EN HALUA mummotukkaa!

ei nyt pahalla mut mun mielestä ei ole mtn niin tylsää ja vanhan näköstä tukkaa kun pitkä hirveen kasvatettu ja maks vähä kerrostettu tukka... tylsäääää :/
Tää nyt on vaa mun mielipide..
Tekisin jtn kivaa ja uutta ja vähä hyppäisit kaavasta pois ja sukeltaisit kuule tuntemattomaan paratiisiin :)
Ja varsinki sellane pitkä tukka joka on vielä ylikasvanu... sori nyt vaa :/
Siis vaikka kerrosta lisää? leikkaa otsis kuosiin? kokeile raitoja?

Eihän yksi testi tarkoita mitään juuri sun tapauksessa! Sullehan voi sopia vaikka kuinka hyvin se malli, johon olet pyrkimässä. Älä lannistu noin pienestä.

Sen verran kyllä tekisin, että kun hiukset on pesty, pikkusakset käteen ja leikkaat sitä ylikasvanutta otsista VÄHÄN kerrallaan vaikka muutaman päivän välein. Sekin jo siistii ilmettä, ettei hiukset roiku silmillä. Älä kuitenkaan leikkaa sitä liikaa, koska lyhyempi otsis alkaa nousta juuresta muutaman pesun jälkeen, kun hiusten raskaus vähän helpottaa.

Kampaajaa välttäisin kuin ruttoa tuossa kasvatuksen vaiheessa, koska todella moni valittaa sitä, että kampaaja tuhoaa juuri hyvään kasvun alkuun päässeet hiukset. Pyydä mieluummin vaikka jotain fiksua kaveriasi hiukan siistimään latvoja, jos et itse uskalla.

Jos haluat välillä hiukan erilaiset hiukset, letitä ne yöksi hitusen kosteina päälaelta asti tai jos ei onnistu, niskasta asti, ja aamulla sulla on ihanat laineet hiuksissa :)

Kasvatusprojekti kysyy hermoja, mutta palkitsee myöhemmin.

Nou hätä, ei tuo kuulosta minusta ollenkaan mummotukalta vaan pikemminkin vähän rokahtavalta tms.

Käsitinkö oikein, että haluat kasvattaa myös otsiksen pois? Tuolla jäljempänä nimittäin joku neuvoi leikkaamaan otsista, jotta sen alta näkee jotain. Jos kuitenkin kasvatat sitä pois, niin kasvatuksen aikana on tietysti ikävä välivaihe, jolloin otsis on tiellä ja vaikean pituinen. Sitä voi vetää sivuun pinneillä tai työntää taakse hiuspannoilla. Kyllä se siitä, ei tämä vaihe ikuisesti kestä :)

Kerroksittain leikattu tukka on myös vähän rasittava kasvatuksen aikana, koska erilaisten kampausten tekeminen on hankalaa lyhyempien osioiden takia. Pituudesta riippuen voit pitää ponnaria tai kahta, erilaisia lettejä ja nutturoitakin. Jos lyhyimmät kerrokset ovat hyvin lyhyet, voi olla ettei muu kuin ponnari onnistu. Haluatko hiuksistasi lopulta tasapituiset vai kerrostetut?

Tsemppiä sinne kasvatukseen! Kyllä se edistyy vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Ota vaikka joka kuukausi tai joka toinen kuukausi hiuksistasi valokuva, josta näet edistymisen. Se voi auttaa pitämään motivaatiota yllä. Valokuva näyttää edistymisen, mitä et muuten huomaisi.

Jos hiuksissa on paljon eripituisia kerroksia, menee kampaajalle, ja sanoo että haluaa pois liiat kerrokset, saattaa mennä niin, että se lyhentää koko tukan lyhimpään kerrokseen ja sitten tukasta tulee sellainen todellinen mummokupu-kampaus. Ja jos ei oikein itse tiedä mitä haluaa, tuskin lopputulos kampaajan käsissä on hyvä.

Kannattaa tehdä asiasta pitkän linjan projekti ja miettiä asiaa huolellisesti sekä antaa hiusten kasvaa pois epämieluisasta mallista.

Mulle tuli projekti kun 4-5 vuotta sitten halusin muutosta, menin kampaajalle ja hän pilasi hiukseni totaalisesti. Sen jälkeen en ole kampaajalla käynyt vaan kasvattanut hänen nyrhimiään hiuksia etsien sopivaa tyyliä itse.

Hiuksia voi väliaikana pitää pinneillä ja hiuslenkeillä, pannoilla yms. kurissa. Ehkä huiveillakin, jos on sitä tyyppiä. Mun systeri sitoo usein sellaisen bandanna-huivin pannan lailla ja se näyttää kivalta. Sillä on eri värisiä eri vaatteisiin.

Mun kokemuksen mukaan useimmille ei sovi kuin yksi hiustyyli. Meillä on se tietty päänmalli ja kasvojen piirteet ja hiusten pyörteet ja tekstuuri, joten sitten kun löytää se oman tyylin, ja opettelee mahdollisesti leikkaamaan sen itse, ei tarvitse enää stressata tukasta. Pieniä muutoksia voi sitten tehdä muuttamalla väriä, raidoilla, hienosäätämällä otsista tms.

Itse löysin oman tyylin kun luovuin ajattelemasta mistä tyylistä pidän (ns. muoti) ja katsoin kriittisesti omaa pärstäni ja piänuppia. Katsoin myös vanhoja kuvia ja otin malliksi ne kuvat joissa hiukseni sopivat mulle parhaiten. Seurasin myös näitä muodonmuutostyyppisiä ohjelmia (esim. kampaajista Nuorennusleikkauksen Jenn on paras, aina löytää juuri sopivan tyylin asiakkaan naamaan ja elämäntyyliin) ja vertasin itseeni.

Netissä on myös näitä hiustyylisivustoja, jonne voi ladata oman kuvansa ja ilman riskiä testata eri tyylejä.

Kun hiukset ovat rasvaiset ja likaiset ja taipuvat hyvin, kannattaa leikkiä peilin edessä ja asetella tukkaa eri tyyleihin, sellainen peili on paras, josta näkee kaikki puolet.

Tärkein on todella katsoa ne omat heikot kohdat. Mulla esim. on otsalla vasemmalla pyörre, joten tasaista otsista on ihan turha yrittää, siispä kasvatin pitkän otsisksen jonka leikkasin vinottain. Sopii hyvin. Jos on heikko leukalinja, pitää saada jotain hiusta korostamaan sitä (ei käy siis pitkä suora tai aivan lyhyt kampaus). Jne...

Näin löyty mulle tyyli, on kestänyt jokunen vuosi kasvattaa tukkaa siihen, mutta pienin muutoksin oikeaan suuntaan on päästy. Koskaan aikaisemmin mun hiuksia ei ole kehuttu, mikä on kumma koska oikeasti leikkaan ne nyt itse. Eli kyllä se oma tyyli on vihdoin löytynyt.