NIIN!?

Kyllä Ahvenanmaa kuului Suomeen oikein Kansainliiton päätöksellä. Sillä oli kyllä tietty sisäinen autonomia, kuten vieläkin, ja maakunta oli, ja on, vapautettu pakollisesta asevelvollisuudesta rauhan ja sodan aikana.

jatkosodassa rannikkolinnakkeita perusmiehitykseksi. Ennen niiden valmistumista siellä oli johtoportaana 7. Rannikkoprikaati joukkoina mm. JR 14 ja Kevyt Patteristo 14. Vahvuus oli noin 5 200. Myöhemmin joukkoja vähennettiin. A:lla oli mm JP 6. Periaatteessa siellä oli noin rykmentin verran joukkoja sekä Ahvenanmaan suojeluskunta eli Hemvärn.

Samma på svenska kirjoitti:

jatkosodassa rannikkolinnakkeita perusmiehitykseksi. Ennen niiden valmistumista siellä oli johtoportaana 7. Rannikkoprikaati joukkoina mm. JR 14 ja Kevyt Patteristo 14. Vahvuus oli noin 5 200. Myöhemmin joukkoja vähennettiin. A:lla oli mm JP 6. Periaatteessa siellä oli noin rykmentin verran joukkoja sekä Ahvenanmaan suojeluskunta eli Hemvärn.

Lue lisää

Ålands Hemvärnin kokonaisvahvuus oli suurimmillaan 10. maaliskuuta 1940, jolloin rivissä oli 1753 miestä. Ålands Hemvärnin pataljoona otti 8. maaliskuuta vastaan tehtävät Ahvenanmaan Puolustusjoukkojen reservinä toimineelta Polkupyöräpataljoona 8:lta, joka siirrettiin Viipurinlahdelle.

kun yhteiskunnan vähäosaiset vasemmalta äärilaidalta natkuttavat Suomen suomalaisista ja oikealta äärilaidalta Suomen ruotsalaisista.

Miksi sinä hautoja kaipaat? Niitä olisi enemmän, jos hyökkäys olisi alkanut sillä kulmalla. Operaatio "Tanne Westi olisi ollut tällainen, maihinnousujoukkoja olisi nähty Degersandin rannoilla. Juuri tätä linnoitustyötä ja varmistustyötä kannakselta salaa siirretty JP6 teki keväällä 1944. Oli pakko, koska jotkut suomalaiset olivat kielineet erillisrauhaspekulaatioista Berliiniin. Saksalaisilla oli korvamerkitty divisioona Tanskassa ja muita joukkoja Ahvenanmaan haltuunottoon. Suomalaisten vastatoimiin liittyi JP6:n siirto kannakselta Lempaalasta varustamaan. Myös rannikkotyksistö ja merivoimat oli hälytetty saaristoon (mm. Väinämöinen).

Mutta tilanteet muuttuivat. Ryti sai saksalaiset toimittamaan aseita taas. 9.6 Erillinen Jääkätipataljoona 6 määrättiin pikavauhtia kannakselle. Suomessa kotilomalla ollut pataljoonankomentaja tuli itse asiassa omaa pataljoonaansa vastaan yöllä merellä! Pataljoona oli matkalla sotaan.

Bybi kirjoitti:

Miksi sinä hautoja kaipaat? Niitä olisi enemmän, jos hyökkäys olisi alkanut sillä kulmalla. Operaatio "Tanne Westi olisi ollut tällainen, maihinnousujoukkoja olisi nähty Degersandin rannoilla. Juuri tätä linnoitustyötä ja varmistustyötä kannakselta salaa siirretty JP6 teki keväällä 1944. Oli pakko, koska jotkut suomalaiset olivat kielineet erillisrauhaspekulaatioista Berliiniin. Saksalaisilla oli korvamerkitty divisioona Tanskassa ja muita joukkoja Ahvenanmaan haltuunottoon. Suomalaisten vastatoimiin liittyi JP6:n siirto kannakselta Lempaalasta varustamaan. Myös rannikkotyksistö ja merivoimat oli hälytetty saaristoon (mm. Väinämöinen).

Mutta tilanteet muuttuivat. Ryti sai saksalaiset toimittamaan aseita taas. 9.6 Erillinen Jääkätipataljoona 6 määrättiin pikavauhtia kannakselle. Suomessa kotilomalla ollut pataljoonankomentaja tuli itse asiassa omaa pataljoonaansa vastaan yöllä merellä! Pataljoona oli matkalla sotaan.

Lue lisää

>Oli pakko, koska jotkut suomalaiset olivat kielineet erillisrauhaspekulaatioista Berliiniin.<

Nils Meinander oli jo sodan aikana osoittanut sopivuutensa. Mm. hän oli toimittanut salaisia tietoja viholliselle. Poliitikkoinakin tunnetut Meinanderit lyhyesti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

Olisiko Nils hänen isänsä ja Martin veljensä?

Tarkoitat suomenRUOTSALAISIA! Ne kertoi asiat Tukholman lehdille. Kaikki ryhmä 33:n jäsenet ja erikoisesti siinä enemmistönä olleet suomenruotsalaiset olisi pitänyt tuomita maanpettureina vähintäänkin vankilaan.

Tässä on pari esimerkkiä:

Ainakin kahdesti puuhattiin pakolaishallitusta Tukholmaan; 1940 keväällä ja 1944 kesällä => maanpetturuutta pahimmillaan!
Talvisodan asekuljetukset Saksan läpi jumittui samaisen porukan ansiosta Tukholman lehtien suuresti avustamana!

Niin sanotussa rauhanoppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa 20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944 epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli elämästään.

Suomeen syntyi tammikuussa 1943 ”rauhanoppositio”, joka sai alkunsa ruotsalaisen Nyliberala studentförbundetin (uusliberaalinen ylioppilasliitto) jäsenistön keskuudessa. Se ei hyväksynyt ”hallituksen vastuullisten jäsenten laskelmoitua sotapolitiikka” eikä poliittisten pakolaisten (juutalaisten ja ei-juutalaisten sudeettisaksalaisten sosiaalidemokraattien) kohtelua. Opposition mielestä Suomen oli päästävä puheisiin Venäjän kanssa ja irrottauduttava sodan otteesta ennen syksyä 1943. Opposition piirissä harkittiin ”synkimpinä hetkinä” jopa jonkinlaisen varjohallituksen perustamista Lontooseen, jolloin Tukholma olisi toiminut väliasemana.

Oppositio toimi aluksi ”maan alla”ja se laajeni pian muidenkin ryhmien keskuuteen. Lopulta siihen kuuluivat mm. SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori, K. A. Fagerholm, Eino Kilpi, Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J.O. Söderhjelm, Ralf Törngren, Nils Meinander ja C.O. Frietsch. Opposition huomattavin aloite vuonna -43 oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmä”, jossa vaadittiin sodan lopettamista. Kirje käynnisti rauhankeskustelun ja pakotti hallituksen antamaan eduskunnalle ulkopoliittisen selostuksen, jota se ei ollut tehnyt kahteen vuoteen.

”Kului tarkalleen vuosi siitä, kun rauhanoppositio oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmässä” pukenut sanoiksi oman ja kansan enemmistön hartaan toivomuksen saada verinen ja tarkoitukseton taistelu päättymään, ennen kuin Suomen rauhanvaltuuskunta lähti syyskuun 19. päivänä1944 Moskovaan allekirjoittamaan välirauhaa.” (C.O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet, Helsinki 1945)

Todennäköisesti juuri rauhanopposition jäsenet myöhemmin vaativat rangaistusta heille, joiden ”laskelmoitua sotapolitiikka” he eivät olleet hyväksyneet.

Bybi kirjoitti:

Miksi sinä hautoja kaipaat? Niitä olisi enemmän, jos hyökkäys olisi alkanut sillä kulmalla. Operaatio "Tanne Westi olisi ollut tällainen, maihinnousujoukkoja olisi nähty Degersandin rannoilla. Juuri tätä linnoitustyötä ja varmistustyötä kannakselta salaa siirretty JP6 teki keväällä 1944. Oli pakko, koska jotkut suomalaiset olivat kielineet erillisrauhaspekulaatioista Berliiniin. Saksalaisilla oli korvamerkitty divisioona Tanskassa ja muita joukkoja Ahvenanmaan haltuunottoon. Suomalaisten vastatoimiin liittyi JP6:n siirto kannakselta Lempaalasta varustamaan. Myös rannikkotyksistö ja merivoimat oli hälytetty saaristoon (mm. Väinämöinen).

Mutta tilanteet muuttuivat. Ryti sai saksalaiset toimittamaan aseita taas. 9.6 Erillinen Jääkätipataljoona 6 määrättiin pikavauhtia kannakselle. Suomessa kotilomalla ollut pataljoonankomentaja tuli itse asiassa omaa pataljoonaansa vastaan yöllä merellä! Pataljoona oli matkalla sotaan.

Lue lisää

"Oli pakko, koska jotkut suomalaiset olivat kielineet erillisrauhaspekulaatioista Berliiniin."

Suomeruotsalaismyyrät toimi 1940, 1943 ja 1944 ja toimitti tiedot Tukholman lehtiin.

Suomeruotsalaismyyrät 1943:

Suomeruotsalaismyyrät oli jälleen työssään. Ne tunnetaan myöskin nimellä Rauhanoppositio ja Ryhmä 33.
Ja Ruotsin lehdistö sen julkaisi Laurin Zilliacuksen toimittaessa materiaalin. Tuo samainen herrahan tunsi hyvin lehdistön toimintatavat, kun hän toimi Talvisodan aikana lehdistöyhteyksien hoitajana.


Tuossa on erittäin mielenkiintoinen kirja Jatkosodan alkamisesta ja siihen liittyvistä neuvotteluista.

Kalle Lehmus: Kolme kriisiä Weilin Göös 1971

Lehmus oli sodanaikaisen päämajan tiedotusosaston päällikkönä ja näki asioita niiden "kääntöpuolelta".

Rauhanoppositio, Kekkonen ja ryhmä 33 aika perusteellisesti käsiteltynä. Ruotsi ja Ahvenanmaan Jatkosodan syttyessä; Ruotsillahan oli siis valmis suunnitelma Ahvenanmaan miehittämiseksi, kun Saksa hyökkää itään. Tästä on tehty oikein väitöskirjakin Ruotsissa! Pakolaishallitus suunnitteilla Tukholmaan suomenruotsalaislaispettureiden (ryhmä 33:n) toimesta ensin 1943 ja sitten 1944 kesällä!

Kolme kriisiä -kirjassa on kerrottu hyvinkin tarkkaan tuon enemmistöltään suomenruotsalaisista tunnetuista kansalaisista koostuneen porukan, ryhmä 33:n, puuhailut virallisen valtiovallan selän takana Suomen käydessä sotaa NL:a vastaan. Tämä toiminta ja varsinkin sen julkituominen ensin Tukholmalaisessa sanomalehdessä vahingoitti Suomea tavattomasti tuona vaikeana aikana. Sama porukka puuhasi jopa pakolaishallistusta Tukholmaan ja vieläpä kahteenkin otteeseen!
Päälimäisenä puuhamiehenä asian julkisaattamisessa Ruotsin lehdistöön oli kirjan mukaan "pakottavaa toimintatarvetta poteva tohtori Laurin Zilliacus". Mitähän sukua lieneekään "Etuilijan edessä" olevalle Zilliacukselle... ;-) Isukki tietysti!



Rauhanoppositio ja ryhmä 33 olivat lähinnä maanpettureita. Hyvä kirjavinkki rauhanoppositiosta kiinnostuneille:

Tanner: Suomen tie rauhaan

Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, sotasyyllisyyskysymys

Kalle Lehmus: Kolme kriisiä

Charles Leonard Lund: Suomi Toisessa Maailmansodassa

Sotasyyllisyyden asiakirjat, toimittanut Hannu Rautkallio. EC-kirjat 2006

SuRullista oli kirjoitti:

"Oli pakko, koska jotkut suomalaiset olivat kielineet erillisrauhaspekulaatioista Berliiniin."

Suomeruotsalaismyyrät toimi 1940, 1943 ja 1944 ja toimitti tiedot Tukholman lehtiin.

Suomeruotsalaismyyrät 1943:

Suomeruotsalaismyyrät oli jälleen työssään. Ne tunnetaan myöskin nimellä Rauhanoppositio ja Ryhmä 33.
Ja Ruotsin lehdistö sen julkaisi Laurin Zilliacuksen toimittaessa materiaalin. Tuo samainen herrahan tunsi hyvin lehdistön toimintatavat, kun hän toimi Talvisodan aikana lehdistöyhteyksien hoitajana.


Tuossa on erittäin mielenkiintoinen kirja Jatkosodan alkamisesta ja siihen liittyvistä neuvotteluista.

Kalle Lehmus: Kolme kriisiä Weilin Göös 1971

Lehmus oli sodanaikaisen päämajan tiedotusosaston päällikkönä ja näki asioita niiden "kääntöpuolelta".

Rauhanoppositio, Kekkonen ja ryhmä 33 aika perusteellisesti käsiteltynä. Ruotsi ja Ahvenanmaan Jatkosodan syttyessä; Ruotsillahan oli siis valmis suunnitelma Ahvenanmaan miehittämiseksi, kun Saksa hyökkää itään. Tästä on tehty oikein väitöskirjakin Ruotsissa! Pakolaishallitus suunnitteilla Tukholmaan suomenruotsalaislaispettureiden (ryhmä 33:n) toimesta ensin 1943 ja sitten 1944 kesällä!

Kolme kriisiä -kirjassa on kerrottu hyvinkin tarkkaan tuon enemmistöltään suomenruotsalaisista tunnetuista kansalaisista koostuneen porukan, ryhmä 33:n, puuhailut virallisen valtiovallan selän takana Suomen käydessä sotaa NL:a vastaan. Tämä toiminta ja varsinkin sen julkituominen ensin Tukholmalaisessa sanomalehdessä vahingoitti Suomea tavattomasti tuona vaikeana aikana. Sama porukka puuhasi jopa pakolaishallistusta Tukholmaan ja vieläpä kahteenkin otteeseen!
Päälimäisenä puuhamiehenä asian julkisaattamisessa Ruotsin lehdistöön oli kirjan mukaan "pakottavaa toimintatarvetta poteva tohtori Laurin Zilliacus". Mitähän sukua lieneekään "Etuilijan edessä" olevalle Zilliacukselle... ;-) Isukki tietysti!



Rauhanoppositio ja ryhmä 33 olivat lähinnä maanpettureita. Hyvä kirjavinkki rauhanoppositiosta kiinnostuneille:

Tanner: Suomen tie rauhaan

Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, sotasyyllisyyskysymys

Kalle Lehmus: Kolme kriisiä

Charles Leonard Lund: Suomi Toisessa Maailmansodassa

Sotasyyllisyyden asiakirjat, toimittanut Hannu Rautkallio. EC-kirjat 2006

Lue lisää

Rauhanoppositiossa oli Zilliacuksen lisäksi joku von Bonsdorffeista...

Mutta Ahvenanmaata linnoittaneet jääkärit lähtivät "rauhan saarelta" kohti teräsmyrskyä varmistamaan Suomelle siedettäviä rauhanehtoja asein, puhumaan kieltä, jota Moskova paremmin kuunteli.

Kahden kuukauden kuluttua lähdöstä 143 Ahvenanmaalla ollutta pataljoonan poikaa oli kaatunut, kadonnut tai joutunut sotavankeuteen. Haavoittuneiden määräksi jäi 250-300 miestä. Useat VT-linjalla haavoittuneet ehtivät mukaan taisteluihin Viipurinlahdella ja Ilomantsissa haavoittuakseen uudelleen. Pataljoonan riveissä oli toki myös ruotsinkielisiä.

Tällaiselle porukalle lihapatoihin kiinni päässyt Suomi sanoi 1960-luvulla, että mitäs menitte.

Bybi kirjoitti:

Rauhanoppositiossa oli Zilliacuksen lisäksi joku von Bonsdorffeista...

Mutta Ahvenanmaata linnoittaneet jääkärit lähtivät "rauhan saarelta" kohti teräsmyrskyä varmistamaan Suomelle siedettäviä rauhanehtoja asein, puhumaan kieltä, jota Moskova paremmin kuunteli.

Kahden kuukauden kuluttua lähdöstä 143 Ahvenanmaalla ollutta pataljoonan poikaa oli kaatunut, kadonnut tai joutunut sotavankeuteen. Haavoittuneiden määräksi jäi 250-300 miestä. Useat VT-linjalla haavoittuneet ehtivät mukaan taisteluihin Viipurinlahdella ja Ilomantsissa haavoittuakseen uudelleen. Pataljoonan riveissä oli toki myös ruotsinkielisiä.

Tällaiselle porukalle lihapatoihin kiinni päässyt Suomi sanoi 1960-luvulla, että mitäs menitte.

Lue lisää

Elokuun viides päivänä 1943 jätettiin tasavallan presidentille kolmenkymmenenkolmen kansalaisen allekirjoittama kirjelmä, joka oli tarkoitettu luottamukselliseksi. Sen jälkeen on kuitenkin ulkomaalaisissa lehdissä julkaistu kirjelmästä selostuksia ja suoranaisia otteitakin. Tämän johdosta on päätetty päästää kotimaan lehdistössäkin julkisuuteen tämä kolmenkymmenenkolmen kansalaisen adressi, väärien johtopäätösten oikaisemiseksi.

”Herra Tasavallan Presidentti. Allekirjoittaneet eri puolueisiin lukeutuvat kansalaiset haluavat tällä kirjelmällä saattaa tietoonne ... kansamme ei ole ollut halukas osallistumaan suurvaltain välien selvittelyyn, vaan on ollut valmis kantamaan raskaita uhreja ainoastaan sellaisten tarkoitusten hyväksi, jotka sen omalta näkökulmalta ovat ehdottoman välttämättömiä ja väistämättömiä. ... mutta kuitenkaan ei suuri osa kansaamme ole voinut olla kauan aikaa näkemättä, että maamme asema on luisumassa kohti vaarallista ja maamme tulevaisuudelle kenties kohtalokkaastakin tilannetta ... tahdomme tässä yhteydessä esittää mielestämme olevan välttämätöntä, että valtiojohtomme ryhtyy toimenpiteisiin, joiden avulla voisimme päästä erilleen käynnissä olevasta suurvaltasodasta ... sellaisia mahdollisuuksia olisi mielestämme viipymättä ruvettava tutkimaan ja tunnustelemaan. Helsingissä neljäs elokuuta 1943.


"Kolmekymmentä kolme huomattavaa kansalaista"

Väinö Tanner, Suomen tie rauhaan, sivut 107-108

Adressin laatijat:

1. Atos Wirtanen
2. J.W.Keto
3. Laurin Zilliacus
4. C.O.Frietsch

Adressin allekirjoittajat: (kansanedustaja=ke, lehtimies=lm, muut mainittu erikseen)

1. Gunnar Henriksson, ke
2. Erns von Born, ke
3. Ernst Estlander, ke
4. C.O.Frietsch, ke
5. Ragnar Furuhjelm, ke
6. U.Hannula, ke
7. L.A.Heljas, ke
8. J.L.Jern, ke
9. Sylvi-Kyllikki Kilpi, ke
10. Gottfried Lindström, ke
11. Mauno Pekkala, ke
12. M.Peltonen, ke
13. Yrjö Schildt, ke
14. Ralf Törngren, ke
15. Y.Welling, ke
16. K.J.Wenman, ke
17. Atos Wirtanen, ke
18. Väinö Voionmaa, ke
19. John Österholm, ke
20. Henrik Antell, lm
21. Gunnar Henriksson, lm
22. Eirik Hornborg, lm
23. Frans Keränen, lm
24. E.Sundquist, lm
25. Fredrik Valros, lm
26. Kurt Antell, fil.maist.
27. Arvo Inkilä, fil.maist.
28. Yrjö Kallinen, osasto pääl.
29 J.W.Keto, kaupung.joht.
30. Hugo E. Pipping, prof.
31. Y.Ruutu, fil.tri, rehtori
32. Laurin Zilliacus, fil.tri
33. Arvi Turkka, ke

Bybi kirjoitti:

Rauhanoppositiossa oli Zilliacuksen lisäksi joku von Bonsdorffeista...

Mutta Ahvenanmaata linnoittaneet jääkärit lähtivät "rauhan saarelta" kohti teräsmyrskyä varmistamaan Suomelle siedettäviä rauhanehtoja asein, puhumaan kieltä, jota Moskova paremmin kuunteli.

Kahden kuukauden kuluttua lähdöstä 143 Ahvenanmaalla ollutta pataljoonan poikaa oli kaatunut, kadonnut tai joutunut sotavankeuteen. Haavoittuneiden määräksi jäi 250-300 miestä. Useat VT-linjalla haavoittuneet ehtivät mukaan taisteluihin Viipurinlahdella ja Ilomantsissa haavoittuakseen uudelleen. Pataljoonan riveissä oli toki myös ruotsinkielisiä.

Tällaiselle porukalle lihapatoihin kiinni päässyt Suomi sanoi 1960-luvulla, että mitäs menitte.

Lue lisää

Rauhan oppositio, ryhmä 33 ja "sotarikolliset"

Niin sanotussa rauhan oppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa 20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944 epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli elämästään.

Liittoutuneiden asettaman valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov selitti, ettei maininta "sotarikoksista syytetyt" koske presidenttiä eikä ministereitä. Hallitukselle jätettiin kuitenkin 29.6.1945 välikysely, jonka 26 allekirjoittajasta 14 oli ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä. Välikyselyssä vaadittiin sodanaikaista presidenttiä ja hallitusta syytteeseen. Presidentti Risto Ryti sai ankarimman tuomion, 10 vuotta kuritushuonetta.

Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, toinen painos, sivut 22 - 23, 36, 56, ja 81 - 85, Otava, Helsinki 1956



P.S. >Kahden kuukauden kuluttua lähdöstä 143 Ahvenanmaalla ollutta pataljoonan poikaa oli kaatunut, kadonnut tai joutunut sotavankeuteen.<

Eivät nuo olleet Ahvenanmaalaisia ja tuskinpa moni oli hurrikaan!

Ruotsinkielisiä suomalaisia oli siihen aikaan vähän enemmän kuin nyt. Sotilaista heitä yksi divisioona ja muutamia pienempiä yhtymiä ja erillisiä pataljoonia sekä tykistön osastoja, mutta niiden osuus esim. AMMUTUISTA SOTILASKARKUREISTA OLI 10% LUOKKAA! Ja tämä kohdistui VAIN ja PELKÄSTÄÄN jalkaväkeen!

Ruotsinkielisiä joukko-osastoja oli paljonkin, eritoten tykistöä. 17.D oli kuitenkin ainoa ruotsinkielinen isompi joukko-osasto, siis ihan divisioona kaikkine tukiyhtymineen eli tykistöineen yms. Toki ruotsinkielisiä tai suomenruotsalaisia oli kaikissa aselajeissa, ilma- ja merivoimissa ja nimenomaisesti tykistössä, mutta jalkaväkijoukoista 17.D taisi olla ainoa yksikkö, jossa oli ruotsinkielisiä nimenomaan siis Jatkosodassa.
JR13 ja JR61 muodostivat sen rungon täydennettynä erillispataljoonalla, olikohan se juuri tuo ErP 27.

http://www.mil.fi/merivoimat/joukot/uudpr/historia_minnes_fi.dsp

Uudenmaan prikaati ja Uudenmaan prikaatin kilta on pystyttänyt tämän muistomerkin 1976, niiden ruotsinkielisten joukko-osastojen muistoksi jotka taistelivat talvi- ja jatkosodassa.

Talvisota 1939-1940

Jalkaväki

Kenttätykistö

JR 9, RsPsto 1, JR 10, RsPsto 2, II/1.Pr, RsPsto 3, III/JR 61, RsPsto 4, ErP 18, RsPsto 5, ErP 20, RsPsto 6, PPP 8, 1.ErRsPtri, 1.PPK, 3.ErRsPtri, 2.PPK

Jatkosota 1941-1945

JR 13, JärjPsto 1, JR 24, JärjPsto 4, JR 55, 10.ErJärPtri, JR 61, RsPsto 2, ErP 1, RsPsto 3, ErP 18, RsPsto 4, ErP 27, RsPsto 13, LinP 18, RsPsto 17, 27.KrhK, RsPsto 18, 59.TykK, RsPsto 21, SyvLinPsto 18, KvPsto 18, SyvLinPsto 1

MitenSeMeni kirjoitti:

Rauhan oppositio, ryhmä 33 ja "sotarikolliset"

Niin sanotussa rauhan oppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa 20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944 epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli elämästään.

Liittoutuneiden asettaman valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov selitti, ettei maininta "sotarikoksista syytetyt" koske presidenttiä eikä ministereitä. Hallitukselle jätettiin kuitenkin 29.6.1945 välikysely, jonka 26 allekirjoittajasta 14 oli ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä. Välikyselyssä vaadittiin sodanaikaista presidenttiä ja hallitusta syytteeseen. Presidentti Risto Ryti sai ankarimman tuomion, 10 vuotta kuritushuonetta.

Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, toinen painos, sivut 22 - 23, 36, 56, ja 81 - 85, Otava, Helsinki 1956



P.S. >Kahden kuukauden kuluttua lähdöstä 143 Ahvenanmaalla ollutta pataljoonan poikaa oli kaatunut, kadonnut tai joutunut sotavankeuteen.<

Eivät nuo olleet Ahvenanmaalaisia ja tuskinpa moni oli hurrikaan!

Ruotsinkielisiä suomalaisia oli siihen aikaan vähän enemmän kuin nyt. Sotilaista heitä yksi divisioona ja muutamia pienempiä yhtymiä ja erillisiä pataljoonia sekä tykistön osastoja, mutta niiden osuus esim. AMMUTUISTA SOTILASKARKUREISTA OLI 10% LUOKKAA! Ja tämä kohdistui VAIN ja PELKÄSTÄÄN jalkaväkeen!

Ruotsinkielisiä joukko-osastoja oli paljonkin, eritoten tykistöä. 17.D oli kuitenkin ainoa ruotsinkielinen isompi joukko-osasto, siis ihan divisioona kaikkine tukiyhtymineen eli tykistöineen yms. Toki ruotsinkielisiä tai suomenruotsalaisia oli kaikissa aselajeissa, ilma- ja merivoimissa ja nimenomaisesti tykistössä, mutta jalkaväkijoukoista 17.D taisi olla ainoa yksikkö, jossa oli ruotsinkielisiä nimenomaan siis Jatkosodassa.
JR13 ja JR61 muodostivat sen rungon täydennettynä erillispataljoonalla, olikohan se juuri tuo ErP 27.

http://www.mil.fi/merivoimat/joukot/uudpr/historia_minnes_fi.dsp

Uudenmaan prikaati ja Uudenmaan prikaatin kilta on pystyttänyt tämän muistomerkin 1976, niiden ruotsinkielisten joukko-osastojen muistoksi jotka taistelivat talvi- ja jatkosodassa.

Talvisota 1939-1940

Jalkaväki

Kenttätykistö

JR 9, RsPsto 1, JR 10, RsPsto 2, II/1.Pr, RsPsto 3, III/JR 61, RsPsto 4, ErP 18, RsPsto 5, ErP 20, RsPsto 6, PPP 8, 1.ErRsPtri, 1.PPK, 3.ErRsPtri, 2.PPK

Jatkosota 1941-1945

JR 13, JärjPsto 1, JR 24, JärjPsto 4, JR 55, 10.ErJärPtri, JR 61, RsPsto 2, ErP 1, RsPsto 3, ErP 18, RsPsto 4, ErP 27, RsPsto 13, LinP 18, RsPsto 17, 27.KrhK, RsPsto 18, 59.TykK, RsPsto 21, SyvLinPsto 18, KvPsto 18, SyvLinPsto 1

Lue lisää

Ei Bybin viestissä ole väitetty JP6:n porukkaa ahvenanmaalaisiksi. Myös EIRYn väki tarkempaan lukemiseen ja kaikki viestit kannattaa lukea läpi. Bybi otti kantaa alkupään viesteihin "jostakin sotajoukosta Ahvenanmaalla". Hän kertoo sen siirretyn kannakselta Lempaalasta varustelutyöhön. Näin tapahtuikin, mutta se oli salainen operaatio. Pojat eivät tienneet edes laivaan lastatessa, mihin oli matka - ei tiennyt pataljoonankomentajakaan! Tällä kertaa saksalaiset piti pitää pimennossa.

Rauhanoppositiosta ja Svenska Presenistä samaa mieltä.

Ryhmä 33 kirjoitti:

>Oli pakko, koska jotkut suomalaiset olivat kielineet erillisrauhaspekulaatioista Berliiniin.<

Nils Meinander oli jo sodan aikana osoittanut sopivuutensa. Mm. hän oli toimittanut salaisia tietoja viholliselle. Poliitikkoinakin tunnetut Meinanderit lyhyesti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

Olisiko Nils hänen isänsä ja Martin veljensä?

Tarkoitat suomenRUOTSALAISIA! Ne kertoi asiat Tukholman lehdille. Kaikki ryhmä 33:n jäsenet ja erikoisesti siinä enemmistönä olleet suomenruotsalaiset olisi pitänyt tuomita maanpettureina vähintäänkin vankilaan.

Tässä on pari esimerkkiä:

Ainakin kahdesti puuhattiin pakolaishallitusta Tukholmaan; 1940 keväällä ja 1944 kesällä => maanpetturuutta pahimmillaan!
Talvisodan asekuljetukset Saksan läpi jumittui samaisen porukan ansiosta Tukholman lehtien suuresti avustamana!

Niin sanotussa rauhanoppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa 20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944 epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli elämästään.

Suomeen syntyi tammikuussa 1943 ”rauhanoppositio”, joka sai alkunsa ruotsalaisen Nyliberala studentförbundetin (uusliberaalinen ylioppilasliitto) jäsenistön keskuudessa. Se ei hyväksynyt ”hallituksen vastuullisten jäsenten laskelmoitua sotapolitiikka” eikä poliittisten pakolaisten (juutalaisten ja ei-juutalaisten sudeettisaksalaisten sosiaalidemokraattien) kohtelua. Opposition mielestä Suomen oli päästävä puheisiin Venäjän kanssa ja irrottauduttava sodan otteesta ennen syksyä 1943. Opposition piirissä harkittiin ”synkimpinä hetkinä” jopa jonkinlaisen varjohallituksen perustamista Lontooseen, jolloin Tukholma olisi toiminut väliasemana.

Oppositio toimi aluksi ”maan alla”ja se laajeni pian muidenkin ryhmien keskuuteen. Lopulta siihen kuuluivat mm. SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori, K. A. Fagerholm, Eino Kilpi, Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J.O. Söderhjelm, Ralf Törngren, Nils Meinander ja C.O. Frietsch. Opposition huomattavin aloite vuonna -43 oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmä”, jossa vaadittiin sodan lopettamista. Kirje käynnisti rauhankeskustelun ja pakotti hallituksen antamaan eduskunnalle ulkopoliittisen selostuksen, jota se ei ollut tehnyt kahteen vuoteen.

”Kului tarkalleen vuosi siitä, kun rauhanoppositio oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmässä” pukenut sanoiksi oman ja kansan enemmistön hartaan toivomuksen saada verinen ja tarkoitukseton taistelu päättymään, ennen kuin Suomen rauhanvaltuuskunta lähti syyskuun 19. päivänä1944 Moskovaan allekirjoittamaan välirauhaa.” (C.O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet, Helsinki 1945)

Todennäköisesti juuri rauhanopposition jäsenet myöhemmin vaativat rangaistusta heille, joiden ”laskelmoitua sotapolitiikka” he eivät olleet hyväksyneet.

Lue lisää

>>Nils Meinander oli jo sodan aikana osoittanut sopivuutensa. Mm. hän oli toimittanut salaisia tietoja viholliselle. Poliitikkoinakin tunnetut Meinanderit lyhyesti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

Olisiko Nils hänen isänsä ja Martin veljensä?