uusiutuva mäyräkoirahalvaus.

oma kokemus

No meillä sai seitsemänvuotias karkkarikääpiöuros viime marraskuussa halvauksen,meni silleen asteettain huonompaan kuntoon. Yks päivä tultiin kaupasta ja koira ei ollenkaan vetäny sitä tavallista tervetuliaisralliaan. Tarkemmin katoin niin toinen takanen meinasi pettää alta. Annoin heti kipulääkettä ja pistin koiran lepoon ja seuraavana aamuna lääkärille,tuolloin takajalat ei kantanu enää juuri ollenkaan.

Kuvissa löytyi välilevykalkkeutumia ja yhdessä nikamavälissä tyrä. Lääkärin mukaan ennuste oli huono mutta ei halunnut negatiivisesti ajatella joten kipulääkkeillä ja häkkilevolla mentiin kuukausi. Viiteen päivän pienen jalat alkoi kantaa ja varovasti saatiin jo pieniä kävelyitä tehdä. Sisällä valvottuna ettei päässyt hyppimään eikä muutenkaan riehumaan,mattoja paljon lattioille ettei tassut luistanu. Ehdin jo riemuita että saadaan vielä tämä joulu sittenkin olla yhdessä ja että kyllä siitä vielä kalua tulee.

Noh,pari viikkoa häkistä pääsyn jälkeen koira oli yksi aamu postinhakureissulla jotenkin kauhean hidas mutta ajattelin sen johtuvan pakkasesta. Päivällä se vaan loikoili ja jotenkin koko ajan seurasi eritavalla sieltä koristaan. Illasta tallissa iltatarkilla vaan istuksi tallinkäytävällä katselemassa,silloin aloin huolestua ja pistin koiran taas häkkiin. Kuinka ollakaan,seuraavana aamuna takajalat oli poissa pelistä. Olin jo ekalla kerralla päättäny että jos se uusii niin päästän pikkuystävän pois..Kipulääkettä taas ja käytiin klinikallakin ottamassa piikkiä kun mies halusi vielä katsoa ja lääkärikin oli sitä mieltä että ihmeitä tapahtuu..Itkun kanssa käytin koiraa ulkona,kannattelin peräpäätä kaulaliinassa,itkien katsoin miten sen takatassuista jäi vastasataneeseen lumeen kaksi uraa ja niiden väliin pissarantu. Kakka tuli itsekseen.

Jouluaatonaattona oli tehtävä se lopullinen päätös,koira sai niin hirveän kipukohtauksen että päivystävä tuli kotiin antamaan piikin.Tästä ei lukenu missään,hoitava eläinlääkäri ei sanonu että lopussa tulee sellaista ja itsellä on niin äärettömän paha mieli ja syyllinen olo kun en osannu ennen noita kipuja sitä päästää pois.

Seuraavan mäyriksen kans olen viisaampi,kuvautan selän 2-4 vuotiaana olipa suvussa välilevykalkkeumaa tai ei,ja osaan ennen kaikkea päästää ajoissa pois kun nyt todellakin TIEDÄN mitä on tulossa. Ja vaihdan lääkäriä.Prkl.

Meidän karkeakarvainen mäyräkoira uros halvaantui eka kerran 14 vuotiaana. Se tapahtui ihan yhtäkkiä, takapää ei toiminut ollenkaan. Sai ensin pari päivää kipulääkkeitä, ei auttanut. Päädyimme leikkaukseen. Se onnistui hyvin. 9 kk kuluttua se halvaantui uudestaan (oli selkärangan eri kohta). Se leikattiin taas. Kummallakaan kerralla sillä ei ollut mitään pitkäaikaisia kipuja.

Koirallamme oli läppävika ja ainahan leikkaukseen liittyy riskejä, mutta se oli meille ykkösvaihtoehto. Näin koira sai mahdollisuuden parantua ja nauttia elämästä.

Sinulla on niin nuori koira ja teillä on vielä yli 10 vuotta aikaa yhdessä. Tee kaikki mahdollinen jotta koirasi parantuisi. Jokainen hetki on tärkeä.

Oma kk mäyris ikävä kyllä edesmennyt, halvaantu ensimmäisen kerran 8 vuotiaana, kun muutin asuntoon missä oli rappuset eikä selkä ollu tottunut niin paljon rappusten kulkemiseen. Eläinlääkäriltä sain sillon ohjeet hieroa koiraa. Niinpä halvaus oireet paranikin muutamassa viikossa ku rappusten kulkeminen estettiin. Koira eli yli 12 vuotiaaksi, mutta muutaman kerran viikossa hiukan venyteltiin ja hierottiin ni pahempia oireita ei uusiutunut ku viime hetkillä. Sillon oli pienen hetken yksin kotona ja luultavasti yrittänyt hypätä sohvalle ja kaatunut selälleen sen jälkeen ei enään takapää toiminut ja seuraavana päivänä mentiin eläinlääkärille.

Ehkä joku älähtää tai sitten ei, mutta meillä on ollut halvaus nyt kaksi kertaa puolen vuoden välein ja leikkaukseen emme tule lähtemään. Leikkaus ei estä kalkkeutumia, vaan poistaa jonkun jo olevan. Itse aloin syöttämään (jonkun verran luontaistuotteita tuntevana ihmisenä) koiralle serrapeptaasia 1 kps/pv toisen halvauksen jälkeen.
Mahdollinen teho perustuu siihen, että serrapeptaasi (entsyymi) hajottaa kuollutta ja tulehduskudosta. Se hävittää aineksen, joka selkäytimessä on purskahtanut painamaan hermoja. Kukaan ei ole väittänyt, että se parantaa ja tämä on kokeilua, mutta tähän asti tulokset on olleet mahtavat. Edellisen halvauksen jälkeen koiran takajalat eivät kantaneet ja halvaus oli myös erittäin tuskallinen. Nyt koira on ollut pitkään täysin oireeton ja mennä vilistää ilosesti.
Jos halvaus pysyy poissa, jatkan serrapeptaasin antamista vaikka koiran loppuiän.
Idea on, että kuollutta kudosta ja kalkkeutumaa hajoaa enemmän, kuin sitä muodostuu selkäytimeen. Terveeseen kudokseen serrapeptaasi ei vaikuta. Ruuansulatushan perustuu myös hajottavien entsyymien toimintaan. En ole mikään serrapeptaasi edustaja, mutta kun lukee kurjia halvauskokemuksia en malta olla kertomatta tästä. Jos tästä on apua (niin kun nyt tällä hetkellä meillä näyttää) niin onhan se ihana asia.