Vippi-Villen terveiset

Moi kaikki! Lupasin taannoin kertoa kuulumisistani. Jotkut saattaa mut muistaakin muutaman vuoden takaa ja googlettamalla löytyy joku vanha viestikin yhä?
No, asiaan: olin tällä palstalla "vakiokalustoa" vuoden 2005 lopulta alkaen 2007 lopulle. Nyt tarinani lyhyesti jos se ketään kiinnostaa: jo vuonna 1980 ollessani 10-vuotias alkoi pelit kiehtoa minua. Olin lapsenakin tosi yksinäinen, muutimme maalta pikkukaupunkiin ennen kouluni alkamista. En siellä kavereita saanut, mutta maalaisena turpaan kylläkin tämän tästä. Nuo ajat olivat täyttä tuskaa. Yhtenä päivänä sain tehtäväksi hakea koulun ja kodin välissä sijainneesta kaupasta ruokatarvikkeita koulun jälkeen. Sain itselleni karkkirahaa 5 markan kolikkoa hakupalkaksi. Tapahtui ensimmäinen todella koukuttava pelikokeilu: kaupan aulassa oli vanha hedelmäpeli jota päätin koeilla parilla markalla. Muistan vieläkin kuinka kone antoi 2 viinirypälettä jotka lukitsin ja tuli tähti reunaan ja sain 10 mk kulhoon. Jatkoin pelaamista melkein 2 tuntia kunnes oli pakko lähteä kotiin ennen kuin muut ehtisivät sinne töistään. Lähtiessäni taskussani oli 52 markkaa joten jäin voitolle. Se oli niin upea elämys, että kaikki koulukiusaamiset ja muut murheet unohtuivat pelin ajaksi täysin. Kun näin oli käynyt kerran, oli jatko tietysti selvä: pelasin niin usein ja paljon kuin vain mahdollista. Alkuvuodet siihen käytin vain omia ja saamiani rahoja. Joskus voitin joskus en, mutta kaikki meni lopulta aina. 1985 olin riparilla kun tapahtui 1. rötökseni pelirahan saamiseksi: papin lompsa oli kahvihuoneen pöydällä eikä ketään lähettyvillä. Menin ja otin sieltä 100mk. Se oli teko jota aina olen katunut, koska hän oli sentään pappi ja toisaalta tuon teon jälkeen muut varkaudet eivät enää niin pahoilta tuntuneet. Aikaa kului ja tein kaikkea pientä keikkaa pelien rahoittamiseksi, vain kerran jäin kuitenkin kiinni kun parin tyypin kanssa veimme rahaa yhden kioskin kassasta. Siitä 17-vuotiaana sain sakot mutta ainut asia minkä opin, oli se, että jatkossa toimisein vain yksin. Kyllä toki hyvinkin koitin elää, mutta työt oli lyhyitä satunnaisia pätkiä eikä rahaa paljoa ollut. Hoisin vanhaa sukulaismiestäni 90-luvun puolivälistä muutamia vuosia ja hän antoi aina rahaakin kun häntä autoin. Elämän ongelmat upotin pelaamiseen kuten ennenkin. Jossain välissä oli tyttöystäväkin joka sai pelaamisen hetkeksi aika vähäiseksi. Häntä kuitenkin kiinnosti muut miehet, joka tuotti kauhean pettymyksen minulle. Taas pelasin ja paljon. Omaisenikin kuoli ja tahti vain kiihtyi koska sain pariksi vuodeksi työtä ja pankissa narrasin itselleni lainaa sanomalla että määräaikainen työ olisi vakituinen. Lainaa sain 5000e ja sillä vietin monta makeaa kuukautta pelaten ryypäten ja rälläten. Maksoin lyhennyksetkin niin kauan kunnes loppui ansiosidonnainen korvaus. Samoihin aikoihin tuli pikavipit. Otin 2005-2007 aikana kaikista mahd. paikoista minkä sain. Maksoin uusilla vanhoja ja kun aukesi uusi paikka otin heti sieltäkin, jotta saisi pelata ja hukuttaa murheet taas hetkeksi.
Lopulta 2007 lokakuussa meni luottotiedot niin siihen se vasta loppui. Velkaa kaikkiaan oli ainakin 10000 e.
Kävi kuitenkin erikoinen tuuri kun juuri noihin aikoihin sain eräästä elektroniikka-alan firmasta töitä osa-aikaisena. Siellä oli paljon puhelimia ja tietokoneita ja niiden osia ym. minulle lankesi ns. paskahommat kuten romujen vieminen ongelmajätteisiin. Tajusin samassa että kukaan ei tuntunut pitävän tavaroista kirjaa. Aloin varovaisesti myydä firman tavaroita "ostetaan" ilmoituksien avulla netissä. Käytin prepaid-liittymää ja olin aina varovainen. En yleensä lähettänyt mitään tavaraa ostajille vaan sovin treffit johonkin erikoiseen rauhalliseen paikkaan jossa ostaja maksoi aina käteisellä. Ajoin setäni autolla joskus jopa yli 100 km kun ostaja ei halunnut tulla ehdottamaani paikkaan. Kauppa kävi hyvin 2,5 vuoden ajan ja nautin näistä reissuistani sairaalloisesti. Oli kuin seikkailua kun ajoin aina uusiin kauppatreffeihin ja myin esim 400e tavaran jollain 150e summalla. Tuli paljon tyytyväisiä "asiakkaita". Joskus samakin kaveri osti 3 puhelinta.
Lopulta määräaikaista sopimustani ei enää uusittu. En varsinaisesti koskaan jäänyt kiinni vaikka jotain epäilyjä olikin välillä. Ehkä se vaikutti siihen että työt loppuivat. Laskin saaneeni n. 6000-7000e näillä kaupoilla. Sillä olisi maksanut lähes kaikki velat, mutta peli ja murheiden hukutus veivät voiton. Nyt on kurjuuden ajat: ei rahaa juuri yhtään ja mahdollisuudet vähissä. En kuitenkaan periksi anna vaan uskon että joskus vielä elämään tulisi jotain hyvää ja järkeä. Se jää nähtäväksi. Syy, miksi tämän kirjoitin oli tarve kertoa pelin ja vippien tuhoisuudesta.Elämäni on valunut hukkaan, 4-kymppinen velkainen isomahainen masentunut äijä on heikommilla kuin se jolla kaikki on vielä edessä. Älkää siis olko yhtä tyhmiä kuin minä. Hyvää kesää kaikille! T. Vippi-Ville