Ja niin on parempi.
Tämän asian olemme mieheni kanssa sopineet ja molemmat ovat samaa mieltä.
En osallistu lapsen tapaamisiin.
Ja sillä siisti
39
669
Vastaukset
- tositarina!!
Avomiehelläni on kaksi lasta. Yhteisiä lapsia ei ole, eikä tulekaan. En pidä noista lapsista. Minua ärsyttää, kun he tulevat meille.
Sanoin miehelleni: "Kiitos, mutta mulle riitti. Tapaa lapsiasi ihan missä vaan ja ihan milloin vaan, mutta minä en heitä kotiini enää ota."
Otin riskin, että mies lähtee lätkimään, mutta jatkuvaa potutuksen tunnetta en enää jaksanut. Jos mies olisi halunnut lähteä, olisi hän niin tehnyt. Mies tapaa lapsiaan joskus jossain: luistinradalla, elokuvissa...., mutta hyvin harvoin hän tapaa niitä yhtään missään. Ja se on hänen valintansa, jos ei kestä lastensa seuraa ilman minua.
Kuulostaa varmaan "ihan kauheelta", mutta mieluummin olen onnellinen sinkku, kun onneton "äitipuoli". Tällä hetkellä olen onnellinen avovaimo :). Että ei ne lapset ainakaan kaikille miehille ole mitään maailman tärkeimpiä....- Täällä kolmas
Minäkään en osallistu etälasten tapaamisiin/hoitoon. Meillä kuitenkin miehen kanssa kaksi yhteistä lasta.
Yheteisen lapset hoidamme yhdessä ja mies omansa lisäksi mummon avustuksella.
Jos minulla olisi lapsi/lapsia ex-suhteesta, ei niidenkään hoito kuuluisi miehelleni. Ei kuitenkaan ole. - fisu-75
Täällä kolmas kirjoitti:
Minäkään en osallistu etälasten tapaamisiin/hoitoon. Meillä kuitenkin miehen kanssa kaksi yhteistä lasta.
Yheteisen lapset hoidamme yhdessä ja mies omansa lisäksi mummon avustuksella.
Jos minulla olisi lapsi/lapsia ex-suhteesta, ei niidenkään hoito kuuluisi miehelleni. Ei kuitenkaan ole.Pakko sanoa, että kylläpä tytöt teillä on rankkaa tekstiä!! En halua mitenkään teitä loukata tms. Mutta tuntuu vaan todella hullulta tuo ajattelu tapa. Halusin vaan sanoa tuohon mielipiteeni, sanahan on vapaa..?? Elän itse avioliitossa miehen kanssa jolla on yksi lapsi ja lapsi on meijän luona 2-3 kertaa kk:dessa. Ja itselläni siis ei ole omia lapsia. Toki tää on välillä rankkaa, mutta hyvänen aika "siskot"!! Herätkää!! Antakaa miehellene ja hänen lapsillensa aikaa olla yhdessä myös teidän kotona!! Ajatelkaa pidemmälle tulevaisuuteen miten se vaikuttaa teihin kaikkiin jos jatkatte noin??!! Tiedän kokemuksesta vs tilanteen, "äitipuoli" kielsi isää tapaamasta lasta heidän kotona.. Ei se riitä että satunnaisesti tapaavaat jossain syömäpaikassa tms. Ja tiedättekö kuin tässä kävi..?? Loppujen lopuksi lapsi ja isä vieraantu toisistaan ja tämä myös jäyti isän ja "äitipuolen" välejä, vaikkei siitä puhuttukaan ääneen.. Lapsi kun kasvoi ilman isäänsä. Ja mies ei uskaltanut myöntää vaimollensa tunteitaan, miten pahalta siitä tuntuu kun ei saa viettää normaali perhe-elämää lapsen kanssa kotonansa. Ja voihan se arvata mihin tämä kaikki johti.. Niin, tämä mies ja vaimo loppujen lopuksi alkoivat etääntyä toisistaan ja lapsi vihasi tätä "äitipuolta" kun tajusi, että se on kaiken takana, että ei saa olla isänsä kanssa kunnolla. Ja vasta kun tämä lapsi kasvoi aikuiseksi, niin isä ja "lapsi" alkoivat tutustuu toisiinsa kunnolla ja viettää aikaa yhdessä silloin tällöin. Ja tietty tuo avioliitto päättyi eroon, ja mies tuntee ainaista syyllisyyttä siitä kuinka laiminlöi lastansa.. Heiltä vietiin 10 arvokasta vuotta.. Ja tämä ei ole mikään tarina, on ihan omasta elämästäni, olen tämä "lapsi".. Että miettikää!!! Tiesittehän jo, että miehellä on lapsi. Siihen "kauppaan" kuului miehen lisäksi myös lapsi!! Kaikella hyvällä tämän kirjoitan, että miettisitte oikeasti onko tuo kaiken arvoista, joskus pitää olla osata myös epäitsekäs. Eihän tuo lapsi varmaan kumminkaan niin usein ole teidän luonanne..
- tositarina!!
fisu-75 kirjoitti:
Pakko sanoa, että kylläpä tytöt teillä on rankkaa tekstiä!! En halua mitenkään teitä loukata tms. Mutta tuntuu vaan todella hullulta tuo ajattelu tapa. Halusin vaan sanoa tuohon mielipiteeni, sanahan on vapaa..?? Elän itse avioliitossa miehen kanssa jolla on yksi lapsi ja lapsi on meijän luona 2-3 kertaa kk:dessa. Ja itselläni siis ei ole omia lapsia. Toki tää on välillä rankkaa, mutta hyvänen aika "siskot"!! Herätkää!! Antakaa miehellene ja hänen lapsillensa aikaa olla yhdessä myös teidän kotona!! Ajatelkaa pidemmälle tulevaisuuteen miten se vaikuttaa teihin kaikkiin jos jatkatte noin??!! Tiedän kokemuksesta vs tilanteen, "äitipuoli" kielsi isää tapaamasta lasta heidän kotona.. Ei se riitä että satunnaisesti tapaavaat jossain syömäpaikassa tms. Ja tiedättekö kuin tässä kävi..?? Loppujen lopuksi lapsi ja isä vieraantu toisistaan ja tämä myös jäyti isän ja "äitipuolen" välejä, vaikkei siitä puhuttukaan ääneen.. Lapsi kun kasvoi ilman isäänsä. Ja mies ei uskaltanut myöntää vaimollensa tunteitaan, miten pahalta siitä tuntuu kun ei saa viettää normaali perhe-elämää lapsen kanssa kotonansa. Ja voihan se arvata mihin tämä kaikki johti.. Niin, tämä mies ja vaimo loppujen lopuksi alkoivat etääntyä toisistaan ja lapsi vihasi tätä "äitipuolta" kun tajusi, että se on kaiken takana, että ei saa olla isänsä kanssa kunnolla. Ja vasta kun tämä lapsi kasvoi aikuiseksi, niin isä ja "lapsi" alkoivat tutustuu toisiinsa kunnolla ja viettää aikaa yhdessä silloin tällöin. Ja tietty tuo avioliitto päättyi eroon, ja mies tuntee ainaista syyllisyyttä siitä kuinka laiminlöi lastansa.. Heiltä vietiin 10 arvokasta vuotta.. Ja tämä ei ole mikään tarina, on ihan omasta elämästäni, olen tämä "lapsi".. Että miettikää!!! Tiesittehän jo, että miehellä on lapsi. Siihen "kauppaan" kuului miehen lisäksi myös lapsi!! Kaikella hyvällä tämän kirjoitan, että miettisitte oikeasti onko tuo kaiken arvoista, joskus pitää olla osata myös epäitsekäs. Eihän tuo lapsi varmaan kumminkaan niin usein ole teidän luonanne..
"...lapsi vihasi tätä "äitipuolta" kun tajusi, että se on kaiken takana, että ei saa olla isänsä kanssa kunnolla."
Miksi lapsi sinä kannat kaunaa "äitipuolellesi", isäsihän hänet valitsi ja isäsihän oli se joka valitsi olla tapaamatta sinua? Ei ketään aikuista voi pakottaa elämään ilman lastaan (jos siis lakia ei lasketa), jokainen vastaa itse lapsistaan ja heidän tapaamisistaan. Isäsi valitsi aikoinaan vaimonsa sinun kustannuksellasi.
"Siihen "kauppaan" kuului miehen lisäksi myös lapsi!!"
En ole tehnyt mitään kauppaa, haluan olla onnellinen, enkä voi olla onnellinen, jos kotonani pörrää vieraita lapsia, joista en pidä. Avomieheni saa valita kummat tahansa, joko lapset kotonaan tai asumisen minun kanssani. En halua olla katkera vanhus jonainen päivänä.
Miksi nainen on aina se paha?
Kuinka moni nainen hylkää omat lapsensa parisuhteen takia? Ja jos hylkää, kumpi on se paha: äiti vaiko se miesystävä?
Ikävää, että isäsi hylkäsi sinut aikoinaan.Kaikista ei ole isiksi, vaikka siittää osaavatkin. - uusix meni
tositarina!! kirjoitti:
"...lapsi vihasi tätä "äitipuolta" kun tajusi, että se on kaiken takana, että ei saa olla isänsä kanssa kunnolla."
Miksi lapsi sinä kannat kaunaa "äitipuolellesi", isäsihän hänet valitsi ja isäsihän oli se joka valitsi olla tapaamatta sinua? Ei ketään aikuista voi pakottaa elämään ilman lastaan (jos siis lakia ei lasketa), jokainen vastaa itse lapsistaan ja heidän tapaamisistaan. Isäsi valitsi aikoinaan vaimonsa sinun kustannuksellasi.
"Siihen "kauppaan" kuului miehen lisäksi myös lapsi!!"
En ole tehnyt mitään kauppaa, haluan olla onnellinen, enkä voi olla onnellinen, jos kotonani pörrää vieraita lapsia, joista en pidä. Avomieheni saa valita kummat tahansa, joko lapset kotonaan tai asumisen minun kanssani. En halua olla katkera vanhus jonainen päivänä.
Miksi nainen on aina se paha?
Kuinka moni nainen hylkää omat lapsensa parisuhteen takia? Ja jos hylkää, kumpi on se paha: äiti vaiko se miesystävä?
Ikävää, että isäsi hylkäsi sinut aikoinaan.Kaikista ei ole isiksi, vaikka siittää osaavatkin.provahtavat nämä avaukset. Itse toteaisin tähän että en missään nimessä huolisi miestä joka ei jälkikasvustaan huolehdi.
- Ja sillä siisti
tositarina!! kirjoitti:
"...lapsi vihasi tätä "äitipuolta" kun tajusi, että se on kaiken takana, että ei saa olla isänsä kanssa kunnolla."
Miksi lapsi sinä kannat kaunaa "äitipuolellesi", isäsihän hänet valitsi ja isäsihän oli se joka valitsi olla tapaamatta sinua? Ei ketään aikuista voi pakottaa elämään ilman lastaan (jos siis lakia ei lasketa), jokainen vastaa itse lapsistaan ja heidän tapaamisistaan. Isäsi valitsi aikoinaan vaimonsa sinun kustannuksellasi.
"Siihen "kauppaan" kuului miehen lisäksi myös lapsi!!"
En ole tehnyt mitään kauppaa, haluan olla onnellinen, enkä voi olla onnellinen, jos kotonani pörrää vieraita lapsia, joista en pidä. Avomieheni saa valita kummat tahansa, joko lapset kotonaan tai asumisen minun kanssani. En halua olla katkera vanhus jonainen päivänä.
Miksi nainen on aina se paha?
Kuinka moni nainen hylkää omat lapsensa parisuhteen takia? Ja jos hylkää, kumpi on se paha: äiti vaiko se miesystävä?
Ikävää, että isäsi hylkäsi sinut aikoinaan.Kaikista ei ole isiksi, vaikka siittää osaavatkin.Avomiehelläni on yksi lapsi ja meillä yksi yhteinen.
Aluksi koetin parhaani mukaan osallistua tapaamisiin, mutta jos ei onnistu niin ei. En tule toimeen lapsen kanssa saatikka lapsen äidin kanssa.
Annoin miehelle vaihtoehdot, joko hän tapaa lastaan ilman minua tai hän elää ilman minua. Hän valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja sillä hyvä.
He saavat tavata toisiaan eikä minun tarvitse esittää "mukavaa" äitipuolta. Tapaamiset tulee olemaan kerran kk päiväseltään ja silloin tekevät keskenään, mitä haluavat. Olen itse vaikka töissä, harrastuksissa tai lapsemme kanssa ystävien luona kylässä.
Jos joku pystyy elämään oikeasti onnellisena ja sopusoinnussa uusperheessä, niin hyvä hänelle. Minä en pysty ja sillä siisti. - ertyu
uusix meni kirjoitti:
provahtavat nämä avaukset. Itse toteaisin tähän että en missään nimessä huolisi miestä joka ei jälkikasvustaan huolehdi.
en mikään huolisi miestä joka ei lapsestaan huolehtisi.. Eihän kerran kk:dessa yksi päivä riitä mitenkään!!! Siis ei mee jakeluuni tää, ei kai sitten tarvikkaa.. Tuntuu vaan niin pahalta.. Kaikkihan tossa kärsii, ja ainakin eniten lapsi!!!
- minä ja minä
tositarina!! kirjoitti:
"...lapsi vihasi tätä "äitipuolta" kun tajusi, että se on kaiken takana, että ei saa olla isänsä kanssa kunnolla."
Miksi lapsi sinä kannat kaunaa "äitipuolellesi", isäsihän hänet valitsi ja isäsihän oli se joka valitsi olla tapaamatta sinua? Ei ketään aikuista voi pakottaa elämään ilman lastaan (jos siis lakia ei lasketa), jokainen vastaa itse lapsistaan ja heidän tapaamisistaan. Isäsi valitsi aikoinaan vaimonsa sinun kustannuksellasi.
"Siihen "kauppaan" kuului miehen lisäksi myös lapsi!!"
En ole tehnyt mitään kauppaa, haluan olla onnellinen, enkä voi olla onnellinen, jos kotonani pörrää vieraita lapsia, joista en pidä. Avomieheni saa valita kummat tahansa, joko lapset kotonaan tai asumisen minun kanssani. En halua olla katkera vanhus jonainen päivänä.
Miksi nainen on aina se paha?
Kuinka moni nainen hylkää omat lapsensa parisuhteen takia? Ja jos hylkää, kumpi on se paha: äiti vaiko se miesystävä?
Ikävää, että isäsi hylkäsi sinut aikoinaan.Kaikista ei ole isiksi, vaikka siittää osaavatkin.Itselle ei siis tarvitse mitään vastuuta sälyttää?Joo,mieshän siinä väärin tekee,kun ei lastaan tapaa vaikka sinä nimenomaan olet sitä vaatimassa?Pysyttele sitten erossa koko miehestä,jos kerran pitää lapsen isäsuhde tuhota tuollaisilla vaatimuksilla.
Elän uusperheessä ja todellakaan mieleeni ei olisi koskaan tullut vaatia tältä mieheltä,että ei voisi tavata lastaan,myöskin meidän kodissamme ja silloin kun he haluavat.
Mutta jos tärkeintä on vain oma hyvinvointisi,niin onnea valitsemallasi,itsekkäällä tiellä. - Ja sillä siisti
minä ja minä kirjoitti:
Itselle ei siis tarvitse mitään vastuuta sälyttää?Joo,mieshän siinä väärin tekee,kun ei lastaan tapaa vaikka sinä nimenomaan olet sitä vaatimassa?Pysyttele sitten erossa koko miehestä,jos kerran pitää lapsen isäsuhde tuhota tuollaisilla vaatimuksilla.
Elän uusperheessä ja todellakaan mieleeni ei olisi koskaan tullut vaatia tältä mieheltä,että ei voisi tavata lastaan,myöskin meidän kodissamme ja silloin kun he haluavat.
Mutta jos tärkeintä on vain oma hyvinvointisi,niin onnea valitsemallasi,itsekkäällä tiellä.En minä koe, että minulla olisi minkäännäköistä vastuuta muista kuin omista lapsistani.
Ja, jos sinusta oman onnen tavoittelu on itsekästä niin elä sinä onnettomana jos haluat. Minä en halua eikä minun tarvitse. Eikä mieheni olisi ikinä tarvinnut vaatimukseeni suostua. Hän itse sai valita ja hän valitsi yhteisen elämän kanssani. Hän olisi voinut lähteä kävelemään ja asia olisi ollut sillä selvä. Mutta, hän halusi olla kanssani ja hyvä niin.
Ja mitä isäsuhteen pilaamista se on, jos mieheni kuitenkin tapaa lastaan? Minä en ole siinä vaan mukana. He saavat tapaamisten aikana tehdä mitä haluavat ja olla missä haluavat. Minä olen sen aikaa poissa.
Myös sinulla (kuten monella muullakin täällä) puuttuu ilmeisesti joko lukutaito tai luetun ymmärtäminen. Joten lueppa tekstini pari kertaa vaikka ihan ääneen ja tule sitten vasta kommentoimaan. - HUUUH
Ja sillä siisti kirjoitti:
En minä koe, että minulla olisi minkäännäköistä vastuuta muista kuin omista lapsistani.
Ja, jos sinusta oman onnen tavoittelu on itsekästä niin elä sinä onnettomana jos haluat. Minä en halua eikä minun tarvitse. Eikä mieheni olisi ikinä tarvinnut vaatimukseeni suostua. Hän itse sai valita ja hän valitsi yhteisen elämän kanssani. Hän olisi voinut lähteä kävelemään ja asia olisi ollut sillä selvä. Mutta, hän halusi olla kanssani ja hyvä niin.
Ja mitä isäsuhteen pilaamista se on, jos mieheni kuitenkin tapaa lastaan? Minä en ole siinä vaan mukana. He saavat tapaamisten aikana tehdä mitä haluavat ja olla missä haluavat. Minä olen sen aikaa poissa.
Myös sinulla (kuten monella muullakin täällä) puuttuu ilmeisesti joko lukutaito tai luetun ymmärtäminen. Joten lueppa tekstini pari kertaa vaikka ihan ääneen ja tule sitten vasta kommentoimaan.että voi olla inhottava ihminen.
Hyi helvetti ! - MinäVaanTäällä
Ja sillä siisti kirjoitti:
Avomiehelläni on yksi lapsi ja meillä yksi yhteinen.
Aluksi koetin parhaani mukaan osallistua tapaamisiin, mutta jos ei onnistu niin ei. En tule toimeen lapsen kanssa saatikka lapsen äidin kanssa.
Annoin miehelle vaihtoehdot, joko hän tapaa lastaan ilman minua tai hän elää ilman minua. Hän valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja sillä hyvä.
He saavat tavata toisiaan eikä minun tarvitse esittää "mukavaa" äitipuolta. Tapaamiset tulee olemaan kerran kk päiväseltään ja silloin tekevät keskenään, mitä haluavat. Olen itse vaikka töissä, harrastuksissa tai lapsemme kanssa ystävien luona kylässä.
Jos joku pystyy elämään oikeasti onnellisena ja sopusoinnussa uusperheessä, niin hyvä hänelle. Minä en pysty ja sillä siisti.En ikinä voisi seurustella noin nössön ukon kanssa :) Selväähän se on, että sinun tossun alla se makaa ja aika pahasti. Päivä/kk on todella vähän pitämään kunnossa isä-lapsi suhdetta.
Sääliksi käy sun miestäs. Miksi hemmetissä pitää saada sellainen mies jolla on lapsi, jos ei kerran voi hyväksyä sitä lasta? Ihan vain mielenkiinnolla haluaisin tietää. Ja myös sen että miksi pitää väenvängällä sitten pilata isä-lapsi suhde? Turhaan selität että mies niin valitsi. Sinä olet ollut suuri syy siihen miksi niin teki. Pelkää raukka siellä tossun alla että jätät ulkoruokintaan! Ja vain siksi että haluaa tavata omaa lastaan. Munaton nössö.
- Lämmin sydän
Mä en ole noin kylmä kuin te. Minun sydämessäni riittää tilaa myös mieheni lapsille.
Onneksi en ole myöskään niin epävarma, että kokisin lapset saati sitten heidän äitinsä jotenkin uhaksi.
Perhe ei voi olla täydellinen perhe jos siihen ei ole kaikki perheenjäsenet tervetulleita.
Toisaalta säälin miehiänne että ovat itselleen ottaneet tuollasia tunnevammaisia akkoja, ja toisaalta mietin, etten noin selkärangatonta ukkoa koskaan huolisi itse, joka antaa naisen määrätä niin tärkeässä asiassa kun suhteessa omiin lapsiinsa.
Mitä teille sitten toivon.... toivon että liittonne päättyy, eikä miehenne uusi puoliso anna lastenne tulla isän luo, sitä toivon.- Ja sillä siisti
"Mitä teille sitten toivon.... toivon että liittonne päättyy, eikä miehenne uusi puoliso anna lastenne tulla isän luo, sitä toivon."
Onpa todella lämmin sydämmisen ihmisen puhetta, ei voi muuta sanoa.:D:D:D Jos sinun sydämmessäsi on tilaa myös miehesi lapsille niin good for you. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Ja mikäli miehestäni eroaisin, niin olen kyllä ottanut huomioon, että saatan jäädä lapseni kanssa yksin. Ja hyvin minä pärjäisin, ei minun tarvitse mieheni kanssa olla sen takia, etten yksinäni pärjäisi.
Ei miehet ylipäätäänkään ole samanlaisia kuin naiset eikä heillä ole lapsiinsa samanlaista sidettä kuin äidillä. Ei miehen elämässä se lapsi välttämättä ole numero 1., vaikka te niin kuinka haluaisitte sinisilmäisesti itsellenne uskotella. Itselleni on lapsemme etusijalla, mutta en edes kuvittele, että mieheni ajattelisi samoin. Olen sen ottanut huomioon jo silloin, kun odotin lastamme. Ja jos ajatus yksielämisestä lapsen kanssa olisi pelottanut, niin olisin päätökseni tehnyt sen suhteen.
Enkä minä jaksa uskoa, että mieheni lapsi on kovinkaan pahoillani siitä, etten minä ole paikalla sillon kun hän on meillä tai he ovat isänsä kanssa jossain muualla. Eiköhän lapsi ole pikemminkin iloinen, kun saa isänsä jakamattoman huomion silloin kun hän on isäänsä näkee.
Ja tuo 1krt/kk on mieheni ja mieheni exän välinen sopimus, ei suinkaan minun päästökseni. Siitä on minua turha moraalisoida. Nähköön vaikka useammankin kerran minusta, kunhan minun ei tarvitse vaivautua. Minulle on omissa lapsissa tarpeeksi hoidettavaa ja rakastettavaa enkä ota toisten lasta kontolleni. Se ei ole minun vastuuni. - wqwq
Ja sillä siisti kirjoitti:
"Mitä teille sitten toivon.... toivon että liittonne päättyy, eikä miehenne uusi puoliso anna lastenne tulla isän luo, sitä toivon."
Onpa todella lämmin sydämmisen ihmisen puhetta, ei voi muuta sanoa.:D:D:D Jos sinun sydämmessäsi on tilaa myös miehesi lapsille niin good for you. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Ja mikäli miehestäni eroaisin, niin olen kyllä ottanut huomioon, että saatan jäädä lapseni kanssa yksin. Ja hyvin minä pärjäisin, ei minun tarvitse mieheni kanssa olla sen takia, etten yksinäni pärjäisi.
Ei miehet ylipäätäänkään ole samanlaisia kuin naiset eikä heillä ole lapsiinsa samanlaista sidettä kuin äidillä. Ei miehen elämässä se lapsi välttämättä ole numero 1., vaikka te niin kuinka haluaisitte sinisilmäisesti itsellenne uskotella. Itselleni on lapsemme etusijalla, mutta en edes kuvittele, että mieheni ajattelisi samoin. Olen sen ottanut huomioon jo silloin, kun odotin lastamme. Ja jos ajatus yksielämisestä lapsen kanssa olisi pelottanut, niin olisin päätökseni tehnyt sen suhteen.
Enkä minä jaksa uskoa, että mieheni lapsi on kovinkaan pahoillani siitä, etten minä ole paikalla sillon kun hän on meillä tai he ovat isänsä kanssa jossain muualla. Eiköhän lapsi ole pikemminkin iloinen, kun saa isänsä jakamattoman huomion silloin kun hän on isäänsä näkee.
Ja tuo 1krt/kk on mieheni ja mieheni exän välinen sopimus, ei suinkaan minun päästökseni. Siitä on minua turha moraalisoida. Nähköön vaikka useammankin kerran minusta, kunhan minun ei tarvitse vaivautua. Minulle on omissa lapsissa tarpeeksi hoidettavaa ja rakastettavaa enkä ota toisten lasta kontolleni. Se ei ole minun vastuuni.vidu mikä mulkku!
- siistiä joo
Ja sillä siisti kirjoitti:
"Mitä teille sitten toivon.... toivon että liittonne päättyy, eikä miehenne uusi puoliso anna lastenne tulla isän luo, sitä toivon."
Onpa todella lämmin sydämmisen ihmisen puhetta, ei voi muuta sanoa.:D:D:D Jos sinun sydämmessäsi on tilaa myös miehesi lapsille niin good for you. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Ja mikäli miehestäni eroaisin, niin olen kyllä ottanut huomioon, että saatan jäädä lapseni kanssa yksin. Ja hyvin minä pärjäisin, ei minun tarvitse mieheni kanssa olla sen takia, etten yksinäni pärjäisi.
Ei miehet ylipäätäänkään ole samanlaisia kuin naiset eikä heillä ole lapsiinsa samanlaista sidettä kuin äidillä. Ei miehen elämässä se lapsi välttämättä ole numero 1., vaikka te niin kuinka haluaisitte sinisilmäisesti itsellenne uskotella. Itselleni on lapsemme etusijalla, mutta en edes kuvittele, että mieheni ajattelisi samoin. Olen sen ottanut huomioon jo silloin, kun odotin lastamme. Ja jos ajatus yksielämisestä lapsen kanssa olisi pelottanut, niin olisin päätökseni tehnyt sen suhteen.
Enkä minä jaksa uskoa, että mieheni lapsi on kovinkaan pahoillani siitä, etten minä ole paikalla sillon kun hän on meillä tai he ovat isänsä kanssa jossain muualla. Eiköhän lapsi ole pikemminkin iloinen, kun saa isänsä jakamattoman huomion silloin kun hän on isäänsä näkee.
Ja tuo 1krt/kk on mieheni ja mieheni exän välinen sopimus, ei suinkaan minun päästökseni. Siitä on minua turha moraalisoida. Nähköön vaikka useammankin kerran minusta, kunhan minun ei tarvitse vaivautua. Minulle on omissa lapsissa tarpeeksi hoidettavaa ja rakastettavaa enkä ota toisten lasta kontolleni. Se ei ole minun vastuuni.Eli sinusta on herttaisen yhdentekevää miten mahdollisesti miehesi uusi joskus kohtelisi sinun lastasi?Ei paljon paina,vaikka kuinka inhoaisi sinun omaa pikku kullannuppuasi ,vaikka kuinka inhoaisi lastasi,ärsyttävä tapaus,jota vaan ei jaksa katsella oman kotinsa seinien sisäpuolella?
Joo,ei siinä sitten mitään. - Ja sillä siisti
siistiä joo kirjoitti:
Eli sinusta on herttaisen yhdentekevää miten mahdollisesti miehesi uusi joskus kohtelisi sinun lastasi?Ei paljon paina,vaikka kuinka inhoaisi sinun omaa pikku kullannuppuasi ,vaikka kuinka inhoaisi lastasi,ärsyttävä tapaus,jota vaan ei jaksa katsella oman kotinsa seinien sisäpuolella?
Joo,ei siinä sitten mitään.Lueppa kirjoitukseni uudestaan ja ymmärrä se, ennen kuin kommentoit.
Kerroppa minulle, missä kohdassa sanoin, että minusta on yhdentekevää, jos mahdollisesti mieheni uusi kohtelisi yhteistä lastamme huonosti?
Ja sitä ajatusta minä en ymmärrä, että miten minä huonosti kohtelen mieheni lasta, jos en hänen tapaamisiinsa osallistu?
Sekö olisi sitten parempi, että väenväksin osallistun tapaamisiin ja lapsi joka kerran vaistoaa, että jokin on vikana?
Tai kenties jätän mieheni pelkästään sen takia, etten halua tämän lapsensa tapaamisiin osallistua ja rikkoisin siinä meidän perheemme ja meidän yhteisen lapsemme kodin? Olisiko tämä sinusta parempi vaihtoehto. Ilmeisesti. - mitä olet mieltä
Ja sillä siisti kirjoitti:
Lueppa kirjoitukseni uudestaan ja ymmärrä se, ennen kuin kommentoit.
Kerroppa minulle, missä kohdassa sanoin, että minusta on yhdentekevää, jos mahdollisesti mieheni uusi kohtelisi yhteistä lastamme huonosti?
Ja sitä ajatusta minä en ymmärrä, että miten minä huonosti kohtelen mieheni lasta, jos en hänen tapaamisiinsa osallistu?
Sekö olisi sitten parempi, että väenväksin osallistun tapaamisiin ja lapsi joka kerran vaistoaa, että jokin on vikana?
Tai kenties jätän mieheni pelkästään sen takia, etten halua tämän lapsensa tapaamisiin osallistua ja rikkoisin siinä meidän perheemme ja meidän yhteisen lapsemme kodin? Olisiko tämä sinusta parempi vaihtoehto. Ilmeisesti.Entä miten ajattelet näiden sisaruspuolten suhteesta?Lähdetkö aina pois paikalta kun isä on vanhemman lapsen kanssa.Näillä lapsilla on kuitenkin sama isä,joten eikö olisi senkin takia hyvä yrittää ylläpitää tätäkin suhdetta jollain tasolla.Mielestäni olisi hienoa,jos saman isän lapset voisivat tuntea jotain yhteyttä keskenään.Vai eikö se sinulle sovi,ja eihän ihmisen tarvi,jos ei taho?
- 867490
mitä olet mieltä kirjoitti:
Entä miten ajattelet näiden sisaruspuolten suhteesta?Lähdetkö aina pois paikalta kun isä on vanhemman lapsen kanssa.Näillä lapsilla on kuitenkin sama isä,joten eikö olisi senkin takia hyvä yrittää ylläpitää tätäkin suhdetta jollain tasolla.Mielestäni olisi hienoa,jos saman isän lapset voisivat tuntea jotain yhteyttä keskenään.Vai eikö se sinulle sovi,ja eihän ihmisen tarvi,jos ei taho?
Ei tämä kyseinen kirjoittaja ajattele toimillaan todellakaan ketään muuta kuin itseään, ei miestään, ei miehen lapsia eikä edes omia lapsiaan.
Ihmisen itsekkyydelle ja kylmyydelle ei näemmä ole mitään rajaa.
Minusta tuntuu hyvälle kun oma lapseni kertoo kuinka rakas mieheni hänelle on, ja kuinka hän rakastaa mieheni lapsia. Ja tämä vaikka he eivät edes ole sisarpuolia.
On todella kylmää erottaa sisarpuolet toisistaan. - Ja sillä siisti
867490 kirjoitti:
Ei tämä kyseinen kirjoittaja ajattele toimillaan todellakaan ketään muuta kuin itseään, ei miestään, ei miehen lapsia eikä edes omia lapsiaan.
Ihmisen itsekkyydelle ja kylmyydelle ei näemmä ole mitään rajaa.
Minusta tuntuu hyvälle kun oma lapseni kertoo kuinka rakas mieheni hänelle on, ja kuinka hän rakastaa mieheni lapsia. Ja tämä vaikka he eivät edes ole sisarpuolia.
On todella kylmää erottaa sisarpuolet toisistaan.En aio lapseltani sisarussuhdetta kieltää. Lapseni saa todellakin olla paikalla, kun mieheni lapsi tulee käymään. Sitä en voi enkä halua kieltää. Kyse on omasta osallistumisestani.
Eikä kukaan kukaan uusperhettä perustava voi olettaa, että kaikki asiat menee yhden ihmisen mielen mukaan, kompromisseja on tehtävä.
Minä en voi kieltää miestäni tapaamasta lastaan, mutta kukaan ei voi pakottaa taaskaan minua osallistumasta tapaamisiin. Tämä on tähän tilanteeseen tällä hetkellä ainut järkevä.
Jos joku ei ajatusta käsitä, niin se ei ole minun ongelmani, ihmisiä on erillaisia, se on karu totuus. Minusta on hienoa, että joku osaa elää harmoniassa ja tasapainossa uusperheessä, mutta kaikki eivät siihen pysty.
Ja minusta on iso ihme, jos joku täällä väittää elävänsä aina lapsen parasta ensimmäiseksi ajatellen. Silloinhan ei eroja tulisi eikä uusperheitä perustettaisi. Ei kukaan voi tai pysty elämään täysin yhden ihmisen parhaan mukaan, se on sula mahdottomuus. Joskus on ajateltava itseäänkin. - 46890+
Ja sillä siisti kirjoitti:
En aio lapseltani sisarussuhdetta kieltää. Lapseni saa todellakin olla paikalla, kun mieheni lapsi tulee käymään. Sitä en voi enkä halua kieltää. Kyse on omasta osallistumisestani.
Eikä kukaan kukaan uusperhettä perustava voi olettaa, että kaikki asiat menee yhden ihmisen mielen mukaan, kompromisseja on tehtävä.
Minä en voi kieltää miestäni tapaamasta lastaan, mutta kukaan ei voi pakottaa taaskaan minua osallistumasta tapaamisiin. Tämä on tähän tilanteeseen tällä hetkellä ainut järkevä.
Jos joku ei ajatusta käsitä, niin se ei ole minun ongelmani, ihmisiä on erillaisia, se on karu totuus. Minusta on hienoa, että joku osaa elää harmoniassa ja tasapainossa uusperheessä, mutta kaikki eivät siihen pysty.
Ja minusta on iso ihme, jos joku täällä väittää elävänsä aina lapsen parasta ensimmäiseksi ajatellen. Silloinhan ei eroja tulisi eikä uusperheitä perustettaisi. Ei kukaan voi tai pysty elämään täysin yhden ihmisen parhaan mukaan, se on sula mahdottomuus. Joskus on ajateltava itseäänkin.Vielä edestäs löydät sen pahuuden mitä ympärilles jaat.
Onneksi en itse ole kaltaisesi enkä edes tunne ketään tuollaista tunnevammaista.
No elä miten elät minä uskon että se sinulle vielä kostautuu... - meitsi,.-
46890+ kirjoitti:
Vielä edestäs löydät sen pahuuden mitä ympärilles jaat.
Onneksi en itse ole kaltaisesi enkä edes tunne ketään tuollaista tunnevammaista.
No elä miten elät minä uskon että se sinulle vielä kostautuu...Ei edellinen nimim. "Sillä siisti" ole paha, ainoastaan järkevä. Kukaan ei ota vastuusta omasta onnesta, jos itse ei sitä tee. Jos joku haluaa olla kynnysmatto, maatkoon eteisen lattialla.
- dafaf
Ja sillä siisti kirjoitti:
En aio lapseltani sisarussuhdetta kieltää. Lapseni saa todellakin olla paikalla, kun mieheni lapsi tulee käymään. Sitä en voi enkä halua kieltää. Kyse on omasta osallistumisestani.
Eikä kukaan kukaan uusperhettä perustava voi olettaa, että kaikki asiat menee yhden ihmisen mielen mukaan, kompromisseja on tehtävä.
Minä en voi kieltää miestäni tapaamasta lastaan, mutta kukaan ei voi pakottaa taaskaan minua osallistumasta tapaamisiin. Tämä on tähän tilanteeseen tällä hetkellä ainut järkevä.
Jos joku ei ajatusta käsitä, niin se ei ole minun ongelmani, ihmisiä on erillaisia, se on karu totuus. Minusta on hienoa, että joku osaa elää harmoniassa ja tasapainossa uusperheessä, mutta kaikki eivät siihen pysty.
Ja minusta on iso ihme, jos joku täällä väittää elävänsä aina lapsen parasta ensimmäiseksi ajatellen. Silloinhan ei eroja tulisi eikä uusperheitä perustettaisi. Ei kukaan voi tai pysty elämään täysin yhden ihmisen parhaan mukaan, se on sula mahdottomuus. Joskus on ajateltava itseäänkin."Silloinhan ei eroja tulisi eikä uusperheitä perustettaisi."
Siis onko parempi niin että lapsi elää rikkinäisessä perheessä kuin että lapsi on rikkinäisestä perheestä.. Taitaapi olla niin että lapsi on onnellisempi että hän on rikkinäisestä perheestä kuin rikkinäisessä perheessä.. - 35780+90
meitsi,.- kirjoitti:
Ei edellinen nimim. "Sillä siisti" ole paha, ainoastaan järkevä. Kukaan ei ota vastuusta omasta onnesta, jos itse ei sitä tee. Jos joku haluaa olla kynnysmatto, maatkoon eteisen lattialla.
En tiennytkään olevani kynnysmatto kun olen ottanut mieheni lapset avosylin vastaan.
Tiesin mieheni lapsien olemassa olosta heti alkumetreiltä, ja minusta oli itsestään selvää
että he kuuluvat mieheni elämään jopa enemmän kuin minä, joten; just deal with it or fuck off. - Ja sillä siisti
35780+90 kirjoitti:
En tiennytkään olevani kynnysmatto kun olen ottanut mieheni lapset avosylin vastaan.
Tiesin mieheni lapsien olemassa olosta heti alkumetreiltä, ja minusta oli itsestään selvää
että he kuuluvat mieheni elämään jopa enemmän kuin minä, joten; just deal with it or fuck off.Sepä se onkin; sinä tulet miehesi lasten kanssa toimeen, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Jos joidenkin uusperhe toimii ja kaikki tulevat toimeen keskenään, ei tarkoita sitä, että kaikille se olisi niin helppoa.
Se ei ole niin mustavalkoista, että hyväksy tai eroa. Varsinkaan nyt kun minullakin on mieheni kanssa yhteinen lapsi. Pitää häntäkin ajatella.
Ja miehelleni tämä järjestely sopii, niin miksi minä eroaisin? Useampi ihminen meidän erostamme kärsisi. - Ja sillä siisti
dafaf kirjoitti:
"Silloinhan ei eroja tulisi eikä uusperheitä perustettaisi."
Siis onko parempi niin että lapsi elää rikkinäisessä perheessä kuin että lapsi on rikkinäisestä perheestä.. Taitaapi olla niin että lapsi on onnellisempi että hän on rikkinäisestä perheestä kuin rikkinäisessä perheessä..Samalla perusteella minäkin olen mieheni lapsen tapamisiin osallistumatta.
On parempi, että lapsi tuntee olonsa tervetulleeksi ja halutuksi kuin joka kerta vaistoaisi, ettei kaikki ole ok. - 76539
Ja sillä siisti kirjoitti:
Sepä se onkin; sinä tulet miehesi lasten kanssa toimeen, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Jos joidenkin uusperhe toimii ja kaikki tulevat toimeen keskenään, ei tarkoita sitä, että kaikille se olisi niin helppoa.
Se ei ole niin mustavalkoista, että hyväksy tai eroa. Varsinkaan nyt kun minullakin on mieheni kanssa yhteinen lapsi. Pitää häntäkin ajatella.
Ja miehelleni tämä järjestely sopii, niin miksi minä eroaisin? Useampi ihminen meidän erostamme kärsisi.Ihmeessä sun piti tehdä lisää pentuja kun et kerta voi sietää miehesi lapsia.
Onneksi suurin osa uusperheellisistä on niin kypsiä että pystyvät elämään sovussa.
Säälittää miehesi ja ennen kaikkea hänen lapsensa. - dafaf
Ja sillä siisti kirjoitti:
Sepä se onkin; sinä tulet miehesi lasten kanssa toimeen, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Jos joidenkin uusperhe toimii ja kaikki tulevat toimeen keskenään, ei tarkoita sitä, että kaikille se olisi niin helppoa.
Se ei ole niin mustavalkoista, että hyväksy tai eroa. Varsinkaan nyt kun minullakin on mieheni kanssa yhteinen lapsi. Pitää häntäkin ajatella.
Ja miehelleni tämä järjestely sopii, niin miksi minä eroaisin? Useampi ihminen meidän erostamme kärsisi.myös sen, että sulla ja miehesi lapsella ei tule ikinä olemaan hyviä välejä.. Ja susta se on ihan ok?! Kyllä se lapsi muistaa, ja ajan kanssa se alkaa inhoaa sua. Sillä ei tuo ole normaalia, että lapsi ei saa olla isänsä kotona. Ja sanot, niin että miehellesi se sopii. Joo, hän on varmaan niitä tyyppejä että ei uskalla olla enää ilman naista.. On jo eron käyny läpi, ei jaksa enää uutta eroa jne.. Sisimmässään miehesi toivoo, että jonain päivänä sä heräät. Ja mitäs luulet jos ehdottaisit miehellesi sellaista, että mitäs jos jatkossa lapsi tuleekin teille ja sinä aikuisena yrität myös pysyä aikuisena ja pikkuhiljaa alat olee avoimin mielen ja tutustuu kunnolla lapseen. Annat mahdollisuuden. Vietät myös kahden keskistä aikaa lapsen kanssa, vaikka tunnin kun miehesi kaupalla. Niin, mä voin olla ihan sata varma, että miehesi helpottuisi ja olisi onnellinen, että hänenkin lapsi hyväksytään osaksi teidän perhettä..
- uusiorouva..
Ja sillä siisti kirjoitti:
Samalla perusteella minäkin olen mieheni lapsen tapamisiin osallistumatta.
On parempi, että lapsi tuntee olonsa tervetulleeksi ja halutuksi kuin joka kerta vaistoaisi, ettei kaikki ole ok.Olen hirveän pahoillani miehen lapsen puolesta. Kerran kuussa kuppilassa tai luistinradalla tapaaminen ei paljon edistä isä-lapsisuhdetta. Ihmettelen miksi mies ylipäätään suostui kaupankäyntiin sinun kanssasi lapsen tapaamisesta. Pitäisi olla ihan itsestään selvää, että lapsi viettää normaalia arkea isän kotona isäviikonloppuina. Asia voi jossain vaiheessa myöhemmin hiertää sinun ja miehesi välejä.
Kasva aikuiseksi. Miksi sinun pitää näytellä mukavaa äitipuolta. Älä ota mitään roolia. Olet vain normaalisti kotona, kuten ennenkin. Aikuisena sinulla on tässä asiassa kasvun paikka. - dafaf
uusiorouva.. kirjoitti:
Olen hirveän pahoillani miehen lapsen puolesta. Kerran kuussa kuppilassa tai luistinradalla tapaaminen ei paljon edistä isä-lapsisuhdetta. Ihmettelen miksi mies ylipäätään suostui kaupankäyntiin sinun kanssasi lapsen tapaamisesta. Pitäisi olla ihan itsestään selvää, että lapsi viettää normaalia arkea isän kotona isäviikonloppuina. Asia voi jossain vaiheessa myöhemmin hiertää sinun ja miehesi välejä.
Kasva aikuiseksi. Miksi sinun pitää näytellä mukavaa äitipuolta. Älä ota mitään roolia. Olet vain normaalisti kotona, kuten ennenkin. Aikuisena sinulla on tässä asiassa kasvun paikka.Kyllä hyvin osuvasti kirjotit!! Kyllä toivon, että "Ja sillä siisti" ihminen oppisi tästä jotain!! Hänellä on todellakin kasvun paikka!! Todella hyvin kirjotit siitä, että ei tarvitse ottaa mitään roolia, ollaan vaan oma itsensä kotonaan niinkuin aina!! :)
- ihme kuvio
uusiorouva.. kirjoitti:
Olen hirveän pahoillani miehen lapsen puolesta. Kerran kuussa kuppilassa tai luistinradalla tapaaminen ei paljon edistä isä-lapsisuhdetta. Ihmettelen miksi mies ylipäätään suostui kaupankäyntiin sinun kanssasi lapsen tapaamisesta. Pitäisi olla ihan itsestään selvää, että lapsi viettää normaalia arkea isän kotona isäviikonloppuina. Asia voi jossain vaiheessa myöhemmin hiertää sinun ja miehesi välejä.
Kasva aikuiseksi. Miksi sinun pitää näytellä mukavaa äitipuolta. Älä ota mitään roolia. Olet vain normaalisti kotona, kuten ennenkin. Aikuisena sinulla on tässä asiassa kasvun paikka.ollakin parempi, että miehen lapsi pysyy kaukana tuolaasesta kotkasta, sehän vois vahingoittaa lasta.
Lapsen isä on oikea nössö, kun antaa muijas tuollalailla pompottaa itseään ja lastaan. - Ja sillä siisti
ihme kuvio kirjoitti:
ollakin parempi, että miehen lapsi pysyy kaukana tuolaasesta kotkasta, sehän vois vahingoittaa lasta.
Lapsen isä on oikea nössö, kun antaa muijas tuollalailla pompottaa itseään ja lastaan.En minä tänne kirjoittanut "oppiakseni jotain" enkä siksi, että muuttaisin mieleni asioiden.
En, tämä tilanne on nyt näin ja niin hyvä.
Tämän asian kävimme ammatti-ihmistenkin kanssa läpi ja he olivat samaa mieltä, ettei minun tarvitse tapaamisiin olla osallinen, jos se minusta on vaikeaa ja kiusallista. Minua ei niihin voi pakottaa.
Eikä kukaan pakota miestäni minun kanssani elämään. Hän sattuu minusta välittämään ja rakastamaan perhettään ja nykyistä elämäänsä. Jos hän ei sitä haluaisi, hän olisi täysin vapaa lähtemään. Kuten minäkin. - 6890987
Ja sillä siisti kirjoitti:
En minä tänne kirjoittanut "oppiakseni jotain" enkä siksi, että muuttaisin mieleni asioiden.
En, tämä tilanne on nyt näin ja niin hyvä.
Tämän asian kävimme ammatti-ihmistenkin kanssa läpi ja he olivat samaa mieltä, ettei minun tarvitse tapaamisiin olla osallinen, jos se minusta on vaikeaa ja kiusallista. Minua ei niihin voi pakottaa.
Eikä kukaan pakota miestäni minun kanssani elämään. Hän sattuu minusta välittämään ja rakastamaan perhettään ja nykyistä elämäänsä. Jos hän ei sitä haluaisi, hän olisi täysin vapaa lähtemään. Kuten minäkin.yksinkertaisesti sä olet epävarma ja tunneköyhä ihminen
ja ukkos on totaalinen reppahousu, sen kaltainen raukka jota minä en ottais ikinä, hyi helvetti. - 26vÄiti
6890987 kirjoitti:
yksinkertaisesti sä olet epävarma ja tunneköyhä ihminen
ja ukkos on totaalinen reppahousu, sen kaltainen raukka jota minä en ottais ikinä, hyi helvetti.En jaksanut lukea kuin muutaman viestin alussa, viestejä oli niin paljon.
Elän itse tällä hetkellä hyvin vaikeassa perhetilassa huoltoriitojen ja muiden ex-puolisosotien keskellä. Olen aivan syytön mieheni ja hänen eksänsä riitoihin, mutta siitä huolimatta saan suurimman osan paskasta niskaani.
Olin noin 21v kun aloitin suhteen miehen kanssa jolla on kolme lasta. (yksi on aikuinen) Meni 2-3v ennen kuin pystyin "rakastamaan" näitä puolisoni lapsia. Siis suomeksi, en RAKASTA vieläkään heitä kuin omaa lastani, mutta välitän heistä kovasti. Olen tehnyt paljon sellaista lasten hyväksi, mihin heidän oma äitinsä ei ole jaksanut puuttua.
Kävimme perheneuvolassa ym. koska lapset olivat hyvinkin vaikeita, johtuen äidin ja isän erosta, sekä äidin kiusasta minua kohtaan. Minua mustamaalattiin ja haukuttiin lapsille niin että lopetin symisen ja haudoin itsetuhoisia ajatuksi. olin oksentaa! Miten lapset voisivat sellaista ymmärtää, mitä ei edes nuori aikuinen?!?
Perhneuvolasta oli paljon apua, mutta eivät hekään voineet estää lasten äidin pahantekoa.
Nyt olen n."5 vuotta viisaampi" ja tajuan selkeämmin missä on vika. En yleistä, en tahdo ärsyttää, mutta ymmärrän miksi uusperhen äitinä/isänä voi olla niin vaikeaa. Riippuu sekin kyllä monesta asiasta.. Kukapa meistä salamana pystyy rakastamaan toisen ns. tuntematonta lasta, joka kaikenlisäksi saattaa kapinoida sinua vastaan vain koska olet uusi-ihminen lapsen elämässä? On helppo sanoa että et ole tunteellinen/normaali ihminen, jos et lasta rakasta, mutta elämänkokemus opettaa paljon.
Lähdin itse tähän suhteeseen, koska minulla ei ollut lapsia vastaan mitään. Jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut pitää puoliani vieläkin enemmän, lasten äiti on pitänyt minua alusta alkaen suunnilleen "murhaajana" (eli siis yhtä pahana.) Kaikki paha mitä olen elämäni aikana tehnyt on supistettuna tässä: varastaminen kaupasta, (karkkia teininä) huumekokeilu, (nuorena aikuisena) Kännit vanhempien tietämättä 18 vuotiaana, silloinkin olin jo "aikuinen". Ja nyt lasten bioäiti pitää minua silti, kuin olisin elinkautisvanki.
Sen sanon kaikille niille, joilla on vastaava tilanne, että emme voi vaikuttaa asiaan, mikäli ex-puoliso on sairas. Sairauteen voi vaikuttaa ehkä lääkärit lääkkeineen ym hoitoineen, mutta tavallinen ihminen ei ihan hirmuisesti voi tehdä mitään.
Kaikki eksät eivät ole sairaita, mutta minun tämänhetkinen elämänkokemukseni on tässä sairaassa ihmisessä, joten ymmärrän aika paljon miten vaikeaa uusperhe-elämä voi olla.
Näinä päivinä kun joku sinua tuntematon ihminen mittaa sinua kuin murhaajaa, on monesti mielessä vaihtoehtona helpompikin tie.. mutta en halua erotakaan koska rakastamme puolisoni kanssa toisiamme. Monesti sitä miettii kaikkea epätoivoistakin, mutta ketä se auttaa..? - Ja sillä siisti
26vÄiti kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin muutaman viestin alussa, viestejä oli niin paljon.
Elän itse tällä hetkellä hyvin vaikeassa perhetilassa huoltoriitojen ja muiden ex-puolisosotien keskellä. Olen aivan syytön mieheni ja hänen eksänsä riitoihin, mutta siitä huolimatta saan suurimman osan paskasta niskaani.
Olin noin 21v kun aloitin suhteen miehen kanssa jolla on kolme lasta. (yksi on aikuinen) Meni 2-3v ennen kuin pystyin "rakastamaan" näitä puolisoni lapsia. Siis suomeksi, en RAKASTA vieläkään heitä kuin omaa lastani, mutta välitän heistä kovasti. Olen tehnyt paljon sellaista lasten hyväksi, mihin heidän oma äitinsä ei ole jaksanut puuttua.
Kävimme perheneuvolassa ym. koska lapset olivat hyvinkin vaikeita, johtuen äidin ja isän erosta, sekä äidin kiusasta minua kohtaan. Minua mustamaalattiin ja haukuttiin lapsille niin että lopetin symisen ja haudoin itsetuhoisia ajatuksi. olin oksentaa! Miten lapset voisivat sellaista ymmärtää, mitä ei edes nuori aikuinen?!?
Perhneuvolasta oli paljon apua, mutta eivät hekään voineet estää lasten äidin pahantekoa.
Nyt olen n."5 vuotta viisaampi" ja tajuan selkeämmin missä on vika. En yleistä, en tahdo ärsyttää, mutta ymmärrän miksi uusperhen äitinä/isänä voi olla niin vaikeaa. Riippuu sekin kyllä monesta asiasta.. Kukapa meistä salamana pystyy rakastamaan toisen ns. tuntematonta lasta, joka kaikenlisäksi saattaa kapinoida sinua vastaan vain koska olet uusi-ihminen lapsen elämässä? On helppo sanoa että et ole tunteellinen/normaali ihminen, jos et lasta rakasta, mutta elämänkokemus opettaa paljon.
Lähdin itse tähän suhteeseen, koska minulla ei ollut lapsia vastaan mitään. Jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut pitää puoliani vieläkin enemmän, lasten äiti on pitänyt minua alusta alkaen suunnilleen "murhaajana" (eli siis yhtä pahana.) Kaikki paha mitä olen elämäni aikana tehnyt on supistettuna tässä: varastaminen kaupasta, (karkkia teininä) huumekokeilu, (nuorena aikuisena) Kännit vanhempien tietämättä 18 vuotiaana, silloinkin olin jo "aikuinen". Ja nyt lasten bioäiti pitää minua silti, kuin olisin elinkautisvanki.
Sen sanon kaikille niille, joilla on vastaava tilanne, että emme voi vaikuttaa asiaan, mikäli ex-puoliso on sairas. Sairauteen voi vaikuttaa ehkä lääkärit lääkkeineen ym hoitoineen, mutta tavallinen ihminen ei ihan hirmuisesti voi tehdä mitään.
Kaikki eksät eivät ole sairaita, mutta minun tämänhetkinen elämänkokemukseni on tässä sairaassa ihmisessä, joten ymmärrän aika paljon miten vaikeaa uusperhe-elämä voi olla.
Näinä päivinä kun joku sinua tuntematon ihminen mittaa sinua kuin murhaajaa, on monesti mielessä vaihtoehtona helpompikin tie.. mutta en halua erotakaan koska rakastamme puolisoni kanssa toisiamme. Monesti sitä miettii kaikkea epätoivoistakin, mutta ketä se auttaa..?Kiitos tarinastasi ja onnea sinulle elämääsi.
Tähän meidänkin tilanteeseen ollaan ajauduttu erillaisten syiden takia. En minäkään suorilta miehelleni sanonut, etten tapaamisiin aio enää osallistua. Se oli monen tekijän summa. En erikseen ala syyttelemään ketään, sillä riitaan tarvitaan aina kaksi osa puolta. Mutta, sen verran sanon, ettei minuakaan huvita kenenkään pompoteltavana olla. Minun ei tarvitse elää toisten sääntöjen mukaan. Olen mieluummin yksin kuin "kynnysmattona", joka joustaa ja antaa kaikessa periksi. Minä olin ennen se, joka periksi kaikessa antoi, enkä enää pysty siihen.
Miehelleni annoin mahdollisuuden sanoa mielipiteensä ja hän olisi voinut siinä vaiheessa lähteä, jos hän ei olisi yhteistä elämää halunnut jatkaa.
Ei sen pidä olla aina se "uusi puoliso", joka joutuu joustamaan. - mattielisapetti
Ja sillä siisti kirjoitti:
Kiitos tarinastasi ja onnea sinulle elämääsi.
Tähän meidänkin tilanteeseen ollaan ajauduttu erillaisten syiden takia. En minäkään suorilta miehelleni sanonut, etten tapaamisiin aio enää osallistua. Se oli monen tekijän summa. En erikseen ala syyttelemään ketään, sillä riitaan tarvitaan aina kaksi osa puolta. Mutta, sen verran sanon, ettei minuakaan huvita kenenkään pompoteltavana olla. Minun ei tarvitse elää toisten sääntöjen mukaan. Olen mieluummin yksin kuin "kynnysmattona", joka joustaa ja antaa kaikessa periksi. Minä olin ennen se, joka periksi kaikessa antoi, enkä enää pysty siihen.
Miehelleni annoin mahdollisuuden sanoa mielipiteensä ja hän olisi voinut siinä vaiheessa lähteä, jos hän ei olisi yhteistä elämää halunnut jatkaa.
Ei sen pidä olla aina se "uusi puoliso", joka joutuu joustamaan.luin tekstisi läpi ja muutoin se on ihan ok, saat omassa elämässäsi päättää mistä tahansa mutta lapsen ja isän välinen suhde on valtataistelussa todella väärä kohde.
Nöyryyttä ja rakkautta on monenlaista mutta siihen et sinä kykene kypsymättömyyttäsi. - Ja sillä siisti
mattielisapetti kirjoitti:
luin tekstisi läpi ja muutoin se on ihan ok, saat omassa elämässäsi päättää mistä tahansa mutta lapsen ja isän välinen suhde on valtataistelussa todella väärä kohde.
Nöyryyttä ja rakkautta on monenlaista mutta siihen et sinä kykene kypsymättömyyttäsi.Minä haluaisin tietää, että millä tavalla minä puutun mieheni ja hänen lapsensa välisiin tapaamisiin vain kun olemalla itse osallistumatta niihin?
Kuten jo kirjoitin yllä, mieheni on exänsä kanssa tapaamisista sopinut (tapaamiset sovittu 1krt/kk), minä en ole siihen puuttunut. Silloin kun tapaaminen on, he tekevät mitä haluavat ja ovat missä haluavat. Minä en vain siihen osallistu. Olen sen aikaa poissa kotoa tai tapaamiset on jossain muualla. Yhteinen lapsemme osallistuu sisaruksensa tapaamisiin ja välillä isä ja lapsi saavat viettää kaksin keskeistä aikaa. Samanlainen tilanne olisi silloinkin, jos olisimme mieheni kanssa erossa.
En minä näe omaa osallistumistani tapaamisiin tarpeellisina, eihän lapsi minua tapaa vaan isäänsä.
Ja kyllä, millään tavalla kypsäksi tai aikuismaiseksi en ole itseäni nimittänyt. Mutta, tunnevammainen tai -köyhä en ole. Tämä on meidän tapamme ratkaista hiertävä "ongelma", jos joku ei sitä ymmärrä, niin se on hänen ongelmansa. En minä tullut hyväksyntää hakemaan, en sitä ulkopuolisilta ja tuntemattomilta tarvitsekkaan. Samankaltaisia kokemuksia olisin etsinyt, mutta kukapa niistä uskaltaa kirjoittaa, kun saa vaan haukut niskaansa. Nykyaikana ei edes itseään aikuisiksi väittävillä ole minkään maailman sivistynyttä ja siivoa käytöstä edes täällä netissä. - 809865
Ja sillä siisti kirjoitti:
Minä haluaisin tietää, että millä tavalla minä puutun mieheni ja hänen lapsensa välisiin tapaamisiin vain kun olemalla itse osallistumatta niihin?
Kuten jo kirjoitin yllä, mieheni on exänsä kanssa tapaamisista sopinut (tapaamiset sovittu 1krt/kk), minä en ole siihen puuttunut. Silloin kun tapaaminen on, he tekevät mitä haluavat ja ovat missä haluavat. Minä en vain siihen osallistu. Olen sen aikaa poissa kotoa tai tapaamiset on jossain muualla. Yhteinen lapsemme osallistuu sisaruksensa tapaamisiin ja välillä isä ja lapsi saavat viettää kaksin keskeistä aikaa. Samanlainen tilanne olisi silloinkin, jos olisimme mieheni kanssa erossa.
En minä näe omaa osallistumistani tapaamisiin tarpeellisina, eihän lapsi minua tapaa vaan isäänsä.
Ja kyllä, millään tavalla kypsäksi tai aikuismaiseksi en ole itseäni nimittänyt. Mutta, tunnevammainen tai -köyhä en ole. Tämä on meidän tapamme ratkaista hiertävä "ongelma", jos joku ei sitä ymmärrä, niin se on hänen ongelmansa. En minä tullut hyväksyntää hakemaan, en sitä ulkopuolisilta ja tuntemattomilta tarvitsekkaan. Samankaltaisia kokemuksia olisin etsinyt, mutta kukapa niistä uskaltaa kirjoittaa, kun saa vaan haukut niskaansa. Nykyaikana ei edes itseään aikuisiksi väittävillä ole minkään maailman sivistynyttä ja siivoa käytöstä edes täällä netissä.Aloituksesi, ihan eka kirjoituksesi kertoo kyllä miksi tarinaasi tulit jakamaan.
Et hae mitään vertaistukea, vaan jos aloitus on;
"En osallistu lapsen tapaamisiin.
Ja sillä siisti
Ja niin on parempi.
Tämän asian olemme mieheni kanssa sopineet ja molemmat ovat samaa mieltä"
Niin silkkaa uhoahan tuo.
Toivottavasti vielä joskus kasvat aikuiseksi tai edes läydät sisältäsi sellaisen asian kuin sydän. - mattielisapetti
Ja sillä siisti kirjoitti:
Minä haluaisin tietää, että millä tavalla minä puutun mieheni ja hänen lapsensa välisiin tapaamisiin vain kun olemalla itse osallistumatta niihin?
Kuten jo kirjoitin yllä, mieheni on exänsä kanssa tapaamisista sopinut (tapaamiset sovittu 1krt/kk), minä en ole siihen puuttunut. Silloin kun tapaaminen on, he tekevät mitä haluavat ja ovat missä haluavat. Minä en vain siihen osallistu. Olen sen aikaa poissa kotoa tai tapaamiset on jossain muualla. Yhteinen lapsemme osallistuu sisaruksensa tapaamisiin ja välillä isä ja lapsi saavat viettää kaksin keskeistä aikaa. Samanlainen tilanne olisi silloinkin, jos olisimme mieheni kanssa erossa.
En minä näe omaa osallistumistani tapaamisiin tarpeellisina, eihän lapsi minua tapaa vaan isäänsä.
Ja kyllä, millään tavalla kypsäksi tai aikuismaiseksi en ole itseäni nimittänyt. Mutta, tunnevammainen tai -köyhä en ole. Tämä on meidän tapamme ratkaista hiertävä "ongelma", jos joku ei sitä ymmärrä, niin se on hänen ongelmansa. En minä tullut hyväksyntää hakemaan, en sitä ulkopuolisilta ja tuntemattomilta tarvitsekkaan. Samankaltaisia kokemuksia olisin etsinyt, mutta kukapa niistä uskaltaa kirjoittaa, kun saa vaan haukut niskaansa. Nykyaikana ei edes itseään aikuisiksi väittävillä ole minkään maailman sivistynyttä ja siivoa käytöstä edes täällä netissä.julistuksesi tekee. Mikäli tuollaiseen ratkaisuun olette miehesi kanssa päätyneet niin asian voisi todeta ja pyytää kommentoimaan mutta asialla uhoaminen kuin olisi jossain ottelussa voittanut pitkän taistelun tuloksena jonkinlaisen palkinnon, tuntuu lohduttoman surulliselta.
Lapsi tässä kuviossa on heikoimmilla eikä hänelle ole annettu mahdollisuutta olla osallisena ja tärkeänä ihmisenä isänsä elämässä.
Myötätuntoa asiaan ei todellakaan heru kun asiat voisivat olla toisinkin.
Pelottavaa olisi jos teikäläisen kaltaiset tosiaan saisivat jonkinlaista myötätuntoa ja kannustusta täällä. - Mieluusti nro 2
Ja sillä siisti kirjoitti:
Minä haluaisin tietää, että millä tavalla minä puutun mieheni ja hänen lapsensa välisiin tapaamisiin vain kun olemalla itse osallistumatta niihin?
Kuten jo kirjoitin yllä, mieheni on exänsä kanssa tapaamisista sopinut (tapaamiset sovittu 1krt/kk), minä en ole siihen puuttunut. Silloin kun tapaaminen on, he tekevät mitä haluavat ja ovat missä haluavat. Minä en vain siihen osallistu. Olen sen aikaa poissa kotoa tai tapaamiset on jossain muualla. Yhteinen lapsemme osallistuu sisaruksensa tapaamisiin ja välillä isä ja lapsi saavat viettää kaksin keskeistä aikaa. Samanlainen tilanne olisi silloinkin, jos olisimme mieheni kanssa erossa.
En minä näe omaa osallistumistani tapaamisiin tarpeellisina, eihän lapsi minua tapaa vaan isäänsä.
Ja kyllä, millään tavalla kypsäksi tai aikuismaiseksi en ole itseäni nimittänyt. Mutta, tunnevammainen tai -köyhä en ole. Tämä on meidän tapamme ratkaista hiertävä "ongelma", jos joku ei sitä ymmärrä, niin se on hänen ongelmansa. En minä tullut hyväksyntää hakemaan, en sitä ulkopuolisilta ja tuntemattomilta tarvitsekkaan. Samankaltaisia kokemuksia olisin etsinyt, mutta kukapa niistä uskaltaa kirjoittaa, kun saa vaan haukut niskaansa. Nykyaikana ei edes itseään aikuisiksi väittävillä ole minkään maailman sivistynyttä ja siivoa käytöstä edes täällä netissä.tulitko päätöksestäsi onnelliseksi? Toiko elämääsi tyydytystä se tieto että miehesi ei asetakaan lapsiaan vaan sinut nro Ykkösen paikalle? Kiinnostavaa olisi kuulla sillä lapsi tulee vain tulevaisuudessa ihmettelemään mitä vikaa ja mikä ongelma hän on ollut kun isin perhe ei ole voinut häntä hyväksyä.
Enempää en kommentoi mutta nämä asiat jäävät ihmetyttämään jos kerran oikein asiantuntijat ovat antaneet hyväksynnän sille että lapseen näin suhtaudutaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama295089Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä644081Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve773647Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732708Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1502506Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta602368Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl792189Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?272137- 1351674
Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko391537