Mies rauhanturvaajana

Mun mies on lähössä syksyllä afganistaniin.... Ei vielä kokemusta kotiutumisesta mut ikävä on jo valmiiksi. Voimia sulle!

mun avokki on vasta suunnittelemassa hakemusta... silti karmii :D

Kas kun ei ole tullut vastauksia kysymyksiin.

RAuhanturvaaja ei ole matkansa jälkeen enää sama ihminen. Usein siellä on harrastettu seksiä paikallisten kanssa.
Pelko tekee myös monelle tehtävänsä, sillä pää sekoaa ja näistä tuleekin sitten melkein petoja kun palaavat. Ihmissuhteet menevät helposti rikki, lapsistaan eivät jaksa välittää, hakevat lohtua viinasta, naisista ja viihde-elämästä.
Aika useinhan sinne on menty rahan vuoksi, jotta saadaan se miehen unelma, kallis auto alle, mahdollisesti motskari mysö, niitä sitten kiillotetaan. On unohtunut kokonaan mitä siellä todella elämä on, ei se ole perhe-elämää.
Kovin moni on jopa surmmanut täällä itsensä, jotta jokaisen tulisi tarkkaan harkita se mitä kestää, keitä jättää tänne ja mitkä ovat arvot elämässä. Kannattaa tutustua karuun todellisuuteen, jotta ei riko perhetään, itseään.

No jos pyssyleikit ulkomailla on tärkeämpiä kuin suhde, niin eiköhän se kerro jo miehestä tai naisesta jotain.

mitä mieltä aloittaja on, onko miehessä havaittavissa muutoksia esim. lomien aikana?

Ei ole kokemuksia rauhanturvaajista. Mutta sotakuvaajasta. Siis tuttuna, ei kumppanina. Bosniassa oli kuvaamassa. Kiva ja fiksu tyyppi. Mutta mitä jäi käteen; painajaisia, painajaisia, painajaisia. Vieläkin yli 10n vuoden jälkeen. Ei käy kateeksi.

En tajua kuka vapaaehtoisesti lähtee katsomaan sotaa. Varsinkin jos on puoliso. Ei sieltä samana ihmisenä tule takaisin, jos vähänkään jotain actionia näkee.

Oma mieheni meni vuoden alussa Afganistaniin rauhaaturvaamaan ja kotiutui nyt tässä syksyllä. Operaatio aika oli mitä oli, lomia odoteltiin kovasti ja yhteyttä pidettiin suunnilleen päivittäin. Tietynlaisia lama-aikoja tuli kummallekkin jos oli paha päivä takana tai muuten vaan väsynyt olo. Silloin riideltiin ja kinasteltiin jutellessa ja juttu ei luistanut, mutta kyllä sitä oli huomattavasti mukavampi olo kun oli edes toisen äänen kuullu ja saanut selville et toinen viel hengissä on.

Takaisin tulon jälkeen alkuun oli normaalia mukavampaan, mutta nyt onkin tullut huomattua että mies on normaalia levottomampi ja kaipaa jatkuvaan tekemistä ja tuntuu että ajattelee vain itseään, minusta viis. Yhdessä ollaan oltu 3 vuotta. Vähä riitaisat fiilikset on operaation takia ollut sillä tuntuu että se vain lähensi meitä, mutta samalla mies muuttui hyvässä kuin pahassakin.

Eksä oli aikanaan rauhanturvaajana. Oltiin vasta alettu yhdessä olemaan kun lähti ja arvata saattaa ettei se juttu sitten kestänyt kauaa sen jälkeen kun palasi takaisin. Vuoden oli siis poissa ja lupaili kaikkea ja oli niin rakastunut ym. Lomilla kaikki olikin hyvin, mutta paluun jälkeen alkoi sitten menemään pieleen, kun oli aika lunastaa lupauksia. Erohan siinä sitten tuli kun mies ei halunnutkaan vakiintua, vaan lähteä uuteen reissuun. Myöhemmin kävi myös ilmi että ilmeisesti oli eräällä lomallaan pettänyt (vietti lomansa tuolla balkanin alueella) No, kenties suhde ei olisi sitten muutenkaan toiminut, mutta ei hyvää kokemusta asiasta jättänyt. Ja vaikea sanoa muuttiko tuo kokemus miestä, kun ei juurikaan aiemmin häntä tuntenut.

Muuten ihan sama on pitkät työkomennukset,. erot ovat melkein jokaisella ja elämä ei oikein asetu aloilleen, Siellä on solmittu paikallisen suhde ja lapsiakin saattaa olla, rhat eivät riitä mihinkään.
Lähipiirissäni on muutama mies tuhonnut koko elämänsä näillä muka hyvin tuottavilla ja kovapalkkaisilla komennuksilla.
On on useampi ero takana ja jokaisesta lapsia. Vaikka ikää toisella jo yli 70 vuotta ei osaa asettua paikoilleen.

Olen tätä asiaa joutunut myös itse pohtimaan, sillä miehelleni tarjottiin myös tehtävää ulkomailla, paperit olivat jo kotona, puuttui enää allekirjoitus.
Vaikka olin itse raskaana, en kieltänyt lähtemästä, vaikka tunsin itse jääväni yksin, mutta mieheni itse mietittyään asiaa ei koskaan allekirjoitttanut papereita. Olen kiitollinen että olimme hänelle tärkeämmät kuin tuo muka kovapalkkainen pesti vuodeksi. Tosin sinne menneet eivät ole sen onnellisimpia ja suuria rahojakaan ei ole näkynyt.
Nämä ihmiset eivät myös ole oikein tasapainoisia monien vuosien päästä tästä työkeikasta.

Ainahan siellä vähän päästään sekoaa ja palaa hieman eri miehenä. Loppuen lopuksi se on niitä valintoja, valitseeko sotaleikit vai vaimon ja perheen.