Mun vanhempani ovat ihan maissa mun homoudestani. Eniten heitä varmaan pelottaa se että minä en (enää) pidä sitä mitenkään pahana vaan olen ihan tyytyväinen itseeni just tämmöisenä kuin olen. Meillä on uskovainen perhe ja vanhemmat jatkuvasti rukoilevat minun puolestani että jotenkin eheytyisin. Minusta se tuntuu välillä terrorismilta.
Elämää ja elektroniikkaa
Pride88
22
2230
Vastaukset
- Homo vm 1965
Hei kaveri, minä tunnen tuon metodin: siinä ladataan päällesi syyllisyyttä. Puolestasi kyllä varmaan rukoillaan ihan aidosti, mutta sinulle samalla kerrotaan, miten paljon sinua "kannetaan Herran eteen" tms. Samalla tunnet omaa voimattomuuttasi kun et kerta kaikkiaan voi itsellesi mitään. Rukousmyllyt jauhavat vuosikausia. Rauhan siltä saat vasta sitten, kun muutat oman katon alle.
Ota myös huomioon se, että vanhempasi, jotka varmaan ovat neuvottomia tämän asian edessä, joka varmaan on heille ahdistava, hoitavat itseäänkin rukouksella.
Onko sellaista mahdollisuutta, että voisit tehdä sopimuksen perheesi kanssa? Luulen, että ihan ensimmäiseksi kannattaisi keskustella, jos teillä yleensä on keskusteluyhteys. Luulevatko vanhempasi, että olet itse valinnut osasi? - Hetero vm 1976
Hei pojat... ei rukous ole koskaan terroria. Vaikka itse en pidäkään homoutta valintana muistan että jumalalle kaikki on mahdollista. Kyllä maailmassa on paljon helpompi elää heterona. Jos et voi muuttua, pysyt sellaisena mutta anna kotiväkesi kuitenkin rukoilla äläkä ota siitä pulttia. Yritä jaksaa ja tulla vaan niiden kanssa toimeen.
- klien
vanhemmathan välittää sinusta aidosti. Aikamoisen häpeänhän siinä vanhemmilleen tuottaa mutta kaapissa olo omilta vanhemmiltaan se vasta huijausta olisi.
- Pride88
klien kirjoitti:
vanhemmathan välittää sinusta aidosti. Aikamoisen häpeänhän siinä vanhemmilleen tuottaa mutta kaapissa olo omilta vanhemmiltaan se vasta huijausta olisi.
Olinkin kaapissa jonkun vuoden mutta se vaan johti kaksoiselämään ja jatkuvaan salailuun ja melkein vei multa hermot. Niin päätin sitten kertoa ennen kun paljastun vahingossa tai jokun kertoo niille. Parempi oli että kuulivat sen multa eikä jostain kadulta. En kiistä etteikö ne välittäisi minusta, sen ne varmaan tekee. Mutta pitääkö sitä niin näkyvästi osoittaa jalo ja uhrautuva mielenlaatunsa että raportoi mulle melkein päivittäin että "taas rukoilimme sinun puolestasi rakas lapsemme".
- yksinkertaisesti
Pride88 kirjoitti:
Olinkin kaapissa jonkun vuoden mutta se vaan johti kaksoiselämään ja jatkuvaan salailuun ja melkein vei multa hermot. Niin päätin sitten kertoa ennen kun paljastun vahingossa tai jokun kertoo niille. Parempi oli että kuulivat sen multa eikä jostain kadulta. En kiistä etteikö ne välittäisi minusta, sen ne varmaan tekee. Mutta pitääkö sitä niin näkyvästi osoittaa jalo ja uhrautuva mielenlaatunsa että raportoi mulle melkein päivittäin että "taas rukoilimme sinun puolestasi rakas lapsemme".
että rukoilisivat itselleen ymmärtämystä. Sano että ehkä ajan kanssa opitte hyväksymään tosiasiat.
Jos alkavat puhumaan eheytymissessioista, näytä kylmästi ovea. - tämä:
yksinkertaisesti kirjoitti:
että rukoilisivat itselleen ymmärtämystä. Sano että ehkä ajan kanssa opitte hyväksymään tosiasiat.
Jos alkavat puhumaan eheytymissessioista, näytä kylmästi ovea.Kumpi kauhistuttaa enemmän: Se että olen homo vai se että asia tulisi seurakunnassa julki? Oletteko enemmän huolissanne minusta vai itsestänne?
- Pride88
yksinkertaisesti kirjoitti:
että rukoilisivat itselleen ymmärtämystä. Sano että ehkä ajan kanssa opitte hyväksymään tosiasiat.
Jos alkavat puhumaan eheytymissessioista, näytä kylmästi ovea.Tota... voisitko niinku kertoa tällaselle vähän yksinkertaselle lukiolaiselle et miten mä näytän VANHEMMILLENI uskottavasti ovea? Saan mä ne mun huoneesta pois, mutta koko asunnosta... ei kuule taida onnistua. Sitten on vielä jotain pikku taloudellisia sidonnaisuuksia. Kun mä jaan mainoksia pari kertaa viikossa ja saan jotain 250 euroa kuussa niin sillä ei taida IHAN pärjätä. Ja sitten, vaikka mä alan jo hyväksyä itseni tällasena niin tässä uskon ja homouden suhteessa on mulle vielä paljon mietittävää enkä ihan varmasti tiedä oonko oikeassa kaikessa mitä oon miettiny.
- vio-letti
Sanotaan että elämässä on vain kaksi pakkoa; on pakko kuolla ja on pakko valita. Ne ovat samanpainoisia pakkoja.
Ihmisiä ei saa uhrata millekkään alttarille, se on ehdottomasti väärin. Vanhemmat ovat kuitenkin kautta aikojen uhranneet lapsiaan kaikenlaisten "Jumalien" tai ideoiden alttareille. Useimmiten he ovat tehneet sen rakkaudesta, luullen ihan aidosti teollaan edistävänsä jälkeläisensä eloonjäämismahdollisuuksia. Ja niin on asianlaita myös monesti ollut.
1900-luvun alkuun asti sidottiin tyttölasten jalat Kiinassa niin lujasti, että ne deformoituivat eikä niillä koskaan päässyt kunnolla, - tai ei ollenkaan -, kävelemään. Joskus muserrettiin jopa tytön varpaat, jotta jaloista tulisi oikein "kauniit", pienet ja avioliittomarkkinoilla haluttavat. Se, että tämä aiheutti elinikäisen valtavan tuskan ja säryn, ei estänyt vanhempia tekemästä tällaista julmuutta lapselleen eivätkä he edes nähneet sitä julmuutena. Tapaa on nyt lakattu käyttämästä, mutta vieläkin voi Kiinassa tavata vanhoja naisia joilla on nämä "kauniit" jalat ja niitä kutsutaan romanttiselta kuullostavalla, runollisella nimellä "Kultaiset liljat". Olen nähnyt röntgenkuvan tällaisisten jalkojen luustosta, eikä siinä ole mitään kaunista, runollista tai romanttista, vaan se on todistus siitä, millaiseen sokeaan julmuuteen vanhemmat voivat syyllistyä rakastaessaan lastaan ja halutessaan hänelle menestystä tulevaisuudessa.
Vanhemmat haluavat lapselleen hyvää, ainakin useimmat vanhemmat. Mutta he lähtevät omista käsityksistään siitä, miten tämä elämä olisi elettävä. Ja mistä muusta he voisivatkaan lähteä. Siksi jokaisen ihmisen eteen tulee hetki, jolloin on tehtävä omat valinnat, lähdettävä omalle tielle. Se saattaa tehdä kovin kipeää, mutta vaihtoehto olisi sielulliset "Kultaiset liljat".
Elämässä on vain kaksi pakkoa; on pakko kuolla ja on pakko valita. Oma tie.
Lämpöisellä ajatuksella / Mummo vio-letti.- Milla C.
Hieno kirjoitus ja varsinkin tuo vertaus sielulliset "Kultaiset liljat", sillä niitä löytyy paljon homojen/lesbojen keskuudesta. Joidenkin homojen/lesbojen itsetunto, minuus, jopa persoona on tuhottu sen vuoksi, koska ihmistä ei ole saatu väkipakolla sopimaan ahtaaseen muottiin :(
Olen kuullut näitä onnettomia tarinoita ja nähnyt omin silmin koviakokeneita kertojia niin paljon, että täytyy vain ihmetellä, kuinka paljon henkistä väkivaltaa voi mahtua suomalaiseen yhteiskuntaan. Ja vielä vuonna 2005 se sallitaan ja sille vain kohautellaan olkapäitä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: lähde kotoasi heti kun se on mahdollista, kaikkea ei tarvitse sietää, jokaisella meistä on se oma tiensä kuljettavana ja siksi vain sinä tiedät, mikä on sinulle parhaaksi. Itse muutin pois kotoa 18-vuotiaana isommalle paikkakunnalle opiskelemaan. Välit ovat vanhempiini nyttemmin kunnossa. - Pride88
Milla C. kirjoitti:
Hieno kirjoitus ja varsinkin tuo vertaus sielulliset "Kultaiset liljat", sillä niitä löytyy paljon homojen/lesbojen keskuudesta. Joidenkin homojen/lesbojen itsetunto, minuus, jopa persoona on tuhottu sen vuoksi, koska ihmistä ei ole saatu väkipakolla sopimaan ahtaaseen muottiin :(
Olen kuullut näitä onnettomia tarinoita ja nähnyt omin silmin koviakokeneita kertojia niin paljon, että täytyy vain ihmetellä, kuinka paljon henkistä väkivaltaa voi mahtua suomalaiseen yhteiskuntaan. Ja vielä vuonna 2005 se sallitaan ja sille vain kohautellaan olkapäitä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: lähde kotoasi heti kun se on mahdollista, kaikkea ei tarvitse sietää, jokaisella meistä on se oma tiensä kuljettavana ja siksi vain sinä tiedät, mikä on sinulle parhaaksi. Itse muutin pois kotoa 18-vuotiaana isommalle paikkakunnalle opiskelemaan. Välit ovat vanhempiini nyttemmin kunnossa.Luulen että kun mä saan tarpeeks riippumattoman aseman tai lähden opiskeleen tai jotain niin muutan omille, toivottavasti bf:n kanssa yhteen. Ja mä haluisin kyllä edelleen uskoa ja olla jossain seurakunnassa missä vois olla ihan niinkuin on ilman että ihmiset tulee tuomitseen ja katsoo niinku jotain ruttotautisia. En kuitenkaan alistu millään ehdolla siihen että alan leikkiä heteroa. Jos jumala haluu muuttaa mut sellaiseksi niin se tekee sen mutta en ole pitkään aikaan rukoillut sitä. Mulla on vasta melko vähän kumminkin aikaa siitä kun oon hyväksynyt itseni tämmöisenä että on joskus hiukka hutera olo. Tuo mitä aiemmin luki että antaa vanhemmille luettavaks se Parkkisen kirja voisi jollain toimia. En usko kuitenkaan että meillä. Asiasta ei meillä voi keskustella. Jos yritän jotain niin menee heti saarnaamiseksi. Löysin kerran pöydältä printin aslanin sivusta mutta sen laitoin heti roskiin. Ja Milla, jotkut on sanoneet että vanhempiin ja muihin sukulaisiin pysyy paremmat välit kun ei näe liian usein että tuntuu oikealle tuo sun neuvo.
- Nimetön
Pride88 kirjoitti:
Luulen että kun mä saan tarpeeks riippumattoman aseman tai lähden opiskeleen tai jotain niin muutan omille, toivottavasti bf:n kanssa yhteen. Ja mä haluisin kyllä edelleen uskoa ja olla jossain seurakunnassa missä vois olla ihan niinkuin on ilman että ihmiset tulee tuomitseen ja katsoo niinku jotain ruttotautisia. En kuitenkaan alistu millään ehdolla siihen että alan leikkiä heteroa. Jos jumala haluu muuttaa mut sellaiseksi niin se tekee sen mutta en ole pitkään aikaan rukoillut sitä. Mulla on vasta melko vähän kumminkin aikaa siitä kun oon hyväksynyt itseni tämmöisenä että on joskus hiukka hutera olo. Tuo mitä aiemmin luki että antaa vanhemmille luettavaks se Parkkisen kirja voisi jollain toimia. En usko kuitenkaan että meillä. Asiasta ei meillä voi keskustella. Jos yritän jotain niin menee heti saarnaamiseksi. Löysin kerran pöydältä printin aslanin sivusta mutta sen laitoin heti roskiin. Ja Milla, jotkut on sanoneet että vanhempiin ja muihin sukulaisiin pysyy paremmat välit kun ei näe liian usein että tuntuu oikealle tuo sun neuvo.
Todella ikävä kuulla ettei teillä voi asiasta keskustella, ilman että menee saarnaukseksi tai riitelyksi (?). Keskusteleminen, asioiden käsittely ja yrittäminen ymmärtää toista ovat äärimmäisen tärkeitä taitoja.
Äitini oli aavistanut asian kohdallani,mutta kieltänyt ja torjunut epäilykset mielessänsä.
Kun sitten itse tulin kaapista oli hänen järkytyksensä suuri. Äitini itki aluksi monta päivää asian vuoksi. Hän ei koskaan ollut lukenut mitään aiheeseen liittyvää ja oli tietämätön sekä ennakkoluuloinen.
Keräsin hänelle luettavaksi kaikkea asiatietoa ja keskustelimme paljon. Tänä päivänä asia ei hetkauta häntä enää millään tavalla,aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Vaikuttaa että seksuaalisuutesi on vanhemmille tosi vaikea asia. Vielä ikävämpää on se ettei asiaa voida käsitellä. Entäpä jos keräät materiaalia ja yksinkertaisesti "unohtelet" sitä paikkoihin josta vanhempasi ne huomaavat? Voisi kuvitella että uteliaisuudesta lukisivat...
Tärkeää on ettet ota itseesi tätä vanhempiesi käytöstä, vaikka se tuntuisikin ikävältä.
Jos joudut "saarnauksen kohteeksi" niin yritä olla harmostumatta ja perustella asiasi hienotunteisesti. Pelkkä riitely tuskin lisää mitenkään vanhempiesi ymmärrystä aiheesta.
Toivon että jaksat siellä kotonasi,kunnes pääset ja pystyt muuttamaan pois.
On väärin jos rukousta käytetään syyllistämiskeinona. Monet rukoukset rukoillaan varmasti itsekkäältä ja omiin mielikuviin perustuvalta pohjalta.Ajattelen että rukouksen on lähdettävä sydämestä jossa Jumala asuu, ei päästä joka on täynnä itsekkyyttä,oppeja ja epäilyksiä.Rukoilijan omat toiveet eivät välttämättä ole yhtenevät Jumalan tahdon kanssa.
Me emme voi tietää aina mikä toiselle ihmiselle on oikein ja parasta.
Rukoilen itsekin välillä toisten puolesta. En kuitenkaan koskaan sano "Jumala tee sitä, tai tee tätä". Ehkä kerron rukouksessa aluksi jonkun ihmisen tilanteen. Sen jälkeen pyydän tälle rukoksen kohteelle apua ja opastusta, jota hän tällä hetkellä eniten tarvitsee päästäksensä eteenpäin. Pyydän että asiat tapahtuisivat hänen "korkeimmaksi hyväkseen".
Mielestäni muuta ei tarvita.
t: jari. - jari.
Nimetön kirjoitti:
Todella ikävä kuulla ettei teillä voi asiasta keskustella, ilman että menee saarnaukseksi tai riitelyksi (?). Keskusteleminen, asioiden käsittely ja yrittäminen ymmärtää toista ovat äärimmäisen tärkeitä taitoja.
Äitini oli aavistanut asian kohdallani,mutta kieltänyt ja torjunut epäilykset mielessänsä.
Kun sitten itse tulin kaapista oli hänen järkytyksensä suuri. Äitini itki aluksi monta päivää asian vuoksi. Hän ei koskaan ollut lukenut mitään aiheeseen liittyvää ja oli tietämätön sekä ennakkoluuloinen.
Keräsin hänelle luettavaksi kaikkea asiatietoa ja keskustelimme paljon. Tänä päivänä asia ei hetkauta häntä enää millään tavalla,aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Vaikuttaa että seksuaalisuutesi on vanhemmille tosi vaikea asia. Vielä ikävämpää on se ettei asiaa voida käsitellä. Entäpä jos keräät materiaalia ja yksinkertaisesti "unohtelet" sitä paikkoihin josta vanhempasi ne huomaavat? Voisi kuvitella että uteliaisuudesta lukisivat...
Tärkeää on ettet ota itseesi tätä vanhempiesi käytöstä, vaikka se tuntuisikin ikävältä.
Jos joudut "saarnauksen kohteeksi" niin yritä olla harmostumatta ja perustella asiasi hienotunteisesti. Pelkkä riitely tuskin lisää mitenkään vanhempiesi ymmärrystä aiheesta.
Toivon että jaksat siellä kotonasi,kunnes pääset ja pystyt muuttamaan pois.
On väärin jos rukousta käytetään syyllistämiskeinona. Monet rukoukset rukoillaan varmasti itsekkäältä ja omiin mielikuviin perustuvalta pohjalta.Ajattelen että rukouksen on lähdettävä sydämestä jossa Jumala asuu, ei päästä joka on täynnä itsekkyyttä,oppeja ja epäilyksiä.Rukoilijan omat toiveet eivät välttämättä ole yhtenevät Jumalan tahdon kanssa.
Me emme voi tietää aina mikä toiselle ihmiselle on oikein ja parasta.
Rukoilen itsekin välillä toisten puolesta. En kuitenkaan koskaan sano "Jumala tee sitä, tai tee tätä". Ehkä kerron rukouksessa aluksi jonkun ihmisen tilanteen. Sen jälkeen pyydän tälle rukoksen kohteelle apua ja opastusta, jota hän tällä hetkellä eniten tarvitsee päästäksensä eteenpäin. Pyydän että asiat tapahtuisivat hänen "korkeimmaksi hyväkseen".
Mielestäni muuta ei tarvita.
t: jari.Kun kirjoitin äsköisen "ajatuksiani" vastineen,huomasin ettei nimimerkille ollut paikkaa. Tuli teksti jossa luki että viesti lähetetään Nimetön nimimerkillä ellei ole rekisteröitynyt. Nyt taas voi käyttää nimimerkkiä, mistä tämä johtuu?
Onko kyseessä jokin uudistus? - Tiitinen
Nimetön kirjoitti:
Todella ikävä kuulla ettei teillä voi asiasta keskustella, ilman että menee saarnaukseksi tai riitelyksi (?). Keskusteleminen, asioiden käsittely ja yrittäminen ymmärtää toista ovat äärimmäisen tärkeitä taitoja.
Äitini oli aavistanut asian kohdallani,mutta kieltänyt ja torjunut epäilykset mielessänsä.
Kun sitten itse tulin kaapista oli hänen järkytyksensä suuri. Äitini itki aluksi monta päivää asian vuoksi. Hän ei koskaan ollut lukenut mitään aiheeseen liittyvää ja oli tietämätön sekä ennakkoluuloinen.
Keräsin hänelle luettavaksi kaikkea asiatietoa ja keskustelimme paljon. Tänä päivänä asia ei hetkauta häntä enää millään tavalla,aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Vaikuttaa että seksuaalisuutesi on vanhemmille tosi vaikea asia. Vielä ikävämpää on se ettei asiaa voida käsitellä. Entäpä jos keräät materiaalia ja yksinkertaisesti "unohtelet" sitä paikkoihin josta vanhempasi ne huomaavat? Voisi kuvitella että uteliaisuudesta lukisivat...
Tärkeää on ettet ota itseesi tätä vanhempiesi käytöstä, vaikka se tuntuisikin ikävältä.
Jos joudut "saarnauksen kohteeksi" niin yritä olla harmostumatta ja perustella asiasi hienotunteisesti. Pelkkä riitely tuskin lisää mitenkään vanhempiesi ymmärrystä aiheesta.
Toivon että jaksat siellä kotonasi,kunnes pääset ja pystyt muuttamaan pois.
On väärin jos rukousta käytetään syyllistämiskeinona. Monet rukoukset rukoillaan varmasti itsekkäältä ja omiin mielikuviin perustuvalta pohjalta.Ajattelen että rukouksen on lähdettävä sydämestä jossa Jumala asuu, ei päästä joka on täynnä itsekkyyttä,oppeja ja epäilyksiä.Rukoilijan omat toiveet eivät välttämättä ole yhtenevät Jumalan tahdon kanssa.
Me emme voi tietää aina mikä toiselle ihmiselle on oikein ja parasta.
Rukoilen itsekin välillä toisten puolesta. En kuitenkaan koskaan sano "Jumala tee sitä, tai tee tätä". Ehkä kerron rukouksessa aluksi jonkun ihmisen tilanteen. Sen jälkeen pyydän tälle rukoksen kohteelle apua ja opastusta, jota hän tällä hetkellä eniten tarvitsee päästäksensä eteenpäin. Pyydän että asiat tapahtuisivat hänen "korkeimmaksi hyväkseen".
Mielestäni muuta ei tarvita.
t: jari.Jari, mitä kirjallisuutta suosittelisit, että sinne kotiin voisi ikään kuin vaivihkaa jättää olohuoneen pöydälle ja sinne ja tänne? Onko vinkkejä?
Oletko lukenut sitä Marja-L. Parkkisen Ulos kaapista kirjaa? Olisiko se hyvä tähän tarkoitukseen?
En ole lukenut Parkkisen Ulos kaapista kirjaa, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää.
Sit kun miettii sitä, että jos vanhemmat ovat uskovaisia, niin mitä kirjallisuutta, lukemista juuri heille voisi jättää? Mietin, että jos vanhemmat ovat jotenkin uskonsa tähden seksuaalisuuden suhteen sellaisia, että eivät uskalla ylipäänsä juuri kohdata seksuaalisuuteen liittyviä asioita, niin seksuaalisuuteen liittyvä kirjallisuus voi olla heille jonkinmoinen shokki.. torjuvat sen...
Toisaalta taas, sellaisetkin vanhemmat, jotka ulospäin vaikuttavat siltä, että uskonsa tähden eivät ikään kuin kohtaa seksuaalisuuteen liittyviä asioita ylipäänsä, saattavat kuitenkin yllättäen todella lukea seksuaalisuuteen liittyvää kirjallisuutta, jos sitä heille annetaan.. he eivät vain "uskalla" sitä itse käydä kirjastoista tai kaupoista hankkimassa... Kirjat täytyy viedä heidän kotiinsa, tai jättää sinne olohuoneen pöydille kuin vainvihkaa luettavaksi... - Nörtti
jari. kirjoitti:
Kun kirjoitin äsköisen "ajatuksiani" vastineen,huomasin ettei nimimerkille ollut paikkaa. Tuli teksti jossa luki että viesti lähetetään Nimetön nimimerkillä ellei ole rekisteröitynyt. Nyt taas voi käyttää nimimerkkiä, mistä tämä johtuu?
Onko kyseessä jokin uudistus?Eräs mahdollisuus on se, että sinulla on ollut kaksi selainikkunaa auki ja toisessa olet jo kirjautuneena varaamallasi nimimerkillä. Et ehkä voi tehdä sitä enää toisessa ikkunassa, koska nikkisi on "varattu".
En ole kokeillut mutta tällaisesta ongelmasta VOI olla kyse. Kokeile. Jos tulee lisää ongelmia, ainahan voit kysyä asiaa ylläpidolta. - vio-letti
Milla C. kirjoitti:
Hieno kirjoitus ja varsinkin tuo vertaus sielulliset "Kultaiset liljat", sillä niitä löytyy paljon homojen/lesbojen keskuudesta. Joidenkin homojen/lesbojen itsetunto, minuus, jopa persoona on tuhottu sen vuoksi, koska ihmistä ei ole saatu väkipakolla sopimaan ahtaaseen muottiin :(
Olen kuullut näitä onnettomia tarinoita ja nähnyt omin silmin koviakokeneita kertojia niin paljon, että täytyy vain ihmetellä, kuinka paljon henkistä väkivaltaa voi mahtua suomalaiseen yhteiskuntaan. Ja vielä vuonna 2005 se sallitaan ja sille vain kohautellaan olkapäitä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: lähde kotoasi heti kun se on mahdollista, kaikkea ei tarvitse sietää, jokaisella meistä on se oma tiensä kuljettavana ja siksi vain sinä tiedät, mikä on sinulle parhaaksi. Itse muutin pois kotoa 18-vuotiaana isommalle paikkakunnalle opiskelemaan. Välit ovat vanhempiini nyttemmin kunnossa.Kiitos Milla C. Tuntuu hyvältä, että ymmärsit mitä tarkoitin tuolla kuvalla. Se syntyi sen jälkeen kun olin lukenut "Sakun tarinan", johon Pride88 antoi linkin minulle tuolla alempana.
Sielun silmin nähtynä meillä kaikilla ihmisillä on paljon enemmän yhteistä, kuin mitä pintapuolin voisi ensinäkemältä luullakkaan. :) - Jussi
vio-letti kirjoitti:
Kiitos Milla C. Tuntuu hyvältä, että ymmärsit mitä tarkoitin tuolla kuvalla. Se syntyi sen jälkeen kun olin lukenut "Sakun tarinan", johon Pride88 antoi linkin minulle tuolla alempana.
Sielun silmin nähtynä meillä kaikilla ihmisillä on paljon enemmän yhteistä, kuin mitä pintapuolin voisi ensinäkemältä luullakkaan. :)Olen kuullut tuosta Sakun Tarinasta mutta en sitä löytänyt. Visitko kertoa mistä sen löydän. Kaikkea hyvää sinulle t. Jussi
- vio-letti
Jussi kirjoitti:
Olen kuullut tuosta Sakun Tarinasta mutta en sitä löytänyt. Visitko kertoa mistä sen löydän. Kaikkea hyvää sinulle t. Jussi
Klikkaa "Risti ja sateenkaari".
Niin ja varaa nenäliinoja, minä ainakin luin ja itkin ja luin taas ja itkin, ja siihen on omat ruutuiset ja raitaiset syynsä...mutta..
Lämpöisellä sydämellä, hyviä lukuhetkiä sinulle. :)
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=287_1_1 - jari.
Tiitinen kirjoitti:
Jari, mitä kirjallisuutta suosittelisit, että sinne kotiin voisi ikään kuin vaivihkaa jättää olohuoneen pöydälle ja sinne ja tänne? Onko vinkkejä?
Oletko lukenut sitä Marja-L. Parkkisen Ulos kaapista kirjaa? Olisiko se hyvä tähän tarkoitukseen?
En ole lukenut Parkkisen Ulos kaapista kirjaa, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää.
Sit kun miettii sitä, että jos vanhemmat ovat uskovaisia, niin mitä kirjallisuutta, lukemista juuri heille voisi jättää? Mietin, että jos vanhemmat ovat jotenkin uskonsa tähden seksuaalisuuden suhteen sellaisia, että eivät uskalla ylipäänsä juuri kohdata seksuaalisuuteen liittyviä asioita, niin seksuaalisuuteen liittyvä kirjallisuus voi olla heille jonkinmoinen shokki.. torjuvat sen...
Toisaalta taas, sellaisetkin vanhemmat, jotka ulospäin vaikuttavat siltä, että uskonsa tähden eivät ikään kuin kohtaa seksuaalisuuteen liittyviä asioita ylipäänsä, saattavat kuitenkin yllättäen todella lukea seksuaalisuuteen liittyvää kirjallisuutta, jos sitä heille annetaan.. he eivät vain "uskalla" sitä itse käydä kirjastoista tai kaupoista hankkimassa... Kirjat täytyy viedä heidän kotiinsa, tai jättää sinne olohuoneen pöydille kuin vainvihkaa luettavaksi...En suoraansanoen osaa antaa sopivia kirjasuosituksia. En ole itse lukenut paljon mitään vuosiin aiheesta. Aiemmin asia kiinnosti ja luin kaiken mitä löysin kirjastoista ym.
Nykyisin tuntuu etten jaksa pohtia seksuaalisuutta samoin kuin aiemmin. Kun joutui käsittelemään omaa erilaisuuttaan ja kaapistatulemista, tuntui välillä että seksuaalisuuteen liittyvät pohdinnat vievät liian ison osan elämästä. Näistä asioista selvittyäni olen antanut asioiden "vain olla",sen kummemmin miettimättä.
Kirjallisuutta ja tietoa tarvitaan ehdottomasti. Luulisi että Parkkisen kirja olisi omiaan erityisesti perheisiin jossa jonkun kaapistatulo on ajankohtainen. Mielestäni kaikkea asiatietoa voi jättää tai tarjota luettavaksi. Sen lisäksi pitäisi asioista voida avoimesti puhua.
Jos kumpikaan ei onnistu, en ainakaan itse tietäisi mitä tehdä. Nämä ovat lienee ainoita mahdollisuuksia yrittää vaikuttaa tilanteeseen.
Jossain perheessä asiasta selvitään helpolla, toisessa ei.
Ainakaan mitään uskonnollista kirjallisutta aiheesta en tarjoaisi. Huonotasoisena ja taikauskoa levittävinä ne vain pönkittävät asenteita ja ennakkoluuloja josta pitäisi vapautua. Varmasti myös herättävät vanhemmissa syyllisyyttä lapsensa seksuaalisuudesta. Itse yritin korostaa sitä että "tämä ei ole kenenkään syy".
Tosi on, että moni ei jaksa itse materiaalia hankkia.Äitini ei käy kirjastossa koskaan eikä myöskään hanki uusia kirjoja.Ovat kuulemma liian kalliita ja ylimääräistä rahanmenoa.
- Tiitinen
Ekaksi, minusta sinä olet hyvin vahvalla itsetunnolla varustettu nuori ihminen; kirjoitustesi perusteella päättelen sen. Ja kunnon itsetunto on paras perusta elämässä.
Voisitko ajatella sanovasi, kirjoittavasi vanhemmillesi pyynnön, että he ottaisivat
yhteyttä vertaistukeen? Tarkoitan tätä: Yhteys-liikkeeseen on perustettu homoseksuaalien
vanhemmille oma vertaistukiryhmänsä. Oletan näiden vanhempien olevan nimenomaisesti
uskovaisia tai uskonnollisia ihmisiä, ja heillä on omat prosessinsa siinä, miten suhtautuvat
lapseensa, joka on vähemmistöseksuaali.
Voisitko sanoa vanhemmillesi, että on myös muita uskovaisia vanhempia, joilla on homo lapsia
ja jotka käyvät samoja prosesseja lävitse kuin vanhempasikin? Kerro heille, että sinua
huolettaa se, ettei heillä ole vertaistukea, jossa saisivat muilta samassa tilanteessa olevilta/olleilta vanhemmilta tukea. Kerro heille sitten Yhteys-liikkeestä. Tuo homojen vanhemmille
perustettu vertaistukiryhmä on aivan vasta perustettu. Tietoja siitä saa http://www.yhteys.org
En itse tiedä tuosta uskovaisille vanhemmille perustetusta vertaistukiryhmästä, mutta
voisit ehkä itsekin ottaa sinne yhteyttä ja kysyä neuvoja, miten omat vanhemmat saisi sinne yhteyttä ottamaan :) ?
Ne ihmiset siellä kuitenkin ovat sellaisia uskovaisia, joille sinun ja vanhempiesi välinen tilanne on tuttua ja kai arkipäivääkin.
Toinen asia sitten on Marja-Liisa Parkkisen kirja Ulos kaapista. Voisitko ajatella lainaavasi sitä
kirjaa kirjastosta ja pyytää vanhempiasi lukemaan se?
Se kirja voi auttaa uskovaisia homojen vanhempia? (Olisi kiva tietää, jos palstalla on sellaisia, jotka ovat antaneet sen kirjan vanhemmilleen luettavaksi, ja siitä miten vanhemmat sitä kirjaa prosessoivat)
Muutama linkki ko. kirjaa koskien:
http://www.finnqueer.net/pdf/Malla_FINNQUEER_210203.pdf
http://www.vihrealanka.fi/2003/12/rakkaus.html
Jos esität näitä em. asioita vanhemmillesi siten, että sinusta tuntuu pahalta, kun he
murehtivat niin paljon tähtesi, ehkä he silloin ymmärtäisivät hakeutua vertaistuen pariin?
Sinä et aiheuta heille murhetta. Heidän omat reaktionsa aiheuttavat heille murhetta, mutta he eivät vielä
kykene sitä tiedostamaan. Nyt vain täytyisi jaksaa ottaa se asia siten, että vanhempasi murehtivat ja se murhe on heille todellista.
Se murhe on myös turhaa, mutta vielä he eivät sitä kykene tiedostamaan.
Ensimmäinen askel heidän kohdallaan olisi se, että he saisivat elävän kontaktin muihin
uskovaisiin homojen vanhempiin. Kun he heidän kanssaan jutellen alkavat tajuta, etteivät ole yksin ja
muut vanhemmat prosessoivat samoja asioita, niin sitten he myös alkavat siinä porukassa
hiljoitellen löytämään uusia tapoja ajatella asioita. Avartuminen ja muuttuminen tapahtuu
useinmiten hiljoitellen, eikä kerta rysäyksellä.
Tuntuu pahalta, kun joutuu kirjoittamaan vähemmistöseksuaalille, että "auta vanhempiasi",
kun kysymyksessä on vanhempien ymmärtämättömyys ja vanhempien tulisi auttaa lastansa...
Jos vanhempasi vain menisivät vertaisryhmään, niin sinä saisit henkisesti hengähtää.
Mutta jos vanhempasi eivät menisikään vertaistukiryhmään, siitä huolimatta sinä olet
vanhemmistasi erillinen ja itsenäinen ihminen, eikä vastuu vanhemmistasi ja heidän reagoinneistaan ole sinulla.
Sinä vastaat omasta elämästäsi ja vanhempasi omastaan. Älä siis vain mene mukaan itsesi
syyllistämiseen, kun vanhempasi eivät sinua hyväksy homona.
Sinä tiedät olevasi arvokas ihminen omana itsenäsi, niin ihmiskunnassa kuin Jumalallekin, vaikka vanhempasi eivät
sitä nyt yhtäkkiä ymmärtäisikään. Pidä kiinni siitä, että itse tiedät arvokkuutesi ja arvosi, ja että tiedät olevasi
tärkeä ja rakas juuri sinuna useimmille ihmisille ja Jumalalle.
Homojen vanhempien täytyisi saada tietää, missä sitä vertaistukea on.
Setan kauttahan saa vertaistukea vähemmistöseksuaalien vanhemmat. Ja nyt sitten Yhteys-liikkeen kautta vertaistukea saa myös uskovaiset vanhemmat.
Sinä voisit antaa heille tiedon
Yhteys-liikkeen vertaistukiryhmästä ja vaikka antaa heille luettavaksi Parkkisen kirjan?
"Vastuu" siitä asiasta sitten kyllä loppuu kohdaltasi... Jos nyt ylipäänsä voi koskaan sanoa
millään tavoin, että nuoren lapsen tulisi auttaaa ja kantaa vastuuta vanhemmistaan, kun asioiden tulisi olla juuri päinvastoin (heidän tulisi tukea sinua kasvussasi aikuisten maailmaan, jotta iloiten ja vahvana pärjäisit juuri omana itsenäsi)...
Vähän sekavaa tämä...
Haluan kiittää sinua siitä, kun otit tämän asiasi esille. Ongelmasi vanhempasi kanssa on monille
omakohtaista elämää. Et varmasti ole ainoa, joka noiden asioiden kanssa kipuilee.
Nuo asiat ovat vielä niin tuhottoman kipeitä ja arkoja, koska niissä on kysymys aivan
primaarista ihmissuhteesta: lapsen ja vanhempien välisestä suhteesta.
Minulla ei itsellä ole tuota ongelmaa, olen jo päälle 30 v :) -tosin, voihan se ongelma
olla olemassa 50 vuotiaan homon ja hänen vanhempiensa välilläkin...
Tämä asia kuitenkin on sellainen, että haluaisi jotenkin osata sanoa jotakin lohduttavaa, järkevää
ja kannustavaa. Samalla se ongelma on niin koskettava, että se hiljentää ja pysäyttää. Siksikin kiitän sinua, kun kirjoitat siitä.
Lähetän sinulle sylin täydeltä virtuaalihalauksia ja lämpöä :) - deportista
Käsitän nuo eheytymisrukoukset sillä tavalla, että läheiset terapoivat sillä menetelmällä itseään, että jaksaisivat paremmin. Uskonnollisissa piireissä monesti ei osata käsitellä kunnolla tällaisia asioita, jolloin omaa pahaa oloa lievitetään toisen puolesta rukoilemisella. Tähän toiseen henkilöön kun samalla projisoidaan/ulkoistetaan oma olotila, niin asioiden käsittely saattaa tuntua helpommalta ja kuorma keveämmältä.
Monesti tuntuu, että läheiset ne eniten terapiaa ja sielunhoitoa tarvitsisivat, että jaksaisivat.
Todellinen eheytyminen on sitä, että hyväksyy itsensä, ja on tukahduttamatta omaa luonnollista seksuaalista suuntautumistaan.
Tähän aihealueeseen liittyen monet ovat varmaan lukeneet Sakun tarinan, joka löytyy finnqueer -verkkolehden PDF -kirjastosta. - vaihtoehto....
Mitäs opiskelet/ haluat opiskella? Lähde toiselle paikkakunnalle ja ot bf mukaan..? Haluat olla uskossa jne, niin miten olisi http://www.rko.fi/ "Asuntolassa asuville maksuton täysihoito." Ja se asuntolassa asuminenkin on ilmaista.(pääasiassa 2 hengen huoneita ja mahdollisuus hakiessa esittää toivomus, että kaverin kanssa samaan huoneeseen)
Itse kävin lukion tuolla ja voin todellakin sanoa, että se paras jakso nuoruudestani ja mukavimmat muistot menneisyydestäni ovat siltä ajalta.
Ja ruoka siellä oli niin mielettömän hyvää, että melkein synti oli syödä ilmaiseksi.. vieläkin ikävä niitä herkkuja :D- Pride88
Kyllä toi juttu näyttää hienolle. Toisaalta bf:n tilanne on sellanen ettei se pääse irtautumaan noin vain enkä tahtoisi jättää sitä, me ollaan kiinnytty tosi vahvasti. Ja toiseks, jos kävisi niin ettei se pääsisikään opiskelemaan samaan paikkaan niin eihän se saisi asuakaan siellä vai kuinka? Enkä minäkään voi tästä oikein lähteä kesken lukuvuoden, luulen, että pitää painaa täysillä. Meillä olis kyllä tilaa useammallekin mutta jos ehdottaisin että bf muuttais meille ja asuttais samassa huoneessa ja nukuttais parivuoteessa ja... Hei mä odotan mieluummin et vanhemmat kuolee ajallaan ihan luonnollisesti eikä mihinkään sydäriin.
Mutta hei tuo mitä sä kerroit tuosta opistosta oli mielenkiintoista. Jos jollain muulla olis heittää jotain jatkoksi mitä vois tehdä niin olisin kiitollinen. Te ootte upeeta ja ymärtävää porukkaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama255059Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä644061Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve753625Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732698Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1472483Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta602358Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl782173Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?272127- 1351664
Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko371525