Puolisona koiranomistaja

Jos haluat ratkaisun tuohon tilanteeseen, niin kannattaisi etsiä joku mukava hoitopaikka koiralle teidän läheltä vastaisuuden varalle.

En ole samassa tilanteessa kuin sinä mutta ymmärrän sinua. Omistan kaksi isoa koiraa, joita saa aktivoida todellakin yhtä paljon kuin sakemannia. Entinen avopuolisoni halusi ne välttämättä ottaa, ja erottuamme todellakin halusin ne, koska hänestä ei ollut kouluttajaksi, ulkoiluttajaksi tai edes maksumieheksi koiran hyvinvoinnin edistämiseksi.

Korostan että tämä ei ole sama tilanne, mutta en olisi itse oman opiskelijaelämän rinnalle ottanut koiria. Vastuuntuntoisena ihmisenä kuitenkaan en voisi kuvitella niistä luopuvani. Vanhemmat auttavat myös, joten en ihan pulassa niiden kanssa ole.

Mieti mitä koira meinaa miehellesi. Ja siis ottokoira, oletteko sille jo toinen omistaja?

Ja olet yhtälailla koiran omistaja jos jaatte kaiken suht puoliksi, ulkoilut ja koiran hoitamiseen liittyvät asiat. Ei miehesikään voi olettaa että vastaat yhtälailla koirasta jos se ei olisi yhtään sinun koirasi.

En anna tulevienkaan poikaystävien ottaa liikaa vastuuta koiristani. Niitä saa ulkoiluttaa kun hallitsee ne ja jos huvittaa, mutta en tosellakaan pyydä enkä halua antaa muiden omia koiriani ennen kuin suhde on tarpeeksi pitkällä. Niin koirat ei saa turhaa stressiä ja omistajasta ei ole epäselvyyttä.

Mutta kyllähän se periaatteessa niin on että koira tulee siinä paketissa mukana, vaikka et siitä huolehtisikaan.

Ps. Minusta osoittaisi aikamoista kypsyyttä jos et tuollaisesta asiasta ota stressiä. Koira on aika tärkeä asia miehellesi, ja ei se yhtä paljon aikaa vie kuin esim. lapsi. Taidat olla aika itsekäs vain. Älä ikinä hanki oma-aloitteisesti koiraa jos on nuin hankalaa.

Monelle koirat ovat rakkaita perheenjäseniä, ei siis lapsia kuitenkaan!

Koira on miehellesi tärkeä. Se on hieno ja upea asia, että hän kantaa vastuunsa siitä. Koira on harmillisen monelle vain lenkkikaveri, jota ruokitaan ja kävelytetään hihnassa, joskus heitetään palloa, sekö on koiran arvoista elämää?

Meillä on 2 koiraa. Päävastuu minulla, mutta molemmat halusivat koirat ja molemmat heitä pyytettömästi rakastamme.

Tykkää aivan valtavasti harrastaa koirieni kanssa, ei ole siis mikää ongelma vapaa-ajan vieton kannalta. Koirat mukaan tai matka jää, jos heitä ei voi ottaa mukaan.

Itse olen kodinvaihtaja-koiran omistaja. Koira tuli kaltoinkohdeltuna minulle ja ensimmäinen vuosi yhdessä oli erittäin raskas taival sen kanssa. Sitä suuremmalla syystä siitä tuli erittäin, erittäin rakas minulle. Mutta asiaan..

Itselläni kariutui yksi todella hienolta aluksi tuntunut suhde vain tuon koiran vuoksi. En itse halua jättää koiraa enää työpäiväni jälkeen yksin, joten ex-tempore menot ovat minimissä arkisin. Hoitopaikka minulla on lähellä, mutta sinne en koiraani viitsi jättää moneksi päiväksi, koska se on edelleen suht vaativa luonteeltaan. Mutta näin ollen minä siis tein jo suhteen alkaessa selväksi, miten nämä asiat minulla menevät tuon koiran takia. Aluksi mies oli ihan ymmärtävä, mutta huomasi, että se Todella rajoittaa menoja. Hän totesi, ettei halua olla vasta se toinen uros arvojärjestyksessä elämässäni. Eli ts. oli valmis vaatimaan koirasta luopumista. Ja se ei siis minulle ole ikinä edes vaihtoehto, koska luulen, etten ihan hetkessä löytäisi koiralle kotia, joka olisi valmis laittamaan ison koiran hoitoon n. 150 € rahaa kuukaudessa ja vielä vaativan luonteen saisi siihen kaupanpäälle. Mutta sanoin hänelle, että onhan se niin, että jos hän minusta oikeasti välittää, hän pärjää noiden asioiden suhteen. Ei siis sen että olisi siis ollut vasta se toinen arvojärjestyksessä, koska ei ihmistä ja koiraa voi laittaa samaan arvoon. Arvot niissä ovat kuitenkin erilaiset. Ja koirat ovat se tärkein harraste minulle, joten elämässäni tuskin tulee vaihetta, jolloin minulla ei olisi koiraa..

Nykyään minulla on ihana mies, joka jakaa vastuuta koirasta, mutta tietää sen olevan minun. Ei vaadi, eikä jätä tekemättä minun pyytäessäni jotain. Koirasta meillä yleensäottaen koko suhde alkoikin, kun tapasimme lenkillä ja hän tiedusteli siitä tietoja!

Sama kuin vihaisit musiikkia, ja seurustelisit muusikon kanssa (tai et vihaisi, mutta et vain pitäisi siitä miltä se kuulostaa).
Koiria voi sanoa sitoumukseksi, tai vaikkapa elämäntavaksi. Jos ei miestä kaduta tämä sitoumus tai elämäntapa, ette sovi toisillenne.
Etsi mies joka haluaa matkustaa ja elää vapaasti :)

Meillä oli ensin pari yhteistä koiraa, jotka otettiin ja hoidettiin yhdessä. Kun halusin kolmannen, niin siitä tuli mun koira. Mies sanoi heti, että 'tottakai hankit sellaisen, jos itse hoidat ja maksat'. Kuitenkin koira vain papereissa mun, koska sitä hoidetaan yhtälailla molemmat. En ole vaatinut miestäni tekemään koiran kanssa, vaan omatoimisesti mun kotona ollessakin lähtee koiran kanssa ulos ja antaa sille ruokaa, sekä järjestää aktivointia. Vieraat puhuu kuin koirat olisi kaikki mein yhteisii, miehelle tuo on edelleen 'sun koira' ja itse puhun 'koirastani'. Hassua. Koira sitoo koko perhettä, vaikkei niin aina suunnittelisi. Lastemme täytyy noudattaa tiettyjä sääntöjä koirien kanssa, vaikka eivät ole valinneet koiralliseen perheeseen syntymistä. Koirista on kuitenkin niin paljon enemmän iloa kuin haittaa, ettei elämää voisi toisin kuvitella ja lapsetkin on onnellisia koirista, joiden kanssa ovat saaneet kasvaa, sekä mies tuosta 'mun haukusta'.

Meillä tilanne ei ole aivan sama - koira on tullut nimittäin minulle vastan muutettuani yhteen nykyisen avopuolisoni kanssa. Kuitenkin alusta lähtien meille molemmille oli selvää, että koira on minun. Mielestäni tällainen selkeä jako oli tehdä jo ennen koiruuden tuloa, jotta säästytään sitten koiran tultua turhilta riidoilta.

Puolisoni pitää koirista, muttei halunnut missään nimessä ottaa vastuuta koiran lenkityksistä, koulutuksesta yms. Minulle tämä sopi hyvin - koiraa ottaessani tiesin, että se tulisi minulle ja että jos ulkona on huono ilma, se olen minä joka sen vie ulos. Tokihan puolisoni osallistuu koiran hoitoon - se lenkittää sitä, leikkii ja rakastaa. Hän kuitenkin lenkittää vain silloin kuin hänestä siltä tuntuu, pakko hänen ei ole viedä koiraa ulos, sillä näin sovimme heti alkuun.

Mielestäni teidän tilanteessanne puolisosi on ottanu koiran itselleen ja jopa ennen kuin sinä olit edes kuvioissa. Minun näkökulmastani sinä et siis voi olla velvoitettu ottamaan siitä vastuuta - et hoidosta etkä kuluista. Sinulla on myös oikeus omiin harrastuksiisi - puolison harrastus on koira, jonka hän on vapaaehtoisesti itselleen valinnut.

Toisaalta sitten taas olen myös sitä mieltä, että muuttaessasi puolisosi kanssa yhteen, sinun on täytynyt pohtia tätä asiaa. Varmasti tiesit koiran rajoittajavan kovasti puolisosi elämää, vaikket ehkä odottanutkaan sen rajoittavan suoranaisesti sinun elämääsi. Tokihan yhteinen aika ilman koiraa on tärkeää jokaiselle parisuhteelle, mutta kyllä meilläkin tuo on ihan arkipäivää, ettei viikolla iltaisin juuri kotoa lähdetä. Minä en halua jättää koiraa työpäivän jälkeen enää yksin, mutten missään nimessä vaadi, että puolisonikin tulisi olla kotona. Yhdessäolo arkisin kuitenkin tapahtuu lähinnä kotona. Viikonloppuisin sitten on eri juttu - silloin aikaa löytyy toisillemme myös ilman koiraa :) Olenkin sitä mieltä, että puolisosi ei voi vaatia sinua olemaan sidottu koiraan - ei minään viikonpäivänä eikä mihinkään kellonaikaan. Kuitenkaan et voi vaatia puolisoasi jättämään rakasta koiraa yksin enää pitkän päivän jälkeen - hän on koiran ottaessaan sitoutunut antamaan sille aikaa.

Toivottavasti pääsette koira-asiassa yhteisymmärrykseen! Selvästi koiruus on teille molemmille tärkeä, joten etteköhän löydä sopivan ratkaisun. Meillä koira on vaikuttanut valtavasti meidän arkeen, mutta olemme tieysti yhdessä tämän ratkaisun tehneet. Teillä sikäli eri tilanne. Koira ei ainakaan meillä ole riitojen aiheena, sillä meillä vastuujako on hyvinkin selvä, ja se meille molemmille sopii.

Kaikki kuule lähtee ihan omasta asenteesta. Eikö tuon ikäisen ihmisen pitäisi jo osata asettua aloilleen ja ottaa rauhassa, eikä mennä sinne tänne kuin pahaiset teinit?!

Kiitos vastauksistanne (:
Tiesin, että asialla on kaksi puolta ja on hienoa, että molemmat on
huomioitu. Vielä on pari viikkoa koiratonta elämää jäljellä ja ilmapiiri
kotona on vapautunut, minun oloni on rauhallinen ja myönteinen.
Olen saanut miettiä, ja olemme yhdessä pohtineet pelisääntöjä
selvemmiksi - jotta koira saisi parhaimman mahdollisen elämän.

Viikonlopuksi päästään parisuhdeseikkailulle Ähtärin eläinpuistoon!
jansQ89:lle haluisin todeta että meidän "sinne tänne meneminen kuin
pahaiset teinit" on juurikin nähtävyyslomia Suomessa, luonnossa,
telttaretkiä, road trippaamista pohjoseen ja etelään sekä toisinaan
kotimaan rajojen ulkopuolelle, ei siis mitään ryyppäämistä ja rällästämistä
ja festarielämää tai mitä ikinä koetaankin "teineilyksi". Kyllä se aika tulee,
että asetutaan aloillemme, talokin on jo suunnitteilla (:

Kaipaan räyhärakastamme ja välillä hävettää, kuinka paljon olen
halunnut sen olevan muualla. Mietin kyllä kun yhteen muutettiin,
että miten koira vaikuttaisi minuun ja meihin. Myönnän kuitenkin, että
koirattomana ihmisenä en tiennyt kuinka Todellinen vastuu se on.
Minua ei ole huijattu, koiranomistajan kanssa seurustelu oli oma
valinta, minulle oli kerrottu tosiasiat. Niiden ymmärtäminen kuitenkin vaatii
käytännön kokemuksen.

En tahdo luopua puolisostani, enkä voi vaatia häntä luopumaan
koirastaan, joten kompromissejä tässä tullaan tekemään (:
Olemmekin huomanneet, että pelisääntöjä koiran suhteen ei oikein
ole ollut, mikä on osasyy tällaiseen tunnevyyhtiin ja sekaisuuteen.
Sitä luultiin, että nämä asiat menisivät omalla painollaan niin kuin
suhteemme muu kehitys. Tilannetta kärjisti minun haluni olla " hyvä
koiranomistaja" puolisoni rinnalla, ja kokemattomalle se oli suuri
stressi, enkä tiennyt mitä minulta oikeasti haluttiin ja vaadittiin.
Pelisääntöjen olemassaolo olisi helpottanut tilannetta alusta pitäen,
nyt sen tiedän.

Kerron palstalle mihin kompromisseihin ja päätöksiin olemme tulleet
ennen pääsiäistä, ennen kuin koira kotiutuu. Tarina saa hyvällä
asenteella vielä onnelisen lopun!

Vaikea kuvitella tilannettasi kun itse pidän kovasti koirista, itsellä on koira ja lapsia, naisystävillä on ollut koiria ja lapsia.
Yhdessäollessa kaikki on automaattisesti ollut yhteisiä, jos ei pidä jostain pakettiin kuuluvasta niin ei se tule kestämään onnellisena.

Jos koira tuntuu suurelta vastuulta niin älä tosiaan hanki lapsia ennenkuin olet varma asiasta.

Sitä kutsutaan elämäksi ja vastuunottamiseksi kuin myös epäitsekkyydeksi, muun muassa.... Et sinä pääse enää sen puolisosi kanssa kahdestaan sitten kun teillä on niitä lapsiakin, vaikkei olisi yhtään koiraakaan. Koiran omistaminen niinkuin lastenkin hankkiminen vaatii tiettyjen juttujen karsimista omasta elämästä, elämistä niitten ehdoilla. Puolisosi on kehityksessään edempänä kuin sinä, tai haluaa eri asioita elämältään.
Kunhan nyt ainakaan et laita puolisoasi valitsemaan sinun ja koiran väliltä. Se olisi paskempi juttu.

olet ehkä tehnyt sen virheen, että otit koirasta sen omistajalle kuuluvaa vastuuta? Koira, joka on ollut vain toisen, olkoon omistajansa yhteenmenon jälkeenkin, se on usein tärkeää riitojen välttämiseksi.

Sama muuten pätee lapsiinkin, niitä ei saisi lykätä uuden puolison vastuulle..

Itse olen sinkku 3 pienen koiran omistaja. Koiraharrastukset ovat tärkeä osa elämääni. Minulla on ehdoton ehto tulevalle puolisolle että hän hyväksyy koirat. Muuten juttu jää siihen vaikka kuinka hyvätä olisi näyttänyt.

Kunnioita miestäsi ja hyväksy että koira on iso osa hänen elämäänsä. Koira ei saa kärsiä sinun kiukkuillessa ja pohtiessa että mitä tehdään tilanteessa. Eiköhän miehesi löydä koirienystävänkin rinnalleen. Teeskentely ei vie pitkälle.

Tottakai saa olla pitämättä koirista/haluamatta sellaista. Sitä kannattaa kuitenkin miettiä, ennen kuin alkaa seurustelemaan "koiraihmisen" kanssa.
Koiran ei toki tulisi olla sinun vastuullasi jos se on ensisijaisesti miehesi koira, mutta sen olemassa olo pitää ottaa huomioon ja keskustella niistä fiiliksistä miehen kanssa.

Itselläni on kaksi koiraa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että koiria tulee aina olemaankin.Olen sen myös näille "sulhaskandinaateille" jo suhteen alussa ilmoittanut.Kannan ehdottomasti itse vastuun niiden ulkoiluttamisesta ja muusta hoidosta, mutta odotan kyllä, että kumppani myös ymmärtää vastuuni ja sen että niiden hoitoon kuluu aikaa .En voi esim. lähteä ex tempore-reissuille, jos koirilla ei ole hoitajaa tai hillua baarissa aamuyöhön saakka.
On käynyt pari kertaa niin, että mies on aluksi hyväksynyt/ollut hyväksyvinään koiruudet ja alkanut sitten myöhemmin angstaamaan niistä ja käyttäytymään mustasukkaisesti.Yksi jopa ehdottanut koirista luopumista.
Ja sitten kun olen luopunut koirien sijaan miehestä, niin olen saanut kuulla avautumista kuinka "olen vain pelaillut"/"en välitä"/tms.
Noh, mieltään saa toki muuttaa, mutta ei pidä olettaa että joku muuttaisi omaansa "kunhan vain rakastaa sinua tarpeeksi".

Itse myös olen kolmen keskikokoisen koiran omistaja ja ensi voisi kuvitellakaan ottavani miestä joka ei hyväksy koiriani ja se että mies ehdottaisi koirista luopumista saisi mut kyllä niin karvat pystyyn että.. Koirat vaan kuuluvat elämääni ja jos haluaa olla mun kanssa koirat kuuluvat myös pakettiin.. Toki minä itse ne ulkoilutan ja ruokin jne, mutta miehen pitää osoittaa etteivät koirat ole hänelle ongelma, muuten en usko yhteiseen tulevaisuuteen..

Minulla oli yksi koira kun aloimme seurustella mieheni kanssa ja hän oli hyvin tietoinen siitä, että koiria tulisi lisää jossain vaiheessa.. Aluksi hänkin oli kiinnostunut hoitamaan ja kantamaan vastuuta tästä yhdestä.. Lopulta päätti hommata itselleenkin koiran, josta sanoi jossain vaiheessa että en saisi osallistua kouluttamiseen, mutta sisimmässäni tiesin, että koira jäisi minun vastuulle loppujen lopuksi.. näin kävi nopeammin kun uskoinkaan.. ukon kiinostus lopahti ja tällä hetkellä olen todennäköisesti pakkaamassa kamani ja otan koirani ja tyttäreni mukaan, koska en halua enää elää elämääni onnettomana suhteessa, jossa toinen osapuoli on sanonut vihaavansa harrastustani ja inhoavansa koiriani..

tiedän että minun ja tyttäreni on parempi kahden koirien kanssa kun pitää mukana ukkoa, joka ei noudata sääntöjä ja kanna vastuuta, eläimistä ja lapsesta.. minulle ei ole koskaan tuottanut ongelmaa se että koirat rajoittavat menoja..

no on sinulla isot ongelmat... kolmenkympin hujakoilla ja vielä noin vastuuntunnoton.
minun mielestä sinun kannattaa ottaa ja lähteä,sinun tarpeesi matkustella ja olla vapaa menemään vaikuttavat koiran elämään todella negatiivisesti. koira sitoutuu omistajaansa valtavasti ja jokainen hoito päivä (olipa miten tuttu paikka hyvänsä) raastaa koiran sydäntä,kun se joutuu olla erossa "omasta ihmisestään". ei ole reilua viedä koiraa kuukaudeksi hoitoon,että sinä saat rillutella!
hirveää pompottelua eläin paralle!
meillä (tai minulla) on 9 koiraa. en voi sen takia matkustella,paitsi kesämökille, ja sinne koirat tulevat mukaan nauttimaan lomasta. itse olen tieni valinnut ja olen siihen tyytyväinen. puolisoni tiesi kaupanpäälle tulevan koko kennelin ja on sopeutunut mainiosti. yhdessä olemme olleet 7 vuotta,eikä mitään marinoita koirista ole tullut. maksamme jopa eläinlääkärikulut yhdessä,eli koirista tuli kertaheitolla yhteisiä.
miehesi on ihan oikeassa,kun pitää koiransa puolia,kun sinä hylkäisit sen ilman mitään omantunnon tuskia hoitoon pitkiksi ajoiksi oman etusi tieltä. teillä on kolme vaihtoehtoa: joko lopetatte matkustelun, eroatte tai mikä koiralle tällaisessa tapauksessa olisi parasta,etsitte sille uuden kodin, jossa kaikki perheenjäsenet pitävät sitä rakkaana koiranaan eivätkä taakkana ja esteenä ja mustasukkaisuuden kohteena,kun ei voi viettää laatuaikaa kahden jos on koira mukana..huhhuh!
parempi yksi kova ikävä uuteen kotiin muuttaessa, kuin jatkuva ikävä milloin missäkin hoito paikassa!

Näitä juttuja kun lukee niin tulee ainakin se mieleen, etten ikinä ala seurustelemaan koiraihmisen kanssa. Pidän kyllä koirista, mutta yhä vähemmän koiraihmisistä. Puolison ja lemmikin roolit ovat monilla vaihtaneet paikkaa.

Sellaisen ihmisen joka valitsee koiran ennen ihmistä (jos valintatilanne tulee eteen), on reilua sanoa se heti kättelyssä. Jos toinen sitten sen hyväksyy, niin ok. Jos taas ei, niin eipähän tule isompia murheita kummallekaan.

Ei välittäminen ole tästä nyky-yhteiskunnastamme kadonnut mihinkään, sen kohde on vain siirtynyt ihmisestä eläimeen. Sääli ihmistä.

HEH tuttu tilanne , minua lopuksi koira puri .Siihen loppui suhde :)

Pitää minunkin sanoa oma mielipiteeni, vaikkakaan en omista koiraa.Olen itseasiassa allerginen turkiseläimille :-(. Mielelläni kyllä hankkisin koiran.

Totuus on että koira tulee kärsimään liitossanne. Koiran kaltaiset viisaat eläimet "tuntevat" kun heistä ei välitetä. Olen seuraillut Cesar Milan'in koiraohjelmia ja oppinut niistä paljon. Koirat, etenkin ottokoirat, ovat erittäin herkkiä aistimaan asioita. Kaikki riippuu nyt ihan siitä kuinka miehesi koira suhtautuu sinua kohtaan, siis "omiiko" hän miestäsi vai etsiytyykö hän myös sinun seuraasi vapaaehtoisesti?

Toivotan sinulle hyvää jatkoa suhteessanne sekä miehesi että koiran kera. Toivottavasti löydätte kultaisen keskitien.

Kokemuksesta voin sanoa, että koira tulee tuhoamaan parisuhteen. Koira sitä ja tätä pla pla.. yhteistä aikaa ei ollut, missään ei voinut käydä. Aina vain koira sitä ja tätä.

Ei ole häpeä myöntää, mutta koiralle hävisin :D SUosittelen henkisesti ottamaan jo välimatkaa ja valmistautumaan oman elämän aloittamiseen.

Ei se hurtta ikuisesti elä ja pidä huolta ettei uutta tule tilalle.
Vanhastakin pääsee todella helposti eroon ja kyllä ihmiselle pitäis se toinen ihminen olla tärkeintä elämässä.
Kissasta vähemmän haittoja..

Miehen koira, miehen vastuu. Ongelmia tulee jos mies on kiinnostunut vain lemmikistään, naisen pitää olla etusijalla. Ongelmana on se ettei lemmikki voi yksinkään olla (pitäisikö olla kaksi koiraa - silti ihmisen seuraa tarvitaan ja pieniä virikkeitä), ei kannata ottaa lemmikkiä jos haluaa parisuhteen. Moni on myös allerginen eläimille nykyään. Yhteispäätöksellä lemmikin voisi ottaa pitkän harkinnan jälkeen, mutta allergiataipumukset ja suhteen katkeamiset pitäisi selvttää.. eläin voi kärsiä erosta jos onkin kiintynyt toiseen omistajaan enemmän? Kummalle se jää. Mitä jo uusi kumppani on allerginen taas. Nainen ei saisi saada stressiä ja kärsiä sen vuoksi että joku mies on ottanut lemmikin. Tai toisinpäin. Harkintaa lemmikkihankintoihin. Miksi mies on muuten olettanut että nainen hoitaa koiraa automaattisesti?

Melkoinen ongelma siitä tulee jos tilanne pääsee tuohon. Pitäisi olla joku koirahoitaja, johon voi luottaa. Pitäisi sopia että mies hoitaa oman lemmikkinsä joko kokonaan tai enimmäkseen. Jos se on kumppanille liikaa. Tai sitten pariterapia jos on ajankäytöllisiä ongelmia tms.

Taas yksi tampio;kun koiran ostaa/ottaa niin täytyy ennen sitä hankkia tietoa rodusta,sen ominaisuuksista jne.Vaikka rakastaa koiraansa niin on luotava rajat,opetettava sille kuka on pomo,eli teidän tapauksessanne pomoja on kaksi,sinä ja kumppanisi.Jos koiran päästää pomottamaan,niin siitä ei hyvää seuraa ja siitä tulee todella arvaamaton ja peto.Kysy asiantuntijalta,kuinka sitä koulutetaan ja muista:koiralle ei huudeta.

Valitsen ihmisen
Olen maalaistalosta kotoisin; eläimiä joka puolella, samoin oli nuorempia sisaruksia. Näitä kaikkia hoidin. Sitten omat lapset. Kun sain heidät opiskelemaan asti, en mistään maksusta olisi enää ottanut mitään hoivattavaa, koska sitä olin tehnyt koko elämäni. Itseäni ei ole koskaan erityisesti hoivattu kenenkään toimesta ,sain kodin jäsenyyden kussakin olomuodossa, mutta itse piti hoitaa itsensä lisäksi muutkin.
En ikimaailmassa ymmärrä, että koiria otetaan kaupunkikotiin määrittämään ihan koko elämä. Itsestäni tunnistan, että olen periatteessa kateellinen siitä, että elukoita hoivataan tavalla, jota en itse ole kokenut. Mutta vaikka sen huomioin, en silti tajua tuota sieluttamista ja sijaistoimintoihin niittautumista kuten: koira on ainoa uskollinen ystävä! Senhän on oltava, koska sen leipä ja lämmin riippuu siitä. Ei se siksi kulje perässä, että "rakastaisi". Se on laumaeläin. Ihmiset huijaa itseään.
Minä pidän hyvin koulutetuista koirista, jotka saa olla koiria eikä ihmisen korvikkeita. Muut on kauhistus. ( Naapuri sai juuri häädön koiriensa takia; ulvoivat kaikki yöt ja tekivät tarpeensa yhteiselle pihalle).

Miksi pitää olla koira tai kissa? itse en ottaisi kumpaakaan. Hauan mennä ja tulla itseksesi, kun lapset ovat jo aikuisia.

Jos koiran (lemmikin) omistaja puhuu koirista "he" tai "hän" voi sanoa heti ´, että on menty liian pitkälle. Silloin Lemmikit rinnastetaan ihmiseen.

Pahinta mitä minä olen nähnyt: Viisi lasta, viisi koiraa, kaksi kissaa ja kolme papukaijaa samassa kerrotalokolmiossa. Ja omistajanainen kuvitteli löytävänsä tuohon soppaan vielä miehen:)

Täällä koiramies jolla myös vaimo, tai toisinpän :)

Joskus itsestäkin tuntuu, että pyöriikö elämä liikaakin koiran ympärillä.
Mutta kun meillä molemmat tykkää koirasta, tuosta tietystä koirasta kait suunnilleen yhtä paljon. Jotkin reissut ovat jääneet ehkä tekemättä kun koira on, mutta ei mikään välttämätön tai tarpeellinen reissu. Monia reissuja on tehtykin koira mukana. Koiraa ei ole otettu siksi että se vietäisiin hoitoon kun lähdetään jonnekin. Pakkotilanteessa hommaisin mieluummin jonkin hyvän kaverin tai muuten tutun "hoitamaan" koiraa kotiin.

Ilman minua meillä ei koiraa olisi, mutta eihän ilman minua olisi "meitäkään" :)
Eli minä oli aktiivinen koiran hankinnassa, mutta koira on nyt meidän koira.

Jotkut kirjoittajat ovat tulkinneet sinua väärin. Itse kyllä ymmärrän tilanteesi. Ja suhtaudut siihen mielestäni oikealla tavalla.

aloittaja on ilmeisesti narsisti, joka ei kykene jakamaan huomiota koiran kanssa. usein narsistille omat lapsetkin on häiriö joka riistää huomion yksin hänestä. sääin aloittajan kumppania ja säälin koiraa.

Joo, niin tiedän tapauksen jossa perheen rakas hauva oppi nukkumaan emännän paikalla isännän vieressä sängyssä. Siinä nukkuivat yhdessä päivänokosiakin emännän ollessa olohuoneessa.
Suhteeseen se tosin vaikutti, ja nyttemmin tuo koira on edesmennyt.

Heips!

Meillä vähän samantyyppistä ongelmaa ollut, mut ei aivan kumminkaan. Eli avopuolisoni kanssa hankimme syksyllä sakemannipennun. Minä olen kasvanut koirien keskellä, mieheni on aina pitänyt koirista ja omistanut yhden muutaman kk ajan. Selvää oli heti kättelystä että paljon vastuuta tulee olemaan minun niskallani, sillä mieheni tekee reissutyötä.

Tässä reilu kk sitten kun koiralla oli pahin uhma päällä, niin tuntui kyllä että ei tässä ole mitään iloa enää, se vain vie aikaa, jota meillä ei toisillemme ole muutenkaan hirveästi jne. No sitten tuli ystäväni käymään kauempaa, jonka oli tarkoitus majoittua meille. Koiramme ollut koskaan reagoinut pahasti koiriin jotka meillä oli kylästelleet, mutta tätä tipsua se ei hyväksynyt.

Monen monituisen mutkan kautta löysimme vihdoin hoitajan koirallemme (emme halunneet 8kk ikäistä koiraa antaa kelle hyvänsä hoitoon!) ja sinä iltana minu oli vaikea nukahtaa. Aamulla puoli 7 aikana aamulla ikäväni oli jo kiljuva, ja tuntui että kohta heitän vieraan pihalle että saan vain rakkaan koirani takaisin kotiin. No 9 aamulla vieras lähti ja me saimme koiramme takaisin, yhtä kokemusta rikkaampana.

Eli miun piti tuntea se miltä tuntuu olla ilman koiraamme, jotta ymmärsin kuinka paljon koiraa rakastan ja kuinka ihana hän on. Nyt on jo nuo uhmailut taas loppuneet, ja esiin on tullut yhtä ihana koira kun aina ennenkin :) (odotellessa seuraavaa uhmakautta)

Meillä ei tosiaan ole yhtään ketään tuttava piirissä joka voi näin nuoresta ja vaativasta koirasta huolehtia, joten lähestulkoot ainoa vaihtoehtomme jos haluamme koiravapaata on viedä koirahoitolaan.

Tsemppiä teille, toivon että tekin löydätte taas voimaa jaksaa.

Lapsellista kyselyä...tärkeääkin olisi, mutta aina vain tämän tapaisia höpö juttuja tulee. Kai sitä on aivot annettu, koira on tärkeä ja mies on eläinrakas ja pitää varmaan Sinustakin, kateellinen koiralle..hehe..asiaa tänne pitää saada ja todellisia asioita pohdittavaksi.

Onneksi olkoon. Kohta miehesi siirtää seksielämänsä keskipisteenkin koiraan. Parempi olisi lähteä ennenkuin menee todella rumaksi tuo teidän kolmiodraama.

Unohda tässä suhteessa lasten hankkiminen.

Pieni juttu on se, että miehesi asettaa koiran ennen sinua. Ikävintä on se, että tälläisillä ihmisillä koirat menevät myös lasten etujen edelle.

Tulet huomaamaan, että koira saa kaiken sen hellyyden ja ajan joka pitäisi käyttää lapsille. Lisäksi
koiran ruokinta ja kaikki muut menot ovat tärkeimpiä kuin esim. lasten vaatteet ja ruoka.

uskomattoman itsekeskeistä. varsinkin kun koira on ollut jo ennen sua niin totta kai se on ykkönen. onkohan susta äidiksikään. toisaalta nykyäänhän heitetään vanhan suhteen lapsetkin huostaanottoon äidin uuden rakkauden myötä, joten kai tää on vaan nykymenoa.

taas väärin ymmärrys... siis kun joku tuolla kirjoitti että on sairasta kun ihminen valitsee tosipaikan tullen koiran,eikä ihmistä.. että koira on tärkeämpi,jne..
ei tässä nyt siitä ole kyse, vaan siitä että on väärin kieltää ihmiseltä jokin asia,joka tekee hänet onnelliseksi ja on "hänen" juttunsa!
eli jos puoliso vaatii luopumaan lemmikistä jotta yhteiselämä voi jatkua, valitsee moni tietenkin sen lemmikin. miksi elää tuollaisen kiristäjän kanssa?!? vaatii luopumaan sinulle tärkeästä lemmikistä. mitä sitten seuraavaksi vaatisi? minä ainakin tuollaisessa tilanteessa valitsisin hetkeäkään miettimättä lemmikin. en silti sano,että eläin olisi ihmistä tärkeämpi. jos näen auton ajavan ihmisen ja koiran yli, menen tietysti auttamaan ensin ihmistä. se on aivan eri asia kuin se,ettei anna parisuhteessa toisen määrätä ja sanella miten eletään, mitä pidetään ja mistä luovutaan.. ymmärrän myös sen, jos parisuhteen AIKANA toinen haluaa koiran ja toinen ei, niin jos tämä koiraa haluava silti hankkii hauvan,niin silloin "ei halukasta" jo tosiaan sorsitaan, mutta taas tällainen tilanne kuin aloittajalla,että miehellä oli jo koira ennen emäntää, niin mielestäni tuo eukko on täysi huijari, ensin muka tykkää koirasta, mutta kun saa jalkansa oven rakoon niin jo ollaan hurttaa häätämässä...
mielestäni tuo mies ansaitsee naisen,joka myös on aidosti koira ihminen. tai sitten koira ansaitsee uuden kodin, tuollaisen itsekkään ämmän kanssa sen ei pitäisi joutua asumaan.

ehkä muuttaisin omaa asennettani, miksi tulisin mustasukkaiseksi eläimelle? jos sinulla olisi ollut koira eikä miehelläsi, olisiko asia kenties päinvastoin.? itselläni ei ole juurikaan omaa eläintä ollut, mutta niin super eläinrakkaana ihmisenä voisi hyvinkin käydä näin, että kiintyisin eläimeen kuin perheen jäseneen ja sitten ehkä eräänä kauniina päivänä sotkeutuisi joku ihmissuhde koska rakastan pikkukaveriani, jonka kanssa olen kokenut helvetisti ja haluun et se tykkää musta, joten teen kaikkeni sen eteen.

miten luulette että ihmiset jotka ovat tutustuneet koiraihmiseen, jotka ovat olleet vuosia yhdessä ovat pärjänneet.. luultavasti hyvin, eihän näin muuten olisi käynyt.

ja kannattaa ihmeessä keskustella asiasta vaikka miehes kanssa(?), mielummin kuin tulla täältä kyselemään. toki neuvoja on kiva antaa, mut tällaiset asiat hoituu parhainten puhumalla ihmisten kanssa jotka on osana asiaa. itse sanoisin, että jos tuleva tyttöni sanoo että sieni, älä soita kitaraa se on ihan perseestä nainen menisi vaihtoon, koska olen kitarani kanssa kokenut niin paljon hienoja juttuja että hohhoi.. ja samoin, jos läheinen ihminen tulee onnelliseksi ja iloiseksi jostain asiasta, miksi haluaisin asiaan muutoksen, sehän on ihan vitun mahtavaa.

fail

Minusta saksanpaimenkoira on uljain koirarotu maailmassa.Erityisesti pidän kookkaista ja pitkäkarvaisista saksareista.En silti ottaisi kaupunkiin omakseni,vaikka olenkin ollut mukana kaverin saksanpaimenkoiran kouluttamisessa (siitä tehtiin hallivartikoira maaseudulla vahtimaan hallia jossa oli traktoreita yms.).

Minulla on seurustelukokemusta hevosmiehestä,joka teki mut mustasukkaiseksi hevosistaan.Käyn itse silloin tällöin vaellusratsastuslomilla mutta tuntiratsastuksen lopetin vamman takia.
Miehellä oli 2 lv-ravuria, 1 sh-ravuri ja tyttärellä shettis.Koko arkihuusholli pyöri hiittauksien,hevosten taluttamisen ja lämpöisten kiukkukohtauksien ympärillä.Niistä mikään ei menestynyt raveissa mutta mies oli hevosmies muttei mun mies.

Itselläni on kolme mäyräkoiraa.
Jos ja kun löydän itselleni ihanan naisen, nii sen naisen on ehdottomasti oltava erittäin eläinrakas ja miellellään kiinnostunut koiristani.
Ne kun kuuluvat elämääni jos tämä ei käy nii se ihana nainenkaan ei käy minulle.
Koirat hoidan nytkin yksin ja jos daami löytyy nii hoidan ne edelleen yksin, paitsi jos nainen omasta halustaa haluaa auttaa nii tietysti onnistuu.
Päävastuun otan kuitenkin minä niiku tähänkin asti.
Minun paketissa tulee Minä ja kolme koiraa. mutta myös mahtuu siihen nainenkin. ;)

Teidän tapaus tuntuu olevan kuitenkin kohtuu helppo kun molemmat pitävat kuitenkin koirasta.
Pelisäännöt selviksi ja aikataulut yksiin välissä koira hoitoon ja nautitti pienperhe elämää, sinä, miehesi ja koiranne. samaa pakettia ku nykyään olette. :)

Jäikö auto kolmanneksi?

Jäikö auto kolmanneksi?

Miehesi on hullu ja on syntiä arvostaa eläintä enemmän kuin ihmistä. Jätä mies ja tule onnelliseksi. Tai pakota valitsemaan sinä tai koira.

ota ero.ei ole muuta mahdollisuutta.Koet eläimen hankalaksi ja se on eläimelle erittäin rasittavaa.Hanki vaimo joka tekee kaiken mielesi mukaan esim thaimaasta.

Jos koira menee kumppanin yli, eli on tärkeämpi kuin ihminen, koiranomistaja on psyykkisesti sairas ja pitäisi mennä lujaa terapeutin juttusille! Yleensä mikään ei auta ja on pakko erota, ei tuollaisessa suhteessa nauti! Terveellä ihmisellä ykkösenä on aina ihminen ja sitten vasta koira!

Koira kuolee joskus ja sitten vain ei hankita uutta.

Kai suurempi vastuu on koiran ottajalla. Voihan koiran välillä viedä anoppilaan hoitoon. Koira voi myös oppia käymään pihalla siten ettei itse tarvitse kuin avata ja sulkea oven. Oppii siis pysymään omassa pihassa ketään häiritsemättä.

Itselläni entiset eksät ovat aina oma aloitteisesti käyttäneet koiraani pihalla tarpeillansa ja kovasti leikkineet sen kanssa ja koira on tykänny! :) Oikein yllätyin kuinka tämä viimesin eksänikin yhtäkkiä saatto sohvalta nousta ja koiralleni sano "mennäänkö pisulle pissattaako sua", oli se hauskaa kateltavaa. Lopulta se meni sellaseksi se touhu että mies oli aina ennemmin koirani kanssa touhuamassa kaikenlaista kuten pallon heittelyä ja minä jäin yksin :D Huvittavaa mutta hyvä vaan että jotkut on noinkin innokkaita vaikka kyseessä ei oma koira olisikaan.

Kerran erään miehen kanssa asuttiin saman katon alla vuoden verran ja koirani toki siellä kanssa. Ei me koskaan ees puhuttu mistään että täytyykö hänenkin käyttää koiraani ulkona/lenkillä/ruokkia ym, ne oli meillä niin itsestään selviä asioita, mies käytti, ruokki ja leikki siinä missä minäkin. Ja täysin oma aloitteisesti. Itse halusi niin mikäs siinä. Ja yhdessä monesti käytiin kaikki kolme lenkillä. Eikä koskaan puhuttu mitään että se koira on minun oma, ei sellaselle ollu tarvetta. Kummatkin tiedettiin että tottakai se on virallisesti minun että jos vaikka ero tulee (kuten tulikin) niin tietysti koira lähtee mun mukaan eikä siitä tule mitään "riitakapulaa".

Näkökulmia vielä. :)

Oletko miettinyt, että miehellesi koiran pitäminen saattaa tosiaan merkitä suunnilleen samaa asiaa kun yllärimatkat ja meneminen sinulle?
Toiset ihmiset saavat suurtakin tyydytystä hoivaamisesta. Koiran kanssa menot kyllä onnistuvat, mutta vaativat tosiaan useimmiten jonkinlaista ennakkosuunnittelua.. ;) Hyvä hoitopaikka varmasti löytyy vieraaltakin paikkakunnalta, netistäkin löytyy monelaisia palstoja mistä etsiä luotettava hoitaja tai sitten vaikka paikalliseen lehteen vaan ilmoitusta.
En suosittelisi kyllä sinua painostamaan miestäsi luopumaan koirastaan, miltä itsestäsi tuntuisin jos miehesi "ukkoutuisi" täysin ja kieltäytyisi esimerkiksi matkustelemasta kanssasi.
Tässä koiraan sitoutumisessa on hyvä muistaa myöskin asiat hyvät puolet mitkä näet konkreettisesti ihan joka päivä. Miehesi on selvästi sellaista tyyppiä, että osaa sitoutua kunnolla valitsemiinsa asioihin. Se on melko harvinaista nykyään. :) Hän on varmasti sitoutunut tiukasti myös sinuun, mistä kertoo se että hän on haluaa neuvotella koiranhoitoon pelisäännöt ja on antanut lemmikkinsä kuukaudeksi pois jotta pystyy osoittamaan rakkautensa sinuun. Ihan konkreettisilla teoilla. Hän tulee ihan varmasti osoittamaan jatkossa sinua ja mahdollista perhettänne kohtaan ihan samanlaista sitoutumista ja tietynlaista periaatteellisuutta, eli pidä nyt hyvä nainen vaan hyvästä kiinni. :) Koira ei tosiaankaan elä ikuisesti, seuraavan hankinnasta päätättekin sitten yhdessä jos niikseen tulee.
Sellainen juttu tietenkin tulee mieleen vielä, että onko ahdistuksen aihe nyt todellakin koira vai sitten se että olette kuitenkin jossain määrin miehenne kanssa eri tyyppisiä (kenties hieman eri arvot?) omaavia?
Keskustelua peliin vaan lisää, kuten olette laittaneetkin jo. :)

En ymmärrä miksi joidenkin on pakko alkaa seurustella ihmisen kanssa joka omaa lemmikin ja josta itse ette voi välittää paskan vertaa. Eikö se lemmikin omistaminen kerro että teillä on eri kiinnostuksen kohteet ja luultavammin eri elämäntyyli.
En ainakaan ite alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa joka esim. on pinta-liitäjä, aamusta iltayöhön bilettäjä joka imee alkoholia kuin mikäkin sieni kun itse olisin taas syvällinen, koti-illoista pitävä ihminen joka ei alkoholista juuri välitä. Jos eroaisin miehestä koska meillä on erillaiset elämäntyylit niin ei kellään olisi mitään ihmettelemistä miksi ero tuli tai mitään valittamista että pistän rauhallisen koti-illanviettoni ihmisen edelle.
Miksei koiraihmiset saa myös valita oman elämäntyylinsä eli koiraharrastuksen seurustelukumppaninsa sijaan? Samallalailla heilläkin on elämäntyylissä eroja ja MYÖS eroja arvomaailmassaan.

Niinpä. Koiraa ei omisteta, se ei ole esine vaikka sen saakin isäntänsä/emäntäsä tappaa koska haluaa.

MIten kukaan voisi kilpailla pyyteettömälle rakkaudelle? Kaverit on semmosia toisilleen ja niitä ei jätetä :)

Tämmösiä kokemuksia täältäpäin. Tuossa seukkasin yhen naisen kanssa jolla oli koira ja kova harrastamaan kaikkea agilityä sun muuta koiransa kanssa. Ja siittähän sitä puhetta tuli kun sertejään sun muita palkintoja esitteli. Vanhemmillani on ollut koiria pitemmän aikaa ja itekkin olen kiinnostunut koirahommista. Siinä sitten kun naiseni kertoi näistä harrastuksista ja sanoin että voisin mielenkiinnosta lähteä mukaan ja nähdä sitä hommaa vähän lähempää jos vaikka itekkin innostuisi enemmän. Vastauksena tuli huudon kera että ET saa tulla mukaan, hän haluaa yksin mennä ja kilpailla. :D Sitten viimein kun suhde loppui, tämä naikkonen ilmoitti eron syyksi sen että en ymmärrä hänen koiraharrastustaan ollenkaan. Se oli se suurin syy. :D Ainakin yritin mutta eipä hän antanut mahdollisuutta. Jotenkin näin jälkikäteen kuulostaa jotenkin erikoiselta, ja hän kyllä pikkasen olikin.

Vaihda miestä!

Kuvailemasi mies viihtyy paremmin sussarinartun kanssa, eikä ikinä ymmärrä mistään mitään.

Hanki sinä ihmisseuraa, sillä ihminen on ihmisen paras ystävä.

nakkaa ukko pihalle ja ota uusi.minä kyllästyin piskiä kyhnyttävään ex.muijaani ja nakkasin sen piskeineen pihalle.nyt minulla on nainen jolla ei ole koiria joten voimme harrastaa mitä haluamme.
koiran omistaja naiset on niitä kaikkein säälittävimpiä tapauksia.

naurettava napinaa.. eläimet on mullekkin tärkeempiä ja rakkaampia kuin mikään muu maailmassa tai lähellä.Mun koira mun kissa ja mun pieneläimet.Ukot saa olla missä onkaan nitä ei lähelle ees tartte tulla.Elämässä asetetaan tärkeysjärjestykseen asioita.

Et voi täysin sulkea koiraa pois elämästäsi, koska siinä tapauksessa joudut sulkemaan myös miehenkin. Jos haluat perheen pitää koossa, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla sulattaa koiran tarpeet omiin menoihinne.

Minä ja mieheni hankimme aikoinaan yhteisymmärryksessä koiran ja emme ole sekuntiakaan tätä päätöstä katuneet, koska olemme onnistuneet ujuttamaan koiran rutiinit omiemme ympäri. Kun sulauttaa koiran rutiinit omiin, niin ei tarvitse kenenkään tarpeista ja menoista tinkiä.

Lähtökohtia on kaksi: koiran perustarpeet ja ihmisten menot.

Koiran perustarpeisiin kuuluu ruokinta, hoitotoimenpiteet (turkki, hampaat, yms.), sosiaalisuus muiden koirien ja oman perheen kanssa, sekä riittävä liikunta ja virikkeisyys.

Ihmisten menoihin kuuluu töissä käynti, vapaa-ajanvietto ja matkustelu.

Slautetaan yhteen:

Ennen töihin menoa koiralle annetaan ruokaa ja esimerkiksi jokin lelu, ettei se tylsisty, sekä käytetään pikapissillä ulkona. Päivällä tai illalla, kun on aikaa, käydään pidempi metsälenkki. Hoitotoimenpiteet voi tehdä samalla kuin katsoo televisiota tai leffaa. Aika menee nopeasti ja toimenpiteet eivät työltä edes tunnu.

Lenkit koiran kanssa voivat tuntua aivan ihanilta, kun ne oikein suunnittelee. Jos pidätte matkustamisesta, niin voitte lähteä vaikkapa pyöräreissuun ja ottaa koira pyöräperäkärryssä mukaan tai lähteä vaikkapa mökille, jonne koiran voi ottaa mukaan. Te voitte viettää omaa aikaanne ja koira omaa. Käyttekö metsässä sienestämässä? Jos käytte, niin koiranhan voi opettaa etsimään sieniä. Moni koira nauttii nenätyöskentelystä, joten sienestäminen on monelle koiralle ennemmin huvia kuin työtä.

Olethan kuullut, että koirien kanssa voi harrastaa yhtä sun toista lajia? Kannattaa rohkeasti mennä paikalliseen koirakouluun tai vastaavaan koirien koulutusryhmään treenaamaan jotain lajia. Itse koirien kouluttajana voin todeta, että moni menee treenaamaan ensikertaa puolipakolla, mutta jää tosi nopeasti siihen koukkuun. Kursseilta löytyy paljon samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa löytyy aivan takuulla juteltavaa. Jos kilpailemaan innostut, niin siellä vasta pääsee testaamaan omaa ja koiran yhteistyötä, sekä pitämään hauskaa kaveriporukalla.

Ehdottomasti kannattaa kaveerata naapurissa asuvien tai koirapuistoissa käyvien koiraihmisten kanssa. Yleensä juttu luistaa heidän kanssaan helposti ja saadaan sovittua molempia osapuolia hyödyntävä koiravaihto eli joskus te tuotte koiranne hoitoon ja joskus toinen tuo oman koiransa teille hoitoon. Näin koira saa viettää sosiaalista elämää ja teillä on omaa aikaanne. Kaksi koiraa menee siinä samassa kuin yksikin.

Koiraihmisten kanssa ei tule juttuun! montako kertaa se pitää sanoa!??

Vain koirahullu voi olla menestyksekkäässä suhteessa toisen koirahullun kanssa. Ihminen, joka esim antaa koiran nousta sängylle ja nukkua siinä ei voi olla normaali.

Muutenkin lapsia purevien susien pitäminen lemmikkinä on pikkuisen hämärää. Vähän sama kuin pitäisi jotain leopardia hihnassa ja väittäisi että ihan kesyhän se on.

Koirakuiskaaja ja viktoria on myös sanonut näin, koira ei saa olla kaikki kaikessa ja ei saa mennä ihmisen edelle!! Cesar sanoi, se ei ole tervettä! Ja yllätys yllätys, naiset on tässä kärkisijalla, koittakaa nyt naiset ja miehet ymmärtää, että koira on vain lemmikkieläin, pitäkää huolta koirista mutta ensin ihminen ja sitten vasta koira!! Suomessakin on erittäin yleistä, että nainen harrastaa eläinseksiä koiransa kanssa ja tämä pistää miettiin syytä miksi koira tosiaan menee usein kumppanin edelle.

Enpä voi muuta sanoa kuin, että olet Äärimmäisen Epäkypsä nainen. Vastuuta tulisi jo ottaa siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen jne. Jos tapaisin miehesi jossain pyytäisin häntä käymään kanssasi keskustelun, missä kävisi selväksi epäkypsyytesi.

Koiraongelma tulisi nopeasti ratkaistuksi; miehesi lähtisi todennäköisesti muualle, paitsi tietenkin jos hän haluaa kasvattaa sinut aikuiseksi.. Mikä Vastuu!!

Ps. Kyllä, tämä oli sarkasmia, mutta olen myös tosissani. Ei se koiran hoito oikeasti kaikkea mehua vie..

Itse olet osasi valinnut. On aivan selvää kun muuttaa yhteen koiranomistajan kanssa, että molemmat joutuvat osallistumaan koiran hoitoon. Olisi täysin mahdotonta, ettet tekisi mitään koiran eteen. Jos et tekisi mitään, miten koira tietäisi kunnioittaa sinua ja totella käskyjäsi? Se kuvittelisi olevansa sinun yläpuolella hierarkiassa.

Ymmärrän kyllä kun et itse koiraa omistanut ennen yhteenmuuttoa, että sinun oli vaikea todella ymmärtää etukäteen mihin olit lähtemässä mukaan. Mutta tuota se on jokaisen koiranomistajapariskunnan arki. Vaikka hoitopaikka olisikin lähellä, joutuisitte silti suunnittelemaan työ- ja harrastusaikataulunne niin, että koira pääsee joka päivä ulos lenkille.

Nyt on lähinnä kyse siitä, onko koira liian iso kynnyskysymys sinulle. Voitteko siis asua yhdessä jos et kestä tuota vastuuta?

Kyllä huvittaa osa näistä kirjoituksista. Älä hanki lapsia jos et pidä koirista/huolehdi niistä huh! on se "vähän" eri asia lapsi kun koira tai muu eläin.
Itse olin suhteessa jossa kaverilla oli 2 koiraa. Päivän ohjelma, aamulla ulos koirien kanssa 40min-1h, päivällä 30-50min.h iltap n1-1.30h ja illalla "levähtäessä" 1.30h-2h. Kumpikin teki pitkiä päiviä töissä. Eli käytännössä aamuhetket, ruokatunnit, töistä tulo tilanne, illan rauhoittuminen, kokoajan ihmisen parhaan ystävän kanssa ulkona. Koirat parhaalla paikalla sohvalla omistajansa kanssa. Minä siinä 1-3m päässä omalla tuolillani. En koe olevani itsekäs kun nostin kytkintä suhteesta. Em, ralli joka viikonpäivä! Ai niin ja sitten koirakisat pe-su tai la-su muutaman kerran vuodessa. Mihin meni vapaa-ajat, lomat...jne? Tuumikaa rauhassa kun löydätte elämänkumppanin. On hän sitten "naimisissa" koirien, kissojen, prätkien,autojen, veneiden, tikanheiton, jatkuvan urheilun tai sen seuraamisen, tietokoneen,kavereiden luona lojumisen ja pleikkarin kanssa jne.... Jaksatko olla kuviossa mukana.. Kohtuus kaikessa!!

Onneksi yleensä lapsi oppii jossain vaiheessa itse käymään wc,ssä. kehittyy/itsenäistyy, muuttaa joskus pois kotoakin. Koira on ristinäsi hautaan saakka. Mieti jos koirat ei ole lähellä sydäntäsi..! Mulla menis hermot jos kumppani olis 2-5h/vrk koiransa kimpussa.Ja jos sua ei niin kiinnostaisi hypätä mukana.Meni kyllä vähän asian viereen... ;)

Mukavaa kesää kaikille!!

Olen sitä mieltä että epäkypsä on se, joka laittaa eläimen ihmisen edelle. Epäkypsä ainakin parisuhteeseen. Eläin on aina eläin ja ansaitsee rotunsa mukaisen elämän, ei lapsen tai parisuhteen tai muunkaan ihmistarpeen korvikkeena. Jos rakastat eläintäsi, niinkuin väität, annat sen olla lajilleen tyypillinen.

Minä voin sanoa, etten voi sietää mieheni lapsenkorvikkeena toimivaa koiraa, joka puree, pissailee sisälle ja varastaa ruokaa, lisäksi koira pyrkii sohvalle, sänkyyn yms. vaikka on kielletty. Meneppä siinä sanomaan miehelle että tämän pikku mussu saa lähteä, kun tiedät, että hän valitsee mieluummin eläimen. Minä toivon, että asiat muuttuvat. Mutta kuinka kauan jaksan sitä odottaa, se jää nähtäväksi. Onnea kaikille muille eläinten jälkeen jääneille.

Olen koiranomistaja ja tuollaiselle pikkuprinsessalle sanoisin bye, bye samantien. Kai nyt tajuat että koira on perheenjäsen? Olisit tajunnut ennen kuin alat seurustelemaan koiraihmisen kanssa. Voi kauheaa kun et ole valmis ulkoiluttamaan koiraa ja, ja, ja..! Uskomatonta itkua tyypilliseltä ''modernilta'' naiselta, joka luulee olevnasa jokin prinsessa. Katso itseäsi peiliin, n****u..! =P

Sinä KT olet kyllä oikein asian ytimessä. Täysin epäkypsä mihinkään parisuhteeseen. Mistä sinä tiedät kuinka kylmiä me olemme? Taitaa olla vaan itsellä parisuhteessa paha olo? Kuvittelepa itsesi tilanteeseen, kun vaimosi viettäisi kaiken aikansa tyttökaverin kanssa puhelimessa, lenkillä, harrastuksissa ja muissa, taitaisi itselläkin olla hylätty olo. Ja sen lisäksi vaimosi naispuoliset ystävät haukkuisivat sinua, varastaisivat sinulta ja kävisivät fyysisesti kimppuun. Olisitko sinä onnellinen?

Nainen tai mieskin on perheenjäsen ja ainakin minulle sata kertaa mielekkäämpää on ajatella tulevaisuutta rakkaan ihmisen kanssa. Tulevaa kotia, perhettä ja lapsia. Taitaa sinulta KT jäädä kaikki tämä kokematta, jos Suomeen ei tule lakia, että koiransa kanssa saa mennä naimisiin. Lapsia et tule sen kanssa kuitenkaan saamaan. =P

Vuosien kuluessa on käynyt niin, että mitä paremmin tunnen miestäni, sitä enemmän arvostan koiraani.

Voi hyvä luoja että osaat olla itsekäs. (aloittaja siis) Todella kauheaa (ja lapsellista) tuollainen, että laitetaan koira kuukaudeksi muualle ihan vain että sinä saat nauttia siitä kun olet, omien sanojesi mukaan, "ainoa narttu talossa." Sairasta, sanon minä: koira on eläin, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä ja on tarkka kotireviiristään ja tutusta elinympäristöstään ja varmasti ahdistuu ja stressaantuu jos joutuu olemaan kokonaisen kuukauden poissa (ja sitten kuitenkin taas palaa yhtäkkiä takiaisin) ihan vain sinun itsekkyytesi ja huomionhaluisuutesi takia. En ymmärrä miten miehesi on koiran omistajan tuollaiseen koiran turhaan stressaamiseen suostunut, itse (kun perheemme kasvattaa koiria) en koskaan ainakaan antaisi koiraa perheeseen, jossa suhtaudutaan koiriin noin. Että siitä voi noin vain ottaa napsaista kuukauden "loman", vaikka on itse sen päättänyt ottaa. Jos haluat elää ilman koiraa, älä ole koiraihmisen kanssa. Et voi todellakaan vaatia, että toinen hoitaa koiransa huonosti vain sinun mielihyväsi takia!

Sanoit olevasi kohta 30. Vähän harkintakykyä ja vastuuta pitäisi noin aikuisella jo olla- itse olen vasta 19, mutta ymmärrän silti ajatella koiran parasta. Mietipä sitä, että koira on ollut miehesi jo ennen kuin sinun ylhäisyytesi saapui kuvioihin. Kuinka voit noin vain vaatia sitä olemaan kuukauden erossa omistajastaan vain koska sinua ei huvita katsella koiraa?

Mielestäni tuollaisen asenteen omaavat ihmiset eivät koiraa ja sen järkkymätöntä kiintymystä ansaitse. Meinasitko sitten jos mahdollisesti saisitte lapsiakin niin laittaa ne aina välillä kuukauden "lomalle" kun sinua alkaakin hiukan väsyttää niiden parkuminen, kuolaaminen, sotkeminen, vaatiminen ja paskanhajuiset vaipat? Että nyt saa äiti olla sitten taas ainoa huomion kohde talossa, ai että on mukavaa. Toivon ettet koskaan ainakaan niitä lapsia hanki, jos et pysty tuntemaan vastuuta edes koirasta. (Tai edes hyväksymään sitä että miehesi on tarpeeksi aikuinen kantamaan sen vastuunsa, kun sinun huomioimisesi jää sitten vähemmälle kuin ilman koiraa!)

Voi luoja sua aloittaja.. Itse olen mies ja omistan koiran. Koira on mun kumppanini aina, akkoja tulee ja menee. Koira pysyy. Itse en ikimaailmassa luopuisi koirastani naisen takia. Enkä varsinkaan veisi sitä kuukaudeksi hoitoon naisystäväni mustasukkaisuuden vuoksi. Ei sinusta äidiksi ainakaan ikinä ole..

Ja Goure puhuu täyttä asiaa! Juuri näin! :)

Helppo ymmärtää. Itse en voisi seurustella naisen kanssa, jolla on koira. Sitten voisin harkita, jos se olisi tarpeeksi pieni koira. Sellainen, jota voisi huoletta potkia päähän sen räksyttäessä tms. muuten typerästi käyttäytyessä, sellainen jonka ruokalasku ei olisi suuri, ja sellainen joka ei tarvitsisi ns. aktiviteetteja.

Luulen että miehelläsi on jonkinlainen seksuaalinen suhde koiraansa. Olen huomannut että koiraharrastajat eivät ihan normaalia porukkaa ole....

Minulla itselläni on 2 koiraa ja puolisollani 2 koiraa.

Meillä toimii erittäin hyvin tämä. Minä ulkoilutan,ruokin,hoidan tms.. omat koirani(toki puolisino myös osallistuu koirieni hoitoon tms..) ja puolisoni hoitaa tms.. omat koiransa.

Ei. Toisen koira on myös sinun koirasi,kun seurustelusuhteessa olette.

Ei voi olla olematta koiranomistaja,vaikka koira ei olisikaan sinun vaan puolisosi.

Saahan sitä sanoa,jos inhoaa koiraa/koiria,mutta kannattaa miettiä loukkaantuuko toinen osapuoli siitä.

Vaikka meilläkin on 4 koiraa yhteensä,niin kyllä meillä yhteistä aikaa jonkin verran on. Ei nyt kehuttavan paljon,koska mieheni tekee ympärivuorokautisia työpäiviä näin kesällä,mutta on kuitenkin.

Meillä koirat eivät mene toisten etusijalle. Minusta parisuhde on koiria tärkeämpi. Toki niistä pitää huolehtia,hoitaa,ruokkia,rokottaa jne..

Lisä kysymyksiä tms.. SAA laittaa sähköpostiini,kunhan se on ASIALLISTA ja SUOMENKIELLISTÄ!! [email protected]