Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen

Joku kaipaili lähdettä raiskaustilastoista.Näitä löytyisi kyllä jokainen jos niitä viitsisi tai osaisi etsiä eikä vain määkiä.


Maahanmuuttoministeri Astrid Thors vaatii analyysia maahanmuuttajien rikollisuudesta

Thors kirjoittaa blogissaan:


Maahanmuuttopolitiikasta keskustellaan vilkkaasti tällä hetkellä. Oli kiva nähdä että kolleega Sari Sarkomaa oli valmis lisäämään valmentavaa opetusta maahanmuuttajalapsille. Helsingin Sanomien pääkirjoitus kannustaa hallitusta jatkamaan valitsemallaan linjalla, mutta nostaa esiin myös vaikean aiheen - eli ulkomaalaisten tekemät rikokset. Tästä pitää keskustella, mutta analysoiden
ja faktojen perusteella - esim. eritellen mitä on ominaista eri rikoslajeille.



No, minähän olen omassa blogissani tehnyt juuri näin. Tästä hyvästä valtionsyyttäjä Mika Illmanin päätti syyttää minua kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Illmanin mielestä nimenomaan ulkomaalaisten tekemien rikoksien analysointi faktojen perusteella on kiihotusta kansanryhmää vastaan, koska rikostilastoja vähänkin analysoimalla on helppo nähdä maahanmuuttajien olevan erittäin vahvasti yliedustettuina nimenomaan tietyissä rikostyypeissä, erityisesti ryöstöissä ja raiskauksissa. Tietyt kansallisuudet ovat vielä maahanmuuttajienkin keskuudessa räikeästi yliedustettuina verrattuna toisiin maahanmuuttajiin.

40% Suomessa tehdyistä raiskauksista on maahanmuuttajien tekemiä; maahanmuuttajat tekevät raiskauksia yli 20 kertaa enemmän per henki kuin suomalaiset:

Lähteenä siis oikeusministeriön alaisuudessa toimivan Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportti Rikollisuustilanne 2005.

Ulkomaiden kansalaisia on n. 2% Suomen väestöstä. Jos nämä 2% tekevät 27% kaikista raiskauksista, yliedustus on n. 13-kertainen.

Tässä puhutaan nimenomaan ulkomaalaisista eli Suomessa asuvista ulkomaiden kansalaisista. Suomen kansalaisuuden ottaneet maahanmuuttajat eivät ole mukana näissä luvuissa. Maahanmuuttajia on yhteensä yli 150 000 eli n. 3% väestöstä; noin joka kolmas maahanmuuttaja on Suomen kansalainen, suunnilleen kaksi kolmasosaa on siis vielä ulkomaiden kansalaisia.

Jos Suomen kansalaisuuden ottaneet maahanmuuttajat tekevät raiskauksia yhtä paljon per capita kuin Suomessa asuvat ulkomaiden kansalaiset, maahanmuuttajataustaiset henkilöt eli yht. n. 3% väestöstä tekevät yhteensä n. 40% kaikista raiskauksista.

Suomessa tehdään n. 400 raiskausta vuodessa. Näistä n. 40% eli n. 160 raiskausta vuodessa on maahanmuuttajien tekemiä. Kun n. 150.000 maahanmuuttajaa tekee n.160 raiskausta vuodessa, maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia on vuositasolla enemmän kuin 1 raiskaus per 1.000 maahanmuuttajaa.

Suomessa vuosittain tehdyistä n. 400 raiskauksesta n. 60% eli n. 240 raiskausta vuodessa on syntyperäisten suomalaisten tekemiä. Suomen väkiluku on n. 5,3 miljoonaa, josta maahanmuuttajia on n. 150.000. Syntyperäisiä suomalaisia on siis yli 5 miljoonaa. Kun nämä yli 5 miljoonaa ihmistä tekevät n. 240 raiskausta vuodessa, suomalaisten tekemiä raiskauksia on siis vuositasolla alle 1 raiskaus per 20.000 suomalaista.

Summa summarum:
- maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia on vuositasolla enemmän kuin 1 raiskaus per 1.000 maahanmuuttajaa
- suomalaisten tekemiä raiskauksia on vuositasolla alle 1 raiskaus per 20.000 suomalaista
- maahanmuuttajat siis tekevät yli 20 kertaa enemmän raiskauksia per capita kuin suomalaiset.



Somalit tekevät ryöstöjä yli 100 kertaa enemmän per henki kuin suomalaiset:

Vuonna 2005 ulkomaalaisten tekemiin ryöstöihin epäillyistä lähes 40 % oli Somalian kansalaisia, vaikka Somalian kansalaisia asui Suomessa tuolloin 4 704 eli vain 4,1 maassa asuvista 113 852 ulkomaalaisesta. Somalit ovat siis noin kymmenkertaisesti yliedustettuina ryöstäjien keskuudessa muihin ulkomaalaisiin verrattuina. Suomalaisiin verrattuina somalit tekevät yli satakertaisesti enemmän ryöstöjä per capita, koska ulkomaalaiset kokonaisuutena tekevät ryöstöjä yli kymmenkertaisesti enemmän per capita kuin suomalaiset.



Nämä ovat faktoja, jotka käyvät ilmi oikeusministeriön julkaisemista rikostilastoista. Tämä on juuri sitä maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin peräänkuuluttamaa faktapohjaista tilastollista analyysia maahanmuuttajien rikollisuudesta ja sen jakautumisesta rikoslajeittain.

Jäämme odottelemaan, että vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää tekee edeltäjänsä Mikko Puumalaisen tyyliin maahanmuuttoministeri rikosilmoituksen Astrid Thorsista.

Niin ikään odottelemme, että valtionsyyttäjä Mika Illman päättää syyttää maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

oka viides poliisin tietoon tulleista raiskauksista on ulkomaalaisen tekemä.

Viime vuonna poliisin tietoon tuli 739 raiskaustapausta, joista epäiltynä oli 475 miestä. Epäillyistä joka viides oli syntyperältään ulkomaalainen. Se on hurja luku, sillä ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen väestöstä on alle neljä prosenttiyksikköä.

Eniten ulkomaalaisten raiskausepäilyjä oli pääkaupunkiseudulla, missä on myös suhteellisesti paljon nuoria ulkomaalaismiehiä. Helsingissä ulkomaalaisten tekemien raiskausten osuus oli noin 50 prosenttia.

Espoossa luku on vielä synkempi, lähes 70 prosenttiyksikköä.

Espoon poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja rikoskomisario Jukka Kaskelle tieto tulee täytenä yllätyksenä.

”En yhtään osaa sanoa, mistä noin suuri luku johtuu. Me emme katso epäiltyjen kansalaisuuksia. Poliisin näkökulmasta rikos ei ole kulttuurikysymys. Vaikka omassa kulttuurissa ajateltaisiin mitä, se ei oikeuta ketään toisen ihmisen vahingoittamiseen”, Kaski sanoo.

Suomessa on yksi laki, jonka edessä kaikki ovat yhdenvertaisia. Mutta silti lainvalvojan lausunto kuulostaa erikoiselta. Eri kulttuureissa vallitsee hyvin erilaiset rangaistukset raiskauksesta. Jossain siitä saa kuolemantuomion. Pakistanissa naisia on ruoskittu julkisesti, jos he ovat myöntäneet joutuneensa raiskatuksi. Muslimivaltioissa avioliiton sisällä tapahtuvaa raiskausta ei ole ylipäätään kriminalisoitu lainkaan. Olisi suoranainen ihme, elleivät kulttuurien väliset erot heijastuisi maahanmuuttajien ajattelutapoihin.

Maahanmuuttajat eivät saa erityiskohtelua myöskään Raiskauskriisikeskus Tukinaisen suunnalta. Tukinainen auttaa naisia, jotka ovat joutuneet raiskauksen uhriksi.

”Raiskaajan kansalaisuus ei ole meidän työmme kannalta tärkeää. Problematiikka on samanlaista, olipa tekijä kotimainen tai ulkomainen”, kriisityöstä vastaava Heli Heinjoki sanoo.

Aiemmin Tukinainen keräsi tietoa raiskaajien kansalaisuudesta, mutta ei enää. Heinjoki ei suostu kertomaan, mistä tilastointitavan muutos johtuu. Kriisityöntekijän mielestä suomalaisten naisten ei tarvitse olla sen tietoisempia vieraista kulttuureista kuin tähänkään asti.

”Täällä eletään suomalaisessa kulttuurissa, Suomen lakien mukaan. Nuorille pitäisi antaa kasvatuksessa riittävän hyvä itsetunto, jotta he pystyvät sanomaan napakasti ei. Välineet ovat ihan samat, tapaa kenet tahansa”, Heli Heinjoki arvelee.

Valtaosa jää ilmoittamatta

Miksi poliisi ja kriisityöntekijä eivät ole kiinnostuneempia ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista, vaikka ne ovat poliisin tilastoissa näin yleisiä? Yksi syy on tilastoissa itsessään. Oikeastaan ne eivät kerro paljoakaan todellisuudesta.

Asiantuntijat ovat arvioineet, että Suomessa tapahtuu vuosittain 15 000 raiskausta. Yli 14 000 tapausta jää ilmoittamatta poliisille.

Ylivoimaisesti suurin osa raiskauksista on suomalaisten miesten tekemiä. Melko usein tekijä kuuluu uhrin lähipiiriin, joten kynnys ilmoittaa asiasta viranomaiselle on korkealla. Ulkomaalaiset ovat poliisin tilastoissa näkyvä ryhmä, mutta koko ongelmaan suhteutettuna he ovat pisara meressä.

Yhdessä suhteessa Heli Heinjoki on kuitenkin väärässä: tutkimus osoittaa, että ulkomaalaisten tekemät raiskaukset eroavat suomalaisten tekemistä.

Raiskaukset voidaan jakaa neljään ryhmään tekijän mukaan. Joka kolmannessa tapauksessa raiskaaja on naisen tuttava. Yleisiä ovat myös parisuhteen sisällä tapahtuvat raiskaukset. Puskaraiskauksessa täysin tuntematon mies hyökkää naisen kimppuun.

Tutustumisraiskauksissa nainen ja mies tutustuvat samana päivänä, ja tapahtumat johtavat raiskaukseen. Ulkomaalaiset miehet syyllistyvät usein tutustumisraiskauksiin.

Kaava on usein sama

Sosiologian dosentti, tutkija, kunnallispoliitikko (vihr.) Sari Näre tutki vuosituhannen vaihteessa 10–20-vuotiaiden tyttöjen raiskauksia. Hän käytti tutkimuksensa pohjamateriaalina nimenomaan Raiskauskriisikeskus Tukinaisen aineistoja 90-luvulta. Siihen aikaan tilastoissa vielä mainittiin tietoja tekijöistä.

Näreen tutkimuksesta selvisi, että ulkomaalaisten tekemissä raiskauksissa rikos noudattaa usein samaa kaavaa: nainen tutustuu ulkomaiseen mieheen ravintolassa, taksijonossa tai vaikka kadulla. Nainen lähtee uuden tuttavuuden mukaan ja joutuu raiskatuksi. Tällaisissa tutustumisraiskauksissa ulkomaalaisten miesten osuus oli jopa 40 prosenttia.

”Nuoret naiset joutuvat tutustumisraiskauksen uhriksi useammin kuin vanhemmat, sillä nuoret päätyvät helpommin tällaisiin tilanteisiin. Monesti uhri oli lähtenyt miehen mukaan käytännön sanelemasta syystä. Ei ollut rahaa viimeiseen kyytiin tai ei ollut yösijaa. Seksiä ei haluttu”, Näre sanoo.

Tutkija näkee tapausten taustalla pitkälti kulttuurien välisen yhteentörmäyksen.

”Suomalainen seksuaalikulttuuri perustuu luottamukseen. Meillä nainen helposti luottaa siihen, että mies pystyy kontrolloimaan seksuaalisia toimintojaan. Eivät naiset lähtisi niin helposti vieraan mukaan, ellei taustalla olisi tällaista käsikirjoitusta, että nainen saa viime kädessä päättää”, Näre sanoo.

Poliisin raiskaustilastoista pomppaa esiin muutama kansallisuus: Irak, Iran, Turkki, Somalia, Afganistan, Uzbekistan, Pakistan, Nigeria. Kaikki maita, joissa muslimikulttuuri on osa valtakulttuuria. Kun ulkomaalaisten raiskaustapaukset laskee yhteen, yli puolet epäillyistä on kotoisin muslimikulttuurista.

Muslimikulttuuri on valtava käsite, joka kattaa suuren joukon maita. Niiden väliltä on vaikea löytää yhtä yhteistä nimittäjää. Mutta jos kulttuurilla ylipäätään on merkitystä, on syytä miettiä, miten islam suhtautuu miehen ja naisen rooleihin. Yksi on ainakin varma: muslimimaissa seksuaalikulttuuri on erilainen kuin siideriin ja napapaitoihin tottuneessa Suomessa.

Huntu on yksityisyyden symboli

Muodollisesti islam suhtautuu äärikielteisesti avioliiton ulkopuoliseen seksiin. Monissa maissa on vallalla järjestetty avioliitto, eikä deittailua katsota hyvällä. Tapakulttuurin pelisäännöt eivät ole aivan yhtä jyrkät. Aika ja paikka ratkaisevat, mihin miehen ja naisen välinen tilanne kehittyy.

”Muslimikulttuurissa nainen edustaa yksityistä tilaa, ja huntu on sen yksityisyyden symboli. Jos raja rikotaan, nainen on itse siitä vastuussa. Monen turistinaisen kannalta muslimimaissa on kaikkien raivostuttavinta se, että miehet eivät siellä tunnu kokevan syyllisyyttä, kun he häiritsevät naista kadulla”, Näre sanoo.

Näre eläytyy raiskaustilanteeseen: ”Ehkä naisen motiivi lähteä vieraan miehen matkaan on, että hän haluaa tutustua mieheen paremmin riippumatta tämän kulttuuritaustasta. Nainen jättää pelin auki. Lopputulos riippuu siitä, miten vuorovaikutus etenee. Kun tilanne alkaa tökkiä, nainen vetäytyy. Silloin mies kokee oikeudekseen näiden merkkien perusteella päästä päämääräänsä.”

Mies ja nainen lukevat tilannetta eri tavalla.

”Jos mies toimii oman kulttuurinsa koodeilla, hän voi ajatella, että naisen neuvottelu on vain osa peitetarinaa. Aika ja paikka ovat merkittävämpi tekijä. Mies ei ehkä koe tekevänsä mitään väärää, vaikka pakottaisikin”, Näre arvelee.

”Osa miehistä saattaa myös käyttää hyväkseen kaksoiskoodistoa. Ensin he ovat naiselle mieliksi, mutta neljän seinän sisällä he alkavat toimia oman koodistonsa mukaan. Voi olla, että miehen omassa kulttuurissa on naisen omalla vastuulla, jos hän herättää miehen halut”, Näre sanoo.

Islamin määritelmän mukaan mies ja nainen ovat erilaisia, ja heillä on yhteiskunnassa selkeästi omat roolinsa. Moderni länsimainen kulttuuri taas lähtee ajatuksesta, että mies ja nainen voivat toteuttaa itseään tasavertaisesti elämän eri alueilla.

”Sopimus edellyttää mieheltä viettisääntelyä. Se on rankka vaatimus yhteiskunnassa, jossa keskeinen toimintaperiaate on sukupuolten välinen työnjako. Sellainen jako herkistää varsinkin nuoria miehiä, jotka joutuvat tilanteeseen, jossa on seksuaalisia ärsykkeitä. Heidän oma kulttuurinsa ei anna kauhean paljon mahdollisuuksia harjaantua tällaisissa asioissa”, Näre sanoo.

Tutustumisraiskauksien kohdalla nainen saattaa myös itse hakeutua vierasmaalaisen miehen seuraan. Neuvojen jakaminen voi tuntua uhrin syyllistämiseltä, mutta silläkin uhalla: jos ulkomaiset miehet kiinnostavat, vieraaseen kulttuuriin tutustumisesta ei ole ainakaan haittaa.

Sari Näre olettaa naisten olevan kiinnostuneita vierasmaalaisista miehistä, koska he suhtautuvat naiseen eri tavalla kuin suomalaiset miehet. Tutkija puhuu naiseuden kannattelusta.

”Ehkä suomalaisnaiset hakevat sitä tunnetta, että heidät tunnistetaan naisina. Suomalaisessa kulttuurissa sukupuolten välinen ihailu on osittain näivettynyt – pikemminkin ollaan kilpasilla. Meillä voi olla aika välinpitämätöntä toisen huomioonottaminen sukupuolisena olentona. Osalla suomalaisnaisista saattaa olla nälkää kulttuurille, jossa sukupuolet ovat erilaisia.”