Armandin kirja

Ensio Kyppö arvioi aikoinan ansiokkaasti EU:n liittovaltioistumisprosessia kirjoituksessaan "Pienet askeleet vaarallisia" (Aamulehti 5.1.2001). Hän totesi aluksi, että jopa prosessori Esko Antola on sanonut EU:n olevan jo osittain liittovaltio. Saman ovat sanoneet monet muutkin "tietoviisaat". Sitten Kyppö kyselee, että mitenkä tässä nyt on näin päässyt käymään? Ja vastaa, että "ehkä siten, että EU on valtansa laajentamisessa noudattanut taitavasti pienten askelten taktiikkaa." Hän nimittää sitä rysätaktiikaksi, jonka jokaisesta syvemmälle vievästä osasta ei ole paluuta edelliseen.

Kyppö sanoi, että vuoden 1994 kansanäänestyksen yhteydessä emme tienneet minne olimme matkalla, mutta päättäjämme sen kyllä tiesivät. Kansalaisia siis pahankerran "vedettiin nenästä" kaikenlaisesta mielipidemanipuloinnista puhumattakaan.

Mielestäni Kyppö on aivan oikeilla jäljillä, mutta puhuisin taktiikan sijasta pitkän aikavälin strategiasta. Hänen ja meidän muidenkin kannattaisi huolellisesti perehtyä Louis Armandin ja Michel Drancourtin kirjaan "Eurooppa etsii kurssiaan", WSOY, Porvoo 1970. Teos julkaistiin samanaikaisesti vuonna 1968 ranskaksi, saksaksi, englanniksi ja italiaksi. Suomennoksen esipuheen lopussa Louis Armand kirjoittaa, että "päämääränämme on saada mahdollisimman suuri joukko lukijoita miettimään yhdessä näillä neljällä kielellä samaan aikaan ja nostaa vähän kaikkialla maailmassa 'brain stormingia', jotta voisimme nähdä, seuraavatko meitä muut, kuten toivomme, ja valitsevatko he esittämämme tulevaisuuden vaihtoehdon". - Tänään voimme havaita, että heidän esittämänsä pitkän aikavälin Eurooppa-ohjelman toteuttajia on löytynyt runsaasti erityisesti eurooppalaisen eliitin ja vallanpitäjien piiristä.

Mainitun teoksen viimeisessä luvussa "Poliittinen imperatiivi", jossa on esitelty Euroopan poliittisen suunnitteluneuvoston (nykyisen EU-komission?) perustamista ja sen toimintaa, esitetään seuraavaa: "Meidän on ryhdyttävä ponnistelemaan yleismaailmallisen kutsumuksen kannustamaa eurooppalaista federalismia kohti. Moninaiset yhteiseurooppalaiset toteutukset lähentävät mielipiteitä. Vähitellen siirrytään yksinkertaisemmilta aloilta arkaluonteisemmille. ? Jos ryhdytään määrittelemään Euroopan liittovaltion perustuslakia, ennen kuin voidaan nojautua vankkoihin rakenteisiin , valjastetaan rattaat hevosen eteen?" (s.237). Nyt ilmeisesti EU:lla on niin vankat rakenteet, että liittovaltion perustuslaki voidaan ottaa viralliseen käsittelyyn.

Sivulla 262 kerrotaan Euroopan yhdentymisohjelman luonteesta seuraavasti: "Asteittainen federalismi kaikkine elimineen, virastoineen, komiteoineen, menetelmiä tutkivine komissioineen ja poliittisine suunnitteluneuvostoineen muodostaisi hyvin monimutkaisen kokonaisuuden. Tämä aivan uudenlainen Eurooppa syntyisi siis todennäköisesti eräänlaisen epäjärjestyksen vallassa. Luova sekasorto on kuitenkin parempi kuin kaavoihin jämähtänyt järjestys: se pystyy saamaan liikkeelle enemmän hyvää tahtovia sieluja ja synnyttämään enemmän innostusta kohtaamatta kokonaisuudessaan sen suurempaa vastustusta." Nyt me tiedämme, että näin on käynyt -

valitettavasti!
http://www.vapaansuomenliitto.fi/