Onko ateismi uskonto?

Mutta mikä on jumaluutta? Jos se nähdään persoonallisena älynä, niin epäilemättä ateismi ei ole uskonto, mutta jos jumaluus nähdään taas alkuvoimina (deismi) niin kyllä luonnonlakeja voi ihan syyllä pitää jumalina tai ainakin jumaltenkuvina (käsityksinä jumalista).

Toinen piirre, joka ei ole niin määritelmällinen, ja joka minusta tekee ateismista uskonnon, on että ateismiin kuuluu vahva usko hyvästä elämästä tieteen avulla. Vaikka mitään lopullisia todistuksia ei ole (ja paljon päinvastaistakin näyttöä) niin uskotaan vilpittömästi materiaalisen hyvän ja esim. lääketieteen keksintöjen tuovan ihmiselle sen kaipaamaa onnea. Onneton elämä nähdäänkin varsin usein jokin materiaalisen asian (rahan), olosuhteen tai tiedon (paranuskeino, lääke) puutteena. Ja ratkaisu näihin ongelmiin on se, että tutkitaan lisää. Ateismin usko on siis uskoa tieteen kehitykseen.

Kolmas peruste ateismi uskonnollisuudelle on, että se sulkee pois muut uskonnot, ihan niin kuin yksi uskonto sulkee pois toisen. Ihminen ei siis voi samaan aikaa olla sekä kristitty, että ateisti.

ex-ateisti kirjoitti:

Mutta mikä on jumaluutta? Jos se nähdään persoonallisena älynä, niin epäilemättä ateismi ei ole uskonto, mutta jos jumaluus nähdään taas alkuvoimina (deismi) niin kyllä luonnonlakeja voi ihan syyllä pitää jumalina tai ainakin jumaltenkuvina (käsityksinä jumalista).

Toinen piirre, joka ei ole niin määritelmällinen, ja joka minusta tekee ateismista uskonnon, on että ateismiin kuuluu vahva usko hyvästä elämästä tieteen avulla. Vaikka mitään lopullisia todistuksia ei ole (ja paljon päinvastaistakin näyttöä) niin uskotaan vilpittömästi materiaalisen hyvän ja esim. lääketieteen keksintöjen tuovan ihmiselle sen kaipaamaa onnea. Onneton elämä nähdäänkin varsin usein jokin materiaalisen asian (rahan), olosuhteen tai tiedon (paranuskeino, lääke) puutteena. Ja ratkaisu näihin ongelmiin on se, että tutkitaan lisää. Ateismin usko on siis uskoa tieteen kehitykseen.

Kolmas peruste ateismi uskonnollisuudelle on, että se sulkee pois muut uskonnot, ihan niin kuin yksi uskonto sulkee pois toisen. Ihminen ei siis voi samaan aikaa olla sekä kristitty, että ateisti.

Lue lisää

olen itse kristitty mutta en usko edes jumalaan. eli ehkä sitten olen ateisti :)

ei ateismi ole uskonto. ateismi on uskonnottomuutta.

mutta tajuan mitä tarkoitat

mutta ei ateismiin liity mikään aate.

ex-ateisti kirjoitti:

Mutta mikä on jumaluutta? Jos se nähdään persoonallisena älynä, niin epäilemättä ateismi ei ole uskonto, mutta jos jumaluus nähdään taas alkuvoimina (deismi) niin kyllä luonnonlakeja voi ihan syyllä pitää jumalina tai ainakin jumaltenkuvina (käsityksinä jumalista).

Toinen piirre, joka ei ole niin määritelmällinen, ja joka minusta tekee ateismista uskonnon, on että ateismiin kuuluu vahva usko hyvästä elämästä tieteen avulla. Vaikka mitään lopullisia todistuksia ei ole (ja paljon päinvastaistakin näyttöä) niin uskotaan vilpittömästi materiaalisen hyvän ja esim. lääketieteen keksintöjen tuovan ihmiselle sen kaipaamaa onnea. Onneton elämä nähdäänkin varsin usein jokin materiaalisen asian (rahan), olosuhteen tai tiedon (paranuskeino, lääke) puutteena. Ja ratkaisu näihin ongelmiin on se, että tutkitaan lisää. Ateismin usko on siis uskoa tieteen kehitykseen.

Kolmas peruste ateismi uskonnollisuudelle on, että se sulkee pois muut uskonnot, ihan niin kuin yksi uskonto sulkee pois toisen. Ihminen ei siis voi samaan aikaa olla sekä kristitty, että ateisti.

Lue lisää

"...ateismiin kuuluu vahva usko hyvästä elämästä tieteen avulla."

Ei kuulu. Tiede on paras mahdollinen keino selvittää millaisessa maailmassa elämme. Se, miten hyvä elämä rakennetaan, on ihan eri asia. Jokainen kasaa siihen oman cocktailinsa ihmissuhteista, harrastuksista, kulttuurista, liikunnasta ym. Siihen ei tarvita tiedettä, mutta ei jumaliakaan. Teillä uskovaisilla on hämmentävän yksiulotteinen kuva muista ihmisistä!

Lääketieteen saavutukset sitäpaitsi näyttävät kelpaavan hyvin uskovillekin, ja materiaalinen hyvä ehkä sitäkin paremmin (uskovaisilla on vain omat selityksensä: jumala palkitsee maallisellakin hyvällä niitä jotka ovat vahvoja uskossaan).

Ateismi ei ole uskoa tieteen kehitykseen. Ateismi on jumaluskon puutetta.

Käsittämätöntä miten vaikeaa uskovaiselle on ymmärtää muiden ajattelua.

Schlechterwisser kirjoitti:

"...ateismiin kuuluu vahva usko hyvästä elämästä tieteen avulla."

Ei kuulu. Tiede on paras mahdollinen keino selvittää millaisessa maailmassa elämme. Se, miten hyvä elämä rakennetaan, on ihan eri asia. Jokainen kasaa siihen oman cocktailinsa ihmissuhteista, harrastuksista, kulttuurista, liikunnasta ym. Siihen ei tarvita tiedettä, mutta ei jumaliakaan. Teillä uskovaisilla on hämmentävän yksiulotteinen kuva muista ihmisistä!

Lääketieteen saavutukset sitäpaitsi näyttävät kelpaavan hyvin uskovillekin, ja materiaalinen hyvä ehkä sitäkin paremmin (uskovaisilla on vain omat selityksensä: jumala palkitsee maallisellakin hyvällä niitä jotka ovat vahvoja uskossaan).

Ateismi ei ole uskoa tieteen kehitykseen. Ateismi on jumaluskon puutetta.

Käsittämätöntä miten vaikeaa uskovaiselle on ymmärtää muiden ajattelua.

Lue lisää

"Teillä uskovaisilla on hämmentävän yksiulotteinen kuva muista ihmisistä!"

En muuten ole uskovainen. Oletko ihan varma ettei sinulla vain olisi yksioikoinen kuva ihmisestä, joka ei ole ateisti?

"Uskonto on ihmisen keksimä määritelmä. Ja niin kauan kuin näitä "uskontoja" ei kohdella eriarvoisesti, niin minulle on ihan sama.

Mursunorsu kirjoitti:

"Uskonto on ihmisen keksimä määritelmä. Ja niin kauan kuin näitä "uskontoja" ei kohdella eriarvoisesti, niin minulle on ihan sama.

Oli tarkoitus vastata ekaan viestiin.

ex-ateisti kirjoitti:

"Teillä uskovaisilla on hämmentävän yksiulotteinen kuva muista ihmisistä!"

En muuten ole uskovainen. Oletko ihan varma ettei sinulla vain olisi yksioikoinen kuva ihmisestä, joka ei ole ateisti?

Lue lisää

ex-ateistina ajattelet ainakin kuin uskovainen. Mikä teki sinusta ex-ateistin? Aloitko pohtimaan että jos sittenkin jumala on olemassa?

missxcessive kirjoitti:

ex-ateistina ajattelet ainakin kuin uskovainen. Mikä teki sinusta ex-ateistin? Aloitko pohtimaan että jos sittenkin jumala on olemassa?

Oivalsin, ettei kumpikaan ole oikeassa.

Sillä, onko jumala olemassa vai ei, ei ole merkitystä kuin älyllisenä ajatusleikkinä. Kumpikin on vain järjen luomia selitysmalleja. Toisessa uskotaan, että maailma on syntynyt itsestään ja toisessa että joku on sen luonut. Olennaista on, että molemmilla malleilla tyydytetään vain ihmisen epävarmuutta, vaikka oikea tie olisi sisäistää ja hyväksyä tämä epävarmuus, ja olla pohtimatta koko asiaa.

Jos näkee maailman Jumalan luomana, tai näkee sen sattuman tuotoksena, ei oikeasti näe maailmaa lainkaan, vaan vain tuon oman selitysmallinsa. Vain suora kokemus maailmasta tuottaa aidon kuvan, mutta siitä ei valitettavasti voi tehdä teoriaa eikä edes puhua, koska sanat ovat järjen luomia. Se pitää itse kokea.

Kun ymmärtää järjen mallit ulkoisesta maailmasta virtuaalimaailmaksi, ei uskonnoilla (jumalilla) tai ateismilla ole enää aikauslehteä suurempaa arvoa.

ex-ateisti kirjoitti:

Oivalsin, ettei kumpikaan ole oikeassa.

Sillä, onko jumala olemassa vai ei, ei ole merkitystä kuin älyllisenä ajatusleikkinä. Kumpikin on vain järjen luomia selitysmalleja. Toisessa uskotaan, että maailma on syntynyt itsestään ja toisessa että joku on sen luonut. Olennaista on, että molemmilla malleilla tyydytetään vain ihmisen epävarmuutta, vaikka oikea tie olisi sisäistää ja hyväksyä tämä epävarmuus, ja olla pohtimatta koko asiaa.

Jos näkee maailman Jumalan luomana, tai näkee sen sattuman tuotoksena, ei oikeasti näe maailmaa lainkaan, vaan vain tuon oman selitysmallinsa. Vain suora kokemus maailmasta tuottaa aidon kuvan, mutta siitä ei valitettavasti voi tehdä teoriaa eikä edes puhua, koska sanat ovat järjen luomia. Se pitää itse kokea.

Kun ymmärtää järjen mallit ulkoisesta maailmasta virtuaalimaailmaksi, ei uskonnoilla (jumalilla) tai ateismilla ole enää aikauslehteä suurempaa arvoa.

Lue lisää

Anteeksi, päättelin tosiaan katsomuksesi väärin nimimerkkisi ja joidenkin mielipiteittesi vuoksi.

"Olennaista on, että molemmilla malleilla tyydytetään vain ihmisen epävarmuutta, vaikka oikea tie olisi sisäistää ja hyväksyä tämä epävarmuus, ja olla pohtimatta koko asiaa."

Olet oikeassa siinä, että molemmilla malleilla tyydytetään ihmisen epävarmuutta. (Siis ymmärrän että tarkoitit "malleilla" uskonnollista ja tieteellistä ajattelua?) Uskon avulla tarraudutaan itseluotuihin harhakuviin kuin uniriepuun, ja tieteen avulla yritetään tehdä asialle jotain ja tutkia todellisuutta jotta tietoa voidaan lisätä ja epävarmuus asteittain vähenisi.

Olen myös samaa mieltä että epävarmuus pitää suuressa määrin sisäistää ja hyväksyä. On selvää, että on paljon asioita joita emme voi koskaan saada selville, ja vielä enemmän sellaisia jotka eivät meidän elinaikanamme selviä. Siksi pitää oppia elämään suhteellisessa "tietämättömyydessä", eikä lyödä "God did it" -leimaa kaikkeen mistä ei vielä tiedetä tarpeeksi.

Siksi olen myös ateisti: koska on ihan turha pohtia jumalien olemassaoloa tai -olemattomuutta niin kauan kuin sellaisista ei ole mitään havaintoa, eikä sellaisten vaikutusta näy missään.

Schlechterwisser kirjoitti:

Anteeksi, päättelin tosiaan katsomuksesi väärin nimimerkkisi ja joidenkin mielipiteittesi vuoksi.

"Olennaista on, että molemmilla malleilla tyydytetään vain ihmisen epävarmuutta, vaikka oikea tie olisi sisäistää ja hyväksyä tämä epävarmuus, ja olla pohtimatta koko asiaa."

Olet oikeassa siinä, että molemmilla malleilla tyydytetään ihmisen epävarmuutta. (Siis ymmärrän että tarkoitit "malleilla" uskonnollista ja tieteellistä ajattelua?) Uskon avulla tarraudutaan itseluotuihin harhakuviin kuin uniriepuun, ja tieteen avulla yritetään tehdä asialle jotain ja tutkia todellisuutta jotta tietoa voidaan lisätä ja epävarmuus asteittain vähenisi.

Olen myös samaa mieltä että epävarmuus pitää suuressa määrin sisäistää ja hyväksyä. On selvää, että on paljon asioita joita emme voi koskaan saada selville, ja vielä enemmän sellaisia jotka eivät meidän elinaikanamme selviä. Siksi pitää oppia elämään suhteellisessa "tietämättömyydessä", eikä lyödä "God did it" -leimaa kaikkeen mistä ei vielä tiedetä tarpeeksi.

Siksi olen myös ateisti: koska on ihan turha pohtia jumalien olemassaoloa tai -olemattomuutta niin kauan kuin sellaisista ei ole mitään havaintoa, eikä sellaisten vaikutusta näy missään.

Lue lisää

Itse näen ikäänkuin määritelmällisen janan, jonka toisessa päässä ovat uskovaiset (maailma on jumalan luoma) ja toisessa päässä ateistit (maailma ei ole jumalan luoma) Tuossa keskellä on tilaa toisaalta agnostikoille (jotka eivät osaa päättää), mutta myös meille harvoille (ignosteille? http://fi.wikipedia.org/wiki/Ignostismi) jotka näemme kysymyksen jumaluudesta vain itsensä hämäämisenä.

Mielestäni ateismi on siis tunnuksellista jumaluuden kieltämistä, mutta itse en sitä voi tehdä sen kummemmin kuin myöntää, koska "uskoni" on irrationaalista, pyrkimystä nähdä maailma ilman järjen selitystä siitä. Ja kuten olen jo aiemmin todennut, jumalta elävät tai kuolevat vain järjen käsitteissä.

Zen-buddalaisin vertauksin sanoisin , että keskustelu jumaluudesta on kuin keskustelua mansikan mausta henkilöiltä, jotka eivät ole koskaan mansikkaa maistaneet. Ne, jotka ovat, tietävät, ettei siitä juuri voi keskustella, vaati väitellä. Makuasioille kun ei ole teoreettisia termejä edes olemassa.


"Siksi pitää oppia elämään suhteellisessa "tietämättömyydessä", eikä lyödä "God did it" -leimaa kaikkeen mistä ei vielä tiedetä tarpeeksi."

Mutta ei myöskään "god didn't do it". Viisainta on jättää leimasin kokonaan kotiin.


"Siksi olen myös ateisti: koska on ihan turha pohtia jumalien olemassaoloa tai -olemattomuutta niin kauan kuin sellaisista ei ole mitään havaintoa, eikä sellaisten vaikutusta näy missään."

Mielestäni tuo ei ole ateismia, vaan enemmänkin juuri tuota ignostismiä tai agnostismiä.

Schlechterwisser kirjoitti:

"...ateismiin kuuluu vahva usko hyvästä elämästä tieteen avulla."

Ei kuulu. Tiede on paras mahdollinen keino selvittää millaisessa maailmassa elämme. Se, miten hyvä elämä rakennetaan, on ihan eri asia. Jokainen kasaa siihen oman cocktailinsa ihmissuhteista, harrastuksista, kulttuurista, liikunnasta ym. Siihen ei tarvita tiedettä, mutta ei jumaliakaan. Teillä uskovaisilla on hämmentävän yksiulotteinen kuva muista ihmisistä!

Lääketieteen saavutukset sitäpaitsi näyttävät kelpaavan hyvin uskovillekin, ja materiaalinen hyvä ehkä sitäkin paremmin (uskovaisilla on vain omat selityksensä: jumala palkitsee maallisellakin hyvällä niitä jotka ovat vahvoja uskossaan).

Ateismi ei ole uskoa tieteen kehitykseen. Ateismi on jumaluskon puutetta.

Käsittämätöntä miten vaikeaa uskovaiselle on ymmärtää muiden ajattelua.

Lue lisää

kuin te ateistit omistaisitte tieteen..kaikki älykkyys on Jumalalta,
vaikka te ette sitä pysty ymmärtämään,niin..ettekä myöntämäänkään.

ex-ateisti kirjoitti:

Itse näen ikäänkuin määritelmällisen janan, jonka toisessa päässä ovat uskovaiset (maailma on jumalan luoma) ja toisessa päässä ateistit (maailma ei ole jumalan luoma) Tuossa keskellä on tilaa toisaalta agnostikoille (jotka eivät osaa päättää), mutta myös meille harvoille (ignosteille? http://fi.wikipedia.org/wiki/Ignostismi) jotka näemme kysymyksen jumaluudesta vain itsensä hämäämisenä.

Mielestäni ateismi on siis tunnuksellista jumaluuden kieltämistä, mutta itse en sitä voi tehdä sen kummemmin kuin myöntää, koska "uskoni" on irrationaalista, pyrkimystä nähdä maailma ilman järjen selitystä siitä. Ja kuten olen jo aiemmin todennut, jumalta elävät tai kuolevat vain järjen käsitteissä.

Zen-buddalaisin vertauksin sanoisin , että keskustelu jumaluudesta on kuin keskustelua mansikan mausta henkilöiltä, jotka eivät ole koskaan mansikkaa maistaneet. Ne, jotka ovat, tietävät, ettei siitä juuri voi keskustella, vaati väitellä. Makuasioille kun ei ole teoreettisia termejä edes olemassa.


"Siksi pitää oppia elämään suhteellisessa "tietämättömyydessä", eikä lyödä "God did it" -leimaa kaikkeen mistä ei vielä tiedetä tarpeeksi."

Mutta ei myöskään "god didn't do it". Viisainta on jättää leimasin kokonaan kotiin.


"Siksi olen myös ateisti: koska on ihan turha pohtia jumalien olemassaoloa tai -olemattomuutta niin kauan kuin sellaisista ei ole mitään havaintoa, eikä sellaisten vaikutusta näy missään."

Mielestäni tuo ei ole ateismia, vaan enemmänkin juuri tuota ignostismiä tai agnostismiä.

Lue lisää

Pitkästä aikaa törmään johonkuhun, jolla tuntuu olevan hieman samankaltainen ajatuksenjuoksu, joskin koen itseni silti enemmän agnostikoksi. Toisaalta en näe asiaa varsinaisesti päättämättömyytenä, koska ei ole mitään päätettävää. On vain kaksi todettua leiriä, joista itse en kuulu kumpaankaan.

Näen kuitenkin jumalasta ja uskosta väittelemisen täysin turhana asiana, koska se sota ei tule koskaan päättymään. Toisaalta aihepiiri saa samaan aikaan usein niskakarvani pystyyn, koska itse noudatan periaatetta, ettei kenenkään muun tontille mennä hyppimään. Valitettavasti monet muut eivät tämmöistä ymmärrä.

ex-ateisti kirjoitti:

Oivalsin, ettei kumpikaan ole oikeassa.

Sillä, onko jumala olemassa vai ei, ei ole merkitystä kuin älyllisenä ajatusleikkinä. Kumpikin on vain järjen luomia selitysmalleja. Toisessa uskotaan, että maailma on syntynyt itsestään ja toisessa että joku on sen luonut. Olennaista on, että molemmilla malleilla tyydytetään vain ihmisen epävarmuutta, vaikka oikea tie olisi sisäistää ja hyväksyä tämä epävarmuus, ja olla pohtimatta koko asiaa.

Jos näkee maailman Jumalan luomana, tai näkee sen sattuman tuotoksena, ei oikeasti näe maailmaa lainkaan, vaan vain tuon oman selitysmallinsa. Vain suora kokemus maailmasta tuottaa aidon kuvan, mutta siitä ei valitettavasti voi tehdä teoriaa eikä edes puhua, koska sanat ovat järjen luomia. Se pitää itse kokea.

Kun ymmärtää järjen mallit ulkoisesta maailmasta virtuaalimaailmaksi, ei uskonnoilla (jumalilla) tai ateismilla ole enää aikauslehteä suurempaa arvoa.

Lue lisää

kata kaikkia vaihtoehtoja: "Toisessa uskotaan, että maailma on syntynyt itsestään ja toisessa että joku on sen luonut."

Ehkä ollut aina olemassa?

ex-ateisti kirjoitti:

Itse näen ikäänkuin määritelmällisen janan, jonka toisessa päässä ovat uskovaiset (maailma on jumalan luoma) ja toisessa päässä ateistit (maailma ei ole jumalan luoma) Tuossa keskellä on tilaa toisaalta agnostikoille (jotka eivät osaa päättää), mutta myös meille harvoille (ignosteille? http://fi.wikipedia.org/wiki/Ignostismi) jotka näemme kysymyksen jumaluudesta vain itsensä hämäämisenä.

Mielestäni ateismi on siis tunnuksellista jumaluuden kieltämistä, mutta itse en sitä voi tehdä sen kummemmin kuin myöntää, koska "uskoni" on irrationaalista, pyrkimystä nähdä maailma ilman järjen selitystä siitä. Ja kuten olen jo aiemmin todennut, jumalta elävät tai kuolevat vain järjen käsitteissä.

Zen-buddalaisin vertauksin sanoisin , että keskustelu jumaluudesta on kuin keskustelua mansikan mausta henkilöiltä, jotka eivät ole koskaan mansikkaa maistaneet. Ne, jotka ovat, tietävät, ettei siitä juuri voi keskustella, vaati väitellä. Makuasioille kun ei ole teoreettisia termejä edes olemassa.


"Siksi pitää oppia elämään suhteellisessa "tietämättömyydessä", eikä lyödä "God did it" -leimaa kaikkeen mistä ei vielä tiedetä tarpeeksi."

Mutta ei myöskään "god didn't do it". Viisainta on jättää leimasin kokonaan kotiin.


"Siksi olen myös ateisti: koska on ihan turha pohtia jumalien olemassaoloa tai -olemattomuutta niin kauan kuin sellaisista ei ole mitään havaintoa, eikä sellaisten vaikutusta näy missään."

Mielestäni tuo ei ole ateismia, vaan enemmänkin juuri tuota ignostismiä tai agnostismiä.

Lue lisää

Joo, epäilinkin että ymmärrämme ateismin eri tavoin. Olen hahmottanut (ja tällä palstalla olijat käsittääkseni yleensä) asian niin, että on olemassa teismi eli jumalusko, ja a-teismi eli ei-jumaluskoa.

Eli jos uskot jumaliin, olet teisti. Jos et, olet ateisti. Sillä ei ole väliä oletko epävarma, tietämätön, haluton vai satavarma jumalien olemattomuudesta: jos et usko, kuulut ateisteihin.

Ja tämän laajan ateismijoukon sisällä on sitten näitä erilaisia näkemyksiä.

Palstalla olijoista suurin osa tuntuu olevan nimenomaan agnostisia ateisteja, eli harvoin täällä kukaan väittää että jumalan olemassaolemattomuuden voi todistaa ja siten pitää varmana. Päinvastoin.

Kyse on ainoastaan todennäköisyyksistä. Agnostinen katsomus ei tarkoita sitä, että todennäköisyys olisi suunnilleen 50/50. Useimpien mielestä jumalien olemassaolon todennäköisyys on 0,0000000 jotain. Käytännössä nolla, mutta ei tasan. Koska sitä olemassaolemattomuutta ei tosiaan voi todistaa.

Ateismin käsittäminen "jumlan kieltämisenä", eli jonain ehdottomana etukäteen määriteltynä asenteena siitä että jumalia kertakaikkiaan ei voi olla olemassa vai se tulisi roikottaisi kravatista, on yleensä uskovaisten - joko olkiukkoilumielessä tai silkkaa tietämättömyyttään - käyttämä määritelmä. Sellaisia ateisteja ei ainakaan tältä palstalta taida hirveästi löytyä.

Kirjoitat,Schlecht.. kirjoitti:

kuin te ateistit omistaisitte tieteen..kaikki älykkyys on Jumalalta,
vaikka te ette sitä pysty ymmärtämään,niin..ettekä myöntämäänkään.

Tässä ollaan nyt kyllä tavallaan vähän eksytty asiasta, koska tieteellä ei välttämättä ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Niinkuin "ex-ateistin" kirjoituksistakin näkyy, hän ei ole teisti, mutta ei hirveästi arvosta tiedettäkään.

Ateistit eivät siis omista tiedettä.

"kaikki älykkyys on Jumalalta,"

Mistä tiedät? Mitä todisteita sinulla on siitä?

Schlechterwisser kirjoitti:

Joo, epäilinkin että ymmärrämme ateismin eri tavoin. Olen hahmottanut (ja tällä palstalla olijat käsittääkseni yleensä) asian niin, että on olemassa teismi eli jumalusko, ja a-teismi eli ei-jumaluskoa.

Eli jos uskot jumaliin, olet teisti. Jos et, olet ateisti. Sillä ei ole väliä oletko epävarma, tietämätön, haluton vai satavarma jumalien olemattomuudesta: jos et usko, kuulut ateisteihin.

Ja tämän laajan ateismijoukon sisällä on sitten näitä erilaisia näkemyksiä.

Palstalla olijoista suurin osa tuntuu olevan nimenomaan agnostisia ateisteja, eli harvoin täällä kukaan väittää että jumalan olemassaolemattomuuden voi todistaa ja siten pitää varmana. Päinvastoin.

Kyse on ainoastaan todennäköisyyksistä. Agnostinen katsomus ei tarkoita sitä, että todennäköisyys olisi suunnilleen 50/50. Useimpien mielestä jumalien olemassaolon todennäköisyys on 0,0000000 jotain. Käytännössä nolla, mutta ei tasan. Koska sitä olemassaolemattomuutta ei tosiaan voi todistaa.

Ateismin käsittäminen "jumlan kieltämisenä", eli jonain ehdottomana etukäteen määriteltynä asenteena siitä että jumalia kertakaikkiaan ei voi olla olemassa vai se tulisi roikottaisi kravatista, on yleensä uskovaisten - joko olkiukkoilumielessä tai silkkaa tietämättömyyttään - käyttämä määritelmä. Sellaisia ateisteja ei ainakaan tältä palstalta taida hirveästi löytyä.

Lue lisää

Totta, olemme määritelmäsuossa. Ateismin voi nähdä siis joko laimeana (ei ole näyttöä jumalista) tai vahvana ( ei ehdottomasti ole olemassa mitään jumalia). Mutta hieman sama jako on uskovaisissa, toisille jumla on ehdoton totuus, kun taas toisille ehkä vain kaiken alkuun saattunut alkuvoima (deismi)

Delusions kirjoitti:

Pitkästä aikaa törmään johonkuhun, jolla tuntuu olevan hieman samankaltainen ajatuksenjuoksu, joskin koen itseni silti enemmän agnostikoksi. Toisaalta en näe asiaa varsinaisesti päättämättömyytenä, koska ei ole mitään päätettävää. On vain kaksi todettua leiriä, joista itse en kuulu kumpaankaan.

Näen kuitenkin jumalasta ja uskosta väittelemisen täysin turhana asiana, koska se sota ei tule koskaan päättymään. Toisaalta aihepiiri saa samaan aikaan usein niskakarvani pystyyn, koska itse noudatan periaatetta, ettei kenenkään muun tontille mennä hyppimään. Valitettavasti monet muut eivät tämmöistä ymmärrä.

Lue lisää

"Näen kuitenkin jumalasta ja uskosta väittelemisen täysin turhana asiana, koska se sota ei tule koskaan päättymään."

Minustakin se on turha asia, mutta täysin eri syistä. Usko tai ateismi ovat järjen luomia mielikuvia olemassaolon järjestyksestä, eivät mitään todellisia. Itse haluan nähdä tämän harhan läpi ja olla liimaamatta mitään nimilappua henkisille kokemuksilleni.

Siinä olen ateisti, etten järjellä usko mihinkään jumalliin, mutta siinä taas uskovainen, että koen ihmisen henkisen (ei-älyllisen) puolen todelliseksi ja osaksi elämääni. Se ei ole ehkä tieteellisen objektiivisesti todistettavissa, mutta suo minulle merkittävää mielenrauhaa ja iloa elämääni ja on siis (minulle) hyvin todellinen maailma. Ja kun pidän tämän kokemusmaailmani poissa järjen temmellyskentältä, ei tule edes tarvetta pyrkiä todistamaan sitä objektiivisesti. Ne eivät ole millään lailla ristiriidassa keskenään.

Usko sanan syvemmässä merkityksessä on juuri sitä, että asian kokee omakseen, eikä koe tarvetta sitä itselleen (järkiperäisesti) selittää. Tämän taustalla on oivallus siitä, että järki ja kieli sen työkaluna ovat varsin rajallisia instrumentteja oman mielen tutkimisessa. Ne, jotka kovin voimakkaasti selittävät tai puolustavat uskoaan (tai ateismiaan) eivät oikeasti usko siihen, haluaisivat ehkä, mutta eivät osaa luopua järjen yliovallasta. Oma (elämäntarkoituksen) etsintäni on kulminoitunut kahteen vaihtoehtoon - mielenrauhan kokemiseen tai älylliseen todistuksen etsimiseen - ja näistä olen valinnut mielenrauhan, koska se johtaa onneen ja hyvään elämään. Ne ovat minulle arvokaampia asioita kuin varma tieto.

Vakaumukseni on siis hyvin lähellä buddalaisuutta, mutta se on taas yksi helposti vääriin tulkintoihin johtava leima ja siksi vältän sanan käyttöä.

Schlechterwisser kirjoitti:

Tässä ollaan nyt kyllä tavallaan vähän eksytty asiasta, koska tieteellä ei välttämättä ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Niinkuin "ex-ateistin" kirjoituksistakin näkyy, hän ei ole teisti, mutta ei hirveästi arvosta tiedettäkään.

Ateistit eivät siis omista tiedettä.

"kaikki älykkyys on Jumalalta,"

Mistä tiedät? Mitä todisteita sinulla on siitä?

Lue lisää

"Tässä ollaan nyt kyllä tavallaan vähän eksytty asiasta, koska tieteellä ei välttämättä ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Niinkuin "ex-ateistin" kirjoituksistakin näkyy, hän ei ole teisti, mutta ei hirveästi arvosta tiedettäkään."

Arvostan toki tiedettä, mutta vain materiaalisten asioiden hoidossa. Ihmisen henkiseen puoleen, sillä ei ole juuri annettavaa. Kärjistäen sanottuna lennän mielummin lentokoneella, jonka on suunnitellut insinööri kuin runoilija, mutta luen mieluummin jälkimmäisen ajatuksia.

Ateismin "ongelma" on ehkä se, että samalla kun hylätään kaikki jumalat, menee lapsi pesuveden mukana ja hylätään myös ihmisen henkisyys. Se on kuitenkin se puoli, josta kaikki ilo, rakkaus ja mielenrauha - elämisen mielekkyys - kumpuaa. Joku ehkä antaa sille puolelle nimen jumala (merkityksessä tuntematon).

ex-ateisti kirjoitti:

"Tässä ollaan nyt kyllä tavallaan vähän eksytty asiasta, koska tieteellä ei välttämättä ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Niinkuin "ex-ateistin" kirjoituksistakin näkyy, hän ei ole teisti, mutta ei hirveästi arvosta tiedettäkään."

Arvostan toki tiedettä, mutta vain materiaalisten asioiden hoidossa. Ihmisen henkiseen puoleen, sillä ei ole juuri annettavaa. Kärjistäen sanottuna lennän mielummin lentokoneella, jonka on suunnitellut insinööri kuin runoilija, mutta luen mieluummin jälkimmäisen ajatuksia.

Ateismin "ongelma" on ehkä se, että samalla kun hylätään kaikki jumalat, menee lapsi pesuveden mukana ja hylätään myös ihmisen henkisyys. Se on kuitenkin se puoli, josta kaikki ilo, rakkaus ja mielenrauha - elämisen mielekkyys - kumpuaa. Joku ehkä antaa sille puolelle nimen jumala (merkityksessä tuntematon).

Lue lisää

"Ateismin "ongelma" on ehkä se, että samalla kun hylätään kaikki jumalat, menee lapsi pesuveden mukana ja hylätään myös ihmisen henkisyys. Se on kuitenkin se puoli, josta kaikki ilo, rakkaus ja mielenrauha - elämisen mielekkyys - kumpuaa."

Ja tämä on se asia jota alunperin aiemmassa kirjoituksessasi aloin protestoida voimakkaasti. En näe mitään yhteyttä jumaluskon puuttumisella ja ihmisen henkisyyden puuttumisella. Kaikki ateistit jotka tunnen ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka iloitsevat ja rakastavat. Ateisti harrastaa kulttuuria, taidetta, urheilua, musiikkia, runoja ym. ihan yhtä syvällisesti, ja todennäköisesti vielä laajemmin, kuin uskovainen (jonka täytyy rajoittaa harrastuksista pois kaikki "jumalaton"). Ateisti osaa myös ihmetellä maailmaa ympärillään ihan eri tavalla kuin uskovainen joka latistaa kaiken jumalan häntä varten luomaksi kulissiksi.

Elämisen mielekkyys ja mielenrauha näkyy mielestäni - täälläkin - ateistien puheissa paremmin kuin uskovaisten.

Sitä paitsi en ole koskaan eläissäni uskonut jumaliin, enkä siten hylännyt niitä. Eikö minulle ole siis edes kasvanut henkisyyttä koskaan?

ex-ateisti kirjoitti:

Totta, olemme määritelmäsuossa. Ateismin voi nähdä siis joko laimeana (ei ole näyttöä jumalista) tai vahvana ( ei ehdottomasti ole olemassa mitään jumalia). Mutta hieman sama jako on uskovaisissa, toisille jumla on ehdoton totuus, kun taas toisille ehkä vain kaiken alkuun saattunut alkuvoima (deismi)

Lue lisää

Noh, ei se nyt suo ole, heinikko korkeintaan:

"Ateismin voi nähdä siis joko laimeana (ei ole näyttöä jumalista)..."
Tästä käytetään normaalisti nimityksiä agnostinen, heikko, tai negatiivinen ateismi.

"... tai vahvana ( ei ehdottomasti ole olemassa mitään jumalia)"
Ja tästä vastaavasti gnostinen, vahva tai positiivinen ateismi.

Asiat eivät ateismissakaan ole mustavalkoisia... :)

Schlechterwisser kirjoitti:

"Ateismin "ongelma" on ehkä se, että samalla kun hylätään kaikki jumalat, menee lapsi pesuveden mukana ja hylätään myös ihmisen henkisyys. Se on kuitenkin se puoli, josta kaikki ilo, rakkaus ja mielenrauha - elämisen mielekkyys - kumpuaa."

Ja tämä on se asia jota alunperin aiemmassa kirjoituksessasi aloin protestoida voimakkaasti. En näe mitään yhteyttä jumaluskon puuttumisella ja ihmisen henkisyyden puuttumisella. Kaikki ateistit jotka tunnen ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka iloitsevat ja rakastavat. Ateisti harrastaa kulttuuria, taidetta, urheilua, musiikkia, runoja ym. ihan yhtä syvällisesti, ja todennäköisesti vielä laajemmin, kuin uskovainen (jonka täytyy rajoittaa harrastuksista pois kaikki "jumalaton"). Ateisti osaa myös ihmetellä maailmaa ympärillään ihan eri tavalla kuin uskovainen joka latistaa kaiken jumalan häntä varten luomaksi kulissiksi.

Elämisen mielekkyys ja mielenrauha näkyy mielestäni - täälläkin - ateistien puheissa paremmin kuin uskovaisten.

Sitä paitsi en ole koskaan eläissäni uskonut jumaliin, enkä siten hylännyt niitä. Eikö minulle ole siis edes kasvanut henkisyyttä koskaan?

Lue lisää

"Ja tämä on se asia jota alunperin aiemmassa kirjoituksessasi aloin protestoida voimakkaasti. En näe mitään yhteyttä jumaluskon puuttumisella ja ihmisen henkisyyden puuttumisella. Kaikki ateistit jotka tunnen ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka iloitsevat ja rakastavat."

Puhun (edelleen) lähinnä siitä yhdistelmästä, jossa ihminen on sekä ateisti, että tiedeuskovainen, ja varmaan myös hieman kärjistän.

Itse olen tavannut paljon ihmisiä, jotka luokittelevat henkisyyden uskovaisuudeksi ja ateisimin varjolla myös ne puolet itsessään kieltänyt - lopputulos on varsin tylsä ihminen. Päätelmä on epäilemättä virheellinen, mutta varsin yleinen.

Mielestäni myös yhteiskuntamme tukee voimakkaasti tätä kehitystä. Henkisyys on leimattu jotenkin huuhaaksi, koska sitä ei voi mitenkään tieteellisesti todistaa. Ei kai koulussakaan mitään aiheesta opeteta, vaikka oman henkisyyden löytämisestä on ihmiselle taatusti enemmän hyötyä kuin toisen asteen yhtälön ratkaisemisesta. Ja kuten sanoit, henkisyyttä on olemassa ilman uskonnollisuutta.

ei nyt uskonto kirjoitti:

olen itse kristitty mutta en usko edes jumalaan. eli ehkä sitten olen ateisti :)

ei ateismi ole uskonto. ateismi on uskonnottomuutta.

mutta tajuan mitä tarkoitat

mutta ei ateismiin liity mikään aate.

Lue lisää

Jos ateismi ei olisi uskonto, olisi se aatteen puuttumista eli vapaa-ajattelua.
Jos ateismi ei olisi uskonto, voisit olla ateisti, vaikka olisit myös kristitty.
Jos ateismi ei olisi uskonto, voisit olla ateisti, vaikka uskoisit, että ihmiset ovat hattiwattien luomia ja ovat seuraavassa elämässään ketsuppipurkkeja.

Ateismi on siis uskonto, koska et voi samanaikaisesti kuulua toiseen uskontoryhmään.
Ateismi on siis uskonto, koska ateismissa on tietyt muuttumattomat käsitykset jumaluusasioista. Näin ollen ateismiin siis liittyy aate, toisin kuin moni kuvittelee.

Mielestäni ateismi on ainoa oikea uskonto, koska vain siinä sallitaan järjenkäyttö. Juuri tästä syystä vähemmistö on ateisteja. Eihän ihmisiä (enemmistöä) ole koskaan järjenkäyttö (perusteellinen pohtiminen) kiinnostanut.

ex-ateisti kirjoitti:

"Näen kuitenkin jumalasta ja uskosta väittelemisen täysin turhana asiana, koska se sota ei tule koskaan päättymään."

Minustakin se on turha asia, mutta täysin eri syistä. Usko tai ateismi ovat järjen luomia mielikuvia olemassaolon järjestyksestä, eivät mitään todellisia. Itse haluan nähdä tämän harhan läpi ja olla liimaamatta mitään nimilappua henkisille kokemuksilleni.

Siinä olen ateisti, etten järjellä usko mihinkään jumalliin, mutta siinä taas uskovainen, että koen ihmisen henkisen (ei-älyllisen) puolen todelliseksi ja osaksi elämääni. Se ei ole ehkä tieteellisen objektiivisesti todistettavissa, mutta suo minulle merkittävää mielenrauhaa ja iloa elämääni ja on siis (minulle) hyvin todellinen maailma. Ja kun pidän tämän kokemusmaailmani poissa järjen temmellyskentältä, ei tule edes tarvetta pyrkiä todistamaan sitä objektiivisesti. Ne eivät ole millään lailla ristiriidassa keskenään.

Usko sanan syvemmässä merkityksessä on juuri sitä, että asian kokee omakseen, eikä koe tarvetta sitä itselleen (järkiperäisesti) selittää. Tämän taustalla on oivallus siitä, että järki ja kieli sen työkaluna ovat varsin rajallisia instrumentteja oman mielen tutkimisessa. Ne, jotka kovin voimakkaasti selittävät tai puolustavat uskoaan (tai ateismiaan) eivät oikeasti usko siihen, haluaisivat ehkä, mutta eivät osaa luopua järjen yliovallasta. Oma (elämäntarkoituksen) etsintäni on kulminoitunut kahteen vaihtoehtoon - mielenrauhan kokemiseen tai älylliseen todistuksen etsimiseen - ja näistä olen valinnut mielenrauhan, koska se johtaa onneen ja hyvään elämään. Ne ovat minulle arvokaampia asioita kuin varma tieto.

Vakaumukseni on siis hyvin lähellä buddalaisuutta, mutta se on taas yksi helposti vääriin tulkintoihin johtava leima ja siksi vältän sanan käyttöä.

Lue lisää

"Siinä olen ateisti, etten järjellä usko mihinkään jumalliin, mutta siinä taas uskovainen, että koen ihmisen henkisen (ei-älyllisen) puolen todelliseksi ja osaksi elämääni."

...Okkultikko?

Schlechterwisser kirjoitti:

"Ateismin "ongelma" on ehkä se, että samalla kun hylätään kaikki jumalat, menee lapsi pesuveden mukana ja hylätään myös ihmisen henkisyys. Se on kuitenkin se puoli, josta kaikki ilo, rakkaus ja mielenrauha - elämisen mielekkyys - kumpuaa."

Ja tämä on se asia jota alunperin aiemmassa kirjoituksessasi aloin protestoida voimakkaasti. En näe mitään yhteyttä jumaluskon puuttumisella ja ihmisen henkisyyden puuttumisella. Kaikki ateistit jotka tunnen ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka iloitsevat ja rakastavat. Ateisti harrastaa kulttuuria, taidetta, urheilua, musiikkia, runoja ym. ihan yhtä syvällisesti, ja todennäköisesti vielä laajemmin, kuin uskovainen (jonka täytyy rajoittaa harrastuksista pois kaikki "jumalaton"). Ateisti osaa myös ihmetellä maailmaa ympärillään ihan eri tavalla kuin uskovainen joka latistaa kaiken jumalan häntä varten luomaksi kulissiksi.

Elämisen mielekkyys ja mielenrauha näkyy mielestäni - täälläkin - ateistien puheissa paremmin kuin uskovaisten.

Sitä paitsi en ole koskaan eläissäni uskonut jumaliin, enkä siten hylännyt niitä. Eikö minulle ole siis edes kasvanut henkisyyttä koskaan?

Lue lisää

>Ateisti osaa myös ihmetellä maailmaa ympärillään ihan eri tavalla kuin uskovainen joka latistaa kaiken jumalan häntä varten luomaksi kulissiksi.<

Sammakko nro 1.
Vai tiedät sinä että uskova LATISTAA KAIKEN ympärillään. Elä hupaja hassuja!! Kun juuri Jumala tekee sen, että maailma uskoon tulon jälkeen näyttää ihan erilaiselta kuin ennen uskoontuloa! Itselläni kävi todella MAHTAVASTI: näin TODELLA ihania asioita luonnosta, ihmisistä, kaikesta ympärilläni. Kaikki oli jotenkin kirkkaampaa. Voi pojat jos tietäisitte mitä on mahdollista kokea!!!!!

Nikkisi kertoo kaiken, olet huonoimmintietävä! :)

>Elämisen mielekkyys ja mielenrauha näkyy mielestäni - täälläkin - ateistien puheissa paremmin kuin uskovaisten.<

Sammakko nro 2.
Olet vielä huonoimminnäkeväkin. Juuri mielekkyys korostuu uskovien puheissa, elämä sai uuden suunnan uskoontulon myötä. Ja mielenrauhasta et taida tietääkään, jos väität ateisteilla olevan sitä tällä levottomalla palstalla. Huh..

Jeesus lupasi: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa." Joh. 14:27

Ja se on TODELLINEN rauha, jota mistään maailmasta EI VOI saada. Ja ateisteilla sitä [todellista rauhaa] nyt ainakaan ei ole.

Jokainen ihminen on hengellinen, muutenhan ei olisi edes elossa. Hengellisyyden harjoittamista voi olla erilaista, mutta kristinuskossa sen harjoittaminen alkaa siitä, että ihmisen henki uudestisyntyy ja siten voi ymmärtää hengellisiä asioita ja Raamatun sanaa. Eli uskovassa aktivoituu ihmisen henki, jolla ollaan yhteydessä Jumalaan.
Uudestisyntymättömän hengellisyys on kiinnostuminen henkimaailman asioista, mm. meditointi, meediot ym. eli henkisyys on pelkkää mielen tasolla tapahtuvaa toimintaa. Ateisteille se voi olla kirjallisuus, musiikki, taide ym. vastaava luova ilmaisu, siis myös pelkkää mielen tasolla tapahtuvaa. Eli ateistin henkisyys on kaikkein typistyneintä, kun se sijoittuu vain tähän näkyvään.

simsam kirjoitti:

>Ateisti osaa myös ihmetellä maailmaa ympärillään ihan eri tavalla kuin uskovainen joka latistaa kaiken jumalan häntä varten luomaksi kulissiksi.<

Sammakko nro 1.
Vai tiedät sinä että uskova LATISTAA KAIKEN ympärillään. Elä hupaja hassuja!! Kun juuri Jumala tekee sen, että maailma uskoon tulon jälkeen näyttää ihan erilaiselta kuin ennen uskoontuloa! Itselläni kävi todella MAHTAVASTI: näin TODELLA ihania asioita luonnosta, ihmisistä, kaikesta ympärilläni. Kaikki oli jotenkin kirkkaampaa. Voi pojat jos tietäisitte mitä on mahdollista kokea!!!!!

Nikkisi kertoo kaiken, olet huonoimmintietävä! :)

>Elämisen mielekkyys ja mielenrauha näkyy mielestäni - täälläkin - ateistien puheissa paremmin kuin uskovaisten.<

Sammakko nro 2.
Olet vielä huonoimminnäkeväkin. Juuri mielekkyys korostuu uskovien puheissa, elämä sai uuden suunnan uskoontulon myötä. Ja mielenrauhasta et taida tietääkään, jos väität ateisteilla olevan sitä tällä levottomalla palstalla. Huh..

Jeesus lupasi: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa." Joh. 14:27

Ja se on TODELLINEN rauha, jota mistään maailmasta EI VOI saada. Ja ateisteilla sitä [todellista rauhaa] nyt ainakaan ei ole.

Jokainen ihminen on hengellinen, muutenhan ei olisi edes elossa. Hengellisyyden harjoittamista voi olla erilaista, mutta kristinuskossa sen harjoittaminen alkaa siitä, että ihmisen henki uudestisyntyy ja siten voi ymmärtää hengellisiä asioita ja Raamatun sanaa. Eli uskovassa aktivoituu ihmisen henki, jolla ollaan yhteydessä Jumalaan.
Uudestisyntymättömän hengellisyys on kiinnostuminen henkimaailman asioista, mm. meditointi, meediot ym. eli henkisyys on pelkkää mielen tasolla tapahtuvaa toimintaa. Ateisteille se voi olla kirjallisuus, musiikki, taide ym. vastaava luova ilmaisu, siis myös pelkkää mielen tasolla tapahtuvaa. Eli ateistin henkisyys on kaikkein typistyneintä, kun se sijoittuu vain tähän näkyvään.

Lue lisää

"Voi pojat jos tietäisitte mitä on mahdollista kokea!!!!!"

Voi pojat, se ei ole todiste mistään. Tiede kuitenkin on näyttänyt, että maailmankaikkeus on ihmeellisempi kuin kukaan uskova on pystynyt kuvittelemaankaan.

Ja lisäksi sinä et voi väittää omien kokemustesi perusteella, että ne olisivat jotenkin sen ihanempia tai mahtavampia kuin ateistien kokemukset. Ja vaikka harha olisi kuinka selkeä, ei se siitä oikeaa tietoa parempaa tee.

Älähän siis päästele sammakoita suustasi ennakkoluuloissasi.

"Vai tiedät sinä että uskova LATISTAA KAIKEN ympärillään."

Kyllä Raamatun kertomukset ovat aika latteita antropomorfisen Jumalan kautta, kun tiede on näyttänyt jotain paljon ihmeellisempää.

"Juuri mielekkyys korostuu uskovien puheissa, elämä sai uuden suunnan uskoontulon myötä."

Harhan mielekkyys on vain harhaa.

"Ja mielenrauhasta et taida tietääkään, jos väität ateisteilla olevan sitä tällä levottomalla palstalla."

Kyllä, jos vertaa tämän palstan uskoviin.

"Ja se on TODELLINEN rauha, jota mistään maailmasta EI VOI saada. Ja ateisteilla sitä [todellista rauhaa] nyt ainakaan ei ole."

Mistäpä sinä sen tietäisit. Vaikka sinä uskotkin Raamatun lauseisiin, ei se niistä totta tee.

"Jokainen ihminen on hengellinen, muutenhan ei olisi edes elossa."

Täysin älyvapaa väite. En ole hengellinen ja silti olen elossa.

"Eli ateistin henkisyys on kaikkein typistyneintä, kun se sijoittuu vain tähän näkyvään. "

Kyllä ateistikin pystyy kuvittelemaan ihan mitä tahansa. Ei ateisti ole sitoutunut pelkkään näkyvään.

maailmansilmä kirjoitti:

"Siinä olen ateisti, etten järjellä usko mihinkään jumalliin, mutta siinä taas uskovainen, että koen ihmisen henkisen (ei-älyllisen) puolen todelliseksi ja osaksi elämääni."

...Okkultikko?

Lue lisää

"...Okkultikko? "

Ei, vaan että elämä ei ole järjellä pohdittava, vaan kokonaisuutena koettava juttu.

nixxu90 kirjoitti:

Jos ateismi ei olisi uskonto, olisi se aatteen puuttumista eli vapaa-ajattelua.
Jos ateismi ei olisi uskonto, voisit olla ateisti, vaikka olisit myös kristitty.
Jos ateismi ei olisi uskonto, voisit olla ateisti, vaikka uskoisit, että ihmiset ovat hattiwattien luomia ja ovat seuraavassa elämässään ketsuppipurkkeja.

Ateismi on siis uskonto, koska et voi samanaikaisesti kuulua toiseen uskontoryhmään.
Ateismi on siis uskonto, koska ateismissa on tietyt muuttumattomat käsitykset jumaluusasioista. Näin ollen ateismiin siis liittyy aate, toisin kuin moni kuvittelee.

Mielestäni ateismi on ainoa oikea uskonto, koska vain siinä sallitaan järjenkäyttö. Juuri tästä syystä vähemmistö on ateisteja. Eihän ihmisiä (enemmistöä) ole koskaan järjenkäyttö (perusteellinen pohtiminen) kiinnostanut.

Lue lisää

Jos ateismi ei olisi uskonto, olisi se aatteen puuttumista eli vapaa-ajattelua.- Eikö se sitten ole? Se ettei usko jumalaan EI ole aate. Pikemminkin usko on aate.

Jos ateismi ei olisi uskonto, voisit olla ateisti, vaikka olisit myös kristitty. -Teknisesti voit olla molempia yhtäaikaa, mutta ateismi minulle on yksinkertaisuudessaan ylimääräisen mystiikan ja perustelemattomien väitteiden kieltäminen, kunnes ne todeksi todetaan. On olemassa myös joitain ateistisia uskontoja, kuten buddismi, jota ei kuitenkaan voi laskea ateismiksi siihen kuuluvien aatteiden ja oppien vuoksi.

Jos ateismi ei olisi uskonto, voisit olla ateisti, vaikka uskoisit, että ihmiset ovat hattiwattien luomia ja ovat seuraavassa elämässään ketsuppipurkkeja. - Sekoitat nyt uskonnon ja ateismin samaan kategoriaan... Itse ateismin luonto on uskonnottomuus. Et voi kuulua lätkäjoukkueeseen, jos et pelaa lätkää.

Minusta on väärin, kun ateismia pidetään sokeana uskona tieteeseen ja kehitykseen. On olemassa vain teorioita, joita eri ihmiset käsittelevät eri lailla, riippumatta onko ateisti vai ei. Mikään teoria, kenenkään sanomana ei ole yksiselitteinen. Syy miksi monet valitsevat tieteen uskonnon tilalle on se, että tieteellä on enemmän näyttöä, kuin uskonnolla.

"Ainoa ateisteja yhdistävä piirre on jumaluskon puuttuminen, mutta syyt ja perustelut tälle näkemykselle poikkeavat toisistaan. Koska ateismi käsitetään yleisesti jumalien olemassaolon kieltämisenä, siihen liittyy oleellisesti käsitys kiellettävien jumaluuksien luonteesta ja ominaisuuksista. Yksiselitteisen ateismin määrittelyn vaikeuteen liittyy siten ilmiön lukuisat historialliset ilmenemismuodot ja käsitteen lukuisat eri tulkinnat.[10]
Ateistit esittävät usein, että uskovien tulisi osoittaa, että jumala on olemassa. Jos tähän ei pystytä, ei ole järkevää uskoa jumalan olemassaoloon. Ateistista käsitystä on puolustettu esimerkiksi seuraavasti: on järjetöntä vaatia, että olisi todistettava, että jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemassaolemattomaksi ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heillä on todistuksen taakka. Jos todistusta ei pystytä antamaan, ei ole syytä uskoa jumalan olemassaoloon." - Wikipedia

Ateismi = uskonnottomuus. Uskonnottomuus ei voi olla uskonto, ei sitten vaikka miten pähkäilisi. Ja tätä aihetta täällä on jo leivottu niin tuhannen kerran. :)

missxcessive kirjoitti:

Ateismi = uskonnottomuus. Uskonnottomuus ei voi olla uskonto, ei sitten vaikka miten pähkäilisi. Ja tätä aihetta täällä on jo leivottu niin tuhannen kerran. :)

Myös uskottomuus kuuluu ateismiin sanan eri merkityksissä.

Tiede on kautta historiansa luonut ja kumonnut "tietoa". Käsittääkseni vain uskomuksia voi kumota, ei tosiasioita.

ex-ateisti kirjoitti:

Tiede on kautta historiansa luonut ja kumonnut "tietoa". Käsittääkseni vain uskomuksia voi kumota, ei tosiasioita.

Ateismin totuutta ei ole pystytty, eikä pystytä ikinä kumoamaan.

ex-ateisti kirjoitti:

Tiede on kautta historiansa luonut ja kumonnut "tietoa". Käsittääkseni vain uskomuksia voi kumota, ei tosiasioita.

Et näköjään ymmärrä mitään siitä, mitä tarkoittaa tiede ja tieteelliset teoriat.
Niitä tutkitaan ja korjaillaan ja päivitetään sitä mukaa kun korjattavaa tai
päivitettävää löytyy. Hihhuleiden mielestä se, että tiede päivittää ja korjaa
itseänsä, eli että tiede toimii täsmälleen kuten tieteen pitääkin toimmia,
olisi merkki siitä, että tiede ei toimi. Todella nerokasta. Eikun säälittävää.

Ainoa mikä tässä yhtälössä ei toimi ovat hihun aivot, jotka eivät kykene tajuamaan
että 2000 vuotta sitten eläneiden paimentolaisten tiedot eivät kattaneetkaan kaikkea
mahdollista. Raamatun kirjoittivat ihmiset jotka uskoivat maan olevan tasapintainen
kiekko jota aurinko kiertää. Kannattaa varmaankin luottaa siihen, että nämä samaiset
ihmiset tiesivät kaiken muunkin kaikesta mahdollisesta ja tärkeästä?

Vai oletko sinä edelleenkin sitä mieltä (kuten ikuisesti erehtymätön raamattu), että
maa on kiekko jota muut taivaankappaleet kuten aurinko kiertävät? Etkö usko
raamattuun?

hihhulihihii kirjoitti:

Et näköjään ymmärrä mitään siitä, mitä tarkoittaa tiede ja tieteelliset teoriat.
Niitä tutkitaan ja korjaillaan ja päivitetään sitä mukaa kun korjattavaa tai
päivitettävää löytyy. Hihhuleiden mielestä se, että tiede päivittää ja korjaa
itseänsä, eli että tiede toimii täsmälleen kuten tieteen pitääkin toimmia,
olisi merkki siitä, että tiede ei toimi. Todella nerokasta. Eikun säälittävää.

Ainoa mikä tässä yhtälössä ei toimi ovat hihun aivot, jotka eivät kykene tajuamaan
että 2000 vuotta sitten eläneiden paimentolaisten tiedot eivät kattaneetkaan kaikkea
mahdollista. Raamatun kirjoittivat ihmiset jotka uskoivat maan olevan tasapintainen
kiekko jota aurinko kiertää. Kannattaa varmaankin luottaa siihen, että nämä samaiset
ihmiset tiesivät kaiken muunkin kaikesta mahdollisesta ja tärkeästä?

Vai oletko sinä edelleenkin sitä mieltä (kuten ikuisesti erehtymätön raamattu), että
maa on kiekko jota muut taivaankappaleet kuten aurinko kiertävät? Etkö usko
raamattuun?

Lue lisää

Yritin keskustella siitä, onko ateismi uskonto, mutta kiihkoissasi aloit puhuman siitä, pitääkö se paikkaansa.

En ota nyt lainkaan kantaa minkään uskonnon puolesta (tai vastaan), vaan vain väitän, että ateismi on paljon lähempänä uskontoa, kun sen vannoutuneet kannattajat haluavat nähdä.

2000 vuotta sitten eläneet ihmiset tiesivät varsin paljon siitä, millaista on hyvä elämä - siihen ei vaikuta maapallon muoto tai planeettojen radat.

Ymmärrän varsin hyvin tiedemaailmassa työskennelleenä miten tiede toimii, ja myös sen hataruuden. Jossain luonnotieteissä voidaan puhua faktoista, mutta niissä tieteissä, jotka koskettavat ihmistä, tieto on hyvin hataraa ja hyvin uskomuksiin perustuvaa. Tai kerropa jokin psykologinen fakta?

ex-ateisti kirjoitti:

Yritin keskustella siitä, onko ateismi uskonto, mutta kiihkoissasi aloit puhuman siitä, pitääkö se paikkaansa.

En ota nyt lainkaan kantaa minkään uskonnon puolesta (tai vastaan), vaan vain väitän, että ateismi on paljon lähempänä uskontoa, kun sen vannoutuneet kannattajat haluavat nähdä.

2000 vuotta sitten eläneet ihmiset tiesivät varsin paljon siitä, millaista on hyvä elämä - siihen ei vaikuta maapallon muoto tai planeettojen radat.

Ymmärrän varsin hyvin tiedemaailmassa työskennelleenä miten tiede toimii, ja myös sen hataruuden. Jossain luonnotieteissä voidaan puhua faktoista, mutta niissä tieteissä, jotka koskettavat ihmistä, tieto on hyvin hataraa ja hyvin uskomuksiin perustuvaa. Tai kerropa jokin psykologinen fakta?

Lue lisää

mitä uskonto tarkoittaa.

"Uskonnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto

Joten kerrohan millä tavalla se, ettei usko mihinkään yliluonnolliseen toimijaan, tekisi sellaiseen uskomattomasta uskovaisen.

jk kirjoitti:

mitä uskonto tarkoittaa.

"Uskonnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto

Joten kerrohan millä tavalla se, ettei usko mihinkään yliluonnolliseen toimijaan, tekisi sellaiseen uskomattomasta uskovaisen.

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnon_määritelmä

"Joten kerrohan millä tavalla se, ettei usko mihinkään yliluonnolliseen toimijaan, tekisi sellaiseen uskomattomasta uskovaisen."

Se, että uskoo kaiken loogisuuteen, mikä minusta on varsin yliluonnollista. Kaaosilmiö ja Heisenbergin epätarkkuusperiaate tai EPR (http://www.kolumbus.fi/kblinnik/epr/epr.htm) tästä lienevät parhaimmat esimerkit. Ihmisen kokemus- ja tunnemaailma toinen.

Mielestäni maailma ei ole (edes teoriassa) ihmisen järjen selitettävissä ja siksi siihen (järjen selitykseen) uskominen on uskontoa. Maailmasta voidaan toki tehdä tieteellinen malli, mutta se ei ole todellisuus. Siitä voidaan myös tehdä jokin muu malli, joka ei myöskään ole todellisuus. Olemme aina omien aistiemme ja älyn rajoittamia, ja kaikki ismit ovat vain älyn nimilappuja sen omille tulkinnoilleen. Ateismi on siis ihan samanlainen järjen tulkinta maailmasta kuin uskontokin, vaikkakin osin perustuu vahvemmin todennettuun uskoon.

(Selvennyksen vuoksi kerron, etten myöskään usko mihinkään persoonalliseen jumalaan, vaan lähinnä siihen, ettei ihminen voi koskaan tavoittaa asioiden perimmäistä olemusta. Jumalien olemassaolo tai -olemattomuus on vain pienen päämme yritystä hahmottaa jotain hahmottamatonta. luoda malli jostain, jota emme ymmärrä. On melko yhdentekevää, minkä nimen sille antaa.)

ex-ateisti kirjoitti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnon_määritelmä

"Joten kerrohan millä tavalla se, ettei usko mihinkään yliluonnolliseen toimijaan, tekisi sellaiseen uskomattomasta uskovaisen."

Se, että uskoo kaiken loogisuuteen, mikä minusta on varsin yliluonnollista. Kaaosilmiö ja Heisenbergin epätarkkuusperiaate tai EPR (http://www.kolumbus.fi/kblinnik/epr/epr.htm) tästä lienevät parhaimmat esimerkit. Ihmisen kokemus- ja tunnemaailma toinen.

Mielestäni maailma ei ole (edes teoriassa) ihmisen järjen selitettävissä ja siksi siihen (järjen selitykseen) uskominen on uskontoa. Maailmasta voidaan toki tehdä tieteellinen malli, mutta se ei ole todellisuus. Siitä voidaan myös tehdä jokin muu malli, joka ei myöskään ole todellisuus. Olemme aina omien aistiemme ja älyn rajoittamia, ja kaikki ismit ovat vain älyn nimilappuja sen omille tulkinnoilleen. Ateismi on siis ihan samanlainen järjen tulkinta maailmasta kuin uskontokin, vaikkakin osin perustuu vahvemmin todennettuun uskoon.

(Selvennyksen vuoksi kerron, etten myöskään usko mihinkään persoonalliseen jumalaan, vaan lähinnä siihen, ettei ihminen voi koskaan tavoittaa asioiden perimmäistä olemusta. Jumalien olemassaolo tai -olemattomuus on vain pienen päämme yritystä hahmottaa jotain hahmottamatonta. luoda malli jostain, jota emme ymmärrä. On melko yhdentekevää, minkä nimen sille antaa.)

Lue lisää

"Jumalien olemassaolo tai -olemattomuus on vain pienen päämme yritystä hahmottaa jotain hahmottamatonta. luoda malli jostain, jota emme ymmärrä. On melko yhdentekevää, minkä nimen sille antaa."

Joten sinusta on siis täysin yhdentekevää, jos annamme tälle jumalalle nimeksi Allah
ja kumarramme kaikki tätä virheetöntä kaikkivaltiasta. Eikö niin?

Millä (ihmeen) perusteella voisit väittää että meidän pitäisi kutsua sitä raamatun Julmalaksi
tai Jahveksi, kun pyhässä koraanissa selvästi sanotaan että hän on Allah. Kerro ihan vapaasti
mikä tahansa esimerkki miksi hän ei voi olla Allah?

relativismi kirjoitti:

"Jumalien olemassaolo tai -olemattomuus on vain pienen päämme yritystä hahmottaa jotain hahmottamatonta. luoda malli jostain, jota emme ymmärrä. On melko yhdentekevää, minkä nimen sille antaa."

Joten sinusta on siis täysin yhdentekevää, jos annamme tälle jumalalle nimeksi Allah
ja kumarramme kaikki tätä virheetöntä kaikkivaltiasta. Eikö niin?

Millä (ihmeen) perusteella voisit väittää että meidän pitäisi kutsua sitä raamatun Julmalaksi
tai Jahveksi, kun pyhässä koraanissa selvästi sanotaan että hän on Allah. Kerro ihan vapaasti
mikä tahansa esimerkki miksi hän ei voi olla Allah?

Lue lisää

"Joten sinusta on siis täysin yhdentekevää, jos annamme tälle jumalalle nimeksi Allah
ja kumarramme kaikki tätä virheetöntä kaikkivaltiasta. Eikö niin?"

Kyllä, tuohon ensimmäiseen riviin, ei jälkimmäiseen. Ongelmia alkaa syntyä vasta kun vertailemme käsityksiämme ja alamme kinaamaan kuka on oikeassa, tai kun joku keksii, että muidenkin on alettava kumartamaan hänen jumalaansa. Silloin ei itse asiassa puhuta enää uskosta, vaan vallasta ja politiikasta - toki siis uskonnoista niiden laajassa merkityksessä.


"Millä (ihmeen) perusteella voisit väittää että meidän pitäisi kutsua sitä raamatun Julmalaksi
tai Jahveksi, kun pyhässä koraanissa selvästi sanotaan että hän on Allah. Kerro ihan vapaasti
mikä tahansa esimerkki miksi hän ei voi olla Allah?"

Kukin voi kutsua jumalaansa millä nimellä haluaa, ei tuo Julmalakaan ole hassumpi :)

Pointti, jonka tuossa toisessa meilissä paremmin selitin on siinä, että ihminen luo näitä jumalia (tai uskoo niiden mahdottomuuteen) vain siitä syystä, että kaipaa itselleen selitystä, järkiperäistä mallia, jolla pyrkii poistamaan elämään liittyvää epävarmuutta. Uskon jumaliin (tai ateismiin) voi korvata pyrkimällä suoraan, ei-älylliseen kosketukseen maailman kanssa. Siellä, missä ei ole rationaalista ajattelua ei ole jumalia eikä niiden puutetta.

Jos tälle palstalle sopii tällainen, hieman ontuva matemaattinen vertaus, niin elämässä on kyse ikään kuin kompleksiluvusta, jota koitamme ismeissä ja uskonnoissa määritellä vain rationaaliluvuin. Vasta kun kompleksitermi (suora, ei-rationaalinen kokemus) otetaan mukaan, saamme jonkin kuvan elämästä. Ja tuo kuva on aina yksilöllinen, subjektiivinen ja mahdoton täysin ilmaista.

Ihminen sen kummemin kuin hirvikään ei tarvitse jumalia tai jumalattomuutta. Ihmisyhteisö ehkä tarvitsee yhteiset arvot, mistä uskonnot lienevät syntyneet, mutta kysymys jumalien olemassaolosta on loppujen lopuksi hyvin irrelevanttia ja lähinnä valtapolitiikkaa.

"Jos mille tahansa asialle löytyy normaali selkeä looginen selitys"

Entäpä jos ei löydy?

Ateismin usko on juuri uskoa siihen, että maailma kaikkinensa on loogisesti selitettävissä. Mielestäni tämäkin piirre korostaa sitä, että kyse on uskonnosta, joskin huonosta sellaisesta kun selitysten sijaan se sulkee asioita pois käsittelystä. Ja kuitenkin reaalimaailma osoittaa, että on paljon asioita, jotka ovat loogisen selityksen tavoittamattomissa, esim. lähes koko ihmisen tunne-elämä - rakkaus, ilo, onni.

Ateismi on siis uskonto, joka korvaa jumalaisen uskon uskolla maailman loogisuuteen. Vakaumuksellisen ateistin on ehkä vaikea nähdä oman vakaumuksensa perustumista uskoon samoin kuin vakaumuksellisen uskovaisen on vaikea nähdä oman käsityksensä perustumista uskoon. Molemmille ne ovat subjektiivisesti tosia.

Henkisten kysymysten äärellä ateisti on agnostikko. Hän toisaalta tuntee surua, mutta kun ei saa sille kaipaamaansa loogista selistystä, niin pyrkii välttämään koko kysymystä. Aavistus siitä, että on olemassa jotain loogisesti selittämätöntä ei sovi ateismin maailmankuvaan ja tekee siitä uskonnon.

ex-ateisti kirjoitti:

"Jos mille tahansa asialle löytyy normaali selkeä looginen selitys"

Entäpä jos ei löydy?

Ateismin usko on juuri uskoa siihen, että maailma kaikkinensa on loogisesti selitettävissä. Mielestäni tämäkin piirre korostaa sitä, että kyse on uskonnosta, joskin huonosta sellaisesta kun selitysten sijaan se sulkee asioita pois käsittelystä. Ja kuitenkin reaalimaailma osoittaa, että on paljon asioita, jotka ovat loogisen selityksen tavoittamattomissa, esim. lähes koko ihmisen tunne-elämä - rakkaus, ilo, onni.

Ateismi on siis uskonto, joka korvaa jumalaisen uskon uskolla maailman loogisuuteen. Vakaumuksellisen ateistin on ehkä vaikea nähdä oman vakaumuksensa perustumista uskoon samoin kuin vakaumuksellisen uskovaisen on vaikea nähdä oman käsityksensä perustumista uskoon. Molemmille ne ovat subjektiivisesti tosia.

Henkisten kysymysten äärellä ateisti on agnostikko. Hän toisaalta tuntee surua, mutta kun ei saa sille kaipaamaansa loogista selistystä, niin pyrkii välttämään koko kysymystä. Aavistus siitä, että on olemassa jotain loogisesti selittämätöntä ei sovi ateismin maailmankuvaan ja tekee siitä uskonnon.

Lue lisää

No sitten ei löydy. Mitä siitä. Ei maailmankaikkeudesta ole kaikkea selvitetty, vasta pieni murto-osa, mutta ei se Zeusta, Ukko-ylijumalaa ja allahia tai krist.usk.jumalaa todeksi tee. Kuten itsekin ihan hyvin tajuat, jos vain mietit hiukan.

ex-ateisti kirjoitti:

"Jos mille tahansa asialle löytyy normaali selkeä looginen selitys"

Entäpä jos ei löydy?

Ateismin usko on juuri uskoa siihen, että maailma kaikkinensa on loogisesti selitettävissä. Mielestäni tämäkin piirre korostaa sitä, että kyse on uskonnosta, joskin huonosta sellaisesta kun selitysten sijaan se sulkee asioita pois käsittelystä. Ja kuitenkin reaalimaailma osoittaa, että on paljon asioita, jotka ovat loogisen selityksen tavoittamattomissa, esim. lähes koko ihmisen tunne-elämä - rakkaus, ilo, onni.

Ateismi on siis uskonto, joka korvaa jumalaisen uskon uskolla maailman loogisuuteen. Vakaumuksellisen ateistin on ehkä vaikea nähdä oman vakaumuksensa perustumista uskoon samoin kuin vakaumuksellisen uskovaisen on vaikea nähdä oman käsityksensä perustumista uskoon. Molemmille ne ovat subjektiivisesti tosia.

Henkisten kysymysten äärellä ateisti on agnostikko. Hän toisaalta tuntee surua, mutta kun ei saa sille kaipaamaansa loogista selistystä, niin pyrkii välttämään koko kysymystä. Aavistus siitä, että on olemassa jotain loogisesti selittämätöntä ei sovi ateismin maailmankuvaan ja tekee siitä uskonnon.

Lue lisää

Nämä ovat ilmeisesti sinun omien päättelyidesi tulosta. Saat olla tuota mieltä. Mutta älä tule tyylillä "Ateismi on siis uskonto" kertomaan tätä totuutena. Ehkä kaikelle ei seuraavaan sataan tai tuhanteen vuoteen löydy selitystä ehkä ei löydy koskaan, ehkä koko maapallo tuhoutuu jonkin meteoriitin törmäyksen vaikutuksesta joskus ja näinollen tieteen tutkimukset jäävät kesken.

ex-ateisti kirjoitti:

"Jos mille tahansa asialle löytyy normaali selkeä looginen selitys"

Entäpä jos ei löydy?

Ateismin usko on juuri uskoa siihen, että maailma kaikkinensa on loogisesti selitettävissä. Mielestäni tämäkin piirre korostaa sitä, että kyse on uskonnosta, joskin huonosta sellaisesta kun selitysten sijaan se sulkee asioita pois käsittelystä. Ja kuitenkin reaalimaailma osoittaa, että on paljon asioita, jotka ovat loogisen selityksen tavoittamattomissa, esim. lähes koko ihmisen tunne-elämä - rakkaus, ilo, onni.

Ateismi on siis uskonto, joka korvaa jumalaisen uskon uskolla maailman loogisuuteen. Vakaumuksellisen ateistin on ehkä vaikea nähdä oman vakaumuksensa perustumista uskoon samoin kuin vakaumuksellisen uskovaisen on vaikea nähdä oman käsityksensä perustumista uskoon. Molemmille ne ovat subjektiivisesti tosia.

Henkisten kysymysten äärellä ateisti on agnostikko. Hän toisaalta tuntee surua, mutta kun ei saa sille kaipaamaansa loogista selistystä, niin pyrkii välttämään koko kysymystä. Aavistus siitä, että on olemassa jotain loogisesti selittämätöntä ei sovi ateismin maailmankuvaan ja tekee siitä uskonnon.

Lue lisää

Sinä yrität vain (taas kerran) epätoivoisesti piilottaa sen kuuluisan aukkojen julmalan
johonkin ihmisten tunne-elämään. Valitettavasti tämäkin piilopaikkasi on jo tutkittu ja
tukittu, koska kaikki mainitsemasi tunne-elämykset voidaan aiheuttaa ihmiselle ihan
vain keinotekoisesti tiettyjä aivojen osia ärsyttämällä. Ei toimi sekään surkea selitys.

"Kanadalaisen Laurentian-yliopiston neurotieteilijällä Michael Persingerillä on viesti heille.
Sudburyn kolkossa nikkelikaivoskaupungissa Ontariossa toimiva tutkija väittää, että melkein
jokainen voi tavata Jumalan, jos panee päähänsä hänen kehittämänsä erikoiskypärän.

Persinger on useita vuosia tutkinut ihmisten surrealistisia kokemuksia, joita hän aiheuttaa magneettistimulaatioon perustuvalla erikoismenetelmällä. Kun heikkoa magneettikenttää –
sen voimakkuus on yksi mikrotesla eli suunnilleen sama kuin tietokoneen monitorin – kierretään
tietyllä tavalla vastapäivään ohimolohkojen ympärillä, neljälle viidestä ihmisestä tulee tunne,
että huoneessa on jokin henkiolento.

Ihmisten ennakkokäsitykset ja uskomukset ratkaisevat, millaiseksi he kuvittelevat tämän
yliluonnollisen olennon. Omaisensa hiljattain menettäneestä saattaa tuntua, että vainaja
on palannut tapaamaan häntä. Monet uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset puolestaan
samastavat henkiolennon Jumalaan."

Niin, eipä tuohon ole paljon mitään lisäämistä. Tuo kertoo kaiken sinun "kokemuksistasi"
tai monien muiden vastaavista uskonnollisista kokemuksista. Vain sopiva ärsyke, kypärä
päähän, ja sinä juttelet jumalan kanssa. Paitsi että et. Se on vain aistiharha, todellisen
tuntuinen hallusinaatio.

ihan terve kirjoitti:

Sinä yrität vain (taas kerran) epätoivoisesti piilottaa sen kuuluisan aukkojen julmalan
johonkin ihmisten tunne-elämään. Valitettavasti tämäkin piilopaikkasi on jo tutkittu ja
tukittu, koska kaikki mainitsemasi tunne-elämykset voidaan aiheuttaa ihmiselle ihan
vain keinotekoisesti tiettyjä aivojen osia ärsyttämällä. Ei toimi sekään surkea selitys.

"Kanadalaisen Laurentian-yliopiston neurotieteilijällä Michael Persingerillä on viesti heille.
Sudburyn kolkossa nikkelikaivoskaupungissa Ontariossa toimiva tutkija väittää, että melkein
jokainen voi tavata Jumalan, jos panee päähänsä hänen kehittämänsä erikoiskypärän.

Persinger on useita vuosia tutkinut ihmisten surrealistisia kokemuksia, joita hän aiheuttaa magneettistimulaatioon perustuvalla erikoismenetelmällä. Kun heikkoa magneettikenttää –
sen voimakkuus on yksi mikrotesla eli suunnilleen sama kuin tietokoneen monitorin – kierretään
tietyllä tavalla vastapäivään ohimolohkojen ympärillä, neljälle viidestä ihmisestä tulee tunne,
että huoneessa on jokin henkiolento.

Ihmisten ennakkokäsitykset ja uskomukset ratkaisevat, millaiseksi he kuvittelevat tämän
yliluonnollisen olennon. Omaisensa hiljattain menettäneestä saattaa tuntua, että vainaja
on palannut tapaamaan häntä. Monet uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset puolestaan
samastavat henkiolennon Jumalaan."

Niin, eipä tuohon ole paljon mitään lisäämistä. Tuo kertoo kaiken sinun "kokemuksistasi"
tai monien muiden vastaavista uskonnollisista kokemuksista. Vain sopiva ärsyke, kypärä
päähän, ja sinä juttelet jumalan kanssa. Paitsi että et. Se on vain aistiharha, todellisen
tuntuinen hallusinaatio.

Lue lisää

...ja paitsi, etten keskustele jumalien kanssa, eikä minulla ole uskonnollista kokemusta.

On täysin eri asia simuloida harha-aistimuksia jumalista (onnistui muuten kärpässienillä jo tuhansia vuosia sitten) kun löytää elämälleen mielekkyys. Ateismi ja nykytiede tarjoavat kyllä nipun hyviä selityksiä, mutta eivät juuri muuta. Loppu (henkiset kysymykset) kuitataan sanomalla, että kukin saa vapaasti ajatella niin kuin tahtoo.

Kun kerran kaikki ihmisen tunne-elämykset voidaan jo keinotekoisesti aiheuttaa, niin kerrohan miksi niin moni tässäkin maassa päättyy itsemurhaan? Entä miksi ihmisestä ei tulekaan lääkkeillä onnellinen? Ovat ne vain osoituksia tutkitun tiedon vajavaisuudesta, joka tulevaisuudessa korjaantuu?

Omasta mielestäni kyse on siitä, että elämän mielekkyys ei ole rationaalinen vaan kokemuksellinen asia. Siitä ei voi tehdä teoriaa tai tutkia tieteellisin menetelmin, vaan se on koettava. Tämän puolen elämästä (johon jokainen törmää viimeistään sairastuttuaan vakavasti) tiede on kokonaan sivuuttanut ja ei siksi käy ainoaksi elämänohjeeksi. Ihminen tarvitsee sisäisen vakaumuksen, olkoon sen nimi sitten jumala tai jokin muu.

ex-ateisti kirjoitti:

...ja paitsi, etten keskustele jumalien kanssa, eikä minulla ole uskonnollista kokemusta.

On täysin eri asia simuloida harha-aistimuksia jumalista (onnistui muuten kärpässienillä jo tuhansia vuosia sitten) kun löytää elämälleen mielekkyys. Ateismi ja nykytiede tarjoavat kyllä nipun hyviä selityksiä, mutta eivät juuri muuta. Loppu (henkiset kysymykset) kuitataan sanomalla, että kukin saa vapaasti ajatella niin kuin tahtoo.

Kun kerran kaikki ihmisen tunne-elämykset voidaan jo keinotekoisesti aiheuttaa, niin kerrohan miksi niin moni tässäkin maassa päättyy itsemurhaan? Entä miksi ihmisestä ei tulekaan lääkkeillä onnellinen? Ovat ne vain osoituksia tutkitun tiedon vajavaisuudesta, joka tulevaisuudessa korjaantuu?

Omasta mielestäni kyse on siitä, että elämän mielekkyys ei ole rationaalinen vaan kokemuksellinen asia. Siitä ei voi tehdä teoriaa tai tutkia tieteellisin menetelmin, vaan se on koettava. Tämän puolen elämästä (johon jokainen törmää viimeistään sairastuttuaan vakavasti) tiede on kokonaan sivuuttanut ja ei siksi käy ainoaksi elämänohjeeksi. Ihminen tarvitsee sisäisen vakaumuksen, olkoon sen nimi sitten jumala tai jokin muu.

Lue lisää

2000 vuotta sitten eläneiden lammaspaimenten elämänohjeet ja moraalinäkemykset
eivät ehkä ihan vaivattomasti istu nykyihmisen moraalinäkemyksiin. Tämän kaiken
näkee jo niin tuskallisen selväsi niinkin pienessä asiassa kuin naispappeuskysymys,
joka on sentään äärimmäisen pieni ja mitätön asia koko jutussa. Mutta joka kertoo
meille niin selvästi, millaisessa järkyttävässä keskiaikaisessa umpipimeydessä nämä
"tosi uskovat" kristityt oikein elävät.

En ole koskaan eläissäni (yli 50v.) kuullut keidenkään kaihoavan takaisin pimeälle
keskiajalle. Paitsi tietenkin joukon hartaita uskovia kristittyjä, joiden mielestä se
oli uskovien parasta aikaa ja kaikki siitä lähtien on ollut yhtä alamäkeä. Noitarovio
on jotain sellaista jota minä en kaihoile, mutta lukuisat uskontoverisi edelleenkin
pitävät niitä "välttämättöminä". Kardinaali Mercati väitti, että kirkko teki oikein
polttaessan Giordano Brunon, koska Bruno ansaitsi täysin tulla surmatuksi.

Sinulla ei varmaankaan ole mitään halua keskustella näiden uskontovereittesi
kanssa? Puhumme siis Jeesukseen uskovista kristityistä, jotka lukevat samaa
raamattua kuin sinäkin, mutta kutsuvat itseään katolisiksi. Onkohan niillä joku
ihan eri julmala?

Keitä sinä haluaisit polttaa elävältä roviolla? Vai oletko vääräuskoinen kerettiläinen?

burn baby burn kirjoitti:

2000 vuotta sitten eläneiden lammaspaimenten elämänohjeet ja moraalinäkemykset
eivät ehkä ihan vaivattomasti istu nykyihmisen moraalinäkemyksiin. Tämän kaiken
näkee jo niin tuskallisen selväsi niinkin pienessä asiassa kuin naispappeuskysymys,
joka on sentään äärimmäisen pieni ja mitätön asia koko jutussa. Mutta joka kertoo
meille niin selvästi, millaisessa järkyttävässä keskiaikaisessa umpipimeydessä nämä
"tosi uskovat" kristityt oikein elävät.

En ole koskaan eläissäni (yli 50v.) kuullut keidenkään kaihoavan takaisin pimeälle
keskiajalle. Paitsi tietenkin joukon hartaita uskovia kristittyjä, joiden mielestä se
oli uskovien parasta aikaa ja kaikki siitä lähtien on ollut yhtä alamäkeä. Noitarovio
on jotain sellaista jota minä en kaihoile, mutta lukuisat uskontoverisi edelleenkin
pitävät niitä "välttämättöminä". Kardinaali Mercati väitti, että kirkko teki oikein
polttaessan Giordano Brunon, koska Bruno ansaitsi täysin tulla surmatuksi.

Sinulla ei varmaankaan ole mitään halua keskustella näiden uskontovereittesi
kanssa? Puhumme siis Jeesukseen uskovista kristityistä, jotka lukevat samaa
raamattua kuin sinäkin, mutta kutsuvat itseään katolisiksi. Onkohan niillä joku
ihan eri julmala?

Keitä sinä haluaisit polttaa elävältä roviolla? Vai oletko vääräuskoinen kerettiläinen?

Lue lisää

Urautuneet ajatuksesi tekevät sinulle kepposen ja hyökkäät nyt jotain omaa mielikuvaasi vastaan.

Minä en ole uskovainen, en kristitty, enkä lue Raamattua (olen lukenut läpi joskus ihan mielenkiinnosta).

Se mitä puhuit naispappeudsta tai noitarovioista on ihan totta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen vakaumuksen kanssa. Molemmat ovat osa kirkon harjoittamaa valtapolitiikkaa (uskonnot olivat ennen silloisia puolueita) josta usko ihmisen henkisen elämän ravintoa on hyvin kaukana.

Kannattaisi tutustua uskontoihin (ja vaikka lukea se Raamattu) niin huomaisit miten kaukana Jeesuksen opetukset ovat kirkon käyttännöistä. Jeesuksen opetukset ovat nykypäivänäkin hyvin ajankohtaisia, kirkon opit eivät. Nykykirkko piispoineen, tuomiokapituleineen ja dogmeineen on kristinuskon irvikuva.

Jospa tähän loppuun siteeraisi Juicea (Rakkauden ammattilainen):

"Ihmissydän ajoittain kasvaa naavaa taikka kaarnaa
hän rakastaa vain vaan ei rakkautta saarnaa.
Terveellinen itsekkyys antaa viimeisenkin vaatteen
oppilaiden typeryys siitä tekee periaatteen"

NO hui!

ex-ateisti kirjoitti:

NO hui!

No ei kai sun pitäisi näitä vastauksia ihmetellä,
itsehän olet ex-ateisti, tokihan muistat et näin me, ja sinäkin ennen, ajatellaan;-)

Täällä näköjään joku kirjoittelee samalla nimerkillä (No hui- kommentti)

""yltiörationaalisuus"? Onko siinä jotain yltiöpäistä, jos luottaa järkeen? "

On - se, ettei enää luota muuhun.

Elämä ei ole mikään järkevä kokonaisuus, vaan rationaalisesti oikeastaan täysin turha ja älytön projekti. Mitä järkeä on opiskella ja rakentaa elämää, kun se kuitenkin hetken päästä tuhoutuu. Ja tästä vinkkelistä kun katsoo, niin mikään järkevä oppi ei tuo elämään mielekkyyttä vaan se on juuri ollut uskontojen tehtävä. Uskonnot on nähty vain "väärän faktan levittäjinä" ja se ulottuvuus, että ne ovat myös tuoneet mukanaan moraalin ja opin hyvästä elämästä on kokonaan unohtunut.

Ateismi (merkityksessä tiedeuskovaisuus) oppina pyrkii kumoamaan myös nämä hyvän elämän opit (koska niitä ei voi todistaa oikeiksi) ja on mielestäni pääsyy nykyajan arvotyhjyyteen ja ahneuteen.

A.Mikkonen kirjoitti:

No ei kai sun pitäisi näitä vastauksia ihmetellä,
itsehän olet ex-ateisti, tokihan muistat et näin me, ja sinäkin ennen, ajatellaan;-)

Olen kyllä ex-ateisti, mutta en uskovainen. Ketjussa "Oivallus" selitän tarkemmin.

ex-ateisti kirjoitti:

Täällä näköjään joku kirjoittelee samalla nimerkillä (No hui- kommentti)

""yltiörationaalisuus"? Onko siinä jotain yltiöpäistä, jos luottaa järkeen? "

On - se, ettei enää luota muuhun.

Elämä ei ole mikään järkevä kokonaisuus, vaan rationaalisesti oikeastaan täysin turha ja älytön projekti. Mitä järkeä on opiskella ja rakentaa elämää, kun se kuitenkin hetken päästä tuhoutuu. Ja tästä vinkkelistä kun katsoo, niin mikään järkevä oppi ei tuo elämään mielekkyyttä vaan se on juuri ollut uskontojen tehtävä. Uskonnot on nähty vain "väärän faktan levittäjinä" ja se ulottuvuus, että ne ovat myös tuoneet mukanaan moraalin ja opin hyvästä elämästä on kokonaan unohtunut.

Ateismi (merkityksessä tiedeuskovaisuus) oppina pyrkii kumoamaan myös nämä hyvän elämän opit (koska niitä ei voi todistaa oikeiksi) ja on mielestäni pääsyy nykyajan arvotyhjyyteen ja ahneuteen.

Lue lisää

"""yltiörationaalisuus"? Onko siinä jotain yltiöpäistä, jos luottaa järkeen? "

On - se, ettei enää luota muuhun."

Mihin muuhun pitäisi luottaa? jumaliin, joista ei ole minkäänlaista näyttöä, ei koskaan, ei missään.

"Elämä ei ole mikään järkevä kokonaisuus, vaan rationaalisesti oikeastaan täysin turha ja älytön projekti."

No niin. Sanopa tuo jumalallesi, jospa hän kertoo vastauksen.

"Mitä järkeä on opiskella ja rakentaa elämää, kun se kuitenkin hetken päästä tuhoutuu."

Et pidä siis elämääsi arvokkaana. No mikset tapa itseäsi? Löydät sitten sen lopullisen merkityksen, jos löydät.

"Ja tästä vinkkelistä kun katsoo, niin mikään järkevä oppi ei tuo elämään mielekkyyttä vaan se on juuri ollut uskontojen tehtävä. Uskonnot on nähty vain "väärän faktan levittäjinä" ja se ulottuvuus, että ne ovat myös tuoneet mukanaan moraalin ja opin hyvästä elämästä on kokonaan unohtunut."

Minä en paljoakaan uskontojen moraalilla hehkuttelisi. Ei kannattaisi sinunkaan.

"Ateismi (merkityksessä tiedeuskovaisuus) oppina pyrkii kumoamaan myös nämä hyvän elämän opit (koska niitä ei voi todistaa oikeiksi) ja on mielestäni pääsyy nykyajan arvotyhjyyteen ja ahneuteen."

Ateismi on jumaliin uskomattomuutta. Ei minun pappani mitään puimakoneen moottoria kummempaan tieteeseen ollut tutustunut, mutta niin vaan oli ateisti. Ja hyvä mies. Hän tiesi, että niin luontoa, kuin eläimiä ja ihmisiäkin on kohdeltava hyvin, koska kaikki ovat sen arvoisia. Joten nielaisepas nuo arvotyhjyytesi ja ahneutesi takaisin nieluusi.

ex-ateisti kirjoitti:

Olen kyllä ex-ateisti, mutta en uskovainen. Ketjussa "Oivallus" selitän tarkemmin.

Et ole koskaan ollut Ateisti, olet luullut että olet ollut, muuten et kyselisi "onko Ateismi uskonto"

ex-ateisti kirjoitti:

Täällä näköjään joku kirjoittelee samalla nimerkillä (No hui- kommentti)

""yltiörationaalisuus"? Onko siinä jotain yltiöpäistä, jos luottaa järkeen? "

On - se, ettei enää luota muuhun.

Elämä ei ole mikään järkevä kokonaisuus, vaan rationaalisesti oikeastaan täysin turha ja älytön projekti. Mitä järkeä on opiskella ja rakentaa elämää, kun se kuitenkin hetken päästä tuhoutuu. Ja tästä vinkkelistä kun katsoo, niin mikään järkevä oppi ei tuo elämään mielekkyyttä vaan se on juuri ollut uskontojen tehtävä. Uskonnot on nähty vain "väärän faktan levittäjinä" ja se ulottuvuus, että ne ovat myös tuoneet mukanaan moraalin ja opin hyvästä elämästä on kokonaan unohtunut.

Ateismi (merkityksessä tiedeuskovaisuus) oppina pyrkii kumoamaan myös nämä hyvän elämän opit (koska niitä ei voi todistaa oikeiksi) ja on mielestäni pääsyy nykyajan arvotyhjyyteen ja ahneuteen.

Lue lisää

"Elämä ei ole mikään järkevä kokonaisuus, vaan rationaalisesti oikeastaan täysin turha ja älytön projekti. Mitä järkeä on opiskella ja rakentaa elämää, kun se kuitenkin hetken päästä tuhoutuu."

Elämä on tärkeintä mitä voi olla. Ainoa elämä. On kuule erittäin tärkeää nauttia joka hetkestä niin kauan kun henki pihisee. Et tiedä tätä ex-Ateistina?

missxcessive kirjoitti:

"Elämä ei ole mikään järkevä kokonaisuus, vaan rationaalisesti oikeastaan täysin turha ja älytön projekti. Mitä järkeä on opiskella ja rakentaa elämää, kun se kuitenkin hetken päästä tuhoutuu."

Elämä on tärkeintä mitä voi olla. Ainoa elämä. On kuule erittäin tärkeää nauttia joka hetkestä niin kauan kun henki pihisee. Et tiedä tätä ex-Ateistina?

Lue lisää

"Elämä on tärkeintä mitä voi olla. Ainoa elämä. On kuule erittäin tärkeää nauttia joka hetkestä niin kauan kun henki pihisee. Et tiedä tätä ex-Ateistina?"

Jos et huomannut, niin sanoin ettei elämä ole kovin _järkevää_. Mielekkääksi sen tekevät sen muut ulottuvuudet kuin järki, ja juuri tämä tahtoo ainakin tiedeuskovaisilta varsin usein unohtua. Ja juuri tästä syystä olen ex-ateisti. Ateismi ei tee ihmisestä onnellista, vaikka olisi älyllisesti kuinka hyvin perusteltu.

ex-ateisti kirjoitti:

Täällä näköjään joku kirjoittelee samalla nimerkillä (No hui- kommentti)

""yltiörationaalisuus"? Onko siinä jotain yltiöpäistä, jos luottaa järkeen? "

On - se, ettei enää luota muuhun.

Elämä ei ole mikään järkevä kokonaisuus, vaan rationaalisesti oikeastaan täysin turha ja älytön projekti. Mitä järkeä on opiskella ja rakentaa elämää, kun se kuitenkin hetken päästä tuhoutuu. Ja tästä vinkkelistä kun katsoo, niin mikään järkevä oppi ei tuo elämään mielekkyyttä vaan se on juuri ollut uskontojen tehtävä. Uskonnot on nähty vain "väärän faktan levittäjinä" ja se ulottuvuus, että ne ovat myös tuoneet mukanaan moraalin ja opin hyvästä elämästä on kokonaan unohtunut.

Ateismi (merkityksessä tiedeuskovaisuus) oppina pyrkii kumoamaan myös nämä hyvän elämän opit (koska niitä ei voi todistaa oikeiksi) ja on mielestäni pääsyy nykyajan arvotyhjyyteen ja ahneuteen.

Lue lisää

Välillä ihan silkkaa uskistekstiä ja jopa tässä samassa ketjussa taas ihan toisenlaista. Ketä oikein yrität huijata?

jk kirjoitti:

Välillä ihan silkkaa uskistekstiä ja jopa tässä samassa ketjussa taas ihan toisenlaista. Ketä oikein yrität huijata?

Joku häiriköi yhden viestin (se "no hui") käyttämälläni nimimerkillä, mutta minulle ei ole mitään syytä muutella mielipiteitäni. Olen ollut koko ajan ihan samaa mieltä, jota en nyt tässä jaksa toistaa, kun sen voi jokainen aiheesta kiinnostunut lukea itsekin.

Ok, pitäisi varmaan rekisteröidä jokin vakionimimerkki...

ex-ateisti kirjoitti:

Joku häiriköi yhden viestin (se "no hui") käyttämälläni nimimerkillä, mutta minulle ei ole mitään syytä muutella mielipiteitäni. Olen ollut koko ajan ihan samaa mieltä, jota en nyt tässä jaksa toistaa, kun sen voi jokainen aiheesta kiinnostunut lukea itsekin.

Ok, pitäisi varmaan rekisteröidä jokin vakionimimerkki...

Lue lisää

vaan kaikkia viestejäsi, joita olet tähän ketjuun kirjoittanut. Kovasti heilahtelee uskisjargonista pois ja takaisin.

jk kirjoitti:

vaan kaikkia viestejäsi, joita olet tähän ketjuun kirjoittanut. Kovasti heilahtelee uskisjargonista pois ja takaisin.

...että vika saattaa olla myös sinun ymmärryksessäsi. Omasta mielestäni juttuni ovat hyvinkin loogisia, joskin liikun alueella jossa ei ole selkeää terminologiaa.

ex-ateisti kirjoitti:

...että vika saattaa olla myös sinun ymmärryksessäsi. Omasta mielestäni juttuni ovat hyvinkin loogisia, joskin liikun alueella jossa ei ole selkeää terminologiaa.

Kun minä huomaan sinun feikkailusi, niin sanot, että vika on minun ymmärryksessäni. No, olkoon näin. Jatka sinä harjoituksiasi.

jk kirjoitti:

Kun minä huomaan sinun feikkailusi, niin sanot, että vika on minun ymmärryksessäni. No, olkoon näin. Jatka sinä harjoituksiasi.

No, esitäpä jokin näyttö "feikkailustani", niin keskustellaan siitä sitten....

ei ole mitään sanomaa

ei kirjoitti:

ei ole mitään sanomaa

sehän ei ole uskonto, vaan uskomattomuutta.

~~~~~~~~

kössönöm se taas ýhdellä nikeistään , melkonen multinikki

Tiede ei ole jumala, vaan oppi - järki on jumala. Järki antaa tieteen kautta vastaukset kysymyksiin, niin kuin Jumala puhuu Raamatun kautta. Edellinen ei vastaa mihinkään olennaiseen ja jälkimmäisen sanaan ei voi luottaa. Ja varsin moni kokee pyhyyttä "luodessaan" (= paljastaessaan) uutta tietoa, niin kuin moni kokee pyhyyttä saadessaan sitä unessa tai rukouksessa. Ei maailmassa muuten tutkittaisi niin paljoa joutavaa, jos ei sillä olisi akateemista arvoa, eli itseisarvoa, eli pyhyyttä.

Yritin jo alustuksessa tuoda esille, että puhun siitä ateismista, johon liittyy tiedeuskovaisuus. Nämä eivät toki ole sama asia, mutta kulkevat varsin usein käsi kädessä. Puhdas ateismi ei toki ole uskonto, eikä oikein edes ismi, mutta käytännön tasolla se varsin usein on.

Jos ateismia tarkastellaan yhteiskunnallisena ilmiönä, on se ehdottomasti uskonto. "Sosiologit ja antropologit näkevät uskonnon usein joukkona jonkun kulttuurin yhteisiä ajatuksia, arvoja ja kokemuksia." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnon_määritelmä)

Kun tällä ateismilla on korvattu "väärät" uskonnot, on samalla mennyt lapsi pesuveden mukana ja hyvälle elämälle tärkeät arvot heitetty romukoppaan. Kun moraalia ei ole eikä juuri arvoja tai eettisiä ohjeita, niin maailman valtaa varsin eläimelliset arvot - anheus, itsekkyys ja pelko. Ja lopputuloksena meillä kohta saastein tuhottu maapallo, miljoonia onnettomia vanhuksia ja saman verran uupuneita nuoria.

måste säga kirjoitti:

~~~~~~~~

kössönöm se taas ýhdellä nikeistään , melkonen multinikki

vai kuvittelet muuten vain tuntevasi tuntemattomia ihmisiä niin paljon?

ex-ateisti kirjoitti:

Tiede ei ole jumala, vaan oppi - järki on jumala. Järki antaa tieteen kautta vastaukset kysymyksiin, niin kuin Jumala puhuu Raamatun kautta. Edellinen ei vastaa mihinkään olennaiseen ja jälkimmäisen sanaan ei voi luottaa. Ja varsin moni kokee pyhyyttä "luodessaan" (= paljastaessaan) uutta tietoa, niin kuin moni kokee pyhyyttä saadessaan sitä unessa tai rukouksessa. Ei maailmassa muuten tutkittaisi niin paljoa joutavaa, jos ei sillä olisi akateemista arvoa, eli itseisarvoa, eli pyhyyttä.

Yritin jo alustuksessa tuoda esille, että puhun siitä ateismista, johon liittyy tiedeuskovaisuus. Nämä eivät toki ole sama asia, mutta kulkevat varsin usein käsi kädessä. Puhdas ateismi ei toki ole uskonto, eikä oikein edes ismi, mutta käytännön tasolla se varsin usein on.

Jos ateismia tarkastellaan yhteiskunnallisena ilmiönä, on se ehdottomasti uskonto. "Sosiologit ja antropologit näkevät uskonnon usein joukkona jonkun kulttuurin yhteisiä ajatuksia, arvoja ja kokemuksia." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnon_määritelmä)

Kun tällä ateismilla on korvattu "väärät" uskonnot, on samalla mennyt lapsi pesuveden mukana ja hyvälle elämälle tärkeät arvot heitetty romukoppaan. Kun moraalia ei ole eikä juuri arvoja tai eettisiä ohjeita, niin maailman valtaa varsin eläimelliset arvot - anheus, itsekkyys ja pelko. Ja lopputuloksena meillä kohta saastein tuhottu maapallo, miljoonia onnettomia vanhuksia ja saman verran uupuneita nuoria.

Lue lisää

Eli kun muutamme sanan 'uskonto' merkitystä, voimme sovittaa siihen mitä hyvänsä.

Pahoitteluni, uskot siis järkeen, et tieteeseen sinällään. Tämä on minulle edelleen ihan uutta. Järki on jumala, pyhyyden kokemus tulee uuden oppimisesta ja akateeminen arvokin on pyhyyttä. Mielenkiintoista. En ole koskaan kenenkään kuullut tällaista uskoa harjoittavan, vaan aina oppii uutta (mistä en koe pyhyyden kokemusta nyt =D)

Silti edelleen ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. Jos uskoo, että järki on jumala, silloin uskoo jumalaan.

Mitä tarkoitat sanoessasi, että moraali on kadonnut, tärkeät arvot heitetty romukoppaan eikä eettisiä ohjeita ole? =O Ihminen on aina toiminut toisaalta typerästi, itsekkäästi ja julmastikin, toisaalta empaattisesti, välittäen ja moraalisesti. Tällaisia me olemme. Nyt väität, että hyvät asiat ovat kadonneet?

Eilen nuori nainen avasi oven junassa isoja laukkuja raahaavalle miehelle. Töissä eräs henkilö kuunteli toisen huolia ja lohdutti. Ystävykset tapasivat pitkästä aikaa ja halasivat lämpimästi. Pieniä asioita tapahtuu koko ajan, toki suuriakin. Ihmiset auttavat toisiaan, hymyilevät, välittävät. Tapahtuu myös pahoja asioita; joku varastaa toiselta, tuuppaa ohikulkiessaan, sanoo ilkeästi. Molempia on aina tapahtunut ja tapahtuu. On valinta, mihin haluaa keskittyä. Ja on valinta, mitä haluaa ympärilleen antaa. Tekeekö hyvää vai tekeekö pahaa, arjessa ja päivittäin.

Minä en näe, että moraali, etiikka ja arvot olisivat kadonneet. Näen itse asiassa jopa päinvastoin; mielestäni monia kamalia epäkohtia on alettu huomata ja korjata yhteiskunnassamme.

ex-ateisti kirjoitti:

Tiede ei ole jumala, vaan oppi - järki on jumala. Järki antaa tieteen kautta vastaukset kysymyksiin, niin kuin Jumala puhuu Raamatun kautta. Edellinen ei vastaa mihinkään olennaiseen ja jälkimmäisen sanaan ei voi luottaa. Ja varsin moni kokee pyhyyttä "luodessaan" (= paljastaessaan) uutta tietoa, niin kuin moni kokee pyhyyttä saadessaan sitä unessa tai rukouksessa. Ei maailmassa muuten tutkittaisi niin paljoa joutavaa, jos ei sillä olisi akateemista arvoa, eli itseisarvoa, eli pyhyyttä.

Yritin jo alustuksessa tuoda esille, että puhun siitä ateismista, johon liittyy tiedeuskovaisuus. Nämä eivät toki ole sama asia, mutta kulkevat varsin usein käsi kädessä. Puhdas ateismi ei toki ole uskonto, eikä oikein edes ismi, mutta käytännön tasolla se varsin usein on.

Jos ateismia tarkastellaan yhteiskunnallisena ilmiönä, on se ehdottomasti uskonto. "Sosiologit ja antropologit näkevät uskonnon usein joukkona jonkun kulttuurin yhteisiä ajatuksia, arvoja ja kokemuksia." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnon_määritelmä)

Kun tällä ateismilla on korvattu "väärät" uskonnot, on samalla mennyt lapsi pesuveden mukana ja hyvälle elämälle tärkeät arvot heitetty romukoppaan. Kun moraalia ei ole eikä juuri arvoja tai eettisiä ohjeita, niin maailman valtaa varsin eläimelliset arvot - anheus, itsekkyys ja pelko. Ja lopputuloksena meillä kohta saastein tuhottu maapallo, miljoonia onnettomia vanhuksia ja saman verran uupuneita nuoria.

Lue lisää

"Kun tällä ateismilla on korvattu "väärät" uskonnot, on samalla mennyt lapsi pesuveden mukana ja hyvälle elämälle tärkeät arvot heitetty romukoppaan. Kun moraalia ei ole eikä juuri arvoja tai eettisiä ohjeita, niin maailman valtaa varsin eläimelliset arvot - anheus, itsekkyys ja pelko.

Ehkä hieman kohtuutonta sälyttää maailman saastuminen ateismin synniksi? Ateisteja lienee vähemmistö tähän asti päätöksiä tehneistä maailman johtajista. Saastuminen on uskontojen maailmassa luontunut hienosti ilman apuja. Ahneudelle usko ei ollut ongelma ainakaan siirtomaiden näkökulmasta.

Koko ajatus, että yhteisöllä ei olisi moraalia, ilman mitä tahansa uskontoa on ontto. Samanlainen hokema kuin "nykynuoriso on moraalitonta, ennen oli paremmin".

Uskonto on varmasti ollut oiva tapa kerätä yhteisön arvot ja ylläpitää niitä. Teho perustui siihen, että riitävän moni uskoi rankaisevaan jumalaan. Mutta ne arvot taitaa kuitenkin tulla jostain muualta kuin jumalalta, jos sillä on merkitystä...

"Ja lopputuloksena meillä kohta saastein tuhottu maapallo, miljoonia onnettomia vanhuksia ja saman verran uupuneita nuoria""
Tuo kuva kuullostaa elämän järjettömyyden oivaltaneelta keski-ikäiseltä ikätoverilta. Kuitenkin onneksi nuorissa on tulevaisuus. Moraali ja arvot puhuttavat aina ihmisiä: Eläinten oikeudet, älä syö lihaa, älä osta mitään, vaalirahoitus...
Suomessa kirkon arvokeskustelu laahaa selvästi mun yhteiskunnan perässä. "Oikein vai väärin" keskustelu jatkuu, vaikka uskonnot häviäisivät. Saattaahan olla, että uskontojen anti yhteiskunnallisessa kehityksessä loppui v. 1999. Voiko ihminen edes valita uskoaan?

~~~ kirjoitti:

Eli kun muutamme sanan 'uskonto' merkitystä, voimme sovittaa siihen mitä hyvänsä.

Pahoitteluni, uskot siis järkeen, et tieteeseen sinällään. Tämä on minulle edelleen ihan uutta. Järki on jumala, pyhyyden kokemus tulee uuden oppimisesta ja akateeminen arvokin on pyhyyttä. Mielenkiintoista. En ole koskaan kenenkään kuullut tällaista uskoa harjoittavan, vaan aina oppii uutta (mistä en koe pyhyyden kokemusta nyt =D)

Silti edelleen ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. Jos uskoo, että järki on jumala, silloin uskoo jumalaan.

Mitä tarkoitat sanoessasi, että moraali on kadonnut, tärkeät arvot heitetty romukoppaan eikä eettisiä ohjeita ole? =O Ihminen on aina toiminut toisaalta typerästi, itsekkäästi ja julmastikin, toisaalta empaattisesti, välittäen ja moraalisesti. Tällaisia me olemme. Nyt väität, että hyvät asiat ovat kadonneet?

Eilen nuori nainen avasi oven junassa isoja laukkuja raahaavalle miehelle. Töissä eräs henkilö kuunteli toisen huolia ja lohdutti. Ystävykset tapasivat pitkästä aikaa ja halasivat lämpimästi. Pieniä asioita tapahtuu koko ajan, toki suuriakin. Ihmiset auttavat toisiaan, hymyilevät, välittävät. Tapahtuu myös pahoja asioita; joku varastaa toiselta, tuuppaa ohikulkiessaan, sanoo ilkeästi. Molempia on aina tapahtunut ja tapahtuu. On valinta, mihin haluaa keskittyä. Ja on valinta, mitä haluaa ympärilleen antaa. Tekeekö hyvää vai tekeekö pahaa, arjessa ja päivittäin.

Minä en näe, että moraali, etiikka ja arvot olisivat kadonneet. Näen itse asiassa jopa päinvastoin; mielestäni monia kamalia epäkohtia on alettu huomata ja korjata yhteiskunnassamme.

Lue lisää

"Tämä on minulle edelleen ihan uutta. Järki on jumala, pyhyyden kokemus tulee uuden oppimisesta ja akateeminen arvokin on pyhyyttä. Mielenkiintoista. En ole koskaan kenenkään kuullut tällaista uskoa harjoittavan, vaan aina oppii uutta (mistä en koe pyhyyden kokemusta nyt =D)"

Jos et huomannut niin kyse oli analogiasta, siitä että tiedeuskovaisella ateismilla ja uskonnoilla on ihan samat motiivit. Toinen etsii vastausta hyvään elämään ja maailman ymmärrykseen pyhistä kirjoituksista ja toinen loogisesta päättelystä, ja molemmat kieltävät toisena. Ja kyllä 'pyhä' on asia, jolla on itseisarvoa sinänsä, ja akateeminen tiedojano on juuri tällaista. Pohdipa itse, mutta älä takerru sanojen pinnallisiin merkityksiin.


"Silti edelleen ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. Jos uskoo, että järki on jumala, silloin uskoo jumalaan."

Järki ja raha ovat nykyajan jumalat. Ihminen tarvitsee jumalan, uskon johonkin joka pelastaa elämän epävarmuudelta. Niillä on (myös) sama funktio kuin jumalilla entisajan uskonnoissa. Tai miksiköhän viidesosa yhdestä maailman rikkaimmasta kansasta pelaa lottoa? Lottoaminen on rukoilemista elämän arkisiin ongelmiin, ja aika ajoin jumala vastaa. Elämänlaatu ei siitä välttämättä kohene, nin kuin ei muistakaan jumalien vastauksista.


"Mitä tarkoitat sanoessasi, että moraali on kadonnut, tärkeät arvot heitetty romukoppaan eikä eettisiä ohjeita ole? "

Ahneus, itsekkyys ja välinpitämättömyys lähimmäisestä ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet. Kehitys on luonnon kannalta täysin kestämätöntä ja psyykkiset ongelmat ovat nykyään suuria. Nämä ovat kaikki esimerkkejä siitä, ettei tieteellä osata luoda parempaa maailmaa, ja muuta tienviitta ei taida enää olla.

On toki valinta, mitä itse tekee, mutta valtaosa telee niin kuin muutkin, vaikka voisivat itse kuinka pahoin. Moraali ei ole (käytännössä) yksilön valittavissa vaan on yhteisöllinen kysymys. Oman moraalinsa valinnut yksilö ajautuu yhteisön ulkopuolelle, ja vain harva on henkisesti valmis.

dynamo kirjoitti:

"Kun tällä ateismilla on korvattu "väärät" uskonnot, on samalla mennyt lapsi pesuveden mukana ja hyvälle elämälle tärkeät arvot heitetty romukoppaan. Kun moraalia ei ole eikä juuri arvoja tai eettisiä ohjeita, niin maailman valtaa varsin eläimelliset arvot - anheus, itsekkyys ja pelko.

Ehkä hieman kohtuutonta sälyttää maailman saastuminen ateismin synniksi? Ateisteja lienee vähemmistö tähän asti päätöksiä tehneistä maailman johtajista. Saastuminen on uskontojen maailmassa luontunut hienosti ilman apuja. Ahneudelle usko ei ollut ongelma ainakaan siirtomaiden näkökulmasta.

Koko ajatus, että yhteisöllä ei olisi moraalia, ilman mitä tahansa uskontoa on ontto. Samanlainen hokema kuin "nykynuoriso on moraalitonta, ennen oli paremmin".

Uskonto on varmasti ollut oiva tapa kerätä yhteisön arvot ja ylläpitää niitä. Teho perustui siihen, että riitävän moni uskoi rankaisevaan jumalaan. Mutta ne arvot taitaa kuitenkin tulla jostain muualta kuin jumalalta, jos sillä on merkitystä...

"Ja lopputuloksena meillä kohta saastein tuhottu maapallo, miljoonia onnettomia vanhuksia ja saman verran uupuneita nuoria""
Tuo kuva kuullostaa elämän järjettömyyden oivaltaneelta keski-ikäiseltä ikätoverilta. Kuitenkin onneksi nuorissa on tulevaisuus. Moraali ja arvot puhuttavat aina ihmisiä: Eläinten oikeudet, älä syö lihaa, älä osta mitään, vaalirahoitus...
Suomessa kirkon arvokeskustelu laahaa selvästi mun yhteiskunnan perässä. "Oikein vai väärin" keskustelu jatkuu, vaikka uskonnot häviäisivät. Saattaahan olla, että uskontojen anti yhteiskunnallisessa kehityksessä loppui v. 1999. Voiko ihminen edes valita uskoaan?

Lue lisää

"Ehkä hieman kohtuutonta sälyttää maailman saastuminen ateismin synniksi? Ateisteja lienee vähemmistö tähän asti päätöksiä tehneistä maailman johtajista. Saastuminen on uskontojen maailmassa luontunut hienosti ilman apuja. Ahneudelle usko ei ollut ongelma ainakaan siirtomaiden näkökulmasta."

Olet oikeassa. Kyse on enemmän siitä, että päätöksiä ovat tehneet uskontojen arvoihin sitoutumattomat näennäisuskovaiset. Mutta taustalla on juuri se kysymys, että uskontojen moraaliopit ovat kyenneet pitämään ihmisen ahneuden joten kuten kurissa, mitä ateismi ei edes yritä.

Ateisimin uskonnollisuutta puoltaa sekin näkemys, ettei se ole kyennyt näkemään, mikä uskonnoissa on hyvää ja mikä huonoa, vaan tuominnut ne kategorisesti huijaukseksi - hieman niin kuin yksi uskonto toisen. Samalla on hukattu valtava määrä arvokasta oppia siitä, miten tulisi elää hyvin. Ja kun tiede ei osaa tähän ottaa mitään kantaa (tai puhdas ateismi) niin ihmiset ovat varsin hukassa elämänsä kanssa.

Elintasosairaus on erinomainen esimerkki siitä, miten ihmiset ovat (moraalin puutteessa) sokeita jopa sille, mikä heille itselleen on hyväksi. Tiede luo siis paljon materiaalista hyvää, mutta siitä puuttuu mekansimi kertomaan, mikä on tarpeeksi. Se mekansimi on ollut uskontojen moraaleissa, mutta edes sitä ei ole haluttu säästää.

Karrikoiden voisi sanoa, että ateismi on polttanut uskonnot roviolla harhaoppisina.

ex-ateisti kirjoitti:

"Tämä on minulle edelleen ihan uutta. Järki on jumala, pyhyyden kokemus tulee uuden oppimisesta ja akateeminen arvokin on pyhyyttä. Mielenkiintoista. En ole koskaan kenenkään kuullut tällaista uskoa harjoittavan, vaan aina oppii uutta (mistä en koe pyhyyden kokemusta nyt =D)"

Jos et huomannut niin kyse oli analogiasta, siitä että tiedeuskovaisella ateismilla ja uskonnoilla on ihan samat motiivit. Toinen etsii vastausta hyvään elämään ja maailman ymmärrykseen pyhistä kirjoituksista ja toinen loogisesta päättelystä, ja molemmat kieltävät toisena. Ja kyllä 'pyhä' on asia, jolla on itseisarvoa sinänsä, ja akateeminen tiedojano on juuri tällaista. Pohdipa itse, mutta älä takerru sanojen pinnallisiin merkityksiin.


"Silti edelleen ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. Jos uskoo, että järki on jumala, silloin uskoo jumalaan."

Järki ja raha ovat nykyajan jumalat. Ihminen tarvitsee jumalan, uskon johonkin joka pelastaa elämän epävarmuudelta. Niillä on (myös) sama funktio kuin jumalilla entisajan uskonnoissa. Tai miksiköhän viidesosa yhdestä maailman rikkaimmasta kansasta pelaa lottoa? Lottoaminen on rukoilemista elämän arkisiin ongelmiin, ja aika ajoin jumala vastaa. Elämänlaatu ei siitä välttämättä kohene, nin kuin ei muistakaan jumalien vastauksista.


"Mitä tarkoitat sanoessasi, että moraali on kadonnut, tärkeät arvot heitetty romukoppaan eikä eettisiä ohjeita ole? "

Ahneus, itsekkyys ja välinpitämättömyys lähimmäisestä ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet. Kehitys on luonnon kannalta täysin kestämätöntä ja psyykkiset ongelmat ovat nykyään suuria. Nämä ovat kaikki esimerkkejä siitä, ettei tieteellä osata luoda parempaa maailmaa, ja muuta tienviitta ei taida enää olla.

On toki valinta, mitä itse tekee, mutta valtaosa telee niin kuin muutkin, vaikka voisivat itse kuinka pahoin. Moraali ei ole (käytännössä) yksilön valittavissa vaan on yhteisöllinen kysymys. Oman moraalinsa valinnut yksilö ajautuu yhteisön ulkopuolelle, ja vain harva on henkisesti valmis.

Lue lisää

Ajattelen normaalistikin ihan itse ;) Sinulla on kuitenkin selkeästi eri merkitys sanoille, eri sävy, kuin minulla. Tästä johtuen saatat nähdä kertomasi mukaan esimerkiksi ateistin uskovaisena ja akateemisen tutkinnon pyhänä. Minä en.

Mielestäni ihminen ei tarvitse jumalaa. Eikä lottoaminen ole rukoilemista. Mutta oletan, että sinulle näillä uskonnollisilla sanoilla on jokin yleiskäyttöä laajempi merkitys, jonka johdosta saat mahtumaan niiden sisään ilmiötä jos toistakin.

Teet edelleen kovia väitteitä siitä, miten huonoon suuntaan kaikki on mielestäsi muuttunut. Ilman perusteita tosin. Se on sinun mielipiteesi; itse kerroinkin olevani jopa päinvastaista mieltä. Joskus kannattaa pysähtyä katsomaan ympärilleen. Ihmiset tekevät paljon hyvää - se pitää vain nähdä. Hymyä sinunkin iltaasi =)

~~~ kirjoitti:

Ajattelen normaalistikin ihan itse ;) Sinulla on kuitenkin selkeästi eri merkitys sanoille, eri sävy, kuin minulla. Tästä johtuen saatat nähdä kertomasi mukaan esimerkiksi ateistin uskovaisena ja akateemisen tutkinnon pyhänä. Minä en.

Mielestäni ihminen ei tarvitse jumalaa. Eikä lottoaminen ole rukoilemista. Mutta oletan, että sinulle näillä uskonnollisilla sanoilla on jokin yleiskäyttöä laajempi merkitys, jonka johdosta saat mahtumaan niiden sisään ilmiötä jos toistakin.

Teet edelleen kovia väitteitä siitä, miten huonoon suuntaan kaikki on mielestäsi muuttunut. Ilman perusteita tosin. Se on sinun mielipiteesi; itse kerroinkin olevani jopa päinvastaista mieltä. Joskus kannattaa pysähtyä katsomaan ympärilleen. Ihmiset tekevät paljon hyvää - se pitää vain nähdä. Hymyä sinunkin iltaasi =)

Lue lisää

"Mielestäni ihminen ei tarvitse jumalaa. Eikä lottoaminen ole rukoilemista. Mutta oletan, että sinulle näillä uskonnollisilla sanoilla on jokin yleiskäyttöä laajempi merkitys, jonka johdosta saat mahtumaan niiden sisään ilmiötä jos toistakin."

Ei ihminen tarvitse konkreettista jumalaa, mutta uskon johonkin itseään suurempaan, jolla poistaa elämän epävarmuus, tai ainakin lievittää sitä. Tämä on jumalien perimmäinen tarkoitus, siirtää vastuu elämästään jollekin muulle, ja vain harva ihminen (henkisesti hyvin vahva) pystyy elämään ilman tällaista uskoa. Maailmanhistoriakaan ei tunne kuin muutaman (virallisesti) uskonnottoman yhteiskunnan (Neuvostliitto ja ateistiset länsimaat) joissa ei ole ollut uskontoja. Näissä yhteiskunnissa tämä epävarmuuden poistamisen tarve onkin korvattu muulla, eli järjestelmällä (joka piti huolen) ja rahalla (joka pitää huolen). Uskonnon piireissä näitä puhutaan epäjumalina.

Toki lottoamisen näkeminen rukoiluna on sanan laajempaa käyttöä, mutta mielestäni analogia on ilmeinen, jos mieltää rahan jumalana. Usko rahaan on niin voimakas, että se (markkinat) määrää jo yhteiskunnan suunnan, ellei koko maailman.


"Teet edelleen kovia väitteitä siitä, miten huonoon suuntaan kaikki on mielestäsi muuttunut. Ilman perusteita tosin."

Kannattaa matkustaa vaikka Kiinaan, jonne olemme osan ongelmistamme siirtäneet. Siellä työntekijät pilaavat hermonsa elohopealla, jotta me saamme enemmän valoa, tai myrkyttävät itsensä lyijyllä, kun purkavat meidän tietokoneromujamme. Länsimainen (materiaalinen) hyvinvointi on valtaosiltaan rakennettu muita maita riistämällä - ensin siirtomaita, nyttemmin halvan työvoiman tai alhaisten ympäristömääräysten maita. Oman paksan kuskaaminen muiden riesaksi on yksi ahneuden muoto, josta tosin emme halua tietää. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Jos kerran ateismi on uskonto, niin silloin uskonnon täytyy vääjäämättömästi
olla ateismia. Täysin aukoton looginen päätelmä! Ja lisäksi se pitää paikkansa!
Muslimit eivät kumarra Jeesusta eivätkä raamatun Julmalaa, eivätkä kristityt
kumarra Profeetta Muhamedia eivätkä Allahia.
Se on ateismia !!

siinäpä se kirjoitti:

Jos kerran ateismi on uskonto, niin silloin uskonnon täytyy vääjäämättömästi
olla ateismia. Täysin aukoton looginen päätelmä! Ja lisäksi se pitää paikkansa!
Muslimit eivät kumarra Jeesusta eivätkä raamatun Julmalaa, eivätkä kristityt
kumarra Profeetta Muhamedia eivätkä Allahia.
Se on ateismia !!

Lue lisää

Jos hauki on kala, niin kaikki kalat ovat haukia...

"Uskonpuutteelle ei ole myöskään
tieteellistä vakuutusta ja näyttöä sen oikeellisuudesta. Voidaanko siis ystävällisesti kysyä onko ateisti varsinaisesti
totuuden etsijä lainkaan, muuten kuin tästä hetkestä ja elämästä nauttijana, joka on osa totuutta."

Kaurapuurosta pitämättömyydelle ei ole tieteellistä vakuutusta ja näyttöä sen oikeellisuudesta. Ja siis onko kaurapuurosta pitämätön totuuden etsijä lainkaan, vaan voidaanko häntä pitää vain elämästä nauttijana, kun tykkää mannapuurosta?

Olette te hihut niin älyttömän typeriä, että tulee lähinnä mieleen sukurutsa.

yrliug kirjoitti:

"Uskonpuutteelle ei ole myöskään
tieteellistä vakuutusta ja näyttöä sen oikeellisuudesta. Voidaanko siis ystävällisesti kysyä onko ateisti varsinaisesti
totuuden etsijä lainkaan, muuten kuin tästä hetkestä ja elämästä nauttijana, joka on osa totuutta."

Kaurapuurosta pitämättömyydelle ei ole tieteellistä vakuutusta ja näyttöä sen oikeellisuudesta. Ja siis onko kaurapuurosta pitämätön totuuden etsijä lainkaan, vaan voidaanko häntä pitää vain elämästä nauttijana, kun tykkää mannapuurosta?

Olette te hihut niin älyttömän typeriä, että tulee lähinnä mieleen sukurutsa.

Lue lisää

Maapallo saattaisi olla vaikka pieni koelaboratorio, missä meille eliöille on annettu vapaa tahto
ja katsottu miten homma etenee. Alkaa taistelu oikeasta jumalasta, sotiminen ja
mässäily. Ihmiskunta, eliöt unohtavat kokonaan sen tosiasian, että maapallokin elää ja sitä
pitäisi hoitaa, eikä sotia ja tuhota luontoa. Sen lisäksi on äänekäs eliöryhmä, joka ei
usko juuri mihinkään, vaan piirtää mielessään karrikatyyrejä muista ihmisistä, jumalista ja uskomuksista.
Vapaa tahto näyttää toteutuvan. Tällaisen jäteastian tyhjennys ja pesu ovat varmasti järkevä vaihtoehto.

oikeastaan sanaakaan, edes atomitasolla :/