AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  /  / Mitä on psykoosi

Mitä on psykoosi

69 Vastausta 11 969 Lukukertaa
Pekka ja Ritalin ovat tällä palstalla maininneet, että heillä on ollut psykoosia. Kertokaapa hyvät ihmiset mitä se psykoosi on kun en ymmärrä.

tietoa

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=psykoosi&btnG=Google-haku&meta=lr%3Dlang_fi
Google on aika hyvä apuneuvo tollasten kysymysten selvittämiseen, joista on olemassa selvää faktaa vaikka kuin.

Se on harhaisuutta

Jos esimerkiksi kuvittelet olevasi, vaikkapa Jumala ja luovasi uuden maailman olet melko varmasti psykoosissa. Tai vaikkapa niin, että kuvittelet ettet ole itsenäinen ihminen, vaan täysin jotenkin ulkoapäin salaperäisellä/mystisellä tavalla ohjailtavissa, jota muut ihmiset eivät tietenkään tiedä. Vaikea näitä on luokitella, kysymys on kuitenkin ihmisen omaan mielikuvitukseen liittyvästä häiriöstä, että varmaan mitenkään yksittäisiä selkeästi toistuvia harhaisuuksia ei pystytä nimeämään.

Kyse on käsittääkseni myös siitä, ettei pysty jaottelemaan ja järkeistämään asioita, kuten normaalisti, vaan kaikki "suodattuu" heti läpi. Ei tavallaan ymmärä sitä, että voi myös leikitellä omilla ajatuksillaan ja näin viihdyttää itseään.

monimuotoinen

edellisten lisäksi psykottinen ihminen voi ajatella kaikella olevan jotain syvällisempää merkitystä. Värit voivat saada konkreettisen symbolimerkityksen, joita tulkata, joista aavistella asioita.
Harhat on yleisiä. Voi olla kuuloharhoja, kuulla vaikka jonkun ulkopuolisen puhuvan ja käskevän, moittivan, tai kehuvan sen mukaan, miten toimii. Näköharhat muodostuu vaikka ikkunaverhon kuvioista, kankaitten rypyistä, raollaan olevan ikkunan tai oven varjosta; vaikka terveenä tietäisi että ne on vain niitä mitä ovat, psykoosissa tutuillekin asioille tulee uusi ja outo, joskin omasta mielestä todella selvä merkitys.Ajattelee ikäänkuin olevansa suuremman tiedon äärellä, tajunta avartunut.

Hajuihin ja makuihin liittyviä harhoja on myös. Voi kuvitella että kotiin tunkee jostain jotain kaasua, jopa haistaa sen,joku ruoka tai juoma maistuu omituiselle, yleensä myrkyltä.

Tuttukin ihminen voi alkaa näyttä omituiselta, kummalliselta.

Psykoosissa olevaa voi hieman ymmärtää muistamalla, että asialla on ali- ja piilotajuiset seikat, jotka selvinpäin eivät pääse edes pintaan. Lievimmillään psykoosi saattaa vaikuttaa hyvin villiltä mielikuvitukselta, pahimmillaan vääntää realiteetit niin nurin, ettei sairastunut enää hallitse itseään eikä ympäristöään muutoin kuin sairaitten mielikuviensa kautta ja käytännössä on pois reaalimaailmasta kokonaan.

Oireisto on "vakavuudeltaan" erilaista suhteessa paranemiseen.Tärkeintä on,että psykoottinen ihminen saadaan hoitoon, siitä voi parantua.

Jos on psykoosissa pystyykö

tapahtumat?

Niin psykoosissa voi

Miksi pitäisi haluta muistaa? Mitäs erikoista niissä psykoosin tapahtumissa on? Väriä muuten niin tasaisen tappavaan arkeen ja elämään?

Voi kuule se arkikin olla psykoosissa aika hankalaa, kun keskittyy selkeyttämään omaa elämäntilannettaan ja päätään. Esimerkiksi miettimällä normaalia ja epänormaalia ajatusta tai etenkin käyttäytymistä ja siihen johtaneita syitä. Sekä sitä, missä huomenna viettää aikansa tai ylihuomenna ja miksi ja missä se olisi turvallista. Toisaalta tämä ns. ajanviete auttaa hyvin nopeasti irtautumaan kyvyttömyydestä jatkaa omaa elämäänsä.

Mielestäni psykoosin

Eihän psykoosi ole suinkaan eristäytymistä, päinvastoin... Miksi pitäisi siis rajoittaa? Auttaako pysyvä lohduttomuus psykoosipotilasta mitenkään? Meneekö ihminen psykoosiin, koska hänellä on liian kivaa? Vai onko kysymys tosiaankin taantumuksesta, kyvyttömyydestä hallita itseään ja omaa elämäänsä? Viitaten eiliseen kymppileffaan?

leffoista en tiedä

elävästä elämästä kylläkin:

Psykoosi ei välttämättä ole täydellistä fyysistä eristäytymistä, vaikka sellainenkin reaktiotyyli on ihan mahdollista.
Henkisesti on eristyksissä; saattaa kokea,että vaikka kuinka yrittää saada johonkuhun yhteyttä ~verbaalisesti tai non-verbaalisesti ei saa, ei tule ymmärretyksi. Puhetta voi tulla, mutta siinä ei välttämättä ole mitään tolkkua, tai sitten on vain sanovinaan, eikä kuitenkaan sano..

Harhojen sisältöjä saattaa muistaa; eli saattaa olla,että psykoosissa ollessa on itsekin ihmetellyt jollain terveemmällä tasolla omaa sairasta käyttäytymistä, vaikka ei ole edes ymmärtänyt olevansa sairas. Toisaalta voi muistaa esimerkiksi sen paatoksen, jonka vallassa on päätelmiään tehnyt.

Psykoosia voinee hahmottaa jos kuvittelee itsensä seisomaan tynnyriin, jossa on kapeita kahdenlaisia ikkunoita. Toisissa ikkunoissa on tavallista ikkunalasia, jonka läpi näemme sen maailman mikä realistisesti on olemassa, toisissa taas sellaista lasia, mikä vääristää näkemäämme, eli realiteetteja, mutta itse ei osaa edes aavistaa, ettei kaikki näkemämme olekaan todellisuutta.
sitä kipeämpi on, mitä vähemmän on niitä ikkunoita, joissa on tavallinen lasi.

Ehkä minulta jäi joku lukematta rajoittamisesta, en siis ymmärrä mitä tarkoitat. Ketään ihmistä tuskin pysyvä lohduttomuus auttaa, joten ei varmasti psykoosipotilastakaan.

Voi tietysti mennä psykoosiin jos on liian kivaa, tai oikeastaan saattaisi sopia oireistoonkin. Tosin yleensä psykoosien sävy on kaikkea muuta kuin kivaa, lähteehän aineisto ihmisestä itsestään.
Esimerkiksi, jos on kasvanut hyvin ahtaassa uskonnollisessa yhteisössä, jossa on aina joku ollut latelemassa mikä on syntiä, mikä ei, mutta silti on (inhimillistä) tehnyt vastoin sääntöjä. On vaikka himoinnut lähimmäisen aviopuolisoa mielessään. Psykoosissa saattaa tuntea,että kaikki näkevät pahat teot, jotka on "selvinpäin" ajatellut tekevänsä, tai tehnyt salaa. Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Saattaa kuvitella että otsaan on ilmestynyt poltinmerkki, syntien takia.

Hyvin usein onkin juuri raamattu kaikkine kertomuksine kuin herännyt psykoottisen mielessä eloon.

Kyse ei ole taantumuksesta, ei, se on seuraus, eikä syy. Syynä voi olla uupumus, ylivoimainen stressi, masennus. Ihminen ikäänkuin käy ylikierroksilla mielikuvituksensa kanssa. Ulkoisesti ei välttämättä vauhtia ole entistä enempää, päinvastoin, käyttäytymiseen saattaa tulla kummallisuuksia,niin paljon, että entinen reipas ja omatoiminen ihminen voi käydä empiväksi ja araksi täysin ohjailtavaksi.

lisää psykoosista

Miksi pitäisi haluta muistaa?? Ei kai kukaan halua muistaa psykoosin harhoja, mutta ne saattavat painua syvälle alitajuntaan, koska kaikki tekeminen psykoosissa lähtee pintaan nousseesta ali/piilotajunnasta. Ihminen työskentelee ikäänkuin dos-tilassa, vaikka dossikin on siihen verrattuna hyvin selkeää ja helppoa.

Mitäs erikoista niissä psykoosin tapahtumissa on.. nii-in, mitäs erikoista niissä mahtaa olla.. Et ilmeisesti tiedä psykoosista yhtään mitään, edes perusteista. Ainakin se on erikoista, ettei ihminen pysty suojatumaan, jos harha ääni käskee pompata katolta ilmasillan kautta turvaan, niin silloin sitä pomppaa. Tai jos ajattelee,että kotiin tungetaan kaasua, ja on parasta tilkitä kaikki mahdolliset lävet ja raot, niin nehän tilkitään, jne.
Järjen ääni kuuluu epämääräisestä suunnasta, ja saattaa häipyä lähes kuulumattomiin.

Kunnon psykoosissa ei pysty miettimään onko ajatus normaali vai epänormaali. Siinä vaiheessa kun jo pystyy pysähtymään ja miettimään, eriyttämään, pohtimaan ja suunnittelemaan huomista, on jo hyvin pitkällä parantumisessa, ei suinkaan enää akuutissa prosessissa.Ehkä se,että miettii missä olisi turvallista on hyvinkin psykoottisen ihmisen arkea ja todellisuutta, mutta kovin pitkäjänteisiä suunnitelmia tulevaisuuteen tuskin pystyy rakentamaan. Kun pystyy irtaantumaan kyvyttömyydestä jatkaa omaa elämäänsä ollaan jo melkein terveitä. Rajalla, niin sanoakseni.

vaikea selkoista

No onpas vertauskuvallista tekstiä psykoosista... Siis kyse on jonkinlaisesta vaikeudesta hahmottaa mikä on oikein ja väärin? Miksei ihmisen oma mieli suodata, jos on kerran väärä ääni päässä, että tämä ei ole omaa itseäni? Minun ei tarvitse siis toimia näin?

Ja jos tervettä ihmistä joku käskee hyppäämään katolta alas, niin jokaikinen tervejärkinen tuo ainakin ensin esille, ettei niin tee vapaaehtoisesti, vaan kyse on painostamisesta ja pakottamisesta. Kuinka moni toimii tällaisen painostuksen alaisena oikein, tehden pyydetyn asian, jos ei ole itsetuhoinen tai omaa muita mielenterveydellisiä ongelmia? Onhan tietysti niinkin, että voihan sieltä "uudesta elämästä", tässä parhaimmassa tapauksessa pyörätuolista, löytyä jotain mielekästä. Todennäköistä kuitenkin on se, että se mielekkyys katoaa hyvin nopeasti entistä elämää muistellessa.

psykoosi on vaikea

selkoista kuvakieltä, symboleja, joihin ikäänkuin kasvaa uusi vahva todellinen oma merkitys, joitten mukaan tekee päätelmiä ja ratkaisujaan.

Psykoosia ajatellessa on ensisijaisen tärkeä muistaa, että kyse on todellakin niin oudoiksi menneistä realiteeteista, ettei niitä täysipäinen voikaan ymmärtää, tai käsittää ainakaan pelkällä kansakoulupohjalla. Enkä tiedä, onko edes tarpeen.

Tavalliselle terveelle rivikansalaiselle ei kuulu psykoosien selvittely.Ainoastaan jos lähimmäinen alkaa vaikuttaa hyvin hyvin oudolta, olisi syytä jutella jonkun asiantuntijan kanssa miten saada tutkimuksiin ihminen joka hyvällä syyllä olettaen saattaa olla sairastunut tai sairastumassa siten ettei enää ole realiteeteissa.
Liian hataralla kokemus- ja koulutuspohjalla saattaa omakin todellisuus alkaa heittää, ja tuloksena on silloin kaksi sairastunutta.

Lisää kuvakieltä, joka toivoakseni hieman selventää tilannetta: psykoosi on kuin pelaisitte yhdessä jotain seurapeliä. Sinä pelaat tavallisin kortein, sairastunut joillain aivan ufokorteilla. Peli ei edisty, sinä et käsitä miksi hän lyö ufokortteja pöytään, ja sairastunut taas tietää todella tarkkaan miksi laitat juuri sitä väriä, sen ja sen suuruisen kortin, mutta ei todellakaan paljasta sinulle että on aavistanut sinun juonivan jotain.

Kysymys ei ole kyvyttömyydestä hahmottaa mikä on oikein ja mikä väärin, pikemminkin siitä mikä on oikeasti totta, mikä ei.

Ihmisen omassa mielessä juuri se suodatin on pois päältä tai toimii viallisesti, joka normaalisti suodattaisi, kertoisi mikä on oikeasti oikein, totta, mikä ei. Saattaa olla, että suodatin toimii hieman, jolloin hän vielä erottaa,että harhat on harhoja, mutta ei silti kykene vastustamaan, suojautumaan niiltä. Silloin on kyseessä jonkin sortin pakkoneuroosista, tilana ehkä hieman lievempi kuin (skitsofreeninen) psykoosi.

En tiedä olisiko katolta poukkaamisen pahin seuraus pyörätuoli, ehkä on, ehkä ei. Käsittääkseni se ei kuitenkaan tuo psykoosissaolevalle realiteetteja takaisin, vaikkakin sittenpä ratkeaa ongelma miten saada sairastunut sairaanhoidon piiriin.
Hoitoahan psykoottinen tarvitsee, monasti on vain ongelmana, ettei häntä sinne vapaaehtoisesti saa, tai että läheiset ei tajua minkään olevan niin pahasti vialla, tai sitten läheisiä ei edes ole. Toivoa vaan sopisi,että jokaista ihmistä kohti olisi ainakin yksi lähimmäinen, joka aidosti välittää, ja olisi niin rohkea, että auttaisi, jos avun tarvetta huomaisi. Ettei tartteisi poukata katolta, tms.

Niinpä

Joo ja joskus on sitten parempi, ettei niitä lähimmäisiä oteta siihen hoitoon mukaan ollenkaa. Se luo vain pelkkää ylimääräistä stressi tilaa jo muutenkin stressaantuneelle mielelle.

Lähimmäisillä on aina omia vaatimuksiaan, omia odotuksiaan ja psykoosipotilaan täytyy mielestäni juuri tällaisessa tilanteessa pyrkiä luomaan ne omat rajoituksensa, omat sääntönsä omalle mielelleen. Monesti psykoosipotilasta hoidetaan eristämällä hänet yhteiskunnasta, johonkin laitokseen aivan samalla tavoin periaatteessa kuin liikuntarajoitteinen on sidottu pyörätuoliin. Kumpi voi paremmin?

eri mieltä hoidosta

olen eri mieltä hoidosta,ja siitä, kannattako läheisiä ottaa siihen mukaan vai ei.

Koska psykoosi rakentuu kaikista siitä minkä keskellä ihminen elää, pitää hoidossakin kaikki se ottaa huomioon. Karkeasti sanottuna ei auta tuon taivaallista, jos psykoottinen henkilö otetaan ja eristetään,lääkkein ja terapioin hoidetaan niin terveeksi kuin pystyy paranemaan, ja kaiken sen jälkeen heitetään takaisin siihen tilanteeseen mistä lähtikin, eli siihen, missä psykoosi puhkesi.

Toisaalta taas on tilanteita, jolloin kaikkien osapuolten paras on se,että potilas eristetään kaikesta muusta. Pidempiaikaisena ratkaisuna mielestäni tällainen on enemmän kuin kyseenalaista, tilapäisenä joskus hyvinkin tarpeellista.

Ei pyörätuoliin "sidottua" ja psykoosipotilasta voi verrata toisiinsa. Pyörätuolilla pääsee ulos maailmaan, sangen moneen paikkaan, ei sen takia joudu yhteiskunnan ulkopuolelle. Psykoosipotilas on itsensä vanki, eikä välttämättä edes halua pois lukittujen ovien takaa, vaan on turvassa niin kauan kuin osaston seinät on ympärillä.

Kumpiko voi paremmin.. sitä emme voi tietää. Hyvinvointikin rakentuu osasista, ja on sangen subjektiivista.

Harhakäsitys tai ei

Mun mielestä tuo on harhakäsitys, myös hoitokäytännöt voivat joskus olla harhakäsityksiä? Mutta tämä on vain mun maallikon näkemys.

Psykoosipotilas ei varmasti tunne oloaan turvalliseksi osastolla tai muutenkaan kun hänen elämänsä on rajoittunut, jos hän ei löydä uusia kiinne- ja kiinnostuksenkohteita elämäänsä. Mieli reagoi näihin rajoitteisiin, mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Tukeeko esimerkiksi psykoosipotilaan hoidossa korostettavaa hyvästä yleiskunnosta huolehtiminen, vt. esim. sosiaaliset suhteet, hänen tulevaisuuttaan eläkeläisenä?

tästä ei kannata käydä kiistelemään

ei varmaankaan kanna hyvää hedelmää, jos käymme vääntelemään tässä harhakäsityksistä ja hoitokäytännöistä yksittäisen potilaan kohdalla, koska minulla ilmeisesti ei ole sitä samaa tietoa asiasta mitä sinulla on.

Ihanne on, että jokaisen potilaan kohdalla pystytään löytämään parhaat mahdolliset tavat auttaa ja hoitaa. Eli otetaan ne kaikki ne sosiaaliset, fyyiset ja psyykkiset tekijät huomioon mistä kunkin potilaan kohdalla rakentuu optimaalisin hoito. Kaava voi olla sama, mutta sisällöt rakentuvat yksilön mukaan.

Olen yrittänyt sanoa,että oireisto on vaihtelevaa,monimuotoista, eikä kaikki päde suoraan kaikkiin samalla tavalla. Potilas saattaa tuntea olonsa turvalliseksi osastolla tahi ei.Muutkin olot ja oireet voivat olla tai ei..Helppoahan se olisikin, jos jokaisen psykoosin kaava olisi sama. Asiaa käsittänee, jos ajattelee, että kaikilla psykoosipotilailla on ulkoapäin samannäköinen paketti, mutta sisällöt on erit. Yhtään ei voi päätellä pakettia aukaisematta mitä kunkin paketti sisältää.

Kysymyksesi tukeeko psykoosipotilaan hoidossa korostettava hyvästä yleiskunnosta huolehtiminen tms. hänen tulevaisuuttaan eläkeläisenä vastaus on että ilman muuta tukee.

Olet aivan oikeassa

Ei, ammattilaisten kanssa ei tosiaan koskaan kannata kiistellä yhtään mistään. Täytyy aina vain hyväksyä oma vajavaisuutensa, koska sairauttaan ei voi valita eikä itse päättää. On helpompi kuntoutua, kun hyväksyy tosiasiat. On myös hyvä tuoda esille sekä potilaan, läheisten että hoitohenkilökunnan mihin hoidolla tähdätään, millaiseen tilanteeseen pyritään, jotta kaikki voivat tehdä omat toisiaan tukevat ratkaisut. Tämä tukee mielestäni kuntoutumista, sairaudesta ja sairaudessa selviytymistä.

Hoitohenkilökunnan kanssa tekemisissä ollessa on vain aina hyväksyttävä tosiasiat, joita itsellä psykoosissa ei ole mahdollista ymmärtää, mahdollisuuksien mukaan. Kuten jo mainitsitkin on aina voitava ajatella potilasta yksilönä, hänen yksilöllisen kokemusmaailmansa kautta. Tämä on mielestäni todella hienosti ajateltu.

olinko

"Värit voivat saada konkreettisen symbolimerkityksen, joita tulkata, joista aavistella asioita."

Lapsena (siinä kuusi-seitsemänvuotiaana) söin karkit tietyssä järjestyksessä - keltaiset ensiksi koska keltaiset kasvot tarkoittavat syöpää (?), sitten vihreät koska sen väriset kasvot kielivät myrkytyksestä ja punaiset viimeiseksi, koska kasvot voivat punoittaa ihan harmittomistakin syistä.

Ei vaan mielikuvitusrikas

Ei vaan lapsi, joka halusi tehdä asiat itsemääräämässään järjestyksessä. Aivan normaalia ja jotekin suloista., osoittaa mielestäni hyvää itseluottamusta.

Itsellänikin on ollut kuolemanpelkoajatuksia ja lähimmäisen menettämisajatuksia tottakai tätä kautta, joita yritin rauhoitella rukoilemalla iltarukouksen tietyssä järjestyksessä. Jäi myös n. vuoden sisällä pois iltarutiineista ja pysyi siinä pelkässä iltarutiinissa ja unohtui. Muita tällaisia outouksia en muistakaan. Ja monesti jos jotain tällaista kokeilee sen huomaa sitten itse turhaksi ja tarpeettomaksi ja typeräksi.

Onko peiliin katselu

Katselan mielelläni peiliin ja ilmeilen ja mietin minkälaista tunnetta esitän. Minun on vaikea tulkita ihmisten tunteita. Olen katsellut tunnekarttoja, joissa ihmisten kasvot irvistelevät nauravat ja itkevät. Joitakin tunteita on todella vaikea tulkita. Esimerkiksi epätoivo, karteus, mielihyvä, tyyneys ja kiihtynyt on vaikea tulkita. Olenko psykoosissa, kun yritän yritä oppia näitä tunneasioita peilin edessä.

epäilen ettet ole

jos olisit psykoosissa, todennäköisesti mielesi olisi tehnyt jo tulkitsemisen helpoksi: peili suorastaan huutaisi sinulle kulloisenkin tunnetilan nimen,jonka oikeellisuutta et edes epäilisi. Sekin miten vastata, eli reagoida näkemiisi ilmeisiin tulisi kuin luonnostaan..

Olenko aivan väärässä

Tuskin, tällä hetkellä luultavasti vain rakastat katsoa itseäsi peilistä. On myös ihan yleisesti tiedetty asia, että tällä peiliasialla voi harjoitella sosiaalisen kanssakäymisen tilanteita, voit harjoitella esimerkiksi myös esiintymistä, puheenselkeyttä tai ilmeitä ja eleitä esimerkiksi mitkä ovat liian voimakkaita tai liian vaisuja. Hyvä että on jotain tekemistä.

Miksi opettelet tunne-elämääsi ja tunne-elämän hallintaa? Eikö se ole sinällään riittävä? Kenelle se ei riitä? Olisivatko nämä henkilöt niin täynnä omaa itseään, etteivät anna sinun olla sinä, sinun omine ilmeinesi ja eleinesi? Sitä voisi myös kutsua ainakin jollain tapaa psykootiseksi käyttäytymiseksi, vai kuinka? Vai ovatko juuri sinun ilmeesi tai eleesi tms. aiheuttaneet sosiaalisen tyhjiön elämääsi?

Oletko keksinyt uuden tavan onnistua jossakin? Saatko minkäänlaista positiivista palautetta tai palkitsemista? Sellaisista asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä? Tunnetko niiden asioiden suorittamisesta mielihyvää, jotka ovat sinulle itsellesi tärkeitä? Mietitkö koskaan ovatko nämä asiat läheisillesi tärkeitä ja miksi eivät ole tai ovat?

Katsele peiliin vain ihan rauhassa, et ole psykoosissa niin kauan, kun sieltä katsoo vastaan vain ja ainoastaan sinä itse. Itse olen joskus näyttänyt aivan syöpäpotilaalta, mutta ah niin ihanan laihalta ja itseni hallitsevalta kuitenkin. Tosin tämä hallinta saattoi johtua aliravitsemuksestakin.

Yritä välillä niin päin, että voit tuntea itseksesi ihan mitä haluat ilman, että sinua siitä rangaistaan esimerkiksi lääkityksellä. Voi tasoittaa muuta olemustasi niin paljon, että voit keskittyä ihan muihin asioihin, kuin miettimään oletko mieleltäsi terve vai et ja siten voida paremmin.

Jatkoa

harjoittelusta. Niin ja miettiä, että mikä olikaan vikana niissä edellisissä tavoissa vaikkapa ilmaista itseään.

tjaa-ah

jos nyt saavutaan alkuperäiseen asetelmaan, että olemme edelleen autismi-palstalla, niin voi löytyä vastauksia, miksi jollekin on tärkeää opetella ja kokeilla ilmeitä, harjoitella toisten tulkintaa.
Kyse ei välttämättä ole siitä, että on rakastunut omaan pelikuvaansa, mutta joissain tapauksissa on pelkästeen positiivista, että kykenee katsomaan peilistä omaa naamaansa.

Muuten kommenttisi,että on vaaratonta tuijotella peiliin niin kauan kuin siellä näkyy oma naama, on todella hyvä.

Hallinta on kaiken a ja o

Eiköhän autisti nuo omat tunnetilansa tiedosta vähän liiankin hyvin. Toiseksi eikö autistin kannattaisi ennemmin keskittyä oman itsensä sijaan ympäristönsä tunnetiloihin ja niiden opetteluun sekä siihen miksi hänen ympäristönsä kokee tällaisia tunteita häntä kohtaan? Tai sitten ihan kokonaan muihin asioihin.

Miksi täytyy luoda hänelle jotain tunneskaalaa, mahdollisesti suullisesti tai eleellisesti ilmaistavaksi, kun se ei taas välttämättä tue hänen herkkyytensä takia läheisten selviytymistä hänen kanssaan eikä edes hänen selviytymistä läheistensä kanssa. Tunneilmaisu on kommunikoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Sääli jos se katoaa kokonaan tai heikkenee tai lyö yli. Kauneus on katsojan silmässä...

eikun

sinä olit lapsi silloin,oletettavasti. Lapsuuteen kuuluu vaihe, jolloin maagistetaan asioita, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Joillekin voi olla todella tärkeä pukea tietyssä järjestyksessä välttääkseen jonkun (tuntemattoman) pahan tapahtumisen.Ei saa astua katulaatoituksen viivoille tai.. pitää loikkia suojatien valkoisille viivoille tai..

Hyvin pitkälle ajateltuna on kyse samasta asiasta, villistä mielikuvituksesta ja uskosta siihen mitä mielikuvitus syöttää ja tuottaa.
Aikuisen vaan oletetaan ja edellytetään olevan realiteeteissa omatoimisesti, leikkiminen ja mielikuvituksessa elämistä ei pidetä aikuiselle sopivana. Lapsille se jonkunlaiseen rajaan saakka pidetään luontaisena.
Lapsen taipumus maagistaa asiaa on sikäli harmittomanpaa, että yleensä hänellä on aikuiset, vanhemmat,joitten kuuluukin pidellä rajoja, eikä näin ollen moinen poikkea välttämättä muustakaan mielikuvituksella leikkimisestä.

Lapsikin voi tietysti mennä psykoosiin, mutta tilastasi enempää tietämättä en menisi sanomaan sinun olleen psykoosissa. Tietysti kirjoittamasi kertoo sen,että sinulla on ilmeisen vilkas mielikuvitus, mutta ei senkään perusteella voi mitään varmaa sanoa, puhumattakaan että ennusteita latelisi. Kyse on kuitenkin enemmästä kuin kokonaisuuksiensa summasta.

et välttämättä

Et välttämättä ollut psykoosissa, mutta kertomasi kuvaa aika tyypillistä tourette tai pakkoneuroosin oireistoa.
Itsellä ollut vähän samankaltaista, mikä jatkui hieman vanhempanakin, pakko-oireina. Onko kyseessä tourette, vai pakkoneuroosi, niin en tiedä.

En ole varma, mutta voisin kuvitella, että pelkkä as voi aiheuttaa jotain tuollaista.

onko psykoosia

Saatan luulla maastokohdetta taloksi tai jopa linnaksi. Kun tulen lähemäksi, humaan että sehän on kallionleikkaus, jonka päällä on iso kivenjärkäle. Näen aika usein tälläisiä visuaalisia illuusioita. Tulitsen näkemäni väärin.

Lukunopeudesta

Mulla on aivan päinvastainen ongelma,tavallisesti. Joskus jos luen tekstiä, mulla saattaa kiireessä jäädä joku sana jotenkin huomioimatta. Luen tosin monella eri tavalla.

Hahmotan jopa pimeässä, missä mikäkin esine on. Mulle ei juuri koskaan satu esimerkiksi kompastumisia tai muita tapaturmia.

Tuli muuten tuosta lukemisesta mieleen, että miten tää tekstin kirjoittaminen ja lukeminen vaikuttaa lukemiseen ja halukkuuteen lukea? Mulla selkeästi negatiivisesti. Tämä on todella huono juttu, koska lukeminen on mulle todella tärkeä harrastus. Pitäisi metelöidä täällä vähemmän.

taitaa olla assia

Jos olet assi, niin olet todennäköisesti dyssi ja sitäkautta on suht koht normaalia, että sulla on näitä ongelmia lukemisen kanssa.

Siinähän

Siinähän se onkin kun yleensä näitä ongelmia ei ole. Tämä johtuu varmaan tekniikasta, jolla olen opetellut lukemaan (äännetekniikka) ja tavutus. Omaksuin nämä suhteellisen nopeasti, ei mielestäni ongelmia äänteiden omaksumisessa.

Katse kohdistuu mielestäni sivuille välillä jotenkin eritavalla. Silmäilylukeminen on valitettavasti jäänyt vähemmälle ja tämä lisää lukemiseen käytettävää aikaa.

yleinen

Kuulin luotettavasta lähteestä, että jos pohtii, että onkohan tämä sairasta/outoa/hullua, ei sairasta psykoosia.

Asseilla ei ole

koska asiaa kummastelevat - ei siis syytä kuvitella sairautta jota ei ole.

pitäisiköhän...

Pitäisiköhän minunkin siis unohtaa olettamukseni, että olen ollut lievästi psykoosissa, kun olen sen itse diagnosoinut?
Minulla se on ollut niin, että olen ollut masentunut ja sen syvennyttyä, on se saanut psykoottisia muotoja.
Sitä paitsi se psykoosi muistuttava tila on ollut kyllä kaikkea muuta, kuin selkeän tuntuinen. Se on tuntunut sille, että on täydellisesti masentunut ja ajatus alkaa harhailemaan. Tulevaisuuden hahmottaminen on kadonnut täysin, mikä on heikentänyt suunnittenukykyä, tai vienyt sen kokonaan. Lisäksi siinä on ollut ihmeen tahdoton ja toiminut täysin muiden mielipiteiden mukaan. Oman mielen hallinta on pettänyt, mikä on näkynyt lähinnä kyvyttömyytenä tehdä mitään harkittua.
Tuo lukuongelma kai liittyy assiin, toivottavasti.

ohimeneviä

Luin jostain, että As-henkilöillä saattaa teini-iässä esiintyä ohimeneviä psykoottisia jaksoja (nimenomaan useammin kuin neurotyyppisillä?). Ja että se eroaa "oikeasta" psykoositason sairaudesta siten, että he pystyvät keskustelemaan asiasta järkevästi jälkeenpäin.
En nyt tähän hätään löydä Googlella mitään... Olisikohan siitä Gillbergin kirjasta?

löysin

Hain netistä englanniksi tietoa asiasta ja löysin, että as aiheuttaa suuren riskin sairastua psykoosiin ja masennukseen...
Ja olet oikeassa, että as-henkilöllä saattaa esiintyä teini-isässä ja nuoressa aikuis-iässä psykoottisia jaksoja.
Eli ilmeisesti nämä jaksot ovat aika yleisiä?

Omalla kohdallani oli kyse varmaan masennuspsykoosista. Lievä masennuspsykoosi on sellainen, että henkilö ajattelee epärealistisen negatiivisesti sekä menneitä, että tätä hetkeä, että tulevaisuutta.
Elää sen mukaan, kuin kaikki tulisi tapahtumaan huonoimmalla mahdollisella tavalla ja siten myös toteuttaa itse huonoimman mahdollisen tulevaisuuden.

Negatiivinen ajattelu tavallista

En tiedä mistä johtuu - liittyyköö väärinymmärrykseen ja siitä seuraavaan masennukseen, vai yksinkertaisesti onnistumiselämyksiä asseilla on vähemmän kuin muilla - ehkäpä osoittaa assien realistista suhdetta elämän tosiasioihin

Tuo tila on tuttua

Se ei ole psykoosia, että ajatus harhailee. Haluttomuus ja voimattomuus kyllä selvästi diagnosoidaan masennukseksi. Sitä on milestäni kaikilla ihmisillä. Meillä asseilla masennusjaksot on yleistä, kun huomaan ettei minua ymmärretä, eikä haluta ymmärtää.

Tärkeää olisi myös assille ymmärtää asiat oikeilla nimillään. Kuten tässäkin keskustelussa on tullut esille psykoosi tarkoittaa mm. todellisia hallusinaatioita ja harhoja. Ulkopuolinen tulkitsee assin helposti psykoottiseksi. Tästä sekaannus skitsofreniaan. Assin tila ei ole stabiili. Autistiset piirteet kuten itsekseen puhuminen, heijaaminen, tavaroiden pyörittely eivät jatkuvasti näy.

Kuin epilepsia ne korostuu stressitilanteissa. Stressittömässä ympäristössä voi mennä vuosia, ettei mitään erikoista näy. Sitten jokin pienikin asia, tuttukin ulkoinen ärsytys saattaa laukaista sressin ja kunkin yksilöllisen tavan vastata siihen.

Onko näin

Siis käsittääkesin autistisilla lapsilla on näitä oireita, koska he ovat syystä tai toisesta hyvin vetäytyviä ja siten lukkiutuvia. Haluavat eristäytyä, koska joku asia ei mene heidän mielensä mukaan. Aikuisilla nämä oireet eivät suinkaan ilmennä autismia, joka on rakenteellinen vamma aivoissa,

Kuinka autistilapsi ajattelee?

Itselläni tällaisia tottelemattomuus ja vetäytymisoireita on ilmennyt mielestäni väärässä (epänormaalissa) ympäristössä, jossa täytyy hillitä itseään ja jossa siten olen sekä tarkkailun että paineenalaisena. Vetäytymisestä ei suinkaan tullut hyvä olo, mutta toisaalta uhmaikäisenä lapsena osasin ajatella, että no itsepä tätä halusin ja eipä paljon muutakaan olisi ollut tarjolla.

Olen kotoisin suurperheestä, eri-ikäisiä ihmisiä, eri sukupolvia ja heidän ystäviään ja sukulaisiaan, joten joidenkin saattoi olla hankala ymmärtää sosiaalisiatarpeitani. Tällaisessa tarkkailevassa, "vaikeassa" ympäristössä voi olla hankala toimia poikkeavat elinolosuhteet omaavan kanssa, koska hänen ajatus- ja sitä kautta kokemusmaailman ymmärtäminen voi olla todella hankalaa.

kun ei ymmärretä

kommunikointiin. Turhauttavaa vaikka yrittää vääntää rautalangasta ei assi-lasta ymmärrä tavallinen pulliainen. Lapsena en ymmärtänyt aikuisten kieltä. Ikävystytti tavattomasti vanhempien höpöttely. Aina ei päässyt karkaamaan omiin oloihin. Joskus oli vaan pakko kiltisti istua ja pakkokuunnella vaikka olisi halunnut painua maan alle.

Opettajien puheitakaan en aina ymmärtänyt. Oppikaan ei kaaliini mennyut koulussa. Ilman isoa siskoani olisin varmaan luokiteltu idiootiksi. Hän jaksoi minulle asiat selittää - ja kas kummaa häntä ymmärsin, mutta en ketään muuta. Hän opetti minut lukemaan - vaikka myöhässä. Hän opetti minut laskemaan!

Assit kyllä yleensä oppivat itsekseen lukemaan

ihan itsekseen alle kouluikäisinä. Asseja on vaikea opettaa, mutta itsekseen he oppivat vaikka mitä, jos motivaatiota riittää. Sinulla ei tainnut olla oikein koulumotivaatiota?

Oli koulumotivaatiota kyse oli

En kerta kaikkiaan ymmätänyt isojen ihmisten kieltä. Halusin oppia ja olen aina halunnut oppia. Itsekseni toki opin paljon jo ennen kouluikää. Yhdistelin voikukan kukkavarsia ja katsoin kasvaako yhteen.

Olet varmaan viihtynyt

Voi kuinka suloista :). Itse olen joskus miettinyt oliko ennen vanhaan aina sota. Mennyt aika kiinnosti muutenkin todella paljon ennen kouluikää samoin kaikki ihan yleiset keskustelut naapureiden kanssa sekä täysin aivottomat puukäsityöt ja retkeily. Kai mulla jotain leikkejäkin oli mm. ravintolaleikit yms.

Muistatteko muuten, kun oli hyviä ja kehittäviä lastenohjelmia? Palvelevatko nämä nykyiset enää mitenkään esimerkiksi lasten koulunkäyntiä? Aika turhilta näyttävät, mutta varmasti viihdyttävät eri-ikäisiä lapsia.

nettidiagnoosien teko

tai kumoaminen on hieman kyseenalainen asia.
Jos sinä aikuisena ihmisenä osaat katsella itseäsi ja tapahtumiasi siten, että saat hyvän syyn olettaa olleesi lievässä psykoosissa, niin ei sitä tässä käy kenenkään kieltäminen.

Masennuskin voi äityä ihan kamalaksi, todella syväksi toivottomuudeksi, mutta muuttuuko se psykoosiksi, en tiedä. Käsittääkseni psykoottisuus vain astuu kuvaan mukaan. Mieli ikäänkuin repsahtaa tekemään todellisuuden toisenlaiseksi mitä se oikeasti on.
Sanoit että psykoottinen tila on kaikkea muuta kuin selkeä. Hmm.. jotenkin hankala selittää kun kyse on siitä,että realiteetti on muuttunut toiseksi, mutta ei tajua että muuttunut realiteetti ei olekaan oikea.
Aivan kuin silmälaseihisi olisi tietämättäsi vaihdettu vääristävät linssit, mutta pitäisit näkemääsi yhtä totena kuin entisilläkin linsseillä.
Ei sellainen ihminen mitenkään ole selkeä. Yhtä vähän kuin ihminen mikä päivänokosilta herättyään onkin joutunut aivan eri ympäristöön missä kävi nukkumaan. Menee jonkun aikaa ennen kuin selviää mikä maa, mikä valuutta.

assikin

voi jossain elämänsä ahtaassa tilanteessa joutua psykoosiin. Yhtä hyvin voi kuka tahansa joutua,ei siltä ole suojassa minkään diagnoosin tai koulutuksen perusteella.
Psykoosi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet,joihin vaan sairastutaan, jos olosuhteet on sille otolliset.

Ymmärrän kyllä, lauseen ettei assi ole psykoosi, ei varmaan edes sairaus. Assi voi olla täysin terve. Jokaisella on sielu,mieli joka voi pysyä terveenä tai sairastua.
Toivottavasti tästä päivästä tulee sellainen meille kaikille, että se tukee kokonaisvaltaista terveyttämme eikä hajota sitä.

En vieläkään psykoosia

vaikka oon assi. Ainoa kerta kun olin "psykoosissa" olin nukutuksessa ja kuvittelin olevani maailman napa kuin sykkivä timantti avaruudessa. Se tuntui kamalan painavalta olotilalta, kuin koko univerumi harteillaq. Onneksi heräsin narkoosista hoitajan sumun läpi piirtyviin kasvoihin ja kuinka onnellinen olinkaan etten ollut maailman napa!

nii, etkä psykoosissa

.. tunnen ihmisiä joitten olisi myös hyvä herätä "narkoosista" ja tajuta ettei olekaan maailman napa.

Vähän samanlaista, eetterikoppanukutuksen ajoilta, nielurisa leikkaus. Siinähän oltiin istuviltaan, sidottuna kuin geriatriseen tuoliin. Jossain vaiheessa tajusin putoavani aina vain alemmas ja alemmas pimeyteen, vauhdilla, rintakehääni puristi niin että ajattelin sydämen pysähtyvän. aaaa--uuuuuuuuuu---------------uu

Toimenpiteen jälkeen minulle kerrottiin,että olin ollut tippua tuolita, ja hihnoja oli kiristetty.

ADHD?

Tulipa mieleeni, että voisikohan sanoa, että ADHD-ihmiset voivat olla psykoosissa...
He elävät aivan käsittämättömässä mielikuvitusmaailmassa usein ja väittävät tapahtuneeksi asioita, mitä ei ole oikeasti tapahtunut. Elävät vielä sen mukaan, mitä ovat kertoneet. Muutenkin tuntuu, että he eivät pysty hallitsemaan omaa ajatteluaan yhtään. Se on täysin käsittämätöntä ja järjetöntä se niiden ajattelutapa monesti. ADHD:ssa monesti on sivuoireena F68.2.
Välillä addi voi jopa lähes lukea toisen ihmisen ajatuksia ja luoda niihin sopivan mielikuvitusmaailman. Voisi sanoa, että eipä olisi ihme, jos addin ympärillä ihmisiä sairastuu psykoosiin.

Olet

Aivan kuten sanoit!

kuulostaa

> He elävät aivan käsittämättömässä
> mielikuvitusmaailmassa usein ja väittävät
> tapahtuneeksi asioita, mitä ei ole oikeasti
> tapahtunut. Elävät vielä sen mukaan, mitä
> ovat kertoneet.

Kuulostaa hieman äidiltäni. Hänen "oireilunsa" sekoitti joskus pääni aika pahasti...

kieltämättä

kun on katsellut ja kuunnellut ADHD-lapsia sama ajatus on käynyt mielessä. Aiheeseen en ole vaan päässyt perehtymään, koska tarvittavia välineitä lasten tutkimiseen niissä tilanteissa ei ole ollut.
Havaintosi on samansuuntainen kuin omanikin, ADHD-lasten ajatusmaailma on kuulostanut hyvin kaaottiselta.
Vai niin.Mistäköhän nuo "tietosi" revit? omasta mielikuvitusmaailmastasi? Vai vain kyvyttömyydestä ymmärtää?

Psy

16.5.2006
Hei! On vaikea kertoa psykoosista, koska sanastoa ei sille ole vielä keksitty. Se on kuitenkin yksi totuus. Psykoosi on sellaista että ei itse ymmärrä että on pää sekaisin. Kuulee eri ääniä, esineet puhuvat, näkee näkyjä ehkä pienemmässä koossa ihmiset kuin normaalisti ovat. Minä elin ainakin ufoista, Jumalasta, pirusta ja näin myös heidät. Elin jopa ainuena ihmisenä joka jää elämään maan päälle ja lähin talvella ulos vain takki päällä, koska olin ainoa elossa oleva ihminen. Pelastin helvetistä kuolleita sukulaisiani. Tappelin pirujen kanssa. Näin kaikenlaisia eläimiä ja paljon, sellaisia joita ei todellisuudessa ole olemassakaan. Kaikki mitä tapahtuu on niin todellista. Harmi. Kirjoitin psykoosissa ollessani kolme paksua vihkoa tekstiä, mutta revin ne sitten kun piru käski repiä. Ennen psykoosejani (ollut 3) uskoin Jumalaan, nyt uskon että on olemassa hyvä ja paha. Ja kun ihminen joutuu psykoosiin, joutuu pahan hengen valtaa.
Nyt olen ollut terveenä neljä vuotta, syön lääkkeeni säännöllisesti ja terveenä ollessa tietää kyllä että on ollut joskus psykoosissa. Siinä tilassa ei ymmärrä olevansa sairas.

Miltä kuullostaa onko

kuvaus? Muut eivät ole psykoosia yhtä tarkasti kuvanneet. Ritalin ja Pekka84, miten olette kokeneet

vaikea sanoa

Empä ole harhoja nähnyt, eikä muutenkaan aistiharhoja ole ollut, joten vähän on vaikea ottaa tuohon kantaa.

Näköpuolessa olleet häiriöt ovat olleet sellaisia, että vaikka on ollut todella huono olo, tehnyt mieli oksentaa ja ollut sellainen kumman turvonnut, tai pyörryttävä olo päässä. Sitten on tuntunut, että koot ovat vääristyneet ja pinnat liikkuneet. Siihen on auttanut nukkuminen ja silmien räpyttely, tai kasvojen pesu kylmällä vedellä. Tuskin tuo oire on siis suoraa psykoosia ollut. Sitä oli pikkulapsena enemmän, eivätkä ole olleet sidoksissa muihin oireisiin.

Muutenkin psykoosioireeni ovat olleet ehkä lievää masennuksesta johtunutta oireilua.
Lähinnä sellaista tahdottomuutta ja mikään ei siinä tilassa tuntunut järkevältä, tärkeältä, mahdolliselta, eikä nautinnolliselta.

Kyllä nyt on turha puha

ritalin - kyllä psykoosilla on ihan selkeät määritteet. Sinun tilasi ei psykoosiin sovi. Enemminkin se on ihan tavallista kausivaihtelua, jota assiin liittyy. Itsellänikin on välillä ihan selittämätöntä depression tunnetta. En osaa selittää mistä se johtuu, sillä ulkoinen tilanne on melko vakaa.

AS autistinen vaihe ei ole

Monet assit kertovat täällä, että heillä on ollut psykoosi. Psy kertoo nyt kuitenkin mitä psykoosi todella on. Aspergerilla ei ole mitään tekemistä psykoosin kanssa. Aspergerissä on autistisia vaiheita, joita sekoitetaan aivan väärin psykoosiin ulkoisen erityneisyyden vuoksi. Todellisuudessa kysymys on aivan erilaisesta sisäisestä tilasta - siitä kertoo ne assit, jotka ovat täällä "psykoosistaan" kertoneet. Lääkärit, jotka eivät autismia ymmärrä sekoittavat autismin ikävällä tavalla psykoosiin. Tästä seuraa väärää hoitoa asseille. Lasten ja nuorten sairaalan psykiatrian osastollakaan ei osasta erottaa näitä tiloja.
joo sairastin aivan uuden psykoosin muodon psykoosiB:n mutta ero tavalliseen psykoosiin on että minä oikeasti olin suuren tiedon äärellä. olen koko ikäni kärsinyt liian heikosta itsetunnosta, mutta yhtäkkiä yks kaks ratkaisin matematiikan suuren arvoituksen P=np=mg=F=mc2 jutun nimittäin tämä myös toditaa että painovoimalla ei ole hiukkasluennetta eli higgsin posonia ei ole! Tajusin myös että matemaattisilla lahjoillani voisin mennä Vegasiin laskemaan kortteja ja tulla rikkaaksi! Järkyttävintä kuitenkin oli tajuta että vaikka olin autoonnettomuudessa ja sain vakavia fyysisiä vammoja mummoassa oikeasta kädestäni puuttu latissimus dorsii lihas kykenen silti eideeettisen muistini ja huomattavan harjoittelun ansiosta kykenen silti luultavasti opiskelemaan neurokirurgiksi! Ainoa ongelmani on ollut vakava lukihäiriö joka tuotti minulle käsittämättömiä vaikeuksia alaasteella kun piti opetella lukemaan ja englantia en nimittäin hahmota kirjaimia lainkaan ääninä vaan vain kuvina! Onneksi neljännellä luokalla sain mahtavan opettajan joka ymmärsi poikkeavuuteni ja opetti minut jopa hyödyntämmän sitä!
Ja olen tuntenut pari AdHd tyyppiä ja aperger tyyppiä ja he ovat PARHAAT YSTÄVÄNI! he eivät ole mitenkään viallisia vaikka yhteiskunta niin haluaakin väittää! Heistä tulee vielä suurmiehiä kuten meikästäkin!
Ironista kyllä tämä opettaja oli musiikinopettaja ja minä olina aina surkea musiikissa. Mutta silti tuo opettaja oli minulle korvaamaton tuki ja turva!
"Katselan mielelläni peiliin ja ilmeilen ja mietin minkälaista tunnetta esitän. Minun on vaikea tulkita ihmisten tunteita. Olen katsellut tunnekarttoja, joissa ihmisten kasvot irvistelevät nauravat ja itkevät. Joitakin tunteita on todella vaikea tulkita. Esimerkiksi epätoivo, karteus, mielihyvä, tyyneys ja kiihtynyt on vaikea tulkita. Olenko psykoosissa, kun yritän yritä oppia näitä tunneasioita peilin edessä. "

Minulla on aivan sama juttu, enkä siltikään ole (tietääkseni) ollut ikinä psykoosissa. Todennäköisesti läheiseni olisivat huomanneet, vaikken sitä itse olisikaan tehnyt.. Sitä paitsi tietääkseni monet ihmiset katsovat itseään peilistä?
MItä tarkoitat "karteus"?
Ritalinia ei määrätä autisminkirjolaisille, adhd ei kuulu autisminkirjoon.
Tieto perustuu HUS:sta saatuun tietoon vuodelta 2012.
Henkilöllä ei voi olla samanaikaisesti sekä adhd:ta että aspergeria.
Siivolasta sekä hänen tuotannostaan sekä sivustostaan voi keskustella netissä ihan vapaasti, mikäli ei loukkaa kyseisen henkilön kunniaa, mitä ei ole tehty eikä toivottavasti kukaan tule tekemäänkään missään vaiheessa.
Psykoosi on tajunnantila, jota ei vielä nykypäivänäkään useimmat "ammattilaiset" ole kykeneviä käytännössä ymmärtämään.

Psykoosissa ihminen näkee "puolustusmekanismiensa" lävitse elämän sellaisena kuin se todellisuudessa on.

Psykoosissa ihminen on herkimmillään, jolloin ei missään nimessä tätä tilaa saisi "keskeyttää" määräämällä rauhoittavia tai neurolepteja kyseiseen "oireistoon", joiden avulla tila saadaan vain pahenemaan ja pitkittymään.

Edellisen sijaan tulisi kuunnella mikä potilaalla on sanottavanaan/kerrottavanaan ja ottaa hänen kertomansa todesta.
Itse läheisen ihmisen psykoosin häntä ensisijaisesti tukeneena henkilönä sekä omakohtaisesti hänen tilaansa yksityiskohtaisesti perehtyneenä ja ammattilaisten kanssa asiasta tapahtuman jälkeen keskustelleena voin allekirjoittaa nimimerkin "Infoa" lausuman.
..jonka jälkeen vasta alkaa harkita hänelle soveltuvaa lääkitystä mahdollisimman pienellä annostuksella mikäli on Asperger kyseessä
Perustuuko tuo siihen faktaan, jonka mukaan autisminkirjolaiset yleisesti ottaen ovat kykeneviä tavallista herkemmin/taitavammin vaistonvaraisesti kommunikoimaan esim. eläinten kanssa helpommin kuin samaan "rotuun" kuuluvien, jotka toisinaan syyllistyvät ilmaisemaan itseään siten kuin olisivat eri planeetalta kotoisin?
Väärinymmärrettyjen mielisairaiksi psykiatrien luokittelemien alunperin terveiden ja fiksujen ihmisten hätähuutoja yhteiskunnan satanistisesta suhtautumisesta yksilöön.
huutonaurua
 /   /  /  /  / Mitä on psykoosi

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta