutta kyllä minä kunnioittaisin muiden päätöstä ja elämäntyyliä. Joku voi naureskella yhtä hyvin lapsenne elämän valinnoille. Miksi joku valinta olisi oikeampi kuin toinen? Kaikille ei sovi samat tavat.

Kiitos Mataleena 1!Olet oikeassa,rakkaus kestää KAIKEN!Ja siittä esimerkkinä 44 aviovuoden jälkeen yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa ja sen kuvan voit katsoa tästä: http://spaces.msn.com/members/kotisavu/ ja siellä aidanvieressä kaksi onnellista kaikesta huolimatta mitä muut kirjoittelevat:Turhaa löpinää?!
Matti ja Anja.

Me mentiin naimisiin pelkästä rakkaudesta, kun tuntu siltä et yhdessä tätä elämää eletään kuitenkin. Kymmenen vuotta taivalta on nyt takana naimisissa ja eikä tosiaan ollut mitään juhlia, maistraatissa kävästiin keskiviikkona ja sen jälkeen töihin.

Mites se onnistui? Olivatko he eronneet tämän uuden avomiehen kanssa? Jos metsät ja pellot oli mummon nimissä tai molempien ei hän olisi voinut niitä myydä. Vaikka olisivat olleet naimisissa. Ilman mummosi suostumusta. Naimisissa ollessa omaisuus ei ole yhteistä vaan erotessa vasta niitä aletaan jaella.

Vai olenko väärässä?

Häh? kirjoitti:

Mites se onnistui? Olivatko he eronneet tämän uuden avomiehen kanssa? Jos metsät ja pellot oli mummon nimissä tai molempien ei hän olisi voinut niitä myydä. Vaikka olisivat olleet naimisissa. Ilman mummosi suostumusta. Naimisissa ollessa omaisuus ei ole yhteistä vaan erotessa vasta niitä aletaan jaella.

Vai olenko väärässä?

Lue lisää

Ei kun siis uuden aviomiehen kanssa piti kirjoittaa eikä avomiehen... ratkaiseva kirjain jäi pois!

Häh? kirjoitti:

Mites se onnistui? Olivatko he eronneet tämän uuden avomiehen kanssa? Jos metsät ja pellot oli mummon nimissä tai molempien ei hän olisi voinut niitä myydä. Vaikka olisivat olleet naimisissa. Ilman mummosi suostumusta. Naimisissa ollessa omaisuus ei ole yhteistä vaan erotessa vasta niitä aletaan jaella.

Vai olenko väärässä?

Lue lisää

Onnistuu. Eiköhän se suostumus ole silloin annettu kun oltu rakastuneita. Sit jälkikäteen kun toinen esim. kuollut tai perilliset tulee katkeriksi kun omaisuus onkin myyty... Huom! Jälkikäteen. Silloinhan ketään ei ole haitannut kun omaisuutta myyty.

Jurri kirjoitti:

Onnistuu. Eiköhän se suostumus ole silloin annettu kun oltu rakastuneita. Sit jälkikäteen kun toinen esim. kuollut tai perilliset tulee katkeriksi kun omaisuus onkin myyty... Huom! Jälkikäteen. Silloinhan ketään ei ole haitannut kun omaisuutta myyty.

Lue lisää

No jos on antanut suostumuksen niin sen voi antaa avoliitossakin. Eli miten tuo omaisuuden myyminen liittyi avioliittoon? Yhtä hyvin se olisi voinut tapahtua avoliitossakin! Silloinkin voi olla rakastunut...

On omituisia kirjoituksia! Tuskin tuo pelkästään avioliitosta johtui! Miehesi (vaimosi?) oli jokin sadisti.

Ei ole tietenkään kaikkien avioliitto onnellinen, tuskin kukaan on niin väittänytkään. Mutta ei ole avoliittokaan.

Onpa sinulla kummallinen käsitys avioliitosta. Vaikka kirkkohäät pidämmekin, annan lupauksen ikuisesta yhdessäolosta MIEHELLENI, en pelkästään Jumalalle.

Olet siis sitä mieltä, että puolisolle tehdyn lupauksen voi rikkoa, mutta Jumalalle tehtyä ei? Olen kyllä vähän eri mieltä.

Eiks oo maailma vinksahtanut päälaelleen.Nyt tosiaan homot ja lesbot "taistelee" avioliiton puolesta. Ja se perinteinen asetelma avioliitosta miehen ja naisen välillä on muotoutunut taisteluksi avioliittoa vastaan!!!!Hu, hu mihin tää boltsi on menossa.....

Tuntuu kuin olisit aina kulloisenkin virtauksen ja kumppanisi vietävissä. Tee jotain elämälles, äläkä katso sivusta. Vaan kykenisitkö lopulta yksin yhtään mihinkään?

Jos ihminen ei tota vertaa osaa pitää huolta siitä, että tietää, missä mennään, on varmaan parempi antaakin itsemääräämisoikeus suosiolla viisaammalle.

Vielä täällä ihmettelen...

Kannatat elatusmaksuja, mutta et tappelua yhteisesti ostetuista omaisuudesta? Elastusmaksuista sitä riitaa vasta varmaan tuleekin. En ymmättä jenkkien elatusmaksuja. Sehän on puolisolle, ei lapselle (lapsettomatkin siis saa). Kamalaa rahanahneutta. No tietysti jos on mennyt naimisiin paremman elämän toivossa (rahallisesti)ja puoliso on sitä luvannut ja sitten jättääkin köyhän puoliso parkansa niin huijaustahan se on ja ei pidä joutua puille paljaille... Heh.

tapauksesta,jossa jo 2 kertaa eronnut,ja kolmannesta eroava?Onko se synnittömämpää olla yhdyselämässä silloin niissä avioliitoissa?Kuitenkin,eikö vihittäessä luvata,kunnes kuolema eroittaa?Elikä onko synnillisempää edellinen,vai avopari joka ollut vuosikymmeniä yhdessä?Silloinhan,myöskin avioero on syntiä,koska onhan luvattu,että kunnes kuolema eroittaa,ja jos mies pahoinpitelee vaimoaan jatkuvasti,ja pettää häntä,niin pitäisikö vai jatkaa liittoa?

mieltä olet, kirjoitti:

tapauksesta,jossa jo 2 kertaa eronnut,ja kolmannesta eroava?Onko se synnittömämpää olla yhdyselämässä silloin niissä avioliitoissa?Kuitenkin,eikö vihittäessä luvata,kunnes kuolema eroittaa?Elikä onko synnillisempää edellinen,vai avopari joka ollut vuosikymmeniä yhdessä?Silloinhan,myöskin avioero on syntiä,koska onhan luvattu,että kunnes kuolema eroittaa,ja jos mies pahoinpitelee vaimoaan jatkuvasti,ja pettää häntä,niin pitäisikö vai jatkaa liittoa?

Lue lisää

Kuten tuossa edellä kirj. useammat avioliitot solmitaan uskosta osattomien, joukossa myös uskonnollisia ihmisiä joka kuitenkin on sama kuin uskomaton(Jeesus nimittäin edellyttää taivaseen pääsyksi UUDESTISYNTYMISEN, kts. Johanneksen evankeliumi Raamatusta luku 3, siis Joh 3: jakeet 5-..7, teidän tarvitsee uudestisyntyä...päästäksenne Jumalan valtakuntaa). Uudestisyntömätön ihminen, hän voi periaatteessa solmia vaikka kuinka monta avioliitto tai olla ns. avoliitossa vaikka kuinka monen kanssa.Jos eronnut tulee uskoon, hän saa kaikki synnit anteeksi, siis KAIKKI, myös erot, näin sana lupaa.Nyt uskoon tulleena, uudestisyntyneenä hän voi solmia avioliiton uskovan kanssa, näin halutessa.AVIOERO= mahd. jos esim. vaimo on uskossa ja mies on väkivaltainen häntä ja lapsia kohtaan, terrorisoi, pahoinpitelee, ei suostu tekemään elämässään parannusta, ei kenenkään , ei uskovankaan pidä tällaista maan päällistä "helvettiä" kestää.

Niin on monta mieltä kuin miestä tässäkin asiassa.
En tiedä minkä vamma minulla on ollut aina kun en ole mennyt naimisiin.
Sormus, kahle.Kahlehdittuna.Jo alaikäisenä tiesin etten halua olla millään kahleilla sidottuna toiseen ihmiseen.
Perintö ja omaisuus asiat nekin rasittavia.
Toinen avoliitto kestänyt jo yli 20 vuotta.
En halua olla kiinni mammonassa vaikka sitäkin on lajinsa kertynyt.
En ajattele miten ne jaetaan jos ero tulee.
Voin lähteä samoin kuin nuorena tyttönä ,kävellä asemalle ja miettiä mikä paikka tuntuisi mukavalta. Ainoastaan reppu selässä ja siinä kaikki millä pärjää.
En ole vastuun tunnoton huithapeli kuitenkaan.
Tärkeimpää on kokea uutta,oppia uutta, mennä eteenpäin ilman mitään painolastia.

ei ja juu kirjoitti:

Niin on monta mieltä kuin miestä tässäkin asiassa.
En tiedä minkä vamma minulla on ollut aina kun en ole mennyt naimisiin.
Sormus, kahle.Kahlehdittuna.Jo alaikäisenä tiesin etten halua olla millään kahleilla sidottuna toiseen ihmiseen.
Perintö ja omaisuus asiat nekin rasittavia.
Toinen avoliitto kestänyt jo yli 20 vuotta.
En halua olla kiinni mammonassa vaikka sitäkin on lajinsa kertynyt.
En ajattele miten ne jaetaan jos ero tulee.
Voin lähteä samoin kuin nuorena tyttönä ,kävellä asemalle ja miettiä mikä paikka tuntuisi mukavalta. Ainoastaan reppu selässä ja siinä kaikki millä pärjää.
En ole vastuun tunnoton huithapeli kuitenkaan.
Tärkeimpää on kokea uutta,oppia uutta, mennä eteenpäin ilman mitään painolastia.

Lue lisää

Tilastojen mukaan avoliitot päätyvät eroon helpommin avioliitot ja avoeroja tapahtuu paljon enemmän.
myös ne,jotka ovat ennen nykyistä vakisuhdetta ennen asuneet avossa,eroavat helpommin. eli kun nykyiset nuoret parit ovat tottuneet hatkojen ottamiseen,niin sitten sama kyvyttömyys sitoutua vaan jatkuu ja jatkuu.
moni tässä kohtaa sanoo,että no ehkä on vaan helpompi lähteä kuin avioliitosta ja että se on hyvä asia. mielestäni ensinnäkin pitäisi miettiä, kenen kanssa muuttaa yhteen ja tajuta,että se on jo avioliiton kaltaista elämää ja jos siitä lähtee,niin se on sama kuin avioero. rahoja ei ehkä jaeta samalla tavalla, mutta muuten tilanne on sama ja avoero ei todellakaan ole sen helpompi henkisesti kuin avioerokaan. samalla tavalla siinäkin pettyy ja suree.
parasta olisi,jos jokainen eläisi yksin ja menisi naimisiin sitten kun varmasti on löytänyt sen oikean. ei kannattaisi "kokeilla" onnistuuko yhteiselämä vaa tehdä se tosissaan.
näistä kokeiluista yleensä seuraa ero,koska ollaan lähdetty kokeilemaan asiaa miettimättä sen tarkemmin,koska ajatellaan,että avosta on sitten helppo lähteä. taikka siksi,että kun kokeilee suhdetta,niin silloin väistämättä etsii vikoja eli syitä jättää se kesken. viat alkavat nousta pinnalle. sen sijaan,että elettäisi anteeksiannossa ja sopien,eletäänkin vaatimusten kehässä.
jos kaksi ihmistä,jotka todellakin haluavat sitoutua rakastamaan toista myötä-ja vastoinkäymisissä, antamaan anteeksi toisen puutteet ja jokaisen joskus sanomat loukkaavat sanat,ja tekemään työtä suhteen eteen,niin silloin ollaan hyvällä pohjalla.
sen sijaan jos haetaan täydellistä kumppania,joka täyttää minun kaikki tarpeeni,ollaan hakoteillä.
kumppanien pitäisi sitoutua täyttämään toistensa tarpeita,eikä "sitoutua vaatimaan toista täyttämään omat tarpeensa".
jos kumpikin sitoutuu tähän tietyissä rajoissa,niin molempien tarpeet täyttyvät,eikä suhteesta tule vaatimuspesäkettä.tosin kyllä tässäkin on tärkeintä rakkaus. rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa ja rakkaus haluaa antaa omastaan.

tiina kirjoitti:

Tilastojen mukaan avoliitot päätyvät eroon helpommin avioliitot ja avoeroja tapahtuu paljon enemmän.
myös ne,jotka ovat ennen nykyistä vakisuhdetta ennen asuneet avossa,eroavat helpommin. eli kun nykyiset nuoret parit ovat tottuneet hatkojen ottamiseen,niin sitten sama kyvyttömyys sitoutua vaan jatkuu ja jatkuu.
moni tässä kohtaa sanoo,että no ehkä on vaan helpompi lähteä kuin avioliitosta ja että se on hyvä asia. mielestäni ensinnäkin pitäisi miettiä, kenen kanssa muuttaa yhteen ja tajuta,että se on jo avioliiton kaltaista elämää ja jos siitä lähtee,niin se on sama kuin avioero. rahoja ei ehkä jaeta samalla tavalla, mutta muuten tilanne on sama ja avoero ei todellakaan ole sen helpompi henkisesti kuin avioerokaan. samalla tavalla siinäkin pettyy ja suree.
parasta olisi,jos jokainen eläisi yksin ja menisi naimisiin sitten kun varmasti on löytänyt sen oikean. ei kannattaisi "kokeilla" onnistuuko yhteiselämä vaa tehdä se tosissaan.
näistä kokeiluista yleensä seuraa ero,koska ollaan lähdetty kokeilemaan asiaa miettimättä sen tarkemmin,koska ajatellaan,että avosta on sitten helppo lähteä. taikka siksi,että kun kokeilee suhdetta,niin silloin väistämättä etsii vikoja eli syitä jättää se kesken. viat alkavat nousta pinnalle. sen sijaan,että elettäisi anteeksiannossa ja sopien,eletäänkin vaatimusten kehässä.
jos kaksi ihmistä,jotka todellakin haluavat sitoutua rakastamaan toista myötä-ja vastoinkäymisissä, antamaan anteeksi toisen puutteet ja jokaisen joskus sanomat loukkaavat sanat,ja tekemään työtä suhteen eteen,niin silloin ollaan hyvällä pohjalla.
sen sijaan jos haetaan täydellistä kumppania,joka täyttää minun kaikki tarpeeni,ollaan hakoteillä.
kumppanien pitäisi sitoutua täyttämään toistensa tarpeita,eikä "sitoutua vaatimaan toista täyttämään omat tarpeensa".
jos kumpikin sitoutuu tähän tietyissä rajoissa,niin molempien tarpeet täyttyvät,eikä suhteesta tule vaatimuspesäkettä.tosin kyllä tässäkin on tärkeintä rakkaus. rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa ja rakkaus haluaa antaa omastaan.

Lue lisää

Itse menin rakkaudesta naimisiin koska halusin antaa itseni kumppanille kokonaan ja hän itsensä minulle. häät oli erittäin romanttiset ja rakkaudentäyteiset ja ne kruunasivat meidän rakkautemme. myös suku ja ystävät pääsivät näin iloitsemaan kanssamme siitä,että olemme löytäneet tällaisen rakkauden ja että sovimme niin hyvin yhteen ja olemme onnellisia.
siis oikeasti,jos tapaat sen,jonka Jumala sinulle on tarkoittanut,niin silloin te sovitte oikeasti yhteen.

ei ja juu kirjoitti:

Niin on monta mieltä kuin miestä tässäkin asiassa.
En tiedä minkä vamma minulla on ollut aina kun en ole mennyt naimisiin.
Sormus, kahle.Kahlehdittuna.Jo alaikäisenä tiesin etten halua olla millään kahleilla sidottuna toiseen ihmiseen.
Perintö ja omaisuus asiat nekin rasittavia.
Toinen avoliitto kestänyt jo yli 20 vuotta.
En halua olla kiinni mammonassa vaikka sitäkin on lajinsa kertynyt.
En ajattele miten ne jaetaan jos ero tulee.
Voin lähteä samoin kuin nuorena tyttönä ,kävellä asemalle ja miettiä mikä paikka tuntuisi mukavalta. Ainoastaan reppu selässä ja siinä kaikki millä pärjää.
En ole vastuun tunnoton huithapeli kuitenkaan.
Tärkeimpää on kokea uutta,oppia uutta, mennä eteenpäin ilman mitään painolastia.

Lue lisää

uudestisyntymätön, pelatumaton ihminen.Ei sovi esimerkiksi.Raamattu, vanhatestamentti 1 Mooseksenkirja 2luku jakeesta 21 Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla.22 Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.23 Ja mies sanoi:-Tämä se on!Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.Naiseksi häntä sanottakoon:miehestä hänet on otettu.24 Siksi mies jättäköön isänsä jA äitinsä ja liittyköön VAIMOONSA, niin he tulevat yhdeksi lihaksi.25 Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen VAIMONSA, eivätkä he tunteneet häpeää.
Uudentestamentin puolella esim.1 Korinttilaiskirjeessä 7 luvussa kirjoitetaan avioliitosta jakeesta 2 mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman VAIMONSA ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.

tiina kirjoitti:

Tilastojen mukaan avoliitot päätyvät eroon helpommin avioliitot ja avoeroja tapahtuu paljon enemmän.
myös ne,jotka ovat ennen nykyistä vakisuhdetta ennen asuneet avossa,eroavat helpommin. eli kun nykyiset nuoret parit ovat tottuneet hatkojen ottamiseen,niin sitten sama kyvyttömyys sitoutua vaan jatkuu ja jatkuu.
moni tässä kohtaa sanoo,että no ehkä on vaan helpompi lähteä kuin avioliitosta ja että se on hyvä asia. mielestäni ensinnäkin pitäisi miettiä, kenen kanssa muuttaa yhteen ja tajuta,että se on jo avioliiton kaltaista elämää ja jos siitä lähtee,niin se on sama kuin avioero. rahoja ei ehkä jaeta samalla tavalla, mutta muuten tilanne on sama ja avoero ei todellakaan ole sen helpompi henkisesti kuin avioerokaan. samalla tavalla siinäkin pettyy ja suree.
parasta olisi,jos jokainen eläisi yksin ja menisi naimisiin sitten kun varmasti on löytänyt sen oikean. ei kannattaisi "kokeilla" onnistuuko yhteiselämä vaa tehdä se tosissaan.
näistä kokeiluista yleensä seuraa ero,koska ollaan lähdetty kokeilemaan asiaa miettimättä sen tarkemmin,koska ajatellaan,että avosta on sitten helppo lähteä. taikka siksi,että kun kokeilee suhdetta,niin silloin väistämättä etsii vikoja eli syitä jättää se kesken. viat alkavat nousta pinnalle. sen sijaan,että elettäisi anteeksiannossa ja sopien,eletäänkin vaatimusten kehässä.
jos kaksi ihmistä,jotka todellakin haluavat sitoutua rakastamaan toista myötä-ja vastoinkäymisissä, antamaan anteeksi toisen puutteet ja jokaisen joskus sanomat loukkaavat sanat,ja tekemään työtä suhteen eteen,niin silloin ollaan hyvällä pohjalla.
sen sijaan jos haetaan täydellistä kumppania,joka täyttää minun kaikki tarpeeni,ollaan hakoteillä.
kumppanien pitäisi sitoutua täyttämään toistensa tarpeita,eikä "sitoutua vaatimaan toista täyttämään omat tarpeensa".
jos kumpikin sitoutuu tähän tietyissä rajoissa,niin molempien tarpeet täyttyvät,eikä suhteesta tule vaatimuspesäkettä.tosin kyllä tässäkin on tärkeintä rakkaus. rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa ja rakkaus haluaa antaa omastaan.

Lue lisää

Avoliittojahan ei varsinaisesti rekisteröidä mihinkään joten ihan totuuden mukaista tilastoa ei taida saada. Mielestäni siihen, että avoeroja tapahtuu enemmän on tosiaan ainakin tämä yksi luonnollinen selitys. Avoliittoon mennäänkin helpommin. Esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Avioliittoa yleensä harkitaan pidempään. Jotkut muuttavat yhteen kun käytännössä kuitenkin vietetään aikaa niin paljon toisen luona, yövytään jne. ja turha on maksaa kahdesta asunnosta jne.

Heinähattu kirjoitti:

Avoliittojahan ei varsinaisesti rekisteröidä mihinkään joten ihan totuuden mukaista tilastoa ei taida saada. Mielestäni siihen, että avoeroja tapahtuu enemmän on tosiaan ainakin tämä yksi luonnollinen selitys. Avoliittoon mennäänkin helpommin. Esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Avioliittoa yleensä harkitaan pidempään. Jotkut muuttavat yhteen kun käytännössä kuitenkin vietetään aikaa niin paljon toisen luona, yövytään jne. ja turha on maksaa kahdesta asunnosta jne.

Lue lisää

Ja tarkennuksena, että minusta ei ole paha asia, jos ensiksi asuu avoliitossa jonkin aikaa ennen kuin menee naimisiin.

ei ja juu kirjoitti:

Niin on monta mieltä kuin miestä tässäkin asiassa.
En tiedä minkä vamma minulla on ollut aina kun en ole mennyt naimisiin.
Sormus, kahle.Kahlehdittuna.Jo alaikäisenä tiesin etten halua olla millään kahleilla sidottuna toiseen ihmiseen.
Perintö ja omaisuus asiat nekin rasittavia.
Toinen avoliitto kestänyt jo yli 20 vuotta.
En halua olla kiinni mammonassa vaikka sitäkin on lajinsa kertynyt.
En ajattele miten ne jaetaan jos ero tulee.
Voin lähteä samoin kuin nuorena tyttönä ,kävellä asemalle ja miettiä mikä paikka tuntuisi mukavalta. Ainoastaan reppu selässä ja siinä kaikki millä pärjää.
En ole vastuun tunnoton huithapeli kuitenkaan.
Tärkeimpää on kokea uutta,oppia uutta, mennä eteenpäin ilman mitään painolastia.

Lue lisää

Ei se sormus mitään kahlehdi, koruhan se vaan on. Toki sillä on tunnearvoa kantajalleen. Tuo kuvailemasi tilanne ei kyllä ole normaali parisuhde. Ei suhteella ole mitään pohjaa, jos ajattelee että lähtee sitten kun siltä tuntuu. Et ilmeisesti kykene sitoutumaan toiseen ihmisen. Ja lapsiahan sellaiseen suhteeseen ei voisi ajatellakaan. Lasten kasvatus vaatii vakaan parisuhteen ja sitoutumisen yhteiseen kasvatusprojektiin ja perheeseen.

Ei ole oikein kumppania kohtaan, jos tietoisesti ajattelee häipyvänsä, sitten kun siltä tuntu. Ellei sitten tällainen suhde ole keskenään sovittu. Mutta mitä järkeä on elää suhteessa, johon ei halua sitoutua?

Mutta jokainen tekee omat valintansa. Minä valitsen avioliiton syvästi rakastamani miehen kanssa. Ja me pakataan reput yhdessä kun halutaan vaihtaa maisemaa :) Kyllä vakaassa parisuhteessakin opitaan uutta koko ajan ja saadaan elämänkokemusta. Lasten aika on sitten kun on maailmaa nähty tarpeeksi ihan kahdestaan, ilman vastuuta lapsesta.

Mutta me kaikki vanhenemme. Kannattaa miettiä myös niitä aikoja kun sängystä nouseminen ei ole itsestään selvyys. Ei toki liikaa kannata miettiä, mutta sen verran että mitä siinäkin elämäntilanteessa toivoo. Miehen rinnalle ja lapset lapsineen piristämään päivää. Vai yksinäisyden... Enkä nyt tarkoita että lapsia synnytettäisiin vaan vanhuuden iloksi ja turvaksi.

En koe avioliittoa millään tavalla kahleena. Ei ole mitään tarvetta vaihtaa miestä, kun on sen oikean löytänyt. Minusta elämä maailmalla seikkailuineen vaan on mukavampaa rakkaan ihmisen kanssa.

En sanoisi noinkaan! Kyllähän jotkut tekevät avioehdonkin! Ja monella avioparilla ei ole "yhteisiä" rahoja vaan omat tilit jne. Ihan samoin kuin avopareillakin. Ja avopareilla taas voi olla yhteinen tili. Ei se minusta ole kiinni siviilisäädystä. Ja on jokasien oma-asia miten haluavt raha-asiansa hoitaa. Mikä itselle sopii.

Että ei kuulu eikä ole aina näin.

Tyhmää kun nykyään kaikki lasketaan rahassa ja hyödyssä ja sitten ollaan katkeria.. Antamisen aidosta ilosta ei ole kukaan kuullut mitään. Miettikää välillä elämän oikeita arvoja ja miksi oikeasti voidaan pahoin.

Ensiksi yksi käytännön juttu, kirkossa vihkiminen ja maistraatissa virka-aikana vihkiminen EI MAKSA MITÄÄN. Ja se, mitä juhlaan menee on jokaisen oma asia, jollain se voi olla 1000€, jollain 10000€. Oma päätös joka tapaksessa. Ei ole pakko laittaa rahaa juhlaan. Naimisiin pääsee ihan ilmaiseksi.

Kirjoitit: "Avoliitto on yhtä pyhä kuin avioliitto eikä avioliitto muuta tunteita. korkeintaan huonoon suuntaan. "

Pyhä se avoliitto ei ole sanan varsinaisesas merkityksessä, eikä sitä edes rekisteröidä millään tavalla juridisesti. Itse pidän avoliittoa hyvänä välivaiheena, jolloin kumppaninsa oppii tuntemaan kunnolla ja huomaa haluaako hänen kanssaan jakaa loppuelämän.
Turha sun on väittää että avioliito muuttaa tunteita huonompaan suuntaan. Miksi ihmeessä se niin tekisi? Että meillä alkaisi suhteessa alamäkin reilun kuukauden kuluttua? Tuskin, uskon että yhteenkuuluvuuden tunne vain vahvistuu. Niin on tapahtunut koko häävalmistelujen ajan. Olen erittäin onnellinen että saan maailman ihanimman miehen aviomiehekseni.

elokuun morsian kirjoitti:

Ensiksi yksi käytännön juttu, kirkossa vihkiminen ja maistraatissa virka-aikana vihkiminen EI MAKSA MITÄÄN. Ja se, mitä juhlaan menee on jokaisen oma asia, jollain se voi olla 1000€, jollain 10000€. Oma päätös joka tapaksessa. Ei ole pakko laittaa rahaa juhlaan. Naimisiin pääsee ihan ilmaiseksi.

Kirjoitit: "Avoliitto on yhtä pyhä kuin avioliitto eikä avioliitto muuta tunteita. korkeintaan huonoon suuntaan. "

Pyhä se avoliitto ei ole sanan varsinaisesas merkityksessä, eikä sitä edes rekisteröidä millään tavalla juridisesti. Itse pidän avoliittoa hyvänä välivaiheena, jolloin kumppaninsa oppii tuntemaan kunnolla ja huomaa haluaako hänen kanssaan jakaa loppuelämän.
Turha sun on väittää että avioliito muuttaa tunteita huonompaan suuntaan. Miksi ihmeessä se niin tekisi? Että meillä alkaisi suhteessa alamäkin reilun kuukauden kuluttua? Tuskin, uskon että yhteenkuuluvuuden tunne vain vahvistuu. Niin on tapahtunut koko häävalmistelujen ajan. Olen erittäin onnellinen että saan maailman ihanimman miehen aviomiehekseni.

Lue lisää

Kyllä se vaan tulee kalliiksi jos häät aikoo pitää. Harvoin kumppani varsinkin naispuolinen suostuu pelkkiin kirkkohäihin ilman juhlatilaisuutta. ME naiset kun ollaan vähän pikku prinsessoja.
itse ainakin jäin jätetyksi avioliitto oli aluksi ihanaa kuin saduissa sitten yht´äkkiä se ei enää ollutkaan ja tuli ero velkoja ja menetyksiä tuli taloudellisesti.
Mutta ehkä sä olet eritapaus ehkä sulla on onnellinen loppu.
Että onneksi olkoon ja kestäkööt suhteesi.

Me pidimme syksyllä -89 juuri senkokoiset (pienet) häät, jotka viitsimme maksaa. Ilmaiseksikin olisi naimisiin "päässyt" (huom lainausmerkit, ei se ollut sen kummemmin pääsemistä tai joutumista), jos olisi mennyt niissä vaatteissa, joita jo oli kaapissa valmiina ja napannut kadulta pari todistajaa mukaan maistraattiin tai papin kansliaan.

Ja huom: minä itse - köyhempänä osapuolena - ehdotin miehelleni avioehtoa juuri siksi, että hän tietäisi, että hän itse on tärkeämpi kuin rahat. Se ei ole tippaakaan huonontanut olosuhteitani avioliitossa ollessa vaan mieheni on yhtä lailla huolehtinut perheestään kuin nekin, jotka eivät ole avioehtoa tehneet. Siis avioliiton aikaiseen rahankäyttöön ehdon ei tarvitse vaikuttaa sitä eikä tätä.

Siksi toiseksi: avioehto jopa ehkäisee sen, ettei köyhempi osapuoli äkäpäissään pistä sitä varakkaampaa ulkoruokintaan. Se voisi ollakin kinkkinen tilanne, jos suvun perintötalo menisikin sille puolisolle.

On myös toinen vaihtoehto, jos kyseessä on jokin suvun omaisuus, jonka ei haluta joutuvan mahd ex-vävyille ja -miniöille: vanhemmat tekevät testamentin, jossa mainitaan, että lasten puolisoilla (tai sen-ja-sen lapsen puolisolla) ei ole avio-oikeutta heiltä perittyyn eikä sen tilalle tulleeseen omaisuuteen (esim jos he antavat rahaa, se mahd tilalle tullut omaisuus voi olla vaikkapa kyseisellä rahalla ostettu talo). Se on jopa tiukempi kuin avioehto, koska avioehdoa voi joissakin tilanteissa sovitella, tuota testamentin ehtoa ei.

Syksyllä on 16-vuotishääpäivämme, eivätkä tunteet ole muuttuneet yhtään huonompaan suuntaan - eikö liene päinvastoin. :)

Nina kirjoitti:

Kyllä se vaan tulee kalliiksi jos häät aikoo pitää. Harvoin kumppani varsinkin naispuolinen suostuu pelkkiin kirkkohäihin ilman juhlatilaisuutta. ME naiset kun ollaan vähän pikku prinsessoja.
itse ainakin jäin jätetyksi avioliitto oli aluksi ihanaa kuin saduissa sitten yht´äkkiä se ei enää ollutkaan ja tuli ero velkoja ja menetyksiä tuli taloudellisesti.
Mutta ehkä sä olet eritapaus ehkä sulla on onnellinen loppu.
Että onneksi olkoon ja kestäkööt suhteesi.

Lue lisää

Höpö höpö! Itse ainakin voisin hyvin mennä naimisiin ilman juhliakin. Mutta aiomme järjestää juhlat joihin tulee n. 30 vierasta (mies on meillä se joka haluaisi vieläkin isommat juhlat). Vähemmän kun työkaverini 50-vuotis syntymäpäiville. Ja jos joku haluaa järjestää isot juhlat niin sehän on heidän asiansa.

Ja eräs ystäväni (nainen) sanoi, että hänelle on tärkeintä että he menevät naimisiin. Ja "hääpuku" maksoi 60 euroa ja voi pitää muutoinkin. Miehellä vanha puku. Naisella sormus, miehellä ei. Kihlasormuksia ei kummallakaan. Menivät naimisiin maistraatissa. Ei hääkuvia, kahvitilaisuus kotona muutamalle hengelle. Itse tehty kakku ja vähän suolaista. Ei tullut kalliiksi (se on tietysti suhteellista).

Toinen ystäväni piti isommat häät (maksoin n. 5000 euroa), mutta molemmat halusi niin. Ja maksoivat puoliksi.

Maailmaan mahtuu jos jonkinlaisia tapauksia.

Kuulostat hiukkasen katkeralta? Veikö joku rahasi?

Ota puoliso jolla on myös omaisuutta yhtä paljon tai enemmän kun sulla. Tai jos toinen ei suostu avioehtospimukseen niin älä mene naimisiin! Jos se avioehtosopimus on sinulle tärkeätä. Ja sano, että sinä et maksa häistä yhtään mitään (jos et halua maksaa). Haluat laittaa rahasi johonkin tärkeämpään kuin tuollaisen turhanpäiväisen naimisiin menemisen juhlistamiseen.

Sinun mielestäsi siis avioliitossa ihmiset on onnettomampia? Miten ne huonompaan suuntaan muuten tunteet menisi? Kummallista...

Naimisiin menohan on lähes ilmaista eli rahaa ei mene. Muistaaksehni rahaa pitää käyttää vain muutama kymppi jos tahtoo, mikään pakko ei ole pitää suuria juhlia ym.

Ehkä ne sanat putos vaan teikäläiseen, ei kai arvoja voi omaksua noin vain biiseistä? Kyllä sillä avioliitolla moni takaovi sulkeutuu vaikka avioliitotkin päätyy eroon aika usein, mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten se meni? Eikä aina voi voittaa??

lotta-leena kirjoitti:

Ehkä ne sanat putos vaan teikäläiseen, ei kai arvoja voi omaksua noin vain biiseistä? Kyllä sillä avioliitolla moni takaovi sulkeutuu vaikka avioliitotkin päätyy eroon aika usein, mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten se meni? Eikä aina voi voittaa??

Lue lisää

En tiedä rokista mutta Polttaribiisissä on asiaa http://www.lasvegas.fi/Jenkki-Makke.mp3

Naimisiin en mene! kirjoitti:

En tiedä rokista mutta Polttaribiisissä on asiaa http://www.lasvegas.fi/Jenkki-Makke.mp3

Lue lisää

Täyttä asiaa :-)

avoliitossa olleena meidän "syitä" ettemme ole vieläkään (oltu yhdessa 21v) menneet naimisiin on esim ettemme ole millään lailla uskonnollisia vaikka kirkkoon kuulummekin,eli ei ole synnissä elämisen tuntua.
Juhlia emme kanssa haluaisi,joulut ja muut vietämme oman perheen kesken muutoinkin.
Meillä ei myöskään juuri ole jaettavaa omaisuutta ja tämän hetken "omaisuutemme" on ihan fifty-fifty molempien käytössä tasapuolisesti.
Meille kolme lastamme on ilmeisesti sitten se sinetti ikuisesta yhdestä olosta niinkuin toisille on papin aamen.
Ja lapset ovat isänsä sukunimellä ja minä en varmaankaan omaani ainakaan tässä vaiheessa enää vaihtaisi,kenties joskus silloin nuorempana olisin voinutkin mutta näin nyt.
Eli näin meillä...

Tuo oli varmaan vitsi? Se tuskin on teidän liittonne onnellisuuden salaisuus. Muutenhan tarkoittaisit sitä, että jos on komeat häät niin avioliitto ei voi olla onnellinen tai pitkä...

Kuten täällä on kirjoitettu niin muitakin asioita juhlitaan. Jos on komeat ylioppilasjuhlat varmaan tulee ylioppilaalle kuoppainen tulevaisuus...

Mielestäni hekin voivat hyvin vastata jotka eivät vielä ole naimisissa? He voivat haluta naimisiin ja ovat löytäneet syyn. Ja ovat kenties jo kihloissa ja häät tulossa.

En laita syitä miksi haluan naimisiin koska kaikki mitä itse pidä syinä ovat tainneet täällä tulla esille.

Vielä naimaton kirjoitti:

Mielestäni hekin voivat hyvin vastata jotka eivät vielä ole naimisissa? He voivat haluta naimisiin ja ovat löytäneet syyn. Ja ovat kenties jo kihloissa ja häät tulossa.

En laita syitä miksi haluan naimisiin koska kaikki mitä itse pidä syinä ovat tainneet täällä tulla esille.

Lue lisää

Niin heillä jotka ei ole naimisissa ei tietysti ole henk.koht. kokemusta avioliitosta. Ei voi varmaksi tietää, että millaset ne tuntemukset sitten naimisissa ollessa on. Verrattuna avoliittoon.

Tosin ei hekään, jotka ovat naimisissa ja ei ole ollut koskaan avoliitossa voi verrata avioliittoa ja avoliittoa. Paitsi tietysti lakiin liittyvissä asioissa.

Vielä naimaton kirjoitti:

Niin heillä jotka ei ole naimisissa ei tietysti ole henk.koht. kokemusta avioliitosta. Ei voi varmaksi tietää, että millaset ne tuntemukset sitten naimisissa ollessa on. Verrattuna avoliittoon.

Tosin ei hekään, jotka ovat naimisissa ja ei ole ollut koskaan avoliitossa voi verrata avioliittoa ja avoliittoa. Paitsi tietysti lakiin liittyvissä asioissa.

Lue lisää

Naimisissa olevat eivät ole olleet avoliitossa...?
Kai kaikki naimisissa olevat ovat jonkin aikaan avoliitossa eläneet ennen kuin menevät naimisiin vai meinasitko että heti ensi tapaamisella otetaan suunta kohti kirkkoa ja mennään naimisiin?

Naimisissa kirjoitti:

Naimisissa olevat eivät ole olleet avoliitossa...?
Kai kaikki naimisissa olevat ovat jonkin aikaan avoliitossa eläneet ennen kuin menevät naimisiin vai meinasitko että heti ensi tapaamisella otetaan suunta kohti kirkkoa ja mennään naimisiin?

Lue lisää

Tottakai suurinosa nykyään on ensiksi avoliitossa. Mutta niitäkin löytyy jotka muuttavat vasta sitten yhteen kun menevät naimisiin. Saattavat seurustella esim. vuoden tai useampia vuosia.

Seurusteleva pari jotka ei asu yhdessä ei ole avoliitossa. Joten en suinkaan tarkoittannut, että heti ensi tapaamisella mennäään naimisiin! Ja eihän se ole edes lain puitteissa mahdollista. Ja harva kai avoliittoonkaan menee heti ensitreffien jälkeen...

Naimisissa kirjoitti:

Naimisissa olevat eivät ole olleet avoliitossa...?
Kai kaikki naimisissa olevat ovat jonkin aikaan avoliitossa eläneet ennen kuin menevät naimisiin vai meinasitko että heti ensi tapaamisella otetaan suunta kohti kirkkoa ja mennään naimisiin?

Lue lisää

..aion ainakin mennä naimisiin ILMAN AVOLIITTOA. Se on ollut minulle ja poikaystävälleni selvää alusta alkaen. Ja tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että ensi tapaamisella päätettiin mennä naimisiin. Kai sitä voi seurustella neljä vuotta (ja asua erilleen) ja mennä sitten naimisiin ja muuttaa yhteen. Kuten kaverini teki, ja hyvin toimii.

Siis kelle vieraina? Toisilleen vai sinulle? Minun ystävieni ja siskoni lapset ovat kaikki minulle "samalla viivalla" oli vanhemmat naimisissa tai ei. Ei se mitään vaikuta. En edes aina tiedä onko joku naimisissa vai ei. (ja kaikkihan ei ota toisen sukunimeä!), eikä sillä ole väliä.

Jos olen tutustunut lapsiin lapseni kavereiden kautta en vanhempien usein tiedän kyllä hiedän sukunimensä tai lapseni voi muistaa. Jos en voin kysyä. Ja pelkkä sukunimen tietämättömyyskö tekee vieraaksi? En muutoinkaan aina muista kaikkien sukunimeä.

Ei pitkästä avoliitostakaan monelle ole helppo lähteä vaan pakkaamalla tavaransa kun siltä tuntuu ja ilmoittamatta mitään. Itselleni ei ainakaan todellakaan olisi!

Mutta itsekin kyllä haluan naimisiin. Yks mikä tuli mieleen on se, että kun avomieheni esittelee minut jollekkin hänen tarvitsee vähän miettiä miksi minua sanoo. Usein hän sanoo emännäksi (heh) ja mieluummin olisi vaimo. Vaikka en tiedä sanooko sitten vaimoksi kun olemme naimisissa...
Ja muutkin kun puhuu avomiehestäni sanoo häntä miesystäväksi, kaveriksi, avomieheksi, milloin miksikin...

Ja niinkuin joku mainitsi niin kaikki ei voi mennä naimisiin. Naimisiin menemisessä on ikäraja ja pitää olla eri sukupuolta. Ja ei voi olla monen kanssa naimisissa. Harva asuukaan useamman kanssa, mutta periaatteessa voisi... Kun oikein miettii niin eroja onkin aika paljon avoliittoon verrattuna! Mikä sitten itselle on tärkeä ero...

Mä en toisaalta usko, että avioliitosta olisi vaikeampi erota. Jotkut avioliitot kestää vuoden tai kaksi ja ei nyt ihan ilmoittamatta voi häipyä, jotenkin se toinen saa tiedon siitä, että toinen hakee avioeroa ja on se harkinta-aika. Mutta periaaatteessa aviopuolisokin voi muuttaa vaikka toiseen osoitteeseen toiselle kertomatta. Avioeron saa nykyisin niin helposti ja moni sen myös ottaa kevyin perustein.

Mutta eiköhän avoliitossakin hoksaa, että mies/nainen on häippässyt jos tavarat on lähtenyt. En ole kovin monesta kuullut joka olisi lähtenyt mitään sanomatta. Yhden avoparin tiedän.

Usein avopareilla on lapsiakin ja se on monelle syy miksi ei lähde heti pienen vastoinkäymisen tultua. Toinen syy on yksinkertaisesti se kun rakastaa eikä halua menettää toista ja antaa heti periksi. Ja kun on kenties oltu jo pitkään yhdessä. Minulle ei ole koskaan tullut ero mieleen vaikka on ollut ongelmiakin. Isojakin. Ja ero olisi kova paikka, jos sellainen tulisi. Henkisesti. Ja onhan meillä yhteistä omaisuutta kuten asunto joiden myyminen tms. pitäisi sopia. Ero ei todellakaan olisi helppo ja pikkujuttu. Ehkä parin vuoden avoliiton jälkeen se olisi ollut helpompi (mutta ei silloinkaan helppo), mutta ei enää.

Olin naimisissa tai ei se ei tunteitani muuksi muuta. Mutta naimisiin meneminen vaan on sen "virallistaminen"/"konreettiseksi tekeminen"/"todistus", että olemme siirtyneet suhteessamme "toiselle tasolle" (erona alkuaikoihin) ja rakastamme toisiamme, olemme sitoutuneita ja haluamme olla loppuelämämme yhdessä. Me siis haluamme jo nyt eikä vasta sen jälkeen kun meidät on vihitty.

Ja toiseen asiaan: Nykyään on lisääntynyt se, että nainen ottaa yhdistelmänimen tai pitää omansa. Silloinkaan ei ole kaikilla perheenjäsenillä samaa sukunimeä.

Mikä siinä jos kumpikaan ei vaadi uskollisuutta. Sehän on pariskunnan oma asia. Mutta jos se on toiselle tärkeää ja ei hyväksy pettämistä niin se on pa..ka juttu. Tai onko se edes pettämistä silloin jos on sovittu, että muiden kanssakin saa olla?