Joulumerkkikoti

Kiitos vinkistä.Uteliaisuus ei tietenkään kuulu sivistykseen sanotaan, mutta itseensä tutustuminen on ihan mukavaa.

Laira kirjoitti:

Kiitos vinkistä.Uteliaisuus ei tietenkään kuulu sivistykseen sanotaan, mutta itseensä tutustuminen on ihan mukavaa.

Hei!
Juuri siksi pitää olla utelias, koska tästä aiheesta ei phuta, eikä 'ulkopuoliset' edes tiedä mistä on ollut kyse. Saati siitä, miten se on meihin vaikuttanut. Aiheeseen liittyen on tehty Oulun yliopistossa väitös, joka ei asioita ainakaan mairittele. Mielisairautta ja rikollisuutta tämäkin on aiheuttanut tai ainakin edesauttanut.

Joulumerkkipoika 1955-1956 kirjoitti:

Hei!
Juuri siksi pitää olla utelias, koska tästä aiheesta ei phuta, eikä 'ulkopuoliset' edes tiedä mistä on ollut kyse. Saati siitä, miten se on meihin vaikuttanut. Aiheeseen liittyen on tehty Oulun yliopistossa väitös, joka ei asioita ainakaan mairittele. Mielisairautta ja rikollisuutta tämäkin on aiheuttanut tai ainakin edesauttanut.

Lue lisää

Ulkopuolisten en ole kuullut puhuvan, mutta kyllä äitini puhui ja isosiskoni.Itsehän en asiasta tiedä, koskapa olin siellä elämäni ensimmäiset kuusi viikkoa.Äiti lypsi maidon ja siskoni kanssa veivät sen minulle. Syöttäminen oli sitten heidän kertomansa mukaan toinen juttu. Kotona asiaa ei salailtu ja minä olen elänyt onnellisen elämän tähän asti.

Laira kirjoitti:

Ulkopuolisten en ole kuullut puhuvan, mutta kyllä äitini puhui ja isosiskoni.Itsehän en asiasta tiedä, koskapa olin siellä elämäni ensimmäiset kuusi viikkoa.Äiti lypsi maidon ja siskoni kanssa veivät sen minulle. Syöttäminen oli sitten heidän kertomansa mukaan toinen juttu. Kotona asiaa ei salailtu ja minä olen elänyt onnellisen elämän tähän asti.

Lue lisää

Hei!
Itse olin heti syntymästä eristettynä äidistä 8 kk ja vielä kaukana kotoa , satojen kilometrien päässä. Tästä on kylää meilläkin puhuttu ja olihan pikkuveljeni samoin samassa paikassa, jonka kyllä muistan.
Tämä on kuitenkin 'ulkopuolisille' nykyihmisille todella vieras ja kauhistuttava asia. Se koetaan jotenkin keskitysleirimäiseksi ja yhteiskunnasta eristämiseksi. Tätähän jatkui aina 1970-luvulle asti ja sitäkään moni ei tiedä.
Markku

Joulumerkkipoika 1955-1956 kirjoitti:

Hei!
Itse olin heti syntymästä eristettynä äidistä 8 kk ja vielä kaukana kotoa , satojen kilometrien päässä. Tästä on kylää meilläkin puhuttu ja olihan pikkuveljeni samoin samassa paikassa, jonka kyllä muistan.
Tämä on kuitenkin 'ulkopuolisille' nykyihmisille todella vieras ja kauhistuttava asia. Se koetaan jotenkin keskitysleirimäiseksi ja yhteiskunnasta eristämiseksi. Tätähän jatkui aina 1970-luvulle asti ja sitäkään moni ei tiedä.
Markku

Lue lisää

Minutkin vietiin synnytyslaitokselta suoraan joulumerkkikotiin, koska isäni, joka sairasti tubia, oli kotona.Vaihtoehtona olisi ollut isän eristäminen.Ilmeisesti se olisi ollut vielä vaikeampi ratkaisu perheessä, jossa oli kaksi lasta ja isä oli juuri yrittänyt kotiutua sodan aiheuttamista fyysissitä ja psyykisistä ongelmista.Lapsen vienti pois oli tietenkin äidille ja siskolleni vaikea juttu. Itse en muista siitä mitään. Joka tapauksessa laihduin ja olisin vain nukkunut ja unissaanhan vauvaa ei syötetä. Kuka lie saanut äitini lypsämät maidot. Siksipä äidilläni oli kiire saada minut kotiin ja isä oli jonkinaikaa poissa. Papereissa lukee, että omalla vastuulla vauva saa lähteä.
Kotiin päästyäni aloin lihoa ja kehittyä normaalisti ja puolivuotiaana sanoin:äiti ja seisoin pinnasängyssä.
Kotiväelleni se on ollut vaikeaa aikaa, ei minulle. Pikkuveljeni vitsailivat perästäpäin, että mahdanko kuulua porukkaan. Jos vaikka antoivat väärän lapsen. Isäni näköinen kuitenkin olen.Meillä vitsit olivat ehkä hieman kroisimpia kuin monessa muussa perheessä. Elämä on kuitenkin jatkunut.
Se oululainen väitöskirja minua kyllä vielä kiinnostaisi.
Olihan siellä leikki-ikäisiäkin lapsia, joilla omakohtaisia muistoja.

Laira kirjoitti:

Minutkin vietiin synnytyslaitokselta suoraan joulumerkkikotiin, koska isäni, joka sairasti tubia, oli kotona.Vaihtoehtona olisi ollut isän eristäminen.Ilmeisesti se olisi ollut vielä vaikeampi ratkaisu perheessä, jossa oli kaksi lasta ja isä oli juuri yrittänyt kotiutua sodan aiheuttamista fyysissitä ja psyykisistä ongelmista.Lapsen vienti pois oli tietenkin äidille ja siskolleni vaikea juttu. Itse en muista siitä mitään. Joka tapauksessa laihduin ja olisin vain nukkunut ja unissaanhan vauvaa ei syötetä. Kuka lie saanut äitini lypsämät maidot. Siksipä äidilläni oli kiire saada minut kotiin ja isä oli jonkinaikaa poissa. Papereissa lukee, että omalla vastuulla vauva saa lähteä.
Kotiin päästyäni aloin lihoa ja kehittyä normaalisti ja puolivuotiaana sanoin:äiti ja seisoin pinnasängyssä.
Kotiväelleni se on ollut vaikeaa aikaa, ei minulle. Pikkuveljeni vitsailivat perästäpäin, että mahdanko kuulua porukkaan. Jos vaikka antoivat väärän lapsen. Isäni näköinen kuitenkin olen.Meillä vitsit olivat ehkä hieman kroisimpia kuin monessa muussa perheessä. Elämä on kuitenkin jatkunut.
Se oululainen väitöskirja minua kyllä vielä kiinnostaisi.
Olihan siellä leikki-ikäisiäkin lapsia, joilla omakohtaisia muistoja.

Lue lisää

Hei!
Ohessa suomenkielinen tiivistelmä väitökirjasta. Alussa myös tiedot siitä.
Mäki, Pirjo, Parental separation at birth and maternal depressed mood in pregnancy:
associations with schizophrenia and criminality in the offspring
Psykiatrian klinikka; Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Oulun yliopisto, PL 5000,
FIN-90014 Oulun yliopisto, Finland
2003
Oulu, Finland
Tiivistelmä
Raskaus- ja imeväisajan varhaiset tekijät on lisääntyvästi yhdistetty lapsen tuleviin
mielenterveyshäiriöihin. Tarkoituksena oli tutkia hyvin varhaisen eron (separaation) ja äidin
raskaudenaikaisen masentuneen mielialan yhteyttä lasten skitsofreniaan ja rikollisuuteen
nuoruudessa ja aikuisuudessa kahdessa eri aineistossa.
Joulumerkkikoti-lasten tutkimuksessa indeksikohortti koostui 1945–65 syntyneistä 3 020
tutkittavasta, jotka erotettiin väliaikaisesti perheistään heti syntymän jälkeen hoitokoteihin,
Joulumerkkikoteihin, perheen tuberkuloosin takia. Ero vanhemmista kesti keskimäärin seitsemän
kuukautta. Jokaiselle indeksitutkittavalle valittiin kaksi sukupuolen, syntymävuoden ja -paikan
mukaan kaltaistettua verrokkitutkittavaa. Tieto skitsofreniaan sairastumisesta hankittiin sairaaloiden
poistoilmoitusrekisteristä vv. 1971–98 ja rikoksista Tilastokeskuksesta 1977–98. 28 vuoden
kumulatiivinen sairastuvuus skitsofreniaan oli 1,6 % sekä indeksi- että verrokkikohortilla (riskisuhde
RR 1.0; 95 %:n luottamusväli CI 0,8–1,4). Sekä miehistä että naisista indeksitutkittavat olivat tehneet
useammin rikoksia kuin vertailuryhmä (miehillä RR 1,3; 1,2–1,4; naisilla RR 1,5; 1,2–2,0). Miehistä
12,1 % indeksitutkittavista ja vain 7,1 % vertailuryhmästä oli tehnyt väkivaltarikoksen (RR 1,7;
1,4–2,1).
Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 12 058 lapsen äideiltä kysyttiin keskiraskauden aikana
äitiysneuvolassa, kokivatko he mielialansa masentuneeksi. Tämän väestötason syntymäkohortin (siis
lasten) tietoja hankittiin 31-vuotisseurannassa sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vuosilta
1982–97 ja oikeusministeriön rikosrekisteristä vuoteen 1998. Skitsofreniaan sairastuneet jaettiin
niihin, joiden 1. asteen sukulainen oli ollut / ei ollut ollut psykoottinen. Sairaalahoitoa vaatineen
skitsofrenian kumulatiivinen sairastuvuus oli 1,3 % masentuneiden ja 0,9 % masentumattomien äitien
lapsilla (RR 1,5; 0,9–2,4). Raskaudenaikaisen masentuneen mielialan esiintyvyys oli 35 % niiden
skitsofreniapotilaiden äideillä, joilla oli ollut lähisuvussa psykoosia. Vastaavasti masentunutta
mielialaa esiintyi 14 %:lla sekä niiden skitsofrenia-potilaiden äideistä, joilla ei ollut sukurasitusta,
että muiden kohorttitutkittavien äideistä. Sekä masentuneiden äitien pojista että tyttäristä useampi oli
tehnyt rikoksen kuin masentumattomien äitien lapset (miehillä vakioitu vedonlyöntisuhde OR 1,5;
1,2–1,9; naisilla OR 1,5; 0,8–3,0). Masentuneiden äitien pojista 6,5 % ja masentumattomien äitien
pojista 3,2 % oli tehnyt väkivaltarikoksen (vakioitu OR 1,6; 1,1–2,4).
Hyvin varhainen ero ja äidin masentunut mieliala raskauden aikana eivät todennäköisesti sinänsä
lisää skitsofrenian vaaraa lapsilla, mutta näyttävät olevan yhteydessä lasten rikolliseen
käyttäytymiseen, erityisesti väkivaltarikoksiin miehillä.
Asiasanat: Joulumerkkikoti, Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortti, raskaudenaikainen
masennus, raskaus, rikollisuus, seurantatutkimus, skitsofrenia, varhainen ero, varhainen
separaatio, äidin masentuneisuus, äiti-lapsi suhde


Markku

Joulumerkkipoika 1955-1956 kirjoitti:

Hei!
Ohessa suomenkielinen tiivistelmä väitökirjasta. Alussa myös tiedot siitä.
Mäki, Pirjo, Parental separation at birth and maternal depressed mood in pregnancy:
associations with schizophrenia and criminality in the offspring
Psykiatrian klinikka; Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Oulun yliopisto, PL 5000,
FIN-90014 Oulun yliopisto, Finland
2003
Oulu, Finland
Tiivistelmä
Raskaus- ja imeväisajan varhaiset tekijät on lisääntyvästi yhdistetty lapsen tuleviin
mielenterveyshäiriöihin. Tarkoituksena oli tutkia hyvin varhaisen eron (separaation) ja äidin
raskaudenaikaisen masentuneen mielialan yhteyttä lasten skitsofreniaan ja rikollisuuteen
nuoruudessa ja aikuisuudessa kahdessa eri aineistossa.
Joulumerkkikoti-lasten tutkimuksessa indeksikohortti koostui 1945–65 syntyneistä 3 020
tutkittavasta, jotka erotettiin väliaikaisesti perheistään heti syntymän jälkeen hoitokoteihin,
Joulumerkkikoteihin, perheen tuberkuloosin takia. Ero vanhemmista kesti keskimäärin seitsemän
kuukautta. Jokaiselle indeksitutkittavalle valittiin kaksi sukupuolen, syntymävuoden ja -paikan
mukaan kaltaistettua verrokkitutkittavaa. Tieto skitsofreniaan sairastumisesta hankittiin sairaaloiden
poistoilmoitusrekisteristä vv. 1971–98 ja rikoksista Tilastokeskuksesta 1977–98. 28 vuoden
kumulatiivinen sairastuvuus skitsofreniaan oli 1,6 % sekä indeksi- että verrokkikohortilla (riskisuhde
RR 1.0; 95 %:n luottamusväli CI 0,8–1,4). Sekä miehistä että naisista indeksitutkittavat olivat tehneet
useammin rikoksia kuin vertailuryhmä (miehillä RR 1,3; 1,2–1,4; naisilla RR 1,5; 1,2–2,0). Miehistä
12,1 % indeksitutkittavista ja vain 7,1 % vertailuryhmästä oli tehnyt väkivaltarikoksen (RR 1,7;
1,4–2,1).
Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 12 058 lapsen äideiltä kysyttiin keskiraskauden aikana
äitiysneuvolassa, kokivatko he mielialansa masentuneeksi. Tämän väestötason syntymäkohortin (siis
lasten) tietoja hankittiin 31-vuotisseurannassa sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vuosilta
1982–97 ja oikeusministeriön rikosrekisteristä vuoteen 1998. Skitsofreniaan sairastuneet jaettiin
niihin, joiden 1. asteen sukulainen oli ollut / ei ollut ollut psykoottinen. Sairaalahoitoa vaatineen
skitsofrenian kumulatiivinen sairastuvuus oli 1,3 % masentuneiden ja 0,9 % masentumattomien äitien
lapsilla (RR 1,5; 0,9–2,4). Raskaudenaikaisen masentuneen mielialan esiintyvyys oli 35 % niiden
skitsofreniapotilaiden äideillä, joilla oli ollut lähisuvussa psykoosia. Vastaavasti masentunutta
mielialaa esiintyi 14 %:lla sekä niiden skitsofrenia-potilaiden äideistä, joilla ei ollut sukurasitusta,
että muiden kohorttitutkittavien äideistä. Sekä masentuneiden äitien pojista että tyttäristä useampi oli
tehnyt rikoksen kuin masentumattomien äitien lapset (miehillä vakioitu vedonlyöntisuhde OR 1,5;
1,2–1,9; naisilla OR 1,5; 0,8–3,0). Masentuneiden äitien pojista 6,5 % ja masentumattomien äitien
pojista 3,2 % oli tehnyt väkivaltarikoksen (vakioitu OR 1,6; 1,1–2,4).
Hyvin varhainen ero ja äidin masentunut mieliala raskauden aikana eivät todennäköisesti sinänsä
lisää skitsofrenian vaaraa lapsilla, mutta näyttävät olevan yhteydessä lasten rikolliseen
käyttäytymiseen, erityisesti väkivaltarikoksiin miehillä.
Asiasanat: Joulumerkkikoti, Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortti, raskaudenaikainen
masennus, raskaus, rikollisuus, seurantatutkimus, skitsofrenia, varhainen ero, varhainen
separaatio, äidin masentuneisuus, äiti-lapsi suhde


Markku

Lue lisää

Kiitos vaivannäöstä ja vielä suomenkielisestä versiosta, jonka laitoit minulle luettavaksi. Tulostan ja liitän sen tuon Filhan lähettämän historiikin mukaan.Asia on sikäli minua kiinnostanut, kun aloin kysellä Tampereen kaupparekisteristä ja muista, joilla pitäisi olla tietoa, sain vastaukseksi ettei sellaista laitosta ole Tampereella ollut.
Siskoni, joka on 9 vuotta minua vanhempi antoi hyvinkin seikkaperäisen kuvan laitoksesta ja miten he ikkunan läpi kävivät minua katsomassa joka päivä.
Siellä oli joku äidille tuttu hoitaja, joka tiesi kertoa tuosta ruokintaprosessistakin.
Mielenterveyteeni ei ole ymmärtääkseni jäänyt piiruakaan siitä ajasta, vaikka kaikenlaisilla muillakin tutkmuksilla on osoitettu, että ensi kosketukset lapseen ohjaavat myöhemmin äidin ja isän suhdetta lapseen.
Toivottavasti sinullekkaan Markku tai veljellesi ei siitä ajasta ole jäänyt mitään psyykkisiä vammoja.
Sillä laitoksella oli varmaan alun alkaen hyvä tarkoitus pysäyttää tuberkuloosin leviäminen Suomessa. Kuitenkin, kun sinne lapsen jätti tai antoi, häntä olikin tosi vaikea saada pois.
Se tuotti varmaan monelle suuria kärsimyksiä vanhemmuutta ajatellen.
Toivotan sinulle aurinkoista päivää .
Jos haluat keskustella henkilökohtaisesti asiasta, annan e-meilinikin.

Laira kirjoitti:

Kiitos vaivannäöstä ja vielä suomenkielisestä versiosta, jonka laitoit minulle luettavaksi. Tulostan ja liitän sen tuon Filhan lähettämän historiikin mukaan.Asia on sikäli minua kiinnostanut, kun aloin kysellä Tampereen kaupparekisteristä ja muista, joilla pitäisi olla tietoa, sain vastaukseksi ettei sellaista laitosta ole Tampereella ollut.
Siskoni, joka on 9 vuotta minua vanhempi antoi hyvinkin seikkaperäisen kuvan laitoksesta ja miten he ikkunan läpi kävivät minua katsomassa joka päivä.
Siellä oli joku äidille tuttu hoitaja, joka tiesi kertoa tuosta ruokintaprosessistakin.
Mielenterveyteeni ei ole ymmärtääkseni jäänyt piiruakaan siitä ajasta, vaikka kaikenlaisilla muillakin tutkmuksilla on osoitettu, että ensi kosketukset lapseen ohjaavat myöhemmin äidin ja isän suhdetta lapseen.
Toivottavasti sinullekkaan Markku tai veljellesi ei siitä ajasta ole jäänyt mitään psyykkisiä vammoja.
Sillä laitoksella oli varmaan alun alkaen hyvä tarkoitus pysäyttää tuberkuloosin leviäminen Suomessa. Kuitenkin, kun sinne lapsen jätti tai antoi, häntä olikin tosi vaikea saada pois.
Se tuotti varmaan monelle suuria kärsimyksiä vanhemmuutta ajatellen.
Toivotan sinulle aurinkoista päivää .
Jos haluat keskustella henkilökohtaisesti asiasta, annan e-meilinikin.

Lue lisää

Kiinnostava aihe. Koskettaa henkilökohtaisesti. Nyt vanhempana on alkanut kovastikin kiinnostaa. Minun joulumerkkikotini oli Oulussa ja vietin siellä 9 kk. Hyvän elämän olen saanut viettää ilman rikollista taustaa..

Joulumerkkipoika 1955-1956 kirjoitti:

Hei!
Juuri siksi pitää olla utelias, koska tästä aiheesta ei phuta, eikä 'ulkopuoliset' edes tiedä mistä on ollut kyse. Saati siitä, miten se on meihin vaikuttanut. Aiheeseen liittyen on tehty Oulun yliopistossa väitös, joka ei asioita ainakaan mairittele. Mielisairautta ja rikollisuutta tämäkin on aiheuttanut tai ainakin edesauttanut.

Lue lisää

Hei,
itse olin joulumerkkikodissa heti syntymäpäivästäni noin viiden kuukauden ikään asti. Vaihtoehtoja ei oikein ollut, koska äidillä oli vaikea tubi, johon hän kuoli muutaman kuukauden kuluttua. Isä ja veljeni elivät puolikuntoisina (lievempi tubi) kotona, äiti oli parantolassa ja vauva vielä kolmannella paikkakunnalla. En usko, että mitään vakavia jälkiä sieluuni olen tuosta jaksosta saanut, olinhan vielä aivan ymmärtämätön vauva.

Kotiin pääsy oli mahdollista sitten kun rokotuksen teho oli riittävä ja muut perheenjäsenet tarpeeksi terveitä. Vaihtoehto olisi ollut murheellinen. Kuolemantapauksia lähipiirissäkin oli vielä viisikymmenluvulla.

Isäni on adoptoitu joulumerkkikodista ja se on selkeästi jättänyt jälkensä. Minua kiinnostaisi kovasti tietää enemmän tästä aiheesta, josta puhuminen ei ole erityisen helppoa isälleni. Luuletko, että myös minun olisi mahdollista saada jotain tietoa kyseisen linkin kautta?

Utelias tytär kirjoitti:

Isäni on adoptoitu joulumerkkikodista ja se on selkeästi jättänyt jälkensä. Minua kiinnostaisi kovasti tietää enemmän tästä aiheesta, josta puhuminen ei ole erityisen helppoa isälleni. Luuletko, että myös minun olisi mahdollista saada jotain tietoa kyseisen linkin kautta?

Lue lisää

Hei!
Voi olla vaikea saada toisen henkilön tietoja. Kuten alunperin kirjoitin, tämä on hyvin vaiettu aihe, harva tietää koko järjestelmästä. Tosiasiassa nämä 'pakkohuostaanotetut' ehkäisivät ja pysäyttivät Suomessa tuberkuloosin leviämisen. Sitä ei ole silloin ajateltu, että äidistä erottaminen heti syntymästä voisi vaikuttaa persoonallisuuteen. Tämän on minulta kieltänyt yksi joulumerkkikotitoiminnan perustajahenkilöistä, kun satuin tapaaman hänet aivan sattumalta.
Tämänkaltaiset 'pakkohoidot' ovat kiusallisia, koska niiden seurauksia ei ole tunnettu tai haluttu selvittää. Tiedän vaan että monen elämä on enemmän tai vähemmän ollut vaikeata ja tasutalta löytyy tämä tai vastaava kokemus. Tuo väitöskirja myös tukee tätä. Oma nuorempi veljeni oli joulumerkkilapsi ja yhteiskunnan mieliharmi, kunne hänet surmattiin raa'asti viime kesänä. Itse olen selvinnyt elämässä oikeinkin hyvin, tosin minulla on korostuneen voimakas hylätyksi tulemisen pelko ja kumppanin miellyttämisen tarve ehkä em. syystä. Oma identiteetti on ollut kohtuu pitkään hukassa. Omalla kohdallani on ollut myös vahva kiintymys äitiin (joka muuten kuoli 3 viikkoa ennen veljeäni (onneksi).
Voit pyytää ainakin tuota historiiikia, jos et muuta materiaalia saa. Ja kannattaa keskustella avoimesti isän kanssa, jos mahdollista.
Terv. Markku

Joulumerkkipoika 1955-1956 kirjoitti:

Hei!
Voi olla vaikea saada toisen henkilön tietoja. Kuten alunperin kirjoitin, tämä on hyvin vaiettu aihe, harva tietää koko järjestelmästä. Tosiasiassa nämä 'pakkohuostaanotetut' ehkäisivät ja pysäyttivät Suomessa tuberkuloosin leviämisen. Sitä ei ole silloin ajateltu, että äidistä erottaminen heti syntymästä voisi vaikuttaa persoonallisuuteen. Tämän on minulta kieltänyt yksi joulumerkkikotitoiminnan perustajahenkilöistä, kun satuin tapaaman hänet aivan sattumalta.
Tämänkaltaiset 'pakkohoidot' ovat kiusallisia, koska niiden seurauksia ei ole tunnettu tai haluttu selvittää. Tiedän vaan että monen elämä on enemmän tai vähemmän ollut vaikeata ja tasutalta löytyy tämä tai vastaava kokemus. Tuo väitöskirja myös tukee tätä. Oma nuorempi veljeni oli joulumerkkilapsi ja yhteiskunnan mieliharmi, kunne hänet surmattiin raa'asti viime kesänä. Itse olen selvinnyt elämässä oikeinkin hyvin, tosin minulla on korostuneen voimakas hylätyksi tulemisen pelko ja kumppanin miellyttämisen tarve ehkä em. syystä. Oma identiteetti on ollut kohtuu pitkään hukassa. Omalla kohdallani on ollut myös vahva kiintymys äitiin (joka muuten kuoli 3 viikkoa ennen veljeäni (onneksi).
Voit pyytää ainakin tuota historiiikia, jos et muuta materiaalia saa. Ja kannattaa keskustella avoimesti isän kanssa, jos mahdollista.
Terv. Markku

Lue lisää

että voi olla vaikeaa saada toisen tietoja. Toisaalta isälläni ei varmaan olisi mitään sitä vastaan mutta häntä itseään ei tunnu sanottavammin kiinnostavan hänen oma historiansa. Lämmin osanottoni Markku menetyksiesi johdosta. On varmasti erityisen vaikeaa menettää läheinen noin kaamealla tavalla.

Yksi heistä kirjoitti:

Kiinnostava aihe. Koskettaa henkilökohtaisesti. Nyt vanhempana on alkanut kovastikin kiinnostaa. Minun joulumerkkikotini oli Oulussa ja vietin siellä 9 kk. Hyvän elämän olen saanut viettää ilman rikollista taustaa..

Lue lisää

Milloin olit siellä?

Joulumerkkipoika 1955-1956 kirjoitti:

Hei!
Ohessa suomenkielinen tiivistelmä väitökirjasta. Alussa myös tiedot siitä.
Mäki, Pirjo, Parental separation at birth and maternal depressed mood in pregnancy:
associations with schizophrenia and criminality in the offspring
Psykiatrian klinikka; Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Oulun yliopisto, PL 5000,
FIN-90014 Oulun yliopisto, Finland
2003
Oulu, Finland
Tiivistelmä
Raskaus- ja imeväisajan varhaiset tekijät on lisääntyvästi yhdistetty lapsen tuleviin
mielenterveyshäiriöihin. Tarkoituksena oli tutkia hyvin varhaisen eron (separaation) ja äidin
raskaudenaikaisen masentuneen mielialan yhteyttä lasten skitsofreniaan ja rikollisuuteen
nuoruudessa ja aikuisuudessa kahdessa eri aineistossa.
Joulumerkkikoti-lasten tutkimuksessa indeksikohortti koostui 1945–65 syntyneistä 3 020
tutkittavasta, jotka erotettiin väliaikaisesti perheistään heti syntymän jälkeen hoitokoteihin,
Joulumerkkikoteihin, perheen tuberkuloosin takia. Ero vanhemmista kesti keskimäärin seitsemän
kuukautta. Jokaiselle indeksitutkittavalle valittiin kaksi sukupuolen, syntymävuoden ja -paikan
mukaan kaltaistettua verrokkitutkittavaa. Tieto skitsofreniaan sairastumisesta hankittiin sairaaloiden
poistoilmoitusrekisteristä vv. 1971–98 ja rikoksista Tilastokeskuksesta 1977–98. 28 vuoden
kumulatiivinen sairastuvuus skitsofreniaan oli 1,6 % sekä indeksi- että verrokkikohortilla (riskisuhde
RR 1.0; 95 %:n luottamusväli CI 0,8–1,4). Sekä miehistä että naisista indeksitutkittavat olivat tehneet
useammin rikoksia kuin vertailuryhmä (miehillä RR 1,3; 1,2–1,4; naisilla RR 1,5; 1,2–2,0). Miehistä
12,1 % indeksitutkittavista ja vain 7,1 % vertailuryhmästä oli tehnyt väkivaltarikoksen (RR 1,7;
1,4–2,1).
Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 12 058 lapsen äideiltä kysyttiin keskiraskauden aikana
äitiysneuvolassa, kokivatko he mielialansa masentuneeksi. Tämän väestötason syntymäkohortin (siis
lasten) tietoja hankittiin 31-vuotisseurannassa sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä vuosilta
1982–97 ja oikeusministeriön rikosrekisteristä vuoteen 1998. Skitsofreniaan sairastuneet jaettiin
niihin, joiden 1. asteen sukulainen oli ollut / ei ollut ollut psykoottinen. Sairaalahoitoa vaatineen
skitsofrenian kumulatiivinen sairastuvuus oli 1,3 % masentuneiden ja 0,9 % masentumattomien äitien
lapsilla (RR 1,5; 0,9–2,4). Raskaudenaikaisen masentuneen mielialan esiintyvyys oli 35 % niiden
skitsofreniapotilaiden äideillä, joilla oli ollut lähisuvussa psykoosia. Vastaavasti masentunutta
mielialaa esiintyi 14 %:lla sekä niiden skitsofrenia-potilaiden äideistä, joilla ei ollut sukurasitusta,
että muiden kohorttitutkittavien äideistä. Sekä masentuneiden äitien pojista että tyttäristä useampi oli
tehnyt rikoksen kuin masentumattomien äitien lapset (miehillä vakioitu vedonlyöntisuhde OR 1,5;
1,2–1,9; naisilla OR 1,5; 0,8–3,0). Masentuneiden äitien pojista 6,5 % ja masentumattomien äitien
pojista 3,2 % oli tehnyt väkivaltarikoksen (vakioitu OR 1,6; 1,1–2,4).
Hyvin varhainen ero ja äidin masentunut mieliala raskauden aikana eivät todennäköisesti sinänsä
lisää skitsofrenian vaaraa lapsilla, mutta näyttävät olevan yhteydessä lasten rikolliseen
käyttäytymiseen, erityisesti väkivaltarikoksiin miehillä.
Asiasanat: Joulumerkkikoti, Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortti, raskaudenaikainen
masennus, raskaus, rikollisuus, seurantatutkimus, skitsofrenia, varhainen ero, varhainen
separaatio, äidin masentuneisuus, äiti-lapsi suhde


Markku

Lue lisää

Minäkin olen ollut Oulun Joulumerkkikodissa 1956-1957 välillä 11 kuukautta ja risat. Kiinnostaisi saada tuo väitöskirja luettavaksi. Kiinnostaa sillä minulla oli valtavia ongelmia äidin kanssa. Ero äidistäni oli hänelle kova sillä hän oppi vihaamaan minua ja en saanut tulla samaan ruokapöytäänkään välillä. Vaihtunu kakara, ei meidän lapsi.

Eheytynyt sielu kirjoitti:

Minäkin olen ollut Oulun Joulumerkkikodissa 1956-1957 välillä 11 kuukautta ja risat. Kiinnostaisi saada tuo väitöskirja luettavaksi. Kiinnostaa sillä minulla oli valtavia ongelmia äidin kanssa. Ero äidistäni oli hänelle kova sillä hän oppi vihaamaan minua ja en saanut tulla samaan ruokapöytäänkään välillä. Vaihtunu kakara, ei meidän lapsi.

Lue lisää

Onko jollakin kuvia Oulun Joulumerkkikodin ajalta 12/1956-11/1957 jolloin olin siellä. Minusta on otettu siellä kuva jossa opettelin kävelemään jollakin kärryllä. Haluaisin nyt niin elämäkertakirjaani mukaan tämän kuvan. Minulla on kuvia entinen hoitaja lähetti muutaman en ole itse niissä. Kodin historia tulee minulle kirjaan aika laajana sain sen historiikin itselleni. Mutta se kuva......

Eheytynyt sielu kirjoitti:

Minäkin olen ollut Oulun Joulumerkkikodissa 1956-1957 välillä 11 kuukautta ja risat. Kiinnostaisi saada tuo väitöskirja luettavaksi. Kiinnostaa sillä minulla oli valtavia ongelmia äidin kanssa. Ero äidistäni oli hänelle kova sillä hän oppi vihaamaan minua ja en saanut tulla samaan ruokapöytäänkään välillä. Vaihtunu kakara, ei meidän lapsi.

Lue lisää

hei.olin itse -64 oulunjoulumerkki kodissa.itselleni on aina ollut ulkopuolinen olo jotta en kuulu perheeseeni.kuulin usein jotta on väärä lapsi tullut kotiini.syrjintää olen kokenut,lyömistä ja kaltoin kohtelua aina lapsena.olin rakkauden nälkäinen ja äitini ei sitä minulla antanut.koin ja koen edfelleen etten kuulu perheeseemme ollenkaan.he vanhemmat sisarukset pitävät yhteyttä mutta eivät minuun ja olen perheemme nuorin.olen silloin ollut tärkee kun minua tarttettiin.mutta ei kuulumisiani kysellä mitenkään.eikä minua olla tuettu henkisesti mitenkään,nykyisinkin vain kuin mustamaalataan.mutta siasukas oon ja pärjään hyvin vaikka itsetuntoa ei ole.nyt hyvä tuki oma mies joka näyttää rakkauden.vaikea luottaa keneenkään,enkä osaa päästää lähelle juur ketään.

Eheytynyt sielu kirjoitti:

Minäkin olen ollut Oulun Joulumerkkikodissa 1956-1957 välillä 11 kuukautta ja risat. Kiinnostaisi saada tuo väitöskirja luettavaksi. Kiinnostaa sillä minulla oli valtavia ongelmia äidin kanssa. Ero äidistäni oli hänelle kova sillä hän oppi vihaamaan minua ja en saanut tulla samaan ruokapöytäänkään välillä. Vaihtunu kakara, ei meidän lapsi.

Lue lisää

Minä olin Joulumerkkikodissa 1958 heti syntymäni jälkeen 10 kk. Myös minulla oli ongelmia äitini kanssa. Minulla on sellainen mielikuva, ettei äitini juuri puhunut minulle 9-vuoteen. Isäni kuoli, kun olin 9-v ja sen jälkeen äidin oli pakko kommunikoida kanssani. En sietänyt äitini läheisyyttä, kuten fyysistä kosketusta. Ajatuskin inhottaa yhä tänä päivänä. Olen käynyt 7-v terapiassa ja keskeisin puheenaihe on ollut äiti-suhde. Kahden vuoden terapian jälkeen muistin, että olen ollut Joulumerkkikodissa 10-kk ja sen jälkeen käsittelin tätä asiaa melko perusteellisesti. Olen haastatellut Päivärinteen sosiaalihoitajaa ja erästä Joulumerkkikodin hoitajaa. Olen myös käynyt silloisessa Joulumerkkikodissa, nykyisessä Snellmantalossa monta kertaa äänestämässä. Kun asian käsittely oli pinnassa, äänestämään mennessä portaiden ylöskipuaminen tuotti tuskaa. En ole skitsofreenikko enkä rikollinen, mutta olen masennukseen taipuvainen.

Eheytynyt sielu kirjoitti:

Onko jollakin kuvia Oulun Joulumerkkikodin ajalta 12/1956-11/1957 jolloin olin siellä. Minusta on otettu siellä kuva jossa opettelin kävelemään jollakin kärryllä. Haluaisin nyt niin elämäkertakirjaani mukaan tämän kuvan. Minulla on kuvia entinen hoitaja lähetti muutaman en ole itse niissä. Kodin historia tulee minulle kirjaan aika laajana sain sen historiikin itselleni. Mutta se kuva......

Lue lisää

moi..
Olin samaan aikaan siellä, tai marraskuu 56 ja sitten suunnilleen vuoden.
En ole aiemmin ottanut mitään tietoja. Ihan hyvin on minulla mennyt elämässä.

Olin joulumerkkikodissa harjoittelijana vuonna 1954 oli ihanapaikka jäi hyviä muistoja. Olin hoitamassa muutaman kuukauden jkäisiä lapsia joista on jään yt mieleen kaksoset. Pari kuvaakin minulla on-

http://www.joulumerkkikotilapset.fi/ Tätä kautta voi tavoittaa joulumerkkikodeissa olleita lapsia.

oilikki kirjoitti:

Minä olin Joulumerkkikodissa 1958 heti syntymäni jälkeen 10 kk. Myös minulla oli ongelmia äitini kanssa. Minulla on sellainen mielikuva, ettei äitini juuri puhunut minulle 9-vuoteen. Isäni kuoli, kun olin 9-v ja sen jälkeen äidin oli pakko kommunikoida kanssani. En sietänyt äitini läheisyyttä, kuten fyysistä kosketusta. Ajatuskin inhottaa yhä tänä päivänä. Olen käynyt 7-v terapiassa ja keskeisin puheenaihe on ollut äiti-suhde. Kahden vuoden terapian jälkeen muistin, että olen ollut Joulumerkkikodissa 10-kk ja sen jälkeen käsittelin tätä asiaa melko perusteellisesti. Olen haastatellut Päivärinteen sosiaalihoitajaa ja erästä Joulumerkkikodin hoitajaa. Olen myös käynyt silloisessa Joulumerkkikodissa, nykyisessä Snellmantalossa monta kertaa äänestämässä. Kun asian käsittely oli pinnassa, äänestämään mennessä portaiden ylöskipuaminen tuotti tuskaa. En ole skitsofreenikko enkä rikollinen, mutta olen masennukseen taipuvainen.

Lue lisää

Olen ollut
syntymäni 1958 jälkeen eristtettynä päivärinteen hoitolaitoksessa. Minulla ei ole mitään tietoa kuinka kauan olen ollut siellä. Mistä saisin tietoa siitä. Minulle ei ole jäänyt mitään muistoja siitä.

Heippa! Olen itsekin joulumerkkikodin kasvatti Tampereelta 9 ensimmäisen elinkuukauteni ajan. Nyt on alkanut kovasti kiinnostaa nämä ajat ja kun luin näitä viestejä, niin huomaan että joillakin "kasvateilla" voisi olla jopa kuviakin Tampereelta.
Olisin mahdottoman innoissani ja kiitollinen jos joku voisi palata asiaan tällä palstalla.
Hyvää kevättä kauikille!

wiwi kirjoitti:

Heippa! Olen itsekin joulumerkkikodin kasvatti Tampereelta 9 ensimmäisen elinkuukauteni ajan. Nyt on alkanut kovasti kiinnostaa nämä ajat ja kun luin näitä viestejä, niin huomaan että joillakin "kasvateilla" voisi olla jopa kuviakin Tampereelta.
Olisin mahdottoman innoissani ja kiitollinen jos joku voisi palata asiaan tällä palstalla.
Hyvää kevättä kauikille!

Lue lisää

Hei! Äitini oli hoitamassa lapsia Tampereen joulumerkkikodissa joskus v.1965 (?) aikoihin. Hänellä on muutamia valokuvia ajalta, joitain lapsista, yhteiskuva kastetilaisuudesta jossa useampia lapsia kastettiin, sekä kuva, jossa lapset nukkuvat ulkona. Hän kertoi, että on hoitanut ainakin identtisiä kaksosia, joiden nimet oli Päivi ja Pirjo ja heidät pystyi erottamaan vain toisen mahassa olevasta luomesta. Jos joku haluaa kuvia, laita viestiä ja osoitteesi tälle palstalle!

Josko *ittuilisit ihan hiljokseen?
Minusta ainakin aihe on kiinnostava, enkä ole hän, jolle keljuilit!
Suuri lahja ihmiskunnalle, että tubi ei enää raivoa entiseen tahtiin.

Minusta on ilkeää ilkkua ihmisille, joille aihe voi olla kuinkakin tärkeä.
Josko joskus koittaisi aika, että ihmiset olisivat sovussa toistensa kanssa?
Edes täällä.

ei lienee meille muille epäselvää kuka se oikeasti typerä on

Päivärinne ja Muhoksella.

Mutta on se ollut surullista, kun tubi vaati niin pitkän sairaalassaoloajan.
Oma sukulaisenikin oli aikoinaan pitkään tuberkuloosisairaalassa.

hei.itsekkin jouduin suoraan synnyttyäni ouluun.elämäni on ollut myös kuin toisten miellyttämistä.perheeeni on syrjinyt minua aina ja edelleenkin.ikuinen hylätyksi tullut olo on.mutta lohtuu saan hyvältä mieheltäni nyt.rakkauden nälkäinen olin lapsena mutta sitä ei minulle antanut,äiti eikä yksikään sisar vaikka nuorin olin ja vuoden ikäisenä kotiin saivat,hakivat minut.pilkattu,loukattu sielultaan oon ollut.nyt sisua jo vastaankin sanoa,elää jo hyvää elämää.ilman sisarusten pilkkaa.eivät soittele,kysele kuulumisii.elävät kyllä toisilleen mut minä en kuulu siihen hejän arkeen ym...vain kun m inua jossaan vakavas asiassa tarvitaan.hyväksi käytetään ja haukut päälle.tää on näin pää piirtettäin.

Hei
Tietäisiköhän äitisi Oulun Joulumerkkikodista hoitajaa vuosilta 1959-1960? Valokuvat tuolta ajalta myös kiinnostaa.
sp-osoite [email protected]

Kysäise ihmeessä.

kerrot kuin minunkin kokemuksia.hyvin rankkaa pienelle ihmiselle joutua hakeen hyväksyntää.en itsekkään edes näin aikuisena saa hyväksyntää.kyllä se niin on että leima on jäänyt jotta on kuin ulkopuolinen.mut koetetaan ajatelle että olemme nyt tärkeitä omalle perheelle.hyvää joulua sinulle,perheellesi.t.anne-hellevi-64

Hei.
Olen ollut Joulumerkki kodissa vuonna 1959,Mutta en tiedä tarkkaan milloin olen päässyt pois.

Merkki lapsi kirjoitti:

Hei.
Olen ollut Joulumerkki kodissa vuonna 1959,Mutta en tiedä tarkkaan milloin olen päässyt pois.

Voit kysellä omia papereita http://www.filha.fi/suomi/
Niissä lukee ajan jakso ja muutaki tietoa.

Olen kuullu että välttämättä ei kaikkien papereita ole löytynnyt filhasta. Voitte ainaki yrittää soittaa ja kysellä onko heillä teidän papereita.

Minä olen saanut omat paperit ja niissä oli paljonki tietoa sain myös kirjan nimeltä Joulumerkkikotimme 1936-1973.

hei..onpa hyvä jotta on fb sivu tästä aiheesta.olin -64 oulun joulumerkki kodissa ..vuoden ikäiseen asti.haluaisin ryhmään myös mukaan.miten se käy.t.anne-hellevi-64

samat fiilikset minulla... :( mutta pärjätty on,mutta ei kivutta vieläkään :)

Olen ollut Oulussa Joulumerkkikodissa syyskuusta 1949 eteenpäin joitakin kuukausia.ASIA ON MIELESTÄNI TODELLA POSITIIVINEN,ETTÄ TÄLLAINEN MAHDOLLISUUS ON OLLUT HOITAA VAUVOJA.
Äitini,isäni,ja 8 vanhempaa sisaruatani asuimme kauempana pienemmällä paikkakunnalla,mutta jo heti kun ymmärsin ,että olin SAANUT olla joulumerkkikodissa kehuin kulukavereille,että olen syntynyt OULUSSA.
Läpi elämän on itsetuntoni ollut erittäin hyvä ja olen ylpeä lapsuudestani siellä pohjoisessa ,mistä olen kotoisin.
Mielikuva pikkutytön päässä oli ,että,kun minut oli tuotu sitten kotiin kopassa,olin ihanassa valkoisilla lakanoilla /röyhelö/pitsi lakanoin varustetussa pikku vuoteessa.
Sain juuri vasta tietää eräältä sukulaiseltani,että sitä oli kovin ihmetelty ,kun minä en juuri itkenyt.Lienen ollut tyytyväinen ja onnellinen lapsi silloin,kuten olen myös nyt kiitollinen elämälle.Vanhempani ovat jo kuolleet,etten voi lisää kysellä.

Hei Sinikka Riskilä mistä joulu merkki-kodidista teilllä on kuvia.Minua kuvat kiinnostavat ajalta 1962 olin kuopion joulu-merkki-kodissa vuoden.Minut vietiin sinne viikon ikäisenä.Johtaja oli ollut silventoinen,jos joku hoitaja olisi ollut sielllä töissä ja hänelle kuvia ,niiltä ajoilta.OLISIN INNOLLA SAAMAAN KUVIA SIIITÄ KUOPION MERKKI-KODISTA JOSSA OLIN ENSIMÄISEN VUODEN.T: Marja lång kiuruvesi

Itse olin Tampereen jm-kodissa v.1971, elämäni ensimmäiset 4kk. Sain itseäni koskevaa tietoa tuolta ajalta sekä kirjan, kaiken huippuna sain äitini käsinkirjoittaman kirjeen vuodelta-71, jossa hän kiitteli hoitajia jälkeenpäin ja kertoi, miten "tyttö on kasvanut ja hyvin helppohoitoinen, ihana lapsi". Tuo kirje merkitsi äidilleni, nyt 78-vuotiaalle paljon. Valokuvia jäin kaipaamaan tuolta ajalta, saamassa kirjassa s.60 oleva vauva muistuttaa jonkinverran itseäni (mulla vain 1 valokuva vauva-ajoilta). mistähän saisi tietää, kuka kuvassa oleva lapsi on?

Olin kuopion joulu-merkki kodissa 1962-1963.Sain vuosia sitten arkiostosta itseäni koskevat tiedot,ja äitini sinne kirjoittamat kirjeet itselleni.Sieltä paljastui että silloin johtajana ollut talossa Pirkko Silvennoinen,soitin silloin kyseiselle henkillölle.Sain tietää että talossa ollut Anna Pennanen lastenhoitaja silloinen osoite : Anteronkierto 13 B 7 Siilinjärvi.Ja johtajatar: Aune Vainio osoite: Keskuskatu 6A34 04200 Kerava osoite silloin.Jos tunnistat itsesi näistä voitko ottaaa yhteyttä.Tai joku toinen näiden hoitajien sukulainen tunnistaisi nämä hoitajat saisin silloin yhteyden näihin ihmisiiin.Kaikki tieto ja kuvat näiltä ajoilta olisi rakkkaita muistoja.Toivon pikaisia yhteyden ottoja.Ja se vielä lisäys ,olisi hyvä saada tietoa siitä kuka hoitaja olisi halunut ottaa minut kasvattilapseekseen,hänelllä ei ollut omiaa lapsia äidin kertomaam mukaa.Mutta minua ei annettu,haettiin pikku- hirsimökkiin pohjois-savoon kiuruveden aittojärvelle olin meidän perheen nuorin ja äitini viides lapsi.Nimeni oli joulu-merkki kodin papereissa Maria-Riitta ja olin hyvin tumma tukkainen,tässä tuntomerkkejä jos tunnistat minut näistä.Äitini kirjoitti sinne aktiivisesti sieltä vastasi kirjeisiin Pirkko Silventoinen asuu nykyisin mikkelissä.siis sinä tunnistatko itsesi Pirkko ja muut hoitja ottakaa yhteyttä puh:040-4177283

Oletko löytänyt kuvia Kuopiosta ajalta 62-63? Itseäkin kiinnostaisi.

Joulumerkkikotilapset ry:n jäsensivuilla on lähes 500 kuvaa joulumerkkikodeista. Osassa kuvissa on lasten nimet. Liittymällä jäseneksi pääsee katsomaan kuvia. Jäsenhakemuksen voi täyttää osoitteessa: https://www.joulumerkkikotilapset.fi/liity-jaseneksi/

Tunteet nousivat pintaan kirjaa lukiessa. Monenlaisia kohtaloita on yli viiteentuhanteen tapaukseen mahtunut.
Oma elämäni on alkukankeuksien jälkeen sujunut hyvin, mutta valtavan kova ikävä äidilläni oli, kun ei saanut eikä voinut pienokaista itse hoitaa.

Omat joulumerkkikotiajan tiedot on saatavissa nykyään Kansallisarkistosta. Ohje tietopyynnön tekemiseen löytyy Jolumerkkikotilapset ry:n kotisivulta osoitteesta: https://www.joulumerkkikotilapset.fi/jmklry/omat-tiedot-kansallisarkistosta/

Joulumerkki-poika52 kirjoitti:

Omat joulumerkkikotiajan tiedot on saatavissa nykyään Kansallisarkistosta. Ohje tietopyynnön tekemiseen löytyy Jolumerkkikotilapset ry:n kotisivulta osoitteesta: https://www.joulumerkkikotilapset.fi/jmklry/omat-tiedot-kansallisarkistosta/

Lue lisää

Kaikki nuo Filhan tiedot on siirretty 2016 Kansallisarkistoon, joka laskuttaa kaikesta omien tietojen kyselyistä.
11,50€/ kysely ja 0,65€ jokaiselta sivulta.
Tiedoillamme tehdään nyt rahaa.

Terv. Kuopion Joulumerkkikodin asukas 1958-1959