AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / Matkustamisesta "pakkomielle"?

Matkustamisesta "pakkomielle"?

27 Vastausta 1 345 Lukukertaa
Onko muita "onnettomia" jotka ovat pakkomielteisiä matkailun suhteen?
Aloitin viattomasti n. 5 v sitten kun tuli 18v plakkariin. Siitä sitten ollaan menty eikä meinattu. Minulla ei todellakaan olisi rahaa matkustaa juurikaan - lainaan vaikka ne rahat että pääsen matkaan. Haaveilen Intiasta, käyn siellä ja alan haaveilemaan Thaimaasta. Tulen sieltä, päätän että Skotlantiin on päästävä. Käyn siellä, haaveilen Euroopan reilistä, teen sen ja alan haaveilemaan uudesta kohteesta ja sama vaan jatkuu ja jatkuu. Aina pitää olla joku reissu tiedossa. Muuten ei oikein mikään innosta.
Tuntuu lähes onnettomalta kun tiedän että en tule ikinä pääsemään kaikkiin kohteisiin missä haluan käydä. Nyt haaveilen Pohjois-Amerikan jylhästä luonnosta ja tatam siitä tulee pakkomielteeni. En kehtaa edes puhua tästä kellekkään, kaikkien kommentit ovat vain "etkö sie nyt ole jo tarpeeksi reissannut". EN?!?! Ymmärrän toki että kaikki ei ole mahdollista, mutta miten hemmetissä pääsen eroon tästä pakkomielteisestä haluan-nähdä-kaikki-paikat-edes-kerran?! Tuntuu että tää häiritsee jo elämääni, haluan silti asua Suomessa :( Hemmetti, ei olisi ikinä pitänyt lähteä tutkimaan maailmaa, eihän siitä saa ikinä tarpeekseen. Kohtalotovereita?
Vaimolla hieman sama "vika", vähintään yhdessä uudessa maassa käytävä joka vuosi ja vuosittain hän tekee (joko minun kanssani tai yksin, riippuen siitä miten lomat menee yksiin) 2-3 ulkomaanmatkaa. Viime vuonna kohteina oli Korea ja Indonesia, tänä vuonna Saksa, Ukraina, Hawaiji ja ehkä vielä Kiina loppuvuodesta. Tähän mennessä hänelle on kertynyt hieman päälle 50 maata. Aina on joku reissu suunnitteilla tai toiveissa vähintäänkin... ja kerran kuussa on tehtävä jokin viikonlopun kotimaanmatka (asumme Japanissa). Kirjahylly täyttyy erilaisista matkaoppaista. Matkat tehdään käytännössä aina omatoimimatkoina.
Maailmaa,elämää. Se on hyvä merkki,kun siitä ei saa tarpeeksi. Hittoako me täällä muuten nyhjätään.
Tautikuva on samankaltainen. Ei tuo varsin painosta,mutta jokunen viikko reissusta,niin taas alkaa
uuden katselu,etsintä,vertailu.
Pyrin kohtuuhintaisiin hypähdyksiin,että kolmekin reissua saa vuodessa kasaan. Yleensä 2 tai 3 viikkoa
kerralla koska lentäminen on rahaa purevaa ja aika mautonta matkaamista. Laiva sekä junat toimivat
lähikohteissa myös riittävän nopeasti.

Mutta ole huoletta,lauluissakin lauletaan kaukokaipuusta, kuuluu luonteen perusasetuksiin.
Ole onnellinen että sairastuit kulkutautiin nuorena, ehdit nähdä maailmaa. Itse sairastuin vasta nelikymppisenä, nyt on kuusikymmentä lasissa, aika loppuu kesken.

ihan

myös täällä. Vaikka ei tota ikää vielä ole miksikään ja joka tuutista kuulee samat:" oot niin nuori, kyllä sulla on vielä aikaa reissata!" jutut, niin jatkuvasti on kaipuuta muualle. On tultu suunniteltua vaihto-oppilasvuosia, ulkomaille muuttoa, rantalomaa, reiliä, aasian kiertomatkaa ja vaikka mitä. Yli 20 maassa käyty ja ikää vasta 17 ja silti hirveä kaipuu aina jonnekkin. Pahinta on se, kun tulee jostain niin ensimmäiset muutama päivä kotiin tultaessa on masentunut olo ja hirmuinen kaipuu takaisin lomakohteeseen. nytkin on maksettu jo 2 kuukauden sisään 2 matkaa ja suunnitteilla ensi vuodelle vaikka mitä. Lentoja on kiva katsoa, jos on tylsää ja siitä saa taas uutta inspiraatiota, ja rahaa pitää sitten saada jostain töistä revittyä väkipakolla. mutta toisaalta, jos tykkää reissata niin ei kai siinä mitään, pitäisi vain omaakin elämää välillä keksiä :)
Minäkin viihdytän aina itseäni lentoja katsomalla! Tällä hetkellä suunnittelen seuraava ns. isompaa matkaani; Usan Road Trippia! Pakkohan sekin on kokea, eikö?
Nyt ei ole tiedossa mitään reissua ennen syksyä ja tuntuu _epätoivoiselta_. Olen katsellut lentoja ja kohteita, mutta minusta tulee aina niin hemmetin suuruudenhullu!
Minä alan myös suunnittelemaan ja pohtimaan seuraavaa matkaa yleensä pari viikkoa edellisen jälkeen. Hetken olen "kylläinen" ja sitten syttyy taas pieni valo pään sisällä...

Onko muilla kokemuksia siitä kun kumppani jonka kanssa jaat rahapussit ei ole ihan samalla linjoilla matkustamisen suhteen?

syksyllä

Kyllähän sitä pientä napinaa rahankäytöstä aina kuulee ja vähän joutuu patistelemaan
reissuun. Kyllä tuo herää mukaan kun lupaa lähteä yksin ja ylläri sinänsä,hyvin viihtyy
kun perille päästään. Innostuu jopa kiittelemään.

Flow

Reissukaipuu on ymmärrettävää kun reissaamisen on kerran aloittanut. Pääjuttu tuossa ei kuitenkaan ole matkustaminen, se voisi olla jotain muutakin, mutta koska olet saanut matkailusta niin isot kiksit, haluat sen euforisen tilan yhä uudelleen sitä kautta, mikä on sinulle tuttua. Matkakuumeesi on siis enemmänkin samaa kantaa extreme-urheilun kanssa, siitä saa hyvät fibat.

Kun menet uuteen paikkaan, joudut orientoitumaan siellä uudestaan, aivot joutuvat töihin (tämä on tärkeää!) , mikä onkin flow-kokemuksen edellytys. JOs näin ei olisi, ihmettelisin mikset halua muuttaa ulkomaille pysyvästi. No siksi tietysti, kun elämä helpottuu, kun on yhdessä paikassa tarpeeksi pitkään ja arki astuu kuvaan.

Flow-kokemusten kerääminen on ihan ok-juttu niin kauan kun se ei häiritse elämää tai ei tunne kärisvänsä asiasta. Jon ajatukset ovat koko ajan muualla eli tulevissa matkoissa, kuten aloittajalla, ei arkipäivässä voikaan syntyä mitään mikä veisi huomion ja mihin haluaisi syvällisesti keskittyä. Ei sekään pitkän päälle mikään ideaalitilanne ole, jos mieli on koko ajan matkalla kun sen pitäisi olla läsnä. Ilmeisesti reissukissa on ns .läsnä vain matkoillaan ja on ehdollistunut siihen tilaan. Sen vuoksi vain matkaillessa "tuntee elävänsä".

ei se onnistu

>Ymmärrän toki että kaikki ei ole mahdollista, mutta miten hemmetissä pääsen eroon tästä pakkomielteisestä haluan-nähdä-kaikki-paikat-edes-kerran?!

Pääset siitä eroon kun hyväksyt sen tosiasian ettet ikinä ehdi nähdä läheskään kaikkea vaikka olisit reissussa yhtäsoittoa kokoajan. Mitä se loppujen lopuksi hyödyttää käydä vaikka missä? No muistoja joita voi sitten vanha muistella jos muisti pelaa eikä dementia syö muistoja pois.

Asian voi ajatella myös niin että käyttää säästyneet matkarahat johonkin "järkevämpään" kohteeseen kuten isomman/laadukkaamman asunnon hankkimiseen tai kodinkoneiden hankintaan tms.

Itselleni riittää kun noin joka viides vuosi käy jossain ulkomailla. Harrastuksia on niin paljon ettei aika tule pitkäksi suomessa ollessa.

Se vaan taitaa olla niin että toisia kiinnostaa matkailu ja toisia ei.

Halvinta on katsoa google earth:lla nähtävyydet :-) Ei maksa mitään.

Naurettava neuvo

"Asian voi ajatella myös niin että käyttää säästyneet matkarahat johonkin "järkevämpään" kohteeseen kuten isomman/laadukkaamman asunnon hankkimiseen tai kodinkoneiden hankintaan tms. "

Asian VOI ajatella noin, jos on sitä mieltä että tavara on järkevämpää kuin kokemukset.

pakoa jostakin?

Mieti onko elämässäsi jotain, jota pakenet matkustamisellä?

Hyvä pointti!

Tää pakojuttu voi olla jo askel oikeeseen suuntaan. Juuri matkustaminen jonnekin voi kuvata pakoreaktiota. Mitäpä sitten pakenisit: arkielämän tylsyyttä, ihmissuhdetta, kykenemättömyyttä sitoutua...syitä on about miljoona+! Toinen seikka voipi olla jonkin asian korvaaminen eli sijaistoiminto, vähän sama kuin toi pakeneminen, mutta kohdistuu ehkä spesifimmin johonkin tiettyyn 'puutteeseen', esim. sydänystävän jättäminen kriittisellä hetkellä tai lapsettomuus yms.
Kejun aloittajalla lienee kasvanut asiasta ainakin pakkomielle ellei peräti riippuvuus. Pakkomielteestä päässee parhaiten eroon hyväksymällä ehdoitta oma mielteensä ja tutkimalla sen jälkeen, kuinka tärkeä juttu se oikein onkaan (vähän sama kuin fobian tai angstin kanssa). Jos tulos on se, että 'tää on mulle välttämätöntä', niin ei ku matkaan puhtain purjein - huomaat että syyllisyys on huomattavasti vähentynyt ja reppu selässä painaa paljon vähemmän. Aikaa myöten se 'pakkokin' melko varmasti liudentuu, kun ei tartte enää itselle todistella, ett tää on mulle must-juttu :). Riippuvuus onkin sitten jo astetta vakavampi tapaus ja vaatinee myötään vertaistukea sekä paljon keskustelua ja pohdintaa, josta tämä ketju on jo hyvä alku, heh-heh.
Aivan sama tilanne. Teemme 3-5 ulkomaan matkaa joka vuosi, lähinnä kaukokohteisiin kun vielä jaksaa istua koneessa. Risteilyt ovat myös must juttu. Tulomme ovat suht hyvät ja laitamme suurimman osan tuloista matkustamiseen. Lapsia ei ole eikä tule. Elämme Suomessa pihisti, emmekä myöskään arvosta mm. auton vaihtoa (on aivan sairaan kallista ja siitä hyötyy vain valtio) naapurikateutta ylläpitäen (tämä on joillekin pakkomielle, näyttää elämänsä ulospäin paremmalta kuin on varaa...) Tuollaiseen uuden perusauton ylläpitoon ja vaihtoon menee helposti 10 000e muutamassa vuodessa, jolla saa jo huippumatkoja.

ps. Kuumeeseen saa vielä lisäpotkua kun hankkiin kirjan 1000 place to see before you die, jonka saa myös suomen kielellä...
Tee ne matkasuunnitelmat 2-3 vuoden päähän, jos ne tosiaan ei enää ole mitään pikkureissuja, niin pystyt säästämään niihin reissuihin eikä tarvi velkarahalla reissata ja samoin matkat vähenevät kun et tee niitä HETINYT etkä niin usein, mutta silti saat haaveilla ja suunnitella matkustamista eli siitä ei ole pakko luopua. Kohtuus kaikessa.

Ainahan se on mielessä... loma.

Sama "vika" täälläkin. Matkalle on päästävä vähintään 3 kertaa vuodessa, joista yksi matka kestää yleensä kuukauden ja loput pitkiä viikonloppuja/viikon reissuja. Rakastan suunnitella matkoja etukäteen; etsiä edullisia lentoja, kivoja hotelleja ja must see-paikkoja. Onneksi poikaystäväni on ymmärtäväinen ja lähinnä naureskelee, että pääsee helpolla kun minä olen suunnitellut vähintään vuoden matkat valmiiksi ja hän vain pakkaa kamansa ja lähtee mukaan. Tosin osan matkoista teen ystävien kanssa, koska hän ei ole ihan yhtä innokas matkaaja kuin minä.

Itse en koe tätä ollenkaan pahana vaan se on osa minua, yksi intohimoistani. Käytän paljon mieluummin rahani matkoihin (ns. henkiseen pääomaan) kuin esim. uuteen televisioon, vaatteisiin tai baari-iltoihin.

Minulle matkat ovat ilon aiheita muuten normaalissa työntäyteisessä arjessa, joten en ole kokenut sitä ongelmallisena. Tietysti jos matkailusta tulee pakkomielle ja se häiritsee omaa elämää ja taloutta, voi tulla ongelmia eteen. Ehkä voisit edelleen haaveilla/suunnitella matkoja ja ajatella, että "joskus vielä menen tuonne", mutta luovut ajatuksesta, että kaikki olisi saatava toteutettua heti ja nyt?

tuttu tunne!

Itsellä ihan sama tilanne. Kaksi viikkoa sitten tulin viikon lomalta Saksasta, ens viikolla kuukaudeksi Espanjaan ja syyskuussa on matka Romaniaan. Sen jälkeen kun matkakärpänen pisti pahasti vuonna 2008 paluuta ei ole ollut. Suunnitelmia on vaikka minne päin maailmaa, mutta rahatilanne rajoittaa Eurooppaan tällä hetkellä ja riittäähän sitä Euroopassakin näkemistä vaikka vielä kuinka paljon, en ole kuitenkaan vielä kauheasti ehtinyt matkustaa! Perheen rahatilanne ei ollut parhain kun olin pieni niin ulkomaanmatkat jäivät vähemmälle, mutta nyt kun itse tienaa ja yksin ja kavereiden kanssa saa matkustaa niin rajoja ei ole!

Ja ärsyttävin kommentti, mitä ihmisiltä kuulee on "sä oot kokoajan jossain" tai sitten tuo "etkö sä ole jo matkustellut tarpeeksi" ja molempiin on oma vastaus EN OLE! ja tiedän hullumpiakin reissaajia joita näillä matkoilla tapaa ja jotka vaan pahentavat omaa matkustushalukuutta! :)

Matkustaminen ja lapset

Sama tauti löytyy täältä. Asuntolainallisena opiskelijana taudin oireiden lievitys käy kunnon päälle :) Ja aina vain pahenee, nimittäin nyt alkaisi olla aika hankkia perheenlisäystä... sen tiedän, että sitä haluan enemmän kuin mitään muuta, mutta ihan pikkuisen on sellainen olo että "jos vielä jossain ehtisi käydä ennen sitä". Kyllähän lastenkin kanssa voi matkustaa, mutta ei reppureissulle Intiaan, ja matkalaskun loppusummakin kasvaa kummasti.

Olen ajatellut, että ehdin jatkaa sitten 20 vuoden päästä. Sitten on ehkä sitä rahaakin vähän enemmän ;)

ihana tauti!

Tuttuja oireita :-). Oletko harkinnut ottavasi vuoden elämästäsi ja kiertäväsi? Olet nuori, eli ei tarvitse olla koko ajan kaunis ja asua kaikkineen mukavuksineen.. Work your way around the world - se olisi sopiva projekti. Olen itse tehnyt sen osittain ja tapasin kymmeniä nuoria eri maista, eri maissa. Youth hostelit ovat mainio paikka löytää myös päiväreissuseuraa eri kohteisiin, jos matkustelet yksin. Myös sellainen opas kuten Work Your Way Around The World on julkaistu. Siinä oli tietoa työpaikkojen bongailusta eri maissa, sesonkityöpaikoista yms. Silloin vuonna 5 (itseasiassa 1990-luvun alussa) sain kirjan lahjaksi omaa matkaansa päättävältä aussielta, ja moni yritti vaihtaa kirjaa minulta :-) myöhemmin.

Eli, aloita vaikka miettimällä mitä osaat, ja hae Camp Counselors eli Camp America tms ohjelmaan leirinohjaajajksi. Vietät makeen kesän siellä jossain lasten leirillä, muita counselereitä eri maista porukassa etc, lentoliput maksettu meno-paluu + free room and board, ja pieni taskuraha kesän päätteeksi. Leirin jälkeen voit sitten matkustella, duunailet jossain esim poimimalla kauden satoa (hedelmät, rypäleet tms), ja jatkat matkaa.
Näin se maailma tulee tutuksi edullisesti, ja elämän arvot loksahtavat kohdalle oikeassa iässä :-).
Sama tauti. Viime vuonna 6 lentäen tehtyä ulkomaanmatkaa Euroopassa ja Afrikassa. Siis joka toinen kuukausi jossain. Mutta ei rasita - tulin viikko sitten ja uusi matka jo suunnitteilla :)

no minä

taas asun aina talvet jossainpäin etelää ja kesät suomessa
työt lopetin ja hiukan reilu kakskymppisenä ja silti pärjään ihan mukavasti

olin samanlainen

Kärsin samasta, kunnes muutin ulkomaille. Tajusin joidenkin vuosien jälkeen että olin niin hemmetin epätyytyväinen elämääni Suomessa, että oli pakko päästä pakenemaan muualle. Ei ollut oikeaa elämää ympärillä. Nyt asustelen Keski-Euroopassa, elämä ihanaa ihanien ihmisten kanssa, ei pakkomiellettä mihinkään kun on hyvä olla. Suomessa on ihan mukava joskus vierailla näin kesäisin max. viikko
Aivan sama kohtalo meikäläisellä!

Samanlainen nuorena

Minä jo yli 40v olin nuorempana samanlainen. Pakko oli päästä, ja aina vain reissut mielessä. Heti uutta suunnittelemaan jo edellisen reissun paluumatkalla koneessa. Masennuin heti, kun lentsikka kosketti Suomen maankamaraa, melkein itku tuli. Noin viidessäkymmenessä maassa tullut käytyä. Ja nyt alkaa jo pikkuhiljaa riittämään. Kyllästyin siis täysin muutama vuosi sitten matkailuun, ei vaan huvita eikä kiinnosta kuten ennen.

Nykyään käyn harvakseltaan, ehkä kerran vuodessa jossain kauempana. Ja joku vuosi on mennyt ilman reissuakin. Ja kotimaan matkailua harrastan enemmän nykyään. Viihdyn Suomessa ja tykkään olla kotona. Aika aikansa kutankin.

lääke matkustukseen

Moi! Mulla olis sulle hyvä lääke millä pääset nämä kaikki kokemaan tosi edullisesti. Hanki Holiday Clubin viikko-osake. Sillä reissaat ihan minne päin maailmaa 133 eurolla ja tämä hinta ei ole aikaan riippuvainen. Voit olla useamman viikon tähän hintaan. Tiedän että tämä kommentti saa ihmiset sanomaan toisilleen että ei missään nimessä. Mutta ajat ovat muuttuneet ajoista jolloin viikko-osake oli sidottu johonkin tiettyyn ajankohtaan ja aikaan. Nykyään holiday clubin viikko-osake on monipuolinen ja joustava. Lyhyesti sanottuna omistat jostain jotakin ja sillä reissaat niin paljon kuin lomaa riittää ja missä tahansa ja milloin tahansa. Yleensä kuulee kommentteja sellaisilta ihmisiltä jotka eivät tiedä tuotteesta tarpeeksi tai kuulevat toisen käden tietoa että viikko-osakkeen hankinta ei kannata, mutta tiedän mistä kirjoitan ja suosittelen kaikille jotka vähänkin lomailevat joko kotimaassa tai ulkomailla, saatikka ne jotka lomailevat paljon. Kannattaa käydä Holiday Clubin viikko-osake esittelyssä ette menetä mitään.
Minulla on pakkomielle...Vaikka pelkään lentämistä, niin napit nassuun vaan ja taas menoks...Olen velkaa vanhemmilleni matkojeni takia... :(

Olen opiskelija eikä rahaa oikeasti olis matkustamiseen kolme kertaa vuodessa. Olen vakavasti harkinnut töihin menoa, jotta täytyis OIKEASTI olla Suomessa ja käydä vaan lomilla ulkomailla. Ja olis sitä rahaakin...

joskus tulee

Kuulemma mustalaisverta kun pitää kiertää ja reissata.
Kyllähän välillä hinku iskee matkaan,mutta olen aina lohduttautunut sillä havainnolla,
että jotkut on kuntoiluun pakkosuhteessa,tai illat pitkät entisöi jenkkirautaa, jollain on
harrikka levällään pitkin talvea. Eli aika moni on naimisissa jonkun paheen kanssa. (en tarkoita
puolisoa) Ihmisestä sitten kiinni,kuinka paljon panostaa omaan "mieltymykseen"

Hae

Mä kärsin tismalleem samasta kroonisesta matkakuumeesta kunnes löysin itselleni sopivan ammatin..
Nyt työskentelen lentoemäntänä ja saan nähdä maailmaa työkseni ja siitäpä vielä maksetaan!
Reissut on aina yöpyviä 1-8 päivää ja sit ku oon suomessa on taas vastaavasti enempi vapaata. Ammatin löytyminen toi mun elämääni tietyn "rauhan" ja osaan olla kotona nautiskellen kun kohta taas pääsee reissuun. Kohteet vaihtelee rantalomista kaupunkikohteisiin, yleensä Euroopan ulkopuolella. Tietty tässäkin on omat haasteensa (esim. aikaerot), mutta aattelin reissata sen aikaa kun huvittaa ja siirtyä "maatöihin" vasta sitten kun en enää ole näin levoton :)
Tuopa on kaikkein paras vaihtoehto jos voi työssään purkaa ja toteuttaa matkakuumetta. Ihanaa!
 /   /  / Matkustamisesta "pakkomielle"?

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta