Hyödyttömät laivurikurssit?

1) "Lisäksi kannattaa harjoitella kompassin mukaan ajamista (ajatellen esim. sumutilannetta, kun ei ole mitään näkyvää kiintopistettä mihin ajaisi)"

Todellisuudessa melko turhaa, koska tarkka suunnanpito ei onnistu kompassin avulla kuitenkaan.

2) "osamatkojen mittaamista lokilla (sama tilanne), "

Vielä turhempaa, koska loki ei ole luotettava. Se mittaa nopeutta veden suhteen, mikä on vain hyvällä tuurilla sama kuin todellinen nopeus.

Jos plotteri pimenee sumussa, on paras vain hiipiä varovasti vähän sivuun väylältä ja laskea ankkuri.

Koordinaattien mittaaminen kartalta on hyödyllinen taito, mutta sen kai nyt jokainen peruskoulun käynyt osaa ilman mitään erillisiä kursseja tai erityisempää harjoittelua? Kulmia joutuu mittailemaan lähinnä reittisuunnittelussa, jos suunnittelee taipaleita, joilla joutuu tähtäilemään (GPS:n näyttämän) suunnan varassa. Vesilläollessa "noin-tarkkuus" riittää mittailuun. (Muistaakseni jopa plottereissa voi valita suuntatiedon esittämisen vain piirun eli 11,25 asteen tarkkuudella, mikä kertonee tarpeeksi tarkkojen astelukujen merkityksettömyydestä käytännön navigoinnissa.)

muutama sananen kirjoitti:

1) "Lisäksi kannattaa harjoitella kompassin mukaan ajamista (ajatellen esim. sumutilannetta, kun ei ole mitään näkyvää kiintopistettä mihin ajaisi)"

Todellisuudessa melko turhaa, koska tarkka suunnanpito ei onnistu kompassin avulla kuitenkaan.

2) "osamatkojen mittaamista lokilla (sama tilanne), "

Vielä turhempaa, koska loki ei ole luotettava. Se mittaa nopeutta veden suhteen, mikä on vain hyvällä tuurilla sama kuin todellinen nopeus.

Jos plotteri pimenee sumussa, on paras vain hiipiä varovasti vähän sivuun väylältä ja laskea ankkuri.

Koordinaattien mittaaminen kartalta on hyödyllinen taito, mutta sen kai nyt jokainen peruskoulun käynyt osaa ilman mitään erillisiä kursseja tai erityisempää harjoittelua? Kulmia joutuu mittailemaan lähinnä reittisuunnittelussa, jos suunnittelee taipaleita, joilla joutuu tähtäilemään (GPS:n näyttämän) suunnan varassa. Vesilläollessa "noin-tarkkuus" riittää mittailuun. (Muistaakseni jopa plottereissa voi valita suuntatiedon esittämisen vain piirun eli 11,25 asteen tarkkuudella, mikä kertonee tarpeeksi tarkkojen astelukujen merkityksettömyydestä käytännön navigoinnissa.)

Lue lisää

Olipa harvinaisen typerä ja asiasisällöltään täyttä puppua oleva viesti.

Ilmeisesti et osaa perinteistä navigointia laikaan. Olen ajanut kymmeniä maileja rannikkoväyliä umpisumussa pelkällä kartalla, kompassilla ja lokilla ilman mitään ongelmia. Kerran meinattiin olla pulassa, kun yksi viitta puuttui, mutta siitäkin selvittiin kun (kiitos kartan, kompassin ja lokin) tiesimme missä olimme.

Sumuohjeesi on täysin tolkuton. Lähteä nyt sokkona ajamaan jonnekin sivuun? Entäs jos siellä sivuilla on 40 metriä vettä? Tai sitten laajoja karikoita eikä mitään vähänkään suojassa olevaa ankkurointikelpoista vesialuetta? Sinänsä hakeutuminen ankkuriin on ihan järkevää, mutta se nimenomaan tehdään kartan, kompassin ja lokin avulla hallitusti eikä ajelemalla summassa jonnekin sivuun.

Koordinaattien mittaaminen kartalta on itse asissa noista taidoista sieltä hyödyttömimmästä päästä. Kulmia sen sijaan nimenomaan esim. sumutilanteessa joudutaan mittailemaan lennossa, koska sumussa yhtään järkeä päässään pitävä kippari muuttaa reittiään tilanteeseen sopivaksi.

Sitäpaitsi, perinteinen navigointi on paljon antoisampaa ja hauskempaa kuin plotterin ruutuun tuijottaminen. Onhan se plotterikin mukava monissa tilanteissa ja voi pelastaa monista tilanteista joissa ei muuten pärjäisi.

Eiköhän valtaosa lukijoista osaa itsekin laittaa edellisen viestin sopivaan lokeroon.

typerää kirjoitti:

Olipa harvinaisen typerä ja asiasisällöltään täyttä puppua oleva viesti.

Ilmeisesti et osaa perinteistä navigointia laikaan. Olen ajanut kymmeniä maileja rannikkoväyliä umpisumussa pelkällä kartalla, kompassilla ja lokilla ilman mitään ongelmia. Kerran meinattiin olla pulassa, kun yksi viitta puuttui, mutta siitäkin selvittiin kun (kiitos kartan, kompassin ja lokin) tiesimme missä olimme.

Sumuohjeesi on täysin tolkuton. Lähteä nyt sokkona ajamaan jonnekin sivuun? Entäs jos siellä sivuilla on 40 metriä vettä? Tai sitten laajoja karikoita eikä mitään vähänkään suojassa olevaa ankkurointikelpoista vesialuetta? Sinänsä hakeutuminen ankkuriin on ihan järkevää, mutta se nimenomaan tehdään kartan, kompassin ja lokin avulla hallitusti eikä ajelemalla summassa jonnekin sivuun.

Koordinaattien mittaaminen kartalta on itse asissa noista taidoista sieltä hyödyttömimmästä päästä. Kulmia sen sijaan nimenomaan esim. sumutilanteessa joudutaan mittailemaan lennossa, koska sumussa yhtään järkeä päässään pitävä kippari muuttaa reittiään tilanteeseen sopivaksi.

Sitäpaitsi, perinteinen navigointi on paljon antoisampaa ja hauskempaa kuin plotterin ruutuun tuijottaminen. Onhan se plotterikin mukava monissa tilanteissa ja voi pelastaa monista tilanteista joissa ei muuten pärjäisi.

Eiköhän valtaosa lukijoista osaa itsekin laittaa edellisen viestin sopivaan lokeroon.

Lue lisää

Loki on todellakin epätarkka juuri mainitusta syystä. Kompassi käytännössä myös, mailin matkalla tulee hyvin helposti 100-150 metrin virhe sekä sivuttain että matkan pituudessa. Se voi olla kohtalokasta sumussa.

Koordinaatiston hallitseminen ja kartalta mittailu on melko välttämätön taito, jos käyttää paperikarttaa GPS:n kanssa (siis ei käytä plotteria). Se on ihan perusjuttu. Mutta nuo vanhat tavat soveltaa perusasioita, kuten dead reckoning, toisin sanoen lokin, kellon ja kompassin kanssa sihtailu, joutavat jo unohdettaviksi. Epätarkkoja ja vanhentuneita.

Varmasti lähes kaikki lukijat tämän ymmärtävätkin, ei niitä plottereita muuten niin paljoa myytäisi eikä gepsiton vene olisi katoavaa kansanperinnettä!

oli oikeammassa kirjoitti:

Loki on todellakin epätarkka juuri mainitusta syystä. Kompassi käytännössä myös, mailin matkalla tulee hyvin helposti 100-150 metrin virhe sekä sivuttain että matkan pituudessa. Se voi olla kohtalokasta sumussa.

Koordinaatiston hallitseminen ja kartalta mittailu on melko välttämätön taito, jos käyttää paperikarttaa GPS:n kanssa (siis ei käytä plotteria). Se on ihan perusjuttu. Mutta nuo vanhat tavat soveltaa perusasioita, kuten dead reckoning, toisin sanoen lokin, kellon ja kompassin kanssa sihtailu, joutavat jo unohdettaviksi. Epätarkkoja ja vanhentuneita.

Varmasti lähes kaikki lukijat tämän ymmärtävätkin, ei niitä plottereita muuten niin paljoa myytäisi eikä gepsiton vene olisi katoavaa kansanperinnettä!

Lue lisää

Jos mailin matkalla onnistuu ajamaan 150 m syrjään, on ajettu 6 astetta pieleen. Sama heitto matkassa on liki 10 % kalibrointivirhe lokissa. Melkoisen tumpelo pitää olla, että noihin virheisiin pääsee. Varsinkin lokin kalibrointi on silloin käytännössä jätetty tekemättä.

Vanhentunutta tietotaitoa tai ei, perinteinenkin navigointi pitää olla hallussa. Murphyn todellinen laki sanoo, että jos joku voi mennä vikaan, se voi tapahtua pahimmalla mahdollisella hetkellä, siksi se varajärjestelmien hallinta. Ja se hallinta vaatii myös hiukan säännöllistä harjoittelua, se ei ole kuten polkupyörällä ajo.

tumpeloita kirjoitti:

Jos mailin matkalla onnistuu ajamaan 150 m syrjään, on ajettu 6 astetta pieleen. Sama heitto matkassa on liki 10 % kalibrointivirhe lokissa. Melkoisen tumpelo pitää olla, että noihin virheisiin pääsee. Varsinkin lokin kalibrointi on silloin käytännössä jätetty tekemättä.

Vanhentunutta tietotaitoa tai ei, perinteinenkin navigointi pitää olla hallussa. Murphyn todellinen laki sanoo, että jos joku voi mennä vikaan, se voi tapahtua pahimmalla mahdollisella hetkellä, siksi se varajärjestelmien hallinta. Ja se hallinta vaatii myös hiukan säännöllistä harjoittelua, se ei ole kuten polkupyörällä ajo.

Lue lisää

Mutta ei se kalibrointi poista selkeää tosiasiaa: loki ei mittaa tosinopeutta vaan veden liikettä veneen alla. Se näyttää täysin oikein vain täyspläkässä. Muissa olosuhteissa vesi virtaa epämääräisellä nopeudella joko vastaan tai kulkusuuntaan tai johonkin muuhun suuntaan ja loki näyttää sen verran väärin.

Ja jos kompassiajon virhe aallokossa jää alle 5 asteen, on käynyt hitonmoinen säkä tai sitten alla on aivan poikkeuksellisen vakaa vene. Pikemminkin laiva.

Ne, jotka väittävät pystyvänsä luotettavaan ja tarkkaan navigointiin huonossa näkyvyydessä loki-kompassi-kello -menetelmällä, ovat totaalisia satusetiä. Älkää hyvät aloittavat veneilijät vain uskoko noiden kalkkisten horinoita!

muutama sananen kirjoitti:

1) "Lisäksi kannattaa harjoitella kompassin mukaan ajamista (ajatellen esim. sumutilannetta, kun ei ole mitään näkyvää kiintopistettä mihin ajaisi)"

Todellisuudessa melko turhaa, koska tarkka suunnanpito ei onnistu kompassin avulla kuitenkaan.

2) "osamatkojen mittaamista lokilla (sama tilanne), "

Vielä turhempaa, koska loki ei ole luotettava. Se mittaa nopeutta veden suhteen, mikä on vain hyvällä tuurilla sama kuin todellinen nopeus.

Jos plotteri pimenee sumussa, on paras vain hiipiä varovasti vähän sivuun väylältä ja laskea ankkuri.

Koordinaattien mittaaminen kartalta on hyödyllinen taito, mutta sen kai nyt jokainen peruskoulun käynyt osaa ilman mitään erillisiä kursseja tai erityisempää harjoittelua? Kulmia joutuu mittailemaan lähinnä reittisuunnittelussa, jos suunnittelee taipaleita, joilla joutuu tähtäilemään (GPS:n näyttämän) suunnan varassa. Vesilläollessa "noin-tarkkuus" riittää mittailuun. (Muistaakseni jopa plottereissa voi valita suuntatiedon esittämisen vain piirun eli 11,25 asteen tarkkuudella, mikä kertonee tarpeeksi tarkkojen astelukujen merkityksettömyydestä käytännön navigoinnissa.)

Lue lisää

Sepustuksestasi saa käsityksen että ilman GPS:ää merellä ei pärjää. Oletko miettinyt että maailman merillä on liikuttu vuosituhansia, ILMAN GPS:ää! Isoisäni toimi aikoinaan luotsina saaristomerellä ja kyllä silloin laiva luotsattiin turvallisesti satamaan/ulos saaristosta vaikka oli pimeää/sumuista.Ja tämä tehtiin ilman gps:ää eikä "hiivitty ulos väylältä" ankkuriin pahan paikan tullen.

Merillä liikkuu melkoista pullamössösukupolvea gps:n tultua tavallisen pulliaisen hankintalistalle mutta koittakaa muistaa että merillä voi liikkua turvallisesti ilman gps:ääkin. Miettikääpä vanhoja merikarhuja,jotka purjelaivoilla sekstanttien avulla mittasivat sijaintia valtamerien ylityksillä. Aika harva nykyajan merimies kykenee siihen, tai ylipäätään kestäisi alkeellisia oloja purjelaivoilla. ;)

Ccvvnn kirjoitti:

Sepustuksestasi saa käsityksen että ilman GPS:ää merellä ei pärjää. Oletko miettinyt että maailman merillä on liikuttu vuosituhansia, ILMAN GPS:ää! Isoisäni toimi aikoinaan luotsina saaristomerellä ja kyllä silloin laiva luotsattiin turvallisesti satamaan/ulos saaristosta vaikka oli pimeää/sumuista.Ja tämä tehtiin ilman gps:ää eikä "hiivitty ulos väylältä" ankkuriin pahan paikan tullen.

Merillä liikkuu melkoista pullamössösukupolvea gps:n tultua tavallisen pulliaisen hankintalistalle mutta koittakaa muistaa että merillä voi liikkua turvallisesti ilman gps:ääkin. Miettikääpä vanhoja merikarhuja,jotka purjelaivoilla sekstanttien avulla mittasivat sijaintia valtamerien ylityksillä. Aika harva nykyajan merimies kykenee siihen, tai ylipäätään kestäisi alkeellisia oloja purjelaivoilla. ;)

Lue lisää

ne sekstanttipaikanmääritykset olivat väistämättä hyvin epätarkkoja, sen menetelmän tyypillinen heitto on useiden kilometrien luokkaa.
Ja mitä siihen isoisäsi aikaan tulee, niin kyllä niitä hylkyjä sitten tulikin. Mutta olet tainnut kuunnella tarinat huonosti; kyllä sumuajoa vältettiin saaristossa. Hyvään merimiestaitoon on aina kuulunut riskien välttö.

sekstantteinesi kirjoitti:

ne sekstanttipaikanmääritykset olivat väistämättä hyvin epätarkkoja, sen menetelmän tyypillinen heitto on useiden kilometrien luokkaa.
Ja mitä siihen isoisäsi aikaan tulee, niin kyllä niitä hylkyjä sitten tulikin. Mutta olet tainnut kuunnella tarinat huonosti; kyllä sumuajoa vältettiin saaristossa. Hyvään merimiestaitoon on aina kuulunut riskien välttö.

Lue lisää

Viime ARC:ssa me teimme päivittäin paikanmäärityksen myös sekstantilla. Joka päivä saatiin paikka osumaan parin mailin sisään. Ja me ollaan sentään vaan harrastelijoita, jotka tehtiin se huvin vuoksi ja tuntuman säilyttämiseksi. No okei, se paikka oli aina systemaattisesi noin 40 mailia sivussa, kun se sekstanttikin oli jäänyt kalibroimatta... mutta silti. Ja lähellä oli, ettei sitä olisi tarvittu ihan oikeasti, kun apukone hajos ja jäätiin ilman sähköä... silloin oli karibialle matkaa vielä runsaan viikon verran...

Ja kyllä minä ajan sumussa/pimeässä komapssisuuntaa, jota ajoittain korjaan plotterin näyttämällä. Syy on yksinkertainen: Plotteri on hidas, eikä päivitä suuntatietoa kovin nopeasti. Kerran ajettiin pimeässä peräkkäin kaverin kanssa Kotkasta Helsinkiin, ja kyselin jossain vaiheessa, että miksi se ajaa kokoajan laajaa S-mutkaa. No se ajoi vaan plotterilla, kun ei ollut kompassia....

kalibroitu kirjoitti:

Mutta ei se kalibrointi poista selkeää tosiasiaa: loki ei mittaa tosinopeutta vaan veden liikettä veneen alla. Se näyttää täysin oikein vain täyspläkässä. Muissa olosuhteissa vesi virtaa epämääräisellä nopeudella joko vastaan tai kulkusuuntaan tai johonkin muuhun suuntaan ja loki näyttää sen verran väärin.

Ja jos kompassiajon virhe aallokossa jää alle 5 asteen, on käynyt hitonmoinen säkä tai sitten alla on aivan poikkeuksellisen vakaa vene. Pikemminkin laiva.

Ne, jotka väittävät pystyvänsä luotettavaan ja tarkkaan navigointiin huonossa näkyvyydessä loki-kompassi-kello -menetelmällä, ovat totaalisia satusetiä. Älkää hyvät aloittavat veneilijät vain uskoko noiden kalkkisten horinoita!

Lue lisää

Lokista saadaan mukavana sivutuoetteena nopeus, varsinainen mitattava suure on matka. Muistan kerran elämässäni kohdanneeni aika erityisissä sääoloissa Pellingin kapeissa salmissa liki kahden solmun virran. Aukeilla vesialueilla, joissa voi yli parin kaapelinmitan etäisyyksiä käännepisteiden välillä olla, ei ikinä ole lokin kalibroinnin kannalta merkittävää virtaa näissä vesissä. Vuorovesialueet on sitten toinen juttu.

Tuo viiden asteen tarkkuus ohjauksessa kompassisuuntaan on aika yleinen kuvitelma. Ne, jotka todella ovat kartan, lokin ja kompassin avulla suunnistaneet, pääsevät kyllä paljon parempaan. Hetkellinen poikkeama voi tietysti olla isompikin, mutta keskisuunta on kyllä mahdollista pitää paremmin. Sitä paitsi, vaikka poikkeuksiakin on, on sumussa yleensä varsin rauhallinen aallokko.

Jos minulla on kokemusta kymmenistä tilanteista, joissa noilla perinteisillä menetelmillä on haluttuun paikkaan päästy, eikä toisaalta kertaakaan kivillekään jouduttu, niin kutsukaa sitten kalkkis-satusedäksi, jos huvittaa. Minua kokeneempiakin on silti pilvin pimein. Vesillä on kuljettu ennen gps:ää ja deccaakin. Nyt navigoinnista vain on tullut äärimmäisen helppoa, lähes poikkeuksetta.

typerää kirjoitti:

Olipa harvinaisen typerä ja asiasisällöltään täyttä puppua oleva viesti.

Ilmeisesti et osaa perinteistä navigointia laikaan. Olen ajanut kymmeniä maileja rannikkoväyliä umpisumussa pelkällä kartalla, kompassilla ja lokilla ilman mitään ongelmia. Kerran meinattiin olla pulassa, kun yksi viitta puuttui, mutta siitäkin selvittiin kun (kiitos kartan, kompassin ja lokin) tiesimme missä olimme.

Sumuohjeesi on täysin tolkuton. Lähteä nyt sokkona ajamaan jonnekin sivuun? Entäs jos siellä sivuilla on 40 metriä vettä? Tai sitten laajoja karikoita eikä mitään vähänkään suojassa olevaa ankkurointikelpoista vesialuetta? Sinänsä hakeutuminen ankkuriin on ihan järkevää, mutta se nimenomaan tehdään kartan, kompassin ja lokin avulla hallitusti eikä ajelemalla summassa jonnekin sivuun.

Koordinaattien mittaaminen kartalta on itse asissa noista taidoista sieltä hyödyttömimmästä päästä. Kulmia sen sijaan nimenomaan esim. sumutilanteessa joudutaan mittailemaan lennossa, koska sumussa yhtään järkeä päässään pitävä kippari muuttaa reittiään tilanteeseen sopivaksi.

Sitäpaitsi, perinteinen navigointi on paljon antoisampaa ja hauskempaa kuin plotterin ruutuun tuijottaminen. Onhan se plotterikin mukava monissa tilanteissa ja voi pelastaa monista tilanteista joissa ei muuten pärjäisi.

Eiköhän valtaosa lukijoista osaa itsekin laittaa edellisen viestin sopivaan lokeroon.

Lue lisää

Jollakin isohkolla uppoumarunkoisella veneellä ehkä pystyy ajamaan suhteellisen tarkkaan kompassisuuntaa. Itselläni on melko pieni liukuvarunkoinen vene, joka hitaasti ajettaeessa (kuten sumussa kuuluu liikkua) ei pysy suunnassa lainkaan. Jos vielä aallokko on suurta, kompassi heittelee helpostikin 30 asteta puolelta toiselle. Tarkka kompassiajo on kyllä täysin mahdotonta, vaikka kompassia tuijottaisi herkeämättä. Kuitenkin katse pitäisi olla keskittynyt tähystämään muita mahdollisia vesillä liikkuvia. Lisäksi sivutuuli aiheuttaa voimakkaan sorron tämän tyyppiselle venelle.

Ainoa järkevä tapa on todella poistua varovasti väylältä ja jäädä ankkuriin. Pitää suhtautua aika varauksellisesti tällaisten sankarien kommentteihin, joilla ei koskaan ole "mitään ongelmia", ovatpa olosuhteet olleet mitä hyvänsä.

Plotteria minulla ei ole.

Sumutorvi kirjoitti:

Jollakin isohkolla uppoumarunkoisella veneellä ehkä pystyy ajamaan suhteellisen tarkkaan kompassisuuntaa. Itselläni on melko pieni liukuvarunkoinen vene, joka hitaasti ajettaeessa (kuten sumussa kuuluu liikkua) ei pysy suunnassa lainkaan. Jos vielä aallokko on suurta, kompassi heittelee helpostikin 30 asteta puolelta toiselle. Tarkka kompassiajo on kyllä täysin mahdotonta, vaikka kompassia tuijottaisi herkeämättä. Kuitenkin katse pitäisi olla keskittynyt tähystämään muita mahdollisia vesillä liikkuvia. Lisäksi sivutuuli aiheuttaa voimakkaan sorron tämän tyyppiselle venelle.

Ainoa järkevä tapa on todella poistua varovasti väylältä ja jäädä ankkuriin. Pitää suhtautua aika varauksellisesti tällaisten sankarien kommentteihin, joilla ei koskaan ole "mitään ongelmia", ovatpa olosuhteet olleet mitä hyvänsä.

Plotteria minulla ei ole.

Lue lisää

Kun aloitin veneilyä, niin minäkin kuvittelin, että kun sumu yllättää, niin rauhallisesti vaan väylältä sivuun ankkuriin odottamaan sumun hälvenemistä.
Kun se sumu sitten ensimmäisen kerran tuli olin Utön pohjoispuolella ja vettä oli reilut 100 m. Ankkuriköysi oli 30 m...
Kyllä siitä sitten piti ihan vaan perinteisin avuin selvitä Jurmoon.
Silloin venessäni ei ollut mitään elektronista navigointijärjestelmää.

Yhtä navigointitapaa ei ole mainittu lainkaan. Voihan sitä sumussa käyttää kaikua ja ajella syvyyskäyrien mukaan. Jos siis sattuu olemaan sopivasti.

Sumutorvi kirjoitti:

Jollakin isohkolla uppoumarunkoisella veneellä ehkä pystyy ajamaan suhteellisen tarkkaan kompassisuuntaa. Itselläni on melko pieni liukuvarunkoinen vene, joka hitaasti ajettaeessa (kuten sumussa kuuluu liikkua) ei pysy suunnassa lainkaan. Jos vielä aallokko on suurta, kompassi heittelee helpostikin 30 asteta puolelta toiselle. Tarkka kompassiajo on kyllä täysin mahdotonta, vaikka kompassia tuijottaisi herkeämättä. Kuitenkin katse pitäisi olla keskittynyt tähystämään muita mahdollisia vesillä liikkuvia. Lisäksi sivutuuli aiheuttaa voimakkaan sorron tämän tyyppiselle venelle.

Ainoa järkevä tapa on todella poistua varovasti väylältä ja jäädä ankkuriin. Pitää suhtautua aika varauksellisesti tällaisten sankarien kommentteihin, joilla ei koskaan ole "mitään ongelmia", ovatpa olosuhteet olleet mitä hyvänsä.

Plotteria minulla ei ole.

Lue lisää

"Tarkka kompassiajo on kyllä täysin mahdotonta, vaikka kompassia tuijottaisi herkeämättä."

Hupsista. Taas paljastit selvän tekniikkavirheen ajamisessasi. Tarkka kompassiajo on suorastaan mahdotonta, jos kompassia tuijottaa herkeämättä. KOMPASSIA EI NIMENOMAAN SAA TUIJOTTAA HERKEÄMÄTTÄ. Sillä tavalla ajaminen on aivan tolkutonta kiemurtelua. Suurin osa ajasta katsellaan "maisemia" ja keskitytään ajamaan suoraan. Kompassia vilkuillaan lyhyehköillä vilkaisuilla aina välillä, arvioidaan tarvittava suunnan korjaus ja tämä suunnanmuutos tehdään taas eteenpäin katsoen. Sitten hetken päästä taas uusi vilkaisu jne.

Sorto, virta (käytännössä merkityksetön suomessa), ohjausvirheet, mittarivirheet yms. aiheuttavat tietysti virhemarginaalin joka pitää a) minimoida, b) tuntea suuruusluokka ja ennen kaikkea c) ottaa huomioon, eli reitti ja navigointi pitää suunnitella sillä periaatteella, että näillä menetelmillä osun "suunnilleen tuonne". Ei voi lähteä ajamaan läheltä kivikoita tms.

Minun ensikokemukseni (kunnon) sumusta oli myös Utön edustalla kuten viereisessä kirjoituksessa. Hyvin samankaltainen kokemus, ei GPS:ää ja niin vaan osuttiin kryssimällä Jurmon sisäänmenoaukkoon. Matkaa ei tosin ollut kovin paljoa jäljellä siinä vaiheessa, kun viimeinen saari katosi näkyvistä.

Mutta tämä herra "sivuun väylältä ankkuriin" ei ole vielä pystynyt vastaamaan kysymykseen, että mitä sitten tehdään jos siellä on 100 metriä vettä tai karikoita.

kompassiajoon kirjoitti:

"Tarkka kompassiajo on kyllä täysin mahdotonta, vaikka kompassia tuijottaisi herkeämättä."

Hupsista. Taas paljastit selvän tekniikkavirheen ajamisessasi. Tarkka kompassiajo on suorastaan mahdotonta, jos kompassia tuijottaa herkeämättä. KOMPASSIA EI NIMENOMAAN SAA TUIJOTTAA HERKEÄMÄTTÄ. Sillä tavalla ajaminen on aivan tolkutonta kiemurtelua. Suurin osa ajasta katsellaan "maisemia" ja keskitytään ajamaan suoraan. Kompassia vilkuillaan lyhyehköillä vilkaisuilla aina välillä, arvioidaan tarvittava suunnan korjaus ja tämä suunnanmuutos tehdään taas eteenpäin katsoen. Sitten hetken päästä taas uusi vilkaisu jne.

Sorto, virta (käytännössä merkityksetön suomessa), ohjausvirheet, mittarivirheet yms. aiheuttavat tietysti virhemarginaalin joka pitää a) minimoida, b) tuntea suuruusluokka ja ennen kaikkea c) ottaa huomioon, eli reitti ja navigointi pitää suunnitella sillä periaatteella, että näillä menetelmillä osun "suunnilleen tuonne". Ei voi lähteä ajamaan läheltä kivikoita tms.

Minun ensikokemukseni (kunnon) sumusta oli myös Utön edustalla kuten viereisessä kirjoituksessa. Hyvin samankaltainen kokemus, ei GPS:ää ja niin vaan osuttiin kryssimällä Jurmon sisäänmenoaukkoon. Matkaa ei tosin ollut kovin paljoa jäljellä siinä vaiheessa, kun viimeinen saari katosi näkyvistä.

Mutta tämä herra "sivuun väylältä ankkuriin" ei ole vielä pystynyt vastaamaan kysymykseen, että mitä sitten tehdään jos siellä on 100 metriä vettä tai karikoita.

Lue lisää

Edellä esitettyyn on helppo yhtyä. Voisi kyllä sille herkeämättä tuijottajalle sanoa, että 30 asteen kiemurtelu vaatii tosi rankkaa keliä, ennen kaikkea muhkeaa sivumyötäistä aallokkoa. Toinen asia sitten, jos vika onkin väärän tyyppisessä kompassissa. Jos kompassin vaimennus ei ole veneelle sopiva, ei laitteessa eikä menetelmässä ole vikaa, kompassi on vain asennettu väärään veneeseen. Yleisimmässä sumukelissä keskisuunta on hyvin pidettävissä kahden asteen haarukassa. Sillä mennään jo ison selän yli löytäen oikean kohdan vastarannalta. GPS:n ja plotterin kanssa voi lähteä paljon pienempää aukkoa kohti. Pitäisi vain muistaa, ettei aja itseään paikkaan, josta ei muilla menetelmillä ulos pääse, jos joku pettää.

-Mika- kirjoitti:

Viime ARC:ssa me teimme päivittäin paikanmäärityksen myös sekstantilla. Joka päivä saatiin paikka osumaan parin mailin sisään. Ja me ollaan sentään vaan harrastelijoita, jotka tehtiin se huvin vuoksi ja tuntuman säilyttämiseksi. No okei, se paikka oli aina systemaattisesi noin 40 mailia sivussa, kun se sekstanttikin oli jäänyt kalibroimatta... mutta silti. Ja lähellä oli, ettei sitä olisi tarvittu ihan oikeasti, kun apukone hajos ja jäätiin ilman sähköä... silloin oli karibialle matkaa vielä runsaan viikon verran...

Ja kyllä minä ajan sumussa/pimeässä komapssisuuntaa, jota ajoittain korjaan plotterin näyttämällä. Syy on yksinkertainen: Plotteri on hidas, eikä päivitä suuntatietoa kovin nopeasti. Kerran ajettiin pimeässä peräkkäin kaverin kanssa Kotkasta Helsinkiin, ja kyselin jossain vaiheessa, että miksi se ajaa kokoajan laajaa S-mutkaa. No se ajoi vaan plotterilla, kun ei ollut kompassia....

Lue lisää

vinossa asetuksiltaan. Kaikissa tähän asti näkemissäni alan laitteissa on ollut säädettävissä, millä tiheydellä se ottaa sijaintitietoa. 1 sekunti on osoittautunut hyväksi. Ei kiemurtele.

kompassiajoon kirjoitti:

"Tarkka kompassiajo on kyllä täysin mahdotonta, vaikka kompassia tuijottaisi herkeämättä."

Hupsista. Taas paljastit selvän tekniikkavirheen ajamisessasi. Tarkka kompassiajo on suorastaan mahdotonta, jos kompassia tuijottaa herkeämättä. KOMPASSIA EI NIMENOMAAN SAA TUIJOTTAA HERKEÄMÄTTÄ. Sillä tavalla ajaminen on aivan tolkutonta kiemurtelua. Suurin osa ajasta katsellaan "maisemia" ja keskitytään ajamaan suoraan. Kompassia vilkuillaan lyhyehköillä vilkaisuilla aina välillä, arvioidaan tarvittava suunnan korjaus ja tämä suunnanmuutos tehdään taas eteenpäin katsoen. Sitten hetken päästä taas uusi vilkaisu jne.

Sorto, virta (käytännössä merkityksetön suomessa), ohjausvirheet, mittarivirheet yms. aiheuttavat tietysti virhemarginaalin joka pitää a) minimoida, b) tuntea suuruusluokka ja ennen kaikkea c) ottaa huomioon, eli reitti ja navigointi pitää suunnitella sillä periaatteella, että näillä menetelmillä osun "suunnilleen tuonne". Ei voi lähteä ajamaan läheltä kivikoita tms.

Minun ensikokemukseni (kunnon) sumusta oli myös Utön edustalla kuten viereisessä kirjoituksessa. Hyvin samankaltainen kokemus, ei GPS:ää ja niin vaan osuttiin kryssimällä Jurmon sisäänmenoaukkoon. Matkaa ei tosin ollut kovin paljoa jäljellä siinä vaiheessa, kun viimeinen saari katosi näkyvistä.

Mutta tämä herra "sivuun väylältä ankkuriin" ei ole vielä pystynyt vastaamaan kysymykseen, että mitä sitten tehdään jos siellä on 100 metriä vettä tai karikoita.

Lue lisää

Jos vettä on 100 m, ei todennäköisesti olla saaristossa. Avomerellä riittää aika pitkälle, kun pyrkii pysymään paikallaan tai enintään pyrkii pois reittijaosta tms. "raskaan liikenteen" polusta.
Eikä se sumu ikinä niin äkkiä tule, ettei ole aikaa katsoa saaristossa ympärilleen ja mennä sen verran sivuun, että voi ankkuroitua.

Tuo tarinointisi "vilkaisuista ja korjailuista" on kyllä täysin edesvastuutonta. On silkkaa onnenkauppaa, jos tuommoisen varassa suunta pysyy paremmin kuin 10-15 asteenkaan tarkkuudella.

Olisi kaikkien turvallisuuden kannalta parasta, että kaikki nämä "ennen gepsiä" -menetelmiin navigointinsa perustavat ja ennen kaikkea kivikautisiin metodeihinsa noin sokeasti luottavat lopettaisivat veneilyn kokonaan.

ovat epärelevantteja kirjoitti:

Jos vettä on 100 m, ei todennäköisesti olla saaristossa. Avomerellä riittää aika pitkälle, kun pyrkii pysymään paikallaan tai enintään pyrkii pois reittijaosta tms. "raskaan liikenteen" polusta.
Eikä se sumu ikinä niin äkkiä tule, ettei ole aikaa katsoa saaristossa ympärilleen ja mennä sen verran sivuun, että voi ankkuroitua.

Tuo tarinointisi "vilkaisuista ja korjailuista" on kyllä täysin edesvastuutonta. On silkkaa onnenkauppaa, jos tuommoisen varassa suunta pysyy paremmin kuin 10-15 asteenkaan tarkkuudella.

Olisi kaikkien turvallisuuden kannalta parasta, että kaikki nämä "ennen gepsiä" -menetelmiin navigointinsa perustavat ja ennen kaikkea kivikautisiin metodeihinsa noin sokeasti luottavat lopettaisivat veneilyn kokonaan.

Lue lisää

Jaa, kielenkäytöstä päätellen tämä on tämä sama kaveri, joka ei osaa solmuja, eikä tarvitse, kun käyttää pelkkiä hakoja. Joko keskinkertainen trolli tai täysi idiootti.

Eli jos tulee sumu ja ollaan syvässä vedessä, sit vaan ajelehditaan paikallaan... Heh heh. Tosi taitavaa.

Itse asiassa nämä tän kaverin "ratkaisut" on sen verta hauskoja, että odotan mielenkiinnolla vastausta myös siihen, mitä tehdään sumutilanteessa, jos ollaankin saaristossa ja molemmin puolin väylää on karikkoista vettä.

"Ei se sumu tule niin äkkiä, ettei kerkeisi ajamaan sivuun ja ankkuroitumaan." Ei härregud. Pakko olla trolli. Mahtaako kaveri olla sumua nähnytkään.

sitten ollut tosi kirjoitti:

vinossa asetuksiltaan. Kaikissa tähän asti näkemissäni alan laitteissa on ollut säädettävissä, millä tiheydellä se ottaa sijaintitietoa. 1 sekunti on osoittautunut hyväksi. Ei kiemurtele.

Lue lisää

Asetuksilla voi säätää onko se plotteri "ohjailukompassina" huono vai erittäin huono. Kyllä sillä plotterilla voi ajaa, mutta ei siitä hyvän kompassin veroista saa millään asetuksilla. Vaikka se päivittyisi sekunnin välein, se on sen sekunnin myöhässä plus välillä kartan piirtoon kuluva aika (usein kiusallisen pitkä), sen "resoluutio" ei (yleensä) ole yhtä hyvä kuin kompassin ja ennen kaikkea se ei näytä suunnanmuutoksen nopeutta havainnollisesti. Jos vene esimerkiksi tuppaa kiemurtamaan aallokossa, niin suunnan katsominen plotterista on aivan toivotonta. (Toki siitä näkee oikein hyvin, ollaanko väylällä vai sivussa.)

erittäin huono kirjoitti:

Asetuksilla voi säätää onko se plotteri "ohjailukompassina" huono vai erittäin huono. Kyllä sillä plotterilla voi ajaa, mutta ei siitä hyvän kompassin veroista saa millään asetuksilla. Vaikka se päivittyisi sekunnin välein, se on sen sekunnin myöhässä plus välillä kartan piirtoon kuluva aika (usein kiusallisen pitkä), sen "resoluutio" ei (yleensä) ole yhtä hyvä kuin kompassin ja ennen kaikkea se ei näytä suunnanmuutoksen nopeutta havainnollisesti. Jos vene esimerkiksi tuppaa kiemurtamaan aallokossa, niin suunnan katsominen plotterista on aivan toivotonta. (Toki siitä näkee oikein hyvin, ollaanko väylällä vai sivussa.)

Lue lisää

kompassikin ole aina myöhässä? Kelluvaan palloon vaikuttaa massan hitaus jolloin viivettä on magneettikompassissakin. Ruusu korjaa lisäksi aina hieman yli. Kelissä keinahteleva ja pyörivä kompassin ruusu osoittaakin melko harvoin magneettiseen pohjoiseen. Lisäksi kompasseja on monen laatuisia - osa melko kuraa. Sähkökompassissa tätä ongelmaa ei ole, mutta esim. autopilottia käyttäessä huomaa, että magneettisia häiriöitä löytyy aika monesta paikkaa. Tämän vuoksi pilotin toimintaa on tietysti tarkkailtava ahkerasti.

se kirjoitti:

kompassikin ole aina myöhässä? Kelluvaan palloon vaikuttaa massan hitaus jolloin viivettä on magneettikompassissakin. Ruusu korjaa lisäksi aina hieman yli. Kelissä keinahteleva ja pyörivä kompassin ruusu osoittaakin melko harvoin magneettiseen pohjoiseen. Lisäksi kompasseja on monen laatuisia - osa melko kuraa. Sähkökompassissa tätä ongelmaa ei ole, mutta esim. autopilottia käyttäessä huomaa, että magneettisia häiriöitä löytyy aika monesta paikkaa. Tämän vuoksi pilotin toimintaa on tietysti tarkkailtava ahkerasti.

Lue lisää

Osa kompasseista on erittäin huonoja, se on totta. Muilta osin mainitsemasi asiat ovat käytännössä merkityksettömiä (tai väärin).

Käyttämäni sähkökompassit ovat järjestään olleet aika huonoja, mutta käsittääkseni se ei kyllä johdu mistään magneettisista häiriöistä, jotka vaikuttavat yhtä lailla magneettikompassiin. Hyrrähän on sitten se virheetön vekotin, mutta eipä taida löytyä yhdestäkään (normaalikokoisesta) huviveneestä.

Tavallisen (hyvälaatuisen ja riittävän ison) kompassin etu ohjailussa on nimenomaan se analoginen "näyttö", näkee mihin suuntaan ja kuinka nopeasti se ruusu pyörii. Kokenut kuski pystyy tämän perusteella ennakoimaan ja tekemään peräsimellä sopivansuuruisia korjausliikkeitä. Korjausliikehän on aivan eri luokkaa jos ollaan "stabiilisti" 10 astetta pielessä tai "10 astetta ja kasvaa" pielessä. Vaikka olisi täysin absolut tarkka ja virheetön kompassi, joka näyttäisi suunnan numeroina, niin sillä olisi hankala ajaa, koska siitä näkee vain hetkellisen suunnan eikä suunnan muutoksen nopeutta.

tosiaan kompasseissa kirjoitti:

Osa kompasseista on erittäin huonoja, se on totta. Muilta osin mainitsemasi asiat ovat käytännössä merkityksettömiä (tai väärin).

Käyttämäni sähkökompassit ovat järjestään olleet aika huonoja, mutta käsittääkseni se ei kyllä johdu mistään magneettisista häiriöistä, jotka vaikuttavat yhtä lailla magneettikompassiin. Hyrrähän on sitten se virheetön vekotin, mutta eipä taida löytyä yhdestäkään (normaalikokoisesta) huviveneestä.

Tavallisen (hyvälaatuisen ja riittävän ison) kompassin etu ohjailussa on nimenomaan se analoginen "näyttö", näkee mihin suuntaan ja kuinka nopeasti se ruusu pyörii. Kokenut kuski pystyy tämän perusteella ennakoimaan ja tekemään peräsimellä sopivansuuruisia korjausliikkeitä. Korjausliikehän on aivan eri luokkaa jos ollaan "stabiilisti" 10 astetta pielessä tai "10 astetta ja kasvaa" pielessä. Vaikka olisi täysin absolut tarkka ja virheetön kompassi, joka näyttäisi suunnan numeroina, niin sillä olisi hankala ajaa, koska siitä näkee vain hetkellisen suunnan eikä suunnan muutoksen nopeutta.

Lue lisää

esiintyy monessa paikassa. Osa alueista on merkitty merikortteihinkin. Ainakin osa häiriökentistä aiheutuu vedenalaisista malmikentistä. Tälläinen häiriö aiheuttaa magneettikompassiin tai esimerkiksi autopilotin sähkökompassiin virheen. Käytännössä ilmiön havaitsee toisinaan autopilotin muuttaessa veneen suuntaa näytön ohjaussuunnan pysyessä muuttumattoma .Itse olen havainnut vastaavia häiriöitä merikortteihin merkittyjen alueiden ulkopuolellakin.

trollirolli kirjoitti:

Jaa, kielenkäytöstä päätellen tämä on tämä sama kaveri, joka ei osaa solmuja, eikä tarvitse, kun käyttää pelkkiä hakoja. Joko keskinkertainen trolli tai täysi idiootti.

Eli jos tulee sumu ja ollaan syvässä vedessä, sit vaan ajelehditaan paikallaan... Heh heh. Tosi taitavaa.

Itse asiassa nämä tän kaverin "ratkaisut" on sen verta hauskoja, että odotan mielenkiinnolla vastausta myös siihen, mitä tehdään sumutilanteessa, jos ollaankin saaristossa ja molemmin puolin väylää on karikkoista vettä.

"Ei se sumu tule niin äkkiä, ettei kerkeisi ajamaan sivuun ja ankkuroitumaan." Ei härregud. Pakko olla trolli. Mahtaako kaveri olla sumua nähnytkään.

Lue lisää

Tuleehan se sumu joskus hyvinkin nopeasti, mutta on tuokin totta, ettei se ihan sekunneissa sentään päälle ryysää. Jos veneessä ollaan hereillä, niin toimenpiteisiin on kyllä aikaa. Täältä siis ääni ankkuroitumisratkaisulle. Paljon uskottavammalta se kuulostaa kuin ajatus kompassiajosta sumussa saariston sokkeloissa.

Kuunteluoppilas kirjoitti:

Tuleehan se sumu joskus hyvinkin nopeasti, mutta on tuokin totta, ettei se ihan sekunneissa sentään päälle ryysää. Jos veneessä ollaan hereillä, niin toimenpiteisiin on kyllä aikaa. Täältä siis ääni ankkuroitumisratkaisulle. Paljon uskottavammalta se kuulostaa kuin ajatus kompassiajosta sumussa saariston sokkeloissa.

Lue lisää

Ehkä se sumu ei sekunneissa tule, mutta kymmenissä sekunneissa sen on nähty useammankin kerran tulevan. Kerran se teki niin vähän ennen Tvärminneä Hankoon mennessä. Heti perään nuukahti tuuli, joten nykäistiin pikkuinen prutku käymään ja jatkettiin matkaa. Silloin ei ollut veneessä lokiakaan, mutta nopeus tiedettiin kokemuksesta. Ensimmäisestä väylän mutkasta tuli perään yksi väylän varteen jäänyt. Sieltä täältä liittyi jonoon lisää veneitä ja siinä mentiin kuin köyhän talon porsaat. Alle viiden solmun nopeus tuntui hyvin riittävän kaikille. Me emme juuri kovempaa olisi päässeet. Tunnin päästä tuuli tuulen henkäys ja sumu sen mukana. Samalla tuli seuraajille jostain syystä kiire ja menivät menojaan.

Eivät silloin "vanhaan hyvään aikaankaan" siis kaikki suhailleet sumussa saaristoväyliä. Mutta ei se nyt mitään rakettitiedettä tai ihme akrobatiaakaan ole. Jos ei olo tunnu mukavalta, voi tosiaan saaristossa puikahtaa sivuun odottamaan. Avomerellä sitä vaihtoehtoa ei ole.

ei... kirjoitti:

Ehkä se sumu ei sekunneissa tule, mutta kymmenissä sekunneissa sen on nähty useammankin kerran tulevan. Kerran se teki niin vähän ennen Tvärminneä Hankoon mennessä. Heti perään nuukahti tuuli, joten nykäistiin pikkuinen prutku käymään ja jatkettiin matkaa. Silloin ei ollut veneessä lokiakaan, mutta nopeus tiedettiin kokemuksesta. Ensimmäisestä väylän mutkasta tuli perään yksi väylän varteen jäänyt. Sieltä täältä liittyi jonoon lisää veneitä ja siinä mentiin kuin köyhän talon porsaat. Alle viiden solmun nopeus tuntui hyvin riittävän kaikille. Me emme juuri kovempaa olisi päässeet. Tunnin päästä tuuli tuulen henkäys ja sumu sen mukana. Samalla tuli seuraajille jostain syystä kiire ja menivät menojaan.

Eivät silloin "vanhaan hyvään aikaankaan" siis kaikki suhailleet sumussa saaristoväyliä. Mutta ei se nyt mitään rakettitiedettä tai ihme akrobatiaakaan ole. Jos ei olo tunnu mukavalta, voi tosiaan saaristossa puikahtaa sivuun odottamaan. Avomerellä sitä vaihtoehtoa ei ole.

Lue lisää

Minä olen myös vetänyt sumussa muistaakseni neljää venettä perässäni kymmenkunta mailia. Ja ihan sama juttu, heti kun vähän hälvenee niin perässätulijat vetää hanat tiskiin. Ja tästä ei ole kauhean montaa vuotta, alle viisi, suurin yllätys oli että vielä löytyi niin monta venettä ilman plotteria (tai gps:ää). Meillä oli muistaakseni gps ja se kai laitettiin päällekin, mutta ei sitä mihinkään käytetty kun ei missään vaiheessa menty hukkaan. Helpommin se sujui lokilla ja kompassilla kuin gps:llä, johon ei ollut reittiä ohjelmoitu valmiiksi.

Se on ihan sama tuleeko sumu sekunneissa, minuuteissa vai vartissa. Ei siinä mihinkään sopivaan ankkuripaikkaan kuitenkaan ehdi ajaa, ellei jollain hullun tuurilla sellaista satu olemaan juuri kohdalla. Sumu tulee päälle kuitenkin ja ensimmäinen toimenpide kiintopisteiden vielä näkyessä on mahdollisimman tarkka paikanmääritys. Yksi hyvä kikka on ottaa suunta täsmälleen kohti jotain merimerkkiä tms. turvallista kohdetta ja pistää kompassilukema muistiin, ei tartte osata edes eksymiä ja erantoja, sitä suuntaa pitämällä löytää sen merkin. Siinä tunnetussa paikassa voi sitten odotella sumun hälvenemistä ja harkita tilannetta rauhassa. Tästä voi sitten omien taitojen mukaan jatkaa lokilla ja kompassilla esim. sinne sopivaan ankkuripaikkaan, jos löytyy omille taidoille riittävän turvallinen reitti. Tai sitten ajella kotiin asti, jos taidot siihen riittää.

sitten ollut tosi kirjoitti:

vinossa asetuksiltaan. Kaikissa tähän asti näkemissäni alan laitteissa on ollut säädettävissä, millä tiheydellä se ottaa sijaintitietoa. 1 sekunti on osoittautunut hyväksi. Ei kiemurtele.

Lue lisää

Usein muuten 3 sekuntia on parempi kuin 1 sekunti, joissain laitteissa kartta päivittyy silloin nopeammin, niin epäloogiselta kuin se kuullostaakin. Tämä johtuu vaan siitä, että ohjelmalla on vähemmän laskettavaa, joten se ehtii enemmän samassa ajassa. Esim yhdistelmä: Toshiba satellite ja Meri-CD ei toiminut ollenkaan yhden sekunnin resoluutiolla. Aina kun ohjelma aikoi päivittää kartan, se sai jo uuden sijainnin ja jätti pävittämisen tekemättä. Resoluution muuttaminen kahteen sekuntiin korjasi vaivan.

GPS antaa vain sijaintitiedon, ei muuta. Kun plotteri saa useita peräkkäisiä sijaintitietoja, se laskee näistä arvioitua kulkusuuntaa. Useimmat ohjelmat eivät huomioi suunnanmuutosta, ennen kuin ovat saaneet useita uuden suunnan mukaisia paikkatietoja. Näin siksi, että muuten itse järjestelmän epätarkkuudet saisivat kulun näyttämään kartalla kiemurtelulta, vaikka vene kulkee suoraan.
Lisäksi karttaplottereiden suoritin ja muisti on yleensä suorituskyvyltään melko vaattimattomia, jolloin näihin laskutoimituksiin menee melko pitkä aika.

Kaikesta tästä seuraa, että pelkällä plotterilla on lähes mahdotonta kulkea suoraan.

Kesänmittaan tuli käytettyä välillä rinnakkain plotteria ja läppärissä (IBM T42) pyörivää Tsunamis -ohjelmaa. Läppäri oli noin 5 sekuntia nopeampi sekä paikanmäärityksessä, että suunnanmuutoksen ilmoittamisessa. Ja silti se läppärikin oli usean sekunnin myöhässä...

paljastuu kirjoitti:

Lokista saadaan mukavana sivutuoetteena nopeus, varsinainen mitattava suure on matka. Muistan kerran elämässäni kohdanneeni aika erityisissä sääoloissa Pellingin kapeissa salmissa liki kahden solmun virran. Aukeilla vesialueilla, joissa voi yli parin kaapelinmitan etäisyyksiä käännepisteiden välillä olla, ei ikinä ole lokin kalibroinnin kannalta merkittävää virtaa näissä vesissä. Vuorovesialueet on sitten toinen juttu.

Tuo viiden asteen tarkkuus ohjauksessa kompassisuuntaan on aika yleinen kuvitelma. Ne, jotka todella ovat kartan, lokin ja kompassin avulla suunnistaneet, pääsevät kyllä paljon parempaan. Hetkellinen poikkeama voi tietysti olla isompikin, mutta keskisuunta on kyllä mahdollista pitää paremmin. Sitä paitsi, vaikka poikkeuksiakin on, on sumussa yleensä varsin rauhallinen aallokko.

Jos minulla on kokemusta kymmenistä tilanteista, joissa noilla perinteisillä menetelmillä on haluttuun paikkaan päästy, eikä toisaalta kertaakaan kivillekään jouduttu, niin kutsukaa sitten kalkkis-satusedäksi, jos huvittaa. Minua kokeneempiakin on silti pilvin pimein. Vesillä on kuljettu ennen gps:ää ja deccaakin. Nyt navigoinnista vain on tullut äärimmäisen helppoa, lähes poikkeuksetta.

Lue lisää

Joskus testattiin sokkona navigointia iso uppoumarunkoinen vene ei aallokkoa tms häiritsemässä eli sortoa ei ollut lainkaan. Veneen kaikki venttiilit teipattiin pahvilla mitään visuaalista havaintoa ei pystynyt tekemään. Käytössä oli kompassi kaiku ja logi. Mainitaan että kannella oli tähystäjä joka puhalsi pelin poikki kun näytti pahalta. Ja saaristossa ajettiin kahden miehen ryhmissä navigoija ja ruorimies.

Tehtävä osoittautui yllättävänkin vaikeaksi kyllä sitä tekee pari kääntöpistettä viellä todella helposti mutta tämän jälkeen pitää kyllä saada jokin visuaalinen havainto. Virheet lähtevät kertaantumaan ja kyllä sitä ollaan viimeistään 5 käännöspisteen jälkeen jo poissa väylältä. En väitä etteikö näin pystyisi ajamaan lähimpään turvasatamaan tai ankkuripaikkaan mutta tosiasia on että on tyhmää jatkaa matkaa jos ei ole pakko. Väylän sivuun ja leka pohjaan ja pottuja keittämään kyllä se sumu on hälvennyt todennäköisesti siinävaiheessa kun tiskit on tiskattu.

Paljon on puhuttu gps laitteista tässä keskustelussa mutta ei se tee autuaaksi sumussa sama toimeenpide lienee edessä. Väylän sivuun ja ankkuriin tyhmää jatkaa matkaa kun ei näe mitään, turvasatamaan pääseminen toki helpottuu. Tutka sitten on se väline jolla voi jatkaa matkaa normaalisti.

Paljon on niitä jotka oikovat omia väyliään ja sumussa ajelevat kukaan ei myönnä ajaneensa kiveen. Jostain kumman syystä niitä potkureita perävetolaitteita ja kölituentoja menee melkoisesti joka kesä. Eli usein onnistumisista mainitaan ja epäonnistumisista vaietaan.


Jos alkuperäinen lukia on viellä linjalla voin suositella navigointikursseja, tulee sitten oikeasti tehtyä niitä todella tarpeellisia harjoituksia myös. Toinen vaihtoehto on että sammuta se plotteri tai jätä se päälle niin että vain koorinaatit näkyy. Merikortin lukeminen vaatii paljon harjoitusta ennenkuin alkaa sujumaan. Ainoa tapa tämän oppimiseen on harjoittelu. Itse harjoittelin joskus niin että koneajossa käytin vain merikorttia purjehtiessa sitten ajelin plotterilla toimi ainakin meillä hyvin. Jokatapauksessa varautua kannattaa että aina ei ole sitä plotteria käytössä.

VHF ja cevni pätevyyksillä ei tosin ole mitään tekemistä keskenään, eikä kumpaakaan vaadita muissa EU-maissa ajelemiseen. VHF lupa tarvitaan VHF-radioon (myös suomessa ajeltaessa) ja cevni on kv huvivenekirjan "lisäosa", joka oikeuttaa ajamaan joissain keski-euroopan kanavissa.

Kursseista olet sinänsä oikeassa. Käytännön kurssit on ne mistä voi oikeasti olla huomattavaa hyötyä. Siellä saa usein hyviä neuvoja ja oppii metodeja, joita voi sitten jatkossa itsenäisesti hioa ja harjoitella.

Harppia käytän edelleen saaristossa mutkittelevien reittien matkojen laskemiseen, plotterillakin tämä tietysti onnistuu, mutta hitaammin. Kompasseissa on ollut aurinkosuojat paikallaan viimeiset kahdeksan vuotta. Muut antiikkiset navikointivälineet olisivat tarpeellisia jos kaikki elektroniikka ympäriltä sattuisi simahtamaan ja sattuisin juuri tällöin purjehtimaan avomerellä. Ei ole kovin todennäköistä sillä esimerkiksi omassa veneessä on plotterin lisäksi parikin kännykkää joista saa tarvittaessa sijainnin koordinaatteina. Plotterista on kieltämättä tullut hyvinkin riippuvaiseksi. Vikailmoitus gps-vastaanottimen puuttumisesta väylältä aiheutti hetkellisen syvän häkellyksen vaikka olimme turvallisesti laiturissa. Vika korjaantui onneksi laitteen buuttauksella.

Modernien sääennustuksien tulva ja muka tarkkuus tuulen suunnan ja nopeuden suhteen on aiheuttanut paljonkin mieliharmia. Webin eri sääpalvelut suoltavat toisistaan poikkeavia mailin "tarkkoja" ennustuksia kipparin ja erityisesti tämän emännän hämmentämiseksi. Lisäksi viime kesänäkin matalan liikkeiden ennustaminen oli monasti kaikkien firmojen meterologeille aivan mahdoton tehtävä. Seuraava päivä oli usein aivan turhaan jo ennakkoon pilalla. Ennen oli paremmin - radiosta kuuli jos muisti kuunnella 500 km tarkkuudella kuinka asiat huomenna suurin piirtein saattavat olla. Todellisuus paljastui silloinkin reaaliaikaisesti.

navigoinnin historiaan kirjoitti:

Harppia käytän edelleen saaristossa mutkittelevien reittien matkojen laskemiseen, plotterillakin tämä tietysti onnistuu, mutta hitaammin. Kompasseissa on ollut aurinkosuojat paikallaan viimeiset kahdeksan vuotta. Muut antiikkiset navikointivälineet olisivat tarpeellisia jos kaikki elektroniikka ympäriltä sattuisi simahtamaan ja sattuisin juuri tällöin purjehtimaan avomerellä. Ei ole kovin todennäköistä sillä esimerkiksi omassa veneessä on plotterin lisäksi parikin kännykkää joista saa tarvittaessa sijainnin koordinaatteina. Plotterista on kieltämättä tullut hyvinkin riippuvaiseksi. Vikailmoitus gps-vastaanottimen puuttumisesta väylältä aiheutti hetkellisen syvän häkellyksen vaikka olimme turvallisesti laiturissa. Vika korjaantui onneksi laitteen buuttauksella.

Modernien sääennustuksien tulva ja muka tarkkuus tuulen suunnan ja nopeuden suhteen on aiheuttanut paljonkin mieliharmia. Webin eri sääpalvelut suoltavat toisistaan poikkeavia mailin "tarkkoja" ennustuksia kipparin ja erityisesti tämän emännän hämmentämiseksi. Lisäksi viime kesänäkin matalan liikkeiden ennustaminen oli monasti kaikkien firmojen meterologeille aivan mahdoton tehtävä. Seuraava päivä oli usein aivan turhaan jo ennakkoon pilalla. Ennen oli paremmin - radiosta kuuli jos muisti kuunnella 500 km tarkkuudella kuinka asiat huomenna suurin piirtein saattavat olla. Todellisuus paljastui silloinkin reaaliaikaisesti.

Lue lisää

Siis olla täysin samaa mieltä. Tuntuu, ettei tänä kertana ole osunut kertaakaan kuin vähän sinnepäin.
Minun puolestani voisivat lakkauttaa koko Ilmatieteen laitoksen, eikä foreca pärjää yhtään sen paremmin.

ei voi kuin kirjoitti:

Siis olla täysin samaa mieltä. Tuntuu, ettei tänä kertana ole osunut kertaakaan kuin vähän sinnepäin.
Minun puolestani voisivat lakkauttaa koko Ilmatieteen laitoksen, eikä foreca pärjää yhtään sen paremmin.

Lue lisää

Mitenkähän niitä ennusteita on oikein tulkittu? Onko edes merisäästä kuunneltu rannikkoasemien havaintoja myöten? Muutenhan ei käteen jää mitään muuta kuin parin sanan ylimalkainen kuvaus. Itse olen käyttänyt Forecan tekstarina kännykkään tilattavaa palvelua, joka on käytännössä sama kuin esim. Vene-lehden sivuilla tilaajapalveluna oleva. Ennusteet olivat keskimäärin -2 m/s tarkkuudella oikein, samoin suunnat. Etuna on nimenomaan se yksityiskohtaisuus. Useinkin samalla ennustealueella esiintyi tuulinuolia aivan joka suuntaan ja silloin yksi suunta ja nopeus on keskimäärin joka paikassa pielessä.

Ei tietenkään pidä odottaa, että kaikki menisi pilkulleen, mutta kun kuva on tiedossa, tietää missä kohtaa sääsysteemiä itse on ja miten se etenee. Ei se meteorologia tuolla tasolla niin vaikeaa ole, ei tarvitse edes rintamia tms pohtia. Pitää siinä kuitenkin hiukan omaa päätä käyttää.

käytettävä kirjoitti:

Mitenkähän niitä ennusteita on oikein tulkittu? Onko edes merisäästä kuunneltu rannikkoasemien havaintoja myöten? Muutenhan ei käteen jää mitään muuta kuin parin sanan ylimalkainen kuvaus. Itse olen käyttänyt Forecan tekstarina kännykkään tilattavaa palvelua, joka on käytännössä sama kuin esim. Vene-lehden sivuilla tilaajapalveluna oleva. Ennusteet olivat keskimäärin -2 m/s tarkkuudella oikein, samoin suunnat. Etuna on nimenomaan se yksityiskohtaisuus. Useinkin samalla ennustealueella esiintyi tuulinuolia aivan joka suuntaan ja silloin yksi suunta ja nopeus on keskimäärin joka paikassa pielessä.

Ei tietenkään pidä odottaa, että kaikki menisi pilkulleen, mutta kun kuva on tiedossa, tietää missä kohtaa sääsysteemiä itse on ja miten se etenee. Ei se meteorologia tuolla tasolla niin vaikeaa ole, ei tarvitse edes rintamia tms pohtia. Pitää siinä kuitenkin hiukan omaa päätä käyttää.

Lue lisää

Nyt kun olet vaimosi kanssa käytännössä kyntänyt merta, niin menkää ihmeessä yhdessä kursseille. Ne ovat teille aivan varmaan hintansa väärtit. Lisäksi teillä on mahdollisuus saada moniin askarruttaviin kysymyksiinne varmasti oikeita vastauksia ja niistä on varmasti hyötyä jatkossa. Matikka kursseilla ei ole vaikeaa, mutta harjoitukset on syytä tehdä, että saa suorituksen tehtyä tutkintotilaisuudessa. Veneilykursseillakin on jonkin verran navigointia, mutta sen sisältö on kapeaa.
Suosittelen lämpimästi tiukkaa teoriapekettia siitä, kuinka merellä tulee kulkea ja minkälaisilla säännöillä.

navigoinnin historiaan kirjoitti:

Harppia käytän edelleen saaristossa mutkittelevien reittien matkojen laskemiseen, plotterillakin tämä tietysti onnistuu, mutta hitaammin. Kompasseissa on ollut aurinkosuojat paikallaan viimeiset kahdeksan vuotta. Muut antiikkiset navikointivälineet olisivat tarpeellisia jos kaikki elektroniikka ympäriltä sattuisi simahtamaan ja sattuisin juuri tällöin purjehtimaan avomerellä. Ei ole kovin todennäköistä sillä esimerkiksi omassa veneessä on plotterin lisäksi parikin kännykkää joista saa tarvittaessa sijainnin koordinaatteina. Plotterista on kieltämättä tullut hyvinkin riippuvaiseksi. Vikailmoitus gps-vastaanottimen puuttumisesta väylältä aiheutti hetkellisen syvän häkellyksen vaikka olimme turvallisesti laiturissa. Vika korjaantui onneksi laitteen buuttauksella.

Modernien sääennustuksien tulva ja muka tarkkuus tuulen suunnan ja nopeuden suhteen on aiheuttanut paljonkin mieliharmia. Webin eri sääpalvelut suoltavat toisistaan poikkeavia mailin "tarkkoja" ennustuksia kipparin ja erityisesti tämän emännän hämmentämiseksi. Lisäksi viime kesänäkin matalan liikkeiden ennustaminen oli monasti kaikkien firmojen meterologeille aivan mahdoton tehtävä. Seuraava päivä oli usein aivan turhaan jo ennakkoon pilalla. Ennen oli paremmin - radiosta kuuli jos muisti kuunnella 500 km tarkkuudella kuinka asiat huomenna suurin piirtein saattavat olla. Todellisuus paljastui silloinkin reaaliaikaisesti.

Lue lisää

Kuvaamasi menetelmät sopivatkin ainoastaan kännykän kuuluvuusalueelle eli käytännössä vain sinne, missä ranta näkyy tai on lähellä.
Ne "antiikkiset" navigointivälineet, kuten kompassi ja loki, auttavat muuten arvioimaan merivirtojen suuntia ja voimakkuuksia. Itse käytän molempia (lokia ja kompassia) silti aina enkä tutuilla saaristoreiteillä viitsi joka kerta edes käynnistää plotteria.

Jos sinua kiinnostaa sääennustukset merellä, hankipa HF-vastaanotin (pelkkä SSB vastaanotin on hinnaltaan aika edullinen eikä edellytä LRC-todistusta, ns. maailmanradiokin saattaa kelvata) sääfaksiohjelma kannettavaan tietokoneeseen. Isobaarikarttoja voit ladata ilmaiseksi vaikka useita kertoja vrk:ssa. Saat sekä analyysikarttoja että ennustekarttoja, myös tuuli- ja aaltokarttoja.

että viitsitkin kirjoitti:

Kuvaamasi menetelmät sopivatkin ainoastaan kännykän kuuluvuusalueelle eli käytännössä vain sinne, missä ranta näkyy tai on lähellä.
Ne "antiikkiset" navigointivälineet, kuten kompassi ja loki, auttavat muuten arvioimaan merivirtojen suuntia ja voimakkuuksia. Itse käytän molempia (lokia ja kompassia) silti aina enkä tutuilla saaristoreiteillä viitsi joka kerta edes käynnistää plotteria.

Jos sinua kiinnostaa sääennustukset merellä, hankipa HF-vastaanotin (pelkkä SSB vastaanotin on hinnaltaan aika edullinen eikä edellytä LRC-todistusta, ns. maailmanradiokin saattaa kelvata) sääfaksiohjelma kannettavaan tietokoneeseen. Isobaarikarttoja voit ladata ilmaiseksi vaikka useita kertoja vrk:ssa. Saat sekä analyysikarttoja että ennustekarttoja, myös tuuli- ja aaltokarttoja.

Lue lisää

Se kännykkä, joka sisältää GPS-vastaanottimen (tätä kai tarkoitettiin) ei tarvitse kännykkäverkkoa siihen paikanmääritykseen. Se on vaan kännykkään itegroitu GPS-vastaanotin, joka osaa myös näyttää sijainnin kartalla, jos se kartta on sinne jo ennakkoon ladattu. Tätä käytän valillä itsekin.

Muuten olen kyllä sillä kannalla, että kartta, loki ja kompassi riittää mulle itämerellä... välillä vaan haen mukavuussyistä "uskonvahvistusta" jostain plotterista tai vaan GPS-laitteesta, tilanteen mukaan...

käytettävä kirjoitti:

Mitenkähän niitä ennusteita on oikein tulkittu? Onko edes merisäästä kuunneltu rannikkoasemien havaintoja myöten? Muutenhan ei käteen jää mitään muuta kuin parin sanan ylimalkainen kuvaus. Itse olen käyttänyt Forecan tekstarina kännykkään tilattavaa palvelua, joka on käytännössä sama kuin esim. Vene-lehden sivuilla tilaajapalveluna oleva. Ennusteet olivat keskimäärin -2 m/s tarkkuudella oikein, samoin suunnat. Etuna on nimenomaan se yksityiskohtaisuus. Useinkin samalla ennustealueella esiintyi tuulinuolia aivan joka suuntaan ja silloin yksi suunta ja nopeus on keskimäärin joka paikassa pielessä.

Ei tietenkään pidä odottaa, että kaikki menisi pilkulleen, mutta kun kuva on tiedossa, tietää missä kohtaa sääsysteemiä itse on ja miten se etenee. Ei se meteorologia tuolla tasolla niin vaikeaa ole, ei tarvitse edes rintamia tms pohtia. Pitää siinä kuitenkin hiukan omaa päätä käyttää.

Lue lisää

perustuu monimutkaisiin tietokonemalleihin ja niiden antamien tulosten tulkintaan. Matalan keskuksen etenemisen ennustaminen on usein kuulemma erityisen vaikeaa. Keskuksen suunnan muuttuminen aiheuttaa yleensä tuulen suunnan ja nopeuden ennusteisiin suuria virheitä. Näin asia vaan on riippumatta siitä millä medialla ennusteet veneeseen imuroidaan. Käytännössä tämä voi aiheuttaa kryssipäivän vaikka tarkoitus oli palata esim. Ruotsista lenssillä. Purhehtiessa jo 15 asteen tuulen suunnan erolla on suuri merkitys. Ja fakta on, että viimekin kesänä ennusteet pettivät harvinaisen usein . Kännykän gps toimii muuten ihan missä vaan. tahansa

että viitsitkin kirjoitti:

Kuvaamasi menetelmät sopivatkin ainoastaan kännykän kuuluvuusalueelle eli käytännössä vain sinne, missä ranta näkyy tai on lähellä.
Ne "antiikkiset" navigointivälineet, kuten kompassi ja loki, auttavat muuten arvioimaan merivirtojen suuntia ja voimakkuuksia. Itse käytän molempia (lokia ja kompassia) silti aina enkä tutuilla saaristoreiteillä viitsi joka kerta edes käynnistää plotteria.

Jos sinua kiinnostaa sääennustukset merellä, hankipa HF-vastaanotin (pelkkä SSB vastaanotin on hinnaltaan aika edullinen eikä edellytä LRC-todistusta, ns. maailmanradiokin saattaa kelvata) sääfaksiohjelma kannettavaan tietokoneeseen. Isobaarikarttoja voit ladata ilmaiseksi vaikka useita kertoja vrk:ssa. Saat sekä analyysikarttoja että ennustekarttoja, myös tuuli- ja aaltokarttoja.

Lue lisää

Kai sinä tuon lokinkin hoidat laskemalla kaapelia veneen perästä

kukolikakuli kirjoitti:

Kai sinä tuon lokinkin hoidat laskemalla kaapelia veneen perästä

Näyttää siltä, että mielipiteitä on tullut aikalailla laidasta laitaan. Arvostan kyllä perinteisiä merimiestaitoja ja osaamista, mutta nuo kurssit ovat pitkälti ajankäyttökysymys, ja ajastahan on aina pulaa.

Ajelimme viime kesänä aluksi ilman plotteria noin puolet kaudesta. Silloin kyllä tuli arvuuteltua saaria ja etsittyä kummeleita ja muita maamerkkejä, mikä olikin ihan hyödyllistä. Pyrimme myös plotterin kanssa tarkkailemaan maamerkkejä.

Heittäisin vielä konkreettisen kysymyksen. Olemme siis kahden veneilykesän kokemuksella käyneet esimerkiksi Nauvosta Jurmossa. Ilman plotteriä sitä ei olisi voinut ajatellakaan eikä varmasti olisi löytänyt perille.

Osaisiko joku heittää arvion siitä, millaisen opiskelun ja ponnistelun takana tuollaisen merimatkan tekeminen olisi pelkästään paperikartan perusteella. Itse luulisin, että useampi vuosi pitäisi olla aktiivista veneilyä, että osaisi perille. Menkiköhän ihan pieleen?

Historiaako kirjoitti:

Näyttää siltä, että mielipiteitä on tullut aikalailla laidasta laitaan. Arvostan kyllä perinteisiä merimiestaitoja ja osaamista, mutta nuo kurssit ovat pitkälti ajankäyttökysymys, ja ajastahan on aina pulaa.

Ajelimme viime kesänä aluksi ilman plotteria noin puolet kaudesta. Silloin kyllä tuli arvuuteltua saaria ja etsittyä kummeleita ja muita maamerkkejä, mikä olikin ihan hyödyllistä. Pyrimme myös plotterin kanssa tarkkailemaan maamerkkejä.

Heittäisin vielä konkreettisen kysymyksen. Olemme siis kahden veneilykesän kokemuksella käyneet esimerkiksi Nauvosta Jurmossa. Ilman plotteriä sitä ei olisi voinut ajatellakaan eikä varmasti olisi löytänyt perille.

Osaisiko joku heittää arvion siitä, millaisen opiskelun ja ponnistelun takana tuollaisen merimatkan tekeminen olisi pelkästään paperikartan perusteella. Itse luulisin, että useampi vuosi pitäisi olla aktiivista veneilyä, että osaisi perille. Menkiköhän ihan pieleen?

Lue lisää

Miksi ei voisi mennä heti? Kyllä me käytiin Jurmossa heti ekana kesänä ilman GPS:ää tms. Onhan kartta, kompassi ja kiikarit. Kartasta katsotaan mihin mennään. kompassista karkea suunta ja kiikarillä näkyy merimerkit vaikka miten kaukaa.
Ei se nyt voi noin vaikeata olla...

PS. Seuraavana kesänä menimme Deccan avulla Utöstä suoraan Visbyyn mukana 6 kk vanha vauva.

kukolikakuli kirjoitti:

Kai sinä tuon lokinkin hoidat laskemalla kaapelia veneen perästä

"Kai sinä tuon lokinkin hoidat laskemalla kaapelia veneen perästä"

Joopa joo. Kauan sitten venettä vaihtaessani tulin myyneeksi Walkerin laahuslokin veneen mukana. Silloin kyseinen navigointiväline tuntui antiikkiselta ja kuvittelin, etten koskaan sellaista enää eletroniikkakaudella tarvitse. Nyt on ruvennut harmittamaan. Walkerin laahusloki olisi oivallinen "back-up" pitkillä purjehduksilla, vaikka veneeni varusteisiin kuuluukin varagps:jä ja varapc Maxsea ja Tsunamis-karttoineen. Sekstanttikin on pitkillä reissuilla mukana, mutta olen käyttänyt sitä lähinnä taidon säilyttämiseksi ja joskus mittaillut etäisyyksiä tms. Naurakaa te plotteri-kännykkä-uskovaiset vaan, jos tämä huvittaa...

Ei kellään sattuisi olemaan ylimääräistä Walkerin knotmaster-lokia, josta voisi luopua?


http://s429.photobucket.com/albums/qq19/Contestzeiler/Sleeplog/?action=view¤t=Afbeelding013.jpg&sort=ascending

kysymys xvb kirjoitti:

Miksi ei voisi mennä heti? Kyllä me käytiin Jurmossa heti ekana kesänä ilman GPS:ää tms. Onhan kartta, kompassi ja kiikarit. Kartasta katsotaan mihin mennään. kompassista karkea suunta ja kiikarillä näkyy merimerkit vaikka miten kaukaa.
Ei se nyt voi noin vaikeata olla...

PS. Seuraavana kesänä menimme Deccan avulla Utöstä suoraan Visbyyn mukana 6 kk vanha vauva.

Lue lisää

Ennen tosiaan minäkin seilasin pelkästään lokin ja kompassin avulla. Itämeren ylityksissä merkkasin sijainnin karttaan tunnin välein. Kyllä esim. Christiansö löytyi tiheässä sumussa.
Pohjanmeren puolella oli huomattavasti vaikeampaa vuorovesivirtojen takia, mutta kyllä näilläkin välineillä pärjäsi.
Avomerikisoissa oli suuri edistysaskel, kun hankin Seafix-radiopeilin. Se helpotti myös Gotska Sandön löytämistä (G.Sandön suuntiminen oli helppoa, koska se lähetti jatkuvaa radiosignaalia). Kun ensimmäiset huvivene-deccat tulivat markkinoille, hankin sellaisen. Kun laite toimi, se antoi suyht luotettavan sijaintitiedon. Gps on mullistanut navigoinnin, mutta aivan turhaan perinteisiä yksinkertaisia välineitä ja menetelmiä mollataan. Perustaidot on hyvä hallita. Ei joudu pulaan vaikka elektroniikka pettäisi. Plotterini on muutaman kerran jumittunut aivan yllättäen.
Kerran (heinäk.-96) rankkasateessa ja ukonilmassa Kaskisten edustalla salamanisku tuhosi veneeni tuulimittarin ja navigointielektroniikan - mutta ei kompassia, lokia ja paperikarttoja.

Historiaako kirjoitti:

Näyttää siltä, että mielipiteitä on tullut aikalailla laidasta laitaan. Arvostan kyllä perinteisiä merimiestaitoja ja osaamista, mutta nuo kurssit ovat pitkälti ajankäyttökysymys, ja ajastahan on aina pulaa.

Ajelimme viime kesänä aluksi ilman plotteria noin puolet kaudesta. Silloin kyllä tuli arvuuteltua saaria ja etsittyä kummeleita ja muita maamerkkejä, mikä olikin ihan hyödyllistä. Pyrimme myös plotterin kanssa tarkkailemaan maamerkkejä.

Heittäisin vielä konkreettisen kysymyksen. Olemme siis kahden veneilykesän kokemuksella käyneet esimerkiksi Nauvosta Jurmossa. Ilman plotteriä sitä ei olisi voinut ajatellakaan eikä varmasti olisi löytänyt perille.

Osaisiko joku heittää arvion siitä, millaisen opiskelun ja ponnistelun takana tuollaisen merimatkan tekeminen olisi pelkästään paperikartan perusteella. Itse luulisin, että useampi vuosi pitäisi olla aktiivista veneilyä, että osaisi perille. Menkiköhän ihan pieleen?

Lue lisää

1. kerran päivässä 25 vuotta sitten vuokratulla köliveellä todella noviisina. Oikaismme myös melko siivun väylien ulkopuolelta ja matkalle sattui yksi yli mennyt ukkosmyräkkä jota pitelimme luodon takana suojassa. Toinen raju legi suoritettiin ulkokautta Utöstä Kökariin. Keli huononi matkan aikana, kipparia lukuun ottamatta kaikki olivat merisairaita. Näkyvyyden heikettyä ohjaaminen tapahtui pelkästään kompassisuuntaa pitämällä, joka ei tunnetusti lenssillä ole erityisen helppoa / tarkkaa. Matkaa seurasin kääntöpisteiden välillä lokista. Oikeaan väliin näillä melko kivikkoisilla vesillä kuitenkin osuimme. Kurssit kävin tämän kasteen jälkeen. Nykyisellä kokemuksella/tietämyksellä saattaisi jäädä vastaavat reissut vasaavalla varustuksella tekemättä.

Walker´s Knotmaster kirjoitti:

"Kai sinä tuon lokinkin hoidat laskemalla kaapelia veneen perästä"

Joopa joo. Kauan sitten venettä vaihtaessani tulin myyneeksi Walkerin laahuslokin veneen mukana. Silloin kyseinen navigointiväline tuntui antiikkiselta ja kuvittelin, etten koskaan sellaista enää eletroniikkakaudella tarvitse. Nyt on ruvennut harmittamaan. Walkerin laahusloki olisi oivallinen "back-up" pitkillä purjehduksilla, vaikka veneeni varusteisiin kuuluukin varagps:jä ja varapc Maxsea ja Tsunamis-karttoineen. Sekstanttikin on pitkillä reissuilla mukana, mutta olen käyttänyt sitä lähinnä taidon säilyttämiseksi ja joskus mittaillut etäisyyksiä tms. Naurakaa te plotteri-kännykkä-uskovaiset vaan, jos tämä huvittaa...

Ei kellään sattuisi olemaan ylimääräistä Walkerin knotmaster-lokia, josta voisi luopua?


http://s429.photobucket.com/albums/qq19/Contestzeiler/Sleeplog/?action=view¤t=Afbeelding013.jpg&sort=ascending

Lue lisää

että ennen gps ja plotterita avomerellä liikkui huomattavasti vähemmän huviveneitä kuin nykyisin. Ne jotka liikkuivat eivä olleet aina ihan kartalla. Monasti avoveden ylityksen jälkeen arvottiin missä vene todellisuudessa oli ja kolinat vältettiin jos vältettiin enemmän tuurin kun taidon avulla. Kirkkaampi merivesi ja matalammat kölit auttoivat myös pohjakosketuksen välttelyssä.

on sekin kirjoitti:

että ennen gps ja plotterita avomerellä liikkui huomattavasti vähemmän huviveneitä kuin nykyisin. Ne jotka liikkuivat eivä olleet aina ihan kartalla. Monasti avoveden ylityksen jälkeen arvottiin missä vene todellisuudessa oli ja kolinat vältettiin jos vältettiin enemmän tuurin kun taidon avulla. Kirkkaampi merivesi ja matalammat kölit auttoivat myös pohjakosketuksen välttelyssä.

Lue lisää

tukevammat kölit ja veneet edesauttoivat, että pohjakosketus aiheutti usein suurimmat vauriot kipparin itsetunnolle. Nykyveneistä useat menevät kunnon pohjakosketuksesta lähes lunastuskuntoon. Suosittelenkin niissä käytettävän plotteria karttaa kaikua huolellisesti.

Historiaako kirjoitti:

Näyttää siltä, että mielipiteitä on tullut aikalailla laidasta laitaan. Arvostan kyllä perinteisiä merimiestaitoja ja osaamista, mutta nuo kurssit ovat pitkälti ajankäyttökysymys, ja ajastahan on aina pulaa.

Ajelimme viime kesänä aluksi ilman plotteria noin puolet kaudesta. Silloin kyllä tuli arvuuteltua saaria ja etsittyä kummeleita ja muita maamerkkejä, mikä olikin ihan hyödyllistä. Pyrimme myös plotterin kanssa tarkkailemaan maamerkkejä.

Heittäisin vielä konkreettisen kysymyksen. Olemme siis kahden veneilykesän kokemuksella käyneet esimerkiksi Nauvosta Jurmossa. Ilman plotteriä sitä ei olisi voinut ajatellakaan eikä varmasti olisi löytänyt perille.

Osaisiko joku heittää arvion siitä, millaisen opiskelun ja ponnistelun takana tuollaisen merimatkan tekeminen olisi pelkästään paperikartan perusteella. Itse luulisin, että useampi vuosi pitäisi olla aktiivista veneilyä, että osaisi perille. Menkiköhän ihan pieleen?

Lue lisää

sitä meikäläinenkin käynyt Jurmossa muutamia kertoja ja AINA ilman plotteria, ihan tavallisen merikortin ja kompassin avulla. Ja aina on löydetty myös takaisin!

on sekin kirjoitti:

että ennen gps ja plotterita avomerellä liikkui huomattavasti vähemmän huviveneitä kuin nykyisin. Ne jotka liikkuivat eivä olleet aina ihan kartalla. Monasti avoveden ylityksen jälkeen arvottiin missä vene todellisuudessa oli ja kolinat vältettiin jos vältettiin enemmän tuurin kun taidon avulla. Kirkkaampi merivesi ja matalammat kölit auttoivat myös pohjakosketuksen välttelyssä.

Lue lisää

Taisit keksiä juttusi mielikuviesi perusteella. Se viestissäsi kyllä on totta, että ennen gps:n aikakautta merellä liikkui vähemmän huviveneitä. Veneitä oli muutenkin vähemmän eikä veneiden vähyys avomerellä johtunut gps:n puuttumisesta. Väitteesi tuurilla navigoinnista ja taidon puuttumisesta on mielestäni täyttä puppua. Oikeastaan taidon puuttuminen liittyy enemmän nykyiseen plotterinavigoinnin aikakauteen ja perinteisten navigointimenetelmien vähättelyyn.
Vanhoja taitoja ei kannattaisi aliarvioida. Niistä on hyötyä ja apua yhä edelleen. Siksi ne navigointikurssitkin voivat olla hyödyllisiä. Aivan niinkuin menneinä aikoina, nykyisinkin kannattaa merien ylityksissä lähestyä vierasta rannikkoa niin, että pystyy tunnistamaan rannikon merimerkkejä (esim. valomajakoita tai sektoriloistoja) ja niiden perusteella varmistautumaan sijainnistaan ennen niitä mainitsemiasi pohjakosketusten riskejä. Näinhän silloin ennenkin tehtiin ja otettiin suuntimia rannikon kiintopisteistä. Mielestäni paras vuorokauden aika vieraan rannikon lähestymiseen on yhä edelleenkin varhainen aamu, jolloin valomerkit vielä erottuvat ja rannikkoväylälle tai satamaan tulo ajoittuu päivänvaloon.

Itse olen huomannut, että plotteriin luottaminen on itse asiassa lisännyt myös oman navigointini riskejä. Aikaisemmin navigointi perustui aina moniin erilaisiin havaintoihin ja niiden valppaaseen tarkkailuun. Nyt tuijotetaan plotterin ruutua ja ajetaan ainoastaan siihen luottaen. Heinäkuussa jysäytin matalikkoon 5 kn vauhdilla juuri sillä kohdalla, jossa plotteri väitti syvyyden olevan 3 metriä. Ilman plotteria olisin varmaankin ajanut hitaasti koneella, yrittänyt tähystää tarkemmin ja seurannut kaikua. Nyt kaiku näytti metrin syvyyttä siinä vaiheessa, kun jysäys ja äkkipysäys oli jo tapahtunut. Olin jäänyt pohjasta kiinni plotterin 3 m:n kohdalle, vaikka syväykseni on 1.7 m!
Vesi on muuten yhä vieläkin kirkasta, mutta ei Itämeren alueella.

Erilainen käsitys kirjoitti:

Taisit keksiä juttusi mielikuviesi perusteella. Se viestissäsi kyllä on totta, että ennen gps:n aikakautta merellä liikkui vähemmän huviveneitä. Veneitä oli muutenkin vähemmän eikä veneiden vähyys avomerellä johtunut gps:n puuttumisesta. Väitteesi tuurilla navigoinnista ja taidon puuttumisesta on mielestäni täyttä puppua. Oikeastaan taidon puuttuminen liittyy enemmän nykyiseen plotterinavigoinnin aikakauteen ja perinteisten navigointimenetelmien vähättelyyn.
Vanhoja taitoja ei kannattaisi aliarvioida. Niistä on hyötyä ja apua yhä edelleen. Siksi ne navigointikurssitkin voivat olla hyödyllisiä. Aivan niinkuin menneinä aikoina, nykyisinkin kannattaa merien ylityksissä lähestyä vierasta rannikkoa niin, että pystyy tunnistamaan rannikon merimerkkejä (esim. valomajakoita tai sektoriloistoja) ja niiden perusteella varmistautumaan sijainnistaan ennen niitä mainitsemiasi pohjakosketusten riskejä. Näinhän silloin ennenkin tehtiin ja otettiin suuntimia rannikon kiintopisteistä. Mielestäni paras vuorokauden aika vieraan rannikon lähestymiseen on yhä edelleenkin varhainen aamu, jolloin valomerkit vielä erottuvat ja rannikkoväylälle tai satamaan tulo ajoittuu päivänvaloon.

Itse olen huomannut, että plotteriin luottaminen on itse asiassa lisännyt myös oman navigointini riskejä. Aikaisemmin navigointi perustui aina moniin erilaisiin havaintoihin ja niiden valppaaseen tarkkailuun. Nyt tuijotetaan plotterin ruutua ja ajetaan ainoastaan siihen luottaen. Heinäkuussa jysäytin matalikkoon 5 kn vauhdilla juuri sillä kohdalla, jossa plotteri väitti syvyyden olevan 3 metriä. Ilman plotteria olisin varmaankin ajanut hitaasti koneella, yrittänyt tähystää tarkemmin ja seurannut kaikua. Nyt kaiku näytti metrin syvyyttä siinä vaiheessa, kun jysäys ja äkkipysäys oli jo tapahtunut. Olin jäänyt pohjasta kiinni plotterin 3 m:n kohdalle, vaikka syväykseni on 1.7 m!
Vesi on muuten yhä vieläkin kirkasta, mutta ei Itämeren alueella.

Lue lisää

lisänneet suhteellisesti niiden veneilijöiden määrä jotka uskaltautuvat lähteä esimerkiksi ruotsiin tai viroon. Tuurilla naviogoinnissa ei ollut kysymys taidon puuttumisesta vaan käytettyjen menetelmien sisäänrakennetusta epätarkkuudesta ja suuresta määrästä inhimillisiä virhemahdollisuuksia. Varmaan tumpeloita purjehtijoitakin on aina ollut. Omat harvat kaukomatkani pisimmillään Tanskaan olen suorittanut gps:n ja sittemmin plotterin avulla ja aina olen osunut sinne mihin on ollut tarkoituskin osua. Esimerkiksi Kalmarista Utöhön en uskoisi selviäväni perinteisillä menetelmillä.

Plotterin kanssa on todella syytä olla tarkkana. Viimekesänä oman plotterini (todennäköisesti softapäivityksestä johtuen) kartan syvyystiedot olivat vaihtuneet jaloiksi. Tämä paljastui onneksi kuitenkin perinteisen kortin lukemisen
yhteydessä ennenkuin kolisi. Metrit palautuivat karttaan asetuksia muuttamalla. Sopisi selitykseksi sinunkin vahinkoosi.

ennustaminen kirjoitti:

perustuu monimutkaisiin tietokonemalleihin ja niiden antamien tulosten tulkintaan. Matalan keskuksen etenemisen ennustaminen on usein kuulemma erityisen vaikeaa. Keskuksen suunnan muuttuminen aiheuttaa yleensä tuulen suunnan ja nopeuden ennusteisiin suuria virheitä. Näin asia vaan on riippumatta siitä millä medialla ennusteet veneeseen imuroidaan. Käytännössä tämä voi aiheuttaa kryssipäivän vaikka tarkoitus oli palata esim. Ruotsista lenssillä. Purhehtiessa jo 15 asteen tuulen suunnan erolla on suuri merkitys. Ja fakta on, että viimekin kesänä ennusteet pettivät harvinaisen usein . Kännykän gps toimii muuten ihan missä vaan. tahansa

Lue lisää

Matalan keskuksen liikkeitä on vaikea ennustaa ja pienikin virhe panee juuri sinun kohdallesi tehdyn ennusteen pyllylleen. Riittää kuitenkin, että tietää tuulten kiertävän matalapaineita vastapäivään ja voit helposti päätellä, kuinka paljon ja mistä on tuulta tulossa. Riittävän yksityiskohtaisesta ennusteesta näet myös, miten sääsysteemin koon.

Erilainen käsitys kirjoitti:

Taisit keksiä juttusi mielikuviesi perusteella. Se viestissäsi kyllä on totta, että ennen gps:n aikakautta merellä liikkui vähemmän huviveneitä. Veneitä oli muutenkin vähemmän eikä veneiden vähyys avomerellä johtunut gps:n puuttumisesta. Väitteesi tuurilla navigoinnista ja taidon puuttumisesta on mielestäni täyttä puppua. Oikeastaan taidon puuttuminen liittyy enemmän nykyiseen plotterinavigoinnin aikakauteen ja perinteisten navigointimenetelmien vähättelyyn.
Vanhoja taitoja ei kannattaisi aliarvioida. Niistä on hyötyä ja apua yhä edelleen. Siksi ne navigointikurssitkin voivat olla hyödyllisiä. Aivan niinkuin menneinä aikoina, nykyisinkin kannattaa merien ylityksissä lähestyä vierasta rannikkoa niin, että pystyy tunnistamaan rannikon merimerkkejä (esim. valomajakoita tai sektoriloistoja) ja niiden perusteella varmistautumaan sijainnistaan ennen niitä mainitsemiasi pohjakosketusten riskejä. Näinhän silloin ennenkin tehtiin ja otettiin suuntimia rannikon kiintopisteistä. Mielestäni paras vuorokauden aika vieraan rannikon lähestymiseen on yhä edelleenkin varhainen aamu, jolloin valomerkit vielä erottuvat ja rannikkoväylälle tai satamaan tulo ajoittuu päivänvaloon.

Itse olen huomannut, että plotteriin luottaminen on itse asiassa lisännyt myös oman navigointini riskejä. Aikaisemmin navigointi perustui aina moniin erilaisiin havaintoihin ja niiden valppaaseen tarkkailuun. Nyt tuijotetaan plotterin ruutua ja ajetaan ainoastaan siihen luottaen. Heinäkuussa jysäytin matalikkoon 5 kn vauhdilla juuri sillä kohdalla, jossa plotteri väitti syvyyden olevan 3 metriä. Ilman plotteria olisin varmaankin ajanut hitaasti koneella, yrittänyt tähystää tarkemmin ja seurannut kaikua. Nyt kaiku näytti metrin syvyyttä siinä vaiheessa, kun jysäys ja äkkipysäys oli jo tapahtunut. Olin jäänyt pohjasta kiinni plotterin 3 m:n kohdalle, vaikka syväykseni on 1.7 m!
Vesi on muuten yhä vieläkin kirkasta, mutta ei Itämeren alueella.

Lue lisää

Kuka karttavalmistaja takaa alle 10m syvyystiedot?

Historiaako kirjoitti:

Näyttää siltä, että mielipiteitä on tullut aikalailla laidasta laitaan. Arvostan kyllä perinteisiä merimiestaitoja ja osaamista, mutta nuo kurssit ovat pitkälti ajankäyttökysymys, ja ajastahan on aina pulaa.

Ajelimme viime kesänä aluksi ilman plotteria noin puolet kaudesta. Silloin kyllä tuli arvuuteltua saaria ja etsittyä kummeleita ja muita maamerkkejä, mikä olikin ihan hyödyllistä. Pyrimme myös plotterin kanssa tarkkailemaan maamerkkejä.

Heittäisin vielä konkreettisen kysymyksen. Olemme siis kahden veneilykesän kokemuksella käyneet esimerkiksi Nauvosta Jurmossa. Ilman plotteriä sitä ei olisi voinut ajatellakaan eikä varmasti olisi löytänyt perille.

Osaisiko joku heittää arvion siitä, millaisen opiskelun ja ponnistelun takana tuollaisen merimatkan tekeminen olisi pelkästään paperikartan perusteella. Itse luulisin, että useampi vuosi pitäisi olla aktiivista veneilyä, että osaisi perille. Menkiköhän ihan pieleen?

Lue lisää

Et sanonut mistäpäin Nauvoa lähditte mutta kyllä Jurmoon löytää paperikartalla suht helposti koska sinne pääsee väyliä pitkin ajamaan. Kunhan katsoo kartalta väylien suunnat ja etsii kiintopisteitä (väylämerkit,kummelit jne) ja ajaa niiden mukaan. Toki aivan ekalle venereissulle ei kannata ulkosaaristoon lähteä, kaikki saaret siellä tuppaavat olemaan saman näköisiä ja saarista on vaikea saada varmoja kiintopisteitä. Lisäksi sääennusteet kannattaa tsekata huolella.

Historiaako kirjoitti:

Näyttää siltä, että mielipiteitä on tullut aikalailla laidasta laitaan. Arvostan kyllä perinteisiä merimiestaitoja ja osaamista, mutta nuo kurssit ovat pitkälti ajankäyttökysymys, ja ajastahan on aina pulaa.

Ajelimme viime kesänä aluksi ilman plotteria noin puolet kaudesta. Silloin kyllä tuli arvuuteltua saaria ja etsittyä kummeleita ja muita maamerkkejä, mikä olikin ihan hyödyllistä. Pyrimme myös plotterin kanssa tarkkailemaan maamerkkejä.

Heittäisin vielä konkreettisen kysymyksen. Olemme siis kahden veneilykesän kokemuksella käyneet esimerkiksi Nauvosta Jurmossa. Ilman plotteriä sitä ei olisi voinut ajatellakaan eikä varmasti olisi löytänyt perille.

Osaisiko joku heittää arvion siitä, millaisen opiskelun ja ponnistelun takana tuollaisen merimatkan tekeminen olisi pelkästään paperikartan perusteella. Itse luulisin, että useampi vuosi pitäisi olla aktiivista veneilyä, että osaisi perille. Menkiköhän ihan pieleen?

Lue lisää

Konkreettiseen kysymykseesi on aika mahdotonta vastata. Olen nähnyt totaalisen maakravun, joka vähän vilkaisi merikartan selitteitä, lähti vesille ja navigoi täysin hallitusti kuin olisi koko ikänsä veneillyt (tämä keissi ajalta ennen gps laitteita, olin mukana "jeesaamassa aloittelijaa jos tulis tarvetta"). Olen myös nähnyt (useitakin) henkilöitä, jotka ovat jo vuosikausia veneilleet, mutta eivät tajua navigoinnista hölkäsen pöläystä vaikka kursseja on käyty ja kokemusta on. Elikkä kauanko sinulta kestää oppia riittävät navigointitaidot on aika mahdoton kysymys vastata. Jos vähän ilkeästi pitää sanoa, niin jos kahden kesän kokemuksella tuntuu siltä, että Nauvosta Jurmoon ilman plotteria on haastava homma, niin joko olette ylivarovaisia tai sitten ette ole ihan sieltä lahjakkaimmasta päästä...

juuri kysymys kirjoitti:

Matalan keskuksen liikkeitä on vaikea ennustaa ja pienikin virhe panee juuri sinun kohdallesi tehdyn ennusteen pyllylleen. Riittää kuitenkin, että tietää tuulten kiertävän matalapaineita vastapäivään ja voit helposti päätellä, kuinka paljon ja mistä on tuulta tulossa. Riittävän yksityiskohtaisesta ennusteesta näet myös, miten sääsysteemin koon.

Lue lisää

Tarkoitat, että vaikka meterologit eivät osaa säätä ennustaa niin sinä kyllä päättelemällä osaat? Tiedän kyllä varsin hyvin mitenpäin tuuli kiertää matalan ja korkeapaineen keskuksia pohjoisella ja eteläisellä puolella. Kun olin esimerkiksi päättämässä lähdenkö aamulla Ruotsista Öregrundista Eckeröön tällä tiedolla ei ollut kuitenkaan mitään arvoa. Joudun luottamaan suomalaisiin ja ruotsalaisiin ammattilaisiin jotka ennustavat aamuksi tuulta lounaasta 8 m/s. Lähdemme liikkeelle klo 5.30 ja tarkistimme vielä ennusteet jotka eivät ole muuttuneet miksikään. Vajaan kolmen tunnin päästä selälle päästyämme totean että Öregrundin suppilo ei tuulta kääntänytkäään vaan tuuli tulee myös selällä kaakosta ja 13 m/s. Jatkan kuitenkin kryssimällä Eckerööhön muun perheen oksennellessa ja ilmoitan lakonisesti vaimolle, etten ole valitettavasti mikään mikään tuulista päättävä jumala. Väitätkö, että sinä osaat tulkita annettuja ennusteita ja jostain päätellä, että parempi kuitenkn pysyä pari päivää Öregrundisa... joo joo tiedetään tuuli kiertää myös auringon mukana, lisäksi vaikuttavat merituuli ja maatuuli jne.jne. Nämänkin pyrin reittivalinnoissa huomioimaan. Ja mitä ihmeen lisäarvoa em. päätöksiin olisin saanut systeemin koosta???

itse sammakkomies kirjoitti:

Tarkoitat, että vaikka meterologit eivät osaa säätä ennustaa niin sinä kyllä päättelemällä osaat? Tiedän kyllä varsin hyvin mitenpäin tuuli kiertää matalan ja korkeapaineen keskuksia pohjoisella ja eteläisellä puolella. Kun olin esimerkiksi päättämässä lähdenkö aamulla Ruotsista Öregrundista Eckeröön tällä tiedolla ei ollut kuitenkaan mitään arvoa. Joudun luottamaan suomalaisiin ja ruotsalaisiin ammattilaisiin jotka ennustavat aamuksi tuulta lounaasta 8 m/s. Lähdemme liikkeelle klo 5.30 ja tarkistimme vielä ennusteet jotka eivät ole muuttuneet miksikään. Vajaan kolmen tunnin päästä selälle päästyämme totean että Öregrundin suppilo ei tuulta kääntänytkäään vaan tuuli tulee myös selällä kaakosta ja 13 m/s. Jatkan kuitenkin kryssimällä Eckerööhön muun perheen oksennellessa ja ilmoitan lakonisesti vaimolle, etten ole valitettavasti mikään mikään tuulista päättävä jumala. Väitätkö, että sinä osaat tulkita annettuja ennusteita ja jostain päätellä, että parempi kuitenkn pysyä pari päivää Öregrundisa... joo joo tiedetään tuuli kiertää myös auringon mukana, lisäksi vaikuttavat merituuli ja maatuuli jne.jne. Nämänkin pyrin reittivalinnoissa huomioimaan. Ja mitä ihmeen lisäarvoa em. päätöksiin olisin saanut systeemin koosta???

Lue lisää

Meteorologit ja tietokoneethan sen vaikean osuuden tekevät. Kuitenkin vertaamalla ennustetta todelliseen säähän, näen helposti, onko se keskus menossa miltä puolelta ohi, jos ei mene ennusteen mukaan. Itse keskus kuitenkin on lähes aina olemassa. Ja siitä yksityiskohtaisesta ennusteesta näen selvästi, mihin tietokone on sen mallintanut. Loppu on lähinnä koko ennusteen siirto kartalla vähän toiseen kohtaan. Jos siis Öregrundissa tuuli kaakosta, katsot missä ennustekartan mukaan tuulee kaakosta ja tulkitset ennustetta sen mukaan. Kun siirrät mielessäsi sääsysteemin sijaintia, ei siitä ole paljoakaan iloa, jos et tiedä sen ulottuvuuksia.

Tottakai isobaareihin voi tulla mutkia, joita tietokonemallinnus ei arvaa ja olosuhteet ovat jotain muuta, nobody's perfect. Jos pääset kohtuullisella nopeudella nettiin, katso vielä http://ows.public.sembach.af.mil/index.cfm?section=SFCProg ja vertaa sitä toiseen ennusteeseen. Jos molemmat ovat yhteensopivat, kasvaa ennusteen luotettavuus suunnilleen kaksinkertaiseksi. Ja jos olet lähellä pientä osamatalan keskusta, odota silti mitä sattuu säätä.

niin vaikeeta kirjoitti:

Meteorologit ja tietokoneethan sen vaikean osuuden tekevät. Kuitenkin vertaamalla ennustetta todelliseen säähän, näen helposti, onko se keskus menossa miltä puolelta ohi, jos ei mene ennusteen mukaan. Itse keskus kuitenkin on lähes aina olemassa. Ja siitä yksityiskohtaisesta ennusteesta näen selvästi, mihin tietokone on sen mallintanut. Loppu on lähinnä koko ennusteen siirto kartalla vähän toiseen kohtaan. Jos siis Öregrundissa tuuli kaakosta, katsot missä ennustekartan mukaan tuulee kaakosta ja tulkitset ennustetta sen mukaan. Kun siirrät mielessäsi sääsysteemin sijaintia, ei siitä ole paljoakaan iloa, jos et tiedä sen ulottuvuuksia.

Tottakai isobaareihin voi tulla mutkia, joita tietokonemallinnus ei arvaa ja olosuhteet ovat jotain muuta, nobody's perfect. Jos pääset kohtuullisella nopeudella nettiin, katso vielä http://ows.public.sembach.af.mil/index.cfm?section=SFCProg ja vertaa sitä toiseen ennusteeseen. Jos molemmat ovat yhteensopivat, kasvaa ennusteen luotettavuus suunnilleen kaksinkertaiseksi. Ja jos olet lähellä pientä osamatalan keskusta, odota silti mitä sattuu säätä.

Lue lisää

Näidenkin tietojen jälkeen olisin kuitenkin todennäköisesti lähtenyt aamulla Suomea kohti. Rannikon läheisyydessä tuulen suuntiin vaikuttavat usein rannikon muodot joihin päättelin virheellisesti pitkässä salmessa tuulen suunnan poikkeamisen ennustetusta perustuvan. Kiitos linkistä - lisähämmennän sillä itseäni tulevia lähtöpäätöksiä tehdessäni.

kysymys xvb kirjoitti:

Miksi ei voisi mennä heti? Kyllä me käytiin Jurmossa heti ekana kesänä ilman GPS:ää tms. Onhan kartta, kompassi ja kiikarit. Kartasta katsotaan mihin mennään. kompassista karkea suunta ja kiikarillä näkyy merimerkit vaikka miten kaukaa.
Ei se nyt voi noin vaikeata olla...

PS. Seuraavana kesänä menimme Deccan avulla Utöstä suoraan Visbyyn mukana 6 kk vanha vauva.

Lue lisää

No ei ole vaikeata ei, Ainua mikä vaikialta näitten lässyjen kanssa tuntuu on merimiestaito, mitä näköjään ei ole ja mikä parasta ei edes haluta hankkia. Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku.

Jäi sanomatta, että kokemusta oli siihen mennessä ehtinyt kertyä 40 vuoden ajalta gastina ja kipparina erilaisissa veneissä merellä ja järvillä.

Joku mainitsi viestissään kiikarit. Niitä minulla ei tosiaan ole ollut, ja varmasti niistä olisi hyötyä. Keskeinen ongelma pelkän merikartan kanssa kuljettaessa on mielestäni se, että maastosta on vaikea löytää tunnistettavia kiintopisteitä.

Pidän kyllä erinomaisena suorituksena sitä, jos joku on aika lailla kylmiltään tuon matkan tehnyt. Itse en varmaankaan siihen pystyisi enkä lähtisi sinne ilman plotteria kahden veneilykauden kokemuksellakaan. Yksi ongelma liukuvalla moottoriveneellä kuljettaessa on mielestäni se, että jos sillä joutuu kovasti pysähtyilemään ja pohtimaan suuntia, niin helposti vene kieppuu ja liikkuu niin, että kohta on aivan sekaisin suunnista ja kiintopisteistä. Maallikon juttuja, ymmärrän, mutta näin se vain tuntuu olevan.

Olen käynyt Saaristolaivurikurssin ja juu, turha oli ja itseopiskeltava mielestäni. Ei sillä, että sisällössä olisi ollut vikaa, olisi vaan ollut ajanhukkaa istua kerran viikossa kuuntelemassa kun joku lukee kirjaa puolestani ääneen.

Sen sijaan, onko Rannikkolaivurikurssi samanlainen? Tietääkseni matikkapuoli suunnistuksessa painottuu enemmän kun ollaan ulommilla rannikkoalueilla. Onko kokemuksia?

Kumpi toimii? kirjoitti:

Olen käynyt Saaristolaivurikurssin ja juu, turha oli ja itseopiskeltava mielestäni. Ei sillä, että sisällössä olisi ollut vikaa, olisi vaan ollut ajanhukkaa istua kerran viikossa kuuntelemassa kun joku lukee kirjaa puolestani ääneen.

Sen sijaan, onko Rannikkolaivurikurssi samanlainen? Tietääkseni matikkapuoli suunnistuksessa painottuu enemmän kun ollaan ulommilla rannikkoalueilla. Onko kokemuksia?

Lue lisää

Olen kyllä kuullut, että kursseissa on eroja. Vastuu kurssin sisällöstä kuuluu paljolti järjestävälle seuralle. Ainakin Turussa käymäni kurssit olivat kaikki hyvin järjestettyjä, asiallisia ja kiinnostavia. Rannikkolaivurikurssi on aika lailla laajempi kuin saaristokurssi. Siellä käydään läpi asioita joista ihan oikeasti on hyötyä, jos esim. plotteria ei olekaan käytössä. Säätä käsittelevä jakso oli niin ikään mielenkiintoinen. Avomerikurssi sen sijaan menee jo aika kauas käytännön huviveneilystä, mutta sinänsä pidin kurssia todella mielenkiintoisena ja jossain määrin jopa haastavana.
Missä muuten kävit kurssia, jossa joku vain luki kirjaa puolestasi? Meillä kirjaa ei juuri lainkaan käyty läpi kurssilla, vaan se oli vain oheislukemistona. Sama koski muitakin kursseja. Kaikilta kursseilta saimme myös melkoisen määrän "ylimääräistä" tietoa (monisteina). Jokaisella kurssilla myös keskusteltiin ihan jokapäiväisistä veneilyyn liittyvistä käytännön asioista (väylistä, veneenhoidosta, sääilmiöistä jne.) Jos sinua lähin kursseja järjestävä seura ei mielestäsi tarjoa hyvää opetusta, kannattaa hakeutua muualle.

ja ei... kirjoitti:

Olen kyllä kuullut, että kursseissa on eroja. Vastuu kurssin sisällöstä kuuluu paljolti järjestävälle seuralle. Ainakin Turussa käymäni kurssit olivat kaikki hyvin järjestettyjä, asiallisia ja kiinnostavia. Rannikkolaivurikurssi on aika lailla laajempi kuin saaristokurssi. Siellä käydään läpi asioita joista ihan oikeasti on hyötyä, jos esim. plotteria ei olekaan käytössä. Säätä käsittelevä jakso oli niin ikään mielenkiintoinen. Avomerikurssi sen sijaan menee jo aika kauas käytännön huviveneilystä, mutta sinänsä pidin kurssia todella mielenkiintoisena ja jossain määrin jopa haastavana.
Missä muuten kävit kurssia, jossa joku vain luki kirjaa puolestasi? Meillä kirjaa ei juuri lainkaan käyty läpi kurssilla, vaan se oli vain oheislukemistona. Sama koski muitakin kursseja. Kaikilta kursseilta saimme myös melkoisen määrän "ylimääräistä" tietoa (monisteina). Jokaisella kurssilla myös keskusteltiin ihan jokapäiväisistä veneilyyn liittyvistä käytännön asioista (väylistä, veneenhoidosta, sääilmiöistä jne.) Jos sinua lähin kursseja järjestävä seura ei mielestäsi tarjoa hyvää opetusta, kannattaa hakeutua muualle.

Lue lisää

Itse hoidin saaristolaivurin käytännön kautta, ts. merivoimien sotilasveneenkuljettajana. Voisi luulla, että tämä olisi nimenomaan kirjasta pänttäämistä mutta luonnollisesti se oli yhdistetty ajoharjoittelun kautta suoraan käytäntöön.

Jos kellä on vielä intti käymättä, suosittelen lämpimästi! Sen sijaan voin kertoa, että ainakaan muutaman vuoden takaisessa rahanpuutteessa esimerkiksi merivoimien rukissa ei oppinut muuta kun haukottelemaan, sillä resursseja ajoharjoitteluun ei ollut eikä siten myöskään kuljettajankirjoja tullut kun meille "venetsuppareille". Merikokemusta taisi tulla n. 9kk joten käytännön tasolla tuo kurssi on ylivoimainen. Kurssin kävin ennen gps:en yleistymistä joten olen ns. "vanhaa koulukuntaa" ja pidän navigointitaitoja tärkeinä. Käsi-gps on mukanani nopeusmittarina ja varmuuden varalle, sumun tms. yllättäessä siirrän reitin läppäriltä gepsille avuksi mutta silloinkin luotan enemmän kompassiini. Läppäri ei ole mukana muuten kun pitemmillä matkoilla "viihdekeskuksena" ja hyvin ollaan toistaiseksi pärjätty.

Mutta asiaan, olen kuullut kuvailemistani "monotonisista" kursseista ja sellaisia ne pahimmillaan on. Hyvä kurssittaja toki osaa kertoa muutakin ja näin oppimäärä laajenee siitä mitä kirjasta voi lukea jaetun kokemuksen kautta.

On hyvä kuulla, että rannikkolaivureissa on tuollaisia käytännöllisiä tietoja kuten sääilmiöt. Pitääpä tarkistaa mitä kurssikirjat sisältävät, sillä ilmoittumisajat taitavat olla pian käsillä.

Kumpi toimii? kirjoitti:

Itse hoidin saaristolaivurin käytännön kautta, ts. merivoimien sotilasveneenkuljettajana. Voisi luulla, että tämä olisi nimenomaan kirjasta pänttäämistä mutta luonnollisesti se oli yhdistetty ajoharjoittelun kautta suoraan käytäntöön.

Jos kellä on vielä intti käymättä, suosittelen lämpimästi! Sen sijaan voin kertoa, että ainakaan muutaman vuoden takaisessa rahanpuutteessa esimerkiksi merivoimien rukissa ei oppinut muuta kun haukottelemaan, sillä resursseja ajoharjoitteluun ei ollut eikä siten myöskään kuljettajankirjoja tullut kun meille "venetsuppareille". Merikokemusta taisi tulla n. 9kk joten käytännön tasolla tuo kurssi on ylivoimainen. Kurssin kävin ennen gps:en yleistymistä joten olen ns. "vanhaa koulukuntaa" ja pidän navigointitaitoja tärkeinä. Käsi-gps on mukanani nopeusmittarina ja varmuuden varalle, sumun tms. yllättäessä siirrän reitin läppäriltä gepsille avuksi mutta silloinkin luotan enemmän kompassiini. Läppäri ei ole mukana muuten kun pitemmillä matkoilla "viihdekeskuksena" ja hyvin ollaan toistaiseksi pärjätty.

Mutta asiaan, olen kuullut kuvailemistani "monotonisista" kursseista ja sellaisia ne pahimmillaan on. Hyvä kurssittaja toki osaa kertoa muutakin ja näin oppimäärä laajenee siitä mitä kirjasta voi lukea jaetun kokemuksen kautta.

On hyvä kuulla, että rannikkolaivureissa on tuollaisia käytännöllisiä tietoja kuten sääilmiöt. Pitääpä tarkistaa mitä kurssikirjat sisältävät, sillä ilmoittumisajat taitavat olla pian käsillä.

Lue lisää

Kirjat kertovat varsin kompaktisti kurssin sisällöstä. Kurssin vetäjä/opettaja tekee kurssin, hyvässä ja pahassa. Esim. sääilmiöiden kohdalla kirja on mielestäni varsin kökkö, mutta kurssilla oli runsaasti oheismateriaalia ja kuvia. Opetus sinänsä hakkasi kirjan mennen tullen. Totta kylläkin on, että parin ensimmäisen kurssi-illan aikana saa melko hyvän kuvan kurssin laadusta. Erään lähipaikkakunnan saaristokurssin aloitti 18 opiskelijaa, mutta ennen puolta väliä jäljellä oli enää viisi. Mistähän tuo mahtaa kieliä ;-)

ja ei... kirjoitti:

Olen kyllä kuullut, että kursseissa on eroja. Vastuu kurssin sisällöstä kuuluu paljolti järjestävälle seuralle. Ainakin Turussa käymäni kurssit olivat kaikki hyvin järjestettyjä, asiallisia ja kiinnostavia. Rannikkolaivurikurssi on aika lailla laajempi kuin saaristokurssi. Siellä käydään läpi asioita joista ihan oikeasti on hyötyä, jos esim. plotteria ei olekaan käytössä. Säätä käsittelevä jakso oli niin ikään mielenkiintoinen. Avomerikurssi sen sijaan menee jo aika kauas käytännön huviveneilystä, mutta sinänsä pidin kurssia todella mielenkiintoisena ja jossain määrin jopa haastavana.
Missä muuten kävit kurssia, jossa joku vain luki kirjaa puolestasi? Meillä kirjaa ei juuri lainkaan käyty läpi kurssilla, vaan se oli vain oheislukemistona. Sama koski muitakin kursseja. Kaikilta kursseilta saimme myös melkoisen määrän "ylimääräistä" tietoa (monisteina). Jokaisella kurssilla myös keskusteltiin ihan jokapäiväisistä veneilyyn liittyvistä käytännön asioista (väylistä, veneenhoidosta, sääilmiöistä jne.) Jos sinua lähin kursseja järjestävä seura ei mielestäsi tarjoa hyvää opetusta, kannattaa hakeutua muualle.

Lue lisää

Olen ajatellut käydä saaristolaivurikurssin ihan mielenkiinnosta, vaikka hallitsen navigoinnin aivan mainiosti. Mutta juuri siksi ei kiinnosta mennä kuuntelemaan "sisälukua" tai kalvosulkeisia, vaan pitäisi löytää joku HYVÄ opettaja joka tuo kurssiin sisältöä ja sitä käytännön näkemystä ja kokemusta.

Elikkä jos joku on käynyt HYVÄN saaristo (tms.) laivurikurssin, niin paikka ja opettajan nimi olis jees laittaa tänne...

kurssit kirjoitti:

Olen ajatellut käydä saaristolaivurikurssin ihan mielenkiinnosta, vaikka hallitsen navigoinnin aivan mainiosti. Mutta juuri siksi ei kiinnosta mennä kuuntelemaan "sisälukua" tai kalvosulkeisia, vaan pitäisi löytää joku HYVÄ opettaja joka tuo kurssiin sisältöä ja sitä käytännön näkemystä ja kokemusta.

Elikkä jos joku on käynyt HYVÄN saaristo (tms.) laivurikurssin, niin paikka ja opettajan nimi olis jees laittaa tänne...

Lue lisää

Olin ihan tyytyväinen Turun Navigaatioseuran järjestämiin kursseihin. Kukaan opettajista ei leijunut teorian tasolla, vaan kokemukseen perustuvaa kosketuspintaa oli reilusti. Voin suositella. Katso seuran nettisivuilta.

kurssit kirjoitti:

Olen ajatellut käydä saaristolaivurikurssin ihan mielenkiinnosta, vaikka hallitsen navigoinnin aivan mainiosti. Mutta juuri siksi ei kiinnosta mennä kuuntelemaan "sisälukua" tai kalvosulkeisia, vaan pitäisi löytää joku HYVÄ opettaja joka tuo kurssiin sisältöä ja sitä käytännön näkemystä ja kokemusta.

Elikkä jos joku on käynyt HYVÄN saaristo (tms.) laivurikurssin, niin paikka ja opettajan nimi olis jees laittaa tänne...

Lue lisää

Tampereen Navigaatioseuran kurssit ovat hauskoja, mielenkiintoisia ja asiantuntevia.

Erityisen suositeltavia ovat veneilykurssit. Paljon arvokasta taustatietoa ja tarpeellista käytäntöjen jyystämistä sekä Nässyllä että saaristomerellä

Kumpi toimii? kirjoitti:

Olen käynyt Saaristolaivurikurssin ja juu, turha oli ja itseopiskeltava mielestäni. Ei sillä, että sisällössä olisi ollut vikaa, olisi vaan ollut ajanhukkaa istua kerran viikossa kuuntelemassa kun joku lukee kirjaa puolestani ääneen.

Sen sijaan, onko Rannikkolaivurikurssi samanlainen? Tietääkseni matikkapuoli suunnistuksessa painottuu enemmän kun ollaan ulommilla rannikkoalueilla. Onko kokemuksia?

Lue lisää

Muistinvaraisesti Rannikkotentissä oli kaksi isohkoa "uutta" asiaa: vuorovesilaskut ja koordinaatistolaskenta. Ensinmainitun skippasin opeteltavaksi sitten, jos vuorovesialueille joskus pääsee ja jälkimmäinen oli perustrigonometriaa.

kumpaisenkin kirjoitti:

Muistinvaraisesti Rannikkotentissä oli kaksi isohkoa "uutta" asiaa: vuorovesilaskut ja koordinaatistolaskenta. Ensinmainitun skippasin opeteltavaksi sitten, jos vuorovesialueille joskus pääsee ja jälkimmäinen oli perustrigonometriaa.

Lue lisää

Miksi et kävisi vuorovesialueella vaikka ensi kesänä? Älä turhaan skippaa vuorovesitietoutta. Kuukauden kesälomalla ehtii mainiosti käydä Pohjanmeren puolella, jos Itämeren ylityksen tekee vähin pysähdyksin. Tietystikin veneen täytyy olla avomerikelpoinen. Miehistöstä (puolisosta tai perheestä) tulee avomerikelpoinen, kun rupeaa harrastamaan Itämeren ylityksiä.

kumpaisenkin kirjoitti:

Muistinvaraisesti Rannikkotentissä oli kaksi isohkoa "uutta" asiaa: vuorovesilaskut ja koordinaatistolaskenta. Ensinmainitun skippasin opeteltavaksi sitten, jos vuorovesialueille joskus pääsee ja jälkimmäinen oli perustrigonometriaa.

Lue lisää

Mikä se koordinaatistolaskenta on? Tarkoitat varmaan merkintälaskua, josta voi oikeasti olla hyötyäkin pidemmillä legeillä. Tai ainakin se on hauskaa ajankulua esim. Ahvenanmerta ylittäessä. Yllättäen tarkasti laskut yleensä pitävät kutinsa.
Vuorovesilaskut - tai oikeastaan vuoroveden huomioiminen - tulevat mukaan kuvioihin yllättävän lähellä. Etelä-Ruotsin jälkeen asiaa ei kannata ihan uutena opettelemaan...

merkintälaskua? kirjoitti:

Mikä se koordinaatistolaskenta on? Tarkoitat varmaan merkintälaskua, josta voi oikeasti olla hyötyäkin pidemmillä legeillä. Tai ainakin se on hauskaa ajankulua esim. Ahvenanmerta ylittäessä. Yllättäen tarkasti laskut yleensä pitävät kutinsa.
Vuorovesilaskut - tai oikeastaan vuoroveden huomioiminen - tulevat mukaan kuvioihin yllättävän lähellä. Etelä-Ruotsin jälkeen asiaa ei kannata ihan uutena opettelemaan...

Lue lisää

mutta nimitys on nykyaikaiselle veneilijälle mitäänsanomaton, koska navigaatiomenetelmänä se on vanhentunut. Asiaan perehtymättömille selitettäköön, että se on trigonometriaa, jossa pitää vähän ottaa huomioon sitä, ettei maanpinta ole taso. Lasketaan sentapaisia asioita kuin "lähdet pisteestä, jonka koordinaatit ovat tämmöiset, kuljet 10 mailia suuntaan se-ja-se, mitkä ovat saapumispisteesi koordinaatit" tai "olet pisteessä se-ja-se, kuulet hätäsanoman koordinaateilla sitä-ja-tätä, missä suunnassa ja miten kaukana hätäsanoman lähettäjä on".

Nimitys merkintälasku tulee ajalta, jolloin ei ollut nykyaikaisia navigaatiovälineitä. Lähtöpiste merkittiin karttaan, aikanaan laskettiin oletetun siihenastisen kulkusuunnan ja nopeuden (sanon oletetun, koska arvausta ne ovat kompassilla ja lokilla) perusteella sijainti ja merkittiin se karttaan jne. Joskus kävi säkä, joskus meni pahan kerran kiville, ihan sananmukaisesti. Englanninkielinen termi "dead reckoning" kertoo menetelmän arvausluonteen paremmin kuin suomenkielinen.

sitä kutsutaan kirjoitti:

mutta nimitys on nykyaikaiselle veneilijälle mitäänsanomaton, koska navigaatiomenetelmänä se on vanhentunut. Asiaan perehtymättömille selitettäköön, että se on trigonometriaa, jossa pitää vähän ottaa huomioon sitä, ettei maanpinta ole taso. Lasketaan sentapaisia asioita kuin "lähdet pisteestä, jonka koordinaatit ovat tämmöiset, kuljet 10 mailia suuntaan se-ja-se, mitkä ovat saapumispisteesi koordinaatit" tai "olet pisteessä se-ja-se, kuulet hätäsanoman koordinaateilla sitä-ja-tätä, missä suunnassa ja miten kaukana hätäsanoman lähettäjä on".

Nimitys merkintälasku tulee ajalta, jolloin ei ollut nykyaikaisia navigaatiovälineitä. Lähtöpiste merkittiin karttaan, aikanaan laskettiin oletetun siihenastisen kulkusuunnan ja nopeuden (sanon oletetun, koska arvausta ne ovat kompassilla ja lokilla) perusteella sijainti ja merkittiin se karttaan jne. Joskus kävi säkä, joskus meni pahan kerran kiville, ihan sananmukaisesti. Englanninkielinen termi "dead reckoning" kertoo menetelmän arvausluonteen paremmin kuin suomenkielinen.

Lue lisää

Ei kai se nyt ihan noin ole?

Siis merkintälasku, mitä siinä tehdään, sen kuvasit ihan oikein. Menetelmän tarve on ehkä helpompi hoksata jos pyydetään, että laske suunta ja etäisyys kahden pisteen välillä, jotka eivät mahdu samalle karttalehdelle. Siis puhutaan tilanteista, joissa sitä suuntaa (tai paikkaa) ei voi suoraan mitata kartalta vaan se pitää laskea koordinaateista (tai suunnasta ja kuljetusta matkasta). Enempi näitä avomeri ja valtamerijuttuja siis.

Dead reckoning taas on oman paikan päättelemistä (arvaamista jos haluat) viimeisen tunnetun sijainnin sekä kuljetun matkan ja suunnan perusteella. Tätähän voi harrastaa ihan kotivesilläkin ja on oikein hyödyllinen monissa tilanteissa. Mitään merkintälaskua siihen ei (välttämättä) liity.

Ei nyt muistu mieleen mikä se suomenkielinen termi oli mikä tarkoittaa samaa kuin dead reckoning. Eikä kyllä sekään mitä merkintälasku on englanniksi. Saattaa toki olla että tässä ei engl ja suom käsitteet ole aivan yksi yhteen vastaavia.

sitä kutsutaan kirjoitti:

mutta nimitys on nykyaikaiselle veneilijälle mitäänsanomaton, koska navigaatiomenetelmänä se on vanhentunut. Asiaan perehtymättömille selitettäköön, että se on trigonometriaa, jossa pitää vähän ottaa huomioon sitä, ettei maanpinta ole taso. Lasketaan sentapaisia asioita kuin "lähdet pisteestä, jonka koordinaatit ovat tämmöiset, kuljet 10 mailia suuntaan se-ja-se, mitkä ovat saapumispisteesi koordinaatit" tai "olet pisteessä se-ja-se, kuulet hätäsanoman koordinaateilla sitä-ja-tätä, missä suunnassa ja miten kaukana hätäsanoman lähettäjä on".

Nimitys merkintälasku tulee ajalta, jolloin ei ollut nykyaikaisia navigaatiovälineitä. Lähtöpiste merkittiin karttaan, aikanaan laskettiin oletetun siihenastisen kulkusuunnan ja nopeuden (sanon oletetun, koska arvausta ne ovat kompassilla ja lokilla) perusteella sijainti ja merkittiin se karttaan jne. Joskus kävi säkä, joskus meni pahan kerran kiville, ihan sananmukaisesti. Englanninkielinen termi "dead reckoning" kertoo menetelmän arvausluonteen paremmin kuin suomenkielinen.

Lue lisää

1. Merkintälasku-menetelmää voi hyvin käyttää ilman ensimmäistäkään trigonometristä funktiota. Käsittääkseni rannikkolaivurikursseilla enimmäkseen käytetään yksinkertaisempaa taulukkomenetelmää, jonka hallitsemiseksi ei tarvita matemaattisia taitoja juuri lainkaan.
2. Merkintälaskussa ei vielä huomioida pallotrigonometriaa, vaan kyse on nimenomaan tasotrigonometriasta. Tämän vuoksi merkintälaskua ei luotettavasti voi käyttää hyvin pitkille avomeriosuuksille. Vasta avomerikurssilla sivuttava isoympyränavigointi huomioi jossain määrin pallon kaaren.
3. Dead reckoning -piste viittaa ensisijaisesti tähtitieteellisen navigoinnin menetelmiin. Kyseessä on oletettu merkintäpaikka, jonka perusteella lasketaan taivaankappaleista saatuihin havaintoihin perustuen aluksen todellinen sijainti. Kyseessä todella on siis oletettu piste. Merkintälaskussa ei pitäisi siis käyttää DR-merkintää. Rannikkonavigoinnissa voi ihan hyvin käyttää suomenkielistä LP (lähtöpaikka)-merkintää, jolloin piste on maantieteellisesti varmistettu. Ei arvattu.

Hieman ihmettelen kirjoittajan ajatusta siitä, että perinteiset menetelmät ovat pääasiassa arvailua ja että ne ovat täysin epäluotettavia. Toki GPS on mullistanut paikanmäärityksen niin merenkulussa kuin muuallakin, mutta toisinaan on ihan kiva kokeilla perinteisiä menetelmiä avomeriosuuksilla. Ja gepsillä sitten todeta, että esim. merkintälaskulla pääsee aivan riittävään tarkkuuteen. Hommahan menee kuitenkin niin, että avomeriosuus tarkoittaa yleensä sitä, että lähdetään varmennetusta sijainnista (eli maantieteellisin menetelmin varmistetusta) ja mennään kohti seuraavaa maantieteellistä merkkiä. Lähdetään vaikkapa Utöstä ja mennään Gotska Sandön majakkaa kohti. Perinteisin menetelmin on varsin helppo laskea, missä milloinkin mennään, milloin pitäisi majakan tulla näkyviin jne. Ja todellakin kompassia silloin käytetään, ei arvaamista.

säätöä... kirjoitti:

1. Merkintälasku-menetelmää voi hyvin käyttää ilman ensimmäistäkään trigonometristä funktiota. Käsittääkseni rannikkolaivurikursseilla enimmäkseen käytetään yksinkertaisempaa taulukkomenetelmää, jonka hallitsemiseksi ei tarvita matemaattisia taitoja juuri lainkaan.
2. Merkintälaskussa ei vielä huomioida pallotrigonometriaa, vaan kyse on nimenomaan tasotrigonometriasta. Tämän vuoksi merkintälaskua ei luotettavasti voi käyttää hyvin pitkille avomeriosuuksille. Vasta avomerikurssilla sivuttava isoympyränavigointi huomioi jossain määrin pallon kaaren.
3. Dead reckoning -piste viittaa ensisijaisesti tähtitieteellisen navigoinnin menetelmiin. Kyseessä on oletettu merkintäpaikka, jonka perusteella lasketaan taivaankappaleista saatuihin havaintoihin perustuen aluksen todellinen sijainti. Kyseessä todella on siis oletettu piste. Merkintälaskussa ei pitäisi siis käyttää DR-merkintää. Rannikkonavigoinnissa voi ihan hyvin käyttää suomenkielistä LP (lähtöpaikka)-merkintää, jolloin piste on maantieteellisesti varmistettu. Ei arvattu.

Hieman ihmettelen kirjoittajan ajatusta siitä, että perinteiset menetelmät ovat pääasiassa arvailua ja että ne ovat täysin epäluotettavia. Toki GPS on mullistanut paikanmäärityksen niin merenkulussa kuin muuallakin, mutta toisinaan on ihan kiva kokeilla perinteisiä menetelmiä avomeriosuuksilla. Ja gepsillä sitten todeta, että esim. merkintälaskulla pääsee aivan riittävään tarkkuuteen. Hommahan menee kuitenkin niin, että avomeriosuus tarkoittaa yleensä sitä, että lähdetään varmennetusta sijainnista (eli maantieteellisin menetelmin varmistetusta) ja mennään kohti seuraavaa maantieteellistä merkkiä. Lähdetään vaikkapa Utöstä ja mennään Gotska Sandön majakkaa kohti. Perinteisin menetelmin on varsin helppo laskea, missä milloinkin mennään, milloin pitäisi majakan tulla näkyviin jne. Ja todellakin kompassia silloin käytetään, ei arvaamista.

Lue lisää

Mietin että onko nykyään tosiaan niin puutteelliset matematiikan taidot ihmisillä.
3 taulukon kautta selvitetään matka ja suunta.
Jos laskin on käytössä, ei tuon kummankaan laskemiseen montaa sekuntia mene.
Matkan saa ilman laskintakin, ihan perus pythagoraan lauseella.

säätöä... kirjoitti:

1. Merkintälasku-menetelmää voi hyvin käyttää ilman ensimmäistäkään trigonometristä funktiota. Käsittääkseni rannikkolaivurikursseilla enimmäkseen käytetään yksinkertaisempaa taulukkomenetelmää, jonka hallitsemiseksi ei tarvita matemaattisia taitoja juuri lainkaan.
2. Merkintälaskussa ei vielä huomioida pallotrigonometriaa, vaan kyse on nimenomaan tasotrigonometriasta. Tämän vuoksi merkintälaskua ei luotettavasti voi käyttää hyvin pitkille avomeriosuuksille. Vasta avomerikurssilla sivuttava isoympyränavigointi huomioi jossain määrin pallon kaaren.
3. Dead reckoning -piste viittaa ensisijaisesti tähtitieteellisen navigoinnin menetelmiin. Kyseessä on oletettu merkintäpaikka, jonka perusteella lasketaan taivaankappaleista saatuihin havaintoihin perustuen aluksen todellinen sijainti. Kyseessä todella on siis oletettu piste. Merkintälaskussa ei pitäisi siis käyttää DR-merkintää. Rannikkonavigoinnissa voi ihan hyvin käyttää suomenkielistä LP (lähtöpaikka)-merkintää, jolloin piste on maantieteellisesti varmistettu. Ei arvattu.

Hieman ihmettelen kirjoittajan ajatusta siitä, että perinteiset menetelmät ovat pääasiassa arvailua ja että ne ovat täysin epäluotettavia. Toki GPS on mullistanut paikanmäärityksen niin merenkulussa kuin muuallakin, mutta toisinaan on ihan kiva kokeilla perinteisiä menetelmiä avomeriosuuksilla. Ja gepsillä sitten todeta, että esim. merkintälaskulla pääsee aivan riittävään tarkkuuteen. Hommahan menee kuitenkin niin, että avomeriosuus tarkoittaa yleensä sitä, että lähdetään varmennetusta sijainnista (eli maantieteellisin menetelmin varmistetusta) ja mennään kohti seuraavaa maantieteellistä merkkiä. Lähdetään vaikkapa Utöstä ja mennään Gotska Sandön majakkaa kohti. Perinteisin menetelmin on varsin helppo laskea, missä milloinkin mennään, milloin pitäisi majakan tulla näkyviin jne. Ja todellakin kompassia silloin käytetään, ei arvaamista.

Lue lisää

Se nyt vain on niin helppo ja mukavaakin olettaa, että jos itse ei kykene, eivät sitten muutkaan osaa. Löytyyhän meitä vielä siihenkin junaan, jotka kyllä osaavat katsoa plotterin näyttöä, mutta eivät ymmärrä näkemäänsä.

Käyneenä. kirjoitti:

Mietin että onko nykyään tosiaan niin puutteelliset matematiikan taidot ihmisillä.
3 taulukon kautta selvitetään matka ja suunta.
Jos laskin on käytössä, ei tuon kummankaan laskemiseen montaa sekuntia mene.
Matkan saa ilman laskintakin, ihan perus pythagoraan lauseella.

Lue lisää

Taskulaskin on elektroninen vempele, joka ei perinteisiin menetelmiin kauhean nätisti istu. Luulen kuitenkin, että matematiikan taidot eivät mitenkään degeneroituneita ole, mutta kyse on navigointitaitoja hankkivien mielikuvista. Jos rannikkokurssia maintostettaisiin siten, että osallistumiseen vaaditaan trigonometrian perustaidot, voisi aika moni jättää tulematta. Ja tosiasia on, ettei veneilyssä mitään matematiikkaa tarvita. Kuinkahan moni saaristossa asuvista merikarhuista (en tarkoita sitä yhdistystä) ylipäätään tuntee Pythagoraan teoreeman?

Käyneenä. kirjoitti:

Mietin että onko nykyään tosiaan niin puutteelliset matematiikan taidot ihmisillä.
3 taulukon kautta selvitetään matka ja suunta.
Jos laskin on käytössä, ei tuon kummankaan laskemiseen montaa sekuntia mene.
Matkan saa ilman laskintakin, ihan perus pythagoraan lauseella.

Lue lisää

No laitappas tähän Pythagoran mukainen lauseke pisteiden välisestä matkasta .
1. piste: 60ast 4,99'N 24ast 22,52'E
2. piste: 59ast 24,18'N 24ast 12,42'E

mveneilijä kirjoitti:

No laitappas tähän Pythagoran mukainen lauseke pisteiden välisestä matkasta .
1. piste: 60ast 4,99'N 24ast 22,52'E
2. piste: 59ast 24,18'N 24ast 12,42'E

Kahden pisteen perusteella ei voi käyttää Pythagoraan lausetta, joka perustuu siihen, että tunnetaan kolmion kaksi kylkeä, joiden perusteella voidaan laskea kolmannen pituus.

myös tästä: kirjoitti:

Taskulaskin on elektroninen vempele, joka ei perinteisiin menetelmiin kauhean nätisti istu. Luulen kuitenkin, että matematiikan taidot eivät mitenkään degeneroituneita ole, mutta kyse on navigointitaitoja hankkivien mielikuvista. Jos rannikkokurssia maintostettaisiin siten, että osallistumiseen vaaditaan trigonometrian perustaidot, voisi aika moni jättää tulematta. Ja tosiasia on, ettei veneilyssä mitään matematiikkaa tarvita. Kuinkahan moni saaristossa asuvista merikarhuista (en tarkoita sitä yhdistystä) ylipäätään tuntee Pythagoraan teoreeman?

Lue lisää

Laskin on vain apuväline. Navigointi ei siitä muuksi muutu, käyttääkö laskinta, kakkaraa, helmitaulua tai kynää ja paperia, kaikki sopivat. Helmitaulun kanssa vain joutuisi olemaan tarkkana, ettei veneen keinunta heittelisi helmiä itsekseen.

onnistu! kirjoitti:

Kahden pisteen perusteella ei voi käyttää Pythagoraan lausetta, joka perustuu siihen, että tunnetaan kolmion kaksi kylkeä, joiden perusteella voidaan laskea kolmannen pituus.

Lue lisää

Tuossahan tunnetaan kaksi kateettia. Oletkos koskaan kuullut pituus- ja leveyspiireistä??

mveneilijä kirjoitti:

No laitappas tähän Pythagoran mukainen lauseke pisteiden välisestä matkasta .
1. piste: 60ast 4,99'N 24ast 22,52'E
2. piste: 59ast 24,18'N 24ast 12,42'E

60 piirin kohdalla asteväli on päiväntasaajaan verrattuna kutakuinkin aika tarkkaa 0,5 kerroin.
Antamissassi koordinaateissa tulee pohjois-etelä suunnassa eroa 40,7 Nm
Itä-länsi suunnassa ero on taasen n. 10/2 Nm. Johtuen tuosta 60 asteen kohdalla olevasta korjauksesta.

Kaava näyttäisi kutakuinkin tältä (Neliöjuuressa (40,7^2 5^2) = Neliöjuuri (1656,5 25) = neliöjuuri (1681,5) = n. 41 Nm.

Korjatkaa jos olen kovin väärässä.

Voit tietysti pitää naurettavana sitä, että kompassilla ei voi ajaa tarkkaa suuntaa. Se on vaan valitettava totuus tietyn tyyppisellä veneellä. Oma 7 metrinen liukuvarunkoinen veneeni on tällainen. Tyypillisesti tämäkaltaisen veneen suuntavakavuus hitaassa ajossa (alle liukunopeuden) on täysin olematon. Rattia saa tosiaan käännellä toista kierrosta laidasta laitaan, jotta suunta edes jotenkin säilyisi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että noin 10-15 sekunnin kartan tutkimisen aikana suunta voi muuttua 45-60 astetta, eikä tämä ole vitsi. Tämän lisäksi sivutuulen aiheuttama sorto on niin ikään erittäin suuri.

Muistan kun ajelin nuorena miehenä isän fiskarilla, niin se tosiaan meni suoraan pitkiä matkoja lähes ohjaamatta, kunhan kukaan ei sisällä vaihtanut paikkaa.

Veneilyä voi, kuten sanoit, harrastaa monella tasolla. Minulla on ollut oma vene 35 vuotta. Sitä ennen kipparoin isän vennettä viitisen vuotta. Teoriapuolella olen avomerilaivuri. Vuosittain liikun merellä noin 3000 mpk. Tänä aikana olen kyllä ollut sumussakin kymmensiä kertoja. Edelleen uskallan suositella ankkuroitumista sumussa, jos kompassin mukaan jatkaminen tuntuu epävarmalta.

Kompassin avulla olen kyllä ylittanyt Suomenlahden ja Ahvenanmeren, sekä käynyt Visbyssä. Tämä on tapahtunut siis kuitenkin hyvän näkyvyyden vallitessa, jolloin on voinut käyttää liukunopeutta ja vene kulkee kutakuinkin suoraan. Ainahan on ollut pelkona näkyvyyden äkillinen heikentyminen, jolloin olisin ehkä ollut jonkinasteisissa ongelmissa. Avomerellä pieni "huti" ei kuitenkaan haittaa niin paljoa kuin saariston kivikoissa. Erityisen vaikeaa on tietenkin lähestyä sumussa vierasta rannikkoa, jota ei tunne, vaikka jonkinlaisen näköhavainnon saisikin.

Sumutorvi kirjoitti:

Voit tietysti pitää naurettavana sitä, että kompassilla ei voi ajaa tarkkaa suuntaa. Se on vaan valitettava totuus tietyn tyyppisellä veneellä. Oma 7 metrinen liukuvarunkoinen veneeni on tällainen. Tyypillisesti tämäkaltaisen veneen suuntavakavuus hitaassa ajossa (alle liukunopeuden) on täysin olematon. Rattia saa tosiaan käännellä toista kierrosta laidasta laitaan, jotta suunta edes jotenkin säilyisi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että noin 10-15 sekunnin kartan tutkimisen aikana suunta voi muuttua 45-60 astetta, eikä tämä ole vitsi. Tämän lisäksi sivutuulen aiheuttama sorto on niin ikään erittäin suuri.

Muistan kun ajelin nuorena miehenä isän fiskarilla, niin se tosiaan meni suoraan pitkiä matkoja lähes ohjaamatta, kunhan kukaan ei sisällä vaihtanut paikkaa.

Veneilyä voi, kuten sanoit, harrastaa monella tasolla. Minulla on ollut oma vene 35 vuotta. Sitä ennen kipparoin isän vennettä viitisen vuotta. Teoriapuolella olen avomerilaivuri. Vuosittain liikun merellä noin 3000 mpk. Tänä aikana olen kyllä ollut sumussakin kymmensiä kertoja. Edelleen uskallan suositella ankkuroitumista sumussa, jos kompassin mukaan jatkaminen tuntuu epävarmalta.

Kompassin avulla olen kyllä ylittanyt Suomenlahden ja Ahvenanmeren, sekä käynyt Visbyssä. Tämä on tapahtunut siis kuitenkin hyvän näkyvyyden vallitessa, jolloin on voinut käyttää liukunopeutta ja vene kulkee kutakuinkin suoraan. Ainahan on ollut pelkona näkyvyyden äkillinen heikentyminen, jolloin olisin ehkä ollut jonkinasteisissa ongelmissa. Avomerellä pieni "huti" ei kuitenkaan haittaa niin paljoa kuin saariston kivikoissa. Erityisen vaikeaa on tietenkin lähestyä sumussa vierasta rannikkoa, jota ei tunne, vaikka jonkinlaisen näköhavainnon saisikin.

Lue lisää

Joo, ymmärrän tilanteesi täysin. Itselläni ei ole koskaan ollut (pientä 4hp mökkivenettä lukuun ottamatta) liukuvarunkoista venettä, joten uskon kyllä, mitä mainitsit kompassisuunnan pitämisestä. Viimeiset 15 vuotta olen purjehtinut, ja tilanne on toki purjeveneellä (joka vielä sattuu olemaan pitkäkölinen) aivan eri. Sopivissa tuuli- ja aalto-olosuhteissa pinnaa ei juuri tarvitse vääntää, vaan vene pitää suunnan.
Tuosta ankkuroimisesta sumussa: Saaristoväylillä useimmiten voi näin tehdäkin, että ajaa väylältä pois ja tiputtaa lekan pohjaan. Rantaa kohden niin paljon, kuin tohtii, kaiusta apua, ja sitten odotellaan. Itsekin olen kerran tehnyt niin, Korppoon ja Nauvon välisellä väylällä. Oli hyvin epämiellyttävää kuunnella matalataajuuksista laivan jylinää jossain suunnassa. Ehdin kuitenkin ajaa hyvin lähelle rantaa, ja koska sattuneesta syystä kuljin lähes sormi kartalla seuraten, pääsin riittävän kauas väylältä. Avomerellä ankkuroiminen ei juuri onnistu syvyyden vuoksi. Purjeilla eteneminen olisi hyödyllistä, koska silloin kuulisi paremmin muuta liikennettä - mutta kun sumuun liittyy se tuulen puute...

-pas kirjoitti:

Tuossahan tunnetaan kaksi kateettia. Oletkos koskaan kuullut pituus- ja leveyspiireistä??

Mutta halusin nyt vain vähän halkoa hiuksia, kun siinä sanottiin:
"No laitappas tähän Pythagoran mukainen lauseke pisteiden välisestä matkasta ". Tarvitaan kyljet (tässä kateetit), pisteillä ei pärjää. Totta kai karttakoordinaatit ovat pallon halkaisijasta muodostuva meridiaani sekä pikkuympyrä (tai päiväntasaajalla halkaisija). Mutta kun täällä on tapana tarttua pikkujuttuihin. Oho, niin tein minäkin...

selvensikin kirjoitti:

Joo, ymmärrän tilanteesi täysin. Itselläni ei ole koskaan ollut (pientä 4hp mökkivenettä lukuun ottamatta) liukuvarunkoista venettä, joten uskon kyllä, mitä mainitsit kompassisuunnan pitämisestä. Viimeiset 15 vuotta olen purjehtinut, ja tilanne on toki purjeveneellä (joka vielä sattuu olemaan pitkäkölinen) aivan eri. Sopivissa tuuli- ja aalto-olosuhteissa pinnaa ei juuri tarvitse vääntää, vaan vene pitää suunnan.
Tuosta ankkuroimisesta sumussa: Saaristoväylillä useimmiten voi näin tehdäkin, että ajaa väylältä pois ja tiputtaa lekan pohjaan. Rantaa kohden niin paljon, kuin tohtii, kaiusta apua, ja sitten odotellaan. Itsekin olen kerran tehnyt niin, Korppoon ja Nauvon välisellä väylällä. Oli hyvin epämiellyttävää kuunnella matalataajuuksista laivan jylinää jossain suunnassa. Ehdin kuitenkin ajaa hyvin lähelle rantaa, ja koska sattuneesta syystä kuljin lähes sormi kartalla seuraten, pääsin riittävän kauas väylältä. Avomerellä ankkuroiminen ei juuri onnistu syvyyden vuoksi. Purjeilla eteneminen olisi hyödyllistä, koska silloin kuulisi paremmin muuta liikennettä - mutta kun sumuun liittyy se tuulen puute...

Lue lisää

"..- mutta kun sumuun liittyy se tuulen puute..."

Ei se nyt ihan noin taida olla. Nimenomaan merisumuun liittyy normaalisti tuuli, jonka sanotaan yleensä olevan 3-7 m/s, jotta siirtymäsumu (advektiosumu) syntyy. Mekanismi on se, että kosteaa ilmaa virtaa kylmän meren ylle. Kun meri jäähdyttää kostean ilman, kosteus tiivistyy sumuksi tai tihkusateeksi. Näkyvyys voi pudota alle 50 metriin niinkuin jokainen merellä liikkunut hyvin tietää.
Muutaman kerran olen purjehtinut aika navakassa tuulessa ja sumussa mm. Bornholmin ja Gotlannin välisellä merialueella. Pohjanmerellä on aika usein sumu yhdistynyt navakkaan tuuleen, jossa reivi purjeessa on ollut aiheellinen. Siellä sumu on usein pitempikestoinen kuin omilla rannikoillamme.

Maan jäähtymisestä johtuva ns. säteilysumu, joka syysyönä kulkeutuu maalta merelle, on se tyynen kelin sumu. Se häviää tuulen viritessä. Ehkä tarkoitit sitä tilannetta.

advektiosumu kirjoitti:

"..- mutta kun sumuun liittyy se tuulen puute..."

Ei se nyt ihan noin taida olla. Nimenomaan merisumuun liittyy normaalisti tuuli, jonka sanotaan yleensä olevan 3-7 m/s, jotta siirtymäsumu (advektiosumu) syntyy. Mekanismi on se, että kosteaa ilmaa virtaa kylmän meren ylle. Kun meri jäähdyttää kostean ilman, kosteus tiivistyy sumuksi tai tihkusateeksi. Näkyvyys voi pudota alle 50 metriin niinkuin jokainen merellä liikkunut hyvin tietää.
Muutaman kerran olen purjehtinut aika navakassa tuulessa ja sumussa mm. Bornholmin ja Gotlannin välisellä merialueella. Pohjanmerellä on aika usein sumu yhdistynyt navakkaan tuuleen, jossa reivi purjeessa on ollut aiheellinen. Siellä sumu on usein pitempikestoinen kuin omilla rannikoillamme.

Maan jäähtymisestä johtuva ns. säteilysumu, joka syysyönä kulkeutuu maalta merelle, on se tyynen kelin sumu. Se häviää tuulen viritessä. Ehkä tarkoitit sitä tilannetta.

Lue lisää

Todellkin, en ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olisi sekä tuullut että ollut sumua. Sen sijaan hyvin tiheässä tihkusateessa tilanne on lähes sama kuin sumussa, eli näkyvyyttä on todella vähän, ja tuollaisissa tilanteissa olen kyllä purjeilla edennyt. Pariin otteeseen tänäkin kesänä. BTW: Sinänsä mielenkiintoinen oli heinäkuun toinen viikko. Luvassa oli poutaa, lounaistuulta 5 - 7 m/s ja hyvä näkyvyys. Lähdimme siis kryssimään Kihtiä länteen, kunnes jotakuinkin Kråkskärin kohdalla huomasimme etelästä ryömivän sumulautan, joka tuli yllemme muutamassa minuutissa peittäen kaiken näkyvyyden. Tuuli kuoli tyystin ja lämpötila laski viitisen astetta. Ajoimme koneella pois väylältä suoraan etelään jolloin sumu tiivistyi tihkusateeksi. Kun tuuli parin tunnin kuluttua jälleen heräsi, se oli kaakosta noin 6 m/s - mikä tietenkin meille sopi erinomaisesti. Ja seuraavana päivänä mitattiinkin paikoin myrskylukemia...

Joo, puhuin siis omiin kokemuksiini nojautuen. Suomen aluevesien ulkopuolella en ole koskaan sumuun (enkä tihkusateeseen) joutunut, eli olen ollut onnekas.

Vaikka näin kirjoitti:

60 piirin kohdalla asteväli on päiväntasaajaan verrattuna kutakuinkin aika tarkkaa 0,5 kerroin.
Antamissassi koordinaateissa tulee pohjois-etelä suunnassa eroa 40,7 Nm
Itä-länsi suunnassa ero on taasen n. 10/2 Nm. Johtuen tuosta 60 asteen kohdalla olevasta korjauksesta.

Kaava näyttäisi kutakuinkin tältä (Neliöjuuressa (40,7^2 5^2) = Neliöjuuri (1656,5 25) = neliöjuuri (1681,5) = n. 41 Nm.

Korjatkaa jos olen kovin väärässä.

Lue lisää

Eipä tullut kommenttia tuohon, perusmatematiikkaan perustuvaan esitykseen.
Jos ei tuollaisia perusasioita tunne, ei pidä lähteä pois siltä mökkiväylältä ja tutuilta vesiltä.

ihan noin ole kirjoitti:

Ei kai se nyt ihan noin ole?

Siis merkintälasku, mitä siinä tehdään, sen kuvasit ihan oikein. Menetelmän tarve on ehkä helpompi hoksata jos pyydetään, että laske suunta ja etäisyys kahden pisteen välillä, jotka eivät mahdu samalle karttalehdelle. Siis puhutaan tilanteista, joissa sitä suuntaa (tai paikkaa) ei voi suoraan mitata kartalta vaan se pitää laskea koordinaateista (tai suunnasta ja kuljetusta matkasta). Enempi näitä avomeri ja valtamerijuttuja siis.

Dead reckoning taas on oman paikan päättelemistä (arvaamista jos haluat) viimeisen tunnetun sijainnin sekä kuljetun matkan ja suunnan perusteella. Tätähän voi harrastaa ihan kotivesilläkin ja on oikein hyödyllinen monissa tilanteissa. Mitään merkintälaskua siihen ei (välttämättä) liity.

Ei nyt muistu mieleen mikä se suomenkielinen termi oli mikä tarkoittaa samaa kuin dead reckoning. Eikä kyllä sekään mitä merkintälasku on englanniksi. Saattaa toki olla että tässä ei engl ja suom käsitteet ole aivan yksi yhteen vastaavia.

Lue lisää

Hämmästyin sen verran viestiäsi, että varmistin muutamasta lähteestä. Kyllä noiden termien (merkintälasku ja dead reckoning) määritelmä on sinänsä ihan 1:1.

säätöä... kirjoitti:

1. Merkintälasku-menetelmää voi hyvin käyttää ilman ensimmäistäkään trigonometristä funktiota. Käsittääkseni rannikkolaivurikursseilla enimmäkseen käytetään yksinkertaisempaa taulukkomenetelmää, jonka hallitsemiseksi ei tarvita matemaattisia taitoja juuri lainkaan.
2. Merkintälaskussa ei vielä huomioida pallotrigonometriaa, vaan kyse on nimenomaan tasotrigonometriasta. Tämän vuoksi merkintälaskua ei luotettavasti voi käyttää hyvin pitkille avomeriosuuksille. Vasta avomerikurssilla sivuttava isoympyränavigointi huomioi jossain määrin pallon kaaren.
3. Dead reckoning -piste viittaa ensisijaisesti tähtitieteellisen navigoinnin menetelmiin. Kyseessä on oletettu merkintäpaikka, jonka perusteella lasketaan taivaankappaleista saatuihin havaintoihin perustuen aluksen todellinen sijainti. Kyseessä todella on siis oletettu piste. Merkintälaskussa ei pitäisi siis käyttää DR-merkintää. Rannikkonavigoinnissa voi ihan hyvin käyttää suomenkielistä LP (lähtöpaikka)-merkintää, jolloin piste on maantieteellisesti varmistettu. Ei arvattu.

Hieman ihmettelen kirjoittajan ajatusta siitä, että perinteiset menetelmät ovat pääasiassa arvailua ja että ne ovat täysin epäluotettavia. Toki GPS on mullistanut paikanmäärityksen niin merenkulussa kuin muuallakin, mutta toisinaan on ihan kiva kokeilla perinteisiä menetelmiä avomeriosuuksilla. Ja gepsillä sitten todeta, että esim. merkintälaskulla pääsee aivan riittävään tarkkuuteen. Hommahan menee kuitenkin niin, että avomeriosuus tarkoittaa yleensä sitä, että lähdetään varmennetusta sijainnista (eli maantieteellisin menetelmin varmistetusta) ja mennään kohti seuraavaa maantieteellistä merkkiä. Lähdetään vaikkapa Utöstä ja mennään Gotska Sandön majakkaa kohti. Perinteisin menetelmin on varsin helppo laskea, missä milloinkin mennään, milloin pitäisi majakan tulla näkyviin jne. Ja todellakin kompassia silloin käytetään, ei arvaamista.

Lue lisää

Olet tietysti oikeassa siinä, että merkintälaskua voi ja alkuperäisimmässä muodossa onkin laskettu ilman trigonometrisia funktioita. Mutta mielestäni edes peruskoulun matematiikan tiedoilla varustetun on paljon luonnikkaampaa laskea niillä.

säätöä... kirjoitti:

1. Merkintälasku-menetelmää voi hyvin käyttää ilman ensimmäistäkään trigonometristä funktiota. Käsittääkseni rannikkolaivurikursseilla enimmäkseen käytetään yksinkertaisempaa taulukkomenetelmää, jonka hallitsemiseksi ei tarvita matemaattisia taitoja juuri lainkaan.
2. Merkintälaskussa ei vielä huomioida pallotrigonometriaa, vaan kyse on nimenomaan tasotrigonometriasta. Tämän vuoksi merkintälaskua ei luotettavasti voi käyttää hyvin pitkille avomeriosuuksille. Vasta avomerikurssilla sivuttava isoympyränavigointi huomioi jossain määrin pallon kaaren.
3. Dead reckoning -piste viittaa ensisijaisesti tähtitieteellisen navigoinnin menetelmiin. Kyseessä on oletettu merkintäpaikka, jonka perusteella lasketaan taivaankappaleista saatuihin havaintoihin perustuen aluksen todellinen sijainti. Kyseessä todella on siis oletettu piste. Merkintälaskussa ei pitäisi siis käyttää DR-merkintää. Rannikkonavigoinnissa voi ihan hyvin käyttää suomenkielistä LP (lähtöpaikka)-merkintää, jolloin piste on maantieteellisesti varmistettu. Ei arvattu.

Hieman ihmettelen kirjoittajan ajatusta siitä, että perinteiset menetelmät ovat pääasiassa arvailua ja että ne ovat täysin epäluotettavia. Toki GPS on mullistanut paikanmäärityksen niin merenkulussa kuin muuallakin, mutta toisinaan on ihan kiva kokeilla perinteisiä menetelmiä avomeriosuuksilla. Ja gepsillä sitten todeta, että esim. merkintälaskulla pääsee aivan riittävään tarkkuuteen. Hommahan menee kuitenkin niin, että avomeriosuus tarkoittaa yleensä sitä, että lähdetään varmennetusta sijainnista (eli maantieteellisin menetelmin varmistetusta) ja mennään kohti seuraavaa maantieteellistä merkkiä. Lähdetään vaikkapa Utöstä ja mennään Gotska Sandön majakkaa kohti. Perinteisin menetelmin on varsin helppo laskea, missä milloinkin mennään, milloin pitäisi majakan tulla näkyviin jne. Ja todellakin kompassia silloin käytetään, ei arvaamista.

Lue lisää

Karkasi kesken tuo edellinen.

Siis: kyllä merkintälaskussa on mukana aavistus pallotrigoa, tosin hyvin helpossa muodossa eli sen leveysastetaulukon avulla, josta kaivetaan esiin keskileveys. Puhtaassa tasotrigossa sitä ei tarvittaisi, koska mitta-asteikko olisi sama molemmilla koordinaatistoakseleilla. Mutta olet tietysti oikeassa siinä, että itse laskentamenetelmä on puhdasta tasotrigonometriaa.

Ja oikeastaan minun piti se ensimmäinen vastaus kirjoittaa tähän eikä edelliselle kirjoittajalle: tarkistin hyvin hämmästyneenä muutaman lähteen avulla tuon "dead reckoning" termin, koska itse tuntemani oppikirjat nimenomaan rinnastavat ne. Niin rinnastivat tarkistamani lähteetkin: dead reckoning on nimenomaan suora synonyymi (tai käännös, miten haluatkin) merkintälaskulle eikä liity tähtitieteelliseen navigaatioon mitenkään.

Mitä tarkkuuteen tulee, niin sekä merkintälasku että tähtitieteelliset menetemät ovat luonteeltaan avomerinavigaatiota (kuten aivan oikein totesitkin), kelvollisia silloin, kun riittää, että osutaan näköetäisyydelle eli muutaman mailin päähän halutusta pisteestä. Mutta niillä on suorastaan itsetuhoista yrittää navigoida vaikkapa Suomen saaristossa. Ja GPS on tosiasiallisesti asettanut normin vaaditulle tarkkuudelle eli 10-20 metriä. Toki minäkin olen tässä eräällä tavalla paavillisempi kuin paavi itse: vaikkapa Suomenlahden ylityksessä en juuri viitsi murehtia tarkkaa suuntaa, kunhan ajelen suunnilleen sinnepäin ja sitten rannan tullessa näköpiiriin korjailen soveliaasti, että osun väylän päähän. Mutta sitten kun ajellaan saaristossa,

Sumutorvi kirjoitti:

Voit tietysti pitää naurettavana sitä, että kompassilla ei voi ajaa tarkkaa suuntaa. Se on vaan valitettava totuus tietyn tyyppisellä veneellä. Oma 7 metrinen liukuvarunkoinen veneeni on tällainen. Tyypillisesti tämäkaltaisen veneen suuntavakavuus hitaassa ajossa (alle liukunopeuden) on täysin olematon. Rattia saa tosiaan käännellä toista kierrosta laidasta laitaan, jotta suunta edes jotenkin säilyisi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että noin 10-15 sekunnin kartan tutkimisen aikana suunta voi muuttua 45-60 astetta, eikä tämä ole vitsi. Tämän lisäksi sivutuulen aiheuttama sorto on niin ikään erittäin suuri.

Muistan kun ajelin nuorena miehenä isän fiskarilla, niin se tosiaan meni suoraan pitkiä matkoja lähes ohjaamatta, kunhan kukaan ei sisällä vaihtanut paikkaa.

Veneilyä voi, kuten sanoit, harrastaa monella tasolla. Minulla on ollut oma vene 35 vuotta. Sitä ennen kipparoin isän vennettä viitisen vuotta. Teoriapuolella olen avomerilaivuri. Vuosittain liikun merellä noin 3000 mpk. Tänä aikana olen kyllä ollut sumussakin kymmensiä kertoja. Edelleen uskallan suositella ankkuroitumista sumussa, jos kompassin mukaan jatkaminen tuntuu epävarmalta.

Kompassin avulla olen kyllä ylittanyt Suomenlahden ja Ahvenanmeren, sekä käynyt Visbyssä. Tämä on tapahtunut siis kuitenkin hyvän näkyvyyden vallitessa, jolloin on voinut käyttää liukunopeutta ja vene kulkee kutakuinkin suoraan. Ainahan on ollut pelkona näkyvyyden äkillinen heikentyminen, jolloin olisin ehkä ollut jonkinasteisissa ongelmissa. Avomerellä pieni "huti" ei kuitenkaan haittaa niin paljoa kuin saariston kivikoissa. Erityisen vaikeaa on tietenkin lähestyä sumussa vierasta rannikkoa, jota ei tunne, vaikka jonkinlaisen näköhavainnon saisikin.

Lue lisää

Olisko syytä miettiä veneen vaihtoa? Vene, jota ei voi ajaa suoraan, ei oikein tunnu kelvolliselta. Sellaisellahan ei voi esim. ajaa kenenkään viereen, miten sillä laituriinkaan osuu. Luulisi nopeusrajoitusalueilla näkyvän enemmän juopon lailla kiemurtelevia veneitä, jos ominaisuus olisi yleisempi. Minusta se puoliplaanarikin, jota olen pari kertaa ajellut, oli minusta liki mahdoton, kun sitä pystyi ohjaamaan oikein hyvin omalla painolla.

ihan noin ole kirjoitti:

Ei kai se nyt ihan noin ole?

Siis merkintälasku, mitä siinä tehdään, sen kuvasit ihan oikein. Menetelmän tarve on ehkä helpompi hoksata jos pyydetään, että laske suunta ja etäisyys kahden pisteen välillä, jotka eivät mahdu samalle karttalehdelle. Siis puhutaan tilanteista, joissa sitä suuntaa (tai paikkaa) ei voi suoraan mitata kartalta vaan se pitää laskea koordinaateista (tai suunnasta ja kuljetusta matkasta). Enempi näitä avomeri ja valtamerijuttuja siis.

Dead reckoning taas on oman paikan päättelemistä (arvaamista jos haluat) viimeisen tunnetun sijainnin sekä kuljetun matkan ja suunnan perusteella. Tätähän voi harrastaa ihan kotivesilläkin ja on oikein hyödyllinen monissa tilanteissa. Mitään merkintälaskua siihen ei (välttämättä) liity.

Ei nyt muistu mieleen mikä se suomenkielinen termi oli mikä tarkoittaa samaa kuin dead reckoning. Eikä kyllä sekään mitä merkintälasku on englanniksi. Saattaa toki olla että tässä ei engl ja suom käsitteet ole aivan yksi yhteen vastaavia.

Lue lisää

Dead recording on suomenkielisessä navigoinnissa paikanmääritystä sijoittajien ja merkinnänpidon avulla. Sijoittajia ovat mm. suuntima, keulakulma, keulasuuntima, nopeus, matka, syvyys, aika...

Meillä merkintälaskulla tunnettu navigointi on englannin kielellä tunnettu termillä Loxodrome navigation tai Mercator navigation.

varmuuden vuoksi kirjoitti:

Hämmästyin sen verran viestiäsi, että varmistin muutamasta lähteestä. Kyllä noiden termien (merkintälasku ja dead reckoning) määritelmä on sinänsä ihan 1:1.

Dead reckoning (DR) is the process of estimating one's current position based upon a previously determined position, or fix, and advancing that position based upon known or estimated speeds over elapsed time, and course.

Se menee kirjoitti:

Dead recording on suomenkielisessä navigoinnissa paikanmääritystä sijoittajien ja merkinnänpidon avulla. Sijoittajia ovat mm. suuntima, keulakulma, keulasuuntima, nopeus, matka, syvyys, aika...

Meillä merkintälaskulla tunnettu navigointi on englannin kielellä tunnettu termillä Loxodrome navigation tai Mercator navigation.

Lue lisää

Kyllä nyt ovat käsitteet pahasti sekaisin!
En ymmärrä, mitä tuo "dead recording" on. Kuollutta tallentamista? Vai kenties nokkahuilun soittamista kuolleena?
Tarkista kuitenkin vielä, mitä sijoittaja navigoinnissa tarkoittaa. Tätä ei kannata tässä alkaa selvittää, koska se menee alkuperäisestä aiheesta jo niin kauas.
Joka tapauksessa englanninkielisiä termejä ei kannata lähteä kääntämään vailla sisältöä. Loxodrome navigation ja Mercator navigation liittyvät paljon laajemmin käytettävään karttaprojektioon liittyvään navigointiin. Merkintälasku on vain yksi osa tuota.
Dead reckoning voidaan ymmärtää mielestäni parhaiten näin: dead (kuollut) - reckon (oletus, olettaa). Eli oletetaan, että alus olisi juuri nyt tässä paikassa. Tämän oletetun paikan perusteella lasketaan havaintoihin nojaten, kuinka kaukana (ja missä suunnassa) DR-pisteestä ollaan.

Ole.... kirjoitti:

Dead reckoning (DR) is the process of estimating one's current position based upon a previously determined position, or fix, and advancing that position based upon known or estimated speeds over elapsed time, and course.

Lue lisää

Nyt alkaa polttaa. Tuota voisi vielä jatkaa, miten kyseinen "arviointi" tehdään, mutta ei tästä enempiä. Lähdekritiikki on tärkeä asia...

huh..... kirjoitti:

Kyllä nyt ovat käsitteet pahasti sekaisin!
En ymmärrä, mitä tuo "dead recording" on. Kuollutta tallentamista? Vai kenties nokkahuilun soittamista kuolleena?
Tarkista kuitenkin vielä, mitä sijoittaja navigoinnissa tarkoittaa. Tätä ei kannata tässä alkaa selvittää, koska se menee alkuperäisestä aiheesta jo niin kauas.
Joka tapauksessa englanninkielisiä termejä ei kannata lähteä kääntämään vailla sisältöä. Loxodrome navigation ja Mercator navigation liittyvät paljon laajemmin käytettävään karttaprojektioon liittyvään navigointiin. Merkintälasku on vain yksi osa tuota.
Dead reckoning voidaan ymmärtää mielestäni parhaiten näin: dead (kuollut) - reckon (oletus, olettaa). Eli oletetaan, että alus olisi juuri nyt tässä paikassa. Tämän oletetun paikan perusteella lasketaan havaintoihin nojaten, kuinka kaukana (ja missä suunnassa) DR-pisteestä ollaan.

Lue lisää

Ei mitään tekemistä merkintälaskun kanssa, vaan perustuu tietoihin, kulmiin, havaintoihin joiden perusteella sijainti määritetään.

Dead rekoning on enemmänkin "tämänhetkisen" paikan määrittämistä, kun taas merkintälasku on suunnan ja matkan määritystä matemaattisesti päästäkseen määränpäähän.

mveneilijä kirjoitti:

No laitappas tähän Pythagoran mukainen lauseke pisteiden välisestä matkasta .
1. piste: 60ast 4,99'N 24ast 22,52'E
2. piste: 59ast 24,18'N 24ast 12,42'E

Haaah, ei tainnut itseltäsi onnistua, johtuu siitä että olet mveneilijä.

Sanoen... kirjoitti:

Ei mitään tekemistä merkintälaskun kanssa, vaan perustuu tietoihin, kulmiin, havaintoihin joiden perusteella sijainti määritetään.

Dead rekoning on enemmänkin "tämänhetkisen" paikan määrittämistä, kun taas merkintälasku on suunnan ja matkan määritystä matemaattisesti päästäkseen määränpäähän.

Lue lisää

on wikipedia, jonka luotettavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta nyt se kuitenkin täsmää muiden lähteiden kanssa.
In English:
"Dead reckoning (DR) is the process of estimating one's current position based upon a previously determined position, or fix, and advancing that position based upon known or estimated speeds over elapsed time, and course."

Suomenkielisessä: "Likimääräinen navigointitapa nimeltä merkintälasku perustuu tunnetun nopeuden ja suunnan ekstrapolointiin. Sen tulos huononee nopeasti ajan kuluessa."

Ja vielä yksi englanninkielinen lähde (sivusto www.irbs.com):
"Dead reckoning allows a navigator to determine his
present position by projecting his past courses steered and
speeds over ground from a known past position. He can also
determine his future position by projecting an ordered
course and speed of advance from a known present position.
The DR position is only an approximate position
because it does not allow for the effect of leeway, current,
helmsman error, or gyro error."

Jokseenkin yhtäpitäviä, sanoisin.

Lopullinen tuomio: "dead reckoning" on täsmälleen sama asia kuin "merkintälasku". Muuta väittäneiden olisi viisainta etsiä nurkka ja hiipiä sinne häpeämään. Aasinhattu vielä päähän.

Sanoen... kirjoitti:

Ei mitään tekemistä merkintälaskun kanssa, vaan perustuu tietoihin, kulmiin, havaintoihin joiden perusteella sijainti määritetään.

Dead rekoning on enemmänkin "tämänhetkisen" paikan määrittämistä, kun taas merkintälasku on suunnan ja matkan määritystä matemaattisesti päästäkseen määränpäähän.

Lue lisää

Joo, on sillä vähän tekemistä merkintälaskunkin kanssa, mutta DR liittyy perinteisissä menetelmissä myös tähtitieteelliseen navigointiin. Hyvä, että laitoit lainausmerkit "tämänhetkiseen", koska kyse todellakin on oletuksesta, jos puolestaan voi liittyä esimerkiksi merkintälaskuun.
Kun tehdään tosi pitkiä matkoja, säännöllisiin töihin kuuluu (esim. puolipäivätyö) PERINTEISESTI paikanmääritys. En tiedä, onko vielä näin, mutta aikaisemmin oli. Näin saadaan merkintäpaikka. Astronomista paikanmääritystä varten määritellään AP (assumed position), jota käytetään plotteripiirroksessa tai kartassa.

tähän hätään kirjoitti:

on wikipedia, jonka luotettavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta nyt se kuitenkin täsmää muiden lähteiden kanssa.
In English:
"Dead reckoning (DR) is the process of estimating one's current position based upon a previously determined position, or fix, and advancing that position based upon known or estimated speeds over elapsed time, and course."

Suomenkielisessä: "Likimääräinen navigointitapa nimeltä merkintälasku perustuu tunnetun nopeuden ja suunnan ekstrapolointiin. Sen tulos huononee nopeasti ajan kuluessa."

Ja vielä yksi englanninkielinen lähde (sivusto www.irbs.com):
"Dead reckoning allows a navigator to determine his
present position by projecting his past courses steered and
speeds over ground from a known past position. He can also
determine his future position by projecting an ordered
course and speed of advance from a known present position.
The DR position is only an approximate position
because it does not allow for the effect of leeway, current,
helmsman error, or gyro error."

Jokseenkin yhtäpitäviä, sanoisin.

Lopullinen tuomio: "dead reckoning" on täsmälleen sama asia kuin "merkintälasku". Muuta väittäneiden olisi viisainta etsiä nurkka ja hiipiä sinne häpeämään. Aasinhattu vielä päähän.

Lue lisää

Aikuisten oikeasti dead reckoning (DR) on käsitteenä suomenkielisessä merenkulussa piste, jota voidaan käyttää apuna merkintälaskussa TAI muussa nauttisessa menetelmässä. Nuo lähdeviitteesi eivät olleet huonoja, mutta vaikka hankkisit kuinka monta www-lähdettä, kysy lähimmältä elävältä (!) merenkulun opettajalta tai merikapteenilta tämä kysymys: "Onko DR ja merkintälasku sama asia?" Kun olet saanut siihen vastauksen, palataan asiaan.
P.S. Mulla on jo aasinhattu valmiina ;-O
Niin, ja lähdekritiikkiä peliin!

tähän hätään kirjoitti:

on wikipedia, jonka luotettavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta nyt se kuitenkin täsmää muiden lähteiden kanssa.
In English:
"Dead reckoning (DR) is the process of estimating one's current position based upon a previously determined position, or fix, and advancing that position based upon known or estimated speeds over elapsed time, and course."

Suomenkielisessä: "Likimääräinen navigointitapa nimeltä merkintälasku perustuu tunnetun nopeuden ja suunnan ekstrapolointiin. Sen tulos huononee nopeasti ajan kuluessa."

Ja vielä yksi englanninkielinen lähde (sivusto www.irbs.com):
"Dead reckoning allows a navigator to determine his
present position by projecting his past courses steered and
speeds over ground from a known past position. He can also
determine his future position by projecting an ordered
course and speed of advance from a known present position.
The DR position is only an approximate position
because it does not allow for the effect of leeway, current,
helmsman error, or gyro error."

Jokseenkin yhtäpitäviä, sanoisin.

Lopullinen tuomio: "dead reckoning" on täsmälleen sama asia kuin "merkintälasku". Muuta väittäneiden olisi viisainta etsiä nurkka ja hiipiä sinne häpeämään. Aasinhattu vielä päähän.

Lue lisää

Luepas hieman tarkemmin.
Kyseinen englanninkielinen termi tarkoittaa (vapaasti käännettynä) Nykyisen sijainnin arviointia. Siis vain nykyinen sijainti, ei muuta. Joka usein todennetaan käyttäen haluttuja /saatavillaolevia metodeja, kuten avomerinavigoinnissa sekstanttia käyttäen. Tämä tieto löytyy myös liittämistäsi teksteistä.
Merkintälaskulla taas tarkoitetaan jotain muuta...
Sinänsä tämä on (taas) semantiikkaa, mutta yhtäläisyysmerkkejä ei noiden kahden asian välille voi todellakaan vetää.

-Mika- kirjoitti:

Luepas hieman tarkemmin.
Kyseinen englanninkielinen termi tarkoittaa (vapaasti käännettynä) Nykyisen sijainnin arviointia. Siis vain nykyinen sijainti, ei muuta. Joka usein todennetaan käyttäen haluttuja /saatavillaolevia metodeja, kuten avomerinavigoinnissa sekstanttia käyttäen. Tämä tieto löytyy myös liittämistäsi teksteistä.
Merkintälaskulla taas tarkoitetaan jotain muuta...
Sinänsä tämä on (taas) semantiikkaa, mutta yhtäläisyysmerkkejä ei noiden kahden asian välille voi todellakaan vetää.

Lue lisää

Noissa clipatuissa teksteissä sanotaan hyvin selvästi, että kyse on sijainnin määrityksestä arvioidun suunnan ja nopeuden perusteella. EI millään muilla metodeilla. Jos jotain muita metodeita käytetään, ei kyseessä enää olekaan dead reckoning/merkintälasku.

Otetaan oikein hitaasti: dead reckoning ja merkintälasku (navigaatiomenetelmänä) tarkoittavat täsmälleen samaa asiaa. Eli sitä, että lasketaan tunnetun (tai oletetun) lähtöpisteen koordinaattien ja arvioidun siitä alkaen kuljetun matkan ja suunnan perusteella, missä nyt ollaan. Se on tietysti totta, että merkintälaskumenetelmällä voi laskea myös muuta, esim. suunnan haluttuun pisteeseen. Eli tavallaan toki voi sanoa, että merkintälasku on laajempi käsite kuin dead reckoning. Olennaista eroa ei ole. Joku näkyi väittävän, että dead reckoning -menetelmässä käytettäisiin mm. keulasuuntimia. Jos niitä eli siis maahavaintoja on käytettävissä, ei kyseessä enää ole dead reckoning.

Kirjoitin tuon "tai oletetun" siitä syystä, että lähtöpistekin voi olla väärin.

Siihen aikaan, kun merkintälaskua todella aktiivisemmin käytettiin navigaatiomenetelmänä, jouduttiin siihen turvautumaan silloin, kun varsinaista sijaintitietoa ei ollut saatavissa, ts. ei ollut maahavaintoa eikä edes astronominen paikanmääritys ollut sään tms. vuoksi mahdollista.

kerran... kirjoitti:

Aikuisten oikeasti dead reckoning (DR) on käsitteenä suomenkielisessä merenkulussa piste, jota voidaan käyttää apuna merkintälaskussa TAI muussa nauttisessa menetelmässä. Nuo lähdeviitteesi eivät olleet huonoja, mutta vaikka hankkisit kuinka monta www-lähdettä, kysy lähimmältä elävältä (!) merenkulun opettajalta tai merikapteenilta tämä kysymys: "Onko DR ja merkintälasku sama asia?" Kun olet saanut siihen vastauksen, palataan asiaan.
P.S. Mulla on jo aasinhattu valmiina ;-O
Niin, ja lähdekritiikkiä peliin!

Lue lisää

jos suomalaisessa merenkulunopetuksessa on lainattu englanninkielinen termi aivan muuhun merkitykseen kuin sen alkukielinen sisältö on.

vähän tarkemmin kirjoitti:

Noissa clipatuissa teksteissä sanotaan hyvin selvästi, että kyse on sijainnin määrityksestä arvioidun suunnan ja nopeuden perusteella. EI millään muilla metodeilla. Jos jotain muita metodeita käytetään, ei kyseessä enää olekaan dead reckoning/merkintälasku.

Otetaan oikein hitaasti: dead reckoning ja merkintälasku (navigaatiomenetelmänä) tarkoittavat täsmälleen samaa asiaa. Eli sitä, että lasketaan tunnetun (tai oletetun) lähtöpisteen koordinaattien ja arvioidun siitä alkaen kuljetun matkan ja suunnan perusteella, missä nyt ollaan. Se on tietysti totta, että merkintälaskumenetelmällä voi laskea myös muuta, esim. suunnan haluttuun pisteeseen. Eli tavallaan toki voi sanoa, että merkintälasku on laajempi käsite kuin dead reckoning. Olennaista eroa ei ole. Joku näkyi väittävän, että dead reckoning -menetelmässä käytettäisiin mm. keulasuuntimia. Jos niitä eli siis maahavaintoja on käytettävissä, ei kyseessä enää ole dead reckoning.

Kirjoitin tuon "tai oletetun" siitä syystä, että lähtöpistekin voi olla väärin.

Siihen aikaan, kun merkintälaskua todella aktiivisemmin käytettiin navigaatiomenetelmänä, jouduttiin siihen turvautumaan silloin, kun varsinaista sijaintitietoa ei ollut saatavissa, ts. ei ollut maahavaintoa eikä edes astronominen paikanmääritys ollut sään tms. vuoksi mahdollista.

Lue lisää

Tämä on ollut poikkeuksellisen hedelmällinen viestiketju! Upeaa, että pystytään täälläkin ihan asiasta puhumaan!
No, kantasi taitaa edelleen olla, että merkintälasku ja DR ovat sama asia. Edustan sitä toista kantaa. DR-piste kyllä liittyy merkintälaskun iteraariin, mutta en kyllä millään keinoin pysty ymmärtämään, että DR voisi tarkoittaa kokonaista menetelmää (merkintälasku).

Huomaatteko, että pitkään aikaan kukaan ei ole mennyt henkilökohtaisuuksiin, ei ole repinyt pelihousujaan eikä haistatellut pitkiä! Voisiko olettaa, että tämän ketjun useimmilla kirjoittajilla ihan OIKEASTI on jotain tietoa navigoinnista ;-)

Jaahans, pitää mennä nukkumaan, että jaksaa lähteä aamutuimaan merelle. Vapaapäivä! Sori! Ja koko viikonloppu aikaa ihmetellä navigoinnin omituisuuksia livenä, merellä!
Jatkakaa te, on sitten kiva lukea, mitä olette kommentoineet!

tähän hätään kirjoitti:

on wikipedia, jonka luotettavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta nyt se kuitenkin täsmää muiden lähteiden kanssa.
In English:
"Dead reckoning (DR) is the process of estimating one's current position based upon a previously determined position, or fix, and advancing that position based upon known or estimated speeds over elapsed time, and course."

Suomenkielisessä: "Likimääräinen navigointitapa nimeltä merkintälasku perustuu tunnetun nopeuden ja suunnan ekstrapolointiin. Sen tulos huononee nopeasti ajan kuluessa."

Ja vielä yksi englanninkielinen lähde (sivusto www.irbs.com):
"Dead reckoning allows a navigator to determine his
present position by projecting his past courses steered and
speeds over ground from a known past position. He can also
determine his future position by projecting an ordered
course and speed of advance from a known present position.
The DR position is only an approximate position
because it does not allow for the effect of leeway, current,
helmsman error, or gyro error."

Jokseenkin yhtäpitäviä, sanoisin.

Lopullinen tuomio: "dead reckoning" on täsmälleen sama asia kuin "merkintälasku". Muuta väittäneiden olisi viisainta etsiä nurkka ja hiipiä sinne häpeämään. Aasinhattu vielä päähän.

Lue lisää

Tulipas tästä hauska tulikivenkatkuinen keskustelu. Termien ymmärtämisessä usein helpottaa, jos katsoo kaikki lähellä toisiaan olevat termit kerralla.

Merkinnän pito: pidetään kirjaa omasta sijainnista eri ajankohtina, riippumatta paikanmäärityksen menetelmästä

Dead reckoning: kuten edellä sanottu tarkoittaa sijainnin arviointia tunnetun aiemman sijainnin sekä sen jälkeen kuljetun matkan ja suunnan perusteella. (Tätä voi tietysti harrastaa myös ajassa eteenpäin, missä olemme tunnin kuluttua jos ajamme tästä 10 mailia suuntaan 180...)

Edellä mainittuahan harrastetaan jo saaristolaivurikurssilla, joten se EI VOI olla merkintälaskua, joka kuuluu vasta rannikkolaivurin oppimäärään.

Merkintälasku tarkoittaa (minun mielestä) laskutoimitusta, jossa lasketaan sen paikan koordinaatit, joka on tietyllä etäisyydellä ja tietyssä suunnassa jostain tunnetusta pisteestä. Tai sitten käänteisesti lasketaan kahden pisteen välinen suunta ja etäisyys.

Merkintälasku on siis menetelmä, jota saattaa tarvita harrastaessaan Dead Reckoningia, mutta se ei ole sama asia.

Käytännön esimerkki vielä. Olen Helsingin kasuunilla. Lähden purjehtimaan suuntaan 200 astetta ja ajan lokin mukaan 15 mpk. Piirrän merikortille viivan mainittuun suuntaan ja mittaan harpilla mainitun etäisyyden sitä viivaa pitkin. Arvioin olevani näin saadussa pisteessä ja olen harrastanut dead reckoningia. Minä en ole ainakaan omasta mielestäni harrastanut merkintälaskua.

DR on paikanmääritystä jossa ei käytetä mitään ristisuuntimia tai muita näköhavaintoon perustuvia menetelmiä tarkkaan paikanmääritykseen. Sellainen tarkka paikka on englanniksi fix, mitähän mahtaa olla suomeksi. Mielestäni jos ottaa vain yhden suuntiman ja sen lisäksi kuljetun matkan tai suunnan, niin se ei ole DR eikä fixikään, vaan joku puoliepävarma paikanmääritys, jolle en tiedä nimeä.

Tästä pitäisi saada joku virallinen kannanotto navigaatioliitolta, mutta JOS suomen kielen sana merkintälasku heidän mielestään tarkoittaa samaa kuin dead reckoning, niin kyllä on todella typerä sana valittu kuvaamaan moista simppeliä ja minulla jokakesäisessä käytössä olevaa DR menetelmää.

vähän tarkemmin kirjoitti:

Noissa clipatuissa teksteissä sanotaan hyvin selvästi, että kyse on sijainnin määrityksestä arvioidun suunnan ja nopeuden perusteella. EI millään muilla metodeilla. Jos jotain muita metodeita käytetään, ei kyseessä enää olekaan dead reckoning/merkintälasku.

Otetaan oikein hitaasti: dead reckoning ja merkintälasku (navigaatiomenetelmänä) tarkoittavat täsmälleen samaa asiaa. Eli sitä, että lasketaan tunnetun (tai oletetun) lähtöpisteen koordinaattien ja arvioidun siitä alkaen kuljetun matkan ja suunnan perusteella, missä nyt ollaan. Se on tietysti totta, että merkintälaskumenetelmällä voi laskea myös muuta, esim. suunnan haluttuun pisteeseen. Eli tavallaan toki voi sanoa, että merkintälasku on laajempi käsite kuin dead reckoning. Olennaista eroa ei ole. Joku näkyi väittävän, että dead reckoning -menetelmässä käytettäisiin mm. keulasuuntimia. Jos niitä eli siis maahavaintoja on käytettävissä, ei kyseessä enää ole dead reckoning.

Kirjoitin tuon "tai oletetun" siitä syystä, että lähtöpistekin voi olla väärin.

Siihen aikaan, kun merkintälaskua todella aktiivisemmin käytettiin navigaatiomenetelmänä, jouduttiin siihen turvautumaan silloin, kun varsinaista sijaintitietoa ei ollut saatavissa, ts. ei ollut maahavaintoa eikä edes astronominen paikanmääritys ollut sään tms. vuoksi mahdollista.

Lue lisää

Kuten sanoin, semantiikkaa. Aivan kuten itsekin sanot, kyseessä on sijainnin määrittäminen. Tämä usein on lähtökohtana tarkemman sijainnin määrittämiselle, joka tehdään sitten sekstantilla avomerellä tai näköhavainnoin rannikon läheisyydessä. Merkintälasku on edelleen jotan muutakin, kuin vain sijainnin määrittämistä.
Minulle dead rekoning on edelleen piste, jossa oletetaan nyt olevan, siihen on päästy merkintälaskulla ja se varmennetaan muilla metodeilla tai sitten ei.

-Mika- kirjoitti:

Kuten sanoin, semantiikkaa. Aivan kuten itsekin sanot, kyseessä on sijainnin määrittäminen. Tämä usein on lähtökohtana tarkemman sijainnin määrittämiselle, joka tehdään sitten sekstantilla avomerellä tai näköhavainnoin rannikon läheisyydessä. Merkintälasku on edelleen jotan muutakin, kuin vain sijainnin määrittämistä.
Minulle dead rekoning on edelleen piste, jossa oletetaan nyt olevan, siihen on päästy merkintälaskulla ja se varmennetaan muilla metodeilla tai sitten ei.

Lue lisää

kahdesta eri asiasta? Raivoisa sanakirjojen yms. pläräys antaa DR:n merkitykseksi nimenomaan menetelmän (myös sanaa calculation käyttäen) ja siten synonyymiväite on aika vahvoilla. Mutta yksi sanakirja näkyi mainitsevan rinnakkaisena merkityksenä tällä tavoin määritetyn sijainnin. Näyttäisi kuin sinulle ja parille muulle tämä jälkimmäinen merkitys olisi päällimmäisenä. Siis piste, ei menetelmä.

Olen vuosikymmenten varrella lukenut melkoisen läjän meriaiheista kirjallisuutta niin suomeksi kuin englanniksikin. Kyllä niissä on ihan linjakkaasti nuo käsitteet menneet päällekkäin. Eli väitän edelleen, että jos kysyt englantilaiselta merenkulkijalta (tai sen puoleen lentäjältä), mitä on "dead reckoning", saat vastauksen, joka menee melko hyvin yhteen merkintälaskun suomalaisen merkityksen kanssa. Se, että jossain suomenkielisessä koulutuksessa olisi DR supistettu tarkoittamaan tällä tavoin määriteltyä pistettä, on minulle uutta.

sitä kutsutaan kirjoitti:

mutta nimitys on nykyaikaiselle veneilijälle mitäänsanomaton, koska navigaatiomenetelmänä se on vanhentunut. Asiaan perehtymättömille selitettäköön, että se on trigonometriaa, jossa pitää vähän ottaa huomioon sitä, ettei maanpinta ole taso. Lasketaan sentapaisia asioita kuin "lähdet pisteestä, jonka koordinaatit ovat tämmöiset, kuljet 10 mailia suuntaan se-ja-se, mitkä ovat saapumispisteesi koordinaatit" tai "olet pisteessä se-ja-se, kuulet hätäsanoman koordinaateilla sitä-ja-tätä, missä suunnassa ja miten kaukana hätäsanoman lähettäjä on".

Nimitys merkintälasku tulee ajalta, jolloin ei ollut nykyaikaisia navigaatiovälineitä. Lähtöpiste merkittiin karttaan, aikanaan laskettiin oletetun siihenastisen kulkusuunnan ja nopeuden (sanon oletetun, koska arvausta ne ovat kompassilla ja lokilla) perusteella sijainti ja merkittiin se karttaan jne. Joskus kävi säkä, joskus meni pahan kerran kiville, ihan sananmukaisesti. Englanninkielinen termi "dead reckoning" kertoo menetelmän arvausluonteen paremmin kuin suomenkielinen.

Lue lisää

Taitaa mennä aika kauas navigoinnista, kun aletaan kiistelemään dead reckoning termin suomennoksesta. Sitä ei kaiketi suomenneta lainkaan, vaan dr merkintä on sellaisenaan mukana, kun merkitään piste (sijoittaja), jota käytetään esim. merkintälaskussa.
Joka tapauksessa tärkeintä lienee se, että kuka sitten navigoikin, löytää perille, ei aja kiville, ei törmäile muihin ja tietää oman sijaintinsa. On se menetelmä mikä hyvänsä luotettava, ei taida muilla siihen olla huomauttamista. Ei auta viirit saalingissa, jos eksyksissä harhailee tai löytää itsensä karilta.

syytä? kirjoitti:

Olisko syytä miettiä veneen vaihtoa? Vene, jota ei voi ajaa suoraan, ei oikein tunnu kelvolliselta. Sellaisellahan ei voi esim. ajaa kenenkään viereen, miten sillä laituriinkaan osuu. Luulisi nopeusrajoitusalueilla näkyvän enemmän juopon lailla kiemurtelevia veneitä, jos ominaisuus olisi yleisempi. Minusta se puoliplaanarikin, jota olen pari kertaa ajellut, oli minusta liki mahdoton, kun sitä pystyi ohjaamaan oikein hyvin omalla painolla.

Lue lisää

Kyllä olen miettinyt veneen vaihtoa jo vuosia, mutta en kylläkään kyseisen ominaisuuden vuoksi. Tämä vene on juuri sopiva minulle ja vaimolleni kokonsa ja myös nopeutensa vuoksi. Käytämme lähes yksinomaan luonnonsatamia, jolloin pieni koko on eduksi. Toisaalta veneen nopeuden vuoksi ehdimme viikonloppuisin pitkälle Turun ulkosaaristoon. Niinikään käyttökustannukset pysyvät tässä kokoluokassa kohtuullisena.

Tuo suuntavakavuuden puute on pahimmillaan noin 5-7 solmun nopeudessa, siis lähinnä nopeusrajoitusalueilla. Matkavauhdilla n. 20 solmua vene on ongelmaton, jos keli pysyy kohtuullisena. Tämän kokoluokan vene ei tietenkään ole mikään valtamerialus.

Tyhjäkäyntinopeudella esim. rantautuessa suuntavakavuus on jälleen parempi. Ongelmanhan aiheuttaa tasaisen perän aiheuttamat vesipyörteet, jotka ovat pieniä hyvin hiljaisessa nopeudessa. Toisaalta vuosikymmenien rutiini auttaa siinä, ettei rantautuminen ole minkäälainen murhe. Ainoastaan voimakas sivutuuli tietenkin vie tällaista venettä kuin lastua laineilla.

Seuraava veneeni lienee purjevene, kunhan eläkepäivät koittavat.

tuomiosta kirjoitti:

Tulipas tästä hauska tulikivenkatkuinen keskustelu. Termien ymmärtämisessä usein helpottaa, jos katsoo kaikki lähellä toisiaan olevat termit kerralla.

Merkinnän pito: pidetään kirjaa omasta sijainnista eri ajankohtina, riippumatta paikanmäärityksen menetelmästä

Dead reckoning: kuten edellä sanottu tarkoittaa sijainnin arviointia tunnetun aiemman sijainnin sekä sen jälkeen kuljetun matkan ja suunnan perusteella. (Tätä voi tietysti harrastaa myös ajassa eteenpäin, missä olemme tunnin kuluttua jos ajamme tästä 10 mailia suuntaan 180...)

Edellä mainittuahan harrastetaan jo saaristolaivurikurssilla, joten se EI VOI olla merkintälaskua, joka kuuluu vasta rannikkolaivurin oppimäärään.

Merkintälasku tarkoittaa (minun mielestä) laskutoimitusta, jossa lasketaan sen paikan koordinaatit, joka on tietyllä etäisyydellä ja tietyssä suunnassa jostain tunnetusta pisteestä. Tai sitten käänteisesti lasketaan kahden pisteen välinen suunta ja etäisyys.

Merkintälasku on siis menetelmä, jota saattaa tarvita harrastaessaan Dead Reckoningia, mutta se ei ole sama asia.

Käytännön esimerkki vielä. Olen Helsingin kasuunilla. Lähden purjehtimaan suuntaan 200 astetta ja ajan lokin mukaan 15 mpk. Piirrän merikortille viivan mainittuun suuntaan ja mittaan harpilla mainitun etäisyyden sitä viivaa pitkin. Arvioin olevani näin saadussa pisteessä ja olen harrastanut dead reckoningia. Minä en ole ainakaan omasta mielestäni harrastanut merkintälaskua.

DR on paikanmääritystä jossa ei käytetä mitään ristisuuntimia tai muita näköhavaintoon perustuvia menetelmiä tarkkaan paikanmääritykseen. Sellainen tarkka paikka on englanniksi fix, mitähän mahtaa olla suomeksi. Mielestäni jos ottaa vain yhden suuntiman ja sen lisäksi kuljetun matkan tai suunnan, niin se ei ole DR eikä fixikään, vaan joku puoliepävarma paikanmääritys, jolle en tiedä nimeä.

Tästä pitäisi saada joku virallinen kannanotto navigaatioliitolta, mutta JOS suomen kielen sana merkintälasku heidän mielestään tarkoittaa samaa kuin dead reckoning, niin kyllä on todella typerä sana valittu kuvaamaan moista simppeliä ja minulla jokakesäisessä käytössä olevaa DR menetelmää.

Lue lisää

Kiistely DR = merkintälasku yhtälön oikeellisuudesta on toki paljon älyllisempää kuin moni muu täällä käyty jonnin joutava väittely. Yhtäkaikki se sijoittuu silti turhuuksien top teniin. Sopisi ehkä kyllä hyvin muutamille navigaatioharrastuksen tahoille, joiden helmasynti on juuttua lillukanvarsiin.

Sait... kirjoitti:

Haaah, ei tainnut itseltäsi onnistua, johtuu siitä että olet mveneilijä.

Tottakai osaan laskea kahden pisteen välisen etäisyyden ja suunnan. Osasin jopa ajaa tuon välin viikonloppuna. Ja Suomenlahdella tuo laskenta on todellakin päässälaskua.

puhua pikkuisen kirjoitti:

kahdesta eri asiasta? Raivoisa sanakirjojen yms. pläräys antaa DR:n merkitykseksi nimenomaan menetelmän (myös sanaa calculation käyttäen) ja siten synonyymiväite on aika vahvoilla. Mutta yksi sanakirja näkyi mainitsevan rinnakkaisena merkityksenä tällä tavoin määritetyn sijainnin. Näyttäisi kuin sinulle ja parille muulle tämä jälkimmäinen merkitys olisi päällimmäisenä. Siis piste, ei menetelmä.

Olen vuosikymmenten varrella lukenut melkoisen läjän meriaiheista kirjallisuutta niin suomeksi kuin englanniksikin. Kyllä niissä on ihan linjakkaasti nuo käsitteet menneet päällekkäin. Eli väitän edelleen, että jos kysyt englantilaiselta merenkulkijalta (tai sen puoleen lentäjältä), mitä on "dead reckoning", saat vastauksen, joka menee melko hyvin yhteen merkintälaskun suomalaisen merkityksen kanssa. Se, että jossain suomenkielisessä koulutuksessa olisi DR supistettu tarkoittamaan tällä tavoin määriteltyä pistettä, on minulle uutta.

Lue lisää

Kieli muuttuu ja termien merkitykset sen mukana. En ole koskaan mitään kursseja käunyt, mutta olen seilannut kansainvälisissä miehistöissä eri purjeveneilla paljonkin. Ja niissä veneissä tuota termiä käytettiin tarkoittamaan laskettua (varmentamatonta) sijaintia, ei niinkään metodia.
Turha tästä (semantiikasta) on riitaa saada aikaiseksi, olenpahan vaan itse tottunut tiettyyn merkitykseen tuon termin osalta.

mveneilijä kirjoitti:

Tottakai osaan laskea kahden pisteen välisen etäisyyden ja suunnan. Osasin jopa ajaa tuon välin viikonloppuna. Ja Suomenlahdella tuo laskenta on todellakin päässälaskua.

Plotterilla ajoit, päässälaskua tuskin hallitset.

Höpö. kirjoitti:

Plotterilla ajoit, päässälaskua tuskin hallitset.

Valiitettavasti ajon veneellä enkä laskennut pisteiden välistä suuntaa koska suoraa reittiä ei voi käyttää.

mveneilijä kirjoitti:

Valiitettavasti ajon veneellä enkä laskennut pisteiden välistä suuntaa koska suoraa reittiä ei voi käyttää.

Kyseiset pisteet mahtuvat samalle karttasivulle, niin mitäpä markintälaskua siihen tarvitsee.
Siksi kai epäilitkin sen onnistumista ihan ilman laskukonetta, koska et sitä osaa.
Muuten tuskin olisit epäillyt sen onnistumista.

LIsäksi. kirjoitti:

Kyseiset pisteet mahtuvat samalle karttasivulle, niin mitäpä markintälaskua siihen tarvitsee.
Siksi kai epäilitkin sen onnistumista ihan ilman laskukonetta, koska et sitä osaa.
Muuten tuskin olisit epäillyt sen onnistumista.

Lue lisää

Taitaa olla niin, että ne jotka liikkuvat pelkästään lähialueen rantavesillä eivät ole kiinnostuneita uuden oppimisesta eikä mistään kursseista. Miksi opiskelisi merkintälaskua tai vuorovesinavigointia, jos Hanko tai Maarianhamina on etäisin kohde? Miksi opiskelisi valojen tunnistamista ja merkitystä, jos koskaan ei liiku pimeässä? Miksi opiskelisi edes merenkulun sääntöjä, kun niidenkään hallitseminen ei vielä ole pakollista? Miksi harjoittelisi merimiestaitoja, kun kaveritkaan eivät niitä tarvitse? Turha on edes paalusolmua osata, kun voi ostaa valmiita kiinnitysköysiä? Kurssit ovat täysin turhia ja osaaminen on tarpeetonta??

Kukin tyylillään... kirjoitti:

Taitaa olla niin, että ne jotka liikkuvat pelkästään lähialueen rantavesillä eivät ole kiinnostuneita uuden oppimisesta eikä mistään kursseista. Miksi opiskelisi merkintälaskua tai vuorovesinavigointia, jos Hanko tai Maarianhamina on etäisin kohde? Miksi opiskelisi valojen tunnistamista ja merkitystä, jos koskaan ei liiku pimeässä? Miksi opiskelisi edes merenkulun sääntöjä, kun niidenkään hallitseminen ei vielä ole pakollista? Miksi harjoittelisi merimiestaitoja, kun kaveritkaan eivät niitä tarvitse? Turha on edes paalusolmua osata, kun voi ostaa valmiita kiinnitysköysiä? Kurssit ovat täysin turhia ja osaaminen on tarpeetonta??

Lue lisää

En rinnastaisi uuden oppimista ja kursseja. Itse en yhtään kurssia ole koskaan aiheesta käynyt, mutta haluan kokoajan oppia uutta myös purjehduksesta ja veneilystä yleensä. Itseoppimista suotta turhaan väheksytään, sehän on kuitenkin joillekin paras tapa. Ei vaan kuunnella valmiiksipureksittuja mielipiteitä eri asioista, vaan hankitaan tietoa useasta eri lähteestä ja muodostetaan se oma käsitys näiden perusteella.

Enkä liiku pelkästään lähivesillä, kun on viimeisen vuoden aika tullut purjehdusmaileja sentään melko monta tuhatta ja atlanttikin pari kertaa (tai no, puolitoista) ylitettyä viimeisen vuoden aikana. Parasta purjehduskoulua on mulle ollut erilaiset purjehdukset aina erilaisella porukalla, mutta yhteistä näille porukoille on ollut innostunut, hyvä henki ja halu oppia tekemällä. ARC:ssa me todellakin paikansimme itsemme päivittäin sekstantin ja Nautical almanacin avulla, ja hämmästyttävän tarkasti.

Jokainen tavallaan, eikä kukaan meistä ole koskaan "valmis"... aina voi oppia uutta.

Näin tämäkin vaari ensimmäistä kertaa osallistui ARC:ciin vasta vaarina... ja olipas opettavainen reissu.

Olen aivan samaa mieltä. Itse asiassa pidemmillä legeillä navigointi perinteisillä menetelmillä on ykköshauskaa ajankulua, ja se tosiaan palkitsee, kun huomaa, että menetelmät toimivat. Lasten kanssa oli jännittävää esim. laskea, mistä suunnasta ja mihin kellonaikaan Tjärven tulee näkyviin...