Isätön poika

Isättömän pojan äiti

Haluaisin kysyä, onko tämän palstan miehistä kukaan ollut sellainen lapsi, jonka isä pienenä (tai isompanakin) hylkäsi? Kuinka lapsuus meni, kaipasitteko isää? Millä tavalla äitinne auttoi suhtautumaan asiaan, jos isä oli vapaaehtoiseti omasta halusta tai kyvyttömyydestä isyyteen teidät hyljännyt.

Näyttää siltä, että eron tultua mies haluaa luopua isyydestä kokonaan. Suren etukäteen pikkuisen poikamme puolesta, enkä tiedä kuinka häntä voisin auttaa. Hän on niin pieni, että tuskin jää muistikuvaa näistä ajoista ja isästä, mutta kun yleensä kaikilla se isä on, niin haluaisin auttaa käsittelemään sitä kipua, jonka mahdollinen hylkääminen lapselle aiheuttaa.

183

11990

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tapsa71

      Jos itse olet lähivanhempi,oletko muistanut /yrittänyt edistää lapsen isää vanhemmuuteen ja tapaamisiin?

      • Isättömän pojan äiti

        että tietysti yritän rohkaista ja tukea miestä isyydessä. Kerron, kuinka lapsi häntäkin tarvitsee, kommentoin miehen toimia lapsen kanssa positiivisesti ym. Silti vaikuttaa, että mies ei täysin ymmärrä tuota tarvetta joka lapsella on isänkin suhteen. Ongelma ilmenee niin, ettei mies oikein halua tavata lasta ja tapaakin harvoin (n. kerran kuussa).. lisäksi puhuu siihen suuntaan että pelkään isän hylkäävän poikansa. Isä vaikuttaa siis passiiviselta, eikä varmaan järjestäisi ollenkaan aikaa pojalleen jos en itse olisi aktiivinen.
        Syinä tapaamisten vähyyteen mies ilmoittaa kiireet töissä ja rahapulan, vaikka minäkin voisin muutaman kympin matkakuluista osan maksaa..

        Se on luonnollisesti lopulta miehen valinta pitääkö lastaan tärkeänä, enkä voi pakolla yrittää. Siksi haluaisinkin kuulla kokemuksia niiltä miehiltä, joilla ei isää lapsena ollut isän oman valinnan vuoksi. Miten he asian kokivat, ja millä tavalla äiti pystyi noita isättömiä poikia auttamaan?


      • M82
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        että tietysti yritän rohkaista ja tukea miestä isyydessä. Kerron, kuinka lapsi häntäkin tarvitsee, kommentoin miehen toimia lapsen kanssa positiivisesti ym. Silti vaikuttaa, että mies ei täysin ymmärrä tuota tarvetta joka lapsella on isänkin suhteen. Ongelma ilmenee niin, ettei mies oikein halua tavata lasta ja tapaakin harvoin (n. kerran kuussa).. lisäksi puhuu siihen suuntaan että pelkään isän hylkäävän poikansa. Isä vaikuttaa siis passiiviselta, eikä varmaan järjestäisi ollenkaan aikaa pojalleen jos en itse olisi aktiivinen.
        Syinä tapaamisten vähyyteen mies ilmoittaa kiireet töissä ja rahapulan, vaikka minäkin voisin muutaman kympin matkakuluista osan maksaa..

        Se on luonnollisesti lopulta miehen valinta pitääkö lastaan tärkeänä, enkä voi pakolla yrittää. Siksi haluaisinkin kuulla kokemuksia niiltä miehiltä, joilla ei isää lapsena ollut isän oman valinnan vuoksi. Miten he asian kokivat, ja millä tavalla äiti pystyi noita isättömiä poikia auttamaan?

        Itse tulin sattumalta tälle sivulle ja ihmettelen ongelmaa suuresti.

        Millaisia nämä "heput" näin muuten ovat? Ovatko alkon ihmisiä vai ihan tavallisia työssä/koulussa käyviä miehiä? Nuoria, keski-ikäisiä vaiko vanhoja? Millaisen luonteen hän omaa jne..

        Kysyn näitä sen vuoksi, että omassa lähipiirissä (miesten kesken) lapsia pidetään tärkeinä ja niistä tulee pitää huoli, joten ihmettelen asiaa vaikka tiedän sitä tapahtuvan.


      • peikko poika
        M82 kirjoitti:

        Itse tulin sattumalta tälle sivulle ja ihmettelen ongelmaa suuresti.

        Millaisia nämä "heput" näin muuten ovat? Ovatko alkon ihmisiä vai ihan tavallisia työssä/koulussa käyviä miehiä? Nuoria, keski-ikäisiä vaiko vanhoja? Millaisen luonteen hän omaa jne..

        Kysyn näitä sen vuoksi, että omassa lähipiirissä (miesten kesken) lapsia pidetään tärkeinä ja niistä tulee pitää huoli, joten ihmettelen asiaa vaikka tiedän sitä tapahtuvan.

        Itselläni kävi näin.Oltiin "elämäni miehen" kanssa 4 vuotta.Haaveilin vielä vauvasta mutta syövän takia en enää lapsia voinut saada.On jo 2 tyttöä ja tyttöjen isi pitää omistaan huolen,tapaa säännöllisesti.Mutta kävikin niin,että ruokamyrkytys paljastuikin raskaudeksi.vauvan isi vain häipyi,ei vastannut puhelimeen,viesteihin.Lopulta menin sen työpaikalle ja yritin selvittää asiaa kun oli kulunut melkein pari kuukautta katoamisesta(ei asuttu saman katon alla).Ukolla oli selitys että lapset tulevat niin kalliiksi ettei halua olla meijän elämässä.On laskenut että selviää halvemmalla kun maksaa minimi elatusmaksut!Ja tämä äijä oli mukamas kunnon mies,suuri sydäminen.ja kissan paskat.Oli vain myötäilly vuosia kun haaveilin vauvasta,sai näin mun olon tyytyväiseksi ja omat pisteet korkeammalle.Olis edes teinien tapaa jättänyt mut tekstiviestillä mutta ei sanaakaan sanonut.Tämä ukko on vanhoollinen;kaikki sentit jemmaan tyyppi,vain omaan napaan kaikki,muista ei väliä.Ikääkin jo oli 50v,luulis olevan järkeä päässä.Seisoo yöt Korson kuppilan ovella kahva-apinana ja vetää pimeesti rahaa häikäilemättä ohi eikä pysty mukamas edes minimiä maksamaan kun tulot niin pienet.Ja on tehny tämän jo yhdelle lapselle.Oon jo miettiny pääni puhki miten selitän asian pojalle kun hän kasvaa ja kyselee.Nyt vasta ikää 2kk ja eipä isi ole käyny kattomassa edes.Kun ilmotin että poika syntyi,tuli tekstarina "Onnea"siinä kaikki.Eli,en ymmärrä itsekään miten jotain ei voi kiinnostaa ja halua pitää omastaan huolta vaikka kuin aikuisilla menis sukset ristiin?Ihannoin isiä ja äitejä jotka ymmärtävät lapsen,oman lapsen olevan maailman hienoimpia asioita.Asia varmasti painaa mua kauan kun äijällä ei ole munaa tulla sopimaan asioista.kyllä muakin hävettäisi tulla tämmöisen jälkeen lapseni vanhemman eteen.Mutta uskon että viime metreillä meitä rangaistaan,silloin huomaa että oon yksin...miksiköhän,ainii en halunnu pitää rahan takia yhteyttä lapsiini.


      • Anonyymi
        M82 kirjoitti:

        Itse tulin sattumalta tälle sivulle ja ihmettelen ongelmaa suuresti.

        Millaisia nämä "heput" näin muuten ovat? Ovatko alkon ihmisiä vai ihan tavallisia työssä/koulussa käyviä miehiä? Nuoria, keski-ikäisiä vaiko vanhoja? Millaisen luonteen hän omaa jne..

        Kysyn näitä sen vuoksi, että omassa lähipiirissä (miesten kesken) lapsia pidetään tärkeinä ja niistä tulee pitää huoli, joten ihmettelen asiaa vaikka tiedän sitä tapahtuvan.

        Monimmiesnmukamkostaa naiselle jos nainen on halunnut eroa , eivätkä ymmärrä että se kosto menee ainostaan lapsen mieleen ,
        Onko vielä niin tunteettomia miehiä nykyaikana jotka jättävät lapsetkin kun tulee ero .
        Ne miehet joita minä tunnen ovat hyvin osaanottavaisia mitä tulee lapseen eivätkä halua missään nimessä lapsiaan hylätä .
        Tiedän yhden ainoan joka ei pidä yhteyttä omiin lapsiinsa , sen jälkeen kun löysi uuden naisen, niin ei lapset olleet enää tervetulleita hänen luokseen . Ja ei ole kiva katsella kun lapset eivät voi ymmärtää että isä ei kerta kaikkiaan halua heitä elämäänsä .

        Oikeen ottaa sydämeen kipeää kun ajattelee näitä avioero lapsia joiden isät eivät hoida velvollisuuttaan isänä , vaan syyttelevät töitä ja rahapulaa ties mitä ettei tarttis omaa jälkeläisiään tavata .

        Pitäis muistaa että näistä lapsista kasvaa myös aikuisia ja kun isä on vanha ja raihnainen niin en usko että isättömät lapset haluaavat tukea häntä silloin . Karma on sana


      • Anonyymi
        peikko poika kirjoitti:

        Itselläni kävi näin.Oltiin "elämäni miehen" kanssa 4 vuotta.Haaveilin vielä vauvasta mutta syövän takia en enää lapsia voinut saada.On jo 2 tyttöä ja tyttöjen isi pitää omistaan huolen,tapaa säännöllisesti.Mutta kävikin niin,että ruokamyrkytys paljastuikin raskaudeksi.vauvan isi vain häipyi,ei vastannut puhelimeen,viesteihin.Lopulta menin sen työpaikalle ja yritin selvittää asiaa kun oli kulunut melkein pari kuukautta katoamisesta(ei asuttu saman katon alla).Ukolla oli selitys että lapset tulevat niin kalliiksi ettei halua olla meijän elämässä.On laskenut että selviää halvemmalla kun maksaa minimi elatusmaksut!Ja tämä äijä oli mukamas kunnon mies,suuri sydäminen.ja kissan paskat.Oli vain myötäilly vuosia kun haaveilin vauvasta,sai näin mun olon tyytyväiseksi ja omat pisteet korkeammalle.Olis edes teinien tapaa jättänyt mut tekstiviestillä mutta ei sanaakaan sanonut.Tämä ukko on vanhoollinen;kaikki sentit jemmaan tyyppi,vain omaan napaan kaikki,muista ei väliä.Ikääkin jo oli 50v,luulis olevan järkeä päässä.Seisoo yöt Korson kuppilan ovella kahva-apinana ja vetää pimeesti rahaa häikäilemättä ohi eikä pysty mukamas edes minimiä maksamaan kun tulot niin pienet.Ja on tehny tämän jo yhdelle lapselle.Oon jo miettiny pääni puhki miten selitän asian pojalle kun hän kasvaa ja kyselee.Nyt vasta ikää 2kk ja eipä isi ole käyny kattomassa edes.Kun ilmotin että poika syntyi,tuli tekstarina "Onnea"siinä kaikki.Eli,en ymmärrä itsekään miten jotain ei voi kiinnostaa ja halua pitää omastaan huolta vaikka kuin aikuisilla menis sukset ristiin?Ihannoin isiä ja äitejä jotka ymmärtävät lapsen,oman lapsen olevan maailman hienoimpia asioita.Asia varmasti painaa mua kauan kun äijällä ei ole munaa tulla sopimaan asioista.kyllä muakin hävettäisi tulla tämmöisen jälkeen lapseni vanhemman eteen.Mutta uskon että viime metreillä meitä rangaistaan,silloin huomaa että oon yksin...miksiköhän,ainii en halunnu pitää rahan takia yhteyttä lapsiini.

        Eihän normaali ihminen Voikkaan ymmärtää että lapsen isä on niin tunneköyhä ettei tajua edes että lapsi tarvitsee isän .
        Ja että on isä eikä tunne mitään tätä pientä kohtaan edes että kävisi katsomassa niin jossain on iso vika siinä miehessä .
        Itse avioero lapsi ilman isää ja kaipasin häntä hänen lähdettyään joka päivä.
        Joten toivon kaikkea hyvää sinulle


      • Anonyymi
        M82 kirjoitti:

        Itse tulin sattumalta tälle sivulle ja ihmettelen ongelmaa suuresti.

        Millaisia nämä "heput" näin muuten ovat? Ovatko alkon ihmisiä vai ihan tavallisia työssä/koulussa käyviä miehiä? Nuoria, keski-ikäisiä vaiko vanhoja? Millaisen luonteen hän omaa jne..

        Kysyn näitä sen vuoksi, että omassa lähipiirissä (miesten kesken) lapsia pidetään tärkeinä ja niistä tulee pitää huoli, joten ihmettelen asiaa vaikka tiedän sitä tapahtuvan.

        Ei välttämättä Alkon ystäviä mutta jossain on pahasti vikaa kun tekee lapsia ja sitten ei välitä niistä mitään .
        Säälitään itseään kun pitää maksaa omalle lapselle elatusmaksut, kukas ne muuten maksaisi jos ei se jonka lapsi on.
        Mutta sääli ei riitä niin pitkälle että ajateltais miltä lapsesta tuntuu kun ei välitetä , tunneköyhä ihminen näyttää ihan oikeasti käyttäytymisellään miksi avioliittoaan ei onnistunut , kun se avioliitto vaatii niin paljon muitakin asioita se kun miehen egoa pönkittäis
        Joten lapsen hyvinvointi on asia mikä kuuluu ,molemmille vanhemmille , vaikka oltaisiin erossa


    • saman kokenut

      älä puhu lapselle jos on alle 3-vuotias, isästä turhaan mitään. tulee vielä aika kun löydät uuden rakkauden, josta löytyy varmasti kaipaamasi isä-hahmo lapsellesi tai lähipiiristäsi löyryy miehenmalli...

      • surullinenpuoliso

        Mieheni vanhemmat erosivat hänen ollessaan alle 3v. Ja isä ei ole sen jälkeen ollut yhteydessä. Tuossa pikkulapsi-iässä perheeseen tuli myös isäpuoli. Mieheni ja isäpuolen välit ovat läheiset, eikä hän muista aikaa ennen isäpuolta. Silti yli kaksikymppisenä on vieläkin kova kaipuu BIOLOGISEEN isään. Mitä tapahtui? Miksi hylkäsi? hylkääkö kaikki muutkin (mustasukkaisuutta jne.), aiheuttanut aikanaan koulu ongelmia ja käytös ongelmia, ja nyt vanhempana myös miettii pystyykö itse isäksi, onko isän puolelta periytyviä sairauksia (oman lapsen teko pelottaa jne.).... Olenko isäni näköinen? Miten isäni käyttäytyi? Olemmeko luonteeltamme samanlaiset ym...
        ja kun äiti ei näihin kysymyksiin ole selitystä jo pienelle pojalle antanut, on hän hyvin hukassa, omalla tavallaan koko elämänsä ajan,


      • -Juno-
        surullinenpuoliso kirjoitti:

        Mieheni vanhemmat erosivat hänen ollessaan alle 3v. Ja isä ei ole sen jälkeen ollut yhteydessä. Tuossa pikkulapsi-iässä perheeseen tuli myös isäpuoli. Mieheni ja isäpuolen välit ovat läheiset, eikä hän muista aikaa ennen isäpuolta. Silti yli kaksikymppisenä on vieläkin kova kaipuu BIOLOGISEEN isään. Mitä tapahtui? Miksi hylkäsi? hylkääkö kaikki muutkin (mustasukkaisuutta jne.), aiheuttanut aikanaan koulu ongelmia ja käytös ongelmia, ja nyt vanhempana myös miettii pystyykö itse isäksi, onko isän puolelta periytyviä sairauksia (oman lapsen teko pelottaa jne.).... Olenko isäni näköinen? Miten isäni käyttäytyi? Olemmeko luonteeltamme samanlaiset ym...
        ja kun äiti ei näihin kysymyksiin ole selitystä jo pienelle pojalle antanut, on hän hyvin hukassa, omalla tavallaan koko elämänsä ajan,

        Ei välttämättä ole tyhmin neuvo ikinä. Oma isäni lähti myös kun olin 3-4v ja myöhemmin kuvioihin tuli isäpuoli, josta tuli läheisempi kun biologisesta isästäni koskaan olisi voinut tulla. Oma isäni kuoli pari vuotta vanhempieni eron jälkeen, joten vaikka kysymyksiä jäikin, niiden kanssa oppi elämään. Yksikään perhe tai lapsuus ei ole täydellinen, toki tähän saisi pyrkiä. Mutta kaikilla on lapsuudentraumansa ja niistä voi joko päästä yli tai olla pääsemättä ja märehtiä niitä loppuikänsä. Itse valitsin jälkimmän joka toki vaati työtä ja vähän terapiaakin, mutta nuorena aloitettu työskentely tuotti tulosta ja nyt parinkympin ikäisenä olen tuon asian kanssa täysin sinut.


      • .
        -Juno- kirjoitti:

        Ei välttämättä ole tyhmin neuvo ikinä. Oma isäni lähti myös kun olin 3-4v ja myöhemmin kuvioihin tuli isäpuoli, josta tuli läheisempi kun biologisesta isästäni koskaan olisi voinut tulla. Oma isäni kuoli pari vuotta vanhempieni eron jälkeen, joten vaikka kysymyksiä jäikin, niiden kanssa oppi elämään. Yksikään perhe tai lapsuus ei ole täydellinen, toki tähän saisi pyrkiä. Mutta kaikilla on lapsuudentraumansa ja niistä voi joko päästä yli tai olla pääsemättä ja märehtiä niitä loppuikänsä. Itse valitsin jälkimmän joka toki vaati työtä ja vähän terapiaakin, mutta nuorena aloitettu työskentely tuotti tulosta ja nyt parinkympin ikäisenä olen tuon asian kanssa täysin sinut.

        Jokaisella lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8838291


      • 66885522
        surullinenpuoliso kirjoitti:

        Mieheni vanhemmat erosivat hänen ollessaan alle 3v. Ja isä ei ole sen jälkeen ollut yhteydessä. Tuossa pikkulapsi-iässä perheeseen tuli myös isäpuoli. Mieheni ja isäpuolen välit ovat läheiset, eikä hän muista aikaa ennen isäpuolta. Silti yli kaksikymppisenä on vieläkin kova kaipuu BIOLOGISEEN isään. Mitä tapahtui? Miksi hylkäsi? hylkääkö kaikki muutkin (mustasukkaisuutta jne.), aiheuttanut aikanaan koulu ongelmia ja käytös ongelmia, ja nyt vanhempana myös miettii pystyykö itse isäksi, onko isän puolelta periytyviä sairauksia (oman lapsen teko pelottaa jne.).... Olenko isäni näköinen? Miten isäni käyttäytyi? Olemmeko luonteeltamme samanlaiset ym...
        ja kun äiti ei näihin kysymyksiin ole selitystä jo pienelle pojalle antanut, on hän hyvin hukassa, omalla tavallaan koko elämänsä ajan,

        nimittäin Kadonneen jäljillä. Jos tarve on noin suuri, niin pyytäkää sieltä apua.


      • "Orpo"
        -Juno- kirjoitti:

        Ei välttämättä ole tyhmin neuvo ikinä. Oma isäni lähti myös kun olin 3-4v ja myöhemmin kuvioihin tuli isäpuoli, josta tuli läheisempi kun biologisesta isästäni koskaan olisi voinut tulla. Oma isäni kuoli pari vuotta vanhempieni eron jälkeen, joten vaikka kysymyksiä jäikin, niiden kanssa oppi elämään. Yksikään perhe tai lapsuus ei ole täydellinen, toki tähän saisi pyrkiä. Mutta kaikilla on lapsuudentraumansa ja niistä voi joko päästä yli tai olla pääsemättä ja märehtiä niitä loppuikänsä. Itse valitsin jälkimmän joka toki vaati työtä ja vähän terapiaakin, mutta nuorena aloitettu työskentely tuotti tulosta ja nyt parinkympin ikäisenä olen tuon asian kanssa täysin sinut.

        ...jos tietää, että kadonnut isä on kuollut. Mutta miltä tuntuu, kun isä perustaa kolme perhettä, ja unohtaa edellisen perheen lapset uusien syntyessä?
        Lapsi varmaan kummastele koko ikänsä, mikä hänessä oli vikana, kun ei kelvaanut.


    • äidin poika

      Nousee kysymys että onko se aina isä joka hylkää?

      • jebu12

        aina isä hylkää, mutta tässä tapauksessa isä on hylkäämässä, siksi siitä nyt puhutaan.


      • Hessu-70

        Jos Isä on selkärangallinen niin hän kantaa vastuun jälkikasvun kasvattamisesta vaikka olisi tullutkin ero!


      • Ruoto on jokaisella
        Hessu-70 kirjoitti:

        Jos Isä on selkärangallinen niin hän kantaa vastuun jälkikasvun kasvattamisesta vaikka olisi tullutkin ero!

        Jos tonne biologiapuolelle mennään, niin mies yrittää saada aikaan niin monta jälkeläistä niin monen naaraan kanssa kuin ikinä pystyy, että ihmislaji lisääntyisi ja leviäisi.


      • jeppejoo
        Hessu-70 kirjoitti:

        Jos Isä on selkärangallinen niin hän kantaa vastuun jälkikasvun kasvattamisesta vaikka olisi tullutkin ero!

        paitsi jos akka on Hullu!


      • Anonyymi

        No onhan niitä äitejäkin jotka eivät ota vastuuta omasta lapsestaan , mutta ei niin paljon kun isiä,


      • Anonyymi
        Hessu-70 kirjoitti:

        Jos Isä on selkärangallinen niin hän kantaa vastuun jälkikasvun kasvattamisesta vaikka olisi tullutkin ero!

        Ihan niin erorahan ei tehdä muusta kun puolisosta , mutta ikävä kyllä on näitä jotka huoppaavat lapsilleen että isä jätti meidät oman katkeruutensa kannustamana
        Ja niin myrkytetään lapsen mieli isäänsä vastaan . Aika omavaltaista touhua iskostaa lapsen päähän että isä olisi jättänyt lapsenkin, samalla kun tekee kaikkensa ettei isällä ole mitään mahdollisuutta tavata omaa lastaan .
        Mutta kun lapsi tulee vanhemmaksi niin silloin tämä jätetty äiti saa kokea seuraukset siitä miten on antanut väärää tietoa lapselleen .
        Joten kunhan kaikki jotka eroavat osaisivat hoitaa asian fiksusti lasta ajatellen , ja lopettaisivat jaakaamasta sitä puolisoa jolla on uusi puoliso jonka hän on valinnut ihan itse.
        Sillä usein kun jompikumpi löytää uuden, niin silloin alkaa exsät painostamaan , vieläkin mustasukkaisena entisestään


    • turha murehtia

      Kuule, jos on noin tunnevammainen isä niin parempi ilman sitä! Pidät vaan huolen, että tuleva miehesi on kunnollinen miehenmalli lapsellesi ja hyvä sinulle. Turha tuota on surra. Tuollainen lapselle kostaminen mitä tuleva ex-miehesi uhkailee kertoo ainoastaan hänen kypsymättömyydestään. Ei lapsesi mitään häviä, jos "isän" rakkaus on noin ehdollista.

      Jos lapsi on vielä kovin pieni, ettei edes myöhemmin varmasti muista "isää" niin miten voi tulla hylkäämisestä henkistä kipua? Sinähän olet se mihin luultavasti lapsi tukeutuu (tärkeämpi) ja isä sellainen sivuvaunu, muutoinhan isä ei omastaa ilman taistelua luopuisi. Myöhemmin jos lapsi kyselee, niin reippaasti positiivissävytteinen vastaus, eikä mitään "isi hylkäsi sinut"-löpinöitä.

      Minulla on isä, jonka sain vasta 9-vuotiaana. Biologia on biologiaa, isyys on rajoja, rakkautta ja läsnäoloa.

      • etä

        Harva kestää olla vain vähän isä (tai äiti) ja näin ollen eron jälkeen luopuu niistä rippeistäkin mitä jää. Se että saa viedä lapsen joka toinen sunnuntai hampurlaiselle ei ole isyyttä.


      • Isättömän pojan äiti

        Niin, sitä muistikuvaa itse hylkäämisestä ei varmaan jääkään. Lähinnä mietin, kun poika kohtaa isällisiä lapsia päivähoidossa, koulussa, kaveripiirissä, harrastuksissa.. Miten autan häntä käsittelemään "meidän isä"- juttuja? Miten poika pystyy mahdollisimman kivuttomasti kohtaamaan sen tosiasian, ettei hänellä isää ole (jos niin todella käy)?

        Tiedän, että olen tärkein. Tiedän myös, että oman osani pystyn hoitamaan ja lapsi saa rakkautta riittävästi.. mutta ajatelkaahan sitä miltä aikuisestakin tuntuu kun toinen hylkää, olipa ne syyt mitä tahansa. Me tunnemme joistakin päättyneistä suhteista jonkinlaista tuskaa jopa läpi elämän, vaikka elämä jatkuisikin.. kuinka siis lapsi pärjää jos oma vanhempi hylkää?


      • juppiduu
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        Niin, sitä muistikuvaa itse hylkäämisestä ei varmaan jääkään. Lähinnä mietin, kun poika kohtaa isällisiä lapsia päivähoidossa, koulussa, kaveripiirissä, harrastuksissa.. Miten autan häntä käsittelemään "meidän isä"- juttuja? Miten poika pystyy mahdollisimman kivuttomasti kohtaamaan sen tosiasian, ettei hänellä isää ole (jos niin todella käy)?

        Tiedän, että olen tärkein. Tiedän myös, että oman osani pystyn hoitamaan ja lapsi saa rakkautta riittävästi.. mutta ajatelkaahan sitä miltä aikuisestakin tuntuu kun toinen hylkää, olipa ne syyt mitä tahansa. Me tunnemme joistakin päättyneistä suhteista jonkinlaista tuskaa jopa läpi elämän, vaikka elämä jatkuisikin.. kuinka siis lapsi pärjää jos oma vanhempi hylkää?

        Haloo! Pojalla on isä, joka ei ehkä halua pitää yhteyttä. Se ei tarkoita etteikö hänellä ole isää.Vastaa jos poika kysyy isästään, älätuputa. Ole rehellinen, kun poika kysyy isästään. Onhan sinulla kuvia pojan isästä? Voit kertoa pojalle isästä positiivisia asioita, teidän yhteisestä ajasta ja isän lapsuudesta yms. mistä tiedät. Sinun ei tarvitse kertoa mitään likaisia yksityiskohtia vaan vastata pojan kysymyksiin ikätasoisesti. Tyyliin: "Onko mulla isä? Kyllä, sinulla on isä. Miksi isä ei asu meidän kanssa? Me ei isän kanssa tultu toimeen /meillä oli yhteiselämästä erilaiset odotukset" tms. Ehkä isälle voi soittaa? Ihminen määrittää osittain itseään oman historiansa tuntemisen kautta. Siksi biologisten vanhempien etsintä ja löytyminen on monelle tärkeää. Veljeni elämä meni osittain pilalle siksi ettei hän tuntenut isäänsä ja teki vääriä valintoja. Isäni oli äitinsä hylkäämä ja hän ei tuntenut isäänsä. Hänen äitinsä häpesi isääni ja me, hänen perheensä emme olleet hyväksyttyjä. Jopa minä lapsena tunsin etten ollut mummon silmissä yhtä hyvä kuin muut serkut vaikka mummo ei mitään erityistä tehnyt tai sanonut. Isään se vaikutti jossain vaiheessa niin, että hän yritti itsemurhaa. Joitain vuosia myöhemmin hän pakotti äitinsä kertomaan isän nimen ja hän etsi isänsä sekä haki yhteyttä, tapaamista. Mitä hän sai? Uuden hylkäämisen, hänen isänsä ei ollut kiinnostunut. Jotenkin isä nousi siitä ja elää nyt onnellista vanhuuttaan. Meillä on kasvattipoika, jonka isä ei ole pitänyt häneen yhteyttä vanhempien eron jälkeen eikä pojan äidin kuoleman jälkeen. Se oli pojalle kova paikka. Meillä on rehellisesti vastattu pojan kysymyksiin isästä ja pyritty luomaan yhteys isään, mutta eihän ketään voi pakottaa. Poika tietää, että kyseessä on isän oma valinta ja ettei se johdu mitenkään hänestä.


      • Anonyymi
        etä kirjoitti:

        Harva kestää olla vain vähän isä (tai äiti) ja näin ollen eron jälkeen luopuu niistä rippeistäkin mitä jää. Se että saa viedä lapsen joka toinen sunnuntai hampurlaiselle ei ole isyyttä.

        Eikö vuoroviikot lapsen kanssa olisi siihen ongelmaan hyvä ratkaisu .
        Tottakai lapsen olisi saatava tuntea isänsä paremmin se kun käydä syömässä hampurilaisen hänen kanssaan .
        Jos ero on hoidettu hyvin niin eikö silloin vanhemmat voisi tehdä yhteistyötä lapsensa vuoksi, se kun niin monessa erossa vaan vihataan , mikä on naurettavaa sinänsä sillä jos ei avioliitto anna sitä mitä haluaa niin ero on ratkaisu . Siitä huolimatta vielä nykyaikanakin ollaan muka kostamassa toiselle kun ei halunnut jatkaa, luulisi ihmisten olevan hieman kypsempiä .


    • plätty

      En ole mies mutta haluan kommentoida.
      Millähän oikeudella isä luulee voivansa hylätä lapsensa. Vaikka vanhemmat eroaa ei vanhemman pitäisi erota lapsesta. Kuinkahan hän voisi sen tajuta vai onko noin vastuuton luonne.
      Kysymys on siitä että lapsellasi on oikeus isäänsä, ei vain vanhemmalla (isällä) lapseensa.
      Toivottavasti lapsellasi on joku hyvä miesmalli elämässään, sukulainen esimerkiksi. Onneksi hänellä on viisas äiti joka ajattelee kuitenkin hänen etuaan. Toivon isältä ymmärrystä tajuta että hylkäys voi muodostua elämänsuuruiseksi suruksi lapsensa elämässä. On joitakin esimerkkejä ympäristössä.
      Hae ammattiapua asiassa ellei oma taito riitä. Lapsi on sen arvoinen. Voimia !

      • Valtio jyrää

        Ei miehen enää tarvitse osallistua lasten kasvatukseen, kun valtio on ominut miehen tehtävät itselleen.

        Mihin naiset enää miehiä tarvitsee? Korkeintaan potkittavaksi koiraksi, mut ei enää perheen pääksi.


      • Vedätysyhteiskunta

        Isä ei tarvitse mitään lupaa hylätäkseen lapsensa. Tapaamisvelvoitetta ei ole. Sitten, kun oikein simputetaan ja vedätetään ja viedään viimeinenkin ilo tapaamisista ja pannaan isä kärsimään, viimeinen keino on kieltäytyä tapaamisista kokonaan. Sillä tavoin isä voi suojella itseään aivovammalta. Kokemusta on.


      • ei jumalauta!
        Vedätysyhteiskunta kirjoitti:

        Isä ei tarvitse mitään lupaa hylätäkseen lapsensa. Tapaamisvelvoitetta ei ole. Sitten, kun oikein simputetaan ja vedätetään ja viedään viimeinenkin ilo tapaamisista ja pannaan isä kärsimään, viimeinen keino on kieltäytyä tapaamisista kokonaan. Sillä tavoin isä voi suojella itseään aivovammalta. Kokemusta on.

        Viitsitkö selventää mitä on se simputtaminen, vedättäminen ja tapaamisista ilon vieminen?

        Saattaa se lapsesi sitä meinaan joskus kysellä että miksi et tavannut. Meinaatko hälle selittää että kun iskää niin simputettiin että meinas aivovamma tulla niin päätin sitten kieltäytyä tapaamasta sinua rakas lapseni.

        Kasvapa paskahousu aikuiseksi ja ole isä lapsellesi.


      • finished
        ei jumalauta! kirjoitti:

        Viitsitkö selventää mitä on se simputtaminen, vedättäminen ja tapaamisista ilon vieminen?

        Saattaa se lapsesi sitä meinaan joskus kysellä että miksi et tavannut. Meinaatko hälle selittää että kun iskää niin simputettiin että meinas aivovamma tulla niin päätin sitten kieltäytyä tapaamasta sinua rakas lapseni.

        Kasvapa paskahousu aikuiseksi ja ole isä lapsellesi.

        Oletpa tietämätön! mutta omapa on asiasi.


      • vastuuta kehiin
        ei jumalauta! kirjoitti:

        Viitsitkö selventää mitä on se simputtaminen, vedättäminen ja tapaamisista ilon vieminen?

        Saattaa se lapsesi sitä meinaan joskus kysellä että miksi et tavannut. Meinaatko hälle selittää että kun iskää niin simputettiin että meinas aivovamma tulla niin päätin sitten kieltäytyä tapaamasta sinua rakas lapseni.

        Kasvapa paskahousu aikuiseksi ja ole isä lapsellesi.

        Joo, ja tuokin paskahousu olisi voinut jättää sitten ne lapset tekemättä, jos ei kerran kykene kantamaan vastuutaan. Miksi nykyään odotetaan että kaiken pitäisi olle niin helvetin helppoa? Ja kun ensimmäiset vaikeudet tai odottamattomat tilanteet ilmenevät juostaan häntä koipien välissä karkuun. Ja syy on aina jonkun toisen, se on niin helpompaa syyttää muita kuin ihan vain katsoa sinne peiliin, vai mitä?


      • Anonyymi
        Valtio jyrää kirjoitti:

        Ei miehen enää tarvitse osallistua lasten kasvatukseen, kun valtio on ominut miehen tehtävät itselleen.

        Mihin naiset enää miehiä tarvitsee? Korkeintaan potkittavaksi koiraksi, mut ei enää perheen pääksi.

        Sosiaali ja lastensuojelu vieraannuttaa.

        Ei yhä paisuvia ja katkeroituneita naisia kunnon miehet tarvitae mihinkään.


      • Anonyymi
        vastuuta kehiin kirjoitti:

        Joo, ja tuokin paskahousu olisi voinut jättää sitten ne lapset tekemättä, jos ei kerran kykene kantamaan vastuutaan. Miksi nykyään odotetaan että kaiken pitäisi olle niin helvetin helppoa? Ja kun ensimmäiset vaikeudet tai odottamattomat tilanteet ilmenevät juostaan häntä koipien välissä karkuun. Ja syy on aina jonkun toisen, se on niin helpompaa syyttää muita kuin ihan vain katsoa sinne peiliin, vai mitä?

        Se on vieraannuttamista se.

        Katkerien eronaisten yleisin kosto.

        Mies jättänyt naisen


      • Anonyymi

        Ei tuollaiset tunnevammaiset osaa ajatella isyyttään kuten normaali mies , mutta jos ei halua lapsia niin käyttää ehkäisyä niin ei ole pelkoa että tarttee tulla isäksi vastoin tahtoaan

        . Sitten jos on naimisissa ja eroaa niin miten voi jättää lapset joiden kanssa on elänyt ennen eroa sitä en käsitä että epäkypsät miehet ei kestä eroa ja luulevat kostavansa vaimolle eron lasten kautta vaikka itse asiassa saavat lapset kärsimään.

        Itse muistan kun olin ekaluokalla niin kysyttiin missä isä on töissä , enhän osannut siihen vastata kun hän vaan katosi vähän ennen koulun alkamista . Kaikilla muilla ,oli isät mutta ei minulla enää eron jälkeen . Hän sai myöhemmin vielä yhden lapsen jolle on ollut isä kuolemaansa asti niin että totta kai lapsi ajattelee että hänessä on jotain vikaa kun ei kelpaa isälle


      • Anonyymi
        Vedätysyhteiskunta kirjoitti:

        Isä ei tarvitse mitään lupaa hylätäkseen lapsensa. Tapaamisvelvoitetta ei ole. Sitten, kun oikein simputetaan ja vedätetään ja viedään viimeinenkin ilo tapaamisista ja pannaan isä kärsimään, viimeinen keino on kieltäytyä tapaamisista kokonaan. Sillä tavoin isä voi suojella itseään aivovammalta. Kokemusta on.

        Kyllä normaali mies saa tavata lapsensa , mutta vaikuttaa ettei itselläsi ole halua tehdä sitä mitä vaaditaan vaan vääntelee asiat omaksi eduksesi tässäkin asiassa.
        Joten kaikilla isillä on oikeus tavata lapsiaan se on halusta kiinni. Mutta kun nämä paskaisät löytävät kaiken maailman verukkeita omista oikeuksistaan ja eivät kuulemma tanssi pillin mukaan liioin. Oma vahinko jos unohdat lapset, silloin et ole heistä koskaan välittänytkään
        Kun on lapsia niin silloin on kaikki säännöt erossa noudatettava joten moni pöljä ei sitäkään ymmärrä vaan tekee omia sääntöjään .
        Lapsista tulee myös aikuisia joten niin metsä vastaa kun sinne huudetaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sosiaali ja lastensuojelu vieraannuttaa.

        Ei yhä paisuvia ja katkeroituneita naisia kunnon miehet tarvitae mihinkään.

        Ketään ei vieraannuteta ilman painavaa syytä , ja uskon että sinä itse olet muninut asiasi siihen malliin Kun kuulut siihen joukkoon joka ei välitä säännöistä mitkä kuuluu näihin asioihin . Ei sosiaali simputa ketään he vaan laittavat ehdot asioille jos ei vanhemmat niitä itse osaa laittaa . Joten olet ilmeisesti tahallasi pilannut kumman ylpeyden kanssa asiasi ja syyttelet virastoja .
        Säännöt koskee myös isiä kuten että lapset palautetaan tietyllä kellon lyömällä, janettei lapsille puhuta paskaa toisesta vanhemmasta , joten tule aikuiseksi ja ota vastuusi asioista , se kun syyttelet asiattomasti . Sillä tuollaiset syyttelet on naurettavia sille joka tietää mitä isältä vaaditaan isä lapsi suhteessa eron jälkeen .


      • Anonyymi
        Valtio jyrää kirjoitti:

        Ei miehen enää tarvitse osallistua lasten kasvatukseen, kun valtio on ominut miehen tehtävät itselleen.

        Mihin naiset enää miehiä tarvitsee? Korkeintaan potkittavaksi koiraksi, mut ei enää perheen pääksi.

        Niillekin asioille löytyy aina pätevä syy. Ei kukaan ota isän paikkaa jos isä vaan ymmärtää mikä hänen osuutensa lapsen hyvinvointiin nähden on. Joten ei kantsi syytellä ketään, syyt löytyy omasta itsestä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä normaali mies saa tavata lapsensa , mutta vaikuttaa ettei itselläsi ole halua tehdä sitä mitä vaaditaan vaan vääntelee asiat omaksi eduksesi tässäkin asiassa.
        Joten kaikilla isillä on oikeus tavata lapsiaan se on halusta kiinni. Mutta kun nämä paskaisät löytävät kaiken maailman verukkeita omista oikeuksistaan ja eivät kuulemma tanssi pillin mukaan liioin. Oma vahinko jos unohdat lapset, silloin et ole heistä koskaan välittänytkään
        Kun on lapsia niin silloin on kaikki säännöt erossa noudatettava joten moni pöljä ei sitäkään ymmärrä vaan tekee omia sääntöjään .
        Lapsista tulee myös aikuisia joten niin metsä vastaa kun sinne huudetaan

        Ihan niin Ne ei tanssi pillin mukaan kun ovat tulleet usein kodeista missä he ovat saaneet määrätä, ja luulevat omilla verukkeillaqn saavansa asiat menemään kuten he haluavat. Mutta kun ei se toimi niin sitten syytellään virastojen ihmisiä jotka toimivat ainoastaan lain määräämillä asioilla ja sama laki koskee myös egoistista isää, viis hän veisaa lapsesta hänelle on tärkeää ettei ” tanssi toisten pillin mukaan” joksi hän kutsuu lakimääräyksiä jotka koskevat kaikkia ihmisiä. On varmaan raskasta huomata ettei aina saa määrätä omia sääntöjään jotka koskevat ala-ikäistä lasta .
        Miehelle on oma itsensä tärkeämpi , ei lapsi


      • Anonyymi
        Vedätysyhteiskunta kirjoitti:

        Isä ei tarvitse mitään lupaa hylätäkseen lapsensa. Tapaamisvelvoitetta ei ole. Sitten, kun oikein simputetaan ja vedätetään ja viedään viimeinenkin ilo tapaamisista ja pannaan isä kärsimään, viimeinen keino on kieltäytyä tapaamisista kokonaan. Sillä tavoin isä voi suojella itseään aivovammalta. Kokemusta on.

        Puhut simputtamisesta , mutta asia on ainoastaan niin yksinkertainen että lasten parasta katsotaan, näissä asioissa , ei kukaan simputtele vaan noudattaa lain määräämiä sääntöjä näissä asioissa .
        Joten jos haluat olla lastesi kanssa niin tee se niillä ehdoilla kun on sanottu, sama koskee kaikkia eronneita , ette nyt luule että olet joku erikoistapaus. Sitä pitää näyttää että lasten kanssa oleminen on tärkeää eikä uhota katkerien ajatusten kanssa exän uudesta miehestä. Teidän suhde on ohi joten exäsi elää kuten haluaa ja siihen ei sinun pidä puuttua . Tunsin kerran yhden tälläisen tapauksen joka ei käsittänyt mitä häneltä vaaditaan isänä , lapsi sai kärsiä vaikka vaan halusi tavata isäänsä joten kumpiko on tärkeämpi lasten hyvinvointi vai oma mielikuva miten sinä kovana poikana määräät asiat omalla tavallasi . Ole isä lapsille ja lopeta lapsellisuudet


    • Haksahtanut

      Ette ole lainkaan ainoa perhe laatuanne. Eipä montaa esimerkkiä tule mieleen, joka aidosti ja rakastavasti lapsistaan välittäisi. Puheet ovat puheita, teot taas toista maata. VAIKKA olisi kyse avioliitostakin.

      Monet miehet yrittävät viimeiseen asti "päästä pälkähästä", jopa kieltävät isyystestin...

      Harkitkaa hyvät ihmiset lapsentekoa ja varsinkin pankaa potentiaalinen isäehdokas suurennuslasin alle, ettei maailmaan putkahtele näitä isättömiä, hyljättyjä lapsia!!!

      Jokainen syntyvä lapsi on aina ensisijaisesti äidin vastuulla. Miehistä ei ole sen vastuun kantajaksi.

      • Isättömän pojan äiti

        Ei syyllistetä isiä tai äitejä, toivoisin vaan saavani hieman mietintäapua ja kuulla kokemuksia, jotta oma & lapsen tilanne hoituisi parhaiten. Tiedän, että tällä hetkellä mennään "siinä rajoilla" isän kanssa ja olen tosi huolissani kun toinen vihjailee hylkäävänsä. Hän ei tee sitä nähtävästi minua kiusatakseen, vaan on jotenkin epävakaan oloinen.


      • Isä 42 v

        Kirjoittajan ei ehkä kannata täysin yleistää omaa mielipidettään, jos omassa elämässä on mennyt huonosti niin ei tarkoita sitä että kaikille muille on käynyt samoin :-)


      • acces83

        "Eipä montaa esimerkkiä tule mieleen, joka aidosti ja rakastavasti lapsistaan välittäisi. Puheet ovat puheita, teot taas toista maata. VAIKKA olisi kyse avioliitostakin."

        Kannattaiskohan harkita ammattiavun hommaamista jotta reppana pääsisit katkeruudestas ja omian pahojen kokemusten syytämisestä muiden niskaan?

        Mun otsikko on yleistys ja absurdiudessaan ehkä lähes typerä kuin sun koko tekstis! Jos sulla on ollu paska kokemus miehestä, älä nyt saatana ala yleistämään kaikkiin miehiin.

        "Miehistä ei ole sen vastuun kantajaksi." VS "Naiset ei osaa ajaa autoa."

        Koita nyt nulikka hiukan mennä ittees jooko pliis?!


      • ruuna70

        Taitaa olla taas yksi femakko kun on "haksahtanut" tai sitten on mies tehnyt elämänsä virheen ja onneksi
        tajunnut virheensä.Nyt tämä haksahtanut sitten vinkuu ja leimaa miehiä,eikä oikeasti tiedä hevon paskaakaan meistä miehistä.
        Minulla on kolme ihanaa ja upeaa lasta eikä mikään mene lasten etujen edelle.
        Se on kumma kun meitä miehiä täytyy aina mollata lasten suhteen, vaikka kaikenlaisia mielenvikaisia ja kyvyttömiä äitejäkin löytyy tästä maasta eikä niistä kukaan kirjoita ja valita.
        Erossakin me miehet ollaan aina alakynnessä huoltajuusriidoissa.Tasa-arvosta ei tietoakaan tässä suhteessa.
        Sitä tasa-arvoa kuitenkin naiset vonkuu muuten joka asiassa.


      • wamic

        KYllä ainakin minä rakastan ja jumaloin kahta poikaamme. Ei ole maailmassa mitään niin tärkeää kuin minun lapset. Mikään ei mene heidän edelleen. Ai niin, olen muuten isä ja mies.


      • Hannu_7
        ruuna70 kirjoitti:

        Taitaa olla taas yksi femakko kun on "haksahtanut" tai sitten on mies tehnyt elämänsä virheen ja onneksi
        tajunnut virheensä.Nyt tämä haksahtanut sitten vinkuu ja leimaa miehiä,eikä oikeasti tiedä hevon paskaakaan meistä miehistä.
        Minulla on kolme ihanaa ja upeaa lasta eikä mikään mene lasten etujen edelle.
        Se on kumma kun meitä miehiä täytyy aina mollata lasten suhteen, vaikka kaikenlaisia mielenvikaisia ja kyvyttömiä äitejäkin löytyy tästä maasta eikä niistä kukaan kirjoita ja valita.
        Erossakin me miehet ollaan aina alakynnessä huoltajuusriidoissa.Tasa-arvosta ei tietoakaan tässä suhteessa.
        Sitä tasa-arvoa kuitenkin naiset vonkuu muuten joka asiassa.

        Puhut vähän mutta asiaa, olen itsekin eronnut ja mieshän siinä häviää oikein roppakaupalla. Juuri siksi naiset haluavatkin eroa enemmin kuin miehet! Ero juttuja sovittaessa isälle vain sanellaan ehdot tykkäsi tai ei, tässä tilanteessa ei tunneta sanaa tasa-arvo. Naiset huutavat aina tasa-arvon nimeen mutta eivät huuda lastenvalvojan luona ollessaan. Lasten äiti sanelee ehdot ja Isä joutuu nöyrtymään!


      • Mikä miehiä riivaa?
        acces83 kirjoitti:

        "Eipä montaa esimerkkiä tule mieleen, joka aidosti ja rakastavasti lapsistaan välittäisi. Puheet ovat puheita, teot taas toista maata. VAIKKA olisi kyse avioliitostakin."

        Kannattaiskohan harkita ammattiavun hommaamista jotta reppana pääsisit katkeruudestas ja omian pahojen kokemusten syytämisestä muiden niskaan?

        Mun otsikko on yleistys ja absurdiudessaan ehkä lähes typerä kuin sun koko tekstis! Jos sulla on ollu paska kokemus miehestä, älä nyt saatana ala yleistämään kaikkiin miehiin.

        "Miehistä ei ole sen vastuun kantajaksi." VS "Naiset ei osaa ajaa autoa."

        Koita nyt nulikka hiukan mennä ittees jooko pliis?!

        Miehet luulevat, että he ovat maailman kunkkuja, pääministereitä, poliitikkoja ja tulevia presidenttejä.
        Kodin hoito ja lapsista huolehtiminen on aina ollut naisten hommaa, vaikka oma urakin vaatisi täysipainoista pakertamista.
        Hyvä nainen on 1. rakastajatar, 2. miehestä huolehtiminen ja kannustaminen; henkisesti ja fyysisesti, 3. kodin hengetär..... Sitten tulevat naisten omat "jutut". Esim. ystävättäret ovat tyystiin kanoja ja aivottomia joko miestennielijöitä tai muuten viallisia.
        JOS nainen on esim. korkeastikoulutetumpi, kuin mies parisuhteessa, on nainen "päällepäsmäri ja hirviö".

        Nyt tarkoitan vain puheenvuoroani lapsista. YKSIKÄÄN mies ei kykene huolehtimaan lapsesta ja rakastamaan tätä, kuin nainen voi. YKSIKÄÄN nainen ei voi hyljätä lastaan, kuin mies voi.
        Miehelle lapsi on, kuin TOYOTA, jos kiinnostus hiipuu, so what, lähden pois.

        Lapset eivät ole leikkikaluja. Miesten pitää se ymmärtää.

        Lapsissa on tulevaisuus. Jos isä TAI äiti hylkää, on sillä kauaskantoiset ja kalliit seuraukset.

        Minä en hylkää lastani. Isä jo hylkäsi.


      • pian 3v:n pojun äiti
        Mikä miehiä riivaa? kirjoitti:

        Miehet luulevat, että he ovat maailman kunkkuja, pääministereitä, poliitikkoja ja tulevia presidenttejä.
        Kodin hoito ja lapsista huolehtiminen on aina ollut naisten hommaa, vaikka oma urakin vaatisi täysipainoista pakertamista.
        Hyvä nainen on 1. rakastajatar, 2. miehestä huolehtiminen ja kannustaminen; henkisesti ja fyysisesti, 3. kodin hengetär..... Sitten tulevat naisten omat "jutut". Esim. ystävättäret ovat tyystiin kanoja ja aivottomia joko miestennielijöitä tai muuten viallisia.
        JOS nainen on esim. korkeastikoulutetumpi, kuin mies parisuhteessa, on nainen "päällepäsmäri ja hirviö".

        Nyt tarkoitan vain puheenvuoroani lapsista. YKSIKÄÄN mies ei kykene huolehtimaan lapsesta ja rakastamaan tätä, kuin nainen voi. YKSIKÄÄN nainen ei voi hyljätä lastaan, kuin mies voi.
        Miehelle lapsi on, kuin TOYOTA, jos kiinnostus hiipuu, so what, lähden pois.

        Lapset eivät ole leikkikaluja. Miesten pitää se ymmärtää.

        Lapsissa on tulevaisuus. Jos isä TAI äiti hylkää, on sillä kauaskantoiset ja kalliit seuraukset.

        Minä en hylkää lastani. Isä jo hylkäsi.

        Tunnen ikävä kyllä parikin naista,jotka hylkäsivät lapsensa erotilanteessa..sujuvasti jopa sujuvammin kuin moni mies.
        Ja painavammin vielä kommentoin sitä etteikö mies muka pystyisi lapsesta vastuuta kantamaan,kyllä pystyy ja hyvin pystyykin jos niin haluaa.
        Minun ex-mieheni ei halunnut yhdessä eläessämme hoitaa lasta,se oli muka äidin homma...mutta kun erosta päätettiin,heräsi hän tajuamaan sen ettei yhteyttä lapseen saisi enää isompana paikattua ja alkoi opetella lapsemme kanssa lapsen hoitoa,asia kerrallaan. Poika oli silloin siis reilun vuoden ikäinen ja ihmetteli suuresti isässä tapahtunutta muutosta,jopa hieman hyljeksi isää mutta tottui lopulta. Kun ero käytännössä toteutui,muutin siis pojan kanssa pois ja alusta asti lapsi on ollut isällään kerran viikossa isän vapaapäivinä eli 1-2 päivää ja niiden yhteydessä olevat yöt. Poika on hyvin onnellinen isänsä olemassa olosta ja selkeästi tietää odottaa milloin isä hakee. Lapsi ei ole oireillut mitenkään eron johdosta,vaan käyttäytyy kuin olisi normaalia että hänellä on kaksi kotia,joissa kummassakin on hyvä olla. Isä on ollut esimerkillisen vastuuntuntoinen ja tunnollinen lapsen kanssa ollessaan enkä voi pienellä sanallakaan moittia häntä huonoksi isäksi tai kelvottomaksi vastuunkantajaksi. Päinvastoin ja hän tukee myös kasvatustyössä minua eikä suinkaan anna lapsen olla vain huvittelemassa isän luona vaan pitää samat arkiset säännöt heidänkin kodissaan kuin minunkin luonani lapsella on.
        Minun lapseni siis sai isän itselleen vasta eron myötä totaalisesti tai ainakin sen tärkeän isä-lapsi yhteyden.Me aikuiset,jotka ennen taisteltiin kaikesta ja ei toisiamme juuri osattu arvostaa,vedetään nyt yhtä köyttä ja yhdessä kasvatetaan lapsemme.Mistään ei ole tarvinut riidellä eron jälkeen eikä lapsi ole joutunut kummassakaan kodissa kuulemaan toisen vanhemman moittimista. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin enkä voi ymmärtää ketään joka ei omaa lastaan haluaisi tavata usein myös eron jälkeenkin. Meillä harkitaan pojan 3v synttäreiden yhteydessä lisätä isän ja pojan yhteistä aikaa,kunhan lapsi saa hoitopaikan isän työpäivien ajaksi.


      • acces83
        Mikä miehiä riivaa? kirjoitti:

        Miehet luulevat, että he ovat maailman kunkkuja, pääministereitä, poliitikkoja ja tulevia presidenttejä.
        Kodin hoito ja lapsista huolehtiminen on aina ollut naisten hommaa, vaikka oma urakin vaatisi täysipainoista pakertamista.
        Hyvä nainen on 1. rakastajatar, 2. miehestä huolehtiminen ja kannustaminen; henkisesti ja fyysisesti, 3. kodin hengetär..... Sitten tulevat naisten omat "jutut". Esim. ystävättäret ovat tyystiin kanoja ja aivottomia joko miestennielijöitä tai muuten viallisia.
        JOS nainen on esim. korkeastikoulutetumpi, kuin mies parisuhteessa, on nainen "päällepäsmäri ja hirviö".

        Nyt tarkoitan vain puheenvuoroani lapsista. YKSIKÄÄN mies ei kykene huolehtimaan lapsesta ja rakastamaan tätä, kuin nainen voi. YKSIKÄÄN nainen ei voi hyljätä lastaan, kuin mies voi.
        Miehelle lapsi on, kuin TOYOTA, jos kiinnostus hiipuu, so what, lähden pois.

        Lapset eivät ole leikkikaluja. Miesten pitää se ymmärtää.

        Lapsissa on tulevaisuus. Jos isä TAI äiti hylkää, on sillä kauaskantoiset ja kalliit seuraukset.

        Minä en hylkää lastani. Isä jo hylkäsi.

        Yleistäminen on todella lapsellista ja säälittävää. inä olen siis mies ja eronnut. Lapsi tulee kuitenkin sunnuntaina taas kolmeksi viikoksi minun luo...aivan samalla tavalla tytär saa rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa minun kuin äitinsä luona, säännöt on samat.
        Et oikeasti voi tosissasi väittää, että kaikki miehet ovat kykenemättömiä ja blaadiblaadiblaa...ethän!?

        Jos niin edelleen väität, totean sinun olevan katkeroitunut ja lapsellinen idiootti ja lopetan keskustelun tähän.


      • joka vuosi
        Mikä miehiä riivaa? kirjoitti:

        Miehet luulevat, että he ovat maailman kunkkuja, pääministereitä, poliitikkoja ja tulevia presidenttejä.
        Kodin hoito ja lapsista huolehtiminen on aina ollut naisten hommaa, vaikka oma urakin vaatisi täysipainoista pakertamista.
        Hyvä nainen on 1. rakastajatar, 2. miehestä huolehtiminen ja kannustaminen; henkisesti ja fyysisesti, 3. kodin hengetär..... Sitten tulevat naisten omat "jutut". Esim. ystävättäret ovat tyystiin kanoja ja aivottomia joko miestennielijöitä tai muuten viallisia.
        JOS nainen on esim. korkeastikoulutetumpi, kuin mies parisuhteessa, on nainen "päällepäsmäri ja hirviö".

        Nyt tarkoitan vain puheenvuoroani lapsista. YKSIKÄÄN mies ei kykene huolehtimaan lapsesta ja rakastamaan tätä, kuin nainen voi. YKSIKÄÄN nainen ei voi hyljätä lastaan, kuin mies voi.
        Miehelle lapsi on, kuin TOYOTA, jos kiinnostus hiipuu, so what, lähden pois.

        Lapset eivät ole leikkikaluja. Miesten pitää se ymmärtää.

        Lapsissa on tulevaisuus. Jos isä TAI äiti hylkää, on sillä kauaskantoiset ja kalliit seuraukset.

        Minä en hylkää lastani. Isä jo hylkäsi.

        Joku vaan elää jossain omakeksimässä miesvihamielisessä mielikuvitusmaailmassa.


      • Ite 100 mutsi
        acces83 kirjoitti:

        Yleistäminen on todella lapsellista ja säälittävää. inä olen siis mies ja eronnut. Lapsi tulee kuitenkin sunnuntaina taas kolmeksi viikoksi minun luo...aivan samalla tavalla tytär saa rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa minun kuin äitinsä luona, säännöt on samat.
        Et oikeasti voi tosissasi väittää, että kaikki miehet ovat kykenemättömiä ja blaadiblaadiblaa...ethän!?

        Jos niin edelleen väität, totean sinun olevan katkeroitunut ja lapsellinen idiootti ja lopetan keskustelun tähän.

        Tuntuu siltä, että joillakin miehillä alkaa omatunto soimata.
        Hyvä niin, koska lapsen etu olisi se tärkein.

        Ei se, mitä mieltä ko. vanhempi olisi.

        Olisi se vanhempi kumpaa sukupuolta hyvään.

        Lapsi kärsii aina, kun vanhemmat ovat idiootteja...

        Älkää hankkiko lapsia, jos ette ole varmoja kyvykkyydystänne huolehtia heistä, satoi tai paistoi!


      • Yx tosi hyvä mutsi
        acces83 kirjoitti:

        Yleistäminen on todella lapsellista ja säälittävää. inä olen siis mies ja eronnut. Lapsi tulee kuitenkin sunnuntaina taas kolmeksi viikoksi minun luo...aivan samalla tavalla tytär saa rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa minun kuin äitinsä luona, säännöt on samat.
        Et oikeasti voi tosissasi väittää, että kaikki miehet ovat kykenemättömiä ja blaadiblaadiblaa...ethän!?

        Jos niin edelleen väität, totean sinun olevan katkeroitunut ja lapsellinen idiootti ja lopetan keskustelun tähän.

        Niin, kun ei ole oikein mitään asiallista sanottavaa, niin sitten sanoo MIES en keskustele enää asiasta???


      • Voi miesparkoja
        Hannu_7 kirjoitti:

        Puhut vähän mutta asiaa, olen itsekin eronnut ja mieshän siinä häviää oikein roppakaupalla. Juuri siksi naiset haluavatkin eroa enemmin kuin miehet! Ero juttuja sovittaessa isälle vain sanellaan ehdot tykkäsi tai ei, tässä tilanteessa ei tunneta sanaa tasa-arvo. Naiset huutavat aina tasa-arvon nimeen mutta eivät huuda lastenvalvojan luona ollessaan. Lasten äiti sanelee ehdot ja Isä joutuu nöyrtymään!

        Jos mies ei ennenkään ole ottanut mitään kantaa, vastuuta lapsistaan, miksi sitten, kun nainen vihdoin huomaa, ettei tuosta äijästä ole edes lapsistaan huolehtimaan.

        Pätevyys ja tarmo sekä halu täytyy osoittaa ja todella näyttää JO ennen erotilannetta. Ja rakkaus lapsia kohtaan. No - onpa vaikeeta.

        Jos mies ei ennen eroa ole rakastanut ja huolehtinut lapsistaan, niin, kuinka hän sen tekisi yht'äkkiä eron jälkeen?

        Yleensä (80 %) miehet uhkailee ex-vaimoaan ottamasta uutta miestä itselleen, tai tulee nyrkkiä ja pistoolista kuulaa. Ei yleensä lapsista ja lapsirakkaudesta tässä puhuta yhtään mitään.

        Arvaamattomia ovat miesten tiet.


      • hmm..
        Mikä miehiä riivaa? kirjoitti:

        Miehet luulevat, että he ovat maailman kunkkuja, pääministereitä, poliitikkoja ja tulevia presidenttejä.
        Kodin hoito ja lapsista huolehtiminen on aina ollut naisten hommaa, vaikka oma urakin vaatisi täysipainoista pakertamista.
        Hyvä nainen on 1. rakastajatar, 2. miehestä huolehtiminen ja kannustaminen; henkisesti ja fyysisesti, 3. kodin hengetär..... Sitten tulevat naisten omat "jutut". Esim. ystävättäret ovat tyystiin kanoja ja aivottomia joko miestennielijöitä tai muuten viallisia.
        JOS nainen on esim. korkeastikoulutetumpi, kuin mies parisuhteessa, on nainen "päällepäsmäri ja hirviö".

        Nyt tarkoitan vain puheenvuoroani lapsista. YKSIKÄÄN mies ei kykene huolehtimaan lapsesta ja rakastamaan tätä, kuin nainen voi. YKSIKÄÄN nainen ei voi hyljätä lastaan, kuin mies voi.
        Miehelle lapsi on, kuin TOYOTA, jos kiinnostus hiipuu, so what, lähden pois.

        Lapset eivät ole leikkikaluja. Miesten pitää se ymmärtää.

        Lapsissa on tulevaisuus. Jos isä TAI äiti hylkää, on sillä kauaskantoiset ja kalliit seuraukset.

        Minä en hylkää lastani. Isä jo hylkäsi.

        Paskaa!!
        Tuo on nyt sellasita yleistämistä ja pipipään hörinää!!
        Itse kahden tytön Isä

        Minä en hylkää... Äiti jo hylkäsi


      • Äiti on aina äiti ja
        Isä 42 v kirjoitti:

        Kirjoittajan ei ehkä kannata täysin yleistää omaa mielipidettään, jos omassa elämässä on mennyt huonosti niin ei tarkoita sitä että kaikille muille on käynyt samoin :-)

        Kyllä puheeni on totta, vai onko sinulla näyttää toteen jotain muuta.
        Katsopa vaikka julkkiksien eroja ym.

        Miehistä ei oikein ole lasten huoltajiksi eikä huoltajiksi muutenkaan.
        Sorry!


      • Älykkö ainakin
        acces83 kirjoitti:

        "Eipä montaa esimerkkiä tule mieleen, joka aidosti ja rakastavasti lapsistaan välittäisi. Puheet ovat puheita, teot taas toista maata. VAIKKA olisi kyse avioliitostakin."

        Kannattaiskohan harkita ammattiavun hommaamista jotta reppana pääsisit katkeruudestas ja omian pahojen kokemusten syytämisestä muiden niskaan?

        Mun otsikko on yleistys ja absurdiudessaan ehkä lähes typerä kuin sun koko tekstis! Jos sulla on ollu paska kokemus miehestä, älä nyt saatana ala yleistämään kaikkiin miehiin.

        "Miehistä ei ole sen vastuun kantajaksi." VS "Naiset ei osaa ajaa autoa."

        Koita nyt nulikka hiukan mennä ittees jooko pliis?!

        Sievempää kieltä, kun lapsista puhutaan.
        Et taida olla omalla tontillasi nyt!


      • Isä, miksi hylkäsit?
        wamic kirjoitti:

        KYllä ainakin minä rakastan ja jumaloin kahta poikaamme. Ei ole maailmassa mitään niin tärkeää kuin minun lapset. Mikään ei mene heidän edelleen. Ai niin, olen muuten isä ja mies.

        Tuollaiset viestit ovat varmaan joku pedofiilin kertomaa.'
        Miehet EI lapsistaan oikeasti piittaa paitsi joku sukuperintöä tai nimeä yms. sitä varten.

        Joka 5. lapsi elää köyhyydessä.

        Siksi. kun lapsia on tehty ja vanhemmat eivät ole tarkkaan miettineet, mitä lapsella on edessä.

        Isät hylkää, koska se on niin erinomaisen helppoa. Maksuistakin pääsee eroon nykyään jo viidessä vuodessa...

        Äiti ei hylkää, koska luonto, omatunto ja rakkaus ei sitä salli. Niin, miehillä näyttää olevan ko. asiat yx viis.


      • YH-isukki
        Äiti on aina äiti ja kirjoitti:

        Kyllä puheeni on totta, vai onko sinulla näyttää toteen jotain muuta.
        Katsopa vaikka julkkiksien eroja ym.

        Miehistä ei oikein ole lasten huoltajiksi eikä huoltajiksi muutenkaan.
        Sorry!

        Olen lasteni YH-isä ja kommenttisi on aika yksipuolinen ja naivi.Minun kohdallani lapseni eivät erityisemmin kaipaa äitiään ja eivätkä häntä edes mielellään tapaa.Eiköhän se ole yksilöllistä miten miehet kykenee ottamaan vastuuta lapsistaan, eikä vastuuttomista kannata yleistää tilannetta liikaa.
        Kyllä naisista löytyy yhtä lailla kykenemättömiä lastenhuoltajia.Liikaa tullut tälläisiä vastaan jotka pitää kulisseja pystyssä ja kun tutustuu ihmiseen, niin totuus on aika karua katsottavaa.


      • .............

        etko ole huomaanut,etta miehet pitävät huolii rahaasioista,etta perhella olis leipaa ja makkaraa pöytalla


      • Anonyymi

        Oikeista miehistä on vastuunkantajaksi , mutta ei näistä jotka eivät ole edes kypsiä, tuskin kypsyvät koskaan


      • Anonyymi
        acces83 kirjoitti:

        "Eipä montaa esimerkkiä tule mieleen, joka aidosti ja rakastavasti lapsistaan välittäisi. Puheet ovat puheita, teot taas toista maata. VAIKKA olisi kyse avioliitostakin."

        Kannattaiskohan harkita ammattiavun hommaamista jotta reppana pääsisit katkeruudestas ja omian pahojen kokemusten syytämisestä muiden niskaan?

        Mun otsikko on yleistys ja absurdiudessaan ehkä lähes typerä kuin sun koko tekstis! Jos sulla on ollu paska kokemus miehestä, älä nyt saatana ala yleistämään kaikkiin miehiin.

        "Miehistä ei ole sen vastuun kantajaksi." VS "Naiset ei osaa ajaa autoa."

        Koita nyt nulikka hiukan mennä ittees jooko pliis?!

        Katsoa kun nulikka ei tahdo ymmärtää että joku toinen sanelee ehdot mitä tulee lapsiin , ja syyttelet viranomaisia Ihan kun itsekin näyttää uskovan omiin juttuihinsa


      • Anonyymi
        acces83 kirjoitti:

        Yleistäminen on todella lapsellista ja säälittävää. inä olen siis mies ja eronnut. Lapsi tulee kuitenkin sunnuntaina taas kolmeksi viikoksi minun luo...aivan samalla tavalla tytär saa rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa minun kuin äitinsä luona, säännöt on samat.
        Et oikeasti voi tosissasi väittää, että kaikki miehet ovat kykenemättömiä ja blaadiblaadiblaa...ethän!?

        Jos niin edelleen väität, totean sinun olevan katkeroitunut ja lapsellinen idiootti ja lopetan keskustelun tähän.

        Kyllä ero isät nykyään on osaanottavaisia lastensa elämään , kun vertaa 50 vuotta sitten , oli melkein aina niin että isä jätti eron tullessa myös lapsensa .nykyään miehet ottavat osaa kaikkeen kodin toimintaan ja ovat lasten isiä juuri niinkuin isyyteen kuuluu
        Mutta sitten on muutamia tunnevammaisia jotka eivät ota vastuuta mistään mitä tulee lapsiin .syyttelevät muita omista mokistaan, ja vetävät herneen nenään jos virastot puuttuu asiaan auttaakseen


      • Anonyymi
        Voi miesparkoja kirjoitti:

        Jos mies ei ennenkään ole ottanut mitään kantaa, vastuuta lapsistaan, miksi sitten, kun nainen vihdoin huomaa, ettei tuosta äijästä ole edes lapsistaan huolehtimaan.

        Pätevyys ja tarmo sekä halu täytyy osoittaa ja todella näyttää JO ennen erotilannetta. Ja rakkaus lapsia kohtaan. No - onpa vaikeeta.

        Jos mies ei ennen eroa ole rakastanut ja huolehtinut lapsistaan, niin, kuinka hän sen tekisi yht'äkkiä eron jälkeen?

        Yleensä (80 %) miehet uhkailee ex-vaimoaan ottamasta uutta miestä itselleen, tai tulee nyrkkiä ja pistoolista kuulaa. Ei yleensä lapsista ja lapsirakkaudesta tässä puhuta yhtään mitään.

        Arvaamattomia ovat miesten tiet.

        Niin kun näiden miesten kunniaan ottaa josberonnut nainen löytää uuden .joten ei sellaisesta voimollamedes isäksi kenellekään joka on takertunut exänsä yksityis elämään


      • Anonyymi
        YH-isukki kirjoitti:

        Olen lasteni YH-isä ja kommenttisi on aika yksipuolinen ja naivi.Minun kohdallani lapseni eivät erityisemmin kaipaa äitiään ja eivätkä häntä edes mielellään tapaa.Eiköhän se ole yksilöllistä miten miehet kykenee ottamaan vastuuta lapsistaan, eikä vastuuttomista kannata yleistää tilannetta liikaa.
        Kyllä naisista löytyy yhtä lailla kykenemättömiä lastenhuoltajia.Liikaa tullut tälläisiä vastaan jotka pitää kulisseja pystyssä ja kun tutustuu ihmiseen, niin totuus on aika karua katsottavaa.

        Kyllä minäkin tunnen muutamia yksinhuoltaja isiä jotka hoitavat hommansa loistavasti jotta kyllä,oikea mies osaa olla yksinhuoltaja , mutta silti olisi tärkeää että lapsella olisin välit siihen äitiinsäkkin joten lapsen kieltä ei saa vaurioittaa kertomalla toisesta ihmisestä pahoja puheita, sillä lapsen tulee saada itse arvioida kenestä tykkää , siis monimlapsimtuntee syyllisyyttä kun eimuskalla sanoa toiselle vanhemmalle että tykkää myös siitä toisesta yhtä paljon . Kannustaminen on tärkeä asia näissäkin asioissa.


      • Anonyymi
        Hannu_7 kirjoitti:

        Puhut vähän mutta asiaa, olen itsekin eronnut ja mieshän siinä häviää oikein roppakaupalla. Juuri siksi naiset haluavatkin eroa enemmin kuin miehet! Ero juttuja sovittaessa isälle vain sanellaan ehdot tykkäsi tai ei, tässä tilanteessa ei tunneta sanaa tasa-arvo. Naiset huutavat aina tasa-arvon nimeen mutta eivät huuda lastenvalvojan luona ollessaan. Lasten äiti sanelee ehdot ja Isä joutuu nöyrtymään!

        Niin ja kun moni mies ei ymmärrä että ehtoja on elämässä lapsiin nähden. Joten ollaan katkeria jos ei toinen enää halua jatkaa yhdessä oloa ja sen katkeruuden piikkin sitte; sidotaan muutkin asiat .


    • Suivaantunut

      Mä tiedän yhden tapaksen, jossa äiti uskottelee jopa itselleen (ja sille pojallekin) että isä on hylännyt eikä suostu tapaamaan. Naisella ei ole aivan kaikki kotona, kiristää yksinhuoltajuutta isältä eikä ole tehnyt tapaamissopimusta vaikka erosta on jo puoli vuotta. Koko lähipiiri näkee ja tietää kuka se todelinen ongelma on, mutta ei voi mitenkään puuttua asian. Äiti on erokivuissaan päättänyt, että isä hylkäsi lapsensa, ja sen myötä estää isää tapaamasta ja mustamaalaa isää lapselle ja jopa nyksälleen. Nyksä ressu uskoo mitä äiti puhuu, ja hymistelee mukana. Äiti uhoaa pojan isälle, että pojalla on nyt paljon parempi isä(puoli), joka rakastaa ja laittaa nukkumaan, luovu huoltajuudestasi ja poistu poikasi elämästä. Älkää aina uskoko näitä kirjoituksia, joissa valitetaan isän hylkäävän. Onneksi nämä estäjälähiäidit alkavat olla yleisemmässä tiedossa, jonkun pitäisi pitää lapsen puolia ja oikeutta isään joka, jos vaan äiti ei käyttäisi lasta koston välineenä, pitäisi hyvän suhteen yllä omaan poikaansa. Täälläkin ketjussa joku kannustaa, että älä puhu pienelle pojalle isästä mitään, varmasti löydät pojalle uuden paremman isäpuolen. Sairasta antaa tällaisia ohjeita tietämättä, mitä asian takana todellisuudessa on.

      • Suivaantunut

        Tässä tietämässäni tapauksessa isä aikoo kertoa pojalleen tulevaisuudessa, miten ne asiat oikeasti menivät. Saa nähdä, minkälaisen kuningasvalheen se äiti pojalleen sitten sepittää, kun poika on isän puolen tästä hylkämisestä" aikanaan kuullut. Voi olla viimeinen kerta kun äiti poikaansa enää näkee. Tämän luokan petkutusta ei lapsikaan niele, vaikka olisi kuinka kiva isä(puoli) siinä kuvoissa mukana. Kumpi siinä siis pojan todellisuudessa hylkäsi, äiti joka valehteli ja huijasi pojalta isän, vai isä joka raa-asti erotettiin lapsesta?


      • Isättömän pojan äiti

        Missään nimessä en jätä puhumatta lapselle isästä, kävipä kuinka hyvänsä. Haluan antaa lapselle ne "oikeat vastaukset", rehellisen kuvan mitä tapahtui ym., ja auttaa lasta. Siksi toivon keskusteluun osallistuvan ihmisiä, joilla on todellinen kokemus vastaavasta.

        Tähän ei ole mitään nyksiä tulossa, tärkeämpääkin mietittävää juuri nyt.


      • pullossa kasvanut

        Voisin hyvin kuvitella, että exäsi ja vauvanne ovat vieraantuneet toisistaan. Kun vauvanne on hänelle vieraan ihmisen kanssa, niin vauva saattaa protestoida koko ajan. Exäsikin saattaa väsähtää protestointiin, eikä halua tavata.


      • Isättömän pojan äiti
        pullossa kasvanut kirjoitti:

        Voisin hyvin kuvitella, että exäsi ja vauvanne ovat vieraantuneet toisistaan. Kun vauvanne on hänelle vieraan ihmisen kanssa, niin vauva saattaa protestoida koko ajan. Exäsikin saattaa väsähtää protestointiin, eikä halua tavata.

        Mutta he ovat täällä meidän uudessa kodissamme. Isä siis tulee tänne kun tulee, mutta ei halua olla lapsen kanssa kahdestaan vaikka voisivatkin vähän aikaa. Olen ehdottanut. Siis jos lapsi saa vaikka itkukohtauksen, autan tarvittaessa vaikka mielestäni isä pärjää ihan hyvin.


      • justiinsa..

        No minä taas tunnen tapauksen, jossa isä on pahis. Turha lähteä syyllistämislinjalle, kun puntit ovat kuitenkin tasan..


      • ichigo-79

        mikä hiton nyksä...???
        opettele nyt hyvä ihminen edes Suomea, kaikki ei ymmärrä pissistä..


      • pullossa kasvanut
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        Mutta he ovat täällä meidän uudessa kodissamme. Isä siis tulee tänne kun tulee, mutta ei halua olla lapsen kanssa kahdestaan vaikka voisivatkin vähän aikaa. Olen ehdottanut. Siis jos lapsi saa vaikka itkukohtauksen, autan tarvittaessa vaikka mielestäni isä pärjää ihan hyvin.

        Melkein jo kirjoitin, että jos olisitte kaikki yhdessä, niin ei tulisi niin stressiä.

        Mitäpä jos vetäytyisit sivuun, kun isi tulee? Annat isin ja lapsen olla keskenään vaikka tekemättä mitään. Seuraavaksi keksit jotain soveliasta, miksi juuri sinun pitää olla yksin ja lapsen isin kanssa.

        Isin ja äidin vaistot saattavat herätä joskus vähän myöhässä. Itsellekkin lapsi tuntui vieraalle, kun olin normaalisti töissä ja illat omissa puuhissa, mutta kun vietin sitten enemmin aikaa yhdessä, niin se veikin sitten koko miehen mukanaan.

        Tsemppiä!


      • ak
        ichigo-79 kirjoitti:

        mikä hiton nyksä...???
        opettele nyt hyvä ihminen edes Suomea, kaikki ei ymmärrä pissistä..

        nyksä eli nykyinen kumppani (vertaa exä)


      • Anonyymi

        Kiitos tarinasta.

        Samanlaisia kokemuksia ja tarinoita Suomi on täynnä.

        Vieraannuttamista ja mustamaalaamista harrastavilla äideillä ei ole kaikki hyvin. Tunne-elämän ongelmat ja katkeruus siirretään lapseen.

        Isän kannattaa hakea oikeuden kautta hakea oikeudet ja asioida sähköpostitse.

        Tallentaa kaikki


      • Anonyymi
        pullossa kasvanut kirjoitti:

        Melkein jo kirjoitin, että jos olisitte kaikki yhdessä, niin ei tulisi niin stressiä.

        Mitäpä jos vetäytyisit sivuun, kun isi tulee? Annat isin ja lapsen olla keskenään vaikka tekemättä mitään. Seuraavaksi keksit jotain soveliasta, miksi juuri sinun pitää olla yksin ja lapsen isin kanssa.

        Isin ja äidin vaistot saattavat herätä joskus vähän myöhässä. Itsellekkin lapsi tuntui vieraalle, kun olin normaalisti töissä ja illat omissa puuhissa, mutta kun vietin sitten enemmin aikaa yhdessä, niin se veikin sitten koko miehen mukanaan.

        Tsemppiä!

        Mitäs jos viet lapsen isän kotiin ja annat olla rauhassa.


      • Anonyymi

        Se onkin se tavallisin syy usein. Kun ei nämä aikuiset käsitä etteivät ole mitään jumalia jotka päättävät yksin miten hommat hoituu. Minä sinuna tekisin ilmoituksen tästä äidistä eimlapsellemsaamuskotella joskin oma pettymys että isä mukamolisimlapsenkin jättänyt . Toiset ne kiristää narsistin tavoin , ainoa tulos on lapsen kärsimys


      • Anonyymi
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        Missään nimessä en jätä puhumatta lapselle isästä, kävipä kuinka hyvänsä. Haluan antaa lapselle ne "oikeat vastaukset", rehellisen kuvan mitä tapahtui ym., ja auttaa lasta. Siksi toivon keskusteluun osallistuvan ihmisiä, joilla on todellinen kokemus vastaavasta.

        Tähän ei ole mitään nyksiä tulossa, tärkeämpääkin mietittävää juuri nyt.

        Ne onmusein ne rehelliset kuvat niitä että,” isäsi löysintoisen ja jätti meidät ”:sen on tullut huomaamaan niin monen kohdalla että ns” rehellisyys”:onnpahaksinlapsenmkehitykselle
        Sillä isien ei nämä rehelliset edes ajattele että mikä sai toisen lähtemään, vaan syyttävät mielellään kolmatta vapaata ihmistä,.
        Joten rehellisyys on näissäkin asioissa hieman sitä sun tätä .
        Onhan niitä nähty kymmeniä tapauksia


    • Millaana

      Jos lapsesi on noin pieni niin kannattaisi unohtaa isä kokonaan jos isä ei halua olla tekemisissä kuin kerran kuussa. Lapsesi on niin pieni ettei hän pysty muodostamaan käsitystä isästä...eli on hänelle ihan vieras. Ymmärrän tuskasi, sillä minäkin haluaisin lapsilleni isän...tapaavat joka toinen viikonloppu...mutta vieraissa olosuhteissa...ei siis isän uudessa kodissa... lasteni isä luopui huoltajuudestaan ja kostaakseen minulle ei halua tavata lapsiaan kuin nuo lakisääteiset...koska minä olen niin halunnut. Minun puolestani lapset saisivat tavata isäänsä vaikka joka päivä...välimatkaa alle 3km mutta eipä ole isää näkynyt. Eikä ole isä osallistunut rahallisesti millään tavoin lasten elämään..ei raha ole tärkeääkään...mutta se yhteinen aika!! Lapsistani on varmasti hauskaa viettää joka toinen viikonloppu mukavaa seikkailuelämää vieraassa paikassa syöden pizzaa yms herkkuja, mutta ei se isäksi tee...isä on vastuullinen joka kantaa vastuun eikä aseta uuden puolisonsa lapsia omiensa edelle!!!
      Löydät varmasti uuden puolison josta tulee miehen malli lapsellesi ja voi olla että uusi miehesi haluaa olla oikeasti myös isä lapsellesi.

      • yksin maailmassa

        isää näin lapuuden aikana 3-16 ikäisenä varmaan 3-4 kertaa, aina se isä kävi pinessä mielessä asui samalla paikka kunalla oli jo uusissa naimissa ja sisaruksiakin on nykyään 16 vuotiaana itse menin oventaakse ja menin kylään sen jälkeen harvakseltaa pidetty yhteyttä, mutta on se isä kumminkin vaikka vaarin kanssa lapuuden vietinkin. nyt omia lapsia yritän elää olla hyvä isä vaikka ei kunnon esimerkkiä ollut vaari oli sotaveteraani ei osannut esittää tunteita nyt ite niitä yritän näyttää tunteet, saa halata se monesti auttaa


      • Isättömän pojan äiti
        yksin maailmassa kirjoitti:

        isää näin lapuuden aikana 3-16 ikäisenä varmaan 3-4 kertaa, aina se isä kävi pinessä mielessä asui samalla paikka kunalla oli jo uusissa naimissa ja sisaruksiakin on nykyään 16 vuotiaana itse menin oventaakse ja menin kylään sen jälkeen harvakseltaa pidetty yhteyttä, mutta on se isä kumminkin vaikka vaarin kanssa lapuuden vietinkin. nyt omia lapsia yritän elää olla hyvä isä vaikka ei kunnon esimerkkiä ollut vaari oli sotaveteraani ei osannut esittää tunteita nyt ite niitä yritän näyttää tunteet, saa halata se monesti auttaa

        Ilmeisesti pärjäsitte kuitenkin äitisi kanssa hyvin, kun itse opit ymmärtämään halien ja hellyyden tarpeellisuuden ja osaat niitä lapsillesi antaa :)


    • huhhellettäsano

      Lapset ovat rikkaus,niitten huoltajalle.
      Lapsen isä ja systeemi kynitään.
      Ihmettelen jyrkästi miksei Satan-komitea puuttunut asiaan! Rahaa jaeskellaan yltiöpäisesti ilman,että siitä joutuisi jättämään pienintäkään ilmoitusta KUINKA rahat on käytetty.
      Pahimmillaan "köyhän lapsiperheen" tulot ovat yhtäsuuret KUUKAUDESSA kuin yksinäisen työmarkkinatukea saavan henkilön VUODESSA.
      Systeemiä ei kuitenkaan voi korjailla,koska KULUTUS lähtee täältä. Ilman sitä oltais PULASSA, eikä pelkästään pulassa,vaan SUURESSA pulassa.Ja onhan tolla "työllistävä vaikutus".

      Lapsen isä EI HALUA luopua isyydestään,mutta hänet pakotetaan siihen! Lapsen äidin ja sen uuden miehen mielestä lapsi tarvii aina "jotakin",vaikka määräsumma on kuukausittain maksettu eli kusetetaan vaan lisää.

      Tämä on todellinen ongelma!
      Isä ny pärjää ilman telkkariakin,mut uusperheellä pitää olla kaikkea ja parit lomat vuodessa,kaikille uusperheen jäsenille: Viro ja AlaNAIJA.

      :)

      • Isättömän pojan äiti

        Kaikenlaisia huuhia.. Kerroin meidän jo eronneen. Sovittu elatusmaksu tulee kerran kuussa varmemmin kuin isi. Minä ottaisin ennemmin sen isin lapsen kanssa touhuamaan kuin minimielan kattamaan osan lapsen kuluista..


      • no niin

        Nyt yleistät viestissäsi liikaa... Itse olen 8- vuotiaan pojan äiti ja poika tapaa isäänsä vain silloin kun hänen uudelle vaimolle sopii ja rahaa ei ole sieltä suunnalta tullut koskaan eikä minun puolestani tarvii tullakkaan poika on kumminkin jo sen verran iso että itse soittaa monta kertaa isälleen ja kysyy voinko tulla ja vastaus on aina sama... "odota soitan sulle kohta" eli siis kysytään vaimolta, ja vähän ajan päästä puhelin soi ja vastaus on ei nyt.. Meidän välimatka on vain 10km, eli isä ja poika voisivat tavata melkein vaikka joka päivä mutta kun ei niin ei en voi ketään pakottaa, mutta pojalle ei ole aina helppo vastata kun itku silmässä kysyy et miks iskälle ei taaskaan voi mennä.....


      • sitä ei kaivata
        no niin kirjoitti:

        Nyt yleistät viestissäsi liikaa... Itse olen 8- vuotiaan pojan äiti ja poika tapaa isäänsä vain silloin kun hänen uudelle vaimolle sopii ja rahaa ei ole sieltä suunnalta tullut koskaan eikä minun puolestani tarvii tullakkaan poika on kumminkin jo sen verran iso että itse soittaa monta kertaa isälleen ja kysyy voinko tulla ja vastaus on aina sama... "odota soitan sulle kohta" eli siis kysytään vaimolta, ja vähän ajan päästä puhelin soi ja vastaus on ei nyt.. Meidän välimatka on vain 10km, eli isä ja poika voisivat tavata melkein vaikka joka päivä mutta kun ei niin ei en voi ketään pakottaa, mutta pojalle ei ole aina helppo vastata kun itku silmässä kysyy et miks iskälle ei taaskaan voi mennä.....

        Näinhän se menee: Valtio on vienyt isän lapsenteon jälkeiset tehtävät, joten äijä kiertoon!


      • Anonyymi

        Jos olisit ollut yhdessä tämän exän kanssa olisi samat rahat menneet lapseen myös. Sitä se on kun hommataan lapsia niistä on otettava vastuu myös Ja älä edes mainitse sen ex-säs uutta sillä lapsen tarpeet hoidatte sinä ja exsäs .
        Sitten on niin että lapset eivät ole halpoja mitenkään, ei kuukauden elatusmaksuilla pahemmasti saa mitään on kun pisara järvessä,kun ajattelee kaikkea mitä lapset tarvitsevat .

        Ilmeisesti sinua hatuttaa sen exän uusi suhde kun mainitset hänet.
        Mutta hän ei ole valvollinen osallistumaan sinun lapsesi kustannuksiin . Kun lapset kasvaa niin tarhaa kuluu enemmän heidän tarpeisiin . Joten kynimisestä on helppo puhua kun ei tiedä edes lasten tarpeita , jokainen vanhempi haluaa antaa lapsilleen sen minkä pystyvät .


      • Anonyymi
        no niin kirjoitti:

        Nyt yleistät viestissäsi liikaa... Itse olen 8- vuotiaan pojan äiti ja poika tapaa isäänsä vain silloin kun hänen uudelle vaimolle sopii ja rahaa ei ole sieltä suunnalta tullut koskaan eikä minun puolestani tarvii tullakkaan poika on kumminkin jo sen verran iso että itse soittaa monta kertaa isälleen ja kysyy voinko tulla ja vastaus on aina sama... "odota soitan sulle kohta" eli siis kysytään vaimolta, ja vähän ajan päästä puhelin soi ja vastaus on ei nyt.. Meidän välimatka on vain 10km, eli isä ja poika voisivat tavata melkein vaikka joka päivä mutta kun ei niin ei en voi ketään pakottaa, mutta pojalle ei ole aina helppo vastata kun itku silmässä kysyy et miks iskälle ei taaskaan voi mennä.....

        Myös hyvin tavallinen esimerkki tuokin ettei sille uudelle sovi koskaan ja näyttää aina olevan se joka määrää
        Näitä tapauksia on monta , tunnen erään joka sai miehen soittamaan exälle että lapsilla oltava hedelmät mukana kun tukevat pyhän ajaksi ettei se kuulemma kuulu isälle ostettavaksi .
        Tänään eivät nämä lapset edes käy isänsä luona molemmilla perheet ja omia lapsia joten mummoon lapsilla vaan ei pappaa


    • miksimiksumuksu

      Juu,itse olen ollut yksinhuotaja jo pitkään ja minulla kaksi tyttö ja vanhempi menetti isänsä eli lapsi jäi orvoski ja nuorinmaan isä asuu etelässäpäin suomessa, ,mutta asiaan ,itsellä oli pienenä isä ja äiti ,ja ätin elässä läksin maailamlle eli muutin pois,kyllä se niin on ,että tulee siinä miettimistä ,kun vanhemmat eroaa ja jää viellä ihan pieni lapsia tai lapsi toiselle

    • Toivoen voimaa.

      Yh äitinä 9 v, poika jäi 4 vuotiaana isättömäksi.
      Erottii, mies petti työkaverin kanssa, sexsuhde avioliittomme aikana 2 v.
      Sovussa kunnes isä löysi(vuosi eron jälkee)uude naise 4 lasta netti/kännykkä chatillä.
      Isä ei saa pitää yhteyttä esikoispoikaansa nykyine avokki sen estää, mustasukkaine.
      Tossunalla mies maalaistalossa renkinä, menee koti/työpaikka jos yhteyttä entisee lapsee.
      Poika lähes päivittäi kaipaa isää, odottaa edelleenki puhelinsoittoa, poika ei saa isän nroa,salainen. Ajatella vieläki 13 v.itkee, isää IKÄVÄ! Sos.toimiston työntekijät ei voi pakottaa isää tapaamaan biologista lastaa, isä ei uskalla riskeerata nykymaailmaansa.Tiedän törkeää, lapsi kärsii.
      Ei ole kuulunu mitää 4 v.Ystävämme kertoo jos näkee isää, asuu isän naapurissa uudella paikkakunnalla että, elossa on. Asuu 400 km päässä, ei voi vahingossakaan katseet kohdata isän ja pojan välillä.Osoittee tietää, isänpäivä, joulukortin, koulukuva ja oman kännykkänsä numeronki lähettäny, pyytäen soita isi. Äitinä kärsin ainokaiseni puolesta. Isäpuoli oli korvike vuosia, sekin kariutui, kaikki mikä oli pojan ja minun oli yhteistä, mutta kaikki mikä oli isäpuolen oli hänen ikiomaansa.Pihi.

      • Isättömän pojan äiti

        "vieraan lauman uros"- syndrooma. Olen tosi pahoillani poikasi ja sinunkin puolesta.. ensin oma isä hylkää ja sitten joutuu isäpuolestakin eroamaan. Ei se helppoa ole. Mietin itsekin, vaikkei ole ajankohtaista, että harmalla miehellä on lopulta "munaa" suhtautua avoimesti ja hyväksyvästi toisen miehen lapseen. Erityisesti poikaan.

        Miten olen pojan kanssa jutellut? Sanonut suoraan ettei isä halua häntä nähdä ja ettei se ole pojhan syy?


      • Isättömän pojan äiti
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        "vieraan lauman uros"- syndrooma. Olen tosi pahoillani poikasi ja sinunkin puolesta.. ensin oma isä hylkää ja sitten joutuu isäpuolestakin eroamaan. Ei se helppoa ole. Mietin itsekin, vaikkei ole ajankohtaista, että harmalla miehellä on lopulta "munaa" suhtautua avoimesti ja hyväksyvästi toisen miehen lapseen. Erityisesti poikaan.

        Miten olen pojan kanssa jutellut? Sanonut suoraan ettei isä halua häntä nähdä ja ettei se ole pojhan syy?

        Piti kirjoittaa että "harvalla miehellä".. ja "Miten olet pojan kanssa jutellut.."


      • Anonyymi

        Ei sinun olisi tarvinnut kertoa miehesi pettämisestä tässähän puhutaan miten ero olisi parhain lasten kannalta. Joten se on ihan sama mitä mies teki ainoa asia on se että lapsen oikeus pitäisi olla isänsä tapaaminen


    • isätön tyttö

      Minun lapseni ovat saaneet isän vasta kun löysin nykyisen mieheni ja lapsilla on vasta nyt isä joka heistä välittää ja huolehtii. Nuorimmaiseni oli vasta alle vuoden kun nykyinen mieheni tuli kuvioihin mukaan ja tapasi biologista isäänsä joka toinen viikonloppu kunnes tämä isä tahtoi hiukan "etäisyyttä" ja me muutimme kauemmas. Lapseni ei muista isäänsä, mutta se ei ole heidän mielenterveyteensä mitenkään negatiivisesti vaikuttanut.
      Itsekin olen vasta äitini uuden avioliiton kautta saanut isän ja jopa sisaruksia eikä minulla ole jäänyt traumoja biologisen isäni poissaolosta. Kyllä sinäkin vielä sen uuden rakkauden joskus löydät ja lapsesi saa isän ja kuten joku aiemmin sanoi niitä isämalleja on myös ystävissä ja sukulaisissa.
      Vanhimmat lapseni kuitenkin muistavat isänsä jotenkin, mutta ovat omasta tahdostaan jättäneet asian siihen kun isä ei halua niin isän ei tarvitse haluta ja heillä on isä minun nykyisessä miehessäni! Lapset kyllä osaavat ilmaista itseään jollain tavalla ja me äidit osaamme kyllä tukea lapsiamme jokaisessa tilanteessa. Lapsille ei vain kannata hokea isän poissaoloa eikä muutenkaan puhua isästä joka ei ole läsnä eikä halua tavata, muuten lapsi saa sen kuvan minkä sinä hänelle annat, jos sinä puhut isästä joka ei halua olla lapsen elämässä voi lapsikin muuttua ajan myötä katkeraksi ja syyttäväksi isäänsä kohtaan. Me olemme päättäneet kun nuorimmat lapseni ovat tarpeeksi vanhoja niin kerromme heille totuuden isästä ja ettei se ole heidän syy kun isä ei ole ollut läsnä heidän elämässä, näin minullekin tehtiin ja se auttoi minua myöhemmin ymmärtämään miksi näin oli. Tapasin oman isäni vasta kun olin jo aika vanha ja silloinkin hän käyttäytyi kuin en olisikaan hänen, mutta tiesin jo kaiken niin pystyin itse sanomaan mitä ajattelin asiasta ja totuushan on että "isä on se joka kasvattaa, ei se joka siittää" eli kyllä sinunkin lapsesi sen "isän" vielä elämässään saa!

      • isä jäähyllä

        Naiset on kovia selittämään ja nostamaan itseään ylemmäs ilman ansiota. Ei siinä mitkään kaunistelupuheet auta, isätön lapsi joutuu pelaamaan koko lapsuutensa alivoimalla.


    • Elämän perusta

      >En yleensä ota kantaa näillä palstoilla mutta nyt vain oli pakko.Omalla kohdallani olisi ollut parempi elää ilman isää lapsuus kuin olla välinpitämättömän ja ilkeän "isän" mallia omaksumassa.Niinhän siinä kävi että minusta tuli välinpitämätön tunnevammainen surkea alkoholisti jolle vastuu oli täysin vieras käsite.Maksan tästä vielä kovan hinnan tänäkin päivänä.Minulla on kolme poikaa joista kaksi ei halua edes nähdä tai kuulla minusta.Kuinka paljon tässä on myös toisen vanhemman katkeruuden aiheuttamaa sitä en tiedä?.Mutta on hyvin todennäköistä että välit lapsiin ei korjaannu koskaan vaikka olen muuttunut paremmaksi.Olen saanut olla nuorimman poikani yh-isä 12v ja omasta mielestäni onnistunut kasvattamaan nuoren miehen joka on tasapainoinen ja vastuuntuntoinen kohta täysi ikäinen.Elämä jatkuu ja toivoa ei kannatta koskaan menettää.

      • jassu....

        Olen huomannut että monmissa äideissä on vikansa ja moni äiti on myöskin lapsia tehny vaan sen takia että voisi miehen pitää ja saa rahaa kerättyy tunnen meinaan monta.. ja sit syyllistävät isä joka ei halunnu lasta semmosen äidin kanssa ja äiti yrittää kaikin keinoin loppupeleis piktää isän poissa lapsen elämästä vaik toinen loppupeleis haluaisi nähä poikansa... ja äiti puhuu pojalle kaikkea hölynpölya isästä ettei isä välitä ym ym ja samal ihmisel viel toinen lapsi joka myös isätön koska isä on ulkomaalainen ja asuu muualla... mutta oikeesti miehet,,, jotkut miehet ei oikeesti ota vastuuta lapsistaan vaan menevät ja tulevay ja kotona luulevat että voivat vaan olla ettei lapsen kanssa tartte olla ymym,.. mutta maailmassa on myös monia hyviä isiä jotka ovat vastuullisia...


    • Rakkaus elämään

      Hei. Olet tilanteessa lapsen kanssa joka vaikuttaa vielä isompanakin lapseen. Itse olen mies joka ei koskaan saanut isaän rakkautta sellaisenaan kuin isän se kuuluisi antaa. Isäni oli väkivaltainen, alkoholiriippuvainen, sairas fyysysesti ja henkisesti. Silti kuitenkin isä. En saanut koskaan kertoa sitä isälle mille minusta lapsena tuntui mennä nukkumaan kuin sai aina pelätä. En saanut kertoa mille minusta tuntui kun hän kertoi, etä en ole hänen poikansa, enkä myöskään sitä miten hän hylkäsi minut henkisesti kuin laittoi minut, sisarukseni ja äitimme seisomaan pistoolin edessä, varmana , että nyt kuolemme. Yrtin kerran kertoa mutta tuo mies sanoi, että älä revi haavojani auki.;) Parempi olisi ollut jos olisvat eronnet jo aiemmin.
      Oli kyvytön tai haluton rakastamaan lapsiaan, sitä en tiedä mutta nuo hylkäämiset ovat omat arpensa meihin sisaruksiin jättäneet.
      Joudut vastaamaan lapsen kysymyksiin isästä kun hän haluaa tietää, älä valehtele vaan kerro asiat totuudessa. Ei ole lapsen eikä sinun vika jos hän laiminlyö velvollisuutensa. Eron tilanne on kipeä myös miehellesi, onko hänet hyljätty, jatkaako hän samaa mitä on kokenut? Ero voi olla niin kipeä, etä hänen on "pakko" sulkea tunteensa. Anna hänelle mahdollisuus olla isä joka tapaa lastaa ja viettää aikaa hänen kanssaan. Olete vasta alkutaipaleella ja avoimuus tunteineen olisi parasta mitä voitte lapsellenne antaa. Kun miehesi tai sinä tunnet vihaa, muistakaa alkuaikojanne. Miksi halusitte lapsen, mitä kaikke hyvää teillä on ollut. Se, että erositte avioliitosta ja ydinperheestä ei tarkoita, että erositte lapsesta. Avoimuus, rehellisyys kantaa hedelmää-

    • t. yh-äiti

      Hei !!
      Poikani oli 5v kun erosin lapseni isästä. Isä ja poika tapasivat eron jälkeen satunnaisesti isän ehdoilla. Monta kertaa odotimme ikkunassa, että koska isä tulee. Lapseni isällä oli päihdeongelma ja kun isällä oli hyvä kausi niin he tapasivat toisensa. Lapseni koki useita pettymyksiä, rikottuja lupauksia isältään, jotka minä sitten yritin parhaani mukaan selittää hänelle, että lapsessani ei ole mitään vikaa tai syytä isän käyttäytymiseen ja että poikani ei ole tehnyt mitään väärää isälle kun hän ei tulekkaan hakemaan poikaani vkonloppu tapaamiseen. Isä ei vaan osaa olla isänä.
      Reilun vuoden jaksoin tätä epävarmuutta ex:ni ja poikani tapaamisista, sitten tein oman ratkaisuni ja muutimme poikani kanssa toiselle paikkakunnalle. Lapsen isä ei edelleenkään soita pojalleen, kaikki yhteydenpito on lapseni vastuulla, joka ei saisi mennä näin. Olen sanonut pojalleni useita kertoja, että sinä olisit ansainnut paljon paremman isän mutta hän on sinun isäsi joka tapauksessa. Lapseni on kohta 10v ja tällä hetkellä he näkevät 2 kertaa vuodessa. Se on todella surullista, että kaikki isät eivät osaa olla isänä, hylkäävät poikansa. Mutta onneksi pojallani on riittävän hyvä ja henkisesti läsnäoleva äiti sekä luotettava tukiverkko ympärillä isättömyydestä huolimatta ja uskon, että hän selviytyy tästä tukiverkon ja puhumisen ansiosta. Aikuisiiin voi luottaa, isän tuomista pettymistä huolimatta.
      Kaikkea hyvää sinulle ja pojallesi !! Juttele poikasi kanssa avoimesti isästä lapsesi ikätason mukaisesti ja vastaa hänen tekemiin kysymyksiin rehellisesti.
      Voimia ja halaus Sinulle :)

    • retu,,,,

      hei kyl nainenkin voi hylätä lapsensa ei vain mies,,
      minulla on 2 lasta jotka äiti hylkäsi kokonaan pienenä,,

      • exän exä

        AP:lle, että ainoa keino on olla itse aktiivinen ja vaatia tapaamisia. Kerran kuukaudessa on parempi kuin ei mitään.

        Omat lapseni olivat aika pieniä kun erosin heidän isästään, eikä hänkään kovin kiinnostunut tästä isän tehtävästä ollut. Tapaamiset olivat kerran kuukaudessa viikonloppuisin. Kun myöhemmin muutimme, välimatkan takia tapaamiset harveni tästäkin, mutta ne toteutuivat koska itse soittelin aina perään ja vaadin tapaamisia.

        Miehen sukulaiset olivat sitä mieltä että edelleen roikun roikun lasteni isässä, "pitäisikö sinun jo päästää irti" sanottiin, vaikka erosta oli kulunut vuosia, minulla uusi parisuhde ja uusi elämä - mutta kyseinen mies vain yhä edeleen oli lasteni isä, ja lapset halusivat tavata häntä, isä itse ei asiaan niin kovin innostunut ollut ja ainoa keino oli se, että soittelin ja vaadin tapaamisia.

        Mietin joskus, että olisin helpommalla päässyt jos olisin antanut olla, jättänyt perään soittelematta... Siinä vaiheessa kun lasteni isä kuoli lasten ollessa vielä alaikäisiä, peruskoulussa, olin iloinen että olivat tavanneet ja tutustuneet isäänsä.


    • IsätönM

      Itse isättömänä eläneen tiedän tunteen. Ja varsinkin kun itsekin erosin ja lapseni jäivät äidilleen. Äitien on ehdottoman tärkeää huolehtia että lapset tapaavat myös etävanhempi isäänsä mikäli mahdollista, jotta suhde säilyy ja ei lapsi koe niin hylätyksi tulemista. Karmeinta on että äiti yrittää kaikin keinoin rikkoa isän ja lasten välit eron jälkee, niistä syntyy traumoja lapsille , jotka heijastuvat monasti erilaisina vaikeuksia koulussa, murrosiässä ja vielä aikuisenakin monilla. Näin toimi omien lapsieni äiti, mutta molemmat lapseni huomasivat noin 15 vuotiaina kuinka väärin äitinsä toimii.. Ja nyt on tilanne se että toinen lapsistani on muuttanut luokseni ja myös nuorempi alkanut puhumaan samaan malliin. Eivät äidit ole aina todellakaan hyviä äitejä!!

      • miksa 75

        Niin kyllä äiditkin osaavat olla julmia! Minun poika nyt 13v ja äiti hylkäsi hänet totaalisesti 9v sitten! ei ole kuulunut mitään ei jouluna ei syntymäpäivänä eikä kortin korttiakaan tullut! Tuntui aika julmalta mutta siitä ollaan selvitty pojan kanssa! Noh ei se uusioperhe mikään autuus ole, äitipuoli otti pojan hoiviin mutta tilanne muuttui kun sai omia lapsia joten pojalta hävisi äitipuoli! erosin pojan äitipuolesta 2v sitten ja liitosta jäi 2 tyttöä, olen tyttöjen kanssa usein yhteydessä ja ovat säännöllisesti minun luona! Tärkeää että kuitenkin puhutte lapselle asiasta että oppivat ymmärtämään ja sopeutumaan asiaan!
        P.s Kyllä minuakin on yritetty saada vähemmälle omiin lapsiin yhteyden pitoa, on ollut mustasukkaisuutta ja kiristystä! Mutta laitoin lapset etusijalle! Kun kaikki muistaisi sen!


    • Isättömän pojan äiti

      Kiitos, kun olette osallistuneet keskusteluun. Olen tässä lapsenhoidon lomassa käynyt innokkaasti lukemassa kommenttejanne, osa niistä koskettaa kipeästi mutta myös antaa voimia kun tulevaisuus huolettaa.

      Kun katson tuota lastamme, en voi mitenkään ymmärtää kuinka isä voisi ikinä hylätä ainokaista poikaansa. En ymmärrä niitä äitejäkään, jotka lapsistaan ovat luopuneet.. joten voimia kaikille vanhemmille, jotka kasvattavat lapsiaan ilman toista vanhempaa. Eihän sitä tosiaan lapsesta erota ja jos minulla olisi kristallipallo ollut (tai se mainittu suurennuslasi.. ), niin tuskin nyt olisi pelkoa pojan jäämisestä isättömäksi.

      Mietin, että onko se hylkääminen erilaista jos lapsi on poika, eli kun tämä omakohtainen tilanne on mikä on? Jos isä todella tekee tuon äärimmäisen ratkaisunsa, niin kuka pelaa pojan kanssa palloa? Kuka nikkaroi? Kenen kanssa hän saa turvallisesti samaistua omaan sukupuoleensa, kun ei ole miespuolisia isovanhempia tai oikein muitakaan lähimiehiä olemassa? Kuinka suuri merkitys yleensä jonkun miehen läsnäololla on, vai löytääkö poikalapsi riittävästi miesidoleita jostakin muualta?

      Voi olla, että tämä on isän elämässä sellainen ohimenevä kriisi, joka vielä päättyy lapsen kannalta hyvin. Voi olla että ei.

      • Huuhaa miehet hoi!

        Vanhemmat, jotka lapsensa hylkäävät, ovat maailamn inhottavimpia roistoja.
        En voisi ikään ajatella, että oman lapseni hylkäisin, oli tilanne mikä hyvänsä. Omaa verta ja lihaa.
        On itsekkyys huipussaan, jos näin tapahtuisi.
        Kun ex-kumppani enää ei miellytä-sopii tuumata, että kenen kaa sinne sänkyyn oikein värväytyy...???
        Jo peruskoulun 5-luokalla kerrotaan, että mistä ne lapset maailmaan pullahtavat.

        MUTTA, on miehiä ja miehiä. Toiset vastaavat huutoonsa, jopa ihan kunniallisestikin, ja toiset taas ovat ääliöitä.

        Oliko lapsi tyttö tai poika, ei sillä pöhkölle mitään merkitystä ole.

        Sääli, sillä tyhmyys ym. periytyy. Niinpä suomalaisuus degeneroituu.


      • Isättömän pojan äiti
        Huuhaa miehet hoi! kirjoitti:

        Vanhemmat, jotka lapsensa hylkäävät, ovat maailamn inhottavimpia roistoja.
        En voisi ikään ajatella, että oman lapseni hylkäisin, oli tilanne mikä hyvänsä. Omaa verta ja lihaa.
        On itsekkyys huipussaan, jos näin tapahtuisi.
        Kun ex-kumppani enää ei miellytä-sopii tuumata, että kenen kaa sinne sänkyyn oikein värväytyy...???
        Jo peruskoulun 5-luokalla kerrotaan, että mistä ne lapset maailmaan pullahtavat.

        MUTTA, on miehiä ja miehiä. Toiset vastaavat huutoonsa, jopa ihan kunniallisestikin, ja toiset taas ovat ääliöitä.

        Oliko lapsi tyttö tai poika, ei sillä pöhkölle mitään merkitystä ole.

        Sääli, sillä tyhmyys ym. periytyy. Niinpä suomalaisuus degeneroituu.

        Tietoinen minä koittaa jaksaa olla edes jossakin positiivinen. On pakko löytää päivittäisestä elämästä valoisia puolia ja koittaa miettiä vaihtoehtoja/ ratkaisuja.
        Viime yönä kuitenkin näin unta, jossa vihasin miestä niin paljon, että löin häntä monta kertaa nyrkillä ja hän katsoi minua hämmentyneenä. Tiedän, etten oikeasti vihaa, mutta suuttunut kyllä olen silloin kun isä ei tulekaan lasta katsomaan. Olen myös ilmaissut hänelle suuttumuksen puhelimessa, mutta kun hän tulee en ole ollenkaan vihainen. Eikä silloin pidäkään olla. Uneen vaikuttaa varmasti myös oikean huolen aiheuttama paine ja mielipaha.

        Tyhmyys periytyy mielestäni vain jos ihmiset opetetaan tyhmiksi.


      • tsemppiä sinulle

        Hei!

        Jos käy kuitenkin niin, että isä ei ole mukana lapsen elämässä kun hän on vanhempi, on kuitenkin tärkeää että luot isästä lapselle jonkinlaisen mielikuvan. Jos et kerro mitään, niin lapsi saattaa täyttää tyhjän kolon jollakin itse keksimällään hahmolla, joka ei sitten välttämättä ole lainkaan hyvä. Lapsi saattaa keksiä esim. että hänen isänsä on kova tappelemaan, ja sitten vaikka päiväkodissa tekee niinkuin isäkin tekisi, pojat kun yleensä haluavat olla isiensä kaltaisia.

        Ja jos isä ei ole maisemissa, niin olisi erittäin tärkeää, että lapsella on kuitenkin läheisiä miehiä miehen malleina. He voivat olla esim. vaareja, setiä, enoja, naapurin setiä, päiväkodin setiä, miesopetajia jne. Pääasia että lapsi saa miehen mallin. Kysyit tuota että kuinka suuri merkitys on "lähimiehellä" ja voin vastata aivan suoraan että merkitys on hirvittävän suuri. Lisäksi kysyit että löytääkö lapsi miesidoleita aivan itse. Siihen voisin sanoa että löytää varmaankin idoleita, mutta minkälaisia? Kun nyt katselee miehiä vaikka telkkarista niin eipä kyllä todellakaan toivoisi että oma lapsi ottaisi mallia kaikenlaisista tappajamiehistä joita elokuvat ovat pullollaan. Lapsella pitäisi olla joku tuttu, turvallinen ja hyvä mies roolimallina. Tämä pätee sekä tyttöihin että poikiin. Myös tytöille on tärkeää nähdä hyvä miehen malli. Tärkeää on myös se, että isä/mies on aidosti läsnä lasta varten. Se ei riitä, että tapaa joskus. Sekin toki antaa lapselle mielikuvan isästä, mutta lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että isä aidosti välittää lapsesta. Tämä näkyy esim. siinä, että suurin osa huumeita käyttävistä nuorista on isättömiä poikia. Tarkkaa tietoa että miksi asia on näin ei käsittääkseni ole, mutta se kertoo jo jotain isän läsnäolon tärkeydestä. Ja isättömyys ei välttämättä tarkoita sitä, ettei isä olisi fyysisesti läsnä lapsen elämässä, vaan myös henkinen poissaolo vaarantaa lapsen hyvinvoinnin.

        Aihetta on tutkittu melko paljon ja siitä löytyy varmasti tietoa Internetistä ja kirjastosta. Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti pojan isä ymmärtää pysyä mukana lapsen elämässä.


      • Bewölkig

        On surullista jos isä hylkää. Vastuutonta, kypsymätöntä. En voi muuta sanoa.
        Olen itse tullut hylätyksi 2 vuotiaana (nyt jo yli 30) ja se on jättänyt minuun ikuiset jäljet.
        Vaikka lapsella olisi kuinka oikeus isään, niin miten muutat sen tosiasian, että isä ei halua olla yhteydessä, ei vastaa soittoihin, ei kiitä isänpäiväkortista, ei muista sinua koskaan juhlapäivinä, ei kutsu eikä vie sinua mihinkään, ei edes puistoon, ei esittele omaa uusioperhettään jne. Minulla olisi kai kaiken järjen mukaan ollut oikeus kaikken tähän, mutta ei.
        Äitini teki parhaansa jotta minut olisi isän taholta huomioitu, ja minäkin yritin ja yritin, kunnes luovuin pettyneenä, katkerana, vihaisena. Näitä tunteita en jaksa kantaa loppuikää mukanani, mutta kuitenkin jokin kalvaa koko ajan. En voi ymmärtää miten joku voi käyttäytyä niin ja antaa mm. jonkin työelämän viedä niin mukanaan että unohtaa oman lapsensa täysin. Isäni kun on ns. "kunnon ihminen" (päihteetön, huumeeton) mutta millä mittareilla näitä ns "Kunnon ihmisiä" sitten mitataankaan.. pyh ja höh. Sekö on "kunnon ihminen" että hylkää lapsensa ja tekee LOISTAVAN TYÖURAN JA KANTAA VEROVELVOLLISENA KORTENSA KEKOON yhteiskunnan kassaan. TAi no parempi niin, että kantaa, kun oma lapsi on siellä terapiajonossa sitten hakemassa yhteiskunnan apua....

        Ja se on lopulta aivan sama onko lapsi tyttö vai poika joka hylätään, jäljet jää mutta heijastusvaikutukset ovat vain erilaiset.

        Toivotan menestystä tulevaisuuteen teille!


    • hyväisä

      Tuossa joku mainitsikin, että olisi hyvä yrittää jutella miehelle kuinka tärkeää lapselle on, että isä on läsnä vaikka ei asukkaan saman katon alla. Tosin näin eronneena miehenä, täytyy sanoa että mies joka erottuaan "hylkää" lapsensa on itse hyvin typerä tai sitten tunteeton.
      Toisaalta, jos lapsi on pieni eikä isä ole osallistunut tai saanut osallistua lapsen hoitoon, ei uskalla ottaa yksin vastuuta koska ei ehkä osaa lasta "hoitaa" eikä uskalla sitä sinulle kertoa!?
      Mutta kyllä useat naisetkin saavat mennä asiassa itseensä. Siinä mielessä, että alettuaan seurustella eronneen miehen kanssa, nainen ei hyväksykkään, että mies tapaa lapsiaan. Ja nahjus mies kyllä myötäilee uuden "rakkaan" tahtoa. Surullista mutta tällaisia tapauksia on paljon.
      Toivon sydämmeni pohjasta, että sinun miehesi silmät avautuvat asiassa ja tapaamiset lapsenne kanssa alkaisivat toimia kitkattomasti! Elähän sinä kuitenkaan hätäile, vaan anna rkkautta ja syliä lapsellesi kahden edestä, jos sitä ei isä ole omalta osaltaan antamassa. Kyllä se lapsi kasvaa tasapainoiseksi sitenkin.

      Hyvää kevttä!
      T. Eronnut mies mutta välittävä isä kuitenkin

    • >Olen käynyt läpi saman "helvetin".Jopa käynyt kysymässä lastenvalvojilta eikö mikään laki velvoita isää olemasta lasten kanssa eron jälkeen.Erotessan minulla oli 8- 5 vuotiaat tytöt ja pieni 3 vuotias poika.Poika kaipasi isäänsä todella paljon.Oli surullista katsoa kuinka naapurin lapset leikkivät isiensä kanssa ja poikani seurasi sivusta.Hetken katseltuaan hän juoksi sisälle ja kysyi saanko soittaa ikkälle.Tietenkin sai.Joka kerta poikani kysyi tuletko hakemaan minua..vastaukseksi hän sai:"nyt en ehdi.Itkin monet illat isän välinpitämöttymyyttä poikaani ja lapsiani kohtaan.Myös 5 vuotias tyttäreni oireili ja monta itkua itki vain sen vuoksi että edes poika tarvitsee isän mallin.Hän ja sisarrensa tulevat toimeen kunhan olen tukena ja turvana.Poika tuli 17 vuotiaaksi ja alkoi menot olla todella hurjia.Kotiin tulo ajoista ei välittänyt mitään.Monasti terveydenalan ihmisenä jouduin töihin viikonloppuisin ja olin vielä klo 05.00 hakemassa autolla poikaani jostakin.Ajelin ja hain.Puhelimeen hän ei vastannut.Tupakka ja alkoholi tuli mukaan hänen elämäänsä.Silloin vihelsin pelin poikki ja menin lastenvalvojalle ja sain ajettua monen istunnon jälkeen että poika muuttaa isänsä luo.Isähän häntä ei olisi ottanut,yhden miehen talouteen ei kuulemma mahtunut poikaa.Mutta en antanut periksi ja pojan huoltajuus siirtyi isälle ja hän muutti vastahakoisesti sinne.Kului vuosi ennenkuin poika otti yhteyttä minuun.Kertoi miten hän kasvoi mieheksi.Isä piti häntä ilmaisena kotiapulaisena.Hän siivoi,kävi kaupassa,teki ruoat,hoiti puutarhan...ilman mitään korvausta.Annoin hänelle mahdollisuuden muuttaa luokseni,mutta hän kertoi ns.koulutuksen olevan sen suhteen hyvä että osaa ainakin tehdä kotitöitä kun on aikuinen.Nytkään poika on armejassa ja halimme aina kun hän käy luonani.Nyt kuitenkin poikakin on ymmärtänyt isänsä pinnallisuuden.Vielä oli ironista että lastenvalvojat kertoivat myöhemmin isän antaneen lausunnon että en ollut koskaan antanut lapsia hänelle,vaikka hän oli niin halunnut.Olin "piiloittanut"lapset häneltä aina.Onneksi minulla oli materiaalia lastenvalvojan luona käynnistäni jossa kyselin isän velvollisuuksista. Onnea poikasi kanssa,nauti hänestä.Toivon että löydät miehen joka täyttäisi miehen mallin,vaikka ei se korvaakkaan oikeaa isää.t. Riitta

      • vihoviimeistä

        Eniten hanurista ovat ihmiset, jotka vetävät sydämetöntä pakkovaltaa edustavat virkamiehet mukaan kotiasioihinsa.

        En yhtään ihmettele, ettei joku halua olla tekemisissä entisen perheensä kanssa yhtään enempää kuin on pakko, jos entinen nainen usuttaa viranomaisia kimppuun. Ja viranomaiselle saa sanoa ihan mitä lööperiä tahansa, jos niin haluaa, ei ne ole mitään reilun pelin pelaajia.


    • äityli 3x

      Minun vanha isäni, jonka oma isä on kuollut sodassa ja joka ei muista mitään hänestä kertoi meille lapsilleen, että hänellä oli lapsena pelko siitä, että hänen äidilleen tapahtuu jotain ja sitten ei olisi ketään, joka pitäisi hänestä huolta, eikä tästä kuolleesta isästä puhuttu koskaan mitään. Vanhemmiten isälläni on noussut kysymyksiä omasta isästään, mutta enää ei ole ketään olemassa kuka kertoisi ja antaisi vastauksi kysymyksiin. Itse olen eronnut ja meni monta vuotta , että ex-mieheni ei ollut kiinnostunut lapsistaan. Tapasi heitä noin 1-3 kertaa vuodessa ja monia....monia petettyjä lupauksia. Minä olen kertonut pojille heidän isästään, mutta niitä hyviä muistoja en ole halunnut mustamaalata pojille isäänsä, sillä olen ajatellut, ettei ole lapsen vika millainen isä heillä on.Nyt isommiksi kasvettuaan pojat juttelivat minulle, että haluavat tavata isäänsä enemmän ja säännöllisesti. Otin lastenvalvojaan yhteyttä ja saimme sovittua lastenvalvojan välityksellä uuden tapaamissopimuksen. Nyt pojat matkustavat toiselle paikkakunnalle kerran kuussa ja tapaavat säännöllisesti isäänsä, sekä ovat lomilla pidempiä aikoja siellä.Poikien mielen on huomannut jotenkin helpottuneen, kun he saavat tavata säännöllisesti isäänsä. Minusta on tärkeää lapselle puhua myös siitä vanhemmasta, joka ei ole syystä tai toisesta kuvioissa mukana, mutta sanansa kannattaa valita tarkkaan, eikä mitään satuja kannata ruveta kertoilemaan lapselle.

    • vika vanhemissax2

      herätkää jo todellisuuteen !! mikä ihmeen pillitys taas alkaa ???

      kun KAIKKI jauhaa samaa paskaa vaikka vanhemmat eroavat niin lapset ei eroa !!!! voi mitä idioottien ylitystä !!!
      Eikö jo osattaisi katsoa todellisuutta silmiin ?? sillä ettei eron jälkeen lapsella ole perhettä johtuu tasan MIOLEMMISTA vahnemmista ja tämä ero on vaan tosiasia jossa lapsella ei ole enää perhettä .. vaikka niin aina väitetään ???? paskapuhetta -- TÄHÄn mulla on perhe ku kaikki niin sanoo liittyy myös USKOMUKSET JA LUULOT JA VÄÄRÄT ODOTUKSEST siitä että lapsi saisi YHÄ smaa huolenpitoa ja vanhemmuutta kuin enen ... miten näin tyhmää kukaan ajattelee.

      Eron jälkeen ei olle perhettä. PISTE kun opetatte lapsille tän tosiasian niin menee oikein kaikki muu säälittely ja puheet hylkäämisestä opn paskapuhetta ja VANHEMPIEN tahallaan tekemää illuusiota !!!

    • 34 vuotias

      Olen mies ja minun molemmat vanhempani hylkäsivät minut ja veljeni kun olimme pieniä.
      ensin isä häippäsi ku olin 6 tai 7 vuotias.Äiti hylkäsi kun olin 10 vuotias.Tulin koulusta kotiin niin äitiä ei näkymnyt missään.Olimme veljeni kanssa viikon yksin kotona ja kävimme koulua.Lopulta naapuri soitti
      poliisit ja seuraava osoite olikin lastenkoti meille.Isää en ole nähnyt 27 vuoteen.Tiedän että asuu
      Turussa. Lastenkodissa ollessani äiti ei koskaan tullut käymään,ei soittanut eikä lähettänyt koskaan edes postikorttia. Vaikka asui samassa kaupungissa ja asuu yhä samassa kaupungissa.Totesin varmaan 13 vanhana
      että minulla ei tule koskaan enään olemään vanhempia.niitä kun ei kiinnosta että olenko olemassa.Tiedän
      että äitini kuolee muutaman vuoden sisällä.kerran sairaalasta soitettiin että äitini on sairas mutta minua ei kiinnosta pätkäkään,enkä mene hautajaisiin tai mitään muutakaan.Kun olin 18 muutin pois lastenkodista,meni armeijaan ja siitä lähtien olen elänyt omaa elämääni.

      • Hippity

        En voi edes kuvitella, miten pahalta tuommoinen on pienestä lapsesta tuntunut. Toivottavasti sulla ja veljelläsi on nyt asiat hyvin eikä vanhat asiat paina.


    • eriiraj

      En ole mies.(ja ehkäkin onneksi).Haluan vaan kertoa seuraavaa...Omieni lasten kohdalla ,1 poika 2 tyttöä. Isänsä hylkäsi lapset. Tunnetasolla kaikkikin lapset ovat siitä kärsineet.Henkinen kärsimys on niin suurta,isoa,pakahduttavaa että järkyttävää. Miehet eivät tajua,mitenkä paljon tuhoa aiheuttavat hylkäämällä lapsensa. Lapsi kärsii...jossakin vaiheessa. Se syö itsetuntoa. Itse pyrin lasteni kanssa alusta alkaen puhumaan tunteistaan,niin hyvistä kuin huonoista ja useinkin,MUTTA se ei riitä. Isän tulisi olla LÄSNÄ lapsen elämässä,vaikkakin naisesta eroaakin. Omani kärsivät niin,että liki menetin kaksi isompaa...loppupeleissä,JOKA ON JA OLI RASKAS taisto...olen ymmärtääkseni saanut heidät "elämään" kiinni! Vaara aina piilee,toki! On todella raskas rupeama saada lasten turvallisuuden tunne sekä itsetunto vahvenemaan, kun kuitenkin nii nkin rakas henkilö kuin ISÄ on hyljännyt. Aivan sama onko lapsen kanssa jo ehditty asua yhdessä tai jo ennen syntymää tai syntymän jälkeen jätetty. Lapsi tulee aina ottamaan sen tiedon raskaasti, J O S nk. isä ei ole lapsen elämässä POSUITIIVISESTI mukana. On sitten kotona asuva (jos ei ole LÄSNÄ lapselle),tai nk. etäisä.
      -Ja äitihenkilönä asia on varmasti lapselle vielä karseampi elämänkokemus!!!
      Nimimerkillä...jättänyt isä on niin hirviö kuin hirviö voi olla! ja tietty raakile ihmisenä!!
      -Koeta vaan puhua lapselle....ennenkaikkea ole LÄSNÄ ja vaikka OKSENTAISIT: pyri saamaan lapsen ja isän välit edes jollekulle positiiviselle tasolle...vaikka itse antaisit turpaan tai haluaisit EROITTAA heidät lopullisesti...mutta ,kun jossakin kohden lapsi kumminkin alkaa kaivaa tai saa tietää taustojaan ja sitten onkin kovat paIKAT,JOS OLET PIMITTÄNYT ASIAN....JOTENKIN NÄIN!!!! SILTIkin lapsi,ainakin meidän,vaikka on joku yhteys heillä isään,he ovat NIIN syvältä MUSTELMILLA,että minua äitinä sattuu tietää ja tuntea se.Ett pitikin osua kohdalle yksi mätä!!!

      • apua LAPSILLE

        ja kiireesti !!! tai tee lastensuojelu ilmoitus ja pyydä että lapset pelastetaan ja otetaan huostaan !!


    • haluava auttaa

      Lapsi on pieni aikuinen. Lapsi elää, rakastaa, ymmärtää, tuntee, kärsii kuin aikuinen jopa saattaa olla joskus enemmin, tuntuu ehkä kipeämmältä ja oudolta, muttei kannata keksiä lapselleen mitään ja valehdella, sinun täytyy rehellisesti, rauhallisesti, kärsivällisesti kertoa ja selvittää lapselleen kaikki mitä teille tapahtui, silloin aikuisena lapsi hyväksyy ja tulee toimeen omin ongelmin kanssa helpommin.

      • vaan pieni ihminen

        Ei pienet ihmiset tunne ja toimi kuten aikuiset, mutta tottakai heitä pitää kohdella kunnioittavasti ja panna heidän etunsa oman lyhytnäköisen edun edelle. Se jopa osoittautuu vanhempien omaksi pitkäaikaiseksi eduksi sitten kuin tulevat itse vanhoiksi. Eikä lapset siinä kotona koko elämää pyöri, vain n. 20 vuotta.


    • Isä hylkäsi eron jälkeen noin 1,5 v ja 5v ja nyt he ovat 13 ja 18.18V syntärit lähestyivät pappa toi isältä laahjan ovelle muutaman sata euroa.No pojat eivät kanna kaunaa mutta puhuvat että parempi olla jotkut välit kuin ei mitään.Miehet isät tajuaa ehkä välillä liian myöhään.Kumpakin poika sanonut ettei ikinä tekisi omille lapsille näin.Nyt isä rintarottingilla kehuu pitkin kaupunkia kuinka hienot pojat HÄN on kasvattanut.Voisi äitinä suuttua mut naurattaa...

    • Nainen 33v.

      Tee kaikkesi jotta pojan isä pitäisi edes jonkinlaista yhteyttä lapseensa. Se hylkääminen on ihan hirveän rankkaa lapselle ja lapsena vanhempansa hylkäämät lapset tuntevat vielä aikuisenakin riittämättömyyden tunnetta, kärsivät huonosta itsetunnosta yms. Hylkäämisellä on elinikäiset seuraukset.

      En voi ymmärtää ihmisiä jotka katkaisevat yhteydet omaan lapseensa. Sen pahempaa luuseria ei olekaan joka lapsensa hylkää. Sellaiset ihmiset menevät arvoasteikossani yhteiskunnan pohjasakkaan pedofiilien, raiskaajien ja murhaajien tasolle. Mikään sairaus tai muu ei riitä selitykseksi miksi oma lapsi hylätään. Se on silkkaa itsekkyyttä, lapsellisuutta ja ihmisen heikkoutta.

      Jos on yksi asia, mistä elämässään pitää huolehtia niin se on oma lapsi. Kaikki muu voi olla retuperällä ja huonosti kunhan sen yhden, kaikista tärkeimmän asian hoitaa kunnialla.

      Jos isä lapsen kuitenkin hylkää, täytyy lapselle isompana tehdä selväksi, että isän lähtö ei joutunut lapsesta vaan siitä, että isällä oli omia ongelmia. Mun mielestä lapselle pitää opettaa, että sellainen ihminen joka ei lapsestaan huolehti, ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta ja että se hylkääjä on syyllinen ja huono ihminen, ei lapsi.

      Mun mielestä tollasta toimintaa ei tarvitse hyväksyä tai ymmärtää eikä edes antaa anteeksi.

      • riikka36

        Meillä poika oli 4v kun isä teki itsemurhan. Tapasin reilun vuoden päästä nykyisen mieheni, josta on tullut isäpuoli. Hän ei ehkä ole niin "lempeä ja iskä-hahmo" kuin olisin toivonut, mutta hän on läsnä ja pitää rajoja ja puolustaa ihan kuin omaansa tarvittaessa. Olen säilyttänyt melko neutraalin kuvan omasta isitä kuvien ja videoiden avulla. Poika tietää, että kyseessä oli pitkään jatkunut masennus, sairaus joka sai isin toimimaan väärin ja sitä kautta kuolemaan. Poika jätti jäähyväiset kapelissa, jolloin laski arkkuun pari legoa ja piirrustuksensa.
        Minusta avoimuus on ollut hyväksi. Ei mitään marttyyri tai palvonta juttuja.. lapset kyllä kyselee ikätasoisesti kun on sen aika, silloin on syytä pysähtyä ja miettiä tarkkaan mitä vastaa. Mutta ketään ei voi pakottaa, se on taivaan tosi.

        Voimia sinulle ! Onneksi lapsesta saa iloa ja voimaa..kunhan muistat välillä hoitaa itseäsikin. Lapselle tulee ehkä joku sukulaismies tai tuttavasi tärkeäksi. Olisi hyvä jos joku pysyvä mieshahmo olisi ns "mallina".

        -riikka36-


      • Eronnut isällinen

        Hei,

        Itselläni oli isä koko lapsuuden, vanhempani pysyivät yhdessä vaikka liitto olikin mitä oli. Samoin ex-vaimon vanhempien liitto pysyi yhdessä, huolimatta isänsä mielenterveysongelmista yms lamaoireista. Mutta me erosimme ja mielestäni aika helposti, mutta se selittyy exän pettämisellä - lapsia hän ei ottanut omassa toiminnassaa huomioon. Tällä ei ole väliä nyt.

        Ensimmäinen kohta:
        - Äiti, oletko aivan rehellisesti tehnyt kaikkesi edistääksesi lasten ja isän tapaamisia? Aivan kaiken? Ei ole itsestään selvää milloin pystyy olemaan lasten kanssa, tänä aikana on pakko pysyä kiinni työpaikassa, jos sellaisessa ei ole vielä YT:t päällä. Tätä voi olla vaikea nähdä mutta kuuluu valitettavasti osana reaalielämään; jos ei tule itse toimeen on vaikeaa olla tukena - ei auta ketään jos äidit pyrkivät aikatauluttamaan tapaamiset vain itselleen sopivaksi.

        Toinen kohta:
        - Onko isällä mielenterveysongelmia tai ongelmia päihteiden kanssa? Jos on, niin tällöin valvotut tapaamiset ovat parempia kuin ei mitään, kunnes isä pääsee ainakin aineista eroon. Mielenterveysongelmien suhteen lienee paras tehdä alusta alkaen rajanveto, että jos isä on uhka lapsilleen, vain tarkasti valvotut tapaamiset. Kaikille meille ei ole annettu yhtä hyvää lähtökohtaa, kaikki eivät kykene olemaan vanhempia.

        Kolmas kohta:
        - Onko isällä uusi joka rajoittaa? Tämä rajoite on poistettava, lasten takia. Miten? Suoraa kontaktia isään, hänen itsensä on saatava suhteensa kuntoon.

        Neljäs kohta:
        - Isä on terve mutta ei vain kiinnosta? Miksi? Jossain on syy, kohtuuterve aikuinen ei syyttä jätä lapsiaan. Ei aikuista tarvitse paapoa tai olla toiselle äiti, mutta terve rohkaiseminen ja ihan arjesta selviytymisen edesauttaminen toisessa kodissa vie eteenpäin rutiinin muodostumista, joka taas edesauttaa yhteiselämän jatkumista lasten kanssa.

        Aloitetaan perusteista. Isän kuva esiin jonnekin ja isälle lasten kuvat. Jos ei muuten niin vaikka tietokoneen näytönsäästäjäksi lapsosten kuvat. Sitten lapsi langan päähän, mieluiten syliin. Viet vaikka aluksi isän luokse itse ja olet aluksi auttamassa, sitten pitää selviytyä jo itse, varsinkin isompien lasten kanssa.


      • Emilia K.

        Moikka!

        Meidän isä lähti lätkimään, kun minä ja veljeni olimme 3-vuotiaita. Äiti jauhoi kyllästymiseen asti, että isä ja äiti rakastaa meitä ja että ero ei ole meidän syy. Se oli hyvä juttu :)

        Tarhavalokuvissa olemme kumpikin itkuisen näköisiä, mutta en oikeasti muista ero-ajoista mitään. Meidän tapauksessa oli paras vaihtoehto, että isä lähti ja jätti. Saimme tasapainoisen, onnellisen lapsuuden äipän kanssa. Olemme nyt parikymppisiä, minä olen töissä ja veljeni opiskelee ja tekee töitä iltaisin. Hän on kiltein, järkevin, määrätietoisin ja tasapainoisin miehenalku, jonka tiedän. Hän on asettanut poikaystävästandardini aika korkealle :) Minua suututtaa, kun ihmiset puhuvat, ettei yh-äidin lapset voi elää täyttä elämää ilman isää ja miesmallia. Me olemme saaneet rakkautta yhtä paljon ja jopa enemmän kuin moni lapsi, jolla on ollut kummatkin vanhemmat. Meillä on luja suhde toisiimme ja terve positiivinen asenne elämään.

        Minun äitini ei ole yh-äiti, vaan Äiti, ihan ilman mitään etuliitteitä. Minun perheeni on ehjä ja onnellinen :) Toivoisin vain, että äiti löytäisi vielä sen satujen onnellisten loppujen rakkauden..

        Älä murehdi, miten poikasi voi kasvaa ilman isää. Hänellä on sinut, hän rakastaa sinua ja sinä häntä. Mikään ei ole täydellisempää kuin vanhemman rakkaus lapseen, sen määrää ei voi puolittaa vaikka toinen vanhempi jättäisikin. Sitä mieltä minä ainakin olen :)


      • Elämän kaari

        Lastensa hylkääjällä ei ole leppoisia vanhuudenpäiviä, eikä häntä kukaan auta kun voimat alkavat hiipua. Hän on vanhan yksin sydämettömän julkishallinnon potkittavana, jos ei pysty itse pitämään puolilaan.


    • aina hyljätty

      minut pienenä jo 1½-v isovanhemmilleni ja olin itkenyt äidin (isä ja äiti erosi)perään ihan hulluna juna asemalla. Muisto haalistui ja kiinnyin isovanhempiin joiden kanssa elin 9-vuotiaaksi ja taas äiti ottaa mut takas kun oli mennyt isän kanssa takas yhteen. Se oli kamalaa tuskaa erota rakkaasta mummista ja vaarista. Isä joi ja hakkas ja ekana koulupäivänä sain kuulla olevani juopon likka. vuoteen en käynyt ulkona kun itkin mummia.Oli veljet joita arastelin ja tiedän todella mitä on olla hyljätty lapsi...tuska jatkuu koko elämän koska aina tulee joku joka hylkää loppuelämän ...ei siihen ole koskaan kukaan auttanut.

    • tosi on

      Tärkeintä on toistaa, ettei isän hylkääminen tai välinpitämättömyys ole pojan vika, koska lapsilla on tapana uskoa, että he ovat pahoja ja heissä on vikaa.

      Täällä on joitakin joiden on vaikeaa ymmärtää, että on oikeasti etävanhempia, jotka eivät lapsiaan halua tavata eron jälkeen, ja että on oikeasti (etä)vanhempia, jotka ovat suorastaan vaarallisia lapsen kehitykselle mm. alkoholismin, mielenterveysongelmien yms. syistä. Jokainen tapaus on yksilöllinen.

      Biologinen vanhemmuus ei tee ihmisistä yhtään sen parempia tai erinomaisia ymmärtämään lapsen tarpeita.

      Aloittajalta myös kysyin,olisiko enoja, setiä jne. jotka voisivat "korvata" poissaolevaa isää.

      • Nainen 33v.

        Alkoholismi ja mielenterveysongelmat ovat tekosyitä. Niille löytyy kyllä apua tästä maasta ja lastaan voi tavata vaikka valvotusti. Pientäkin lasta voi viedä tapaamaan vanhempaansa vaikka sinne mielisairaalaan tai katkaisuhoitoon. Ihan minne vaan, kunhan tapaavat ja lapsi tietää, ettei häntä ole hylätty ja että lapsi selkeästi näkee mistä erossa olo johtuu. 10v. poikani isä sortui huumeisiin ja hän olisi varmasti jo katkaissut välit poikaansa jos en olisi pakottanut häntä pitämään yhteyttä.

        Sosiaalitoimi, oikeusapu, kaikki keinot vaan käyttöön, että nilkki saadaan ottamaan vastuuta. Olen pojan isälle tehnyt selväksi, mitä ajattelen narkkareista ja muista vastaavista ja pojalle olen tehnyt selväksi, että hänen isänsä on pahinta laatua oleva luuseri joka ei edes ansaitsisi niin ihanaa lasta kuin poikani on. Olen sanonut pojalle, että isä ansaitsee arvostusta vasta sitten kun pääsee aineista eroon.

        Haluan, että poika pitää yhteyttä isäänsä jotta oppii siitä millaiseksi elämä menee jos koskee huumeisiin. Haluan, että isä on pojalleni varoittava esimerkki ja anti-esikuva jonka elämäntapaa tulee syvästi halveksia. Olen vienyt poikaani sinne huumekämppiin ruiskujen keskelle, että todella ymmärtää mistä on kyse.

        Pojan isä on nyt menossa parempaan suuntaan ja uskon, että sillä on ollut merkitystä, että me kaikki lähipiiriin kuuluvat olemme tehneet selväksi mitä ajattelemme hänen elämäntavastaan. En usko mihinkään loputtomaan ymmärtämiseen, hyssyttelyyn ja pääntaputteluihin.

        Aloittajalle suosittelen, että jos ei mikään muu enää auta, uhkaat oikeustoimilla ja kaikella mahdollisella, että se luuseri tajuaa ottaa vastuuta omasta ja lapsensa elämästä. Olen varma, että lopulta hän kiittää sinua kun olet ollut tiukkana.


      • Isättömän pojan äiti

        Minulla ei ole veljeä, ja isällä on veli. Tuo veli tosin asuu kaukana joten ei hänestäkään iloa varmaan ole.

        Ne jotka eivät ymmärrä, että joku "normaali" hylkää lapsensa voivat olla niitä, jotka on tarkoituksella lapsistaan erotettu (kuten joku kertoikin kokemuksistaan kun äiti ei anna tavata), siksi ehkä luulevat tässä olevan kyse siitä. Ei ole. Yritän olla aktiivinen ja saada lapsellemme "lisää isää", en silti pakota enkä voikaan. Minä ymmärrän, että on muitakin hylkääviä vanhempia, vaikka en sitä tekona ymmärrä. Tämä isi on tavallinen mies, ei alkoholisti, ei mielenterveysongelmainen, ei hänellä sanojensa mukaan uuttakaan ole. Isyys vain ei iske, mutta syy on hieman epäselvä. Toki ei hänkään varmaan erovanhemmaksi halunnut, mutta me olemme nyt sellaisia ja meidän pitäisi pystyä vanhemmuuteen vaikka parisuhde päättyikin.
        Päätimme saada lapsen yhdessä. Siis yhdessä. Kun lapsi sitten on saatu ja ero kuitenkin tuli, olen ilmeisesti minä se ainoa joka lasta haluaa.


      • Hippity
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        Minulla ei ole veljeä, ja isällä on veli. Tuo veli tosin asuu kaukana joten ei hänestäkään iloa varmaan ole.

        Ne jotka eivät ymmärrä, että joku "normaali" hylkää lapsensa voivat olla niitä, jotka on tarkoituksella lapsistaan erotettu (kuten joku kertoikin kokemuksistaan kun äiti ei anna tavata), siksi ehkä luulevat tässä olevan kyse siitä. Ei ole. Yritän olla aktiivinen ja saada lapsellemme "lisää isää", en silti pakota enkä voikaan. Minä ymmärrän, että on muitakin hylkääviä vanhempia, vaikka en sitä tekona ymmärrä. Tämä isi on tavallinen mies, ei alkoholisti, ei mielenterveysongelmainen, ei hänellä sanojensa mukaan uuttakaan ole. Isyys vain ei iske, mutta syy on hieman epäselvä. Toki ei hänkään varmaan erovanhemmaksi halunnut, mutta me olemme nyt sellaisia ja meidän pitäisi pystyä vanhemmuuteen vaikka parisuhde päättyikin.
        Päätimme saada lapsen yhdessä. Siis yhdessä. Kun lapsi sitten on saatu ja ero kuitenkin tuli, olen ilmeisesti minä se ainoa joka lasta haluaa.

        Tämä on nyt ihan pelkkää spekulaatiota, kun en tunne sinua tai tätä ex-miestäsikään. Mutta voin puhua omasta kokemuksestani. Exäni halusi yhteistä lasta ja myönnyin siihen, vaikka en itse niin kovin innostunut ollutkaan isäksi tulemisesta. Se oli varmaan heikkoutta mun osalta, ei pitäisi lasta hankkia, jos ei ole asiasta itse ihan varma. Tästä syystä en oikein osannut luoda kontaktia poikaan silloin kun se oli pieni. Tietenkin hoidin ja autoin äitiä pojan hoitamisessa, syötin ja pidin sylissä yms. mutta mulla ei ollut sellaista vahvaa tunnesidettä poikaan. Se alkoi muuttua pikkuhiljaa, ja voisi sanoa että kasvoin isyyteen. Kun poika oli jo sen verran iso, että alkoi puhumaan ja touhuamaan juttuja, siitä tuli mulle paljon läheisempi. Exä ja mä erottiin, kun poika oli 3-vuotias. Nykyään rakastan poikaa kovasti ja me nähdään vähintään kerran viikossa, kun poika tulee yökylään. Joskus muulloinkin. Mun nähdäkseni poika on iloinen lapsi eikä kärsi nykyisestä järjestelystä. Olen sanonut sille, että aina saat soittaa jos tulee ikävä. Ja aina mun luota lähtiessään se kysyy montako yötä on siihen, kun se taas saa tulla. Kun näkee miten tärkeä mä sille olen, niin voisi kyllä ikinä sitä hylätä. Hitto, liikutun :D

        Jospa exälläsi on sama ongelma, ehkä hän ei oikeasti ollut valmis hankkimaan lasta, mutta onnistui vakuuttamaan sut siitä, että lapsentekopäätös oli yhteinen. Toivottavasti exäsi myös kasvaa isyyteen. Jos teidän välit on erosta huolimatta suunnilleen kunnossa, ja jos tää mies ei ole täysin tunteeton paskiainen, niin kerro sille, miten lapsi voi kärsiä siitä, kun isä hylkää. Vetoa sen ihmisyyteen ja vastuuntuntoon ja vaadi lupaus, että se viettäisi aikaa lapsen kanssa vaikka sitä ei niin huvittaisikaan. Jos ei itsensä, niin lapsen takia. Jospa exäsikin siitä sitten viisastuisi ja alkaisi tuntea lapsen omakseen. Syystä tai toisesta hän on hyväksynyt vastuunsa lapsen alkuun saattamisesta, joten kantakoon vastuunsa loppuun asti, niin kuin mies.


      • Isättömän pojan äiti
        Hippity kirjoitti:

        Tämä on nyt ihan pelkkää spekulaatiota, kun en tunne sinua tai tätä ex-miestäsikään. Mutta voin puhua omasta kokemuksestani. Exäni halusi yhteistä lasta ja myönnyin siihen, vaikka en itse niin kovin innostunut ollutkaan isäksi tulemisesta. Se oli varmaan heikkoutta mun osalta, ei pitäisi lasta hankkia, jos ei ole asiasta itse ihan varma. Tästä syystä en oikein osannut luoda kontaktia poikaan silloin kun se oli pieni. Tietenkin hoidin ja autoin äitiä pojan hoitamisessa, syötin ja pidin sylissä yms. mutta mulla ei ollut sellaista vahvaa tunnesidettä poikaan. Se alkoi muuttua pikkuhiljaa, ja voisi sanoa että kasvoin isyyteen. Kun poika oli jo sen verran iso, että alkoi puhumaan ja touhuamaan juttuja, siitä tuli mulle paljon läheisempi. Exä ja mä erottiin, kun poika oli 3-vuotias. Nykyään rakastan poikaa kovasti ja me nähdään vähintään kerran viikossa, kun poika tulee yökylään. Joskus muulloinkin. Mun nähdäkseni poika on iloinen lapsi eikä kärsi nykyisestä järjestelystä. Olen sanonut sille, että aina saat soittaa jos tulee ikävä. Ja aina mun luota lähtiessään se kysyy montako yötä on siihen, kun se taas saa tulla. Kun näkee miten tärkeä mä sille olen, niin voisi kyllä ikinä sitä hylätä. Hitto, liikutun :D

        Jospa exälläsi on sama ongelma, ehkä hän ei oikeasti ollut valmis hankkimaan lasta, mutta onnistui vakuuttamaan sut siitä, että lapsentekopäätös oli yhteinen. Toivottavasti exäsi myös kasvaa isyyteen. Jos teidän välit on erosta huolimatta suunnilleen kunnossa, ja jos tää mies ei ole täysin tunteeton paskiainen, niin kerro sille, miten lapsi voi kärsiä siitä, kun isä hylkää. Vetoa sen ihmisyyteen ja vastuuntuntoon ja vaadi lupaus, että se viettäisi aikaa lapsen kanssa vaikka sitä ei niin huvittaisikaan. Jos ei itsensä, niin lapsen takia. Jospa exäsikin siitä sitten viisastuisi ja alkaisi tuntea lapsen omakseen. Syystä tai toisesta hän on hyväksynyt vastuunsa lapsen alkuun saattamisesta, joten kantakoon vastuunsa loppuun asti, niin kuin mies.

        Liikutuin tuosta kertomuksestasi, kerroit niin elävästi omasta kasvustasi isäksi. Meillä on oma tarinamme, mutta jonkinlaisesta kasvun puutteesta voi tässäkin olla kyse. Mene ja tiedä... mutta hyvä oli lukea juttusi kuitenkin.

        Olen liikuttunut todella monesta muustakin ketjun vastauksesta. Että löytyykin noin hienoja, hyviä ihmisiä ja erityisesti sellaisia joiden elämän lähtökohdat eivät parhaimmat mahdolliset ole lapsuudesta asti olleet. Minä toivoisin, että mahdollisimman moni vanhempi (erityisesti eron "kuohunnoissa" painiskelevat) lukisivat ketjun oikein ajatuksella ja ajan kanssa.

        Teki mieli tuossa jo aiemmin mainita, että raha, nyksät, eroon syyllisyys, lapsella kiristäminen ym. eivät oikein kuulu tähän ketjuun. Suurin osa teistä vastaajista on kuitenkin ymmärtänyt sen olennaisimman, eli huoleni pojasta isän mahdollisesti jäädessä pois hänen elämästään.

        Minä en voi isäksi muuttua, eikä tarvitsekaan. Olen äiti ja teen siinä osassa parhaani. Toivottavasti se riittää, kävi miten kävi.


      • Paisty
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        Liikutuin tuosta kertomuksestasi, kerroit niin elävästi omasta kasvustasi isäksi. Meillä on oma tarinamme, mutta jonkinlaisesta kasvun puutteesta voi tässäkin olla kyse. Mene ja tiedä... mutta hyvä oli lukea juttusi kuitenkin.

        Olen liikuttunut todella monesta muustakin ketjun vastauksesta. Että löytyykin noin hienoja, hyviä ihmisiä ja erityisesti sellaisia joiden elämän lähtökohdat eivät parhaimmat mahdolliset ole lapsuudesta asti olleet. Minä toivoisin, että mahdollisimman moni vanhempi (erityisesti eron "kuohunnoissa" painiskelevat) lukisivat ketjun oikein ajatuksella ja ajan kanssa.

        Teki mieli tuossa jo aiemmin mainita, että raha, nyksät, eroon syyllisyys, lapsella kiristäminen ym. eivät oikein kuulu tähän ketjuun. Suurin osa teistä vastaajista on kuitenkin ymmärtänyt sen olennaisimman, eli huoleni pojasta isän mahdollisesti jäädessä pois hänen elämästään.

        Minä en voi isäksi muuttua, eikä tarvitsekaan. Olen äiti ja teen siinä osassa parhaani. Toivottavasti se riittää, kävi miten kävi.

        Minä olen alle 5v:na isättömäksi jäänyt nainen, nyt 32v. Erosin kahden lapsemme (3v ja 5v) isästä puolitoista vuotta sitten. Oma isäni kuoli, 31-vuotiaana. Äiti on kertonut kyllä kaikenlaista isästä, niin hyviä, kuin huonoja asioita. Ja onneksi on säilyneet suhteet isän sukuun, isän siskoihin ja mummiin (nyt jo kuollut), jotka omalta osaltaan ovat kertoneet asioita isästä, suvun juttuja yms. Ne olen itse kokenut tärkeinä. Esim. poikani tulee vaariinsa (isääni), hänkin purki kaiken osiin ja jemmasi osat sänkynsä alle ja yritti sitten kasata... :)

        Olen samaa miettinyt, että mistä minä pojalle miehen mallin keksin...

        Mutta kun tyttö on vanhempi lapsi, häneen sattuu tällä hetkellä eniten. Pojan ja isän välillä ei oikeastaan mitään sidettä ole ollutkaan, tyttö sen sijaan kovasti kaipaa isäänsä. Isä ottaa yhteyttä, kun ottaa, välillä voi mennä kolmekin kuukautta ilman tapaamisia. Soittelee joskus kolme kertaa viikossa, joskus ei kuulu kuukauteen mitään. Alussa tyttö halusi isälleen soittaa, aina annoin, mutta koskaan isä ei vastannut, tai oli puhelin pois päältä. Nyt ei enää halua edes yrittää soittaa. Minun lasteni isä on persoonallisuushäiriöinen, meillä on oikeuden vahvistama tapaamissopimus, jonka mukaan minä järjestän menoni, isä ei. Hänellä tapaamiset eivät ole kiinni työvuoroista tms, hän järjestää itse kaikki aikataulunsa, mutta niin vain ei juuri koskaan tapaamisviikonloppuisin satu sopimaan, jos ei muuta, niin kipeänä hän ainakin on..... Tai matkoilla (ei kuitenkaan elareita pysty maksamaaan...) ulkomaita myöten...

        Sydämeeni sattuu, kun tyttö itkee, kun isä ei tullutkaan tarhasta hakemaan, vaikka oli puhelimessa niin sanonut... Mutta puhumalla, puhumalla näistä on vielä selvitty. Yhdessä välillä itketäänkin, olen kokenut tärkeänä, että lapsi saa ilmaista ja surra surunsa, ettei yritetä väkisin piristää. Meillä maalataan ja piirretään paljon. Itse kävin hyvin taiteellispainotteisen päiväkodin ja äitini sanoi muutama viikko sitten, että se pelasti minut ja sisareni, isän menetys oli niin kova paikka. Meillä oli tietenkin vähän eri tilanne, koska mahdollisuutta ottaa yhteyttä isään ei ollut, erotilanteessa isä on kuitenkin jossain olemassa ja on mahdollisuus, että joskus voisi ottaa yhteyttä.

        Jos isä tapaa lastaan kerran kuukauteen, se on jo aika paljon. Säännöllisyys on tärkeää. Ja varmasti, kun poika kasvaa, isä saa paremmin kontaktia, kun lapsi pystyy puhumalla kertomaan asiansa kunnolla. Jos suinkin jaksat, pidä yllä isän ja lapsen suhdetta, edes sen kerran kuussa.

        Minä olen onneksi pysynyt väleissä jopa ex-anopin kanssa, vaikkei hän poikansa tempauksista kuullessaan uskokaan (ei minua eikä poikansa nyt-jo-entistä-tyttöystävää, exäni veli on samanlainen, eikä mene toisenkaan ex-miniän puheet anopille läpi...), enkä ole mitenkään edes mustamaalannut exää, vaan ihan paperilla on exän tempauksia pitkä lista, esim. petoksia, perättömän tiedon levitystä yms... Koko lasteni isän muu suku on ilmaissut minulle tukensa ja halunsa pysyä ystävinä erostamme huolimatta, ex-anoppia lukuunottamatta, mutta siis häneenkin on välit, vaikkei hän olekaan ilmaissut esim. lapsenvahtihalukkuuttaan... Samassa kaupungissa siis asumme, ex, ex-anoppi, minä ja lapset.

        Tärkeää on se, että olet vanhempana läsnä, otat lapsen tarpeet, niin henkiset, kuin fyysiset huomioon, annat aikaasi. Olet kumpaa sukupuolta hyvänsä. Ja kyllä se miehen malli aikanaan löytyy, joko uudesta kumppanista tai vaikkapa opettajasta, jos isä vetäytyy kokonaan. Voisittehan kokeilla, jos asuinpaikkakunnallanne on, esim. perheneuvolan palveluja? Meidän paikkakunnalla pene neuvoo ja neuvottelee vanhempien kanssa erotilanteessakin, jos vanhemmat eivät pysty keskenään sopimaan ja/tai keskustelemaan, niin voi olla hyväksi olla läsnä kolmas puolueeton osapuoli. Ja tarvittaessahan siitä neuvottelutilanteesta voi toinen vanhempi lähteä hetkeksi ulos, jotta toinen voi työntekijälle vapaasti kertoa, mitä ajattelee, ilman, että pitää pelätä toisen reaktiota.

        Meillä tämä ei toimi, koska vastapuoli on tosiaan persoonallisuushäiriöinen, mutta ns. normaali-ihmisellä yleensä on se halu olla lapsen elämässä mukana.

        Toivon sinulle voimia ja valoa elämääsi ja kaikkea hyvää!


    • Nyk. Onnellinen

      Pyysit miehiltä näkökulmaa, mutta haluan tuoda myös naisnäkökulman. Isäni lähti elämästäni todella aikaisin. En tiedä hänestä mitään, en tunnista valokuvista yms. Olin alle 1-2vuotias kun hän lähti.
      Kyllä se kirpasi aina kun oli isänpäivä ja näki kuinka ala-asteella luokkalaiset teki innoissaan kortteja isälle. Minä tein sen sijaan ukille ja äidille. Ja lopulta myös isäni isälle. Isäni vanhemmat kun halusivat pitää minuun yhteyttä kuin täytin 7-8vuotta. Aluksi se ei haitannut, etenkin kun tapasin sukulaisiani isän puolelta myös, ilman että tarvitsi omaa isäänsä tavata. Se ei nimittäin kuulunut koskaan toivelistalleni. Olin erittäin vihainen omalle isälleni kun hylkäsi minut tuosta vain. Pääsin vihastani vasta 16-17vuotiaana ja vieläkin joskus ahdistaa ajatella asiaa..
      Asian ylipääsemisestä ei ehkä helpottanut se, että isäni vanhemmat rakastivat aina kertoa isäni kuulumisia, enkä minä kehdannut edes pikkulapsena kieltää heitä. Asiasta tuli mutkikkaampaa kun isäni sai lisää lapsia. Kuulin näistä "sisaruksistani" aina sivukorvalla aina myöhässä tai vahingossa. Siitä sitten syntyi isoja riitoja isovanhempieni kanssa, erityisesti isoäitini.
      Nykyään en paljoa asiaa mieti. Kyllä se hieman kyrpii, kun tietää että maailmalla on kaksi minun pikkusisartani, joita en tule varmaan tapaamaan vielä pitkiin aikoihin. Erityisesti jos isäni aikoo tunkeutua tapaamiseen. Minulla ei ole mitään vastaa sisaruksiani tai heidän äitään vastaan. En vain halua kohdata miestä, joka sai minut epäilemään miehiä ja hylkäsi minut ilman että ajatteli pitävänsä yhteyttä muhun.

      Lapsen kanssa kannattaa hienovaraisesti puhua asiasta, ja syventää keskustelua mitä vanhemmaksi tämä tulee. Lapselle voi helposti tulla ajattelu ettei hän kelpaa kun oma isänkin hylkäsi. Tai alkaa ylläpitää vihaa jota ei näytä muille.
      Isähahmoja riitti jonkin verran elämässäni, mutta… ei se ollut sama asia. Tietysti tämä on henkilökohtaista aina.

      Ja ikinä ei kannata verrata lastaan huonossa mielessään isäänsä, jos isä on hylännyt kokonaan. Äitini tekee sitä joskus, eikä taida tajuta kuinka paljon se sattuu, kun kuulee sanat: Olet kuin isäs.

      Toivottavasti poikas ei joudu samanlaiseen kierteeseen kuin minä. Se teki minusta vahvemman, mutta samalla jätti erittäin isoja arpia sydämeeni.
      Toivottavasti tilanne muuttuu valoisammaksi ja jaksamisia :)

      • hylkääminen ei

        Hylätyksi tulemisesta on lupa suuttua, mutta ei siitä, että isä tekee lisää lapsia. Elämän tarkoitus kun on sen jatkaminen


    • Piritta2

      Itse kärsit tilanteesta varmasti eniten. Lapsi ei osaa kaivata, mitä ei ole ollutkaan. Itse olen ns. isätön nainen ja vanhempana yritin tehdä tuttavuutta isääni ja sitä kipinää ei sitten tullut. Kun se soittaakin, niin ärsyttää, että taas se vanha ukko jauhaa itsestään eikä edes kysy, että mitä kuuluu. Äidin kanssa ollaan puhuttu nyt näistä asioista ja sanoi vaan, että yhtä itsekäs on kuin aina ollut. Koskaan äitini ei ole isääni minulle ja sisarelleni haukkunut, mistä kiitos. Olen siis saanut valita "pitämiseni" itse. Hyvä kun pääset mokomasta... Ei se ydinperhe ole onni ja autuus, jos toinen ei ole täysillä mukana perhe-elämässä. Itse olen nyt ollut parisuhteessa yli 20 vuotta ja meillä yhteinen 19 vuotias poika, mutta jos mieheni olisi ollut vastuuton houkka, olisi saanut surutta tai surun kanssa lähteä. Pidä hyvää huolta pojastasi ja itsestäsi elämää on vielä eron jälkeenkin. Minulla on myös 28 vuotias poika, jonka olen saanut nuorena ja isättömäksi jäi, joten tiedän mistä puhun. Poikani on ahkera töissä käyvä nuori mies, jolla on myös kaksi lasta ja ovat eronneet, mutta lapset ovat isänsä luona niin paljon kuin haluavat 8v. ja 11v. ja siitä vanhemmat ovat ihania, kun eivät toisistaan pahaa sanaa sano. Nyt tuntuu sinusta pahalta, mutta ajan kanssa helpottaa.

    • marslady

      Ei ole kokemusta kyseisestä asiasta, mutta kyllä tuntuu pahalle puolestasi. Itse en voi käsittää sellasia ihmisä, jotka voivat lähteä nuin vain, eikä sitten yhteyttä pidä. Lapsi on aina kahden ihmisen yhteinen ja en pysty käsittämään, että miten sellasen voi hylätä. ei siinä ajattele toisten tunteita yhtään. lapset ymmärtävät kuitenkin paljon, vaikka me emme sitä niin huomaa.

      Aikasemmin päivällä katsoin tuota kuvaa suomi24 sivulla, missä lapsi nojaa jalkoihinsa nalle kädessä niin meinas tulla itku. Meille tulee kesällä toinen lapsi ja jos itse joutusin kokemaan vastaavan tilanteen kuin sinä niin koittasin pitää yhteyksiä yllä, mutta jos alkas näyttää siltä, että miestä ei kiinnostas niin sitten antasin olla. Niinkuin joku tuolla jo sanoikin, että miehen malli löytyy todennäkösesti myös muualtakin, vaikka ei sama asia olekaan kuin oma isä. Kovin pienelle ei varmaan kannata kertoa kovin tarkkaan, että miksi isä ei olekaan kuvioissa. Paremminkin sitten kertoa, kun lapsi enemmän ymmärtää ja pystyy käsittelemään tunteitaan paremmin... tätä mieltä minä olen..
      Voimia teille! Kyllä se aurinko alkaa paistaa ennemmin tai myöhemmin :)

    • vm84tikru

      minä erosin vanhemman tytön isän kanssa jo ennen kuin lapsi syntyi koska isä ei ollut valmiksi isäksi nuoremman isä tappoi itsensä tyttären ollessa vuoden ikäinen
      kummallakaan siis ei ole ns. isää mutta miehen mallia he saavat isästäni ja miesystävästäni
      ei kumpikaan ole kertonut kaipaavan isää ja isäinpäivänäkin muistetaan sitten pappaa

    • tyttö-85

      Itse ainaki huomaan pyllylleen menneet vanhempain suhteeni vaikuttavan raskauttavasti olleisiin oleviin ja aina päättyviin parisuhteisiini. Helppo oli aikanaan aina toista syyttää kunnes tajusi et jos joka suhteessa homma toistaa vaan samaa rataa (tai tavalla ja toisella aina vaan luisuu siihen samaan) on syytä vilkasta jo omaan napaan.. asian tajutessani ja sitä puidessa valkeni, että toistan samaa kaavaa kuin mitä minulle on lapsena vanhempani toistaneen, ja taas he toistaneet yms.. (äidin äitinikin syrji aina äitiäni ja tämä saikin elää pakolliset ala ikäis vuotensa tuntematta kuuluvansa mihinkään omassa perheessään)

      katkeaako sitte ikinä tämäkään kehä, epäilen sen suuresti olevan vain itsestäni kiinni.
      Ja omille lapsilleni (jos niitä nyt koskaan ehdin tätä noidan kehää polkemalla saamaan) en ikinä tahdo samaa turvattomuuden tunnetta ku itse koin.

      Ehkä mäki opin vielä luottamaan ja uskomaan toiseen ihmiseen, ja vastaavasti itse olemaan epä sikamainen..
      sitä odotellessa

    • Yhä enemmän Äitejä

      Olen joutunut tekemisiin jossa äitinsä "hylkäsi" lapset ja suuntasi kaiken tehonsa omaan itsensä työhön ja katkeruuden tuomiin "korvausvaatimuksiin omaa elämäänsä koskien. Pakon omainen ehdottomuus ja lapset oli aivan sivuseikka ja jäivät isän hoiviin /huolletavaksi.

      Nyttemmmin lapet ei halua juur inähdäkkään äitiään sillä niin omituiselta se heistä tuntuu sekä ne turvattomuus reagoinnit mitkä ovat ikuisesti mielissä.

      Lapsen tunteiden käsittelyn olen hoitanut olemalla läsnä ja turvana 100% aina. Auttamis yrityksiä olen tehnyt lähinnä äidille (neljäs lapsi) mutta narsistinen yksisilmäisyys ja ehkä häpeä estävät tosiasioiden tunnustamisen ja kyvyn ottaa vastuuta.

      Myös olen paljon suunnannut ajatuksia siihen miten aikusiten tulisi kyetä ytheistyöhön mutta omat pyrkyryydet ja käsittelemättömät taakt voi olla kohtalokkaat joten omakin osuus on hyvä pohtia kyseiseen johtamisessa.?!

    • Ole paras mahdollinen äiti pojallesi äläkä tuhlaa aikaa isättömyyden murehtimiseen. Aika tulee kun poika ryhtyy kyselemään asiasta ole silloin rehellinen. Häviö kuin myös syy on vanhemmassa joka lapsensa hylkää, ei lapsessa, siitä muistuta poikaa. Ja painota pojalle myös ettei viha ja katkeruus kannata niillä sattuttaa vain itseään. Miehen malleja löytyy mm. papat, enot, kaverit että kyllä se elämä onnistuu ilman isääkin, joskus jopa paremmin. Onnea uuteen elämään :)

      • oma vikasi

        ovat sinun vääristynyt oma asenne ja kyvyttömyys vanhemmuuteen


      • Nainen 33v.

        Katkeruutta ja loputonta vihaamista en suosittele kellekään. Mutta minusta on lapsellekin voimaannuttavaa tunnustaa, että hylännyt vanhempi teki väärin ja käydä myös avoimesti läpi ne vihan tunteet mitä siihen liittyy. Kyllä ihmisen täytyy saada rauhassa vihata vihansa pois jotta voi taas olla ehjä. Ei tunteita voi vaan padota jonnekin, vaieta ja hyssytellä kuoliaaksi.

        Ihan liikaa meillä ymmärretään ja hyssytellään näitä henkisesti keskenkasvuisia vanhempia, jotka eivät ota vastuuta. Yhteiskunnan moraalinen selkäranka katoaa jos kaikki vastuunvälttely suvaitaan ja katsotaan läpi sormien toimintaa joka jättää pahimmillaan elinikäiset arvet lapseen.

        Aikuisena oleminen ja vanhemmuus tuntuu monella olevan hukassa. Tavoitellaan ikuista nuoruutta ja vältellään vastuuta ja velvollisuuksia viimeiseen saakka. Kun maailma murjoo, turvaudutaan pulloon piikkiin tai pilleriin. Syytetään kaikista ongelmista kaikkea muuta kuin itseä. Peiliin katsomisen taito puuttuu tyystin.

        Milloin ihmiset alkavat ottaa vastuuta omasta ja jälkikasvunsa elämästä ja miksi yhteiskunta hiljaisesti hyväksyy ja kuoliaaksi vaikenee tämän vastuuntunnottoman pohjasakan toiminnan.


    • vitunystävät

      Aina sanotaan että jompikumpi vanhempi jättää, vaikka syitä voi olla muitakin.
      Kun on ollut PAKKO "jättää" ei ole mahdollista nähdä lastaan.
      Ajatelkaa esim.välimatkoja ja jos toinen vanhempi, se jonka luona lapsi pakosta asuu, ei ole kovin innokas lastaan toiselle vanhemmalle päästämään, ainakin kaikin tavoin sen hankaloittaa !
      Sitten on muka "ystäviä" jotka ovat hienoja neuvojaan jakamassa... ovat niiin fiksuja. Paskat...ei ne ole tosi ystäviä.
      En ikinä jättäisi lastani, jos minua ei lapsellani kiristettäsi!!!

    • Porilainen YH- äiti

      itse olen nainen ja menetin isäni 6 vuotiaana. (ampui itsensä isänpäivänä -90) minulle se oli ihan järkyttävä kokemus kokonaisuudessaan. Syytin itseäni, enkä halunnut uskoa asiaa vaikka hautajaisissa olin... silloinkin yritin hypätä kuoppaan isäni perään. Nyt olen jo 26 v. ja minulla on poika 2v. Hänen isänsä ei olisi halunnut edes että poikamme syntyy. hän yritti saada minut tekemään abortin, mutta kun isyys testissä selvisi että hän on oikeasti Poikamme isä niin nykyään hän ottaa poikaa kerran viikossa yökylään.

      En tiedä kuinka voisit auttaa lapsesi surun lieventämisessä, mutta ole aina tukena ja kuuntele häntä. Kerro totuus, että miksi isä ei kyennyt olemaan hänen elämässään. Ja kerro asiat aina niin ettei hänelle koskaan tule mieleenkään syyttää itseään. Siihen (liiankin helposti) lapset sortuu, kun toinen tai molemmat vanhemmista hylkää.

      Tämä saattaa kuullostaa ilkeältä, mutta jos hän on niin pieni ettei edes tulevaisuudessa muista isäänsä, niin tuskin suru on niin iso, kuin jos hän muistaa isänsä hyvin... Ei ole kerennyt tulla kunnon tunnesidettä ja kiintymystä isään...

      Toivon teille kaikkea hyvää ja oivon ettei lapsesi jää liikaa suremaan isäänsä... jumalan siunausta molemmille! TV: Porilainen YH- äiti

    • S6i6n6i

      Yritä sen sijaan että auttaisit lasta isättömyyden läpi isää tajuamaan että jos löytyy munaa sinut paksuksi panna että parempi on myös ne pallit sitten löytyä siihen isyyteen!

      Mikä helvetti siinäkin on että nämä "isät" ajattelevat että on "ihan ok" että äidit joutuvat 18vuotta elämästään antamaan lapselle mutta itse häivytään "kun ei enää/vaan huvita"?!?!

      Pallittomat älykääpiöt, emme me naiset ihan yksiksemme niitä lapsia tähän maailmaan tuoda, eli ei myöskään tarkoitus että yksiksemme niistä huolehdimme!! Eikä vieras mies ole sama!!! >:[

      • ToniTiikeri

        Alkoiko alamäki kun lapsi syntyi?

        Itse olen 2 pienen tytön isi ja kun vanhempi syntyi ei ensimmäiseen 4-5kk mua hirvittävästi kotona näkynyt. Vaimon kanssa ahdisti olla ja vaikka tyttäreen suhde oli rakkautta ensisilmäyksellä ei se paljoa ulospäin näkynyt, alettiin jo puhua eroamisesta. Ehdin jopa tehdä asuntohakemukset mutta sitten eräänä iltana alettiin puhua vaimon kanssa asioita halki. Puhuttiin läpi asiat jotka painaa ja huudettiin ja itkettiin ja puhuttiin... Sitten alkoi parempi elämä. Edelleen naimisissa.

        Nuorempana toivoin että oma isä lähtisi/kuolisi/katoaisi koska tapansa kasvattaa lasta oli aikalailla armeijan tapainen (jossa simputus ja väkivalta ei ollut kiellettyjä) Myönnettäköön että olin hankala tapaus koska osittain tiedostin tilanteen ja provosoin joka tilanteessa, seurauksena tikkejä ja mustelmia sekä 2-4viikon aresteja omassa huoneessa poislukien koulu, ruoka, suihku ja vessa (ei teeveetä, tietokonetta. Vain kirjoja). Nykyään huomaan että jotkuta tavat pyrkii siirtymään sukupolvelta toiselle, mutta aina kun tyttö tekee pahojaan muistan kyllä itseni piilossa kodin pihassa veneen alla kun en kotiin uskaltanut mennä. Nykyään on asiat isän kanssa selvitetty ja anteeksi annettu ja vaikka ei olekaan täydellinen on silti rakas ja ainut isä.

        Tulee mieleen sellainenkin asia että (Jota uskovaiset jauhaavat) ihmiselle on annettu (vai vaan on?) vapaa tahto tehdä kuin itse haluaa, joku toteuttaa sitä harkinnan toinen impulsiivin jälkeen, mutta fakta on se ettei sitä voi keneltäkään viedä minkään moraalisäännön takia vaikka muista kuinka tuntuisi että ei ole oikein hylätä lastaan. on meillä se vapaus.Ihminen saa tehdä väärin, koska on ihminen! Sitten kun huomaa tehneensä väärin oppii jotain itsestään, ei ehkä sitä että olisi väärin tehdä näin, mutta jotain.

        En jaksa enempää... masentuu vain.

        mutta en tiedä miten saisit asiasta puhuttua miehesi kanssa... Joku nyt hiertää ja sun täytyy saada se kivi kengästä ennen kuin pystytte olemaan perhe. Kirje on erittäin hyvä keino vaikka asuisikin samassa talossa niin toinen pystyy omassa rauhassa käsittelemään asian jos tunteiden näyttäminen on vaikeaa (kokeiltu on ja toimii).


      • Nainen 33v.
        ToniTiikeri kirjoitti:

        Alkoiko alamäki kun lapsi syntyi?

        Itse olen 2 pienen tytön isi ja kun vanhempi syntyi ei ensimmäiseen 4-5kk mua hirvittävästi kotona näkynyt. Vaimon kanssa ahdisti olla ja vaikka tyttäreen suhde oli rakkautta ensisilmäyksellä ei se paljoa ulospäin näkynyt, alettiin jo puhua eroamisesta. Ehdin jopa tehdä asuntohakemukset mutta sitten eräänä iltana alettiin puhua vaimon kanssa asioita halki. Puhuttiin läpi asiat jotka painaa ja huudettiin ja itkettiin ja puhuttiin... Sitten alkoi parempi elämä. Edelleen naimisissa.

        Nuorempana toivoin että oma isä lähtisi/kuolisi/katoaisi koska tapansa kasvattaa lasta oli aikalailla armeijan tapainen (jossa simputus ja väkivalta ei ollut kiellettyjä) Myönnettäköön että olin hankala tapaus koska osittain tiedostin tilanteen ja provosoin joka tilanteessa, seurauksena tikkejä ja mustelmia sekä 2-4viikon aresteja omassa huoneessa poislukien koulu, ruoka, suihku ja vessa (ei teeveetä, tietokonetta. Vain kirjoja). Nykyään huomaan että jotkuta tavat pyrkii siirtymään sukupolvelta toiselle, mutta aina kun tyttö tekee pahojaan muistan kyllä itseni piilossa kodin pihassa veneen alla kun en kotiin uskaltanut mennä. Nykyään on asiat isän kanssa selvitetty ja anteeksi annettu ja vaikka ei olekaan täydellinen on silti rakas ja ainut isä.

        Tulee mieleen sellainenkin asia että (Jota uskovaiset jauhaavat) ihmiselle on annettu (vai vaan on?) vapaa tahto tehdä kuin itse haluaa, joku toteuttaa sitä harkinnan toinen impulsiivin jälkeen, mutta fakta on se ettei sitä voi keneltäkään viedä minkään moraalisäännön takia vaikka muista kuinka tuntuisi että ei ole oikein hylätä lastaan. on meillä se vapaus.Ihminen saa tehdä väärin, koska on ihminen! Sitten kun huomaa tehneensä väärin oppii jotain itsestään, ei ehkä sitä että olisi väärin tehdä näin, mutta jotain.

        En jaksa enempää... masentuu vain.

        mutta en tiedä miten saisit asiasta puhuttua miehesi kanssa... Joku nyt hiertää ja sun täytyy saada se kivi kengästä ennen kuin pystytte olemaan perhe. Kirje on erittäin hyvä keino vaikka asuisikin samassa talossa niin toinen pystyy omassa rauhassa käsittelemään asian jos tunteiden näyttäminen on vaikeaa (kokeiltu on ja toimii).

        ToniTiikeri:

        Se sama vapaa tahto saa ihmisen myös murhaamaan ja raiskaamaan. Ei pahoja tekojaan voi puolustella vapaalla tahdolla. Jos tekee moraalisesti väärin, on silloin ansainnut muiden halveksunnan.

        Niin, se on tosiaan jokaisen oma valinta ja vapaa tahto haluaako elää niin mutta eri asia pitääkö muiden hyväksyä moinen käytös. Yhteiskunta pitää moraalisen selkärankansa vain jos pahoja tekoja ei katsota läpi sormien vaan avoimesti paheksutaan pahoja tekoja ja käydään näistä arvokeskustelua: mikä on oikein ja mikä väärin ja millainen toiminta voidaan hyväksyä.

        Se kuuluu sivistyneen yhteiskunnan toimintaan, koska muuten me eläisimme kuten apinat eläintarhassa ilman mitään sääntöjä, lakeja ja moraalia.

        Moraali on se mikä erottaa ihmisen eläimestä. Lapsensa hylkääjän moraalikäsitys on tuossa suhteessa eläimen tasolla.


      • ToniTiikeri
        Nainen 33v. kirjoitti:

        ToniTiikeri:

        Se sama vapaa tahto saa ihmisen myös murhaamaan ja raiskaamaan. Ei pahoja tekojaan voi puolustella vapaalla tahdolla. Jos tekee moraalisesti väärin, on silloin ansainnut muiden halveksunnan.

        Niin, se on tosiaan jokaisen oma valinta ja vapaa tahto haluaako elää niin mutta eri asia pitääkö muiden hyväksyä moinen käytös. Yhteiskunta pitää moraalisen selkärankansa vain jos pahoja tekoja ei katsota läpi sormien vaan avoimesti paheksutaan pahoja tekoja ja käydään näistä arvokeskustelua: mikä on oikein ja mikä väärin ja millainen toiminta voidaan hyväksyä.

        Se kuuluu sivistyneen yhteiskunnan toimintaan, koska muuten me eläisimme kuten apinat eläintarhassa ilman mitään sääntöjä, lakeja ja moraalia.

        Moraali on se mikä erottaa ihmisen eläimestä. Lapsensa hylkääjän moraalikäsitys on tuossa suhteessa eläimen tasolla.

        Totta tuokin että yhteiskunnassa vallitsevat tietyt moraalisäännöt ja näiden rikkojia paheksutaan, mutta luultavasti jokainen yhteiskunnassa ei elä pilkuntarkasti näiden mukaan. Jonkun mielestä on moraalisesti väärin ladata musiikkia netistä toisen mielestä ei. toisen mielestä on moraalisesti väärin metsästää ja toisen ei. Esimerkkejä on paljon. Tähänkin aiheeseen vastaa luultavasti vain ne joiden mielestä lapsen hylkääminen on väärin, mutta varmaan on ihmisiä joiden mielestä ei, ja jos joku asia on oman moraalikäsityksen tukijalkoja ei varmasti pysty ymmärtämään perusteita miksi.

        Apinalaumassa on muuten todella tarkat lait ja hierarkia. Ja varmasti apinallakin on moraali vaikkei se sitä voi meille esittääkkään. Kaikki on uskollisia laumalle ja jos jonkun emo kuolee saa hän sijaisvanhemman ym. ym.

        Ainut asia joka erottaa ihmisen eläimestä on kyky empatiaan joka rikkoo lähipiirin jopa laji-rajat.

        Mutta ihmisiä pitää ajatella yksilöinä, jos joku tekee yleisen moraalikäsityksen vastaisesti siihen on yleensä syy. Alkoholi, Huumeet, masennus, trauma. Jos ei tiedä taustoja niin millä oikeudella tuomitsee?

        Esim. Mies saa lapsen mutta on kova alkoholisti ja sitten alkaa epäillä kykyänsä isänä masentuu ja lähtee... Hylkää vaimon ja lapsen vain koska alkoi itse mielessään miettiä että lapsi saa paremman elämän jos ei näe kun kännipäissään hakkaa äitiä. Tai sitten ei ole alkoholisti mutta haluaa sinkkuilla eikä kantaa vastuuta jälkipolvesta.

        tässäkin on tullut erillaisia tarinoita, ja monessa (varmaan kaikissa) on mukana kolmas tekijä, alkoholi, masennus, kosto, mielipaha erosta... Tunnen kaksi naista, toisella 1 poika ja toisella 2 poikaa ja tyttö. molemmat erosivat ja molempien lapset jäivät isilleen koska molemmille tuli pha masennusja elämän peruspilarit kaatui ja toinen ei pystynyt enää olemaan lapsen kanssa koska ei tuntenut itseään äidiksi, ei saanut sidettä lapseen ja nyt yrittää rqakentaa elämäänsä uudestaan, että jos joskus voisi olla pojalle äiti. toisessa tapauksessa kotiäiti ei enää jaksanut kun mies teki töitä paljon jaomaa aikaa ei ollut. masentui , meni töihin, muutti pois. tapaa lapsiaan silloin tällöin mutta ei pystyisi olemaan yksinhuoltajana koska pää ei kestä.


    • eki67_

      Luulisin, että se hylkääjä isäkin pienissä sievissä itkee peräänne. Kyllä se isä sitä lasta rakastaa, mutta
      ei osaa näyttää tunteita. Viimeistään vanhana harmittaa, ellei ole aivan nolla tapaus.

      Yleensä kunnon miehille ero on vaikeampi kuin naisille, koska lapset jäävät äidille yleensä.

      Tärkeintä olisi, että jos pystyisi halaamaan lastaan edes. Tämä osoittaa jo jotain pos. tunteita.

      Kyllä minä haluaisin olla hyvä isä lukuisista huonoista merkeistä huolimatta! Ei se naista paranemalla

      parane, yskä siis :)

    • isätön tyttö

      Näissä tapauksissa nousee aina ja jokaikinen kerta esiin kysymys: Miksi ylipäätään löytyy näitä vanhempien hylkäämiä lapsia. Miksei vastuuntuntoiset (aikuiset?) ihmiset mieti kerran jos toisenkin läpi kenen kanssa ylipäätään lisääntyy ENNEN kuin se ns vahinko käynyt. Ja jos tässä tapauksessa se "vahinko" on viaton lapsi, niin kyllä pistää veren kiehumaan.

      Itse olin kovin toivottu ja haluttu. Aluksi. Vanhempani olivat tuolloin 24 ja 19 vuotiaita, isäni se nuorempi, ja nämä kaksi valopäätä olivat melkeinpä ensitreffeiltä asti päättäneet, että haluavat lapsen. Minä synnyin ja "onnellista perhe-elämää" kesti vajaan vuoden, jonka aikana isäni kävi armeijan ja viikonloppuisin tuli kotikulmilleen ryyppäämään. Kas kummaa, lapsi ei sopinutkaan isäni kuvioihin sitten mitenkään vaikka kuinka olin isän kultakukkuu aina sen pienen ajan mitä hän jaksoi minuun keskittyä.

      Kumpa olisikin asia mennyt niin, että isäni olisi kadonnut kokonaan kuviosta, mutta ei. Olen koko ikäni saanut kasvaa siinä tiedossa, että omaa isääni on kiinnostanut enemmän viina ja siihen liittyvä elämäntapa kuin minä. Oma isäni, joka asunut koko ikäni 40km säteellä minusta ei ole kyennyt luomaan minuun minkäänlaista suhdetta lukuunottamatta silloin kun hän humalapäissään "vannonut rakkauttaan" tai tyrkyttänyt rahaa. Jota tietysti seuraavana päivänä katunut, ja vinkunut minulle kuinka hän kelpaa vain rahan ansiosta.

      Muistan kuinka pienenä tyttönä syytin itseäni siitä, ettei isäni minusta välittänyt. Minussa oli varmasti jotain vikaa kun isi ennemmin joi kossua kuin halusi olla kanssani. Siihen aikaa oma äitini ei asiaa auttanut haukkumalla ja solvaamalla isääni entisestään. Mutta eipä se isikään mikään kaunopuheinen äidistäni ollut. Taisin jo 3 vuotiaana ymmärtää ja käsittää mitä huora tarkoittaa. Samaan syssyyn ymmärsin myös mitä tarkoittaa juoppo.

      Nyt melkein 30 vuotiaana monen vuoden tuskan ja työn ansiosta olen oppinut ymmärtämään asioita. Osaan olla armollinen ja antaa anteeksi. Mutta silti, kaipaan isää. Kaipaan henkilöä joka olisi se tuki ja turva, sitä ihmistä jonka puoleen kääntyä kun vahvaa mieshahmoa kaipaisin neuvomaan ja opettamaan. Kaipaan olla se "isin tyttö" koska en koskaan ole sitä saanut olla. Ja kuinka paljon tämäkin on vaikuttanut omaan elämääni ja omiin valintoihini, se on kiistatonta.

      Mutta tässä tilanteessa olen kuitenkin myös aikuinen ja kannan vastuun omasta elämästäni. Ja kannan myös vastuun siitä, että itse tulen harkitsemaan ja pohtimaan vaikka maailman tappiin asti kenen kanssa itse lisäännyn. Mikäli sitä iloa minulle koskaan siis suodaan. Aion joka tapauksessa varmistaa sataan kertaan sen, että myös toinen osapuoli tahtoo vanhemmuuteen täysin sydämin, on siihen kypsä ja kykeneväinen ja osaa kantaa vastuunsa mitä ikinä tapahtuisikin. Elämä heittelee, se on fakta, mutta tapahtui mitä tahansa, niin kykenen itse kertomaan lapselleni, että hän on ollut haluttu ja rakastettu jo ennen alkunsa saamista. Niin äidin kuin isänkin mielestä vaikkei äiti ja isä ehkä saman katon alla asuisikaan.

      Ja aloittajalle vielä, mitä ikinä tapahtuukin ja mitä ikinä päätätkin tehdä, niin muista se tosiasia, että sinä äitinä kasvatat sen pienen pojan siksi tulevaksi mieheksi jota hän jonain päivänä on, oli biologinen isä millainen tahansa. Sinä kasvattajana myös omilla valinnoillasi päätät sen, että mistä se pieni naperosi sen miehenmallinsa saa. Toivotan jaksamista ja kaikkea hyvää jatkoon.

    • i miss my dad

      Tosi surullista, mutta niin kovin yleistä. Toivottavasti häntä auttaa tieto sinusta ja välittämisestäsi. Itse sain ensimmäisen lapseni 21 korvilla ja lapsen isä oli myös hyvin paljon odottamassa lasta; mutta kuinka kävikään; hän ei ole tähän päivään mennessä kyennyt kohtaamaan tytärtään. Tai on, mutta aina muutaman promillen humalassa. Vaikka vastasin sinulle, en tiedä, miten tuota puutetta voisi korjata; ehkä lievittää omalla superläsnäololla tms. Mutta sen uskon, että tultuaan isoksi ja kun perhesuhteet alkavat muodostua, näkee kyllä, mikä kunkin osuus perheessä on ja on ollut

      • Isäminäkin

        Olen isä ja ehkä kohta eroamassa. Ei vaan jaksa enää kun tuntuu että kumppanin kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Lapset ovat henki ja elämä, joiden vuoksi olen päivästä toiseen ollut parisuhteessa mutta nyt alkaa voimat loppua... En tiedä mitä tekisin. Olen ajatellut että lasten takia mutta pitäskö ajatella omaakin onnellisuutta ja hyvinvointia?? Tunnen tapauksia jossa on lapsella/lapsilla kaksi kotia ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta asiat toimii.
        Itse olen miettinyt että vaikka mitä käy niin lapset ovat aina ja iankaikkisesti elämässäni eikä sitä mikään voisi muuttaa ellei äitistä sitten tule itse piru ja laittaisi kapulat rattaisiin...


    • Ihmettelijä.

      Ylipäätään on käsittämätöntä miten lapsiaan voi henkisesti kohdella melkein miten vaan. Koska fyysinen kurituskin on laissa rangaistava teko pitäisi myös lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan olla sitä. Lapsen hylkääminen on yksi pahimmista asioista mitä lapselle voi tehdä. Miten se voi olla laissa täysin sallittua, eikä siitä rangaista mitenkään?

      Sopiva rangaistus olisi kastrointi, koska jos on kerran lapsen hylännyt, ei niitä varmasti ole syytä tehdä yhtään lisää.

      Toinen sopiva olisi häpeärangaistus: nettiin häpeäsivut jossa julkaistaisiin kaikkien näiden hylkääjien nimet ja naamakuvat jotta muutkin sitten jatkossa osaisivat varoa lisääntymästä tällaisten ihmisten kanssa.

      • Katkera Isäpaska

        Lasten äiti on hylännyt minut!!!
        Lasten äiti on päättänyt että pärjää! Siis isää ei tarvita! Kosto! Kosto! Kaikesta! Kun jätit meidät! Kostetaan!

        Olen yksin ja maksan elatukset. Ei puhelin pirise! Kaikki on hiljaa!
        Isän voi eristää ja laittaa "maksamaan"! Näin on mulle käynyt!


      • sitten..
        Katkera Isäpaska kirjoitti:

        Lasten äiti on hylännyt minut!!!
        Lasten äiti on päättänyt että pärjää! Siis isää ei tarvita! Kosto! Kosto! Kaikesta! Kun jätit meidät! Kostetaan!

        Olen yksin ja maksan elatukset. Ei puhelin pirise! Kaikki on hiljaa!
        Isän voi eristää ja laittaa "maksamaan"! Näin on mulle käynyt!

        nämä koeputkihedelmöitetyt lapset? Kuinkas niille kerrotaan, ettei ole isästäsi hajuakaan? Tuleeko niille eron tuskaa ja osaako ne kaivata pieninä isäänsä? Ei varmaankaan,koska eihän niitä ole saatettu luonnollisella tavalla alulle. Kuka kaipaa ja kuka ei,sehän riippuu täysin siitä,mitä ja miten lapsen äiti kertoo lapsen isästä. Pienen lapsen ajatusmaailma on aika yksinkertaista,eikä lapsi pysty kovinkaan monimutkaisiin ajatuksiin.


      • SYY/SEURAUS
        sitten.. kirjoitti:

        nämä koeputkihedelmöitetyt lapset? Kuinkas niille kerrotaan, ettei ole isästäsi hajuakaan? Tuleeko niille eron tuskaa ja osaako ne kaivata pieninä isäänsä? Ei varmaankaan,koska eihän niitä ole saatettu luonnollisella tavalla alulle. Kuka kaipaa ja kuka ei,sehän riippuu täysin siitä,mitä ja miten lapsen äiti kertoo lapsen isästä. Pienen lapsen ajatusmaailma on aika yksinkertaista,eikä lapsi pysty kovinkaan monimutkaisiin ajatuksiin.

        KYLLÄ NÄISTÄ ÄIDEISTÄ 90% SAA KATSOA PEILIIN JA HAKEA SIELTÄ SYYTÄ SIIHEN,MIKSI ISÄ HYLKÄÄ LAPSENSA!
        SIT TOINEN TEKIJÄ ON TÄMÄ JÄRJESTELMÄ....SE ON TÄYSIN RAKENNETTU ÄIDIN YMPÄRILLE TUKEMAAN JA SUOJELEMAAN ÄITIÄ!! LAPSI JA ISÄ UNOHDETAAN TÄYSIN....EI KATSOTA LAPSEN ETUA,VAAN ÄIDIN!
        LUULEN,ETTÄ JOS LAPSET ARVOTTAISIIN KUMMALLE JÄÄ,NIIN AVIOEROJAKIN OLISI PALJON VÄHEMMÄN....ÄIDIT PITÄVÄT VARMANA,ETTÄ SAAVAT LAPSET...MIKÄS SIINÄ ON EROTA,KUN SAA LAPSET JA SÄÄNNÖLLISET TULOT PITKÄKSI AIKAA!!
        MIEHELTÄ RIISTETÄÄN KAIKKI....JA TALOUS LAITETAAN KURALLE ELAREILLA!!
        30% MIEHISTÄ HYLKÄÄ LAPSENSA JA 30% TAPAA HARVOIN JA LOPUT SIT JAKSAA HUOLEHTIA LAPSISTAAN SÄÄNNÄLLISESTI!!!
        MINÄKIN OLEN HYLÄNNYT LAPSENI,KOSKA EN TUNNE OLEVANI ISÄ,JOS EN SAA OLLA JA ELÄÄ OMAN LAPSENI KANSSA!! TÄHÄN ON TURHA KENENKÄÄN IDIOOTIN OTTAA KANTAA,JOS EI OLE OMAA KOKEMUSTA ASIASTA!!


      • a.a.n isä
        sitten.. kirjoitti:

        nämä koeputkihedelmöitetyt lapset? Kuinkas niille kerrotaan, ettei ole isästäsi hajuakaan? Tuleeko niille eron tuskaa ja osaako ne kaivata pieninä isäänsä? Ei varmaankaan,koska eihän niitä ole saatettu luonnollisella tavalla alulle. Kuka kaipaa ja kuka ei,sehän riippuu täysin siitä,mitä ja miten lapsen äiti kertoo lapsen isästä. Pienen lapsen ajatusmaailma on aika yksinkertaista,eikä lapsi pysty kovinkaan monimutkaisiin ajatuksiin.

        Viestiketjun väliltä hypänneenä täytyy vain heittää todella toive, että joku joskus ymmärtäisi myös ISIÄ, joka ei ole juoppo- tekee vuorotyötä, eikä aina voi työn takia olla kotona. On TÄYSIN kohtuutonta yleistää-- vaikka varmaan näin monella on, että mies juopottelee ja siks homma ei pelaa.
        On todellakin - ja kiitis siitä- totta mitä SS: ja HS,n sunnuntai- liitteessä taannoin kirjoitettiin tästä vieraannuttamis- oireesta.-. täällä on valittaen, naisia, jotka tahallisesti haluavat vieraannuttaa lapsensa isästä-- keinoja on ja niin pirusti. Sos.vot. ei näe asiaa eikä heiltä kyllä muussakaan paljon vaadita- JA SAMALLA terveiset sinne Nastolaan.. Ottakaa joskus edes aivot käyttöön.
        Meitä on isiä, jotka todellakin haluavat harrastaa ja olla perillistensä kanssa, jos vain nämä itsekkäät ja niin viisaat , eronneiden äitiensä perilliset, nuorina äideiksi tulleet vain ymmärtäisivät jättää kateuden ja katkeruuden pois jo kymmenessä vuodessa, ja keskittyisivät omaan elämäänsä, eikä lasten manipuloinnilla ja isän mustamaalaamisella pyrkisi hajoittamaan lasten -isä käsitystä. Ainoana toiveena on se vanha klisee--- piru ei piä kiirettä varmoilla saatavillaan.


      • tosi on
        SYY/SEURAUS kirjoitti:

        KYLLÄ NÄISTÄ ÄIDEISTÄ 90% SAA KATSOA PEILIIN JA HAKEA SIELTÄ SYYTÄ SIIHEN,MIKSI ISÄ HYLKÄÄ LAPSENSA!
        SIT TOINEN TEKIJÄ ON TÄMÄ JÄRJESTELMÄ....SE ON TÄYSIN RAKENNETTU ÄIDIN YMPÄRILLE TUKEMAAN JA SUOJELEMAAN ÄITIÄ!! LAPSI JA ISÄ UNOHDETAAN TÄYSIN....EI KATSOTA LAPSEN ETUA,VAAN ÄIDIN!
        LUULEN,ETTÄ JOS LAPSET ARVOTTAISIIN KUMMALLE JÄÄ,NIIN AVIOEROJAKIN OLISI PALJON VÄHEMMÄN....ÄIDIT PITÄVÄT VARMANA,ETTÄ SAAVAT LAPSET...MIKÄS SIINÄ ON EROTA,KUN SAA LAPSET JA SÄÄNNÖLLISET TULOT PITKÄKSI AIKAA!!
        MIEHELTÄ RIISTETÄÄN KAIKKI....JA TALOUS LAITETAAN KURALLE ELAREILLA!!
        30% MIEHISTÄ HYLKÄÄ LAPSENSA JA 30% TAPAA HARVOIN JA LOPUT SIT JAKSAA HUOLEHTIA LAPSISTAAN SÄÄNNÄLLISESTI!!!
        MINÄKIN OLEN HYLÄNNYT LAPSENI,KOSKA EN TUNNE OLEVANI ISÄ,JOS EN SAA OLLA JA ELÄÄ OMAN LAPSENI KANSSA!! TÄHÄN ON TURHA KENENKÄÄN IDIOOTIN OTTAA KANTAA,JOS EI OLE OMAA KOKEMUSTA ASIASTA!!

        SYY/SEURAUS: Toivottavasti olet hankkinut itsellesi sterilisaation.

        Et tarvitse itkeä naisen perään ja kostaa lapselle.


      • isäfather
        sitten.. kirjoitti:

        nämä koeputkihedelmöitetyt lapset? Kuinkas niille kerrotaan, ettei ole isästäsi hajuakaan? Tuleeko niille eron tuskaa ja osaako ne kaivata pieninä isäänsä? Ei varmaankaan,koska eihän niitä ole saatettu luonnollisella tavalla alulle. Kuka kaipaa ja kuka ei,sehän riippuu täysin siitä,mitä ja miten lapsen äiti kertoo lapsen isästä. Pienen lapsen ajatusmaailma on aika yksinkertaista,eikä lapsi pysty kovinkaan monimutkaisiin ajatuksiin.

        on tällänen tapaus, en ole jaksanu lukea koko viestiketjua ja vastaaviakin voi olla jo kirjoitettu. Eli äiti jollaintapaa yrittää eristää mua tytöstäni ja joka toinen viikonloppu tuntuu mahdottomalle. Kun asiasta kyselen, niin alkaa käsittämätön asiasta sivuava hourinta mikä ei millään lopu ja ääntä riittää, joten on poistuttava paikalta, kun tyttö rupee itkee riidan huomatessaan. Kaverin kanssa joka on lastensuojelualalla juttelin, et jos maksaisin kaksinkertaiset elatusmaksut ja sillon saisin tytön luokseni joka toinen viikko on kuulemma huono idea, kun äiti voi myöhemmin sanoa, et jouduin ostaa paikkani. Tosin jos asiaa ajattelee naisen näkökulmasta, niin varmaan myös nainen pelkäis, et myi tyttönsä lapsen isälle. Kaikkein parasta lasta kohtaan ois se, et olisi tasapuolisesti vanhempiensa kanssa, kun se olisi lapselle parasta. Ne vanhemmat mitkä suosiolla luopuu vanhemmuudestaan tuntuu mun mielestä erikoisille, kun ite joutuu taistelee sen puolesta, et näkee lastaan. Tosin en syytä ketään, kun en tiedä senhetkistä elämäntilannetta, mutta kun asiat tulee taas kuntoon, niin ottakaa lapsiinne taas kontakti takasin.


      • Isättömän pojan äiti
        isäfather kirjoitti:

        on tällänen tapaus, en ole jaksanu lukea koko viestiketjua ja vastaaviakin voi olla jo kirjoitettu. Eli äiti jollaintapaa yrittää eristää mua tytöstäni ja joka toinen viikonloppu tuntuu mahdottomalle. Kun asiasta kyselen, niin alkaa käsittämätön asiasta sivuava hourinta mikä ei millään lopu ja ääntä riittää, joten on poistuttava paikalta, kun tyttö rupee itkee riidan huomatessaan. Kaverin kanssa joka on lastensuojelualalla juttelin, et jos maksaisin kaksinkertaiset elatusmaksut ja sillon saisin tytön luokseni joka toinen viikko on kuulemma huono idea, kun äiti voi myöhemmin sanoa, et jouduin ostaa paikkani. Tosin jos asiaa ajattelee naisen näkökulmasta, niin varmaan myös nainen pelkäis, et myi tyttönsä lapsen isälle. Kaikkein parasta lasta kohtaan ois se, et olisi tasapuolisesti vanhempiensa kanssa, kun se olisi lapselle parasta. Ne vanhemmat mitkä suosiolla luopuu vanhemmuudestaan tuntuu mun mielestä erikoisille, kun ite joutuu taistelee sen puolesta, et näkee lastaan. Tosin en syytä ketään, kun en tiedä senhetkistä elämäntilannetta, mutta kun asiat tulee taas kuntoon, niin ottakaa lapsiinne taas kontakti takasin.

        Tarkoitan tuota, että raha tulee mukaan kuvioon, tai lähivanhempi koittaa jollakin tavalla eristää lasta isästä.

        Meillä ei ole kyse tuollaisista asioista. Isä on tulossa, mutta sitten ei tulekaan. Tulee joku este. Kun tuota sattuu usein, eikä kyse ole vuorotyöstäkään niin mitäpä minä sille voin? Tulee siis jos tulee. Mutta ei halua tavata lasta niinkään etten minä ole mukana joten kyse ei ole siitäkään etten moista sallisi. Onhan tuo meidän poikamme kyllä niin pienikin vielä, ettei minulla ole mitään omaa läsnäoloa vastaan, koitan pysytellä sivummalla jos ei tarvita. Joskus isä käy nopeasti, joskus viipyy muutamankin tunnin.

        Taas katsoin lasta pitkään, kun hän oli nukahtanut. On niin kaunis ja suloinen poika, että ihan koskee..


    • noutrauma

      Ei välttämättä ole niin paha kuin kaikki ajattelevat. Oma isäni lähti kun olin 3v. ja seuraavan kerran kuulin hänestä kun olin 10v. Noin kerran vuodessa puhutaan puhelimessa ja muutaman kerran nähty. Ei ole minulle mitenkään kovin tärkeä henkilö enkä koe traumatisoituneeni. Omalle tyttärelleni kykenen olemaan hyvä isä ja elämä on suht mallillaan muutenkin.

      Ainoa asia joka minua hiukan ihmetyttä monesti on se etten muista mitään alle 7-8vuoden iästä. Monet tuntuvat muistavan jo jostain 3-4vuoden iästä. Siihen minulle tuttu psykologi sanoi että joku trauma sen aiheuttaa. Mutta mitenkään en kyseistä traumaa kyllä koe häiritsevänä arki elämässäni.

    • yhn tyttö

      Kova kovaa vastaan. Sanoisin miehelle että vain kuolema erottaa lapsen vanhemmastaan. Ala viedä lasta miehen vanhemmille/sisaruksille pidä yhteyttä miehen sukuun.
      Pitäs olla joku laki joka pakottaa molemmat vanhemmat ottamaan vastuun lapsesta.
      Vai että tulee lapsi kalliiksi, kalliimmaksi se tulee sille yh-äidille. kondomit tulis halvemmaksi tai kastraatio jos mies ei lapsia koskaan halua.

    • "ISÄ"

      Olen isä, joka on tehnyt kaikkensa lastensa ja isyytensä puolesta.
      On mahdotonta toimia isänä, äidin ja kunnan sosiaalitoimen manibuloidessa
      lapsia jatkuvasti isää vastaan. Kunnan sosiaalitoimen leimatessa isä kaikin
      tavoin kykenemättömäksi vanhemmaksi ja pitämällä isää "lattiarätin" asemassa
      antamatta isälle mitään ihmisarvoista kohtelua.

      Ei neuvotella eikä suostuta mihinkään, mitä isä esittää, ei sovitella asiaa yrittämällä
      löytää ratkaisua esim. koeajaksi osapuolten vaatimusten väliltä. Ei suostuta
      mihinkään muuhun kuin valvottuihin tapaamisiin. Ylläpidetään tilannetta niin kauan,
      että lasten normaali kanssakäyminen isän kanssa katkeaa. Katkaistaan puhelinyhteydet,
      ei anneta lasten vastata isän puheluihin eikä anneta soittaa. Syytetään isää
      vanhemmuuteen soveltumattomaksi, sairaaksi, vaaditaan häntä esittämään todistuksia
      itsestään. Manipuloidaan lapsia. Annetaan tarkoitushakuisesti ulkopuolille väärä kuva.

      Kunnan sosiaalitoimi on täysin unohtanut, että heidän tärkein tehtävä pitäisi olla lapset
      ja niiden hyvinvointi, eikä suinkaan se että äiti haluaa kaikin tavoin estää katkeruuttaan
      isän huollon ja tapaamisoikeuden yhteisiin lapsiin vailla mitään asianmukaisia perusteita.

      Kunnan sosiaalitoimi on törkeästi valehdellut lasten ja isän lausunnot oikeudelle
      puolustaessaan äidin oikeuksia, kunnan lastenvalvojan oikeampi virkanimike voitaisiinkin
      pikaisesti päivittää "äidinvalvojaksi".

      Myöskään käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus eivät vaivautuneet asiaa käsittelemään
      millään tavoin asiallisesti, eivät noudattaneet oikeudenkäymiskaaren säädöksiä päätöksissään,
      eivätkä ole antaneet ainuttakaan perustetta, miksi lasten huoltajuus määrättiin yksin äidille
      ja lapsille tapaamisoikeuksia isäänsä noin 10h/kk.

      Kunnan sosiaalilautakunta uskoi selvityksessään käräjäoikeudelle mm. äidin yksinhuoltajana
      kykenevän ylläpitäään lasten suhdetta isään paremmin, vaikka äiti ei ole pitänyt mitään
      yhteyttä isään yli 2 vuoteen lastemme asioista....?

      Lopputuloksena isän oli pakko lopettaa tapaamiset kokonaan lapsien mielenterveyttäkin
      ajatellen, äidin ollessa edelleen täysin joustamaton ja kykenemätön toimimaan lasteni
      yksinhuoltajana ja lähivanhempana, äidin manibuloidessa lapsia jatkuvasti isää vastaan ja
      aiheuttaessaan lapsille tuskaa, itkuisuutta ja jatkuvaa mielipahaa...

      Isä, joka rakastaa lapsiaan aina

      • 2+4 =8

        muka tasa arvoinen yhteiskunta ja paskat
        itellä lapset kerran kuussa viikon ja viikonlopun
        eipä tarvii maksaa elatuskuluja ja näen lapsiani enemmän jotka pitävät minua tärkeänä
        tarvitsee aina miettiä kun laittaa lihaa turvaan onko juoksut juostu ,tänä päivänä yhä useammalla nuorella tulee eteen tuo samainen asia.
        mutta ota yhteyttä oiketta miehille tai jotain...........on ry pystyssä


      • Isän rakkaus

        Mailma on epäoikeudenmukainen aina. On kaksi ihmistä jotka eivät ole jostain syystä kypsiä elämään yhdessä eikävätkä eromaan sovussa. Pelkoa menettää lapset? pelkoa hävitä taloudellisesti? pelkoa menettää kasvonsa sukulaisten edessä? On syynä omat virheet tai toisen teot niin minne häviää se "kypsyys/aikuisuus", jota ei koskaan ole ollutkaan?..On myös niin, että kaikki jotka kykenevät naimaan, eivät osaa huolehtia ehkäisystä saati sitten lapsistaan.
        Osataan tehdä lapsia, suunnitella tulevaisuutta ja todeta ettei toimi. Lapset tulisi tehdä rakkaudesta eikä vain "musta tuntuu nyt että haluan lapsen" mielijohteesta. Aina ajatellen lasten parasta sillä kyvyllä mikä kullakin on. Nuo lapset joita kaikki eivät saa ja jos saisivat niin yrittäisivät antaa kaikkensa heille, että heillä olisi tasapainoinen alku elämälle.

        Eron hetkellä peto astuu kuvaan, repien kaiken pois mitä ehkä joskus on ollut. Lapsen etu on ykkönen sanovat sos-tädit. Aikuiset vlehtelevt silmät itkusta punaisina miten hirveä aviopuoliso on. Lapset oireilevat ja sos-ihmiset keskittyvät KIPEISIIN, VALEHTELIVIIN, OMAHYVÄISIIN, ITSEKKÄISIIN aikuisiin.

        Jos aikuisissa olisi aikuisuutta ja monessa ammatti ihmisessä järkeä tunteen sijaan(hänellä myös omat motiivit, ehkä samainen erokiista) niin lapsen etu tulisi oikeaan paikkaan.
        Lapsi tarvitsee molempia vanhempia. Ero on puolisosta eikä tulisi olla ero lapsistaan.
        Äiti synnyttää, isä ryyppää, äiti hoitaa, isä hylkää, äiti on kotona, isä on töissä, sos-täti on äiti, isä on asiakas;) voihan olla, että epäoikeudenmukaisessa mailmassa on kuitenkin oikeutta ja tasa arvoa jossa äiti on se kenellä ongelmat on vaikka isä ne maksaakin: se mikä on varmaa, lapset saavat maksaa kypsymättömyyden.

        Jaksamista_


      • Toivo elää

        Pidä kuitenkin kiinni siitä 10 tunnista,lapset kuitenkin tajuu jossain vaiheessa missä mennään.


    • Isä hylkäsi

      Avioero tms. on eroavillekin vaikea paikka. Itse en omaa isääni lapsuudesta muista, sillä olen ollut alle puolitoistavuotias kun isä lähti. Seuraava tapaaminen vasta toisella kymmenellä. Vieras mies.

      Asia vaiettiin perheessä kokonaan. Mitään hyvää ei äiti kertonut ex-miehestänsä. Isä löi laimin elatusmaksut, niin että kunta maksoi lopulta jonkinlaista palkkaa. Näihin rahoihin ei äiti halunnut puuttua pitkällä tikullakaan.

      Voiko kipua tuntea, jos ei edes muista? Tieto isän kuolemasta ei säväyttänyt yhtään. Kymmenen vuotta kasvinkumppanina olleen koiran kuolema aiheutti enemmän surua.

    • vg

      Kyllähän aina menetys jonkinlaiset haavat jättää, mutta ei toki tarkoita, että pojan elämä menisi pilalle..
      Itselläni 13-v. poika, joka on isänsä nähnyt muutaman kerran alle kuukauden ikäisenä.
      Poikani on hyvin herkkä ja järkevä tyyppi ja menestyy koulussakin erittäin hyvin.
      Pienenä asiaa ei meillä puitu eikä varmasti edes mietittykään, johtuen varmasti osittain myös siitä,että elämääni ilmestyi uusi mies pojan ollessa alle vuoden, joka on kohdellut poikaani koko ajan kuin omaansa ja ollut oikea isä, vaikka ei sitä biologisesti olekaan.Uskon, että heidän välinsä ovat tulleet niin hyviksi johtuen osittain siitä, että poika on ollut "isätön" ja suhteen luominen on ollut avointa ja vapaata ilman oikean isän kummittelua taustalla.
      Poikani siis pitää uutta miestä oikeana isänään, vaikka tietää myös biologisen isän olemassaolosta. Olen ollut lapselleni avoin ja kertonut, mikä ajoi suhteemme karikkoon ja miksi biologinen isä on poissa kuvioista. Olen näyttänyt pojalleni joskus valokuvia, kertonut biologisen isän hyvistä ja ihanista puolista ja erityisesti painottanut sitä, että se ei ole hänen vikansa millään lailla, että hänen biologinen isänsä ei kyennyt kantamaan isyyteen liittyvää vastuuta!Lapsen surua et voi käydä läpi, mutta autat häntä olemalla rehellinen ja turvallinen aikuinen, silloin kun suru on läsnä.Uskon, että lapsesi pystyy kasvamaan rinnallasi iloisena ja onnellisena lapsena, vaikka isää ei olekaan, sinä vaikutat kirjoituksesi perusteella sellaiselta äidiltä, joka antaa lapselle hyvät eväät elämään! Tsemppiä ja paljon ilon ja onnen hetkiä sinulle ja lapsellesi!

    • Tsemppiä!

      Ehkä saat lohtua tuosta otsikosta. Et ainakaan paini yksin ongelmiesi kanssa. Itselleni oli yllätys, että luku on niin suuri. Kun jäin eron jälkeen yksinhuoltajaksi, luulin, että olen yksi harvoista, jonka lapsi on kokonaan vailla isää. Hän ei myöskään ole koskaan maksanut euroakaan lapsen elatuksesta.

      Tyttäreni jäi isättömäksi ollessaan 4-vuotias. Isä ei ole halunnut sen jälkeen pitää häneen mitään yhteyttä. Yhtä suuri isänpuute tyttärellä on kuin pojallakin.

      Muutimme maaseudulle, jossa ei tunnettu yksinhuoltajia. Lapselta kyseltiin alituiseen, missä hänen isänsä asuu, tapaako hän isäänsä jne. Päiväkodissa ja koulussa tehtiin isänpäiväkortit...

      Päätin, etten jää suremaan, koska siten en voi auttaa lastani. Minä olen sanonut suoraan, miten asiat ovat. Meidän perheeseen kuuluu äiti, tytär ja pikkukoira. Sitten olemme yhdessä miettineet, mitä lapsi vastaa kyselijöille. Hänen ei ole itse tarvinnut pohtia ratkaisuja vaikeisiin asioihin. Isänpäivänä vietämme perhepäivää yhdessä.

      Ilman isääkin kasvaa lapsia, joilla on terve itsetunto. Se on vain erilainen elämäntilanne, joka pitää hyväksyä ja ottaa huomioon.

    • obgviyiobpinöo

      Mulla on 3 vuotias poika jonka isä on ollut hyvin vaihtelevasti poikansa elämässä mukana koko ajan. Nyt on viimisen 10 kuukauden aikana nähnyt lapsensa kerran..ja on siis omasta mielestään hyvä ja rakastava isä ja kaikinpuolin erinomainen. Ei suostu tapaamaan lasta kun en suostu tekemään tapaamissopimuksia mitkä eivät ole lapsen edun mukasia millään lailla. Pitäisi hänen mielestään melkein vuoden jälkeen antaa lapsi joka toinen viikonloppu vieraiseen kaupunkiin alkoholisti isälle, joka on juonut kaikki työpaikkansa eikä ole pennilläkään osallistunut lapsen kuluihin. Ainiin, lapsella ehdoton kielto olla tekemisissä eläinten kanssa äärimmäisen vaikea hoitoisen ihon ja astman takia ja isällä kaksi kissaa, jokseenkin en näe noissa vaatimuksissa mitään mikä viittaisi lapsen etuun millään lailla. Päivätapaamiset ei kelpaa kuullemma. Mutta siis joo, se miten itse olen suhtautunut asiaan on että kun poika kysyy missä isi on, kerron missä isi on. Ja kun kysyy että miksi jonkun isä hakee tarhasta ja hänen isä ei, niin olen vastannut että on myös perheitä joissa on vain äiti, tai isä. Onneksi ei sen kummemmin kaipaa kuitenkaan. isänpäivistä sun muista ei pidetä sen kummempaa meteliä, kortit suunnataan vaarille. Onneks on kuitenkin lähipiirissä paljon kelvollisia miespuolisia miehenmalleja joista saa hyvää esimerkkiä. Melkein parempi että tämä BIOisä pysyykin poissa, kun ei hänestä miehen malliksi ole. En oo koskaan ajatellut lastani isättömänä tai surkutellut sitä että isä ei ole läsnä, koittanut keskittyä lähinnä siihen mitä pojalla on.

      • osassa

        Rock alternative band from Finland : The Jade

        The Jade:
        Wille Rosen: Vocals, percussion
        Sirpa: Drums
        Pekko Mantzin: Guitar, backing vocals
        Jann P.H: Bass

        Official websites:
        http://www.thejade.fi
        http://www.myspace.com/thejadenet
        http://www.youtube.com/thejadeofficial
        http://www.facebook.com/group.php?gid=9716914538
        http://www.facebook.com/pages/The-Jade/80481705728

        The Jade´s debut album Seconds Away From Salvation has now been released in Japan and nine European countries. And the new single Yesterday´s Rain is out now.

        The songs of the album are mainly composed by Pekko Mantzin, playing the guitars, getting support in songwriting from the bass player Jann P.H. and the lead singer Wille Rosén.The fourth member of the group is Sirpa, the dark lady behind the drums.

        Their previous singles, catchy Drowning and their long time live favourite, rock version of Pet Shop Boys´ It´s A Sin both made to the Official Finnish Download Chart as well as the Official Finnish Singles Chart Top Ten. With their third single King´s Cross the band showed their harder side. The lyrics of the song definitely tell what it is about.

        The influences of British rock can be heard on The Jade´s music and it´s not an incident. Such bands as The Beatles, Sex Pistols, David Bowie, Led Zeppelin, The Clash, Queen and Rolling Stones for example are very often mentioned as the members´ all time favourite bands in The Jade´s interviews. Also three of the band members lived in London for years playing and performing in various bands. The new single, melodic power-pop song, Yesterday´s Rain has been released in the end of January 2010, at the same time when the album was released in Japan.

        The recordings of Seconds Away From Salvation took place this summer and in the fall at Seawolf Studios in Suomenlinna, a place where classical Finnish rock bands like Hanoi Rocks have recorded, under the supervision of old legends Hannu Leidén and Petri Majuri themselves.

        The Jade has already been touring twice in Germany, visited also Switzerland and Sweden.

        North & South is a Finnish independent rock label, having
        previously succeed to produce gold discs as well as number one hits.

        In Europe the record has been released through Twilight-Vertrieb.

        --------------------------------------------------------------------
        The Jade debyyttialbumi on julkaistu Japanissa 2010 alussa ja yhdeksässä Euroopan maassa vuoden 2009 lopussa.

        The Jade perustettiin vuoden 2004 kesällä Itä-Helsingissä. Saman vuoden syksynä nauhoitettiin Heatwave EP ja yhtye aloitti keikkailun. Alkuperäisessä kokoonpanossa oli lisänä koskettimissa Mike K. Yhtyeen seuraava julkaisu, Slow Motions on the Fast Lanes, julkaistiin vuoden 2006 lopussa ja se sai hyviä arvosteluja ulkomaita myöten. Levy soi eri nettiradiokanavilla ja myös virallisilla radioaalloilla mm. Saksassa ja USAssa. Huomiota on tullut myös mm. suositun MySpace-sivuston kautta. Yhtyeelle on perustettu fanisivustoja ja street teamejä eri puolilla maailmaa. Keväällä 2008 The Jade solmi ensimmäisen virallisen levytyssopimuksen indieyhtiö North & Southin kanssa.

        The Jade soittaa rock/alternative-genren musiikkia, joka pyörii rockin punaisen langan ympärillä eri sävyissään. Brittivaikutteet eivät ole vahinko, sillä moni bändin jäsenistä on viettänyt muutaman vuoden Lontoossa. Wille on puolestaan vieraillut myös laulamassa taustat Widescreen Moden uudella albumilla, jolta Everlasting Bomb single päätyi Suomen viralliselle latauslistalle ykköseksi.

        Livenä The Jade on energinen. Jäsenille musiikki on intohimo ja missio. Bändi pyrkii luomaan kansainvälisen uran. Kotimaassaan The Jade on lämmitellyt mm. Dingoa ja Poets Of The Fallia.

        Levysopimuksen solmimista (2008) seurasi Saksan kiertueet huhtikuussa ja lokakuussa. Jälkimmäinen sisälsi myös keikan Sveitsin puolella ja kiertue kattoi valtaosan Saksan suurimmista kaupungeista. Ruotsissa on myös keikkailtu. Myös kaksi aikaisempaa singleä tulevalta albumilta menivät viralliselle Top10 -listalle. Ensimmäinen virallinen julkaisu 'Drowning' single ollen #9. Toinen julkaisu ylsi listasijalle #4 ja pysytteli syntisesti singlelistalla 5 peräkkäistä viikkoa: 'It's a Sin'.

        Uusi single Yesterday´s Rain on julkaistu tammikuussa 2010.


      • Isättömän pojan äiti

        Mielestäni on hyvä, ettei alkoholisti saa täysin vapaasti ja ilman valvontaa tavata lastaan, ellei sitten tervehdy. Tuo syyhän on aivan selvä, kun lapsellekin voi sanoa, että isi on sairas eikä siksi pysty kunnolla huolehtimaan.. mutta minä joudun ehkä sanomaan, että lapseni isi ei halunnut olla isä (mutta se ei ole lapsen syy).. Edelleen se on "jos", mutta pakko näitä asioita on miettiä.

        Tosi hyviä vastauksia olen edelleenkin saanut, ihmisten kokemukset eivät ole samanlaiset mutta kai se tosiaan on viisainta olla rehellinen lapselle. Kiitoksia teille, jotka olette kannustaneet!


    • amis92

      kun mun vanhemat eros noin kymmenen vuotta sit olin sen verran nuori etten oikein ymärtänyt mist oli kyse sit kun sain jonkinlaisen ajatuksensiitä et isä ja äiti eroaa ajatelin et pääsis asuu isän kans kun se ei käynyt niin kyll vitutti suunattomasti, sit isä pääs sellaseen työhön jossa se käy pari kertaa suomes joten en oo oikeen tullut isänkansa tehtyä juuri mitään. mut kyllä isä on silti osallistunut kasvatukseen ja näen sitä silloin kun se on lomalla suomessa.

      hanki ukista ja isä puolista mies mallia lapselles. toimmi mulle ainakin ukilta opin autojen korjausta ja ensin mäiseltä isä puolelta kiinostuksen sähkö työhön toiselta isä puolelta metsästyksen

    • 518

      poissaolo on aina kova paikka lapselle. Et voi isän paikkaa koskaan korvata mutta perusturvallisuus perustuu hyvään tukiverkkoon jotta lapsi voi luottaa siihen että hänestä huolehditaan vaikka ainoalle vanhemmalle jotain sattuisi. Meillä poika taitaa surra enemmän sitä että menetti samalla myös isänsä suvun kuin isäänsä. Meistä jokainen voi vaan tehdä parhaansa ja toivoa että se riittää, jokainen päivä kerrallaan. Toisen vanhemman puuttuminen ei ole millään tavalla sukupuolisidonnaista, se koskee sekä tyttöjä että poikia, äitejä että isiä. Isovanhempien (molemmilta puolilta) rooli on todella tärkeä. Jos pystyt sitä vaalimaan olet jo voiton puolella.

      • Isättömän pojan äiti

        Tulin pitkästä aikaa lukemaan palstaa. Paljon on aikaa kulunut ja paljon on tapahtunut.

        Olen suhtautunut kuluneet kuukaudet poikani isään hyvin joustavasti, eli antanut hänelle tilaa käsitellä tunteitaan, ja tulla lapsen luokse kuten isälle on sopinut. Pelkään tehneeni pahan virheen, enkä oikein tiedä miten jatkossa toimisin.
        Isä on jaksanut olla isä aina vähän aikaa kerrallaan, käynyt pari kertaa muutamassa viikossa ja sitten taas kadonnut useaksi viikoksi, jopa kolmeksi kuukaudeksi. Poikamme ei edelleenkään tunne isäänsä, vaikka toki hän jollakin tavalla on isän kanssa tapaamisissa kontaktia saanut ottaa. Lapsi ujostelee kovasti ja jopa pelkää isää, mutta tapaamisen kestettyä ovat jo touhunneet jotakin yhdessä. Se on siis näyttänyt hyvältä ja isäkin on vaikuttanut nauttivan lapsensa seurasta. Kuitenkin hän hakee ihmeellisiä syitä jättää taas tulematta, peruu tapaamisia ja uhkaa hylätä lapsen. Nyt on taas tauko päällä ja se on kestänyt neljättä viikkoa..

        En tiedä kuinka pitkään uskallan antaa tämän jatkua, sillä mitä isommaksi poika kasvaa, sitä paremmin hän isän muistaa. Alkaa kysellä isää ja ehkä ikävöikin, entäs kun isä sitten taas katoaa kuukausiksi ja tosiaan: ehkä lopullisesti? Mitä teen? Joa annan isän jatkaa tapaamisia noin, saatan lapsen psyyken alttiiksi vaurioitumiselle.. jos taas en anna tavata tuohon uhkakuvaan nojaten, voi sekin vaurioittaa lasta. Isä ei ole suostunut tekemään tapaamissopimusta, hän ei kuulemma tiedä koska voi tavata poikaansa. Esteet taitavat liittyä isän epävakauteen, vaikka hän ilmoittaakin syyksi työ- ja muut kiireet.


      • 1isätön
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        Tulin pitkästä aikaa lukemaan palstaa. Paljon on aikaa kulunut ja paljon on tapahtunut.

        Olen suhtautunut kuluneet kuukaudet poikani isään hyvin joustavasti, eli antanut hänelle tilaa käsitellä tunteitaan, ja tulla lapsen luokse kuten isälle on sopinut. Pelkään tehneeni pahan virheen, enkä oikein tiedä miten jatkossa toimisin.
        Isä on jaksanut olla isä aina vähän aikaa kerrallaan, käynyt pari kertaa muutamassa viikossa ja sitten taas kadonnut useaksi viikoksi, jopa kolmeksi kuukaudeksi. Poikamme ei edelleenkään tunne isäänsä, vaikka toki hän jollakin tavalla on isän kanssa tapaamisissa kontaktia saanut ottaa. Lapsi ujostelee kovasti ja jopa pelkää isää, mutta tapaamisen kestettyä ovat jo touhunneet jotakin yhdessä. Se on siis näyttänyt hyvältä ja isäkin on vaikuttanut nauttivan lapsensa seurasta. Kuitenkin hän hakee ihmeellisiä syitä jättää taas tulematta, peruu tapaamisia ja uhkaa hylätä lapsen. Nyt on taas tauko päällä ja se on kestänyt neljättä viikkoa..

        En tiedä kuinka pitkään uskallan antaa tämän jatkua, sillä mitä isommaksi poika kasvaa, sitä paremmin hän isän muistaa. Alkaa kysellä isää ja ehkä ikävöikin, entäs kun isä sitten taas katoaa kuukausiksi ja tosiaan: ehkä lopullisesti? Mitä teen? Joa annan isän jatkaa tapaamisia noin, saatan lapsen psyyken alttiiksi vaurioitumiselle.. jos taas en anna tavata tuohon uhkakuvaan nojaten, voi sekin vaurioittaa lasta. Isä ei ole suostunut tekemään tapaamissopimusta, hän ei kuulemma tiedä koska voi tavata poikaansa. Esteet taitavat liittyä isän epävakauteen, vaikka hän ilmoittaakin syyksi työ- ja muut kiireet.

        Minun isä käytti paljon viinaa ja piti päivän selvänä, että olen syrjähypyn tulos ja lähti ovet paukkuen, kun olin 5v.
        Minulle jäi ajasta käsitys, että olin syypää eroon silloin. En kuitenkaan tietoisesti jäänyt kaipaaman häntä. Muistan kuitenkin, kun sanoi silloin lähtiessään, että en tule enää takaisin..

        Otin itse häneen yhteyttä äitini kautta noin 10v myöhemmin. Nyt näen häntä jouluisin ja silloinkin vain, että näen samalla velipuoleni. Ei meidän välille ole sidettä tullut ja tuskin tuleekaan. Nyt olen 40v.

        Mutta oma elämäni on mennyt vaikeuksista vaikeuksiin koko lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiän. Suhteistani ei ole tullut kestäviä.
        Jotain käsittelemätöntä ja parantumatonta on sisälleni jäänyt ajasta.
        Ihmiset ovat erinlaisia tietysti, mutta minä olin poikkeuksellisen herkkä lapsi, niin jotkut viillot ei vain ole arpeutuneet.

        Ainakin jos mahdollista, niin pitäisi lapselle pystyä näyttämään ja kertomaan, että ero ei johdu hänestä.


    • Niinpä !

      Lapsen äidissä se vika on et ero tulee ja isät poistuu !!Äidit on vaan niin ahne rahan perään lapsen avulla!!

      • Isättömän pojan äiti

        Lapseni isä maksaa minimielatuksen, vaikka entisellä miehelläni on viime tietojen mukaan vähintään viisinkertainen elatuskyky minuun verraten. Lisää en ole vaatinut, enkä edes pyytänyt. En ole myöskään käyttäytynyt lapseni isää kohtaan rumasti, vaan yrittänyt olla kaikessa joustava. Hän on itse määrännyt milloin tapaa lasta ja pitänyt myös vapauden olla tapaamatta.

        Voi olla, että sinulla on syytä valittaa, mutta ystävällisesti tee se omaa tilannettasi koskevassa ketjussa. Aloituksessani on kyse lapsen oikeudesta myös isäänsä (joka ei halua tai voi olla isä), ja siitä että kovasti toivoisin heilläkin olevan edes jonkinlainen suhde, -ja jos sellaista ei tule haluaisin auttaa lastani käsittelemään mahdollisen hylkäämisen.


    • Elä ihmisiksi

      Se, että menin yhteen naisen kanssa 20 vuotiaana ja nainen tais olla 35... lapsia oli valmiiksi kolme.. tyttöjä

      • Isättömän pojan äiti

        Tuohan oli tosi myönteinen tarina siitä, kuinka nuo isiensä hylkäämät lapset ovat elämässä pärjänneet, ja varmasti iso merkitys sinulla on ollut siinä kaikessa. Olet ollut heille isä ja ollut kasvattamassa heitä heidän äitinsä kumppanina. Eipä ihme, että välinne ovat säilyneet, ja niin pitääkin!

        Itse en ole etsinyt uutta miestä, tuntuu ettei tähän tilanteeseen nyt oikein sovi ketään ja haluan olla vielä yksin, vaikka olenkin huomannut olevani muutaman miehen mielestä houkutteleva. En oikein jaksa alkaa rakentaa suhdetta näiden kokemusten jälkeen, vaikka sellainen sopiva ja kovasti kiinnostava mies ilmaantuisikin. Mutta noin muuten: Voi jopa olla parempi joissakin tapauksissa rakentaa uutta suhdetta, kun entinen kumppani l. lapsen isä ei "pyöri kuvioissa".. ehkä tässä omassakin, kun mies on niin ailahtelevainen. Eipähän ole vaaraa, että lapsi joutuisi välikappaleeksi mahdollisiin kiistoihin aikuisten välillä.

        Valokuvista lapseni ei enää tunnista isää, siis katselee niitä välinpitämättömästi, vaikka taas tutumpien ihmisten kuville hymyilee ja katselee kiinnostuneena. Unohtanut, eikä oikeastaan edes oppinutkaan muistamaan. Ei edes ehtinyt oppia sanomaan "isi". Taidan jättää ne valokuvatkin niin, ettei niitä katsella enää edes satunnaisesti...


      • Mintero
        Isättömän pojan äiti kirjoitti:

        Tuohan oli tosi myönteinen tarina siitä, kuinka nuo isiensä hylkäämät lapset ovat elämässä pärjänneet, ja varmasti iso merkitys sinulla on ollut siinä kaikessa. Olet ollut heille isä ja ollut kasvattamassa heitä heidän äitinsä kumppanina. Eipä ihme, että välinne ovat säilyneet, ja niin pitääkin!

        Itse en ole etsinyt uutta miestä, tuntuu ettei tähän tilanteeseen nyt oikein sovi ketään ja haluan olla vielä yksin, vaikka olenkin huomannut olevani muutaman miehen mielestä houkutteleva. En oikein jaksa alkaa rakentaa suhdetta näiden kokemusten jälkeen, vaikka sellainen sopiva ja kovasti kiinnostava mies ilmaantuisikin. Mutta noin muuten: Voi jopa olla parempi joissakin tapauksissa rakentaa uutta suhdetta, kun entinen kumppani l. lapsen isä ei "pyöri kuvioissa".. ehkä tässä omassakin, kun mies on niin ailahtelevainen. Eipähän ole vaaraa, että lapsi joutuisi välikappaleeksi mahdollisiin kiistoihin aikuisten välillä.

        Valokuvista lapseni ei enää tunnista isää, siis katselee niitä välinpitämättömästi, vaikka taas tutumpien ihmisten kuville hymyilee ja katselee kiinnostuneena. Unohtanut, eikä oikeastaan edes oppinutkaan muistamaan. Ei edes ehtinyt oppia sanomaan "isi". Taidan jättää ne valokuvatkin niin, ettei niitä katsella enää edes satunnaisesti...

        Mulla on ihana 11-vuotias poika, joka on tavannut isänsä 6kk iässä ekan kerran, seuraavaksi 5 vuotiaana ja sen jälkeen ei olekkaan ukkoa näkynyt. Sata markkaa olen elatustukea tänä aikana saanut mutta ei kyllä se raha kiinnosta. Poika kysyy välillä miksi hänen isä ei ole tekemisissä ja olen hänen kysymyksiin isästä vastannut. Milloinkaan en ole isäänsä pojalle mollannut ja yrittänyt parhaani mukaan tukea. Opettaja hoitaa homman hienosti, isänpäivä kortit tehdään ym mutta ne osoitetaan ilman sen suurempaa pappalle. Terveisiä tuli juuri koululta että poika on hyvin tasapainoinen ja onnellinen, isän puuttumisesta huolimatta. Tapaamisiin en voi pakottaa ja olen aina ajatellut että mielummin yksin kuin huonon miehen kanssa...En väitä että nämä 11 vuotta olisivat aina olleet helppoa aikaa tai että mua ei loukkais se että isä ei oo tekemisissä mutta kun ei auta kuin jatkaa elämäänsä ja olenhan kuitenkin siltäkin mieheltä jotain ihanaa saanut, lapseni ja siitä olen kiitollinen päivittäin


    • Anonyymi

      Oletko myötävaikuttanut asiaan vieraannuttamalla ja mustamaalaamalla isää..

      Tälläisiä tapauksia on Suomi pullollaaan ja ei ihme että nuoret ja lapset voivat huonosti.

      Vieraannuttanaäitien maa.

    • Anonyymi

      Vaikka en ole mies niin tiedän mitä on kaivata isää vuosi vuodelta joka vaan häipyi elämästämme uuteen liittoon.
      Äiti ei koskaan haukkunut minulle häntä vaan puhui kauniisti hänestä. Sitten kun tulin aikuiseksi niin tädit kertoivat miksi isä lähti.
      Joten kaipaus isään on varmaan jokaisen avioerolapsen mielessä alati .
      Kun vanhemmat voisivat olla ystäviä eronsa jälkeen niin lapsellekin olisi hyvä olla. Usein ne uudet puolisot kyllä aiheuttavat ongelmia isä lapsi suhteissa .joten jos vanhemmat ovat kypsiä aikuisia niin he laittavat lapsensa etu sijalle että lapsesta tulisi vahva aikuinen
      Täten olisi monet itkut jääneet itkemättä näiltä avioero lapsilta

    • Anonyymi

      No siis oon eläny 5veest asti ilma isää ja joskus se on tuntunu aika kurjalta ku entiset koulukaverit saatto kiusaa siit ku oon isätön ja saatto sanoo joskus ”Vi*un isätön hanki isä” ja sen seurauksena viiltelin mut nyt oon jo päässy yli siitä ja äiti on aina ollu mulle se isähahmo ja äiti❤️

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      39
      1701
    2. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1361
    3. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      42
      1327
    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1315
    5. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      10
      1313
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      7
      1284
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1264
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1230
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1190
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      2
      1173
    Aihe