Reidar Särestöniemi

artemix

Moi taas!

Pienen luovan tauon jälkeen taas palstalla, toivottavasti meno ei ole yhtä riitaisaa kuin aiemmin.

Mutta mitäpä mieltä ihmiset ovat noista Säreistöniemen töistä. Itse kävin taannoin hänen kotimuseossaan Kittilässä ja ihastuin kovasti siihen tunnelmaan, Lapin mystiikkaan, jonka hän oli onnistunut luomaan. Hän oli kai jonkinlainen julkkistaiteilija 70-luvulla, Kekkosen kaveri, mutta siitä huolimatta mielestäni varsin tuottelias ja ansioitunut taiteilija. Reidar taitaa olla myös aika oman polun kulkija, vai tunteko kuvataiteen historia vastaavia töitä muita taiteilijoilta?

Toinen aiheeseen liittyvä huomio on, että hänen taiteensa, niin kuin varsin monen muunkin, kumpuaa suoraan omasta elämänpiiristä. Mielestäni tällainen on usein paljon voimallisempaa tulkintaa, kun tietoinen "yrittäminen", joka tuntuu nykyään olevan melko yleistä. Ehkä nykyajan juurettomuus näkyy tavallaan taiteessakin.

Niille, jotka eivät tunne, niin Googlen kuvahaulla löytyy paljon esimerkkejä hänen töistään.

63

3606

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Koulutettu

      Mielestäni yksi niistä harvoista joka tulee jäämään taiteen kenttään merkkipaaluna juuri tuon omaperäisyyden johdosta ja pohjoisen luonnon kuvaajana.

    • S.L.

      Mukavaa että et ole sinäkään lopullisesti täältä hävinnyt. Tämä on tosiaan siistiytynyt nyttemmin koska se pahin häirikkö on täältä ilmeisesti lopullisesti bannattu. Mielestäsni se on aivan oikein jos jäsen yrittää käyttää idioottimaisesti tätä forumia koston välikappaleena. Saattaahan olla että ylläpito pitää nuo muutkin häiriköt täältä loitolla. Ainakin minä olen tyytyväinen.

      Paljolti olen kanssasi samaa mieltä Reidarista. Hänellä on ollut mielestäni erehtymätön värisilmä. Kaiken lisäksi olen nähnyt hänen varhaisempaa tuotantoaan jotka luultavasti kaikki ovat yksityisomistuksessa. Ihan ällistyin kuinka tarkkaa ja "näköistä" se hänen työskentelynsä on ollut ennenkuin hän sai tuon "herätyksensä" tähän meidänkin tuolla netissä näkemiin nykyteoksiin joissa hän leikittelee väreillään niin että hänet on lopulta noteerattu varteenotettavaksi taiteilijaksi jopa niiden parjattujen "piirienkin" taholta.
      Yleensä olen extaasissa Säreistöniemen näyttelyissä. Se värien hehku on niin kokonaisvaltainen.

      • Arvaapa kuka

        ##Tämä on tosiaan siistiytynyt nyttemmin koska se pahin häirikkö on täältä ilmeisesti lopullisesti bannattu.##

        Jos tarkoitat palstan lahjakkainta taiteilijaa, niin ei häntä täältä bannattu ole, koska hän ei ole tehnyt mitään palstan sääntöjen vastaista, vaikka niin monet häntä jahtaavat ovat syyllistyneet jopa laittomuuksiin jahdatessaan häntä kateudesta

        ##Mielestäsni se on aivan oikein jos jäsen yrittää käyttää idioottimaisesti tätä forumia koston välikappaleena.##

        No selvisihän se kirjoituksen motiivikin, olet siis yksi näistä joilta hän on oikeutta hakenut ja pidät omien oikeuksiensa hakemista jonkinlaisena kostona. Olet siis yksi niistä naurettavuuksista jotka syyllistyvät toisen taiteilijan perusoikeuksien polkemiseen ja kun hän hakee julkisesti itselleen vain ja ainoastaan lakisääteisiä oikeuksiaan, niin sen sijaan että palauttaisit lakisääteiset oikeudet, alatkin syyttämään toista kostosta. Vieläpä pelkurimaisesti nimimerkin takana.

        ##Saattaahan olla että ylläpito pitää nuo muutkin häiriköt täältä loitolla.##

        Joo kaikki joilla on erilainen mielipide kuin sinulla, silloin vasta palstasta tuleekin oikein maamme demokratian mukainen yhden ainoan oikean ja sallitun mielipiteen. Pitäisikö sinulle itsellesi antaa oikein oikeus päättää kuka saa osallistua ja millä ehdoilla ja minkälaisilla mielipiteillä??? Hei muuten mitäs jos muuttaisit nimimerkkisikin vaikkapa "palstan kuninkaaksi", sopisi jotankin noihin sinun kateellisiin houreihisi.

      • artemix

        Iloni (palstan riidattomuudesta) oli näemmä hieman ennenaikaista :)

        Mua viehättää Särestöniemen taiteessa erityisesti se, että kun hän kuvaa Lappia, niin maalaukset eivät ole maisemia sanan perinteisessä merkityksessä, vaan "rakennettu" niistä pienistä aiheista ja värilänteistä, joita kivissä, jängän ruohoissa, kukissa ja muualla luonnossa löytyy. Luonnon karuus on ikäänkuin voimistettu niin kauniissa kuin ahdistavassakin mielessäkin upeasti isolle kankaalle. Tunnelmassa on paljon samaa, jota olen itsekin vaelluksillani kokenut.

        Sitten on ihan oma mielenkiintoinen juttu se eläinhahmomaailma, joka noissa töissä esiintyy. Reidar omien sanojensa mukaan leikki lapsuutensa eläinten kanssa kun ei lapsitovereita ollut ja varmaan sieltä nuo voimakkaat eläinsamaistumiset tulevat. Piilotettua homoerotiikkaakin löytää, jos tuntee tekijän taustat.

        Eli mielestäni kaikenkaikkiaan hyvin monitasoisia töitä, jotka näyttävät yksinkertaisilta, mutta ovat epäilemättä varsin suuren työn takana.

      • Koulutettu

        häiriöttömyydestä SL.
        Siitä Reidarin värisilmästä en oikein koskaa ole ajatellut niitä siltä kantilta vaan pikemminkin pitänyt sitä vain rehevänä luonnon kuvaamisena. En myöskään ole niinkään ihmisenä tuntenut, mutta kuullut kaikenlaisia kaskuja enkä oikein tiedä mikä niistä on totta mikä vain väritettyä kerrontaa. Tuolla taidekirjoissakin keksitään kaikenlaista sisältöä taiteilijoiden elämästä ja onkohan niistä murto-osakaan kohdallaan.

        Palaisin kuitenkin tähän todellisuuteen, että hän asui siellä metsässä pohjoisessa luojan seläntakana kyllähän se vaatii luonnetta jos vaikka kuinka ja on selvästi vaikuttanut maalauksiin, että niistä on tullut aitoa tavaraa ilman tätä etelän pintakiiltoa.Tyko Sallisessa oli jotain samantapaista aitoutta.

        Didrichsenin taidemuseo niitä hankki aikoinaan ja piti näyttelyn siellä kuusisaaressa jossa niitä ihmettelin että oli ainakin väriä käytetty runsaasti ja työt puhuttelivat joskin jotkut singneeraukset olivat aika raflaavia keskellä punaisella mutta kuitenkin olivat työn osia ja sopivat kuvaan.

      • veldes
        Koulutettu kirjoitti:

        häiriöttömyydestä SL.
        Siitä Reidarin värisilmästä en oikein koskaa ole ajatellut niitä siltä kantilta vaan pikemminkin pitänyt sitä vain rehevänä luonnon kuvaamisena. En myöskään ole niinkään ihmisenä tuntenut, mutta kuullut kaikenlaisia kaskuja enkä oikein tiedä mikä niistä on totta mikä vain väritettyä kerrontaa. Tuolla taidekirjoissakin keksitään kaikenlaista sisältöä taiteilijoiden elämästä ja onkohan niistä murto-osakaan kohdallaan.

        Palaisin kuitenkin tähän todellisuuteen, että hän asui siellä metsässä pohjoisessa luojan seläntakana kyllähän se vaatii luonnetta jos vaikka kuinka ja on selvästi vaikuttanut maalauksiin, että niistä on tullut aitoa tavaraa ilman tätä etelän pintakiiltoa.Tyko Sallisessa oli jotain samantapaista aitoutta.

        Didrichsenin taidemuseo niitä hankki aikoinaan ja piti näyttelyn siellä kuusisaaressa jossa niitä ihmettelin että oli ainakin väriä käytetty runsaasti ja työt puhuttelivat joskin jotkut singneeraukset olivat aika raflaavia keskellä punaisella mutta kuitenkin olivat työn osia ja sopivat kuvaan.

        Sinun ja reidarin maalaustekiikassa on yhteistä tuo värien kerroksellisuus ja paksuus. Osaatko kertoa reidarin tekniikasta miksi se väri ei pysy kankaassa. onko se että väriä on liikaa, liian paksusti vai tekniikka jossa värit hylkivät toisiaan.

      • artemix
        veldes kirjoitti:

        Sinun ja reidarin maalaustekiikassa on yhteistä tuo värien kerroksellisuus ja paksuus. Osaatko kertoa reidarin tekniikasta miksi se väri ei pysy kankaassa. onko se että väriä on liikaa, liian paksusti vai tekniikka jossa värit hylkivät toisiaan.

        Mulla on sellainen mutu, että hän laiminlöi aika rankasti kaikki perinteiset opit myös tekniikassa ja käytti värejä siinäkin suhteessa luovasti. Tietääkseni hän saattoi käyttää samassa maalauksessa munatemperaa, öljyä ja akryyliä ja pohjustuksetkin olivat usein kai niin tai näin. Näin muistan jostain lukeneeni, mutta kuten sanoin että on mutu.

      • veldes
        artemix kirjoitti:

        Mulla on sellainen mutu, että hän laiminlöi aika rankasti kaikki perinteiset opit myös tekniikassa ja käytti värejä siinäkin suhteessa luovasti. Tietääkseni hän saattoi käyttää samassa maalauksessa munatemperaa, öljyä ja akryyliä ja pohjustuksetkin olivat usein kai niin tai näin. Näin muistan jostain lukeneeni, mutta kuten sanoin että on mutu.

        Noita kaikkia voi sekoittaa keskenään eikä pitäisi tulla mitään ongelmia. Miksei Säreistöniemen tuotantoa ja tekniikkaa ole tutkittu kunnolla. Kuka niitä nyt sitten tutkiikin museovirasto, tekniikanmaailma vai mikä??
        Onko taidehistoriassa kerrottu tarkemmin hänen käyttämistään väreistä, liuottimista ym?

      • S.L.
        artemix kirjoitti:

        Mulla on sellainen mutu, että hän laiminlöi aika rankasti kaikki perinteiset opit myös tekniikassa ja käytti värejä siinäkin suhteessa luovasti. Tietääkseni hän saattoi käyttää samassa maalauksessa munatemperaa, öljyä ja akryyliä ja pohjustuksetkin olivat usein kai niin tai näin. Näin muistan jostain lukeneeni, mutta kuten sanoin että on mutu.

        Tiettävästi Reidar käytti joskus öljyvärejä ja akryylivärejä kerroksittain ja jopa sekoitti niitä kuvatessaan esimerkiksi kiven pintoja sekä sammaletta. Hän tiesi kuitenkin kuinka ne tuli tehdä jotta haluttu "vetäytyminen" noissa väreissä tapahtuisi. Hän oli myös tarkka missä vaiheessa työn vernissaaminen tulisi tehdä jotta värit kiinnittyisivät.

        Mahdolliset värien irtoamiset käsittääkseni johtuvat varastojen puutteelisuudesta missä teoksia on kaiken kaikkiaan jouduttu säilyttämään. Tietäen teosten ympärillä käytyjen jopa riitojenkin vuoksi tuon helposti ymmärtää. Taiteilijan kuoltua niin moni tahtoisi olla hänen entinen "sydänystävänsä".

      • S.L.
        Arvaapa kuka kirjoitti:

        ##Tämä on tosiaan siistiytynyt nyttemmin koska se pahin häirikkö on täältä ilmeisesti lopullisesti bannattu.##

        Jos tarkoitat palstan lahjakkainta taiteilijaa, niin ei häntä täältä bannattu ole, koska hän ei ole tehnyt mitään palstan sääntöjen vastaista, vaikka niin monet häntä jahtaavat ovat syyllistyneet jopa laittomuuksiin jahdatessaan häntä kateudesta

        ##Mielestäsni se on aivan oikein jos jäsen yrittää käyttää idioottimaisesti tätä forumia koston välikappaleena.##

        No selvisihän se kirjoituksen motiivikin, olet siis yksi näistä joilta hän on oikeutta hakenut ja pidät omien oikeuksiensa hakemista jonkinlaisena kostona. Olet siis yksi niistä naurettavuuksista jotka syyllistyvät toisen taiteilijan perusoikeuksien polkemiseen ja kun hän hakee julkisesti itselleen vain ja ainoastaan lakisääteisiä oikeuksiaan, niin sen sijaan että palauttaisit lakisääteiset oikeudet, alatkin syyttämään toista kostosta. Vieläpä pelkurimaisesti nimimerkin takana.

        ##Saattaahan olla että ylläpito pitää nuo muutkin häiriköt täältä loitolla.##

        Joo kaikki joilla on erilainen mielipide kuin sinulla, silloin vasta palstasta tuleekin oikein maamme demokratian mukainen yhden ainoan oikean ja sallitun mielipiteen. Pitäisikö sinulle itsellesi antaa oikein oikeus päättää kuka saa osallistua ja millä ehdoilla ja minkälaisilla mielipiteillä??? Hei muuten mitäs jos muuttaisit nimimerkkisikin vaikkapa "palstan kuninkaaksi", sopisi jotankin noihin sinun kateellisiin houreihisi.

        "No selvisihän se kirjoituksen motiivikin, olet siis yksi näistä joilta hän on oikeutta hakenut ja pidät omien oikeuksiensa hakemista jonkinlaisena kostona."

        Eikö sinun kalloon jo mahdu että en millään muotoa kuulu noihin jahtaamiisi taiteilijoihin. Toinen asia jota ihmettelen että yleensä oikeuksia penätään käräjäoikeudessa ja muissa vastaavissa. Pitääkö nyt ymmärtää asia niin että näytöt siitä että sinun oikeuksiasi on poljettu tai jopa varastettu, ovat kannaltasi puutteelliset tai niitä ei ole lainkaan?
        Sinunkin pitäisi asia ymmärtää että niin kauan kun on "syytä epäillä", osalliset ovat syyttömiä kunnes esität faktat pöydälle ja tuomari asian vahvistaa.
        Luulisi sinulla olevan edes nuo perusasiat selvillä.

      • Celsius
        S.L. kirjoitti:

        "No selvisihän se kirjoituksen motiivikin, olet siis yksi näistä joilta hän on oikeutta hakenut ja pidät omien oikeuksiensa hakemista jonkinlaisena kostona."

        Eikö sinun kalloon jo mahdu että en millään muotoa kuulu noihin jahtaamiisi taiteilijoihin. Toinen asia jota ihmettelen että yleensä oikeuksia penätään käräjäoikeudessa ja muissa vastaavissa. Pitääkö nyt ymmärtää asia niin että näytöt siitä että sinun oikeuksiasi on poljettu tai jopa varastettu, ovat kannaltasi puutteelliset tai niitä ei ole lainkaan?
        Sinunkin pitäisi asia ymmärtää että niin kauan kun on "syytä epäillä", osalliset ovat syyttömiä kunnes esität faktat pöydälle ja tuomari asian vahvistaa.
        Luulisi sinulla olevan edes nuo perusasiat selvillä.

        ##Eikö sinun kalloon jo mahdu että en millään muotoa kuulu noihin jahtaamiisi taiteilijoihin.##

        Et tietenkään kuulu, koska minä en jahtaa ketään toista taiteilijaa. Mutta sen sijaan kuulut minua jahtaaviin "taiteilijoihin", sen näkee seuraamalla niin tätä kuin joitakin muitakin viestiketjuja.

        ##Toinen asia jota ihmettelen että yleensä oikeuksia penätään käräjäoikeudessa ja muissa vastaavissa.##

        Ja niitäkö ei saisi hakea julkisesti??? Tätä taiteilijaa joka omia lakisääteisiä oikeuksiaan hakenut julkisesti, on uhattu jopa leivättömällä pöydällä. Tämä huipputaiteilija kuitenkin ihmettelee, missä ne haasteet ja kuulustelut viipyvät? Vai kävikö niin ettei hän olekaan mihinkään laittomaan syyllistynyt?

        Tämä taiteilija ihmettelee myös sinun kirjoituksesi motiivia, jos kerran et ole osallinen tämän taiteilijan oikeuksien polkemiseen, eikä tämän taiteilijan oikeuksiensa hakeminen julkisesti ole laitonta, niin mikä on motiivi kirjoituksellesi? Sinäkö ihan ulkopuolisena ilman mitään vaikutteita syyttelet taiteilijaa joka on hakenut laillisesti oikeuksiaan julkisesti, niiltä jotka niitä ovat polkeneet.

        En usko sanaakaan jutuistasi, ainoa motiivi kirjoituksellesi on henkilökohtainen kauna tätä omia oikeuksiaan hakenutta taiteilijaa vastaan, tulkoon kauna sitten siitä että olet yksi hänen oikeuksiaan polkeneista, tai sitten kauna johtuu aivan muista syistä. Mutta kirjoituksesi on ilmiselvä hyökkäys tätä taiteilijaa kohtaan, vieläpä ketjussa jossa tätä taiteilijaa ei käsitellä millään tavalla.

      • Celsius
        S.L. kirjoitti:

        "No selvisihän se kirjoituksen motiivikin, olet siis yksi näistä joilta hän on oikeutta hakenut ja pidät omien oikeuksiensa hakemista jonkinlaisena kostona."

        Eikö sinun kalloon jo mahdu että en millään muotoa kuulu noihin jahtaamiisi taiteilijoihin. Toinen asia jota ihmettelen että yleensä oikeuksia penätään käräjäoikeudessa ja muissa vastaavissa. Pitääkö nyt ymmärtää asia niin että näytöt siitä että sinun oikeuksiasi on poljettu tai jopa varastettu, ovat kannaltasi puutteelliset tai niitä ei ole lainkaan?
        Sinunkin pitäisi asia ymmärtää että niin kauan kun on "syytä epäillä", osalliset ovat syyttömiä kunnes esität faktat pöydälle ja tuomari asian vahvistaa.
        Luulisi sinulla olevan edes nuo perusasiat selvillä.

        Kun sinä nimimerkki S.L väität ettei tällaisia laittomia kokouksia ja perusoikeuksien polkemista ole tapahtunut, niin miksi ihmeessä et tee väitteitäsi omalla nimelläsi ja ota vastuuta väitteistäsi? Eikö rohkeus vieläkään riitä muuhun kuin selkäänpuukottamiseen ja nurkan takaa kivittämiseen? Katsotko sinä itse omaavasi taiteilijan työhön määriteltävän rohkeuden, vai tiedätkö itsekin olevasi vain lahjaton raukkis joka jahtaa raukkamaisesti tietämäänsä huipputaiteilijaa kateellisena?

        Eivätkö laittomat kokoukset ja vuosikausia kestänyt perättömien väitteiden levittäminen tuottanutkaan haluttua tulosta? Taitaa olla kova paikka kun huomaakin toisen taiteilijan huippulahjakkuuden ja samalla huomaa oman lahjattomuutensa, vielä kun tietää ettei millään harjoittelulla tai opetuksella pysty ikinä samaan?

      • juu on
        Celsius kirjoitti:

        Kun sinä nimimerkki S.L väität ettei tällaisia laittomia kokouksia ja perusoikeuksien polkemista ole tapahtunut, niin miksi ihmeessä et tee väitteitäsi omalla nimelläsi ja ota vastuuta väitteistäsi? Eikö rohkeus vieläkään riitä muuhun kuin selkäänpuukottamiseen ja nurkan takaa kivittämiseen? Katsotko sinä itse omaavasi taiteilijan työhön määriteltävän rohkeuden, vai tiedätkö itsekin olevasi vain lahjaton raukkis joka jahtaa raukkamaisesti tietämäänsä huipputaiteilijaa kateellisena?

        Eivätkö laittomat kokoukset ja vuosikausia kestänyt perättömien väitteiden levittäminen tuottanutkaan haluttua tulosta? Taitaa olla kova paikka kun huomaakin toisen taiteilijan huippulahjakkuuden ja samalla huomaa oman lahjattomuutensa, vielä kun tietää ettei millään harjoittelulla tai opetuksella pysty ikinä samaan?

        "Taitaa olla kova paikka kun huomaakin toisen taiteilijan huippulahjakkuuden ja samalla huomaa oman lahjattomuutensa, vielä kun tietää ettei millään harjoittelulla tai opetuksella pysty ikinä samaan? "

        :))))

        (pitäsköhän tänne perustaa erikseen joku lasten palsta...)

      • "Eppuli"
        juu on kirjoitti:

        "Taitaa olla kova paikka kun huomaakin toisen taiteilijan huippulahjakkuuden ja samalla huomaa oman lahjattomuutensa, vielä kun tietää ettei millään harjoittelulla tai opetuksella pysty ikinä samaan? "

        :))))

        (pitäsköhän tänne perustaa erikseen joku lasten palsta...)

        Niinpä, ja kaiken kukkuraksi vielä "huippulahjakkaiden palsta" ettei tulisi niin kovin suurta kiusausta osallistua meidän "kuolevaisten" keskusteluihin.

        Totta puhuen, oletteko koskaan ollut kurssilla tai koulussa joissa mielellään perustetaan ryhmiä jotka työskentelevät yhdessä? Sehän on joskus tavattoman antoisaa ryhmään osallistuville.
        Itse olin yhdessä sellaisessa koulussa. Tuon koulun oppilaiden joukossa oli yksi joka kertakaikkiaan todella jyrkästi suhtautui kielteisesti ryhmätyöskentelyyn, koska hän oli olevinaan muita kehittyneempi ja lahjakkaampi ja varjeli kautta kiven ja kannon että niitä hänen omia menetelmiään ei sovi näyttää omille "kilpailijoille" ryhmätyöskentelyssä. Hän todella piti koulutovereitaan KILPAILIJOINA voitteko kuvitella?
        Nooh, oikeasti ne hänen taitonsa osoittautuivatkin täysin puutteelliseksi.
        Esimerkiksi, hän ei kyennyt tekemään mitään ilman minkäänlaista mallia. Kun opettajat kehoittivat käyttämään esimerkiksi omaa luovuuttaan ja antoivat hieman vihiä mitä olisi tarkoitus painottaa niin tämä oppilas teki ihan omiaan ja omalla tavallaan.
        Koulun tarkoitushan on että siinä noudatetaan hyväksi havaittua ja yleisesti hyväksyttyä koulutussuunnitelmaa ja oppilaan tehtävä myöhemmin on käyttää sitä omaa luovuuttaan sitten tuon oppijakson jälkeen niin paljon kuin huvittaa.

        Tuosta koulusta on nyt muutama vuosi. On ilo huomata että noin 90% noista kouluaikaisista koulukavereista menestyvät hyvin taiteessa. Tämän tästä aina joku heistä esiintyy jossakin mediassa positiivisessa mielessä ja osa jopa suuresti haluttuna taiteilijana. Eikä tarvii kun "Googlettaa" eri hakukoneilla heidän nimiään niin hakutuloksia todella löytyy useampia sivuja ja se minut tekee iloiseksi.
        Sen sijaan tämä "yksinäinen susi" pysyy täysin piilossa ja hänen omien sanojensa mukaan hänenkin aikansa tulee aikanaan.
        Jos taiteilijalla ei ole minkäänlaisia yhteistyökykyjä kenenkään kanssa niin se "suuri tuleminen" jää haaveeksi ikuisesti.

        En tahdo osoittaa ketään täällä sormellani, esitin vain yhden esimerkin omista koulukokemuksistani kun olen lueskellut täällä näitä mielenkiintoisia keskusteluja.
        Huomaan että en olekkaan ainoa jolla on ollut samanlaisia kokemuksia.
        Toivoisin että kyseisen "vuosikurssin" oppilaat ottaisivat tähän viestiin kantaa jos tunnistavat "tapauksen". Näin voisimme vaikkapa "rekisteröityä" jälleen samaksi ryhmäksi ja vaikkapa keskustelemaan henkilökohtaisella tasolla. Minulla kiinnostaisi kovasti!

      • Arvaa kuka
        "Eppuli" kirjoitti:

        Niinpä, ja kaiken kukkuraksi vielä "huippulahjakkaiden palsta" ettei tulisi niin kovin suurta kiusausta osallistua meidän "kuolevaisten" keskusteluihin.

        Totta puhuen, oletteko koskaan ollut kurssilla tai koulussa joissa mielellään perustetaan ryhmiä jotka työskentelevät yhdessä? Sehän on joskus tavattoman antoisaa ryhmään osallistuville.
        Itse olin yhdessä sellaisessa koulussa. Tuon koulun oppilaiden joukossa oli yksi joka kertakaikkiaan todella jyrkästi suhtautui kielteisesti ryhmätyöskentelyyn, koska hän oli olevinaan muita kehittyneempi ja lahjakkaampi ja varjeli kautta kiven ja kannon että niitä hänen omia menetelmiään ei sovi näyttää omille "kilpailijoille" ryhmätyöskentelyssä. Hän todella piti koulutovereitaan KILPAILIJOINA voitteko kuvitella?
        Nooh, oikeasti ne hänen taitonsa osoittautuivatkin täysin puutteelliseksi.
        Esimerkiksi, hän ei kyennyt tekemään mitään ilman minkäänlaista mallia. Kun opettajat kehoittivat käyttämään esimerkiksi omaa luovuuttaan ja antoivat hieman vihiä mitä olisi tarkoitus painottaa niin tämä oppilas teki ihan omiaan ja omalla tavallaan.
        Koulun tarkoitushan on että siinä noudatetaan hyväksi havaittua ja yleisesti hyväksyttyä koulutussuunnitelmaa ja oppilaan tehtävä myöhemmin on käyttää sitä omaa luovuuttaan sitten tuon oppijakson jälkeen niin paljon kuin huvittaa.

        Tuosta koulusta on nyt muutama vuosi. On ilo huomata että noin 90% noista kouluaikaisista koulukavereista menestyvät hyvin taiteessa. Tämän tästä aina joku heistä esiintyy jossakin mediassa positiivisessa mielessä ja osa jopa suuresti haluttuna taiteilijana. Eikä tarvii kun "Googlettaa" eri hakukoneilla heidän nimiään niin hakutuloksia todella löytyy useampia sivuja ja se minut tekee iloiseksi.
        Sen sijaan tämä "yksinäinen susi" pysyy täysin piilossa ja hänen omien sanojensa mukaan hänenkin aikansa tulee aikanaan.
        Jos taiteilijalla ei ole minkäänlaisia yhteistyökykyjä kenenkään kanssa niin se "suuri tuleminen" jää haaveeksi ikuisesti.

        En tahdo osoittaa ketään täällä sormellani, esitin vain yhden esimerkin omista koulukokemuksistani kun olen lueskellut täällä näitä mielenkiintoisia keskusteluja.
        Huomaan että en olekkaan ainoa jolla on ollut samanlaisia kokemuksia.
        Toivoisin että kyseisen "vuosikurssin" oppilaat ottaisivat tähän viestiin kantaa jos tunnistavat "tapauksen". Näin voisimme vaikkapa "rekisteröityä" jälleen samaksi ryhmäksi ja vaikkapa keskustelemaan henkilökohtaisella tasolla. Minulla kiinnostaisi kovasti!

        Koska viestiisi on lainattu osa kirjoitustani, niin se on minulle tarkoitettu ja vastaankin lyhyesti.

        ##En tahdo osoittaa ketään täällä sormellani, esitin vain yhden esimerkin omista koulukokemuksistani kun olen lueskellut täällä näitä mielenkiintoisia keskusteluja.
        Huomaan että en olekkaan ainoa jolla on ollut samanlaisia kokemuksia.
        Toivoisin että kyseisen "vuosikurssin" oppilaat ottaisivat tähän viestiin kantaa jos tunnistavat "tapauksen". Näin voisimme vaikkapa "rekisteröityä" jälleen samaksi ryhmäksi ja vaikkapa keskustelemaan henkilökohtaisella tasolla. Minulla kiinnostaisi kovasti!##

        En jaksa paneutua vastaamaan sinulle koko viestiisi. Totean vain että kateellinen ja katkera viestisi on tehty vain ja ainoastaan minun kaikkien palstalla tietävän taiteilijan mustamaalaamiseksi. Tätä ajojahtiasi olet jatkanut pitkään ja nyt sitten haluat kerätä uudelleen porukan minua vastaan. Kiitän viestistäsi ja laitan sen talteen, niinkuin olen laittanut joitakin aiempia viestejäsikin.

        Mitä muuten luulet, jos tulen joskus sinulle hankalassa tilanteessa kysymään julkisesti kirjoitustesi ja ajojahtisi tarkoitusta. Kiistätkö silloin kirjoittaneesi viestit???

      • Soviet union
        juu on kirjoitti:

        "Taitaa olla kova paikka kun huomaakin toisen taiteilijan huippulahjakkuuden ja samalla huomaa oman lahjattomuutensa, vielä kun tietää ettei millään harjoittelulla tai opetuksella pysty ikinä samaan? "

        :))))

        (pitäsköhän tänne perustaa erikseen joku lasten palsta...)

        ##(pitäsköhän tänne perustaa erikseen joku lasten palsta...)##

        ...tämä sitten täytä vaatimuksiasi?

      • "Eppuli"
        Arvaa kuka kirjoitti:

        Koska viestiisi on lainattu osa kirjoitustani, niin se on minulle tarkoitettu ja vastaankin lyhyesti.

        ##En tahdo osoittaa ketään täällä sormellani, esitin vain yhden esimerkin omista koulukokemuksistani kun olen lueskellut täällä näitä mielenkiintoisia keskusteluja.
        Huomaan että en olekkaan ainoa jolla on ollut samanlaisia kokemuksia.
        Toivoisin että kyseisen "vuosikurssin" oppilaat ottaisivat tähän viestiin kantaa jos tunnistavat "tapauksen". Näin voisimme vaikkapa "rekisteröityä" jälleen samaksi ryhmäksi ja vaikkapa keskustelemaan henkilökohtaisella tasolla. Minulla kiinnostaisi kovasti!##

        En jaksa paneutua vastaamaan sinulle koko viestiisi. Totean vain että kateellinen ja katkera viestisi on tehty vain ja ainoastaan minun kaikkien palstalla tietävän taiteilijan mustamaalaamiseksi. Tätä ajojahtiasi olet jatkanut pitkään ja nyt sitten haluat kerätä uudelleen porukan minua vastaan. Kiitän viestistäsi ja laitan sen talteen, niinkuin olen laittanut joitakin aiempia viestejäsikin.

        Mitä muuten luulet, jos tulen joskus sinulle hankalassa tilanteessa kysymään julkisesti kirjoitustesi ja ajojahtisi tarkoitusta. Kiistätkö silloin kirjoittaneesi viestit???

        Dig har jag inte pekat på ens med min lillfinger. Förlåt om du fattade svaret angå dig! Eller var det inte så på riktigt?
        Minä en ole tiettävästi osoittanut aikaisemmassa viestissäni juuri sinua sormellani. Mutta vastaan niinkuin ystävämme Paavo Väyrynen aikanaan: "Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä asian johdosta"
        Koska olet niin hanakka imuroimaan tuonkin jutun itseäsi koskevaksi "ihan ittte" niin siihen en ota kantaa.
        Sun kannattaisi ihan todella miettiä mihin viesteihin sinun kannattaisi ottaa kantaa ja vielä niin että sinut tunnistettaisiin!
        Jotkut ihmiset ihan itse omalla toiminnallaan upottavat itsensä suohon ihan tietämättään. Enkä tässäkään viittaa sinuun millään muotoa.

        Tässä väistämättä tulee mieleeni "hauskoissa kotivideoissa" ollut otos jäppisestä joka oli unessa...eli ei ollut tässä maailmassa ja jolle laitettiin tummaa mönjää käteen. Hän itse teki itsestään "neekerin" kun joku vain hiukan viitsi kutitella höyhenellä.

        Yritä nyt hyvä ihminen päästä tuollaisesta vainoharhaisuudesta irti! Vai oletko tosiaan itse ollut ihan oikeasti tuollainen oppilas? Minä en ole väittänyt niin. Enhän edes tiedä missä koulussa olet ollut. Vai tiedänkö?

      • Täyttää kyllä
        Soviet union kirjoitti:

        ##(pitäsköhän tänne perustaa erikseen joku lasten palsta...)##

        ...tämä sitten täytä vaatimuksiasi?

        ...mutta ajattelin, että jos kaltaisesi kakarat menisivät omalle hiekkalaatikolle kinaamaan, niin tämä palsta jäisi kuvataiteesta kiinnostuneille. Itse olen ainakin lopen kyllästynyt, kun käännät lähes kaikki keskustelut tavalla tai toisella sinun selkäänpuukottamiseksi tai poljettujen oikeuksien itkuvirreksi. Luepa huvikesi uudestaan, miten tämäkin kitinä taas alkoi:

        nim. SL kirjoitti: "Tämä on tosiaan siistiytynyt nyttemmin koska se pahin häirikkö on täältä ilmeisesti lopullisesti bannattu. Mielestäsni se on aivan oikein jos jäsen yrittää käyttää idioottimaisesti tätä forumia koston välikappaleena. Saattaahan olla että ylläpito pitää nuo muutkin häiriköt täältä loitolla. Ainakin minä olen tyytyväinen."

        Sinä tartuit tuohon kuin kärpänen kärpäspaperiin ja samalla huomaamattasi itse myönsit olevasi häirikkö.

        (Ja ennen kuin kirjoitat taas kilometrin mittaiset itkuvirren ja valitat minun(kin ) anonyymiydestä, niin kerron etukäteen etten aio jatkaa tätä keskustelua ainakaan tämän otsakkeen alla. Jos haluat käydä asiasta keskustelua, aloitapa sille oma ketju.)

        Koitahan kestää itseäsi.

      • -----------
        "Eppuli" kirjoitti:

        Dig har jag inte pekat på ens med min lillfinger. Förlåt om du fattade svaret angå dig! Eller var det inte så på riktigt?
        Minä en ole tiettävästi osoittanut aikaisemmassa viestissäni juuri sinua sormellani. Mutta vastaan niinkuin ystävämme Paavo Väyrynen aikanaan: "Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä asian johdosta"
        Koska olet niin hanakka imuroimaan tuonkin jutun itseäsi koskevaksi "ihan ittte" niin siihen en ota kantaa.
        Sun kannattaisi ihan todella miettiä mihin viesteihin sinun kannattaisi ottaa kantaa ja vielä niin että sinut tunnistettaisiin!
        Jotkut ihmiset ihan itse omalla toiminnallaan upottavat itsensä suohon ihan tietämättään. Enkä tässäkään viittaa sinuun millään muotoa.

        Tässä väistämättä tulee mieleeni "hauskoissa kotivideoissa" ollut otos jäppisestä joka oli unessa...eli ei ollut tässä maailmassa ja jolle laitettiin tummaa mönjää käteen. Hän itse teki itsestään "neekerin" kun joku vain hiukan viitsi kutitella höyhenellä.

        Yritä nyt hyvä ihminen päästä tuollaisesta vainoharhaisuudesta irti! Vai oletko tosiaan itse ollut ihan oikeasti tuollainen oppilas? Minä en ole väittänyt niin. Enhän edes tiedä missä koulussa olet ollut. Vai tiedänkö?

        #Minä en ole tiettävästi osoittanut aikaisemmassa viestissäni juuri sinua sormellani.#

        Et vai, ja silti lainaat minun kirjoituksiani omiin kirjoituksiisi?

        #Koska olet niin hanakka imuroimaan tuonkin jutun itseäsi koskevaksi "ihan ittte" niin siihen en ota kantaa.#

        Lainaat kirjoitustani oman kirjoituksesi alussa, joten tosiasiassa juttusi koskee minua, vaikka väität muuta. Koska tämä on sinun tyylisi mustamaalata minua. Jokainen viestiesi lukija ymmärtää hyvin helposti mistä on kyse.

        #Jotkut ihmiset ihan itse omalla toiminnallaan upottavat itsensä suohon ihan tietämättään. Enkä tässäkään viittaa sinuun millään muotoa.#

        Ja jotkut toiset ihmiset yrittävät kateuttaan nimimerkkien suojassa upottaa itseään lahjakkaampia taiteilijoita, niin kuin sinä juuri nyt. Ainoa keino mitä kaltaisesi lahjattomuus voi tehdä, kun ei niillä omilla teoksilla saa julkisuutta eivätkä ne ketään kiinnosta, niin ainoa keino on nimimerkin suojassa mollata sellaista taiteilijaa kenen teokset ovat herättäneet suurta huomiota.

        #Yritä nyt hyvä ihminen päästä tuollaisesta vainoharhaisuudesta irti! Vai oletko tosiaan itse ollut ihan oikeasti tuollainen oppilas? Minä en ole väittänyt niin. Enhän edes tiedä missä koulussa olet ollut. Vai tiedänkö?#

        Yrittäisit itse päästä irti tuosta kateudestasi, katkeruudestasi, lahjattomuudestasi ja pelkuruudestasi. Ne ovat ominaisuuksia jotka kalvavat sinua sisältä, niin ettet saa rauhaa. Lahjattomuutesi ja kateutesi yhtä taiteilijaa kohtaan, on aivan selkeästi aiheuttanut sinulle henkisen alemmuuskompleksin ja jonkinlaisen trauman.

      • -------------
        Täyttää kyllä kirjoitti:

        ...mutta ajattelin, että jos kaltaisesi kakarat menisivät omalle hiekkalaatikolle kinaamaan, niin tämä palsta jäisi kuvataiteesta kiinnostuneille. Itse olen ainakin lopen kyllästynyt, kun käännät lähes kaikki keskustelut tavalla tai toisella sinun selkäänpuukottamiseksi tai poljettujen oikeuksien itkuvirreksi. Luepa huvikesi uudestaan, miten tämäkin kitinä taas alkoi:

        nim. SL kirjoitti: "Tämä on tosiaan siistiytynyt nyttemmin koska se pahin häirikkö on täältä ilmeisesti lopullisesti bannattu. Mielestäsni se on aivan oikein jos jäsen yrittää käyttää idioottimaisesti tätä forumia koston välikappaleena. Saattaahan olla että ylläpito pitää nuo muutkin häiriköt täältä loitolla. Ainakin minä olen tyytyväinen."

        Sinä tartuit tuohon kuin kärpänen kärpäspaperiin ja samalla huomaamattasi itse myönsit olevasi häirikkö.

        (Ja ennen kuin kirjoitat taas kilometrin mittaiset itkuvirren ja valitat minun(kin ) anonyymiydestä, niin kerron etukäteen etten aio jatkaa tätä keskustelua ainakaan tämän otsakkeen alla. Jos haluat käydä asiasta keskustelua, aloitapa sille oma ketju.)

        Koitahan kestää itseäsi.

        ##Luepa huvikesi uudestaan, miten tämäkin kitinä taas alkoi:##

        No luetaanpa uudestaan.

        ##nim. SL kirjoitti: Tämä on tosiaan siistiytynyt nyttemmin koska se pahin häirikkö on täältä ilmeisesti lopullisesti bannattu.##

        Ja minä vastasin: Jos tarkoitat palstan lahjakkainta taiteilijaa, niin ei häntä täältä bannattu ole, koska hän ei ole tehnyt mitään palstan sääntöjen vastaista, vaikka niin monet häntä jahtaavat ovat syyllistyneet jopa laittomuuksiin jahdatessaan häntä kateudesta.

        ##Nimim. S.L.: Mielestäsni se on aivan oikein jos jäsen yrittää käyttää idioottimaisesti tätä forumia koston välikappaleena.##

        Ja minä vastasin: No selvisihän se kirjoituksen motiivikin, olet siis yksi näistä joilta hän on oikeutta hakenut ja pidät omien oikeuksiensa hakemista jonkinlaisena kostona. Olet siis yksi niistä naurettavuuksista jotka syyllistyvät toisen taiteilijan perusoikeuksien polkemiseen ja kun hän hakee julkisesti itselleen vain ja ainoastaan lakisääteisiä oikeuksiaan, niin sen sijaan että palauttaisit lakisääteiset oikeudet, alatkin syyttämään toista kostosta. Vieläpä pelkurimaisesti nimimerkin takana.

        Nimim S.L.: ##Saattaahan olla että ylläpito pitää nuo muutkin häiriköt täältä loitolla.##

        Ja minä vastasin: Joo kaikki joilla on erilainen mielipide kuin sinulla, silloin vasta palstasta tuleekin oikein maamme demokratian mukainen yhden ainoan oikean ja sallitun mielipiteen. Pitäisikö sinulle itsellesi antaa oikein oikeus päättää kuka saa osallistua ja millä ehdoilla ja minkälaisilla mielipiteillä??? Hei muuten mitäs jos muuttaisit nimimerkkisikin vaikkapa "palstan kuninkaaksi", sopisi jotankin noihin sinun kateellisiin houreihisi.

        No nyt on luettu uudelleen ja on täysin selvää että nimimerkki S.L. tarkoitti minua, sen asiassa todistaa se että jotkut muutkin palstan vakiokävijät puuttuivat nimimerkki S.L:n viestiin. Palstaa pidempään seuranneet vakiokirjoittajat jotka kirjoittavat rekisteröidyllä nimimerkeillä huomasivat heti mistä on jälleen kerran kyse ja puuttuivat siihen. Teille tätä taiteilijaa jahtaaville kateellisille tuli hätä ja jonnekinhan se piti laskea. Siksi nämä epätoivoiset yritykset taas mustamaalata kateelisena yhtä palstalla nimeltä tiedettyä taiteilijaa peitellysti, alkoivat näköjään niinkuin nimimerkki S.L. toivoikin. Nimimerkki S.L:hän pyysi peitellysti muitakin tämän taiteilijan oikeuksia polkeneita ryhtymään hänen kanssaan aloittamaan tämän taiteilijan jahtaaminen uudelleen ja oikein urakalla. Olet ensimmäinen syöttiin tarttunut, eli helpoin narrattava kala. Samaa lahjatonta harmaata massaa kuin nimimerkki S.L:kin.

      • JAPEI
        ------------- kirjoitti:

        ##Luepa huvikesi uudestaan, miten tämäkin kitinä taas alkoi:##

        No luetaanpa uudestaan.

        ##nim. SL kirjoitti: Tämä on tosiaan siistiytynyt nyttemmin koska se pahin häirikkö on täältä ilmeisesti lopullisesti bannattu.##

        Ja minä vastasin: Jos tarkoitat palstan lahjakkainta taiteilijaa, niin ei häntä täältä bannattu ole, koska hän ei ole tehnyt mitään palstan sääntöjen vastaista, vaikka niin monet häntä jahtaavat ovat syyllistyneet jopa laittomuuksiin jahdatessaan häntä kateudesta.

        ##Nimim. S.L.: Mielestäsni se on aivan oikein jos jäsen yrittää käyttää idioottimaisesti tätä forumia koston välikappaleena.##

        Ja minä vastasin: No selvisihän se kirjoituksen motiivikin, olet siis yksi näistä joilta hän on oikeutta hakenut ja pidät omien oikeuksiensa hakemista jonkinlaisena kostona. Olet siis yksi niistä naurettavuuksista jotka syyllistyvät toisen taiteilijan perusoikeuksien polkemiseen ja kun hän hakee julkisesti itselleen vain ja ainoastaan lakisääteisiä oikeuksiaan, niin sen sijaan että palauttaisit lakisääteiset oikeudet, alatkin syyttämään toista kostosta. Vieläpä pelkurimaisesti nimimerkin takana.

        Nimim S.L.: ##Saattaahan olla että ylläpito pitää nuo muutkin häiriköt täältä loitolla.##

        Ja minä vastasin: Joo kaikki joilla on erilainen mielipide kuin sinulla, silloin vasta palstasta tuleekin oikein maamme demokratian mukainen yhden ainoan oikean ja sallitun mielipiteen. Pitäisikö sinulle itsellesi antaa oikein oikeus päättää kuka saa osallistua ja millä ehdoilla ja minkälaisilla mielipiteillä??? Hei muuten mitäs jos muuttaisit nimimerkkisikin vaikkapa "palstan kuninkaaksi", sopisi jotankin noihin sinun kateellisiin houreihisi.

        No nyt on luettu uudelleen ja on täysin selvää että nimimerkki S.L. tarkoitti minua, sen asiassa todistaa se että jotkut muutkin palstan vakiokävijät puuttuivat nimimerkki S.L:n viestiin. Palstaa pidempään seuranneet vakiokirjoittajat jotka kirjoittavat rekisteröidyllä nimimerkeillä huomasivat heti mistä on jälleen kerran kyse ja puuttuivat siihen. Teille tätä taiteilijaa jahtaaville kateellisille tuli hätä ja jonnekinhan se piti laskea. Siksi nämä epätoivoiset yritykset taas mustamaalata kateelisena yhtä palstalla nimeltä tiedettyä taiteilijaa peitellysti, alkoivat näköjään niinkuin nimimerkki S.L. toivoikin. Nimimerkki S.L:hän pyysi peitellysti muitakin tämän taiteilijan oikeuksia polkeneita ryhtymään hänen kanssaan aloittamaan tämän taiteilijan jahtaaminen uudelleen ja oikein urakalla. Olet ensimmäinen syöttiin tarttunut, eli helpoin narrattava kala. Samaa lahjatonta harmaata massaa kuin nimimerkki S.L:kin.

        "Samaa lahjatonta harmaata massaa kuin nimimerkki S.L:kin."
        Kertoo oikea "kertamaalauksen kuningas" ja Aukean taiteilijoiden lellikki. Siellä kommentoidaan töitäsi oikein urakalla....vai muistinko taiteilijan väärin?
        Sinä kuulut siihen vielä suurempaan massaan mikä luulee itsestään liikoja. Tai ethän sinä enää itse luule, vaan tiedät että nolla mikä nolla. Ei nimesi juhli hakukoneissa, se on se todellinen mittari ja lopullinen totuus. Sitä sinä et tee valkoiseksi.

      • --------------
        JAPEI kirjoitti:

        "Samaa lahjatonta harmaata massaa kuin nimimerkki S.L:kin."
        Kertoo oikea "kertamaalauksen kuningas" ja Aukean taiteilijoiden lellikki. Siellä kommentoidaan töitäsi oikein urakalla....vai muistinko taiteilijan väärin?
        Sinä kuulut siihen vielä suurempaan massaan mikä luulee itsestään liikoja. Tai ethän sinä enää itse luule, vaan tiedät että nolla mikä nolla. Ei nimesi juhli hakukoneissa, se on se todellinen mittari ja lopullinen totuus. Sitä sinä et tee valkoiseksi.

        ##"Samaa lahjatonta harmaata massaa kuin nimimerkki S.L:kin."
        Kertoo oikea "kertamaalauksen kuningas" ja Aukean taiteilijoiden lellikki. Siellä kommentoidaan töitäsi oikein urakalla....vai muistinko taiteilijan väärin?##

        Vaikeata sanoa muistitko taiteilijan väärin, mutta haukkumalla nimimerkin suojassa toisen taiteilijan työtä, teet itsestäsi vain kateellisen pellen. Esittelemällä rohkeasti omat niin paljon paremmat teoksesi, antaisit painoarvoa jutuillesi. Mutta me molemmathan tiedämme ettö teoksesi herättäisivät vain hilpeyttä lahjattomuutesi vuoksi, siksipä et niitä esittelekään. Näin puheesi jää vain rakkikoiran asteelle, itseään parempien haukkumiseksi.


        ##Sinä kuulut siihen vielä suurempaan massaan mikä luulee itsestään liikoja. Tai ethän sinä enää itse luule, vaan tiedät että nolla mikä nolla. Ei nimesi juhli hakukoneissa, se on se todellinen mittari ja lopullinen totuus. Sitä sinä et tee valkoiseksi.##

        Lyön vetoa että hakkaan sinut hakukoneiden osumilla kirkkaasti, useilla kymmenillä sivuilla, samoin käy myös kaikkien kavereittesi suhteen. Mutta ei muuta kuin nimiä peliin, niin katsotaan kuka meistä voittaa. Tosin me molemmathan tiedämme sinun uskalluksesi loppuvan tähän, sinulla ei kertakaikkiaan ole rohkeutta mainita nimeltä yhtä ainutta taiteilijaa joka pärjäisi esimerkiksi minulle googlen osumissa, eikä varsinkaan omaa nimeäsi sinulla ole rohkeutta kertoa, niin että me kaksi pääsisimme vertaamaan osumia keskenämme.

        Puheesi ovat vain samaa sontaa mitä suollat peräaukostasikin, koska sinusta raukkiksesta ei kertakaikkiaan ole muuhun.

    • veldes

      olen aina tykännyt noista Reidarin töistä ja etenkin kiehtoo hänen tekniikkansa, vaikkei se olekaan ollut ihan oikeaoppista kun väri kuulemma irtoaa kankaasta. Lapin eksotiikkaa pystyy tuskin kukaan luomaan niin omaperäisellä tavalla. Säreistöniemi ja Palsa molemmat Kittilänpoikia mikähän siellä pohjoisessa miehiin oikein vaikuttaa?

      • Koulutettu

        tekniikka jos sitä sellaiseksi voi sanoa kun sitä ei ole. Ne paksut värit joita käytti ja käytän minäkin vaatii omat pohjustuksensa ei se muutoin onnistu tai sitten täytyy käyttää sidonta-aineita päällä ja silloin siitä tulee puuroa, pöperöä mitä hänelle näytti käyneen välillä. Luulen kuitenkin, että ne hänen maalin irtoilunsa oli pikemminkin johtuneet rajusta tekniikasta jossa maaluksen kielekkeet tulivat ulos kankaasta ja olivat siten kuljetuksissa särkyviä. Joku väitti joskus että hän olisi käyttänyt sellaista puista voi laastaa jossa uurteita mutta kaikenlaistahan sitä väitetään kun ihmetellään tekniikkaa. Se paksu maalaaminen on mielestäni maalaustaidon huipentuma ensin sipsutellaan ja säästetään värejä ja sitten räjäytetään ulos mitä osataan mutta joillakin se jää säästöliekille eliniäksi. Reidar päästeli komeasti työt olivat maalauksia ei tauluun maalattuja kuvia.

      • veldes
        Koulutettu kirjoitti:

        tekniikka jos sitä sellaiseksi voi sanoa kun sitä ei ole. Ne paksut värit joita käytti ja käytän minäkin vaatii omat pohjustuksensa ei se muutoin onnistu tai sitten täytyy käyttää sidonta-aineita päällä ja silloin siitä tulee puuroa, pöperöä mitä hänelle näytti käyneen välillä. Luulen kuitenkin, että ne hänen maalin irtoilunsa oli pikemminkin johtuneet rajusta tekniikasta jossa maaluksen kielekkeet tulivat ulos kankaasta ja olivat siten kuljetuksissa särkyviä. Joku väitti joskus että hän olisi käyttänyt sellaista puista voi laastaa jossa uurteita mutta kaikenlaistahan sitä väitetään kun ihmetellään tekniikkaa. Se paksu maalaaminen on mielestäni maalaustaidon huipentuma ensin sipsutellaan ja säästetään värejä ja sitten räjäytetään ulos mitä osataan mutta joillakin se jää säästöliekille eliniäksi. Reidar päästeli komeasti työt olivat maalauksia ei tauluun maalattuja kuvia.

        Kerroit sidonta-aineista-------mitä ovat? Ja miksi aiheuttavat maalauksessa" puuron ja pöperön"??
        Älä nyt tykkää huonoa kun pyydän selvitystä tekniikkaan kun se on minulle kovin tärkeää. En haluaisi omien maalausteni käyvän niinkuin Reidarin töille.

      • Koulutettu
        veldes kirjoitti:

        Kerroit sidonta-aineista-------mitä ovat? Ja miksi aiheuttavat maalauksessa" puuron ja pöperön"??
        Älä nyt tykkää huonoa kun pyydän selvitystä tekniikkaan kun se on minulle kovin tärkeää. En haluaisi omien maalausteni käyvän niinkuin Reidarin töille.

        silloin kun kävin siellä näyttelyssä ko. museossa jossa piti käyttää filttitossuja ettei lattia pilaannu. Siitä taitaa olla jo 20 - 30 vuotta kun niitä katselin ja sitä miten ne on tehty vaikka olen lukenut kemiaa niin on vain arvailua ja silmämääräistä havaintoa käytetyistä aineista. Silmiin pistävää oli kuitenkin maalin käyttö suoraan tuubista ja ehkä kovin lisäainepitoiset värit jotka kuivuessaan halkeilevat ja tämän estämiseksi käytetty paksuöljyä maalatessa ja jotkut työt näyttivät siltä että niitä oli vernissattu sekä käytetty dammarhartsia mahdollisesti ja siitä johtui tuo sokerikuorrutusmainen ilme. Mehiläisvaha on myöskin yksi mattavaikutuksen aikaansaannos töissä joista pyritään saamaan kiilto pois. Niissä joissakin töissä oli ulokkeita ehkä parikin senttiä ulos pinnasta ja luulen että nämä olivat ne joista puhutaan arkoina kuljetuksille.

        Kuriositeettinä voin mainita, että aikoinaan Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulussa oli harjoittelijoita jotka sekoittivat värit eli jauhoivat agaattikupissa bigmentit ja sekoittivat öljyyn ja jopa pakkasivat ne lyijytuubeihin minulla on vielä perintökamaa sellaisia ja toimivat yhä kunhan vain saa tuubin auki. Ne värit eivät halkeile eivätkä muutoinkaan muutu kun eivät sisällä mitään savea eikä muita lisäaineita.

      • Juudasxxx
        Koulutettu kirjoitti:

        silloin kun kävin siellä näyttelyssä ko. museossa jossa piti käyttää filttitossuja ettei lattia pilaannu. Siitä taitaa olla jo 20 - 30 vuotta kun niitä katselin ja sitä miten ne on tehty vaikka olen lukenut kemiaa niin on vain arvailua ja silmämääräistä havaintoa käytetyistä aineista. Silmiin pistävää oli kuitenkin maalin käyttö suoraan tuubista ja ehkä kovin lisäainepitoiset värit jotka kuivuessaan halkeilevat ja tämän estämiseksi käytetty paksuöljyä maalatessa ja jotkut työt näyttivät siltä että niitä oli vernissattu sekä käytetty dammarhartsia mahdollisesti ja siitä johtui tuo sokerikuorrutusmainen ilme. Mehiläisvaha on myöskin yksi mattavaikutuksen aikaansaannos töissä joista pyritään saamaan kiilto pois. Niissä joissakin töissä oli ulokkeita ehkä parikin senttiä ulos pinnasta ja luulen että nämä olivat ne joista puhutaan arkoina kuljetuksille.

        Kuriositeettinä voin mainita, että aikoinaan Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulussa oli harjoittelijoita jotka sekoittivat värit eli jauhoivat agaattikupissa bigmentit ja sekoittivat öljyyn ja jopa pakkasivat ne lyijytuubeihin minulla on vielä perintökamaa sellaisia ja toimivat yhä kunhan vain saa tuubin auki. Ne värit eivät halkeile eivätkä muutoinkaan muutu kun eivät sisällä mitään savea eikä muita lisäaineita.

        Onkos noita Särestöniemen töitä nähtävissä livenä jossain täällä etelässä? Kittilään on kovin pitkä matka. Mielenkiinto ukkoa kohti heräsi, kun meikäläisen töitä jatkuvasti hänen töihinsä verrataan. Viimeksi lauantaina, kun galleriani oli auki, kolme eri ihmistä (eri porukoista), otti puheeksi Särestöniemen.... Sama oli pitkin kesää kun mun galleria oli 6 päivää viikossa auki:)

      • ilpittore
        Koulutettu kirjoitti:

        tekniikka jos sitä sellaiseksi voi sanoa kun sitä ei ole. Ne paksut värit joita käytti ja käytän minäkin vaatii omat pohjustuksensa ei se muutoin onnistu tai sitten täytyy käyttää sidonta-aineita päällä ja silloin siitä tulee puuroa, pöperöä mitä hänelle näytti käyneen välillä. Luulen kuitenkin, että ne hänen maalin irtoilunsa oli pikemminkin johtuneet rajusta tekniikasta jossa maaluksen kielekkeet tulivat ulos kankaasta ja olivat siten kuljetuksissa särkyviä. Joku väitti joskus että hän olisi käyttänyt sellaista puista voi laastaa jossa uurteita mutta kaikenlaistahan sitä väitetään kun ihmetellään tekniikkaa. Se paksu maalaaminen on mielestäni maalaustaidon huipentuma ensin sipsutellaan ja säästetään värejä ja sitten räjäytetään ulos mitä osataan mutta joillakin se jää säästöliekille eliniäksi. Reidar päästeli komeasti työt olivat maalauksia ei tauluun maalattuja kuvia.

        oli monellakin tavalla poikkeuksellinen hahmo Suomen maalaustaiteessa eikä vähinten hänen omalaatuisen tekniikkansa vuoksi. Pulmalliseksi se osoittautui jo aikaisin hänen elinaikanaan juuri maalkerrosten rapisemisen vuoksi. Hän ei koskaan kertonut kenellekään, mitä kaikkea hän käytti pohjustuksessa ja maalatessaan mutta se tiedetään, että mm. tietyt suoraan luonnosta otetut materiaalit kuten hiekka, jäkälä ym. saattoivat olla materiaalina. Särestöniemen työt lienevätkin peräti konservaattorin painajainen, jos sellainen eteen tuodaan. Kaskuna kerrotaankin hänen kysyneen, ostajan valitettua tapahtunutta rapisemista, vieläkö signeeraus on paikallaan. Kuultuaan myöntävän vastauksen hän tokaisi, että sittenhän kaikki on hyvin, sen vuoksi te sen olette ostanutkin.

        Mutta myös maalarina Särestöniemi oli poikkeuksellinen, sillä hänellä oli sekä sekä Suomen Ateneumin että venäläisen Repin akatemian perusteellinen koulutus. Koloristina Särestöniemi on omaa luokkaansa 1900-luvun taiteessamme. Monta vastaavantapaista ei ole: Eemu Myntti, Markku Markkula, Yrjö Saarinen, Erik Enrot, omalla tavallaan myös Anita Snellman. Kaikesta kirjavuudesta huolimatta maalausten värit soivat tavattoman kauniisti.

        Merkillepantavaa on myös se, että perusteellisesta akateemisesta koulutuksesta huolimatta hän ei kiiltokuvamaisesti ryhtynyt jäljentämään luonto ja ihmisiä, vaan muutti näkemänsä muodot ja värit persoonalliseksi taiteeksi, jolle ei ole vertailukohtaa. Sellaista voiman ja tunteen rinnalla tajuaa, kuinka valjua hänen oppimansa akatemiamaalaus on.

      • artemix
        Koulutettu kirjoitti:

        silloin kun kävin siellä näyttelyssä ko. museossa jossa piti käyttää filttitossuja ettei lattia pilaannu. Siitä taitaa olla jo 20 - 30 vuotta kun niitä katselin ja sitä miten ne on tehty vaikka olen lukenut kemiaa niin on vain arvailua ja silmämääräistä havaintoa käytetyistä aineista. Silmiin pistävää oli kuitenkin maalin käyttö suoraan tuubista ja ehkä kovin lisäainepitoiset värit jotka kuivuessaan halkeilevat ja tämän estämiseksi käytetty paksuöljyä maalatessa ja jotkut työt näyttivät siltä että niitä oli vernissattu sekä käytetty dammarhartsia mahdollisesti ja siitä johtui tuo sokerikuorrutusmainen ilme. Mehiläisvaha on myöskin yksi mattavaikutuksen aikaansaannos töissä joista pyritään saamaan kiilto pois. Niissä joissakin töissä oli ulokkeita ehkä parikin senttiä ulos pinnasta ja luulen että nämä olivat ne joista puhutaan arkoina kuljetuksille.

        Kuriositeettinä voin mainita, että aikoinaan Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulussa oli harjoittelijoita jotka sekoittivat värit eli jauhoivat agaattikupissa bigmentit ja sekoittivat öljyyn ja jopa pakkasivat ne lyijytuubeihin minulla on vielä perintökamaa sellaisia ja toimivat yhä kunhan vain saa tuubin auki. Ne värit eivät halkeile eivätkä muutoinkaan muutu kun eivät sisällä mitään savea eikä muita lisäaineita.

        Tuossapa pieni näyte hänen tyylistään, vaikka tuosta ei tiedä kuin todellista se on, kun on kamera läsnä. Käsittääkseni mies oli aika julkisuushakuinen ja ihan tietoisesti rakensi itsestään "lapin shamaani", joka sitten Helsingissä myi.

        http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=24&t=221&a=7620 (kohta: Matkoista, työskentelystä ja Lapin tulevaisuudesta)

        Vaikutteita on epäilemättä otettu myös Jackson Pollockilta, jonka taiteen Reidar myös tunnusti.

      • Koulutettu
        Koulutettu kirjoitti:

        silloin kun kävin siellä näyttelyssä ko. museossa jossa piti käyttää filttitossuja ettei lattia pilaannu. Siitä taitaa olla jo 20 - 30 vuotta kun niitä katselin ja sitä miten ne on tehty vaikka olen lukenut kemiaa niin on vain arvailua ja silmämääräistä havaintoa käytetyistä aineista. Silmiin pistävää oli kuitenkin maalin käyttö suoraan tuubista ja ehkä kovin lisäainepitoiset värit jotka kuivuessaan halkeilevat ja tämän estämiseksi käytetty paksuöljyä maalatessa ja jotkut työt näyttivät siltä että niitä oli vernissattu sekä käytetty dammarhartsia mahdollisesti ja siitä johtui tuo sokerikuorrutusmainen ilme. Mehiläisvaha on myöskin yksi mattavaikutuksen aikaansaannos töissä joista pyritään saamaan kiilto pois. Niissä joissakin töissä oli ulokkeita ehkä parikin senttiä ulos pinnasta ja luulen että nämä olivat ne joista puhutaan arkoina kuljetuksille.

        Kuriositeettinä voin mainita, että aikoinaan Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulussa oli harjoittelijoita jotka sekoittivat värit eli jauhoivat agaattikupissa bigmentit ja sekoittivat öljyyn ja jopa pakkasivat ne lyijytuubeihin minulla on vielä perintökamaa sellaisia ja toimivat yhä kunhan vain saa tuubin auki. Ne värit eivät halkeile eivätkä muutoinkaan muutu kun eivät sisällä mitään savea eikä muita lisäaineita.

        siitä tekniikasta jonka tuo Ylen taltio näytti aika hyvin ja noin olin sen itsekin ajatellut tapahtuvan. Näyttävät muutkin palstalla päätyneen samoihin tuloksiin. Olen todennut maalatessa, kun sitä paljon tekee on tuo väistämätön kehitys jos vain uskaltaa kokeilla. Siinä videossa näkyi tämä sama tekniikka jota olen itsekin käyttänyt jo koulussa "putriidomaalaus" jossa sekoitetaan temperasta tehtyyn laastiin oljyväriä väriaineeksi ja se kananmunan ansiosta onnistuu koska vettä ja öljyä on muutoin paha saada sekoitettua. Reidarilla oli siinä muitakin aineita kuten kivipölyä väriaineena ja hämmästyksenä näin samanlaisen purkillisen kuin itsellänikin on cerulinsinistä jota olen paljon käyttänyt maaluksissani. Mietin että mistä olin sen sinisen väripurkin saanut ja muistelin saaneeni sen Tapio Tapiovaaralta kun hän kävi venäjällä tekemässä mosaiikktöitä ja toi sieltä tuliaisiksi.

        Näköjään mikään ei ole uutta auringon alla kaikkeen törmää jo tehtynä joskus.

      • artemix
        Koulutettu kirjoitti:

        siitä tekniikasta jonka tuo Ylen taltio näytti aika hyvin ja noin olin sen itsekin ajatellut tapahtuvan. Näyttävät muutkin palstalla päätyneen samoihin tuloksiin. Olen todennut maalatessa, kun sitä paljon tekee on tuo väistämätön kehitys jos vain uskaltaa kokeilla. Siinä videossa näkyi tämä sama tekniikka jota olen itsekin käyttänyt jo koulussa "putriidomaalaus" jossa sekoitetaan temperasta tehtyyn laastiin oljyväriä väriaineeksi ja se kananmunan ansiosta onnistuu koska vettä ja öljyä on muutoin paha saada sekoitettua. Reidarilla oli siinä muitakin aineita kuten kivipölyä väriaineena ja hämmästyksenä näin samanlaisen purkillisen kuin itsellänikin on cerulinsinistä jota olen paljon käyttänyt maaluksissani. Mietin että mistä olin sen sinisen väripurkin saanut ja muistelin saaneeni sen Tapio Tapiovaaralta kun hän kävi venäjällä tekemässä mosaiikktöitä ja toi sieltä tuliaisiksi.

        Näköjään mikään ei ole uutta auringon alla kaikkeen törmää jo tehtynä joskus.

        Enpä ole tullut moista ajatelleeksi, mutta kaikkea sitä näemmä oppii. Kyselin joskus taidekauppiaalta, mihin vesiliukoiset öljyvärit perustuvat ja ilmeisesti kyseessä on sama ilmiö. Niissä on pellavaöljyn seassa jokin munankeltuaista vastaava emulgaattori, joka mahdollistaa veden ja öljyn sekoittumisen, jolloin niitä voi ohentaa sekä vedellä, että öljyllä.

        Jossain vaiheessa tuossa videolla Reidar mainitsee sanan muovi sideaineena, että olisikohan sopassa mukana myös jotain akryyliväriä tai vastaavaa?

      • Koulutettu
        artemix kirjoitti:

        Enpä ole tullut moista ajatelleeksi, mutta kaikkea sitä näemmä oppii. Kyselin joskus taidekauppiaalta, mihin vesiliukoiset öljyvärit perustuvat ja ilmeisesti kyseessä on sama ilmiö. Niissä on pellavaöljyn seassa jokin munankeltuaista vastaava emulgaattori, joka mahdollistaa veden ja öljyn sekoittumisen, jolloin niitä voi ohentaa sekä vedellä, että öljyllä.

        Jossain vaiheessa tuossa videolla Reidar mainitsee sanan muovi sideaineena, että olisikohan sopassa mukana myös jotain akryyliväriä tai vastaavaa?

        "Niissä on pellavaöljyn seassa jokin munankeltuaista vastaava emulgaattori, joka mahdollistaa veden ja öljyn sekoittumisen, jolloin niitä voi ohentaa sekä vedellä, että öljyllä."

        Ei ainoastaan keltuainen vaan myöskin valkuainen siis yhdessä sekoitetaan ensin sitten lisätään vernissa ja sitten vettä. Tässä järjestyksessä tulee emulsio johon voidaan sekoittaa melkein mitä tahansa öljy tai vesipitoisia värejä. Olen sekoittanut silkkipainovärejä, agryylivärejä ym. enkä ole havainnut mitään erikoista kestämättömyyttä kunhan pohjustus on tehty ns. liimapohja joka sisältää lusikallisen vernissaa liiallisen kovettumisen estämiseksi ja sideaineina käytetty esim. hohkakivijauhetta tai muuta vastaavaa. Nämä liitu ja sinkkivalkoiset ovat imeviä mutta heikkoja keston ja kiinittymisen kannalta sekä antavat ikävän kilpailijan väreille ja tekee työstä helposti maitomaisen. Reidarin maalatessa näin että hän käytti luultavasti gessopojia ainakin olivat kovin valkoisia joten sinkkivalkoista paljon. Jos jättää maalaamatonta pohjaa kuten hän niin on vaarana, että silmässä summautuu tuo valkoinen värin kanssa ja aiheuttaa ns. bsoldin efektin sekä täten estää värin näkemisen sellaisena kuin on tarkoitus. Silloihan sillä ei ole merkitystä jos enemmän piirtää kuvaa väreillä kuin maalaa rinnastavia värialueita.

        Luulen ettei gessopohjille kannata tuollaisia väriyhdisteitä käyttää koska ne tuskin pysyvät kiinni pohjassa. Itse en ole maalannut koskaan gessopohjille.

      • Koulutettu
        Koulutettu kirjoitti:

        "Niissä on pellavaöljyn seassa jokin munankeltuaista vastaava emulgaattori, joka mahdollistaa veden ja öljyn sekoittumisen, jolloin niitä voi ohentaa sekä vedellä, että öljyllä."

        Ei ainoastaan keltuainen vaan myöskin valkuainen siis yhdessä sekoitetaan ensin sitten lisätään vernissa ja sitten vettä. Tässä järjestyksessä tulee emulsio johon voidaan sekoittaa melkein mitä tahansa öljy tai vesipitoisia värejä. Olen sekoittanut silkkipainovärejä, agryylivärejä ym. enkä ole havainnut mitään erikoista kestämättömyyttä kunhan pohjustus on tehty ns. liimapohja joka sisältää lusikallisen vernissaa liiallisen kovettumisen estämiseksi ja sideaineina käytetty esim. hohkakivijauhetta tai muuta vastaavaa. Nämä liitu ja sinkkivalkoiset ovat imeviä mutta heikkoja keston ja kiinittymisen kannalta sekä antavat ikävän kilpailijan väreille ja tekee työstä helposti maitomaisen. Reidarin maalatessa näin että hän käytti luultavasti gessopojia ainakin olivat kovin valkoisia joten sinkkivalkoista paljon. Jos jättää maalaamatonta pohjaa kuten hän niin on vaarana, että silmässä summautuu tuo valkoinen värin kanssa ja aiheuttaa ns. bsoldin efektin sekä täten estää värin näkemisen sellaisena kuin on tarkoitus. Silloihan sillä ei ole merkitystä jos enemmän piirtää kuvaa väreillä kuin maalaa rinnastavia värialueita.

        Luulen ettei gessopohjille kannata tuollaisia väriyhdisteitä käyttää koska ne tuskin pysyvät kiinni pohjassa. Itse en ole maalannut koskaan gessopohjille.

        Piti olla: Bezoldin efekti-additiivinen värien sekoittuminen

      • olivetree
        Koulutettu kirjoitti:

        siitä tekniikasta jonka tuo Ylen taltio näytti aika hyvin ja noin olin sen itsekin ajatellut tapahtuvan. Näyttävät muutkin palstalla päätyneen samoihin tuloksiin. Olen todennut maalatessa, kun sitä paljon tekee on tuo väistämätön kehitys jos vain uskaltaa kokeilla. Siinä videossa näkyi tämä sama tekniikka jota olen itsekin käyttänyt jo koulussa "putriidomaalaus" jossa sekoitetaan temperasta tehtyyn laastiin oljyväriä väriaineeksi ja se kananmunan ansiosta onnistuu koska vettä ja öljyä on muutoin paha saada sekoitettua. Reidarilla oli siinä muitakin aineita kuten kivipölyä väriaineena ja hämmästyksenä näin samanlaisen purkillisen kuin itsellänikin on cerulinsinistä jota olen paljon käyttänyt maaluksissani. Mietin että mistä olin sen sinisen väripurkin saanut ja muistelin saaneeni sen Tapio Tapiovaaralta kun hän kävi venäjällä tekemässä mosaiikktöitä ja toi sieltä tuliaisiksi.

        Näköjään mikään ei ole uutta auringon alla kaikkeen törmää jo tehtynä joskus.

        Putridon valkoisesta olen myös kuullut ja se kuullostaa mielenkiintoiselta. Käsittääkseni siinä juuri sekoitetaan valkoista öljyväriä temperaan ja saadaan se näin kuivumaan nopeammin. Tiedätkö tarkkoja reseptejä tälle vai onko se vaan n. puolet ja puolet? Miten muuten kuivuminen, onko siinä ongelmia jos maalaa tällaisella putridolla öljyvärimaalauksen päälle ? Vai pitäisikö aina tehdä toisinpäin?
        Entä voiko tällaista tekniikkaa käyttää ns.kiilapuille pingoitetulle kankaalle öljypohjalle, vai pitäisikö olla levylle tehty liimagesso pohja.
        Luulen että juuri tuon kuivumisajan takia Reidar käytti näitä yhdistelmä mediumeja. Kun pelkällä öljylla maalaa niin tuollaiset impastot ei kuivuis koskaan, saatika että niitten päälle voisi jatkaa vielä maalaamista niin kuin Reidar on tehnyt. Kiehtovaa kerrosmaalausta, valitettavasti eivät oikein tunnu kestävän. Luulen että se akryylin laittaminen sinne mukaan ei ainakaan ole parantanut maalausten kestävyyttä. Alkydi pohjaisia mediumeja voi käyttää kuivattamaan öljyvärejä nopeammin, mutta paksuissa impastoissa en tiedä toimivatko nekään niin hyvin.

      • veldes
        artemix kirjoitti:

        Enpä ole tullut moista ajatelleeksi, mutta kaikkea sitä näemmä oppii. Kyselin joskus taidekauppiaalta, mihin vesiliukoiset öljyvärit perustuvat ja ilmeisesti kyseessä on sama ilmiö. Niissä on pellavaöljyn seassa jokin munankeltuaista vastaava emulgaattori, joka mahdollistaa veden ja öljyn sekoittumisen, jolloin niitä voi ohentaa sekä vedellä, että öljyllä.

        Jossain vaiheessa tuossa videolla Reidar mainitsee sanan muovi sideaineena, että olisikohan sopassa mukana myös jotain akryyliväriä tai vastaavaa?

        Toimii myös Havin mäntysuopanesta. Tein maalauksen joskus niin että kastoin siveltimen mäntynesteeseen ja sitten öljyväriin joka muuttui vesiliukoiseksi, kuivui myöskin öljyväriä nopeammin.
        Ahneuttani myin taulun olisi kiva tietää vieläkö väri on kankaassa kiinni.

        Täytyyhän noissa Reidarin töissä olla öljy-ja vesiliukoisia värejä keskenään koska väri on granuloitunut hienosti. Samoja efektejä olen saanut akvarellimaalaukseen kun märkään akvarelliväriin maalaa kovasti ohennettua öljyväriä.

      • artemix
        olivetree kirjoitti:

        Putridon valkoisesta olen myös kuullut ja se kuullostaa mielenkiintoiselta. Käsittääkseni siinä juuri sekoitetaan valkoista öljyväriä temperaan ja saadaan se näin kuivumaan nopeammin. Tiedätkö tarkkoja reseptejä tälle vai onko se vaan n. puolet ja puolet? Miten muuten kuivuminen, onko siinä ongelmia jos maalaa tällaisella putridolla öljyvärimaalauksen päälle ? Vai pitäisikö aina tehdä toisinpäin?
        Entä voiko tällaista tekniikkaa käyttää ns.kiilapuille pingoitetulle kankaalle öljypohjalle, vai pitäisikö olla levylle tehty liimagesso pohja.
        Luulen että juuri tuon kuivumisajan takia Reidar käytti näitä yhdistelmä mediumeja. Kun pelkällä öljylla maalaa niin tuollaiset impastot ei kuivuis koskaan, saatika että niitten päälle voisi jatkaa vielä maalaamista niin kuin Reidar on tehnyt. Kiehtovaa kerrosmaalausta, valitettavasti eivät oikein tunnu kestävän. Luulen että se akryylin laittaminen sinne mukaan ei ainakaan ole parantanut maalausten kestävyyttä. Alkydi pohjaisia mediumeja voi käyttää kuivattamaan öljyvärejä nopeammin, mutta paksuissa impastoissa en tiedä toimivatko nekään niin hyvin.

        Eikö nykyaikana moinen impasto onnistu parhaiten ihan pelkillä akryyliväreillä? Vai on ko niidenkin kestävyydessä ongelmia, jos kuivuvat liian paksuina kerroksina?

      • veldes
        artemix kirjoitti:

        Eikö nykyaikana moinen impasto onnistu parhaiten ihan pelkillä akryyliväreillä? Vai on ko niidenkin kestävyydessä ongelmia, jos kuivuvat liian paksuina kerroksina?

        Taideliikkeissä on impastoihin tarkoitettuja pastoja öljyvärin kanssa käytettäväksi. Itse käytän sellaista kuin Talens Painting Paste, nämä myös kuivuvat nopeammin.

      • olivetree
        veldes kirjoitti:

        Taideliikkeissä on impastoihin tarkoitettuja pastoja öljyvärin kanssa käytettäväksi. Itse käytän sellaista kuin Talens Painting Paste, nämä myös kuivuvat nopeammin.

        Itse koitan käyttää mahdollisimman tuttuja ja turvallisia aineita maalauksissa. Siis ajan myötä kestäviksi todettuja yhdistelmiä. Ja pyrin myös itse yhdistelemään omat mediumini niin pitkälle kuin pystyn, näin ainakin itse tiedän mitä sinne maalaukseen tulee laitettua jos se joskus alkaa rapistua. Tuntuu vaan että monet nämä nykyajan synteettiset mediumit ja esim. vesiliukoiset öljyvärit ovat todella hirveitä käyttää. Ne joko kuivuvat liian nopeasti, pilaavat siveltimet tai tekevät maalin ihan omituiseksi niin että saa taistella itse maalaamisen kanssa ihan turhaan. Kuka tietää miten ne näillä maalatut maalaukset kestävät ajan saatossa.
        Miten on oletko vielä jatkanut maalaamista näiden impastojen päälle, vai ovatko ne olleet siinä viimeisessä kerroksessa?

      • ilpittore
        olivetree kirjoitti:

        Putridon valkoisesta olen myös kuullut ja se kuullostaa mielenkiintoiselta. Käsittääkseni siinä juuri sekoitetaan valkoista öljyväriä temperaan ja saadaan se näin kuivumaan nopeammin. Tiedätkö tarkkoja reseptejä tälle vai onko se vaan n. puolet ja puolet? Miten muuten kuivuminen, onko siinä ongelmia jos maalaa tällaisella putridolla öljyvärimaalauksen päälle ? Vai pitäisikö aina tehdä toisinpäin?
        Entä voiko tällaista tekniikkaa käyttää ns.kiilapuille pingoitetulle kankaalle öljypohjalle, vai pitäisikö olla levylle tehty liimagesso pohja.
        Luulen että juuri tuon kuivumisajan takia Reidar käytti näitä yhdistelmä mediumeja. Kun pelkällä öljylla maalaa niin tuollaiset impastot ei kuivuis koskaan, saatika että niitten päälle voisi jatkaa vielä maalaamista niin kuin Reidar on tehnyt. Kiehtovaa kerrosmaalausta, valitettavasti eivät oikein tunnu kestävän. Luulen että se akryylin laittaminen sinne mukaan ei ainakaan ole parantanut maalausten kestävyyttä. Alkydi pohjaisia mediumeja voi käyttää kuivattamaan öljyvärejä nopeammin, mutta paksuissa impastoissa en tiedä toimivatko nekään niin hyvin.

        alottaessani öljyväreillä maalaamisen se tapahtui putridon kautta, silloinen ohjaajani suositteli sen käyttöä. Maali kuivuu nopeasti, joillakin, mm. maaväreillä, jopa liian nopeasti, ja on siten aika pian päällemaalattavissa. Suhde öljyvärin ja putridovalkoisen välillä on noin puolet ja puolet; mitä enemmän öljyväriä, sitä hitaammin kuivuu. Nopean kuivumisen vuoksi sitä ei kannata tehdä suuria määriä kerralla, siksi en ole koskaan maalannut putridolla ulkona, vain sisällä.

        Putridolla maalatessa itse asiassa taittaa vain värin valkoisella, joten värien voima pienenee ja temperavalkoisen vuoksi myös kirkkaus vähenee, tulos on puolimattaa. Vanha sääntö rasvaista kuivalle pätee tietysti tässäkin eli ei mielellään putridoa öljyn päälle; tosin en tiedä, aiheuttaako se hilseilya tai irtautumista vai ei. Vanhat mestarithan maalasivat usein viimeistelyyn jäävät ohuen ohuet siveltimenvedot esim. hiuksissa, koruissa, pitseissä jne juuri temperalla tai putridolla niiden jäykemmän rakenteen vuoksi.

        Putridolla voi maalata suoraan pohjan päälle aivan kuten temperaväreilläkin, sitä jopa on suositeltu alusmaalaukseksi sen nopean kuivumisen vuoksi. Aloittaessani käytin vain pellavapohjia, jotka pohjustin tavanomaisella (kuivalla eli ilman vernissalisäystä) liimaliituseoksella, joka imee värin öljyt tosi nopeasti. Sille voi maalata suoraan kaikilla väreillä eli öljy-, putrido-, temperaväreillä. Gesson kestävyydestä pohjana en tiedä, vielä 40- ja 50-luvuilla mm. museot eivät aina ottaneet erilaisilla medioilla pohustettuja ja maalattuja teoksia, mutta se lienee historiaa jo vuosikymmeiä sitten. Itse olen jo sitten vuosia luopunut liimaliitupohjasta Gesson hyväksi.

      • veldes
        olivetree kirjoitti:

        Itse koitan käyttää mahdollisimman tuttuja ja turvallisia aineita maalauksissa. Siis ajan myötä kestäviksi todettuja yhdistelmiä. Ja pyrin myös itse yhdistelemään omat mediumini niin pitkälle kuin pystyn, näin ainakin itse tiedän mitä sinne maalaukseen tulee laitettua jos se joskus alkaa rapistua. Tuntuu vaan että monet nämä nykyajan synteettiset mediumit ja esim. vesiliukoiset öljyvärit ovat todella hirveitä käyttää. Ne joko kuivuvat liian nopeasti, pilaavat siveltimet tai tekevät maalin ihan omituiseksi niin että saa taistella itse maalaamisen kanssa ihan turhaan. Kuka tietää miten ne näillä maalatut maalaukset kestävät ajan saatossa.
        Miten on oletko vielä jatkanut maalaamista näiden impastojen päälle, vai ovatko ne olleet siinä viimeisessä kerroksessa?

        Aika vähän olen näitä impastomaalauksia tehnyt ja nekään mitään kovin vahvoja/korkeita. Olen maalannut päälle välivernissan jälkeen, se ainakin parantaa tarttuvuutta.

      • artemix
        Koulutettu kirjoitti:

        "Niissä on pellavaöljyn seassa jokin munankeltuaista vastaava emulgaattori, joka mahdollistaa veden ja öljyn sekoittumisen, jolloin niitä voi ohentaa sekä vedellä, että öljyllä."

        Ei ainoastaan keltuainen vaan myöskin valkuainen siis yhdessä sekoitetaan ensin sitten lisätään vernissa ja sitten vettä. Tässä järjestyksessä tulee emulsio johon voidaan sekoittaa melkein mitä tahansa öljy tai vesipitoisia värejä. Olen sekoittanut silkkipainovärejä, agryylivärejä ym. enkä ole havainnut mitään erikoista kestämättömyyttä kunhan pohjustus on tehty ns. liimapohja joka sisältää lusikallisen vernissaa liiallisen kovettumisen estämiseksi ja sideaineina käytetty esim. hohkakivijauhetta tai muuta vastaavaa. Nämä liitu ja sinkkivalkoiset ovat imeviä mutta heikkoja keston ja kiinittymisen kannalta sekä antavat ikävän kilpailijan väreille ja tekee työstä helposti maitomaisen. Reidarin maalatessa näin että hän käytti luultavasti gessopojia ainakin olivat kovin valkoisia joten sinkkivalkoista paljon. Jos jättää maalaamatonta pohjaa kuten hän niin on vaarana, että silmässä summautuu tuo valkoinen värin kanssa ja aiheuttaa ns. bsoldin efektin sekä täten estää värin näkemisen sellaisena kuin on tarkoitus. Silloihan sillä ei ole merkitystä jos enemmän piirtää kuvaa väreillä kuin maalaa rinnastavia värialueita.

        Luulen ettei gessopohjille kannata tuollaisia väriyhdisteitä käyttää koska ne tuskin pysyvät kiinni pohjassa. Itse en ole maalannut koskaan gessopohjille.

        "Olen sekoittanut silkkipainovärejä, agryylivärejä ym. enkä ole havainnut mitään erikoista kestämättömyyttä kunhan pohjustus on tehty ns. liimapohja joka sisältää lusikallisen vernissaa liiallisen kovettumisen estämiseksi ja sideaineina käytetty esim. hohkakivijauhetta tai muuta vastaavaa. Nämä liitu ja sinkkivalkoiset ovat imeviä mutta heikkoja keston ja kiinittymisen kannalta"

        Tuohon liittyen pari kysymystä:

        Onko liimapohja lusikallisella vernissalla likimain sama asia kuin ns. puoliöljypohja?

        Eikö hohkakivijauhe ole tuossa täyte- eikä sideaine? Siis vaikuttaako pohjan kestävyyteen se, onko siinä käytetty hohkakivijauhetta tai liitua?

      • Koulutettu
        artemix kirjoitti:

        "Olen sekoittanut silkkipainovärejä, agryylivärejä ym. enkä ole havainnut mitään erikoista kestämättömyyttä kunhan pohjustus on tehty ns. liimapohja joka sisältää lusikallisen vernissaa liiallisen kovettumisen estämiseksi ja sideaineina käytetty esim. hohkakivijauhetta tai muuta vastaavaa. Nämä liitu ja sinkkivalkoiset ovat imeviä mutta heikkoja keston ja kiinittymisen kannalta"

        Tuohon liittyen pari kysymystä:

        Onko liimapohja lusikallisella vernissalla likimain sama asia kuin ns. puoliöljypohja?

        Eikö hohkakivijauhe ole tuossa täyte- eikä sideaine? Siis vaikuttaako pohjan kestävyyteen se, onko siinä käytetty hohkakivijauhetta tai liitua?

        Sen vernissan tarkoitus on pitää pojustus pehmeänä ettei halkeile myöhemmin siis sen määrä ratkaisee pehmeyden ja toinen tarkoitus sillä on pitää pohja tartuntavalmiina maaliaineille varsinkin samansukuisille kuin vernissa. Nämä täyteaineet jos niitä nyt niin kutsutaan sekoittuneena Kölnin liimaan imeytyvät kankaan kudokseen ja kuituihin joten ne painetaan sinne veitsellä ja muodostavat kestävyyttä lisäävän sidoksen pohjaan. Hohkakivijauhe on todennäköisesti vahvempaa täytteenä kuin liitujauhe tai sinkkivalkoinen. Sillä hohkakivijauheella saavutetaan se luonnon harmaa, joka ei kilpaile värien kanssa ja sen voi keventävänä jättää näkyviin kuten akvarellissa.

        Mielestäni pohjustamisesta alkaa koko maalaus koska sillä teen jo eräänlaisen käsittelyalustan impaston sille mitä aion maalata ja luon samalla riittävän kovan alustan veitsityökentelylle mistä riippuu koko lopputulos.
        Gessopohjat ovat sellaisia veteliä, jotka eivät vastaa veitselle vaan taipuvat sen alla. En ole maalannut kymmeniin vuosiin pensselillä muutakuin tempera ja akvarellimaalauksia ja niissäkin vähintään tuuman levyinen rautakaupan suti.

        Pohjustamisessa on myöskin tärkeätä tietää sen liiman ja kankaan ominaisuudet ettei polta kangasta liian kuumalla seoksella samoin myös liimaa ei saa lämmittää yli 80 asteen ja siinäkin lämpötilassa se polttaa kankaan joten pitää odottaa vähän jäähtymistä.

      • veldes
        Koulutettu kirjoitti:

        Sen vernissan tarkoitus on pitää pojustus pehmeänä ettei halkeile myöhemmin siis sen määrä ratkaisee pehmeyden ja toinen tarkoitus sillä on pitää pohja tartuntavalmiina maaliaineille varsinkin samansukuisille kuin vernissa. Nämä täyteaineet jos niitä nyt niin kutsutaan sekoittuneena Kölnin liimaan imeytyvät kankaan kudokseen ja kuituihin joten ne painetaan sinne veitsellä ja muodostavat kestävyyttä lisäävän sidoksen pohjaan. Hohkakivijauhe on todennäköisesti vahvempaa täytteenä kuin liitujauhe tai sinkkivalkoinen. Sillä hohkakivijauheella saavutetaan se luonnon harmaa, joka ei kilpaile värien kanssa ja sen voi keventävänä jättää näkyviin kuten akvarellissa.

        Mielestäni pohjustamisesta alkaa koko maalaus koska sillä teen jo eräänlaisen käsittelyalustan impaston sille mitä aion maalata ja luon samalla riittävän kovan alustan veitsityökentelylle mistä riippuu koko lopputulos.
        Gessopohjat ovat sellaisia veteliä, jotka eivät vastaa veitselle vaan taipuvat sen alla. En ole maalannut kymmeniin vuosiin pensselillä muutakuin tempera ja akvarellimaalauksia ja niissäkin vähintään tuuman levyinen rautakaupan suti.

        Pohjustamisessa on myöskin tärkeätä tietää sen liiman ja kankaan ominaisuudet ettei polta kangasta liian kuumalla seoksella samoin myös liimaa ei saa lämmittää yli 80 asteen ja siinäkin lämpötilassa se polttaa kankaan joten pitää odottaa vähän jäähtymistä.

        Olisiko mahdollista sinun nyt auttaa meitä nuorempia tekemällä tästä kunnon ohje , missä olisi mitäkin ainetta mikä määrä. Mitenkä liima lämmitetään jne. Ihan alusta loppuun asti valmiiksi pohjiksi.
        Kiitän etukäteen.

      • artemix
        veldes kirjoitti:

        Olisiko mahdollista sinun nyt auttaa meitä nuorempia tekemällä tästä kunnon ohje , missä olisi mitäkin ainetta mikä määrä. Mitenkä liima lämmitetään jne. Ihan alusta loppuun asti valmiiksi pohjiksi.
        Kiitän etukäteen.

        Minulla on hyllyssä Veikko Kiljusen teos "Taidemaalarin materiaalioppi". Siinä on kattavasti selitetty usean erilaisen pohjustuksen valmistaminen. Kannattaa hankkia, jos haluaa jänisliimojen ja muiden kanssa askarrella.

        Kirjassa oli asia esitetty karkeasti niin, että pohjustuksessa on kaksi pääkomponenttia, liima ja täyte. Liima voi olla orgaaninen (jänisliima, kalaliima, kaseiini, jne.) tai synteettinen muovi (PVCA tai PMMA eli akryyli). Täyte on taas jokin jauhemainen aine (liitu, kipsi, marmorijauho, posliinisavi, raskassälpä, jne. ) Niiden lisäksi voi käyttää väriaineita (pigmenttejä) ja orgaanisiin liimoihin voi sekoittaa myös pellavaöljyä tai vernissaa, jos haluaa niistä rasvaisia.

        Siitä ei ollut mainintaa, että täyteaine vaikuttaisi pohjustuksen lujuuteen tai kestävyyteen.

        Kaupoissa valmiina myytävä Gesso lienee useimmiten akryylista ja liitujauhosta tehty pohjuste, siis eri tavaraa kuin oikea (vanha) gesso, joka on jonkin orgaanisen liiman ja liidun sekoistusta.

      • veldes
        artemix kirjoitti:

        Minulla on hyllyssä Veikko Kiljusen teos "Taidemaalarin materiaalioppi". Siinä on kattavasti selitetty usean erilaisen pohjustuksen valmistaminen. Kannattaa hankkia, jos haluaa jänisliimojen ja muiden kanssa askarrella.

        Kirjassa oli asia esitetty karkeasti niin, että pohjustuksessa on kaksi pääkomponenttia, liima ja täyte. Liima voi olla orgaaninen (jänisliima, kalaliima, kaseiini, jne.) tai synteettinen muovi (PVCA tai PMMA eli akryyli). Täyte on taas jokin jauhemainen aine (liitu, kipsi, marmorijauho, posliinisavi, raskassälpä, jne. ) Niiden lisäksi voi käyttää väriaineita (pigmenttejä) ja orgaanisiin liimoihin voi sekoittaa myös pellavaöljyä tai vernissaa, jos haluaa niistä rasvaisia.

        Siitä ei ollut mainintaa, että täyteaine vaikuttaisi pohjustuksen lujuuteen tai kestävyyteen.

        Kaupoissa valmiina myytävä Gesso lienee useimmiten akryylista ja liitujauhosta tehty pohjuste, siis eri tavaraa kuin oikea (vanha) gesso, joka on jonkin orgaanisen liiman ja liidun sekoistusta.

        Sama opus löytyy multakin. Hetkeen en ole lueskellut, vanhasta muistista ajattelin tuon "Koulutetun" ohjeen olevan vieläkin erilaisempi kuin nuo Kiljusen ohjeet.

      • Koulutettu
        veldes kirjoitti:

        Olisiko mahdollista sinun nyt auttaa meitä nuorempia tekemällä tästä kunnon ohje , missä olisi mitäkin ainetta mikä määrä. Mitenkä liima lämmitetään jne. Ihan alusta loppuun asti valmiiksi pohjiksi.
        Kiitän etukäteen.

        tätä pohjustustapaa jota käytän vaikka se on aika yksilöllistä ja riippuu siitä minkälaista maalaustapaa aikoo käyttää esim. pensseli veitsi jne.
        Liimapohjaan olen käyttänyt puuliimaa, kölnin liimaa, jänisliimaa ja mitä kaikkia nimiä sillä onkaan. Liimapannu on aika tärkeä ns. haudepannu jossa liima ja vesi pannaan sisempään astiaan ja ulompaan vettä jolla tämä haude lämmitetään. Lämpö ei saa nousta yli 80 asteen eikä siis kiehua jos näin tapahtuu on liima pilalla.

        Vernissan käyttö on aika vaarallista ja esim. liuosta ei pidä avotulella käsitellä eikä siis lämmittää uudelleen. Samoin vernissa on itsestään syttyvää joten rätit ja muut pitää hävittää välittömästi. Ei roskikseen ovat itsesyttyviä!

        Keitos:
        Vettä 1/2 litraa johon liuotetaan pari kourallista liimaa ja kun se liuennut niin seos kaadetaan 1/2 litran astiaan johon lisätään 1 - 2 ruokalusikallista vernissaa ja sekoitetaan. Samalla kun sekoitetaan kaadetaan näitä jauheita kuten hohkakivi, liitu ja tai sinkkivalkoista riippuen siitä minkä värisen seoksen haluaa tehdä.

        Kiilapuilla olevan kankaan tulee olla riittävän löysällä niin että sillä on varaa kiristyä noin senti tai pari saa riippua vaakatasossa muutoin vetää kieroksi kun kiristyy liikaa.
        Seoksen annetaan jäähtyä alle 60 asteen koska esim. pellava palaa helposti ja imee itseensä laikkuina vernissan. Pohjan käsittelyä jatketaan veitsellä levittäen ja annetaan kankaan kiristyä välillä 2 -3 kertaan jonka jälkeen annetaan kuivua jolloin voidaan hioa hiekkapaperilla jos on pahoja solmuja tai muita virheitä jonka jälkeen voidaan käsitellä vielä kerran pohjusteella.

        Siitä putriidosta teillä näyttää olevan monenlaisia käsityksiä ja ehkä niin onkin.

      • ilpittore
        artemix kirjoitti:

        Eikö nykyaikana moinen impasto onnistu parhaiten ihan pelkillä akryyliväreillä? Vai on ko niidenkin kestävyydessä ongelmia, jos kuivuvat liian paksuina kerroksina?

        impasto onnistuu yhtä hyvin pelkillä öljyväreillä kuin akryleillä, suurin ero on kuivumisessa. Käyttämällä putridoa pelkän öljyvärin sijaan saa nopeututettua kuivumista. Kaikki eivät halua maalata akryylillä ja jos välttämättä haluaa rakentaa reliefejä (miksi muuten?) maalauksista, on putridon käyttö edullista (myös kustannusmielessä).

      • artemix
        Koulutettu kirjoitti:

        tätä pohjustustapaa jota käytän vaikka se on aika yksilöllistä ja riippuu siitä minkälaista maalaustapaa aikoo käyttää esim. pensseli veitsi jne.
        Liimapohjaan olen käyttänyt puuliimaa, kölnin liimaa, jänisliimaa ja mitä kaikkia nimiä sillä onkaan. Liimapannu on aika tärkeä ns. haudepannu jossa liima ja vesi pannaan sisempään astiaan ja ulompaan vettä jolla tämä haude lämmitetään. Lämpö ei saa nousta yli 80 asteen eikä siis kiehua jos näin tapahtuu on liima pilalla.

        Vernissan käyttö on aika vaarallista ja esim. liuosta ei pidä avotulella käsitellä eikä siis lämmittää uudelleen. Samoin vernissa on itsestään syttyvää joten rätit ja muut pitää hävittää välittömästi. Ei roskikseen ovat itsesyttyviä!

        Keitos:
        Vettä 1/2 litraa johon liuotetaan pari kourallista liimaa ja kun se liuennut niin seos kaadetaan 1/2 litran astiaan johon lisätään 1 - 2 ruokalusikallista vernissaa ja sekoitetaan. Samalla kun sekoitetaan kaadetaan näitä jauheita kuten hohkakivi, liitu ja tai sinkkivalkoista riippuen siitä minkä värisen seoksen haluaa tehdä.

        Kiilapuilla olevan kankaan tulee olla riittävän löysällä niin että sillä on varaa kiristyä noin senti tai pari saa riippua vaakatasossa muutoin vetää kieroksi kun kiristyy liikaa.
        Seoksen annetaan jäähtyä alle 60 asteen koska esim. pellava palaa helposti ja imee itseensä laikkuina vernissan. Pohjan käsittelyä jatketaan veitsellä levittäen ja annetaan kankaan kiristyä välillä 2 -3 kertaan jonka jälkeen annetaan kuivua jolloin voidaan hioa hiekkapaperilla jos on pahoja solmuja tai muita virheitä jonka jälkeen voidaan käsitellä vielä kerran pohjusteella.

        Siitä putriidosta teillä näyttää olevan monenlaisia käsityksiä ja ehkä niin onkin.

        Mielestäni tuo on aika lailla sama ohje kuin Kiljusen kirjassa, aineiden sekoitusjärjestys on vain hieman eri, eli ensin kaikki täyteaine ja 3/4 liimavettä, sitten vernissa ja lopuksi loppu liimavesi koko ajan huolellisesti sekoittaen.

        Kiljunen jakaa tämän tyyppiset pohjat kolmeen; rasvattomaan, puolirasvaiseen ja rasvaiseen. Puolirasvaiseen tulee vernissaa 1/4-1/2 mittayksikköä (tässä puoli litraa) eli 1-2 dl, ja rasvaiseen 3-4 dl. Koulutetun ohje on siis "varttirasvainen" :)

      • Koulutettu
        artemix kirjoitti:

        Mielestäni tuo on aika lailla sama ohje kuin Kiljusen kirjassa, aineiden sekoitusjärjestys on vain hieman eri, eli ensin kaikki täyteaine ja 3/4 liimavettä, sitten vernissa ja lopuksi loppu liimavesi koko ajan huolellisesti sekoittaen.

        Kiljunen jakaa tämän tyyppiset pohjat kolmeen; rasvattomaan, puolirasvaiseen ja rasvaiseen. Puolirasvaiseen tulee vernissaa 1/4-1/2 mittayksikköä (tässä puoli litraa) eli 1-2 dl, ja rasvaiseen 3-4 dl. Koulutetun ohje on siis "varttirasvainen" :)

        Materiaalioppi on kirjoitettu vähän myöhemmin kun konservaattorit ovat päässeet selville miten ja millä maalaukset ovat pohjustettu. Käytin tätä tekniikkaa 1940 luvulta alkaen ja Kiljusien kirja on kirjoitettu 2000 luvulla tai olisiko se 1997.

        Kiljunenkin on huomannut että vaihtelemalla tätä rasvaisuuden osuutta on vaikutettu pohjustuksen pehmeyteen ja siihen ettei ne halkeile myöhemmässä vaiheessa. Ainahan se kehitys menee eteenpäin kun kehitetään. Taideteollisessa opettaessani 80 luvulla keskustelin siellä tapaamani Suomenlinnassa toimineen konservaattorin kanssa tästä pohjustustavasta en kuitenkaan tullut kysyneeksi hänen nimeään mutta hänellä oli valtava tietomäärä ko. asiasta ja sen historiasta.

        Hänen kertomansa mukaan suurin osa vanhoista maalauksista on pohjustettu miten sattuu eikä niistä voinut olla koskaan varma miten milloinkin on sama taiteilija menetellyt.

      • ilpittore
        Koulutettu kirjoitti:

        tätä pohjustustapaa jota käytän vaikka se on aika yksilöllistä ja riippuu siitä minkälaista maalaustapaa aikoo käyttää esim. pensseli veitsi jne.
        Liimapohjaan olen käyttänyt puuliimaa, kölnin liimaa, jänisliimaa ja mitä kaikkia nimiä sillä onkaan. Liimapannu on aika tärkeä ns. haudepannu jossa liima ja vesi pannaan sisempään astiaan ja ulompaan vettä jolla tämä haude lämmitetään. Lämpö ei saa nousta yli 80 asteen eikä siis kiehua jos näin tapahtuu on liima pilalla.

        Vernissan käyttö on aika vaarallista ja esim. liuosta ei pidä avotulella käsitellä eikä siis lämmittää uudelleen. Samoin vernissa on itsestään syttyvää joten rätit ja muut pitää hävittää välittömästi. Ei roskikseen ovat itsesyttyviä!

        Keitos:
        Vettä 1/2 litraa johon liuotetaan pari kourallista liimaa ja kun se liuennut niin seos kaadetaan 1/2 litran astiaan johon lisätään 1 - 2 ruokalusikallista vernissaa ja sekoitetaan. Samalla kun sekoitetaan kaadetaan näitä jauheita kuten hohkakivi, liitu ja tai sinkkivalkoista riippuen siitä minkä värisen seoksen haluaa tehdä.

        Kiilapuilla olevan kankaan tulee olla riittävän löysällä niin että sillä on varaa kiristyä noin senti tai pari saa riippua vaakatasossa muutoin vetää kieroksi kun kiristyy liikaa.
        Seoksen annetaan jäähtyä alle 60 asteen koska esim. pellava palaa helposti ja imee itseensä laikkuina vernissan. Pohjan käsittelyä jatketaan veitsellä levittäen ja annetaan kankaan kiristyä välillä 2 -3 kertaan jonka jälkeen annetaan kuivua jolloin voidaan hioa hiekkapaperilla jos on pahoja solmuja tai muita virheitä jonka jälkeen voidaan käsitellä vielä kerran pohjusteella.

        Siitä putriidosta teillä näyttää olevan monenlaisia käsityksiä ja ehkä niin onkin.

        luonnonliimoista liivatteen, joka kodin keittiötuotteen, jota on tuntuvasti helpompi käsitellä kuin jänisliimaa. Se käy niin kankaan ja levyn liimaukseen kuin pohjustuksenkin tekoon (samaa liimaa on syytä käyttääkin kumpaankin tarkoitukseen). Annostus on 50-60 gr liivatelehtiä 1 litraan vetta ja käsittely aivan kuin ruoanvalmistuksessa: ensin liotus kylmässä vedessä ja sen jälkeen liuotus kuumassa..

      • veldes
        Koulutettu kirjoitti:

        Materiaalioppi on kirjoitettu vähän myöhemmin kun konservaattorit ovat päässeet selville miten ja millä maalaukset ovat pohjustettu. Käytin tätä tekniikkaa 1940 luvulta alkaen ja Kiljusien kirja on kirjoitettu 2000 luvulla tai olisiko se 1997.

        Kiljunenkin on huomannut että vaihtelemalla tätä rasvaisuuden osuutta on vaikutettu pohjustuksen pehmeyteen ja siihen ettei ne halkeile myöhemmässä vaiheessa. Ainahan se kehitys menee eteenpäin kun kehitetään. Taideteollisessa opettaessani 80 luvulla keskustelin siellä tapaamani Suomenlinnassa toimineen konservaattorin kanssa tästä pohjustustavasta en kuitenkaan tullut kysyneeksi hänen nimeään mutta hänellä oli valtava tietomäärä ko. asiasta ja sen historiasta.

        Hänen kertomansa mukaan suurin osa vanhoista maalauksista on pohjustettu miten sattuu eikä niistä voinut olla koskaan varma miten milloinkin on sama taiteilija menetellyt.

        Minun opuksessani väitetään ensimmäisen painoksen olevan vuodelta 1981

      • artemix
        Koulutettu kirjoitti:

        Materiaalioppi on kirjoitettu vähän myöhemmin kun konservaattorit ovat päässeet selville miten ja millä maalaukset ovat pohjustettu. Käytin tätä tekniikkaa 1940 luvulta alkaen ja Kiljusien kirja on kirjoitettu 2000 luvulla tai olisiko se 1997.

        Kiljunenkin on huomannut että vaihtelemalla tätä rasvaisuuden osuutta on vaikutettu pohjustuksen pehmeyteen ja siihen ettei ne halkeile myöhemmässä vaiheessa. Ainahan se kehitys menee eteenpäin kun kehitetään. Taideteollisessa opettaessani 80 luvulla keskustelin siellä tapaamani Suomenlinnassa toimineen konservaattorin kanssa tästä pohjustustavasta en kuitenkaan tullut kysyneeksi hänen nimeään mutta hänellä oli valtava tietomäärä ko. asiasta ja sen historiasta.

        Hänen kertomansa mukaan suurin osa vanhoista maalauksista on pohjustettu miten sattuu eikä niistä voinut olla koskaan varma miten milloinkin on sama taiteilija menetellyt.

        Juu, 1981 lukee minunkin kirjassani ensimmäisen painoksen vuodeksi, mutta tämä on 1992 päivitetty, toinen painos.

        Kiljunen ei mielestäni mainitse oikein selvää syytä rasvan käytölle pohjustuksessa, mutta mainitsee, että ainoa kestävä pohjustus metalleille saadaan öljyn ja lyijyvalkoisen seoksesta. Tästä voi päätellä, että (lämpö)laajeneminen, eli siis pohjustuksen elastisuus olisi se syy.

        Itse olen kokeillut pari kertaa puoliöljypohjaa jänisliimalla. Ei ollut vaikea tehdä ja tuntuu toimivan ihan hyvin, vaikka kankaana oli huonohko puuvilla. Kestävyydestä voitaneen keskustella joskus 2050... :)

        Nyt on suunnitelmissa jatkaa tuota mihin jäin, jahka nämä valmiiksipohjustetut tästä saa ensin maalattua. Pohjustusten teko ja maalikemian kanssa läträäminen on ihan hauskaa ja nostalgista puuhaa. Vernissan tuoksu tuo siihen vielä oman säväyksensä. Suosittelen kokeilua.

      • artemix
        ilpittore kirjoitti:

        luonnonliimoista liivatteen, joka kodin keittiötuotteen, jota on tuntuvasti helpompi käsitellä kuin jänisliimaa. Se käy niin kankaan ja levyn liimaukseen kuin pohjustuksenkin tekoon (samaa liimaa on syytä käyttääkin kumpaankin tarkoitukseen). Annostus on 50-60 gr liivatelehtiä 1 litraan vetta ja käsittely aivan kuin ruoanvalmistuksessa: ensin liotus kylmässä vedessä ja sen jälkeen liuotus kuumassa..

        Eipä tuo jänisliimankaan käsittely vaikeaa ole. "Papanoita" vain yöksi purkkiin likoamaan ja seuraavana päivänä siitä saa varovasti lämmittämällä tasaista liimaa. Lienee aika makuasia, mitä liimaa noissa käyttää, koska lujuutta ei juuri vaadita. Liivate (eli gelatiini) taitaa olla puhtainta, kun on elintarvikekelpoista.

      • olivetree
        artemix kirjoitti:

        Juu, 1981 lukee minunkin kirjassani ensimmäisen painoksen vuodeksi, mutta tämä on 1992 päivitetty, toinen painos.

        Kiljunen ei mielestäni mainitse oikein selvää syytä rasvan käytölle pohjustuksessa, mutta mainitsee, että ainoa kestävä pohjustus metalleille saadaan öljyn ja lyijyvalkoisen seoksesta. Tästä voi päätellä, että (lämpö)laajeneminen, eli siis pohjustuksen elastisuus olisi se syy.

        Itse olen kokeillut pari kertaa puoliöljypohjaa jänisliimalla. Ei ollut vaikea tehdä ja tuntuu toimivan ihan hyvin, vaikka kankaana oli huonohko puuvilla. Kestävyydestä voitaneen keskustella joskus 2050... :)

        Nyt on suunnitelmissa jatkaa tuota mihin jäin, jahka nämä valmiiksipohjustetut tästä saa ensin maalattua. Pohjustusten teko ja maalikemian kanssa läträäminen on ihan hauskaa ja nostalgista puuhaa. Vernissan tuoksu tuo siihen vielä oman säväyksensä. Suosittelen kokeilua.

        Ilman öljyä tehtyä perinteistä gessoa ei tulisi käyttää muissa kuin kovissa paneeleissa, joko suoraan liimatulle paneelille tai paneeliin liimatulle kankaalle,yms. Ilman öljyä tehty gesso ei kestä pingoitettuna kankaalla, liian hauras.
        Se että miksi olisi parempi jättää se öljy sieltä pois, on siksi että useimmat öljyt kellastuu ajan myötä. Mitä enemmän öljyä siinä maalauksessa loppujenlopuksi on sitä enemmän se kellastuu ajan saatossa, tietenkin öljyn laatu ja raaka-aineet ja valmistustapa vaikuttavat tähän. Ilman öljyä tehty gesso imee öljymaalista öljyn itseensä jättäen maalauksen pinnan himmeäksi. Tätä voi estää sivelemällä gesson pintaan esim.dammarlakkaa.

      • artemix
        olivetree kirjoitti:

        Ilman öljyä tehtyä perinteistä gessoa ei tulisi käyttää muissa kuin kovissa paneeleissa, joko suoraan liimatulle paneelille tai paneeliin liimatulle kankaalle,yms. Ilman öljyä tehty gesso ei kestä pingoitettuna kankaalla, liian hauras.
        Se että miksi olisi parempi jättää se öljy sieltä pois, on siksi että useimmat öljyt kellastuu ajan myötä. Mitä enemmän öljyä siinä maalauksessa loppujenlopuksi on sitä enemmän se kellastuu ajan saatossa, tietenkin öljyn laatu ja raaka-aineet ja valmistustapa vaikuttavat tähän. Ilman öljyä tehty gesso imee öljymaalista öljyn itseensä jättäen maalauksen pinnan himmeäksi. Tätä voi estää sivelemällä gesson pintaan esim.dammarlakkaa.

        Juu, näin minäkin olen asian ymmärtänyt.

        Nykyajan gesso, eli se mitä purkeista saa, lienee kuitenkin parasta yleispohjustetta läheis jokaiselle alustalle. Se on öljytön (ei kellastu), joustava ja vieläpä sopii kuin nenä päähän rasvaista rasvattomalle -periaatteeseen. Ja jos oikein innostuu askartelemaan, niin ainahan kankaan voi esiliimata laimennetulla Eri-keeperillä tms. muoviliimalla.

        ...mutta nostalgia siitä puuttuu...

      • veldes
        artemix kirjoitti:

        Juu, 1981 lukee minunkin kirjassani ensimmäisen painoksen vuodeksi, mutta tämä on 1992 päivitetty, toinen painos.

        Kiljunen ei mielestäni mainitse oikein selvää syytä rasvan käytölle pohjustuksessa, mutta mainitsee, että ainoa kestävä pohjustus metalleille saadaan öljyn ja lyijyvalkoisen seoksesta. Tästä voi päätellä, että (lämpö)laajeneminen, eli siis pohjustuksen elastisuus olisi se syy.

        Itse olen kokeillut pari kertaa puoliöljypohjaa jänisliimalla. Ei ollut vaikea tehdä ja tuntuu toimivan ihan hyvin, vaikka kankaana oli huonohko puuvilla. Kestävyydestä voitaneen keskustella joskus 2050... :)

        Nyt on suunnitelmissa jatkaa tuota mihin jäin, jahka nämä valmiiksipohjustetut tästä saa ensin maalattua. Pohjustusten teko ja maalikemian kanssa läträäminen on ihan hauskaa ja nostalgista puuhaa. Vernissan tuoksu tuo siihen vielä oman säväyksensä. Suosittelen kokeilua.

        Sinun mielestäsi on näillä valmiiksi pohjustetuila gessokankailla ja sitten tekemälläsi puoliöljypohjalla.
        Huomaako se maalatessa ja valmiissa työssä miten? Jos maalataan perinteisesti siveltimellä kertamaalauksia ja vaikka sitten lasuuritekniikalla.
        Kiinnostaisi tehdä noita pohjia mutten ehtisi ihan nyt heittäytymään nostalgiseksi ellei siitä muuta kostu.

      • donnama
        olivetree kirjoitti:

        Ilman öljyä tehtyä perinteistä gessoa ei tulisi käyttää muissa kuin kovissa paneeleissa, joko suoraan liimatulle paneelille tai paneeliin liimatulle kankaalle,yms. Ilman öljyä tehty gesso ei kestä pingoitettuna kankaalla, liian hauras.
        Se että miksi olisi parempi jättää se öljy sieltä pois, on siksi että useimmat öljyt kellastuu ajan myötä. Mitä enemmän öljyä siinä maalauksessa loppujenlopuksi on sitä enemmän se kellastuu ajan saatossa, tietenkin öljyn laatu ja raaka-aineet ja valmistustapa vaikuttavat tähän. Ilman öljyä tehty gesso imee öljymaalista öljyn itseensä jättäen maalauksen pinnan himmeäksi. Tätä voi estää sivelemällä gesson pintaan esim.dammarlakkaa.

        jos tekee gessopohjan jälkeen ohuen imprimituurin ennen varsinaista sävykerrosta?

      • donnama
        artemix kirjoitti:

        Eipä tuo jänisliimankaan käsittely vaikeaa ole. "Papanoita" vain yöksi purkkiin likoamaan ja seuraavana päivänä siitä saa varovasti lämmittämällä tasaista liimaa. Lienee aika makuasia, mitä liimaa noissa käyttää, koska lujuutta ei juuri vaadita. Liivate (eli gelatiini) taitaa olla puhtainta, kun on elintarvikekelpoista.

        ole vähän haisulia? Liivate toimii mulla oikein hyvin ja on siisti.

      • Koulutettu
        artemix kirjoitti:

        Juu, 1981 lukee minunkin kirjassani ensimmäisen painoksen vuodeksi, mutta tämä on 1992 päivitetty, toinen painos.

        Kiljunen ei mielestäni mainitse oikein selvää syytä rasvan käytölle pohjustuksessa, mutta mainitsee, että ainoa kestävä pohjustus metalleille saadaan öljyn ja lyijyvalkoisen seoksesta. Tästä voi päätellä, että (lämpö)laajeneminen, eli siis pohjustuksen elastisuus olisi se syy.

        Itse olen kokeillut pari kertaa puoliöljypohjaa jänisliimalla. Ei ollut vaikea tehdä ja tuntuu toimivan ihan hyvin, vaikka kankaana oli huonohko puuvilla. Kestävyydestä voitaneen keskustella joskus 2050... :)

        Nyt on suunnitelmissa jatkaa tuota mihin jäin, jahka nämä valmiiksipohjustetut tästä saa ensin maalattua. Pohjustusten teko ja maalikemian kanssa läträäminen on ihan hauskaa ja nostalgista puuhaa. Vernissan tuoksu tuo siihen vielä oman säväyksensä. Suosittelen kokeilua.

        kirjojen julkaisu oli tullut vähän väärin kirjoituksessani mutta liekö sillä väliä tiedämmehän kaikki ketkä olivat Mökö, Luru ja Plättä. googletin heitä ja näyttää olleen sukuvika tuo konservaattorin ammatti kun löytyi useita.

        "Kiljunen ei mielestäni mainitse oikein selvää syytä rasvan käytölle pohjustuksessa, mutta mainitsee, että ainoa kestävä pohjustus metalleille saadaan öljyn ja lyijyvalkoisen seoksesta."

        Tämäkin saattaa näin olla mutta käytimme silloin aikoinaan sellaista ainetta kuin gummigutta liuotettuna puhtaaseen alkoholiin mitä sai apteekista reseptillä ja joku arveli että siitä johtui ammattikunnan juoppous. Se aine muodosti elastisen pinnan esim. kuparille niin että saattoi maalata tai piirtää. Itse olen kuitenkin tehnyt kuparille maalauksia kemikaalein (nitriitein) siis synnyttänyt värejä kemiallisella reaktiolla ja sitten pysäyttänyt ko. reaktion.

        Jos teistä joku on nähnyt Gryynewaldin kuuluisan väärennöksen TV:stä niin siellä se vasta koservaattori oli saksanmaalta kun hän jäljensi puulevylle vanhan mestarin työn joka ei oolut väärennös vaan mukaelma työstä jota ei luultavasti oltu koskaan maalattu ja toinen sankari myi sen maailmankuululle museolle. Se filmi kannattaa katsoa jos mahdollista siinä se vasta kemisti oli konservaattorin takissa.

      • Koulutettu
        Koulutettu kirjoitti:

        kirjojen julkaisu oli tullut vähän väärin kirjoituksessani mutta liekö sillä väliä tiedämmehän kaikki ketkä olivat Mökö, Luru ja Plättä. googletin heitä ja näyttää olleen sukuvika tuo konservaattorin ammatti kun löytyi useita.

        "Kiljunen ei mielestäni mainitse oikein selvää syytä rasvan käytölle pohjustuksessa, mutta mainitsee, että ainoa kestävä pohjustus metalleille saadaan öljyn ja lyijyvalkoisen seoksesta."

        Tämäkin saattaa näin olla mutta käytimme silloin aikoinaan sellaista ainetta kuin gummigutta liuotettuna puhtaaseen alkoholiin mitä sai apteekista reseptillä ja joku arveli että siitä johtui ammattikunnan juoppous. Se aine muodosti elastisen pinnan esim. kuparille niin että saattoi maalata tai piirtää. Itse olen kuitenkin tehnyt kuparille maalauksia kemikaalein (nitriitein) siis synnyttänyt värejä kemiallisella reaktiolla ja sitten pysäyttänyt ko. reaktion.

        Jos teistä joku on nähnyt Gryynewaldin kuuluisan väärennöksen TV:stä niin siellä se vasta koservaattori oli saksanmaalta kun hän jäljensi puulevylle vanhan mestarin työn joka ei oolut väärennös vaan mukaelma työstä jota ei luultavasti oltu koskaan maalattu ja toinen sankari myi sen maailmankuululle museolle. Se filmi kannattaa katsoa jos mahdollista siinä se vasta kemisti oli konservaattorin takissa.

        väärennösjuttuun. Kun pohjustuksista tässä puhutaan niin tuo vanhalle ladonovelle madonsyömälle kun tuo Gristian Goller tuon maalauksen siirsi erikoisin menetelmin niin pohjustus paljasti lopulta tutkimuksissa että siinä oli käytetty tehdaskalkkia ja sitä oli mennyt näihin madonreikiin. Kaikki muut maalauksessa käytetyt värit hän oli tehnyt itse jauhanut vanhoista 1500 luvulla käytetyistä väriaineista. Hän on varmaan maailman kuuluisin konservaattori ja todella taitava eikä hän ollut syyllistynyt itse mihinkään koska toinen henkilö oli myynyt sen museolle hänen tietämättään hän näki sen työnsä vasta museon luettelosta.

      • ilpittore
        donnama kirjoitti:

        jos tekee gessopohjan jälkeen ohuen imprimituurin ennen varsinaista sävykerrosta?

        osa maalausta, eikä se ohuena sanottavasti vaikuta imeytymiseen. Parasta on ohut kerros dammaria, joka todella eristää pohjaan imeytymistä.

      • artemix
        veldes kirjoitti:

        Sinun mielestäsi on näillä valmiiksi pohjustetuila gessokankailla ja sitten tekemälläsi puoliöljypohjalla.
        Huomaako se maalatessa ja valmiissa työssä miten? Jos maalataan perinteisesti siveltimellä kertamaalauksia ja vaikka sitten lasuuritekniikalla.
        Kiinnostaisi tehdä noita pohjia mutten ehtisi ihan nyt heittäytymään nostalgiseksi ellei siitä muuta kostu.

        Kuten sanoin, niin kokemukseni näistä puoliöljypohjista on vähäinen. Sain aikoinaan pakan jotain paksuhkoa puuvillakangasta erän huonekalujen verhoiluliikkeen lopetuksen takia ja kokeilin tehdä siitä maalauspohjia.

        Sanoisin, että enemmän kuin pohjusteen tyyppi, asiaan vaikuttaa pohjusteen paksuus (täyteaineen määrä) ja se, millainen kudos jää lopulta näkyviin, meneekö se tukkoon vai ei. Eli siis pohjamateriaali vaikuttaa myös. Tekemäni puoliöljypohjuste jäi hieman kiiltävämmäksi tai "sileämmäksi" kuin valmispohjusteet tai valmis-gesso, jotka ovat melko himmeitä, mutta ero maalatessa on hyvin pieni. Jostain luin, että pohja olisi liukkaampi maalata, mutta itse en juuri moista eroa huomannut.

        Minulle suurin motivaatio tehdä noita oli kokeilunhalu ja ehkä halu oppia jotain vanhaa ja perinteistä. Tulee hyvä fiilis, kun kokee riippumattomuutta nykyajan tuotteista ja osaa tehdä vastaavaa itse. Mikään olennainen tuossa ei mielestäni maalaamisen kannalta muutu, ehkä vain pohjan sävytys mahdollistuu, mikä toki onnistuu kaupan gessollakin.

      • veldes
        artemix kirjoitti:

        Kuten sanoin, niin kokemukseni näistä puoliöljypohjista on vähäinen. Sain aikoinaan pakan jotain paksuhkoa puuvillakangasta erän huonekalujen verhoiluliikkeen lopetuksen takia ja kokeilin tehdä siitä maalauspohjia.

        Sanoisin, että enemmän kuin pohjusteen tyyppi, asiaan vaikuttaa pohjusteen paksuus (täyteaineen määrä) ja se, millainen kudos jää lopulta näkyviin, meneekö se tukkoon vai ei. Eli siis pohjamateriaali vaikuttaa myös. Tekemäni puoliöljypohjuste jäi hieman kiiltävämmäksi tai "sileämmäksi" kuin valmispohjusteet tai valmis-gesso, jotka ovat melko himmeitä, mutta ero maalatessa on hyvin pieni. Jostain luin, että pohja olisi liukkaampi maalata, mutta itse en juuri moista eroa huomannut.

        Minulle suurin motivaatio tehdä noita oli kokeilunhalu ja ehkä halu oppia jotain vanhaa ja perinteistä. Tulee hyvä fiilis, kun kokee riippumattomuutta nykyajan tuotteista ja osaa tehdä vastaavaa itse. Mikään olennainen tuossa ei mielestäni maalaamisen kannalta muutu, ehkä vain pohjan sävytys mahdollistuu, mikä toki onnistuu kaupan gessollakin.

        Luulin jo saavani uutta potkua maalaamiseen noista uusista pohjista. Muttei auta kun sinnitellä samalla formaatilla eteenpäin. Nimittäin jotain uutta potkua olis tarvittu. Seuraava näyttely on maaliskuulla ja kun maalaa aamusta iltaan, lukuunottamati ruokailua, kahvitaukoja ja kaupassa käyntiä ym. pikkupuuhaa, tuntuu joskus liian runiinilta tämä taiteilijaelämä.
        Tuntuu tuo aikakin kuluvan niin mahdottoman nopeesti, nuorempana maalas useamman taulun viikossa nyt hyvä jos pääsee edes alkuun.
        Jotain positiivistakin on aina nähtävä ja täällä palstalla on kerrankin päästy kunnon keskusteluun ammatillisesti, toivottavasti sama meno jatkuu.
        Saisipa tänne vielä noita kuvia maalauksista liitettyä niin se vasta olisi jotain. Voisi järjestää näyttelyitä ja vaikka kilpailun jostain aiheesta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kela tukee virallisesti Pride-liikettä

      Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k
      Maailman menoa
      132
      4521

    2. Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa

      Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k
      Maailman menoa
      75
      3262

    3. Kävisikö tällainen sopimus?

      Olisitko valmis juttelemaan jo ensi viikolla kahden kesken?
      Ikävä
      102
      1540

    4. Nyt kerrot mies mitä ajattelet minusta

      Ihan suoraan ja suodattamatta.
      Ikävä
      88
      1385

    5. Odotatko vielä vastausta...

      Siihen viestiin? 🤔
      Ikävä
      96
      917

    6. Ehkä se on niin

      Ettet vaan uskalla lähestyä tämän jälkeen. Ehkä haluaisit. En osaa sanoa.
      Ikävä
      80
      806

    7. Omasp hakenut Fincapia ja Gapconia konkurssiin perjantaina 5.6

      Ilkka ei ole vielä ehtinyt uutisoida, mutta Omasp on jättänyt 5.6 konkurssihakemuksen Fincapia ja Gapconia koskien. Ilka
      Seinäjoki
      19
      778

    8. Mitä kirjainta haluaisit

      Ra kastella mahdottomasti?
      Ikävä
      42
      720

    9. Tämän palstan naiseksi esittäytyvät

      Ovatkin kuulemma oikeasti sukupuoleltaan miehiä. Pitääkö paikkansa?
      Sinkut
      112
      699

    10. Jos oot täällä,laita tunniste.

      Muuten en lue!
      Ikävä
      44
      642
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt