197 Vastausta
57 413 Lukukertaa
Unihalvaus
sisi123
Olen viimeisen puolen vuoden ajan kärsinyt enemmän ja vähemmän vaivasta nimeltä unihalvaus. Tämä tarkoittaa kohdallani (ja varmaan yleensäkin) sitä, että yleensä aamuyöllä, juuri ennen heräämistä olen tavallaan jonkinlaisessa valvetilassa. Saatan nähdä kaiken, (tiedostan) mitä ympärilläni tapahtuu, mutta en saa itseäni millään hereille. En voi liikuttaa edes varvasta, saati huutaa apua. Mua pelottaa nykyään nukkumaan meneminen todella paljon ja ahdistun, kun vain ajattelenkin noita kohtauksia. Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Mistä saitte apua? En jaksa enää tätä valvomista...
Onpa hyvinkin
Olen itse kärsinyt unihalvauksista parisenkymmentä vuotta. Niitä kohtauksia saattaa tulla, ja usein tuleekin, yhden yön aikana useampia. Jos itseään ei saa jollain konstilla säpsäytettyä hereille, niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin vajota siihen halvaustilaan. Minusta karseinta näissä kohtauksissa on se, kun hengityskin tuntuu lamaantuvan. Lisäksi minulla näihin kohtauksiin liittyy muitakin epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten huminaa korvissa, vartalosta irtautumisen tunnetta ja kipua päässä. Valvominen ei tähän auta, päinvastoin. Netistä löytyy (Google) aihetta käsittelevä gradu. Se on tosi mielenkiintoinen. Kannattaa tutustua siihen.Hei
Minullakin noihin kohtauksiin liittyy tukehtumisen tunteita ja jonkinlaisia levitaatiokokemuksia. Ne ovat toisaalta jollakin tavalla vapauttavia, mutta tuo tukehtuminen saa aina itkemään, kun vihdoin pääsen hereille:( Oletko saanut mistään apua tähän vaivaan? Lueskelin tuota gradua ja tuntui helpottavalta huomata, että muillakin on samanlaisia kokemuksia, mutta ei se kuitenkaan poista omaa ahdistusta.. Varasin itselleni lääkäriajan, mietin, pitäisikö varata samantien aika psykologiltakin..Unihalvaus
Mullakin on ollut joskus noita. Tosin nyt on viimesestä jo aikaa...Jossain oli, että joku kaiketi B-vitamiinin puutos hidastaa sen hassun entsyymin ruumiista poistumista, mikä vaikuttaa siihen halvauksen ylläpitoon.
Unissaankun ihminen on sillai halvaantunut, ettei se sätki ja telo itteänsä.
Siinä vaan menee uni- ja valve- ja heräämisvaiheet jotenki päällekkäin ni tulee unihalvaus.
Leijumiset ja ruumiistapoistumiskokemukset ja nuo on kanssa tyypillisiä.
Teillä ei ole ollut hallusinaatioita samassa yhteydessä? Nekin voi olla aika pelottavia... Muutamaan kertaan ollut itsellä...
Sen hengittämisen kanssa voi kai tehdä niin, että yrittää olla mahdollisimman rauhallinen, koska hengitysrytmi on kai unitilan mukainen ja sitten kun hermostuu se rupeaa kiihtymään. Myös kaikenlaisia painontunteita rinnan päällä saattaa esiintyä ja erilaisia kuuloaistimuksia.
Alkoholin juominen saattaa lisätä näitä kohtauksia. Muttei ole ainoa syy.
Kai sitä pitää vaan ottaa rennosti, ja yrittää nukkua säännöllisesti.
Ensimmäinen unihalvaukseni oli sellainen, että heräsin äkillisesti (väkisin) painajaisunesta ja sitten ei kyennyt liikkumaan, huone näytti olevan vihertävän sumun peitossa ja siinä peiton päällä leijui vihreän isonenäisen ja irvistävän minkälie menninkäisen pää. Ääh. Huoneessa ollut ihminen ihmetteli, että mitä mä vikisen ja katselen vauhkona huonetta. Ääntä ei siis klassisesti tullut.
Sitten se katkesi naps ja sain heilauttua kättä ja unitilat ja muut katosi.
Sen jälkeen on ollut satunnaisesti pienempiä tai epämääräisempiä unihalvauksia. Erilaisia pieniä hallusinaatioita ja jonkinlaista halvaantumista. Monesti puoliunessa tajuaa, että nyt ei taas pysty liikkumaan, ja sitten ei viitsi avata silmiä kun ei halua nähdä ties mitä ökkimönkiäisiä, vaan yrittää joko jatkaa nukkumista tai kyetä liikkumaan.
Olin lukenut muinaisesta Tiede 2000 -lehdestä artikkelin ilmiöstä, joten se ei yllättänyt.
En ole
niihin apua saanut, joskaan en sitä ole kovasti hakenutkaan. Muutaman kerran käydessäni neurologilla eräästä toisesta vaivasta otin nämä unihalvaukset esille. Sen jälkeen tämä neurologi ei enää tuntunut ottavan tosissaan mitään sanomaani. Olen ajatellut asian niin, että nämä öiset halvaukset kuuluvat elämääni, halusin sitä tai en. Jotkut kuorsaavat tai kävelevät unissaan, vaivansa kullakin. Toivottavasti ahdistuksesi helpottaa.jep
mä haluaisin löytää kans jotain apua tähän ongelmaan,jo yli vuosi monta kertaa yössä,oon todellakin loppu..nukkuminenkin pelottaa.ja joka kerta tän ns.kohtauksen jälkeen ni itku kyllä tulee väkisinki..lääkäriin en uskalla enää mennä kerran kävin ja sano että masennusta vaan ja anto masennuslääkkeitä,kohteli mua erittäin huonosti ja teki myös selväks ettei mua oikeesti mikään vaivaa..itku tuli myös lääkärinkin jälkeen..et kukaan mua ei todellakaan ymmärrä!!Onneksi en ole ainoa.
Onneks tiedän että se on unihalvausta mitä olen kokenut.Silti se on kamalaa.. :/
Näin vältät unihalvauksen
Sinä joka et halua kokea unihalvauksia, Vältä näitä asioita, niin unihalvauksen ei pitäisi tulla/toistua:*Nukkumista selällään
*Stressiä
*Pelko Unihalvauksen tulemisesta
*Masentuneisuutta tai Ahdistuneisuutta
*Äkillistä elintapojen/ympäristön muutosta
*Epäsäännöllistä unirytmiä
Tärkein vältettävä, on selällään nukkuminen. yli 85% unihalvauksen saajista on nukkunut selällään. Kohtauksen aikana myös mielessään rukoileminen on auttanut monissa tapauksissa. Jumala rakastaa sinua, rakastatko sinä Jumalaa?
-Tuntematon Enkeli
En saa itseäni hereille !!
Minä en näe mitään unia, olen vaan lamaantunut ja uni vaan tuntuu syvenevän ja koitan epätoivoisesti saada itseäni hereille, silmiä ei saa auki eikä jaksa kamppailla yhä syvenevää väsymystä vastaan , yritän räpyttää silmiä ja nipistää tai ravistella itseäni mutta mikään ei tunnu liikkuvan , luulen nipistäväni itseäni mutta mitään herättävää kipua en saa aikaiseksi.Painajaista en näe enkä mitään hirviöitä, avuttomuuden tunne on vaan valtava, kuin olisi yksin pimeässä mutta mitään kontaktia ei saa edes omaan kehoonsa, siis kuin olisi täysin halvaantunut kuuro ja sokea mutta tajuaa silti että tästä olisi herättävä jotenkin ja kamppailtava itsensä hereille tai jää tälläisseen olotilaan.
Kun sitten itsensä ilmeisesti jotenkin saa herätettyä olo on kuin kuolleesta heränneellä joka on taistellut itsensä takaisin elämään pimeydestä.
Kauhistuttava kokemus.
Olen usein ajatellut valveilla että pitäisi vaan antaa tuossa tilassa vajota itsensä yhä vaan syvempään uneen mutta käytännössä olen kuitenkin kamppaillut itseäni raivoisasti heräämään koska pelko ikuisesta unesta voittaa kuitenkin tämän kohtauksen tullessa, vaikka mistä sitä tietää jääkö sinne uneen jos ei vastaan kamppaile ja yritä palauttaa itseään valvetilaan tuollaisessa kohtauksessa.
Mulla on ollut juuri samanlaisia kuvailemiasi kohtauksia siit asti kun olin 17- vuotias. Nyt olen 28- vuotias. Onneksi nuo kohtaukset eivat aina tule. Mulla ne usein ajoittuu aamuun tai aamuyon tunteihin.
Mullakin ne on just tuollaisia, en nae muuta kuin pimeyden. Tunnen et oon hereilla mutta en voi liikkua, ja ahdistus on kauhea. Usein kuitenkin saan itseni "kiskottua pois" tuon halvauksen kourista, kun tunnen sen "alkavan", mutta sen jalkeen joudun sinnittelemaan etten uudelleen vaipusi tuohon kammottavaan tilaan.
Vaikka kohtaukset on kamalia, ota kuitenkin rauhallisesti. Et sina siihen halvaukseen voi loppuelamaksesi jaada. Noudata saannollisia nukkuma-aikoja.Itse olen huomannut etta juhlimisen ja pitkien lentomatkojen jalkeen kohtauksen riski on suurempi.
Jos asia ahdistaa sinua, mene ihmeessa juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa. Mulle oli ihan hirveeta alussa, kun koitin kertoa tasta halvauksesta kavereille jne, mut kukaan ei uskonu mua, sanovat vaan et "oot vaan ollu niin vasynyt etta et jaksanu nousta".
Jaksamista kaikille unihalvauksesta karsiville kohtalotovereille!
saattaa olla
mulla on samantapaisia oireita mutta yleensä pystyn hengittämään ja liikuttamaan sormea mutta muuten täysin halvaantunut. onkohan tässä kyse muusta vai onko samanlainen tapaus?Ole huoleti
Itse olen kokenut unihalvauksia monet vuodet. Nuorempana (7-12v) halvaannuin lähestulkoon joka yö. Itselläni oli tuo humanoidien näkeminen lähinnä häiritsevänä tekijänä. Oikeastaan jopa voisin yhdistää sen tuohon kaikkien tuntemaan extra terrestrialiin eli E.T.. Heräsin joka yö, ja ainakun heräsin, tiesin että nyt se tapahtuu, mutta en saanut huudetuksi äitiä. (ja nyt tämä mihin vastaan sinulle) Hengitys oli hirveän tiheä ja pystyin jossain määrin liikuttamaan raajojani (esim. sormea). Koitin huutaa mutta en saanut kunnolla huudetuksi. Siihen aikaan en vielä tiennyt mikä unihalvaus oli. Mutta opin siltä kontrolloimaan niitä. Nykypäivänä en muista saaneeni kuin yhden unihalvauksen (Joka tapahtui pariviikkoa sitten). Tunne oli aivan hirveä kun luulin jo että kyseiset "kohtaukset" olivat jo loppuneet (Aiemmin ne loppuivat sen takia koska muutimme kyseisestä paikasta pois). Tällä kertaa kuitenkaan kyse ei ollut samasta "humanoidien näkemisestä", vaan jotain muuta. Ensimmäistä kertaa kuulin hirveetä ääntä (kuin suhinaa), ja tunsin pahan olon (Taas kerran) huoneessani. Sain kuitenkin käännettyä päätäni sen verran, että näin miehen varjon, mutta samalla myös vieressäni makasi kasvoton mies. Kyseinen yö oli muutenkin niin hirveä, tosin lucid unia koin kyseisenä yönä enemmän kuin monta ;) (ja hauskaa oli). Enää en pysty kontrolloimaan niitä niinkuin ennen osasin. Mutta Hengitys oli tiheessä pelosta ja varpaita pystyin jonkin verran liikuttamaan. En ole ikinä pystynyt puhumaan asiasta joita pienenä koin asian arkuudesta johtuen, kunnes luin tästä pari vuotta sitten. Kavereille en ole kertonut mutta vanhempani ovat pienestä pitäen minua "tukenut". He sille nauravat vieläkin mutta kun muistelen kyseisiä öitä, en toivoisi niitä kellekkään. Vielä tänäkin päivänä on pelko olemassa, josko joskus vielä alkaisi halvaukset samalla tahdilla. (isäni yksi kaveri sai usein unihalvauksia, ja lopulta häneltä petti sydän. Kyllä liika on liikaa!)minullakin
oli kerran tuollainen tila,en pystynyt liikkumaan ja tunsin kuin joku olisi painanut rintakehääni. Ajatuksissani huusin JEESUSTA avuksi ja vapauduin. Minä uskon että pahat henget ne tekevät näitä kauhutiloja,kokeilkaa huutaa JEESUSTA,sitten tiedätte.Halavattu
Miulla on ollu jotai tollasii kohtauksii pari kertaa elämäni aikana. Ne on ollu tässä parin viime vuoden tienoilla. Eilen kävi taas niin. Miulla tota aiheuttaa kait liika nukkuminen ja lievä masennus.Nyt viimeeks meni nii, et olin nukkunu pitkät yöunet, mut kävin kuiteski päikkäreille. Näin muutenki jotai painajaista ja herätessä en pystyny liikkumaa, mut kuulin esim. oikeesti päällä olevan telkkarin äänen. Jalat tuntu valuvan sängystä lattialle. Mie en noissa tiloissa pysty myöskää avaamaa silmiä. Yritän kohottaa kättä, jotta sormilla saisin silmät auki, mut ei onnistu.
Miulla tää "vaiva" ei haittaa millää tavalla elämää, ku on nii harvinaine vieras. Seikkalan progradua lueskelin mieki, suosittelen. Unihalvauksesta voi tehä ehkä jopa miellyttävän kokemuksen =)
ida83
tiedän ton tunteen kans ja hyvin..olen useamman vuoden miettiny että mikä mulla oli kun olen valvetilassa mutta en pystyny liikkumaan,pulssi kohosi hirveisiin lukemiin,paniikki iski ja koitin kaikilla voimilla huutaa apua; tuloksetta. onneksi sain nyt sitten tarkennusta tähän ja moneen muuhun kysykykseen koskien tätä ongelmaa.. tiedän että jotkut saa hallusinaatioita, mutta voiko niihin herätä keskellä yötä?ja voiko ne tulla juuri ennen nukahtamista ennen sitä todellista unihalvausta?olen itse päässy suht helpolla,niitä ei ole ollu vähään aikaan ja tiedän että jotkut sit kärsii useammin kuukaudessa. onko tämä siis vaiva minkä kanssa pitää vaan elää?
Unihalvauksessa hallusinaatioita
No johan selvisi sen minunkin kamala kummituskokemus nuoruuden ajoilta; Heräsin keskellä yötä ja makasin silmät auki selälläni sängyssä. Liikkumatta. Yhtäkkiä vastapäisestä seinästä irtosi hailakka haamun tapainen hahmo joka sukelsi suoraan sisuksiini, jos näin voi sanoa... No siinä makasin liikkumatta ja luulin kuolevani, vähintäänkin. Seuraavaksi tuli mahdoton horkkakohtaus ja pikkuhiljaa siitä selvinneenä kampesin itseni ylös. Olin ollut täysin tajuissani ja siksi tuo haamujuttu olikin niin pelottava.Tuon kokemuksen jälkeen en siinä huoneessa enää nukkunut...
Ilmeisesti kyseessä oli ollut jonkinlainen hallusinaatiolla ryyditetty unihalvaus.
Käy lukemassa
Siellä on juuri menossa keskustelu tästä unihalvauksesta, ehkä voit löytää sieltä itsellesikin apua aiheeseen:)))Eli Soneraplaza/Ellit/Kristallipallo
Jatkuvasti unihalvauksia, vaarallista?
Alkaa jo ahdistamaan miksi mulla tulee unihalvaus monta kertaa viikossa. Nää kohtaukset alkoi ehkä noin reilu vuosi sitten, eivätkä olleet läheskään näin useasti tapahtuvia. Tässä parin päivän aikana oon joka yö saanut unihalvauksen, yhtenä yönä kahdesti (ei ollut ensimmäinen kerta).Onko se jotenkin vaarallista, tai siis tarkoitan voisiko se viitata johonkin vakavampaan? Oon kuullut epilepsiasta ja narkolepsiasta puhuttavan tässä yhteydessä, narkolepsiaa mulla ei ainakaan ole.
Olis kiva saada apua tähän, eihän sitä pian uskalla nukkua... jotenkin mulla on aina ollut pelkona se, että jäisin oman ruumiini vangiksi (=halvaantuisin), ja nyt se sitten tapahtuu joka yö.
onko
Minulla oli samalaisia kokemuksia reilu kolmekymppisenä. Olin silloin ylipainoinen ja huonokuntoinen. Vaivat hävisivät kun sai otettua itseäni niskasta kiinni ja aloin kuntoilemaan.hmmm
sain joskus nämä uniseikkailut pois yksinkertaisesti ennen nukkumaan menoa kieltamällä niitä tulemasta niin ja mainittakoon pelasin silloin paljon spiritismiä ja luulin pahojen henkien vainoavan minua joten jostain kuulin myös että isä meidän rukous auttaa (jos sen "sanoo"tai oikeastaan ajattelee sanatarkasti oikein- mikä on todella vaikeaa halvauksen aikana,mutta kyllä lähti..(ainakin aina senhetkiseksi yöksi) eli miten siis mahdollista että sain ne näin katoamaan,no kai ne aivot on aktivoitavissa oli se usko vaikka kiven voimaan huom nykyisin nautin näistä unista-miltei hallitsen, tosin nykyään se olotila katoaa ennenkuin antaisin kadota, oisko muitawau!
Koin juuri ensimmäisen unihalvaukseni, se oli karmivaa kun ei kroppa toiminut, näin vieressä jonkun epämääräisen naamankin joka huusi älyttömän kovaa kun sitä koitti katsoa..Apua huutaessa ei ääntä tullut ja paniikki miltei valtasi minut. Ensi kerralla jos tämä vielä toistuu (toivottavasti toistuu :D) aion opetella ohjaamaan tätä "filmiä". :) - It's not a curse, It's a blessing.Itse olen saanut kyseisen halvauksen monta kertaa vuosien saatossa. Joskus kuvittelen jopa tipahtavani sängystä ja ryömiväni paniikissa pitkin lattiaa, silti täysin nukahtaneena. Vaikka 34 neliön kämpässäni tuntuu sillä hetkellä olevan loputtomasti huoneita, on kokemus erittäin todentuntuinen.
Siitä huolimatta, että kauhun tunne on tilanteen päällä ollessa joskus kovakin, herätessä sitä vain nauraa ja miettii, mitä hemmetiä oikein tapahtui sekä pitää tapausta kaiken kaikkiaan mielenkiintoisena kokemuksena.
Unihalvaukset ja muistihäiriöt
Kärsin myös ite unihalvauksista. Muutama vuos sitten sain ensimmäisen kohtauksen ja ihan tosissaan luulin että mun kämpässä oli demoni ja enkeli. Kuulin molempien puhuvan ja koskevan mua. En pystyny liikkumaan yhtään enkä huutamaan mitään. Kohtauksia on ollu aika harvoin sen jälkeen mutta nyt ne on alkanu taas olla säännöllisiä. Pelottaa nukkuminen koska mulla on ollu nii pahoja noi. hallusinaatioita on ollu ym. Oon yrittäny automaattisesti huutaa Jeesusta apuun kun oon saanu kohtauksen. Mul on uskovaisen tausta joten oon automaattisesti huutanu sit Jeesusta apuun. Sen jälkeen kohtaus on menny pois. Näiden kohtausten lisääntyessä öisin oon alkanu myös unohtelemaan asioita päivisin. En välillä tiedä mikä päivä on tai mitä oon minäkin päivänä tehny. Lääkäriin varmaan pitäis mennä mutta en todellakaan haluais mitään lääkkeitä. Mut en kestä tällastakaan. Ystävien tuella on onneks jaksanu tätä kaikkea.joo
mä oon kärsinyt tästä yli vuoden,joka ikinen yö ja monesti yhdessä yössä..luulin itteeni hulluks ja lääkärikin piti sitä vaan masennuksena.vasta tänään nettiä selattua avomieheni löysi kyseisen gradun,ja sain selvyyden ongelmaani..helpottaa tietää että en oo ainoa enkä oo hullu..vielä kun löytyis keino pitää ne poissa,nukkumaan meneminen pelottaa vieläkin..vuoteen en oo yhtäkään yötä nukkunut ilman näitä pelottavia kokemuksia.mä en kyl nää mitään,mut en pysty liikkuu enkä huutaa mut kuulen kaiken ja tiedän mitä ympärillä tapahtuu,heti ku nukahdan se alkaa,ja jos herään ja nukahdan uudestaan se tulee taas..se on koko yön uudestaan ja uudestaan.vahvimmiten se tulee ku oon tapellu esim.mieheni kanssa,veikkaisin ainakin et mielentila nukkumaan mennessä vaikuttaa tän tulemiseen vahvasti.Eipä lääkäri auttanut
Jep itse kärsinyt kyseisestä vaivasta jo vuodesta 2002. Pelottanut kun ei ole tiennyt mikä vaiva tämä on.. olen käynyt lääkäreissä ja on epäilty, että paniikki häiriö ja uniapneaakin on epäiltä vaan tyyliin hullunpaperit kouraan.. no nyt kävin lääkärissä ja kerroin tästä unihalvauksesta.. eikä apua.. nyt lähden käymään neurologilla jospa sieltä saisi asiaan apua. Alkaa pikkuhiljaa hermo mennä kun ei saa nukuttua kun sen 3h yössä. Ainaista säpsähtelyä ja ahdistusta hengityksessä. Puuh!moi
en tiedä mitä itekkään teen,ku lääkäriin en uskalla mennä viime kerran takia,lääkäri kohteli tosi ilkeesti,kysy et mikä vaivaa ja ku aloin puhuu ni alko ite puhuu päälle et ei kuunnellu yhtään,sano suunnilleen et lopeta toi pelleily,tai mee terapiaan et ei sua mikään vaivaa..sieltä sit itkien kotiin et jos lääkäri auta ni mistä sitä apua saa? ei tällästä kauan kestä.selkä
Mullakin on ollu noita unihalvauksia murrosiästä asti. Joskus parin kuukauden välein ja nyt on ollut monta kertaa viikossa.Yleensä näen hallusinaatioita herätessäni, joskus kuulen ääntä tai tunnen kosketusta. Pari päivää sitten heräsin kun näin tumman hahmon tulevan ikkunasta, se painoi tyynyn kasvoilleni ja näin sillä aseen. Se oli todella pelottavaa (tyttökaveri näki kun tärisin ja silmät pyöri päässä).
Ei se aina ole kyllä pelottava kokemus, aina tajuan tilanteen ja tiedän että pystyn kohta liikkumaan (eka kerta oli karmiva). Eräänä aamuna heräsin ja tajusin etten pysty liikkumaan, kuulin kissan miukaisun ja tunsin kuinka se käveli vatsani päälle. Sitten pystyin liikkumaan ja piti juuri silittää kissaa, mutta kas kummaa, se hajosi atomeiksi :D
Lueskelin netistä tästä unihalvauksesta ja kun siellä sanottiin että selällään se tulee useammin kuin muunlaisesti nukkuessa. Nyt kun mietin niin lähes kaikki mun kokemat tilanteet on tainnu olla silloin kun nukun selälläni. Noh, yleensäkään en nuku selälläni ja voisi vähentää vieläkin.
Enkä ota tätä "vaivaa" kovin vakavasti, en pelkää nukkumista tai vastaavaa.
joo
mulla on kanssa selällään nukkuessa tullu melkeen joka kohtaus,et nyt oon oppinu ettei pidä nukkuu selällään..ja sama että jos on todella väsyny niin tulee varmasti et oon oppinu välttää tilanteita että meen nukkuu ennen ku tulee kunnon väsymys,ettei silmät pysy auki..mä rakastan nukkuu selällään,ja mut tähänki pystyy tottuu..hyvin oon näiden avulla pystyny välttää,mut jos tulee kohtaus ja kun herää siitä ni pakko nousta tupakalle sen jälkeen ei enää tuu,mut jos jatkan vaan nukkumista niin tulee aivan varmasti..toivottavasti jää kokonaan pois,ja kaikki hullut painajaiset,mä en muuten näe mitään tulee vaan sillee et joku työntäis mua kaikilla voimilla alaspäin,ihan hirvee tunne..mut näin on vaan elettävä ja se täytyy hyväksyy.joo
mullakin alko unihalvaukset kun täytin 15. Itsellä unihalvauksiin liitty hallusinaatioita ja joka kerta nukuin selällään. Ja luin että pelko unihalvauksesta lisää unihalvauksen mahdollisuutta aivan kuin selällään nukkuminen. Eka kerta oli pahin mut nytkun joudun unihalvauksen uhriksi niin osaan hengittää rauhallisesti ja rauhoittua, se auttaa pääsemään pois unihalvauksesta tai uudelleen nukahtamista. Mulla unihalvauksen suurimmat syyt varmaan on liikanukkuminen,selällä nukkuminen ja pelko unihalvauksestahei kaikki unihalvaantujat!
itse olen kärsinyt vaivasta n.kymmenen vuoden ajan suht säännöllisesti(ihan penskana satunnaisesti) useita kertoja yössä ja viikossa.joskus oikein hyvän jakson sattuessa saan nukkua rauhassa jopa useamman kuukauden.,(olen 81synt.naikkonen)itselleni halvaustila tulee juuri ennen nukahtamista,ja aina jos nukun selälleen.halluja en kuule enkä näe mutta kauhun tunne valtava.juuri ennen halvausta tunnen vajoavani jotenkin..myös itse mainitsin lääkärille joskus muinoin,ei ottanut kuuleviin korviinsa..olisipa kiva kun ryhdyttäis kaikki unihalvaantujat tutkiskelemaan ja vertailemaan kokemuksia,voisi auttaa monia meistä =) tiedä vaik joku kerta istuttas saman pöydän ääressä asiasta keskustelemassa "tukiryhmänä"Naikkonen Pohjois-Karjalasta
heips
Mulle tulee ainakin jokaisen " kohtauksen " jälkeen kun olen herännyt oikeasti niin aivan järkyttävä päänsärky, pyörryttää ja huono olo. Pelkään aina nukkumaan menoa, mutta onhan se toisaalta ihan kiinnostavaakin kokea tuollaisia, mutta ne ahdistavat usein ja pelottavat, jos henki loppuu kesken kaiken..halvauksista vielä
Taitaa olla jo vanha aihe, mutta toisaalta, tuskin halvaukset ovat kaikilta kadonneetkaan. Sain tänään taas kohtauksen mentyäni nukkumaan aamupäivällä ja päätin sen jälkeen tutkia aihetta googlen kautta. Wikipedian sivut olivat käyttäneet lähteenään juuri sitä pro-gradua, josta moni mainitsi. Luin mahdollisista unihalvauksen aiheuttajista, joita olivat mm. selällään nukkuminen (nukun aina kuin hauta-arkussa), univelka ja huono unirytmi, ja tajusin saavani kohtauksia ainoastaan juuri aamupäivisin, kun on pakko ottaa "päiväunet" huonosti nukutun yön jälkeen. Ehkäpä unirytmin kunnossa pitäminen voisi auttaa!Näen valveunissani lähes aina vain minulle läheisiä ihmisiä kuten poikaystäväni tai siskoni. Kukaan ei halua pahaa, mutta tunne on kuitenkin karmiva, kun koettaessani puhua heille he eivät vastaa, enkä kykene nousemaan sängystäni, vaikka kuinka luulen rimpuilevani. Koskaan en näe kasvoja, mutta usein he koskevat minua. Alan huutaa apua, itken hysteerisesti ja sätkin (siis luulen huutavani, itkeväni ja sätkiväni). Kuitenkin kun lopulta herään, olen täysin paikallani, suorana selälläni, eikä silmissäni ole yhtäkään kyyneltä.
Toisinaan kuulen valveunieni aikana vain ääniä, joiden aiheuttajaa en tiedä, ja se on todella pelottavaa. Kuitenkaan en ole koskaan kokenut mitään sellaisia hirveyksiä, joista moni kirjoitti. Taidankin olla onnekas!
Tänään, kun aloin aamupäivällä nukkua, jotenkin tiesin varmuudella uneen vaipuessani saavani jälleen kohtauksen. Moni kirjoitti siitä, miten järjettömästi on alkanut pelätä kohtauksien tulevan, ja joku myös mainitsi tiedostaneen asian, jolloin kohtaukset ovat vähentyneet. Ehkäpä omalle alitajunnalle kannattaa hokea, ettei pelkää valveunien mahdollisuutta. Kerran sain jopa orgasmin muka rakastellessani poikaystäväni kanssa, mutta tänään hän valveunessani oli välivaltainen ja tunsin säteilevää kipua päässäni. Olemme olleet epäystävällisissä väleissä nyt pari päivää, joten ehkäpä tällaiset negatiiviset ajatukset luovat ahdistavia valveunia!
Mielenkiintoinen oli myös mahdollinen fysiologinen selitys unihalvauksille: aivosillan tuottaman melatoniinin tuotannon estyminen. Hormonin, joka kertoo olevan aika nukkua. Itse koin tämän mahdolliseksi, sillä saan kohtauksia juuri aamupäivisin, jolloin olen jo kerran herännyt ja noussut ja on valoisaa. Silloin aivot eivät ehkä ymmärrä "mennä nukkumaan". Kannattaa koettaa pimentää makuuhuone mahdollisimman hyvin...vaikka toisaalta, Suomessa on talvella pimeää ihan ilmaiseksikin!
Aihe on erittäin mielenkiintoinen, etenkin, kun asiaa on tutkittu niin vähän eikä vaivasta ole kovin kummoista tietoa. Olen kuitenkin pöyristynyt lääkäreiden kohtelusta joitain kirjoittajia kohtaan! Ovat aina tyrkyttämässä (turhia) lääkkeitä, helpointa.
Kaikesta huolimatta, tsemppiä kaikille halvauksista kärsiville!
Helpotus
Hei,Olen kärsinyt unihalvauksista jo 13v asti. Olen nyt 24v. kokemukset ovat aina olleet äärimmäisen ahdistavia ja siksi olenkin puhunut kokemuksista ystävilleni avun toivossa. Kaikki ovat vaan suhtautuneet hiukan skeptisesti. Tällä viikolla sain taas voimakkaan kohtauksen ystäväni ollessa kylässä. Hän ei tiennyt, mistä on kysymys, vaan luuli minun näkevän miellyttävää unta, koska hengitin kiivaasti. Tämä on ainut keino viestittää ulkomaailmalle olevani hädässä. Poikaystäväni tietää jo, miten tulee toimia kun "kohtaus" iskee ja ravistelee tai alkaa puhua minulle. Kutsun tässä episodia kohtaukseksi, koska vasta toissapäivänä sain sattumalta tietää, mistä näissä tapauksissa on kysymys. Yritin kertoa ystävälleni toisen ihmisen ollen läsnä, miten kamala kokemus tämä kohtaus voi olla ja pohdin miten minulle tapahtuu tällaista, kun tämä ystäväni ystävä kertoi kyseessä olevan unihalvaus. Helpotus oli valtava, kun otin asiasta enemmän elvää (luin mm. gradun, jonka löysin netistä googlaamalla unihalvauksen). Enää eilen en pelännyt käydä illalla nukkumaan, vaikka yksin kotona olinkin koska nyt pystyn rationalisoimaan tuon tunteen ja tiedän kaikkien halvaukseen liittyvien aistimusten olevan oman mieleni aiheuttamia hallusinaatioita. Uskon saavani pelon hallintaan, un tiedän että kukaan ei ole näihin kuollut. Joskus pelko on tosin niin suuri, että luulee kuolevansa, ei halvaukseen vaan siihen kauhuun ja halluihin... Nyt suorastaan odotan seuraavaa halvausta, sillä sitten voin kokeilla pystynkö hallitsemaan pelkoni. Sellainen asia vaan pohdituttaa, että miksi tutkimuksien perusteella unihalvauksiin lähes pokkeuksetta liittyy kauhuhallusinaatiot, kuten demonit ja pahat henget. Vaikka aihe onkin teille muille jo tuttu juttu, niin please vastatkaa. Olisi kiva saada "vertaistukea" ja vaihtaa kokemuksia, kun jotkut ihmiset leimaa hulluksi tai eivät muuten vaan ymmärrä. Hassua on se, että poikaystäväni on kokenut halvauksen kerran sen jälkeen kun kerroin hänelle kärsineeni pitkään sellaisesta....
Hippunen
Kuten moni täälläkin jo on kirjoittanut, myös minun unihalvaukseni ovat aina tulleet selällään nukkuessa. Tyypillinen tilanne, joka laukaisee sen on (kuten esimerkiksi tänään), että jo herättyäni menen aamupalan jälkeen uudestaan nukkumaan. Ehdin jo vain taas unohtaa sen, kun edellisestä unihalvauksesta on jo sen verran aikaa.Yleensä en näe ja koe mitään sinänsä pelottavaa, mutta pelon tunne lähtee siitä, kun huomaan, etten voi liikkua, vaikka olen täysin hereillä. Ajoittain unihalvaukseen liittyy kokemus, että olen täysin tietoisena unessa, jota näen. Eli olen minä, mutta kuitenkin jossain ihan muualla (ruumiittomana), ja pystyn silti liikkumaan ja toimimaan siinä uniympäristössä ihan kuin missä tahansa, tosin pystyn usein myös hallitsemaan ympäristöä "yliluonnollisesti". Lisäksi kykenen usein hallitsemaan unen tapahtumia tietoisesti ja joskus innostunkin ikäänkuin "leikkimään" unessa kaikenlaista, kunnen hetken päästä tulee pelko, kun huomaan etten voi liikkua.
Tänään pystyin keskeyttämään unihalvauksen sillä, että keskitin kohtauksen aikana kaiken tahdonvoimani ja sanoin ponnekkaasti mielessäni, että haluan TODELLA nyt heti herätä täysin.
Pidän näitä unihalvauksia itse asiassa pelottavuudestaan huolimatta tosi mielenkiintoisina. Toivon, että joskus voisin olla pelkäämättä ja käyttää ne seikkailemalla. Tiedä minne niiden aikana voisi matkustella, jos vain uskaltaa...
Unihalvaukset tuovat myös mietteitä siitä, mitä tietoisuus todella on. Kun tänäänkin olin unessani ruumiittomana, mutta täysin tietoisena vieraassa (mutta ihan mukavassa) kerrostaloasunnossa, jossa makuuhuoneessa nukkui joku mies, niin mietin vaan, että kävinkö oikeasti jossain fyysisessä paikassa. Hei, seuraavalla kerralla täytyykin lentää talon ikkunasta ulos ja käydä katsomassa ovesta nimi ja tien varrelta osoite että voi tsekata asian herättyään...
Harmi kun asiasta löytyy näin vähän tietoa. Keskutelupalsta on sen takia erityisen hyvä homma.
samoja kokemuksia..
Kuulin tänään ylex:llä puhuttavan tästä unihalvauksesta, ja tunnistin heti yhtäläisyyksiä omien unikokemuksieni kanssa. Nämä kummat kokemukset eivät taida kuitenkaan olla "unihalvauksia", sillä yleensä pystyn näissä liikkumaan. Uneni ovat kuitenkin *todella* todentuntuisia! Kuten sinullakin, Hippunen, nämä unikokemukset tulevat silloin kun olen jo käynyt hereillä tai uni on muuten ollut kevyttä.Näissä unissa herään aina sängystä(ni)ja siitä paikasta missä olen yötä(missä ikinä sitten nukunkin, kotona tai esim. siskon luona). Usein aistin lähistöllä jonkin vieraan olennon tai ihmisen. Tämä tunne on usein ahdistava. Kuitenkin joskus tajuan ja vakuutan itselleni että "tämä on vain unta" ja yritän päästä takaisin "oikeaan uneen". Näissä unikokemuksissa pystyn mielestäni liikkumaan, ei siis ole sellaista halvaantumisen tunnetta, mutta pysyn silti sängyssä.
Kerran, ollessani siskoni luona yötä, "heräsin" olohuoneen lattialta patjalta (jossa siis oikeastikin nukuin) kun tunsin jonkun kävelevän patjani ympärillä. En uskaltanut avata silmiä, sillä tiesin ettei se ole siskoni tai hänen mies. Olento kiersi patjani ja "hävisi", tämä toistui noin viisi kertaa. Tavallaan tiesin olevani unessa. Viimeisellä kerralla *tunsin* lattian tärähtelevän olennon askelten painosta, kun tämä pysähtyi pääni kohdalle. Tunsin olennon jatkavan taas matkaa ja yritin huutaa tälle että kuka sinä olet. Pakotin itseni avaamaan silmäni ja näin tämän harmaan hahmon (aave?) kävelevän eteistä kohti. Luulen, että olin koko ajan unessa vaikka se tuntui niin todelliselta = en siis käynyt missään vaiheessa oikeasti hereillä.
Onko tuo kokemus siis unihalvaus, kun en kuitenkaan ollut hereillä ja pystyin puhumaan ja aukaisemaan silmäni? En tuntenut olevani halvaantunut, en vaan uskaltanut juuri liikkua. Kun kysyin olennolta että kuka hän on, sanat tulivat suusta vain kuiskauksena, en pystynyt huutamaan vaikka yritin... Muita kokemuksia ovat olleet mm. huoneen nurkan syttyminen palamaan, pitkän henkilön näkyminen oviaukossa..
Onneksi nämä kokemukset eivät ole olleet (vielä) niin pelottavia, että nukkumaan meneminen ahdistaisi. Jatketaan aiheesta keskustelua, haluan tietää mikä minua "vaivaa"..
moro
mäkin kuulin tänään sen ylex:n jutun ja tajusin että mikä tässä on vaivannut nyt jonkun aikaa. Mulla tota esiintyy ainoastaan kun meen krapulapäivänä nukkumaan. Mä alan vaan kuuleen jotain epämääräisiä ääniä ja se kestää ehkä minuutin tai pari. Mut on kyllä aivan sairaan pelottava kokemus. Ajattelin jo että oonko mä sekoomassa mut näköjään muillakin on samoja kokemuksia.levitaatio
Minulla on ollut unihalvauskohtauksia n. 15 vuoden ajan. Ihan viime aikoina olen oppinut rentoutumaan kohtauksen tullessa niin, että koen irtautuvani ruumiistani. Leijun ulos ikkunasta, viimeksi olin Norjassa..kuulostaa ihan kreisiltä, mutta niin vain koin.Hmm..
minuakin askarruttaa miksi unihalvauksen aikana yleensä nähdään vain pahoja henkiä ym. Miksei koskaan mitään hyvää. Mikä aivoissa aktivoi sen että tuntee vain pahan lähestyvän / olevan läsnä ym.PAHA
TULEE PELOTTELEMAAN,SANOKAA VAIN JEESUS AUTA, KYLLÄ HÄIPYVÄT JA ANTAKAA ITSENNE HERRALLE, SANOUTUKAA IRTI KAIKESTA PAHAN HENKIVALLAN ASIOISTA.Kun et pysty liikkumaan, olet kauhuissasi ja tunnet jonkun läsnäolon, tottakai silloin oletat kyseisen olennon olevan pahansuopa, varsinkin, koska kohtauksen alkaessa olo on inhottava ja tuntuu siltä, että huoneessasi on ehtinyt tapahtua kaikenlaista sillä aikaa, kun nukuit (oikeasti). Joku on aiheuttanut sen sietämättömän olon sinulle ja jos tunnet läsnäolon, luonnollisesti epäilet sitä olosi aiheuttajaksi.
Hitto, että pelottava maalaus unihalvauksesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:John_Henry_Fuseli_-_The_Nightmare.JPG
unihalvausss
ihanaa huomata että on muitakin.. en ole siis hullu ;)mulla on ollut näitä kohtauksia 6vanhasta asti (nyt olen21). se on inhottavaa "herätä" siihen että tuntuu että joku häiskä seisoo sun vieressä, äh.. mutta et saakkaan itseäs liikutettuu, tuntuu että tukehtuu.. välillä "nään" oman huoneen ja huomaan jonkun tuttuni olevan vieressäni.. mut sit tajuaa että miten se on tänne päässy.. (ei avaimia) sitä pikkasen säikähtää. sit just kun meet takasin nukkuun niin voi olla että saman tien kun pistät silmät kiinni ni joutuu uudestaan siihen halvaus tilanteeseen.. ja onhan näitä erillaisia kokemuksia.. aina pelottavia ja ahditavia :(
mut onko kelään ollut sellasta että kun meet nukkuun meet saman tien uneen.. ?? oot unessa tiedät sen muttet saa itseäs herätettyy.. hauskaa on seikkailla omassa unessa ja tehdä kaikkea hölmöä ko tietää ettei totta.. mut yleensä aina se uni muuttuu painajaiseksi.. etkä saa silti itsees hereille.. yrität huutaa.. "herää ny prkele.. " :SS
moro
Itellä isä kerto tästä unihalvauksesta ku sillä itelläki on niitä. Se oli nähny jonku dokumentin tästä myös. Siitä sit vähän aikaa niin itellekki tapahtu tää. Ei voinu liikkua eikä puhua. Eka kerran jälkee niitä tule aika tiheesti mutta nykyään aika harvakseltaan.Aina ku tää unihalvaus tulee niin nykyään tiedostan sen välittömästi mut silti siin on kaikkea hallusinaatiota ja kuulen esim liikettä huoneessa ja nään jotai vilahduksii. Sitten jos laitan heti tän kohtauksen jälkeen uudestaan nukkumaan niin tää kohtaus tulee välittömästi takasin. Pitää aina kattoo televisioo vähän aikaa et voi laittaa taas nukkumaan.
Viimesimmässä unihalvauksessa tuli hallusinaatioita, jossa kuulin et äiti ois kävelly huoneen ulkopuolella ja huutanu mulle hätääntyneenä ja ku koitin huutaa sille niin se ei kuullu mua ku ei lähteny ku pihinää suusta. Yleensä näissä halvauksissa tuntee ahistusta ja pelkoo ku on jotenki niin avuton siin tilantees.
Joskus päässy siitä halvauksesta "irti" silleen et rauhottunu ja koittanu tiedostaa itelle et tää on nyt tää halvaus. Joskus päässy myös silleen eroon en väkisten kaikilla voimilla liikuttanu kättä(yleensä ollu niin paniikis et ei oo muutakaan voinu).
Ite oon miettiny että varmaan unenpuute on tohon syy että nuita tulee ku monesti yliväsyneenä illalla miettiny että tänä yönä varmaan taas halvaannun, ja yllätys niin on melko usein käyny.
Silti jännä että näitä alko tuleen hetiku isä kerto näistä mulle. Onkohan nuo kenties jotenki perinnöllisiä?
minäkin
ajattelin jakaa kanssa oman kokemukseni. kärsinpari vuotta sitten itse jatkuvasti vaivasta, vielä asuessani kotona. kaikki alko ymmärtääkseni yhtenä päivänä. olin sillon vielä lukion kolmannella luokalla.
asiaan kuitenkin. yhtenä päivänä mun äiti kerto artikkelista minkä oli lukenu jostain ihan tavallisesta naistenlehdestä (tyyliin kodin kuvalehti, kotiliesi tai jotain vastaavaa..) siinä joku nainen kerto tapauksesta, jollon sille oli käynyt seuraavalla tavalla. se asu muistaakseni maalla jossain tosi vanhassa talossa. päivällä tää nainen oli aivan yllättäen suuttunut koirallensa ja saanut jonkun ihan älyttömän kiroilukohtauksen.. oli ite tosi ihmeissään että mikäs mulle nyt oikein tuli. no. yöllä oli käynyt niin, että oli heränny ihan valtavaan kipuun ja nähnyt vieressään itse pirun (unihalvaus?)... jostain syystä mua rupes aivan järkyttävästi pelottaan sen jälkeen kun kuulin tän jutun. samana päivänä olttiin käyty koulun kanssa hare-krishna temppelissä ja kokemus oli mun mielestä tosi vastemielinen.. ei siellä pelottanut, mutta jälkeenpäin kadutti ihan kamalasti että miksi menin mukaan...
tähän väliin voisin lisätä sen, että olen uskovaisesta kodista ja itsekin uskossa. uskon, että Jumala, saatana, demonit, enkelit tms. on ihan todellisia..
no..tän päivän jälkeen kesti ihan sairaan pitkään (ehkä puoli vuotta?)..etten meinannu pystyä nukkumaan ollenkaan.. heräilin lähestulkoon jokaikinen yö monta kertaa ja aina pelotti aivan sairaasti.. jossain vaiheessa kuvioon tuli unihalvaukset. en ole aivan satavarma, että alkoko ne tosiaan tton tietyn päivän jälkeen, mutta luulisin niin. tähän päivään asti en edes tiennyt että vaiva on todellinen, kunnes törmäsin netissä näihin juttuihin. aikasemmin ajattelin että näenkö vaan unta että saan tällasia kohtauksia ja sit ne ei tapahdukkaan oikeesti... jos ymmärrätte mitä tarkotan.
mulle unihalvauksen aikana välillä tuntu siltä, että joku vetää peitto pois päältä, tipun lattialle jne.. usein sitten luin yöllä tuntikausia Raamattua tai kuuntelin ylistysmusiikkia...
ajan myötä asia helpotti.. oon nyt asunu yksin jo vuoden ja musta tuntuu, ettei sen aikana ole halv auksia ollut ollenkaan.. uskon, että mikä mua henk. koht autto oli se, kun mun äiti rukoili mun puolesta.
haluun painottaa et tää on aioastaan mun kokemus asiaan liittyen.. en nyt suoraltakädeltä sulkis sitä pois, että kyseessä on ainoastaan neurologinen vaiva...muttamutta.. kuten jo kirjoitin niin uskon että saatana on olemassa tasan yhtä paljon kuin Jumala..
Hei
Minulla on ollut noita unihalvauksia niin pitkään kuin muistan joskus ne tulee monena yönä peräkkäin, ja ne tulevat juuri kun on käymässä nukkumaan... mieletön pelko valtaa ja syke nousee...en saa kropastani mitään liikutettue vaikka tiedostan tilanteen. Tunne on kamalin mitä tiedän...valvoin joskus jopa 4 yötä peräkkäin, osin siksi kun pelkäsin. nyt minulla eiu ole ollut aikoihin näitä halvauksia, ja katsoin vasta tänään netistä mitä tuommoiset kohtaukset tarkoittaa.... luulin ettei niille ole selitystä, kun kaveritkin piti kai hulluna kun yritin selittää tunnetta ennen nukkumaan menoa...luulin että olin ainoa.En osaa sanoa miten sen saisi loppumaan, masennus. ahdisteneisuus, päihteet, elämänmuutokset... noilla voi olla osuutta asiaan... koita jaksaa!Unihalvauksia täälläkin
Itse sovin unihalvaantuneeksi, mutta minä koen enemmänkin olevani unessa tuon halvauksen aikana. En pysty liikkumaan, enkä huutamaan. Joskus saatan pystyä liikkumaan (haen apua kokemaani aivohalvaukseen), mutta olen silloin unessa. Joskus näen kyllä vääristyneenä tilan jossa nukun, mutta yleensä olen unimaailmassa. Lisäksi aikaisemmin (ennen kuin nämä oli aivohalvausunia) pahansuopa olento oli halvannuttanut minut ja yritti imeä hapen keuhkoistani. Viittaa monin tavoin unihalvaukseen, selviytymiskeinot, halvaantuminen, psykologinen toiminta, mutta mielestäni olen enemmän unessa kuin hereillä. Kenelläkään vastaavia kokemuksia?Unihalvauksista taas =)
Olen myöskin saanut unihalvauksia ja vasta viime viikolla sain tietää mitä ne oikeastaan ovat. Minäkin kuten näköjään monet muutkin olen luullut että ei niille ole selitystä ja olen ainut.Poikaystävälle yrittäessä selittää, jo paljon aikaisemmin kuin tiesin niiden olevan unihalvauksia, hän rupesi heti vähättelemään ja sanomaan että olet varmasti vaan unessa ja näet jotain painajaista... Enää en jaksa ettei kukaan ymmärrä mitä tarkoitan. Kukaan ei ymmärrä millainen kokemus se oikeastaan on. Kuulen siinä jatkuvasti epämääräisiä ääniä ja suhinaa, ihan mkuin moni ihminen puhuisi/kuiskaisi ja välillä sietämättömästi huutaisi saman aikaan jossakin oven takana. Sitten ne tulee asunnon ovesta sisään ja etsivät minut ja minä vaan makaan hiljaa. Yritän aina saada poikakaverin jotenkin hereille mutten pysty yllättäen liikuttamaan kättä.
Välillä siinä on joku pitämässä minut kiini siinä sängyssä ja välillä niinkin kovaa että rupean painumaan sängyn sisään. Sen jälken paikat joista jokin piti kiinni ovat punaiset ja kipeät. Välillä halvauksen tullesaan en koe mitään pelko tiloja enkä ahdistusta tuijotan vaan katton ja seinään rajaa, kun ei muutakaan pysty.
Joku tässä aikaisemmin oli kirjoittanut niistä todella todentuntuisista unista. Olen nähnyt niitä ja tiedän mitä tarkoitat se on kuitenkin mielestäni ihan eri asia kuin unihalvaus. Sellaisessa todentuntuisessa unessa saatat mennä nukkumaan ja herätä herätyskelloon ja mennä opiskelemaan/töihin tulla illalla kotiin ja mennä uudelleen nukkumaan ja sitten kun vaikka herätyskello soi jälleen tajuat heräävänsä taas samaan päivään minkä oletkin jo "elännyt"
En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan, mutta se on ihan eri asia. Tälläisessä unessa näet unta jostakin mitä olit miettinyt tehdä ja siinä on välillä pelkoja mukana ja uni muuttuu siinä tilanteessa painajaiseksi. Unihalvauksessa olet hereillä unessa nukut.
P.S
Tuli muuten mieleen, että olikohan kovinkaan moni katsonut Emily Rosen tarinan? Siinä han saa aika samantapaisia "kohtauksia" en tiedä miltä itse näytän kun olen unihalvaantunut, mutta se miten ne siellä kuvasi sen, peiton pois vetäminen, tärinä, sänkyyn painuminen..ym Olikohan hänkin vain yksi meistä?
not in this alone..
juu,ensimmäisen unihalvauksen sain joskus lukio-iässä
(olen nyt 25) se oli voimakas kokemus missä havahduin olevani oman huoneeni katossa, vaaka-asennossa ja tunsin varpaani osuvan katonrajaan. sitten tunsin kuinka minut imaistiin alas ja sitten heräsin sängyssäni.
samassa iässä kerran päiväunilla silloisen tyttöystäväni luona havahduin että sänkyäni kiersi nopeaa vauhtia joku, olin yksin kämpässä..
ja vuosien varrella useampia kokemuksia rajavalvetilassa,missä voimakas tunne että joku tukehduttaa/kuristaa, joku painaa rintaa/sänky imee sisään (joo, Emily Rose-leffan näin jokunen vuosi senjälkeen kun tälläisiä kokemuksia ollut,ja vähäsen outo fiilis tuli, kun muistui mieleen omat kokemukset)
ja nyt viimeyönä pitkästäaikaa hyvin konkreettinen unihalvaus/kehosta irtaantumiskokemus, havahduin siihen että roikun ylösalaisin,jalat ilmassa ja en saanut henkeä/puhuttua :/
aloin rukoilemaan (mielessäni,ja mitä nyt pystyin mumisemaan halvauksessa) Hare Krishna-mantraa,kun se ensimmäiseksi mieleen tuli :) ja heräsin normaalisti makuuasennossa..
ja kohta pitäisi mennä nukkumaan,heh. mutta kun tämän keskustelun löysin niin ajattelinpa nyt jakaa omia kokemuksiani.
...
Olin todella ilonen kun löysin tän palstan ja löysin nimen oudolle ilmiölle =))))Kokemusta on
Itse olen kärsinyt unihalvauksista jo n. 4 vuoden ajan.Saan myös kohtauksen aikana ääni- , tunto-, ja näköharhoja.Tunnen myös todella voimakkaita kipuja.Jotkut yöt ovat täyttä helvettiä , mutta kun koittaa aina vain kohtauksenkin aikana muistaa , että se on vain oman mielen hallusinaatioita.Kyllä se siitä...Monta vuotta sitten kävin unitutkimuksissa ja silloin tästä ei oltu vielä kuultukaan..nykyään taitaa sitten olla yleisempää,tai ihmiset alkaneet avautua ongelmasta vasta viime vuosina.Levitaatio
Minulla on ollut unihalvausoireita jo pienestä asti.. Oireet vain ovat muuttuneet iän myötä.Lapsena koin unessa olevani ahtaaseen tilaan sulloutuneena tai sitten todella isossa tyhjässä tilassa makaamassa jossa en voinut liikkua. Joskus myöhemmin tuli vielä tunne, että joku kutittaa minua enkä pysty huutamaan, liikkumaan yms. Pystyin kuitenkin muistamaan kaiken, joten yöllisistä kauhukohtauksista ei kai ollut kyse.
Puhuin asiasta mutta se yhdistettiin aina allergiaani (nenän tukkoisuuteen tms.) Oireet hävisivät teini-iässä.
Nyt aikuisiällä ne alkoivat uudelleen n.23v, mutta nyt tiedän olevani hereillä mutten pysty heräämään, liikkumaan tai huutamaan. Jos pysyy rauhallisena niin pystyy hengittämään normaalisti.
Toissa yönä kohtaus tuli 5 krt peräkkäin. Näin ensin valonvälähdyksen ja sitten tulivat halvausoireet ja sen jälkeen kuulin särinää ja tunsin selvästi kuinka jalkani leijuivat. Odotin ihan rauhassa kohtauksen ohimenemistä mutta se toistui 5 kertaa. Aina tunsin kuinka jalkani nousivat ja laskeutuivat. Olin sen jälkeen niin poikki että nukahdin saman tien.
Millaisia levitaatiotuntemuksia teillä on?
Yyyh...
Voi vihta, emmä ny uskalla nukkuu. Tossa äiskä just lueskeli näitä, ja joku sano että se on perinnöllistä, ja kaikkee.. :( Emmä uskalla oikeesti enää mennä nukkuu, auttakaa joku.. Mulla on kyl ollu sellasii unihalvaus kokemuksii, et yhtäkkii säpsähtää hereil, sit kuulen jotai ihme jupinaa, ja joku kävelee sängyn viereen. Yhtäkkii rupesin karjumaan "sille" jotai ihme vtun stanan mitäsätääläteet juttuja, ja sit tajusin et ei siin oo ollu ketää...Jotain
Itse kärsin vaivasta usein nukkumaan mennessäni tai tilanteessa jossa olen ensin nukahtanut ja sen jälkeen herännyt hetkeksi. Jälleen nukahtaessani koen unihalvauksen oireita kuten omituista pelkoa ja tuntuu kuin joku liikkuisi huoneessani. Koen yleensä useita kohtauksia peräkkäin. Olen ainakin itse huomannut joitain asioita mikä tähän auttaa. Tottakai mahdollisimman säännöllinen unirytmi, mutta myös kun nukkumaan mennessä laittaa esim. radion päälle siten, ettei se kuitenkaan häiritse nukahtamista. Näin olen usein saanut torjuttua unihalvauksen. Myös se kun laittaa jonkin pienen valon päälle huoneeseen on auttanut.Omat kokemukset
Itselläni myös ollut unihalvaus monta kertaa. Lapsena minulla oli niitä muutaman kerran vuodessa, mutta luulin niitä vain todella todentuntuisiksi painajaisiksi. Vasta vähän aikaa sitten sain tietää, mitä ne oikeasti olivat. Nykyään minulla tulee niitä varmaan pari kertaa vuodessa, eli todella harvoin, mutta sekin on liikaa.Minun halvauksiin liittyy vielä todella harvinainen oire, tärinä. Yleensä katselen huonettani (niin kuin kaikki muutkin) ja yleensä on vielä valoisaa ja aurinko paistaa leppoisasti ikkunasta sisään, sillä halvaus iskee yleensä aina aamulla, kun olen jo herännyt, mutta nukahtanut uudestaan. Tunnen myös jonkin hirvityksen läsnäolon, ja välillä näen sivusilmällä jonkin synkän hahmon. Joskus kuulen myös, kun joku iso tulee hirvittävällä vauhdilla yläkerran rappusia ylös kohti huonettani. Tietenkään en voi huutaa enkä liikkua, mutta juuri kun se otus on huoneeni ovella, muttei vielä näy, alan tärisemään. En saa hengitettyä kunnolla, mutta tärisen ja tärinä jatkuu koko ajan voimakkaampana. Kun olen yrittänyt ikuisuudelta tuntuvan ajan liikkuttaa sormiani, se onnistuu viimein ja herään.
Olen vain kerran saanut unihalvauksen sen jälkeen kun tiesin, mikä se oli, ja sekin tuli vain kaksi aamua sen jälkeen, kun kuulin asiasta. Ensin menin paniikkiin, mutta vähän ajan päästä tajusin, ja alkaessani tärisemään alkuvaiheessa jo, yritin heti liikkua.
Mahtaakohan vesisuonilla sängyn alla olla jotain tekemistä tämän kanssa, koska ennen nukuin sellaisen päällä, ja minulla oli melko usein unihalvaus. Nyt nukun vesisuonettomassa paikassa (pajunvarvulla katsottu :D) ja minulle on tullut unihalvaus siinä vain kerran?
MITEN ON
Mulle tuli edellisyönä tälläinen kohtaus ja se on pyörinyt nyt mielessä pari päivää,oli tosi pelottavaa...Voiko olla että tälläne tulee vaan kerran, vai tarkottaako tämä että nää kohtaukset jatkuu..? Voiko olla vaan yks kerta ja se siitä? Ihan hirveää...Kokenut
Itse mä lopulta rukoilin mielessäni Jeesusta ja pyysin vapauttamaan. Ja tilanne loppui aina kuin seinään. =)Unihalvauksen hoidosta
Moip,en jaksa lukea kaikkia viestejä tässä ketjussa, joten pahoittelen, jos tulee jo sanottuja juttuja.
Mulle on tullut unihalvauksia yleensä stressaavien elämäntilanteiden jälkeen. Saatan saada ihan normaaleina aikakausina unihalvauksen myös päiväunien päätteeksi. Kaikkia unihalvauksia on mulla yhdistänyt kuitenkin huonolaatuiset yöunet, vaihteleva unirytmi ja pitkät univelat. Kaiketi stressikin vaikuttaa yhtenä tekijänä, mutta uskoisin, että se vaikuttaa enemmän välillisesti heikentäen unen laatua. Yleensä nimittäin nukun syvää unta ja mulla ei ole vaikeuksia nukahtaa eikä herätä.
Olin joskus aiemmin aika paskana noista unihalvauksisat, mutta päätin, etten anna niiden pilata elämääni. Ne tuntuivat kuitenkin olevan sellasia itseensä ruokkivia asioita - mitä enemmän ajattelin ja pelkäsin niitä, sitä useammin unet päättyi halvauksiin. Löysinkin sitten joitain keinoja hallita unihalvauksia ja estää niiden tulemista. Mm. mahallaan nukkumisen sanottiin estävän unihalvauksia, kuten myös säännöllisten elämäntapjen (esim. unirytmi). Masennuksen, vieraan uniympäristön, stressin jne. sanottiin lisäävän unihalvauksia.
Löysin myös artikkeleita, missä sanottiin, että unihalvausta voi opetella hallitsemaan. Tärkein seikka oli yrittää passiiviesti halvauksen aikana hallita mieltänsä ja pelkoansa (jos pelkoa esiintyy). Vaikka tuntui aluksi aika mahdottomalta, niin kyllä se vähitellen kehittyi - etenkin pelon hallinta ja opin myös keinoja, millä sain unihalvaukset lyhenemään (esim. jotan typeriä loitsuja tms. mihin yritin kympillä uskoa). Ajattelin aina unessa myös, että kyllä joku kissoista mun päälle hyppää ja herään :)Tärkeintä oli, että itse uskoin ihan täysillä niihin kaikkiin mielen nollauksiini ennen nukahtamista ja ulkoiluun ja kuntoiluun jne...
Yrittäkää siis hallita pelkoanne vaan ja pitää hyvää huolta itsestänne. Ei saa tehdä liian isoa numeroa unihalvauksesta itselleen, niin kyllä se ajan myötä siitä.
Tietoisuus helpottaa
MoiMinä itse aloin saada unihalvauskohtauksia joskus murrosiässä. Ihmettelin kovasti mitä ne ovat ja melkein leimasin itseni jo hulluksi...
Unihalvauksia olen saanut nyt parinkymmenen vuoden ajan, välillä on ollut jopa parin vuoden taukoja. Taas vuosi sitten kohtaukset lisääntyivät ja hain kohtauksista tietoa netistä. Kun löysin ilmiölle nimen ja tietoa muiden ihmisten vastaavista kohtauksista, olo helpottui valtavasti.
Selkeästi stressi ja univelka vaikuttavat minulla kohtauksiin. Esim. kun teen yövuoroja, on melkein takuuvarma että jossain vaiheessa kohtaus tulee. Yleensä kohtauksia tulee ehkä kerran pari kuukaudessa, nyt kun on ollut stressiä, on kohtauksia tullut parin viikon aikana vähän liikaakin, jotain 6. Ja yks jännä juttu kyllä on, että lähes poikkeuksetta saan unihalvauskohtauksen jos olen päiväunilla! Ja nimenomaa jos raskaan ruuan päälle menen päiväunille. Minulla kohtaukset tulee nimenomaa heräämisvaiheessa.
Keino millä olen yrittänyt itseäni rauhoittaa kohtauksessa on, että yritän vain rentoutua ja nukahtaa uudelleen. Se usein auttaakin. Viime aikoina kyllä kohtauksiin on liittynyt tukehtumisen tunne joka on kyllä viimisen päälle ikävä tunne!! Jos olen päiväunilla esim. mieheni kanssa, alan tarkoituksella hengittää tiheästi kohtauksen aikana niin mieheni tietää herättää minut ravistelemalla.
Ikävä on tämä vaiva, mutta sitä vaan täytyy oppia elämään sen kanssa. Tsemppiä muille kaltaisille ;)
Juuri näin kuten edellä Moip unihalvauksen hoidosta kirjoittaa.
Kärsinyt unihalvauksista vuodesta 2002 asti ja aina nukkuessa sohvalla pää huonossa asennossa ja takana erittäin epäsäännöllinen unirytmi ja valvomista.
Aloin jättämään televisiota päälle kun tiesin et nyt saattaa olla taas halvausten aika. Television avulla pystyin alussa laskemaan kauanko ko. "kohtaus" kestää ennen kuin siitä herää. Tulos 30-90 s ja lopulta aloin väkisin pinnistämään itseäni hereille. Itselläni on auttanut syvään hengittäminen ja käsien venyttely kunhan ensin saa hengittämällä sen verran aikaiseksi, että kädet hiukan liikkuvat.
Tilanteen jälkeen olo todella väsynyt ja uupunut. Tuntuivat alussa pelottavilta, mutta nykyään kun tietää mitä sellaisen tullessa tapahtuu asia ei tunnu niin pahalta.
Huono asento pois ja unirytmi paremmaksi sekä turhat valvomiset pois. Itselläni oli parhaimmillaan yli vuoden tauko, mutta nyt taas halvauksia tulee.
unihalvaus
Itselläni on ollut kans unihalvaus kohtauksia tämän kohtauksen nimen sain tietoon vain muutama paivä sitten kun minulla oli nyt viimeksi tämä. Laitoin nukkumaan ihan kuin ennenkin ja kun suljin silmäni olisi aivan kuin alkanut huimata ja näin viikatemiehen eli hallusinaatioita minulla on aina näitä hallusinaatioitakin yritin saada silmiäni auki vaivalla kunnes vihdoin onnistuin pidin silmiäni auki vähän aikaa ja kun yritin taas nukahtaa sama toistui mielestäni 3 kertaa enkä voinut liikkua. Minulla on yleensä aina niin että se kohta johon katson ja sitten suljen silmät niin juuri siihen paikkaan ilmestyy musta hahmo aina mutta nyt viikatemies.Unihalvaus
Sain unihalvauksen ensimmäisen kerran murrosiässä. Niitä tulee muutamia kertoja vuodessa ja nimenomaan, jos unirytmi on mennyt sekaisin.Olen saanut paljon tukea poikaystävältäni ja toisinpäin, koska asiasta puhuttuani selvisi, että kärsimme molemmat samasta ongelmasta. Huomaan heti poikaystäväni saavan kohtauksen, kun hengitys tiheentyy ja vaistoan, että hän on paniikissa. Kutsun häntä nimeltä ja ravistelen, jolloin hän herää.
Itse kohtauksia saadessani auttaa, kun uudelleen nukehtaessa pidän poikaystävääni esim. kädestä; silloin toinen huomaa heti, jos saan kohtauksen, enkä edes saa niitä silloin...
Kohtauksista puhuessa ulkopuolisille kukaan ei ymmärrä asiaa, mutta on todella kivaa, kun poikaystävä ymmärtää. En ole asiaa mainostanut turhaan, koska tiedän, että ihmiset ajattevet hulluksi. Itse työskentelen psykiatriassa (täysjärkisenä)ja tiedän, ettei tämä ole hulluutta. Silti luulen, että osa munkin potilaista ovat "hulluja" täysin väärällä diagnoosilla, koska luullaan, että he kuulevat ääniä juuri ennen nukahtamista, vaikka kyseessä on unihalvaus. En ole asiasta viitsinyt puhua, koska en halua itse leimautua.
Mutta mistä se pahan läsnäolon tunne?
Hei,oma ensimmäinen kokemukseni on vuodelta -84. Olen nyt 47 vuotias. Kohtaus iskee satunnaisesti muutaman kerran vuodessa ja aina aamuisin. Olen yleensä ollut jalkeilla jonkin aikaa ja mennyt sitten nukkumaan uudelleen. Yleensä osaan jo aavistaa, koska kohtaus on tulossa ja pyrin nousemaan ylös sängystä. Mutta kun se tulee päälle, on kaava aina sama: tunnen voimakkaasti pahan läsnäolon, saatan nähdä unenpätkiä (jotka siis tiedostan uniksi). Pyrin ulos tilanteesta yrittämällä saada sormen tai varpaan tai minkä tahansa paikan liikahtamaan - jotta saan kosketukseen "oikeaan maailmaan". Tunne on aina kammottava ja ahditava. Minua siis kiinnostaa kaikista eniten se, miksi niin monet samaan tapaan kuin itsekin, kokevat tämän pahan läsnäolon? Mielestäni se on yhtä mielenkiintoinen asia kuin koko reaktio sinänsä. Onko kenelläkään ajatuksia? Itse olen hyvin voimakkaasti tunneihminen, yltiöempaattinen - ja yllätys yllätys - pelkään kaikkea yliluonnollista. Näin vielä kymmenen vuotta Hohto-elokuvan katsottuani siitä painajaisia. Ja vaikka olin jo aikuinen, en uskaltanut käydä nukkumaan ilman valoja.
Onko kukaan saanut lääkäriltä mitään ihan oikeaa vastausta tähän asiaan. Siis ymmärtävältä kantilta? Tosi kiinnostava aihe. Kiitos pro gradu -työn tekijälle!
tunne on tosiaan kauhea
Luulin tosiaan itsekkin, että olen friikki, kun kärsin tällaisesta. En ole onneksi nyt varmaan kolmeen vuoteen kärsinyt tästä. Tällä tavalla se minulle tapahtuu: Kaikki alkaa jostain ihan tavallisesta unesta. Joko uni siirtyy jostain syystä yhtäkkiä kauhun/epämiellyttävän puolelle tai uni on koko ajan ollut jollain tavalla epämiellyttävä, säikähdän jne.(syitä on useita). Mutta kuitenkin. Yhtäkkiä alkaa sydämmeni hakkamaan lujempaa ja lujempaa(päässäni alkaa kuulua kohinaa[luultavasti johtuu verisuonista]). Tunnen, että se mitä pelkään on aivan vieressäni. eplkään aivan kauheasti! en voi mitenkään liikkua. Voin siis tuntea jonkin pahansuovan läsnäolon. tätä tilaa kestää ehkä 10-20sec. Tunne tuntuu niin kammottavalta. Ja juuri se fakta, ettei voi liikkua on kammottavin, a) sen takia, että pelkään että pääni räjähtää sydämen sykkeestä ja b) pelkään että se jokin tekee minulle jotain kamalaa. Loppujen lopuksi taistelen itseni hereille. Voin kuvitella hyvin Bearrizin tunteen(edellisen viestin lähettäjä), koska kuvaus muistuttaa hyvin paljon omaani, näin lukijan silmistä. Itselläni on joitakin aavistuksia omalta kohdaltani, miksi koin/koen tällaista. wikipedia sanoo joitakin syitä. nukkuminen selällään, epäsäännöllinen unirytmi, univelka, aikaerorasitus, lisääntynyt stressi, äkillinen elinympäristön/tavan muutos, ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Muistan hyvin, että olin aina aivan puhki sänkyyn mennessäni. Lisäksi olin katsonut juuri hiljattain Halloween nimisen kauhuleffan(olin tuolloin vasta 8v) ja olin muutenkin stressaantunut. Minulla on aina ollut taipumus ruveta kuvittelemaan omiani vaikka tila, missä olen olisi tupaten täynnä ihmisiä ja olisi päivä. Jos jokin on mahdollista olla pelottava, pelkään sitä(muumit(mörkö),SE(Stephen King)).Lisäystä...
Ajattelin vain lähettä vielä yhden viestin, että käyttäjänimeni näkyisi(olen siis edellisen viestin lähettäjä). Tuli muutenkin mieleeni vielä mainita, että kun tämä kohtaus on kerran yössä minulle taphtunut, on todella vaikea nukahtaa uudestaan. pelkää, että kohtaus toistuu. Silloin kun olen erittäin väsynyt, yritän vain nukahtaa uudestaan, mutta yleisesti se ei vaan onnistu. Kohtaus toistuu, jos en pidä pientä taukoa. Yleensä kerkeän hieman nähdä jotain unta. Ihan mitä vaan, sen ei tarvitse olla edes mitenkään uhkaava tms. Yksinkertaisesti vain jokin sana, minkä unessa kuulen laukaisee yhtäkkiä kohtauksen, sen ei tarvitse olla mitenkään erikoinen. Olen nyt 16v.Kylläpä hyvinkin....
Itsekkin olen näitä kokenut. Kohtauksia tulee välillä 1-6 kertaa yhdessä yössä ja sitten välillä vain kerran kahdesti kolmessa viikossa.Itselläni unihalvauksiin kuuluu tukehtumisen tunne, pelko, tunne että joku istuu päällä, tunneharhat, näkö- ja kuuloharhat. Yleensä ne meneät ohi aika nopeasti, mutta olen sitten niin peloissani etten nuku enää koko yötä. Sitten toisaalta taas, olen tottunut niihin niin etten esimerkiksi nukkumaan mennessäni edes ajattele.
Näköharhoihin kuuluu lähes joka kerta sama hahmo. hahmo seisoo huoneeni nurkassa ja kävelee kohti. Sitten hahmo katoaa ja alan kuulla ääniä. Kuin joku kävelisi yläpuolellani, vaikka ei meillä ole edes ole yläkertaa huoneeni yläpuolella. Nukun itse nimittäin yläkerrassa.
Joskus näen halvausta ennen painajaista ja tunnen itseni jopa helpottuneeksi kun olen huomannut minulle jo hyvin tutun mustan hahmon kävelevän kohti. Joskus kun tunnen että joku istuisi päälläni niin näen siinä tosiaan jonkun. Silloin alkaa kyllä pelottamaan ja tulee ahdistunu olo.
Mutta siis ite en oo koskaa hakenu siihe mitää apua. Mut toki ehkä kannattaa. Oon kärsiny tästä nii kaua ku muistan. Oo ny 14, koht 15 ja alle koulu ikäsenä muistan kärsineeni jo näistä halvauksista.
Siis tosi mielenkiintoista
Ajatelkaa, meitä on paljon samasta jutusta kärsiviä - eri ikäisiä, samoilla oireilla. Ja ihmeellistä, että tuo "oire" on vielä jotain noin abstraktia (helpompi olisi ymmärtää vaikka jokin fyysinen kiputila tms., johon löytyisi selitys, esim. raajan puutuminen)Voi, kun joku alkaisi tutkia asiaa ihan todella. Ilmoittautuisin heti koekaniiniksi! Tiedä mitä näkijöiden sukua me ollaan ;-)Kertokaa lisää aiheesta. Tosi mielenkiintoista.
selitys
Minä olen ajatellut että se pahan läsnä olo on meieidän alitajunta joka haluaa kertoa että joku asia elämässä on pielessä tai solmussa ja se on ilmoitus siitä ja sekö korjaa , niin valve unetkin loppuu.eli se on sitä ihmisen pimeetä puolta joka on normaalisti piilossa ja semitä me komme unessa tai valveilla kaikki on meistä itsestämme lähtöisin....ja unet opetta myös meitä arki päivan tilateesiin käytäymään oikein jos jodumme vaikka outoihinn tilateisiin , niin uni maakari otta sen käsitelyyn ,seuraavan kerran osaamme otta asian sitten toisella tavalla..Väsyttää jo..
Nyt on sitten jokin pahasti elämässä vialla.Olen näistä kohtauksista kärsinyt kauan, ennen ne tulivat vain silloin tällöin, väillä useamman kohtauksen putkia yössä, tai niin kuin nyt muutamana yönä monta kertaa yössä.
Aamuyöstä alkavat, kun huomaan sen halvauksen tulevan, yritän nousta äkkiä pois ennen kuin joudun sen kouriin.
Tuo ei kuitenkaan onnistu, vaikka olisin jo nousemassa, se ottaa vallan ja joudun rentouttamaan itseni, ja vain odottamaan et se menee ohitse. Tätä tapahtuu monesti peräjälkeen, aina se vääntää petiin uudestaan, ei siitä ole nouseminen.
Olen ajatellut että niskojen/hartioiden ja selän täydellinen, jo jonkin aikaa kestänyt lihasjumi edes auttaa näissä, samoin näistä tuleva univelka.
Muutamana viimeisenä yönä kohtaukset olleet niin voimakkaita lihaksille, tuntuu kuin kohtauksen aikana kaikki yläselän ja niskanlihakset kouristelisivat, ja tämä tuntuu herättyänikin.
Lihakset ovat kipeät ja puutuneet.
Itsellä ei asennon vaihto nukkuessa auta, saan halvauksen missä asennossa tahansa nukunkin, välillä tuntuu kohtauksen jälkeen että se voisi tulla jopa valveilla, lihakset supistelee sen verran voimakkaasti.
Olen myös ajatellut että noi xanorit voisi olla yksi syy, mutta toisaalta niiden avulla ennen sain pysäytettyä sen öisen unihalvauskierteen.
Mitään halluja en ole toistaiseksi nähnyt, mutta noita ääniä, sähköiskuntapaisia voimakkaita pamauksia aivoihin tai silmistä ulos, ja viime yönä varmaan lihakset laukesi, silloin tuntui kuin olisin sen sätkyn voimasta hypännyt ilmaan ja samalla hereille.
Kädet on niin kipeät että saattaa tuntua kaikki niin sekavalta, väsymyskin vielä muutaman aiemman yön takia.
Mietin vain aiheuttaisiko tämä lihasten totaalinen jäykkyys ja verenkierto-ongelmat näitä, vai menisikö toisinpäin...
Unihalvaus, nautinto
itse olen kokenut noita halvaustiloja varmaan reilut 10vuotta. aluksi ja melkein viime vuosiin saakka kohtaukset olleet erittäin pelottavia. Todella rankka pahan läsnäolo ollut mukana.Nykyään nukkumaan mennessäni oikein toivon tuon kohtauksen tulevan, kaikessa karmeudessaan. Vaikka tunne on kauhea, levitaatio kokemus halvauksen aikana tuntuu mahtavalta, (aiemmin tosi pelottavalta). Itselläni tiedän kohtauksen alkavan korvissa ja päässä tuntuvana huminana, ja aina vain selälläni nukkuessa,yleensä herättyäni muutaman tunnin nukkumisen jälkeen.Ja kohtaus yleensä päättyy nukahtamiseen, jolloin aamulla mietin oliko tuo kaikki vaan unta, vaikkei niin ollutkaan. Kuitenkin nykyään olen oppinut nauttimaan tuosta "pahan läsnäolosta" ja nukkumaan mennessä oikeen odotan kokemuksen taas saapuvan. Siinä on jotain niin yliluonnollista ja mahtavaa...Pahan läsnäolo
Tuo onkin mielenkiintoista...olisiko selitys löydettävissä alitajunnasta ja omista pahimmista peloistamme? Aivothan ovat tämänkin setin takana ja siellä ovat kaikki ajatuksemme, joten jos minä näin unihalvauksen aikana hahmon jota pelkäsin nuorempana (Indiana Jones-elokuvan lentävä haamu), olisiko peloillani ja alitajunnalla sopimus tuottaa juuri tämä minulle kamala hahmo.Eräs tuntemani henkilö pystyi mielestään tekemään tietyssä unen vaiheessa yliluonnollisia temppuja. Hän osasi myös mielestään levitoida. Itse hän pelkäsi näitä asioita niin paljon että luuli kuolevansa. Päiväkin oli määrätty kuulemma etukäteen. Vaan hengissäpä tuo heppu on vieläkin ja toivon että hänellekin valkenee mistä on kyse että voi loppuelämänsä hengittää vapaasti tietäen mistä tässä hommassa on kysymys.
Aika outo juttu on sekin että minäkin, yli nelikymppinen, kuulin ekan kerran tällä viikolla unihalvauksesta ja sain omille kokemuksilleni selityksen. Kiitos Seura-lehden toimittajalle pienestä jutusta!
Joku vetää pimeään
Minäkin kuulin vasta viikko sitten, että näille jutuille on olemassa nimitys unihalvaus ja että on olemassa monia muitakin, jotka kokevat sen saman. Miten nuo "oireet" voivatkin olla niin samanlaisia? Ja miksi se järjetön pelkotila, jonkalaista ei varmaan ikinä hereillä voisi tuntea? Ei pahimmatkaan kauhuleffat pääse lähellekään sitä tunnetilaa. Oli ihan outoa lukea asioista, joita olen vain luullut omassa päässäni olevan, että muutkin kokevat samoin. esimerkiksi askelten äänet. Olen yksin talossa nukkumassa ja kuulen, kun joku kävelee kivilattialla korot kopisten, käy vuoteeni vieressä ja lähtee pois. Mutta en vain saa silmiä auki katsoakseni, kuka se on. Helpottaa tietää, että en ole ainut. En ole ikinä uskaltanut "tippua" (minulla on tunne, että joku vetää minut pimeään) vaan olen taistellut "kohtausta" vastaan. Lohduttavaa kuulla, että aamulla herää vielä hengissä, jos vain antaa tilanteen mennä ohi.Unihalvaus
Oon 25 vuotias mies.Ensimmäisen taisin nähdä jo 13-14 vuotiaana kun leijuin oman sänkyni päällä, ei mikään pelottava kokemus. Noh palasivat vuosi sitten taas. Yleensä näen hahmon, ihmismäisen hahmon tai tumman pilven mikä leijuu vieressäni, iskee kauhea paniikki ja tunnen että se mikä lie siinä on itse paholainen. Viime yönä tosin kuulin äänen ekaa kertaa, heräsin taas ja avasin silmät hetken aikaa siinä mietittyäni kuulin miehen äänen, se sanoi minulle jotain, en tosin saanu selkoa. Pomppasin sängystä ylös sillä sekunilla ja painuin ulos tupakalle, en yleensä ole halvaantunut noiden kohtauksien aikana, olen vain peloissani enkä uskalla liikkua.
Pelosta vapaaksi
Omasta kokemuksesta: Pahan läsnäolon tunne voi johtua myös siitä, että paha on läsnä.Olen itse saanut unihalvauksia "kaikilla mausteilla" jostain alle 10-vuotiaasta alkaen. Välillä on ollut osittaisia ruumiista irtoamiskokemuksia, hallusinaatioita ja kuuloharhoja varsin usein, mutta useimmiten vain kyvyttömyyttä liikkua. Nyt olen 32-vuotias ja halvauksia on edelleen, viimeksi viime yönä ja siksi tänne keskusteluihin päädyinkin.
Kauhun- ja pahan läsnäolon tunteesta en kuitenkaan ole kärsinyt enää uskoontuloni jälkeen (15v.). Sitä ennen persoonallisen pahan pelko piinasi minua jatkuvasti. Merkittävänä osasyynä tosin lienee se, että olin tuolloin kiinnostunut okkultismista ja idän uskonnoista. En kuitenkaan usko, että oma uskoni on niin vahva, että pystyn sillä karkottamaan pelon. Syynä on ennemminkin se, että olen löytänyt Jeesuksen, joka on voimakkaampi kuin mikään, mitä pelkäisin ilman häntä.
Olen miettinyt, että tuleekohan unihalvauksia muutenkin herkemmille ihmisille, jotka ovat myös uskonnollisesti herkempiä kuin muut? Unihalvauksessa ihminen voi olla sellaisessa tietoisuuden tilassa, jossa myös henkimaailman havaitsee toisin kuin valvetilassa. Tällaisista asioista ei kuitenkaan taida olla korrektia puhua ääneen nykyisessä järkevässä Suomessa, jos ei mieli leimautua mielenhäiriöiseksi, vaikka aika suurella osalla ihmisistä on jonkinlaisia kokemuksia henkimaailmasta.
Oli miten oli, Jeesuksen pyytäminen apuun ja etenkin hänen omanaan eläminen on paras lääke pelkoon, ja moneen muuhunkin.
irti unihalvauksesta
Mulla on just samoin! Kaksi kertaa olen herännyt unihalvaustilasta vain pyytämällä Jeesusta auttamaan, kun itse ei voi siis tehdä yhtään mitään. Molemmilla kerroilla olen herännyt saman tien. En ole kokenut voimakasta pahan läsnäoloa, mutta olo on ollut muuten tilanteesta johtuen todella ahdistunut, kun yrittää liikkua ja herätä ja saada jotain osaa itsestään toimimaan eikä se onnistu. Ajattelin vain yksinkertaisesti : Jeesus auta, ja silloin heräsin heti. Ihanaa.Jeesus
Tuo on auttanut itsellänikin joka kerta. Viimeksi thaimaassa näin yöllä kuin kauhuelokuvasta olevan olion leijailevan yläpuolellani ja tukkani oli kirjaimellisesti pystyssä kokemuksesta. Sain sanottua - Jeesus auta ja olio katosi välittömästi ja aivan kuin olisin vaistonnut sen kauhun nimeä kohtaan.Toimii joka kerta..
Yksi keino
Jos pystytte halvauksen aikana säätelemään hengitystänne, tyhjentäkää keuhkonne täysin ilmasta ja pidättäkää hengitystänne kunnes hengitysrefleksi pakottaa vetämään henkeä. Tästä seuraava säpsähdys herättää minut aina. Joskus tosin halvaantumisen aiheuttama "paniikki" estää tämän tekemisen. Omiin kokemuksiini ei liity koskaan mitään hallusinaatioita tai pahan läsnäoloa, vain karmea halvaantumisen tunne.oma kokemus
mulle tuli tänään elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimenen unihalvaus. En tienny tällasesta ennen mut onneks löysin tän, oireet täsmää täysin.Oon ryypänny pari päivää ja unirytmi ollu mitä ollu... tänä ammulla tos kymmenen jälkeen tunsin kuinka joku paha nousi mun päälle makaamaan, kuulin kuinka peitto rahisi vaikka olin ite ihan paikallaa... Sitte yritin liikutta jalkoja ja käsiä mutta ei ne liikkunu mihkään! huusin apua mut ei suusta tullu sanaakaa... olin kuitenkin silmät auki ja hereillä. Mä tunsin kuinka se jokin paino mua alaspäin ja tuntu kuinka raajat paino niin ettei vaa saanu liikutettuu. Mä olin ihan paniikissa ja luulin et nyt oon halvaantunu ja tuli kauhee kuolemanpelko, poikakaveriki tulis kotii vasta 3:n päivän päästä, en pystyis ees vastaa puhelimeen mikä oli yöpöydällä. sit sain lopulta käden liikkumaan ja painelin suihkuun... pyörrytti ja pelotti...
Mua ei oo varmaan ikinä pelottanu noin paljon, koko aamunki oon vaa parkunu... Onneks tälle löyty järkevä selitys!
tuttua...
Mulla on ollut unihalvauksia satunnaisesti ehkä parin vuoden ajan, ja aina siihen on liitynyt alkoholin käyttö. Siis kun tulen esim. baarista ja menen nukkumaan niin nukuttaa ihan hyvin, mutta sitä seuraavana yönä on tullu noita halvauksia. Ei onneks joka kerta, sen verran pelottava tunne se on. Just kun oon nukahtamassa, tuntuu semmosta "särinää" pään sisällä, ja sitten sellanen voimakas painon tunne rintakehän päällä. En pysty liikkumaan, ja se on aivan saatanan pelottavaa. Olen myös yrittäny huutaa, mut kuuluu vaan semmosta pihinää. Kysyin myös avomieheltä viimeksi kun tuli se halvaus et kuuliko että oisin huutanut, mut ei ollu kuullut mitään. Muistan et mulla on aina silmät auki ja nään että makaan omassa sängyssä, mut en vaan saa itteeni hereille. jonkunlainen kuolemanpelko siinä on aina ollu mukana...unihalvaus
Minullakin on ollut unihalvauksia epäsäännöllisesti jo muutaman vuoden ajan. Edellisestä kerrasta on varmaankin yli puolivuotta. Viime yönä kuitenkin koin taas yhden ja tämä oli ehdottomasti voimakkain kokemukseni. Yleensä en ole pelännyt unihalvausten aikana kovinkaan usein ja ne ovat menneet ohi nopeasti.Tällä kertaa kuitenkin iski unihalvauksen aikana kova paniikki.
Nukuin sohvalla ja heräsin yöllä kesken unieni. En pystynyt liikuttamaan ruumistani, enkä edes avaamaan silmiäni. Tunsin aistivani huoneessa "jonkin" läsnäolon. Näin ensin valon välähtävän silmissäni ja tämän jälkeen tuntui kuin jonkinlainen "sähkövirta" olisi kulkenut nopeasti kehoni läpi selkärangan alaosasta päähän.
Tinnitukseni voimistui sietämättömän kovaksi ja aloin kuulemaan myös voimakasta kolinaa ja pauketta. Tämän jälkeen kuulin mieshenkilön puhetta, josta en pystynyt kuitenkaan selvästi erottamaan mitään sanoja. Ääni kuului kuin seinän takaa.
Tässä vaiheessa säikähdin todella paljon. Yritin turhaan vakuuttaa itselleni, että tämä kokemus on vain mieleni tuotos. Pelon tunne kasvoi kasvamistaan. Yritin liikuttaa itseäni ja huutaa niin lujaa kuin pystyn. Huutoni tuli ulos säälittävän hiljaisena vinkumisena.
Äänet alkoivat hiljemään ja pian pystyin jo hallitsemaan kehoani täysin. Nousin ylös ja lähdin
tupakalle, koska aikaisemmin unihalvaukset ovat yleensä toistuneet jos alan nukkumaan heti niiden loputtua.
Näin jälkeenpäin toivon, että olisin pystynyt hallitsemaan pelkoni ja katsomaan mitä tapahtuu. Ehkä vielä jonakin päivänä.
vähän erilaista, mutta samanlaista
Mulla unihalvaus tulee myös juuri ennen nukahtamista tai siinä rajamailla, pelon ja kauhun tunne on käsittämätön ja monesti huudan paniikissa apua ja nykyään en saa sitä heti loppumaan vaan kauhun tunnetila jää kytemään aina, joskus pidemmäksikin aikaa (pystyn siis liikkumaan, joten en tiedä voiko tätä kutsua halvaukseksi). Luin täältä, että jollain oli hyvin samankaltaisia kokemuksia, mutta se oli melko vanha viesti.Tämä halvausjuttu häiritsee paljon, sillä pelkään mennä nukkumaan ja monesti valvon itseni TODELLA väsyneeksi, mikä sitten ei ole hyvä koulun tai normaalielämän kannalta. Monesti helpottaa jos tietää, että joku nukkuu vieressä, se tuo jonkinlaista turvaa, eli olisiko mielentila tai mielenhallinnasta apua tässä. Koska en ole varma pystynkö hallitsemaan ajatukseni juuri ennen nukahtamista. Syy tähän unihommaan voi olla aivan pelkkä ja puhdas stressi ainakin minun kohdallani, sillä paikoissa joissa koen olevani täysin turvassa, minun on melkein naurettavan helppoa nukahtaa normaaliin verrattuna.
Piinaava unihalvaus
Itse kärsin unihalvauksesta säännöllisesti. Joskus kohtauksia on useampia kuukaudessa, jopa viikottain, toisinaan harvemmin. Viimeksi tänään aamuyöstä olen saanut useampia kohtauksia.Lähes aina kohtauksia tulee useita peräkäin, ja silloin kun on hieman tavallista väsyneempi. Hengitys kohtauksen aikana on vaikeaa ja usein tunnen pahan läsnäoloa. Tänään kohtauksen aikana kuulin myös selvää miehen puhetta pääni sisällä ja jonkin sortin musiikkia. Se oli erittäin ahdistavaa ja tunsin tulevani hulluksi.
Kun sitten viimein havahdun kohtauksesta, olen usein niin väsynyt että tunnen kaatuvani takaisin sänkyyn ja nukahdan heti. Tämän jälkeen unihalvaus toistuu useita kertoja..
Lääkärin kanssa keskustelin asiasta lähes 10 vuotta sitten, 12 vuotiaana. Minulle tehtiin useita eri kokeita ja vaivan syyksi todettiin tila jonka latinan kielinen nimitys on pavor nocturnus. Tämä on täysin erillainen "sairaus" josta en koe kärsiväni. En nyt enkä aikaisemminkaan. Tuntuu olevan melko tuntematon alue tämä unihalvaus myös lääkäripiireissä, kun ei siitä tietoa tahdo saada oikein miustään.
Nimen vaivalleni löysin vasta muutama vuosi sitten itse opiskelulla netistä. tieto siitä etten ole mikään kummajainen on auttanut minua paljon!:)
APU ALPROXISTA!!!!!!!
hei kaikki jotka kaipaatte konkreettista apua tähän paskaan!!!!!sain ensimmäiset kohtaukset 16 vuotiaana.silloin luulin että saatana on huoneessani ja demonit yrittävät saada minut ja olin niin nuori,etten ajatellut psykologisia asioita!
halvaukset loppivat hetkeksi ja tulivat lukiossa taas...ystäväni oli juuri kuollut ja äitini seonnut,joten johtui stressistä...
sitten kävin terapiassa ja taas halvaukset tauolla...
viime vuonna minut ryöstettiin teräasella uhaten ja kun postraumaattinen stressireaktio iski...tuli taas halvaukset...
lääkäri määräsi paniikkihäiriö lääkkeen alprox nimisen ja halvaukset aktosivat ym pelkotilat joita koin tuolloin...uskon että juurikin verrattavissa paniikkihäiriöön tämä tila sellanen kauhunsekainen pelkokohtaus että voisi lääkärille mennessä ehdottaa näitä tai jotain muita samaan vaivaan tarkotettuja lääkkeitä!!
no nyt just sain kyllä taas viime yönä sellasen sen että eka tippuu ja lujaa ja sit tajuu että ei voi enää pysäyttää kohtausta kun tippuminen alkanut...päässä humisi ja hampaat kiristyy ja en pääse irti,yritän myös aina taistella ja siksi se onkin ihan hirveetä.olen kyllä useinmiten aina kyljellään kun tämä tulee ja tunnen sen tumman ison pahan hahmon mun takana seisomassa ja pelkään että se tekee jotain mulle.sitä tummaa hahmoa pidän saatanana.elikkäs aion marssia myös lääkäriin hakeen droppia vaikka en lääkkeistä pidäkään ja muutenkin pelkään aina sekoavani.koska kyseinen rauhoittava alprox nappula määrättiin silloin taannoin minulle vain 10 päivän kuureina 3 krt.mutta kokeilkaa...kaikki keinot käyttöön kun ei tuu tästä panikoimisestakaan mitään!!!
taas tuli
tänä yönä tuli taas... näin tumman hahmon, pistin silmät takas kiinni ja ajattelin ettei siinä mitää ollu.. sitte näin valoa vaikka silmät olikin kiinni. Koitin liikkua ja huomasin että tää on taas tää halvaus, koitin sanoakin jotain ja varmistuin että tää on taas tätä ku ei suusta tullu mitää. Ajattelin hallita itteni ja pelkoni ja jatkaa nukkumista, mut sit tunsin ku joku koskee mua, se on niin toden tuntusta ja creepyä että oli pakko taistella ittensä liikkeelle!Miten ne aivot voi saada mut tuntemaan niin kun joku koskis mua, en tajuu! jokut hallusinaatiot ja äänetkin on kamalii mut toi konkreettinen koskeminen on iha käsittämättömän järkkyä! yyyh...:/
Ensimmäisiä
Itse olen kaksi kertaa tälläsistä unihalvauksista kärsinyt. Kummallakin kerralla muistan, että olen nähnyt unta ja sitten tajunnut, että uni on unta ja päähäni on tullut kova kipu. Tai ei kipu, mutta semmonen tunne. Kuulen myös tosi korkeaa ääntä. Samantapaista kun sillon kun korvat soi. Nään myös päässäni kaikenlaisia välähdyksiä ja tuntuu, että tavallaan irtaantuisin ruumiistani. Esim. viime yönnä tuntui, että joku olisi imenyt mua pois mun huoneesta, mutta pidin kiinni sängystäni, etten olisi lähtenyt pois.. Hm. Olen kummallakin kerralla koittanut huutaa, mutta ei kuulemma ole mitään kuulunut. Kummatkin unihalvaukset on sattunut parituntia nukkumisen menon jälkeen.Ainakin näin aluksi pidän ilmiötä tosi kiinnostavana, eikä haittaa yhtään vaikka tulisi tänä yönä uudestaan. Nyt en vaan vastustele yhtään vaikka kipu päässä olisi iso.. Haluun nimittäin nähdä mitä tapahtuu jos vaan olen.
alproxille ei
Ei nuitten ryynien syönti varsinaisesti auta mitään. Ne saattaa tulla pahempina takas jos syöt niitä ja lopetat joskus. Paras lääke noihin on ihan vaan perus ittensä psyykkaaminen, normaalit unirytmit jne.. En usko että nappien popsiminen sua noilta möröiltä loppupeleissä pitkäksi aikaa pelastaa.Alpratsolaami
Bentsoista saat hetken helpotuksen, mutta koukku on sen hetken helvettiä kauheampi.Kunno yläasteen huumevalistus :D
Unihalvaus
vähä se pelottaa! tuntuu että kuolis!! :(Kouluissa pitäis kertoa unihalvauksesta
Itse olen saanut unihalvauksia ihan pienestä lapsesta asti silloin tällöin, varmasti ainakin jostain 4-vuotiaasta eteenpäin. (Olen nyt 30-vuotias.) Olen aina nukkunut todella rauhattomasti, edelleenkin joskus aamuisin saattaa olla peitto puoliksi ulkona pussilakanasta tai muuta vastaavaa. Pyörin ja potkin ja kääntyilen (kärsin myös levottomista jaloista nukahtaessa). Juuri tästä levottomasta nukkumisesta johtuen olen nyttemmin alkanut ihmetellä miten edes olen saanut unihalvauksia, kun tuntuu etten pysy paikallani juuri ollenkaan nukkuessani. Silti vain herään toisinaan kahteen kertaan, ensin unihalvaustilaan ja sen jälkeen oikeasti.Joskus unihalvaustilassa näen ja koen hallusinaatioita jotka voivat olla maailman pelottavimpia, mitkään thrillerit tai kauhuelokuvat eivät tunnu miltään verrattuna unihalvauksen pahimpiin hallusinaatioihin.
Sain vasta muutama kuukausi sitten tietää että näille kokemuksille on oikeasti jokin nimi ja selitys, olin jo lähes vakuuttunut että olen tulossa oikeasti hulluksi.
Kouluissa pitäisi jo ehdottomasti terveystiedon tunnilla tms. puhua tästä aiheesta, koska tämä on paljon yleisempää kuin mitä varmasti kukaan on kuvitellutkaan. Eikä kaikki uskalla varmaan edes puhua näistä kun pelkäävät että luokitellaan just hulluks tai muuta vastaavaa.
Sen jälkeen kun sain tietää unihalvauksesta, luin paljon aiheesta ja nykyisin ei enää pelota mennä nukkumaan, ennen olin ihan kauhuissani, kun pelkäsin että saan taas "kohtauksen" yöllä. Nyt luulen, että opin tulemaan toimeen kohtausten kanssa, koska tiedän ettei se kestä ikuisesti enkä kuole siihen. (Vaikka siltä edelleen joskus tuntuu.)
Pitäisi vain koittaa ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa harrastaa enemmän liikuntaa, sillä kun joku sanoi päässeensä eroon unihalvauksista. Tosin omalla kohdallani epäilen jotain muuta syytä, koska olen tosiaan kärsinyt näistä koko ikäni. Mutta jos se edes helpottaisi vähän...
Ehkä kymmenen "kohtausta" vuodessa tulee keskimäärin minulle. Jo puolet vähemmän olisi suuri saavutus.
Samoin!
Mullakin menee aina pussilakana puoleen peittoon en oo nukkunu varmaa 1 vuoteen hyvin joka yö kuulluu askelii ja taulut liikkuu.. aika karmeeta koitan pitää vaan silmii kiinni.sä joka kärsit unihalvauksesta
noi sun toistuvat unihalvaukset johtuu siitä että pelkäät koko ajan et ne toistuu, lopeta niiden ajattelu, mutta siihen on myös lääke, semmonen masennus lääke joka siirtää ihmisen suoraan siihen syvään uneen, itse syön juuri niitä lääkkeitä koska olen kärsinyt myös unihalvauksista ja äärettömän hirveistä painajaisista, olen myös kirjoittanut 4 sivun aineen unihalvauksista.oh shi-
Oon tiennyt tästä aiheesta jo kauan, mutta nyt "löysin uudelleen" ja tuli nyt luettua kaikki ketjun viestit kertaistumalta tähän kellonaikaan.Joskus löysin aiheen vahingossa wikipediaa selaillessa. Eli en siis oman kokemuksen perusteella ole koittanut etsiä mitään tähän liittyvää.
Mietin tässä vähän ja uskon että todella suuressa osassa on se psykologinen tekijä että pelkää niiden tulevan uudestaan. Ja ensimmäistä kertaa niille joilla on pahaa stressiä, kuten monta kertaa todettu.
Mua rupes nyt sit pelottaa teidän kirjoittajien kuvaukset ihan älyttömästi ja pelkään et koen ensimmäistä kertaa oman unihalvauksen tänä yönä.
Toivottavasti en.
Kirjoitin tosi hätäsesti niin saattaa olla vaikeaselkoista luettavaa, koska on kiire nukkumaan. anteeksi siitä.
Noh, saa nähä tuleeko tänä yönä kokemus.
Niin, ja on mulla kyllä sellaisia "seikkalu-unia" ollu, missä voin tietoisesti tehdä kaikkea mitä haluan positiivisen unimaailman keskellä. Jotkut siis puhui näistä ja siksi otin esille.
Oho tulipas kirjoitettua. :D
Nukkuma-asentokin vaikuttaa
Olen saanut apua kyljellään nukkumisesta. Kaikki unihalvauskohtaukseni ovat tulleet, kun olen nukkunut selälläni. (ja tietenkin pitää koettaa välttää liikaa valvomista, kun väsyneenä ja stressaantuneena niitä tulee helpommin)unihalvaus
Nukkuma-asennolla on tosiaan merkitystä. Selällään nukkuessa halvaus iskee varmemmin, mutta olen saanut halvauskohtauksen myös mahallaan nukkuessa joten mikään varma konsti sekään ei ole.Onneksi tila ei kestä kauan, vaikka onkin pelottavaa.Huojentunut
Olen todellakin huojentunut siitä, että olen päässyt näistä halvauksista eroon, ainakin melkein. Kun väsyttää tarpeeksi ja olen stressaantunut, kenties hemoglobiinitasoni(hemoglobiini arvo kertoo siis sen määrän veressä. Jos sitä on liian vähän olet väsyneempi ja rasitut helpommin) on alhainen, saatan saada lieviä kohtauksia, jossa rupean tuntemaan tuttua surinaa ja kuumotusta, sydän alkaa hakkaamaan lujempaa ja tunnen selvästi oloni raskaammaksi. Osaan onneksi jo hallita tilannetta sen verran, että pystyn nousemaan ennen kuin se tapahtuu. En vain yksinkertaisesti halua tuntea sitä tunnetta enää.. Se on aivan liian kamalaa. TOSIAANKIN pelottavampaa kuin mikään kauhuleffa tai tosielämän tapahtuma. Muistan, että omat halvaukseni alkoivat joskus 4 -vuotiaana. Siinä iässä, alttiina kaikille niille kauheille tunteille ja "kauhukuville", tunne on liian traumaattinen ja rasittava. Toivottavasti ne ihmiset, jotka tästä tilasta kärsivät löytävät itsellensä sen "jonkun" tekijän joka auttaa heitä pääsemään yli siitä. Itselläni se oli kai.. kyllästyneisyys siihen kaikkeen. Ei enää koskaan, niin sanotusti. Olen täysin samaa mieltä siitä, että opetuslaitoksissa pitäisi valistaa ihmisiä tästä vaivasta. Olen itse todella kiitollinen etten enää kärsi siitä. -nyt 17 vuotta-sama täällä
Minulla kanssa ollu unihalvauksia pitemmän aikaa ja joka yö pelkään että jos taas tulee.. se tunne niin kauhea.. yksi konsti kyllä auttanut: tekee jonkun tietyn rituaalin joka kerta ennen nukkumaan menoa esim itse juon pari mukillista vettä.. krapulassa se kyl ei sit oikein auta, mutta muuten kyllä... ja olen huomannut että jos herään yöllä käymään röökillä enkä juo vettä niin unihalvaus tulee.. (anteeksi jos joku jo sanonut samoja vinkkejä) täytyy toivoa että tänä yönä ei tule unihalvauksia. Mutta yksi keino on myös: rauhallinen musiikki taustalla, ja itse ajattelin nyt kokeilla klassista musiikkia yöksi.hyvä unihalvaus
En tiedä olenko ainoa, mutta itse en ole käsinyt unihalvauksista vaikka niitä on tullut. Vaan olen vain ihmetelly mitä tapahtuu. Ensimmäisellä kerralla kun halvaus tuli jouduin paniikkiin, mutta kerrottuani lääkärille asiasta joka kertoi kohtauksen olevan unihalvaus en niistä ole välittänyt. Unihalvauksia itselleni tulee n. kerran kuukaudessa aamuyöstä kun olen herännyt kerran ja yritän jatkaa unia. Nykyään unihalvauksen tullessa olen vain antautunut sille ja tuntuu kuin vajoaisin maasta lävitse ja herään samantien. En tiedä muista, mutta itse jotenkin hallitsen tilanteen aina ja voin jopa ajatella halvauksen aikana vaikka mitä. Outoa...Hengityksen vaikeutuminen
En tiedä voiko tätä kutsua unihalvaukseksi mutta joka yö n. parin viikon ajan minulle tuli kohtauksia että kun illalla olin jo miltein nukahtanut en hengittänyt enää. Tunsin että olisin ollut kauankin siinä tilassa kunnes jossain vaiheessa vasta ymmärsin että ''Hengitä ihminen!!''hmm.. outoa DD8
Unihalvauksia 20 vuotta
Hei!Kirjoitanpa tähän omatkin kokemukseni unihalvauksesta. Olen kärsinyt kohtauksista noin 20 vuotta. Ensimmäisen kohtauksen sain murrosiän alkuvaiheessa ja luulin olevani kuollut. Kohtauksia tulee vaihtelevasti vain 5-15 vuodessa. Kohtauksen saan lähes aina aamuyöstä heräämisvaiheessa ja selällään nukkuessani. Kohtauksiin liittyy aina hallusinaatioita: Tunnen aina jonkun pahan läsnäolon. Joskus ovi paiskautuu auki tuulen voimasta ja tunnen tämän tuulen myös ihollani. Pahin kokemus on ollut, kun tämä paha heitteli minua pitkin makuuhuoneen seiniä. Kerran olen kärsinyt tärinäkohtauksesta.
Nykyisin usein jollain tavalla tiedostan kohtauksen tulemisen ennakolta unessani. Yritän usein ehtiä sytyttämään yöpöydän valon ennen kohtauksen alkua, mutta yleensä kohtaus ennättää "estää" valojen sytyttämisen ja jotenkin tempaisee minut takaisin selälleen sänkyyn, vaikka olisin jo osittain kurottamassa kohti yöpöytää. Mikäli ehdin sytyttämään valon, keskeytyy kohtaus ja herään kunnolla.
Kohtauksesta pääsen eroon joko rentoutumalla ja nukahtamalla uudelleen (tämä on todella vaikea toteuttaa kauhun tuntemusten vuoksi) tai sitten taistelen vastaan niin pitkään, että saan liikautettua kättäni.
Samaa mieltä olen useiden muiden kanssa, että tämä pelottavinta mitä ihmiselle voi sattua. Kauhuleffat eivät tunnu enää missään näiden kokemusten jälkeen...
Liiankin tuttu tunne
Todella tuttu tunne minullekkin. unihalvauksista tullu kärsittyä muutamia vuosia, mutta olen alkanut myös oppia niistä jotain. Itselleni unihalvauksia tulee useimmiten päiväunilla, mutta myös muulloinkin. Ennen kun unihalvaus tulee minulla alkaa ärsyttävästi humista toisessa korvassa, joka muutenkin tinnittää jatkuvasti pahoinpitelyn seurauksena. Sain kaverilta neuvon että toistaisin jonkun tietyn rituaalin aina ennen nukkumaan menoa, itselläni se rituaali on juoda pari lasillista vettä ennen kun käyn nukkumaan, ja olen huomannut että se yleensä auttaa, mutta jos käyn tupakalla juuri ennen nukkumaan menoa enkä juo vettä sitä suuremmalla todennäköisyydellä halvaus tulee. Oudoin unihalvaus minulle tuli kerran akupunktio hoidon jälkeen, muistan että neulat otettiin korvista pois ja sitten nukahdin uudestaan, ja heräsin siihen kun en ensin päässyt liikkumaan, mutta kohta liikuinkin kohti ovea ja tunsin hirveän painon selässäni, lopulta en jaksanut ja mukamas kaaduin maahan ja kuolin. Sen jälkeen säpsähdin sängystä ja sydän löi tuhatta ja sataa. Olin silloin alkoholi vieroitus osastolla, ja olin juuri ennnen akupunktiota lukenut unihalvauksesta, eli jos sitä ajattelee liikaa se tulee herkemmin. Onko muilla esiintynyt ärsyttävää "huminaa" korvissa ennen unihalvausta? Itse syön nyt mirtazapin masennus lääkettä unen saamiseen, ja se on jonkin verran vähentänyt unihalvauksia, mutta viimeksi unihalvaus tuli parikymmentä minuuttia sitten kun nukahdin tv:tä katsomaan. Lääkkeen ansiosta olen saanut nukkua yöt melko rauhassa, mutta haluan yrittää saada jotain ratkaisua nuihin kammottaviin halvauksiin, joten ajattelin kysyä apua neurologian lääkäriltä?Halvaus
Tuttua tuttua..! Itsekin olen saanut näitä halvauksia, viimeksi viime yönä. Tässä oli se ihmeellistä, että nukuin KYLJELLÄNI. Unirytmini on kunnossa, olen raitis enkä stressaa. Luulen että tällä on jotain yhteyttä henkimaailmaan. Olen viime aikoina tehnyt meditaatioharjoituksia, ja muuta "humpuukia" ja kohtaukset alkoivat sen jälkeen pahentua. Luulen, että tila saattaa yhteyteen toisen tason kanssa alitajuisesti.Kohtauksissa on aina sama kaava. Saan silmät auki, ääntä ei kuulu. Viime öinen oli pahempi kuin koskaan. Ennen olen tuntenut kun joku paino olisi rinnan päällä, ahdistusta ja tämä pahan energia läsnäolo. Nyt kun yritin liikkua, koko kroppani alkoi tärisemään ihan hullun lailla ja tuntuu kuin joku olisi rusentaut päätäni "kasaan", kuului ensi jotain räkäistä yskimistä joka muuttui sellaiseksi ilkeäksi röhötykseksi ja meluksi. kuulostaa naurettavalta ja provolta, mutta olen tosissani. Pahinta on kun kukaan ei ota tosissaan, paitsi eräs ihminen joka on perehtynyt enemmän näihin asioihin. kun yritin kovasti liikkua, aloin siis täristä, pää sattui ja rintakehä rusahti ilkeästi kovaan ääneen. Sain paniikin pois ja rauhotuin, ajatteli kaikkea hyvää, toivotin rakkautta ja lämpöä tälle energialle" kuten tuttuni on käskenyt tehdä. kuulostaa tyhmältä, tiedän, mutta siinä paniikissa ja epätoivossa on valmis tekemäään mitä vaan hölmöä. Se auttoi minua, en tiedä saiko se vaan rentoutumaan ja sitä kautta hereille vai miten oli, mutta koittakaa rauhoittua, ajatelkaa kaikkea hyvää tai rukoilkaa! Siitä saa rahallisen ja varman olon!
unihalvaus?
Heipä hei kaikille. Oon 21v tyttö ja halausin tietää onko nämä mun kokemat jutut unihalvauksesta, kun en oo täysin varma. Tätä samaa on toistunut nyt 2kuukauden aikana n. 5 kertaa. Koskaan aikasemmin ei ole tapahtunt.Te selvästi ootte kokenu unihalvausta ja osaatte ehkä analysoida tätä mulle tapahtunutta. :)Eli kun olen unessa tiedostani itseni olevan unessa (ainakin loppuvaiheella), usein uni on pelottava ja minulle halutaan jotain pahaa. Jossain vaiheessa tiedostan sitten että tämä on unta ja haluan herätä äkkiä tästä ja sitten herään (todellisuussa siis nukun vielä). Ensimmäinen asia mitä aina yritän tehdä "herätessäni" on nousta ja laittaa jalkalamppu päälle, ikinä se ei onnistu! Valoa en koskaan saan päälle ja sitten alan taas vajoamaan maahan ja liikuntakyky huononenee ja taas tulee se tunne että jotain pahaa tapahtuu. Tämän jälkeen herään sitten ihan oikeasti sydän hakaten. Ekalla kerralla kun tämä tapahtui en saanut silmiäni auki vaikka kuinka yritin avaa niitä, joku paine tuntu niitä vetävän kiinni koko ajan. Lopulta sainki ne auki ja olin peloissani ja nousin hetkeks aikaa ylös, koska pelkäsin unen jatkuvan. Kerran uni on jatkunut jos en ole noussut sängystä ja mennyt ns. uudestaan nukkumaan.
Unissani oon useasti jaloista voimaten, niinkuin kamalassa humalassa olisi ja se tunne ettei pääse liikkumaan on hirvee.
Tämmösiä kokemuksia itselläni oli juuri viime yönä.
Luin että selällään nukkuminen voi laukaista tämän ja väsyneenä oleminen. Itselleni on aina silloin kyllä laukaissut nämä "kohtaukset". Ja ehkä pientä stressin poikasta saattaa olla juu.
Vastatkaa
Haluaisin tietää, että ovatko kokemani tapaukset mahdollisesti unihalvauksia. Kyseisen juttu tapahtuu yleensä, kun nukun päiväunet. Olen nukkumassa olkkarin sohvalla ja kuulen, että ruoka on valmista. Tiedostan itse, että haluan mennä syömään, mutta en yksinkertaisesti saa itseäni lähtemään sohvalta tai edes liikutettua itseäni ollenkaan. Kokemukset eivät ole olleet millään tavalla pelottavia tai epämukavia. Ovatko nämä olleet unihalvauksia, vai kenties jotain aivan muuta? Ja itse olet 17-vuotias nuorukainen:).Ensimmäiseni :(
"Sain" juuri äsken kokea elämäni ensimmäisen unihalvauksen ja toivon, että jää viimeiseksi! Ensin uni oli aivan normaali, tein kaikkea pöhköä niin kuin yleensäkin, mutta sitten unen tunnelma muuttui (päätäni alkoi kivistää ja tuntui, että pyörtyisin) ja siihen tuli pelottava pelle. Tämä pelle oli kanssani sängyssä ja vaikka tajusin, että sen on PAKKO olla unta, en saanut millään herätettyä itseäni, en saanut edes silmiä avatuksi. Pelle pelotteli minua, ja koitin epätoivoisesti tehdä jotain, koitin jopa purra, mutta eihän se onnistunut kun en pystynyt liikkumaan. Sitten jonkin ajan kuluttua (joka tuntui minusta monelta tunnilta) sain avattua silmäni ja pelle oli poissa. Olin kamalan ahdistunut ja pillahdin itkuun yms. Onneksi kissa tuli viereen lohduttamaan. Vieläkin on kamala olo... :(Mun ensimmäinen unihalvaus
^ Mä koin tänää unihalvauksen. En tienny aiemmin koko ilmiöstä, joten tilanne oli hyvin pelottava ja hämärä.Se tapahtui aamulla. Kuulin alakerrasta isoveljeni äänen. Päätin mennä moikkaamaan häntä, mutta en saanut silmiä auki. Lopulta sain siristettyä ne väkisin auki. Huoneeni näytti sumuiselta, enkä voinu liikuttaa mitään. Yritin nousta, mutta se tuntui mahdottomalta tehtävältä. Hengitykseni tihentyi ja luulin, että kuolen. Ajattelin huutaa äidin apuun, että hän soittaisi ambulanssin. Tunnetusti en saanut ääntä ulos. Se oli tosi ahdistavaa. Tilannetta pahensi se, että näin yhtä`kkiä, että ruumistani irtosi himmeänä pääni ja yläkroppani ja lensi kattoon. Itse en päässyt ylös, mutta katsoin pelonsekaisin tuntein "sieluani" --> siksi sitä luulin. Rukoilin pikaisesti ja pyysin syntini anteeksi. Samassa kuulin pianon soittoa ja melankolista haitarin ääntä. Olin tässä vaiheessa varma, että se kuului korkeuksista. Siellä oli joitain ottamassa mua vastaan. Olin sairaan panikissa ja yritin karjua tuloksetta apua.
Noin kymmenisen minuutin kulutta otin sängyn reunoista kiinni ja revin itseni ylös. Juoksin alakertaan olohuoneeseen ja purskahdin itkuun. Selitin tilanteen broidille ja iskälle. He antoivat heti diagnoosin: sait unihalvauksen.
Tulin nyt googlettaa lisätietoa ja helpotti paljon huomatessani, että muillakin on samoja kokemuksia. BTW, onneksi olen elossa. (:
Nykyään en pelkää
Koin ensinmäisen unihalvauksen 16v sen jälkeen tuli monen vuoden tauko. Nyt viime aikoina olen saanut niitä suht usein. Nykyään en edes enään pelkää niitä koska tiedän mistä on kysymys. Viime unihalvaus oli aika erikoinen, yritin herättää itseni nipistämällä onnistumatta siinä, sitten koin halluja, lensin muka sängystä ja koin putoavani. Ajattelin vain että kyllä tämä kohta menee ohi ja yritin olla panikoitumatta. Apua en ole hakenut tähän vaivaan, se on vaaratonta ja on tärkeää itse tiedostaa asiaUseasti
Minulla on ollut unihalvauksia useasti. Joka kerta tulee sama pelkotila eikä voi puhua eikä liikkua. Jossain luki, että selällään nukkumalla halvaukset yleensä tulee. Menen nyt joka ilta mahalleni nukkumaan, mutta joka kerta unissani käännyn selälleni, joten se ei oikein auta mulle.kyl kyl
Muutama vuosi sitten sain ensimmäisen unihalvauskohtaukseni, enkä tajunnut mistä oli kyse. Jotenkin laitoin sen vaikean masennukseni piikkiin, kun muutenkin nukuin huonosti ja epäsäännöllisesti.Minulla kohtaus alkaa usein huminalla, joka voimistuu vaihtelevalla nopeudella hirveäksi, päätä repiväksi surinaksi. Pelkään, että pääni oikeasti hajoaa siitä äänestä, korviin koskee ja pään sisällä tuntuu hirveätä "painetta". Seuraavaksi silmäni revähtävät auki, käsitän, mitä ympärilläni tapahtuu ja missä olen, mutten kykene liikkumaan, en edes räpyttämään silmiä, ja se kauhea humina vain voimistuu ja voimistuu. On vaikea hengittää, niinkuin jotain tajuttoman raskasta makaisi rinnan päällä. Ainoa, mitä kykenen ajattelemaan on, että mun on nyt pakko päästä ylös tästä, muuten mun pää repeää.
Sitten se humina loppuu ja nukahdan nopeasti uudelleen, vaikka pelkään koko ajan, että kohtaus tulee uudestaan.
Pitkään aikaan ei ole ollut kohtauksia (viimeksi alkusyksystä?) mutta nyt viime yönä sain kaksi kohtausta peräkkäin.
Omakohtainen kokemus
Olimme pari yötä sitten vuokra mökillä lomalla. Heti ensimmäisenä yönä tunsin, että joku veti peittoa päältäni.Rupesin ääntelemään ja tyttäreni joka nukkui vieressä herätti minut. Seuraavani yönä en nukahtanut ilman valoa.Nukahdin. Tunsin kesken unen jonkun nostavan peittoa pääpuolelta, tartuin kiinni ja vedin takaisin alas ja taas sitä vedettiin ja taas tartuin. Heräsin aivan kauhuissani. Mitä tämä on? Onko tämä ns. unihalvausta.moikka vaan kaikille!
Lueskelin noita vanhempia ja vähän uudempiakin juttuja noista halvauksista.. Toisaalta on huojentavaa kuulla että moni kärsii samasta ongelmasta mutta toisaalta se tekee pahaa.. en nimittäin haluais kenenkään kärsiä sellasista kohtauksista. Mulla itelläni ne halvauskohtaukset niin todentuntusia että oikeen pelottaa. En nimittäin tiedä viekään onko se totta vai "unta".. Oon kärsinyt niistä jo monta vuotta mutta mitä nyt luin muiden juttuja niin ketään ei oo kertonut sellasista "oireista" tai hallusinaatioista kun mulla on.. En nimittäin näe ikinä mtn taikka kuule, vaan koen sellasen tilanteen jossa mun leuat puristuu hirveellä voimalla yhteen niin että sattuu ihan tuskasesti ja tuntuu että leuat alkaa murentua ja kun koetan huutaa apua tai edes inistä niin en saa pihahdustakaan.. se on hirveetä kun poikaystävä on vieressä eikä huomaa mtn kun en voi liikkua enkä edes tönästä sitä vaikka se nukkuis ihan mussa kiinni. Mut mulla ainakin on niin että mä tunnen olevani koko ajan hereillä ja itken.. en siis "herää" tai havahdu misään vaiheessa. Se kipu vaan hellittää pikkuhiljaa ja poikaystävä vihdoin ja viimein kuulee mun uikutuksen. Siinä vaiheessa olen jo ehtinyt itkemään niin et tyynyliina on märkä ja kun kroppa toimii taas, alan porata ihan täysillä. Se lähinnä arvelluttaa kun mulla on leukanivel alkanut niristä niin ku sie ois hiekkaa ja särkee välillä inhottavasti että onko ne kohtaukset sitte ihan todellisia? Tunnen aina kun kroppa vetää kauheeseen kramppiin ja kun koetan liikkua että se loppus niin en saa käännettyä ees päätä.. Se tieto kyllä helpotti kun kaveri sano et ne tuntemukset ei oo todellisia vaan johtuvat unihalvauksista. Tosin mä en ole oppinut hallitsemaan niitä vaan sama paniikki iskee aina kun se tuskallinen kipu alkaa.. Ja sen olen muuten huomannut että olen kas aina selälläni kun halvaus iskee. Se ei tosin hyödytä kun käännyn aina unissani selälleen.. Tarvis varmaan sitoa itteni kyljelleen tai mahalleen :))juu
Niin, suosittelen opetteleen hengittään halvauksen aikana niin raskaasti kun pystyt. Oikeen muuta tapaa saada poikakaverisi huomio ei ole. Eli ens kerralla alat vaan hengittää nii paineella ku pystyt. Onnee yritykseen.UNIHALVAUKSISTA...
Olen kärsinyt unihalvauksista lapsesta asti. En edes muista koska ne alkoivat. Taisin olla alle kymmenen vuotias. Silloin en todellakaan tiennyt mistä on kyse, mutta en myöskään ajatellut asiaa pahemmin. Niitä tuli sillointällöin. Makasin aloillani, en kyennyt liikkumaan tai huutamaan apua. Hallusinaatioita tai harhoja en vielä lapsena kokenut. Silloin asuin äitini kanssa kaksiossa ja nukuimme samassa huoneessa, joten keksin helpon keinon herätä halvaustilasta. Aloin hyperventiloimaan. Äiti aina heräsi kiihtyneeseen hengitykseeni ja herätti minut. En pelännyt, olin lähinnä hämmentynyt. En muista puhuneeni asiasta kellekkään. Kun myöhemmin sain oman huoneen, ei äiti enään ollut vieressä tökkimässä hereille halvauksen sattuessa. Opin säpsäyttämään itse itseni hereille. Pyrin esim. nostamaan käsivarteni ilmaan ja läväyttämään sen vauhdilla alas. Se on kuulemma monilla unihalvauksen kokijoilla täysin mahdotonta. Minä saan kyllä pinnistelyllä käden ilmaan, mutta alas se tulee hyvin hitaasti ja vaivalloisesti. Pystyn siis liikkumaan, mutta saan taistella toden teolla saadakseni itseni hereille:)Nyt olen 23 vuotias ja kärsin edelleen satunnaisista unihalvauksista. Olen huomannut, että nykyään en juurikaan nää painajaisia toisin kuin lapsena, mutta unihalvaukseni ovat muuttuneet rajummiksi. Minä saan halvauksia niin yö- kuin päiväunienkin aikana. Niitä voi tulla juuri nukahdettuani, kesken unen tai ennen heräämistä. Joskus niitä voi tulla peräkkäisinä öinä, useamman kerran yössä ja joskus on yli kuukausikin väliä. Monesti olen ikäänkuin kokenut halvauksen ja unen näkemisen samanaikaisesti. Kerran mm. heräsin vuoteessa, tajusin, että olen unihalvaustilassa ja yritin räpiköidä itseni hereille. Lopulta aloin hengittää kiivaasti toivoen avopuolisoni heräävän siihen. Sitten tajusin ettei hän ole vieressäni. Nousin ylös ja kävelin jopa ulos makuuhuoneesta. Eteisessä lysähdin mieheni jalkojen juureen ja voimattomana odotin hänen herättävän minut, mutta hän vain katseli vierestä kun kieriskelin lattialla peloissani...Sitten heräsin oikeasti ja ihan omasta sängystä. Minä tunnen aina kun unihalvaus on tulossa ja näen edessäni pelottavat keltaiset silmät. Sitten avaan silmäni ja olen unihalvaustilassa.Minua ei pelota, enkä koe esim. kuoleman pelkoa, mutta en myöskään kykene rentoutumaan ja "antamaan virran viedä". Tahdon aina herätä jotta voin sitten yrittää nukahtaa uudelleen. Olen kokenut näkö-,kuulo- ja kosketusharhoja. Olen nähnyt TV:n olevan päällä vaikka sammutin sen ennen nukahtamista ja jos nostan käteni silmieni tasolle en näe sitä vaikka tiedostan ja tunnen sen olevan siinä. Kerran sain unihalvauksen kun nukuin päiväunia sohvalla. Olin yksin kotona. Tunsin kamalaa ahdistusta, joka helpotti kuullessani mieheni askeleet huoneistossamme. Kuulin jopa hänen hupparinsa vetoketjun vaimean kilahtelun. Sitten ahdistus palasi kun hän ei tullut herättämään minua ja tajusin ettei hän edes ollut huoneistossamme. Kamalin unihalvaukseni oli sellainen jossa heräsin pakokauhun vallassa ja yritin kiinnittä avopuolisoni huomion kiivaalla hengitykselläni. Kun se ei tehonnut aloin tuuppia häntä ja lopulta raavin hänen kasvojaan. Aamulla kysyi olinko yöllä satuttanut häntä ja hän vastasi etten ollut.
Olen lueskellut viimeaikoina aika paljon juttuja unihalvauksista ja keskustellut erään ihmisen kanssa joka myös kärsii niistä. Netistä löytyy aika hyvin tietoa ja nyt kun vielä löysin tämän keskustelupalstan ilahduin todella! Luin muiden kokemuksia ja turhauduin kun moni kertoi yrittäneensä hakea apua, mutta tulleensa väärinymmärretyiksi tai kokevansa ettei heitä oteta vakavasti! TIEDOTUS KAIKILLE UNIHALVAUKSISTA KÄRSIVILLE: Ette todellakaan ole yksin. Luin äsken jonkun artikkelin unihalvauksista netistä ja siinä sanottiin ettei unihalvaus ole sairaus. Se voi olla muita yleisempää narkoleptikoilla. Siitä kärsii kuulemma joka toinen suomalainen jossakin elämänsä vaiheessa! Itse uskon, että unihalvaukset ovat yksilöllisiä. Jotkut saavat niitä useammin kuin toiset ja jotkut kokevat ne voimakkammin. Myös eri ihmiset taitavat suhtautua unihalvauksiin eri tavoin. Itslläni halvaukset eivät varsinaisesti haittaa elämää, mutta kyllä niitä pelkää varsinkin kun on yksin kotona. Eikä valveilla ollessa voi sanoin kuvata miltä se tuntuu... Kun keho ei reagoi aivojen käskyihin, kun et voi huutaa apua, kun koet pakottavaa tarvetta herätä, mutta et kykene. Olkoot kyse tieteellisesti selitettävästä asiasta tai jostakin yliluonnollisesta, on unihalvaus silti joka kerta ahdistava kokemus joka saattaa jäädä mieleen pitkäksikin aikaa.
Ei kannata jäädä yksin. Puhukaa asiasta ja niille jotka eivät usko, näyttäkää vähän tekstejä ja sivuja aiheeseen liittyen:) Minua helpotti jo pelkästään tänne kirjoittaminen. On hyvä jakaa kokemuksia niiden kanssa jotka ovat itse kokeneet samaa.
helpotusta
Ajattelin vielä vastata tähän keskusteluun ja kenties auttaa niitä jotka kamppailevat tämän ongelman kanssa. samalla yritän selvittää asiaa itselleni, koska olen kokenut parina kuukautena outoja tuntemuksia yöllä jotka eivät oikeastaan ole unihalvauksia, mutta jotain sen tapaista.En ole mikään kauhean "kokenut tekijä" tässä aiheessa, mutta muistan ne ajat hyvin. Menen väsyneenä ja pelokkaana nukkumaan, näen "häiritsevää" unta ja kesken unen saan pakottavan tarpeen herätä, mutta en pysty. Tarve yltyy pahemmaksi, mistä seuraa monille tuttu "haluan herätä, MIKSEN VOI HERÄTÄ!" tunne. Se ei ehkä tunnu heräämiseltä, mutta tarkan pohdiskelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen. Tarve herätä. Asiaa on helpompi käsitellä näin. Mieti, miksi sinulla olisi tarve herätä? Paha uni? Paha olo? Huolestuneisuus? Epävarmuus jostain? Mistä? Mikä on niin pakottava tarve, että haluat herätä?
Nuo saattavat olla tyhmiä kysymyksiä, mutta miettikää niitä vähän aikaa. Huolestuneisuudella tai epävarmuudella tarkoitan jotain sellaista asiaa, jonka haluaisit varmistaa tai tarkistaa. Onko lapsesi kunnossa, jätitkä hellan päälle, yms. Sen ei tarvitse olla mitään kovinkaan vakavaa, koska tämä kaikki tapahtuu aivoissasi, kun olet jossain tajunnan rajamailla. Se ei ole mikään selkeä tai tuttu tila ja siksi asiat eivät toimi samalla tavalla tai samassa skaalassa kuin hereillä ollessa.
Sitten on se väsymys. Kun minä, itse, menen nukkumaan ilman univelkaa, rauhallisena ja suht koht huoletta, en näe painajaisia. Tämä on aika puhdas fakta omalla kohdallani ja oletan, että se pätee muihinkin. Nukun paremmin, aamullakaan ei väsytä niin paljoa. No, kun taas menen väsyneenä nukkumaan tilanne on YLEENSÄ sama, mutta ei aina, joskus tulee painajaisia, sille ei voi mitään. Ne eivät välttämättä liity mitenkään väsymykseen, vaan ovat silkkaa kohtalon kauppaa. Unissa seikkaillessa on aina riskinsä. Mutta vähentämällä riskitekijöitä unesta tulee parempaa.
Luulen, että unihalvaus on väsymyksen ja tietynlaisen vilkkaan aivotoiminnan sekoitus. Nukkuessakin ajatellaan, kyllä minä sen tiedän, mutta puhun nyt tästä stressistä ja huolestuneisuudesta. Unihalvauksessahan herätään tietoisesti, mutta jäädään fyysisesti uneen. Tämä on tietenkin vain pohdiskelua, mutta eikö se käy järkeen, että väsynyt ruumis jää lepoon ja vilkas mieli haluaa hereille. Vai? Tämähän on vain ajatus, mutta miettikää sitä. Jospa se auttaisi pääsemään eroon näistä kohtauksista.
Yrittäkää olla huolehtimatta turhaan ja laittakaa unirytminne kuriin, älkääkä kokeko turhia shokkeja ja vastoinkäymisiä(paremmin sanottu kuin tehty tietysti).
Unihalvauksia lapsesta nuoreen aikuiseen.
Ensimmäisen kerran sain unihalvauksen hyvin nuorena.Keskustelimme kavereiden kesken spiritismistä sinä iltana, ja yöllä nukkuessani heräsin askeliin.
Hiljalleen etenevät askeleet tulevat kohti. Näen käytävässä mustan hahmon, joka juoksee sivusuunnassa ohi.
Ihan vitun pelottavaa. Yritän huutaa ja tempoa itseäni irti sängystä, kunnes se onnistuu ja kaikki palautuu normaaliksi.
Tuolloin en tiennyt unihalvauksista saati psyykeestä mitään, josta johtuen kokemus vaivasi päätäni vuosia.
Taisi olla wikipedian artikkeli mistä luin ensimmäisen kerran unihalvauksesta. Valaistumisen hetki. Sen jälkeen tulleet unihalvaukset ovat olleet helppoja.
Tai ainakin suurin osa. Ei ole kivaa, kun saatana koskettaa tai isoäiti kuristaa.
Unihalvaus on useimmiten
kroonisen kofeiinimyrkytyksen, kofeinismin oire. Se voi esiintyä hengityshalvauksena ja päätyä kuolemaan. Unihalvaus kehittyy lämpimässä ja erityisesti selällään nukkuessa.Blogissani on käsitelty ilmiön aiheutumismekanismia, diagnosointia ja hoitoa. Olin itse tukehtua nukkuessani useamman kerran lopettaessani kofeiininkäytön yli vuosi sitten, joten olen erittäin hyvin perillä ilmiöstä. Pahimmillaan hengitys oli niin pysähdyksissä, että kykenin juuri ja juuri pudottautumaan sängystä lattialle, jossa maksain kunnes hengityslihakset alkoivat pelittää sen verran, että pääsin ryömimään tai konttaamaan ulko-ovelle, viileä helpottaa tilannetta melko nopeasti.
http://qmies.blogit.fi/
sama
Joskus 9 vuotiaan koin unihalvauksen, näin ovella saatanan jolla oli kruunu päässä, en pystynyt liikuttaa, toinen kerta oli se kun näin noidan ikkunan takana lentelemässä. Iha perseestä noi oli mut pääsin yli....
Viime yönä viimeksi oli halvaus. Tunne on kyllä aika... Hmm.. Mielenkiintoinen.. Kohtaus oli vielä aika pitkä. Yöllä avasin silmät enkä voinut liikkua, hengittäminenkin oli jotenkin vaikeaa. Noin parin metrin päässä sängystä näin jotain ihmisiä juttelemassa, tiesin kyllä. Etteivät oikeasti ole siinä. Kuitenkin ihmismieli on kummallinen. Näistä yksi lähti tulemaan minua kohti. Paniikkihan se siinä tulee kun joku tuntematon on vieressä keskellä yötä. Huusin apua pääni sisällä mutta eihän se auta.. Kamala tunne kun yrität nostaa kättäsi mutta mitään ei tapahdu.. Onneksi siitä sitten jossain vaiheessa tokenin.. Pomppasin saman tien sängystä ylös ja menin juomaan vettä.. Sen jälkeen olikin pakko katsella tekstiteeveetä pitkän aikaa.. Nukkumaan kun ei enää uskaltanut mennä.. Onneksi noita halvauksia tulee suhteellisen harvoin ja olen oppinut ymmärtämään etteivät ympärillä tapahtuvat asiat ole totta.. Helpottaahan se edes hieman, vaikka kokemus silti onkin aina kamala..Entäpä jos...
Meinasin lähettää tämäntapaisen viestin luettuani joka ikisen palstalla olleen viestin:"Miettikääpä, miksi unihalvauksien aikana tapahtuu lähes aina jotain pahaa, tunnette pahan läsnäolon, pahoja henkilöitä/olentoja ympärillä, joku painaa rintaanne tai yrittää tappaa teidät, ylipäätään jotain NEGATIIVISTA.
Miksei kellään ole ainoitakaan pelosta-vapaita kokemuksia (Noh, viestiketjun alkupuolella jotkut kyllä kertoivat hallitsevansa tätä ongelmaa, mutteivat kuitenkaan kertoneet nähneensä mitään suuria positiivisiakaan asioita), kuten esimerkiksi että oma paras ystävänne tulee vierailemaan, keittää kahvit ja tarjoaa teille, ihmettelette ehkä kuitenkin miksette pysty liikkumaan, muttette tunne ainuttakaan PAHAA asiaa unessa, enintään liikkumisen kykenemättömyyden tuoman paniikkitilan? Tai että joku hyvä haltiatar, värikkäisiin pukuihin pukeutuneena ja kaunista taikasauvaa heiluttaen vie/taikoo ympärillenne jonkin kauniin "maailmaan", jossa kaikki ovat onnellisia eikä kukaan tunne pahaa, kunnes kykenette liikkumaan vähitellen ja heräätte?
Jos unihalvaukset ovat kerran unia, on pahojen unien lisäksi olemassa hyviä unia, joten miksei unihalvauksetkin voisi olla positiivisia ja hyviä?
Tästäpä seuraakin muutama kysymys. Jos todellakin kaikissa unihalvauksissa esiintyy pahoja olentoja, käsittämätöntä tai hieman alempaa pelkotilaa ja muita negatiivisia tuntemuksia, ovatko ne sittenkään vain unia, jotka nähdään heräämisen aikana kuitenkin fyysisesti kehon ollessa vielä unitilassa? Ovatko sittenkin unihalvauksen mukanaan tuomat tuntemukset, näyt ja tapahtumat osa jotain suurempaa todellisuutta, josta meillä ei vielä ole virallista tietoa tässä skeptisessä maailmassa? Jos todellakin aivot käyttäisivät valveilla olon aikana käyttämään kapasiteettiin verrattuna moninkertaisesti suuremman kapasiteetin, ja me todellakin mielen ollessa avoinna voimme nähdä ympärillämme, kenties vain suurella, "alitajuntaisella" aivotyöllä näkemisen mahdollistavat elävät olennot ja asiat?? Niinpä, miksi parhaimmat ideat tulevat juuri unen jälkeen tai jopa unessa, vaikka silloinhan aivojen pitäisi ainoastaan levätä ja vain käsitellä päivän aikana saatua informaatiota, ei auttaa luomaan uusia ideoita? Ehkäpä unen aikana käytämmekin suurempaa osaa aivoistamme, kun tietoiseen raajojen ym. liikuttamiseen ja vaativaan aivotyöhön ei tarvi "käyttää aivoja"...
Kuinkas on, uskotteko tähän kaikkeen? Kaikki pahat olennot, demonit, "henkilöt", joita olette nähneet ja joiden läsnäolon olette tunteteet unihalvauksen yhteydessä, eivät ne välttämättä olekaan mielikuvituksen tuotetta, eivät suinkaan. Niinpä juuri, entäpä jos...
The Truth is out there. "
MUTTA, ei hätää. Tuo oli viimeisin muoto viestistäni, jonka aioin jättää tänne. Pohdittuani asiaa ja erittäin silmiä avaavan viestin luettuani aloin ymmärtämään asiaa paremmin. Lainaus "haamu"-nimimerkillä kirjoitetusta viestistä:
"Tuo onkin mielenkiintoista...olisiko selitys löydettävissä alitajunnasta ja omista pahimmista peloistamme? Aivothan ovat tämänkin setin takana ja siellä ovat kaikki ajatuksemme, joten jos minä näin unihalvauksen aikana hahmon jota pelkäsin nuorempana (Indiana Jones-elokuvan lentävä haamu), olisiko peloillani ja alitajunnalla sopimus tuottaa juuri tämä minulle kamala hahmo."
Kaikki pahat, negatiivisia tuntemuksia tuovat olennot ja hahmot voivat todellakin olla merkki jostain ikävästä asiasta tai ongelmasta (ESIMERKIKSI jollain ihmisillä orastavasta sairaudesta), joka alitajunnassa vaivaa ja tiedostetaan, mutta tietoisessa tilassa sitä ei TODELLAKAAN tiedosteta (esimerkiksi aivan aluillaan oleva syöpä, josta ei tutkimuksissakaan löydettäisi vielä merkkiäkään). Tosin selitystä ei tarvi hakea noin isosta asiasta, unihalvauksen "pahat olennot" voivat olla merkki esimerkiksi tiedostetusta riidasta kaverin kanssa tai vaikkapa työpaikan uudesta pomosta, sillä unihalvauksien riskiä lisää STRESSI. Näiden olentojen tuottama pelkotila vain osoittaa sen, ettei teillä ole elämässänne kaikki hyvin, mutta koskapas olisikaan kaikki asiat täydellisesti?
Ei ole kuitenkaan mitään syytä pelkoon, sillä viestissä, jonka aioin lähettää, pohtimani olentojen "todellisuus" ei ole ollenkaan realistinen vaihtoehto, ja olen tullut siihen tulokseen muiden viestiketjun kirjoittajian kanssa, että olennot todellakin ovat alitajunnan tuotetta.
Vai...
ovatko sittenkään?
joo.o
imekää munaa ja menkää itteeni ( toivoo janne )Asiaa...
Ihan asiaa kirjoitit Entäpä jos. Eli hyvä kysymys, miksi nämä unihalvauksiksi kutsutut tunnelmat ovat aina negatiivis- ja pelolla väritettyjä, miksei posiviisia ole ollenakaan. Saattaa todella tulla alitajunnasta nuo pelot. Heitin ajatuksen jossain tämän unihäiriöt-otsakkeen alla, että entäpä jos nämä eivät olekaan mitään unihalvauksia, vaan oikeasti totta, mitä tapahtuu siellä ns. rinnakkaistodellisuudessa, kun keho on tavallaan unitilassa, mutta tämä ns. valveilla oleva kehosto (siis astraalikeho mikä lie) on vapaa liikkumaan ilman fyysisiä rajoitteita. Tiedän, että menee huuhaan puolelle, mutta itse en ole koskaan oikein hyväksynyt tuota unihalvaus-sanaa, vaikka itsekin olen sen monta kertaa kokenut eli pystynyt liikkumaan ilman fyysisen kehon rajoitteita tietoisesti unessa oman kehon jäädessä sänkyyn ja havainnut näitä hahmoja sänkyni ympärillä.Itse olen pystynyt vapautumaan tuosta tilasta, jossa ei mikään kehon osa liiku, kohdistamalla ajatuksen esim. vaikka peukalooni ja siinä samassa tuo ns. halvaustila vapautuu ja on vapaa liikkumaan. Eli oli sitten kyse tietoisesta unesta vaiko vieläkin scifimmästä, mutta omalla ajatuksella pystyy saamaan kehon taas vapaaksi tuosta ns. halvaannustilasta. Jos sitten tuossa tilassa näkee joitain olentoja sängyn vierellä, niin onko se pelko ainut vaihtoehto. Heitin tuollaisia ajatuksia ilmaan. Itse olen tavallaan voittanut pelkoni ko. asian suhteen, sillä turhaan uhraan energiaa pelkämiseen.
Toki
Unihalvauksia
Itselläni nuo klassiset unihalvaukset alkoivat ollessani reilu kaksikymppinen. Havahduin unesta hereille, liikuntakyvyttömyys, pelon tunteet. Myöhemmin kuvioihin tulivat erilaiset harhat mm. jyskyttävä ääni tai voimakas humina, pahan läsnäoleminen.. Nykyään lisänä tuntoharhat (kai ovat harhoja); kieli ja kasvolihakset väpättävät. Tuntuu, että lähtee taju, pyörryttää. Juuri se aiheuttaa pelontunteita kun kuvittelee kuolevansa jos "sallii" itsensä pyörtyvän. Saikohan kukaan selvää mitä yritin kertoa? Onko kellään samanlaisia kokemuksia?Se on todella rasittavaa jos on niin väsynyt, että pystyy oikeasti tuntemaan kun kroppa rupeaa pikkuhiljaa lamaantumaan ja hämähäkit nousemaan selkää pitkin ylös. Siinä vaiheessa vielä voi liikuttaa kroppaansa jos heti tajuaa havahduttaa itsensä. Tulee kyllä sitten lopulta sellainen että antaa mennä vaan. Ei vaan ole mukava antaa periksi jos on ollut jo hetken hengittämättä, mutta kai sitä jotenkin pätkimällä menee. Nyt olen 23 ja on tätä nyt jonkun kolme-neljä vuotta ollut. On kyllä tottunut melko hyvin. Tasainen unirytmi ja liikunta auttaa ainakin mulla.
Sitten näitä Lucid-unia eli tietoisia unia on mulla muutenkin melkein joka yö jossain vaiheessa. Herään yleensä ainakin pari kertaa yön aikana ja unen aiheet vaihtelee useasti yössä. Noi nyt on yleensä ihan positiivisia kokemuksia joiden toivoisi jatkuvankin, mutta sitten on taas sellaisia joiden tietää olevan unta, mutta ei pysty heräämään. Siinä vaiheessa unta menee vaikka talon katolle ja hyppää sieltä katuun, niin uni alkaa alusta siitä kohdasta mistä kaikessa epämielyttävyydessään alkoikin. Noi unet tuntuvat kestävän ikuisuuden ja viimeistään muutaman kerran uudelleen aloitettuaan rupeaa sekoilemaan ihan vain ajan kuluksi ja tekemään kaikkea uhkarohkeaa. Samat tyypit samoineen juttuineen tulevat samoissa paikoissa vastaan ja siinäpä voi vaikka lätäistä huvikseen pomoa turpaan tai vaikka ajella varastetulla autolla seinään. :)
Joo ja mulla on pitkäaikainen paniikkihäiriö ja masennusta myös. Tulipas hölötettyä.
pelokas00000000000000000
Mulla on ollu unihalvauskohtauksia 15vuotiaasta asti.. Ne on aina ollu tosi "voimakkaita". Eli pää herää ennen kroppaa ja niihin on liittynyt myös "hallusinaatioita". Oon siitä asti pelännyt nukkumista, ja siinä on suurin syy,että oon alkoholilla tai lääkeillä turruttanut itseni uneen.(oon nyt 35vnainen)ja nyt oon vähentänyt alkon käyttöä radikaalisti----> ja tämä painajainen on tullut takas!!En tiedä miten jaksan mun tilannetta nyt.pelottaa mennä nukkumaan,koska pelkään,että aamulla taas tuo helvetti kohtaa minut.(jos näistä jutuista sanoisin lääkärille niin enköhän kohta ois suljetulla..)Dokumenttielokuva unihalvauksesta
Olemme tekemässä dokumenttielokuvaa unihalvauksesta ja sen erilaisista esiintymismuodoista. Elokuvan tavoitteena on jakaa tietoa; mitä useampi unihalvauksesta tietää, sitä helpompi on elää häiriön kanssa ja hakeutua tutkimuksiin. Jo pelkkä elokuvan näkeminen voi antaa selityksen yöllisille kokemuksille.Keräämme mahdollisimman paljon tietoa ja kokemuksia unihalvauksesta. Toivoisimmekin, että vastaisit meille omin sanoin seuraaviin kysymyksiin:
-Milloin koit ensimmäisen unihalvauksen? Minkä ikäisenä? Millainen se oli?
-Kuinka usein kärsit häiriöstä? Huomaatko stressin ym. lisäävän unihalvauksen esiintymistiheyttä?
-Miten unihalvaus ilmenee? Näetkö harhoja? Millaisia?
-Pystyisitkö unihalvauksen aikana liikkumaan ja esimerkiksi kommunikoimaan hallusinaatioiden kanssa?
-Pystytkö itse päättämään unihalvausepisodin? Millä keinoin?
-Oletko käynyt asiasta lääkärissä? Kokemuksesi terveydenhuollon suhtautumisesta unihalvaukseen?
-Mitä selviytymiskeinoja olet kehittänyt unihalvauksen kanssa elämiseen?
Voit kertoa kokemuksistasi joko sähköpostilla: elina.alakorpula@gmail.com tai kirjeellä Elina Ala-Korpula, Mäkitorpantie 3, 00620 Helsinki.
Suurkiitos avustasi!
- EI PÄIVÄUNIA! Siinä vaipuu vain sellaiseen pinta-uneen, joka on lähempänä halvauksia laukovaa unen ja valveen rajaa.
- Ei saa ajatella seuraavan päivän jännittäviä asioita tai pelätä herätyskellon sointia, se stressi jää aivoihin kun yrittää nukkua ja syvään uneen ei pääse, tai se uni katkeilee. Halvauksia tulee herkemmin.
- Nukkumaympäristö sellaiseksi, ettei jotkin äänet tai muut häiriötekijät "ohenna" unta. Vaikka ei heräisikään, aivot ovat tietoisia monista hälyttävistä äänistä ja toimivat sen mukaan.
- Jos saa halvauksen ja herää, heti takaisin uneen vaipuminen voi laukaista uusia kohtauksia. Kannattaa laittaa valot päälle, nousta ylös ja herätä kunnolla, nollata aivot, eikä jännittyneenä nukahtaa heti uudelleen.
Paras uni on siis kuin sukellus syvään veteen. Pitää aina pyrkiä sinne pohjalle saakka tekemällä unesta stressitöntä, kivutonta, katkeamatonta ja syvää. Mitä lähempänä unen järven pintaa nukut, sitä herkemmin tulee halvauksia: keho nukkuu halvaantuneena estääkseen ihmistä satuttamasta itseään, mutta aivot ovat häiriintyneet stressistä tai melusta ja pyrkivät palaamaan tietoisuuteen. Siinä tulee se kohtaus.
Kohtauksen aikana pitää yrittää rentoutua ja nukahtaa uudelleen. Se on hirveä olotila, mutta ei se ketään tapa tai tukehduta. Voi myös yrittää siirtyä kohtauksen aikana läpinäkyvään uneen: kun kuvittelee että nousee sängystä ja lähtee lentämään kaupungin taivaalle, se halvaantunut ruumis unohtuu ja aivot lipuu helpommin takaisin syvään uneen, tai vähintäänkin säpsähdät hereille, kun uni muuttuu mukavaksi.
kuume
Mulla noita on tullut vain sillonkun on ollut 40 kuumetta. Harvoin. Ne on aika pelottavia. Yleensä, ne ovat suunnilleen tälläisiä; Mä katon kattoo kohti ja kaikki on jotenki suurenevaa, ja tulee kohti, ja yhtäkkiä kattoon saattaa syntyä ns. "pyörre" tai muuta semmoista. Sit mä saatan esim. kattoo itteeni ku mä nukun talon ulkopuolelta. Tosin se ei oo talo, vaan pelkkä kuutio missä on vaan pelkkä sänky + minä. Ja sitten saatan kuulla ääniä, mutta en saa niistä yhtään selvää.Okei, tässä se on vielä ihan okei. Mut sit mä herään. Osittain. Kaikki menee ns. pikakelauksella. Mä oon selvillä kaikesta mun ympärillä tapahtuvasta, ja mä pystyn kävelemään ihan normaalisti ja meen yleensä sanomaan porukoille hädissäni et se tapahtu taas, et kaikki menee liian nopeeta. Se on ihanku joku aika vääristymä, todellisuuden ja unen välillä. Sekava tunne..
Haltuunottaminen
Itsekin unihalvausta kokeneena olen kehittänyt lääkkeen tuohon. Ensinnäkin unihalvaus itsessään ei ole pelottava - pelottavaa on vain se kontrollin puute + äänet ja varjot. Useat ihmiset eivät niitä ääniäkään kuule.Auttavana tekijänä itselläni on ollut tällaisen tilan kontrolloiminen unen kautta. Eli ei yritäkään kontrolloida itseään fyysisesti (=herätä väkisin) - vaan unen kautta. Lucid unet. Kun kroppa ei toimi, niin pitää toimia mentaalitasolla. Itselläni nämä unihalvaukset ovatkin muuttuneet lucid uniksi, jossa seikkailen mielin määrin, ja odotan heräämistäni. Olen onnistunut kääntämään nämä painajaiset jopa ihan positiivisiksi asioiksi. Jopa aivan hienoiksi tarinoiksi. Kokeilkaa - ennenkaikkea, pelätä ei saa!
Ja 'pahuudesta' vielä...
>Jos todellakin kaikissa unihalvauksissa esiintyy pahoja olentoja, käsittämätöntä tai hieman alempaa>pelkotilaa ja muita negatiivisia tuntemuksia
Tätä nyt täytyy vielä kommentoida edelleen. Unihalvaukset ovat aina kuitenkin 'näkijän' puolella. Itse tämän havaitsin viimeistään siinä vaiheessa kun en enää jaksanut pelätä niitä. Nämä unihalvaukset ovat virallisestikin todettu liittyvän stressiin, tai sellaiseen luonteenpiirteeseen, joka on tunnollinen ja 'kantaa vastuuta' asioista. Unihalvauksen fysiologinen peruste on mielestäni lähinnä mielen tasapainottaminen, ja itselläni ne herätessäni jollain tavalla ajavat endorfiineja liikkeelle - aivan samalla tavoin, kuin olisin käynyt pitkällä lenkillä.
- kaikella on tarkoituksensa. Antakaa niille (=sinulle) mahdollisuus toteuttaa haluamansa. Pahuutta ei ole, pahuus on vain ihmisen omaa inhimillistä pelkoa tuntematonta kohtaan.
kiitos tästä viestistä
viime yönä koin taas tuon halvantumisen,useampaan otteeseen. Vaikka noita kohtauksia on tullut jo parin vuosikymmenen ajan, kun kohtaus tulee se aina säikäyttää. Ja ahdistusta lisää joidenkin mielipiteet siitä että joku "paha" on todella ottanut minut yöllä valtaansa. :(mulla kävi juuri samallai tässä pari kuukautta sitten, eli heräsin enkä pystyny liikkumaa ja sit tuli joku musta varjo eteen ja alko kauhee suhina korvissa ja tuntu ku joku ois tullu päälle mut ei siinä muuta ku silmät kiinni joksiki aikaa ni siitä sit jo herääkin mutta aika outo oire tosiaan jos se noin tarkalleen tapahtuu muillakin :D
mistä tiedät ettei demoni ole kyseessä?
Miten tieteellisesti määritelty vaiva antaa taikauskoisia oireita? Miksi ei näe ja koe mitään hyvää, vaan juuri aistii pahan läsnäolon? Onko se paha pään sisällä mielikuvituksena vai ulkopuolella todellisena olentona?unihalvaus
Olen kokenut kaikenlaisia unihalvauksia hallusinaatioineen joista kammottavin oli kun vieressäni makasi pahan suopainen jääkarhu joka raiskasi minut. Tunsin tuntoharhoja ja kivuliasta säkenöintiä koko kehossa ja voimakasta painetta kehon päällä. Koettelemus kesti noin 5 minuuttia. Hysteerisenä "heräsin" siitä kun en silloin vielä tiennyt unihalvauksesta. En ole näistä kohtauksista kenellekkään kertonut kun en mitään hullun papereita kuitenkaan halua.jääkarhuko?
Unihalvaukokemuksiini liittyy, että joku pitää tiukemmin ja tiukemmin kädestäni kiinni...se on paha asia.Siiinäkin tilanteessa rukoilen, että Jeesuksella on kaikki voima ja valta, näin tuo ote irtoaa. Se on ilkeä kokemus, ja päivääkin usein varjostaa tuo asia.
Unihalvauksista kuulee harvoin ihmisten puhuvan, vaikka olisi hyvä, että asiaa tutkittaisiin enemmän. Se voi liittyä myös omaan sisäiseen pahaan oloon.
Unihalvaus
olen myös kokenut vastemielisiä unihalvauksia. jolloin on ihan avuton olo, tuntuu silloin siltä, että voi nähdä pelottaviakin asioita......sillon rukoilen 'Taivaan Isän varjelusta....jo olen heräillyt toistellen rukousta, on helpottanut...mutta joka yö toivon , että unihalvausta ei nyt tulisi. Syön unilääkkeitä, mutta unihalvauksia oli jo silloin, kun en lääkitystä tarvinnut. Lääkkeistä Tenox aiheuttaa painostavia unia, syytä en tiedä.Minäkin saan.
Noin 12-vuotiaana aloin saamaan öisin hengityspysähdyskohtauksia. Aluksi yskiminen auttoi, mutta jossain vaiheessa paheni (18-vuotta) niin että selkään piti löydä ennen kuin sain jatkettua hengittämistä. Joskus 19-vuotiaana olin tukehtua poikaystävän luona, mutta selkää lyöminen ynnä muu auttoi.23-vuotiaana aloin saamaan unihalvauksia (myös sukulaiset saa). Ensiten silloin kun olen päiväunilla ja yritän herätä ja nukahdan takas jne.. Tuntuu että vajoan jonnekin syvälle alas, niinkuin ymmäräisin mitä ympärillä tapahtuu, mutta en saa liikutettua itseäni. Yritän vain hengittää rauhallisesti jotta tukehtumisen tunnetta ei tulisi. Yleensä loppupeleissä saan liikuteltua sormia vähän ja herään tai saan liikutettua jalkaa. Yleensä en ajattele silloin mitään.
Joskus on ollut niinkin että kohtaus sekoittuu uneen jolloin esim. tajuan että kännykkä on yöpöydällä ja yritän ryömiä kulkea sitä kohti ja sitten se kännykkä ja valikko muuttuu erilaiseksi tai yhden kerran halvauksessa asunnossani oli kaksi naista (tummaulkomaalainen ja toinen vaalea) ja yritin rimpuilla vastaan. Jotenkin silloin kuulen oikeat äänet naapurista ja tajuan esim. missä kännykkä on, mutta olenkin unessa.
Nyt olen 26-vuotta ja silloin tällöin on kohtauksia joskus monta kertaa kuussa joskus kerran puolessa vuodessa. Pelottaa se että asun yksin, ei ole ketään tavallaan auttamassa. Stressiä minulla ei mielestäni ole ja olen huomannut että kohtaukset liittyy selällä nukkumiseen. Joskus kun söin paljon pikaruokaa niin sain enemmän kohtauksia mielestäni.
aaa,en ole ainoa..
Mua on vuosikaudet hämmästyttäny tilani..Olen tehnyt paljon vuorotöitä ja nyt yötyötä..joten nukkuminen ollut välistä sitä sun tätä.
Varsinaista stressin tai painon vaikutusta alttiuteen en ole havainnu.. Väsymyksen kylläkin. Kun olen ns. liian väsynyt tapahtuu helpommin tätä.
Mulla ilmiö tekee vain halvaantuneen,mutta tiedostavan tilan. En tunne mitään,hengitys normaalia,mieli rauhallinen,en näe hallusinaatioita. Olen vaan. Mutta tiedostan kokoajan olemiseni,en pysty liikkumaan,mutten myöskään tunne tarvetta siihen. Saatan olla kyseisessä tilassa jopa viisi-kuusi tuntia.
Ja olo on pökkyräinen "herätessäni",joskin kroppa tuntuu jossain määrin levänneen..
Hyvä et ny löysin tällekki nimen..Unihalvaus.
juu
Joo tänään, kun heräsin yritin nousta ylös, mutta en pystynyt liikuttamaan yhtään mitään. Se oli pelottavaa. Olihan se ensimmäinen kerta.. Jos huomaat olevasi unihalvauksessa kannattaa hengittää pari kertaa syvään niin halvauksen tunne pitäisi loppua. Ja myös unihalvaus loppuu silmänräpäyksessä jos joku koskettaa sinua. Unihalvaushan on herääminen väärään aikaan. Eli tietoisuutesi herää ennen lihaksia. Olisi silti mielenkiintoista kokea tämä uudelleen.kohtalotoveri !
mulla ollut unihalvauksia nuorena, ja puhunut neurologille, tehty kokeet yms . todettu että näitä nyt vain tulee, sille ei voi mitään.-Kuulemma painottuu nuoreen ikään ja toistuviin stressaaviin aikoihin.
Nyt olen lähes viiskymppinen ja edellisestä kohtauksesta jo vuosikymmeniä.
Muistan sen kuitenkin aiemmin ahdistaneen ja pelottaneen.
Mitään mörköjä tai levitoimiskokemuksia, saati hyvän tai pahan kokemuksia ei ole ollut, vain hengityksen vaivalloisuutta ja täydellistä lihaslamaa.
Lama laukesi, kuten täälläkin on kerrottu, kun onnistui liikuttamaan jotain, kättä, silmiä, mitä tahansa omatoimisesti. Se, että havaitsee tv:n äänen tai muitten puhumisen, on kiusallista vaan ei vaarallista.
Joissain tutkimuksissa näyttää unihalvaus korreloivan muusta kuin henkisistä syistä johtuvaan ( ns. primaariin) unettomuuteen. Siis, että vanhemmiten on odotettavissa unihäiriöitä tuntemattomasta syystä. Mulla ainakin pitänyt paikkaansa, välillä vaikea nukkua, ei kuitenkaan varsinaista masennusta, ei edes alakuloa, mitä nyt normimasiksia, joita kaikilla, kun vaikeaa elämässä on. Ainahan tämä elo ei ole ruusuilla tanssimista.
Auttaa kuulemma sekin, että lisää kasvisten ja täysjyväleivän määrää ravinnossa, ja välttää päiväunia.
Mulla ei ole ollut muulloin näitä kokemuksia kuin päivätorkkujen yhteydessä.
D-vitamiinin syönti on sekin joissain ulkomaisissa tutkimuksissa koettu auttavan subjektiivisesti tarkastellen.
D-vitamiininsaantisuositustahan ollaan muutenkin hilaamassa ylöspäin, joten eipä siitä haittaakaan ole, jos pari 20 mikrogramman tablettia / vrk nauttii ja kokeilee.
Auttaahan se mm. luukatoon ja hiustenlähtöönkin , mielialaankin tietääkseni.
Ei paha, jos auttaa.
Äsken se tapahtui
Huh, heräsin kaksi tuntia sitten unihalvaukseen ensimmäistä kertaa elämässäni ja oon vieläkin kauhuissani :/. Kaikki oli niin todentuntuista että musta tuntuu vieläkin kuin täällä talossa olisi jotain hirveää. Tulisipa poikaystävä pian kotiin. En tiedä kuinka kauan olin tilassa, jossa aivot olivat jo heränneet mutta kroppa ei, mutta muistan koko nukkumiseni ajan hengittäväni tosi kiivaaseen tahtiin. Kaikki unessa tuntui niin todenmukaiselta, että en tiedä olinko valveltilassa vai unessa mutta huone oli pimeä ja ikkuna auki (vaikkei mulla ole siinä kohdassa ikkunaa), sitten joku voima yritti sitä avata ja sulkea. Kuulin kissani maukumista vessasta ja lähdin etsimään syytä miksi hän olisi siellä, koko matkan ajan mun oli tosi vaikea hengittää, olin lähellä pyörtymistä ja luulin kuolevani. Kaikki oli mustaa, luulin nähneeni valoa tunnelin päässä. Sitten palasin sänkyyni ja yritin kurottautua kohti valokatkaisinta, mutta valo ei toiminut. Sekunneiksi heräsin tietoisuuteen, että hengitän tosi kiivaaseen tahtiin. Yritin herättää itseni ja nousta ylös, mutta olin kuin huumattu ja lysähdin takaisin makaamaan. Kerroin itselleni, että mun on nyt pakko nousta ylös tästä ennen kuin nukahdan taas uudelleen. Jotenkin onnistuin siinä ja painoin valokatkaisinta uudelleen, olin tosi ihmeissäni että valo toimikin. Olin ihan varma siitä että tukehtuisin, joten lähdin makuuhuoneesta pois. Vieläkin epäilyttää mikä oli aitoa ja mikä ei...Viime yönä
Unihalvauksen. Muistan että katsoin kattoa sängystäni, ja näin pimeässä Manaaja-elokuvien sen ihme valkoisen naaman lähestyvän minua ylhäältäpäin (katselin leffan jokin aika sitten). Kauhistuin ja aloin panikoida, mutta en kyvennyt liikuttamaan mitään lihasta. Suljin silmäni ja toivoin vain, että nukahtaisin taas. Muistan vain tärisseeni yrittäessäni liikuttaa itseäni, kunnes nukahdin taas. Aika inhottavaa...Halvausko?
En ole varma onko tämä unihalvaus.Menin joskus 23:30 aikoihin yksin nukkumaan. Havahduin noin tuntia myöhemmin siihen, kun joku musta hahmo käveli sänkyä kohti. En voinut liikkua. Menin paniikkiin ja aloin huutaa ja potkia. Se tuntui kuin unelta; tiedostin olevani sängyssä, mutta en tuntenut mitään, ja vaikka huusin, huutoa ei kuulunut. Seuraava asia mitä tajusin, oli että huoneessa oli valot päällä ja poikaystäväni kyseli huolestuneena, että olenko kunnossa. Luulin senkin olevan unta, enkä hetkeen pystynyt liikkumaan. Hän pyysi antamaan peittonsa ja vasta silloin tajusin että olen hereillä.
Olin käpertynyt pienelle mykkyrälle, kietoutunut poikaystäväni paksuun peittoon ja kääntynyt väärin päin sängyssä. Oli todella kuuma. Hän kyseli, että mistä hitosta oikein näin unta kun huusin ja sätkin niin kovasti. Minä siihen, että huusinko oikeasti. Hän sanoi, että no joo todellakin. Olin kuulema krampannut kuin epilepsiakohtauksen aikana (minulla ei ole edes mitään sairauksia) ja huutanut. Kun hän oli laittanut valot päälle, olin lopettanut ja mumissut, että "ai se oletkin vain sinä" ja lysähtänyt sängylle.
Tuon jälkeen ei kyllä hetkeen uskaltanut nukkumaan mennä, vaan mentiin katsomaan telkkaria. Oloni oli todella voipunut. Olin ilmeisesti koko ajan tiedostanut että lähestyvä musta hahmo oli nukkumaan tullut poikaystäväni, mutta en ollut jostain syystä tunnistanut häntä.
Eli mahtoiko kyseessä olla unihalvaus? Minä kun en tiedostanut olevani hereillä ja pystyin kyllä liikkumaan. Pari lyhyttä hetkeä oli etten voinut liikkua, ennen ja jälkeen kramppaamiseni, mutta olinkin oikeasti liikkunut ja huutanut, vaikka luulin näkeväni unta. Melkeinpä kaikki unihalvaukselle altistavat tekijätkin kyllä täyttyvät: valvominen, unenpuute, väsymys ja epäsäännöllinen unirytmi. En ole nukkunut päiviin kunnolla helteiden takia. Lisäksi olin selälläni kun tilanne alkoi.
Itselläni oli ensimmäinen unihalvaus n. 2kk sitten, ja sen jälkeen ollut vielä kaksi kertaa ja pelkään että uusiutuu vielä.. Viimeisimpään kertaan liittyi halluja.
Itselläni on näitä ja muitakin kokemuksia paljon, mutta ne ovat selkeästi yliluonnolisia, eivätkä mitään hallusinaatioita.
No, mitä selityksiä kukakin haluaa niille antaa, mutta on mielestäni vähän arveluttavaa alkaa etsimään syytä ihmisten korvien välistä.
Jos uskot Jumalaan ja Jeesukseen, niin kannattaa rukoilal iltarukous ja pyytää suojelusta. On syy sille, miksi ihmiset ovat vuosisatojen aikana oppineet nimenomaan -ilta-rukouksen ennen nukkumaanenoa.
Itseni kohdalla näissä on auttanut tilanteen tiedostaminen. Toinen hyvä keino on puhua jonkulle. Kannattaa näyttää vaikka wikipediasta artikkeli aiheesta kaverille, jossei usko.
Ja taas... Voi elämä
Nyt tuli toinen samanmoinen melko lyhyen ajan sisään. Olin selälläni kun nukahdin. Näin unta, että nukuin poikaystäväni kanssa eri sängyissä (vaikka oikeasti nukutaan siis samassa). Taas tämä musta heppu tuli pyörimään huoneeseen. Aluksi vain tuijotin sitä, kun se tuli minun sänkyni luokse, kumartui ylleni ja katsoi. En ole varma, pystyinkö liikkumaan vai en, koska makasin paikoillani enkä muistaakseni edes yrittänyt liikkua. Sitten se suoristautui, käveli poikaystäväni sängyn luo ja kumartui siihen. Silloin aloin kiljua ja potkia hahmoa ja havahduin siihen, kun poikaystäväni ravisteli minua hereille.Pitäiskö tästä huolestua? Ei ole ennen ollut näin tiheään tahtiin tällaisia ihme kohtauksia; korkeintaan kerran tai pari aikaisemmin ja siinäkin useita vuosia välissä. Elämäntilanne ei ole ainakaan mielestäni mitenkään stressaava tällä hetkellä...
Apuna
unihalvaukseen on rukoileminen. Kun kohtaus iskee päälle, ala rukoilla joko mielessäsi tai ääneen ja mieluiten toistat Jeesuksen nimeä ja pyydät Jeesusta apuun. Homma muuten toimii! Unihalvaus yleensä pian katoaa, pelko vähenee ja se hirveä paniikki alaa sulaa pois. Kannattaa kokeilla! Aika moni on kertonut tämän toimineen kohdallaan, vaikka ei muutoin erityisen uskonnollinen olisikaan. Nimenomaan ne, joilla unihalvaukseen liittyy sellainen out, valtava kauhu ja suunnaton pelon tunne, saavat tästä apua. En tiedä, katoavatko unihalvauskohtaukset kokonaan ja lopullisesti, mutta ainakin kohtauksen aikana olotila helpottaa.Taas päinvastaisesti , unihalvauskohtauksen saamisen riski voi kasvaa, jos on katsonut esim. illalla kauhuelokuvaa, joogannut, leikkinyt spiritismiä tai jotain muita tällaisia juttuja touhunnut ennen nukahtamista.
Toivottavasti moni kohtalotoveri saa tästä vinkistä apua. Joilla ei ole koskaan uniongelmia, ei helposti ymmärrä niitä, joille rauhallinen ja katkeamaton yöuni ei ole itsestään selvää!
Eli tuo
tarkoittaisi, että jos rukoileminen (Jeesus-nimi esim.) auttaa, kyse on jostain henkivoimiin tai yliluonnolliseen liittyvästä eikä meidän "halvautuvien" omien aivojen tuotoksesta. Sitäkö tarkoitat?Tuollainen teoria kuulostaa tosi isolta ja pelottavalta jutulta jos näin on. Miksi siitä ei puhuta? Mua alkoi kiinnostamaan, että jos rukoilemalla pääsisin kohtauksista (nyt ei ole ollut, edellisestä puolisen vuotta), miksi sitä ei kukaan ole aiemmin sanonut? Tai jos se toimii, mitä mun pitäisi ylipäätään alkaa ajattelemaan tästä elämästä tai mitä uskon. Siis jos homma on yliluonnollinen, henkivaltasysteemi, munhan pitää alkaa funtsimaan muutenkin, mikä on totta ja silleen.
Oikeastaan tosi pelottavaa, jos aina on vain aatellut, että unihalvaus on mun aivojen tuote. Oon kyllä joskus ajatellut, että miksi unihalvaus oikeastaan kaikilla on pelottava, miksi aivot ei tuota ihania halvauksia, onnellisia kokemuksia ja silleen? Vai onko jollain ollut, ois kiva kuulla.
Rukouksen apu
unihalvauksessa.Tämä on tosi iso juttu ja ilmeisesti näitä on pakko alkaa ajattelemaan eri tavalla, kun niin moni täällä (ja muillakin keskustelupalstoilla) on kertonut rukoilemisen tai Jeesus-nimen toistelun vievän halvausoireet pois. Ei eikö ne olekaan aivojemme tuote, kuten yleensä väitetään? Onko olemassa jotain pahaa, kun monet halvaantuvat (ja minä myös olen kokenut) jotain pahaa, kummallista uhkan tunnetta, johon liittyy tunne kuin joku olisi huoneessa tms. Onko se siis demoni vai mikä se on?
Voisiko joku uskis vastata näihin, mitä näistä pitäisi ajatella? Miksi joku demoni piinaa toisia yöllä ja toisia ei, jos se on demoni? Miksi näistä ei tosiaankaan puhuta, kuten tuo edellä kirjoittava halvautuva kysyy? Miksi Jumala ei estä sitä jo etukäteen, miksi halvautuvan pitää itse rukoilla? Onko näitä unihalvauksia ns. uskovaisilla, se minua kiinnostaa eniten!!! Jos ei ole, apua, mitä tästä pitää alkaa ajattelemaan.
Voisiko tästä jutusta saada tänne keskustelua ennen kuin moni meistä kärsivistä ihan uupuu yöllisiin kohtauksiin ja kun ei saa (ei uskalla) riittävästi nukuttua!
Miksi kukaan ei puhu tästä että rukous/Jeesus auttaa unihalvaukseen? Tavalliset tallaajat puhuvat, kuten tässä ketjussakin. Virallinen lääketiede ei tunnusta Jumalaa vaan pyrkii selittämään kaiken maallisesti, sellaisista lähtökohdista, joihin Jumala ei kuulu. Eli Jumala on tavallaan suljettu lääkketieteen ja muunkin tieteen ulkopuolelle. Tutkijat/ammattilaiset pelkäävät menettävänsä uskottavuutensa, jos alkavat puhua Jumalasta todellisena olentona ja vaikuttajana. Useimmat ihmiset eivät myöskään taida uskoa Jeesukseen. Kaikenlaisia "tieteellisiä" selityksiä pahoille hengille ja niiden toiminnalle pitää vaan keksiä, koska olisi outoa ja noloa jos menisi sormi suuhun. Mutta eihän tähän mitään varmaa lääkettä ole keksitty.
Onkohan joku tämän ketjun luettuaan kokeillu itse Jeesuksen avuksihuutamista jos on saanut halvauksen? Olisi kiva kuulla...
Miks demoni piinaa toisia ja toisia ei? Ollaanko sotkeuduttu pimeyden voimiin jollain tapaa? Aina ei ole syytä ihmisessä, kuten luulisin olevan ainakin lasten kohdalla, mutta onneksi rukous ja Jeesus auttavat kaikkia samaten. Ja uskoon kun tullaan niin varmaan vähitellen loppuvat kokonaan tai ainakin vähenevät. Vaihtoehtohoidotkin ja muut uskonnot kuin kristinusko avaavat ovia pimeyden voimille. Kaikkea ei-kristillistä yliluonnollista kannattaa tosissaan välttää. Runsas/vahva alkoholikin tuntuu avaavan jotain ovia pahoille hengille.
Miksei Jumala estä etukäteen? Ehkä siksi että muuten ihminen ei kiinnostuisi Jumalasta eikä koskaan tulisi hänen luokseen eikä pelastuisi koska vain Jeesukseen turvautumalla pelastumme.
niinpä niin...
Tarkoitukseni ei ole pelotella, mutta kuulin tämmöstä juttu työkaveriltani että hollannissa joku mies oli kuollut tähän unihalvaukseen voi tietenkin myös olla ettei pidä paikkaansa tupakkapaikka juttuja :)mulla kans niitä
joo eli mulla kans on ollu nyt vähintään joka toinen yö unihalvaantumisia ja pelottaa mennä nukkumaan. itelläni oon niikun puoliks valveilla puoliks unessa, nään kaiken ja tiedostan mitä tapahtuu, ja haluan herätä painajaisesta, mutten pysty.jos yritän nostaa käden ja laittamaan sen naamalle tarviin ihan hirveesti voimaa ja tuntuu kun jokin vetäisi takaisin. en tiedä olenko oikeasti yrittäny nostaa kättä/päätä vai unessa. kun unihalvaus sitten tulee niin pelkään jotain tosi paljon ja kuulen ääniä (esim.portaissa joku kävelee tai äiti huutaa jtn alakerrasta) ja tuntuu kuin joku/jokin lähestyy. mulla on paniikkihäiriöitä joten saan aina yöllä paniikkikohtauksen jos "en saa itseäni pois" halvaantumisesta. ihan hirvee fiilis aamulla kun muistaa kaiken halvaantumiskohtauksesta ja unen. halvaantuminen tulee itselleni, kun nukun selälläni ihan suorana. yritän aina nukkua ihan miten tahansa kunhan en suorana selälläni. unihalvaantuminen tulee yleensä 1,5-2 h nukahtamisen jälkeen ja sitten herään noin tunnin välein yöllä...ainoa apu
Ainoa apu mulla noihin järkyttävän pelottaviin kokemuksiin oli huutaa mielessä Jeesusta. Pahuuden olo kaikkoaa yleensä heti. Vaikka ääneen ei pysty mutta mielessä riittää. Mulla meni vuosia ja tässä oli apu. Ikinä en ole kokenut mitään niin pelottavaa kun noi kokemukset. Mulla riitti okkultiikan kokeilu että tämä alkoi (selvännäkijät, jenkiparantajat ym). nyt olen irti niistä. Kokeilemisen arvoista..Olio nappaa
Minun "unihalvaukseni" ovat yleensä sellaisia, että tunnen, että joku on asunnossani ja minun on pakko nousta ylös katsomaan kuka siellä on (yleensä siis joku pelottava vieras, rosvo tms.). En kuitenkaan pysty liikuttamaan itseäni milliäkään mihinkään suuntaan. Yritän kääntyä, siirtää kättä tai jalkaa, mutta ei mitään mahiksia tehdä mitään. Mielettömän ahdistavaa. Ekat kerrat kun sain "unihalvauksen" minulla oli sellainen tunne, että huoneessani on joku olio joka pian nappaa varpaistani kiinni, jos sen vedä niitä peiton alle. En pystynyt liikuttamaan jalkojani, jotka olivat jääneet peiton ulkopuolelle... se oli tosi kauheaa. Olen nyt kuitenkin oppinut tuntemaan, milloin olen "halvaantuneena" ja ei ole syytä pelätä. Se toimii tuollaisiin olio "uniin".. yritän vain ajatella, että tää ei ole totta, tää on taas tällanen "halvaus" ja ei mitään olioita ole olemassa ja yritän ottaa rauhassa.. mutta sitten kun tuntuu siltä, että asunnossani on joku, niin se on kuitenkin "todellista", eli oikeastikin asunnossani voisi olla joku.. niitä kertoja en hallitse unihalvauksessa ja yritän saada itseni hereille.joo o
pari kertaa on mulle tapahtunut....melko järkyttävä se kauhun tunne :/ ei pystynyt viime yönä liikkuun kuin olisi ollut liimattu sänkyyn ja tuntu että jokin on mun naaman vieressä ja puhaltaa viileetä ilmaa mun kasvoille... eka kerralla korvassa oli kauhea puhina ja sama kauhun tunne. ei uskalla aukasta silmiä :D liekkö etes pystys. huomasin kyllä että rukoilu auttoi eka kerralla..toisella kerralla luovutin ku en päässyt ylös :P jospa kirjan luku auttas ennen nukkumista...vähän hirvittää mennä nukkuunUNIAPNEA
Oletko koskaan sairastanut sitä? Tuollainen halvaus tuntuu viittavan siihen, mutta oletko sittenkään IHANVARMA, että kyseessä on juuri Unihalvaus.joo o
ei tossa uniapneassa muistaakseni ollu sellaisia oireita kuin pahuuden läsnäolon tunne,kauhun tunne ja sellasta mut en tiiä saattaahan se olla tuota uniapneaakin. tosi järkyttävä se kauhun tunne.. kun siinä tilassa ``herää`` järki pelaa ihan samanlailla kuin heräisi normaalisti aamulla, sydän hakkaa satasta .se tunne että jokin tai joku on siinä vieressä on niin todellisen tuntosta (puhaltaa kylmää ilmaa naamalle).... kuin paha henki joka olisi halukas iskemään kyntensä kiinni mut se ei vaan pysty siihen ja kyttää vain vieressä v-mäisyyttään...ykspäivä oli sellainen tunne juuri kun heräsin ja ennenkuin aukasin silmät.... kuin joku olisi koskenut sormella mun naamaan ihmettelin sitä ja aloin ettiin sängystä että olisiko joku koppakuoriainen tipahtanu katosta naamalle mut ei mitään xD.... nyt ei ole ollut pitkään aikaan mitään heräämistä tai kauhua :P liekkö demoni sai tarpeekseen tai tullut vaan yksinkertaisesti nukuttua paremmin. varmaan liittyy nuo ongelmat verenpaineeseen ja ressiin... ollut myös vuoden aikana rinnassa vihlontaa jaa muuta sellasta :D mut kun otti loparit niin ressi ja v-tutus väheni.
Itelleni unihalvaus on jäänyt ihan hyvänä kokemuksena mieleen ja oli mielenkiintoista kokea se. Ja vielä kerran, noi on aivan normaaleja, mulla on ainakin neljä kaveria jotka on myös saanu unihalvauksen ja osa monta kertaakin.
Ekat unihalvaukset tapahtu joskus parikymppisenä ja ne tapahtu siihen todella harvinaiseen tapaan eli tärinävaiheeseen!
Et pysty tekee mitään ja yrität huutaa niin ääntä ei kuulu ja
kauhea tärinä koko kehossa!
Toinen oli sitten jo iisimpi kokemus ja
äskönen inhottava joka tuli hetki sitten..
olin mahalteen ja toinen käsi posken päällä!
Ajattelin, että nyt olen halvaantunut oikeasti,(olen kärsinyt kovasta päänsärystä viikkoja) kun tunsin hengitykseni ja koitin puhosta ym..
väsytti kovasti, mutta olin hereillä ja sain liikutettua itseeni/ainakin toista kättäni ja sain itteni hereille, mutta vaivuin taas..
Sitten kun pääsin
uudestaan hereille niin oli jo pakko nousta!! :)
Sitten vaan äkkiä kahvin keittoon, ettei väsyttäisi..huh!
On nämä vaan kummalisia asioita......
Eka kohtaus:
Poikaystäväni lähti töihin aamuyöstä ja jäin itse nukkumaan..
Olin nukahtamassa kun kuulin kolinaa ja pelko valtasi minut, huoneen ovi aukesi
isoa nais hahmoa muistuttava tuli sisälle huoneeseen ja juoksi viereeni ja kuristi minua ja huusi. Yritin työntää naista pois ja huutaa mutta mikään kehon osa ei suostunut liikkumaan.. Heräsin Sitten sydän hakaten tuhatta ja sataa. Oli pakko tutukia koko asunto.. Sen jälkeen ei uni enään tullut.
Toinen kohtaus tapahtui viimeyönä
Oltiin menossa nukkumaan poikaystävänikanssa ja heräsin yöllä 2 maissa vessaan.. Tulin takaisin sänkyyn ja olin nukahtamassa kun joku kuiskasi kauhealla äänellä korvaani TERVE! Otin poikaystävästäni heti kiini ja kohtuas loppui siihen...
Kohtauket ovat tosi ahistavia ja jään miettimään niitä pitkäksi aikaa..!
No ei ole kivoja unia ne olleet. Mutta kaikki painajaisunet loppuivat siitä päivästä lähtien jolloin tulin uskoon, 24 vuotiaana. Nyt olen 30 ja painajaiset ovat tosiaankin pysyneet poissa. On mukavaa nukkua rauhassa ja nähdä vain kivoja unia. Eli ottakaa Jeesus sydämeenne, niin uskon että unihalvauksetkin loppuvat kokonaan.
Ennen en kiinnittäny niihin huomiota sen kummemmin kunnes sain tässä puol vuotta sitten niin pahan pelkokohtauksen kun vaan ihminen voi saada! Rupesin näkemään ja kuulemaan hallusinaatioita tästä minun kutsumastani "riivaajasta" joka hyppäsi päälleni tarttuen raajoistani, varsinkin ääniharhat joita kuulin ennen "olennon" ilmestymistä lisäsi pelkoani entisestään. Luulin kirjaimellisesti tulevani hulluksi joten ammattiapua en osannu hakea ettei mua vaan heitettäis johki mielisairaalaan. :D En nukkunut kunnon yöunia melkein ikinä sen jälkeen sekä jätin aina jonkun radion auki vähäksi aikaa jotta rauhottuisin. No mitä nää halvaukset sen myötä tekee ku lisääntyy lisääntymistään ja se ei ole kiva tunne ku luulee jonkun "riivaajan" pitelevän sua ja yrittävän tappaa sut omaan sänkyysi.
Oon sitten tässä puhunut kavereilleni huoneessani olevasta riivaajasta hieman huumoriseen sävyyn, ettei kaverini ny pitäs mua ihan sekona jos eivät uskokkaan, suurin osa kun ei näin tehny! Sitten just eilen mun kaveri kerto ku juteltiin aiheesta et oonko kuullu mitään unihalvauksesta jonka jälkeen kauhee googlettaminen alko ja kappas vaan kaikki oireet täsmää.
Joten onko tähän mitään apukeinoja vai onko se tosiaan niin että mun pitää sietää tätä hevettiä viä muutama kymmenen vuotta!
Oletko harrastanut runsaasti kauhuleffoja tai oletko kova raskaan heavy metallin fani tai oletko kokeillut jotain spiritismiä tai itämaisia uskontoja? Ne saattavat joidenkin kohdalla joskus johtaa tuollaisiin riivaaja-kokemuksiin yöaikaan. Ei siis kaikilla, mutta joillakin, ei aavistustakaan, miksi joillekin käy niin, toisille ei.
Mulla on naispuolinen kaveri, joka koki noita samanlaisia kokemuksia aikanaan paljon ja näki jopa "pirun" istumassa vaatekaapin päällä - väitti olleensa siinä vaiheessa jo ihan hereillä! No, en tiedä, miten oli, mutta niitä kauhun vuosia riitti. Lopulta hän jätti kaikki kauhuleffat ja itämaiset uskontokokeilut + joogan pois ja alkoi rukoilla iltaisin iltarukouksen ennen nukahtamista. En enää edes muista, kuinka monta vuotta hän on jo nukkunut täysin rauhassa, jotain 6-7 vuotta jo taitaa olla siitä jo, kun viimeksi puhui valveunista tai unihalvauksesta (ei kai me edes tiedetty niille silloin nimeä!). Onneksi hän ei mennyt kallonkutistajalle tms. Hulluksi olisi vain leimattu ja annettu jotain nappulaa syötäväksi.
Tsemppiä sulle!
Yhtäkkiä tunsin kun muukalainen painoi kätensä ylävartaloni päälle ja painoi minua paikalleen. En edelleen saanut liikutuksi tunsin vain painoa ja lämpöä ylävartalolla. Lopulta tunsin kuinka tulija hengitti poskelleni. Tästä kauhistuneena aloin hengittää nopeasti ja nyyhkyttää, en tiedä nyyhkytinkö oikeasti mutta yritin, enkä edelleenkään saanut kontaktia omaan ruumiiseeni tai käännettyä kylkeäni.
Jonkin aijan kuluttua heräsin normaalisti ja käännyin salamannopeasti katsomaan eikä huoneessa ollut ketään.
Kokemus oli ilmeisesti unihalvaus. Ainakin tuntemukset sopivat oppikirjamaisen tarkasti siihen. Joskus lapsena muistan nähneeni painajaisia hereillä mutta aikuisena en ole ikinä kokenut mitän vastaavaa. Pelotti hieman kun en ole ennen tälläisiä "valveunta" kokenut
Itselläni ei noita unihalvauksia ole ollut, muutakuin pienenä kerran... Muistan sen loppuelämäni aivan varmasti, sillä se oli juuri jotain sellaista, mitä kukaan pikkupoika ei haluaisi koskaan kokea.
Myöhemmin elämässä on ollut näitä aivan klassisia "joku istuu rinnan päällä" -tuntemuksia tai että joku pitää käsistä kiinni niin, ettei pysty liikkumaan. Vaikka nyt nelikymppisenä asiaa kommentoi aika rauhallisesti, itse tilanne on kaamea vaikka nykyään jo halvauksen aikana pystyn tiedostamaan, mistä on kysymys. Silti en ole vielä keksinyt keinoa, millä kropan saisi hereille.
Minulle kohtauksia tuli kolmikymppiseksi asti silloin tällöin, ehkä noin 3-4 vuodessa, enkä havainnut niihin mitään arkielämän käyttäytymiseen tai tapahtumiin liittyvää syytä. Sitten keksin ihan omin päin olla nukkumatta selälläni, eikä kohtauksia tullut moneen vuoteen. Nyt viime viikolla kuitenkin tuli ensimmäinen kyljellään nukkuessa. Aika lievä, ei halluja, ainoastaan tunne, ettei pysty liikkumaan, vaikka on hereillä. Yritin huutaa toisessa huoneessa olevalle puolisolleni mutta joko sain aikaan vain pienen inahduksen tai sitten sekin oli unta.
Eli jos jollakulla on hyvä vinkki, miten kropan saisi hereille kohtauksen aikana, otan kiitollisuudella vastaan. Jeesustelijoiden ei kuitenkaan tarvitse vaivautua, tack.
Minulla on nuo unihalvaukset varsin outoja, toissa yönä sellainen taas tuli heräsin unesta jossa olin kävelyllä tyttöystäväni kanssa unessa alkoi kaikki tärisemään vähän kuin jokin maanjäristys olisi iskenyt. Sitte heräsin ja välittömästi tajusin että minulle oli tullut taas unihalvaus heti kun avasin silmäni vierelläni seisoi jonkin sortin pitkäkuonoinen hirviö joka sitemmin istui päällenni ja alkoi kuristaa minua, ja kun vaan makasin enkä välittänyt tapahtuneesta mitään koska tiedosta unihalvauksen ja mielessäni vaan haistattelin ja ajattelin että "noniin, voisit toki painua hevonkuuseen että saan jatkaa nukkumista!" sen jälkeen tämä mörökölli työnsi pitkät terävät kyntensä mahani läpi, siitä hämmennyin koska se sattui vatsaan ihan helvetisti!! Hyvin pitkälti tämän jälkeen kohtaus loppui ja käännyin vaan kyljelleeni estääkseni uuden kohtauksen. Siinä samassa näin selvällä suomenkielellä minulle iski aivan järkyttävä PANETUS! että joko olen järkyttävän pahasti kieroutunut tai jokin muu on vaan sitten pahasti pielessä, yritä nyt saatana otta tuosta selvää....
Kohtaus alkoi voimakkaalla, mutta luonnottoman selkeällä vieteriäänellä pään sisällä ("BOIIIINNGG!") ja sitä seurasi suorastaan koominen näytelmä huoneessa. Sänkyni hyppi kuin siinä Manaaja-elokuvassa, jos muistatte, jousien natistessa rajusti. Silmät pysyi kiinni. En tiedä, olisinko edes saanut niitä auki.
Vaikka tajusin täysin, että tää on nyt taas tämä, ajattelin silti, että toivottavasti alakerran naapuri ei häiriinny tästä metelistä. Yritin pysyä rauhallisena ja kokeilla sitä levitaatio-juttua, josta täällä on puhuttu, mutta hitto se on hankalaa. Tyynenä pysyminen siinä hullunmyllyssä on kuin lainelaudalla tasapainoilua. Juuri kun aloin miettimään, että hei, tämähän saattaa toimia, iski inhottavasti kutittavat väreet selkärankaan, kuin sinne oltaisiin johdettu sähköä. Siinä vaiheessa lievää panikointia, mutta sitten koko kohtaus menikin jo ohi.
Yliväsymys oli päällä joten tiesin jo etukäteen, että tämä (aamu)yö tulee olemaan taas "sellainen" yö.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että "kuulisit ääniä". Unen rajamaita ei lasketa. Mulle määrättiin Zyprexaa, kun erehdyin kerran kertomaan näistä tapauksista lääkärille. Onneksi tajusin itse lopettaa turhan lääkkeen käytön. Mutta Vasta, kun se lisäsi painoani 25 kiloa.
Hitto, mitä ammattitaidottomuutta tuolla yleisellä puolella.
Jos tää unihalvaus sattuu tuleen, nii kannatan vaan että suljette simänne ja yritätte olla mahdollisimman rentona, panikoiminen vaan lisää tätä tunnetta että joku painaa rintaanne yms. Tietysti jo tiedostaminen auttaa asiaa. Ei kannata pakottamalla itseensä liikumaan, kokemus on kuitenkin vaan hetkellinen joten kun rupeette kunnolla heräämään nii pystytte liikkumaan jo normaalisti ja kohtaus on ohi, huomaatte kyllä. Kaikkea on kokeiltu ja toi silmien sulkeminen ja rentoutuminen toimii parhaiten ainakin mulla. Ei se halvausta poista, mutta lievempänä ilmenee eikä "pakokauhua" synny.
Kohtaukseni sisältävät joka kerta aisti-, näkö - ja kuuloharhoja. Useimmiten ne ovat melko lieviä: tuntuu että sänky tärisisi ja heiluisi, näen tumman hahmon kävelevän sängyn vierelle ja sitten käveleveän ulos huoneesta.
Viimeisin kohtaus oli kuitenkin niin karmiva, että vielä hereillä näin muutama kuukausi jälikäteenkin hirvittää....
Heräsin keskellä yötä tuntemukseen, ettemme olleet poikaystäväni kanssa huoneessa kahden. Ainakin luulin herääväni, sillä tiedostin huoneen ymppärilläni ja näin poikaystäväni nukkuvan rauhallisesti vieressäni. Seuraavaksi huomasin, etten kyennyt liikkuttamaan itseäni lainkaan. Ylimääräinen "läsnäolo" huoneessa siirtyi sängyn päätyyn ja alkoi puhua hirveällä äänellä. En kuitenkaan saanut päätäni käännettyä, jotta olisin nähnyt olennon. Se esitteli nimekseen "Indrid Cold" (juu.. liikaa Mothmania katsottu ehkä?) ja alkoi kertoa minulle että lähitulevaisuudessa tapahtuisi suuri onnettomuus, joka tulisi vaatimaan lukuisia ihmishenkiä. Lopulta puhuva ääni katosi ja huomasin pystyväni jälleen liikkumaan.
Useimmiten unihalvaukset esiintyvät krapulapäivän, tai likaa nukutun yön jälkeen. Silti on käynyt mielessä, että sekoaisin varmaan lopullisesti, jos täälläpäin tapahtuisi oikeati jokin suuronnettomuus.
Ekalla kerralla kuulin moottorin jyrinän ja huone oli kuin discossa oltaisiin hehehe. en saanut huudettua apua joten korisin ja heräsin omaan korinaani. kun nousin istumaan kelasin että mitä helvettiä ja aukiolevassa kaapissa istui demoni ylähyllyllä! se oli mahtava näky jotenkin. se hetken luulin että vau täähän on kaikki totta. mutta no joo tohon edelliseen on pakko sanoa että olen minä unista saanut viestejä jotka ovat ihan totta ollut. tämä nyky mailma on kasvattanut meidät kaikkea henkistä vastaan joten me pidämme unia ja hallusinaatioita aina aivojen toiminnan kepposina tai jotain vastaavaa. mutta uskokaa pois ihmiset että kun me kuolemme ni matka ei pääty tähän. kavereita olen morjestanut unessa jotka ovat kuolleet ja oman itseni kanssa olen tullut paremmin toimeen kun olen unista saanut apua. en enään välitä unihalvauksista ja ne kuulema menevätkin ohi sitten jossain vaiheessa mutta välttäkää stressiä ja ahdistusta ni alkaa heti homma toimia ja voitte irvailla takaisin niille demoneille! ne hämmästyvät kun ette pelkää. koittakaa.
Heräsin tai luulin heränneeni ja kun yritin liikkua en pystynytkään. Ympäristö oli sanoinkuvaamaton ja asuntoni nurkassa näin tumman hahmon joka tuli kohti ja asettui ihan suoraan sängyn viereen. Menin paniikkiin ja tärisin kauttaaltani. Sydän hakkasi tuhatta sataa ja rinnan päällä tuntui kovaa painetta. Yhtäkkiä hahmo katosi ja pystyin taas liikkumaan.
Toivottavasti tällaiset ei ole toistuvia..
Vaikenin harhoista, ettei minua leimattaisi hulluksi. Pelkäsin pitkän aikaa nukkumaan menemistä kohtauksien uusiutumisen pelossa. Olin kaverini luona yömyöhään kylässä, ettei minun tarvitsisi nukahtaa vielä. Vasta lehdestä lukemani artikkeli unihalvauksesta helpotti oloani, sillä tiesin mistä oli kysymys. Kohtaukseni eivät enää koskaan uusiutuneet, ja pystyin välttämään niitä välttämällä selällään nukkumista. Myös koulukiusaamisesta aiheutuva stressi saattoi olla osatekijä halvauksen alkamiseen. Ei siis kannata stressata tai alkaa pelätä harhojen kokemista. Silloin niiden läpi käyminen uudestaan on paljon todennäköisempää.
Toisaalta kokemuksien käsittelemistä voi helpottaa myös tieto siitä, että ne ovat vain omia, alitajuisia ajatuksia. Jostakin syystä aivojen kuulo- ja näköalueet vain saavat heräämis- ja nukahtamistilanteissa aikaan harhoja. Jos siis näet vatsasi päällä pomppivan paholaisen, se ei ole pahantahtoinen henkiolento, vaan oman mielikuvituksesi tuotos!
En tiedä mitä viime yönä tapahtui? Heräsin, kun joku koski käteeni, tunsin sen ihan selvästi, en kuitenkaan pystynyt liikkumaan, enkä muista pystyinkö aukaisemaan silmiäni vai enkö vain uskaltanut avata.
Seuraavaksi tunsi kun joku tarrasi kunnolla käteeni ja alkoi vetämään minua, en pystynyt tekemään mitään, jotenkin semmoinen muistikuva että olisin huutanut. Huusinko oikeasti vai mielikuvissani? En tiedä.
Ikinä en ole kokenut vastaavaa. Olin yhtäaikaa unessa ja hereillä? Spooky.
Mitä tämä oli?: Kyseinen tapaus voi kuvailusi perusteella hyvinkin olla unihalvaus, mikäli et itse uskonut omiin harhoihisi.
littlemissghoul: En suosittele sinua katsomaan Mothman-Sanansaattajaa tai muitakaan kauhuleffoja varsinkaan keskiyöllä, mikäli olet herkkä henkilö. Sain itse unihalvauksen katsottuani saman elokuvan. Se oli silloin NIIN PELOTTAVA...
Luin tuon tapahtuman jälkeen netistä keskusteluja unihalvauksesta ja kyllä se oli unihalvaus. Itselläni tuon unihalvauksen laukaisi todennäköisesti valtava stressi mikä on tällä hetkellä päällä.
Se on sanottava että kaikinpuolin sykähdyttävä kokemus.
Tosin eipä tuossa oikeasti ole ihmettelemistä. Tilassa kenties vain herätään mutta vain aivojen osalta. Raajoille eivät mene liikuttelukäskyt perille eikä aistimet tuo mitään ärsykettä aistittavaksi jolloin on pakko aistia jotain, vaikkapa harhoja pään sisältä... Näkee oranssia valonhehkua silmänluomien läpi ja kuulee voimakkaasti tuulensuhinan korvissaan. Saattaa ehkä tuntea lämpöä iholla. Eipä siellä mitkään möröt oikeasti hillu huoneessa ja turha unihalvausta on pelätä. Joskus kovasti yrittäessä on saattanut saada itseään heilautettua ihan hitusen. Yhden kerran kissa kosketti selkää jolloin unihalvaus poistui salamannopeasti. Useimmilla kerroilla hengittämisen uudelleenopettelu saattoi kestää jonkin aikaa.
Joku paha riivaa minua toden teolla!!!