AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  /  / Puhelin,,,,muistoja, olisiko?

Puhelin,,,,muistoja, olisiko?

104 Vastausta 2 405 Lukukertaa
Tuli tänään puheeksi, puhelin.
Meillä kaikillahan on se, joillakin montakin.

Silloin kun olimme lapsia, ei monellakaan kotona ollut puhelinta, meillekin tuli -59 vasta. Eli 50v sitten ;D

Nyt puhelemme lähes mistä maailmankolkasta tahansa, toisillemme omalla pienellä kapulalla.

Olisiko muistoja, suomessahan ei lankapuhelimilla vielä -70 luvun alussa päässyt suoraan moniin kaupunkeihin, vaan piti tilata puhelu keskuksen kautta ;D

Koska teille tuli puhelin, koska kapula, ja miten puhelin vaikutti asioiden hoitoosi?

Muista kun piti vastata; sukunimi, ja sitten ketä on puhelimessa, samaa opetettiin omille lapsille ;D
Virtasella, Liisa puhelimessa !

Kuuskyt luvun puolvälis

Saatiin helppo numero, vaan seiskoja ja pari ykköstä.
Numero oli ollut ahvenamaan kansanedustajalla, aiemmin.
Just kun sai muksut nukkumaan alkoi pirinä, ja sehän oli aika kova, niis vanhois puhelimis.
Siinä joutui ruotsin pikakoulutukseen, soittajat kun puhui vain ruotsia.
Huh, piti etsiä luettelosta se uus numero, ja sit laskee mielessään kokoajan ett,två,tre,fyra... Et sai sanotuksi oikeen numeron

Lapulle se oli lopuks kijoitettava, ja tätä kesti aika kauan, ei päivittäin, mut usein, ja aina iltaisin

Silloin harmitti, nyt hymyilyttää.

Muistan kun jonotin vuosi 1971

lennättimeen soittamaan kotiin pohjoiseen, perustimme perheen eteläsuomeen ja sitä puhelinta ei tietenkään heti itsellä ollut, oli soitettava lennättimestä.
Kuheat jonot oli siellä joka kerta.
Mites jos nyt joutuisi kuulumisensa hoitamaan sitä kautta, olisi kauheaa.

Niimpä ;D

Tein matkatöitä, ja jouduin työnantajalle välillä soittamaan.
Eri kaupunkien lennättimet tulivat tosiaan tutuiksi minullekin.
Puhelinkioskeihin oli myös usein jonoja, mutta tuo minne soittelin, piti tilata, siksi se lennätin.

Palvelualttiutta,

Se kai oli silloin niin luonnollista, auttaa toisia.
Muistan myös etsineeni itse jollekin kaukaiselle soittajalle oikeata numeroa, kun pyysivät, eikä heillä hesan luetteloa ollut.

Muistan

Meille tuli puhelin vuonna -67

Kerran tuli puhelu jossa kysyttiin onko, majuri? mieheni vastas näin; ei, sain eilen ylennyksen everstiksi.

Toinen kerta tuli taas puhelu haluttiin tilata sähköasennusta (nimi oli sama jollain sänköinsinöörillä), mieheni taas vastas, en mä viiti ottaa tilauksia vastaan , riittää kun kotona teen, sähkötyöt. ;)

Ja kerran pyydettiin taksia yöllä, silloinkin mieheni vastas en viiti lähteä ajamaan aion nukkua.

Taas kerran soi puhelin vastasin, ja kysyjä pyysi , käskeppäs iskä puhelimeen, arvatkaa naurattiko kun huutelin isäää puhelimeen.:)

Luulisi noiden "tilaajien"

Olleen kuitenkin paikkakuntalaisia?
Sillä kiekolla oli helppo kierittää väärään numeroon, sormi kun vähän lipsui ;D

Ne pitivät siihen aikaan aika lyhyen aikaa "seisomassa" numeroa.

Samoin koin monesti, kun muutin, kaupungin sisällä, ja numero muuttui, tuon puhelinvastaajana olon.

Opin kysymään, ettei puhelinnumero ainakaan ole ollut julkisuuden henkilöllä, sillä silloin tuli öisin liian paljon turhia heräämisiä, kun huppelissa olleet ihmiset soittelivat.

Vaihdoin aikanaan itsekin salaiseksi numeron. Olin työssä, missä nimi oli näkyvissä, ja sain varsinkin kesäisin mitä ihmeellisempiä kutsuja, purjehdusreissuista, tanssimaan, lounaalle ulos, tarkoitti siis ulos sanan merkityksessä, ja muuta hupsua.

Oli se helppoakin!!!

Kun puhelimen veivistä pyöräytti niin kuului luurista: "Keskus"... "Saanko Möttöselle"... "Hetkinen"... Ei kylässä numeroita tarvinnut... Ihmettelin vaan noiden keskustyttöjen muistia kun osasivat parikin sataa puhelinliittymää ulkoa... :)

Siis millä vuosikymmenellä?

Tämähän on 60+ palsta ;))
Oliko teillä sinun lapsuudessasi vielä noin?
Vai ihan oman huushollin aikana?

Ja nyt pölistään missä tahansa, napin painalluksella.
Koska hankit kapulan?
Tai muutkin vastaajat, jäi äsken kysymättä?
Koskas teiltä pystyi ilman keskusneitejä suoraan soittamaan?

Meidän kylä

automatisoitiin puhelinliikenteen osalta 1977... Siihen saakka "sentraalisantrat" hoitivat puhelujen välityksen... :)

Jatkoa....

Ensimmäinen kapula oli Nokian malli "Korbatsov" eli se "lankku" joskus -80 luvulla... :)

..ja painoi

15 kiloa :)

Ei kait ihan

Mulla oli sellainen tiiliskivi malli, nokian, oisko 900 malli. Vuosi taisi olla -89 kun hankin, parikiloo varmaan ;D

Muutimme tähän

pihaan, -95 ja emme saaneet tontille puhelin liittymää, joten vuokrasimme tuollaisen laukkumallisen "kännykän", ja se painoi tosiaan sen 15 kiloa.

No huh!

Anteeksi, en uskonut!
Siis en ole edes sellaista nähnyt, kuullut koskaan ennen.
Olipa puhelimella painoa, huhhuh.

toinen uusi asia jo tässä, kiva saada erilaisia "juttuja" ja kertomuksia, varmaan en ole ainoa tälläkään palstalla, joka ei tiennyt.
Näin se tietämys kasvaa kaikenaikaa, kiitti kun kerroit.

Kai nyt

tuossa pirren jutussa vähän liikaa painoa, jos kyse on NMT:stä.

Tuossa kuvassa on Erikssonin, mutta tuo on kyllä aika siro, niitä oli isompia 80-luvulla.

http://river.webblogg.se/images/2008/ericsson_hotline450combi_1206637992_860903.jpg

Mulla on sellainen Nokian känny vuosimallia jotain 1990 tai 1991. Maksoi silloin yli 10 000 markkaa.

Tuollainen se on kuvassa, mutta ei näytä niin isolta kun on, näihin nykyisiin simpukka kännyihin.

http://www.designworksusa.com/images/0-0-0%20Experience%20DesignworksUSA/4-0-0%20History/4-4-0%201988-94%20Newbury%20Park/4-4-3%201990/1990_03_01.jpg

Tuo toimii edelleen, eikä ole ollut mitään vikoja, ainut ongelma on että siihen ei saa tai löydy akkua.

70-luvun alussa hankin ensimmäisen oman lankaliittymän, ei ollut meillä päin mitään Santroja välissä.

Tuo kuva NMT:stä on

..näemmä 450, eikä 900. Joka oli tarkoitus laittaa.

En muista

kannettava, ts. raahattavan puhelimen merkkiä enkä tyyppiä, mutta se oli sellainen ison attaseasalkun kokoinen; minun pitänee tarkistaa puhelimen paino jostain..ja korjaan sitten, - jos isottelin :)

"Hirveän" painava se kummiskin oli..

Niin!!!

Tuo kuvassasi oleva kannettava Ericsson 450 hotline combi juuri tuolla isommalla akulla painaa 3,3 kg ( punnitsin moisen juuri kun sattui olemaan kaapissa )... Tuo kuvan kännykkä on jo toista sukupolvea... Ensimmäinen tuontyylinen Ericssonin NMT-900 "känny" oli kooltaan isompi mutta sopi jo naisten isompaan käsilaukkuun... :)

Ei pantu hukkaan vanhoja!!!

Nuo vanhat ARP- ja 450-verkon puhelimet panimme osiltaan uusiokäyttöön... :)

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=ericsson&btnG=Google-haku&meta=lr%3Dlang_fi&aq=9&oq=

Hups, tarkennus!!!

Nuo vanhat ARP- ja 450-verkon puhelimet panimme osiltaan uusiokäyttöön radioamatööreille... :)

http://oh3tr.ele.tut.fi/suomi/moppeakatemia/ericsson.shtml

Se laukkumallinen

puhelin josta kerroin oli ilmeisesti tuo Nokia Senator. Siis painoakin "vain" 10 kiloa :)

Emme silloin saaneet rakentamattomalle tontillemme muunlaista puhelinta, ja veljeni hommasi meille tuon vanhan salkkumallisen telefoonin työpaikkansa kautta.

http://www.elisa.fi/elisa-oyj/130/2115.00/

Teilläpäs on ollut

Antoisa keskustelu ;D
hyvä että selvisi asia;D ja ei ihan riitelyä syntynyt.
Minä yritän aina epäselvissä asioissa pysyä erossa, etten sotkeutuisi mukaan ;))

Silti, eriarvoisia olimme puhelintenkin suhteen, eri puolilla maata :(

Riitelikö...

en kyllä huomannut.

Meillä tuo viimeisin puhelin oli aivan tilapäisratkaisu, kun möimme entisen talomme, ja muutimme kylymälle tilalle, jossa ei ollut minkäänsortin liittymiä, vain meijjän parakki, josta käsin rakensimme tämän nyk. asuinrakennuksemme.

Ei, ei,

Liian voimakas sana, todellakin.
Erimielisyys, tai uskonpuute ehkä?

Kuvittelin jo sieluni silmillä, sinua raahaamassa tuota laitetta, kohtaan, missä paras yhteys ;D

On tämä edistynyttä, nuorimmaiseni kävi tänään, puhelu tuli hänelle Kolumbiasta, sanoi sen kuuluneen paremmin kuin mökiltä soitetun kotiin.
Ja matkaa on silloin vain reilu sata km.

Tuo "Gorbatsov"

malli muistutti kakkosnelosen pätkää ja oli ns. "kännykkä"... Painoi yli kaksi kiloa... Nimensä sai kun "Gorba" soitti jonkun avauspuhelun Suomessa käydessään moisella...

Ensimmäinen nmt-450 puhelin jonka näin ja tein jopa koesoiton, painoi 28 kg... :)

Maksoivatkin nuo ensimmäiset "kännykät" sikamaisen paljon... Nokiankin nmt-900 alkuajan malli maksoi 18000 mummonmarkkaa ja kokonsa puolesta olisi käynyt vaikka mateentappovälineeksi... :)

Mielikuva on

Siitä Gorban puhelimesta, lehtikuva.

Muistaisin maksaneeni vähän yli kymppitonnin, en noin paljoa, kuin sinä?
Puhelut oli 2.59mk minuutti

Tuo "mateentappomalli"

olikin "Gorbasta" seuraava malli... Samaan aikaan nuo kannettavat yli 10 kiloiset nmt-450 puhelimet maksoivat n. 15000 mk... Työni puolesta olin moisten kanssa "naimisissa"... :)

Vai että sellainen nimi sillä

Onkohan joka paikkakunnalla oma nimityksensä, sille mallille?

Tiiliskiveksi meillä sanottiin,
joskus verkonpainoksi kuullut sanottavan.

Yritin tuossa laskea, aika monta niitä on ollut, alussa varmaan vaihto johtui juuri tuosta koon pienemisestä.

Nyt kolmisen vuotta ollut tää nettipuhelin, ja lisäksi on simpukka, tosi kevyt, ja vielä yksi toimiva jäänne v, 2000 alusta.

Oulussahan

kävi Nokiaan tutustumassa, siellä se kuvakin otettiin.

Hupsista,

Anteeksipyyntöni, ja yksinapainen ajattelutapani.

Siis en ihan oikeasti tiennyt, että vielä silloin oli suomessa jossain noin?

Muistan kanarialta soittaneeni puhelinkioskista -70 luvun alussa vanhemmilleni hesaan.
Siis mieti mikä matka, ja suomessa veivipuhelimia.
Opin tänäänkin uuden asian taas.

Eli ei eletty

turhaan :)

Sinäpä sen sanoit ;D

Ei olla viel "vanhoja", kun uutta tulee koko ajan.
Oppia ikä kaikki ;))

Noin

juuri, ja tämä kommunikointi välinekin vaatii meiltä koko ajan uutta tietämystä, eli - oppia ikä kaikki, niin se on.

Muttan nyt on lähettävä saunaan.
Hyvää yötä, ja kiitos juttuhetkestä.

Samoin sinulle

Hyviä löylyjä.

Tänne tulikin mukavasti asiaa, ja olen hidas, sillä käytän tässäkin puhelinta nyt ;D

Pötköttelen vuoteessa, ja naputtelen nokian 3G puhelimella.

Käyn myös nukkumaan kohta, jos tuo kuu soisi jokinmoiset unet sentään, vaikka täysi onkin.. No, lueskelen sitten näitä jos ei saa nukuttua.

Ensimmäinen

oli 1970-luvun puolivälin tienoilla autoon kiinteasti asennettu ARP-autoradiopuhelin.
Sillä tilattiin puhelu manuaalisesti puhelunvälittäjältä.

Puhelujen hintoja ei inflaatio heilutellut.
Koko sen ajan, minkä laite meillä toimi, oli hinta aina 5 mk/minuutti.

ARP

ei koskaan minulla ollut, mutta hankin autoon ensimmäisen NMT:n 80-luvun alkupuolella. Olin Hämeessä menossa eräseen maalaistaloon, matkalla soitin ja kysyin tarkempia ajo-ohjeita. Emäntä puhelimessa kysyi missä nyt olen. Kun kerroin hän meni täysin ulalle. "Mistä sitten soitat? Ethän siellä voi olla kun ei siellä missään ole puhelinta".

Monesti

jos vaikka omat isovanhemmat näkisivät kaiken uuden tekniikan, taitaisi olla kovin kummallista heidän mielestään.

Mitä tuonee tulevaisuus tullessaan?

Sas'se

Onneksi ei tiedetä.
Vauhti vaan kiihtyy koko ajan.
Nyt jo välillä tulee tunne ettei kaikkea uutta ehdi omaksua, samaan tahtiin, kuin oltiin nuoria.
Johan puhelimet painaa vaan alle 100g

Uusi aina hämmentää ;D

Muistan kanssa, kun olin erään henkilön kanssa taxissa, ja siellä oli autopuhelin.
Hänen oli saatava soittaa sillä, ja arvuutella toisessa päässä olevalle; "et ikinä arvaa mistä soitan".

Puhelimeen puhuminen, myös sai välillä ajamaan ohi risteyksen, mistä piti kääntyä, silloin alkuaikoina.
Sitä vaan jutteli, ja ajoi.

Oho,

Siis jo silloin?
Mulla oli työnantaja jolla oli radioamatöörilaitteet, mutta ei puhelinta hänellä vielä tuolloin, vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

Hän oli kaikesta uudesta tekniikasta kiinnostunut, ja hankki aina uutuudet, mutta ei sitten näköjään puhelinta heti niiden tullessa.

Meilläkin

aina ollut kovin nooli kaiken uutuustekniikan perään.
No, olisi kai sitä huonompiakin harrastuksia. ;)

Nooli?

Olikohan jo kolmas vai neljäs uusi asia tässä.
Aivan uppo-outo sana minulle.

Minun

nooli = ahne, ahnas, yli-innokas.

Noolata = odottaa vesi kielellä?

Hyvä "suomennos"

Empä arvannut tuota.
Hyvä sana, maistelen sitä vielä, painaakseni mieleeni.
Jatkakaa vain keskustelua, itse yritän unten maille välillä, ja aamulla kurkkaan taas.

Hyvät

kiitokset kivasta aihealoituksesta! :)

Mukavaa kirvoittaa harmaita aivosolujaan muisteluksiinkin.

Huomenta,

Aihe tosiaan tuli mieleen, kun päivälla yksi tuttuni nauroi, hänellä olevan kännyjen "hautausmaa", ja oli viemässä niitä ongelmajätekonttiin.
Niitähän on usein huoltoasemien yhteydessä.

Siitä sitten tuli puhetta, niiden pienenemisestä, ja kehityksestä. Ja kuitenkin se yleistyi vasta yhdeksänkymmentä luvulla, enemmistön käyttöön, taisi olla vielä loppupuolella, kun hinnat laskivat kohtuullisiksi. Nyt niitä saa jo 39e alkaen, joskus jopa sen alle.

Muutin pois

lapsuuskodistani 1962, silloin meillä ei ollut puhelinta. Opiskelija-asunnoissani Helsingissä oli puhelin. Muutin pois sieltä ja olin työpaikan puhelimen varassa. Se oli tosi hankalaa, sillä useimmiten en voinut tulla puhelimeen. Kanslia tiesi kaikki asiani. Niinpä hankin oman 1970 ja se olikin tärkeä puhelin. Esimerkiksi seurustelumme aikana puhuimme paljon, samoin etäavioliiton. Tuleva mieheni soitti minulle puhelimessa hanurilla esim. "Niin minä neitonen..."

Kaukoromantiikkaa

Ja minä luulin, et meille tuli puhelin myöhään ;D

Yleensä töissä ei tykätty yksityispuheluista.
Ei varmaan vieläkään.

Ihanaa rakkauslauluja luuriin <3

Käsivälitteinen

keskus lakkautui meillä vasta 80 luvulla.

Pyydettiin vaan nimellä ja se oli siinä.

Tyttäremme oli pieni ja aina puhelimen kimpussa, eräänkin kerran keskusteli keskuksen kanssa: Mikä vikana, mikä vikana :))

Kitee oli kai viimeisiä käsivälitteisiä paikkakuntia Suomessa..

;))

Lapset on oppivaisia, ja omatoimisia.

Kerran vastasin haloo, ja sellaisen saarnan sain, että loppuelämäni muistin esittäytyä.

Joo tuossa ibizakin kertoi noista sentraalisantroista, en ensin meinannut uskoa :(

Tarina kertoo

Herraskartanoon oli juuri hankittu puhelin, taisi olla kylän ensimmäisiä. Lapsi oli yksin sisällä kun kammarissa puhelin soi. Lapsi avasi kammarin oven ja sanoi puhelimelle: "Isä ja äiti on ulkona ja minä en osaa vastata puhelimeen".

Vai oliko

minä en s a a vastata puhelimeen :)

Ei saanut meilläkään

Muksut vastailla, ennen kuin oppivat hyvän käytöksen. Puhelinetiketin.

Tuo lapsi ei voinut tietenkään tietää, kun kerran oli uusi laite, ettei puhelin toimi ilman luurin nostoa.
Oikein näin silmilläni, miten hän hämmentyneenä siinä ovella seisoi ;D
hymy tuli huulille.

Juuri noin

vastattiin puhelimeen, meillä vaan ei sanottu Virtasilla enkä sanonut Liisa puhelimessa, mutta muuten kutakuinkin noin.

Esimerkki vain

Eipä meilläkään, mutta esimerkiksi laitoin ;D
Itse olen ainoa lapsi, silti se vaadittiin.
Minulla taas useampia, ja oli tärkeätä, että sanoivat nimensä, jotta soittaja tiesi kenen kanssa keskusteli, ja jätti viestin, jos me vanhemmat emme olleet kotona.

Yleisöpuhelimesta

soittaminen palvelunumeroihin oli yhdessä vaiheessa tosi kallista. Muistan kun piti saada selville jokin aikataulu. Kolikot vaan vilistivät. Piti olla paljon varattuna. Opiskelija-asunnossa meitä oli 16 samassa solussa. Aluksi pistimme vain listalle nimi Turku 2min jne. Vastaava laski kunkin osuuden, kun lasku tuli. Sitten tuli mittari, josta luettiin sykäykset. Hyvin toimi tuo systeemi 1960-luvulla.

On ystäviä siltä ajalta

Jotka myös muualta maasta lähtöisin. Yleensä soittivat minulle, "moi" ja sitten minä takaisinpäin.
eli asuivat soluissa myös, minä kotona.

He kyllä soittivat koteihinsa lennättimestä.

Täällä eräs sentraalisantra

Olin 15-vuotiaana kotikylän puhelinkeskuksessa vuonna 1956-57 ensimmäisessä työpaikassani.
Siellä ei ollut kuin viidenkymmenen nurkilla tilaajia ja ne numerot kyllä painui mieleen, kaikki kun olivat tuttujakin.

Menin rippikouluun keväällä -57 ja sen jälkeen tulivat automaattipuhelimet, joten se työ jäi historiaan.

Sattuihan sitä kaikenlaista, kun puhelinlangat olivat yhdessä ja soi muuallakin kuin missä piti ja sitten "mummut" kuuntelivat toisten puheluita ja asiat tiedettiin heti koko kylällä.

Hauskin tapaus oli itsellä, kun olin jo ollut varmaan pari vuotta pois keskuksesta ja vastasin kotona puhelimeen sen keskuksen nimellä, hauskaa riitti soittajallakin, että vieläkö sekin on käytössä.

Kiitos nauruista

Heh hihii.

Siis pystyikö ihmiset kuuntelemaan toistensa puheluja, muutkin kuin keskus?

Sitten ei kyllä salaisuuksia kylällä ollut ;D

Puhelu Amerikasta

Oli vuosi -46. Olin leikkimässä naapurin Pekan luona kun sinne alkoi kerääntyä naapureita, vanhempaa väkeä. Viimein minullekin sanottiin, että hakisin vuokraemäntäni puhelimeen, on puhelu veljeltään amerikasta. Joku sanoi,että hakekoon joku muu. Kohta emäntä juoksi helmat hulmuten, huivi toisessa kädessä. Väki seurasi tupakansavussa toisesta huoneesta kun emäntä huusi haloota puhelimeen... Niin, kohtahan on taas aprillipäivä....

Hehhee

Vai että vanhempaa väkeäkin narutettiin.
Hihhii.
Voi että!
Huumori on mukavaa, ja nauru pidentää ikää ;D

Nauru pidentää ikää

Vanhempaa väkeäkin siis narutettiin.
Hyi hyi, hehhee.
Huumori on aina paikallaan, kiitos,

Sorry, tullut 2 kertaa vastaus :(

Huomenta, ei pitäisi väsyneenä lähetellä mitään. Ensin ei lähtenyt, eikä tullut näkyviin, ja teimpä toisen kerran, ja nyt sitten molemmat tuossa, samaa asiaa moneen kertaan :(

Vieläkö monilla on myös lankapuhelin, edelleen? Johtuuko kuuluvuusongelmista, vai haluatteko vaan muuten pitää sen?

Itse luovuin kauan sitten, sen pelkkä perusmaksu, kattaa puhumiseni kapulalla.
Tietenkin helppoa, kun pelaa 3G ja GSM täällä.

Mulla on vielä

lankapuhelin tallella. Siihen on joskus ollut kotisoitto, koska miehelläni ei ollut kännykkää. Lapset ovat panneet numeron kännykkääni nimellä "iskä". Juuri äsken olin pannut kännykkäni jonnekin, en löytänyt. Soitin lankapuhelimesta ja olin saanut puhelun miesvainajaltani. Enää ei satuta, mutta en ole poistanutkaan. Kännykän hankin 1997, tyttäreni vanhan. Muistan hyvin, sillä soitin kotiin, kun kävin miestäni sairaalassa katsomassa. Nyt minulla on Nokian kamerakännykkä ja kaiuttimella toimiva handsfree autossa. Kaksi kertaa on muuten ukkonen tuhonnut lankapuhelimen niin, että laite on pitänyt uusia.

Kannattaako vielä pitää?

Hesassa ne perusmaksut nousi ja nousi.
Minäkin maksoin vielä siirron muutettuani, ja sitten totesin puolenvuoden päästä, ettei kannata pitää.
Kaikki soittivat näihin kapuloihin, ja oli edullisempaa soittää kännyllä kännyyn.

Viimeisissä laskuissa ei ollut kuin 1-2 puhelua, ja loppu perusmaksua. Silloin riitti, minulle.

Nyt on kolme eri numeroa, hehhe, yksi maksuton, yksi prepaid, ja tämä nettipuh.

En sentään mukanani pidä kuin yhtä, ja ne joilla on tarve saada "heti" kiinni, tietävät siihen soittaa.

Tietyissä asioissa

toimin vähän viiveellä, olen vanhanaikainen. Ne kaikkein tärkeimmät puhelut soitamme lankapuhelimella, vaikka kummallakin on kännykkä.

Minuuttitaksa niissäkin

Laskepa joskus, montako minuuttia saisit jo pelkällä perusmaksulla puhutuksi kännystä :D aika huima määrä!

Oikeastaan melko

vähän käytän nykyään puhelinta. Ei ole televisiotakaan, joten jotakin hupia pitää olla.Tähän lankapuhelimeen on vielä jonkinlainen tunneside. En pidä kovin tarkkaa kirjanpitoa menoistani. Sillä tyylillä olen elämäni elänyt. Tiedän suunnilleen, mihin minulla on varaa.

Suhteeton

liittymän perusmaksu. Puhelut puolestaan ovat kuitenkin edullisia, joten vielä meilläkin on myös lankaliittymä.

Sen lisäksi on muutama kovin iäkäs tuttava, joihin ollaan paljon yhteydessä puhelimitse, jolloin tulee puhuttua pitkiä puheluita.
Kännykkä on, ainakin minulle, jotenkin vain lyhyitä tiedotuksia varten.

Hyvin iäkkäiden ehkä vaikea oppia?

Äitini oppi kyllä 77v kännyyn, nyt jo edesmennyt, mutta käytti sitä kymmenen vuotta.

Oletko katsonut minuuttihintoja kännyissä?
Niissähän on vieläkin eri operaattoreilla eroja jonkin verran.

Meillä on lähipiirissä, kaikilla elisa, saunalahti, kolumbus. Niihin kun soitan ei maksa mitään tänä vuonna, ensivuonna 3.95e/kk

Samoin parhailla ystävilläni. Saatamme kaksikin tuntia parantaa maailmaa.

Osalla on soneran sunnuntai 1e päivä ja sitä kyllä hyödynnetään.

No, tolludestaanhan

saan maksaa. :))

Mutta, mutta (tekosyitä=), minullakin on joitakin puheliaita, kuin minäkin, ystäviä, joiden kanssa tulee puhuttua tuntien maratonpuheluita. Sisäinen nuukuuteni varmasti olisi koetuksella, ja vaikeaa olisi, jos puhuisin ne kännyllä.
Toki perusmaksulla maksaisi niitä pitkälle.

Toisaalta, puhelinosakkeestakaan ei nykyisin saa läheskään samoja hintoja, kuin ennen.

Monesti isäntä on puhunut asiasta, mutta lienen jäärä/jästipää.

Pääasia lienee kuitenkin

Että, on puhelin!
Siinä mitään "tolloutta" tarvitse olla.

Minut känny vapautti samalla täyttämään pesukonetta, pyyhkimään pölyjä, ja monia muita hommia.
Saman puhelun aikana käynyt jopa kaupassa, (matkaa vain 1/2km)

muistan

tästä aiheesta vuosien takaa kun eräs tuttavani äiti oli soitellut pojalleen: tytär oli vastannut puhelimeen "haloo" jolloin äiti siihen - saiskos herra haloota puhelimeen?
Sitä äitiä näet ärsytti kun vastataan puhelimeen pelkällä "haloolla".
Samaten minua sillä vähintään etunimellä täytyy vastata.

Paha tapa

Hyvin usein vastaan nykyisin, hei "liisa", tai siis minkä niminen kulloinkin soittaa.

En enää siis nimelläni, jos henkilön nimi näkyy näytössä.
Toki silloin vielä koko nimi sanotaan, jos pelkkä numero.
Haloo sanon, jos tuntematon "salainen" numero soittaa. Useimmiten ne on tavaran tai asian kauppaajia.

Tuntematon numero

pelästyttää tyttäreni sen jälkeen kun tuntemattomasta numerosta soitolla ilmoitettiin kännykkääni mieheni äkillisestä kuolemasta, kun olimme matkalla kotiin. Hän ei vastaa ja soittaa minulle onko kaikki hyvin. Pelkää, että minua koskeva vastaavanlainen tieto tulee.

Uskon tuon

Hesassakin on vieläkin jossakin lääkäreillä tuntematon no.
Meillä lääkärit soittavat aina kotiinpäin, kokeiden tuloksista, onneksi siinä on kuitenkin aika annettu, puolen tunnin väli, jolloin soittaa.
Muu terveydenhoitohenkilökunta jo aika yleisesti soittaa niin että numero näkyy, ja ne ovat kaikki 310 alkuisia.

Ompa kumma, että puhelimella ilmoittivat noin, yleensähän pyritään saamaan yhteys henkilökohtaisesti. Kun turma sattuu, noin kun teillä.
Tuossahan voisi ojaan ajaa itsekin, tuollaisen puhelun saadessaan.

Niin on poliisi-

ystävänikin sanonut. Joka tapauksessa ajoin noin 25 km kotiin neljän ruuhkassa. Sitten olin ihan vetelä, jalat kuin keitetty spagetti.

Erilaisia tapoja ilmoittaa

Kun mieheni kuoli auto-onnettomuudessa, tulivat pappi ja poliisi yhtä aikaa ilmoittamaan.
En koskaan unohda sitä säikähdystä. Onneksi toinen lapsista oli kotona jakamassa sillä hetkellä sitä tietoa.

Mutta puhelimesta. Olin opiskelemassa 50-luvun lopussa ja kerran rehtori laittoi minut kesken tunnin soittamaan jonkin hänen asiansa kansliasta. Meillä kotona ei ollut puhelinta, mutta kesätyössä olin kuitenkin nähnyt ja kuullut puhelimen käyttöä. Joten kuten selvisin siitä asian hoidosta, mutta taisin olla kuitenkin aika hämmentynyt. Uskomatonta, kun nyt ajattelee asiaa.
Minulla on myös vielä lankapuhelin, vaikka ei todella kannattaisi pitää. Kännykkä on ollut käytössä jostain 90-luvun lopusta lähtien ja välillä olen ostanut hieman uudempia malleja, viimeinen 3 tai 2 vuotta vanha Nokia 6300.

1950-luvulla

mielestä joku aivan valtavan rikas, jos hänen kodissaan oli sisävessä, kylpyhuone ja puhelin.

Me olimme

köyhiä, noista ei ollut mitään.

Eipä ollut meilläkään,

ainoa mukavuus oli juokseva kylmä vesi.

Mutta eipä ollut sen kummempaa muillakaan vuokrakasarmin perheillä.

Vieläkin, ainakin joskus, tulee mieleen, kuinka hyvin moni asia nyt onkaan, kun on jopa lämmintä vettä, suoraan hanasta.

Me emme olleet rikkaita

Sisävessa oli kerrostalossa saman kerroksen väen käytössä, siis yhteinen.

Saunassa kävimme ns, yleisessä sunassa. Siellä oli sekä perhe, että miesten, naistenpuoli.

Tuo puhelin, juuri ja juuri -50 luvun puolella.

Töitä sai jo nuoresta tehdä, (13v) varsinkin jos halusi itselleen jotain. Aina oli tienattava puolet hinnasta.

Puhelimesta vielä. Nuorempien lasteni vuoksi, (teinejä) meiltä suljettiin puhelin. Joskus 90 luvulla. Lasku oli ylitse kuukauden palkan.
Olivat keksineet kuunnella musaa, jostain englannista.
Samalla yleistyuvät kännykät, ja kaverit soittivat, "soita mulle". En enää tarkkaan muista sitä summaa, mutta sydärin olin saada.
Tehtiin sitten niin, että siitä ei voinut soittaa ulospäin, mutta sisään pystyi soittamaan. Eli kaverit, mummut, ukit, ja me vanhemmat saimme heihin yhteyden kyllä, vaan heidän piti naapurista käydä soittamassa jos oli jokin hätä. Oli sovittu naapureiden kanssa tuo asia.

Oppivat vuodessa, että joku nekin hupipuhelut joutuu maksamaan.
Jäi pari lintsin ja muuta retkeä väliin!

Johan oli

järkyttävä yllätys, ihan iho menee kananlihalle.
Ette varmaan olleet ainoita. Uusi laite, uudet mahdollisuudet, varmastikin innostivat lapsia, eikä heille tullut laskunmaksu mieleen.
Varmasti saivat opetuksen, joka meni perille.

Yleisessä saunassa mekin lauantaisin käytiin, minä äidin kanssa naistenpuolella.
Mukavia muistoja sieltäkin.
Siihen aikaan ihmisillä oli pakosta paljon nykyaikaa enemmän yhteisöllisyyttä.

Kyllä minustakin ;D

Me maksoimme sitä osamaksulla ;)) siksi se puhelin suljettiin. Ja onneksi sitten löytyi tuo toinen keino.

Oli muitakin maksuja, niinkuin jokaisella, ja sellainen pommi.

Äänijänteet oli kovilla, ja kuulo vaarassa vaurioitua, ja se kuului pitkälle :)
eipä naurattanut silloin.

tämä minun vastaamiseni aina kestää, kun puhelu tulee väliin, mutta parempi kait myöhemmin, kuin ei lainkaan.

Minun

oli Eriksonin Hot line.
Se oli siihen aikaan kallis 6000 markkaa.
NMT oli liittymä.
(Muistinkohan nuo kirjaimet oikein?)

Muistatko sanonnan

Jos haluat kalastaa, osta Erickson, jos taas soittaa, niin nokia. ;)

Olit rohkea vastavirtaan uiva, tässä nokialandiassa ;D

Minullakin oli jossain vaiheessa Sony, ja tykkäsin, mutta sen valmistus lopetettiin, ja sittemmin yhtyi Ericksonin kanssa.

Mulla oli ensin

tyttäreni vanha nokialainen, jonka vaihdoin ericssoniin. Yhtenä yönä kuului vain ihmeellinen ääni ja puhelin mykistyi. Silloin huomasin, miten riippuvaiseksi olin tullut kännykästä. Olin vähän aikaa ihan pois tolaltani ja painelin seuraavana päivänä työpaikan lähellä olevaan liikkeeseen ja ostin uuden. Se on nokialainen kamerakännykkä, blue-tooth piti olla autoa varten.Yleensä en teatteriin tai konserttiin mennessä ota muista ottaa kelloa mukaan, siellähän kännykän pitää olla suljettu.

Hei haloo

Kiitos aloittajalle, tämä on kyllä mukavin ketju aikoihin!

Vielä vähän puhelimista,
Olen vannoutunut lankapuhelimella soittaja - kännykkä on vain turvapuhelimena, kun lähden liikenteeseen tai yleensä pois kotoa.
Aina lankapuhelimen laskun tullessa tosin sanon, että pitäisi se antaa pois, kk-maksu kun on 11 €uroa!
Tosi on, että sillä hinnalla puhuisi pitkään kännykälläkin.
Ei siitä kuitenkaan malta luopua.

Sitten vielä vastaamisesta.
Mielestäni vastaajan pitäisi myös sanoa sukunimensä, ellei soittajan numero ole tuttu.
Tuntemattoman numeron soittoon minäkin vastaan vain haloo, koska silloin soittaja melkein aina on joku lehtimyyjä tai vastaava.

Kiitos Tellastiina !

Tuli hyvä mieli, kiitos.
On täällä ollut mukavia muitakin ketjuja, nyt vain aihe "iski kipinän".

Samaa mieltä tuosta vastaamisesta, vaan mitenkä se onkaan nuoremmilta päässyt unohtumaan. Jopa kaupoissa vastataan; "kauppa, liisa puhelimessa"
myös jossain virastoissa.
Tänään olin jalkahoidossa, kuulin myös siellä etunimellä vastattavan.

Kerran kysyin tuosta, vastattiin sen olevan turvallista. On niin paljon "hörhöjä" ja erilaisia agressioita ihmisillä, siksi nimikylteissäkin vain etunimi.

Kun ostin

ensimmäisen oman liittymäni, se oli valtion. Ei voinut ostaa osaketta, mutta jos olisin muuttanut seudulle, jossa oli valtion verkko, olisin voinut siirtää liittymäni ilman maksua. Ei tarvinnut, sillä pysyin paikallani 37 vuotta.

Aika kauan

Pysyit paikallasi.
Minä olen kaupungin sisällä muuttanut useinkin, erilaisia elämäntilanteita tullut vastaan, ja tilantarve vaihdellut. Kerran käväisin jopa rajanaapurin puolella, mutta palasin pian.

Sitten asunut jonkun kerran muilla mailla, mutta periaatteessa ikäni synnyinkaupungissa.

Ensin omassa kodissa, vuokrattiin puhelinyhdistykseltä puhelin, ja lunastettiin omaksi myöhemmin.
Joskus 60 luvulla hinta nousi hurjasti, ja vuokranneet saivat lunastaa vanhalla hinnalla.

Myin otolliseen aikaan osakkeeni, vaikka puhelimen vielä pidinkin silloin.

Kehitys kehittyy

meikäläinenkin on opetellut soittamaan ilmaiseksi ulkomaille. Nimittäin SKYPE:n avulla.
Edellyttää tietokonetta toisessa päässä. Lisäksi
voi hommata web-kameran niin avot. Hyvin kuuluu ja kiva nähdäkin kenen kanssa puhuu.

Kiinnostunut

Osaatko tai viitsisitkö kertoa mistä saa ohjeita tähän skyben valmiuteen?

Onko oltava sovitut ajat kun soittelee?

En ole mikään expertti

näissä asioissa. Lyö Googleen sana Skype, niin ohjeita löytyy riittävästi. Netistä vain lataat koneellesi ilmaisen SKYPE-ohjelman. Itse olen sopinut toisen pään kanssa soittoajat, jolloin kone on auki eli kuulen jos minulle yritetään soittaa. Myös lankapuhelimeen voi soittaa SKYPE:n
avulla (ei maksuton). Kuulokkeet on hyvä hankkia.
Jos koneessa ei ole web-kameraa itsessään, sen voi hommata, käyttö yksinkertaista.

Kyllä tuli paineita

meille naisille. Tiistaina puhuin ekaa kertaa toiselle mantereelle kameran kanssa. Aikaeron vuoksi ei saa yölläkin näyttää seinästärevityltä!

Meilläkin jälkikasvu

Käyttää tuota, kaveripiiri levinnyt ympäri maapalloa.

Minulla on tässä webbipuhelimessa, eri numero soittaa sen kautta, se kylläkin maksaa pari senttiä minuutti, ihan lankaliittymiin, ei kännyyn.
Ulkomaille en tiedä, jälkikasvu soittaa tännepäin.

Nuoret ovat

tuosta SKYPEstä puhuneet ja tässä on sellainen mahdollisuus. Niin hitaasti käy tuo uuden tekniikan oppiminen.Ehkä joskus käytänkin...

Kauppiaan sanomaa!!!

Käsivälitteisen puhelinkeskuksen aikaan oli kylällämme sukulaiskauppias... Kun hän oli puhelimessa ja kuuluvus heikkeni, arveli hän että keskus kuuntelee hänen puheluaan... Kuului konttorista isoääninen toteamus: "Taas on akat kahareisin langalla"... Väitti kuuluvuuden heti paranevan... Ota ja tiedä??? :)

Eikös luontaisetuun

Tuo kuulunut ;)) keskukselle ;D
hehhe, ja naisia tuollalailla morkattiin syyttä suotta. :( ;D

Olen aivan mahtavasti oppinut tämän keskustelun aikana, monista puhelimeen liittyvistä asioista.

Jee, ei oppi koskaan ole huono asia!

Takapuhelimet

Tuli vielä mieleeni takapuhelimet.
Samalla numerolla voi olla kaksi puhelinta, siis eri taloissa.
Sinne takapuhelimen omistavalle soitettin tai hälytettiin kaksi kertaa, että tiesivät kumpaan paikkaan puhelu oli tarkoitettu.
Numerolla pyydettäessä yhdistämistä sanottiin esim. 13, 2.

Yleisesti pyydettiin nimellä, kun pienen kyläkeskuksen aluella kaikki olivat tuttuja.

Onhan niitä muistoja...

Nyt ovat sudet näilläkin nurkilla yleisiä, mutta muistan kuinka silloin keskuksessa ollessani jouduin soittamaan varoituksen sudesta joka puhelimeen.
Sitä jahdattiin poliisivoimin ja saihan sen joku kaadettua. Ei tullut kenenkään mieleenkään, että sen olisi annettu metsissä jolkotella!

Uusi sana tuokin

Heti olisin pudonnut, jos jossain visailussa tuota olisi kysytty.

Aika erikoinen järjestely. Siinä ei ihmisen salaisuudet tainneet piilossa pysyä ;D

VAnhoissa filmeissä aikanaan, noita keskuksia ja kylän "akkoja" vitsailtiin, kun salakuuntelivat.
Luulin niiden olivan "vitsi", mutta ei savua ilman tulta, pitänee siis paikkansa. ;D

No, tänä päivänähän nuoriso, ja jotkut vanhemmatkin kailottavat kaikki asiansa julkisissa liikennevälineissä, korvat punaisena kuuntelen, kun ei niitä korvia voi lukitakaan.
Siinä sitten kymmenet tuntemattomat saavat kuulla mitä yksityisempiä asioita, huhhuh.

Täytyy sanoa,

että on noloa kuunnella toisten ihmisten yksityisasioita bussissa/junassa.
Meillä oli kotona puhelin jo 50-luvun lopulla, mutta poikaystävälleni, joka asui eri paikkakunnalla, kävin soittamassa lennättimessä.
En halunut, että vanhempani kuulevat juttujani. Joskus täytyi odottaa kauankin ennenkuin puhelu tuli.
Tyttärentytäreni(5v) vastasi puhelimeeni:"Täällä mummin lapsenlapsi."Toisessa päässä kysyttiin: "missä mummi on?" Vastaus: "äänestä päätellen vessassa." Onneksi oli hyvä ystävä kyselemässä.

;))

Hehhee, vai että oikein: äänestä päätellen.
Tikahdun nauruun. Oh,hohhoh.....

totuus tulee lapsen suusta!
Varmaan olette naureskelleet ystäväsi kanssa. Oi,oi

Lasten ollessa

pieniä he puuhastelivat keskenään jotain. Kun menin puhelimeen, niin heti mielenkiinto heräsi. Uteliaina tulivat kuuntelemaan. Esikoinen oppi soittamaan isälleen sellaisesta pyöritettävästä kiekosta viisivuotiaana. Mitään erityisempää en muista, että olisivat perheen salaisuuksia muille laukoneet.
 /   /  /  / Puhelin,,,,muistoja, olisiko?

Keskusteluhaku

Laaja haku



Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta