Moikka! Onko täällä muita kenellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta ei syö lääkkeitä, tai kieltäytyy syömästä niitä??
Itselläni todettiin sairaus syksyllä 2009, jolloin jouduin sairaalahoitoon maanisuuden takia. Söin lääkkeitä (deprakine,zyprexa) 3 kk ajan, jonka jälkeen lopetin ne seinään... Alkoi menemään masentuneisuuden puolelle ja koitin itsemurhaa, jonka seurauksena kesällä 2010 jouduin osastolle taas viikoksi, ja aloin syömään taas lääkkeitä (deprakine, abilifity). Söin niitä about kuukauden, jonka jälkeen lopetin. Nyt siis ollut 7 kuukautta ilman minkäänlaista lääkettä...Ja ihan normaalisti on mennyt. En tiedä miksi en halua syödä lääkkeitä, ehkä en halua myöntää itselleni sairastavani tätä häiriötä, enkä halua lääkkeiden tuomia sivuvaikutuksia, väsymystä ja lihomista! Verikokeissa lääkepitoisuus oli alle 40, kun sen pitäisi olla jtn 300-600. En silti uskalla sanoa lääkärilleni että en syö lääkkeitä, vaan hän määräsi vahvempaa lääkettä deprakine 500mg, jonka resepti pitäisi hakea ja parin viikon päästä uudet verikokeet.. Tiedän taas että ehkä söisin lääkettä pari viikkoa ja lopettaisin taas, tai sitten en edes ala syömään niitä.. Miten teillä, onko kokemusta lääkkeiden syömättömyydestä yms?
Muita jotka ei syö lääkkeitä?
61
10144
Vastaukset
- psykiatri
Pakkohoitoonko haluat?
- DEPRAKINE DEPOT
Sitä en tosin kenellekään suosittele, että lopetat lääkkeesi tuosta noin vain seinään. nämä lääketeollisuuden myrkyt on hyvin koukuttavia ja ne tuhoaa kroppaa, TUTKI! ovat verrannollisia heavy huumeisiin, joten vierotusoireet ovat myös sitä luokkaa. oh prepare!
Minä söin 9 vuotta mielialalääkkeitä ja lopetin ne hiljalleen puolen vuoden syklillä. en heti maininnut asiasta lääkärille, mutta mitäs se sille kuuluukaan. jokaisella oma kroppa ja vapaus! kun vihdoin kerroin, hoitajani melkein suuttui minulle. tunsin keskustelutilanteessa hänen energiansa kuinka hän oikeasti hermostui minulle kun olin ne lopettanut. voi poloa, oliko hänen työnsä nyt mennyt täysin hukkaan!?
EI! keskustelusta oli apua, myrkkylääkkeet sai ties mitä aikaan. Minä tajusin, että myrkytän kehoani noilla aineilla ja ne saa luonnosta ihan samat aineet, alkuperäisinä, ei käsiteltyinä, niitä voi jopa pelkältään syödä tai vaikka tehdä pikkusen muffinssin tai pirtelön jonka sekaan sörsselit sekottaa. natural, ei turhia kemikaaleja. luonnon kemiaa. mieluiten näin kun nappi naamaan.
ja tuohon PSYKIATRIN kommenttiin..mikä veto? "pakkohoitoonko haluat?" siis, meinaat sä että heti porukkaa pakkohoitoon kun kieltäytyy syömästä mainstream lääkkeitä. Itsetuhoisuus on kyllä hälyyttävää, trust me i know, mutta se ei OIKEUTA pakkohoitoon laittamista, muutakuin äärimmäisissä tilanteissa. hyvin äärimmäisessä! JUST tätä tää touhu täällä maailmassa on. Tää koko systeemi on täällä kehitetty niin nerokkaaksi by the evil eliitti, että porukkaa junnaa siinä junassa mukana vaikka nähtävästi oikeasti tämäkin ketjun aloittaja varmasti sisimmissään tietää että hän ei halua lääkkeitä syödä, mutta kokee että on niitä pakko vetää koska niitä todella uskottavasti hänelle tuputetaan.
OLISKO AIKA PISTÄÄ KAPULA RATTAIDEN VÄLIIN JA PYSÄYTTÄÄ TÄÄ ELIITTI PAS**JEN TOIMINTA TÄÄLLÄ! lääkefirmat on vain pelkkiä korruptoituneita yrityksiä, joiden tarkoitus on oikeasti myrkyttää porukkaa.
ja tähän varmaan joku neropatti pistää, että nyt viiraa mulla päässä. ehei, mä olen oikeasti herännyt vaan näkee tämän sairaan touhun täällä maailmassa, olis jo SINUNKIN aika! - runforlife
DEPRAKINE DEPOT kirjoitti:
Sitä en tosin kenellekään suosittele, että lopetat lääkkeesi tuosta noin vain seinään. nämä lääketeollisuuden myrkyt on hyvin koukuttavia ja ne tuhoaa kroppaa, TUTKI! ovat verrannollisia heavy huumeisiin, joten vierotusoireet ovat myös sitä luokkaa. oh prepare!
Minä söin 9 vuotta mielialalääkkeitä ja lopetin ne hiljalleen puolen vuoden syklillä. en heti maininnut asiasta lääkärille, mutta mitäs se sille kuuluukaan. jokaisella oma kroppa ja vapaus! kun vihdoin kerroin, hoitajani melkein suuttui minulle. tunsin keskustelutilanteessa hänen energiansa kuinka hän oikeasti hermostui minulle kun olin ne lopettanut. voi poloa, oliko hänen työnsä nyt mennyt täysin hukkaan!?
EI! keskustelusta oli apua, myrkkylääkkeet sai ties mitä aikaan. Minä tajusin, että myrkytän kehoani noilla aineilla ja ne saa luonnosta ihan samat aineet, alkuperäisinä, ei käsiteltyinä, niitä voi jopa pelkältään syödä tai vaikka tehdä pikkusen muffinssin tai pirtelön jonka sekaan sörsselit sekottaa. natural, ei turhia kemikaaleja. luonnon kemiaa. mieluiten näin kun nappi naamaan.
ja tuohon PSYKIATRIN kommenttiin..mikä veto? "pakkohoitoonko haluat?" siis, meinaat sä että heti porukkaa pakkohoitoon kun kieltäytyy syömästä mainstream lääkkeitä. Itsetuhoisuus on kyllä hälyyttävää, trust me i know, mutta se ei OIKEUTA pakkohoitoon laittamista, muutakuin äärimmäisissä tilanteissa. hyvin äärimmäisessä! JUST tätä tää touhu täällä maailmassa on. Tää koko systeemi on täällä kehitetty niin nerokkaaksi by the evil eliitti, että porukkaa junnaa siinä junassa mukana vaikka nähtävästi oikeasti tämäkin ketjun aloittaja varmasti sisimmissään tietää että hän ei halua lääkkeitä syödä, mutta kokee että on niitä pakko vetää koska niitä todella uskottavasti hänelle tuputetaan.
OLISKO AIKA PISTÄÄ KAPULA RATTAIDEN VÄLIIN JA PYSÄYTTÄÄ TÄÄ ELIITTI PAS**JEN TOIMINTA TÄÄLLÄ! lääkefirmat on vain pelkkiä korruptoituneita yrityksiä, joiden tarkoitus on oikeasti myrkyttää porukkaa.
ja tähän varmaan joku neropatti pistää, että nyt viiraa mulla päässä. ehei, mä olen oikeasti herännyt vaan näkee tämän sairaan touhun täällä maailmassa, olis jo SINUNKIN aika!Lähe ny menee oikeesti pelle. Lääkket pelastaa tappamast ittee tai auttaa ihmist joka suoritta elämänsä. Totta helkkaris auttaa. Esim maanisdeb. On neurogeeninen häiriö ja masennus johtuu aivojen välittäjä aineiden mm serotoniinin puutteesta ja raakasuklaa ei varmana niitä lisää. Oo käyttämättä mt ja mee sen spiruliinas kans vaik spiruetteja mut älä mesoo siel.
- eff5
DEPRAKINE DEPOT kirjoitti:
Sitä en tosin kenellekään suosittele, että lopetat lääkkeesi tuosta noin vain seinään. nämä lääketeollisuuden myrkyt on hyvin koukuttavia ja ne tuhoaa kroppaa, TUTKI! ovat verrannollisia heavy huumeisiin, joten vierotusoireet ovat myös sitä luokkaa. oh prepare!
Minä söin 9 vuotta mielialalääkkeitä ja lopetin ne hiljalleen puolen vuoden syklillä. en heti maininnut asiasta lääkärille, mutta mitäs se sille kuuluukaan. jokaisella oma kroppa ja vapaus! kun vihdoin kerroin, hoitajani melkein suuttui minulle. tunsin keskustelutilanteessa hänen energiansa kuinka hän oikeasti hermostui minulle kun olin ne lopettanut. voi poloa, oliko hänen työnsä nyt mennyt täysin hukkaan!?
EI! keskustelusta oli apua, myrkkylääkkeet sai ties mitä aikaan. Minä tajusin, että myrkytän kehoani noilla aineilla ja ne saa luonnosta ihan samat aineet, alkuperäisinä, ei käsiteltyinä, niitä voi jopa pelkältään syödä tai vaikka tehdä pikkusen muffinssin tai pirtelön jonka sekaan sörsselit sekottaa. natural, ei turhia kemikaaleja. luonnon kemiaa. mieluiten näin kun nappi naamaan.
ja tuohon PSYKIATRIN kommenttiin..mikä veto? "pakkohoitoonko haluat?" siis, meinaat sä että heti porukkaa pakkohoitoon kun kieltäytyy syömästä mainstream lääkkeitä. Itsetuhoisuus on kyllä hälyyttävää, trust me i know, mutta se ei OIKEUTA pakkohoitoon laittamista, muutakuin äärimmäisissä tilanteissa. hyvin äärimmäisessä! JUST tätä tää touhu täällä maailmassa on. Tää koko systeemi on täällä kehitetty niin nerokkaaksi by the evil eliitti, että porukkaa junnaa siinä junassa mukana vaikka nähtävästi oikeasti tämäkin ketjun aloittaja varmasti sisimmissään tietää että hän ei halua lääkkeitä syödä, mutta kokee että on niitä pakko vetää koska niitä todella uskottavasti hänelle tuputetaan.
OLISKO AIKA PISTÄÄ KAPULA RATTAIDEN VÄLIIN JA PYSÄYTTÄÄ TÄÄ ELIITTI PAS**JEN TOIMINTA TÄÄLLÄ! lääkefirmat on vain pelkkiä korruptoituneita yrityksiä, joiden tarkoitus on oikeasti myrkyttää porukkaa.
ja tähän varmaan joku neropatti pistää, että nyt viiraa mulla päässä. ehei, mä olen oikeasti herännyt vaan näkee tämän sairaan touhun täällä maailmassa, olis jo SINUNKIN aika!Mutta eikai niihen voi esim. kahdessa viikossa ensimmäisistä lääkityksestä jäädä pahasti koukkuun? Lopetin lääkkeet omatoimisesti pari päivää sitten eikä olo ole kuin parantunut siitä lähtien.
- potilas on ASIAKAS
DEPRAKINE DEPOT kirjoitti:
Sitä en tosin kenellekään suosittele, että lopetat lääkkeesi tuosta noin vain seinään. nämä lääketeollisuuden myrkyt on hyvin koukuttavia ja ne tuhoaa kroppaa, TUTKI! ovat verrannollisia heavy huumeisiin, joten vierotusoireet ovat myös sitä luokkaa. oh prepare!
Minä söin 9 vuotta mielialalääkkeitä ja lopetin ne hiljalleen puolen vuoden syklillä. en heti maininnut asiasta lääkärille, mutta mitäs se sille kuuluukaan. jokaisella oma kroppa ja vapaus! kun vihdoin kerroin, hoitajani melkein suuttui minulle. tunsin keskustelutilanteessa hänen energiansa kuinka hän oikeasti hermostui minulle kun olin ne lopettanut. voi poloa, oliko hänen työnsä nyt mennyt täysin hukkaan!?
EI! keskustelusta oli apua, myrkkylääkkeet sai ties mitä aikaan. Minä tajusin, että myrkytän kehoani noilla aineilla ja ne saa luonnosta ihan samat aineet, alkuperäisinä, ei käsiteltyinä, niitä voi jopa pelkältään syödä tai vaikka tehdä pikkusen muffinssin tai pirtelön jonka sekaan sörsselit sekottaa. natural, ei turhia kemikaaleja. luonnon kemiaa. mieluiten näin kun nappi naamaan.
ja tuohon PSYKIATRIN kommenttiin..mikä veto? "pakkohoitoonko haluat?" siis, meinaat sä että heti porukkaa pakkohoitoon kun kieltäytyy syömästä mainstream lääkkeitä. Itsetuhoisuus on kyllä hälyyttävää, trust me i know, mutta se ei OIKEUTA pakkohoitoon laittamista, muutakuin äärimmäisissä tilanteissa. hyvin äärimmäisessä! JUST tätä tää touhu täällä maailmassa on. Tää koko systeemi on täällä kehitetty niin nerokkaaksi by the evil eliitti, että porukkaa junnaa siinä junassa mukana vaikka nähtävästi oikeasti tämäkin ketjun aloittaja varmasti sisimmissään tietää että hän ei halua lääkkeitä syödä, mutta kokee että on niitä pakko vetää koska niitä todella uskottavasti hänelle tuputetaan.
OLISKO AIKA PISTÄÄ KAPULA RATTAIDEN VÄLIIN JA PYSÄYTTÄÄ TÄÄ ELIITTI PAS**JEN TOIMINTA TÄÄLLÄ! lääkefirmat on vain pelkkiä korruptoituneita yrityksiä, joiden tarkoitus on oikeasti myrkyttää porukkaa.
ja tähän varmaan joku neropatti pistää, että nyt viiraa mulla päässä. ehei, mä olen oikeasti herännyt vaan näkee tämän sairaan touhun täällä maailmassa, olis jo SINUNKIN aika!Ei hyvää päivää... jos hoitaja olisi suuttunut minulle olisin kävellyt pois vastaanotolta ja päivitellyt huonoa palvelua.
Perisuomalaista tämä rankaisumentaliteetti juu. Tuhma pieni lapsi olet kun et hoitajaa tottele. Hänkin on varmasti pienessä päässään jonkun toisen elämän auktoritetti heheh. :-))
- Näinpäin
Suosittelen syömään sinulle määrättyjä lääkkeitä.
Lääkkeet itsessään eivät lihota,vaan se mitä suuhusi laitat.
Ruokahalu kasvaa,mutta päätöksen teet sinä jokaisesta suupalasta.
Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Pelleilet itsesi kanssa aika rankalla kädellä lopettamalla lääkityksiä seinään. Jos välität itsestäsi niin hoida itsesi terveeksi.
Mahdollista on löytää sinulle sopiva lääke,jossa sivuvaikutukset eivät häiritse elämääsi.
tsemiä.- bibomaninen
en suosittele lopett kirjoitti:
Seurauksista emme vielä tiedä:
http://www.youtube.com/watch?v=9VYgWEOyv6gnii mutta jos alan syömään lääkkeitä niin tuskin mun elämänlaatu siitä paranee et olisin pirteempi ja jaksaisin tehdä muka enemmän asioita..nytki vaan elelen päivä kerrallaan ja koitan olla stressaamatta, lääkeet pilaa koko elimistön, ei masennustakaan voiteta popsimalla jotain masennus lääkkeitä..
kyllä siihen tarvitaan viriketoimintaa, työtä, harrastuksia, ystäviä..ja pitää olla tyytyväinen itseensä! - Syö ne vaan.
bibomaninen kirjoitti:
nii mutta jos alan syömään lääkkeitä niin tuskin mun elämänlaatu siitä paranee et olisin pirteempi ja jaksaisin tehdä muka enemmän asioita..nytki vaan elelen päivä kerrallaan ja koitan olla stressaamatta, lääkeet pilaa koko elimistön, ei masennustakaan voiteta popsimalla jotain masennus lääkkeitä..
kyllä siihen tarvitaan viriketoimintaa, työtä, harrastuksia, ystäviä..ja pitää olla tyytyväinen itseensä!Bibolaarisessa mielialahäiriössä saattaa esiintyä ns. parempia, täysin normaaleja kausia, lääkkeettömänäkin. Enemmin tai myöhemmin se lasku sieltä korkeuksista kuitenkin tulee. Yleensä lääkkeettömillä ihmisillä mielialanvaihtelut iskevät päälle huomattavasti rajummin päälle. Jolloin riski vakavaan masentumiseen, maniaan, psykoosiin tai jopa itsemurhaan on huomattavasti suurempi kuin säännöllisesti lääkkeitä käyttävillä ihmisillä.
Lääkkeet ja niiden käyttö perustuu tieteellisiin faktoihin mitä tapahtuu aivoissasi sairauden vuoksi. Yksinkertaisesti tiivistettynä, kaikki ei siellä pääkopassa fyysisesti toimi niinkuin ns. normikansalaisella. Masentuneen ihmisen serotoniinitasot ovat esim. usein hyvin alhaiset. Lääkkeen ei ole tarkoitus olla mikään ratkaisu onneen! Vaan ihmiselle pyritään takaamaan toimintakyky jonka kautta pystyy myös hallitsemaan ja käsittelemään sairauttaan paremmin. Usein pitkäkestoinen terapia, oireenhallintakurssi tms. on hyvinkin tarpeen. Eli lääkkeitä popsimalla ei tosiaan voiteta masennusta, vaan annetaan kyky tehdä ja toimia asioita sen masennuksen voittamiseksi. Etsi ja vaadi tietoa! Vertaistuki on myös tärkeää. Nykyisillä rahoituksilla on sellainen mentaliteetti, että lääkkeet kouraan ja se siitä. Henkinen työ tulee tehdä myös, että oppii olemaan sinut sairauden ja siihen liittyvien asioiden kanssa.
Monet lopettavat lääkityksen juuri kuvailemallasi tavalla. Usein kun olo ns. tasaantuu ja normalisoituu lääkkeiden vaikutuksesta, saatetaan olla aivan uudessa tilanteessa; "Kuka minä oikeastaan olen?" Tai vaihtoehtoisesti lääkkeet aiheuttavat kymyksen "kuka minusta tulee jos syön näitä" Sairaus on usein vahva osa persoonaa ja monet näkevät esim. hypomaanisten vauhtikausien puuttumisen jopa haitallisena, etenkin jos ne on koettu sosialiisina ja luovina vaiheina elämässä. Pitkäkestoinen terapia olisi siinä mielessä todellakin paikallaan diagnoosin saamisen jälkeen.
Lääkkeistä huolimatta sairausjaksoja saattaa ajoittain esiintyä. Mutta usein 100x hallitumpana kuin täysin lääkkeettömillä ihmisillä. Tärkeintä olisikin oppia tunnistamaan ne omat ennakko-oireet jo ennenkuin lipsuu liian pitkälle. Nämä ennakko-oireet voivat olla hyvinkin monenkirjavia, ja vaativat melkoista itsetutkiskeluakin. Mitä tapahtui ennen ensimmäistä sairausjaksoa? Jokin elämänkriisi? Iso muutos jne? Mitkä ovat kohdallani ne ensioireet joista tiedän hakea apua? Esim. nukunko tavallista vähemmän, olenko tavallista hyväntuulisempi/äreämpi jne?
Läheiset ovat myös iso tukiverkko näiden asioiden huomaamisessa.
Tsempillä. - Syö ne vaan.
Syö ne vaan. kirjoitti:
Bibolaarisessa mielialahäiriössä saattaa esiintyä ns. parempia, täysin normaaleja kausia, lääkkeettömänäkin. Enemmin tai myöhemmin se lasku sieltä korkeuksista kuitenkin tulee. Yleensä lääkkeettömillä ihmisillä mielialanvaihtelut iskevät päälle huomattavasti rajummin päälle. Jolloin riski vakavaan masentumiseen, maniaan, psykoosiin tai jopa itsemurhaan on huomattavasti suurempi kuin säännöllisesti lääkkeitä käyttävillä ihmisillä.
Lääkkeet ja niiden käyttö perustuu tieteellisiin faktoihin mitä tapahtuu aivoissasi sairauden vuoksi. Yksinkertaisesti tiivistettynä, kaikki ei siellä pääkopassa fyysisesti toimi niinkuin ns. normikansalaisella. Masentuneen ihmisen serotoniinitasot ovat esim. usein hyvin alhaiset. Lääkkeen ei ole tarkoitus olla mikään ratkaisu onneen! Vaan ihmiselle pyritään takaamaan toimintakyky jonka kautta pystyy myös hallitsemaan ja käsittelemään sairauttaan paremmin. Usein pitkäkestoinen terapia, oireenhallintakurssi tms. on hyvinkin tarpeen. Eli lääkkeitä popsimalla ei tosiaan voiteta masennusta, vaan annetaan kyky tehdä ja toimia asioita sen masennuksen voittamiseksi. Etsi ja vaadi tietoa! Vertaistuki on myös tärkeää. Nykyisillä rahoituksilla on sellainen mentaliteetti, että lääkkeet kouraan ja se siitä. Henkinen työ tulee tehdä myös, että oppii olemaan sinut sairauden ja siihen liittyvien asioiden kanssa.
Monet lopettavat lääkityksen juuri kuvailemallasi tavalla. Usein kun olo ns. tasaantuu ja normalisoituu lääkkeiden vaikutuksesta, saatetaan olla aivan uudessa tilanteessa; "Kuka minä oikeastaan olen?" Tai vaihtoehtoisesti lääkkeet aiheuttavat kymyksen "kuka minusta tulee jos syön näitä" Sairaus on usein vahva osa persoonaa ja monet näkevät esim. hypomaanisten vauhtikausien puuttumisen jopa haitallisena, etenkin jos ne on koettu sosialiisina ja luovina vaiheina elämässä. Pitkäkestoinen terapia olisi siinä mielessä todellakin paikallaan diagnoosin saamisen jälkeen.
Lääkkeistä huolimatta sairausjaksoja saattaa ajoittain esiintyä. Mutta usein 100x hallitumpana kuin täysin lääkkeettömillä ihmisillä. Tärkeintä olisikin oppia tunnistamaan ne omat ennakko-oireet jo ennenkuin lipsuu liian pitkälle. Nämä ennakko-oireet voivat olla hyvinkin monenkirjavia, ja vaativat melkoista itsetutkiskeluakin. Mitä tapahtui ennen ensimmäistä sairausjaksoa? Jokin elämänkriisi? Iso muutos jne? Mitkä ovat kohdallani ne ensioireet joista tiedän hakea apua? Esim. nukunko tavallista vähemmän, olenko tavallista hyväntuulisempi/äreämpi jne?
Läheiset ovat myös iso tukiverkko näiden asioiden huomaamisessa.
Tsempillä.Sellainen lisäys vielä edelliseen, että tutkitusti usein toistuvat maniat sekä psykoosit tekevät pysyviä muutoksia aivoihin ja niiden toimintaan. Jolloin riski ns. "jäädä pysyvästi radalle" kasvaa kerta toisensa jälkeen. Eli huolehtikaamme terveydestämme ja toisistamme! ;)
- sivuvaikutukset
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=997&d=16797&i=SANOFI-AVENTIS_DEPRAKINE, DEPRAKINE DEPOT_DEPRAKINE 300 mg ja 500 mg depottabletti
Merkittävimpiä sivuvaikutuksia ovat hyponatremia ja psykoosi, kuten listasta näkyy. Jos ei löydä niitä, on LUKI-häiriö ja ADHD. - Pipo puristaa
Syö ne vaan. kirjoitti:
Bibolaarisessa mielialahäiriössä saattaa esiintyä ns. parempia, täysin normaaleja kausia, lääkkeettömänäkin. Enemmin tai myöhemmin se lasku sieltä korkeuksista kuitenkin tulee. Yleensä lääkkeettömillä ihmisillä mielialanvaihtelut iskevät päälle huomattavasti rajummin päälle. Jolloin riski vakavaan masentumiseen, maniaan, psykoosiin tai jopa itsemurhaan on huomattavasti suurempi kuin säännöllisesti lääkkeitä käyttävillä ihmisillä.
Lääkkeet ja niiden käyttö perustuu tieteellisiin faktoihin mitä tapahtuu aivoissasi sairauden vuoksi. Yksinkertaisesti tiivistettynä, kaikki ei siellä pääkopassa fyysisesti toimi niinkuin ns. normikansalaisella. Masentuneen ihmisen serotoniinitasot ovat esim. usein hyvin alhaiset. Lääkkeen ei ole tarkoitus olla mikään ratkaisu onneen! Vaan ihmiselle pyritään takaamaan toimintakyky jonka kautta pystyy myös hallitsemaan ja käsittelemään sairauttaan paremmin. Usein pitkäkestoinen terapia, oireenhallintakurssi tms. on hyvinkin tarpeen. Eli lääkkeitä popsimalla ei tosiaan voiteta masennusta, vaan annetaan kyky tehdä ja toimia asioita sen masennuksen voittamiseksi. Etsi ja vaadi tietoa! Vertaistuki on myös tärkeää. Nykyisillä rahoituksilla on sellainen mentaliteetti, että lääkkeet kouraan ja se siitä. Henkinen työ tulee tehdä myös, että oppii olemaan sinut sairauden ja siihen liittyvien asioiden kanssa.
Monet lopettavat lääkityksen juuri kuvailemallasi tavalla. Usein kun olo ns. tasaantuu ja normalisoituu lääkkeiden vaikutuksesta, saatetaan olla aivan uudessa tilanteessa; "Kuka minä oikeastaan olen?" Tai vaihtoehtoisesti lääkkeet aiheuttavat kymyksen "kuka minusta tulee jos syön näitä" Sairaus on usein vahva osa persoonaa ja monet näkevät esim. hypomaanisten vauhtikausien puuttumisen jopa haitallisena, etenkin jos ne on koettu sosialiisina ja luovina vaiheina elämässä. Pitkäkestoinen terapia olisi siinä mielessä todellakin paikallaan diagnoosin saamisen jälkeen.
Lääkkeistä huolimatta sairausjaksoja saattaa ajoittain esiintyä. Mutta usein 100x hallitumpana kuin täysin lääkkeettömillä ihmisillä. Tärkeintä olisikin oppia tunnistamaan ne omat ennakko-oireet jo ennenkuin lipsuu liian pitkälle. Nämä ennakko-oireet voivat olla hyvinkin monenkirjavia, ja vaativat melkoista itsetutkiskeluakin. Mitä tapahtui ennen ensimmäistä sairausjaksoa? Jokin elämänkriisi? Iso muutos jne? Mitkä ovat kohdallani ne ensioireet joista tiedän hakea apua? Esim. nukunko tavallista vähemmän, olenko tavallista hyväntuulisempi/äreämpi jne?
Läheiset ovat myös iso tukiverkko näiden asioiden huomaamisessa.
Tsempillä.tuli asiaa tuutin täydeltä.Henkilö veisenterällä kertoilee just niinku asia on.
Mutta,mutta............ongelma onki vissiin se,että tää lääkkeitten lopettaja on sen verran pihalla omasta itsetunnostaan ja osaamisesta,että siinä ois todella pitkän terapian paikka(kera lääkkeitten).
Voipi olla,että joku kirjoittelee potaskaa,jos kumminki ollaan tosissaan,niin miten ihmeessä voi itseään hoitaa noin sairaana??Jotain apua voi tietty tulla tän palstan kautta,mutta silloinki täytyis tajuu et tarvii apua.Kun meet lääkäriin ja saat lääkkeitä,sitte niistä alkaa olla ees vähä tukee,niin taas aletaan samasta ongelmasta; auttakaa oikeesti tai teen itsarin/lopetan lääkkeet.
Elikkä sun ongelma onki syvemmällä,mut et koe saavas aitoo tukee ja välittämistä.Tässä on oman "peilin löytyminen" kato ittees ja päätä mitä haluut elämältäs.Se ei aukee noin vaan,mutta on mahdollista.
Noi lekurit ym hoitsut EI oo sun isä tai äiti,se aika elämästä on ohi.Nyt on pakko alkaa itte huolehtii,tai sitte anna mennä entiseen malliin,tuhoo ittes. - Voi sinua
Syö ne vaan. kirjoitti:
Bibolaarisessa mielialahäiriössä saattaa esiintyä ns. parempia, täysin normaaleja kausia, lääkkeettömänäkin. Enemmin tai myöhemmin se lasku sieltä korkeuksista kuitenkin tulee. Yleensä lääkkeettömillä ihmisillä mielialanvaihtelut iskevät päälle huomattavasti rajummin päälle. Jolloin riski vakavaan masentumiseen, maniaan, psykoosiin tai jopa itsemurhaan on huomattavasti suurempi kuin säännöllisesti lääkkeitä käyttävillä ihmisillä.
Lääkkeet ja niiden käyttö perustuu tieteellisiin faktoihin mitä tapahtuu aivoissasi sairauden vuoksi. Yksinkertaisesti tiivistettynä, kaikki ei siellä pääkopassa fyysisesti toimi niinkuin ns. normikansalaisella. Masentuneen ihmisen serotoniinitasot ovat esim. usein hyvin alhaiset. Lääkkeen ei ole tarkoitus olla mikään ratkaisu onneen! Vaan ihmiselle pyritään takaamaan toimintakyky jonka kautta pystyy myös hallitsemaan ja käsittelemään sairauttaan paremmin. Usein pitkäkestoinen terapia, oireenhallintakurssi tms. on hyvinkin tarpeen. Eli lääkkeitä popsimalla ei tosiaan voiteta masennusta, vaan annetaan kyky tehdä ja toimia asioita sen masennuksen voittamiseksi. Etsi ja vaadi tietoa! Vertaistuki on myös tärkeää. Nykyisillä rahoituksilla on sellainen mentaliteetti, että lääkkeet kouraan ja se siitä. Henkinen työ tulee tehdä myös, että oppii olemaan sinut sairauden ja siihen liittyvien asioiden kanssa.
Monet lopettavat lääkityksen juuri kuvailemallasi tavalla. Usein kun olo ns. tasaantuu ja normalisoituu lääkkeiden vaikutuksesta, saatetaan olla aivan uudessa tilanteessa; "Kuka minä oikeastaan olen?" Tai vaihtoehtoisesti lääkkeet aiheuttavat kymyksen "kuka minusta tulee jos syön näitä" Sairaus on usein vahva osa persoonaa ja monet näkevät esim. hypomaanisten vauhtikausien puuttumisen jopa haitallisena, etenkin jos ne on koettu sosialiisina ja luovina vaiheina elämässä. Pitkäkestoinen terapia olisi siinä mielessä todellakin paikallaan diagnoosin saamisen jälkeen.
Lääkkeistä huolimatta sairausjaksoja saattaa ajoittain esiintyä. Mutta usein 100x hallitumpana kuin täysin lääkkeettömillä ihmisillä. Tärkeintä olisikin oppia tunnistamaan ne omat ennakko-oireet jo ennenkuin lipsuu liian pitkälle. Nämä ennakko-oireet voivat olla hyvinkin monenkirjavia, ja vaativat melkoista itsetutkiskeluakin. Mitä tapahtui ennen ensimmäistä sairausjaksoa? Jokin elämänkriisi? Iso muutos jne? Mitkä ovat kohdallani ne ensioireet joista tiedän hakea apua? Esim. nukunko tavallista vähemmän, olenko tavallista hyväntuulisempi/äreämpi jne?
Läheiset ovat myös iso tukiverkko näiden asioiden huomaamisessa.
Tsempillä.Dorka
- drugsareworthit
sivuvaikutukset kirjoitti:
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=997&d=16797&i=SANOFI-AVENTIS_DEPRAKINE, DEPRAKINE DEPOT_DEPRAKINE 300 mg ja 500 mg depottabletti
Merkittävimpiä sivuvaikutuksia ovat hyponatremia ja psykoosi, kuten listasta näkyy. Jos ei löydä niitä, on LUKI-häiriö ja ADHD.Nii ja tiekkö mikä on masennuksen haittavaikutus? Itsari.
- ne auttaa jaksamaan
bibomaninen kirjoitti:
nii mutta jos alan syömään lääkkeitä niin tuskin mun elämänlaatu siitä paranee et olisin pirteempi ja jaksaisin tehdä muka enemmän asioita..nytki vaan elelen päivä kerrallaan ja koitan olla stressaamatta, lääkeet pilaa koko elimistön, ei masennustakaan voiteta popsimalla jotain masennus lääkkeitä..
kyllä siihen tarvitaan viriketoimintaa, työtä, harrastuksia, ystäviä..ja pitää olla tyytyväinen itseensä!Lukiessani tätä kommenttia en voinut olla ihmettelemättä että kuka ihme siellä oikein mesoaa. Itse et ole ilmeisesti kovin vakavasti masentunut voinut olla, koska kuka tahansa joka siinä helvetissä on elänyt tietää, että silloin kun masennus on oiken kunnolla päällä ei sitä pysty käymään töissä tai harrastamaan, eikä ystävätkään voisi vähempää kiinnostaa.
Omasta mielestäni lääkkeitä kannattaa syödä jos niille on tarvetta. Hienoa jos joku pääsee masennuksesta ylös ihan kotikonstein, mutta itselleni lääkkeet antoivat mahdollisuuden jatkaa elämää. - lihottaa
Korjataanpas. Lääkkeet itsessään kyllä lihottavat aiheuttamalla mm. insuliiniresistenssiä ja diabetestä. Tuo sinun mantrasi on jotain hömppälääkärien hokemaa jonka he itsekin kyllä tietävät valheeksi.
- pitää pätee
Syö ne vaan. kirjoitti:
Bibolaarisessa mielialahäiriössä saattaa esiintyä ns. parempia, täysin normaaleja kausia, lääkkeettömänäkin. Enemmin tai myöhemmin se lasku sieltä korkeuksista kuitenkin tulee. Yleensä lääkkeettömillä ihmisillä mielialanvaihtelut iskevät päälle huomattavasti rajummin päälle. Jolloin riski vakavaan masentumiseen, maniaan, psykoosiin tai jopa itsemurhaan on huomattavasti suurempi kuin säännöllisesti lääkkeitä käyttävillä ihmisillä.
Lääkkeet ja niiden käyttö perustuu tieteellisiin faktoihin mitä tapahtuu aivoissasi sairauden vuoksi. Yksinkertaisesti tiivistettynä, kaikki ei siellä pääkopassa fyysisesti toimi niinkuin ns. normikansalaisella. Masentuneen ihmisen serotoniinitasot ovat esim. usein hyvin alhaiset. Lääkkeen ei ole tarkoitus olla mikään ratkaisu onneen! Vaan ihmiselle pyritään takaamaan toimintakyky jonka kautta pystyy myös hallitsemaan ja käsittelemään sairauttaan paremmin. Usein pitkäkestoinen terapia, oireenhallintakurssi tms. on hyvinkin tarpeen. Eli lääkkeitä popsimalla ei tosiaan voiteta masennusta, vaan annetaan kyky tehdä ja toimia asioita sen masennuksen voittamiseksi. Etsi ja vaadi tietoa! Vertaistuki on myös tärkeää. Nykyisillä rahoituksilla on sellainen mentaliteetti, että lääkkeet kouraan ja se siitä. Henkinen työ tulee tehdä myös, että oppii olemaan sinut sairauden ja siihen liittyvien asioiden kanssa.
Monet lopettavat lääkityksen juuri kuvailemallasi tavalla. Usein kun olo ns. tasaantuu ja normalisoituu lääkkeiden vaikutuksesta, saatetaan olla aivan uudessa tilanteessa; "Kuka minä oikeastaan olen?" Tai vaihtoehtoisesti lääkkeet aiheuttavat kymyksen "kuka minusta tulee jos syön näitä" Sairaus on usein vahva osa persoonaa ja monet näkevät esim. hypomaanisten vauhtikausien puuttumisen jopa haitallisena, etenkin jos ne on koettu sosialiisina ja luovina vaiheina elämässä. Pitkäkestoinen terapia olisi siinä mielessä todellakin paikallaan diagnoosin saamisen jälkeen.
Lääkkeistä huolimatta sairausjaksoja saattaa ajoittain esiintyä. Mutta usein 100x hallitumpana kuin täysin lääkkeettömillä ihmisillä. Tärkeintä olisikin oppia tunnistamaan ne omat ennakko-oireet jo ennenkuin lipsuu liian pitkälle. Nämä ennakko-oireet voivat olla hyvinkin monenkirjavia, ja vaativat melkoista itsetutkiskeluakin. Mitä tapahtui ennen ensimmäistä sairausjaksoa? Jokin elämänkriisi? Iso muutos jne? Mitkä ovat kohdallani ne ensioireet joista tiedän hakea apua? Esim. nukunko tavallista vähemmän, olenko tavallista hyväntuulisempi/äreämpi jne?
Läheiset ovat myös iso tukiverkko näiden asioiden huomaamisessa.
Tsempillä.Luuletko todella etteivät bipot ole oman sairautensa asiantuntijoita koko olemuksensa kautta? Pädepä vielä lisää.
- diudiu...
Mä oon jo vuosia syöny psyk.lääkkeitä. Halusin sitte keventää ja lopetin masis-lääkkeen käytön. Ei mulla ollu mitään tietoa mistään viekkareista tms. n. kuukauden kuluttua mulla alkoi olla outoja oloja. Saatoin alkaa itkemään ihan pienistä asioista, esim. kun kuulin jonkun biisin radiosta bussissa, niin siinähän sitte itkin meikit silmistä. Liikutuin helposti muutenki ja jos joku asia oli mennyt pieleen, niin koin sen 100-kertaisena ja olo oli tosi ahdistunu. Olin aivan hysteerinen pienistä asioista. Homma korjaantui vajaassa viikossa, kun aloitin lääkityksen taas.
Eräissä psykoosilääkkeissä olin mielestäni väsyny ja kun jätin lääkkeen hitaastikin pois, niin olin aivan sekopää. Oireet palasivat 10-kertaisina.
ÄLÄ KOKEILE! Olisin itse joutunu pakkohoitoon. Onneksi minulla on ihminen joka auttaa. Toivottavasti sulla olis ihminen joka auttaa sua kun lääkkeiden vaikutus loppuu. Mutta silti, jos otat sen riskin, että oot hoidossa. - On
Itse myös lopetin lääkkeiden syömisen kesällä kun olo oli hyvä ja tuntui että pärjään ilmankin. Hiljalleen olen kyllä alkanut huomata että alaspäin mennään ja aloitin lääkkeiden syömisen uudestaan, ettei asiat mene huonompaan suuntaan. Itse pitää olla skarppina tämän sairauden kanssa ja huomata oireet ajoissa. Mulla alkoi olla taas masentuneisuutta, toivottomuutta, ärtyneisyyttä ja rahankäyttö on mennyt taas överiksi. En todellakaan halua enää siihen jamaan missä joskus olin ja mistä toipuminen kesti vuosia.
Ehkä ennemmin kannattaisi syödä niitä lääkkeitä jos ne kerran pitävät sinut kunnossa, kuin leikkiä hengellään. Ja lääkärille sinun kannattaisi rehellisesti kertoa tilanteestasi. - tytto22v
Oon lopettanu lääkkeet aina kahdesta syystä: Maniassa uskosa siihen että olen terve enkä tarvitse mitään lääkkeitä ja masentuneena aina siitä syystä että pelkään kaikkia sairauksia mitä lääkkeet aiheuttaa ja kuolemaa. Mulla on siis hirveä luulosairaus. Nytkin kuvittelen et mun maksa on suurentunut ja sitä särkee (todellisuudessa mun kylkilihas on kipeä tää on helvetin ristiriitaista.)
No nyt huomaan et alkaa taas masis pukata päälle. Mutta nyt soitin lääkärille ja sain sairaslomaa kuukauden. Huomenna aloitan lääkitykseni uudestaan: absenorin ja efexorin. Efeä en olekkaan syönyt vuoteen kun se viimeksi purettiin maniavaiheessa pois.
Lääkityksen aloitan siksi että olen rakastunut (taas. Otin avioeron puolivuotta sitten ja nyt kolmas yritelmä jo vireillä). No mutta jos söisin lääkkeeni jne. Niin toivon että oisin siedettävä ihminen läheisilleni ja pystyisin opiskelemaan. Niin ja jos en syö lääkkeitä, käytän vitusti alkoholia ja huumeita joilla yritän korjata pahaa oloani.
Vittu kun kirjotan paskasti. joo olen masentunut :D.
ja yritän kanssa sitä säännöllistä elämänrytmiä niin tylsältä kuin se tuntuukin. - välittävä
Kannattaa syödä niitä lääkkeitä. Deprakine on hyvä pitkäaikaislääke. Jos masentaa mene lääkäriin. Turha provosoida itselleen uusia sairausvaiheita, varsinkaan manioita lääkkeettömyydellä. Bihäiriö on kuin epilepsia- toistuvien "kohtausten" eli sairausepisodien myötä uudet episodit eli sairausvaiheet pahenevat ts maniat tulevat kaiken aikaa hurjemmiksi ja masennukset syvemmiksi.'
¨Tunnut kaipaavan kovasti tukea elämääsi. Sinun kannatta hankkiutua omaan terapiaan ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan sitoutamaan myös läheisesi hoitoosi motivoimnaan sinua käyttämään lääkkeitäsi, joita oikeasti tarvitset ja toimitamaan sinut hoitoon jo sairautesi ensi merkkíen aikaan.
Hakeudu lääkärillesi pian, ellet jo ole joutunut sairaalahoitoon.
Ihmettelen joskus, onko sairaalaan "joutuminen" jonkin sortin tavoite kun lääkeet jätetään syömättä. Onkan osastolla ihan kivaa..ruoka x4 päiväkahvit, puhtaat lakanat ym - Kokeiltu on
Suosittelisin sinua lämpimästi etsimään itsellesi toimivan lääkityksen.
Mulla meni kans jonkun aikaa oikeen hienosti ilman lääkkeitä. Joku noin 1,5v.
Sitten saapui opiskelujen alettua eka kevät ja vappu sitä myötä.
Tuli dokailtuu vähä liikaa ja se vei mut 3kk pakkohoitoon. Sinne meni minun kesä, kuumin koskaan.
Jos nyt kuitenkin olet päättäänyt ettet lääkkeitä enää vedä, niin minimoi kaikki mahdolliset stressitekijät, ja koita parjäillä. - pjassu
Hei,
Kaksisuuntaisessa on kai pitkälti kyse siitä että aivojen välittäjäaineet toimivat laiskasti, mikä vaikeuttaa arjessa oman toiminnan ohjausta. Jos vaikeudet ovat suuria, on lääkkeiden syöminen varmasti hyväksi. Mikset ota lääkkeistä saatavaa apua vastaan jos ne varmasti auttavat. Yleensä jos näkö heikkenee, on ihan hyväksyttävää ruveta käyttämään silmälaseja tms.
Ymmärrän kuitenkin pointtisi, sillä minun on itsekin vaikea syödä lääkkeitäni. Vaikeuteni ovat melko lieviä ja olen ollut ilman lääkkeitä joulukuusta asti. Kyllähän sitä mielialojen vaihtelun kanssa on välillä tekemistä, mutta uskottelen itselleni että alan käyttää lääkitystäni sitten, jos en saa juuri nukuttua tai muuten alkaa vauhti liikaa kiihtyä. Ja näin olen osin tehnytkin.
Sen sijaan olen perehtynyt muihin keinoihin lisätä välittäjäaineiden toimintaa. Liikunnalla ja ravinnolla tuntuu olevan yllättävän suuri vaikutus. Liikunta lisää välittäjäaineiden aktiivisuutta aivoissa ja vääränlainen ravinto estää niiden toimintaa. Yllättäen puhe terveellisestä ruuasta on kohdallani toiminut. Olen alkanut välttää liikaa sokeria, light-tuotteita ja säilöntä aineita ym. Niistä tuntuu saavan tukea huonoon oloon. Lisäravinteet, etenkin d3- vitamiini auttaa keskittymään oleellisiin asioihin.
Sitten tietysti ole ollut onnekas ja saanut mahdollisuuden käydä terapiassa ja pystyn jotenkun luottamaan terapeuttiini. Se tuntuu auttavan että on pakko käydä omia vaikeita asioita läpi, vaikka mieluummin tekisi mitä tahansa muuta.
En missään nimessä suosittele lääkkeettömyyttä mikäli niitä tarvitsee. Mutta niiden tukena voisi käydä läpi sen mitä suuhunsa laittaa. Itselläni on tietysti mielitekoja kaikenlaiseen roskaruokaan, mutta kyllä niistä yleensä olo huononee. Hyvällä ravinnolla aivot tuntuvat toimivan paremmin.
Todennäköisesti tulee sekin suuren pettymyksen päivä, mikä suistaa minut taas raiteiltaan, mutta siihen saakka pidän vähänlääkittyä linjaa ja koitan olla hurahtamatta tähänkään terveysasiaan liikaa. - Pipolaarinen
Olen itse sairastanut kaksisuuntaista vuodesta 2003. Siitä asti olen käyttänyt lääkkeitä: Lito, Zyprexa, Lamictal, Fevarin, Remeron... Mutta nyt rupesin ajattelemaan asiaa, että kun sairauteni alkoi söin masennuslääkettä ja alkoi mania. Ja aina muulloinkin kun olen sairastunut maniaan olen sitä ennen syönyt masennuslääkettä. Ja masennukset ovat yleensä alkaneet juomaputken jälkeen. Joten jos jätän juomisen ja masennuslääkkeet selviän todennäköisesti ilman lääkitystä. Jos maniaa tulee otan Zyprexaa joka vaikuttaa minulla maniaan hyvin nopeasti.
- drugswork
Sulla ei oo oikee lääkitys jos provosoi jompaa kumpaa.
- Bipolar
Olen välillä unohtanut ottaa lääkkeeni ja jo parin päivän kuluttua on tullut hypomaanisia oireita. Lääkkeet kannattaa ottaa! Ei niitä turhaan määrätä
tähän vaikeaan sairauteen. - vellitsekasin
Tryptofaani voisi olla kohdallaan kun eikös teiltä puutu serotoniinia?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tryptofaani - Aputiina
Minä myös olen bipo, enkä syö minulle määrättyjä lääkkeitä Ablifyä, enkä Ketipinoria. Koen, että pärjään hyvin ilmankin. Minua helpotti kun sain työkyvyttömyyseläkkeeen. Minun ei enää tarvinnut elätellä kuvitelmia uudesta ammatista 55-vuotiaana - olin mm keksinyt, että muutan 5 v:n ajaksi Englantiin opiskelemaan, kun en päässyt Suomessa sopivaan kouluun . Juuri nämä utopistiset kuvitelmat 5 vuoden opiskeluista, saivat psykiatrini vakuuttuneeksi sairaudestani.
Itse en voisi jättää lapsiani tänne yksin mistään hinnasta, enkä ole koskaan suunnitellut itsemurhaa. Pidän ajatusta raukkamaisena, enkä muutoinkaan ryve itsesäälissä. Koska minulla ei ole enää paineita, en koe tarvitsevani lääkkeitä. En kyllä uskalla kertoa asiasta lääkärilleni. Mieheni nauraa suurille suunitelmilleni, mutta vatii minulta vastuuta rahankäytöstäni.
Bipot ei selviä ilman lääkkeitä, jos kuvittelevat itsemurhaa, tai rypevät itsesäälissä, kuten useat tekevät. Jos otat vastuuta itsestäsi, ett tarvitse lääkkeitä.- aurinkokenno
Stressi minimiin ja elämä mahdollisimman vakaaksi ja säännölliseksi. Olo helpottuu niin paljon, että ilman lääkkeitä on mahdollista elää.
Edellyttää tosiaan sitä omaa vastuunottoa ja järkiperäistä suhtautumista sairauteensa.
- 32341
Aika järkyttäviä puheenvuoroja, jotka todistavat lääkealan mielettömyyden. Tai psykiatrian hulluuden. MIelivallan.
Jos et syö, joudut pakkohoitoon. Uhhuh. Uhkailua ja kiristystä?
Tervettä.
Kannattaa googlata seroquelin lääkejätin pyyntöä, jättää väärä markkinointi tutkimatta - maksaen satojen MILJARDIEN korvauksia siitä, että heidän tekemisiään ei tutkita. Kovin on moraalista touhua, lääkebisnes.
Tervettä on nimenomaan kieltäytyä myrkyttämästä itseään ja hakea luontaisvaihtoehtoja. - nainen__-
Hei et ole ainoa. Itse en ole ajatellut alkaa kuluttamaan elämääni lääketokkurassa. Olen nähnyt niin ikävän esimerkin siitä miten siinä tosiasiassa käy. Itsestäni sen tiedän, että varmasti käyttäisin lääkkeitä väärin. Lopputuloksena kävelevä zombi, narkkari. Eikä ne lääkkeet ole pelastus. Toki joillekin välttämättömiä. Paras arvioida ainoastaan itseään. Itse elän säännöllistä elämää, käyn töissä, syön terveellisesti ja liikun paljon. Välillä ota alkoholia, lähinnä viinejä maun vuoksi. Toki osaan juoda viinaa jos humalaa haluaa. Kyllä sitä saa välillä olla sekaisin jos siitä ei ole mitään haittaa sinulle itsellesi eikä suuremmin muillekkaan ihmisille tai asioille. Minun perheeni ja kaveripiirini on sen jo hyväksynyt. Haluan myös itse olla taiteellisessa maniassa välillä, kunhan osaan itse toimia "fiksusti" niin ei ole hätää.
Itse kärsin myös hyperseksuaalisuudesta, mikä on aiheuttanut enemmän päänvaivaa. Liikunta on ainut mikä minut on pelastanut hermoromahduksilta. Välillä vituttaa moni asia oikein kunnolla eikä meinaa antaa periksi. Silloin liikunta, lepo ja läheiset voivat auttaa.
Seurustelin pitkään tohtorin kanssa, joka on tehnyt koko elämänsä töitä mielenterveyden hyväksi. Hän ei suosittele lääkkeitä eikä psykiatrinikaan niitä minulle tyrkytä. Jos tarvitsen lääkkeitä niin niitä saan tarvittaessa. Hän sanoi, ettei niitä kannata alkaa syömään diagnoosin takia, vain siinä tapauksessa jos eläminen käy liian rankaksi.
Koen itse hallitsevani elämäni siten etten tarvitse lääkkeitä, ainakaan vielä. Asiat voivat toki tulevaisuudessa muuttua. Kuukausi kerrallaan.
Elämäni oli kovalla kierteellä useamman vuoden, mutta ei johtunut kokonaan tästä sairaudesta. Nuoruudessa pitää kokeilla siipiä, että itsenäistyy. Pari vuotta sitten tein töitä kolmessa työpaikassa, biletin runsaasti enkä nukkunut. Olin juuri valmistunut ammattikorkeakoulusta, ja ajattelin aloittaa työnteon oikein kunnolla. Kyllä se väsymys sitten iski ja lopetin liiallisen työnteon. Itse omaan niin kovan kallon, etten kyllä usko asioita jonkun toisen höpinöistä tai kokemuksesta. Silloin ei tajunnut kuinka väsynyt sitä todella oli. Jälkeenpäin ihmettelin, miksi pää ei seonnut. Halusin kokeillä mihin rahkeet riittää. Halu näyttää muille, että pärjää ja osaa. Nyt kun tiedostaa oman saurautensa, niin osaat ottaa iisimmin. - NoMoreMedicines
DEPRAKINE DEPOT - kirjotit todella hyvin asiasta! Sokeet ihmiset sais pikku hiljaa alkaa availeen simmujaan tolle lääkeyhtiöiden bisnekselle. Lääkkeet on tosiaan pelkkiä myrkky huumeita, joita lääkärit määrää hullunkiilto silmissään, jotta saisivat palkkion siitä itselleen. Lääkeyhtiöt kusettaa ihan kaikessa ja lääkäreitä kosiskelllaan kovasti heidän asiakkaikseen jo opiskeluvaiheessa.
Mieheni lopetti tälläisen setin seinään kesällä: deprakine, rivatril, ketipinor, peratsin, lamictal. Ja on sen jälkeen voinut paremmin kuin koskaan. :)- huohh
Ja annas kun arvaan, on nyt uskossa...
- NoMoreMedicines
Oikein arvattu! ;)
En syö lääkkeitä tällä hetkellä. Kokeiltu on varmaan kaikki mahdolliset, mutta mistään ei ole juuri ollut apua tai ne on jouduttu lopettamaan sivuvaikutusten vuoksi. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia..
- drugsareworthit
En uskonut lääkkeisiin neljän kokeilun jälkeen. 2006 v sairastuin ja tänne saakka pääsin. Alemmuutta syrjäytymistä. Nyt lamictal ja ketipinor. Syön lopun elämää. Sairaus ei parane vaan tulee ai a päälle kriiseissä tm.
- kindacrazy
Lopetin lääkkeet(lamotrigiinin) sen jälkeen kun olin lääkärin kanssa keskustellut. Hän ei sitä suositellut. Kerroin perusteluiksi sen, että epäilen että onko diagnoosi oikea, ja myöskin, että haluan raskaana olla ilman lääkkeitä. Kun menin keväällä samalle psykiatrille hakemaan jatkoterapialausuntoa toista vuotta varten, kerroin, että lopetin lääkkeen syömisen noin vuosi sitten, ja olen pärjännyt hyvin opiskeluissa ja töissä. Hän totesi, että hyvä, jos pärjään ilman.
Jos olisin ollut joskus psykoosissa tai minulla olisi toistuvia kausia, niin voisin uskoa, että minulla on tosiaan tämä sairaus. Nyt tavallaan menen riskillä ja toivon parasta. Jos kuitenkin olet varma diagnoosista ja sinulla on toimiva lääkitys, en suosittele sitä jättämään.
ps.Oletko terapiassa käynyt?- Pibokas Syksy
Itsellä kaksisuuntaisen mielialahäitiön kakkostyyppi ja lääkkeitä oli kamala arsenaali,Risperdal ei sopinut,sitten mazapin,cipralex vaihdettiin escitalo pram actavisiin,ketipinor,ketipinor,zopinox ja pahimpana lito.litosta sain elkein kaikki sivuoireet ja kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lisäkilpirauhasen liiroxin menee kakasvun.Hemoglobiini tippui jopa 70 ja sain helicobakteerin,tulehtuneita polyyppeja vatsassa.Anemiaan piti antaa usein punasluja suoraan suoneen:Hieman yli vuosi sitten pätin ottaa ohjat omaan käteeni ja lopetin kaikki pikkuhiljaa.Thyroxin menee vaan.Löydettiin kesällä ison leikkauksen jälkeen suvussa oleva verenvuotosairaus eli aina jotakin.Mutta olen terveempi,kuin vuosiin ja kuka voi sanoa että lääkkeet auttavat kaikille?Jos vähän päässä vippaa pikkasen olen ihan tyytyväinen ja nautin siitä että kehoni on terve.Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja pystyn rytmittämään elämääni nyt niin,että paineita ei ole pahemmin.En ole yksin tämän sairauden vuoksi eläkkeellä,koska sairastan tuki ja liikuntaelin sairautta.En kehota ketään lopettamaan lääkitystään,vaan tämä on minun elämäni,josta itse olen vastuussa ja olen voinut taas iloita elämästä ja olla siinä mukana.
- Pibokas...
Pibokas Syksy kirjoitti:
Itsellä kaksisuuntaisen mielialahäitiön kakkostyyppi ja lääkkeitä oli kamala arsenaali,Risperdal ei sopinut,sitten mazapin,cipralex vaihdettiin escitalo pram actavisiin,ketipinor,ketipinor,zopinox ja pahimpana lito.litosta sain elkein kaikki sivuoireet ja kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lisäkilpirauhasen liiroxin menee kakasvun.Hemoglobiini tippui jopa 70 ja sain helicobakteerin,tulehtuneita polyyppeja vatsassa.Anemiaan piti antaa usein punasluja suoraan suoneen:Hieman yli vuosi sitten pätin ottaa ohjat omaan käteeni ja lopetin kaikki pikkuhiljaa.Thyroxin menee vaan.Löydettiin kesällä ison leikkauksen jälkeen suvussa oleva verenvuotosairaus eli aina jotakin.Mutta olen terveempi,kuin vuosiin ja kuka voi sanoa että lääkkeet auttavat kaikille?Jos vähän päässä vippaa pikkasen olen ihan tyytyväinen ja nautin siitä että kehoni on terve.Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja pystyn rytmittämään elämääni nyt niin,että paineita ei ole pahemmin.En ole yksin tämän sairauden vuoksi eläkkeellä,koska sairastan tuki ja liikuntaelin sairautta.En kehota ketään lopettamaan lääkitystään,vaan tämä on minun elämäni,josta itse olen vastuussa ja olen voinut taas iloita elämästä ja olla siinä mukana.
siis Mirtazapin ei mazapin!!
- Akki
Sain mirtazapiinista epilepsiakohtauksen, eka kerta elämässä. Heräsin ambulanssissa! Onko kellään kokemuksia?
- pibokas....
sain ja lääkityksen aikana epilepsia kohtauksen,mutta siitä ei varmuutta mistä sitten johtui.
- En tarvitse
Kuntoutustuella kokeilin lääkkeitä, mitä kaikkia määrättiinkään, mutta minimiannoksilla.
Minulle lääkkeet eivät sopineet. Aloin saada hirveitä raivokohtauksia ja tunsin sellaista vihamielisyyttä muita ihmisiä kohtaan, että pelkäsin etten pysy nahoissani vaan lopulta teen jotain pahaa jollekin.
Lopetin sitten lääkkeet vastoin psykiatrini tahtoa ja se merkintä tuli myös eläkehakemukseen: kieltäytyy lääkityksestä.
Lopullinen eläke kuitenkin myönnettiin muutamassa viikossa ja nyt olen ollut vapaa yhteiskunnan velvoitteista yli kaksi vuotta - ja edelleen ilman lääkkeitä.
Sujuu vaihtelevasti, mutta sairastan sekamuotoista ja nopeakiertoista 2-suuntaista. Tuntui jo aikoinaan ettei lääkitys ehtinyt mukaan mielialanvaihteluihini.
Pyrin nukkumaan tarpeeksi, yritän muistaa syödä terveellisesti, liikun paljon ja alkoholia en koskaan ole käyttänytkään. Lisäksi elämässäni on ollut koko ajan ihminen, joka rakastaa minua koko sydämestään ja se on auttanut/auttaa eniten.
Jokaisen täytyy miettiä itse asiansa ja ottaa vastuu omasta elämästään.
Toiset tarvitsevat lääkkeensä ihan ehdottomasti, toiset näyttävät pärjäävän ilman. - aszxcvfrew
Minä lopettelin tuossa myös Seroquel ProngIn syömisen.. 4 kuukautta kuljin kuin huumiessa. Lopetin lääkkeen ominpäin kahdessa viikossa. Annos oli pahimmillaan 1,2g. Nyt lääkkeenä enää Zopinox 7,5mg.
Mitäs sitä myrkkyjä syömään, kun kotona ollaan pitkällä sairauslomalla ja tuskin enää koskaan työelämään laittavat.
Takana kun on psykoottinen masennus ja kolme eri pers.häiriötä.
Elo on leppoisaa, kun ei ole aamuisin kiire mihinkään, eikä stressiä ole mistään.
Hyvin pyyhkii =). Eikä muuten Seroquelin lopettamisesta tullut minkään valtakunnan vierotusoireita.
No, mitä Seroquelista jäi muistoksi? No, se että lähimuistini katosi muutamassa kuukaudessa. Mieleen ei jää enää mainokset ja telkkarista voi katsella uusintoja (katson aina kuin ne näkisi ekaa kertaa) - Että näin
On kokemusta. Ei tiellä vaan naisen osalta jonka kaa olin pitkään naimsissa. Hänellä on bipo. Niin kauan kuin hoidossa kävi ja lääkkeensä söi oli okei. Sitten päättikin olevansa terve. Syöminen lakkasi.
Alkoi helvetti. Psyykkinen väkivalta. Petos ja kaikki paska. Perkele. Syökää ne lääkkeenne. Jos välitätte kanssaihmisistänne syökää ne. Jos ette älkää syökö. Tehkää vittu heidän elämästään helvetti. - aszxcvfrewv
Sinulle Että näin...
Millä ihmeellä sinä perustelet minulle sen, että söisin neuroleptejä ym paskaa? Miten läheiseni kärsii, jos minä voin hyvin?
Minulla ei ole tarvetta sekoiluun, ei stressiin, ei mihinkään ylimääräiseen.
Olen vain olemassa ja se siinä.
Aamulla herään silloin kun tuntuu ettei väsytä (yleensä klo 8 maissa) siivoan, jos jaksan, käytän koirat, käyn ruokakaupassa ja teen ruoan klo 16 mennessä.
Täällä ainakin eletään aivan tavallista tylsää arkea ilman lääkkeitä ja ilman sekoiluja.
Viinaa en juo, koska se maistuu pahalle, en polta, en käy kaupoilla tms.
Heti kun joku keksii syyn miksi minun tässä tilanteessa pitää suuni laittaa ensimmäistäkään neuroleptiä tai muuta myrkkyä, teen sen.
Kuten jo eilen mainitsin, että takana on sen verran painavat diagnoosit ettei ole pelkoa töihinlähdöstä. (mieli tekisi töihin, mutta tajuan ettei siitä koskaan mitään tule, koska nyt jo takana kymmeniä työsuhteita joista itse olen lähtenyt kävelemään, kun ei pysty olemaan töissä)
Mitäs sitä hötkyilemään, kun oikein lainlaatija on määränyt meille mielisairaille tasaisen, kiirettömän ja stressittömän elämän. Minä ainakin noudatan neuvoa ja nautin elämästä lasteni ja mieheni kanssa.
Tänään taas lukenut samaa Aku-Ankkaa kolme kertaa, aina vaan tuntuu uudelle. - Että näin
Joo olin viimeks ehkäpä tyly ja noiduin turhaan.
Kirjoittamani perustui omakohtaiseen kokemukseen avioliitosta jossa ex vaimo oli bipo. Kun söi lääkkeensä oli kaikki jokseenkin okei. Vaan kun lopetti noin vaan helvetti räjähti. - huuhaata... jooei
Bipo 2 ja tykkään olla lääkkeillä. Useita vuosia olen lääkkeiden avulla saanut elää tavallista jauhelihakastike-elämää. Tavallista lapsiperheen arkea ilman maanista munan perässä juoksemista tai sitä että on vakuuttunut olevansa kuollut ja mätä sisältä eikä pysty olemaan ihmisten kanssa.
Lääkehoito minun tapauksessani toimii. Kauan sitä etsittiin, mutta näin on hyvä. Aina kun jätän ottamatta antipsykootit, romahtelen.. Ihan helvetin sama onko "myrkkyä" ja tulenko riippuvaiseksi. Näiden avulla pystyn unohtamaan että aivojen biokemia on normaalitilassa päin persettä. Ei siitä pääse tahdonvoimalla eroon. Olen minäkin yrittänyt mutta tämä asia on vaan pitänyt tunnistaa.
Kuullostaa rajulta mutta siis olen "tavallinen" työssä käyvä ihminen ilman päihderiippuvuuksia yms. Osastolla en ole ollut mutta olisi ehkä pitänyt.
Tämä on _mentaali_diabetes. Ei siitä tavallisestakaan pääse tahdonvoimalla eroon.
cipralex 20
lamictal 50
seroquel prolong 200
ketipinor 100, tenox 20 tarpeen mukaan- haha
"Tämä on _mentaali_diabetes."
Diabeteksellä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa. Yrittäkää nyt jo ymmärtää. BMW:n ostaminen ei tee myöskään hyväksi golffariksi eikä Axella saa automaattisesti naisia. Älkää menkö markkinoijan huijaukseen. - Tieto lisäisi tietoa
haha kirjoitti:
"Tämä on _mentaali_diabetes."
Diabeteksellä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa. Yrittäkää nyt jo ymmärtää. BMW:n ostaminen ei tee myöskään hyväksi golffariksi eikä Axella saa automaattisesti naisia. Älkää menkö markkinoijan huijaukseen.Haha!
"Huuhaata joo"ei lienee tarkoittanut "Mentaali-diabeteksen" vertauskuvalliseksi heitoksi. Ei suinkaan väitä, että diabetes ja masennus olisivat yhtydessä. Ja kysehän ei ole nyt masennuksesta, vaan Bipolaarisesta mielialahäiriöstä, jossa esiintyy sekä masennus-että hypomania- / mania-vaiheita.
- Mentaali vai ei
Diabetekseen ei tarvi (2 tyypissä) lääkkeitä, jos sokeri- ja muut veriarvot pysyvät hyvinä. Alttius (sairaus) on aina, mutta tarvii lääkehoitoa jos elämäntavoilla eivät pysy arvot kohdallaan. Voisiko näin olla myös 2. tyypin kaksisuuntaisessa?
- Tieto lisää tietoa
Korjaus: Huuhaata joo LIENEE tarkoittanut...
- painajainenko
Olen sanaton ja järkyttynyt.
Mutta hyvin on lääkeyhtiöiden edustajat työnsä tehneet ja saaneet viestinsä perille ihan ruohonjuuritasolle. - bipo1_
On kokemusta. En suosittele jollei pää ole umpinainen ja itsehillintä maksimissaan.
- Vaativa bibolaari
Mielenkiintoisia juttuja. Itselläni kaksisuuntainen ja vaativuuspersoonallisuushäiriö. Rankka elämänvaihe (vaativat ja määräaikaiset peräkkäiset työsuhteet, aikaavievä harrastus, murkkuikäiset lapset, vanhempien kuolema, vanhin lapsi meinasi kuolla veritulppaan, työn loppuminen, riidat ex-puolison kanssa jne.) johti siihen, että vaivuin tosi syvään masennukseen. Pääsin erikoissairaanhoidon piiriin ja minua 12-vuotiaasta asti vaivanneille raivopuuskille löytyi selitys, 33 vuotta myöhemmin :P Söin parisen vuotta Deprakineä, tosin vaihdatin sen aika nopeasti suomalaisen Orionin Absenoriin (egyptiläinen tuo Deprakine ja eron huomaa, kun vaihtaa Absenoriin!) sekä Topimaxia, jolla yritettiin estää Absenorin aiheuttamaa ruokahalua. Ei auttanut, lihoin 16 kg, kantapäähän tuli plantaarivaskiitti ja häntäluu kipeytyi niin, etten voinut istua pitkiä aikoja. Lopetin lääkket huhtikuussa -13 ja joulukuussa -13 olin laihtunut 8 kg! Kantapäävaiva oli tiessään ja häntäluukin oireilee enää vain, jos istun paljon.
Muistiongelmia lääkitys tuotti myös sekä kielellisen ilmaisun ongelmia. En enää osaa kirjoittaa niin hyvin kuin ennen, lauserakenne on jotenkin hukassa. Luovuus hävisi tipotiehen, ei tule enää runoja, lauluja ja tekstejä päähän. Olen tyhjä kuori entisestä ihmisestä, ainakin tuntuu siltä. Lääkkeet pitivät minut myös koko ajan pienessä masennuksessaä, olin aina väsynyt ja alakuloinen, joka ei ole ollenkaan minua. Olenkin sanonut psykiarilleni, että alan syömään lääkkeitä sitten, kun niistä saadaan poistettua nuo haittavaikutukset. En suostu syömään lääkkeitä, jotka ehkä auttavat yhteen vaivaan, mutta aiheuttavat viisi muuta terveysongelmaa.
Yhdellä tyttäristäni todettiin sama sairaus ja hän syö lääkkeitä. Murrosikä pahentaa oireita, joten ilman lääkkeitä ei onnistu kerta kaikkiaan mikään. Heti kun hän aikuistuu, keskustelen hänen kanssaan ja ehdotan lääkkeistä luopumista sekä neuvon, miten itseään tarkkailemalla voi huomata vakavammat mielialamuutokset ja ottaa hetkittäisen avun esim. Diapamista. Tai jos tulee univaikeuksia, niin jo toisena iltana pitää älytä aloittaa kolmen illan unilääkekuuri. Univaikeudet ja valvominen kun heittävät nopeasti maniaan.
Tässä minun näkemyksiäni tästä sairaudesta. Hyvin pärjään, kun saan olla kotona. Omasta mielestäni tuo vaativuuspersoonallisuushäiriö on pahempi juttu kuin tämä kaksisuuntainen. Vaativan persoonallisuuden takia minun on pakko tehdä kaikki, mihin ryhdyn, niin hyvin kuin ikinä on ihmisen mahdollista tehdä. Se taas aiheuttaa sen, että kyllästyn kaikkeen nopeasti, koska en ikinä saa mielestäni riittävän hyvää jälkeä. Niinpä mikään harrastus ei kestä pitkään enkä oikein pärjää missään työssäkään. Vaativuus kohdistuu myös muihin ja stressi pahentaa sitä, kuten tietysti myös mielialavaihteluita. Pelkään, että minut pakotetaan takaisin työelämään ja palan uudestaan loppuun, olen nimittäin lähdössä psykiatrini vaatimuksesta ammatilliseen kuntoutukseen. Mutta ei kai se sitten auta muu kuin mennä läpi helvetin uudestaan. Sitten on jo sen verran ikää, että luulen pääseväni lopulliselle eläkkeelle.- Raskas elämä
Toivon sinulle mahdollisimman hyvää elämää sairaudestasi huolimatta.
Minulle tuottaa bipo1-ystäväni huolta. Hän kertoi meilissään jättäneensä lääkityksen omaehtoisesti. Niin yleistä tässä sairaudessa.
Näin on kaikesta päätellen käynyt jo aikaisemminkin: hänen käytöksensä on ollut hermostunutta, puhetta tulee kovalla äänellä, minun piipityksiäni hän ei kuuntele, laukkaa vain eteenpäin.
Unettomuus kuuluu vakituisesti kuvaan - viestit minulle lähtevät joskus kello kahden jälkeen aamuyöllä. Jos hän on luonani kylässä, huoneesta paistaa vielä valo kello neljän aikoihin.
Bipon nyrjähtänyt vrk-rytmi aiheuttaa usein käytännön vaikeuksia.
Toivon todellakin, että hän aloittaisi lääkityksen uudestaan. Silloin hänen seurassaan on usein mukavaa, kommunikointi onnistuu, kun hän malttaa kuunnellakin.
Lääkityksen aikana hän kertoo kaiken olevan turhan tasapaksua - mutta uskon silti, että tasaisempi elämä on myös hänen etunsa. Ja ehdottomasti tuttavien, jotka usein väsyvät maanikon vauhdissa.
Itse tunnen usein, ettei ystävyytemme ole tasaveroista; ystäväni tarvitsee paljon tilaa ja huomiota. Tuntuu, ettei minun elämälläni ja "pienillä" murheilla ole mitään arvoa.
Olen tuntenut myös toisen bipon - ongelmat olivat samanlaiset hänenkin kanssaan. Hänkin oli kovin vaativa persoona; aina tuhat rautaa tulessa - ja sitten uuvutaan.
Välillä on pakko ottaa näin ystävänä vähän etäisyyttä. Onneksi muitakin ystäviä hänellä lienee, ja hyvät välit sukulaisiin.
- Moi moi
Lopetin lääkkeet noin viikko sitten, koska koin elämäni muuttuneen tylsäksi ja kurjaksi. Kaipaan vauhtijaksojani ja sitä, että sai tuntea olevansa elossa. En ole lääkärille kertonut ja poikaystävälleni valehtelin ottaneeni lääkkeen. Olen myös suunnitellut itsemurhaa ja luulen sen onnistuvan maniassa paremmin kuin muuten. Elämäni on riittävän kurjaa ilman lääkkeiden sivuvaikutuksia.
- Toopeliini
Voih sua :(
Tekisitkö nyt edes sen, että kertoisit tuosta jollekin? Pliis...
Voin sanoa itseni suhteen että sivarit lääkkeiden suhteen helpotti ajan myötä. Nyt niitä ei ole lainkaan. Mutta kyllä sekin kesti oman aikansa että yleensäkin löytyi oikea lääke. En aio kyllä lopettaa lääkkeiden syöntiä koskaan. Olen vihdoin ymmärtänyt sen että ilman niitä en tule toimeen ja kehoni kemiat vaan vaatii korjausta tabletin muodossa. Jos sulla on ollut itsemurha-ajatuksia ihan jo lääkityksen aikana niin on varmasti väärä lääke sulle tai annostus. Mutta kerro lääkärillesi nyt tilanteesta ja mielellään myös sille poikakaverillesi.
- Janina C
Nyt olen ollut "oma itseni" kuukauden ajan. Salaa ilman lääkkeitä koko tämän ajan. Väsyn kuitenkin henkisesti tähän suorittamiseen; pärjään ilman lääkkeitä, kaikki on hyvin, ei näy masennusta tai maniaa, olen taas terve... Pientä alkavaa oirehdintaa, tunnen olevani vain puolikas ihminen. Lääkkeiden vaikutuksen alaisena oleminen on hyvinkin tasaista, en koe enää sitä huippuhyvää fiilistä kun olen korkeuksissa, sääli. Juuri nyt taidan kuitenkin palata suosiolla takaisin lääkityksen pariin. Enkä halua enää yllättäen uutta psykoosikokemusta. No te muut, onko "luonnonmukaiset" vaihtoehdot pitäneet maan tasalla?
- 14341
Jos olet pitkään käyttänyt jotain mielialalääkkeitä niin epäilisin, että kuukaudessa olisit mitenkään vielä omaksi itseksesi ehtinyt palautua, jos ylipäänsä palaudut koskaan.
- Satu54
Itse asuin USAssa kun mulle diagnoisoitiin bipo. Depakotea, litiumia ,Prozacia, Sertraliinia, zyprexaa ja Adderallia kokeiltiin sinä aikana, eikä mikään toiminut. Sitten kokeiltiin tyroksiinia 200 ųg:n annoksella Abilifyta. Se oli sopiva lääkeyhdistelmä.
Nykyään menee Citalopram, Absenor ja Abilifyta tyroksiinia 12.5 ųg.
En jättäisi lääkkeitä pois. - Tuiketuiketähtönen
Pääsääntöisesti en lääkkeitä syö mutta silloin kun sitä on pariviikkoa vain sängyssä itkemässä maannut niin jonkin reseptin käyn hakemassa ja sitä aikani syön että olo helpottaa
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän412164Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p491707Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,331528- 421508
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71450Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21446Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis31417Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21351Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä41275Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta71243