Onko UFO:ja?

A
Noh, selitys ei ole niin yksikertainen kun talon ”elämiselle”, toki tämän olen ottanut huomioon, ja vanhoissa taloissa kuullutkin tämäntapaista. Kuten jo mainitsin, askelten kuuluessa eteisestä en hetkeäkään epäillyt ettei ystäväni liikkunut siellä. Tavallisten askelten ääniä oven takana, ei kolina ollut mitään outoa tai erikoisen voimakasta. Aivan kun jotain olisi järjestelty ja laitettua paikalleen. Oli muuten keskikesä (istuimme ulkona puutarhassa siihen asti kunnes kävimme nukkumaan), joten lämpö ei ollut päällä, oli tuuleton yö, ei lumipeitettä katolla. Eläimiä? No, tuskin se oli orava, joka käveli eteisessä.

Talohan ei ollut kovin vanha, rakennettu jokin vuosi ystäväni syntymän jälkeen, joka oli muutaman vuoden päälle parikymmentä silloin kun tämä tapahtui, ja äänet olivat kuuluneet talon valmistumisesta saakka, mutta ilmeisesti ei kovin usein. Sain käsityksen, että vanhempia ennemmin nämä äänet harmittivat, järkevinä nykyaikaisina ihmisinä, jotka eivät olleet taikauskoissa, tai muutenkaan uskoneet mihinkään hömppään, joten he kai tykkäsivät, että mitä vähemmän asiasta puhutaan, sen parempi.

Starman: Itse olen miettinyt sitä, että aistimme ovat vajavaisia, ja huijattavissa. Jos kuulemme (tai näemme) jotain ihmisen kokemuspiirin ulkopuolelta, niin luultavasi aivomme muuntavat nämä käsitettävään muotoon. Tämä voisi olla yksi hypoteesi. Mitä nämä äänet sitten olivatkaan, niin tuskin saan tietää sitä, mutta ehkä tiede joskus antaa selityksen näihinkin (jos tähän asiaan joku viitsisi syystä tai toisesta paneutua), tällä hetkellä ”yliluonnollisiin” ilmiöihin, sillä onhan monet ihmiset kertoneet ”kummituskokemuksista”, joihin ei kyetty antamaan tyydytettäviä selityksiä.

St
Voipi olla, ettei sellaista kattavaa selitystä todellakaan löydy, ehkei edes asiaan paneutumalla.
Tuosta tilannekuvauksestasi päätellen voitaisiin ehkä yksi asia sulkea pois, eläimet.
Hiiret, jotka ovat talojen aivan normaaleja vieraita, ilmestyvät taloihin yleensä vasta kylmien tultua lämmön ja ravinnon toivossa. Ne kyllä, koostaan huolimatta, pitävät joskus uskomattoman inhimillistä kolistelua.
Sensijaan tuo talon "eläminen" ei niinkään ole riippuvainen vuodenajasta; kesäpäivänä lämmennyt talo voi yön viiletessä hyvinkin äännellä, joskin tuollaisen lämpömuutoksen ääni on enemmän sellaista harvahkoa nakshtelua, joka on helppo TÄYSIN hereillä ollen erottaa elämisen äänistä. Talon ikäkään ei ratkaise paljoakaan.
Eipä sitä oikein tältä etäisyydeltä asiaa katsoen pysty muuta mahdollista "tieteellistä" teoriaa rakentamaan, kuin jonkinlaiseen alitajuntaiseen aistiharhaan joihinkin paikallisiin ääniin perustuvaa.
Se onkin sitten eri asia voiko kahdesta eri alitajuntaan mahdollisesti piiloutuvasta "uhkakuvasta", ystävillesi "piru ajaa teidät pois", ja sinulle ystäväsi outo käytös ja puheet äänistä, muotoutua täysin sama hallusinaatio.
Ynnä sitten vielä se suraava omistaja??
Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista (HUH!!) viettää siellä yö.

UR
>Enemmän todella kiinnostaisi tieteellinen näkökulma, >koska en itse kykene selittämään tätä, eikä kukaan >muukaan, jonka kanssa on tullut pohdittua tapausta.

Tieteellistä näkökulmaa kummitusmaisiin outoihin ääniin ei taida olla löydettävissä. Kummitustutkimus ei kelpaa luonnontieteille, kun ei ole teoreettista pohjaa, mitä pitäisi mitata ja mihin teoreettiseen viitekehysmalliin havaintotuloksia pitäisi sovitella. Mahdollisista tieteistä voisivat tulla kysymykseen ehkä uskontotiede, mikä tutkisi outoja kokeneiden ihmisten ilmiöille antamia selitysmalleja, kenties jotkut psykologiatieteet, mitkä tutkisivat kokemusten vaikutuksia ihmisissä, jungilainen arkkityyppipsykologia kaivautumassa ihmismielen tutkimattomiin syvyyksiin.

Epätiedejoukkiot: ufotutkijat, parapsykologit, spiritistit ja vastaavat raahaavat paikalle ilomielin omaa kalustoaan: mikrofoneja, kameroita, lämpömitareita, magneettimittareita ja vaikka mitä mittareita ja saavat ehkä hyvällä onnella haaviinsa joitakin havaintoja laitteisiin, mikä vahvistaa sen että "jotain" tapahtuu, mutta yhtenäinen, yleisestihyväksytty selitysmalli tapahtuneelle jää puuttumaan. Lopuksi paikalle raahataan Randin tapainen pääskeptikko omine laitteineen, ja kummitus osoittaa moisen etopätöolion halveksuntansa pysyttelemällä visusti äänettömänä.

St
Ei kai tieteellinen NÄKÖKULMA asiaan mitenkään mahdoton ole; sitä nimeomaan käsittääkseni tässä on ajettu takaa, kun on mietitty rakennuksien lämpövaihteluita, lumikuorman paineita, "kotieläimiä", mahdollista unen näköä nukahtamisvaiheessa, ym.
Tieteellinen SELITYS onkin sitten toinen juttu, kuten jo totesin.

A
Tajuan nyt, miksi perhe ei puhunut eikä pukahtanut ”kotikummituksestaan”, sillä jos sisään olisi lapannut jengiä äänentoistolaitteineen ja muine välineineen, niin olisivat saaneet kovaa kyytiä. Ja jos joku ääliöskeptikko olisi uskaltanut epäillä olevan hiiriä HEIDÄN huushollissaan, niin olisi nopeat kinutut olleet suotavat.

Tuskinpa uskovaisiakaan olisi toivotettu sen lämpimämmin tervetulleiksi, sillä perhe ei kuuluntut kirkkoon, isä oli hyvinkin tiukka ateisti.

Yksi asia vielä, jota unohdin tähdentää: talohan oli rakennettu vanhan talon perustuksilla. Ennen purkamistaan tämä oli seissyt autiona vuosikymmenen (tämänkin kuulin vasta seuraavana aamuna), ja olen miettinyt olisivatko äänet kuulunut jo siinä, ja siihenkö naapurin sanat viittasivat? Ja kuten kerroin: havahduin siihen, että askeleet kuuluivat makuhuoneen ALTA, aivan selvät askeleet, eteisestä lattian poikki, ja ikään kuin vanha puulattia olisi narissut.

No tuskin saan selitystä juttuun, mutta tätä on ihan kiva kertoa vieraille mökillä, syysiltoina takkatulen loimutessa, juuri ennen nukkumaanmenoa….

UR
Jos selitysvaihtoehtoja halutaan asiaan, pitäisi kenties pistäytyä lueskelemassa kansanrunousarkistossa koottuja kertomuksia kolistelevista kummituksista.

Tavallinen kansahan tempaisee selityksen nopeasti, vaikkapa tyyliin, että siellä talossa tai siinä paikalla aiemmin olleessa talossa on tehty hirmuisia veritöitä ja tapetun ruumis on piilotettu lattian alle ja tapetun sielu tai henki on jäänyt paikkaan vangiksi ja kolistelee siellä levottomana. Tai toisena vaihtoehtona itsemurhaajan sielu/henki on vankina siellä surmapaikalla.

Toinen sarja selityksiä on pahat henkivallat, jotka siellä mellastelevat. Ja syyksi selitetään, että joku on tehnyt sillä paikalla vääryyttä tai taikoja, mikä on houkutellut henget paikalle.

Jos juttu pääsee jotenkin julkiseksi, rauha on mennyttä, kun kaikki haluavat paikanpäälle kokemaan kummituksia ja arvelemaan kätkettyjä pahuuksia.

Karkotuskeinoja on kahta päätyyppiä. Kristitty pappi tulee jotenkin siunaamaan paikan, että rauhattomat henget pääsevät rauhaan tai noitamainen henkienmanaaja tulee suuremmalla voimallaan ajamaan häiritsevät henget pois.

Parapsykologien selitysmallit ovat yleensä eri tyyppisiä. He etsivät talonväestä murrosikää lähestyvää nuorta, tavallisemmin tyttöä, joka omassa suuressa elämänmurroksessaan on vahingossa ylittänyt ihmisten tavanomaiset rajat ja saanut yhteyden tieteen tuonpuoleisiin voimiin, joita hän kenties tietämättään alitajuisesti manipuloi aiheuttamaan outoja häiriöitä.

Monesti tällaisten viimemainittujen arvellaan alkaneen aitoina, mutta yhteyskykyjen kadottua ikävaiheen ohituksen myötä muuttuneen itseaiheutetuiksi asian herättäneen huomion palkitsevuuden vuoksi.

St
En rarkoittanut, että ystäviesi varmasti hienossa ja puhtaassa taloudessa vilistäisi hiiriä tai rottia.
Kun talo on kuitenkin rakennettu vanhoille autionakin olleille perustuksille, joita mahdollisesti ei pääse tarkastamaan? purkamatta taloa, voi aivan hyvin normaalillekin tulla yhtenä mahdollisuutena mieleen nämä aivan joka paikkaan sukua ja säätyä katsomatta tunkevat otukset, olematta silti mikään ääliöskeptikko.
Eläimet kuuluvat kuitenkin niihin harvoihin luonnollisiin mahdollisuuksiin, joita tällaisessa tapauksessa tulee pohdittua, mikäli selityksiksi nimenomaan ei haluta mitään henkimönkijöitä tai hirtettyjen sieluja.
Ääliö, tai ei , mielenkiintoinen tarina joka tapuksessa skeptikollekin.

A
Lähinnä yritin kuvat mitä perheen äiti olisi suhtautunut tällaiseen selitykseen, sillä nämä kotieläimet jättävä jätöksiä, joita ei voi olla huomaamatta. Sen verran olen itse asustellut puurakenteisessa taloissa (en muuten saa mieleeni talon rakenteen, mutta muistaakseni oli tiilitalo, ja eiköhän perusteen olleet betonia), että tunnistan kyllä näiden vekkuleiden vaivihkaisen nakertelun ja pienten tassujen rapinan. Eikä nämä äänet olleet sinnepäinkään. Ja tämä perhe olisi hommannut kissan paikalle pienimmästäkin havainnosta alivuokralaisista.

UR: Nämä selitykset eivät ole tuntemattomia, mutta suhtaudun skeptisesti muihin, paitsi ehkä poltergeist-ilmiöön, mutta tämäkään ei sovellut tähän tapaukseen. No, tuskinpa tämä juttu selviää, ja täytyyhän maailmassa olla mystiikkaakin, muuten olisi elämä tylsä.

BTW mietin tässä taannoin palstalle tullessasi juhlinko sitä hymiödiskovaloilla, mutta päädyin siihen, ettet ehkä pidä sitä sopivana. Mutta, tavoistani poiketen, ehkä yksi hymiö on paikallaan


St
Tuosta "kotieläin"- selityksestä vielä senverran, että on vielä kolmaskin asia, joka sulkisi pois niiden mahdollisuuden äänien aiheuttajana kesän ja isäntäväen huolellisuuden ohella; eläinten elämänrytmi on erittäin säännöllinen, ne liikkuvat aina samojen kaavojen mukaan, ja jos ne metelöivät yhtenä yönä, niitä kuullaan seuraavanakin.
Ovat siis hyvin säännöllisiä, joita nämä kuullut äänet ilmeisesti eivät olleet.
Niinpä, kyllä tällaiset asiat yleensä pakkaavat jäämään ilman sellaista kokonaisvaltaista tieteellistä selitystä, vaikka asian tutkimiseen uhraisi enemmänkin aikaa.

S
Haa...eipä olekaan noin,kuin ilmoititte !?!
Omassa talossani nuo eläinten äänet ovat olleet vallan epäsäännöllisiä...jopa viikkoja niiden välillä !?!
Ja yhden hiiren jäätyä loukkuun,ei uudesta ääntelijästä ole havaintoa,kuin vasta piiitkään ajan kuluttua...eli k.o. elämöinti on elinympäristö-riippuvainen...toisella havaintopaikalla on aktiivisempaa elämöintiä,kuin toisella !?!
Ja mitenkäs tuon maan kallistus...?!? Onko tutkittu ?!?
Jos talo kallistuu 1mm,niin se aiheuttaa rakenteille jo havaittavan kuormituksen siirtymän =>vuorokauden/vuodenajan vaihtelut aikaansaavat liikkeen,joka voi olla säänöllisen epäsäännöllistä ?!?
Onko ääniä havaittu mihin kellonaikaan ?!?
Ilmanpaine/lämpötila/kosteus...?!?
Asiaa voisi tosiaan lähestyä n.s. tieteellisesti,eikö ?!?
Ei pelkkä arvailu mihinkään oikeaan totuuteen johda !?!

St
Jaa, mistähän moinen epätäsmällisyys sitten johtuisi, ehkä jotkin elämänoloihin vaikuttavat tekijät, ravintotilanne lähiympäristössä tms.
Omat kuokkavieraani ovat kyllä aina lähteneet liikenteeseen kuin kello, ja yksi kun käy varomattomaksi, tulee toinen aika pian tilalle.
Tämän talon rakenteet ovat nimenomaan sellaiset, ettei niihin oikein pääse käsiksi, ennenkuin ne syöttien houkuttamina sitten ilmaantuvat huoneistoon.
Joskus ne vipeltävät pitkäänkin, vaikka olisi kuinka hyvät juustot; talon ympärille asetetut myrkkysyötitkin aiheuttavat vain niiden kuoleman rakenteisiin, sekä sitten asiaankuuluvat tuoksut.
No, tämä nyt oli kai vähän asian vierestä; enpä kuitenkaan kallistuisi näiden eläimien suuntaan tässä itse asiassa, äänien kuvaus oli myös kovin erilainen siihen nähden, mitä olen itse kuullut talojen rakenteiden ääniä.
Mielenkiintoinen olisi talo joka tapauksessa nähdä.

S
Joo,pistetään retkue pystyyn ja mennään pimputtelemaan ovikelloa,jotta-hei,me tultiin nyt viikoks tänne niitä ääniä kuunteleen ja haamuja ettiin,missäs teidän jääkaappi on ?-...voisivat vähän hitaasti kattoa ?!?

UR
>U
R: Nämä selitykset eivät ole tuntemattomia, mutta suhtaudun skeptisesti muihin, paitsi ehkä poltergeist-ilmiöön, mutta tämäkään ei sovellut tähän tapaukseen. No, tuskinpa tämä juttu selviää, ja täytyyhän maailmassa olla mystiikkaakin, muuten olisi elämä tylsä.<

Kummittelu/poltergeist/muut outoudet -rintamalla vallitsee aika suuri määrittelemättömyys, miten erilaisia ilmiöitä luokitellaan. Poltergeistiinhan yleensä pääsevät vain raskaamman sarjan mellastelut, kuin pelkät oudot äänet, mutta "outojen kirjoittelija" >Colin Wilson huomauttaa, että poltergeistkummittelut poikkeuksetta alkavat mitättömän tuntuisilla ilmiöillä ja paisuvat vasta vähitellen huomattavaan mittaan. Ensin kuullaan epämääräistä rapinaa, sitten koputuksia; myöhemmin alkaa lennellä kiviä ja pikkuesineitä, sitten huonekalut alkavat liikkua. Vasta kummittelun loppupuolella on todella eksoottisten ilmiöiden, esimerkiksi puhuvan kummituksen, vuoro<

Siitähän voisi vaikka ajatella, että "Poltergeist" on ilman huomiota voimaton. Vasta saadessaan huomaajiltaan voimaa, se alkaa mellastaa voimaperäisemmin.

Laitan tähän linkkivinkin, kuten (pahoihin?) tapoihini kuuluu. Siinä on viitisentoista sivua poltergeistin pohdintaa selvällä suomenkielellä. Ehkä tunnetkin tekstin, mutta kaikki lukijat ehkä eivät:

http://personal.inet.fi/tiede/poltergeist/polter08.htm#kokokuva

Siitä pääsee jatkolinkeistä paljon pidemmällekin kotoisten kummitustemme maailmaan.


A
Kiitos vain linkistä, en ollut hakenut tietoa poltergeist-ilmiöstä netistä. Muistelen lukeneeni aiheesta jokusen kirjan, ja tästähän on tullut dokkareita televisiosta.

Aihe kiinnostaa minua sikäli, että eräs iäkkäämpi sukulaiseni on aikoinaan kertonut erään tarinan, joka minusta osuisi tämänlaisen ilmiön raameihin. Tämä ei sattunut hänelle itselleen, vaan sen kertoi eräs hänen lapsuudentoverinsa.

Tarina on seuraava: Tätini ystävän, silloin noin kymmenen ikäinen poika, kotitalo tuhoutui asumattomaan kuntoon tulipalossa. Kylän laidalla oli autiotalo, jossa kukaan ei suostunut asumaan, koska väitettiin siellä kummittelevan. Monet olivat muuttaneet sinne, mutta lähteneet melkein saman tien. No, perheen isä ei uskonut kummituksiin, joten hän suostuikin kun se tarjottiin heille ostettavaksi.

Heti kun he olivat muuttaneet niin alkoi tapahtua. Poika näki moneen otteeseen jonkun vanhan naisen talon lähettyvillä, joka äkkiä katosi. Talossa oli ullakko, ja joka ilta kun menivät nukkumaan, sieltä alkoi kuulua hirvittävää melskettä ja kolinaa. Poika kertoi, että olisi kuin raskaita esineitä olisi heitetty seiniin. Hän ei uskaltanut nukkua omassa huoneessaan, vaan hieman häpeilen (olihan hän jo iso poika) hiippaili joka ilta vanhempiensa viereen nukkumaan.

Sitten eräänä yönä, kun kolina oli aina vain jatkunut, isä menetti hermonsa. Ponkaisi sängystä huutaen jotain sinne päin, että nyt tuosta tulee loppu, otti eteisestä kirveen kättä pitemmäksi ja ryntäsi portaat ylös. Melske loppui siinä samassa, mutta isää ei kuulunut takaisin. Poika odotti äitinsä kanssa pitkään (puoli tuntia, tunti?), kunnes isä vihdoin tuli alas rappuset, naama valkoisena. Hän oli vain sanonut, että nyt se ei enää kummittele, ja käynyt sänkyyn. Ennen nukahtamistaan poika kuuli että kuiskaili äidin kanssa, mutta pojalle hän ei kertonut, mitä ullakolla oli tapahtunut. Eikä kummituksia enää tämän jälkeen sen enempää näkynyt kuin kuulunutkaan.

No, monta vuotta tämän jälkeen, he olivat jo aikuisia, sukulaiseni muistutti poikaa tapauksesta, ja yhdessä miettivät, kuinka saada isän kertomaan mitä oli kohdannut ullakolla. Isä oli perso hyvälle konjakille, vaikka vanhemmiten hänen päänsä ei kestänyt sitä, joten he päättivät juottaa tämän humalaan, jospa kielenkannat sillä löystyisivät. Poika osti arvokkaan pullon, ja kaikki meni suunnitellun kaavan mukaan, hieman johdattelemana isä kertoi ummet ja lammet lapsuudenmuistoja ja nuoruudestaan (niin kuin vanhuksilla on tapana), ja kun pojan mielestä ukko oli sopivassa humalatilassa, poika alkoi puhua kummituksista, muistutti talosta, ja ullakosta.

Silloin tämä vaikeni, istui pitkän tovin hiljaa, näytti kuin olisi silmänräpäyksessä selvinnyt humalasta. Sanoi ykskantaan, että mitä talon ullakolla näki, siitä hän koskaan kykenisi kertomaan.

Eikä kertonut, joten tämäkin tapaus jää mysteeriksi.

UR
Hämmästyttävää, että kummitukset saa hiljenemään kirveen kanssa. Ehkäpä varsinainen neuvottelu olikin käyty muilla tasoilla, kestosta ja olemuksesta arvellen.

Omia tapaamisia minkäänlaisten outousolioiden kanssa ei nyt tule mieleen. Sivustaseuraajana olen joitakin kertoja "tarkkaillut" jotain ilmiötä erään tuttuni kohdalla. Voimakkaassa psyykkisessä stressitilanteessa tai äärimmäisen vihantunteen vallassa hän joutuu kuin transsiin, on aivan muissa maailmoissa, saattaa riehua, väittää vastaan jollekin "oliolle" , pelkää kimppuun yrittävää pimeyttä tai pahuutta. "Kohtauksen" mentyä ohi hän joko ei tiedä siitä mitään tai ei suostu puhumaan siitä.

Yltiöuskonnollisessa ympäristössä moinen saatettaisiin tulkita riivaajiksi tai pahoiksi henkiolennoiksi. Psykologiselta puolelta tarkastellen olisin itse enempi kallistumassa johonkin psyyken kartoittamattomien alitajunnankerrostumien "läpilyöntiin", koska tapahtumat liittyvät voimakkaisiin stressi- ja tunnetiloihin.

Olen lukenut aika paljon sivupersoonatutkimuksia ja niiden perusteella ihmismielen alitajuiskerrostumilla on aivan valtavia resursseja käytössään ihmisen oman minuuden eheyden turvaamiseksi.

New Agelaiset ja intialaisperäiset uskonnot käyttävät omissa opeissaan näitä sivupersoonajuttuja todisteeksi sielunvaellusoppiin. Mutta muistaakseni Reima Kampman, mikä on tehnyt suomessa paljon näitä tutkimuksia hypnoosilla, sai tuloksia, että noin 7 prosentilla ihmisistä pystytään hypnoositilassa kiskomaan aidontuntuisia muistikuvia elämistä ennen syntymää. Samoja ihmisiä myöhemmin hypnotiseeraamalla nämä "muistikuvat" muuttuvat usein toisiksi.

Muutama kirja sivupersoonien suuntaan:

Kampman, Reima
Nimeke: Du är inte ensam en undersökning av människans sidopersoner

Tekijä: SCHREIBER, FLORA RHETA
Nimeke: SYBIL

Kampman näkyy olevan Rikhardilla hyllyssä, Sybil on vanhana kai poistettu lainattavien osastosta (oman kappaleeni ostin kirjaston poistomyynnistä)

Hakusanalla sivupersoonat näkyy tulevan juttuja noista samoista kirjoista

Tm
Tervehdys A.

Sangen mielenkiintoisia tarinoita. Itsellänikin on vähän samansuuntaisia lapsuudessa henk.kohtaisesti koettuja "mysteerioita", joita en vielä tähän päiväänkään mennessä ole pystynyt itselleni uskottavasti selittämään.

"Kummitusjutuista" aasinsiltana eilen, jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä, vuokraamaani Hannibal -elokuvaan liittyen mielipiteenä, että kaikkea sitä ihmisen päässä liikkuu tai paremminkin ei liiku. Ensimmäinen ns. "laatuelokuva", jonka katsominen täytyi pahoinvointi -refleksin vuoksi keskeyttää. En suosittele.

Suositteluista pääsenkin, jälleen kerran mainioisti aasinsiltaa pitkin, seuraavaan aiheeseen eli Lehtolan kirjallisiin tuotoksiin. Lehtola on ilmeisesti kirjoitellut muutaman teoksen, joista tutustuin pariin varhaisimpaan, toinen taisi olla nimeltään joku Olmi, toista en edes muista, olivat niin mitään sanomattoman mautonta tyhjän jauhantaa, etten ole vähään aikaan vastaaviin törmännyt, joten jos olit ehken yllyttämänäni jossain vaiheessa kyseisen kolumnistin kyseisiin rimpuiluihin tutustumassa...unohda.

Muutoin hyviä päivnjatkoja kaikille tasapuolisesti.

UR
>Sangen mielenkiintoisia tarinoita. Itsellänikin on vähän samansuuntaisia lapsuudessa henk.kohtaisesti koettuja "mysteerioita", joita en vielä tähän päiväänkään mennessä ole pystynyt itselleni uskottavasti selittämään. <

Hyvää alkanutta viikkoa vain Tp:lle ja traditionaaliseen tyyliin pyyntö jatkaa vihjeenomaisesti aloitettua kummitustarinan kerrontaa. Varmaan täällä löytyy runsaasti selitysehdotelmien tarjoilijoita kummallisuuksien tulkinnaksi. Kunhan et vain anna tehtäväksi sepittää tarinaakin.

A
Olen lukenut Reima Kampmanin kirjan joskus kauan sitten (muistaakseni hän on kirjoittanut kaksi), ja joitakin muitakin teoksia sivupersoonatutkimuksista. Mielenkiintoinen aihe.

Jos muistan oikein, niin näihin ”menneisiin elämiin” Kampman törmäsi aivan sattumalta kehottaessaan hypynosioidun muistamaan aikaa ennen tämän syntymää. Ellen erehdy, niin hän huomasi ne mielikuvituksen tuotteiksi. Kiinnostava osoitus siitä, mihin kaikkeen mieli kykenee. Eräässä tapauksessa henkilö kehitti yksityiskohtaisen elämänkerran puhuen kieltä, jota valveilla ollessaan ei tuntenut (en muista mikä se oli). Selvisi, että henkilö oli kerran selaillut erästä kirjaa, missä oli ollut nuotit, ja laulun sanat kyseisellä kielellä. Valveilla hän ei muistanut tapausta, mutta hypnoosissa kykeni muistamaan jokaisen sanan sivulta, mitä oli vain ohimennen vilkaissut!

UR jo ehti sano sen, mikä juolahti itsellenikin mieleen lukiessani tekstisi. Tarina, please!

Hannibalista: en ole nähnyt elokuvaa. Tykkään aina välillä lukea dekkareita, ja tässä taannoin aloittelin Hannibalia, mutta se oli minusta niin kertakaikkisen pitkävetinen, etten jaksanut lukea loppuun. En tiedä onko maku muuttunut, koska aikanaan luin Uhrilampaat, joskin puistatellen, mutta en minä sitä huonona kirjana pitänyt.

Lehtolasta: Hän on vastikään julkaissut kolumnikokoelman (Teokset I), josta oli Juice Leskisen kirjoittama arvostelu toissa viikon sunnuntain Hesarissa. Leskinen teilasi kirjan kauttaaltaan, mutta siinä kyllä ilmeni henkilökohtaista närää. Hänen mukaansa Lehtolassa eniten harmittaa ”lähes rikkeetön huumorin puute”. Kaiken kukkuraksi Leskinen käy todella henkilökohtaisuuksiin, mainitsi Lehtolan isän kuolleen auto-onnettomuudessa, ja arvelee, että ”Jyrki Lehtola kaipaa ja kadehtii isäänsä, jonka mittoihin kirjoittajan hän tuskin koskaan yltää”. Arvostelun Leskinen päättä sanoilla: Onhan nimittäin selvää, että Lehtolalla on sana hallussaan. Turhan usein vain joutuu tätä menoa toivomaan, että hän pitäisi sen siellä.

No, tiedä häntä. En minä kovin korkealle arvosta Juicea tämän tyyppisen tekstin perusteella.

Tm
No joo, ei se ole oikeastaan, tarina eikä siinä ole edes tarinan aineksia, mutta palannen asiaan paremmalla aikaa.

Juice on ollut muistaakseni Lehtolan kolumnin aiheena pariinkin otteeseen vuosien varrella, joten kyseessä lienee kosto. Muutoinkin olen sitä mieltä, että Juicen luovuus avautunee jälkipolville paremmin musiikin kuin pelkän sanallisen ilmaisun kautta. Mainittavan arvoiset musiikilliset saavutuksetkin ovat tosin unohtuneet Juicelta viime vuosina pöytälaatikkoon.

UR
Olin keräilemässä toisen palstan kummitustalon metsästäjälle jotain linkkejä paratiedon maisemiin, mutta siellä tuntuu tökkivän, joten kippaan kokoelman tänne. En ole tutkinut tarkemmin, kuinka tätevän tiedon luo osoitteet johtavat, joten en voi suositella, mutta siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa, niin tässä on:

Mahdollisia tiedonlähteitä netissä
Joissa voi olla tiedonjyväsiä tarjolla etsiville:

http://koti.mbnet.fi/~paranet/index.htm

http://personal.inet.fi/tiede/poltergeist/kansi.htm

http://members.surfeu.fi/gamma/SuPa/Etusivu.htm

http://dmoz.org/World/Suomi/Yhteiskunta/Rajatieto/

http://www.akashic.net/

http://www.voy.com/9815/7/576.html

http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/perus/yhteystieto.html

Alkamaamme keskustelua olen aikeissa joskus ehtiessäni suunata muuttuneiden tajunnantilojen suuntaan, josta olen lukenut muutamia kirjoja.

Arvioitavaksi kirjaesittely:

http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/selvanakoinen.htm

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-selvsoturi.html

>> En ole tutkinut tarkemmin, kuinka pätevän tiedon luo osoitteet johtavat, joten en voi suositella, mutta