Laiminlyödäänkö pientenkoirien tapakoulutus?

perheen isä

Tälläinen artikkeli osui silmään..Nyt kiinnostaisi kuulla ihan pienten koirien perus-omistajia..ja mielummin ilman kenenkään kiihkoilua puolesta ja vastaan. Oma mielipiteeni on, että pienten koirien omistajat usein ei tiedosta niiden koulutustarvetta. Tällä tarkoitan ihan yleistä arkikäytöstä.

LAINAAN:
"Aggressiivisista koirista puhuttaessa keskustelu kääntyy usein raateleviin rottweilereihin ja pelottaviin pittbulleihin.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ärhäkkäimmät rodut löytyvät kuitenkin pienten koirien joukosta. Eniten ihmisiä ja muita koiria purevat mäyräkoirat; kakkos- ja kolmossijat menevät chihuahualle ja jackrusselinterrierille.

Suurista roduista aggressiivisimman titteli menee Pennsylvanian yliopiston tekemässä tutkimuksessa akitalle, joka sijoittuu vertailun neljänneksi. Paljon otsikoissa ollut pitbull on listan kuudes. Kultainennoutaja, greyhound, labradorinnoutaja ja siperianhusky sijoittuvat aggressiivisuuslistan häntäpäähän.

James Serpell, yksi tutkimuksen tekijöistä, sanoo tulosten antavan viitteitä siitä, että pienet koirarodut ovat geneettisesti alttiimpia käyttäytymään aggressiivisesti. Samalla hän myöntää, että vaikka suuret koirat hyökkäävät tilastollisesti harvemmin, niiden teoilla on usein pikkuhaukkuja kohtalokkaammat seuraukset.

Puolesta ja vastaan

Briteissä tutkimus on jo ehtinyt synnyttää kiivasta keskustelua. Mäyräkoirajärjestön puheenjohtaja Chris Moore tuomitsee tulokset yksinkertaisesti roskana.

- Minua ei ole purtu kertaakaan 25 vuoden aikana, hän puuskahtaa.

"Vastapuolen" edustaja, Rottweiler-yhdistyksen puheenjohtaja Joyce Summers, on tutkijoiden kanssa samoilla linjoilla.

- Minä olen elänyt rottisten kanssa 40 vuotta ja saanut niiltä osakseni pelkkää hellyyttä ja kiintymystä. Jackrusselien sijoitus ei yllätä minua, ne ovat räksyttäviä otuksia, hän laukoo

Koirien käyttäytymisongelmiin erikoistunut kouluttaja Jacquie Bunn ei ole yllättynyt tutkimuksen tuloksista.

- Hyökkäävä käytös on paljon yleisempää pienten kuin suurten koirien keskuudessa, ja kouluttajat ovat tienneet sen jo muutamien vuosien ajan.

Applied Animal Behaviour Science -lehdessä julkaistua tutkimusta varten haastateltiin 6000 koiranomistajaa."...ihan hyvä otos 6000 koiraa.

127

1939

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • On totta

      ovat järjestään pikku-koiria. Ei mitään koulutusta, fleksissä poukkoilevat ja huutavat, omistajat eivät mitenkään puutu.

    • -Nuutti-

      Enpä usko, että tämäkään asia on aivan niin yksioikoinen. En vain jaksa uskoa, että pientenkään koirien omistajat tieten tahtoen haluavat kasvattaa aggressiivisia koiria. Ehkä pienen koiran omistaja ei tule ajatelleeksi, että vaikkapa mäyräkoiralle on aggressiivisuus taipumus samaan tapaan, kuin vaikka saksanpaimenkoiralle, tarkoitan siis että rodulla on taipumusta reagoida aggressiivisesti uhkaan, kun toiselle rodulle on ominaisempaa vaikkapa paeta, en sitä että ko rotujen edustajat ovat aina aggressiivisia. Saksanpaimekoiran omistaja ehkä tiedostaa tämän paremmin, ja parantaa hallittavuutta koulutuksen keinoin.
      Ohitusongelmissa ymmärrän pieniä koiria, on melkoinen haaste koiralle ohittaa sitä monikerroin isompi koira, ilman että se millään tapaa saa puolustaa itseään. Ehkä isojen koirien omistajien tulisikin muistaa, että kauniisti ohittava pikkukoira on melkoisen rohkea, ja todennäköisesti töitäkin on tehty enemmän, kuin ison koiran kanssa.
      pikkukoirat on myös helpompi hallita ihan vain hihnalla, toisin on ison koiran kanssa. Olenpa törmännyt sellaiseenkin tapaukseen, jossa iso koira lenkitettiin yöllä, koska omistaja ei sitä uskaltanut viedä ihmisten aikaan pihalle, enkä usko että tämä tapaus oli ollenkaan ainoa laatuaan. Tosin koulutuksen näkökulmasta on tämä yöllä lenkitetty helpompi tapaus, kuin mahdollisesti vuosikausia ongelmakäytöstään harjoittelemaan päässyt.
      On helppo tuomita ja osoitella, mutta en usko hetkeäkään, että aggressiivisen koiran omistaja ei toivoisi koiran käytöksen muuttuvan, oli se sesse iso tai pieni.

      • Tosi tarinaa

        kyllä sieltä sellaisia rotuja näkyi pikkukoirissakin, joilla jo käyttötarkoituksen edellytyksenä on vahva luonne,mäyris on luolakoira joka menee ketun kanssa yhteen,russeli taas on alkujaan joku rottakoira,joka tappaa kaiken pienen liikkuvan,cihulla on iso ego kokoon nähden,järkeä niin pieneen päähän ei mahdukkaan.Sieltä luettelosta puuttui vielä perhoskoira ,joka on varsinainen kimotti,kaikki tiibettiläiset on vahvoja luonteita ,niitäkään siinä ei näkynyt ,meinas unohtua vallan pieni leijonakoira.Kaikki ilman koulutusta mahdottomia tirriäisiä.Vain pieni koko erottaa vahinkon suuruuden isosta koirasta.Näiden kanssa vaan ihmiset yrittää pärjätä ,vaikka joskus on päre kuumana niiden käytöksen vuoksi.Yhtenä syynä pidän niiden kouluttamattomuutta siinä ,että meillä mielletään vaan isot rodut tottelevaisuuteen,jos pikkukoiran sinne kentälle vie se on herttaisen hymyn aihe mutta totuus on kyllä hymystä kaukana,ne esim.on vaikeammin koulutettavissa.Arka tapaus onkin sitten jo haaste isompienkin kanssa toimeentulevalle ihmiselle.Olis ihan mielekästä järjestää koulutustilaisuuksia näille kokonsa puolesta pienemmille.

      • perheen isä
        Tosi tarinaa kirjoitti:

        kyllä sieltä sellaisia rotuja näkyi pikkukoirissakin, joilla jo käyttötarkoituksen edellytyksenä on vahva luonne,mäyris on luolakoira joka menee ketun kanssa yhteen,russeli taas on alkujaan joku rottakoira,joka tappaa kaiken pienen liikkuvan,cihulla on iso ego kokoon nähden,järkeä niin pieneen päähän ei mahdukkaan.Sieltä luettelosta puuttui vielä perhoskoira ,joka on varsinainen kimotti,kaikki tiibettiläiset on vahvoja luonteita ,niitäkään siinä ei näkynyt ,meinas unohtua vallan pieni leijonakoira.Kaikki ilman koulutusta mahdottomia tirriäisiä.Vain pieni koko erottaa vahinkon suuruuden isosta koirasta.Näiden kanssa vaan ihmiset yrittää pärjätä ,vaikka joskus on päre kuumana niiden käytöksen vuoksi.Yhtenä syynä pidän niiden kouluttamattomuutta siinä ,että meillä mielletään vaan isot rodut tottelevaisuuteen,jos pikkukoiran sinne kentälle vie se on herttaisen hymyn aihe mutta totuus on kyllä hymystä kaukana,ne esim.on vaikeammin koulutettavissa.Arka tapaus onkin sitten jo haaste isompienkin kanssa toimeentulevalle ihmiselle.Olis ihan mielekästä järjestää koulutustilaisuuksia näille kokonsa puolesta pienemmille.

        Itse uskon, että pienikoira ei tiedosta kokoaan. Sitä puoltaa jo niiden suuri puolustushalukkuus.
        Jonkun verran on pienistäkin kokemusta ja erir oduista ja niissä mitä on ollut niin ego on aikas korkea. Ei taida hävitä yhtään isommalleen. Tarkoitan nyt sellaista tasapainoista ja tapakoulutuksen saanutta.
        Esimerkkinä vaikka kääpiösnagu. Taitaa jo isokin jäädä egon alle tässä.

        Nyt tällä pientenkoirien koulutuksella tarkoitan lähinnä arjenhallintaa ja/tai näitä yleisiä käytöskursseja.
        Aika vähän niitä on näkynyt. Josku on tullut pohdittua, että onko pienenkoiran vaikka ulkokäytös ongelma helpommin peitettävissä, esim. lenkkien ym.ajankohdan muutoksilla ymv. Tästäkin on jotain osviittaa, että koiraa ei mielellään viedä niihin aikoihin ja paikkoihin missä olisi näitä kohtaamisia.
        (tuo ressiä omistajaan)

        Kompensoidaan tätä sitten ehkä lisäämällä "kotimussutusta" ja muuta kun ei pystytä tarjoamaan sitä luontaista toimintaa. En lokeroi, mutta tämä kai on "tietynikäisten" mammojen ongelma.
        (ilman sarvia ja hampaita sekä vailla vahingoniloa)

      • Ongelmarotu
        perheen isä kirjoitti:

        Itse uskon, että pienikoira ei tiedosta kokoaan. Sitä puoltaa jo niiden suuri puolustushalukkuus.
        Jonkun verran on pienistäkin kokemusta ja erir oduista ja niissä mitä on ollut niin ego on aikas korkea. Ei taida hävitä yhtään isommalleen. Tarkoitan nyt sellaista tasapainoista ja tapakoulutuksen saanutta.
        Esimerkkinä vaikka kääpiösnagu. Taitaa jo isokin jäädä egon alle tässä.

        Nyt tällä pientenkoirien koulutuksella tarkoitan lähinnä arjenhallintaa ja/tai näitä yleisiä käytöskursseja.
        Aika vähän niitä on näkynyt. Josku on tullut pohdittua, että onko pienenkoiran vaikka ulkokäytös ongelma helpommin peitettävissä, esim. lenkkien ym.ajankohdan muutoksilla ymv. Tästäkin on jotain osviittaa, että koiraa ei mielellään viedä niihin aikoihin ja paikkoihin missä olisi näitä kohtaamisia.
        (tuo ressiä omistajaan)

        Kompensoidaan tätä sitten ehkä lisäämällä "kotimussutusta" ja muuta kun ei pystytä tarjoamaan sitä luontaista toimintaa. En lokeroi, mutta tämä kai on "tietynikäisten" mammojen ongelma.
        (ilman sarvia ja hampaita sekä vailla vahingoniloa)

        Et nyt olis viitsinyt ottaa tota yhtä "ongelmarotua " esille,mutta kun nyt kuitenkin ouheeksi tuli niin väkisin kääntyy kasvattajaan katse: miksi myydä joku mäyris,tai russeli hänelle kun melkein varmaa on ,ettei koira pääse harrastamaan asioita ,mihin se on alkujaan kehitetty.Vaan kun kaikki pennut on niiiin iiihaniii

      • perheen isä
        Ongelmarotu kirjoitti:

        Et nyt olis viitsinyt ottaa tota yhtä "ongelmarotua " esille,mutta kun nyt kuitenkin ouheeksi tuli niin väkisin kääntyy kasvattajaan katse: miksi myydä joku mäyris,tai russeli hänelle kun melkein varmaa on ,ettei koira pääse harrastamaan asioita ,mihin se on alkujaan kehitetty.Vaan kun kaikki pennut on niiiin iiihaniii

        "puheeksi tuli niin väkisin kääntyy kasvattajaan katse: miksi myydä.."..Niin tässä asiassa saa pienetkoirat turhaa kuraa niskaansa. Sitä kuraa mitä kasvattajat voisivat tasoittaa mm.sillä että perehdyttäisi ostajaa hieman tarkemmin siitä mitä pienikoira tarvitsee kehittyäkseen "yhteiskuntakelpoiseksi"..Siinä tosin voi muutama ostaja vaihtaa mielipidettä ostostaan.
        Pitäisi olla samaa kun mitä isojenkoirien ostajalta "vaaditaan" eli hieman perehtyneisyyttä ym..pitäisi ja pitäisi vaan ei sekään usein toteudu. Pointti oli kuitenkin se, että näiden pienten rotujen kasvattajat voisi hieman myös panostaa ostajaehdokkaisin.

        "Vaan kun kaikki pennut on niiiin iiihaniii"...tämä yleensä riittää ostopäätökseen.

    • molossi

      Lyödään ja ei.Onhan niitä,mutta on isoissakin.Pienet vaan lyödään helposti yhteen sumppuun,kun isot käsitellään roduittain....

      Ensinnäkin,kun puhutaan tutkimuksista,niin pitäisi näkyä vähintään,mihin perustuu ja otannan laajuus.
      Koirista tehdyt tutkimukset on usein luokkaa koiransafkafirmat " meidän safkalla elää vuosia kauemmin..."
      Jos jotkut tutkimukset koiriin liittyen vielä tehdään jenkkilässä,niin sama,kuin olisi marssilaiset rantautuneet ja tehneet tutkimusta. Jenkit on ihan oma ihmislajinsa :D ja niin kauan,kun niitten koiran kanssa toimiminen usealla on sitä mitä on (jos tosiaan on jotain koiraohjelmaluokkaa),niin tutkimukset saa ihan oman käsitteensä.

      Ja sitten kun roduista puhutaan,niin ensin pitäisi määrittää,mitä aggressiolla tarkoitetaan.Sisäsyntyistä,geeneistä tulevaa (?),vai opittua.Kaksi ihan eri asiaa.Tuossa oli maininta geneettisesti.Miten se on todettu? Miten on eritelty pois kasvatuksen vaikutus ym.?
      Kun tuollaisia tutkimuksia tehdään,niin pitäisi olla tutkittu valtava määrä koiria,valtavalla määrällä ihmisiä.
      Tehty luonteenmittaukset pentueille ym.
      Noit haluaisin nähdä.Noissa haastatteluista myös pitäisi tietää,kuinka moni omistaja kuuluu sarjaan tumpelot ja kuinka moni ihan muuta.Sekin kun on oma juttunsa.

      Pikkukoirien "kouluttamattomuus ongelma",on minun mielestäni muutaman asian tuotos.Eli ensinnä,ne monen ulkonäöt vetoaa niin tunteisiin,että koira inhimillistetään liikaa.Niitä otetaan helpommin tutustumatta kunnolla rotupiirteisiin,kun ne on vaan niin lutusia.Pienet koirat on helpompi hallita kuin isot fyysisesti.Ja kun niiiiiin monen koiran hallittavuus,koosta riippumatta perustuu lähinnä (vaan) siihen fyysiseen puoleen,valitettavasti.
      Pikkukoirille myös jo jotkut kasvattajat lyö leiman pakettiin : särkyvää,tissinvälistavaraa,ei voi kouluttaa (ei sovellu),helppo kiva seurakoira vaan,paitsi toki näytelmiin.
      Siinä se valmis soppa.Pikkukoirien monen rodun valtava toimintakapasitetti jää käyttämättä,ja sitten tulee ongelmat.Ne sitten on,mitä onkin millekkin rodulle tyypillistä mm.alkuperäisen käytön puolesta.Ja sitten taas selitetään,että epänormaalihan on ihan normaalia tässä rodussa...
      Että ihan normaalia,että ruikkii sisälle,kun on niin pieni rakko,rähisee,kun on rodulla niin suuri ego ym.ym.ym

      Ja niin,minä ymmärrän ison egon ihan muuna,kuin negatiivisesti.Minusta se on kunnon itsevarmuutta,hyvässä mielessä.Pullistelut on pikkuegoisten hommia.Niin neli-kuin kaksijalkaisissakin :D

      Tirriäiset on ihan samalla lailla koiria,kun isot.Ihan samat jutut.Ohittaa hyvin,kun opetetaan,ei se ole mikään koko tai "luulo koostaan" kysymys.Enpä usko,että ne koissut sitä kokoaan miettii.Pikemmin jotain ihan muuta,jos ylipäätään miettii :D

      Ja koirakoulujahan on nykyään vaikka hurumykke.Ja aikas vähän niitä,joissa on pääsyvaatimuksena kokoraja.
      Lähinnä ne on sitten palveluskoirapuolella,että on varsinkin tietyissä lajeihin liittyen karsintaa.
      Tosin moniin pk-kentillekkin voi soppaan mukaan mennä.Enemmän se on sieltä narun korkeammasta päästä kiinni.

      • perheen isä

        "Pienet vaan lyödään helposti yhteen sumppuun,kun isot käsitellään roduittain"...Hyvä kun kuittasit. Tässä yövuoron jälkeen ei oiken ajatus luista. (vielä 5h)...Sulta tulee aina niin tyhjentäviä tekstejä, että kohta voit saada nicin: Molossi -keskusteluntappaja..=DD (positiivisesti)

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        "Pienet vaan lyödään helposti yhteen sumppuun,kun isot käsitellään roduittain"...Hyvä kun kuittasit. Tässä yövuoron jälkeen ei oiken ajatus luista. (vielä 5h)...Sulta tulee aina niin tyhjentäviä tekstejä, että kohta voit saada nicin: Molossi -keskusteluntappaja..=DD (positiivisesti)

        Jäi vielä hampaankoloon :D

        Tuli mieleen,että Koiramme-lehdessä oli (ellen nyt ihan väärin lähdettä muista),lista roduista,jotka on näytelmissä eniten hammastelleet tai saaneet muikkareita asian tiimoilta(jotain tuon suuntaista).Ne kun kirjataan nykyään.
        Siellä oli aika mielenkiintoinen se lista.Mutta kun en pahus vie sitä muista tarkemmin.Mutta jotenkin hämärästi jäi mieleen,että norjan harmaallinen olisi ollut siinä listalla ainakin.
        Jos joku muistais...

      • EI listaa huomannut
        molossi kirjoitti:

        Jäi vielä hampaankoloon :D

        Tuli mieleen,että Koiramme-lehdessä oli (ellen nyt ihan väärin lähdettä muista),lista roduista,jotka on näytelmissä eniten hammastelleet tai saaneet muikkareita asian tiimoilta(jotain tuon suuntaista).Ne kun kirjataan nykyään.
        Siellä oli aika mielenkiintoinen se lista.Mutta kun en pahus vie sitä muista tarkemmin.Mutta jotenkin hämärästi jäi mieleen,että norjan harmaallinen olisi ollut siinä listalla ainakin.
        Jos joku muistais...

        Nimimerkillä m.lossi aloittaa aina tuon keskustelun "korkeelta ja kovaa " lopettaa sitten puolitiehen sanomatta asiaa loppuun,se niinkun vähän roikkuis jollette itse tiedä niin arvatkaa ! Sinne pihallehan se jätti Pilven ja minut juoksemaan kilpaa,kun piti opettaa luoksetuloa.Nyt Pilvi on huomannut ihan itsekseen ettei kannata aina olla viikka sisälle tullessakaan.Meinasi vissiin ettei noi pikkupiskit kuitenkaan mitään opi,Mutta kyllä ne tavoille helposti saa,pikkusen maalaisjärkeä kun sai kotoa evääksi.Onneksi arvostelukaavakkeisiin näyttelyissä vuoden alusta tuli tuo kohta mihin tuomari joutuu aina merkkaamaan rodunomaisen käyttäytymisen.Ennen se joko mainittiin tai ei arvostelussa.Vaikkakin itse olen näyttelypuolen ihmisiä ja kasvatan pikkukoiria ,en välitä vähääkään siitä mitä mieltä pennunostaja on kuultuaan että koira tarvitsee muutakin kuin rakkautta ja tissin välissä loikoilua ,jos nuo on ne kriteerit millä pentua haetaan ,on parempi että koira pysyy kasvattajalla

      • perheen isä
        EI listaa huomannut kirjoitti:

        Nimimerkillä m.lossi aloittaa aina tuon keskustelun "korkeelta ja kovaa " lopettaa sitten puolitiehen sanomatta asiaa loppuun,se niinkun vähän roikkuis jollette itse tiedä niin arvatkaa ! Sinne pihallehan se jätti Pilven ja minut juoksemaan kilpaa,kun piti opettaa luoksetuloa.Nyt Pilvi on huomannut ihan itsekseen ettei kannata aina olla viikka sisälle tullessakaan.Meinasi vissiin ettei noi pikkupiskit kuitenkaan mitään opi,Mutta kyllä ne tavoille helposti saa,pikkusen maalaisjärkeä kun sai kotoa evääksi.Onneksi arvostelukaavakkeisiin näyttelyissä vuoden alusta tuli tuo kohta mihin tuomari joutuu aina merkkaamaan rodunomaisen käyttäytymisen.Ennen se joko mainittiin tai ei arvostelussa.Vaikkakin itse olen näyttelypuolen ihmisiä ja kasvatan pikkukoiria ,en välitä vähääkään siitä mitä mieltä pennunostaja on kuultuaan että koira tarvitsee muutakin kuin rakkautta ja tissin välissä loikoilua ,jos nuo on ne kriteerit millä pentua haetaan ,on parempi että koira pysyy kasvattajalla

        Ei tuo norjan hamaan näpyt yllätä yhtaan. Napsii se muita sormille metälläkin aika usein. Hyvä kuitenkin hommassaan ja koirana.

        "en välitä vähääkään siitä mitä mieltä pennunostaja on kuultuaan että"..Hyvä näin ja saisi monella muullakin mennä samalla linjalla. Minusta tuossa asiassa ei tarvitse edes mielistellä. (ostohetkellä)

        Liittykö tuo pilvi homma tähän asiaan vai onko se jotain hippijuttuja..={

      • VikkoMorttenseen
        EI listaa huomannut kirjoitti:

        Nimimerkillä m.lossi aloittaa aina tuon keskustelun "korkeelta ja kovaa " lopettaa sitten puolitiehen sanomatta asiaa loppuun,se niinkun vähän roikkuis jollette itse tiedä niin arvatkaa ! Sinne pihallehan se jätti Pilven ja minut juoksemaan kilpaa,kun piti opettaa luoksetuloa.Nyt Pilvi on huomannut ihan itsekseen ettei kannata aina olla viikka sisälle tullessakaan.Meinasi vissiin ettei noi pikkupiskit kuitenkaan mitään opi,Mutta kyllä ne tavoille helposti saa,pikkusen maalaisjärkeä kun sai kotoa evääksi.Onneksi arvostelukaavakkeisiin näyttelyissä vuoden alusta tuli tuo kohta mihin tuomari joutuu aina merkkaamaan rodunomaisen käyttäytymisen.Ennen se joko mainittiin tai ei arvostelussa.Vaikkakin itse olen näyttelypuolen ihmisiä ja kasvatan pikkukoiria ,en välitä vähääkään siitä mitä mieltä pennunostaja on kuultuaan että koira tarvitsee muutakin kuin rakkautta ja tissin välissä loikoilua ,jos nuo on ne kriteerit millä pentua haetaan ,on parempi että koira pysyy kasvattajalla

        Omassa laumassani on tällä hetkellä ''pikkukoira'' ja täytyy sanoa, että pippurisempaa kaveria saa hakea. Käsissä, jotka eivät koiraa vaivaudu kasvattamaan ja kouluttamaan, tästä koirasta tulisi varmasti oikein kunnon paskiainen sanan oikeassa merkityksessä.

        Kadulla tämän jo huomaa: söpö pikkukoira haukkuu niin 99 prosenttia ihmisistä sanoo: ''hehheh, voi kun suloista mitäs se nyt noin komentaa hehheh, tui tui''.. Sitten kun se rotikka avaa suutansa edes maiskutellakseen niin ''ei hirveä vie tuo pois kamala tappaja''.

        Oma koirani on äärettömän terävä, kova ja dominoiva. Voin sanoa, että mieluummin minä noita isompia lötkäkkeitä komennan kuin tuota 110km mittarissa vipeltävää pikku kirppua.. heh.

        Ja niin:

        Mielestäni MONET pikkukoirien omistajat laiminlyövät TÄYSIN koiransa kasvattamisen: kadullamme asuu 2 chihuahuaa, jotka suorastaan haluavat omistajansa sylistä tappaa toiset.. Pari ''syli''pystykorvaa, jotka sieltä räkyttävät... aivan kamalaa.

      • perheen isä
        VikkoMorttenseen kirjoitti:

        Omassa laumassani on tällä hetkellä ''pikkukoira'' ja täytyy sanoa, että pippurisempaa kaveria saa hakea. Käsissä, jotka eivät koiraa vaivaudu kasvattamaan ja kouluttamaan, tästä koirasta tulisi varmasti oikein kunnon paskiainen sanan oikeassa merkityksessä.

        Kadulla tämän jo huomaa: söpö pikkukoira haukkuu niin 99 prosenttia ihmisistä sanoo: ''hehheh, voi kun suloista mitäs se nyt noin komentaa hehheh, tui tui''.. Sitten kun se rotikka avaa suutansa edes maiskutellakseen niin ''ei hirveä vie tuo pois kamala tappaja''.

        Oma koirani on äärettömän terävä, kova ja dominoiva. Voin sanoa, että mieluummin minä noita isompia lötkäkkeitä komennan kuin tuota 110km mittarissa vipeltävää pikku kirppua.. heh.

        Ja niin:

        Mielestäni MONET pikkukoirien omistajat laiminlyövät TÄYSIN koiransa kasvattamisen: kadullamme asuu 2 chihuahuaa, jotka suorastaan haluavat omistajansa sylistä tappaa toiset.. Pari ''syli''pystykorvaa, jotka sieltä räkyttävät... aivan kamalaa.

        "kadullamme asuu 2 chihuahuaa, jotka suorastaan haluavat omistajansa sylistä tappaa toiset.. Pari ''syli''pystykorvaa, jotka sieltä räkyttävät"..no jos nämä ovat siellä tissinvälissä ja huutavat vuorollaan vain happea..=D

        Itseasiassa uskaltaisin sanoa, että iso on helpompi tai vaivattomampi kouluttaa kuin pieni.
        Joten kai siinäkin pieni saa tuota kuraa, kun kädettömälle päätyy.

      • molossi
        EI listaa huomannut kirjoitti:

        Nimimerkillä m.lossi aloittaa aina tuon keskustelun "korkeelta ja kovaa " lopettaa sitten puolitiehen sanomatta asiaa loppuun,se niinkun vähän roikkuis jollette itse tiedä niin arvatkaa ! Sinne pihallehan se jätti Pilven ja minut juoksemaan kilpaa,kun piti opettaa luoksetuloa.Nyt Pilvi on huomannut ihan itsekseen ettei kannata aina olla viikka sisälle tullessakaan.Meinasi vissiin ettei noi pikkupiskit kuitenkaan mitään opi,Mutta kyllä ne tavoille helposti saa,pikkusen maalaisjärkeä kun sai kotoa evääksi.Onneksi arvostelukaavakkeisiin näyttelyissä vuoden alusta tuli tuo kohta mihin tuomari joutuu aina merkkaamaan rodunomaisen käyttäytymisen.Ennen se joko mainittiin tai ei arvostelussa.Vaikkakin itse olen näyttelypuolen ihmisiä ja kasvatan pikkukoiria ,en välitä vähääkään siitä mitä mieltä pennunostaja on kuultuaan että koira tarvitsee muutakin kuin rakkautta ja tissin välissä loikoilua ,jos nuo on ne kriteerit millä pentua haetaan ,on parempi että koira pysyy kasvattajalla

        " Sinne pihalle..." Noh,vastasin kyllä jokuseenkin viestiin,mutta en viesteistä suoraa kysymystä huomannut,miten opettaa koiralle itse luoksetulo...
        Eikä ihan ensimmäiseksi tullut mieleen ihan itsestään,että se pitäisi kasvattajalle opettaa.Kun jotenkin olen sitä mieltä,että on niin perusjuttuja,että kasvattajien se pitäisi ilman muuta tietää ja tarpeen vaatiessa ohjeistaa ihan kasvattien omistajiakin siihen.

        "Meinasi vissiin..." Tarkoititko minua,vai ymmärsinkö väärin. Jos vähänkään niitä korkealta ja kovaa tekstejäni on lukenut,niin eiköhän olisi selvinnyt mitä mieltä olen pikkukoirien oppimiskyvyistä ;D
        Niin,ja en minäkään niin korkealla ja kovaa mene,että olisin käynyt koepuolella näyttämässä,että tirriäiset ei mitään opi.Eiköhän nyt sentäs ihan toisinpäin ole ollut,kun mokomaa touhua on tullut tehtyä :DDD

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        Ei tuo norjan hamaan näpyt yllätä yhtaan. Napsii se muita sormille metälläkin aika usein. Hyvä kuitenkin hommassaan ja koirana.

        "en välitä vähääkään siitä mitä mieltä pennunostaja on kuultuaan että"..Hyvä näin ja saisi monella muullakin mennä samalla linjalla. Minusta tuossa asiassa ei tarvitse edes mielistellä. (ostohetkellä)

        Liittykö tuo pilvi homma tähän asiaan vai onko se jotain hippijuttuja..={

        En osaa linkittää,mutta oisko tämä eli sivu 3 ja luoksetulo...

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        En osaa linkittää,mutta oisko tämä eli sivu 3 ja luoksetulo...

        mitä te olette tänään nauttinut?

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        mitä te olette tänään nauttinut?

        Ei taida näissä kisoissa enää piimät riittää...

      • perheennörtti isä
        molossi kirjoitti:

        En osaa linkittää,mutta oisko tämä eli sivu 3 ja luoksetulo...

        avaa toinen välilehti. Etsi sivu. Kopioi hakupalkista osoiterivi. liitä se kirjoituskenttään. Vai mitä tarkoitit

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Ei taida näissä kisoissa enää piimät riittää...

        Ei perkele REPS :DDDDDDDDDDD..

      • pyydän
        molossi kirjoitti:

        " Sinne pihalle..." Noh,vastasin kyllä jokuseenkin viestiin,mutta en viesteistä suoraa kysymystä huomannut,miten opettaa koiralle itse luoksetulo...
        Eikä ihan ensimmäiseksi tullut mieleen ihan itsestään,että se pitäisi kasvattajalle opettaa.Kun jotenkin olen sitä mieltä,että on niin perusjuttuja,että kasvattajien se pitäisi ilman muuta tietää ja tarpeen vaatiessa ohjeistaa ihan kasvattien omistajiakin siihen.

        "Meinasi vissiin..." Tarkoititko minua,vai ymmärsinkö väärin. Jos vähänkään niitä korkealta ja kovaa tekstejäni on lukenut,niin eiköhän olisi selvinnyt mitä mieltä olen pikkukoirien oppimiskyvyistä ;D
        Niin,ja en minäkään niin korkealla ja kovaa mene,että olisin käynyt koepuolella näyttämässä,että tirriäiset ei mitään opi.Eiköhän nyt sentäs ihan toisinpäin ole ollut,kun mokomaa touhua on tullut tehtyä :DDD

        Sotkin koko hyvän ketjun ,olisin saanut lueskella taas osaavien mielipiteitä,jos olisin ymmärtänyt olla hiljaa.En tarkoittanut korkeelta....että väheksyisit pikkukoirien oppimiskykyä vaan sitä,että jos joku asia on sinulle selvä,se voi olla toiselle ihan hakusessa,eli ohjeet kädestäpitäen.Minä en esim. pysty opettamaan luoksetuloa kasvattieni omistajille,onneksi olen ollut aina hyvä puhumaan ja neuvot on menneet perille,muutamat mitkä on olleet hoidossa matkojen ja muiden syiden vuoksi,ovat paljon fiksumpia kuin omat koirani.Mitenkä tämän nyt selkeästi sanoisi mitä tarkoitin : panttaat tietoasi ,alun jälkeen jätät liikaa omille arvailuille tilaa. Sotkin höpötyksieni kanssa alkajankin ihan "pihalle ",pääsit varmaan jossain vaiheessa sisälle.Sori !

      • perheen isä
        pyydän kirjoitti:

        Sotkin koko hyvän ketjun ,olisin saanut lueskella taas osaavien mielipiteitä,jos olisin ymmärtänyt olla hiljaa.En tarkoittanut korkeelta....että väheksyisit pikkukoirien oppimiskykyä vaan sitä,että jos joku asia on sinulle selvä,se voi olla toiselle ihan hakusessa,eli ohjeet kädestäpitäen.Minä en esim. pysty opettamaan luoksetuloa kasvattieni omistajille,onneksi olen ollut aina hyvä puhumaan ja neuvot on menneet perille,muutamat mitkä on olleet hoidossa matkojen ja muiden syiden vuoksi,ovat paljon fiksumpia kuin omat koirani.Mitenkä tämän nyt selkeästi sanoisi mitä tarkoitin : panttaat tietoasi ,alun jälkeen jätät liikaa omille arvailuille tilaa. Sotkin höpötyksieni kanssa alkajankin ihan "pihalle ",pääsit varmaan jossain vaiheessa sisälle.Sori !

        "Haastelliset viestit" pitää mielen virkeenä ja minun uudessa läppärissä tulee välillä kirjaime miten sattuu tai jää tulematta. täytyy viedä huoltoon

      • turhasta
        perheen isä kirjoitti:

        "Haastelliset viestit" pitää mielen virkeenä ja minun uudessa läppärissä tulee välillä kirjaime miten sattuu tai jää tulematta. täytyy viedä huoltoon

        Lähteä nyt hyvää konetta huoltoon viemään,kyllä se toimii ,siinä kans on sama ongelma kun mullakin vaikkei läppäri ookkaan ,joskus tuntuu vaan että se itsestään kirjoittelee

      • molossi
        pyydän kirjoitti:

        Sotkin koko hyvän ketjun ,olisin saanut lueskella taas osaavien mielipiteitä,jos olisin ymmärtänyt olla hiljaa.En tarkoittanut korkeelta....että väheksyisit pikkukoirien oppimiskykyä vaan sitä,että jos joku asia on sinulle selvä,se voi olla toiselle ihan hakusessa,eli ohjeet kädestäpitäen.Minä en esim. pysty opettamaan luoksetuloa kasvattieni omistajille,onneksi olen ollut aina hyvä puhumaan ja neuvot on menneet perille,muutamat mitkä on olleet hoidossa matkojen ja muiden syiden vuoksi,ovat paljon fiksumpia kuin omat koirani.Mitenkä tämän nyt selkeästi sanoisi mitä tarkoitin : panttaat tietoasi ,alun jälkeen jätät liikaa omille arvailuille tilaa. Sotkin höpötyksieni kanssa alkajankin ihan "pihalle ",pääsit varmaan jossain vaiheessa sisälle.Sori !

        Oukki doukki ja ääntä vaan kuitenkin :D

        Jos on jotain teksteissäni epäselvää,niin suapi sitä aina kysäistä tarkennusta.
        En minä panttaa,mutta aina ei huomaa,ellei selvää kysymystä ole,niin onko sitä.
        Tietoja en panttaa,varsinkin jos kyse on yleisistä asioista,esim.koirien käyttäytymisestä ym.mutta "tarkat" koulutusneuvot usein kuuluu vähän siihen kategoriaan,että pitäisi tietää ja tuntea kohteet vähän tarkemmin,että voisi subjektoida neuvot,jotka parhaiten toimii :).Perfektionistin vikaa kun löytyy moneessakin suhteessa :D
        Noh,kyllähän sitä aina joskus tulee kerrottua,mitä vaikka itse tekisin ym.

    • perheen isä
      • 3+3

        Minulta löytyy pieni ja isompi,molemmat sekarotuisia joten roduista en puhu. Tutkimus pitänee paikkaansa, ainakin mitä olen käytännössä huomannut. Molempia olen kouluttanut, mutta itsekin olen syyllistynyt siihen että pidän isomman kouluttamista tärkeämpänä koska se saisi pahempaa jälkeä aikaiseksi. Johtuuko sitten pienten koirien agressiivisuus niiden koosta? Uskon että koulutuksen puute ja pieni koko yhdessä saavat sopan aikaiseksi. Miettikää mistä kuvakulmasta pieni koira joutuu toisia (koiria ja ihmisiä, ja myös autoja ym.) katsomaan, ja miettikää samalla mikä on koiran dominanssille ominaista; korkeammalla oleva koira dominoi. Tai ylhäältä tuleva liike on dominoiva. Jos sitten pieni koira joutuu aina katsomaan alhaalta ylös niin siitä tulee helposti hermostunut ja sen pitää aina todistaa paikkansa.

      • perheen isä
        3+3 kirjoitti:

        Minulta löytyy pieni ja isompi,molemmat sekarotuisia joten roduista en puhu. Tutkimus pitänee paikkaansa, ainakin mitä olen käytännössä huomannut. Molempia olen kouluttanut, mutta itsekin olen syyllistynyt siihen että pidän isomman kouluttamista tärkeämpänä koska se saisi pahempaa jälkeä aikaiseksi. Johtuuko sitten pienten koirien agressiivisuus niiden koosta? Uskon että koulutuksen puute ja pieni koko yhdessä saavat sopan aikaiseksi. Miettikää mistä kuvakulmasta pieni koira joutuu toisia (koiria ja ihmisiä, ja myös autoja ym.) katsomaan, ja miettikää samalla mikä on koiran dominanssille ominaista; korkeammalla oleva koira dominoi. Tai ylhäältä tuleva liike on dominoiva. Jos sitten pieni koira joutuu aina katsomaan alhaalta ylös niin siitä tulee helposti hermostunut ja sen pitää aina todistaa paikkansa.

        Meillä kun tuli basenji niin otti heti koko ryhmän haltuun Koirista kissoihin. Tomera täti sai silloin vanhan rotikankin mököttämään ja tekemisellään kun kaappasi tämän mussukkakissat omaksi. =D

        En edelleenkään usko, että pienikoira tiedostaisi kokoaan tai pienuus sellaisenaan selittäisi ärhäkän käytöksen. Kyllähän kääpiörotuiset myös kehittyy myös nopeammin pennusta aikuiseksi ja omaa myös nopeamman aineen vaihdunnan.

        En myöskään usko tähän "korkeammalla oleva koira dominoi. Tai ylhäältä tuleva liike on dominoiva."...koska tämän mukaan myös keskisuuret ja suuretrodut kokisivat samaa "dominointia?" ja reagointia tai tarvetta siihen.
        Koira kuin koira kokee korkeammalta tulevan uhankin vain kokemuksensa perusteella eli ei tämä reagointi ole mikään sisäänrakennettu "geeni"..Tosin ei nämä mitään uskonasioita olekkaan.

        Mitä näiden pientenkanssa on tullut oltua tekemisissä niin kaksi asiaa on kiinnittänyt eniten huomiota
        1) Ovat yleensä lapsettoman tai jo ulos kasvaneiden lapsi pariskuntien (emännän) koira.
        Tästä voi jo helposti arvailla missä on yleinen ongelma. mm.Liika inhimillistäminen ja hemmottelu

        2) Yksinäisen ihmisen koira, jonka tarkoitus on vain seuranaolo, jonka pääaika vietetään sisällä.
        Tälläisen ongelma on yleensä se, että ei tiedosteta koiran tarpeita, eikä ne yleensä ole tälläiselle seuran kaipaajalle tärkeitä asioita. Omaa tuntoa kompensoidaan sitten ruoalla, hemmottelulla jne.
        Uskon, että tämän kaltaisilla ihmisillä (ihmistyypeillä) on suurin tai aika suuri osa kääpiökoirista.

        Pienen koiran aineenvaihdunta on nopeampi kuin isommalla ja se on yksi syy niiden vilkauteen.
        Samoin jo vilkas koira kiinnittää usein paljoon huomiota pienessa ajassa (vert. miten nopeat pääliikkeet)
        niistä riittää (ympäristö ärsykkeistä) poimittavaa.
        Samoin jos tähän lisää vielä sen, että monikaan ei pääse tekemään sille luontaisia asioita saati sitten vapaana oloon, (joka voi johtua jo vallalla olevasta käytöksestä) niin ehkä voisi jo sanoa "lievästi" näistä ärsykkeistä muodostuu ajankanssa häriö käytökseen. Usein myös siksi, kun ei pääse koskaan tai riittävästi tutustumaan tähän ärsykkeeseen mihin milloinkin on kiinnittänyt huomiota..

        P.s 3 3 ymmärsin kyllä pointin.

      • molossi
        3+3 kirjoitti:

        Minulta löytyy pieni ja isompi,molemmat sekarotuisia joten roduista en puhu. Tutkimus pitänee paikkaansa, ainakin mitä olen käytännössä huomannut. Molempia olen kouluttanut, mutta itsekin olen syyllistynyt siihen että pidän isomman kouluttamista tärkeämpänä koska se saisi pahempaa jälkeä aikaiseksi. Johtuuko sitten pienten koirien agressiivisuus niiden koosta? Uskon että koulutuksen puute ja pieni koko yhdessä saavat sopan aikaiseksi. Miettikää mistä kuvakulmasta pieni koira joutuu toisia (koiria ja ihmisiä, ja myös autoja ym.) katsomaan, ja miettikää samalla mikä on koiran dominanssille ominaista; korkeammalla oleva koira dominoi. Tai ylhäältä tuleva liike on dominoiva. Jos sitten pieni koira joutuu aina katsomaan alhaalta ylös niin siitä tulee helposti hermostunut ja sen pitää aina todistaa paikkansa.

        Puuttumatta sen enempää tuohon tutkimukseen,kun siitä jo mielipiteeni kirjoitin,niin itse kääpiökoiratätinä en usko koon olevan millään lailla merkitsevää,siis koiran itsensä kannalta.Rotupiirteet kyllä vaikuttaa,ihan samoin kuin isoissakin,eli jos häiriökäyttäytymistä tulee,niin sitä voi ilmetä ns.rodunomaisena (luonne).Puhdas aggressio on kuitenkin mielenkiintoinen,kun vaikea koskaan sanoa tarkkaan tuntematta tapauksia,kuinka paljon siinä on lähinnä opittua käytöstä,jota on tavallaan ruokittu ja "kehitetty".Itse uskoisin,että pääasiassa on puhdasta huonoa opittua ja vahvistettua(itsestään vahvistunutta) tapaa.

        Koiran koko ei tee sitä dominoivaksi.Koirat "puhuu" toisilleen koko ajan koiraa ja kokohan on pelkästään ihmisten aikaansaama asia.Se ei ole itsessään koiramainen ele.Jos koira katsoisi pelkästään ylhäältä tulevan dominoinniksi,niin konflikteja syntyisi todella usein,ja vaara,että erikokoisten laumassa koirat tulkitsisivat usein toisiaan väärin,josta kränää,olisi melkoisen suuri.
        Jos nyt haluttaisiin spekuloida,niin yhtä hyvin voisi ajatella niin,että iso koira alistuu dominanssin edessä,kun laskee pään alas ja pikkutirri nostaa pään ylös eli"dominoisi". No jaa,jos nyt ei sittenkään :D

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Puuttumatta sen enempää tuohon tutkimukseen,kun siitä jo mielipiteeni kirjoitin,niin itse kääpiökoiratätinä en usko koon olevan millään lailla merkitsevää,siis koiran itsensä kannalta.Rotupiirteet kyllä vaikuttaa,ihan samoin kuin isoissakin,eli jos häiriökäyttäytymistä tulee,niin sitä voi ilmetä ns.rodunomaisena (luonne).Puhdas aggressio on kuitenkin mielenkiintoinen,kun vaikea koskaan sanoa tarkkaan tuntematta tapauksia,kuinka paljon siinä on lähinnä opittua käytöstä,jota on tavallaan ruokittu ja "kehitetty".Itse uskoisin,että pääasiassa on puhdasta huonoa opittua ja vahvistettua(itsestään vahvistunutta) tapaa.

        Koiran koko ei tee sitä dominoivaksi.Koirat "puhuu" toisilleen koko ajan koiraa ja kokohan on pelkästään ihmisten aikaansaama asia.Se ei ole itsessään koiramainen ele.Jos koira katsoisi pelkästään ylhäältä tulevan dominoinniksi,niin konflikteja syntyisi todella usein,ja vaara,että erikokoisten laumassa koirat tulkitsisivat usein toisiaan väärin,josta kränää,olisi melkoisen suuri.
        Jos nyt haluttaisiin spekuloida,niin yhtä hyvin voisi ajatella niin,että iso koira alistuu dominanssin edessä,kun laskee pään alas ja pikkutirri nostaa pään ylös eli"dominoisi". No jaa,jos nyt ei sittenkään :D

        Eikös moni ihminen tue tuota käytöstä kun usein kun käppänä nostetaan syliin tai kohdataan joku tilanne koira sylissä, niin eikö tämä ruoki tuota ärhäkkää käytöstä. Tai anna sellaista kuvaa koiralle tuolla eleellä, että nyt tarvitsee mamma suojelua. Koira saa ihmisestä vääränlaista tukea sylikoirana (henkistä) tai musunmussun käytös antaa koiralle singaalin, että tarvitsaan suojelua ( tai hoitoa =D) Näin kärjistettynä lyhyesti. Ehkä tässäkin käppänä kärsii usein ristiriitaisesta viestinnästä.

      • Äänenkäyttöä
        perheen isä kirjoitti:

        Eikös moni ihminen tue tuota käytöstä kun usein kun käppänä nostetaan syliin tai kohdataan joku tilanne koira sylissä, niin eikö tämä ruoki tuota ärhäkkää käytöstä. Tai anna sellaista kuvaa koiralle tuolla eleellä, että nyt tarvitsee mamma suojelua. Koira saa ihmisestä vääränlaista tukea sylikoirana (henkistä) tai musunmussun käytös antaa koiralle singaalin, että tarvitsaan suojelua ( tai hoitoa =D) Näin kärjistettynä lyhyesti. Ehkä tässäkin käppänä kärsii usein ristiriitaisesta viestinnästä.

        Sain tuossa illalla ennen töihinlähtöä juuri koirien keskustelemisesta muistutuksen.Juoksu alkaa olla ohi yhdeltä koiralta,mutta muut ei oikein ymmärrä että nyt on lespoilut lespoiltu tältäerää.Se sanominen oli sellainen " jäykkä "paikalla seisominen ja matala murina,siitä ne muut pikkuhiljaa siirty kauvemmaksi,ai jaa antaa sit olla.Mutta miksi ihminen kieltää koiraa varsinkin jos ei heti usko kiljumalla lujaa,justiin kun koirista enempi puoli olisi kuuroja.Itse kyllä tilanteessa missä normaali puhe ei mene jakeluun alennan ääntä ja sanon vielä harvaan.Kumpiko tapa liene lähinnä oikeaa.Siitä koiran syliin ottamisesta olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä,kyllä jokaisen on kohdattava asiat siltä korkeudelta mihin mitta riittää,ihmisenkin.Ei koira tyhmä ole,vaikka olisi pienikin ,kyllä se oppii huutamaan lujempaa mihin resurssit riittää,onhan aina joku taustatuki joka pelastaa pälkähästä

      • perheen isä
        Äänenkäyttöä kirjoitti:

        Sain tuossa illalla ennen töihinlähtöä juuri koirien keskustelemisesta muistutuksen.Juoksu alkaa olla ohi yhdeltä koiralta,mutta muut ei oikein ymmärrä että nyt on lespoilut lespoiltu tältäerää.Se sanominen oli sellainen " jäykkä "paikalla seisominen ja matala murina,siitä ne muut pikkuhiljaa siirty kauvemmaksi,ai jaa antaa sit olla.Mutta miksi ihminen kieltää koiraa varsinkin jos ei heti usko kiljumalla lujaa,justiin kun koirista enempi puoli olisi kuuroja.Itse kyllä tilanteessa missä normaali puhe ei mene jakeluun alennan ääntä ja sanon vielä harvaan.Kumpiko tapa liene lähinnä oikeaa.Siitä koiran syliin ottamisesta olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä,kyllä jokaisen on kohdattava asiat siltä korkeudelta mihin mitta riittää,ihmisenkin.Ei koira tyhmä ole,vaikka olisi pienikin ,kyllä se oppii huutamaan lujempaa mihin resurssit riittää,onhan aina joku taustatuki joka pelastaa pälkähästä

        "missä normaali puhe ei mene jakeluun alennan ääntä ja sanon vielä harvaan.Kumpiko tapa liene lähinnä oikeaa"...Se on oikea tapa millä koira uskoo ja pitää olla vielä varalle sellainen, että uskoo yllättävässä tai muuten hankalassa paikassakin.
        Kyllä koira oppii lukemaan omistajastaan milloin on toteltava ja millä äänensävyllä tai tavalla milloinkin tapahtuu. Samoin muista koirista, jos niitä on. Itsellä on tapana käyttää kolmea "sävyä" jos puhutaan kieltämisestä. Tiukka sävyinen ja rauhallisesti ilmaistu kielto (riittää lähes aina), tiukkakielto ja nopea liike. (vaikka lyhyt ja nopea kurotus samaan aikaan kuin käsky) Tässä on sitten tämä hetkellisesti "jäykkä" paikallaan olo kuten sanoit (hiljaisuus ja silmiin katsominen) Tämä on minulla toiminut aina.

        "kyllä jokaisen on kohdattava asiat siltä korkeudelta mihin mitta riittää"..olipas hyvin sanottu ja pitää varsin hyvin paikkansa.

        "Ei koira tyhmä ole,vaikka olisi pienikin ,kyllä se oppii huutamaan lujempaa mihin resurssit riittää,onhan aina joku taustatuki joka pelastaa pälkähästä"...Todellakin näin. Moni varmaan tunnistaa tilanteen kun kääpiö uhoaa vaikka tilanteessa, kun tulee vieras tai ulkokohtaaminen niin kun ei omistaja nostakkaan syliin niin koira flippaa todella huolella ja voi olla pois tolaltaan pitkän aikaa kun tilanne on "ohi". Tällä lähinnä tarkoitan yleisesti näitä syliin nostettavia kun ei viitsi "esimerkki" rotuja käyttää. Meillä ja parilla tutulla basenji oli tälläinen hemmeteltu mussunmussu.
        Taidan kertoa siitä yhden esimerkin, jossain vaiheessa, kun vuoro loppuu.

      • Eri juttu
        perheen isä kirjoitti:

        "missä normaali puhe ei mene jakeluun alennan ääntä ja sanon vielä harvaan.Kumpiko tapa liene lähinnä oikeaa"...Se on oikea tapa millä koira uskoo ja pitää olla vielä varalle sellainen, että uskoo yllättävässä tai muuten hankalassa paikassakin.
        Kyllä koira oppii lukemaan omistajastaan milloin on toteltava ja millä äänensävyllä tai tavalla milloinkin tapahtuu. Samoin muista koirista, jos niitä on. Itsellä on tapana käyttää kolmea "sävyä" jos puhutaan kieltämisestä. Tiukka sävyinen ja rauhallisesti ilmaistu kielto (riittää lähes aina), tiukkakielto ja nopea liike. (vaikka lyhyt ja nopea kurotus samaan aikaan kuin käsky) Tässä on sitten tämä hetkellisesti "jäykkä" paikallaan olo kuten sanoit (hiljaisuus ja silmiin katsominen) Tämä on minulla toiminut aina.

        "kyllä jokaisen on kohdattava asiat siltä korkeudelta mihin mitta riittää"..olipas hyvin sanottu ja pitää varsin hyvin paikkansa.

        "Ei koira tyhmä ole,vaikka olisi pienikin ,kyllä se oppii huutamaan lujempaa mihin resurssit riittää,onhan aina joku taustatuki joka pelastaa pälkähästä"...Todellakin näin. Moni varmaan tunnistaa tilanteen kun kääpiö uhoaa vaikka tilanteessa, kun tulee vieras tai ulkokohtaaminen niin kun ei omistaja nostakkaan syliin niin koira flippaa todella huolella ja voi olla pois tolaltaan pitkän aikaa kun tilanne on "ohi". Tällä lähinnä tarkoitan yleisesti näitä syliin nostettavia kun ei viitsi "esimerkki" rotuja käyttää. Meillä ja parilla tutulla basenji oli tälläinen hemmeteltu mussunmussu.
        Taidan kertoa siitä yhden esimerkin, jossain vaiheessa, kun vuoro loppuu.

        Tää on sama kuin varkaus ,molempien osalta.Onneks olen jo vapaalla

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        Eikös moni ihminen tue tuota käytöstä kun usein kun käppänä nostetaan syliin tai kohdataan joku tilanne koira sylissä, niin eikö tämä ruoki tuota ärhäkkää käytöstä. Tai anna sellaista kuvaa koiralle tuolla eleellä, että nyt tarvitsee mamma suojelua. Koira saa ihmisestä vääränlaista tukea sylikoirana (henkistä) tai musunmussun käytös antaa koiralle singaalin, että tarvitsaan suojelua ( tai hoitoa =D) Näin kärjistettynä lyhyesti. Ehkä tässäkin käppänä kärsii usein ristiriitaisesta viestinnästä.

        No taas vastaisin,että joo tai ei.Eli riippuu taasen mistä roikkuu :D

        Ruokkii silloin,jos koira on assosioitunut tilanteeseen eli oppinut,missä se saa rähistä.Oli se tilanne tai paikka ihan mitä tahansa.
        Koira,joka rähisee ja on saanut rähistä,niin se rähisee niissä tilanteissa,kun on sallittu.
        Eli paikka ruokkii sitä,jos se rähinän siihen yhdistää.
        Pääasiassa siis koulutuksen/sen puutteen tulos seka opitun itsevahvistetun tulos.

        Otetaas suomeksi esimerkki.Minä olen kanniskellut meijän kääpiöitä.Koska se on kivaa,ja ne on lutusia.Ja kun isoja en jaksa :/ .
        Ei ne ole rähissyt,koska ei niille kanniskelu=rähinät pystyyn.Kanniskelu tarkoittaa vaan sitä,että mami nappaa kainaloon,oli tilanne mikä tahansa,tai koska se nyt moisia saakin päähänsä.Eli summasummarum ,syliinotto=mamman ihmeellisiä aivoituksia.Ei sen ihmeempää.
        Ja kun ei kerran muutenkaan saa rätistä,niin miksi sitä edes yritettäisiin/haluttaisiin sylissä.Oli tilanne mikä hyvänsä.

        Ja itse asiassa se noin menee kaikilla noilla minun tuttupiirissä,joilla samoilla aalloilla koirien suhteen mennään(korostan samoilla aallolla).Eli kokoa katsomatta.

    • Kukkahatuton setä

      Perimmäisiä syitä pienten koirien remmirähinään en voi kuin arvailla ja useimmat omista arvauksista on tässä jo tullutkin esille. Noin 80 % vastaantulevista räksyttäjistä on pikkukoiria, useamman kymmenentuhannen vastaantulijan otokseen pohjautuen - tarkkoja tilastoja ei löydy, valitan :)

      • Verta kintustas

        Mä usutan fifini sun kimppuun ,ei ne kyllä vielä osaa ,mutta ne on hyviä oppimaan.Pidä varas kulkiessas

      • 3+3
        Verta kintustas kirjoitti:

        Mä usutan fifini sun kimppuun ,ei ne kyllä vielä osaa ,mutta ne on hyviä oppimaan.Pidä varas kulkiessas

        Nämä olivat vain omia havaintojani ja ajatuksiani. Se, että tutkimuksista kiistellään, kertoo sen että ehdotonta totuutta ei tiedetä.

        Tässä vielä yksi väite siihen että koira tiedostaa kokonsa: omasta pikkucoctailistani luulisi ensin että se luulee olevansa iso koira. Se saattaa esim. koirapuistossa alkaa uhoamaan vaikka tanskandogille tai saksanpaimenelle. Jos iso koira kuitenkin sanoo takaisin niin pikkukoirani tulee pomppimaan jalkojani vastaan hakemaan apua minulta. Jos se taas uhoaa saman kokoiselle koiralle ja tämä sanoo takaisin, niin syntyy selätystaistelu. Eli se huomaa että isommalta tulisi turpaan (kokeilla kuitenkin pitää koska jotkut isot ovat menneet selälleen, mikä on aika huvittavan näköistä).

        Se pyrkii myös korkealle, kesällä kivien päälle seisomaan ja nyt talvella lumikinosten päälle = vahvistaa sillä asemaansa = dominoi muita. Yleisesti kaikki eleethän kertovat ylemmän koiran dominanssista ja alemman alistumisesta. Pään asento kohdatessa, toisiaan päin nouseminen, selkään nouseminen tai toisen selälleen kääntäminen.

        Ymmärrän kantanne mutta itse olen tätä mieltä. Toki tunnen pikkukoiria jotka toimivat ihan eri tavalla kuin omani, mutta heiltä puuttuu kokonaan halu mitellä toisten kanssa. Toisin sanoen heillä on parempi itsetunto kuin minun koirallani.

        Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin pelkästään pieni koko ei vaikuta, vaan asiat yhdessä. Yksi ärsyttävä piirre on myös se miten muut ihmiset saattavat käyttäytyä. Esimerkkinä taas kun koirani alkaa uhota isommalleen koirapuistossa niin vieraat mummot vieressä lässyttävät tyyliin "onhan sen suojeltava isäntäänsä" ja "voi voi kun on suloinen ja rohkea pikkuinen". Ei todellakaan tarvitse suojella isäntäänsä! Pyrin aina kääntämään koiran huomion muualle / itseeni mutta nämä lässyttävät mummot todellakin häiritsevät siinä, kun mieluummin voisivat myös kääntää oman koiransa huomion muualle. Toiset näin tekevätkin, kiitos heille siitä.

        Asiat yhdessä = pieni koko, koulutuksen puute ja ympäristötekijät (ei järjestyksessä).

      • molossi

        Minulta löytyy :D

        Tänään lenkillä tuli vastaan 5 koiraa.Yksi suosituin pk-rotu(vai menettikö paikkansa?)iso (rähisi),toinen keskikokoinen " riistarotu" (rähisi),kolmas pk-rotu,iso myös (rähisi),neljäs pk/"riistarotu",iso (ei rähissy) viides kääpiökoirarotuinen (ei rähissy).Tämä ei ollut järjestys,missä kohdattiin,vaan luettelo.
        Selvä tulos,ketkä rähisee ja ihan vielä made in Finland :DDD

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Minulta löytyy :D

        Tänään lenkillä tuli vastaan 5 koiraa.Yksi suosituin pk-rotu(vai menettikö paikkansa?)iso (rähisi),toinen keskikokoinen " riistarotu" (rähisi),kolmas pk-rotu,iso myös (rähisi),neljäs pk/"riistarotu",iso (ei rähissy) viides kääpiökoirarotuinen (ei rähissy).Tämä ei ollut järjestys,missä kohdattiin,vaan luettelo.
        Selvä tulos,ketkä rähisee ja ihan vielä made in Finland :DDD

        "Yksi suosituin pk-rotu(vai menettikö paikkansa?)" sää tarkootat ajokoiraa =D

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        "Yksi suosituin pk-rotu(vai menettikö paikkansa?)" sää tarkootat ajokoiraa =D

        No just sitä hiha-ajuria :=D

      • molossi
        3+3 kirjoitti:

        Nämä olivat vain omia havaintojani ja ajatuksiani. Se, että tutkimuksista kiistellään, kertoo sen että ehdotonta totuutta ei tiedetä.

        Tässä vielä yksi väite siihen että koira tiedostaa kokonsa: omasta pikkucoctailistani luulisi ensin että se luulee olevansa iso koira. Se saattaa esim. koirapuistossa alkaa uhoamaan vaikka tanskandogille tai saksanpaimenelle. Jos iso koira kuitenkin sanoo takaisin niin pikkukoirani tulee pomppimaan jalkojani vastaan hakemaan apua minulta. Jos se taas uhoaa saman kokoiselle koiralle ja tämä sanoo takaisin, niin syntyy selätystaistelu. Eli se huomaa että isommalta tulisi turpaan (kokeilla kuitenkin pitää koska jotkut isot ovat menneet selälleen, mikä on aika huvittavan näköistä).

        Se pyrkii myös korkealle, kesällä kivien päälle seisomaan ja nyt talvella lumikinosten päälle = vahvistaa sillä asemaansa = dominoi muita. Yleisesti kaikki eleethän kertovat ylemmän koiran dominanssista ja alemman alistumisesta. Pään asento kohdatessa, toisiaan päin nouseminen, selkään nouseminen tai toisen selälleen kääntäminen.

        Ymmärrän kantanne mutta itse olen tätä mieltä. Toki tunnen pikkukoiria jotka toimivat ihan eri tavalla kuin omani, mutta heiltä puuttuu kokonaan halu mitellä toisten kanssa. Toisin sanoen heillä on parempi itsetunto kuin minun koirallani.

        Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin pelkästään pieni koko ei vaikuta, vaan asiat yhdessä. Yksi ärsyttävä piirre on myös se miten muut ihmiset saattavat käyttäytyä. Esimerkkinä taas kun koirani alkaa uhota isommalleen koirapuistossa niin vieraat mummot vieressä lässyttävät tyyliin "onhan sen suojeltava isäntäänsä" ja "voi voi kun on suloinen ja rohkea pikkuinen". Ei todellakaan tarvitse suojella isäntäänsä! Pyrin aina kääntämään koiran huomion muualle / itseeni mutta nämä lässyttävät mummot todellakin häiritsevät siinä, kun mieluummin voisivat myös kääntää oman koiransa huomion muualle. Toiset näin tekevätkin, kiitos heille siitä.

        Asiat yhdessä = pieni koko, koulutuksen puute ja ympäristötekijät (ei järjestyksessä).

        "Se,että..." jep,juuri sitä.

        Tuosta koirapuistoilusta sen verran,että välttämättä se koko ei ole siinä olennaisin,vaan reaktiot ja kielen näkyvyys. Isoillahan se on fyysisyydestä johtuvastakin syystä "laajempaa".Eli siitä syystä pikkukoissu voi ottaa takapakkia isojen kohdalla.Toisaalta myös se,miksi toinen sanoo takaisin,voi vaikuttaa.Jos yhtälailla epävarmuudesta,niin matsi voi helpommin tulla,kuin jos toinen sanookin vaikka puol huolimattomasti itsevarmana,että jos nyt pistäisit vaan nokkas kiinni-tyyliin.

        "Se pyrkii korkealle..." Oletko koskaan nähnyt pikkukoissua rauniotyöskentelyssä ?Sellaista,joka on fiksu,työskentelee hyvin ja käyttää aistejaan erinomaisesti :)
        Se pyrkii ja menee usein korkeille kohtiin siitä syystä,että ensinnä saa paremmin tehtyä hajuvertailua ja toiseksi,näkee paremmin.Ihan samoin aistejaan voimakkaasti käyttävä koissu saattaapi/toimii vaika muuallakin ;)
        Noit muut eleet pitääisikin nähdä,että voisi sanoa.Tilanteetkin voi vaikuttaa.

      • Rotu
        molossi kirjoitti:

        No just sitä hiha-ajuria :=D

        Monesko rotu tää jo Suomessa onkaan ? On kai niitä päälle 300 ja taas uusi= hiha-ajuri

      • perheen isä
        Rotu kirjoitti:

        Monesko rotu tää jo Suomessa onkaan ? On kai niitä päälle 300 ja taas uusi= hiha-ajuri

        Turun Murre

      • hassuttaa mua
        perheen isä kirjoitti:

        Turun Murre

        Ajokoira mikä ajokoira,mutta minä olenkin luullut niiden olevan ystävällisiä,vaikkakin hössöjä

        Tuo ihmisten pieni koko ja agressivisuus sekä alkoholin käyttö on ontuva.muuten minäkin olisin aina juovuksissa ja jollekkin riitaa haastamassa.

      • Murretta tietenkin
        molossi kirjoitti:

        No just sitä hiha-ajuria :=D

        Kyllä se vaan niin kävi ( Pilvestä puhun )olisit sen voinut kertoa,ettei luoksetuloa voi opettaa ,ellei ensin osata paikalla olla.! Millä sitä luoksetuloa opettaa ,jos se kokoajan jaloissa pyörii,just niinkun itse haluaa

    • 54468

      Tutkimuksen paikkansapitävyys on helposti nähtävissä ominkin silmin. Säkäkorkeudeltaan alle 40 senttisistä koirista 2/3 rähisee vastaantuleville koirille ja yli 50 senttisistä koirista alle kolmasosa. Kyseessä on eräänlainen alemmuudentunne. Sama ilmiö on nähtävissä ihmisissä. Pääkorkeudeltaan alle 170 cm korkeista miehistä on humalassa 1/3 rähisijöitä ja yli 180 cm korkeista alle 10 %. Pienten rähinään ei kieltämättä puututa yhtä herkästi kuin suurten, sillä ei ne käytännössä saa mitään rähinällään aikaiseksi. Tämä johtaa siihen, että niiden kouluttamista lyödään laimin ja rähinä saa jatkua.

      • perheen isä

        "Säkäkorkeudeltaan alle 40 senttisistä koirista 2/3 rähisee vastaantuleville"..varmasti aika lähellä totuutta. 1/3 niistä on koulutettuja tai sitä pientä ymmärtäväisellä ihmisellä ja 2/3 taas on karkeasti sanottuna lapsen tai seuran tai vst ihkukorvike.

        "Tämä johtaa siihen, että niiden kouluttamista lyödään laimin ja rähinä saa jatkua."..niin pieni kännissä rähisevä ihminen saa helpommin "pataan" kuin isompi. Kynnys siihen ylittyy hepommin kuin isolla. Samoin se pienen koirarodun koulutus jää kun aina niitä ei oteta "koirina" tai muuten tosissaan tai ei tiedosteta niidenkin tapakoulutustarvetta.
        Usein pienen ottaa myös semmoinen koiriin myöhäisherväävä ihminen, joka ei tiedä koirista juuri mitään. Ei edes alkeita.

    • ....

      Löytyipä tämmöinenkin tutkimus: http://elainkoulutus.wordpress.com/2010/04/29/koulutettu-koira-puree/

      Usein sekä tavallisille että käytösongelmaisille koirille suositellaan jonkinlaista koulutusta. Yleisesti ollaan sitä mieltä että koulutettu koira on helpompi hallita kuin kouluttamaton. Koulutusta on kuitenkin monenlaista, ja erilaisten koulutusmenetelmien vaikutuksia koirien käyttäytymiseen on kiinnostavaa tarkastella.

      Englantilaistutkimuksessa haluttiin selvittää, miten osallistuminen koulutukseen korreloi koiran aggressiivisuuden kanssa. Tutkimukseen osallistui 308 koiraa, joista 177 oli osallistunut jonkinlaiseen koulutukseen ja 131 ei ollut osallistunut koulutukseen.

      Tutkimuksessa todettiin, että liki 64 % aggressiivisista koirista oli osallistunut koulutukseen, kun taas ei-aggressiivisista koirista vain 42 % oli osallistunut koulutukseen. Toisin sanoen koulutettu koira on 2,3 kertaa todennäköisemmin aggressiivinen kuin kouluttamaton. Tulos oli sama, vaikka tyypillisesti aggressiivisuuteen liitettyjä ominaisuuksia, kuten sukupuolta ja kastrointia/sterilointia ei huomioitu.

      Tutkimuksen mukaan koulutusmenetelmillä saattaa olla jopa merkittävämpi vaikutus koiran aggressiivisuuteen kuin sukupuolella tai sillä, onko koira leikattu vai leikkaamaton. Aggressiiviseen käytökseen vaikuttavat monet eri tekijät. Koulutuksen puute voi aiheuttaa koirassa negatiivisia tunteita, mutta epäjohdonmukainen koulutus, jossa käytetään sekaisin palkkioita ja rankaisuja – usein epävarmojen ja hermostuneiden ihmisten toimesta – on vähintään yhtä haitallista koiralle.

      Ingram, Jones, Heath, (2010), ‘ Study into the effects of attendance at formal training on the presentation of aggressionrelated behavior problems in dogs in a referred population’, Journal of Veterinary Behavior, Vol 5, No 1, January/February 2010.

      • perheen isä

        Sehän on selvää, että koira vastaa aina paineeseen tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.

      • 18
        perheen isä kirjoitti:

        Sehän on selvää, että koira vastaa aina paineeseen tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.

        Todella mielenkiintoinen tutkimus. Olen huomannut että monet jotka ovat käyneet jo pentujensa kanssa koulutuksessa ovat nyt kusessa koiriensa kanssa, ja ihmetellyt tätä. Luulisi todella asian olevan päinvastoin. Hauska havainto oli Barcelonassa kodittoimien ihmisten koirat joita tuskin oli koulutettu mitenkään. Silti ne hengailivat ihmistensä lähistöllä eivätkä riidelleet kenenkään kanssa :-)

        Minusta on usein tuntunut että hyppäsin liian suuriin saappaisiin ottaessani kaksi koiraa lyhyellä aikavälillä. Lapsuudenkodissani oli koira mutta sitten menikin parikymmentä vuotta (intti, opiskelut, bilettämiset ja perheen perustamiset) ennen kuin otin oman koiran, ja sitten vielä toisen. En ole käynyt missään koirakoulussa, kirjoja olen lukenut muutamia ja alan lehtiä myös. Tein monia asioita "väärin" koirien ollessa pentuja. Vai teinkö sittenkin oikein? Ne ovat mukavia ja tottelevaisia koiria joilla on vain vähän sellaisia tapoja joita haluaisin muokata. Olen aika avoimesti ottanut vastaan tietoa enkä ole ollut oikein minkään koulutustavan kannalla erityisesti. Minulla on ollut oikeastaan vain kaksi pääperiaatetta koirieni kanssa; annan niille aikaa ja opetan ehdottoman luoksetulon. Myöhemmin olen alkanut opettaa niille myös muuta kun se kuulemma vahvistaa sidettämme entisestään.

      • perheen isä
        18 kirjoitti:

        Todella mielenkiintoinen tutkimus. Olen huomannut että monet jotka ovat käyneet jo pentujensa kanssa koulutuksessa ovat nyt kusessa koiriensa kanssa, ja ihmetellyt tätä. Luulisi todella asian olevan päinvastoin. Hauska havainto oli Barcelonassa kodittoimien ihmisten koirat joita tuskin oli koulutettu mitenkään. Silti ne hengailivat ihmistensä lähistöllä eivätkä riidelleet kenenkään kanssa :-)

        Minusta on usein tuntunut että hyppäsin liian suuriin saappaisiin ottaessani kaksi koiraa lyhyellä aikavälillä. Lapsuudenkodissani oli koira mutta sitten menikin parikymmentä vuotta (intti, opiskelut, bilettämiset ja perheen perustamiset) ennen kuin otin oman koiran, ja sitten vielä toisen. En ole käynyt missään koirakoulussa, kirjoja olen lukenut muutamia ja alan lehtiä myös. Tein monia asioita "väärin" koirien ollessa pentuja. Vai teinkö sittenkin oikein? Ne ovat mukavia ja tottelevaisia koiria joilla on vain vähän sellaisia tapoja joita haluaisin muokata. Olen aika avoimesti ottanut vastaan tietoa enkä ole ollut oikein minkään koulutustavan kannalla erityisesti. Minulla on ollut oikeastaan vain kaksi pääperiaatetta koirieni kanssa; annan niille aikaa ja opetan ehdottoman luoksetulon. Myöhemmin olen alkanut opettaa niille myös muuta kun se kuulemma vahvistaa sidettämme entisestään.

        Virheitä saa tehdä ja koirakin niitä kestää, mutta epäjohdonmukaista ja epäreilua kohtelua ei.

        "Ne ovat mukavia ja tottelevaisia koiria joilla on vain vähän sellaisia tapoja joita haluaisin muokata"..sitten olet onnistunut kasvatuksessa ja pidä linjasi vaikka "gurun" edessä, sillä olet koiriesi paras asiantuntija ja tiedät niiden tarpeista ja tavoista enemmän kuin muut.

        "Olen aika avoimesti ottanut vastaan tietoa enkä ole ollut oikein minkään koulutustavan kannalla erityisesti"..tämä on ainoa tapa jos ei halua rajoittua . Muuten rajoittaa myös omaa kehitystä
        sekä tiedon keruuta. Toiset kutsuvat tuota tietyn edustamista kehityksen jarruksi.

        "Olen huomannut että monet jotka ovat käyneet jo pentujensa kanssa koulutuksessa ovat nyt kusessa koiriensa kanssa, ja ihmetellyt tätä"...samoin enkä sano tuohon mitään ja arvaat kai miksi.

      • emma s.c.
        perheen isä kirjoitti:

        Virheitä saa tehdä ja koirakin niitä kestää, mutta epäjohdonmukaista ja epäreilua kohtelua ei.

        "Ne ovat mukavia ja tottelevaisia koiria joilla on vain vähän sellaisia tapoja joita haluaisin muokata"..sitten olet onnistunut kasvatuksessa ja pidä linjasi vaikka "gurun" edessä, sillä olet koiriesi paras asiantuntija ja tiedät niiden tarpeista ja tavoista enemmän kuin muut.

        "Olen aika avoimesti ottanut vastaan tietoa enkä ole ollut oikein minkään koulutustavan kannalla erityisesti"..tämä on ainoa tapa jos ei halua rajoittua . Muuten rajoittaa myös omaa kehitystä
        sekä tiedon keruuta. Toiset kutsuvat tuota tietyn edustamista kehityksen jarruksi.

        "Olen huomannut että monet jotka ovat käyneet jo pentujensa kanssa koulutuksessa ovat nyt kusessa koiriensa kanssa, ja ihmetellyt tätä"...samoin enkä sano tuohon mitään ja arvaat kai miksi.

        Täällä meillä päin asuu paljon koiria ja etenkin pieniä koiria. Useimmat rähisevät vastaantulijat ovat pieniä koiria. Oma teoriani niistä on, että niillä on valtavasti käyttämätöntä energiaa. Niitä pidetään "leluina", joita ei kouluteta, niiden kanssa ei harrasteta ja niiltä odotetaan vain söpönä olemista. Vähemmästäkin menee aktiivinen otus sekaisin. Mäyräkoira, jack russel, fox ym. ovat alunperin työkoiria ja nyt vaan istuvat kotona sohvaa vahtimassa, kai siinä hermot on aika heikossa kunnossa sitten ulkoillessa. Seurakoirarodutkin tarvitsevat harrastamista ja aivojumppaa. Tosi sääli, että niin moni koira on aivan laiminlyöty, pelkkä koriste :(

      • perheen isä
        emma s.c. kirjoitti:

        Täällä meillä päin asuu paljon koiria ja etenkin pieniä koiria. Useimmat rähisevät vastaantulijat ovat pieniä koiria. Oma teoriani niistä on, että niillä on valtavasti käyttämätöntä energiaa. Niitä pidetään "leluina", joita ei kouluteta, niiden kanssa ei harrasteta ja niiltä odotetaan vain söpönä olemista. Vähemmästäkin menee aktiivinen otus sekaisin. Mäyräkoira, jack russel, fox ym. ovat alunperin työkoiria ja nyt vaan istuvat kotona sohvaa vahtimassa, kai siinä hermot on aika heikossa kunnossa sitten ulkoillessa. Seurakoirarodutkin tarvitsevat harrastamista ja aivojumppaa. Tosi sääli, että niin moni koira on aivan laiminlyöty, pelkkä koriste :(

        Jo kokonsakkin puolesta. Oletko laittanut merkille minkä ikäisillä miehillä tai naisilla näitä eniten on.
        Meneeköhän asia yhtään niin, että jos pariskunta päättää ottaa pienen koiran, niin miehen osuus valinnasta on että koiran pitää olla vähintään metsästys tai vst. taustainen (pikkuäijä). Mene ja tiedä.

      • emma s.c.
        perheen isä kirjoitti:

        Jo kokonsakkin puolesta. Oletko laittanut merkille minkä ikäisillä miehillä tai naisilla näitä eniten on.
        Meneeköhän asia yhtään niin, että jos pariskunta päättää ottaa pienen koiran, niin miehen osuus valinnasta on että koiran pitää olla vähintään metsästys tai vst. taustainen (pikkuäijä). Mene ja tiedä.

        Täällä päin pikkukoirien omistajien ikähaarukka on aikas laaja. Nuorista pareista vanhuksiin ja kaikki siltä väliltä. Ja ainakin neljä pientä koiraa tällä alueella on ns.rescue-koiria, siis pelastettu jostain kurjista oloista. Niistä vähän nyt ymmärtää, jos räksyttävät. Muuten räksyttäviä pikkuisia on, ikävä kyllä, huomattavasti enemmän kuin koulutettuja pikkuisia. Mutta koulutettujakin onneksi on, ne onkin tosi söpöjä, et tällainen urheiluhullu isojen koirien omistajakin ihan heltyy sellaisesta haaveilemaan ;D
        Menisköhän chihuahua puettuna pulkassa sylissä tai pyörän korissa? Tai lumilaudan kyydissä(koirat vetää) emännän selkärepussa? ;D

      • perheen isä
        emma s.c. kirjoitti:

        Täällä päin pikkukoirien omistajien ikähaarukka on aikas laaja. Nuorista pareista vanhuksiin ja kaikki siltä väliltä. Ja ainakin neljä pientä koiraa tällä alueella on ns.rescue-koiria, siis pelastettu jostain kurjista oloista. Niistä vähän nyt ymmärtää, jos räksyttävät. Muuten räksyttäviä pikkuisia on, ikävä kyllä, huomattavasti enemmän kuin koulutettuja pikkuisia. Mutta koulutettujakin onneksi on, ne onkin tosi söpöjä, et tällainen urheiluhullu isojen koirien omistajakin ihan heltyy sellaisesta haaveilemaan ;D
        Menisköhän chihuahua puettuna pulkassa sylissä tai pyörän korissa? Tai lumilaudan kyydissä(koirat vetää) emännän selkärepussa? ;D

        menee vaikka pyörän tarakalla tai vaikka moottoripyörän kyydissä kuten viimekesänä oli vartissa kuva. Oli suojalasi ja kaikki. Miksei pulkassakin isomman vetämänä. =D

      • koiruus1
        perheen isä kirjoitti:

        menee vaikka pyörän tarakalla tai vaikka moottoripyörän kyydissä kuten viimekesänä oli vartissa kuva. Oli suojalasi ja kaikki. Miksei pulkassakin isomman vetämänä. =D

        Monestihan monet pikkukoirat jäävät kouluttamatta, kun ne ovat niin pieniä ja söpöjä. Niitä myös jaksaa pitää kiinni, vaikka ne yrittäisivätkin käydä kiinni muihin. Iso koira on pakko kouluttaa, koska sitä ei jaksa pidellä.

        Ainakin meilläpäin pahimmin käyttäytyvät koirat ovat mummojen mäyräköiriä, villakoiria ja terrierejä. Koirat räksyttävät hihnassa ja mummot joko puhuvat hiljaisella äänellä, että "äläs nyt... ollaan ihan nätisti" tai sitten vain hokevat koiran nimeä. Nuorien pikkukoirat taas useimmiten käyttäytyvät hyvin.

      • perheen isä
        koiruus1 kirjoitti:

        Monestihan monet pikkukoirat jäävät kouluttamatta, kun ne ovat niin pieniä ja söpöjä. Niitä myös jaksaa pitää kiinni, vaikka ne yrittäisivätkin käydä kiinni muihin. Iso koira on pakko kouluttaa, koska sitä ei jaksa pidellä.

        Ainakin meilläpäin pahimmin käyttäytyvät koirat ovat mummojen mäyräköiriä, villakoiria ja terrierejä. Koirat räksyttävät hihnassa ja mummot joko puhuvat hiljaisella äänellä, että "äläs nyt... ollaan ihan nätisti" tai sitten vain hokevat koiran nimeä. Nuorien pikkukoirat taas useimmiten käyttäytyvät hyvin.

        -80 luvulla ei pieniä koiria näkynyt (meidän seurassa e-suomi) missään harjoituksissa tai kursseilla. Tämä osallistujien kirjo oli pääasiassa PK-Koirarotuja. Tosin seurakin sitä oli,
        mutta perusharkat olivat muillekkin avoimia.
        Niitä (pieniä)oli kyllä esitysten/tutustumispäivien aikaan kentänlaidalla mutta siihen jäi.

        -90 loppupuolella kun vedin muutaman pentukurssin ja arkitottelevaisuuskurssin muualla suomessa (yleisen), niin näitä pieniä rupesi jo olemaan joukossa. Usein nämä pienet sotkivat käytöksellään koko pakan. Siis remusivät ja hidastivat lopulta koko kurssin etenemistä.
        eivät olleet tottuneet olemaan isojen koirien seurassa ja varsinkin kun isommatkin olivat pentuja tai nuoria häsläreitä, niin meno oli varsin mielenkiintoinen.
        Jos suhde luku oli 40/60 niin yksikään ei läpäissyt kurssia edes hipomalla tai päässyt edes lähelle asetettua tavoitetta..

        Varsinainen kysymys olikin, että onko nykyisin kursseja pelkästään pienillekoirille? Kun muistelee taaksepäin, niin kynnys tulla kentällä oli monella mammalla (ja papalla)varsin suuri
        Kun siellä vallitsi PK-rodut -ymmärrettävästi. Tämä siis ennen tokoo ja muuta.
        Luulisi kannattavan järjestää näitä pienille suunnattuja kursseja.

        Eli suomessa ei ole ollut varsinaista koulutuskulttuuria pienille koirille, niin tästä seuraa se että napina jatkuu puolin ja toisin.

        Jos olet tälläisellä kurssilla ollut (tai millä vain) niin mitä kääpiörotuja olet niissä tavannut?

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        -80 luvulla ei pieniä koiria näkynyt (meidän seurassa e-suomi) missään harjoituksissa tai kursseilla. Tämä osallistujien kirjo oli pääasiassa PK-Koirarotuja. Tosin seurakin sitä oli,
        mutta perusharkat olivat muillekkin avoimia.
        Niitä (pieniä)oli kyllä esitysten/tutustumispäivien aikaan kentänlaidalla mutta siihen jäi.

        -90 loppupuolella kun vedin muutaman pentukurssin ja arkitottelevaisuuskurssin muualla suomessa (yleisen), niin näitä pieniä rupesi jo olemaan joukossa. Usein nämä pienet sotkivat käytöksellään koko pakan. Siis remusivät ja hidastivat lopulta koko kurssin etenemistä.
        eivät olleet tottuneet olemaan isojen koirien seurassa ja varsinkin kun isommatkin olivat pentuja tai nuoria häsläreitä, niin meno oli varsin mielenkiintoinen.
        Jos suhde luku oli 40/60 niin yksikään ei läpäissyt kurssia edes hipomalla tai päässyt edes lähelle asetettua tavoitetta..

        Varsinainen kysymys olikin, että onko nykyisin kursseja pelkästään pienillekoirille? Kun muistelee taaksepäin, niin kynnys tulla kentällä oli monella mammalla (ja papalla)varsin suuri
        Kun siellä vallitsi PK-rodut -ymmärrettävästi. Tämä siis ennen tokoo ja muuta.
        Luulisi kannattavan järjestää näitä pienille suunnattuja kursseja.

        Eli suomessa ei ole ollut varsinaista koulutuskulttuuria pienille koirille, niin tästä seuraa se että napina jatkuu puolin ja toisin.

        Jos olet tälläisellä kurssilla ollut (tai millä vain) niin mitä kääpiörotuja olet niissä tavannut?

        Minä olen pari vuosikymmentä kouluttanut kaikkien rotujen koirayhdistyksessä tottelevaisuutta(melkoisen isossa).Muissakin ja hyvin "erityyppisissä",mutta tuossa yhä edelleen säännöllisesti.Niin kauan kun mukana olen ollut,niin siellä on ollut kaikenkokoisia.Niin nytkin,ja pieniä hyvinkin paljon,mutta pääasiassa käyvät näytelmäpuolella.
        Tosin selkeesti lisääntynyt tämän vuosisadan alusta mielestäni tokopuolella.
        Ja kuten olen sanonut ennenkin,niin nissä vasta sitä fiksuutta löytyy ja tekemisen halukkuutta hyvin monessa.
        Ennakkoluulot on vaan ihmeen sitkeessä. Olen ollut vetämässä muutamat koulutukset aikoinaan paikalliselle puudelijengille,ja täytyy sanoa,että harmi,että ne karvapallot on syyttä suotta saaneet "pelkän" tupeeratun näyttelypellen maineen. Äärettömän fiksuja koiria,nopeita oppimaan ja kun motivaatio saatu kasaan,niin erittäin työteliäitä kääpiöistä alkaen.Omasta mielestäni ehkä eniten sieltä päästä.Toisin sanoen minulla on hiukan erilaista näkökantaa.
        Ja täytyy sanoa,että minulla ei ole ollut huonoa sanomista touhuista,siinä ne on järjestykseen laitettu,kuin isommat toverinsakin. Tai sanoisin,pikemmin niiden omistajat :DDD

        Pk-kentillä ei pahemmin ole ollut pieniä.Tosin ei ihmekään,kun eiköhän ole kieroon jonkun verran katsottu aika monestikkin,kun joku tirriäinen on mukaan pyrkinyt...
        Ihan omasta kokemuksestakin historiasta :D aikoinaan muistan,kun tiettyyn harrastukseen lähdin "vieraalle" kentälle(jossa joskus monta vuotta sitten kävin ison koiran kanssa ja ok,ja nyt oli siis porukka siellä vaihtunut ja minulle uutta ),niin kyllä siihen hommaan pyrkivää tirriäistä hiukan kieroon osa katsoi,kun ei pahemmin moiseen totuttu oltu...No hyytyi ne hymyt siitä hymyilijöiltä,ja osa tikahtui kun " kun ei se koko ,vaan se laatu,tulikin framille ;D
        Että toisaalta voi sanoa myöskin,että voipi olla joskus niinkin,että on into lopahtunut jollain heti kättelyssä,jos vastaanotto on ollut enemmän tai vähemmän "rasistista",siis jossain paikoin. Kaikki kun ei ole yhtä kova kalloisia koiransa kanssa :D

        En tiedä,onko pelkästään pienille koirille nytkään kursseja.Mutta minun mielestäni ei tarviskaan,ellei sitten haluta.Ihan samalla lailla ne pienet on koiria,kuin isotkin,ja ihan samalla lailla ne ohjaajat pystyy ohjeistamaan,oli siellä narunpäässä tirri tai jätti.Se on vaan asenne kysymys.Eli ne hommat tehdään,mikä on tarkoitus ja käyttäydytään sen mukaan.
        Eipä taida pk-kentillä vieläkään pahemmin pieniä olla.Oman kokemukseni mukaan lähinnä sitten niitä,joilta myös lisänä löytyy joku tirri,joka sitten on "tuttuna jenginä"mukana touhuumassa.
        Noh,hyvä puoli muuten pk-kentillä monessa on se,että aika avoimin mielin on harvinaisempiakin rotuja mukaan tullut,edes sitten isoja sellaisia.Tosin onhan noita pk-oikeuksiakni enemmän jakoon laitettu.

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Minä olen pari vuosikymmentä kouluttanut kaikkien rotujen koirayhdistyksessä tottelevaisuutta(melkoisen isossa).Muissakin ja hyvin "erityyppisissä",mutta tuossa yhä edelleen säännöllisesti.Niin kauan kun mukana olen ollut,niin siellä on ollut kaikenkokoisia.Niin nytkin,ja pieniä hyvinkin paljon,mutta pääasiassa käyvät näytelmäpuolella.
        Tosin selkeesti lisääntynyt tämän vuosisadan alusta mielestäni tokopuolella.
        Ja kuten olen sanonut ennenkin,niin nissä vasta sitä fiksuutta löytyy ja tekemisen halukkuutta hyvin monessa.
        Ennakkoluulot on vaan ihmeen sitkeessä. Olen ollut vetämässä muutamat koulutukset aikoinaan paikalliselle puudelijengille,ja täytyy sanoa,että harmi,että ne karvapallot on syyttä suotta saaneet "pelkän" tupeeratun näyttelypellen maineen. Äärettömän fiksuja koiria,nopeita oppimaan ja kun motivaatio saatu kasaan,niin erittäin työteliäitä kääpiöistä alkaen.Omasta mielestäni ehkä eniten sieltä päästä.Toisin sanoen minulla on hiukan erilaista näkökantaa.
        Ja täytyy sanoa,että minulla ei ole ollut huonoa sanomista touhuista,siinä ne on järjestykseen laitettu,kuin isommat toverinsakin. Tai sanoisin,pikemmin niiden omistajat :DDD

        Pk-kentillä ei pahemmin ole ollut pieniä.Tosin ei ihmekään,kun eiköhän ole kieroon jonkun verran katsottu aika monestikkin,kun joku tirriäinen on mukaan pyrkinyt...
        Ihan omasta kokemuksestakin historiasta :D aikoinaan muistan,kun tiettyyn harrastukseen lähdin "vieraalle" kentälle(jossa joskus monta vuotta sitten kävin ison koiran kanssa ja ok,ja nyt oli siis porukka siellä vaihtunut ja minulle uutta ),niin kyllä siihen hommaan pyrkivää tirriäistä hiukan kieroon osa katsoi,kun ei pahemmin moiseen totuttu oltu...No hyytyi ne hymyt siitä hymyilijöiltä,ja osa tikahtui kun " kun ei se koko ,vaan se laatu,tulikin framille ;D
        Että toisaalta voi sanoa myöskin,että voipi olla joskus niinkin,että on into lopahtunut jollain heti kättelyssä,jos vastaanotto on ollut enemmän tai vähemmän "rasistista",siis jossain paikoin. Kaikki kun ei ole yhtä kova kalloisia koiransa kanssa :D

        En tiedä,onko pelkästään pienille koirille nytkään kursseja.Mutta minun mielestäni ei tarviskaan,ellei sitten haluta.Ihan samalla lailla ne pienet on koiria,kuin isotkin,ja ihan samalla lailla ne ohjaajat pystyy ohjeistamaan,oli siellä narunpäässä tirri tai jätti.Se on vaan asenne kysymys.Eli ne hommat tehdään,mikä on tarkoitus ja käyttäydytään sen mukaan.
        Eipä taida pk-kentillä vieläkään pahemmin pieniä olla.Oman kokemukseni mukaan lähinnä sitten niitä,joilta myös lisänä löytyy joku tirri,joka sitten on "tuttuna jenginä"mukana touhuumassa.
        Noh,hyvä puoli muuten pk-kentillä monessa on se,että aika avoimin mielin on harvinaisempiakin rotuja mukaan tullut,edes sitten isoja sellaisia.Tosin onhan noita pk-oikeuksiakni enemmän jakoon laitettu.

        "Mutta minun mielestäni ei tarviskaan,"..ja mun miälest tarvii..=D Sitä hieman availin ajatuksella, että kynnys sellaisen joka mitään ei ole koirilla harrastanut on pienempi kun siellä olisi saman "vertaisia" ja saman henkisiä henkilöitä. En tiedä.

        Joskus sain sellaisen tuntuman, että käppänän omistajat ei oikei usko koiriinsa. Usko niihin, että pystyvät lähes samaan kuin isotkin. Vaikka pystyvät jossain asioissa vielä parempaan (raunio,etsintä..)

        "Äärettömän fiksuja koiria,nopeita oppimaan ja kun motivaatio saatu kasaan,niin erittäin työteliäitä kääpiöistä alkaen."..Ja sen minkä tekevät, niin tekevät kympillä ja sellaisella asenteella, että isot saisi ottaa mallia.

        Pieni snagu esimerkiksi on aika jees koira, kun sille antaa mahdollisuuden tehdä ja sen kanssa on myös kiva tehdä.

        Toinen mikä oli omalla kohdalla niin basenji. Kerron hieman typistetysti.
        Tästä sanotaan sitä ja tätä kuten minullekkin sanottiin aikanaan. Ja tavoilleni uskollisena jätin kuuntelematta. Annan yleensä koiralle tämän mahdollisuuden. (näyttää mitä on)

        Kun kuulivat että koira on pk-ihmisellä, niin aika haloo syntyi. Aivan turhaan.
        Koira joka oli täysin näyttelykoiraksi tarkoitettu ei oltu opetettu mitään kun ei kuulemma rotu opi kun on kissamainen jnejne..Tuo koira oppi kahdessa päivässä niin paljon kuin olisi viitsinyt opettaa ja kaiken lisäksi vielä törkeän hyvin.

        Sivulla, istu, paikka, luokse tulo, seis, seuraa, (kynsien leikkuu)Tässä nämä ja mitkä oli mielestäni ne tärkeimmät ajatellen arkea ja sitä näyttelyä. Koiran olemus ns.varasessestä pääsesseksi oli silmiin pistävä. Siihen rotuun kyllä ihastuin.
        Samoin näiden pikkukoirien tekemisen riemu on jotain uskomatonta ja takuulla tarttuu ohjaajaansa. Tädin "snadisnagun" koulutin ajankuluksi (2kk hoidossa) ja mukavaa oli ja oli tosi haikea luopua pirpanasta kun se hetki tuli. Suosittelen kokeilemaan pirpanan kouluttamista kokemuksena ei takuulla jätä kylmäksi.

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        "Mutta minun mielestäni ei tarviskaan,"..ja mun miälest tarvii..=D Sitä hieman availin ajatuksella, että kynnys sellaisen joka mitään ei ole koirilla harrastanut on pienempi kun siellä olisi saman "vertaisia" ja saman henkisiä henkilöitä. En tiedä.

        Joskus sain sellaisen tuntuman, että käppänän omistajat ei oikei usko koiriinsa. Usko niihin, että pystyvät lähes samaan kuin isotkin. Vaikka pystyvät jossain asioissa vielä parempaan (raunio,etsintä..)

        "Äärettömän fiksuja koiria,nopeita oppimaan ja kun motivaatio saatu kasaan,niin erittäin työteliäitä kääpiöistä alkaen."..Ja sen minkä tekevät, niin tekevät kympillä ja sellaisella asenteella, että isot saisi ottaa mallia.

        Pieni snagu esimerkiksi on aika jees koira, kun sille antaa mahdollisuuden tehdä ja sen kanssa on myös kiva tehdä.

        Toinen mikä oli omalla kohdalla niin basenji. Kerron hieman typistetysti.
        Tästä sanotaan sitä ja tätä kuten minullekkin sanottiin aikanaan. Ja tavoilleni uskollisena jätin kuuntelematta. Annan yleensä koiralle tämän mahdollisuuden. (näyttää mitä on)

        Kun kuulivat että koira on pk-ihmisellä, niin aika haloo syntyi. Aivan turhaan.
        Koira joka oli täysin näyttelykoiraksi tarkoitettu ei oltu opetettu mitään kun ei kuulemma rotu opi kun on kissamainen jnejne..Tuo koira oppi kahdessa päivässä niin paljon kuin olisi viitsinyt opettaa ja kaiken lisäksi vielä törkeän hyvin.

        Sivulla, istu, paikka, luokse tulo, seis, seuraa, (kynsien leikkuu)Tässä nämä ja mitkä oli mielestäni ne tärkeimmät ajatellen arkea ja sitä näyttelyä. Koiran olemus ns.varasessestä pääsesseksi oli silmiin pistävä. Siihen rotuun kyllä ihastuin.
        Samoin näiden pikkukoirien tekemisen riemu on jotain uskomatonta ja takuulla tarttuu ohjaajaansa. Tädin "snadisnagun" koulutin ajankuluksi (2kk hoidossa) ja mukavaa oli ja oli tosi haikea luopua pirpanasta kun se hetki tuli. Suosittelen kokeilemaan pirpanan kouluttamista kokemuksena ei takuulla jätä kylmäksi.

        Toi on kyllä ihan hyvä pointti,että jos on kyseessä enemmänkin se,että olisi jotenkin pienten mennä helpommin sinne missä lähinnä noita,niin voi olla tarvetta.Tiedä sitten viimekädessä,mistä kiikastaa,jos/kun kiikastaa.
        Toisaalta taas minusta sekajengit on ihan hyväksi siinä mielessä,että siinä koissut oppii toimimaan hyvinkin erilaisten kanssa ja "sosiaalistuu",siis osaltaan vaan kun suht liki joudutaan olemaan.Eli koirille hyväksi.
        Jos taas ajattelee jotain oppimispuolen juttuja,niin ne ei mielestäni ole millään lailla koosta kiinni,lähinnä enemmän roduista.Tärkeempää olisi ,että tasotettaisiin edistyneisyyden mukaan ryhmät pikemmin, niin kouluttajan kannalta olisi parempaa.

        " Kun ei kuulemma..." Arvaa vaan kuinka paljon olen tuota urbaanilegendaa kuullut,kun kääpiöitten kanssa tekemisissä olen ollut.Siitä voisi jo kirjan kirjoittaa.Tosin siihen kirjaan voisi laittaa vielä oman osansa noitten isojen "taistelukoirarotujen" luvuksi,ai hitsi :D

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Toi on kyllä ihan hyvä pointti,että jos on kyseessä enemmänkin se,että olisi jotenkin pienten mennä helpommin sinne missä lähinnä noita,niin voi olla tarvetta.Tiedä sitten viimekädessä,mistä kiikastaa,jos/kun kiikastaa.
        Toisaalta taas minusta sekajengit on ihan hyväksi siinä mielessä,että siinä koissut oppii toimimaan hyvinkin erilaisten kanssa ja "sosiaalistuu",siis osaltaan vaan kun suht liki joudutaan olemaan.Eli koirille hyväksi.
        Jos taas ajattelee jotain oppimispuolen juttuja,niin ne ei mielestäni ole millään lailla koosta kiinni,lähinnä enemmän roduista.Tärkeempää olisi ,että tasotettaisiin edistyneisyyden mukaan ryhmät pikemmin, niin kouluttajan kannalta olisi parempaa.

        " Kun ei kuulemma..." Arvaa vaan kuinka paljon olen tuota urbaanilegendaa kuullut,kun kääpiöitten kanssa tekemisissä olen ollut.Siitä voisi jo kirjan kirjoittaa.Tosin siihen kirjaan voisi laittaa vielä oman osansa noitten isojen "taistelukoirarotujen" luvuksi,ai hitsi :D

        Kyllä käppänät sekottuisi hyvin isompaan seka ryhmään, mutta eiköhän se ole omistajat joilla hieman tökkii mennä "oikeiden" koirien joukkoon.
        Täytyisi olla pehmeät ja samanlaiset lähtökohdat koko ryhmällä kun jotain aloittaa, jossa saisi jelppiä alkuasioiden kaynnistämiseen sekä luotua uskoa ihmiseen, että alkaisi uskoa siihen omaan naperoon. Kun näkisivät että koirahan toimii niin sitten menevät varmaan mihin vain.

        Joo samaa legendaa on kuultu milloin keltäkin ja mistäkin syystä. Minusta tuollainen menee laiskuuden piikkiin kun punnertaa verukkeita tekemisen sijaan.

        "Jos taas ajattelee jotain oppimispuolen juttuja,niin ne ei mielestäni ole millään lailla koosta kiinni"..no minusta taas on...=D pieni oppii huomattavasti nopeammin, enemmän ja lyhyemmässä ajassa kuin iso. Niinhan se myös kehittyy nopeammin fyysisesti ja henkisesti.

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        Kyllä käppänät sekottuisi hyvin isompaan seka ryhmään, mutta eiköhän se ole omistajat joilla hieman tökkii mennä "oikeiden" koirien joukkoon.
        Täytyisi olla pehmeät ja samanlaiset lähtökohdat koko ryhmällä kun jotain aloittaa, jossa saisi jelppiä alkuasioiden kaynnistämiseen sekä luotua uskoa ihmiseen, että alkaisi uskoa siihen omaan naperoon. Kun näkisivät että koirahan toimii niin sitten menevät varmaan mihin vain.

        Joo samaa legendaa on kuultu milloin keltäkin ja mistäkin syystä. Minusta tuollainen menee laiskuuden piikkiin kun punnertaa verukkeita tekemisen sijaan.

        "Jos taas ajattelee jotain oppimispuolen juttuja,niin ne ei mielestäni ole millään lailla koosta kiinni"..no minusta taas on...=D pieni oppii huomattavasti nopeammin, enemmän ja lyhyemmässä ajassa kuin iso. Niinhan se myös kehittyy nopeammin fyysisesti ja henkisesti.

        "No minusta taas on" Kun kerran noinpäin sanot,niin pikkufifitäti unohtaa oitis diplomatian ja sanoo oitis,JUU JUU :=DDD

      • järkeviä puhutte
        molossi kirjoitti:

        "No minusta taas on" Kun kerran noinpäin sanot,niin pikkufifitäti unohtaa oitis diplomatian ja sanoo oitis,JUU JUU :=DDD

        Yleensä on niin että harjoituskentät on JAETTU kahteen osaan,on näyttelypuoli sekä sitten koulutus erikseen.Aikanaan kun kävin tuossa naapurikaupunkin koirakerhon kentällä,sinne täytyi tullessaan ilmoittautua kumpaan osallistuu,,siinähän se jako jo tehtiin selväksi.Isojen koirien oikeudella ne sai osallistua kumpaan vaan eikä sitä sen enempää pähkäilty,mutta jos joku tuli pirpanan kanssa ,kauniin sanakääntein se melko varmasti löysi itsensä sieltä näyttelyharjoituksista.Mikä olisikaan hienompaa kun voisi jossain lehdessä ilmoittaa : Järjestetään pienille roduille tottelevaisuuskoulutusta ! Silloin jokainen tietäisi mihin on menossa ,katsokaas kun näissä pienten omistajissa on niitä,kun pelkää itse isoja koiria.Ohjaajista vaan on pulaa,se vaatisi määräaikaan sitoutumista tuokin kurssin veto,eikä ehdottomasti sovi kaikille kouluttajille.Itse esim.siirryin naapurikaupunkin kentälle ,kun omassa kouluttaja käytti asioita,mitä en hyväksy.Pelotus ja pakko vie tekemisen ilon,niin myös kovuus,vaikkakin taitaa jostain aivottomasta hienoa ollakkin.Omalla kohdallani olen kokenut mielekkääksi silpaista pennun kainaloon ja viedä maailmaa katselemaan varhaisessa vaiheessa.On kiva katsoa kun se kasvaa sen verran että hahmottaa ison koiran kokonaisuutena,eikö vaan tassuja,silloin tulee se haukahduskin,mutta lähinnä itseeni päin,kai se on kysymys mikäköhän piru tuokin on.Silloin on se ensimmäinen virhe tehty jos syliin otat ja lepertelet lisäksi,se on kuin käskis :muista haukkua,niin pääset syliin.Jätetääs toisillekkin tilaa,koska kaikilla on erilaisia kokemuksia.

      • perheen isä
        järkeviä puhutte kirjoitti:

        Yleensä on niin että harjoituskentät on JAETTU kahteen osaan,on näyttelypuoli sekä sitten koulutus erikseen.Aikanaan kun kävin tuossa naapurikaupunkin koirakerhon kentällä,sinne täytyi tullessaan ilmoittautua kumpaan osallistuu,,siinähän se jako jo tehtiin selväksi.Isojen koirien oikeudella ne sai osallistua kumpaan vaan eikä sitä sen enempää pähkäilty,mutta jos joku tuli pirpanan kanssa ,kauniin sanakääntein se melko varmasti löysi itsensä sieltä näyttelyharjoituksista.Mikä olisikaan hienompaa kun voisi jossain lehdessä ilmoittaa : Järjestetään pienille roduille tottelevaisuuskoulutusta ! Silloin jokainen tietäisi mihin on menossa ,katsokaas kun näissä pienten omistajissa on niitä,kun pelkää itse isoja koiria.Ohjaajista vaan on pulaa,se vaatisi määräaikaan sitoutumista tuokin kurssin veto,eikä ehdottomasti sovi kaikille kouluttajille.Itse esim.siirryin naapurikaupunkin kentälle ,kun omassa kouluttaja käytti asioita,mitä en hyväksy.Pelotus ja pakko vie tekemisen ilon,niin myös kovuus,vaikkakin taitaa jostain aivottomasta hienoa ollakkin.Omalla kohdallani olen kokenut mielekkääksi silpaista pennun kainaloon ja viedä maailmaa katselemaan varhaisessa vaiheessa.On kiva katsoa kun se kasvaa sen verran että hahmottaa ison koiran kokonaisuutena,eikö vaan tassuja,silloin tulee se haukahduskin,mutta lähinnä itseeni päin,kai se on kysymys mikäköhän piru tuokin on.Silloin on se ensimmäinen virhe tehty jos syliin otat ja lepertelet lisäksi,se on kuin käskis :muista haukkua,niin pääset syliin.Jätetääs toisillekkin tilaa,koska kaikilla on erilaisia kokemuksia.

        ".Pelotus ja pakko vie tekemisen ilon,niin myös kovuus"..Sen verran tuosta, että onko sinulla pienikoira vai pk-koira?..Kysyn vain sen vuoksii, että huomio on aika hyvä,(yleisesti) kun ajatellaan jonkun uuden tutustuvan koirakerho toimintaan niin ulkopuoliselta meno voi näyttää aikas "kovalta" samoin jotkut tavat ja tyylit.

        Eli vastaannotoossa saisi varmaan panostaa siihen tapaan ja tyyliiin millä tai mitä kuvaa/minkälaista kuvaa ulkopuolellle viestittää. Ilmeisesti saisi olla "pehmeä" ja ymmärtäväinen "sisäänajo" uusille ja pientenkoirien ohjaajille.
        Edelleen usko, että he eivät useinkaan usko omaan koiraan että tämäkin on "tosikoira"..Minusta juuri koulutettavuus ja sen tuoma tottelevaisuus tuo juuri pienellekoiralle tuota tarvittavaa uskottavuutta.

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        ".Pelotus ja pakko vie tekemisen ilon,niin myös kovuus"..Sen verran tuosta, että onko sinulla pienikoira vai pk-koira?..Kysyn vain sen vuoksii, että huomio on aika hyvä,(yleisesti) kun ajatellaan jonkun uuden tutustuvan koirakerho toimintaan niin ulkopuoliselta meno voi näyttää aikas "kovalta" samoin jotkut tavat ja tyylit.

        Eli vastaannotoossa saisi varmaan panostaa siihen tapaan ja tyyliiin millä tai mitä kuvaa/minkälaista kuvaa ulkopuolellle viestittää. Ilmeisesti saisi olla "pehmeä" ja ymmärtäväinen "sisäänajo" uusille ja pientenkoirien ohjaajille.
        Edelleen usko, että he eivät useinkaan usko omaan koiraan että tämäkin on "tosikoira"..Minusta juuri koulutettavuus ja sen tuoma tottelevaisuus tuo juuri pienellekoiralle tuota tarvittavaa uskottavuutta.

        Nyt täytyy häpeäkseni tunnustaa,että muisti pätki pahankerran ja oikeen hölmön tyyliin o_O

        Nimittäin kun kysyit pienten omista koulutuksista,niin onhan täälläkin ihan oma vireä kääpiöiden yhdistys,joka toiminut monta vuosikymmentä.Siellä on näytelmäpuoli,toko ja agility.Kaikille tosin avoin,mutta pääasiassa sellainen kirppusirkus :D. Siellä on hyvin aktiiviset tokoryhmät,ja välillä ulkopuolisia kouluttajia kursseja vetänyt. Aina sitä ei näemmä itse muista mitä on ollut jossain tekemässä o_O

      • molossi
        järkeviä puhutte kirjoitti:

        Yleensä on niin että harjoituskentät on JAETTU kahteen osaan,on näyttelypuoli sekä sitten koulutus erikseen.Aikanaan kun kävin tuossa naapurikaupunkin koirakerhon kentällä,sinne täytyi tullessaan ilmoittautua kumpaan osallistuu,,siinähän se jako jo tehtiin selväksi.Isojen koirien oikeudella ne sai osallistua kumpaan vaan eikä sitä sen enempää pähkäilty,mutta jos joku tuli pirpanan kanssa ,kauniin sanakääntein se melko varmasti löysi itsensä sieltä näyttelyharjoituksista.Mikä olisikaan hienompaa kun voisi jossain lehdessä ilmoittaa : Järjestetään pienille roduille tottelevaisuuskoulutusta ! Silloin jokainen tietäisi mihin on menossa ,katsokaas kun näissä pienten omistajissa on niitä,kun pelkää itse isoja koiria.Ohjaajista vaan on pulaa,se vaatisi määräaikaan sitoutumista tuokin kurssin veto,eikä ehdottomasti sovi kaikille kouluttajille.Itse esim.siirryin naapurikaupunkin kentälle ,kun omassa kouluttaja käytti asioita,mitä en hyväksy.Pelotus ja pakko vie tekemisen ilon,niin myös kovuus,vaikkakin taitaa jostain aivottomasta hienoa ollakkin.Omalla kohdallani olen kokenut mielekkääksi silpaista pennun kainaloon ja viedä maailmaa katselemaan varhaisessa vaiheessa.On kiva katsoa kun se kasvaa sen verran että hahmottaa ison koiran kokonaisuutena,eikö vaan tassuja,silloin tulee se haukahduskin,mutta lähinnä itseeni päin,kai se on kysymys mikäköhän piru tuokin on.Silloin on se ensimmäinen virhe tehty jos syliin otat ja lepertelet lisäksi,se on kuin käskis :muista haukkua,niin pääset syliin.Jätetääs toisillekkin tilaa,koska kaikilla on erilaisia kokemuksia.

        Tuolla kentällä,jonka yllä mainitsin (taitaa olla yksi vanhimpia ja vieläkin siis toimivia),niin on myös jaettu näytelmäpuoli ja tottelevaisuus. Mutta siellä on saanut aina ihan paikanpäällä valita/päättää,kumpaan osallistuu.Mitään kokorasismia ei ole ollut,vaikka aikoinaan hamassa historiassa enemmistö selkeästi olikin isoja.Mutta koko ajan,kun tirrit lisääntyneet,niin sielläkin on ja myös tokopuolella :)
        Kurssit on sitten erikseen eli niihin ilmoittaudutaan aina ennakkoon.

        Kouluttajista ja kentistä sen verran,niin ainahan kaikenlaista löytyy,ihan kuin ylipäätään koiranomistajistakin... Pitää sitten vaan valita ja hakea itselle sopiva paikka ja kouluttaja/t.

        Kyllä niitä kääpiöitä sylissäkin voi pitää.Siksi itsekkin olen aikoinaan hankkinut,että on sitten tissinväliskoirakin :DDD. Tuossa vaan on tärkeää se,että siitä asiasta ei tehdä mitään draamakysymystä,ja muistetaan,että koira oppii helposti tilanteet.Jos kun sylissä pito on esim.väärissä tilanteissa ja omistajan "väärin tuntemuksin" vahvistama vaan tai lähinnä,niin silloin koira oppii helposti reagoimaan ja väärin.

      • ...

        ...kiinnittäisin huomion lähtötilanteeseen.

        On koira jota on koulutettu. Joten olettaisi, että jos taustalla ei ole mikään aktiivikoiraharrastaja ihminen, niin koiraa on koulutettu juuri koska sen käytöksessä on ollut ongelmia.

        Ja on koira jota ei ole koulutettu? kuka helkutti ei kouluta koiraansa? no ihminen joka on ottanut koiran ja sen kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia, jolloin tarvetta kouluttamiseen ei ole ollut.

    • syyllinen mamma

      Saa haukkua.

      Ensimmäinen ihana chihuahuaneitini tuli 8 vuotta sitten. Tarkoituksella en jättänyt koiraa kouluttamatta. Ja nyt aina se kaiken pelastava "mutta". Mutta ongelmien kasaannuttua jäin vain niiden alle. Neitokainen oli todellinen naapuruston kauhu. Kotona oikein mallikelpoinen, yhdestä sanasta uskova laumanjäsen. En saanut sitä kuriin, eikä minulla enää ollut keinojakaan, joten minä vain tyydyin osaani. Isomman koiran kanssa asiaan olisi pitänyt puuttua jo aikaisemmin koska remmissä vetäminen, räyhääminen ja hyppiminen ei olisi ollut siedettävissä. Nyt sitä pystyi sietämään koska koira oli niin pieni, että se oli helppo napata tilanteesta mukaan. Tein toki lukuisia muitakin virheitä ensimmäisen ihkaoman koriani kanssa. Neiti osasi istua ja pistää makuulle, odottaa ruokaansa ja tulla alas sohvalta. Mutta en minä sitä ollut varsinaisesti kouluttanut. Ymmärsin myöhemmin, ettei kouluttaminen ja temppujen teko ole edes lähellä toisiaan.

      Onneksi koira oppii myöhemminkin, sopeutuu ja antaa yrittää uudelleen. Neiti osaa edelleen tulla alas sohvalta käskettäessä, mutta mikä tärkeintä se on nyt koira eikä unilelu. Toinen chihuneitini sai alusta alkaen toisenlaisen kohtelun ja suuresta egostaan huolimatta ei pullistele vaan tietää paikkansa.

      Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että vaikka tarkoitus olisikin koira kouluttaa niin voi helposti unohtua se, että myös pienillä roduilla voi olla ns. käytösonglemia, joiden kanssa painiminen voi olla hankalaa. Ja yllätys onkin sitten suuri kun se ihana pallero ei kuljekaan hihnassa nätisti ja anna naapurin tädin silittää. Ja jos sitä taistelua ongelmien poistamiseksi ei jaksaa käydä loppuun saakka niin koiran kanssa ei varmaankaan pysty viettämään niin mukavia hetkiä kuin pystyisi silloin kun koira osaisi käyttäytyä. Toisillahan voi käydä hyvä tuuri ja koiralle ei tule minkäänlaisia räyhäämis- tai muita onglemia, jolloin harhakäsitys siitä, että pientä chihuneitiä ei tarvitse kouluttaa vahvistuu vain enemmän. Kiitän omaa jääräpääpiipertäjääni siitä, että se avasi silmäni näkemään, että niiden nappisilmien takana on koira.

      • perheen isä

        Kyllä virheitä saa ja pitää tehdä, sillä se on tehokain opettaja. Se joka sanoo, että ei tee virheitä niin todennäköisesti ei tee yhtään mitään. Ainoa tosiasia on, että vain tekevälle sattuu virheitä ja onnistumisia.
        Virheessäkin on se opettava puoli aina ja se on varsin helppolukuista. Silloin on tehnyt virheen kun jokin ei mene kuten oli suunnitellut tai ei edisty jossain tai käytös on jossain osa-alueessa epätoivottua. Tässä se tulee yleisemmin esille. Onnistumisessa taas näkyy toimivuudessaan. Silti kunpikin -- on yhtä tärkeitä.
        Eli ei pidä olla tekemättä mitään virheiden pelossa. Ei koira virheistä hajoa tekemättömyydestä usein.

        "Toisillahan voi käydä hyvä tuuri ja koiralle ei tule minkäänlaisia räyhäämis- tai muita onglemia,"...ei koira asioissa pärjää tuurilla eikä siihen voi tukeutua. Jotkut ihmise ovat vain sellaisia, että niillä on aika luontainen ote asioihin ja asiat sujuu, vaikka koulutuksia ei olisi käynnytkään, mutta yksikään koira ei kouluttaudu tuurilla.

        Jeps. tempuilla ei ole kuin viihteellinen merkitys jolla ei ole koulutuksen kanssa mitään tekemistä. Minusta täysin toisarvoista hommaa, mutta joillekkin tärkeää. Pääasia, että koiran kanssa tekee jotain.

      • ON eroja
        perheen isä kirjoitti:

        Kyllä virheitä saa ja pitää tehdä, sillä se on tehokain opettaja. Se joka sanoo, että ei tee virheitä niin todennäköisesti ei tee yhtään mitään. Ainoa tosiasia on, että vain tekevälle sattuu virheitä ja onnistumisia.
        Virheessäkin on se opettava puoli aina ja se on varsin helppolukuista. Silloin on tehnyt virheen kun jokin ei mene kuten oli suunnitellut tai ei edisty jossain tai käytös on jossain osa-alueessa epätoivottua. Tässä se tulee yleisemmin esille. Onnistumisessa taas näkyy toimivuudessaan. Silti kunpikin -- on yhtä tärkeitä.
        Eli ei pidä olla tekemättä mitään virheiden pelossa. Ei koira virheistä hajoa tekemättömyydestä usein.

        "Toisillahan voi käydä hyvä tuuri ja koiralle ei tule minkäänlaisia räyhäämis- tai muita onglemia,"...ei koira asioissa pärjää tuurilla eikä siihen voi tukeutua. Jotkut ihmise ovat vain sellaisia, että niillä on aika luontainen ote asioihin ja asiat sujuu, vaikka koulutuksia ei olisi käynnytkään, mutta yksikään koira ei kouluttaudu tuurilla.

        Jeps. tempuilla ei ole kuin viihteellinen merkitys jolla ei ole koulutuksen kanssa mitään tekemistä. Minusta täysin toisarvoista hommaa, mutta joillekkin tärkeää. Pääasia, että koiran kanssa tekee jotain.

        Mainitsin tuossa aikaisemmin ,että hukkuu tekemisen ilo.Pikkukoiria minulla tuossa pyörii useampikin ei siis mikään pk-rotuinen.Kyllä minä sen tiedän,että koirakin tarpeen vaatiessa menee vaikka perse edellä kuorittuun mäntyyn,mutta ihan omin avuin se ei sinne pääse , sitä on käsin autettava ,sellaista pakottamista en hyväksy.Silloin liikutaan jo sillä puolen jossa ihminen haluaa näyttää mahtinsa.Tähän verrattavia konsteja jos on kouluttajalla,katson silloin parhaimmaksi mennä muualle.Itse en osaisi kenenkään koiria kouluttaa,mutta erotan kyllä hyvän huonosta.Kaikista ihmisistä ei yksinkertaisesti tule koirakouluttajaa ,vaikka kuinka opiskelisi.Joillakin se elukoiden kanssa pärjääminen on syntymälahjaksi saatu luonne,sen huomaa kyllä muussakin elämässä sellaisella on laajempi katsanta muihinkin asioihin.On kiva katsella kun koira tekee ja menee iloisena melkein uutta käskyä jo odottaen.Sen saman se kyllä tekee melkein kontatenkin,mikäköhän silloin on mennyt päin petäjää

    • -pieni koira

      Olen sitä mieltä että pienten koirien koulutuksessa vain lipsutaan herkemmin. Omistan itse kiinanharjakoiran ja olen lellinyt sen aivan piloille. Koiraa ottaessani olin suunnitellut valmiiksi miten koulutan ja mitä. Kun koira tuli taloon niin se oli vain niin söpö minun mielestäni. Sitten kun jotain pahaa koira teki ja näki ne ihanat nappisilmät niin ei sitä voinut olla vihanen.
      Nykyään koirani (2v) osaa kotona istua, odottaa, mennä maahan jne, mutta sinnen kun ulko-ovesta päästään ulos se on yhtä kiskontaa. Yritin sitä joskus opettaa mutta ei siitä mitään tullut ja luovutin. Myönnän että jos kyse olisi ollut isommasta koirasta niin en varmasti olisi luovuttanut, koska tiedän lentäväni talvella nurin jos 20 kg koira vetää hihnassa.

    • sfsfsd

      Onko kyllä pakko heittää poikkipuolinen mielipide tuohon mäyräkoiren agressivisuuteen. Suvussa on ollut aina mäyräkoiria eikä yksikään niistä ole ollut aggressiivinen. Ei varsinkaan muita ihmisiä kohtaan. Urokset nyt ottaa joskus mittää toisista nuorista uroksista mutta harvalla rodullapa tuota vaihetta ei joskus tulisi.

      Amerikassa taas mäyräkoiran kanssa voi olla eri juttu. Ensinnäkään ne ei edes näytä enää mäyräkoirilta ja toiseksikin tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikekkeus että kaikki pienemmät fifit ovat lähes kouluttamattomia. Mäyräkoirat ovat todella itsepäisiä ja välillä turhan nokkelia joten tietty kuri pitäis pitää.

      Skandinavian mäyrikselle riittää jo pelkkä perus tapakoulutus.
      Rotumääritelmässä sitäpaitsi "Agressiivisuus on virhe".

      Tulipas jonnen kuuloista tekstä mutta nyt ei irtoa parempaa.

      • perheen isä

        Jotkut osaa kasvattaa paremmin kuin toiset. (ja vaatia)

      • JA NIIN PITÄÄKIN
        perheen isä kirjoitti:

        Jotkut osaa kasvattaa paremmin kuin toiset. (ja vaatia)

        Joskus vaan tuntuu siltä että joku ihminen ei saa koiraan mitään yhteyttä ( paitsi paapomisessa ),hyvä esimerkki siitä on tuo oma ukko joka on elellyt näitten piskien kanssa 47v ,mutta sanotaan nyt vaikka aamuinen uloslähtö ,elikkä tarhaan päästäminen hänen tekemänä on niin äänekäs toimenpide että jos olis ihan lähinaapureita olemassa ,kyllä ne meidät olis jo aikaa sitten jollain konstin pistänyt muuttamaan,ihan kuin koirat kiusais häntä pian,pian , pian.Edes hiljaa komennusta niille ei sanota.Muistan sellaisenkin koiran , kun olin pidempään työn takia matkalla,pentu oli kasvanut ihan riiviöksi .Kun sitä jostain kielsi ukko vaan sanoi ,älä sitä komenna,se on pieni vielä.Onneksi ei tosiaan liian iso oppiakseen helposti.

    • 5353

      Vaikak keskustelu on pysynyt suht asiallisena niin takaa on aistittavissa edelleen tuota "pieni koira vs. iso koira" mielentilaa.

      Itse omistan mäykyn ja voin kyllä sanoa ettei missään nimessä agressiivinen ole. Päinvastoin hieman ylituttavallinen varsinkin muita ihmisiä kohtaan.

      Sen voin kyllä rehellisesti sanoa ettei meidän 8kk mäykky ole kyllä vieläkään täysin "sanallisesti" hallinnassa. Koulutettu on kovasti mutta ovat ne niin itsepäisiä että vaikeaa on. Esimerkiksi nyt kun 8kk tuli täyteen niin muut nuoret urokset ovat vihollisia (eivät kaikki mutta jotkin). Lenkillä ohitustilanteissa pitää rähjätä (niin tosin rähjää aina vastapuolikin). Rupeaa loppumaan ideat kun innostuessaan koiralle tulee valikoiva kuulo eikä puhetta totella. Nämä on todellakin vastakohta niille paimensukuisille koirille jotka ovat erittäin miellyttämisenhaluisia.

      Eli vinkinki vain kaikille mäyräkoiraa harkitseville. Jos haluat HELPOSTI koulutettavan koiran (as in paimenkoirat yms..) niin älä ota. Peruskoulus ja käyttäytyminen menee kyllä kaaliin suht helpolla mutta tälläiset innostusta, viettiä ja metsästysviettiä (rusakko / kissa tien yli tms...) herättävät tilanteet ovat hankalia.

      • perheen isä

        Jos verrataan karkeakarvaista ja sileä karvaista?

      • sdfsdf
        perheen isä kirjoitti:

        Jos verrataan karkeakarvaista ja sileä karvaista?

        Kuulemma löytyy.. Karkkarit saattavat olla vieläkin energisempiä ja luupäisempiä vaikka lyhytkarvaista pidetään mäyräkoiran luonteen arkkityyppinä (eli itsetietoinen ja itsepäinen).

        Itse tosin tunnen karkkareita jotka ovat aivan päinvastoin jopa hieman arkoja ja osa erittäin kärsivällisiä ja rauhallisia.

        Meidän juniori lyhytkarvainen on taas kärsimätön virtapiikki ja toisalaalta kotona välillä lössähtää varsinaiseksi sohvaperunaksi.

      • perheen isä
        sdfsdf kirjoitti:

        Kuulemma löytyy.. Karkkarit saattavat olla vieläkin energisempiä ja luupäisempiä vaikka lyhytkarvaista pidetään mäyräkoiran luonteen arkkityyppinä (eli itsetietoinen ja itsepäinen).

        Itse tosin tunnen karkkareita jotka ovat aivan päinvastoin jopa hieman arkoja ja osa erittäin kärsivällisiä ja rauhallisia.

        Meidän juniori lyhytkarvainen on taas kärsimätön virtapiikki ja toisalaalta kotona välillä lössähtää varsinaiseksi sohvaperunaksi.

        Itsellä on sellainen kuva muodostunut suppeasta kokemuksestä , että lyhytkarvaiset on hieman terävempiä ihmisille ja omaa aika vahvaa vartiointi viettiä ja on hanakka (turhankin) suojelemaan tarpeen tullen.

        Karkeakarvainen ilmeisesti kohdistaa asiat hieman muuhun, ehkä siihen mihin ne on tarkoitettu.

    • havaintoja tehnyt

      Voi olla että poikkeuksiakin on mutta omien havaintojeni mukaan:
      -pikkukoirat otetaan usein syliin kun tulee vastaan muita koiria -> mitä koira tästä oppii? Että tilanteessa on jotain,
      jota tarvitsee pelätä, kun tarvii reagoida syliin ottamalla. Koira oppii pelkäämään muita koiria, ja siitä tulee pelkoräksyttäjä.

      -pikkukoiria ei opeteta tavoille. Niiden annetaan hyppiä ihmisiä vasten, näykkiä, ym.

      -niitä ei opeteta kävelemään kunnollisissa taluttimissa, vaan yleensä poukkoilevat fleksissä ihan mihin sattuu.

      -niitä paijataan ja palvotaan niin, että ne alkavat luulla itsestään liikaa, ja kuvittelevat olevansa laumassa jos nyt ei ihan johtajia, niin ainakin melko ylhäisiä

      • ssssfsdf

        Tuli tuosta mieleen ett mikä on hyvä keino saada toi vasten hyppiminen ja näykkiminen pois?

        Tuntuu että meidän pennun vasten hyppiminen on toistaiseksi vain yletöntä innostumista ja vaikka kiellettään ja koitetaan estää niin se jatkuu. Kunhan ei vain jäisi päälle.

        Näykkimistä tapahtuu vain joitakin miespuolisia ihmisiä kohtaan. Eräs ystäväni leikki koiran kanssa sen olessa aivan pentu ja tämä näykkimistouhu jäi päälle joidenken ihmisten kanssa.

        Koiralla ikää vasta 8kk joten nämä varmaan saa vielä helpolla pois oikiella keinoilla. Osaako joka asiallisesti neuvoa.

      • Koiran ehdoilla
        ssssfsdf kirjoitti:

        Tuli tuosta mieleen ett mikä on hyvä keino saada toi vasten hyppiminen ja näykkiminen pois?

        Tuntuu että meidän pennun vasten hyppiminen on toistaiseksi vain yletöntä innostumista ja vaikka kiellettään ja koitetaan estää niin se jatkuu. Kunhan ei vain jäisi päälle.

        Näykkimistä tapahtuu vain joitakin miespuolisia ihmisiä kohtaan. Eräs ystäväni leikki koiran kanssa sen olessa aivan pentu ja tämä näykkimistouhu jäi päälle joidenken ihmisten kanssa.

        Koiralla ikää vasta 8kk joten nämä varmaan saa vielä helpolla pois oikiella keinoilla. Osaako joka asiallisesti neuvoa.

        Hyppiminen vasten on pennuille se luonnollinen tapa tervehtiä ja myös esimerkiksi pyytää leikkiin tai hakea muuten huomiota. Näykkiminen on myös pennuille normaalia leikkiä, mutta siinä myös haetaan rajoja esimerkiksi siihen kuinka lujaa saa näykkiä tai saako näykkiä ollenkaan. Paras keino kummankin käytöksen sammuttamiseen on huomioimattomuus. Kun pentu hyppii vasten, käännytään ja seisotaan "suolapatsaana", ei huomata pentua eikä sanota sille mitään. Jos pentua kielletään tai estetään se vain saa haluamaansa huomiota eli sitä tavallaan palkataan hyppimisestä, ja siten kieltäminen tai estäminen itse asiassa voi lisätä hyppimistä. Heti kun pennulla on kaikki neljä tassua maassa, voi sitä huomiolla, kehuilla tai rapsutuksilla palkata hyvästä käytöksestä. Näykkimisessä sama homma, jos pentu näykkii niin leikki loppuu siihen, käännytään eikä huomioida pentua hetkeen, laske vaikka viiteen. Heti kun pentu rauhoittuu, palkataan huomiolla, kehuilla, rapsutuksilla tai leikillä halutusta käytöksestä. Jos pentu on jo useamman kuukauden saanut hyppiä ja näykkiä, ei voi olettaa että käytös sammuu kerrasta, mutta johdonmukaisella kouluttamisella se kyllä sammuu. Johdonmukaisella tarkoitan sitä, että jos halutaan kitkeä nämä käytökset, pennun ei enää anneta näykkiä tai hyppiä vasten, vaan aina käyttäydytään yllä kuvatulla tavalla.

      • 20
        Koiran ehdoilla kirjoitti:

        Hyppiminen vasten on pennuille se luonnollinen tapa tervehtiä ja myös esimerkiksi pyytää leikkiin tai hakea muuten huomiota. Näykkiminen on myös pennuille normaalia leikkiä, mutta siinä myös haetaan rajoja esimerkiksi siihen kuinka lujaa saa näykkiä tai saako näykkiä ollenkaan. Paras keino kummankin käytöksen sammuttamiseen on huomioimattomuus. Kun pentu hyppii vasten, käännytään ja seisotaan "suolapatsaana", ei huomata pentua eikä sanota sille mitään. Jos pentua kielletään tai estetään se vain saa haluamaansa huomiota eli sitä tavallaan palkataan hyppimisestä, ja siten kieltäminen tai estäminen itse asiassa voi lisätä hyppimistä. Heti kun pennulla on kaikki neljä tassua maassa, voi sitä huomiolla, kehuilla tai rapsutuksilla palkata hyvästä käytöksestä. Näykkimisessä sama homma, jos pentu näykkii niin leikki loppuu siihen, käännytään eikä huomioida pentua hetkeen, laske vaikka viiteen. Heti kun pentu rauhoittuu, palkataan huomiolla, kehuilla, rapsutuksilla tai leikillä halutusta käytöksestä. Jos pentu on jo useamman kuukauden saanut hyppiä ja näykkiä, ei voi olettaa että käytös sammuu kerrasta, mutta johdonmukaisella kouluttamisella se kyllä sammuu. Johdonmukaisella tarkoitan sitä, että jos halutaan kitkeä nämä käytökset, pennun ei enää anneta näykkiä tai hyppiä vasten, vaan aina käyttäydytään yllä kuvatulla tavalla.

        Minä taas teen silloin juuri kun pentu hyppää,taivutan nopeasti polvia,näin se hyppy pennulle tulee epämieluisaksi ,liian kovaksi

    • Sakemaanikko

      esimerkki. Olin nuoren sakemannin kanssa aamulla aikaisin liikekeskuksen edessä harjoittelemassa vieraiden kohtaamista. Se harjoittelu päättyi heti tyypillisen ikävästi, kun siinä ulkosalla oli mies mäyräkoiran (oikean sellaisen, kaljaa myydään vasta yhdeksältä :D) kanssa. Päätin heti heidät nähtyäni harjoitella koiran ohittamista. Mäyräkoira aloitti rähinän oitis ja sakemanni vastasi parilla haukahduksella, mutta ei vielä aggressiivisesti. Mies nosti mäyriksen syliinsä ja alkoi neuvomaan minua, että minun pitää kouluttaa koirani :D Kun räksytys isin sylistä jatkui jo hampaat irvessä, reagoi siihen jo sakemannikin puolustuskannalla ja katsoin parhaaksi poistua paikalta ja ei kai se kyseisen mieshenkilön neuvo vastausta ansainnutkaan. Tällainen on aika tyypillinen tilanne ja näihin vähänkin isomman koiran omistajat törmäävät usein.

      • sdfsdfsd

        Kyllä niitä tempovia isoja koiriakin näkee ihan riittämiin. Pahimmilaan rotikka repii heiveröisen emäntänsä selälleen kun yrittää käydä vastaantulevan kimppuun.

        Sitä en kyllä kiellä etteikö edellämainitun miehen toiminta ollut typerää ja hänen koiransa koulutus jäänyt puolitiehen.

        Itse olen nostanun oman koirani syliin tilanteessa jossa kaksi saksanseisojaa oli vapaana ja kävivät yksin tuumin koirani kimppuun. Vaikka eivät olisi tehneet mitään niin en todellakaan halunnut riskeerata 6kk pennun henkeä ja mielenterveyttä. Aluksi yritin komentaa saksanseisojat etäämmälle mutta eihän ne luupaa hontturat vieraita usko.. hyvä jos uskoivat omistajaansa.

      • pelokas lenkkeilijä
        sdfsdfsd kirjoitti:

        Kyllä niitä tempovia isoja koiriakin näkee ihan riittämiin. Pahimmilaan rotikka repii heiveröisen emäntänsä selälleen kun yrittää käydä vastaantulevan kimppuun.

        Sitä en kyllä kiellä etteikö edellämainitun miehen toiminta ollut typerää ja hänen koiransa koulutus jäänyt puolitiehen.

        Itse olen nostanun oman koirani syliin tilanteessa jossa kaksi saksanseisojaa oli vapaana ja kävivät yksin tuumin koirani kimppuun. Vaikka eivät olisi tehneet mitään niin en todellakaan halunnut riskeerata 6kk pennun henkeä ja mielenterveyttä. Aluksi yritin komentaa saksanseisojat etäämmälle mutta eihän ne luupaa hontturat vieraita usko.. hyvä jos uskoivat omistajaansa.

        eilen kun mäykky yritti napata lahkeesta aivan yllättäen kun ohi kävelimme heistä. Rouvat siinä vain keskustelivat jalkakäytävällä ja juuri heidän kohdallaa tämä tapahtui. Rouva sanoi vain anteeksi ja jatkoi keskustelua. Kyllä säikäytti.

    • ...

      Tällaisen keskikokoisen kaupungin koirakoulua vetävänä, täysin henkilökohtainen näkemys:

      Koirakouluun pennun kanssa tulee enemmän keski- ja isokokoisia koiria. Johtuu usein siitä, että harrastuskoiraa haluavat ihmiset ottavat mielumin koiran jonka fysiikka sietää reilua harrastamista. Mutta myös pikkuisia koira on aktiivisilla harrastajilla. Ja näiden ihmisten käsissä ei ainakaan ole yhteyttä koiran kokoon ja käytösongelmiin (paitsi kääpiöpinserit). Kouluttajan silmin on vain ilo katsella pikkukoiraa harrastamassa, se nostaa aina hymyn huulille, niin valtavalla ilolla ja sitkeydellä ne suorittaa hommiaan. Jonkun saksanpaimenen työskentely, mitä iloa sitä on katsella, kun sen kuuluukin, tottakai saksanpaimen seuraa ohjaajaansa täydellä kontaktilla, mutta katseleppa mopsia tai westietä tekemässä samaa, niin se on vain niin äärettömän suloista, varmasti irtoaa tokotuomareiltakin muutama piste helpommin...

      Sitten tulee niitä aikuisen koiran kanssa tulijoita, joilla ei alunperin ollut tarkoitusta kouluttaa, mutta jotka pakon edessä nyt joutuvat tekemään jotain kun koiralla on ongelmia. Ne ovat selkeästi pääasiassa keski- ja isokokoisia.Ymmärrettävää, koska pelkkä hihnasta tiukemmin pitäminen ei riitä koiran fyysisen koon takia.
      Pikkukoirissa on selkeästi nouseva ryhmä joita tuodaan koirakouluun ilmenneiden ongelmien takia: vanhusten ja lapsiperheiden koirat, eli koirat jotka pienestä koostaan huolimatta voivat aiheuttaa vaaraa ongelmillaan (vetävät vanhuksen tai lapsen nurin).

      Aloituksen lainauksissa kuitenkin selveni hyvin, mikä pikkukoirissa mättää. Ongelmaiseksi koetaan mm. terrierit ja mäyräkoirat. Mikäs niissä on vialla? Ne ovat metsästyskoiria, eivät mitään seurakoiria. Pikkukoiraa ottava ihminen usein ottaa seurakoiraa itselleen ja silloin ei ehkä tule mieleen sellainen asia, että koira sattuukin olemaan kaikkea muuta kuin seurakoira...

      Itse ihmettelin kovasti aloituksen lainauksista puuttuvaa pinseriä. Eläessäni en ole tavannut yhden yhtä koulutettua kääpiöpinseria joka käyttäytyisi edes yhtä moitteettomasti kuin keskivertoinen täysin kouluttamaton kultainen noutaja. Chihu ei käsittääkseni paljoa pinseristä eroa. Itse ainakin näen siis vahvasti sen, että koira roduissa jotkut ovat vain "kusipäitä" (sillä mittapuulla mitä itse koirissa arvostan) teki niille mitä vain. Ja kusipäisyys siedetään pikkukoirissa, jos kääpiöpinseri tai chihuahua olisivat vaikka 50 cm säkäkorkeudeltaan, niin eihän kukaan sellaista pommia itselleen ottaisi, joten rodun jalostus loppuisi lyhyeen. Pikkukoirat ovat muotia, joten ulkonäön ja koon takia ollaan valmiita tinkimään koiran koulutettavuudesta ja sosiaalisuudesta. Ja mikäs siinä, kyllä pinserin ottajakin on tietyn tyyppinen ihminen, täytyyhän kaikille koiran ottajille olla itseään miellyttäviä rotuja tarjolla.

      • molossi

        Olen pitkälti samaa mieltä.

        Sen verran sanoisin (ison kaupungin pitkäaikaisena kouluttajana),että toinen ryhmä pikkukoirien omistajia,jotka on yleistyneet,niin nimenomaan ennakkoluulottomat nuoret,jotka haluavat harrastaa niillä pienilläkin.Harvemmin on mitään kisatähtäintä,mutta haluavat vaan touhuta koiransa kanssa ja saada myös kivaksi kaveriksi :)

        Itse olen tavannut myös hyvinkäyttäytyviä kääkkiä,viimeksi ollessani viimeisessä tokokokeessa.
        Samoin olen tavannut myös hihuleita.Mutta se,että niissä tuppaa olemaan ihan jotain muutakin on pitkälti sama syy,kuin yleensäkin käytösongelmissa eli vääränlainen rotu itselle.Samanlailla tirreissä on vahvaluonteisia koiria,kuin isoissa,ja jos niitä ei handlaa,niin katastroofin ainekset on valmiina...
        Samoin myös se,että kun ei sitten millään tajuta,että ihan samoin,isoissa kuin pienissä on rotuja,jotka on hyvin aktiivisia,toimintatarmoisia,joiden tarvisi ehdittomasti saada riittävän fyysisen toiminnan lisäksi myös sitä nupin käyttöä.Se kokohan itsessään ei tee koiraa siksi tissinvälissellaiseksi,se vaan mahdollistaa sen sellaiseksi helpommin :/
        Hyvä esimerkki myös nuot mainitut rodut.

      • perheen isä

        Oletko vetänyt kursseja joka olisi suunnattu pelkästään pienille koirille? Olisiko näin matalampi kynnys osallistua sellaiseen jos se olis kohdennettu ja räätälöity vai pienilleroduille ja niiden keskeisille ongelmille?
        olen itse joskus -90 luvun alussa kerran sellaisen vetänyt ja kokemus oli..mmmmm..ööööö..mielenkiintoinen =D
        Siinä oli tarkoitus pureutua vain perusasioihin ja yleisesti koettuihin ongelmiin. Ei toteutunut ryhmässä, mutta yksittäin toteutui. Koirat oli se pienin murhe. Paljon kahvia ja "hyviä tarinoita". Pyydettiin sitten uudestaan, mutta kieltäydyin. Maha olisi kestänyt kyllä kahvia, mutta pää ei niitä juttuja. =O

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Olen pitkälti samaa mieltä.

        Sen verran sanoisin (ison kaupungin pitkäaikaisena kouluttajana),että toinen ryhmä pikkukoirien omistajia,jotka on yleistyneet,niin nimenomaan ennakkoluulottomat nuoret,jotka haluavat harrastaa niillä pienilläkin.Harvemmin on mitään kisatähtäintä,mutta haluavat vaan touhuta koiransa kanssa ja saada myös kivaksi kaveriksi :)

        Itse olen tavannut myös hyvinkäyttäytyviä kääkkiä,viimeksi ollessani viimeisessä tokokokeessa.
        Samoin olen tavannut myös hihuleita.Mutta se,että niissä tuppaa olemaan ihan jotain muutakin on pitkälti sama syy,kuin yleensäkin käytösongelmissa eli vääränlainen rotu itselle.Samanlailla tirreissä on vahvaluonteisia koiria,kuin isoissa,ja jos niitä ei handlaa,niin katastroofin ainekset on valmiina...
        Samoin myös se,että kun ei sitten millään tajuta,että ihan samoin,isoissa kuin pienissä on rotuja,jotka on hyvin aktiivisia,toimintatarmoisia,joiden tarvisi ehdittomasti saada riittävän fyysisen toiminnan lisäksi myös sitä nupin käyttöä.Se kokohan itsessään ei tee koiraa siksi tissinvälissellaiseksi,se vaan mahdollistaa sen sellaiseksi helpommin :/
        Hyvä esimerkki myös nuot mainitut rodut.

        Entäs minä (kaikkien koiragurujen kouluttajana kaikkien suurimmissa kaupungeissa)

        "nimenomaan ennakkoluulottomat nuoret,jotka haluavat harrastaa niillä pienilläkin.Harvemmin on mitään kisatähtäintä,mutta haluavat vaan touhuta koiransa kanssa ja saada myös kivaksi kaveriksi :".. Ompas mukava pointti nykypäivästä. Jes hieno homma.

        "Se kokohan itsessään ei tee koiraa siksi tissinvälissellaiseksi,se vaan mahdollistaa sen sellaiseksi helpommin"
        ...8D asiaa..tuli mieleen itsellekkin eräs ja ainoa tapaus missä jätin leikin kesken oli juuri pinseri. Ei voinut kuin suu auki katsoa koiraa hetken ja pyytää hakemaan pois. Ei kuulu "suosikki" rotuihin.

      • molossi
        perheen isä kirjoitti:

        Oletko vetänyt kursseja joka olisi suunnattu pelkästään pienille koirille? Olisiko näin matalampi kynnys osallistua sellaiseen jos se olis kohdennettu ja räätälöity vai pienilleroduille ja niiden keskeisille ongelmille?
        olen itse joskus -90 luvun alussa kerran sellaisen vetänyt ja kokemus oli..mmmmm..ööööö..mielenkiintoinen =D
        Siinä oli tarkoitus pureutua vain perusasioihin ja yleisesti koettuihin ongelmiin. Ei toteutunut ryhmässä, mutta yksittäin toteutui. Koirat oli se pienin murhe. Paljon kahvia ja "hyviä tarinoita". Pyydettiin sitten uudestaan, mutta kieltäydyin. Maha olisi kestänyt kyllä kahvia, mutta pää ei niitä juttuja. =O

        No minä vastaan gurulle omalta osaltani,että olen,yhen.Tais olla samalla vuosikymmenellä.Oli niihin aikoihin,kun ei viellä pahemmin maksullisia yksityisiä koirakouluja ollut.Ihan hyvin se meni,kuri kun armeijassa pidettiin :DDD,vähän kuin muutenkin :D ja edettiin suunnitelman mukaan.Yksi jopa (harvinaista rodussa) pienellä briiffauksella päätyi jopa tokokisaamaan,ja ihan kivasti rotuaan mainosti :)

        ps."Koirat oli se pienin murhe".Eikös yleensäkin :=D
        Niin,ja minä en juo kahvia,yöks...

      • ...
        perheen isä kirjoitti:

        Entäs minä (kaikkien koiragurujen kouluttajana kaikkien suurimmissa kaupungeissa)

        "nimenomaan ennakkoluulottomat nuoret,jotka haluavat harrastaa niillä pienilläkin.Harvemmin on mitään kisatähtäintä,mutta haluavat vaan touhuta koiransa kanssa ja saada myös kivaksi kaveriksi :".. Ompas mukava pointti nykypäivästä. Jes hieno homma.

        "Se kokohan itsessään ei tee koiraa siksi tissinvälissellaiseksi,se vaan mahdollistaa sen sellaiseksi helpommin"
        ...8D asiaa..tuli mieleen itsellekkin eräs ja ainoa tapaus missä jätin leikin kesken oli juuri pinseri. Ei voinut kuin suu auki katsoa koiraa hetken ja pyytää hakemaan pois. Ei kuulu "suosikki" rotuihin.

        Taas keskikokoisen kaupungin koulutusohjaajana jatkan pinsereistä, ihan omalla näppituntumalla...

        Jaan koiraharrastajat kahteen kastiin, eli ne koiraharrastajat, jotka harrastavat koiransa kanssa ja ne koiraharrastajat, jotka harrastavat koiriensa kanssa, koska on tullut ongelma ja pakko eteen.

        Ensimmäisissä en koe olevan mitään ongelmia harrastajien keskuudessa, koirat ovat pääasiassa mukavia (ihme kyllä pinserien omistajat eivät tessuineen ole meillä päin tuossa ryhmässä). Olin suu pyöreänä molossin kertoman ihan tokokilpailussa asti olevan pinserin takia...

        Ne koiran käyttäytymisen takia pakolla harrastamaan tulleet taas... Niissä on pinsereitä. En osaa sanoa onko koiran koolla väliä siihen suhtautuuko toisiin koiriin agressiivisemmin, koska koosta riippumatta nämä koirat tulevat yleensä koulutuksiin juuri sen takia, että toisten kohtaamisessa on bropleemia. Mutta miettisin sitä miten usein minua on yritetty purra rivissä tervehtiessäni ryhmäläisiä... Ja lukumääräisesti niissä kyllä pienet koirat ovat kirkkaalla etusijalla ja pinserit oikein lositavat yksittäisenä roturyhmänä. Eihän se ole vakuuttavaa, täytyy myöntää, että mieleenpainuvimmat päällekäynti yritykset ovat esimerkiksi kun berhandilainen rouskautti naaman edessä, kyllä se korreloi ainakin kymmentä kääpiökoiran hyökkäys yritystä... Ehkä juuri siinä onkin se miksi kääpiö koirien sallitaan niin toimivan helpommin, kun iso koira louskauttaa, niin laittaa miettimään elämässään tekemiään tekoja, kun taas kääpiökoiran näykkäsy(yritykset) laittavat vain sähähtämään maksimissaan kaksi kirosanaa... Ne eivät ole uhka ja ehkä juuri sen takia omistajatkaan eivät niiden häiriökäyttäytymiseen viitsi panostaa, pikkunaarmu sormessa, jonka maksimissaan saavat aikaiseksi, ei ketään tapa...

        Olen myös miettinyt miten paljon vaikuttaa se, että annan ohjaus vuoron niin mielelläni jollekin muulle tai vaihdan ryhmää, jos näen ryhmääni saapuvan kääpiöpinserin ja kun menen koiran luokse menen jo varustautuneena, että se saattaa näykkäistä. En mä pelkoa kyllä näytä, mutta ehkä koirat tunnistavat myös niitä kohtaan osoitetun halveksunnan. Koskaan en ole tavannut koiraa joka tänään saattaa olla kuin herrantelttu kun menen sitä tervehtimään, mutta ensi viikolla saattaakin ihan täysin yrittää käydä päälle. Ja ohjaajat aina sanovat "Ahaa se on taas tällä päällä". Perkele leikatkaa koirat oli ne narttuja tai uroksia jos niillä on noin vaikeat pms-oireet, ettei koskaan voi arvata millä päällä ne ovat. Yleensä voisi kai sanoa, että koirat ovat joko kilttejä tai tuhmia, mutta pinserit tuntuvat olevan vain arvaamattomia, koskaan tiedä millä "päällä" sillä hetkellä.

      • ...
        perheen isä kirjoitti:

        Oletko vetänyt kursseja joka olisi suunnattu pelkästään pienille koirille? Olisiko näin matalampi kynnys osallistua sellaiseen jos se olis kohdennettu ja räätälöity vai pienilleroduille ja niiden keskeisille ongelmille?
        olen itse joskus -90 luvun alussa kerran sellaisen vetänyt ja kokemus oli..mmmmm..ööööö..mielenkiintoinen =D
        Siinä oli tarkoitus pureutua vain perusasioihin ja yleisesti koettuihin ongelmiin. Ei toteutunut ryhmässä, mutta yksittäin toteutui. Koirat oli se pienin murhe. Paljon kahvia ja "hyviä tarinoita". Pyydettiin sitten uudestaan, mutta kieltäydyin. Maha olisi kestänyt kyllä kahvia, mutta pää ei niitä juttuja. =O

        Vaikka kovasti toivoisin, että meilläkin olisi mahdollisuus vetää kurssimuotoisia koulutuksia ja että koirat voitaisiin jakaa ryhmiin paremmin, en usko, että minä olisin se joka vetää kääpiökoirien ryhmää.

        Kyllä meillä käytännössä jakaudutaan niin, että pikkukoirat toiseen ryhmään ja isot toiseen, jos on kaksi vetäjää. Tästä tulee se harmitus, että eri osaamistasoiset koirat ovat samassa ryhmässä, jolloin kouluttaminen on kovin vaikeaa. Mutta olen huomannut, että varsinkin niiden pienten koirien omistajat toivovat silti sellaista jakoa, kai ne pelkäävät isoja koiria samassa ryhmässä jos omalla koiralla ongelma on juuri rähisemisessä, mukavampaa rähistä toisilleen kimeällä äänellä samassa ryhmässä, oli osaamistaso mikä tahansa... Ja olen huomannut että se pikkukoirien ryhmä vetää kummasti puoleensa vanhempia lehmän hermot omaavia koulutusohjaajia, joten vältyn siltä pestiltä melko usein ihan hymyssä suin.

        Kerran sain yhden innokkaan kleinpitzin omistajan luopumaan koko koiraharrastuksesta kun sanoin suoraan sille ryhmässä,että voisitko jo hiljentää sen koirasi... Näille monesti keski-ikäisille tai vähän vanhemmille naisihmisille ei tule mieleen sellainen juttu, että koiralle voisi tarjota myös ryhmässä odotusaikana aktiviteettia, ettei tarvitsisi räksyttää koko aikaa, ihmeesti suurempien koirien omsitajat ottavat vaariinsa neuvosta touhuta koiransa kanssa koko ajan, eikä antaa sen kiinnostua toisista koirista (ehkä juuri siksi, että hallinta vaikeutuu jos kovin antaa kiinnostua toisista). Ei ole minun hommaa yrittää huutaa koirien räkytyksen yli ohjeita ihmisille, jotka eivät kuitenkaan lähde leikityttämään koiraansa vaikka miten pyytää, vaan mielumin keskusteleee naapurin kanssa räkyttämisen yli...

        Joku mainitsikin nuorista ihmisistä, jotka ovat alkaneet kanssa pienten koirien kanssa aktiivisiksi harrastajiksi. Niille kiitosta meiltäkin päin, ne monet ainakin meillä päin haluavat jäädä isojen koirien ryhmään jos katsovat, että osaamistaso vastaa heitä paremmin ja he todellakin tekevät arvokasta työtä pienten koirien kutistuvan maineen eteen minunkin silmissäni. Uskon, että meidänkin yhdistyksen lupaavin tulokas tältä vuodelta tokopuolelta on varmasti yksi mopsi.

        Ei minulla ole pieniä koiria vastaan mitään. Suurin ongelma minullekin on kuitenkin niiden omistajat koirakoulussa, jotka tulevat koirakouluun vaihtamaan kuulumisia toivoen että koiran käyttäytymisongelmat ratkotaan heidän puolestaan ilman minkäänlaista omaa panostamista. Ok, juuri siksi he ovatkin varmasti ottaneet pikkukoiran, ettei se aiheuta niin paljon työtä, kuin jokainen teitää jo keskikokoisesta koirasta aiheutuvan...

      • molossi
        ... kirjoitti:

        Vaikka kovasti toivoisin, että meilläkin olisi mahdollisuus vetää kurssimuotoisia koulutuksia ja että koirat voitaisiin jakaa ryhmiin paremmin, en usko, että minä olisin se joka vetää kääpiökoirien ryhmää.

        Kyllä meillä käytännössä jakaudutaan niin, että pikkukoirat toiseen ryhmään ja isot toiseen, jos on kaksi vetäjää. Tästä tulee se harmitus, että eri osaamistasoiset koirat ovat samassa ryhmässä, jolloin kouluttaminen on kovin vaikeaa. Mutta olen huomannut, että varsinkin niiden pienten koirien omistajat toivovat silti sellaista jakoa, kai ne pelkäävät isoja koiria samassa ryhmässä jos omalla koiralla ongelma on juuri rähisemisessä, mukavampaa rähistä toisilleen kimeällä äänellä samassa ryhmässä, oli osaamistaso mikä tahansa... Ja olen huomannut että se pikkukoirien ryhmä vetää kummasti puoleensa vanhempia lehmän hermot omaavia koulutusohjaajia, joten vältyn siltä pestiltä melko usein ihan hymyssä suin.

        Kerran sain yhden innokkaan kleinpitzin omistajan luopumaan koko koiraharrastuksesta kun sanoin suoraan sille ryhmässä,että voisitko jo hiljentää sen koirasi... Näille monesti keski-ikäisille tai vähän vanhemmille naisihmisille ei tule mieleen sellainen juttu, että koiralle voisi tarjota myös ryhmässä odotusaikana aktiviteettia, ettei tarvitsisi räksyttää koko aikaa, ihmeesti suurempien koirien omsitajat ottavat vaariinsa neuvosta touhuta koiransa kanssa koko ajan, eikä antaa sen kiinnostua toisista koirista (ehkä juuri siksi, että hallinta vaikeutuu jos kovin antaa kiinnostua toisista). Ei ole minun hommaa yrittää huutaa koirien räkytyksen yli ohjeita ihmisille, jotka eivät kuitenkaan lähde leikityttämään koiraansa vaikka miten pyytää, vaan mielumin keskusteleee naapurin kanssa räkyttämisen yli...

        Joku mainitsikin nuorista ihmisistä, jotka ovat alkaneet kanssa pienten koirien kanssa aktiivisiksi harrastajiksi. Niille kiitosta meiltäkin päin, ne monet ainakin meillä päin haluavat jäädä isojen koirien ryhmään jos katsovat, että osaamistaso vastaa heitä paremmin ja he todellakin tekevät arvokasta työtä pienten koirien kutistuvan maineen eteen minunkin silmissäni. Uskon, että meidänkin yhdistyksen lupaavin tulokas tältä vuodelta tokopuolelta on varmasti yksi mopsi.

        Ei minulla ole pieniä koiria vastaan mitään. Suurin ongelma minullekin on kuitenkin niiden omistajat koirakoulussa, jotka tulevat koirakouluun vaihtamaan kuulumisia toivoen että koiran käyttäytymisongelmat ratkotaan heidän puolestaan ilman minkäänlaista omaa panostamista. Ok, juuri siksi he ovatkin varmasti ottaneet pikkukoiran, ettei se aiheuta niin paljon työtä, kuin jokainen teitää jo keskikokoisesta koirasta aiheutuvan...

        Se,että jaetaan koon mukaan,on vähän huono juttu (kuten mainitsitkin),koska ryhmiin tulee hyvin eritasoisia,ja ryhmäkoulutuksissa silloin koulutus vaikeutuu.
        Minusta senkin vuoksi on parempi,että on koot yhdessä,että siinä ne osaltaan myös tottuu erikokoisiin.
        Voihan tarvittaessa pistää vaikka tirrit vierekkäin,ja sitten isot vierekkäin ja väliin hieman välimatkaa.
        Tosin silloin kun itse olen sekaryhmiä koulutellut,niin ei ole ongelmaa ollut ja tuolla jossa on kaikenrotuisia ,niin koissut jaetaan aina tason mukaan.

        Noit järjestyshäiriöt :D välttää sillä,että koulutuksen alussa pitää selkeän infon siitä,miten haluaa ryhmässään käyttäytyvän.Minulla se on ainakin toiminut.
        Itselläni ei ole vastaan oikeastaan minkään "porukan " kouluttelua vastaan.Tosin itseasiassa mieluummin kouluttelen nimenomaan niitä haasteellisempia.Joutuu sitten vähän niitä aivonystyröitäänkin enemmän käyttelee.Ja oppiikin joskus itsekkin taas enemmän.Jollei muuta,niin ainakin itsehillintää.Varsinkaan kun ei omaa niitä lehmänhermoja,vaan ihan jotain muuta :DDD

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Se,että jaetaan koon mukaan,on vähän huono juttu (kuten mainitsitkin),koska ryhmiin tulee hyvin eritasoisia,ja ryhmäkoulutuksissa silloin koulutus vaikeutuu.
        Minusta senkin vuoksi on parempi,että on koot yhdessä,että siinä ne osaltaan myös tottuu erikokoisiin.
        Voihan tarvittaessa pistää vaikka tirrit vierekkäin,ja sitten isot vierekkäin ja väliin hieman välimatkaa.
        Tosin silloin kun itse olen sekaryhmiä koulutellut,niin ei ole ongelmaa ollut ja tuolla jossa on kaikenrotuisia ,niin koissut jaetaan aina tason mukaan.

        Noit järjestyshäiriöt :D välttää sillä,että koulutuksen alussa pitää selkeän infon siitä,miten haluaa ryhmässään käyttäytyvän.Minulla se on ainakin toiminut.
        Itselläni ei ole vastaan oikeastaan minkään "porukan " kouluttelua vastaan.Tosin itseasiassa mieluummin kouluttelen nimenomaan niitä haasteellisempia.Joutuu sitten vähän niitä aivonystyröitäänkin enemmän käyttelee.Ja oppiikin joskus itsekkin taas enemmän.Jollei muuta,niin ainakin itsehillintää.Varsinkaan kun ei omaa niitä lehmänhermoja,vaan ihan jotain muuta :DDD

        Itsellä ei piuha pala koiran kanssa koskaan en tiedä miksi, enkä väsy yrittämään, mutta omaan lyhyet hihat jossain tapauksessa ihmisen kanssa ja silloin räiskyy. Muuten kyllä pääosin hyvin pitkä pinnainen ja tasainen.


        P.s Annetaan hyvä ja asiantunteva koti pienelle koiralle. Saa olla minkä ikäinen vain, kunhan on suhteellisen terve ja kohtuutapainen käytökseltään. luottamuksella: [email protected]

      • pikkuruinen
        perheen isä kirjoitti:

        Itsellä ei piuha pala koiran kanssa koskaan en tiedä miksi, enkä väsy yrittämään, mutta omaan lyhyet hihat jossain tapauksessa ihmisen kanssa ja silloin räiskyy. Muuten kyllä pääosin hyvin pitkä pinnainen ja tasainen.


        P.s Annetaan hyvä ja asiantunteva koti pienelle koiralle. Saa olla minkä ikäinen vain, kunhan on suhteellisen terve ja kohtuutapainen käytökseltään. luottamuksella: [email protected]

        Jos minäkin lokasankoon heittäisin pikkurotuja niin ehdottomasti kleinibitz ym pystykorvaiset räksyrodut.

        Mäyräkoiria tunnen pari mukavaa, kultsuja saman verran ei mukavia.

        Muuten kommenton vain että meidän naapurustossa irti pidetään sakemannia, labbista ja kultaista noutajaa. Syy? Eivät ne ainakaan hallinnassa ole, mutta ehkäpä eivät myöskään niin riistaviettisiä kuin mäykyt?

        Itse olen ollut kursseilla jossa on kaiken kokoisia koiria ja ihan hyvin on mennyt pienen koiran kanssa. Kouluttajia on ollut monen tyylin edustajia, mikä sekin toisaalta hyvä, hämmentävää toki alkumetreillä. Kiva on ollut saada oppia kokeneilta, edellisten kanssa luettiin kirjoja ja yritettiin itse. Tämä viimeinen tulokas on 1. pieni koirani, jolla viettiä riittää kosolti. Seuraava tulee olemaan pieni myös.

      • kiinni
        pikkuruinen kirjoitti:

        Jos minäkin lokasankoon heittäisin pikkurotuja niin ehdottomasti kleinibitz ym pystykorvaiset räksyrodut.

        Mäyräkoiria tunnen pari mukavaa, kultsuja saman verran ei mukavia.

        Muuten kommenton vain että meidän naapurustossa irti pidetään sakemannia, labbista ja kultaista noutajaa. Syy? Eivät ne ainakaan hallinnassa ole, mutta ehkäpä eivät myöskään niin riistaviettisiä kuin mäykyt?

        Itse olen ollut kursseilla jossa on kaiken kokoisia koiria ja ihan hyvin on mennyt pienen koiran kanssa. Kouluttajia on ollut monen tyylin edustajia, mikä sekin toisaalta hyvä, hämmentävää toki alkumetreillä. Kiva on ollut saada oppia kokeneilta, edellisten kanssa luettiin kirjoja ja yritettiin itse. Tämä viimeinen tulokas on 1. pieni koirani, jolla viettiä riittää kosolti. Seuraava tulee olemaan pieni myös.

        Tuijotellaan ja kuunnellaan vaan ne räkyttävät koirat ( joita isoissakin on paljon ),mutta ei huomata ollenkaan kuinka paljon hyvinkäyttäviä pikkupiskejä on liikenteessä. Eilenkin vastaan tuli pariskunta jonka terrieri juoksi pyörätiellä irrallaan,ehdin jo ajatella parikin rumaa sanaa,mutta kohdalle tullessa koira istui miehen jalanvieressä ,eikä edes vaivautunut sivulleen katsomaan.Perhonenkin nosti rotua silmissäni ollen aivan hiljaa ohitustilanteessa,eikä sitä edes kiinnostanut minun piskit.Mutta ettei nyt menis ihan kehumiseksi , samalla lenkillä tuli kyllä vastaan isompi sekarotuinen ,jota omistaja joutui nostamaan hihnasta ,haukkukin vielä senverran kun siltä kuristamiselta kähistyä sai.

      • Eläinkouluttaja C.
        ... kirjoitti:

        Taas keskikokoisen kaupungin koulutusohjaajana jatkan pinsereistä, ihan omalla näppituntumalla...

        Jaan koiraharrastajat kahteen kastiin, eli ne koiraharrastajat, jotka harrastavat koiransa kanssa ja ne koiraharrastajat, jotka harrastavat koiriensa kanssa, koska on tullut ongelma ja pakko eteen.

        Ensimmäisissä en koe olevan mitään ongelmia harrastajien keskuudessa, koirat ovat pääasiassa mukavia (ihme kyllä pinserien omistajat eivät tessuineen ole meillä päin tuossa ryhmässä). Olin suu pyöreänä molossin kertoman ihan tokokilpailussa asti olevan pinserin takia...

        Ne koiran käyttäytymisen takia pakolla harrastamaan tulleet taas... Niissä on pinsereitä. En osaa sanoa onko koiran koolla väliä siihen suhtautuuko toisiin koiriin agressiivisemmin, koska koosta riippumatta nämä koirat tulevat yleensä koulutuksiin juuri sen takia, että toisten kohtaamisessa on bropleemia. Mutta miettisin sitä miten usein minua on yritetty purra rivissä tervehtiessäni ryhmäläisiä... Ja lukumääräisesti niissä kyllä pienet koirat ovat kirkkaalla etusijalla ja pinserit oikein lositavat yksittäisenä roturyhmänä. Eihän se ole vakuuttavaa, täytyy myöntää, että mieleenpainuvimmat päällekäynti yritykset ovat esimerkiksi kun berhandilainen rouskautti naaman edessä, kyllä se korreloi ainakin kymmentä kääpiökoiran hyökkäys yritystä... Ehkä juuri siinä onkin se miksi kääpiö koirien sallitaan niin toimivan helpommin, kun iso koira louskauttaa, niin laittaa miettimään elämässään tekemiään tekoja, kun taas kääpiökoiran näykkäsy(yritykset) laittavat vain sähähtämään maksimissaan kaksi kirosanaa... Ne eivät ole uhka ja ehkä juuri sen takia omistajatkaan eivät niiden häiriökäyttäytymiseen viitsi panostaa, pikkunaarmu sormessa, jonka maksimissaan saavat aikaiseksi, ei ketään tapa...

        Olen myös miettinyt miten paljon vaikuttaa se, että annan ohjaus vuoron niin mielelläni jollekin muulle tai vaihdan ryhmää, jos näen ryhmääni saapuvan kääpiöpinserin ja kun menen koiran luokse menen jo varustautuneena, että se saattaa näykkäistä. En mä pelkoa kyllä näytä, mutta ehkä koirat tunnistavat myös niitä kohtaan osoitetun halveksunnan. Koskaan en ole tavannut koiraa joka tänään saattaa olla kuin herrantelttu kun menen sitä tervehtimään, mutta ensi viikolla saattaakin ihan täysin yrittää käydä päälle. Ja ohjaajat aina sanovat "Ahaa se on taas tällä päällä". Perkele leikatkaa koirat oli ne narttuja tai uroksia jos niillä on noin vaikeat pms-oireet, ettei koskaan voi arvata millä päällä ne ovat. Yleensä voisi kai sanoa, että koirat ovat joko kilttejä tai tuhmia, mutta pinserit tuntuvat olevan vain arvaamattomia, koskaan tiedä millä "päällä" sillä hetkellä.

        Ihan pakko vastata tähän koska tunnen niin myötätuntoa sinua kohtaan kun sinulle tullut noin huonoja kokemuksia kääpiöpinsereistä.

        Olen itse aika vastaleivottu kääpiöpinserin omistaja, koirani on pian 1,5-vuotias narttu. Olen eläinalan ammattilainen joten tiesin rodun huonosta maineesta ja päätin kun sellaisen halusin että varmasti löytyy joku hyvä kasvattaja joka on saanut nämä luonneviat ruotuun, ja näin löytyikin! Kyseinen kasvattaja on toko, agility ja koiratanssiharrastaja koiriensa kanssa (kaikki kääpiöpinsereitä) joten ajattelin että pakko tavata nämä koirat ja katsoa mikä juttu tämä on. Ja ihanat koirat olivat! Niin hyvähermoisia ja hellyydenkipeitä :)

        Katso enemmän kääpiöpinserimenestystä täältä: www.pinserellas.net
        Tänäkin vuonna Pinserella's koira "Daisy" edusti Suomea euroopan agilitykilpailuissa :)

        Oma tyttöseni on myös lunastanut kaikki toivomukset, olemme kokeilleet agilitya ja harjoittelemme tällä hetkellä ensimmäistä koiratanssi- ja agilitykisaamme varten! Hän osaa mm. kaikki lelunsa nimet ja noutaa oikean nimen mukaan, poimii melkein minkä tahansa esineen ja tuo minulle käskystä (jopa paperin kanssa onnistuttu!), istu, maahan, tassu, toinen tassu, ylävitonen, vilkuta, ympäri (menee pienen ympyrän itsekseen), tanssi (hyppii vähän takajaloillaan), kosketa (osoitan esinettä), nouto on lempipuuhaa, jätä (voin heittää kinkkuviipaleen lattialle ja sanoa "JÄTÄ" niin ketään elukoista ei koske, 3 kissaa ja tämä neiti), odota, paikka, tule, seis (käytetään näyttelyssä tai vapaana ollessaan niin pysähtyy heti eikä liiku ennen kuin minä olen tullut antamaan seuraavaa ohjetta), peruuta, läpi (menee jalkojen läpi eli voi laittaa tekemään kahdeksikkoa jalkojen väliä käyttäen tai pujottelemaan kun itse kävelee hitaasti eteenpäin), agilitykäskyt: hyppy, tunneli, rengas, tässä (kun koira halutaan lähemmäs itseään johdattamista varten). Ja varmaan muitakin mitä en nyt keksi.

        Opetettu pienestä asti että hihnassa ei tervehditä ihmisiä tai koiria joten ohituksen unelmaa :) Olemme elävä todiste siitä että pienestä koirasta saa tottelevaisen ja kuuliaisen. Kääpiöpinserikin on todella nopea oppimaan kunhan yksilö omaa hyvän hermorakenteen. Ainoa on että omistajan on oltava todella tarkka, se oppii kerrasta sekä hyvässä että pahassa :)

        Toivon että näkemyksesi kääpiöpinseristä olisi hitusen muuttunut nyt :) Jos mahdollisuus niin käy kyseisen kasvattajan koirakoulun sivuilla niin voisit ehkä mennä katsomaan paljon mukavia kääpiöpinsereitä: www.koirakoulu.net

    • perheen isä

      Merkillistä. Aijemmin jo kerroin, että minulla on kaksi uutta kodinvaihtaja koiraa. Parson Russell Terrierit Ri... 8v. ja Ro... 10v. Äiti ja tytär.
      Tytär on ollut remmiräyhän ja muun vuoksi pariin kolmeen otteeseen siellä lounais-suomessa ja tämä kouluttaja olisi jopa halunut ostaa tuon "kovapäisen" yksilön. Hyvä koira silmä tuolla kouluttajalla epäilemättä. Huomasi heti mistä koira on tehty.

      Itse en hirveästi ole kiinnostunut koiran aijemmasta historiasta, kuin terveyden kohdalta. Koska mitä vähemmän tietää sen parempi. Suhtautuu koiraan ennakkoluulottomammin. Kiinnostaa vain jotkut vietit ,jotta osaa varautua.

      Nyt tämä koira on opettanut taas minua aika paljon. Nimittäin "pallohulluudesta". Tuo on ollut lähinnä asia, mikä minua on ärsyttänyt skp.ssä aika paljon.. SKP on niin peräänantamaton ja tekee senkin aika kympillä kenellä tämä taipumus on.

      Tuo "jumalainen" apuväline on monessa apuna. Puhutaan kokokumipallosta, joka on muodostunut tuolle koiralle erittäin tärkeäksi. Se on kuin vaate tärkeydessään.

      Sillä on monta eri tehtävää. On hieno katsoa kuinka ylpeänä tuo sitä kuljettaa, autossa ja missä vain. Ylpeys näkyy siitä ja se taas saa minut hyvälle päälle.
      Sillä/niillä on opetettu kävelemään ja olemaan räyhäämättä. On opetettu etsintää, nostettu kuntoa, tyydytetty takaa-ajoa/etsintää/saalistamista jne. Kaikkea monipuolisesti, sekä monipulisissa maastoissa. En olisi uskonut mitä kaikea sillä voi oikeissa olosuhteissa tehdä.
      Lisäksi tämä asia ei ole rasittava, vaan mukavaa monipuolisuudessaan kummallekkin.

      Tämän päälle (kiitos pallon) olen koiralle "jumala" se suorastaan palvoo minua ja vahttii tekemisiäni.
      Ei ole enään mitää kovaa käytöstä tai siihen viittaavia piirteitä.
      On vain erittäin hyvätapainen ja tottelevainen koira, joka on saanut riittävästi mielekästä liikuntaa yhdistettynä noihin asioihin mihin se on rodunomaisesti taipuvainen. Toimii joka tilanteessa upeasti.

      Uskomaton ja väsymätön työmyyrä, jota on mukava katsella. Hakee metsästä avainniput, kaukosäätimet, sukat mitä ikinä sinne piilotan ilman aijempaa taustaa. (huom. ikä 8v.)

      Tämän ketjun myötä sain kipinän etsiä pientä kodinvaihtajaa. Nyt niitä on kaksi.Tästä asiasta on myös tullut uutta kipinää itselle ja olen saanut uutta haastetta sekä ajateltavaa tähän aiheeseen liittyen.

      Yhteenveto: Nyt olen itselleni todistanut sen, että koiralle se oma tärkeä liikunnanmuoto on vahvasti yhteydessä sen käytökseen. Eli ymmärrän vaikka nyt tätä rotua ja sitä mitä liian vähäinen liikkuminen ja tekeminen tälle tuottaa. En nyt tarkoita näiden entisiä omistajia vaan yleisesti.

      Näiden luonteenpiireistäkin pääsee täysillä nauttimaan, kun kaikki on kohdallaan. Minulle kävi niin, että isoja koiria ei enää meille tule. =( Nyt meni sydän näille.
      Toinen tekijä on se, että moni saa koiran nuorena ja tekee koiran kanssa paljon ja kun ikää hieman tulee, niin tekeminen jää yllättäen vähiin. Tämä näkyy myös koirassa ja sen käytöksessä. Kuinka moni on kuullut tämän, että pienikoira on tullut vanhana vihaiseksi.
      Nyt ymmärrän tätäkin asiaa paremmin. Näillä naperoilla ei oikein ikä paina. Nämä vanhuksen kirmaa hippaa kuin mitkä tahansa nuorukaiset. Ei saa antaa "harmauden" hämätä. 8&10v.

      Tämä oli vain "vuodatus" pienten puolesta. Näissäkin sykkii ison koiran sydän.

      -Skeptisyys ei lisää tuskaa. Tietämättömyys lisää.-

    • pikkusten kaveri

      Noniiiin! Aikaisemmin tällä samalla palstalla oli mielipiteesi vielä hieman toisia,mutta niin se maailma muuttuu.Pikkukoira ajaa ihan saman minkä isokin,eikä se vanhempana vihaiseksi tule (terve ) mutta viisaammaksi.Kaikki turha vouhotus jää pois tulee tilalle tarkoituksenmukainen tekeminen.Omistajan ja koiran välit kun puhuu yhtä,ei mikään ole niin kiva katsoa kun vanhempi PIENI koira haluaa huilata.Se katsoo silmiin ihankuin kysyäkseen:riittääkö sulle jo?näin se tekee siksi kun ei haluaisi kaveria pettää.Vielä kun muutaman vuoden vanhenee se oppii sanomaan sulle:viittiks hakee palloas jo itse,minä nyt katselen vaan.Huomaa sekin aika sitten!

    • perheen isä

      En kyllä muista, että olisin ollut missään pieniä koiria vastaan ollut. Peräänkuuluin vastuullisempää käytöstä niiden arkikoulutusta kohtaan. (yleinenkäytös ja koulutuksen väheksyntä)

      Kyllä nämä pienet veijarit pesee isomman mennen tullen tekemisen tehokkuudesta, ja mielenkiinnon ylläpidossa..Sanoo "silmillään" että eikö vanha jaksa. Anna pallon lentää...jne..Juu vaimokin sanoi että miehessä on aivan uudenlaista intoa koirien suhteen..Innostus on näkyvää..=D

    • pikkupirpanat

      Olipas kivaa luettavaa terriereistä. Itselläni on 3v borderinarttu, joka on sydämmensä kyllyydestä kaikessa mukana. Syttyy tekemiseen hetkessä ja toisaalta rauhoittuu lepäämäänkin muitta mutkitta. Ei varmasti kaikkein helpoin koira mutta kaikki tehdään mihin omat taidot riittää. Pois en antaisi!

    • perheen isä

      Jaa borderi..meinasin ottaa hieman myöhemmin, russelin tai borderinpennun.

    • mutta olkoon

      Sorruin tässä vähän aiheen sivuun miettimään ihmistä joka ottaa noinkin iäkkäät kodinvaihtajat omakseen ja vielä eri kokoluokkaa ja luonnetta mihin on "tottunut".Ei taida kaikilta onnistua,vertailimpa vaan itseeni ikänsä pikkuipanoitten kanssa eläneenä tuskin kykenisin ottamaan 8v sakemannia kotiin,pennun kylläkin.Ehkä se ero onkin siinä että ei halua tietää menneisyyttä niin ei ole painolastia valmiina.Itse en vaan osaisi vähän joka tilanteessa olla ajattelematta mihin tämä on tottunut.Tuon jumalana pitämisen tunnen oikeinkin hyvin vaikkakaan en ymmärrä mistä se johtuu,aikanaan meidän yksi koira itseasiassa heräsi eloon vasta silloin kun mies tuli töistä.Jossain välissä jo pelkäsin että koiran pää on pysyvästi vinossa,sen oli pakko katsoa koko ajan yläviistoon että varmasti kuuli mitä seuraavaksi tehdään ja mihin mennään,ne oli hupasa näky katsella.Yksi asia mitä siinä suhteessa ihmettelin oli äänen käyttö,ukon puhe oli yhtä väritöntä ja tasaista ei missään vaiheessa innostavaa eikä kieltävää,silti se pikkunen tiesi kuinka toimitaan ja tehdään,kun välillä tuntuu etten itse saa asiaani sanottua niille edes huutamalla.Niin me ollaan erilaisia.Olipas sekava juttu vaikka alkuun tuntu ihan asialliselta

      • molossi

        Ylipäätään jotkut koirat on sellaisia,että ne ottaa perheestä jonkun enemmän omakseen.
        Usein se on sellainen,joka on koiran näkökantaan ehkä määrätietoisin,turvallisin ja jämptein.Koska noista asioista pitkälti tulee se kunnioitus.On rotuja (yksilöitä),jotka kiintyy helpommin,ja sitten niitä,joiden kiintymykseen täytyy saada myös vahvasti koiran kunnioitus.
        Ehkä miehesi koko käytös oli vaan nimenomaan tuolle koiralle(ehkä saattoi olla vahvasti ihmistä lukeva) loogisempi sen silmin,joten siksi ehkä hänen peräänsä.
        Joskus myös koirien on helpompi "ymmärtää" rauhallisia ihmisiä.Rauhallinen ihminen kun on vähäeleisempi(helpompi tulkita) ja saattaa henkiä rauhallista mielentilaa,joka taas saattaapi antaa koiralle rauhallisen olon ;)

        Perheen isä tuossa jo kertoi hyvin ne periaatteet koiran kanssa,jotka itsekin allekirjoitin.
        Tosin sanottakoon,ei sitä kirvestä kaivoon kannata heittää,vaikka itse enemmän etelämaalaisen tyyppinen tempperamentiltään olisikin :D
        Kyllä silläkin onnistuu,kunhan muut asiat on kunnossa ja vähän edes katsoo,missä kohtiin leimahtaa :D

      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Ylipäätään jotkut koirat on sellaisia,että ne ottaa perheestä jonkun enemmän omakseen.
        Usein se on sellainen,joka on koiran näkökantaan ehkä määrätietoisin,turvallisin ja jämptein.Koska noista asioista pitkälti tulee se kunnioitus.On rotuja (yksilöitä),jotka kiintyy helpommin,ja sitten niitä,joiden kiintymykseen täytyy saada myös vahvasti koiran kunnioitus.
        Ehkä miehesi koko käytös oli vaan nimenomaan tuolle koiralle(ehkä saattoi olla vahvasti ihmistä lukeva) loogisempi sen silmin,joten siksi ehkä hänen peräänsä.
        Joskus myös koirien on helpompi "ymmärtää" rauhallisia ihmisiä.Rauhallinen ihminen kun on vähäeleisempi(helpompi tulkita) ja saattaa henkiä rauhallista mielentilaa,joka taas saattaapi antaa koiralle rauhallisen olon ;)

        Perheen isä tuossa jo kertoi hyvin ne periaatteet koiran kanssa,jotka itsekin allekirjoitin.
        Tosin sanottakoon,ei sitä kirvestä kaivoon kannata heittää,vaikka itse enemmän etelämaalaisen tyyppinen tempperamentiltään olisikin :D
        Kyllä silläkin onnistuu,kunhan muut asiat on kunnossa ja vähän edes katsoo,missä kohtiin leimahtaa :D

        "Tosin sanottakoon,ei sitä kirvestä kaivoon kannata heittää,vaikka itse enemmän etelämaalaisen tyyppinen tempperamentiltään olisikin :D
        Kyllä silläkin onnistuu,kunhan muut asiat on kunnossa ja vähän edes katsoo,missä kohtiin leimahtaa"..juu tätä tarkoitin alempana..Koirat kyllä oppii ja tietää, että myrsky laantuu ja elämä jatkuu..=D

        "Eli ole se mikä olet, mutta vain jos olet rehellinen siinä mitä olet."

    • perheen isä

      Ei sekava ollenkaan. Hyvää pohdintaa. Jatketaan sekavalla vastauksella.

      "että ei halua tietää menneisyyttä niin ei ole painolastia valmiina"..tätä juuri. Painolastia mikä on vain edellisessä kodissa. Tämä käytös/mallit ei voi tulla perässä, jos sille ei ole pohjaa. Vietti on eri asia ja tämäkin on hallittavissa tavalla tai toisella.

      Nämä russelit on kumpiin ollut mr.jäämiehellä koulutuksessa, koska olivat "hieman" agressiivisia. Tämä vanhin oli ennen minua kahdessa eri kodissa, josta palautettiin ko.käytöksen takia. Minua kohti koira teki kahtena ensimmäisenä päivänä kaksi-kolme hyökkäystä, mutta siihen jäi.
      Nyt on taas yksi "palvoja" jaloissa, eikä paremmasta koirasta väliä. Tästä kuoriutui hieno yksilö. Eivät rähise enää keskenäänkään kuten oli tapana.

      "Tuon jumalana pitämisen tunnen oikeinkin hyvin vaikkakaan en ymmärrä mistä se johtuu"..Johtuu siitä, että koira saa kaiken sen mitä pitää ja riittämiin.
      Koira kiintyy kun asiat on hyvin. Näitä ovat rutiinit, ja monipuolisuus sekä rehellinen kohtelu koiraa kohtaan. Jämpti ja tiukkakin saa olla, mutta kaikki perustuu rehellisyyteen.

      Moni käsittää tämän asian väärin, ja tällöin kyse on lähinnä lahjonnasta.
      Jos et ole aito asiassasi, niin ei mene läpi koiraan. Eli ole se mikä olet, mutta vain jos olet rehellinen siinä mitä olet.

      "Yksi asia mitä siinä suhteessa ihmettelin oli äänen käyttö,ukon puhe oli yhtä väritöntä ja tasaista ei missään vaiheessa innostavaa eikä kieltävää,silti se pikkunen tiesi kuinka toimitaan".. Ei ihmetytä. Koira poimii kuitenkin painotteita, mutta tärkein tässä värittömän puheen viestissä on se tuttu värittömyys. Se tarkoittaa koiralle asiat on hyvin Tuttu ääni ->tutut rutiinit jne.
      Kyllä koira poimii tuosta peikkeavat mielialat. Se on tietää poikkeuksetta muutosta totuttuun.

    • kerroppa

      Varmasti tuossa koiran ja miehen suhteessa toimi joku rauhallisuus,koska en muista hänen kotiin tullessakaan sitä "omaansa "sen kummemmin huomioineen,ehkä pieni päänsilitys,sitten normaalit kuviot,syömiset ,lukemiset ja ulos lähtö,meinaten muut koirat ei huomioineet sitä lähtöä välttämättä mukaan halutakseen.Asianani oikein oli kysyä ihan tarkalleen miten toimit että koirasi niinkin nopeasti käsitti sen ettet ole hänen purulelu?

    • perheen isä

      Juu rauhallisus ja tasaisuus. Tasainen väritön ääni/rauhallisuus tuo/on koiralle hyvä merkki/rauhoittava merkki. no.1

      "sitten normaalit kuviot,syömiset ,lukemiset ja ulos lähtö"..Rutiinit No:1
      ________________

      "Asianani oikein oli kysyä ihan tarkalleen miten toimit että koirasi niinkin nopeasti käsitti sen ettet ole hänen purulelu?"...En salli sitä.

      Luonne on minulla rauhallinen ja määrätietoinen samoin koiran käsittely, eikä luonto ei lopu juuri missään tilanteessa koirien suhteen.

      Tästä tulee koiralle turvallinen olo. Nämä kumpikin on ollut remmiräyhääjiä/suojelevia. Nyt osat ovat vaihtuneet, eikä koiralla ole oikein tilaa tuohon epäkäytökseen. Puutun myös ensin niihin tilanteisiin mihin koira olisi todennäköisesti puuttunut. (vieraat, irtokoirat jne.)

      Uusi koira kun tulee, niin laitan sen heti hakeman paikkansa. Eli en muuta mitään rutiineja koiran vuoksi. Vaadin ne mitä meillä pitää käytöksen suhteen, kuten murisemisilla ja muulla haukkumisilla on nollatoleranssi. Puutun pienimpäänkin rikkeeseen ja pidän käytöksen suunnan johdonmukaisena. Ovikellosta saa ilmoittaa ja siinä se. Huomioin koiran yksilöpiirteet ja käytöksen. Vastapainoksi annan paljon tekemistä ja liikuntaa.

      Eli vaadin, annan ja pidän rutiineista kiinni. Annan kaiken sen mikä pitää koiran onnellisena. Onnellinen koira on tasapainoinen koira. Tämä tasapaino on helppo saavuttaa minkäikäisellä koiralla tahansa.

      Pidä koira kiireisenä ja anna riittävästi lepoa, niin ei koira paljon viitsi urpoilla.
      Koira ei myöskään halua rikkoa tuota sidettä, misssä saa kaiken sen mikä sille on tärkeää. Eli tottelee hyvin myös tästä syystä.
      Oma käytös on esimerkki, miten mihinkin asiaan reagoin ja toimin. Koirat yleensä jos asiat on tasapainossa apinoi myös tätä.

      En hyväksynyt edes "mustasukkaisus" rähinää, enkä luu tai ruoka kuppirähinää. Asiat pitää ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon ja hallintaan sekä pitää tämä linja loppuun asti, asiassa kuin asiassa.

      Kuulostaa työltä, mutta sitä se ei ole. Kaikki on vain olemista ja tekemistä.
      Toivottavasti asia selkeni....=D

    • PekkoV^

      Perheen isä: voisitko vielä tarkemmin valottaa:

      "Asianani oikein oli kysyä ihan tarkalleen miten toimit että koirasi niinkin nopeasti käsitti sen ettet ole hänen purulelu?"...En salli sitä."

      Tarkoitatko, että Pee.. siis "mr. Iceman" ei saanut koiraa pois agressiivisesta käyttäytymisestä, mutta sinä sait parissa pv:ssa siten, ettet "sallinut sitä". Haluaisin kovasti kuulla enemmän, miten teit sille selväksi, että sinun perheessäsi on sellaiset säännöt, että tuo ei ole sallittua. Jokin konkreettinen esimerkki? Tämä netti on pullollaan kaikenmaailman alpha rolleista sun muista, joten en usko, että kertomalla hieman tarkemman version täällä kukaan alkaa soveltamaan omiaan.

      eli... toimitko nopeasti näpäyttämällä - tuo ei ole sallittua - miten? Olen huomannut elämäni aikana, että jos joutuu omien töpiksimiensä johdosta koiraan koskemaan, niin sen on oltava helvetinmoinen salama kirkkaalta taivaalta, nopea, koiran yllättävä, terävä, koira ei edes tajua mitä tapahtui "jumalauta tossahan on sisua". Ehkä suurin virhe on luulla, että koiran agren saa hevoon jollain yksinkertaisella kikalla, kaikki lähtee kun toimitaan kokonaisvaltaisesti oikein - tämän nyt varmasti moni tajuaa. Mutta silti haluaisin kuulla konkreettisen esimerkin, miten sinä toimit. Tuo on liian ympäripyöreää!

    • perheen isä

      Nyt kirjoitin epäselvästi. Se että koirat ovat olleet icemanilla, niin auttoi, mutta muutos ei ollut kestävällä pohjalla. Ei siis jotunut hänestä. Jää-ässä näki näissä koirissa hyvän potentiaalin ja tarjoutui ostamaan toisen. Hyvä koirasilmä kaverilla epäilemättä kuten jo aijemmin kirjoitin.

      "eli... toimitko nopeasti näpäyttämällä"..en puutu näpäyttämällä, vaan keskeyttämällä ja tämän vaadin otti mitä otti.. Tässä ei ole vaihtoehtoja. Kirjoitin sen ylempänä miten toimin, Paremmin en osaa ilmaista asiaa. Liikunta, huolenpito, kuri...mitä muuta koira tarvitsee? Kikkoja ja piikkipantaa vai ?

      Ei nämä mitään kilpailuja ole ja kukin toimii tavallaan. Minä näin. Eikä ketään ole tarkoitus väheksyä ei edes mainitsemaasi.
      (Joskus voi asiat riidellä ei miehet. Tämä aijemmista keskusteluista)

      "..hevoon jollain yksinkertaisella kikalla.." Tiedät varmaan että väsynyt koira ei härki. Riittävä ja monipuolinen liikunta ja säännöllisyys niin näillä pääsee aika pitkälle. Huolenpito ja kuri. Mitä pitäisi lisätä?

      "oltava helvetinmoinen salama kirkkaalta taivaalta, nopea, koiran yllättävä, terävä, koira ei edes tajua mitä tapahtui"...aivan ja avainsana tuossa on -koiran yllättävä-

      "alpha rolleista"..no tätä en ole enkä pyri, jos olet yhtään juttuja seurannut.

    • perheen isä

      Lisätään vielä.
      Lähtökohta on kaikessa käytökseen tai muuhun koiraan vaikuttavassa asiassa on, että tähän on syy miksi käyttäytyä niin tai näin. Sama asia kuin sairaudessa. Joku aiheuttaa tämän. Käytöstä ohjaa myös syy ja seuraus. Tämän haarukointi ja poimininen ei ole kuin havainnointia ja korjaamista. Kokemus on etu tässäkin.

    • perheen isä

      Yleisesti. Jos puhutaan, jonkuna vian korjaamisesta koiran käytöksessä tarkoittaa se lähinnä sitä, että koira/koirankäytös saadaan haluttuun tilaan.
      Tämä tavoitetaan kouluttamalla. Koulutus voi olla arkielämän ohessa tapahtuvaa tapakoulutusta, tai koira voidaan viedä kouluttajalle tai mennään koiran kanssa kentälle ryhmäkoulutukseen.
      Kaikien näiden tarkoitus on saada koiran käytös hallintaan.

      Arkielämässä tapahtuva tapakasvatus/käytöksen hallinta. (1)

      Jos koira on ollut esim.ongelmakoira kouluttajalla, ja tämä on saanut asiat oikaistua, niin ei se juuri tarkoita sitä että ongelma on ratkaistu.
      Kouluttajan on onnistuttava myös varmistamaan, että tämä korjaus välittyy omistajalle ja että tämä myös sisäistetään ja toteuttaa ohjeet käytännössä
      Enempää ei voi vaatia. (2)

      Koulutetaan koira koulutuskentällä kurssilla tai harrastamalla seurassa. Tämänkin tarkoitus on hallita koira kokonaisvaltaisesti. (3)

      Kaikkia näitä 1,2,3 yhdistää se, että koulutuksesta saatu hyöty/oppi ylläpidetään ja vahvistetaan säännöllisellä toistoilla (tarpeen mukaan)

      Monella on yllätykseseni sellainen käsitys vaikka pätevästä tai ongelmakoira kouluttajasta, että käynti riittää ja se oli siinä...opitut asiat täytyy siis sisäistää ja ylläpitää sekä päivittäin vahvistaa ennen kuin voi mitään odottaa.

    • kerralla selväks

      En tiedä miten perheenisä puremistapauksessa toimii,mutta minä nostasin niskasta ilmaan ja asiasta hetki keskusteltaisi,sitten jatkettaisiin taas normaalia päiväjärjestystä kyräilemättä sen enempää tapausta.minä en jotenkin usko mihinkään eristämisrankaistuksiin,luonteeni on sellainen että asiat selvitetään ihmistenkin kanssa heti ,eikä jätetä viipymään ja paisumaan

      • jatko ed.

        Lyömään minusta ei ole koiraa,ihmistä tiukan tehden helpommin varmaan.Vaikka ei ruumiillisella kurituksella mihinkään hyvään tulokseen päästä koskaan

      • molossi

        Nostaisitko myös about 50 kiloa vai koskeeko tuo vain pikkukoiria?

      • perheen isä

        "En tiedä miten perheenisä puremistapauksessa toimii,mutta minä nostasin niskasta ilmaan ja asiasta hetki keskusteltaisi,sitten jatkettaisiin taas normaalia päiväjärjestystä kyräilemättä sen enempää tapausta"...jeps

        Jos iholle tulee niin näin ja vain sen aikaa että saan tilantee purettua.

        Ärhenttelyyn riittää oma "äänivara"..jos siihen täytyy tukeutua. Nämä tilanteet on omalla kohdalla aika harvinaisia ja vieraan koiran tuotoksia.
        _____________________________________________________

        "Nostaisitko myös about 50 kiloa vai koskeeko tuo vain pikkukoiria?..En mutta olen niskaperse otteella kohentanut koiran oloa viimeksi -87 kesäleirillä, missä koira kävi iholle. Ei passaa paljon isoakoiraa käydä nostelemaan näissä tilanteissa turhanpäiden, kun niillä on tapana vastata paineeseen ja useimmin kipu tai kivun tuottaminen koiralle nostaa agretasoa.
        Tirriäisen niskasta nostaminen (jos pakko) ei ole kipua tuottava asia.

    • hölmösti kirjoitin

      Ajattelin itse aivan samaa,mutta isoista on niin vähän kokemusta että en tietäisi miten toimia.Ainoastaan yksi kultsu on matkallei sattunut ja oli niin ihana luonne,sen kanssa ei koskaan tarvinnut rankaistuksia miettiä.Tekemiseni koski vain kittanaa

    • pikkukoria ei oteta

      tosissaan...

      kaikki koirat pitäis kasvattaa periaatteessa samalla tavalla, oli se iso tai pieni. Ja puhun siis peruskasvattamisesta, liikunta tarpeet yms. muut yksilölliset jutut onkin sitten rotukohtaista.

      Johdonmukaisesti, selvät rajat asettaa niin koira kokoon ja rotuun katsomatta oppii varmasti yhteiskuntakelpoiseksi.

      Jotkut koirat on sitten luonteeltansakin luonnostaan helpompia rodusta riippumatta( niinkun minun koirani, luonnostaan rauhallisen alistuva ja täysin tyytyväinen seuraajan rooliin) ja niitten kanssa yhteistyö sujuu välillä vähän liiankin helposti sen kummemmin kouluttamatta mut lähtökohtasesti kaikki koirat pitäis kasvattaa samaan tapaan.

    • canis.familiaris

      "kaikki koirat pitäis kasvattaa periaatteessa samalla tavalla, oli se iso tai pieni. "...itseasiassa pienet pitäisi kasvattaa vielä hieman tarkemmin kuin isot. Pienten vasteaika ärsykkeisiin on todella nopea suhteessa isompiin. Kaikki mikä tapahtuu taphtuu todella nopeasti.

    • canis.familiaris

      Nyt olen saanut oikaistua uudessa foxissa tuon tyypillisen fexikävely käytöksen.
      Kerran päivässä hihnalekki ja haistelut pois. Loppujenlopuksi helppo juttu.

      Tyypillisesti haki minne halusi ja näkee että on ollut aikaa haistella Tämä haistelu tapa on kanssa yksi flexiin liittyvä ikäväpiirre.

      Yllättävan helposti koira sopeutui uuteen tapaan. Yllätti jopa kontakti. Luulin että sitä ei saa oikein opetettua, kun mitään vastetta ei ole. Nyt huomasin, kun ollaan opeteltu se viimeinen hihna asia eli eteen ja sivulle. Kun koira on edessä kiemurtelin loivasti takana kävellen ja koira vastasi siihen. Yllätti taas, mutta nyt kiinnitan jatkossa eriasiaan huomiota kuin mihin normaalista.

    • Voi käydä näinkin

      Niinpä niin flexissä tai irtaallaan ne pienet koirat yleensä kulkeavat, no eihän ne ihmisiä niin pelotakaan ja enemmän lässytystä vastaantulijalta ja kehumista saavatkin kuin isommat koirat.
      On se eri juttu sosiaalistaa esim. sakua, kun tuppaa kansa menemään toiselle puolelle katua, vaikka koira ei vielä edes päälle vilkaissut.
      No minun kokemukseni pienistä koirista on vaihdellut sekä positiiviseen reippaasti ohimenemiseen pienen koiran osalta ja sitten pienen koiran jäädessä tuijottamaan ja noustessa kahdelle jalalle, jopa minun koiralleni on siinä ärsytystä tarpeeksi. Ja kaikki tämä kadun toiselta puolelta.
      No ei siinä vielä kaikki, yleensä jo pienestä pennusta asti kohtaamamme koirat lähiympäristössä olivat sellaisia, että rähähtivät ohi mennessään. Vaikka minä ja koirani olimme omalla alueellamme ja koira istui sievästi vieressäni. Tällä tavalla ajattelin, että koira oppii näkemään erilaisia kulkijoita, ja siinä samalla toisia koiriakin näkee.
      KAIKKIEN ISOJEN KOIRIEN OMISTAJIEN KANNATTAA OLLA KASVATTAJAN KANSSA TIIVIISSÄ YHTEISTYÖSSÄ JA KÄYDÄ KASVATTAJAN JÄRJESTÄMISSÄ PENTUTAPAAMISISSA SÄÄNNÖLLISESTI. Koirakerhot myös pienestä pennusta alkaen koluttava läpi. Myös koiraliittojen alaosastojen harjoituskentille mentävä.
      Ettei tulisi yhtä tyhmää virhettä kuin minulla tämän minun ensimmäisen sakuni kanssa on käynyt.
      Että aloittajalle vain terkkuja, EI NE PIENET KOIRAT YKSISTÄÄN AINA OLE HUONOKÄYTÖKSISIÄ, USEIMMITEN ANTAVAT KUITENKIN KOHTAAMISMALLIN TOISELLE KOIRALLE, ja se PAHIMMILLAAN ON REMMIRÄHJÄÄMISTÄ.

      Ja vielä canis familiarikselle terkkuja, kaikki ei aina mene niinkuin netissä neuvotaan ja se kontakti ei aina pelitä, mutta harjoituksia jatketaan ja koiran kontaktikoulutus kirjan luen kyllä vielä uudelleen kertaukseksi.

      • canis.familiaris

        En ihan täysin ymmärtänyt palautetta, paitsi sen että netissä kaikki ei mene niin kuin kirjoitetaan. Ei mene ei ja niin kauan kuin on erillaisia lukioita ja sen ymmärtäjiä. Monesti ja vielä useammin olen sanonut ihmisille, että ei voi neuvoa kuin keskitie jollekkin mitä ei täysin tiedä. (suuntaa antava)

        Lukijan pitää suodattaa lukemaansa ja soveltaa ymmärtämäänsä, jos jotain hyvää havaitsee ja sitä hyödyntää. Vastuu on lukijallakin.

        T: Canis.familiaris
        Perheen isä

    • Ylpeä chihumamma

      Minä olen täysin eri mieltä mitä sinä, isot koirat räyhäävät pienille chihuilleni lähes joka lenkillä, eli päivittäin ja chihuni eivät päästä pihahdustakaan, ei koskaan.

      Pyörittelenkin päätäni noiden suurten rotujen omistajille jotka eivät vaivaudu komentamaan petojansa hiljaisiksi minikoirien kävellessä ohi kauniisti. Olen ylpeä chihujen omistaja ja pää pystyssä kuljen lenkillä kahden hyvätapaisen minin kanssa. Pennusta lähtien olen tominut määrätietoisesti, enkä päästänyt tilannetta siihen että koirani räyhäisi toisille. Sensijaan jokainen vastaantuleva suuren rodun edustaja räyhää näidenkin edestä, omistajien salliessa sen!!

    • lzikjfqoru

      Kyllä!

      Valitettavan usein törmään pikkurakkeihin jotka ihan ilman ennakkovaroitusta räjähtävät silmille!
      Sitten pikku Fifit otetaan palkkioksi syliin ja hyssytellään jos isompi koiran on
      sattunut ottamaan kierroksia yllättävästä rähinöinnistä. :/
      Ei hyvä!

    • Että tämmöstä

      Jos pieni koira tulee flexitaluttimessa taluttimen ollessa täydessä 8 m pituudessa, niin se yleensä ei ole silloin omistajansa ns. hallinnassa. Koska SUUREMMAT KOIRAT YLEENSÄ TALUTETAAN IHMISTEN ILMOILLA HIHNOISSA JA PÄÄSTETÄÄN IRTI VAIN HALLITUSTI ERILAISILLA KOIRILLE TARKOITETUILLA KOULUTUSALUEILLA. Niin tämähän sanoo sitä, että pieni koira kerkiää suuren koiran luokse ennen kuin sen pienen koiran omistaja kerkiää koiraansa flexihihnaa kelata sisään. Tiukat tilanteet tulevat siitä, että pieni koira tunkee nenänsä suuremman koiran reviirille joka on sama kuin suuren koiran taluttimen kantama eli todennäköisesti 1,5-2 m. ELI REPIKÄÄ SIITÄ SITTEN KAIKKI TULKINTANNE. KOIRIA EI SAA PÄÄSTÄÄ KESKENÄÄN TUTUSTUMAAN JOS TOINEN OMISTAJA KIELTÄÄ, MITEN SE ONNISTUU SE KESKUSTELU KAHDEN KOIRANOMISTAJAN KANSSA NOIN NIINKU 20 M PÄÄSTÄ KUKA PERK*LE SIINÄ RUPEAA HUUTAMAAN ETTÄ SAAKO PIKKUFIFINI TULLA TUTUSTUMAAN SINUN SUUREEN HURTTAASI TAI TOISTEPÄIN.

      • Möykkäri

        Miksi huudat? Keskustelua please!

    • ....................

      NO TAASKO JOLLAKIN KÄVI HERMOON, KUN ASIASTA SANOTAAN. Keskustele keskenäs itsesi kanssa kysy ja vastaa saat varmasti aina mieleisiä vastauksia.

    • Superfifi

      Oma koirani opetettu ettei hihnassa ollessaan saa tervehtiä ihmisiä tai koiria joten ohitamme nätisti. Onneksi koiralla todella hyvä hermorakenne joten ohittaa jopa lunkisti vaikka vieressä riehuisi isokin koira (näitäkin valitettavasti tavataan), ja tästä olen todella ylpeä! En tiedä jos itse noin pienenä (säkä 30 cm) osaisin ottaa rauhallisesti kun 50-kiloinen iso koira haukkuu ja riehuu kuin viimeistä päivää.

      Joten löytyy kyllä näitä hyvinkin kasvatettuja pikkukoiria!

    • canis.familiaris

      Juu täällä on kanssa kaksi hyvätapaista pikkukoiraa.

      "En tiedä jos itse noin pienenä (säkä 30 cm) osaisin ottaa rauhallisesti"..ei taida koira tiedostaa tai ymmärtää kokoaan. Ei ainakaan tellielli

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      130
      5065

    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      32
      3187

    3. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      16
      1827

    4. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      22
      1790

    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      19
      1655

    6. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      71
      1511

    7. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      11
      1305

    8. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      11
      1276

    9. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      19
      1257

    10. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      16
      1257
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt