hypoglykemia ei diapetesta MITÄ IHMETTÄ SYÖN

onkin sitten toinen juttu. Selvää on, että jos hypoglykemian rajana pidetään esim. sitä maagista 2,8 arvoa, ei monilla meistä varsinaista hypoglykemiaa ole, mutta monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että mitään raja-arvoa hypoglykemialle ei voida asettaa, vaan jokaisella ihmisellä on oma paastotasonsa, jonka alle menevät arvot ovat hänelle hypoglykeemisia. Oma kokemukseni tukee tuota näkemystä vahvasti siten, että kun oma riesani alkoi reilu kymmenen vuotta sitten, ja paastoarvoni oli tuolloin aina neljän tienoilla (aina alle 4,6), sain oireita verensokerin laskettua 3:n tienoille. Paastoarvoni on noussut näiden vuosien aikana niin, että se on nykyään AINA reilusti yli 5:n, ja nyt saankin samat oireet (kuin ennen 3:n tienoilla) verensokerin laskiessa 4:n tienoille- eli vastaavasti kuin aikaisemmin, sen laskettua alle OMAN paastotasoni. Verensokerivaihtelun suuruus/nopeus on hypoglykeemikoilla usein merkittävämpi asia, kuin yksittäinen matala lukema. Kun esim. minulla verensokeri saattaa noin tunti ruokailun jälkeen huidella reilusti alle lähtötason, käväistyään 10:n tienoilla, ei olo ole todellakaan hyvä.

Hypoglykemiaa on olemassa useaa eri tyyppiä, ja minulla esim. on selkeästi tuo relative hypoglykemia. Huomattavaa on, että aikaisemmin, ennen kuin paastotasoni ja samalla kaikki arvoni nousivat noin yksiköllä (mmol/l), sopivat vs-lukemani myöskin reaktiiviseen hypoglykemiaan.

"Determination of the Glucose Tolerance Test Results
The different types of Hypoglycemia have been classified based on the Glucose Tolerance Test. If the blood glucose levels falls below 3.6mm/L (65mg per 100ml) then Absolute Hypoglycemia is present. If the blood glucose level drops rapidly i.e., greater than 1.6mm/L (30mg per 100ml) in 1/2 an hour or greater than 2.6mm/L (50mg per 100ml) in 1 hour, then Relative Hypoglycemia exists. If the curve has a sharp gradient and numbers below 3.6mm/L together, then is regarded as the classical Reactive Hypoglycemia. The lower the blood sugar readings and the larger the gradient the blood glucose falls the more severe is the diagnosis. A fasting Hypoglycemia alerts the doctor the possible diagnosis of Insulinoma. The flat curve response and its implications have also been described elsewhere on this web site."
http://www.hypoglycemia.asn.au/articles/testing_hypoglycemia.html

Noista syömisistä sanoisin sen verran, että ohjekirjaa todellakin moni meistä tarvitsisi, päinvastoin kuin diakuva väitti, koska oikeanlaisen ruokavalion löytäminen on todella vaikeaa. Minua siinä auttoi asiansa osaava ravitsemusterapeutti, ja sellaista suosittelisin aloittajallekin.

Hyponen kirjoitti:

onkin sitten toinen juttu. Selvää on, että jos hypoglykemian rajana pidetään esim. sitä maagista 2,8 arvoa, ei monilla meistä varsinaista hypoglykemiaa ole, mutta monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että mitään raja-arvoa hypoglykemialle ei voida asettaa, vaan jokaisella ihmisellä on oma paastotasonsa, jonka alle menevät arvot ovat hänelle hypoglykeemisia. Oma kokemukseni tukee tuota näkemystä vahvasti siten, että kun oma riesani alkoi reilu kymmenen vuotta sitten, ja paastoarvoni oli tuolloin aina neljän tienoilla (aina alle 4,6), sain oireita verensokerin laskettua 3:n tienoille. Paastoarvoni on noussut näiden vuosien aikana niin, että se on nykyään AINA reilusti yli 5:n, ja nyt saankin samat oireet (kuin ennen 3:n tienoilla) verensokerin laskiessa 4:n tienoille- eli vastaavasti kuin aikaisemmin, sen laskettua alle OMAN paastotasoni. Verensokerivaihtelun suuruus/nopeus on hypoglykeemikoilla usein merkittävämpi asia, kuin yksittäinen matala lukema. Kun esim. minulla verensokeri saattaa noin tunti ruokailun jälkeen huidella reilusti alle lähtötason, käväistyään 10:n tienoilla, ei olo ole todellakaan hyvä.

Hypoglykemiaa on olemassa useaa eri tyyppiä, ja minulla esim. on selkeästi tuo relative hypoglykemia. Huomattavaa on, että aikaisemmin, ennen kuin paastotasoni ja samalla kaikki arvoni nousivat noin yksiköllä (mmol/l), sopivat vs-lukemani myöskin reaktiiviseen hypoglykemiaan.

"Determination of the Glucose Tolerance Test Results
The different types of Hypoglycemia have been classified based on the Glucose Tolerance Test. If the blood glucose levels falls below 3.6mm/L (65mg per 100ml) then Absolute Hypoglycemia is present. If the blood glucose level drops rapidly i.e., greater than 1.6mm/L (30mg per 100ml) in 1/2 an hour or greater than 2.6mm/L (50mg per 100ml) in 1 hour, then Relative Hypoglycemia exists. If the curve has a sharp gradient and numbers below 3.6mm/L together, then is regarded as the classical Reactive Hypoglycemia. The lower the blood sugar readings and the larger the gradient the blood glucose falls the more severe is the diagnosis. A fasting Hypoglycemia alerts the doctor the possible diagnosis of Insulinoma. The flat curve response and its implications have also been described elsewhere on this web site."
http://www.hypoglycemia.asn.au/articles/testing_hypoglycemia.html

Noista syömisistä sanoisin sen verran, että ohjekirjaa todellakin moni meistä tarvitsisi, päinvastoin kuin diakuva väitti, koska oikeanlaisen ruokavalion löytäminen on todella vaikeaa. Minua siinä auttoi asiansa osaava ravitsemusterapeutti, ja sellaista suosittelisin aloittajallekin.

Lue lisää

Itse D1-tapauksena, jonka verensokerit ovat olleet
insuliinihoidon alussa tosi korkealla ihmettelen Diakuvan alentuvaa suhtautumista näihin hypotuntemuksiin. Aivan kuin hän vain viisastelisi kirjatietämyksellään.

Aivan varmaa on, että jos vs laskee esim tasolta 15 tasolle 5 (mikä on normaalin ihmisen normaaliarvo) muutamassa tunnissa, niin potilas voi todella pahoin. Olo on ehkä jopa pahempi kuin vieroitushoidossa olevalla heronistilla. En käsitä hänen väheksyvää asennettaan tässä asiassa.

Aivan kuin jos pääkivulle ei löytyisi lääketieteellistä selitystä, niin todettaisiin, että sinä nyt vain kuvittelet sen pääkipusi! Ei se pääkipu sillä potilaasta poistu, että näin väitetään.

Ja mikä sitten on subjektiivista? Jos kovin monella ihmisellä on näitä samanlaisia oireita ja hyvin samantyyppisestä syystä, niin minusta se alkaa vaikuttamaan hyvinkin objektiiviselta johtopäätökseltä.

Jotkut täällä ovat selvästi perehtyneet tautiinsa
niin hyvin, että haluavat siirtyä lääkäreiden leiriin. Jossa kuten tunnettua potilas on aina väärässä, tauti itseaiheutettu, ohjeita ei ole noudatettu tai ainakin elämäntavat ovat perseellään.

En minä tiedä mitä sellaisella lääkärilläkään tekee, joka ei ota potilasta vakavasti ja vähättelee hänen oireitaan..

kurre kirjoitti:

Itse D1-tapauksena, jonka verensokerit ovat olleet
insuliinihoidon alussa tosi korkealla ihmettelen Diakuvan alentuvaa suhtautumista näihin hypotuntemuksiin. Aivan kuin hän vain viisastelisi kirjatietämyksellään.

Aivan varmaa on, että jos vs laskee esim tasolta 15 tasolle 5 (mikä on normaalin ihmisen normaaliarvo) muutamassa tunnissa, niin potilas voi todella pahoin. Olo on ehkä jopa pahempi kuin vieroitushoidossa olevalla heronistilla. En käsitä hänen väheksyvää asennettaan tässä asiassa.

Aivan kuin jos pääkivulle ei löytyisi lääketieteellistä selitystä, niin todettaisiin, että sinä nyt vain kuvittelet sen pääkipusi! Ei se pääkipu sillä potilaasta poistu, että näin väitetään.

Ja mikä sitten on subjektiivista? Jos kovin monella ihmisellä on näitä samanlaisia oireita ja hyvin samantyyppisestä syystä, niin minusta se alkaa vaikuttamaan hyvinkin objektiiviselta johtopäätökseltä.

Jotkut täällä ovat selvästi perehtyneet tautiinsa
niin hyvin, että haluavat siirtyä lääkäreiden leiriin. Jossa kuten tunnettua potilas on aina väärässä, tauti itseaiheutettu, ohjeita ei ole noudatettu tai ainakin elämäntavat ovat perseellään.

En minä tiedä mitä sellaisella lääkärilläkään tekee, joka ei ota potilasta vakavasti ja vähättelee hänen oireitaan..

Lue lisää

diakuvan väheksyvää suhtautumista. Lieneekö ollut hänellä sokerit matalalla, kun tuota vastaustaan kirjoitti ;)

Tuo lääkärien suhtautuminen meikäläisiin onkin sitten vakavampi juttu, koska on hirveää, kun on todella heikossa kunnossa, mutta ei saa asiallista kohtelua, avusta puhumattakaan. Itse ehdin olla kahdeksan vuotta todella surkeassa kunnossa ennen kuin löysin lääkärin (endokrinologi/ tutkija), joka otti asiani todesta. Sitä ennen sain "lääkkeeksi" paperipussiin hengittämistä yms., vaikka kuinka koetin selittää, että kyse ei ole mistään liikahengittämisestä, vaan oireet liittyvät syömisiini. En minä ainakaan tehnyt niillä vähättelevillä ja kuuntelemattomilla lääkäreillä mitään, jos lukuun ei oteta mielen pahoittamista kaiken huonovointisuuden päälle...

kurre kirjoitti:

Itse D1-tapauksena, jonka verensokerit ovat olleet
insuliinihoidon alussa tosi korkealla ihmettelen Diakuvan alentuvaa suhtautumista näihin hypotuntemuksiin. Aivan kuin hän vain viisastelisi kirjatietämyksellään.

Aivan varmaa on, että jos vs laskee esim tasolta 15 tasolle 5 (mikä on normaalin ihmisen normaaliarvo) muutamassa tunnissa, niin potilas voi todella pahoin. Olo on ehkä jopa pahempi kuin vieroitushoidossa olevalla heronistilla. En käsitä hänen väheksyvää asennettaan tässä asiassa.

Aivan kuin jos pääkivulle ei löytyisi lääketieteellistä selitystä, niin todettaisiin, että sinä nyt vain kuvittelet sen pääkipusi! Ei se pääkipu sillä potilaasta poistu, että näin väitetään.

Ja mikä sitten on subjektiivista? Jos kovin monella ihmisellä on näitä samanlaisia oireita ja hyvin samantyyppisestä syystä, niin minusta se alkaa vaikuttamaan hyvinkin objektiiviselta johtopäätökseltä.

Jotkut täällä ovat selvästi perehtyneet tautiinsa
niin hyvin, että haluavat siirtyä lääkäreiden leiriin. Jossa kuten tunnettua potilas on aina väärässä, tauti itseaiheutettu, ohjeita ei ole noudatettu tai ainakin elämäntavat ovat perseellään.

En minä tiedä mitä sellaisella lääkärilläkään tekee, joka ei ota potilasta vakavasti ja vähättelee hänen oireitaan..

Lue lisää

Ihmetyttää tämänkin lääkärin suhtautuminen kysyjään, jonka verensokeri on paniikkihäiriöksi diagnosoidun kohtauksen aikana niinkin matala, kuin 2.7, ja lääkäri kirjoittaa lopuksi "...mutta verensokerimittaukseen en sinun kohdallasi ainakaan vielä lähtisi."
http://www.novodiabetespalvelu.fi/view.asp?id=900&expertShow=2194&nocache=nocache

Siis...matalan verensokerin ja paniikkihäiriön oireethan ovat hyvinkin samanlaiset, joten mietityttää, että onko tuollakaan ihmisparalla paniikkihäiriö ollenkaan, vai syökö hän turhaan paniikkihäiriölääkkeitä matalaan verensokeriin..?!

Minusta lääkärin pitäisi nimenomaan tässä kohtaa sanoa, että verensokereita PITÄÄ seurata ja tarkkailla sitä, kuinka korkealta ja nopeasti ne noihin lukemiin laskevat. Tätä se tietämättömyys ja välinpitämättömyys teettää...

Hyponen kirjoitti:

Ihmetyttää tämänkin lääkärin suhtautuminen kysyjään, jonka verensokeri on paniikkihäiriöksi diagnosoidun kohtauksen aikana niinkin matala, kuin 2.7, ja lääkäri kirjoittaa lopuksi "...mutta verensokerimittaukseen en sinun kohdallasi ainakaan vielä lähtisi."
http://www.novodiabetespalvelu.fi/view.asp?id=900&expertShow=2194&nocache=nocache

Siis...matalan verensokerin ja paniikkihäiriön oireethan ovat hyvinkin samanlaiset, joten mietityttää, että onko tuollakaan ihmisparalla paniikkihäiriö ollenkaan, vai syökö hän turhaan paniikkihäiriölääkkeitä matalaan verensokeriin..?!

Minusta lääkärin pitäisi nimenomaan tässä kohtaa sanoa, että verensokereita PITÄÄ seurata ja tarkkailla sitä, kuinka korkealta ja nopeasti ne noihin lukemiin laskevat. Tätä se tietämättömyys ja välinpitämättömyys teettää...

Lue lisää

Jos joku näistä asioista jotain tietää, niin se on kyllä Saraheimo. Mutta tuollaista se tietämättömyys teettää.

Hyponen kirjoitti:

Ihmetyttää tämänkin lääkärin suhtautuminen kysyjään, jonka verensokeri on paniikkihäiriöksi diagnosoidun kohtauksen aikana niinkin matala, kuin 2.7, ja lääkäri kirjoittaa lopuksi "...mutta verensokerimittaukseen en sinun kohdallasi ainakaan vielä lähtisi."
http://www.novodiabetespalvelu.fi/view.asp?id=900&expertShow=2194&nocache=nocache

Siis...matalan verensokerin ja paniikkihäiriön oireethan ovat hyvinkin samanlaiset, joten mietityttää, että onko tuollakaan ihmisparalla paniikkihäiriö ollenkaan, vai syökö hän turhaan paniikkihäiriölääkkeitä matalaan verensokeriin..?!

Minusta lääkärin pitäisi nimenomaan tässä kohtaa sanoa, että verensokereita PITÄÄ seurata ja tarkkailla sitä, kuinka korkealta ja nopeasti ne noihin lukemiin laskevat. Tätä se tietämättömyys ja välinpitämättömyys teettää...

Lue lisää

Jos hypoglykemian rajana pidetään vs 3:a kuten usein tehdään, niin paniikkiinhan oli jo aivan selvä syy. Itse alan oirehtia usein jo neljän paikkeilla.

Lääkärit eivät tunnu ymmärtävän tuota matalien verensokereiden ongelmaa, koska harva heistä itse sairastaa diabetesta. Aivan kuin tosiaan pitäisi lähteä ensin taju, ennenkuin tilanne on tarpeeksi vakava lääketieteellisesti. Silloin voi kyllä olla jo vähän liian myöhäistä.

Muutenhan vastaus oli ihan ok, mutta aika harvinaista kuulla lääkärin karttavan lisätutkimuksia. Yleensähän ne ovat itse niitä kauheasti vailla. Eli kai niitä sokereita olisi tosiaan hyvä tuossa tapauksessa seurata varsinkin, jos potilas mahdollisesti saa lääkitystä väärään tautiin.

kurre kirjoitti:

Jos hypoglykemian rajana pidetään vs 3:a kuten usein tehdään, niin paniikkiinhan oli jo aivan selvä syy. Itse alan oirehtia usein jo neljän paikkeilla.

Lääkärit eivät tunnu ymmärtävän tuota matalien verensokereiden ongelmaa, koska harva heistä itse sairastaa diabetesta. Aivan kuin tosiaan pitäisi lähteä ensin taju, ennenkuin tilanne on tarpeeksi vakava lääketieteellisesti. Silloin voi kyllä olla jo vähän liian myöhäistä.

Muutenhan vastaus oli ihan ok, mutta aika harvinaista kuulla lääkärin karttavan lisätutkimuksia. Yleensähän ne ovat itse niitä kauheasti vailla. Eli kai niitä sokereita olisi tosiaan hyvä tuossa tapauksessa seurata varsinkin, jos potilas mahdollisesti saa lääkitystä väärään tautiin.

Lue lisää

Toisaalta monet meikäläisetkin lääkärit sanovat usein, että terveessä elimistössä vs ei laske alle 4:n, mutta sitten kuitenkaan, kun on oireinen, ei riitä alle 3:nkaan arvot, vaan yleensä aina haetaan syytä jostakin muualta- yleisimmin ihmisen psyykestä.

Kuten olen kertonut, minäkin alan usein oireilla jo 4:n paikkeilla. 2.8:n lukemassa näen jo huonosti, ja heikotus ja vapina ovat kauheat.

Ei näytä tuollakaan lääkärillä siis olevan paljoa ymmärrystä siitä, että matalimman vs-lukeman lisäksi tärkeää on tietää verensokerin laskun nopeus ja se, miten korkealta on tultu alas, vaikka jos nyt en ihan väärin muista, taitaa hän itse olla diabeetikko(?)... vai onkohan sitten niin, että hän ymmärtää asian vain diabeetikkojen kohdalla...
Mm. Paavo Airolan mukaan todella moni hypoglykemioista kärsivä on diagnosoitu paniikkihäiriöiseksi.

Jorma Laine kirjoitti:

Jos joku näistä asioista jotain tietää, niin se on kyllä Saraheimo. Mutta tuollaista se tietämättömyys teettää.

juurikaan perillä siitä, mistä näissä hypoglykemioita, mutta ei diabetesta- keskusteluissa on ollut kyse.., että tuollaista se tietämättömyys teettää ;)

Hyponen kirjoitti:

Toisaalta monet meikäläisetkin lääkärit sanovat usein, että terveessä elimistössä vs ei laske alle 4:n, mutta sitten kuitenkaan, kun on oireinen, ei riitä alle 3:nkaan arvot, vaan yleensä aina haetaan syytä jostakin muualta- yleisimmin ihmisen psyykestä.

Kuten olen kertonut, minäkin alan usein oireilla jo 4:n paikkeilla. 2.8:n lukemassa näen jo huonosti, ja heikotus ja vapina ovat kauheat.

Ei näytä tuollakaan lääkärillä siis olevan paljoa ymmärrystä siitä, että matalimman vs-lukeman lisäksi tärkeää on tietää verensokerin laskun nopeus ja se, miten korkealta on tultu alas, vaikka jos nyt en ihan väärin muista, taitaa hän itse olla diabeetikko(?)... vai onkohan sitten niin, että hän ymmärtää asian vain diabeetikkojen kohdalla...
Mm. Paavo Airolan mukaan todella moni hypoglykemioista kärsivä on diagnosoitu paniikkihäiriöiseksi.

Lue lisää

Moikka hyponen,

tyyppi on itse diabeetikko ja jos jonkun asioista pitäisi tietää niin hänen, kuten jo joku kommentoikin ja että ilmeisesti hänkään ei tiedä kaikkea. Vaikka hän tosin kyllä mainitsee, että terveilläkin voi olla hypoja, mikä on mielestäni plussaa kyseiselle tyypille.

Mutta siis, itse käsitin asian niin, että verensokeriseurannalla lääkäri tarkoitti jatkuvia kotimittauksia, eikä siis sulkenut pois lisätutkimuksia. Eli tuskin hän on lisätutkimuksia vastaan, mutta ei vaan näe tarpeelliseksi sitä, että kys. henkilön pitäisi mittailla itse kotona jatkuvasti sokereitaan. Joskus pitää tulkita lääkärien (ja muidenkin) sanomisia vähän rivienkin välistä. Vs-seurannalla käsitetään mun tietääkseni yleensä joko sitä uutta kolmen päivän verensokeriseurantaa, johon pääsee yliopistollisissa sairaaloissa tai sitten kotiseurantaa omin mittauksin :).

Mikä tossa lääkärin vastauksessa mua nyppii on se, että hän ei maininnut sanallakaan siitä, että hypossa tulee samankaltaisia oireita kuin paniikkihäiriössä ja paniikkioireet voisivat johtuakin siitä. Mielestäni kysyjälle olisi se pitänyt mainita, jotta hän osaisi korjata oireensa syömällä eikä paniikkihäiriölääkkeitä nauttimalla :).

t. söpö...

söpö... kirjoitti:

Moikka hyponen,

tyyppi on itse diabeetikko ja jos jonkun asioista pitäisi tietää niin hänen, kuten jo joku kommentoikin ja että ilmeisesti hänkään ei tiedä kaikkea. Vaikka hän tosin kyllä mainitsee, että terveilläkin voi olla hypoja, mikä on mielestäni plussaa kyseiselle tyypille.

Mutta siis, itse käsitin asian niin, että verensokeriseurannalla lääkäri tarkoitti jatkuvia kotimittauksia, eikä siis sulkenut pois lisätutkimuksia. Eli tuskin hän on lisätutkimuksia vastaan, mutta ei vaan näe tarpeelliseksi sitä, että kys. henkilön pitäisi mittailla itse kotona jatkuvasti sokereitaan. Joskus pitää tulkita lääkärien (ja muidenkin) sanomisia vähän rivienkin välistä. Vs-seurannalla käsitetään mun tietääkseni yleensä joko sitä uutta kolmen päivän verensokeriseurantaa, johon pääsee yliopistollisissa sairaaloissa tai sitten kotiseurantaa omin mittauksin :).

Mikä tossa lääkärin vastauksessa mua nyppii on se, että hän ei maininnut sanallakaan siitä, että hypossa tulee samankaltaisia oireita kuin paniikkihäiriössä ja paniikkioireet voisivat johtuakin siitä. Mielestäni kysyjälle olisi se pitänyt mainita, jotta hän osaisi korjata oireensa syömällä eikä paniikkihäiriölääkkeitä nauttimalla :).

t. söpö...

Lue lisää

Kommentoisin vielä omaa viestiäni niin, että toinen lääkäri ei ilmeisestikään kovin hevillä ala vastustamaan toisen lääkärin diagnoosia, oli se sitten miten virheellinen paniikkihäiriö tj, joten tässä ehkä syy siihen, miksi hän ei epäile diagnoosin vääryyttä (tai jos epäilee, niin ei halua kuitenkaan epäillä toisen ammattitaitoa).

t. söpö...

söpö... kirjoitti:

Moikka hyponen,

tyyppi on itse diabeetikko ja jos jonkun asioista pitäisi tietää niin hänen, kuten jo joku kommentoikin ja että ilmeisesti hänkään ei tiedä kaikkea. Vaikka hän tosin kyllä mainitsee, että terveilläkin voi olla hypoja, mikä on mielestäni plussaa kyseiselle tyypille.

Mutta siis, itse käsitin asian niin, että verensokeriseurannalla lääkäri tarkoitti jatkuvia kotimittauksia, eikä siis sulkenut pois lisätutkimuksia. Eli tuskin hän on lisätutkimuksia vastaan, mutta ei vaan näe tarpeelliseksi sitä, että kys. henkilön pitäisi mittailla itse kotona jatkuvasti sokereitaan. Joskus pitää tulkita lääkärien (ja muidenkin) sanomisia vähän rivienkin välistä. Vs-seurannalla käsitetään mun tietääkseni yleensä joko sitä uutta kolmen päivän verensokeriseurantaa, johon pääsee yliopistollisissa sairaaloissa tai sitten kotiseurantaa omin mittauksin :).

Mikä tossa lääkärin vastauksessa mua nyppii on se, että hän ei maininnut sanallakaan siitä, että hypossa tulee samankaltaisia oireita kuin paniikkihäiriössä ja paniikkioireet voisivat johtuakin siitä. Mielestäni kysyjälle olisi se pitänyt mainita, jotta hän osaisi korjata oireensa syömällä eikä paniikkihäiriölääkkeitä nauttimalla :).

t. söpö...

Lue lisää

sama asia nyppi myös minua ja yleensä tuo asenne... Jos ihmisellä on kohtauksen aikana noinkin selkeästi matala verensokeri ja hän kertoo, että kärsii vaikeasta paniikkihäiriöstä (joksi oireet on siis tulkittu), en pitäisi jatkuvaa verensokerin kotiseurantaa mitenkään isona juttuna, kun kerran on mahdollista, että sitä kautta voisi saada selvyyttä asioihin ja ehkä oikeamman diagnoosin.

Itse tulkitsin niin, että lääkärin mielestä kysyjän tilanteessa riittää ravitsemusneuvonta, vähän niin kuin varalta, mutta tarvetta muuhun ei olisi.., eli onko se rivien välistä lukeminen sitten aina hyvä juttu, ja olikohan tulkintani vähän liiallinen, onkin hyvä kysymys ;)

Hyponen kirjoitti:

sama asia nyppi myös minua ja yleensä tuo asenne... Jos ihmisellä on kohtauksen aikana noinkin selkeästi matala verensokeri ja hän kertoo, että kärsii vaikeasta paniikkihäiriöstä (joksi oireet on siis tulkittu), en pitäisi jatkuvaa verensokerin kotiseurantaa mitenkään isona juttuna, kun kerran on mahdollista, että sitä kautta voisi saada selvyyttä asioihin ja ehkä oikeamman diagnoosin.

Itse tulkitsin niin, että lääkärin mielestä kysyjän tilanteessa riittää ravitsemusneuvonta, vähän niin kuin varalta, mutta tarvetta muuhun ei olisi.., eli onko se rivien välistä lukeminen sitten aina hyvä juttu, ja olikohan tulkintani vähän liiallinen, onkin hyvä kysymys ;)

Lue lisää

että vertasin heti tuon kysyjän tilannetta tähän:
http://www.fred.net/slowup/hai147.html

...ja minulla kuohahti se, että todennäköisesti tuonkin kysyjän elämä on vaivansa kanssa tuon kaltaista, kuin yllä olevan linkin takana kirjoittavan ihmisen (ja kuten omanikin oli ennen kuin asiat alkoivat selvitä), ja sitten vain sanotaan, että verensokerin mittaukseen ei ole syytä lähteä. Jotenkin vain suututtaa välillä kaikkien noiden kärsijöiden puolesta, kun tietää, että toisenkinlaista tietoa on olemassa. Eihän se tietysti juuri ko. lääkärin vika ole, että tieto on hukassa, joten ehkä kritiikki kohdistui väärään henkilöön, mutta toisaalta taas kyllä meikäläisetkin lääkärit tietävät, mitä oireita matalat verensokerit/ verensokeria nostavat hormonit aiheuttavat. Mutkat on monet...

Hyponen kirjoitti:

että vertasin heti tuon kysyjän tilannetta tähän:
http://www.fred.net/slowup/hai147.html

...ja minulla kuohahti se, että todennäköisesti tuonkin kysyjän elämä on vaivansa kanssa tuon kaltaista, kuin yllä olevan linkin takana kirjoittavan ihmisen (ja kuten omanikin oli ennen kuin asiat alkoivat selvitä), ja sitten vain sanotaan, että verensokerin mittaukseen ei ole syytä lähteä. Jotenkin vain suututtaa välillä kaikkien noiden kärsijöiden puolesta, kun tietää, että toisenkinlaista tietoa on olemassa. Eihän se tietysti juuri ko. lääkärin vika ole, että tieto on hukassa, joten ehkä kritiikki kohdistui väärään henkilöön, mutta toisaalta taas kyllä meikäläisetkin lääkärit tietävät, mitä oireita matalat verensokerit/ verensokeria nostavat hormonit aiheuttavat. Mutkat on monet...

Lue lisää

Tulin äsken kaupungista mittaria oastamasta. Minulla on aterianjälkeinen pitkittynyt (relatiivinen) hypoglykemia. Pyysin viime viikolla omasta terveyskeskuksesta verensokerimittaria lainaksi. Joo, sain sen (glucocard II). Mutta en saanut liuskoja. Käskettiin ostaa apteekista. Paikkakunnan apteekissa ei ollut minkäänlaisia liuskoja, "ei kukaan niitä ole kysynyt". Soitin sitten terveyskeskukseen, että mistä ostavat -- he kuulemma ostavat niitä tukussa. Sain mahd. sieltä diabetesyhdistyksen tiedot, ja soittelin sinne. Liuskat mittariin olisivat maksaneet enemmän kuin uuden mittarin hankinta liuskoineen lansetteineen. Tänään sitten kävin ostamassa mittarin itselleni. Täytyy viedä lainamittari pois, ei siitä ollut mitään apua. En voinut viikonloppuna mitata.

Aloituspakkaus maksoi 15 e. Mittasin kaupungista tultua sokerin, ja se oli 4,5, eli yksi kymmenys alempi kuin sokerirasituskokeessa kolmen tunnin jälkeen oireita aiheuttanut. Tullessani jalat olivat kävelystä ja edellisen päivän puuhasteluista ihan pökkelöt. Söin voileipää, viilin ja tomaatin. ja sitten hirveään makeanhimoon pussillisen ranskalaisia pasteilleja. No sokeri oli sitten jo 7,2 (paastosokeri rasituskokeessa oli 5,8).

Halusin alkaa mittailla sokereita sen tähden, kun en tiedä miten söisin, kun päivittäin tulee huonoja oloja. Halusin tsekata, että liittyvätkö ne alhaisiin sokereihin. Tänään ei ole ollut sellaista huonoa oloa, koska en ole puuhastellut ruummiillisia töitä. Toivottavasti huonon olon aiheuttaja selviää, ja jos se on sokerin alhaisuus, pitää yrittää säädellä syömisiään sen mukaan. Tuntuu vain niin vaikealta. Jos sokeri on alhaalla, niin eikö siihen saa syödä nopeaa sokeria, koska eihän se korjaannu nopeasti. Pitääkö sitä kärsiä edelleen ja korjata se hitaalla energialähteellä. En minä kestä sitä kamalaa makeanhimoa.

Eipä siis terveyskeskuksesta hypoglykemiaan paljon apua saa. Minun tapausta ei varmaan pidettäisi hypoglykemiana ollenkaan (relatiivinen, eli sokeri laskee alle paastoarvon, ja se aiheuttaa oireita), koska sokeri ei laske tietyn (määrätyn) rajan alle.

mikä seuraus? kirjoitti:

Tulin äsken kaupungista mittaria oastamasta. Minulla on aterianjälkeinen pitkittynyt (relatiivinen) hypoglykemia. Pyysin viime viikolla omasta terveyskeskuksesta verensokerimittaria lainaksi. Joo, sain sen (glucocard II). Mutta en saanut liuskoja. Käskettiin ostaa apteekista. Paikkakunnan apteekissa ei ollut minkäänlaisia liuskoja, "ei kukaan niitä ole kysynyt". Soitin sitten terveyskeskukseen, että mistä ostavat -- he kuulemma ostavat niitä tukussa. Sain mahd. sieltä diabetesyhdistyksen tiedot, ja soittelin sinne. Liuskat mittariin olisivat maksaneet enemmän kuin uuden mittarin hankinta liuskoineen lansetteineen. Tänään sitten kävin ostamassa mittarin itselleni. Täytyy viedä lainamittari pois, ei siitä ollut mitään apua. En voinut viikonloppuna mitata.

Aloituspakkaus maksoi 15 e. Mittasin kaupungista tultua sokerin, ja se oli 4,5, eli yksi kymmenys alempi kuin sokerirasituskokeessa kolmen tunnin jälkeen oireita aiheuttanut. Tullessani jalat olivat kävelystä ja edellisen päivän puuhasteluista ihan pökkelöt. Söin voileipää, viilin ja tomaatin. ja sitten hirveään makeanhimoon pussillisen ranskalaisia pasteilleja. No sokeri oli sitten jo 7,2 (paastosokeri rasituskokeessa oli 5,8).

Halusin alkaa mittailla sokereita sen tähden, kun en tiedä miten söisin, kun päivittäin tulee huonoja oloja. Halusin tsekata, että liittyvätkö ne alhaisiin sokereihin. Tänään ei ole ollut sellaista huonoa oloa, koska en ole puuhastellut ruummiillisia töitä. Toivottavasti huonon olon aiheuttaja selviää, ja jos se on sokerin alhaisuus, pitää yrittää säädellä syömisiään sen mukaan. Tuntuu vain niin vaikealta. Jos sokeri on alhaalla, niin eikö siihen saa syödä nopeaa sokeria, koska eihän se korjaannu nopeasti. Pitääkö sitä kärsiä edelleen ja korjata se hitaalla energialähteellä. En minä kestä sitä kamalaa makeanhimoa.

Eipä siis terveyskeskuksesta hypoglykemiaan paljon apua saa. Minun tapausta ei varmaan pidettäisi hypoglykemiana ollenkaan (relatiivinen, eli sokeri laskee alle paastoarvon, ja se aiheuttaa oireita), koska sokeri ei laske tietyn (määrätyn) rajan alle.

Lue lisää

Mitä mä teen, kun sokerin ollessa 5 alkaa nälkä? Siinä paikkeilla alkoi myös sokerirasituskokeessa ja tänään normaalielämässä. Annanko mennä ohi syömättä vai syönkö jotakin?

Rasituskokeessa nälkä meni ohi. Muut hypoglykemiaoireethan tulivat rasituskokeessa kolmen tunnin paikkeilla 4,6:ssa (lihasnykäykset, surinat, päänsärky ja tiheälyöntisyyskohtaukset, palelut, lihassäryt, sitten uneliaisuus), ja jatkuivat vaikka sokeri nousi sitten vähitellen. Oireet loppuivat vähitellen sokerin palatessa lähtöarvoa kohti (jäi 5 tunnissa 5,3:een vaikka paastoarvohan oli 5,8!). Mitä jos olisin ollut syömättä vielä kauemmin?

Tänä aamuna sokeri oli kuuden jälkeen 4,9 ja oli nälkä! Olen syönyt vähän valiä, sokeri kävi 7,3:ssa mutta oli kymmenen jälkeen taas 5,0 (nälkä).

Voisiko tämä sokereiden sahaaminen aiheuttaa lihasteni kipeytymisen, jota kestää aina kaksi päivää rasituksen jälkeen? Eivät ne totu rasitukseen niin etten tulisi kipeäksi ja väsyneeksi. Kai se lihominenkin johtuu tiheästä syöntitarpeesta.

Jatkan sokereiden seurantaa. Kun vaan tietäsi, milloin ja kuinka usein sitä pitäisi seurata. Miten sokeritautiset seuraavat?

mikä seuraus? kirjoitti:

Mitä mä teen, kun sokerin ollessa 5 alkaa nälkä? Siinä paikkeilla alkoi myös sokerirasituskokeessa ja tänään normaalielämässä. Annanko mennä ohi syömättä vai syönkö jotakin?

Rasituskokeessa nälkä meni ohi. Muut hypoglykemiaoireethan tulivat rasituskokeessa kolmen tunnin paikkeilla 4,6:ssa (lihasnykäykset, surinat, päänsärky ja tiheälyöntisyyskohtaukset, palelut, lihassäryt, sitten uneliaisuus), ja jatkuivat vaikka sokeri nousi sitten vähitellen. Oireet loppuivat vähitellen sokerin palatessa lähtöarvoa kohti (jäi 5 tunnissa 5,3:een vaikka paastoarvohan oli 5,8!). Mitä jos olisin ollut syömättä vielä kauemmin?

Tänä aamuna sokeri oli kuuden jälkeen 4,9 ja oli nälkä! Olen syönyt vähän valiä, sokeri kävi 7,3:ssa mutta oli kymmenen jälkeen taas 5,0 (nälkä).

Voisiko tämä sokereiden sahaaminen aiheuttaa lihasteni kipeytymisen, jota kestää aina kaksi päivää rasituksen jälkeen? Eivät ne totu rasitukseen niin etten tulisi kipeäksi ja väsyneeksi. Kai se lihominenkin johtuu tiheästä syöntitarpeesta.

Jatkan sokereiden seurantaa. Kun vaan tietäsi, milloin ja kuinka usein sitä pitäisi seurata. Miten sokeritautiset seuraavat?

Lue lisää

Moikka mikä seuraus?

Diabetesta sairastavat mittailevat sokereitaan oman tarpeen ja kokemuksen mukaan. Yleensä kuitenkin aamuisin ja ennen aterioita sekä ennen nukkumaanmenoa. Välillä myös aterioiden jälkeen tarkistaakseen osuiko hiilarilaskelmat ja sen mukainen insuliinin piikitys oikein. Illalla mittailevat, koska verensokerin ei tule olla liian alhainen yötä vasten ettei se tipu liian alas nukkuessa.

Yleensä hypoglykemiaoireet tunnistetaan melko hyvin ja niitä ei välttämättä edes tarkisteta mittaamalla, vaan mitataan vasta kun on ensin saatu suuhun jotain.

Sinua kehottaisin mittailemaan silloin, kun tunnet olosi epämukavaksi, esimerkiksi epäilet hypoglykemiaa. Kannattaa myös seurata aterioiden jälkeisiä arvoja, etteivät ne lähde nousuun.

Mainitsemasi palelut eivät kyllä kuulu hypoglykemian oireisiin - pikemminkin pitäisi olla päinvastoin, eli sinulle pitäisi tulla hiki, koska hypoglykemiassa vereen erittyy hormoneja, jotka saavat elimistön käymään "ylikierroksilla".

Mielestäni sinun ei tulisi huolestua tai välttämättä korjatakaan aina oireitasi syömällä (jos kerta lihot siitä), koska näyttää siltä, että elimistösi osaa itse korjata hypon, mikäli rasitustestin tulos oli luotettava. Kehottaisin edelleen käymään siellä endokrinologin juttusilla, sillä oireesi (lihoominen, palelut, lihassäryt, uneliaisuus) viittaavat hyvin paljon hypotyreoosiin. Pistä vaikka kaikki oireesi paperille ja näytä sitä lääkärille. Jo on kumma jos ei sittenkään yhdistä niitä hypotyreoosiin, joka on melko yleinen sairaus.

Joku voi väittää vastaan, mutta minusta tässä haetaan syytä väärästä taudista, sillä hypoglykemian tyyppioireet eivät täsmää, vaikka oireet toki saattavat vaihdella yksilöittäin. Sokerisikaan eivät tunnu paljoa sahaavan, nimittäin tuon verran ne "sahaavat" terveilläkin. Saatat toki olla herkempi tunnistamaan verensokerivaihtelut.

Joku varmaan suuttuupi, kun annan ohjeeksi ruokavaliohoitoa, mutta totuus on, että pitkäkestoisia hiilareita ja kuituja syömällä mahalaukku pysyy pidempään täynnä. Jos verensokerin ollessa 5, on jo nälkä, niin vaikuttaa siltä, että on syönyt liian vähän. Toinen vaihtoehto on, että verensokeri on käynyt huimissa lukemissa, mutta kohdallasihan näin ei ole, sillä 7,3 on vielä ok arvo.

Mutta käyhän siellä lääkärissä niin voidaan poissulkee kaikki muut taudit, jotka mainitsemiasi oireita voivat aiheuttaa :).

t. söpö...

söpö... kirjoitti:

Moikka mikä seuraus?

Diabetesta sairastavat mittailevat sokereitaan oman tarpeen ja kokemuksen mukaan. Yleensä kuitenkin aamuisin ja ennen aterioita sekä ennen nukkumaanmenoa. Välillä myös aterioiden jälkeen tarkistaakseen osuiko hiilarilaskelmat ja sen mukainen insuliinin piikitys oikein. Illalla mittailevat, koska verensokerin ei tule olla liian alhainen yötä vasten ettei se tipu liian alas nukkuessa.

Yleensä hypoglykemiaoireet tunnistetaan melko hyvin ja niitä ei välttämättä edes tarkisteta mittaamalla, vaan mitataan vasta kun on ensin saatu suuhun jotain.

Sinua kehottaisin mittailemaan silloin, kun tunnet olosi epämukavaksi, esimerkiksi epäilet hypoglykemiaa. Kannattaa myös seurata aterioiden jälkeisiä arvoja, etteivät ne lähde nousuun.

Mainitsemasi palelut eivät kyllä kuulu hypoglykemian oireisiin - pikemminkin pitäisi olla päinvastoin, eli sinulle pitäisi tulla hiki, koska hypoglykemiassa vereen erittyy hormoneja, jotka saavat elimistön käymään "ylikierroksilla".

Mielestäni sinun ei tulisi huolestua tai välttämättä korjatakaan aina oireitasi syömällä (jos kerta lihot siitä), koska näyttää siltä, että elimistösi osaa itse korjata hypon, mikäli rasitustestin tulos oli luotettava. Kehottaisin edelleen käymään siellä endokrinologin juttusilla, sillä oireesi (lihoominen, palelut, lihassäryt, uneliaisuus) viittaavat hyvin paljon hypotyreoosiin. Pistä vaikka kaikki oireesi paperille ja näytä sitä lääkärille. Jo on kumma jos ei sittenkään yhdistä niitä hypotyreoosiin, joka on melko yleinen sairaus.

Joku voi väittää vastaan, mutta minusta tässä haetaan syytä väärästä taudista, sillä hypoglykemian tyyppioireet eivät täsmää, vaikka oireet toki saattavat vaihdella yksilöittäin. Sokerisikaan eivät tunnu paljoa sahaavan, nimittäin tuon verran ne "sahaavat" terveilläkin. Saatat toki olla herkempi tunnistamaan verensokerivaihtelut.

Joku varmaan suuttuupi, kun annan ohjeeksi ruokavaliohoitoa, mutta totuus on, että pitkäkestoisia hiilareita ja kuituja syömällä mahalaukku pysyy pidempään täynnä. Jos verensokerin ollessa 5, on jo nälkä, niin vaikuttaa siltä, että on syönyt liian vähän. Toinen vaihtoehto on, että verensokeri on käynyt huimissa lukemissa, mutta kohdallasihan näin ei ole, sillä 7,3 on vielä ok arvo.

Mutta käyhän siellä lääkärissä niin voidaan poissulkee kaikki muut taudit, jotka mainitsemiasi oireita voivat aiheuttaa :).

t. söpö...

Lue lisää

Olen joka käänteessä ehdottanut kilpirauhasvajetta, ja arvot ovat olleet rajalla, mutta ei sitä oteta kuuleviin korviin.

Viimeksi ajattelin, että matkustan toiselle puolelle Suomea kilpparilääkärille. Itse maksaen tutkittuna arvot olivat sitten vähän parantuneet, TSH 3,34 ja T4V 14,4, joten edelleen mietin, että kannattaako.

Neurologisia oireita tutkitaan nyt. Omasta mielestäni ne voisivat ihan hyvin johtua hitaasta aineenvaihdunnasta. Olen saattanut vuosikymmeniä kärsiä aineenvaihduntaongelmasta, jota elimistö on oppinut jonkin verran korjaamaan. Niin, ja betasalpaaja hävittää hypoglykemian oireita! Olisi varmaan sokerivaihteluissa huomattavat rytmihäiriöt ilman sitä.

Voisikohan olla niin, että olen pitänyt kilpparitulehduksen joskus 80-luvulla, mutta se toimii jotenkuten. Miten tekemäni rankat (naisihmiselle) työt vaikuttavat? Pakottavatko ne kaikki hormonit kuitenkin pinnistelemään, että elimistö selviää? Voiko siten hankkia esim. sokeritaudin?

mikä seuraus? kirjoitti:

Mitä mä teen, kun sokerin ollessa 5 alkaa nälkä? Siinä paikkeilla alkoi myös sokerirasituskokeessa ja tänään normaalielämässä. Annanko mennä ohi syömättä vai syönkö jotakin?

Rasituskokeessa nälkä meni ohi. Muut hypoglykemiaoireethan tulivat rasituskokeessa kolmen tunnin paikkeilla 4,6:ssa (lihasnykäykset, surinat, päänsärky ja tiheälyöntisyyskohtaukset, palelut, lihassäryt, sitten uneliaisuus), ja jatkuivat vaikka sokeri nousi sitten vähitellen. Oireet loppuivat vähitellen sokerin palatessa lähtöarvoa kohti (jäi 5 tunnissa 5,3:een vaikka paastoarvohan oli 5,8!). Mitä jos olisin ollut syömättä vielä kauemmin?

Tänä aamuna sokeri oli kuuden jälkeen 4,9 ja oli nälkä! Olen syönyt vähän valiä, sokeri kävi 7,3:ssa mutta oli kymmenen jälkeen taas 5,0 (nälkä).

Voisiko tämä sokereiden sahaaminen aiheuttaa lihasteni kipeytymisen, jota kestää aina kaksi päivää rasituksen jälkeen? Eivät ne totu rasitukseen niin etten tulisi kipeäksi ja väsyneeksi. Kai se lihominenkin johtuu tiheästä syöntitarpeesta.

Jatkan sokereiden seurantaa. Kun vaan tietäsi, milloin ja kuinka usein sitä pitäisi seurata. Miten sokeritautiset seuraavat?

Lue lisää

silloin tällöin- mittauksilla, et varmaan saa mitään tolkkua verensokeriesi vaihteluista, vaan suosittelen vs:n mittaamista niin, että ensin aamulla paastoarvo ja sitten puolen tunnin välein esim. viiden tunnin ajan. Liuskojahan siinä menee, mutta se on pieni uhraus, jos saa selkeyttä tilanteeseen. Minun vikani löytyy juuri edm. kaltaisella mittauksella. Paastoarvoni on nykyään reilusti yli 5:n, ja vs nousee syönnin jälkeen usein noin ½-1 tunnin kohdalla 10:n tienoille. Reilu 1-1½ tuntia syönnistä ollaan sitten jo alle paastoarvon, 4:n tienoilla, jolloin oireet alkavat. Aivan aina näin ei tapahdu ja sokerien sahaaminen on selkeästi riippuvainen siitä minkä verran rasitan itseäni fyysisesti (myös keskittymistä vaativa työ, kiire ja stressi vaikuttavat selkeästi). Aamuisin tuo ylös-alas-liike on nopein ja voimakkain, mutta iltapäivisin ja iltaisin vs:n romahdus saattaa tulla vasta 3-5 tunnin kuluttua syönnistä, eivätkä oireet ole yleensä lähellekään aamuoireiden luokkaa. Yöt taas ovat jostakin kumman syystä vaikeita raskaan päivän jälkeen, vaikka äkkiä voisi kuvitella, että levossa sokerit pysyvät kurissa. Olin tässä taannoin 72 tunnin paastokokeessa ja siinäkin suurimmat verensokerin putoamiset tulivat yöllä nukkuessa. Osaako kukaan kertoa, mikä siihen voi olla syynä?

Tietysti verensokeria kannattaa mitata silloinkin, kun tuntuu huonolta, mutta jos et tiedä mistä lukemista se on pudonnut, arvot voivat näyttää hyviltä, etkä saa kokonaiskuvaa vs:n sahaamisesta.

Vaikka et saisi kiinni hirveän suurta vaihtelua, en menisi sanomaan, etteikö vaivasi voisi johtua sokereista. Pelkästään vs:n putoaminen alle oman paastotasosi voi olla se oireidesi (ainakin osan niistä) aiheuttaja, kuten asiantuntijatkin sanovat.

Hyponen kirjoitti:

silloin tällöin- mittauksilla, et varmaan saa mitään tolkkua verensokeriesi vaihteluista, vaan suosittelen vs:n mittaamista niin, että ensin aamulla paastoarvo ja sitten puolen tunnin välein esim. viiden tunnin ajan. Liuskojahan siinä menee, mutta se on pieni uhraus, jos saa selkeyttä tilanteeseen. Minun vikani löytyy juuri edm. kaltaisella mittauksella. Paastoarvoni on nykyään reilusti yli 5:n, ja vs nousee syönnin jälkeen usein noin ½-1 tunnin kohdalla 10:n tienoille. Reilu 1-1½ tuntia syönnistä ollaan sitten jo alle paastoarvon, 4:n tienoilla, jolloin oireet alkavat. Aivan aina näin ei tapahdu ja sokerien sahaaminen on selkeästi riippuvainen siitä minkä verran rasitan itseäni fyysisesti (myös keskittymistä vaativa työ, kiire ja stressi vaikuttavat selkeästi). Aamuisin tuo ylös-alas-liike on nopein ja voimakkain, mutta iltapäivisin ja iltaisin vs:n romahdus saattaa tulla vasta 3-5 tunnin kuluttua syönnistä, eivätkä oireet ole yleensä lähellekään aamuoireiden luokkaa. Yöt taas ovat jostakin kumman syystä vaikeita raskaan päivän jälkeen, vaikka äkkiä voisi kuvitella, että levossa sokerit pysyvät kurissa. Olin tässä taannoin 72 tunnin paastokokeessa ja siinäkin suurimmat verensokerin putoamiset tulivat yöllä nukkuessa. Osaako kukaan kertoa, mikä siihen voi olla syynä?

Tietysti verensokeria kannattaa mitata silloinkin, kun tuntuu huonolta, mutta jos et tiedä mistä lukemista se on pudonnut, arvot voivat näyttää hyviltä, etkä saa kokonaiskuvaa vs:n sahaamisesta.

Vaikka et saisi kiinni hirveän suurta vaihtelua, en menisi sanomaan, etteikö vaivasi voisi johtua sokereista. Pelkästään vs:n putoaminen alle oman paastotasosi voi olla se oireidesi (ainakin osan niistä) aiheuttaja, kuten asiantuntijatkin sanovat.

Lue lisää

Kiitokset keskusteluista.

Luin noita aikaisempia juttuja tästä. Tuli mieleen, että mullakin oli ennen paniikkikohtauksia ja pahoja tiheälyntisyysjaksoja. Olisikohan ne johtuneet sokerivajauksesta? Nykyiset neurologiset oireenikin voisivat ehkä johtua (aikaisemmista) hypoilun aiheuttamista vaurioista???

Yst. terveisin: mikä seuraus?

Hyponen kirjoitti:

silloin tällöin- mittauksilla, et varmaan saa mitään tolkkua verensokeriesi vaihteluista, vaan suosittelen vs:n mittaamista niin, että ensin aamulla paastoarvo ja sitten puolen tunnin välein esim. viiden tunnin ajan. Liuskojahan siinä menee, mutta se on pieni uhraus, jos saa selkeyttä tilanteeseen. Minun vikani löytyy juuri edm. kaltaisella mittauksella. Paastoarvoni on nykyään reilusti yli 5:n, ja vs nousee syönnin jälkeen usein noin ½-1 tunnin kohdalla 10:n tienoille. Reilu 1-1½ tuntia syönnistä ollaan sitten jo alle paastoarvon, 4:n tienoilla, jolloin oireet alkavat. Aivan aina näin ei tapahdu ja sokerien sahaaminen on selkeästi riippuvainen siitä minkä verran rasitan itseäni fyysisesti (myös keskittymistä vaativa työ, kiire ja stressi vaikuttavat selkeästi). Aamuisin tuo ylös-alas-liike on nopein ja voimakkain, mutta iltapäivisin ja iltaisin vs:n romahdus saattaa tulla vasta 3-5 tunnin kuluttua syönnistä, eivätkä oireet ole yleensä lähellekään aamuoireiden luokkaa. Yöt taas ovat jostakin kumman syystä vaikeita raskaan päivän jälkeen, vaikka äkkiä voisi kuvitella, että levossa sokerit pysyvät kurissa. Olin tässä taannoin 72 tunnin paastokokeessa ja siinäkin suurimmat verensokerin putoamiset tulivat yöllä nukkuessa. Osaako kukaan kertoa, mikä siihen voi olla syynä?

Tietysti verensokeria kannattaa mitata silloinkin, kun tuntuu huonolta, mutta jos et tiedä mistä lukemista se on pudonnut, arvot voivat näyttää hyviltä, etkä saa kokonaiskuvaa vs:n sahaamisesta.

Vaikka et saisi kiinni hirveän suurta vaihtelua, en menisi sanomaan, etteikö vaivasi voisi johtua sokereista. Pelkästään vs:n putoaminen alle oman paastotasosi voi olla se oireidesi (ainakin osan niistä) aiheuttaja, kuten asiantuntijatkin sanovat.

Lue lisää

>Olin tässä taannoin 72 tunnin paastokokeessa ja siinäkin suurimmat verensokerin putoamiset tulivat yöllä nukkuessa. Osaako kukaan kertoa, mikä siihen voi olla syynä?

Maksa toimii hiilihydraattien varastona ja yöaikaan se toimittaa verenkiertoon sokeria, kun sitä ei tule ravinnosta. Olisikohan maksasi ollut tyhjä?

mikä seuraus? kirjoitti:

Mitä mä teen, kun sokerin ollessa 5 alkaa nälkä? Siinä paikkeilla alkoi myös sokerirasituskokeessa ja tänään normaalielämässä. Annanko mennä ohi syömättä vai syönkö jotakin?

Rasituskokeessa nälkä meni ohi. Muut hypoglykemiaoireethan tulivat rasituskokeessa kolmen tunnin paikkeilla 4,6:ssa (lihasnykäykset, surinat, päänsärky ja tiheälyöntisyyskohtaukset, palelut, lihassäryt, sitten uneliaisuus), ja jatkuivat vaikka sokeri nousi sitten vähitellen. Oireet loppuivat vähitellen sokerin palatessa lähtöarvoa kohti (jäi 5 tunnissa 5,3:een vaikka paastoarvohan oli 5,8!). Mitä jos olisin ollut syömättä vielä kauemmin?

Tänä aamuna sokeri oli kuuden jälkeen 4,9 ja oli nälkä! Olen syönyt vähän valiä, sokeri kävi 7,3:ssa mutta oli kymmenen jälkeen taas 5,0 (nälkä).

Voisiko tämä sokereiden sahaaminen aiheuttaa lihasteni kipeytymisen, jota kestää aina kaksi päivää rasituksen jälkeen? Eivät ne totu rasitukseen niin etten tulisi kipeäksi ja väsyneeksi. Kai se lihominenkin johtuu tiheästä syöntitarpeesta.

Jatkan sokereiden seurantaa. Kun vaan tietäsi, milloin ja kuinka usein sitä pitäisi seurata. Miten sokeritautiset seuraavat?

Lue lisää

sana surinat?

>>Rasituskokeessa nälkä meni ohi. Muut hypoglykemiaoireethan tulivat rasituskokeessa kolmen tunnin paikkeilla 4,6:ssa (lihasnykäykset, surinat, päänsärky ja tiheälyöntisyyskohtaukset, palelut, lihassäryt, sitten uneliaisuus), ja jatkuivat vaikka sokeri nousi sitten vähitellen.>>

oireluettelossasi kirjoitti:

sana surinat?

>>Rasituskokeessa nälkä meni ohi. Muut hypoglykemiaoireethan tulivat rasituskokeessa kolmen tunnin paikkeilla 4,6:ssa (lihasnykäykset, surinat, päänsärky ja tiheälyöntisyyskohtaukset, palelut, lihassäryt, sitten uneliaisuus), ja jatkuivat vaikka sokeri nousi sitten vähitellen.>>

Lue lisää

semmoista lihastuntemusta, onkohan se sitten pienenpieniä lihasnykäyksiä, vai mitä lienee.

Kokeen ensimmäisen tunnin aikana sokeri putosi noustuaan 5,8:sta 9,3:een (0,5 h) puolessa tunnissa 6,4:ään, eli aika nopea pudotus (n. 3 yksikköä!). Silloin ei ollut muuta oiretta kuin käsivarsikipua ja jokusia lisälyöntejä. Sitten oli melko hidasta pudotusta (1,5 h 6,2 ja 2h 5,9).

Nälkäkouristukset alkoivat 2h 40 min kokeen alusta. 2 h sokeriarvo oli siis 5,9 ja 3 h 4,6. Oletan, että 2,5 h:n arvo, jota ei mitattu, olisi ollut viiden paikkeilla. Ei ole tietoa, kävikö sokeri ennen tai jälkeen 3h:n vielä alempana kuin 4,6 (on mahdollista, että kävi.

Pulssi heilahteli huimasti ylös-alas-ylös-alas kolmen tunnin molemmin puolin. Kolmen tunnin kohdalla oli siis se alin mitattu arvo 4,6, silloin olo lämpeni yhtäkkiä, saattoi johtua noista pulssiheilahteluista. Olisi ollut kiva tietää paljonko verenpaine heilahteli. Itsellä ei ollut muuta mahdollisuutta seurata oireita kuin mitata pulssia kelloon katsoen (lääkäri käski seurata oireita!). Betasalpaajaa en saanut käyttää edellisenä enkä tutkimuspäivänä.

Nopean lämpenemisen jälkeen alkoi vähän paleltaa (koska huone viileä) ja oli myös muita oireita, joita ei ollut listassa (alaleuan voimattomuutta, katseen kohdistusvaikeutta, pään huminaa, kirjoitusvaikeutta). Olo oli loppukokeen ajan välinpitämätön, näin kyllä mitä ympärillä tapahtui, mutta en halunnut skarpata.

Mm. käsinkirjoitusvaikeus on minulla uusi neurologinen oire. Kirjaimia jää pois (esim. ensimmäinen kirjain) tai kirjainten ylä- tai alalenkkejä nopeasti kirjoittaessani. Kirjoitusta joutuu korjailemaan. Aikaisemmin olen ollut aika tarkka kirjoituksessani. Lisäksi musiti- ja ajatusvaikeudet.

Siis, kysymykseesi: muistiinpanoissani on: 2h 40 min hyvin pieniä lihasnykäyksiä jaloissa, 2h 55 min lihasnykäyksiä ja äkillinen tiheälyöntisyyskohtaus (reilusti yli sadan -ei pysty laskemaan); 3h pulssi 67; 3h 15 min pulssi 106, pään huminaa YLEISSURINAA (ym. edellä lueteltua); 3h 20 min jaloissa SURISEE, sitten palelee; 3h 25 min pulssi 82 (kokeen lopussa 5h pulssi 63).

Siis hälytysoire nälkä tuli jossakin sokeri 5:n paikkeilla, mutta se meni ohi kun tuli muita oireita. Nekin vähenivät viiteen tuntiin mennessä. Mutta silloinkaan verensokeri ei ollut sama kuin lähtötilanteessa, oli siis 5,3 kun alussa oli 5,8.
Voi olla, että alussa yön paaston jäljiltä kompensoivat hormonit olivat nostaneet sokeria, että paastoarvo oli korkea. Ei ole aavistustakaan, mitä yöarvot olisivat. Ehkä joinakin öinä alhaiset ja joinakin ei, koska joskus on aamulla kiljuva nälkä, joskus ei niin nälkä.

Tuosta palelusta, kun joku sanoi, ettei se liity hypoglykemiaan. Tänään tuli jossakin vaiheessa äkkiä hiki, mutta sitten alkoi palella, koska olin hikisen kostea.

Vähän mystisiä juttuja nuo sokerivaihtelut. Eipä taida saada selkoa muuten kuin pitkällä tiheällä mittailulla.

mikä seuraus? kirjoitti:

semmoista lihastuntemusta, onkohan se sitten pienenpieniä lihasnykäyksiä, vai mitä lienee.

Kokeen ensimmäisen tunnin aikana sokeri putosi noustuaan 5,8:sta 9,3:een (0,5 h) puolessa tunnissa 6,4:ään, eli aika nopea pudotus (n. 3 yksikköä!). Silloin ei ollut muuta oiretta kuin käsivarsikipua ja jokusia lisälyöntejä. Sitten oli melko hidasta pudotusta (1,5 h 6,2 ja 2h 5,9).

Nälkäkouristukset alkoivat 2h 40 min kokeen alusta. 2 h sokeriarvo oli siis 5,9 ja 3 h 4,6. Oletan, että 2,5 h:n arvo, jota ei mitattu, olisi ollut viiden paikkeilla. Ei ole tietoa, kävikö sokeri ennen tai jälkeen 3h:n vielä alempana kuin 4,6 (on mahdollista, että kävi.

Pulssi heilahteli huimasti ylös-alas-ylös-alas kolmen tunnin molemmin puolin. Kolmen tunnin kohdalla oli siis se alin mitattu arvo 4,6, silloin olo lämpeni yhtäkkiä, saattoi johtua noista pulssiheilahteluista. Olisi ollut kiva tietää paljonko verenpaine heilahteli. Itsellä ei ollut muuta mahdollisuutta seurata oireita kuin mitata pulssia kelloon katsoen (lääkäri käski seurata oireita!). Betasalpaajaa en saanut käyttää edellisenä enkä tutkimuspäivänä.

Nopean lämpenemisen jälkeen alkoi vähän paleltaa (koska huone viileä) ja oli myös muita oireita, joita ei ollut listassa (alaleuan voimattomuutta, katseen kohdistusvaikeutta, pään huminaa, kirjoitusvaikeutta). Olo oli loppukokeen ajan välinpitämätön, näin kyllä mitä ympärillä tapahtui, mutta en halunnut skarpata.

Mm. käsinkirjoitusvaikeus on minulla uusi neurologinen oire. Kirjaimia jää pois (esim. ensimmäinen kirjain) tai kirjainten ylä- tai alalenkkejä nopeasti kirjoittaessani. Kirjoitusta joutuu korjailemaan. Aikaisemmin olen ollut aika tarkka kirjoituksessani. Lisäksi musiti- ja ajatusvaikeudet.

Siis, kysymykseesi: muistiinpanoissani on: 2h 40 min hyvin pieniä lihasnykäyksiä jaloissa, 2h 55 min lihasnykäyksiä ja äkillinen tiheälyöntisyyskohtaus (reilusti yli sadan -ei pysty laskemaan); 3h pulssi 67; 3h 15 min pulssi 106, pään huminaa YLEISSURINAA (ym. edellä lueteltua); 3h 20 min jaloissa SURISEE, sitten palelee; 3h 25 min pulssi 82 (kokeen lopussa 5h pulssi 63).

Siis hälytysoire nälkä tuli jossakin sokeri 5:n paikkeilla, mutta se meni ohi kun tuli muita oireita. Nekin vähenivät viiteen tuntiin mennessä. Mutta silloinkaan verensokeri ei ollut sama kuin lähtötilanteessa, oli siis 5,3 kun alussa oli 5,8.
Voi olla, että alussa yön paaston jäljiltä kompensoivat hormonit olivat nostaneet sokeria, että paastoarvo oli korkea. Ei ole aavistustakaan, mitä yöarvot olisivat. Ehkä joinakin öinä alhaiset ja joinakin ei, koska joskus on aamulla kiljuva nälkä, joskus ei niin nälkä.

Tuosta palelusta, kun joku sanoi, ettei se liity hypoglykemiaan. Tänään tuli jossakin vaiheessa äkkiä hiki, mutta sitten alkoi palella, koska olin hikisen kostea.

Vähän mystisiä juttuja nuo sokerivaihtelut. Eipä taida saada selkoa muuten kuin pitkällä tiheällä mittailulla.

Lue lisää

hypoglykemian oireisiin, kuten palelukin ja kylmä iho!

Hyponen kirjoitti:

silloin tällöin- mittauksilla, et varmaan saa mitään tolkkua verensokeriesi vaihteluista, vaan suosittelen vs:n mittaamista niin, että ensin aamulla paastoarvo ja sitten puolen tunnin välein esim. viiden tunnin ajan. Liuskojahan siinä menee, mutta se on pieni uhraus, jos saa selkeyttä tilanteeseen. Minun vikani löytyy juuri edm. kaltaisella mittauksella. Paastoarvoni on nykyään reilusti yli 5:n, ja vs nousee syönnin jälkeen usein noin ½-1 tunnin kohdalla 10:n tienoille. Reilu 1-1½ tuntia syönnistä ollaan sitten jo alle paastoarvon, 4:n tienoilla, jolloin oireet alkavat. Aivan aina näin ei tapahdu ja sokerien sahaaminen on selkeästi riippuvainen siitä minkä verran rasitan itseäni fyysisesti (myös keskittymistä vaativa työ, kiire ja stressi vaikuttavat selkeästi). Aamuisin tuo ylös-alas-liike on nopein ja voimakkain, mutta iltapäivisin ja iltaisin vs:n romahdus saattaa tulla vasta 3-5 tunnin kuluttua syönnistä, eivätkä oireet ole yleensä lähellekään aamuoireiden luokkaa. Yöt taas ovat jostakin kumman syystä vaikeita raskaan päivän jälkeen, vaikka äkkiä voisi kuvitella, että levossa sokerit pysyvät kurissa. Olin tässä taannoin 72 tunnin paastokokeessa ja siinäkin suurimmat verensokerin putoamiset tulivat yöllä nukkuessa. Osaako kukaan kertoa, mikä siihen voi olla syynä?

Tietysti verensokeria kannattaa mitata silloinkin, kun tuntuu huonolta, mutta jos et tiedä mistä lukemista se on pudonnut, arvot voivat näyttää hyviltä, etkä saa kokonaiskuvaa vs:n sahaamisesta.

Vaikka et saisi kiinni hirveän suurta vaihtelua, en menisi sanomaan, etteikö vaivasi voisi johtua sokereista. Pelkästään vs:n putoaminen alle oman paastotasosi voi olla se oireidesi (ainakin osan niistä) aiheuttaja, kuten asiantuntijatkin sanovat.

Lue lisää

luultavasti hypoglycemic on englannin kielista kirjallisuutta sairautesta hoitona on hyvin tarkka ruoka valio

mikä seuraus? kirjoitti:

semmoista lihastuntemusta, onkohan se sitten pienenpieniä lihasnykäyksiä, vai mitä lienee.

Kokeen ensimmäisen tunnin aikana sokeri putosi noustuaan 5,8:sta 9,3:een (0,5 h) puolessa tunnissa 6,4:ään, eli aika nopea pudotus (n. 3 yksikköä!). Silloin ei ollut muuta oiretta kuin käsivarsikipua ja jokusia lisälyöntejä. Sitten oli melko hidasta pudotusta (1,5 h 6,2 ja 2h 5,9).

Nälkäkouristukset alkoivat 2h 40 min kokeen alusta. 2 h sokeriarvo oli siis 5,9 ja 3 h 4,6. Oletan, että 2,5 h:n arvo, jota ei mitattu, olisi ollut viiden paikkeilla. Ei ole tietoa, kävikö sokeri ennen tai jälkeen 3h:n vielä alempana kuin 4,6 (on mahdollista, että kävi.

Pulssi heilahteli huimasti ylös-alas-ylös-alas kolmen tunnin molemmin puolin. Kolmen tunnin kohdalla oli siis se alin mitattu arvo 4,6, silloin olo lämpeni yhtäkkiä, saattoi johtua noista pulssiheilahteluista. Olisi ollut kiva tietää paljonko verenpaine heilahteli. Itsellä ei ollut muuta mahdollisuutta seurata oireita kuin mitata pulssia kelloon katsoen (lääkäri käski seurata oireita!). Betasalpaajaa en saanut käyttää edellisenä enkä tutkimuspäivänä.

Nopean lämpenemisen jälkeen alkoi vähän paleltaa (koska huone viileä) ja oli myös muita oireita, joita ei ollut listassa (alaleuan voimattomuutta, katseen kohdistusvaikeutta, pään huminaa, kirjoitusvaikeutta). Olo oli loppukokeen ajan välinpitämätön, näin kyllä mitä ympärillä tapahtui, mutta en halunnut skarpata.

Mm. käsinkirjoitusvaikeus on minulla uusi neurologinen oire. Kirjaimia jää pois (esim. ensimmäinen kirjain) tai kirjainten ylä- tai alalenkkejä nopeasti kirjoittaessani. Kirjoitusta joutuu korjailemaan. Aikaisemmin olen ollut aika tarkka kirjoituksessani. Lisäksi musiti- ja ajatusvaikeudet.

Siis, kysymykseesi: muistiinpanoissani on: 2h 40 min hyvin pieniä lihasnykäyksiä jaloissa, 2h 55 min lihasnykäyksiä ja äkillinen tiheälyöntisyyskohtaus (reilusti yli sadan -ei pysty laskemaan); 3h pulssi 67; 3h 15 min pulssi 106, pään huminaa YLEISSURINAA (ym. edellä lueteltua); 3h 20 min jaloissa SURISEE, sitten palelee; 3h 25 min pulssi 82 (kokeen lopussa 5h pulssi 63).

Siis hälytysoire nälkä tuli jossakin sokeri 5:n paikkeilla, mutta se meni ohi kun tuli muita oireita. Nekin vähenivät viiteen tuntiin mennessä. Mutta silloinkaan verensokeri ei ollut sama kuin lähtötilanteessa, oli siis 5,3 kun alussa oli 5,8.
Voi olla, että alussa yön paaston jäljiltä kompensoivat hormonit olivat nostaneet sokeria, että paastoarvo oli korkea. Ei ole aavistustakaan, mitä yöarvot olisivat. Ehkä joinakin öinä alhaiset ja joinakin ei, koska joskus on aamulla kiljuva nälkä, joskus ei niin nälkä.

Tuosta palelusta, kun joku sanoi, ettei se liity hypoglykemiaan. Tänään tuli jossakin vaiheessa äkkiä hiki, mutta sitten alkoi palella, koska olin hikisen kostea.

Vähän mystisiä juttuja nuo sokerivaihtelut. Eipä taida saada selkoa muuten kuin pitkällä tiheällä mittailulla.

Lue lisää

Heippa

Palelusta:
Palelu voidaan lukea oireeksi, kyllä, mutta vasta tuskanhien/kylmänhien jälkeen, kun olo alkaa korjaantumaan ja hiki (kosteus) haihtuu iholta. Olen kokenut hypoja sekä terveenä että diabetesta sairastavana niin monesti jo lähes kymmenen vuoden ajan, että tiedän mistä puhun.

Hyponen:
Valitettavasti kotimittauksilla ei voida todeta kovin tarkasti putoaako vs alle paastotasojen, sen takia tarkka mittailu ei hyödytä, jos heilahtelut eivät ole selkeitä. Kotimittarit nimittäin valehtelevat jonkun verran (oma mittarini jopa 0,3 - 0,5 yksikköä). Mikäli vs:n heilahtelut eivät ole sairaalan/terveysaseman testeissä suurempia kuin n. 2 - 3 yksikköä niin en lähtisi jatkuviin kotimittauksiin, koska sokerirasituksessa nautitaan sokeria niin paljon, että harvempi kotona niin paljoa sitä syö. Sen takia suosittelen mittaamista lähinnä aamuisin ja silloin kun on erityisen huono olo (esim. epäilee hypoa ja haluaa sille varmistuksen mittaamalla) ja seuraamaan aterian jälkeisiä arvoja. Esim. ennen aterioita ei kannata ei-diabeetikon mitata sokereita, koska ennen ateriaa -arvojen mittaus perustuu vain siihen, että osaa pistää oikein. Lisäksi, jos on jo todettu relatiivinen (näinkö se suomennettiin?) hypoglykemia, niin tarviiko sitä toistuvasti todeta omin mittauksin? Liuskat kun ovat todella kalliita.

Mikä seuraus?:
Kilpirauhasarvosi ovat vajaatoiminnan rajalla (viitearvojen mukaan ne ovat ok, mutta tiedän lääkäreitä, joiden mukaan ne olisivat vajaatoimintaa) ja hyvältä lääkäriltä saattaisit saada koelääkityksen, mikä totta kai lopetetaan, jos se ei ole poistanut oireitasi. Endokrinologi tosin on myös diabeteksen (ja mahdollisesti hypoglykemiankin) asiantuntija, joten siksi kehoitin käymään siellä, mikäli epäilet, että sokeriaineenvaihdunnassasi olisi häikkää.

t. söpö...

Nimetön kirjoitti:

Heippa

Palelusta:
Palelu voidaan lukea oireeksi, kyllä, mutta vasta tuskanhien/kylmänhien jälkeen, kun olo alkaa korjaantumaan ja hiki (kosteus) haihtuu iholta. Olen kokenut hypoja sekä terveenä että diabetesta sairastavana niin monesti jo lähes kymmenen vuoden ajan, että tiedän mistä puhun.

Hyponen:
Valitettavasti kotimittauksilla ei voida todeta kovin tarkasti putoaako vs alle paastotasojen, sen takia tarkka mittailu ei hyödytä, jos heilahtelut eivät ole selkeitä. Kotimittarit nimittäin valehtelevat jonkun verran (oma mittarini jopa 0,3 - 0,5 yksikköä). Mikäli vs:n heilahtelut eivät ole sairaalan/terveysaseman testeissä suurempia kuin n. 2 - 3 yksikköä niin en lähtisi jatkuviin kotimittauksiin, koska sokerirasituksessa nautitaan sokeria niin paljon, että harvempi kotona niin paljoa sitä syö. Sen takia suosittelen mittaamista lähinnä aamuisin ja silloin kun on erityisen huono olo (esim. epäilee hypoa ja haluaa sille varmistuksen mittaamalla) ja seuraamaan aterian jälkeisiä arvoja. Esim. ennen aterioita ei kannata ei-diabeetikon mitata sokereita, koska ennen ateriaa -arvojen mittaus perustuu vain siihen, että osaa pistää oikein. Lisäksi, jos on jo todettu relatiivinen (näinkö se suomennettiin?) hypoglykemia, niin tarviiko sitä toistuvasti todeta omin mittauksin? Liuskat kun ovat todella kalliita.

Mikä seuraus?:
Kilpirauhasarvosi ovat vajaatoiminnan rajalla (viitearvojen mukaan ne ovat ok, mutta tiedän lääkäreitä, joiden mukaan ne olisivat vajaatoimintaa) ja hyvältä lääkäriltä saattaisit saada koelääkityksen, mikä totta kai lopetetaan, jos se ei ole poistanut oireitasi. Endokrinologi tosin on myös diabeteksen (ja mahdollisesti hypoglykemiankin) asiantuntija, joten siksi kehoitin käymään siellä, mikäli epäilet, että sokeriaineenvaihdunnassasi olisi häikkää.

t. söpö...

Lue lisää

ovat tässä vaivassa kyllä niin selkeitä, että kotimittauksista on kyllä hyötyä, jos nyt mittari ei näytä ihan mitä sattuu. Itse olen mitannut verensokereitani usealla eri mittarilla aikojen kuluessa ja hyvin samanlaisia tulokset ovat olleet. Lisäksi mittarin toimivuutta ja lukemien oikeellisuutta voi aina tarkistaa. Nykyisen mittarini toiminta on tarkistettu joitakin kertoja niin, että olen mitannut vs:n juuri ennen laboratorioon menoa, ja ero lab.tulokseen on ollut 0,2-0,3 yksikköä. Noin pienillä heitoilla ei ole juurikaan merkitystä, kun vs putoaa useita yksikköjä tunnin aikana ja reilusti (esim. 1,8 mmol/l) alle oman paastotason. Relative hypoglycemiaksi katsotaan vs:n putoaminen yli 2,6 mmol/l tunnissa hypoglykemian oireet, ja/tai vs:n putoaminen yli 1,2 mmol/l alle oman paastotason hypoglykemian oireet. Asiantuntijat korostavat oireiden merkitystä diagnostiikassa ja sitä, että samanlaiset vs-vaihtelut eivät aiheuta oireita kaikille!

Relative hypoglycemiaa ei voi todeta oikein muuten, kuin mittaamalla paastoarvon ja sitten muutaman tunnin ajan, puolen tunnin välein. (Tietysti, jos on mitannut paastoarvon ja oireiden alettua saa vs:n mittauksessa huomattavasti matalamman arvon kuin paastoarvo oli, saa jotakin viitteitä.) Jatkuvia mittauksia ei tietenkään tarvita tuossa muodossa, vaan kun vika on todennettu, riittää paastoarvojen seuraaminen ja vs:n mittaaminen silloin, kun on huono olo (eikä aina silloinkaan). Itse mittaan myös aterian jälkeisiä arvoja joskus, koska olen saanut yli 10:n arvoja, sekä hypojen jälkeisiä, koska ne ovat vieläkin korkeampia (esim. 12).

Koitko kauankin hypoja ennen diabetekseen sairastumistasi? Minullekin on siis sanottu, että oireeni saattavat johtua siitä, että diabetes tekee tuloaan ja haima käy ylikierroksilla. Kauan se vain minun tapauksessani näyttää kestävän, kun "haima on vedellyt viimeisiään" yli kymmenen vuotta (lievempiä oireita jo sitäkin ennen)...

dbt kirjoitti:

>Olin tässä taannoin 72 tunnin paastokokeessa ja siinäkin suurimmat verensokerin putoamiset tulivat yöllä nukkuessa. Osaako kukaan kertoa, mikä siihen voi olla syynä?

Maksa toimii hiilihydraattien varastona ja yöaikaan se toimittaa verenkiertoon sokeria, kun sitä ei tule ravinnosta. Olisikohan maksasi ollut tyhjä?

Lue lisää

selittää varmaan asiaa. Jotenkin vain kummastuttaa se, että miksi minulla näyttää olevan niin, että heti nukahdettuani tulee tavallista nopeampi verensokerin lasku. Saman olen havainnut siis kotona silloin kun olen päivällä rasittanut itseäni enemmän ja myöskin siellä sairaalassa paastokokeessa.

Hyponen kirjoitti:

ovat tässä vaivassa kyllä niin selkeitä, että kotimittauksista on kyllä hyötyä, jos nyt mittari ei näytä ihan mitä sattuu. Itse olen mitannut verensokereitani usealla eri mittarilla aikojen kuluessa ja hyvin samanlaisia tulokset ovat olleet. Lisäksi mittarin toimivuutta ja lukemien oikeellisuutta voi aina tarkistaa. Nykyisen mittarini toiminta on tarkistettu joitakin kertoja niin, että olen mitannut vs:n juuri ennen laboratorioon menoa, ja ero lab.tulokseen on ollut 0,2-0,3 yksikköä. Noin pienillä heitoilla ei ole juurikaan merkitystä, kun vs putoaa useita yksikköjä tunnin aikana ja reilusti (esim. 1,8 mmol/l) alle oman paastotason. Relative hypoglycemiaksi katsotaan vs:n putoaminen yli 2,6 mmol/l tunnissa hypoglykemian oireet, ja/tai vs:n putoaminen yli 1,2 mmol/l alle oman paastotason hypoglykemian oireet. Asiantuntijat korostavat oireiden merkitystä diagnostiikassa ja sitä, että samanlaiset vs-vaihtelut eivät aiheuta oireita kaikille!

Relative hypoglycemiaa ei voi todeta oikein muuten, kuin mittaamalla paastoarvon ja sitten muutaman tunnin ajan, puolen tunnin välein. (Tietysti, jos on mitannut paastoarvon ja oireiden alettua saa vs:n mittauksessa huomattavasti matalamman arvon kuin paastoarvo oli, saa jotakin viitteitä.) Jatkuvia mittauksia ei tietenkään tarvita tuossa muodossa, vaan kun vika on todennettu, riittää paastoarvojen seuraaminen ja vs:n mittaaminen silloin, kun on huono olo (eikä aina silloinkaan). Itse mittaan myös aterian jälkeisiä arvoja joskus, koska olen saanut yli 10:n arvoja, sekä hypojen jälkeisiä, koska ne ovat vieläkin korkeampia (esim. 12).

Koitko kauankin hypoja ennen diabetekseen sairastumistasi? Minullekin on siis sanottu, että oireeni saattavat johtua siitä, että diabetes tekee tuloaan ja haima käy ylikierroksilla. Kauan se vain minun tapauksessani näyttää kestävän, kun "haima on vedellyt viimeisiään" yli kymmenen vuotta (lievempiä oireita jo sitäkin ennen)...

Lue lisää

Hyponen,Hyponen
Meneppä tutustumaan sinne MEN 1 sivustolle.Voisi löytyä jotain tietoa sinullekkin.

Hyponen kirjoitti:

selittää varmaan asiaa. Jotenkin vain kummastuttaa se, että miksi minulla näyttää olevan niin, että heti nukahdettuani tulee tavallista nopeampi verensokerin lasku. Saman olen havainnut siis kotona silloin kun olen päivällä rasittanut itseäni enemmän ja myöskin siellä sairaalassa paastokokeessa.

Lue lisää

Pitänyt sinulle joskus vastata tähän alhaisten yösokereiden murheeseen omalla tarinalla. En vain ole nähnyt, miten se oikeastaan sinua auttaisi, mutta tässä -just for the record- d1 kokemuksia:

Aikoinaan kun vaihdoin pitkävaikutteista insuliinia Protaplanista Lantukseen jouduin murheisiin tuon yösokerin kanssa. Kun lantuksen määrää yritti saada kohdalleen, niin ne lukemat mitä ohjeen mukaisesti laskin, olivat aivan liian suuret. Yöksi piti tankata itsensä vs 15, joka aamulla oli kuitenkin vain 5. Hypon pelossa ei meinannut uskaltaa nukahtaa. Karmea tilanne. Koskaan mulle ei tullut yöllä hypoa, mutta verensokereiden lasku omalle oikealle paastoarvolle tapahtui aina ja hyvin pienillä insuliinimäärillä. Vasta nyt pari vuotta noiden
alkuvaiheiden jälkeen alan olla siinä määrässä, mitä sen annostuksen olisi pitänyt (teoreettisesti) olla jo silloin alussa.

En tiedä mitä, mutta unessa tapahtuu kyllä ihmeellisiä asioita. Hermostokuviotkin vaihtuvat aivan toisenlaisiksi. Oma unirakenteeni on, että on vaikeaa sekä nukahtaa että herätä. Näin aivan riipumatta stressistä tai siitä kuinka paljon on nukkunut. Jos on murheita, niin sitten se on vain vielä vaikeampaa. Uni on kyllä syvää, ei voi moittia, jos sinne asti sitten pääsee:)

No, eipä tainnut auttaa mihinkään, mutta tulipahan
sympatiseerattua:D

kurre kirjoitti:

Pitänyt sinulle joskus vastata tähän alhaisten yösokereiden murheeseen omalla tarinalla. En vain ole nähnyt, miten se oikeastaan sinua auttaisi, mutta tässä -just for the record- d1 kokemuksia:

Aikoinaan kun vaihdoin pitkävaikutteista insuliinia Protaplanista Lantukseen jouduin murheisiin tuon yösokerin kanssa. Kun lantuksen määrää yritti saada kohdalleen, niin ne lukemat mitä ohjeen mukaisesti laskin, olivat aivan liian suuret. Yöksi piti tankata itsensä vs 15, joka aamulla oli kuitenkin vain 5. Hypon pelossa ei meinannut uskaltaa nukahtaa. Karmea tilanne. Koskaan mulle ei tullut yöllä hypoa, mutta verensokereiden lasku omalle oikealle paastoarvolle tapahtui aina ja hyvin pienillä insuliinimäärillä. Vasta nyt pari vuotta noiden
alkuvaiheiden jälkeen alan olla siinä määrässä, mitä sen annostuksen olisi pitänyt (teoreettisesti) olla jo silloin alussa.

En tiedä mitä, mutta unessa tapahtuu kyllä ihmeellisiä asioita. Hermostokuviotkin vaihtuvat aivan toisenlaisiksi. Oma unirakenteeni on, että on vaikeaa sekä nukahtaa että herätä. Näin aivan riipumatta stressistä tai siitä kuinka paljon on nukkunut. Jos on murheita, niin sitten se on vain vielä vaikeampaa. Uni on kyllä syvää, ei voi moittia, jos sinne asti sitten pääsee:)

No, eipä tainnut auttaa mihinkään, mutta tulipahan
sympatiseerattua:D

Lue lisää

Illalla joutuu vähän tankkaamaan, jouduin jo ennenkö sain edes pitkäaikaisia insuliineja käyttööni. Olen epäillyt jo pitkään, että välillä öisin verensokerini laskee melko alas, mistä syystä paastoarvot on silloin tällöin koholla (oma keho on korjannut tilanteen liiankin voimakkaasti). Kerran kun nimittäin heräsin tavallista aikaisemmin niin verensokerini oli vain 3. Hupsii. Ilmeisesti en yleensä herää alhaisen vs:n aiheuttamaan huonoon oloon. Eli minunkin unen syvyys on... noh erittäin syvä, jos vaan uni tulee silmään :).

Kirjoitan nyt tähän samaan kohtaan vastauksen Hyposelle tilaa säästääkseni. Eli minulla on ollut d1 vasta puolisen vuotta diagnosoituna, mutta hypoja (tai ainakin hypo-oireita) on ollut yläasteelta lähtien... en ihan tarkkaan muista koska ne alkoivat, mutta varmaan jotain kahdeksan vuotta niitä on ainakin ollut. Pitkään siis odottelin niiden oireiden kanssa ennenkö hain hoitoa (ja kun sitä hain niin tulos olikin diabetes ja vieläpä 1 tyyppiä) - joskin valitin usein kouluterkkareille kiljuvaa nälkää ja heikkoa oloa, mutta ohjeena oli aina että syö pieniä määriä useasti. Minusta minut olisi pitänyt ottaa jo tuolloin vakavammin (mitata ainakin vs), sillä jossain vaiheessa painonikin putosi pari kiloa (jotka kyllä sain takaisin lisäämällä kaikkea epäterveellistä ruokavaliooni, mistä taas hampaat tykkäsivät), mutta terkkarit syyllistivät vain ja kyselivät anoreksiasta. Sain monta kertaa todistella, että syön v*tusti, enemmän kuin kaikki ikätoverini, vaikka olen paljon pienempi jne. :) Veikkaan siis, että olen jo silloin ollut vähän diabeettinen, mitä kukaan ei vain tajunnut. Kokeiden mukaan mitään vaurioita kuitenkaan ei ole syntynyt, muuta kuin että olen edelleen tosi hoikka ja painoa on vaikea saada lisää. Vaikkakin koko sukumme on täynnä hoikkia, mutta ei ehkä ihan näin hoikkia kuitenkaan (esim. sisarukset hyvin samanmallisia, mutta terveitä ja 10 kg painavampia :)). Toivotaan, että sinulle ei kehity diabetesta, mutta se on ihan mahdollista omien kokemusteni perusteella. Kerroit, että vs voi olla sinulla aterioiden jälkeen jopa 12, hui! Minullakaan se ei tuon huonompi välttämättä olisi, jos jättäisin pistämättä. Ja toisella meistä on d ja toisella ei :). Minun arvothan ei koskaan ollu mitenkään järkyttävän huonot (normaalisti vs d1:ssä on yli 20 kun diagnosoidaan). Minulla diagnoosi perustui melko korkean vs:n lisäksi vasta-aineisiin, joita löytyi verestäni.

Sinua varmaan kiinnostaa, millä arvoilla sain d1:n diagnoosin. Paastoarvo oli 7, sitten tehtiin sokerirasitus, jossa 2h arvo oli 17, -> suoraan päivystykseen, jossa arvo olikin n. 4h kohdalla 4. Että näin minulla :p.

Asiasta toiseen, kun nyt tuli kerrottua noi arvot, niin kerrompa vielä senkin, että ei tullut hypo-oireita vielä tuolloin, eli minulla on oirehtiminen selkeesti sidoksissa siihen, että vs laskee alle 4:n, mutta en tunne muutenkaan kovin hyvin vs:n vaihteluita. Tunnistan olotilasta vain tosi korkeat ja tosi matalat arvot.

Tulipahan pitkä stoori, toivottavasti jollekin on jostain apua, tai ainakin mielenkiinnosta jaksoi lukea :).

t. söpö...

kurre kirjoitti:

Pitänyt sinulle joskus vastata tähän alhaisten yösokereiden murheeseen omalla tarinalla. En vain ole nähnyt, miten se oikeastaan sinua auttaisi, mutta tässä -just for the record- d1 kokemuksia:

Aikoinaan kun vaihdoin pitkävaikutteista insuliinia Protaplanista Lantukseen jouduin murheisiin tuon yösokerin kanssa. Kun lantuksen määrää yritti saada kohdalleen, niin ne lukemat mitä ohjeen mukaisesti laskin, olivat aivan liian suuret. Yöksi piti tankata itsensä vs 15, joka aamulla oli kuitenkin vain 5. Hypon pelossa ei meinannut uskaltaa nukahtaa. Karmea tilanne. Koskaan mulle ei tullut yöllä hypoa, mutta verensokereiden lasku omalle oikealle paastoarvolle tapahtui aina ja hyvin pienillä insuliinimäärillä. Vasta nyt pari vuotta noiden
alkuvaiheiden jälkeen alan olla siinä määrässä, mitä sen annostuksen olisi pitänyt (teoreettisesti) olla jo silloin alussa.

En tiedä mitä, mutta unessa tapahtuu kyllä ihmeellisiä asioita. Hermostokuviotkin vaihtuvat aivan toisenlaisiksi. Oma unirakenteeni on, että on vaikeaa sekä nukahtaa että herätä. Näin aivan riipumatta stressistä tai siitä kuinka paljon on nukkunut. Jos on murheita, niin sitten se on vain vielä vaikeampaa. Uni on kyllä syvää, ei voi moittia, jos sinne asti sitten pääsee:)

No, eipä tainnut auttaa mihinkään, mutta tulipahan
sympatiseerattua:D

Lue lisää

on kyllä viheliäinen. Monet kerrat olen istunut sängyssä ja yrittänyt pitää itseäni väkisin hereillä (ja esim. lukea), kun olo on ollut huono ja sokerit ovat olleet vuoristoradassa. Nukahtaminen pelottaa silloin, koska kokemuksesta tietää, että usein sitä herää vasta sitten, kun oireet ovat jo päässeet todella pahoiksi. Kun kerroin eräälle lääkärille yöongelmastani, hän tarjosi unilääkettä, että saan nukkua... niinpä niin...

Tuo verensokerin suuri ja nopea pudotus unen aikana on kyllä outo juttu. Samoin olen huomannut, että hypot (/oireet) eivät tule minulla useinkaan liikunnan aikana, vaan vasta sen loputtua, ja esim. iltapäivällä tapahtunut liikunta tuntuu vaikuttavan sokereihin vielä yölläkin. Joku diabeetikko kirjoitti jossakin, että hänellä vs usein jopa nousee liikunnan aikana ja laskee voimakkaasti vasta liikunnan loputtua. En ole oikein perillä siitä millä mekanismilla tuo ilmiö tapahtuu ja mikä siihen on syynä, enkä ole jaksanut asiaa alkaa selvittämään.

Sympatiseeraaminen auttaa kummasti :)

söpö... kirjoitti:

Illalla joutuu vähän tankkaamaan, jouduin jo ennenkö sain edes pitkäaikaisia insuliineja käyttööni. Olen epäillyt jo pitkään, että välillä öisin verensokerini laskee melko alas, mistä syystä paastoarvot on silloin tällöin koholla (oma keho on korjannut tilanteen liiankin voimakkaasti). Kerran kun nimittäin heräsin tavallista aikaisemmin niin verensokerini oli vain 3. Hupsii. Ilmeisesti en yleensä herää alhaisen vs:n aiheuttamaan huonoon oloon. Eli minunkin unen syvyys on... noh erittäin syvä, jos vaan uni tulee silmään :).

Kirjoitan nyt tähän samaan kohtaan vastauksen Hyposelle tilaa säästääkseni. Eli minulla on ollut d1 vasta puolisen vuotta diagnosoituna, mutta hypoja (tai ainakin hypo-oireita) on ollut yläasteelta lähtien... en ihan tarkkaan muista koska ne alkoivat, mutta varmaan jotain kahdeksan vuotta niitä on ainakin ollut. Pitkään siis odottelin niiden oireiden kanssa ennenkö hain hoitoa (ja kun sitä hain niin tulos olikin diabetes ja vieläpä 1 tyyppiä) - joskin valitin usein kouluterkkareille kiljuvaa nälkää ja heikkoa oloa, mutta ohjeena oli aina että syö pieniä määriä useasti. Minusta minut olisi pitänyt ottaa jo tuolloin vakavammin (mitata ainakin vs), sillä jossain vaiheessa painonikin putosi pari kiloa (jotka kyllä sain takaisin lisäämällä kaikkea epäterveellistä ruokavaliooni, mistä taas hampaat tykkäsivät), mutta terkkarit syyllistivät vain ja kyselivät anoreksiasta. Sain monta kertaa todistella, että syön v*tusti, enemmän kuin kaikki ikätoverini, vaikka olen paljon pienempi jne. :) Veikkaan siis, että olen jo silloin ollut vähän diabeettinen, mitä kukaan ei vain tajunnut. Kokeiden mukaan mitään vaurioita kuitenkaan ei ole syntynyt, muuta kuin että olen edelleen tosi hoikka ja painoa on vaikea saada lisää. Vaikkakin koko sukumme on täynnä hoikkia, mutta ei ehkä ihan näin hoikkia kuitenkaan (esim. sisarukset hyvin samanmallisia, mutta terveitä ja 10 kg painavampia :)). Toivotaan, että sinulle ei kehity diabetesta, mutta se on ihan mahdollista omien kokemusteni perusteella. Kerroit, että vs voi olla sinulla aterioiden jälkeen jopa 12, hui! Minullakaan se ei tuon huonompi välttämättä olisi, jos jättäisin pistämättä. Ja toisella meistä on d ja toisella ei :). Minun arvothan ei koskaan ollu mitenkään järkyttävän huonot (normaalisti vs d1:ssä on yli 20 kun diagnosoidaan). Minulla diagnoosi perustui melko korkean vs:n lisäksi vasta-aineisiin, joita löytyi verestäni.

Sinua varmaan kiinnostaa, millä arvoilla sain d1:n diagnoosin. Paastoarvo oli 7, sitten tehtiin sokerirasitus, jossa 2h arvo oli 17, -> suoraan päivystykseen, jossa arvo olikin n. 4h kohdalla 4. Että näin minulla :p.

Asiasta toiseen, kun nyt tuli kerrottua noi arvot, niin kerrompa vielä senkin, että ei tullut hypo-oireita vielä tuolloin, eli minulla on oirehtiminen selkeesti sidoksissa siihen, että vs laskee alle 4:n, mutta en tunne muutenkaan kovin hyvin vs:n vaihteluita. Tunnistan olotilasta vain tosi korkeat ja tosi matalat arvot.

Tulipahan pitkä stoori, toivottavasti jollekin on jostain apua, tai ainakin mielenkiinnosta jaksoi lukea :).

t. söpö...

Lue lisää

on kohonnut pikkuhiljaa, mutta korkein mitattu on muistaakseni 6,1, eli ei vielä paha. Normaalisti aterian jälkeiset korkeimmat vs:t pysyvät minulla 9-10:n tienoilla, mutta joskus kun minulla on hypo-oireita ja sitten syön, vs nousee noihin korkeampiin lukemiin, eli sekin käsittääkseni osoittaa, että vastavaikuttajahormonit ovat töissään, eikä ole kyse pelkästään tuntemuksista.

Mikähän lienee selitys siihen, että toisilla vs kärsii tulla alas hirmuisen korkealta ja kovaa, elimistön sen kummemmin reagoimatta (kuten esim. sinulla näyttää olevan), kun taas toisilla vastavaikuttajat hyökkäävät hommiin paljon vähemmästä. Hyvähän se on, että ne estävät verensokeria romahtamasta kauhean mataliin lukemiin, mutta inhottavat oireet ne kyllä saavat aikaan.

Travemynde kirjoitti:

Hyponen,Hyponen
Meneppä tutustumaan sinne MEN 1 sivustolle.Voisi löytyä jotain tietoa sinullekkin.

asiasta, mutta en vielä perehtynyt siihen kovin syvällisesti...

kalle kirjoitti:

luultavasti hypoglycemic on englannin kielista kirjallisuutta sairautesta hoitona on hyvin tarkka ruoka valio

on minullakin tarkka ja ravitsemusterapeutin kanssa suunniteltu. Ruokavalion lisäksi kovan fyysisen rasituksen, kiireen ja stressin välttäminen pitävät sokereita kurissa. Miten sitä kiirettä ja stressiä sitten nykymaailmassa vältetään, onkin sitten toinen juttu..;)

Hyponen kirjoitti:

on minullakin tarkka ja ravitsemusterapeutin kanssa suunniteltu. Ruokavalion lisäksi kovan fyysisen rasituksen, kiireen ja stressin välttäminen pitävät sokereita kurissa. Miten sitä kiirettä ja stressiä sitten nykymaailmassa vältetään, onkin sitten toinen juttu..;)

Lue lisää

Mulla onkin varmaan kroonisen väsymysoireyhtymän jälkitila. Huolestuin kovasti, kun luin siitä. Oireideni syy varmaan selvisi. En taida uskaltaa enää paljon rasittaa itseäni. Eipä kukaan varoittanut. Millainen lääkäri ymmärtäisi? Huoh!

Mistä niitä ravitsemusterapeutteja löytyy ja paljonko niiden taksat ovat?

mikä seuraus? kirjoitti:

Mulla onkin varmaan kroonisen väsymysoireyhtymän jälkitila. Huolestuin kovasti, kun luin siitä. Oireideni syy varmaan selvisi. En taida uskaltaa enää paljon rasittaa itseäni. Eipä kukaan varoittanut. Millainen lääkäri ymmärtäisi? Huoh!

Mistä niitä ravitsemusterapeutteja löytyy ja paljonko niiden taksat ovat?

Lue lisää

En ollut koskaan kuullutkaan koko kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Googletin siitä luettuani viestisi ja erittäin mielenkiintoinen asia on.
http://cfs.gehennom.org/tietoa.html

Olen monesti meinannut kysyä muilta oireilijoilta, että liittyykö oireidenne alkamiseen vaikeaa infektiotautia, mutta jotenkin asia on vain tuntunut niin kaukaa haetulta... Itse nimittäin sairastin aikoinaan (alkoi noin vuosi ennen sen ensimmäisen todella pahan hypo/heikotuskohtauksen tulemista) keuhkokuumeen, josta en meinannut toipua, en sitten millään. Sain keuhkokuumeen huhtikuussa ja muistan, että vielä syksyllä söin ties monettako antibioottikuuria, kun itsepäinen yskä ja hengenahdistus eivät loppuneet. Lääkärini oli enemmän huolissaan minusta kuin minä itse, joka puolikuntoisena elin nuoruuden "kaikkivoipaisuustunnelmissa" aivan kuin olisin terve; opiskelin, tein töitä, urheilin ja vapaa-ajat menin täysillä ystävien kanssa missä milloinkin. Aloin sitten kärsiä enemmän ja enemmän rytmihäiriöistä, luita ja ytimiä jäytävistä kivuista, lihasten heikkoudesta ja yleisestä huonovointisuudesta. Edelleen elämänmeno jatkui kaikesta huolimatta lähes samanlaisena, kunnes sain sitten sen ensimmäisen rajun kohtauksen (heikotus, vapina, rytmihäiriöt, näköhäiriöt) ollessani lenkillä ystäväni kanssa. Koen, että sinä päivänä terveyteni romahti. Aloin kärsiä jatkuvasti näistä hypo-oireista (joina niitä pidän edelleen), ja tuntui, että en enää kestä minkäänlaista rasitusta. Kuten olen kertonut lääkäreille (ja täälläkin), huonovointisuus tulee yleensä rasituksen jälkeen ja tuntuu, että se kestää päiviä. Sitäkin olen kertonut, että on kausia ja kausia, eli välillä tuntuu, että sitä on paremmassa kunnossa ja välillä- yleensä liiallisen rasituksen jälkeen- on pitkän aikaa aivan surkeasssa kunnossa. Lääkäreille olen hokenut sitä, että on se kumma, että sama ihminen, joka ennen teki kaiken tuon yllä kerrotun, ei kestä enää juuri minkäänlaista rasitusta tai stressiä, tulematta todella huonoon kuntoon. Joskus olen varovasti koettanut kysellä sairastamani sitkeän keuhkokuumeen ja sen jälkitilan yhteyttä nykyiseen vointiini, mutta onhan se ymmärrettävää, että lääkäri tyrmää ajatuksen, kun yksi alkaa selittämään, että "kuule, kun minä sairastin silloin kymmenisen vuotta sitten sen keuhkokuumeen..." :)

Nyt kuitenkin luettuani kroonisesta väsymysoireyhtymästä, epäilys tuon sairauden yhteydestä tilaani nostaa taas päätään, etenkin kun hiljattain sattui, että äitini sanoi minulle, että "sinä et tullut entisellesi sen keuhkokuumeen jälkeen" ja vain vähän myöhemmin ystäväni sanoi, että "minusta tuo sinun kunto jäi huonoksi sen keuhkokuumeen jälkeen". Kumpikaan heistä ei ollut tietoinen toistensa sanomisista, enkä ollut heille koskaan esittänyt omia epäilyksiäni asian suhteen- äidilleni suurelta osin siitä syystä, että hän kritisoi silloin keuhkokuumeen jälkitilaa sairastaessani sitä, että en jäänyt hoitamaan itseäni kuntoon, vaan opiskelin, tein töitä, harrastin ja painelin menemään kuin olisin elämäni kunnossa... Samasta asiasta olen sadatellut itse itseäni sitten jälkeenpäin...

Luin useita aikaisempia keskusteluja aiheesta ja sieltä nousi esiin se, että jotkut muutkin näin oireilevat kokivat saavansa oireita mm. makean syönnistä.
Entä sitten tämä?:
"1960-70-luvuilla tässä yhteydessä puhuttiin hypoglykemisestä häiriöstä."
http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/000120.htm

Jotakin yhteyttä näillä asioilla tuntuu olevan, mutta koko kroonisen väsymysoireyhtymän olemassaolo näyttää olevan yhä kiistelty asia lääkäreiden keskuudessa ja osa heistä pitää sitä psyykkisperäisenä tilana, jollaiseksi taas moni oireilija ei sitä koe, mukaan lukien Hyponen (jos nyt sitten yleensä edes ko. vaivasta kärsii?), joka kyllä kuitenkin allekirjoittaa sen, että psyykkisellä stressillä on vaikutusta oireiden pahenemiseen.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=14356&p=5&pm=1&print=1


Kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivien ja (asiantuntijoiden määrittelemien) hypoglykeemikon oireiden lista on hyvin samankaltainen. Onko krooninen väsymysoireyhtymä sitten hypoglykeeminen häiriö, kuten se joskus on määritelty, vai onko hypoglykeeminen häiriö osa kroonista väsymyoireyhtymää (yksi oire), vai onko niillä mitään tekemistä keskenään, olisi kyllä tutkimisen arvoinen asia!?!

Omat oireeni ovat selkeästi sidoksissa verensokereihini ja siihen mitä syön. Nopeat hiilihydraatit saavat olon todella heikoksi ja verensokerit vuoristorataan, joten oman tilani uskon ainakin olevan hypoglykeeminen häiriö, mutta se, sairastuinko sen pitkittyneen keuhkokuumeen vaikutuksesta krooniseen väsymysoireyhtymään ja onko se tämän huonovointisuuden ja häiriötilan takana, on avoin kysymys. Toisaalta muistan kärsineeni lievemmistä hypo-oireista jo lapsuudessani, mutta niiden kuvittelisin olevan sellaisia "normaalimpia" oireita, joita suuri osa ihmisistä kokee ruokailujen välin venyessä liian pitkäksi.

Joo, olipa taas pohdintaa, mutta kun joku on vienyt yhden ihmisen kalleimmista aarteista, eli terveyden, haluaa sen roiston saada kiinni, vaikka se teettäisi kovastikin työtä ;)

Hyponen kirjoitti:

En ollut koskaan kuullutkaan koko kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Googletin siitä luettuani viestisi ja erittäin mielenkiintoinen asia on.
http://cfs.gehennom.org/tietoa.html

Olen monesti meinannut kysyä muilta oireilijoilta, että liittyykö oireidenne alkamiseen vaikeaa infektiotautia, mutta jotenkin asia on vain tuntunut niin kaukaa haetulta... Itse nimittäin sairastin aikoinaan (alkoi noin vuosi ennen sen ensimmäisen todella pahan hypo/heikotuskohtauksen tulemista) keuhkokuumeen, josta en meinannut toipua, en sitten millään. Sain keuhkokuumeen huhtikuussa ja muistan, että vielä syksyllä söin ties monettako antibioottikuuria, kun itsepäinen yskä ja hengenahdistus eivät loppuneet. Lääkärini oli enemmän huolissaan minusta kuin minä itse, joka puolikuntoisena elin nuoruuden "kaikkivoipaisuustunnelmissa" aivan kuin olisin terve; opiskelin, tein töitä, urheilin ja vapaa-ajat menin täysillä ystävien kanssa missä milloinkin. Aloin sitten kärsiä enemmän ja enemmän rytmihäiriöistä, luita ja ytimiä jäytävistä kivuista, lihasten heikkoudesta ja yleisestä huonovointisuudesta. Edelleen elämänmeno jatkui kaikesta huolimatta lähes samanlaisena, kunnes sain sitten sen ensimmäisen rajun kohtauksen (heikotus, vapina, rytmihäiriöt, näköhäiriöt) ollessani lenkillä ystäväni kanssa. Koen, että sinä päivänä terveyteni romahti. Aloin kärsiä jatkuvasti näistä hypo-oireista (joina niitä pidän edelleen), ja tuntui, että en enää kestä minkäänlaista rasitusta. Kuten olen kertonut lääkäreille (ja täälläkin), huonovointisuus tulee yleensä rasituksen jälkeen ja tuntuu, että se kestää päiviä. Sitäkin olen kertonut, että on kausia ja kausia, eli välillä tuntuu, että sitä on paremmassa kunnossa ja välillä- yleensä liiallisen rasituksen jälkeen- on pitkän aikaa aivan surkeasssa kunnossa. Lääkäreille olen hokenut sitä, että on se kumma, että sama ihminen, joka ennen teki kaiken tuon yllä kerrotun, ei kestä enää juuri minkäänlaista rasitusta tai stressiä, tulematta todella huonoon kuntoon. Joskus olen varovasti koettanut kysellä sairastamani sitkeän keuhkokuumeen ja sen jälkitilan yhteyttä nykyiseen vointiini, mutta onhan se ymmärrettävää, että lääkäri tyrmää ajatuksen, kun yksi alkaa selittämään, että "kuule, kun minä sairastin silloin kymmenisen vuotta sitten sen keuhkokuumeen..." :)

Nyt kuitenkin luettuani kroonisesta väsymysoireyhtymästä, epäilys tuon sairauden yhteydestä tilaani nostaa taas päätään, etenkin kun hiljattain sattui, että äitini sanoi minulle, että "sinä et tullut entisellesi sen keuhkokuumeen jälkeen" ja vain vähän myöhemmin ystäväni sanoi, että "minusta tuo sinun kunto jäi huonoksi sen keuhkokuumeen jälkeen". Kumpikaan heistä ei ollut tietoinen toistensa sanomisista, enkä ollut heille koskaan esittänyt omia epäilyksiäni asian suhteen- äidilleni suurelta osin siitä syystä, että hän kritisoi silloin keuhkokuumeen jälkitilaa sairastaessani sitä, että en jäänyt hoitamaan itseäni kuntoon, vaan opiskelin, tein töitä, harrastin ja painelin menemään kuin olisin elämäni kunnossa... Samasta asiasta olen sadatellut itse itseäni sitten jälkeenpäin...

Luin useita aikaisempia keskusteluja aiheesta ja sieltä nousi esiin se, että jotkut muutkin näin oireilevat kokivat saavansa oireita mm. makean syönnistä.
Entä sitten tämä?:
"1960-70-luvuilla tässä yhteydessä puhuttiin hypoglykemisestä häiriöstä."
http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/000120.htm

Jotakin yhteyttä näillä asioilla tuntuu olevan, mutta koko kroonisen väsymysoireyhtymän olemassaolo näyttää olevan yhä kiistelty asia lääkäreiden keskuudessa ja osa heistä pitää sitä psyykkisperäisenä tilana, jollaiseksi taas moni oireilija ei sitä koe, mukaan lukien Hyponen (jos nyt sitten yleensä edes ko. vaivasta kärsii?), joka kyllä kuitenkin allekirjoittaa sen, että psyykkisellä stressillä on vaikutusta oireiden pahenemiseen.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=14356&p=5&pm=1&print=1


Kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivien ja (asiantuntijoiden määrittelemien) hypoglykeemikon oireiden lista on hyvin samankaltainen. Onko krooninen väsymysoireyhtymä sitten hypoglykeeminen häiriö, kuten se joskus on määritelty, vai onko hypoglykeeminen häiriö osa kroonista väsymyoireyhtymää (yksi oire), vai onko niillä mitään tekemistä keskenään, olisi kyllä tutkimisen arvoinen asia!?!

Omat oireeni ovat selkeästi sidoksissa verensokereihini ja siihen mitä syön. Nopeat hiilihydraatit saavat olon todella heikoksi ja verensokerit vuoristorataan, joten oman tilani uskon ainakin olevan hypoglykeeminen häiriö, mutta se, sairastuinko sen pitkittyneen keuhkokuumeen vaikutuksesta krooniseen väsymysoireyhtymään ja onko se tämän huonovointisuuden ja häiriötilan takana, on avoin kysymys. Toisaalta muistan kärsineeni lievemmistä hypo-oireista jo lapsuudessani, mutta niiden kuvittelisin olevan sellaisia "normaalimpia" oireita, joita suuri osa ihmisistä kokee ruokailujen välin venyessä liian pitkäksi.

Joo, olipa taas pohdintaa, mutta kun joku on vienyt yhden ihmisen kalleimmista aarteista, eli terveyden, haluaa sen roiston saada kiinni, vaikka se teettäisi kovastikin työtä ;)

Lue lisää

"Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa." http://cfs.gehennom.org/tietoa.html

Minulla on siis lisälyöntejä ja muita rytmihäiriöitä, kuten olen aikaisemmin kertonut. Minulla on myöskin muutoksia T-aalloissa, joten sekin sopisi kuvaan ja tuohon krooniseen väsymysoireyhtymään. Selitykseksi T-aaltojen muutosten ilmaantumiselle sydänfilmiini olen saanut lääkäreiltä: "olet ehkä joskus sairastanut sydänlihastulehduksen"... Sairastinkohan sen silloin sen huonosti parantuneen keuhkokuumeen yhteydessä, koska pian sen jälkeen nuo muutokset havaittiin(?)


Mielestäni tuon sairauden nimi on kyllä sitä todella huonosti kuvaava, koska nimestä saa äkkiä kuvan väsyneestä, paljon nukkuvasta potilaasta, mutta oireluettelon perusteella sairaudessa on paljon muitakin hallitsevia oireita, kuin pelkkä väsymys/ uupumus!

Hyponen kirjoitti:

"Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa." http://cfs.gehennom.org/tietoa.html

Minulla on siis lisälyöntejä ja muita rytmihäiriöitä, kuten olen aikaisemmin kertonut. Minulla on myöskin muutoksia T-aalloissa, joten sekin sopisi kuvaan ja tuohon krooniseen väsymysoireyhtymään. Selitykseksi T-aaltojen muutosten ilmaantumiselle sydänfilmiini olen saanut lääkäreiltä: "olet ehkä joskus sairastanut sydänlihastulehduksen"... Sairastinkohan sen silloin sen huonosti parantuneen keuhkokuumeen yhteydessä, koska pian sen jälkeen nuo muutokset havaittiin(?)


Mielestäni tuon sairauden nimi on kyllä sitä todella huonosti kuvaava, koska nimestä saa äkkiä kuvan väsyneestä, paljon nukkuvasta potilaasta, mutta oireluettelon perusteella sairaudessa on paljon muitakin hallitsevia oireita, kuin pelkkä väsymys/ uupumus!

Lue lisää

Mulla on päiväkirjamerkintöjä hirveästä sairastelusta 1980-luvulta. Se oli kaamea pimeä vuosikymmen, josta en muista paljon muuta kuin väsymystä, väsymystä, mutta kuitenkin innostusta opiskelusta ja tutkimustyöstä, jota tein hyvin pitkiä päiviä. Silloin puhuttiin juppiflunssasta ja mononukleoosista, mutta ei minultakaan sitä tutkittu. Sairastelustani voisi kirjoittaa pitkän tarinan.

Mulla on ollut pahoja tiheälyöntisyyskohtauksia ja jonkun kerran ST-tason laskua rasitussydänfilmissä. Nyt ei niitä rasitussydänfilmejä helposti oteta. Selvästi olen rasitusten jälkeen uupunut. Veikkaan, että lihaksissa on todella vaurioita, esim. mitokondrioissa. Veren kalium on ollut joskus alhainen. Fyysinen kuntoni on nyt harjoituksen vuoksi hyvä, mutta on petollinen, koska vaurioitan helposti itseäni. Voi että!

1999 sairastin hyvin pahan virustulehduksen, joka sotki veriarvot pitkäksi aikaa. Ei siihen kiinnitetty sitten sen kummempaa huomiota. Ei se ollut mononukleoosi.

Nyt ei lääkärit varmaan tätäkään oireyhtymää ota kuuleviin korviinkaan. Voi kun saisi apua jostakin. Aivoissani on hypometaboliaa, mutta ei ainakaan vielä Alzheimeriin viittaavaa.

Nyt on avattu semmoinen tieto- ja keskustelufoorumi väsymysoireyhtymästä en nyt muista sitä osoitetta, sitä pitää joku Maija ...

Hyponen kirjoitti:

"Sydänoireet kuten lisälyöntisyys ja rytmihäiriöt ovat yleisiä. Sydänfilmissä näkyy joskus muutoksia T-aalloissa." http://cfs.gehennom.org/tietoa.html

Minulla on siis lisälyöntejä ja muita rytmihäiriöitä, kuten olen aikaisemmin kertonut. Minulla on myöskin muutoksia T-aalloissa, joten sekin sopisi kuvaan ja tuohon krooniseen väsymysoireyhtymään. Selitykseksi T-aaltojen muutosten ilmaantumiselle sydänfilmiini olen saanut lääkäreiltä: "olet ehkä joskus sairastanut sydänlihastulehduksen"... Sairastinkohan sen silloin sen huonosti parantuneen keuhkokuumeen yhteydessä, koska pian sen jälkeen nuo muutokset havaittiin(?)


Mielestäni tuon sairauden nimi on kyllä sitä todella huonosti kuvaava, koska nimestä saa äkkiä kuvan väsyneestä, paljon nukkuvasta potilaasta, mutta oireluettelon perusteella sairaudessa on paljon muitakin hallitsevia oireita, kuin pelkkä väsymys/ uupumus!

Lue lisää

koska sen jälkeen ei enää mahtunut vastaamaan.

Se foorumi ja mielenkiintoista keskustelua löytyy täältä:
http://cfs.gehennom.org/tietoa.html

http://cfs.gehennom.org/foorumi/viewtopic.php?t=3&start=0&postdays=0&postorder=asc&highlight=&sid=3b3664097629421a2b386ead8c366512

Hyponen kirjoitti:

En ollut koskaan kuullutkaan koko kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Googletin siitä luettuani viestisi ja erittäin mielenkiintoinen asia on.
http://cfs.gehennom.org/tietoa.html

Olen monesti meinannut kysyä muilta oireilijoilta, että liittyykö oireidenne alkamiseen vaikeaa infektiotautia, mutta jotenkin asia on vain tuntunut niin kaukaa haetulta... Itse nimittäin sairastin aikoinaan (alkoi noin vuosi ennen sen ensimmäisen todella pahan hypo/heikotuskohtauksen tulemista) keuhkokuumeen, josta en meinannut toipua, en sitten millään. Sain keuhkokuumeen huhtikuussa ja muistan, että vielä syksyllä söin ties monettako antibioottikuuria, kun itsepäinen yskä ja hengenahdistus eivät loppuneet. Lääkärini oli enemmän huolissaan minusta kuin minä itse, joka puolikuntoisena elin nuoruuden "kaikkivoipaisuustunnelmissa" aivan kuin olisin terve; opiskelin, tein töitä, urheilin ja vapaa-ajat menin täysillä ystävien kanssa missä milloinkin. Aloin sitten kärsiä enemmän ja enemmän rytmihäiriöistä, luita ja ytimiä jäytävistä kivuista, lihasten heikkoudesta ja yleisestä huonovointisuudesta. Edelleen elämänmeno jatkui kaikesta huolimatta lähes samanlaisena, kunnes sain sitten sen ensimmäisen rajun kohtauksen (heikotus, vapina, rytmihäiriöt, näköhäiriöt) ollessani lenkillä ystäväni kanssa. Koen, että sinä päivänä terveyteni romahti. Aloin kärsiä jatkuvasti näistä hypo-oireista (joina niitä pidän edelleen), ja tuntui, että en enää kestä minkäänlaista rasitusta. Kuten olen kertonut lääkäreille (ja täälläkin), huonovointisuus tulee yleensä rasituksen jälkeen ja tuntuu, että se kestää päiviä. Sitäkin olen kertonut, että on kausia ja kausia, eli välillä tuntuu, että sitä on paremmassa kunnossa ja välillä- yleensä liiallisen rasituksen jälkeen- on pitkän aikaa aivan surkeasssa kunnossa. Lääkäreille olen hokenut sitä, että on se kumma, että sama ihminen, joka ennen teki kaiken tuon yllä kerrotun, ei kestä enää juuri minkäänlaista rasitusta tai stressiä, tulematta todella huonoon kuntoon. Joskus olen varovasti koettanut kysellä sairastamani sitkeän keuhkokuumeen ja sen jälkitilan yhteyttä nykyiseen vointiini, mutta onhan se ymmärrettävää, että lääkäri tyrmää ajatuksen, kun yksi alkaa selittämään, että "kuule, kun minä sairastin silloin kymmenisen vuotta sitten sen keuhkokuumeen..." :)

Nyt kuitenkin luettuani kroonisesta väsymysoireyhtymästä, epäilys tuon sairauden yhteydestä tilaani nostaa taas päätään, etenkin kun hiljattain sattui, että äitini sanoi minulle, että "sinä et tullut entisellesi sen keuhkokuumeen jälkeen" ja vain vähän myöhemmin ystäväni sanoi, että "minusta tuo sinun kunto jäi huonoksi sen keuhkokuumeen jälkeen". Kumpikaan heistä ei ollut tietoinen toistensa sanomisista, enkä ollut heille koskaan esittänyt omia epäilyksiäni asian suhteen- äidilleni suurelta osin siitä syystä, että hän kritisoi silloin keuhkokuumeen jälkitilaa sairastaessani sitä, että en jäänyt hoitamaan itseäni kuntoon, vaan opiskelin, tein töitä, harrastin ja painelin menemään kuin olisin elämäni kunnossa... Samasta asiasta olen sadatellut itse itseäni sitten jälkeenpäin...

Luin useita aikaisempia keskusteluja aiheesta ja sieltä nousi esiin se, että jotkut muutkin näin oireilevat kokivat saavansa oireita mm. makean syönnistä.
Entä sitten tämä?:
"1960-70-luvuilla tässä yhteydessä puhuttiin hypoglykemisestä häiriöstä."
http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/000120.htm

Jotakin yhteyttä näillä asioilla tuntuu olevan, mutta koko kroonisen väsymysoireyhtymän olemassaolo näyttää olevan yhä kiistelty asia lääkäreiden keskuudessa ja osa heistä pitää sitä psyykkisperäisenä tilana, jollaiseksi taas moni oireilija ei sitä koe, mukaan lukien Hyponen (jos nyt sitten yleensä edes ko. vaivasta kärsii?), joka kyllä kuitenkin allekirjoittaa sen, että psyykkisellä stressillä on vaikutusta oireiden pahenemiseen.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=14356&p=5&pm=1&print=1


Kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivien ja (asiantuntijoiden määrittelemien) hypoglykeemikon oireiden lista on hyvin samankaltainen. Onko krooninen väsymysoireyhtymä sitten hypoglykeeminen häiriö, kuten se joskus on määritelty, vai onko hypoglykeeminen häiriö osa kroonista väsymyoireyhtymää (yksi oire), vai onko niillä mitään tekemistä keskenään, olisi kyllä tutkimisen arvoinen asia!?!

Omat oireeni ovat selkeästi sidoksissa verensokereihini ja siihen mitä syön. Nopeat hiilihydraatit saavat olon todella heikoksi ja verensokerit vuoristorataan, joten oman tilani uskon ainakin olevan hypoglykeeminen häiriö, mutta se, sairastuinko sen pitkittyneen keuhkokuumeen vaikutuksesta krooniseen väsymysoireyhtymään ja onko se tämän huonovointisuuden ja häiriötilan takana, on avoin kysymys. Toisaalta muistan kärsineeni lievemmistä hypo-oireista jo lapsuudessani, mutta niiden kuvittelisin olevan sellaisia "normaalimpia" oireita, joita suuri osa ihmisistä kokee ruokailujen välin venyessä liian pitkäksi.

Joo, olipa taas pohdintaa, mutta kun joku on vienyt yhden ihmisen kalleimmista aarteista, eli terveyden, haluaa sen roiston saada kiinni, vaikka se teettäisi kovastikin työtä ;)

Lue lisää

onkin ihan tutkijatasolla huomioitu asia. Olen googlettanut hakusanoilla: CFS hypoglycemia, ja tietoa löytyy paljon. Tässä yksi esimerkki:

"Dr George Samra of Sydney Australia has found by taking Glucose Tolerance Tests that many of his CFS patients have hypoglycemia, and it should be noted that the symptoms overlap. Hypoglycemia is an unfortunate term as it refers to low blood sugar levels whereas it should refer to a prediabetic condition marked by unstable fluctuations of sugar concentrations in the blood, also known as hyperinsulinism and insulin resistance. Perhaps the proper term should be dysglycemia. Basically it is mishandling of sugar by the body. When sugar levels drop from high to low, threatening the energy supply to the brain, stress hormones are released - among these adrenaline - which converts stored sugar (glycogen) back into glucose. This may lead to adrenal insufficiency. Hypoglycemia weakens the immune system."
http://www.hypoglycemia.asn.au/articles/chronic_fatigue.html

Hyponen kirjoitti:

onkin ihan tutkijatasolla huomioitu asia. Olen googlettanut hakusanoilla: CFS hypoglycemia, ja tietoa löytyy paljon. Tässä yksi esimerkki:

"Dr George Samra of Sydney Australia has found by taking Glucose Tolerance Tests that many of his CFS patients have hypoglycemia, and it should be noted that the symptoms overlap. Hypoglycemia is an unfortunate term as it refers to low blood sugar levels whereas it should refer to a prediabetic condition marked by unstable fluctuations of sugar concentrations in the blood, also known as hyperinsulinism and insulin resistance. Perhaps the proper term should be dysglycemia. Basically it is mishandling of sugar by the body. When sugar levels drop from high to low, threatening the energy supply to the brain, stress hormones are released - among these adrenaline - which converts stored sugar (glycogen) back into glucose. This may lead to adrenal insufficiency. Hypoglycemia weakens the immune system."
http://www.hypoglycemia.asn.au/articles/chronic_fatigue.html

Lue lisää

Sillä itsevarmuudella minkä vain maallikkous suo esitän arvelun. Olisiko mahdollista, että ainakin osa hypoglykemiatapauksista olisi elämän varrella koettujen tiettyjen infektioiden jälkikaikua? Sanotaanhan D1:stäkin, että sen laukaisee jokin voimakas stressaava tekijä: influenssa tai vaikkapa tapaturma,(perinnöllisyys tietysti taustana). Olisiko insuliinikoneisto herkkä häiriintymään juuri tällaista tietä siten, että varsinaista diabetesta ei kehity, mutta sokeritasapaino on epävakaa?
Muistan kuulleeni monista bakteeritartunnoista, että lopullista paranemista ei oikeastaan tapahdu vaan elimistöön jää jälki infektiosta, ja jotain ilmenee myöhemmin, uudessa muodossa. Ainakin keuhkokuume kuuluu bakteeriperäisiin sairauksiin, samoin vaikkapa yersinia. Stafylokokkitartunnatkin ovat aika yleisiä. Näitä on monia.

mikä seuraus? kirjoitti:

Mulla onkin varmaan kroonisen väsymysoireyhtymän jälkitila. Huolestuin kovasti, kun luin siitä. Oireideni syy varmaan selvisi. En taida uskaltaa enää paljon rasittaa itseäni. Eipä kukaan varoittanut. Millainen lääkäri ymmärtäisi? Huoh!

Mistä niitä ravitsemusterapeutteja löytyy ja paljonko niiden taksat ovat?

Lue lisää

yksi meikäläisistä? Hyvin tutuilta oireet ainakin tuntuvat...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000112&posting=22000000020947475

Hyponen kirjoitti:

Ihmetyttää tämänkin lääkärin suhtautuminen kysyjään, jonka verensokeri on paniikkihäiriöksi diagnosoidun kohtauksen aikana niinkin matala, kuin 2.7, ja lääkäri kirjoittaa lopuksi "...mutta verensokerimittaukseen en sinun kohdallasi ainakaan vielä lähtisi."
http://www.novodiabetespalvelu.fi/view.asp?id=900&expertShow=2194&nocache=nocache

Siis...matalan verensokerin ja paniikkihäiriön oireethan ovat hyvinkin samanlaiset, joten mietityttää, että onko tuollakaan ihmisparalla paniikkihäiriö ollenkaan, vai syökö hän turhaan paniikkihäiriölääkkeitä matalaan verensokeriin..?!

Minusta lääkärin pitäisi nimenomaan tässä kohtaa sanoa, että verensokereita PITÄÄ seurata ja tarkkailla sitä, kuinka korkealta ja nopeasti ne noihin lukemiin laskevat. Tätä se tietämättömyys ja välinpitämättömyys teettää...

Lue lisää

ja ala mitata. ei siinä sen kummempaa.

mitä aamupalassa olisi, ettei siinä olisi paljoan hiilihydraatteja?

aamuisin kirjoitti:

mitä aamupalassa olisi, ettei siinä olisi paljoan hiilihydraatteja?

Minulla on hyörykattila ja se on oikea aarre. Siihen voi heittää kalaa tai vihanneksia ja 12 minuutissa on kypsää. Parasta kalaa on nykyään hai jäässä. Jäinen hai kypsyy myös 12 minuutissa. Ei tarvitse sulatella erikseen. Jos keittää vihanneksi, ne pitää paloitella. Niitä voi keitellä kaikkea mitä vain kaupasta löytyy. Ruuanlaitto ei ole mikään ongelma.
Mausteeksi näiden päälle kaadan oliiviöljyä lautasella, ei mitään muuta.

os.. kirjoitti:

Minulla on hyörykattila ja se on oikea aarre. Siihen voi heittää kalaa tai vihanneksia ja 12 minuutissa on kypsää. Parasta kalaa on nykyään hai jäässä. Jäinen hai kypsyy myös 12 minuutissa. Ei tarvitse sulatella erikseen. Jos keittää vihanneksi, ne pitää paloitella. Niitä voi keitellä kaikkea mitä vain kaupasta löytyy. Ruuanlaitto ei ole mikään ongelma.
Mausteeksi näiden päälle kaadan oliiviöljyä lautasella, ei mitään muuta.

Lue lisää

ei kukaan syö lounasta aamupalaksi. Oma ehdotukseni olisi. Ohut siivu täysjyväruista jonka kanssa kananmuna tai reilu siivu juustoa. Eli ideana on ohut pala leipää ja saman verran päällystettä. Sitten pala kurkkua vaikka vielä päälle...kuppi kahvia;Vaihtoehto on luonnonjugurttia ja siihen kotimaisia marjoja ilman makeutusta tai makeutusaineen kanssa. Proteiinipitoinen hyvä jugurtti: mantelilastuja luonnonjugurtin joukkoon.

häh! kirjoitti:

ei kukaan syö lounasta aamupalaksi. Oma ehdotukseni olisi. Ohut siivu täysjyväruista jonka kanssa kananmuna tai reilu siivu juustoa. Eli ideana on ohut pala leipää ja saman verran päällystettä. Sitten pala kurkkua vaikka vielä päälle...kuppi kahvia;Vaihtoehto on luonnonjugurttia ja siihen kotimaisia marjoja ilman makeutusta tai makeutusaineen kanssa. Proteiinipitoinen hyvä jugurtti: mantelilastuja luonnonjugurtin joukkoon.

Lue lisää

ainakin nälkä. Söin neljän aikaan tänä aamuna reissumies-juustovoileivän, ja oli kahdeksan aikaan kiljuva nälkä. Söin sitten puuroa ja kevytviilin. Sitten aamupäivällä seuraavana kahvia, marjapiirakka ja tomaatti. Lounas jäi vähän myöhään, joten oli jo nälkä. Possunkyljys, perunaa ja vähän mansikoita. Miten tuon ainaisen nälän kanssa pärjäilisi. Kun muutin syömisiäni, olen lihonut jo neljä kiloa vähälle aikaa. Ei kai vaan kalaöljykapselit..?

Heippa

Minulle kävi juuri näin, nuoruudessani minulla oli aina nälkä, sokerit laskivat nopeasti jne. Nyt minulla on diabetes (tyyppi 1). Haima taisi "kiukutella" vuosia ennenkö päätti lopettaa kokonaan toimimisensa.

Ainakin yliopistollisessa sairaalassa, jossa olen nyt ollut hoidossa, on molemmat d-hoitajat sekä lääkärini todenneet, että hypotuntemuksia voi olla myös terveillä, kun kerroin taustastani. Joten pistäkäähän lääkärinne vaihtoon, mikäli eivät usko moista.

Ja kommentoidakseni tuota, että voiko matalan sokerin oireita tulla korkeammillakin arvoilla niin totta kai voi johtuen juurikin siitä, että vs laskee nopeasti ja/tai sitten johtuen siitä, että elimistö on tottunut tiettyyn arvoon ja mikäli vs laskee alle sen, mihin elimistö on tottunut niin elimistö alkaa oirehtia. Tämän pitäisi ainakin jokaisen sisätautilääkärin tietää.

Mielestäni pitäisi aina tutkia, miksi vs laskee liian alas, vaikka yleensä mitään syytä ei löydytään. Taustalla voi kuitenkin olla puhkeamassa oleva diabetes ja haima "kiukuttelee" tästä syystä tai sitten jossain päin kehoa voi olla kasvain, joka tuottaa insuliinia.

Periytyvyydestä: äidilläni on joskus, tosi harvoin, samanlaisia taipumuksia matalan sokerin oireisiin, mutta hänellekään ei niin voimakkaasti kuin minulla aiemmin oli eikä kellään suvussamme minun lisäkseni ole diabetesta (kumpaakaan tyyppiä), mutta edustammekin vain yhtä sukua, joka ei tilastollisesti merkitse vielä mitään :).

Terkuin söpö

söpö... kirjoitti:

Heippa

Minulle kävi juuri näin, nuoruudessani minulla oli aina nälkä, sokerit laskivat nopeasti jne. Nyt minulla on diabetes (tyyppi 1). Haima taisi "kiukutella" vuosia ennenkö päätti lopettaa kokonaan toimimisensa.

Ainakin yliopistollisessa sairaalassa, jossa olen nyt ollut hoidossa, on molemmat d-hoitajat sekä lääkärini todenneet, että hypotuntemuksia voi olla myös terveillä, kun kerroin taustastani. Joten pistäkäähän lääkärinne vaihtoon, mikäli eivät usko moista.

Ja kommentoidakseni tuota, että voiko matalan sokerin oireita tulla korkeammillakin arvoilla niin totta kai voi johtuen juurikin siitä, että vs laskee nopeasti ja/tai sitten johtuen siitä, että elimistö on tottunut tiettyyn arvoon ja mikäli vs laskee alle sen, mihin elimistö on tottunut niin elimistö alkaa oirehtia. Tämän pitäisi ainakin jokaisen sisätautilääkärin tietää.

Mielestäni pitäisi aina tutkia, miksi vs laskee liian alas, vaikka yleensä mitään syytä ei löydytään. Taustalla voi kuitenkin olla puhkeamassa oleva diabetes ja haima "kiukuttelee" tästä syystä tai sitten jossain päin kehoa voi olla kasvain, joka tuottaa insuliinia.

Periytyvyydestä: äidilläni on joskus, tosi harvoin, samanlaisia taipumuksia matalan sokerin oireisiin, mutta hänellekään ei niin voimakkaasti kuin minulla aiemmin oli eikä kellään suvussamme minun lisäkseni ole diabetesta (kumpaakaan tyyppiä), mutta edustammekin vain yhtä sukua, joka ei tilastollisesti merkitse vielä mitään :).

Terkuin söpö

Lue lisää

Hyvä kirjoitus, Söpö.

Tänään on ollut vaikea päivä, olen syönyt jo neljästä lähtien. Aina on nälkä. Tai heikko olo. Mulla on relatiivisia hypoglykemioita. Ei kai lääkärillä käynneistäkään ole mitään apua, vai voidaanko jotakin tehdä. Saisikohan semmoisen mittarin omasta terveyskeskuksesta? Että voisi syömisiään säädellä.

Olen alkanut nopeasti lihoa, kun syön usein ja myös valkuaispitoisia ruokia.

Hypoglykemiat voivat hyvin usein johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Pitäisiköhän mennä ne arvot mittauttamaan? Eipä se hyödytä, kun tyroksiinia ei kuitenkaan anneta.

sokerimittari? kirjoitti:

Hyvä kirjoitus, Söpö.

Tänään on ollut vaikea päivä, olen syönyt jo neljästä lähtien. Aina on nälkä. Tai heikko olo. Mulla on relatiivisia hypoglykemioita. Ei kai lääkärillä käynneistäkään ole mitään apua, vai voidaanko jotakin tehdä. Saisikohan semmoisen mittarin omasta terveyskeskuksesta? Että voisi syömisiään säädellä.

Olen alkanut nopeasti lihoa, kun syön usein ja myös valkuaispitoisia ruokia.

Hypoglykemiat voivat hyvin usein johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Pitäisiköhän mennä ne arvot mittauttamaan? Eipä se hyödytä, kun tyroksiinia ei kuitenkaan anneta.

Lue lisää

...vain siten voit varmaksi nähdä miten verensokerisi käyttäytyvät. Itse mittari ei maksa paljoa, mutta liuskat siihen maksavat, mutta sinun tuskin tarvii mittailla kovin usein, kun sinulla ei kuitenkaan diabetesta ole, jota pitäisi "vahtia". Suosittelen myös edelleen sitä lääkärin konsultaatioo, käy sisätautilääkärillä tai mieluummin vielä endokrinologilla.

Kannattaa syödä myös paljon kuituja - salaattia ja ruisleipää ja yrittää ne hypot korjata esim. juuri ruisleivällä eikä suklaapatukalla, jotta kiloja ei tulisi kauheesti lisää :). Kun menet lääkärin vastaanotolle, mainitse myös siitä, että lihot herkästi (mm. juuri se on kilpirauhasen vajaatoiminnan oire).

Terv. söpö taas

Luepa tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000043&posting=22000000004066912#22000000004066912

Kannattaa lukea muutenkin ja miettiä miten/ miksi tieto koko riesasta on hävinnyt meikäläisestä lääketieteestä.

Tieto on tuolloin ollut varmasti melkoisen alkeellista ja olisi kaivannut syventämistä, mutta silti se on ollut parempaa, kuin nykylääkärien tieto asiasta!

Liikunta ja raskas työ laskee jo ennestään matalaa verensokeria

Aika harvoin ainakin itse kärsin. Jospa sinulla on magnesiumin puutetta?

t. söpö...

söpö... kirjoitti:

Aika harvoin ainakin itse kärsin. Jospa sinulla on magnesiumin puutetta?

t. söpö...

Mulla on joskus kalium ollut alarajoilla. Siihen ei ole puututtu.

Viimeisen tiedon mukaan ei ole kilpirauhassairautta eikä lääkärin mukaan ehkä CFS:ääkään.

Minulta tullaan mittaamaan aldosteronia ja reniiniä, jotka vaikuttavat natriumiin, kaliumiin ja verenpaineeseen. En kuitenkaan tiedä, mitä lääkäri ajaa näiden mittauksella takaa. Ainakin verenpaine minulla heittelee. Kai se kaliumin puute aiheuttaa lihasheikkoutta ja rytmihäiriöitä.

mikä seuraus? kirjoitti:

Mulla on joskus kalium ollut alarajoilla. Siihen ei ole puututtu.

Viimeisen tiedon mukaan ei ole kilpirauhassairautta eikä lääkärin mukaan ehkä CFS:ääkään.

Minulta tullaan mittaamaan aldosteronia ja reniiniä, jotka vaikuttavat natriumiin, kaliumiin ja verenpaineeseen. En kuitenkaan tiedä, mitä lääkäri ajaa näiden mittauksella takaa. Ainakin verenpaine minulla heittelee. Kai se kaliumin puute aiheuttaa lihasheikkoutta ja rytmihäiriöitä.

Lue lisää

...sellaista lääkitystä, johon liittyy nesteenpoistoa? Ainakin verenpainelääkkeissä sekä sydämen vajaatoiminnan lääkityksessä näin on asia. Poistuva virtsa vie kaliumia mennessään ja se on korvattava jotenkin.
Kaliumkysymys kiinnstaa minua kovasti. Minulla on kuitenkin alhainen verenpaine eikä mitään säännöllistä lääkitystä. Oireita, jotka viittaavat vähän kaliumiin tuntuu olevan minullakin.

Minua taas huolestuttaa mahdollinen aivojen energiavajaus. PET-kuvaus tehtiin leimatulla glukoosilla. Glukoosimetabolia oli vähentynyt useissa kohdissa aivoja. Eiväthän aivot voi silloin toimia kunnolla. Mutta sitä, mikä oli ennen, ei tiedä. Aivothan ylimpänä säätelevät hormonitoimintaakin aivolisäkkeen kautta.

CFS-jutuissa kerrottiin, että aivojen verenkierron säätely ei toimisi kunnolla. Se voisi estää riittävän glukoosin saannin aivoihin. Aivot itsehän säätelevät myös verenkiertoa autonomisen hermoston ja hormonien kautta. Jos aivoissa on energianvajausta, kai silloin pitäisi sokeria lisäävien hormonien erityksen lisääntyä.

Mulla hypoglykemiaoireet tulevat melko korkeissa verensokeripitoisuuksissa. Onko se merkki aivojen sokerivajauksesta? Tää on hirveän monimutkainen juttu. Itse epäilen myös hypotyreoosia, mutta onko se syy vai seuraus johonkin/jostakin? Sitä ei vain ole suostuttu myöntämään, että minulla olisi hypotyreoosi (kilprauhasosastossa on keskustelua). Otin nimimerkkini juuri siellä, kun ihmettelin, mikä on minkäkin syy tai seuraus. CFS:ssä on ehkä kauttaaltaan koko systeemi vähän sekaisin. Onko sitten elimistössä jokin virus tms.?

D ykkösillä on ehkä se ero, että insuliinia ei erity, solut varmaankin tuhoutuneet, kun taas monilla hypoglykeemikoilla ehkä erittyy liikaa insuliinia. Tosin ei minulta ole sitä koskaan mitattu. Lieneekö se vaikea ja kallis koe? Miksihän sitä ei yleisesti mitata sokerirasituskokeen yhteydessä. Kertoisihan se enemmän kuin pelkkkä verensokerin mittaus. Mullakin tehtiin viiden tunnin koe, se olisi suuri homma tehdä uudelleen insuliinin vuoksi.

Sitähän ei tiedä, mihin elimeen infektio olisi iskenyt ja mistä kautta säätely lähtee pieleen. Esim. sokeri ei lähde tarvittaessa maksan glykogeenivarastoista tai sokeri muutetaan rasvakudoksiin rasvaksi. Minulla ei ole tietoa tuosta ykköstyypin taudista. Onko siinä haiman insuliinisolujen itsetuho (autoimmuunitauti)esim. juuri viruksen tms. johdosta.

Koska minulla sokerivajausoireet tulevat jo melko korkeissakin verensokeripitoisuuksissa, se viittaisi aivojen sokerivajaukseen. 80-luvulla tiesin tapauksia, joissa ihmisille oli sanottu, että on virus keskushermostossa. Heillä oli hermostollisia oireita (esim. joku oli lähes kävelemättömissä, mutta kävelee nyt vielä ihan hyvin, jollakin sietämättömät käsivarsikivut). Itselläni oli mahdollisesti hermotulehdukset ensin alaraajoissa ainakin puoli vuotta, sitten parin vuoden päästä toisessa käsivarressa jonkin aikaa.
Tässä mietteitä...

mikä seuraus? kirjoitti:

D ykkösillä on ehkä se ero, että insuliinia ei erity, solut varmaankin tuhoutuneet, kun taas monilla hypoglykeemikoilla ehkä erittyy liikaa insuliinia. Tosin ei minulta ole sitä koskaan mitattu. Lieneekö se vaikea ja kallis koe? Miksihän sitä ei yleisesti mitata sokerirasituskokeen yhteydessä. Kertoisihan se enemmän kuin pelkkkä verensokerin mittaus. Mullakin tehtiin viiden tunnin koe, se olisi suuri homma tehdä uudelleen insuliinin vuoksi.

Sitähän ei tiedä, mihin elimeen infektio olisi iskenyt ja mistä kautta säätely lähtee pieleen. Esim. sokeri ei lähde tarvittaessa maksan glykogeenivarastoista tai sokeri muutetaan rasvakudoksiin rasvaksi. Minulla ei ole tietoa tuosta ykköstyypin taudista. Onko siinä haiman insuliinisolujen itsetuho (autoimmuunitauti)esim. juuri viruksen tms. johdosta.

Koska minulla sokerivajausoireet tulevat jo melko korkeissakin verensokeripitoisuuksissa, se viittaisi aivojen sokerivajaukseen. 80-luvulla tiesin tapauksia, joissa ihmisille oli sanottu, että on virus keskushermostossa. Heillä oli hermostollisia oireita (esim. joku oli lähes kävelemättömissä, mutta kävelee nyt vielä ihan hyvin, jollakin sietämättömät käsivarsikivut). Itselläni oli mahdollisesti hermotulehdukset ensin alaraajoissa ainakin puoli vuotta, sitten parin vuoden päästä toisessa käsivarressa jonkin aikaa.
Tässä mietteitä...

Lue lisää

Ymmärtääkseni ainakin virukset käyvät solu solulta elimistömme läpi. Bakteerit toiminevat rajatummin koska ne ovat tuhottavissakin elimistön omilla puolustusmekanismeilla. Se, että bakteerisairaudet jättäisivät pitkäaikaiset jäljet on kuultu jostakin TV-dokumentista.Jos voisimme tuoda makrotasolle näkyviin infektioiden soluille tuottamat vammat,olettamus "jälkitaudista" saisi ehkä tukeakin.Onhan sitten borrelioosi ja syfilis, jotka jatkavat tihujaan elimistössä vuosikymmeniä (viittaan vain niiden toimintatapaan)vaikka päältä katsoen yksilö olisi jo oireeton.
Osa viruksista manipuloi jopa geenien toimintaa. Osa geeneistä on säätelytehtävissä päättäen milloin ja missä "alemmat" geenit saavat toimia. Jos säätelyä on häiritty se voisi ilmentyä tavalla, joka tuottaa vaivoja yksilölle juuri tietyissä elimissä.
Minä erehdyin aikanaan käyttämään kolesterolilääkitystä. Siitä alkoivat hypo-tyyppiset vaivani, joista olen kertonut kevätpuolella ja aikaisemminkin (Lumimies- nimimerkillä).Muistuu mieleen pari ankaraa ja kummallista hengitystieinfektiotakin. Olen kokenut monia sellaisiakin oireita, joita myöhemmät keskustelijat ovat tuoneet esille. Ravitsemus ratkaisee paljon jokapäiväisessä voinnissa, mutta vaivojen alkusyy ajatteluttaa jatkuvasti.

Here again kirjoitti:

Ymmärtääkseni ainakin virukset käyvät solu solulta elimistömme läpi. Bakteerit toiminevat rajatummin koska ne ovat tuhottavissakin elimistön omilla puolustusmekanismeilla. Se, että bakteerisairaudet jättäisivät pitkäaikaiset jäljet on kuultu jostakin TV-dokumentista.Jos voisimme tuoda makrotasolle näkyviin infektioiden soluille tuottamat vammat,olettamus "jälkitaudista" saisi ehkä tukeakin.Onhan sitten borrelioosi ja syfilis, jotka jatkavat tihujaan elimistössä vuosikymmeniä (viittaan vain niiden toimintatapaan)vaikka päältä katsoen yksilö olisi jo oireeton.
Osa viruksista manipuloi jopa geenien toimintaa. Osa geeneistä on säätelytehtävissä päättäen milloin ja missä "alemmat" geenit saavat toimia. Jos säätelyä on häiritty se voisi ilmentyä tavalla, joka tuottaa vaivoja yksilölle juuri tietyissä elimissä.
Minä erehdyin aikanaan käyttämään kolesterolilääkitystä. Siitä alkoivat hypo-tyyppiset vaivani, joista olen kertonut kevätpuolella ja aikaisemminkin (Lumimies- nimimerkillä).Muistuu mieleen pari ankaraa ja kummallista hengitystieinfektiotakin. Olen kokenut monia sellaisiakin oireita, joita myöhemmät keskustelijat ovat tuoneet esille. Ravitsemus ratkaisee paljon jokapäiväisessä voinnissa, mutta vaivojen alkusyy ajatteluttaa jatkuvasti.

Lue lisää

Meinasinkin jo etsintäkuuluttaa sinut. Kiva, että olet Here again ;)

mikä seuraus? kirjoitti:

D ykkösillä on ehkä se ero, että insuliinia ei erity, solut varmaankin tuhoutuneet, kun taas monilla hypoglykeemikoilla ehkä erittyy liikaa insuliinia. Tosin ei minulta ole sitä koskaan mitattu. Lieneekö se vaikea ja kallis koe? Miksihän sitä ei yleisesti mitata sokerirasituskokeen yhteydessä. Kertoisihan se enemmän kuin pelkkkä verensokerin mittaus. Mullakin tehtiin viiden tunnin koe, se olisi suuri homma tehdä uudelleen insuliinin vuoksi.

Sitähän ei tiedä, mihin elimeen infektio olisi iskenyt ja mistä kautta säätely lähtee pieleen. Esim. sokeri ei lähde tarvittaessa maksan glykogeenivarastoista tai sokeri muutetaan rasvakudoksiin rasvaksi. Minulla ei ole tietoa tuosta ykköstyypin taudista. Onko siinä haiman insuliinisolujen itsetuho (autoimmuunitauti)esim. juuri viruksen tms. johdosta.

Koska minulla sokerivajausoireet tulevat jo melko korkeissakin verensokeripitoisuuksissa, se viittaisi aivojen sokerivajaukseen. 80-luvulla tiesin tapauksia, joissa ihmisille oli sanottu, että on virus keskushermostossa. Heillä oli hermostollisia oireita (esim. joku oli lähes kävelemättömissä, mutta kävelee nyt vielä ihan hyvin, jollakin sietämättömät käsivarsikivut). Itselläni oli mahdollisesti hermotulehdukset ensin alaraajoissa ainakin puoli vuotta, sitten parin vuoden päästä toisessa käsivarressa jonkin aikaa.
Tässä mietteitä...

Lue lisää

Mulla on todettu alhaisia kaliumarvoja. Insuliinia käytetään joskus hyper-(eli liika)kalemian hoitona.

Tästä voisi päätellä, että jos hypoglykeemikolla on liikaa insuliinia, se voi johtaa hypokalemiaan, ja sitä kautta lihasheikkouteen. Minulla tulee joskus sellaisia kohtauksia, että tuntuu kuin jokainen solu räjähtäisi.

Hypokalemia voi johtua liian vähäisestä saannista (harvoin), liiasta erityksestä tai kaliumin menosta solujen sisälle (ei siis välttämättä kokonaiskaliummäärän vähyydestä, vaan sen väärästä jakautumisesta eri kohtiin). Itse epäilin jo ainakin kymmenen vuotta sitten, että minulla olisi tätä kaliumhäiriötä. Semmoinen voisi olla perinnöllistä (epäilen myös isälläni sellaista).

Menepä sitten lääkärille ja sano, että minulla voisi olla tällainen tai tällainen sairaus. Ei -- ei niin voi tehdä. Ehkä keksisin kaikki mahdolliset sairaudet itselleni, niin kuin näissä keskusteluisssa olen ehdottanut jo aika monta (kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen väsymysoireyhtymä, aivojen hypometabolia, muistihäiriö ja aivojen hypometabolia on todettu ihan oikeasti).

Mutta ei kai ihminen ole kunnossa, jos se aina yrittää keksiä syytä epäkuntoonsa. No, nyt ainakin tullaan selvittämään aldosteronia ja reniiniä. En tiedä mistä lääkäri päätteli tämän tarpeen, liekö ollut niistä aiemmin mitatuista alarajaisista kaliumeista, rytmihäiriöistä ja verenpaineesta??

Onko teillä muilla hypoglykeemikoilla mitattu kaliumia?

mikä seuraus? kirjoitti:

Mulla on todettu alhaisia kaliumarvoja. Insuliinia käytetään joskus hyper-(eli liika)kalemian hoitona.

Tästä voisi päätellä, että jos hypoglykeemikolla on liikaa insuliinia, se voi johtaa hypokalemiaan, ja sitä kautta lihasheikkouteen. Minulla tulee joskus sellaisia kohtauksia, että tuntuu kuin jokainen solu räjähtäisi.

Hypokalemia voi johtua liian vähäisestä saannista (harvoin), liiasta erityksestä tai kaliumin menosta solujen sisälle (ei siis välttämättä kokonaiskaliummäärän vähyydestä, vaan sen väärästä jakautumisesta eri kohtiin). Itse epäilin jo ainakin kymmenen vuotta sitten, että minulla olisi tätä kaliumhäiriötä. Semmoinen voisi olla perinnöllistä (epäilen myös isälläni sellaista).

Menepä sitten lääkärille ja sano, että minulla voisi olla tällainen tai tällainen sairaus. Ei -- ei niin voi tehdä. Ehkä keksisin kaikki mahdolliset sairaudet itselleni, niin kuin näissä keskusteluisssa olen ehdottanut jo aika monta (kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen väsymysoireyhtymä, aivojen hypometabolia, muistihäiriö ja aivojen hypometabolia on todettu ihan oikeasti).

Mutta ei kai ihminen ole kunnossa, jos se aina yrittää keksiä syytä epäkuntoonsa. No, nyt ainakin tullaan selvittämään aldosteronia ja reniiniä. En tiedä mistä lääkäri päätteli tämän tarpeen, liekö ollut niistä aiemmin mitatuista alarajaisista kaliumeista, rytmihäiriöistä ja verenpaineesta??

Onko teillä muilla hypoglykeemikoilla mitattu kaliumia?

Lue lisää

koska minullakin on ollut usein kalium alarajoilla. Mielestäni saan sitä kyllä ruoasta normaalisti ja käytän aina Pansuolaa. Minultahan mitattiin sokerirasituksessa myöskin insuliini ja toisten lääkärien ja ravitsemusterapeutin mukaan sitä on paljon, mutta joidenkin mielestä ei hälyyttäviä määriä (ilmeisesti kuitenkin heidänkin mielestään paljon- otapa heistä selvää...) Isäni isä kärsii lääkärien toteamasta hypokalemiasta. Hmmm... taas mietintämyssy päähän...

Hyponen kirjoitti:

koska minullakin on ollut usein kalium alarajoilla. Mielestäni saan sitä kyllä ruoasta normaalisti ja käytän aina Pansuolaa. Minultahan mitattiin sokerirasituksessa myöskin insuliini ja toisten lääkärien ja ravitsemusterapeutin mukaan sitä on paljon, mutta joidenkin mielestä ei hälyyttäviä määriä (ilmeisesti kuitenkin heidänkin mielestään paljon- otapa heistä selvää...) Isäni isä kärsii lääkärien toteamasta hypokalemiasta. Hmmm... taas mietintämyssy päähän...

Lue lisää

että kaliumin vähyys ei johdukaan yleensä ravinnon kaliumista. Täytyy olla aika huonolla ravinnolla, jos näin on.

Kaliumia menetetään helposti mm. ripulissa, oksennuksissa, diureettihoidossa. munuais- tai lisämunuaistoimintahäiriössä. Mutta jos on tietynlainen aineenvaihduntahäiriö (voi olla perinnöllinen, se kohtauksittainen hypokalemia), kalium menee soluihin eikä ole käytettävissä plasmassa. Näinhän myös insuliini kai tekee. Kaliumpitoisuus plasmassa voi olla välillä normaali ja välillä alentunut.

Matala kalium voi tehdä mm. suolen lamausta. Minulla joskus ruoka jää mahalaukkuun pitkäksi aikaa eikä etene. Isälläni on ollut vuosien varrella hyvin pahoja suolen lamauksia: kauheat kivut, paisuminen ja ilma ei tule muuta kuin yläkautta pois. Ihan viimeiseen asti isä on kipujensa kanssa sinnitellyt ennen kuin tukos laukeaa. Isällä on myös rytmihäiriöitä ja heikotuskohtauksia.

Nämä kaliumvajausepäilyt ovat vain minun omia aatoksiani evätkä mitään lääkärin ehdotuksia.

mikä seuraus? kirjoitti:

Mulla on todettu alhaisia kaliumarvoja. Insuliinia käytetään joskus hyper-(eli liika)kalemian hoitona.

Tästä voisi päätellä, että jos hypoglykeemikolla on liikaa insuliinia, se voi johtaa hypokalemiaan, ja sitä kautta lihasheikkouteen. Minulla tulee joskus sellaisia kohtauksia, että tuntuu kuin jokainen solu räjähtäisi.

Hypokalemia voi johtua liian vähäisestä saannista (harvoin), liiasta erityksestä tai kaliumin menosta solujen sisälle (ei siis välttämättä kokonaiskaliummäärän vähyydestä, vaan sen väärästä jakautumisesta eri kohtiin). Itse epäilin jo ainakin kymmenen vuotta sitten, että minulla olisi tätä kaliumhäiriötä. Semmoinen voisi olla perinnöllistä (epäilen myös isälläni sellaista).

Menepä sitten lääkärille ja sano, että minulla voisi olla tällainen tai tällainen sairaus. Ei -- ei niin voi tehdä. Ehkä keksisin kaikki mahdolliset sairaudet itselleni, niin kuin näissä keskusteluisssa olen ehdottanut jo aika monta (kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen väsymysoireyhtymä, aivojen hypometabolia, muistihäiriö ja aivojen hypometabolia on todettu ihan oikeasti).

Mutta ei kai ihminen ole kunnossa, jos se aina yrittää keksiä syytä epäkuntoonsa. No, nyt ainakin tullaan selvittämään aldosteronia ja reniiniä. En tiedä mistä lääkäri päätteli tämän tarpeen, liekö ollut niistä aiemmin mitatuista alarajaisista kaliumeista, rytmihäiriöistä ja verenpaineesta??

Onko teillä muilla hypoglykeemikoilla mitattu kaliumia?

Lue lisää

Annoitpa mielenkiintoisen lisän näihin pohdiskeluihin! Minulle ilmaantui kesällä pohkeisiin voimakkaita elohiirimäisiä mukelluksia, kuin jokainen jänne sooloilisi omaan rytmiinsä.Liike ei tuntunut kuin vähän, mutta näkyi aika voimakkaasti. Soitin puhelinluettelosta löytämääni palvelevaan lääkärinumeroon, jossa arvioidaan onko aihetta vastaanotolle menoon. Kuulin arvion "kaliumit ehkä karanneet" ja ohjeen ottaa yhteyttä yleislääketieteen erikoislääkäriin. En ole tehnyt sitä vielä kun suorituskykyni tuntuu olevan kohtalainen. Olen myös yrittänyt pitää luonnollisin keinoin huolta kaliumin saannista.Hiireily on lievittynyt mutta ei tähän mennessä täysin poistunut.

Hyponen kirjoitti:

Meinasinkin jo etsintäkuuluttaa sinut. Kiva, että olet Here again ;)

Kiitos monista inspiroivista linkeistä joita olet meille etsinyt. Tuokin vähän jäljempänä oleva linkki on kuin minun tarinani alkuvaiheista.Lohdullista sinänsä, että löytyy samaa kokemusta oireiden moninaisuudessakin.
Minun vointini on ollut nykyään parempi ilman suurempaa elämänmuutosta. Tämä osittain tukee hypoteeejani mahd.infektion jälkitaudista, mahd. puutostilasta tai jonkin lääkkeen (minulla Lipitorin) sivuvaikutuksesta. Kun aikaa kuluu riittävästi,saatetaan päästä kohti tasapainoa.On kuitenkin kysymys rankasta koettelemuksesta, joka heijastuu kaikkeen elämässä.
Mielenkiintoinen tuo kaliumkysymys.Onkohan senkin selvittämisessa aloitettava syy- vai seurauspuolelta.

Here again kirjoitti:

Annoitpa mielenkiintoisen lisän näihin pohdiskeluihin! Minulle ilmaantui kesällä pohkeisiin voimakkaita elohiirimäisiä mukelluksia, kuin jokainen jänne sooloilisi omaan rytmiinsä.Liike ei tuntunut kuin vähän, mutta näkyi aika voimakkaasti. Soitin puhelinluettelosta löytämääni palvelevaan lääkärinumeroon, jossa arvioidaan onko aihetta vastaanotolle menoon. Kuulin arvion "kaliumit ehkä karanneet" ja ohjeen ottaa yhteyttä yleislääketieteen erikoislääkäriin. En ole tehnyt sitä vielä kun suorituskykyni tuntuu olevan kohtalainen. Olen myös yrittänyt pitää luonnollisin keinoin huolta kaliumin saannista.Hiireily on lievittynyt mutta ei tähän mennessä täysin poistunut.

Lue lisää

Olen joutunut nyt viime verenpaineseurannan aikana soittelemaan vähän sinne sun tänne lääkäriasemille kysyäkseni, että onko aihetta tulla lääkärille. Pelkään jo, että kun olin ilman betasalpaajaani vuorokausiseurannassa, siitä saattoi aiheutua sydämelleni ja munuaisille liian suuri rasitus. Yä- ja alapaineet vaihtelivat siksakkiin eritahtiin, niin että pulssipaineet olivat 14 - 134. Eikös 14 merkkaisi jo pyörtymistä tai sydämen vajaatoimintaa tai läppävikaa? Nuo korkeat pulssipaineet huolestuttavat (en nimittäin ole saanut vielä tuloksia kotiin postissa, itse katselin joitakin painearvoja mittarista). Voivatko ne aiheuttaa munuaisvaurion?

Jossakin vastaanotossa sanottiin, että sykenopeudet saavat olla vaikka sen vuorokauden 100 - 120 - ei haittaa. No ei ne onneksi ollet koko vuorokautta. Tuosta pulssipaineesta eivät vastaanottoihmiset tienneet sanoa mitään.

Viikonloppuna minulla oli vuorokausivirtsankeräys aldosteronia varten. Pissaa tuli yli 3 litraa. Onkohan niin suuri määrä munuaistaudin oire? Aldosteronin ja reniinin tulokset saa vasta kahden viikon kuluttua. Odotus on pelottavaa. Tuntuu vain, että häikkää suolatasapainossa on nyt enemmän.

mikä seuraus? kirjoitti:

Olen joutunut nyt viime verenpaineseurannan aikana soittelemaan vähän sinne sun tänne lääkäriasemille kysyäkseni, että onko aihetta tulla lääkärille. Pelkään jo, että kun olin ilman betasalpaajaani vuorokausiseurannassa, siitä saattoi aiheutua sydämelleni ja munuaisille liian suuri rasitus. Yä- ja alapaineet vaihtelivat siksakkiin eritahtiin, niin että pulssipaineet olivat 14 - 134. Eikös 14 merkkaisi jo pyörtymistä tai sydämen vajaatoimintaa tai läppävikaa? Nuo korkeat pulssipaineet huolestuttavat (en nimittäin ole saanut vielä tuloksia kotiin postissa, itse katselin joitakin painearvoja mittarista). Voivatko ne aiheuttaa munuaisvaurion?

Jossakin vastaanotossa sanottiin, että sykenopeudet saavat olla vaikka sen vuorokauden 100 - 120 - ei haittaa. No ei ne onneksi ollet koko vuorokautta. Tuosta pulssipaineesta eivät vastaanottoihmiset tienneet sanoa mitään.

Viikonloppuna minulla oli vuorokausivirtsankeräys aldosteronia varten. Pissaa tuli yli 3 litraa. Onkohan niin suuri määrä munuaistaudin oire? Aldosteronin ja reniinin tulokset saa vasta kahden viikon kuluttua. Odotus on pelottavaa. Tuntuu vain, että häikkää suolatasapainossa on nyt enemmän.

Lue lisää

Juotko paljon maitoa tai käytätkö muuten paljon maitotuotteita? Itselläni epäiltiin hyperkalsemiaa siis paljolti samanlaisten oireiden vuoksi, mutta kalsiumarvo oli lääkärin mukaan Ok. Kumma kyllä, olen huomannut, että runsas maitotuotteiden käyttäminen lisää kuitenkin oireitani ja nyt kun olen ollut mahdollisimman vähillä maitotuotteilla (ym. kalsiumpitoisilla tuotteilla) olo on huomattavasti parempi. Toivottavasti ei ole vain sattumaa...

Mietin vain, että kuinkakohan näissäkin kalsiumarvoissa viitearvot toimivat eri ihmisten kohdalla, eli olisikohan syytä ottaa enemmän huomioon oireet ja joustaa viitteissä.

... kirjoitti:

Juotko paljon maitoa tai käytätkö muuten paljon maitotuotteita? Itselläni epäiltiin hyperkalsemiaa siis paljolti samanlaisten oireiden vuoksi, mutta kalsiumarvo oli lääkärin mukaan Ok. Kumma kyllä, olen huomannut, että runsas maitotuotteiden käyttäminen lisää kuitenkin oireitani ja nyt kun olen ollut mahdollisimman vähillä maitotuotteilla (ym. kalsiumpitoisilla tuotteilla) olo on huomattavasti parempi. Toivottavasti ei ole vain sattumaa...

Mietin vain, että kuinkakohan näissäkin kalsiumarvoissa viitearvot toimivat eri ihmisten kohdalla, eli olisikohan syytä ottaa enemmän huomioon oireet ja joustaa viitteissä.

Lue lisää

Käytän kaksi (joskus kolme) 200 gramman viiliä päivässä ja joitakin viipaleita juustoa, en maitoa. Veren ionisoitunutta kalsiumia on mitattu vain kerran elämässäni ja se oli alarajalla, jotain 1,18.

Saatko sitten tarpeeksi sitä kalsiumia? Mistä se lääkäri päätteli oireiden johtuvan liiasta kalsiumista?

mikä seuraus? kirjoitti:

Olen joutunut nyt viime verenpaineseurannan aikana soittelemaan vähän sinne sun tänne lääkäriasemille kysyäkseni, että onko aihetta tulla lääkärille. Pelkään jo, että kun olin ilman betasalpaajaani vuorokausiseurannassa, siitä saattoi aiheutua sydämelleni ja munuaisille liian suuri rasitus. Yä- ja alapaineet vaihtelivat siksakkiin eritahtiin, niin että pulssipaineet olivat 14 - 134. Eikös 14 merkkaisi jo pyörtymistä tai sydämen vajaatoimintaa tai läppävikaa? Nuo korkeat pulssipaineet huolestuttavat (en nimittäin ole saanut vielä tuloksia kotiin postissa, itse katselin joitakin painearvoja mittarista). Voivatko ne aiheuttaa munuaisvaurion?

Jossakin vastaanotossa sanottiin, että sykenopeudet saavat olla vaikka sen vuorokauden 100 - 120 - ei haittaa. No ei ne onneksi ollet koko vuorokautta. Tuosta pulssipaineesta eivät vastaanottoihmiset tienneet sanoa mitään.

Viikonloppuna minulla oli vuorokausivirtsankeräys aldosteronia varten. Pissaa tuli yli 3 litraa. Onkohan niin suuri määrä munuaistaudin oire? Aldosteronin ja reniinin tulokset saa vasta kahden viikon kuluttua. Odotus on pelottavaa. Tuntuu vain, että häikkää suolatasapainossa on nyt enemmän.

Lue lisää

Puhelinluettelon keltaisilta sivuilta löysin sattumalta tällaisen:
Neuvova lääkärilinja 0600 16661
Lääkäri neuvoo puhelimessa kaikissa terveyteen ja sairauteen liittyvissä ongelmissa sekä lääkitysasioissa
Joka päivä klo 7.00 - 23.00

2,50€/min pvm/mpm www.neuvovalaakarilinja.fi



Kyseessä on siis neuvonta, mm suositus siitä minkälaisen asiantuntijan puheille on syytä mennä. Tällaisessa keskustelussa minäkin kuulin arvelun mahdollisesta kaliumongelmasta.
Mielenkiintoista, että minullakin oli vuosi- pari sitten öitä, jolloin pissalla piti juosta noin 20 minuutin välein, ja virtsan määrä oli joka kerta kohtalainen. Tahti harveni vasta aamuyöllä noin 2 tunniksi. Tämä tilanne on kuitenkin mennyt itsestään ohi.Omalääkäri ei kiinnittänyt asiaan niin minkäänlaista huomiota.Joka kerta mitatut sokeriarvoni ovat olleet "ihan hyvät". Yritin selvittää, mikä oli se diureetti, joka ilmiön tuotti. Kenties jokin hedelmä tai sen käsittelyaine, ei varmuutta siitä.

Here again kirjoitti:

Puhelinluettelon keltaisilta sivuilta löysin sattumalta tällaisen:
Neuvova lääkärilinja 0600 16661
Lääkäri neuvoo puhelimessa kaikissa terveyteen ja sairauteen liittyvissä ongelmissa sekä lääkitysasioissa
Joka päivä klo 7.00 - 23.00

2,50€/min pvm/mpm www.neuvovalaakarilinja.fi



Kyseessä on siis neuvonta, mm suositus siitä minkälaisen asiantuntijan puheille on syytä mennä. Tällaisessa keskustelussa minäkin kuulin arvelun mahdollisesta kaliumongelmasta.
Mielenkiintoista, että minullakin oli vuosi- pari sitten öitä, jolloin pissalla piti juosta noin 20 minuutin välein, ja virtsan määrä oli joka kerta kohtalainen. Tahti harveni vasta aamuyöllä noin 2 tunniksi. Tämä tilanne on kuitenkin mennyt itsestään ohi.Omalääkäri ei kiinnittänyt asiaan niin minkäänlaista huomiota.Joka kerta mitatut sokeriarvoni ovat olleet "ihan hyvät". Yritin selvittää, mikä oli se diureetti, joka ilmiön tuotti. Kenties jokin hedelmä tai sen käsittelyaine, ei varmuutta siitä.

Lue lisää

löysin itsekin jonkun, jonne soitin. Eipä tässä nyt hätiä, odottelen vain.
Minä epäilin joskus kotimaisia omenia, että ne pissattaa - ja myös nälättää aika lailla.
Kun sanotaan, että syö omena välipalaksi, niin ei se auta, pitää syödä viisi tai sitten jotain muuta lisäksi. Onhan niissä omenissa vettä aika paljon.