rauhoitettujen hanhien massateurastusta Iitissä

Iitin Lyöttilässä hanhien summittainen ammuskelu alkaa syysiltaisin tilanteessa jossa suurin osa peltojen reunoilla staijaavista lintuharrastajista (todistajista) on jo lähtenyt pois ja jolloin valoa on niin vähän, ettei hanhia voi tunnistaa enää lintuharrastajakaan. Hämärähommat tehdään siis hämärissä, kuten asiaan kuuluu. Kts. kuvia http://lassikujala.1g.fi/kuvat/Pelingin%20hanhet%206.10.2007/

Kaikille on selvää, ettei luvallisten hanhien erottaminen lähes pimeässä onnistu enää keneltäkään. Tästä huolimatta aseet paukkuvat ja hanhet ajetaan lentoon. Jokunen heittää henkensä ja monet haavoittuvat. Minkäänlaista valvontaa ei ole joten kiinnijäämisen riski on olematon, oli saalis millainen tahansa. Mikä pahinta - koko hanhimassa kärsii tästä ja joutuu lentelemään paikasta toiseen vaikka tämäkin aika olisi käytettävä ruokaluun, lepoon ja voimien keräämiseen.

Tämä on nyt toinen kerta peräkkäin jolloin tämä samanlainen erikoistilanne muodostuu täällä Pohjois-Kymenlaaksossa. Metsästäjät ovat tottuneet vuodesta toiseen ampumaan ruskeita hanhia jotka normaalioloissa yleensä aina ovat olleet metsähanhia. Osa heistä ei suostu nielemään sitä että näissä nykyisin esiintyvissä parvissa luvalliset linnut ovat rahoitettujen ja kiusallisen paljon samannäköisten tundrahanhien joukossa.

Kun vielä törkeimmissä tapauksissa ammunta kohdistuu parviin joissa suurin osa on valkoposkihanhia, on kyse jo täysin tahallisesta piittaamattomuudesta eikä tarkoituskaan enää ole tavoitella luvallisia lintuja. Kyse on siis harrastuksesta ja pikkujännästä jota halutaan pitää normaalin päivätyön päätteeksi. Kun asiaan liittyy vielä kielletyn hedelmän maku ovat pikkupoikamaisen jännänpidon ainekset koossa.

Metsästys on harrastus siinä missä jokin muukin. Siinä kuitenkin tavoitellaan eläimen henkeä joten lajituntemuksen ja luontoa kunnioittavan asenteen tulisi olla poikkeuksellisen korkealla tasolla. Näiden hanhipelloilla ja hanhien yöpymispaikoilla vietettyjen päivien valossa asia näyttää olevan juuri päinvastoin.

Peltojen reunoilla kaukoputken avulla hanhia ihailevien ihmisten lajituntemus on keskimääräistä paremmalla tolalla ja linnuilta henkeä pimeässä riistävien asemiesten vastaavat taidot lähellä ala-arvoista. Osoitan kysymykseni metsästäjäjärjestöjen nokkamiehille: Onko tässä enää kyse kenenkään eduista?

Vastaukseksi ei kelpaa se että Iitissä ampuvat vain jotkut täysin tuntemattomat häiriköt. Kas kun ei marsilaiset. Kyllä te tiedätte että kaikilla näillä tyypeillä on nimet. Heillä on autot jotka tunnetaan. Paikallisille asukkaille ja seuran jäsenille on äärimmäisen helppo selvittää ketkä kulloinkin ovat paikalla olleet ja ketkä ovat ammuntaan osallistuneet. On kyse vain tahdosta.

Nyt kyse on ongelman vähättelystä ja asioiden peittelystä. Solidaarisuus on joskus hyve mutta kun on kyse pikkurikollisuudesta ja sen suojelusta niin silloin puhutaan jo paljon vakavammasta asiasta. Onko ongelma jo hiljaisesti hyväksytty? Onko seuraava vaihe tavoitella arktisia läpimuuttajia ja levähtäjiä riistalajien joukkoon jotta sama meno voisi jatkua tulevaisuudessa häiriöttä ja jotta kiusalliselta ja harrastajajoukkoja karsivalta tiukemmalta lajitentiltä voitaisiin välttyä???

Kyseisenä iltana lasketusta yli 17000 hanhesta oli noin 70 % valkoposkihanhia ja loput ansereita. Metsähanhia näistäkin vain pieni osa. Hyvin hämärässä klo 19.00 paikkella järvellä kelluvaan jättiläismäiseen hanhilauttaan ja sen läpi ajoi nopeakulkuinen Busteri ilman ajovaloja. En tiedä mitä kuljettajan päässä liikkui. 17000 hanhea oli ilmassa paniikinomaisissa tunnelmissa.

Hanhet siirtyivät puolisen kilometriä etelään. Sitten ilta pimeni vielä entisestään. Yhtäkkiä vihreä avovene lähestyi lintuja. Eräs mökkiläinen huusi niin paljon kun jaksoi että älkää ampuko rauhoitettuja lintuja. Vihreä vene pysähtyi ja kuski selvästi epäröi. Pari minuuttia tämän jälkeen parven suunnasta ja pimeydestä kuului laukauksia ja 17000 yöpymään valmistautuvaa lintua oli jälleen ilmassa. Venemies ei ehtinyt paikalle mutta seuratoverit paikkasivat.

Tämä riitti. Osa linnuista lähti sekavana ja voimakkaasti ääntelevänä parvena kohti etelää ja suurempi osa kohti pohjoista - Pyhäjärven selkää. Illan mahtava luonnonnäytelmä sai siis vastenmieliset ja raadolliset piirteet. Telluksen valtiaslaji näytti taas osaamisensa sekä lajityypillisen käyttäytymisensä surkeimmat puolet.

Arktiset levähtävät hanhet saivat siis havaita, ettei kohtelu muutu miksikään olipa sitten vastassa matalan elintason maan köyhät ja nälkäiset asukit tai sitten hyvinvointivaltion eläimiä huvikseen tappavat, viimeisen päälle teknisin apuneuvoin varustetut, mieleltään sairaat ihmiset.