Yksin raskaana, mies psykoosissa

Pääsen kyllä "tietotilaisuuteen", jossa mukana hänen oma hoitajansa ja lääkäri. Hänen hoitajansa sanoi samaa kuin sinäkin, että voi parantua ja ettei kannata hätäillä, koska vielä ei voi sanoa kauan toipuminen kestää jne. Ei vaan enää pysty mitään toivomaan, vaan odottamaan. Onneksi kaikki suurimmat itkut ovat nyt kohdallani itketty, joten pystyn jo nauttimaan tästä raskaudesta.
Tietenkin vielä seuraa tällä hetkellä tukiverkoston (mm. perheellinen siskoni, miehen vanhemmat ja omat.) ja kun kaikilla oma näkemyksensä tästä tilanteesta niin tuntuu kuin joutuisin koko ajan perustelemaan päätöksiäni, kuten : siskolleni joudun selittämään miksi olen vielä tässä asunnossa, enkä muualla. Oma isäni vieläkin on abortin kannalla, koska tilanne kai näyttää hänen mielestään niin synkän toivottomalta ja huh! Ymmärrän että ihmisillä on mielipiteitä, mutta kun olen päätökseni ja sanottavani sanonut, en jaksa enää toistella heille mitään. Ainoat jotka kunnolla ymmärtävät ovat miehen vanhemmat, tätä kun on heillä äidin puolella suvussa muutamalla ollut. Heiltä olen saanut toivoa ja lohdutusta, eikä ole tullut tunnetta "NYT PITÄÄ TOIMIA,NYT PITÄÄ ÄKKIÄ TEHDÄ MUUTOS TÄHÄN..". Aion siis odottaa rauhassa miten miehen paraneminen etenee ja jos näyttää siltä, ettei ole parantunut niin sitten alan etsiä uutta asuntoa.
Ajattelin neuvolasta ehkäpä kysellä, jos menisin jonnekin ammattilaiselle jutskaamaan..

Ja kiitos vielä vastauksesta! :)

milamaria kirjoitti:

Pääsen kyllä "tietotilaisuuteen", jossa mukana hänen oma hoitajansa ja lääkäri. Hänen hoitajansa sanoi samaa kuin sinäkin, että voi parantua ja ettei kannata hätäillä, koska vielä ei voi sanoa kauan toipuminen kestää jne. Ei vaan enää pysty mitään toivomaan, vaan odottamaan. Onneksi kaikki suurimmat itkut ovat nyt kohdallani itketty, joten pystyn jo nauttimaan tästä raskaudesta.
Tietenkin vielä seuraa tällä hetkellä tukiverkoston (mm. perheellinen siskoni, miehen vanhemmat ja omat.) ja kun kaikilla oma näkemyksensä tästä tilanteesta niin tuntuu kuin joutuisin koko ajan perustelemaan päätöksiäni, kuten : siskolleni joudun selittämään miksi olen vielä tässä asunnossa, enkä muualla. Oma isäni vieläkin on abortin kannalla, koska tilanne kai näyttää hänen mielestään niin synkän toivottomalta ja huh! Ymmärrän että ihmisillä on mielipiteitä, mutta kun olen päätökseni ja sanottavani sanonut, en jaksa enää toistella heille mitään. Ainoat jotka kunnolla ymmärtävät ovat miehen vanhemmat, tätä kun on heillä äidin puolella suvussa muutamalla ollut. Heiltä olen saanut toivoa ja lohdutusta, eikä ole tullut tunnetta "NYT PITÄÄ TOIMIA,NYT PITÄÄ ÄKKIÄ TEHDÄ MUUTOS TÄHÄN..". Aion siis odottaa rauhassa miten miehen paraneminen etenee ja jos näyttää siltä, ettei ole parantunut niin sitten alan etsiä uutta asuntoa.
Ajattelin neuvolasta ehkäpä kysellä, jos menisin jonnekin ammattilaiselle jutskaamaan..

Ja kiitos vielä vastauksesta! :)

Lue lisää

Niin, olen siis rv 13 nyt. Ultrassa olen käynyt ja kaikki siellä näyttää normaalilta :)
Ja mies on ollut nyt sitten viikon siellä hoidossa. Kesti 2 viikkoa saada se hoitoon! Uskomatonta, soitin hätäkeskukseenkin kerran ja minulle sanottiin : "Ilman hänen suostumista ei viedä ketään" :D Sanoin vielä siihen että "hän on ollut yli viikon psykoosissa, todella harhainen, pelottava ja eilen oli agressiivinen, eikö sittenkään?" ja mies siellä sanoi "Ei, valitettavasti!". Olisi voinut neuvoa minut suoraan soittamaan vaikka poliisille? Kuulin vasta myöhemmin tutultani että poliisit olisivat vieneet hänet.
Hän sitten yhtenä päivänä suostui lähtemään sukulaisensa matkaan päivystykseen, onneksi!

milamaria kirjoitti:

Niin, olen siis rv 13 nyt. Ultrassa olen käynyt ja kaikki siellä näyttää normaalilta :)
Ja mies on ollut nyt sitten viikon siellä hoidossa. Kesti 2 viikkoa saada se hoitoon! Uskomatonta, soitin hätäkeskukseenkin kerran ja minulle sanottiin : "Ilman hänen suostumista ei viedä ketään" :D Sanoin vielä siihen että "hän on ollut yli viikon psykoosissa, todella harhainen, pelottava ja eilen oli agressiivinen, eikö sittenkään?" ja mies siellä sanoi "Ei, valitettavasti!". Olisi voinut neuvoa minut suoraan soittamaan vaikka poliisille? Kuulin vasta myöhemmin tutultani että poliisit olisivat vieneet hänet.
Hän sitten yhtenä päivänä suostui lähtemään sukulaisensa matkaan päivystykseen, onneksi!

Lue lisää

Aborttihan ei enää olisi edes vaihtoehto koska sen saa terveelle sikiölle vain viikolle 12 asti....

Ex:äni joutui joskus psykoosiin ja sitä kesti viikkoja. Hakkasi mut ja uhkasi tappaa itsensä jne. Ei suostunut hoitoon, mutta yhden putkareissun jälkeen suostui menemään psykiatrin juttusille. Sai kasan erilaisia lääkkeitä ja niiden avulla sai elämänsä jotenkin raiteilleen. Mutta ongelmat jatkuivat, tosin lievempänä. Lopulta miehellä todettiin maanis-depresiivisyys (johon en usko) ja sai erilaisia lääkkeitä kokeiluun. Eivät kuitenkaan auttaneet. Suhteemme oli katkolla useaan otteeseen ja lopulta perheeni kiristi minua ottamaan lopullisen eron. Erään ikävän tapahtuman jälkeen otinkin sitten eron. Nyt vuosia myöhemmin kadun asiaa, sillä mies sai lopulta asiansa kuntoon ja parantui. Sopiva lääkitys löytyi ja asiat ovat tietääkseni ihan kunnossa. Hänellä on perhe ja työpaikka. Sovimme muuten yhteen kaikin puolin ja meillä oli paljon yhteisiä harrastuksia, antoisa suhde jne. mutta tuo sairastuminen tuntui vievän sen ihmisen kokonaan pois.

Juttele hoitavan lääkärin kanssa ja perehdy asiaan. En suosittele sairaan kanssa asumista, mutta haluan vain kertoa että jos suhde ja ihminen muuten ollut ok, niin kannattaa tosiaankin odotella.

milamaria kirjoitti:

Pääsen kyllä "tietotilaisuuteen", jossa mukana hänen oma hoitajansa ja lääkäri. Hänen hoitajansa sanoi samaa kuin sinäkin, että voi parantua ja ettei kannata hätäillä, koska vielä ei voi sanoa kauan toipuminen kestää jne. Ei vaan enää pysty mitään toivomaan, vaan odottamaan. Onneksi kaikki suurimmat itkut ovat nyt kohdallani itketty, joten pystyn jo nauttimaan tästä raskaudesta.
Tietenkin vielä seuraa tällä hetkellä tukiverkoston (mm. perheellinen siskoni, miehen vanhemmat ja omat.) ja kun kaikilla oma näkemyksensä tästä tilanteesta niin tuntuu kuin joutuisin koko ajan perustelemaan päätöksiäni, kuten : siskolleni joudun selittämään miksi olen vielä tässä asunnossa, enkä muualla. Oma isäni vieläkin on abortin kannalla, koska tilanne kai näyttää hänen mielestään niin synkän toivottomalta ja huh! Ymmärrän että ihmisillä on mielipiteitä, mutta kun olen päätökseni ja sanottavani sanonut, en jaksa enää toistella heille mitään. Ainoat jotka kunnolla ymmärtävät ovat miehen vanhemmat, tätä kun on heillä äidin puolella suvussa muutamalla ollut. Heiltä olen saanut toivoa ja lohdutusta, eikä ole tullut tunnetta "NYT PITÄÄ TOIMIA,NYT PITÄÄ ÄKKIÄ TEHDÄ MUUTOS TÄHÄN..". Aion siis odottaa rauhassa miten miehen paraneminen etenee ja jos näyttää siltä, ettei ole parantunut niin sitten alan etsiä uutta asuntoa.
Ajattelin neuvolasta ehkäpä kysellä, jos menisin jonnekin ammattilaiselle jutskaamaan..

Ja kiitos vielä vastauksesta! :)

Lue lisää

hänellä on diagnosoitu? Moneen sairauteen saattaa liittyä psykoosi. Esim. skitsofreniaan, kaksisuuntaiseen jne.

Ennuste, siis paranemisennusto on kiinni siitä sairaudesta.

Tiedän ettei abortti enää olisi mahdollinen, enkä sitä tekisikään :) Inhottavia vaan nuo, jotka sitä minulle ehdottelevat.
Diagnoosia miehelle ei vielä ole lääkäri tehnyt, tai ei ainakaan hoitaja maininnut mitään. Ja olen lukenut nyt niiin paljon tosta psykoosista ja muista, että alkaa mulla tulla nenästäkin jo ulos :D Luin netistä, että olisi sellainen kuin harhaluuloisuushäiriö, ei siis skitsofrenia vaan ihan tuolla nimikkeellä? Se vastaisi hyvin hänen oireitaan. Hänellä kaikki vaan juuri näitä _luuloja_, ei mitään näköharhoja tai kuuloharhoja ole ollut. Mutten ole mikään lääkäri, joten mitä sitä enää miettimään. Hänen äitinsä sanoi minulle ettei suvussa ole skitsofreniaa, vaan koko ajan jankutti pelkästä psykoosista. Miehellä nyt vaihdettu hoitoaikana kerran lääkkeet, kun ne niitä oikeanlaisia lääkkeitä yrittää hänelle sovittaa.
Minuun mies ei ole väkivaltaisesti koskaan koskenut, mutten todellakaan jatka hänen kanssaan asumista, jos hän on sairas.

On kyllä hyvä, että saa edes hieman vertaistukea netistä! Auttaa paljon.

Ittse olin psykoosissa joku aika sitten. Ei se tee ihmisestä väkivaltaista tai muutakaan. Sitä vaan kuvittelee jotain järjettömiä asioita, mihin voi olla monta syytä. Nyt olen onnelliseti yksin, kun pääsin narsissisesta muijastani eroon. ja näin jatketaan.

minäitten kirjoitti:

Ittse olin psykoosissa joku aika sitten. Ei se tee ihmisestä väkivaltaista tai muutakaan. Sitä vaan kuvittelee jotain järjettömiä asioita, mihin voi olla monta syytä. Nyt olen onnelliseti yksin, kun pääsin narsissisesta muijastani eroon. ja näin jatketaan.

Lue lisää

Hei!
Itse olen tällä hetkellä raskaan, raskaus jo loppumetreillä. LA 2.5.2010. Kaikki oli hyvin, olimme suunnitellet muuttoa toiselle paikkakunnalle ja olimme menneet juuri viime kuussa kihloihin. Mieheni väitti pitkään koko suhteen ajan, ettei ole minusta yhtään mustasukkainen.Pieniä mustasukkaisuuden häivähdyksiä kuitenkin alkoi paljastua, mutta niistä selvittiin. Yhtäkkiä kaikki kuitenkin paisui. Mieheni alkoi vahvasti epäillä minua, että minulla on suhde toisen miehen kanssa. Jouduin näyttämään puhelimeni ja tietokoneeni, ihan kaikki! Hän epäili jopa, että minulla on suhde naisen kanssa. Ihmetteli koko ajan, miksi vain en voi myöntää suhdetta. Tilanne kärjistyi todella pahaksi. Mieheni kertoi, ettei ole nukkunut pitkiin aikoihin, on kuulemma tuijottanut vaan mina öisin. Lopulta hän meni lääkäriin. Hän kertoi, että hänellä on itsellä jokin ongelma ja hänen täytyy se selvittää. Pyysi minulta aikaa, että saisi olla itsekseen, nukkua ja miettiä asioita. Hän sanoi, että haluaa saada asiat kuntoon, koska hän kuulemma tietää, että hänellä on ongelmana se, että aina kun hänellä menee hyvin, hän alkaa tietoisesti tuhoamaan asioita. Lupasin antaa hänelle aikaa ja kaiken tukeni. Eipä ehtinyt kulua kuin yksi päivä, kun hän tuli luokseni ja sanoi, että on valehdellut minulle. Lääkäri oli kuulemma sanonut hänelle, että naisesi on narsisti, vallankäyttäjä ja tekee sinut kuulemma tahallaan mustasukkaiseksi.Että jos pääsi kestää suhteen, niin siitä vaan! Hän ilmoitti lähtevänsä pois, koska tarvitsi kuulemma aikaa miettiä kestääkö hänen päänsä tämän suhteen. Olin asiasta ihan hämilläni. Aloin epäillä itseäni, olenko muka narsisti yms. Mieheni soitteli minulle kokoajan ja rupesi kyselemään minulta ihan kaikkea kummallista. Tyyliin, missä oli ollut tiistain ja maanantain välisen yön klo 00.58, hän oli ollut kuulemma kytiksellä ja nähnyt, että asunnossani on kaksi ihmistä. Joku toinen nainen, joka vaihtelee koko ajan vaatteita. Hän myös kysyi, miksi sohvalla oli ollut jonakin päivänä vain yksi sukka ja miksi roskakori oli täynnä, vaikka olin juuri vienyt roskat. Niinä aikoina, kun hän ei ollut ollu asunnossani, siellä oli kuulemma olut joku toinen mies. Jouduin selittelemään myös hänelle, miksi oli jonakin päivänä vaihtanut alusvaatteet kaksi kertaa yms. Näitä esimerkkejä olisi jatkaa loputtomiin. Lopulta hän ilmoitti,että on tehnyt päätöksensä, eikä halua olla enää kanssani. Tämän jälkeen hän haukkui minut työkavereilleen, sukulaisilleen, minun vanhemmille ja ystävilleni. Hän kertoi heille, siitä kuinka olen pettänyt häntä koko suhteen ajan. Viimeisen kerran näin hänet, kun hän yksi yö halusi tulla hakemaan vaatteita asunnoltani. En ollut nähnyt häntä moneen päivään. Hän oli aikaisemmin päivällä laittanut minulle viestiä, että oli joutunut lähtemään sairaalaan. Kun näin hänet, huomasin, ettei hän ollut oma itsensä. hänen silmänsä olivat tosi pahannäköiset ja hän oli epäsiisti.( aina aikaisemmin hän kävi suihkussa säännöllisesti ja huolehti itsestään) Hän siis tuli asunnolleni ilman sukkia ja parta ajamtta yms. Hän kertoi minulle, että hänen päässään kuulemma surisee ja hänellä on aivosyöpä. Hän myös kyseli, kuinka pitkään minun mieletäni hän oli valitellut pääkipuja. Hän selitteli minulle, kuinka kaksi narsistia ei voi kuulemma olla yhdessä yms. Lopulta pelkäsin niin paljon, että pyysin miestäni poistumaan asunnostani. Seuraavana päivänä menin itse lääkärin juttusille ja selitin kaikki asiat alusta loppuun saakka. Lääkäri sanoi minulle, että miehesi on tällä hetkellä psykoosissa, eikä parane jos ei mene itse hoitoon, tai jos häntä ei viedä/ oteta pakkohoitoon ( Suomessa todella vaikea ottaa pakkohoitoon, täytyy olla kuulemma todell sekaisin ja harhainen). Ilmoitin mieheni hoitoon, ambulanssi kävi hakemassa hänet ja lääkärit pitivät häntä sairaalassa yön, mutta päästivät vuorokauden sisällä pois. Lääkäri kertoi minulle vain sen, että tämä mies tarviitsee jonkinlaista hoitoa ainakin, mutta ei osannut sillä hetkellä vielä sanoa, että mitä. Loppujen lopuksi hän pääsi sieltä pois. Nyt tällä hetkellä mieheni vihaa minua sydämestää, eikä halua olla missään tekemisissä kanssani. Kuulemma haluaa dna-tutkimuksen, kun lapsi syntyy, jotta saa varmuuden, onko lapsi edes hänen. En pysty tekemään asialle mitään. Nyt olen vaan päättänyt antaa ajan kulua ja odotellla. Saa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tulevaisuus pelottaa, mutta pyrin olemaan optimistinen. Mies on jopa uhkaillut minua jonkin verran, joten tästä syystä en ole häneen enää yhteydessä. Aika näyttää. Tässä nyt pähkinänkuoressa oma tilanteeni, paljon jäi kertomatta, mutta pyrin kertomaan vaan pääkohdat, jottei olisi paisunut ihan mahdottoman pitkäksi.

Odottvava kirjoitti:

Hei!
Itse olen tällä hetkellä raskaan, raskaus jo loppumetreillä. LA 2.5.2010. Kaikki oli hyvin, olimme suunnitellet muuttoa toiselle paikkakunnalle ja olimme menneet juuri viime kuussa kihloihin. Mieheni väitti pitkään koko suhteen ajan, ettei ole minusta yhtään mustasukkainen.Pieniä mustasukkaisuuden häivähdyksiä kuitenkin alkoi paljastua, mutta niistä selvittiin. Yhtäkkiä kaikki kuitenkin paisui. Mieheni alkoi vahvasti epäillä minua, että minulla on suhde toisen miehen kanssa. Jouduin näyttämään puhelimeni ja tietokoneeni, ihan kaikki! Hän epäili jopa, että minulla on suhde naisen kanssa. Ihmetteli koko ajan, miksi vain en voi myöntää suhdetta. Tilanne kärjistyi todella pahaksi. Mieheni kertoi, ettei ole nukkunut pitkiin aikoihin, on kuulemma tuijottanut vaan mina öisin. Lopulta hän meni lääkäriin. Hän kertoi, että hänellä on itsellä jokin ongelma ja hänen täytyy se selvittää. Pyysi minulta aikaa, että saisi olla itsekseen, nukkua ja miettiä asioita. Hän sanoi, että haluaa saada asiat kuntoon, koska hän kuulemma tietää, että hänellä on ongelmana se, että aina kun hänellä menee hyvin, hän alkaa tietoisesti tuhoamaan asioita. Lupasin antaa hänelle aikaa ja kaiken tukeni. Eipä ehtinyt kulua kuin yksi päivä, kun hän tuli luokseni ja sanoi, että on valehdellut minulle. Lääkäri oli kuulemma sanonut hänelle, että naisesi on narsisti, vallankäyttäjä ja tekee sinut kuulemma tahallaan mustasukkaiseksi.Että jos pääsi kestää suhteen, niin siitä vaan! Hän ilmoitti lähtevänsä pois, koska tarvitsi kuulemma aikaa miettiä kestääkö hänen päänsä tämän suhteen. Olin asiasta ihan hämilläni. Aloin epäillä itseäni, olenko muka narsisti yms. Mieheni soitteli minulle kokoajan ja rupesi kyselemään minulta ihan kaikkea kummallista. Tyyliin, missä oli ollut tiistain ja maanantain välisen yön klo 00.58, hän oli ollut kuulemma kytiksellä ja nähnyt, että asunnossani on kaksi ihmistä. Joku toinen nainen, joka vaihtelee koko ajan vaatteita. Hän myös kysyi, miksi sohvalla oli ollut jonakin päivänä vain yksi sukka ja miksi roskakori oli täynnä, vaikka olin juuri vienyt roskat. Niinä aikoina, kun hän ei ollut ollu asunnossani, siellä oli kuulemma olut joku toinen mies. Jouduin selittelemään myös hänelle, miksi oli jonakin päivänä vaihtanut alusvaatteet kaksi kertaa yms. Näitä esimerkkejä olisi jatkaa loputtomiin. Lopulta hän ilmoitti,että on tehnyt päätöksensä, eikä halua olla enää kanssani. Tämän jälkeen hän haukkui minut työkavereilleen, sukulaisilleen, minun vanhemmille ja ystävilleni. Hän kertoi heille, siitä kuinka olen pettänyt häntä koko suhteen ajan. Viimeisen kerran näin hänet, kun hän yksi yö halusi tulla hakemaan vaatteita asunnoltani. En ollut nähnyt häntä moneen päivään. Hän oli aikaisemmin päivällä laittanut minulle viestiä, että oli joutunut lähtemään sairaalaan. Kun näin hänet, huomasin, ettei hän ollut oma itsensä. hänen silmänsä olivat tosi pahannäköiset ja hän oli epäsiisti.( aina aikaisemmin hän kävi suihkussa säännöllisesti ja huolehti itsestään) Hän siis tuli asunnolleni ilman sukkia ja parta ajamtta yms. Hän kertoi minulle, että hänen päässään kuulemma surisee ja hänellä on aivosyöpä. Hän myös kyseli, kuinka pitkään minun mieletäni hän oli valitellut pääkipuja. Hän selitteli minulle, kuinka kaksi narsistia ei voi kuulemma olla yhdessä yms. Lopulta pelkäsin niin paljon, että pyysin miestäni poistumaan asunnostani. Seuraavana päivänä menin itse lääkärin juttusille ja selitin kaikki asiat alusta loppuun saakka. Lääkäri sanoi minulle, että miehesi on tällä hetkellä psykoosissa, eikä parane jos ei mene itse hoitoon, tai jos häntä ei viedä/ oteta pakkohoitoon ( Suomessa todella vaikea ottaa pakkohoitoon, täytyy olla kuulemma todell sekaisin ja harhainen). Ilmoitin mieheni hoitoon, ambulanssi kävi hakemassa hänet ja lääkärit pitivät häntä sairaalassa yön, mutta päästivät vuorokauden sisällä pois. Lääkäri kertoi minulle vain sen, että tämä mies tarviitsee jonkinlaista hoitoa ainakin, mutta ei osannut sillä hetkellä vielä sanoa, että mitä. Loppujen lopuksi hän pääsi sieltä pois. Nyt tällä hetkellä mieheni vihaa minua sydämestää, eikä halua olla missään tekemisissä kanssani. Kuulemma haluaa dna-tutkimuksen, kun lapsi syntyy, jotta saa varmuuden, onko lapsi edes hänen. En pysty tekemään asialle mitään. Nyt olen vaan päättänyt antaa ajan kulua ja odotellla. Saa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tulevaisuus pelottaa, mutta pyrin olemaan optimistinen. Mies on jopa uhkaillut minua jonkin verran, joten tästä syystä en ole häneen enää yhteydessä. Aika näyttää. Tässä nyt pähkinänkuoressa oma tilanteeni, paljon jäi kertomatta, mutta pyrin kertomaan vaan pääkohdat, jottei olisi paisunut ihan mahdottoman pitkäksi.

Lue lisää

Ohhoh, ihan samanlaista ollut minulla :D
Tänään kävin katsomassa miestä, päivät ovat vaihtelevia. Välillä pyytää anteeksi käytöstään, välillä taas sanoo suoraan päin naamaa ettei halua olla kanssani (sillä hetkellä kai joku ajatus sillä päässään).. Tänään hän itki minulle ja minuakin taas kovasti itketti, itketti niin kovin koska hänellä on todella vaikeaa.
Itseäni ja vauvaa en enää sure, tuli nimittäin alussa ryvettyä itsesäälissä :D Nyt toivon vaan että mies paranee, tapahtuipa suhteellemme mitä tahansa. Hyvä mies hän on, täydellinen paketti, ilman tätä psykoosia. Olin niin onnessani tavatessani hänet :D Sai minut oikein kukoistamaan se ihminen.

Ja kiva että olette vastailleet!
Ja onnea viimeiselle vastanneelle loppuraskauteen ja tulevaan! :)