Heitin kertomuksen minun ja mieheni elämästä parisuhdepalstalle, mutta oletettavasti saan aikaan enemmän keskustelua täällä.
Tapasin mieheni 7 vuotta sitten, juuri kun me molemmat olimme valmistumassa melkeinpä hyviin ammatteihin. Heti alussa kävi selväksi ettei haaviin jäänyt mitään tavallista. Miehellä oli useampikin huono kokemus naisista, ja kenties siitä johtuen säästi niin itseään kun kunnioitustaan naiselle joka ne ansaitsi. Ja kunnioitusta ja arvostusta, sitä sain hämmästyttävän paljon heti alusta asti. Mies ei juo, ei polta ja suorastaan vaatii että minulla on hyvät oltavat ja että ongelmiin puututaan heti kun ne ilmenee. Ensimmäinenkin rakastelukertakin, olin miehelle ensimmäinen kokemus ja sain siitä huolimatta enemmän nautintoa kun kertaakaan aikaisemmin.
Naimisiin menimme reilun puolentoista vuoden seurustelun jälkeen, kun oli asunnonoston aika, miehen toivomuksesta ilman edeltävää avoliittoa. Useimmat ei suostuisi tällaiseen, mutta minä mietin että jos tämä ei tule onnistumaan niin sitten ei mikään. Sama meno jatkui: mies näki myös avioliitossa aidosti vaivaa minun hyvinvoinnin puolesta. Tukee minua jopa oman yrityksen kustannuksella, ja kehottaa minua ottamaan vastaa vain koulutusta vastaavia työtä, ei hanttihommia.
Mies panostaa suhteeseen aivan täysillä, varsinkin silloin kun menee huonosti. Vuonna 2008-2009 oli finanssikriisi pahimmillaan ja minunkin työpaikalla jaettiin lomautuksia ja irtisanomisia. Pinna oli kireällä, ja annoin sen vaikuttaa myös yksityiselämään mutta mies sen kun jaksoi huolehtia siitä että yhteistä aikaa on ja minulla on hyvä olla. Kaikki siitä huolimatta että miehenkin liiketoimet oli taantumassa, ja olisivat aivan hyvin voineet päättyä.
Näinä aikoina yhteinen aika oli kortilla kun miehellä oli täysi työ pitää oma yritys pystyssä, ja minä stressasin täysillä omalla työpaikalla. Mies kuitenkin vietti kaiken mahdollisen irtonevan ajan minun kanssa, jopa lounastauot. Pahimpana aikana sain perjantaina tietää ettei mies ollut koko viikkona syönyt kokonaista ateriaa kun piti olla minun kanssa kokoajan.
Viime kesänä huomasin olevani raskaana. Ei ollut suunniteltu asia, mutta yllätys oli mitä iloisin meille molemmille. Mies melkeinpä anoi meitä pitämään lapsen, ja näin sitten päätimme tehdäkin.
Viime marras-joulukuun vaihteessa oli pakkaset pahimmillaan eikä tietyöläiset aina ehtinyt hoitaa katuja tarpeen mukaan. Olimme mieheni kanssa iltakävelyllä kun yhdessä risteyksessä autolla ei ollut mahdollisuuksia jarruttaa meitä johtuen melkeinpä umpijäisestä ajoradasta. Olisi ajanut minun yli ellei mies olisi töninyt minua sivulle ja ottanut itse koko tällin. Minä selvisin muutamalla mustelmalla, mies murtuneella kädellä ja aivotärähdyksellä. Itketti melkolailla jälkeenpäin, sillä kuka muu nainen voi sanoa tietävänsä täydellisellä varmuudella että oma aviomies luopuu omasta terveydestä (ja jopa hengestä) vaimonsa tähden?
Nyt mies sitten on delegoinut suuremman osan yrityksensä tehtävistä työntekijöilleen, ja pääasiassa toipuu kotona. Lapsemme on reilun kuukauden ikäinen, ja oikeastaan paras mahdollinen tilanne että olemme molemmat kotona sitä hoitamassa.
Entä rahat, voisi joku huutaa. Tienasimme yhteensä 8600 euroa kuussa kun olimme töissä, ja nyt minä olen äitiyslomalla ja miehen yritys pyörii edelleen suht normaalisti. Sanoisin että tälläkin saralla asiamme ovat parhaalla mahdollisella tavalla.
Aikana ennen lasta mieheni nosti minut melkoisen korkealle jalustalle, ja huolehti aina poikkeuksetta ensin minun hyvinvoinnista. Meillä oli paljon kosketusta, haluauksia, suutelua, syleilyä jne. Piti minua kun kukkaa kämmenellä. Raskauden myötä ja varsinkin onnettomuuden ja lapsen syntymän jälkeen mies suorastaan palvoo minua. Saattaa purskahtaa itkuun kesken syleilyn ja vähän ajan päästä sanoo että kun minun kanssa on niin hyvä elää. Tämä on alkanut ahdistamaan, ja vähän pelkään miten kauan ahdistus pysyy siedettävänä. Kenelläkään kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Meidän avioliitto (editoitu)
25
1002
Vastaukset
- En ymmärtänyt
Niin, ja mikä olikaan ongelmasi?
- Hellan & nyrkin väli
Liiallinen palvominen ahdistaa. Suu auki ja puhetta kehiin.
- pihvi hukassa
en löytänyt tuon kirjoituksen pointtia.
Jos ahdistaa niin mene psygologille. - oppeliini
Mitähän jos omaan napaasi tuijottamisen sijasta kääntäisit huomisosi sinne jonne se kuuluu: Mieheesi!
Tuossa sinulla on täysin normaali, perheesä etusijalle asettava yksilo. Onko koskaan tullut herneenkokoiseen mieleesi kohota samalle tasolle?
Sinulla on elämänkumppanini ihminen joka todella tajuaa yhteiskunnan pienimmän solun tärkeyden ja arvokkuuden. Teot joita miehesi tekee, kuuluvat täysin normaaliin perheen suojeluvaistoon. Mutta ehkä tuo on sinulle toistaiseksi tuntematon käsite. Eiko sinunkin olisi aika alkaa treenaamaan niitä muutamaa aivosoluasi edes yrittääksesi edes lähelle hänen tasoaan.
Ennenkuin se on liian myohäistä. - Ymmärrän: kuolettava
Niin, ja shit vois tietysti opetella duunaamaan tuon mittaiseen kirjoitelmaan myös kappalejaot. Jos tahtoo, että joku oikeasti jaksaa/viitsii läpi lukaista.
Sitten on myös sellainen jutska, että kun asiat ovat ihmisen elämässä liian hyvin, niin pitää keksiä jotain, että ne eivät olisi. Mikään ei ole niin tylsää kuin tasapaksu, mitäänsanomaton, laiskanpullea, rajoittunut, ahdas ... elämä. Joku viisas on sanonut: "ei ole ikävää niin kauan kuin on ikävyyksiä". tjs. - Ei draamaa
Tulee muuten mieleen tästä kirjoituksesta exäni joka oli ihan täydellinen nussukka. Kun ei mitään oikeita ongelmia ollut eikä keksinyt niin sitten alkoi pollassa ruuvit löysäillä. Toimivan, lähes täydellisen parisuhteen hän lopetti seuraavalla perusteella:
"No ku mua ahistaa".
Minä kysyn: "Mikä sua ahdistaa?"
"No ku en mä tiedä".
Toisaalta parempi päästä tuollaisesta, itsekäs hän oli jos ei muuta vikaa löytynyt. Onneksi nyt on puoliso, joka osaa nauttia myös onnellisesta, tasaisesta elämästä. - 20+1
Hittoako siinä ahdistut.
Hyppää vieraissa; jätä miehesi; hommaa joku uusi joka vetelee sinua pari kertaa viikossa ympäri korvia, niin ei ehdi ahdistamaan.
Sitten voit itkeä täällä kuinka nyt on surkeaa, kun jätit ihannemiehen ja vaihdoit
räkäjuoppoon. Sillä saat kyllä sitten sympatiaa. - tyyntä myrskynedellä
Ootahan vaan, kun tulee 10 vuotta täyteen teilläkin.
Eiköhän ne normaalit kriisit ja eropuheet tule teillekkin arkipäiväiseksi puheenaiheeksi..
Se on kato, niin, että mikään ei ole sillai, kuin kuvittelee olevan..
Meillä oli myös tommoista, kunnes mies kärähti vieraista..- En ole
aloittaja, mutta mieheni kanssa olen ollut yli 20v.
Meillä ei ole vielä tullut puheeksi nuo "normaalit kriisi ja eropuheet".
Ikävä sanoa, mutta kyllä jotkut liitot kestääkin, vaikka teidän ei kestänytkään.
En itsekään voi sanoa, että meidän liittomme kestäisi, mutta hyvältä ainakin näyttää.
Uskokaa liittoihinne! Panostakaa niihin!
Mikään ei ole itsestäänselvää, joten muistakaa hoitaa sitä rakkauttanne!
Toisen huomioiminen ei ole itseltä pois!
- Siis täh?
Niin, minäkin mietin: mikä on ongelmasi? Nauti elämästäsi ja ole iloinen ihanasta miehestäsi!!
- fuckjuu
Aloittajalle; MITÄ SÄ VINGUT!!!! Etkö sä ymmärrä mikä helmi sulla on?! Nyt ryhdistäydyt ja annat samalla mitalla takas miehellesi. Hän ansaitsee tulla kohdelluksi vähintään yhtä hyvin kuin hän on sua kohdellut. Älä ala ahneeksi tai menetät kaiken. Että ärsyttä tollaset pikku prinsessat, jotka eivät ymmärrä arvostaa sitä mitä heillä on. Grow up looser!
- V#nen akka
pieni realitycheck vois olla todellakin paikallaan! Kirjotuksesi perusteella sulla on aito ja todella välittävä tyyppi rinnallasi, oikea vanhan ajan ritari ja herrasmies. Toki voisitte ottaa myös omaa aikaa, vaikkapa joku harrastus tms. mutta muuten en lähtisi moisesta "ahdistumaan". Ja tässä on moni kirjoittaja myös todennut, että nyt pää pois perseestä ja ala käyttäytymään samoin puolisoasi kohtaan.
Kirjoituksesi perusteella miehesi ei ole narsisti, hullu, tai mikään muukaan epänormaali, vain ja ainoastaan sinuun rakastunut.
Asia muuttuu, jos et itse arvosta, rakasta ja kunnioita puolisoasi samalla tavalla kuin hän sinua. Siinä tapauksessa ahdistus on merkki omasta halustasi lähteä suhteesta.
Monet todellakin vain haaveleivat tuollaisesta viihderomaanin henkilöstä, joten nyt työtä kehiin ja tärkeysjärjestys omassa päässä kuntoon! sen jälkeen tiedät kyllä kannattaako antaa tämän ahdistaa... - vaimo_83
Hmm tuli väkisten mieleen, et oliko provo koko kirjoitus.... Mutta siis jos ei, niin miehesihän tosiaan vaikuttaa aivan unelmamieheltä!!!! Harmi, etten itse ole kohdannut moisia kuin leffoissa... Onko kenties ulkomaalainen? Ei kuulosta perinteisen suomalaisen miehen käytökseltä moinen hoivaaminen. Voi kuinka niin kaipaisinkaan sellaista omalta mieheltäni!
Jospa sua nyt kuitenkin ahdistaa joku ihan muu, kun miehesi huomioiminen? Kannattaa käydä psykologin juttusilla. - vähän huono mies
Eli ongelmasi on miehesi tunteellisuus. Sama homma meidän parisuhteessamme. Minä miehenä en voi kertoa tunteista kun niistä ahdistutaan tai suututaan minulle. Mistään ei voi mitään sanoa vaimolle kun se jollain asteikolla loukkaus. On tietenkin päivän selvää että seksielämämmekin kärsii kun kerron avoimesti tunteistani. Olen parisuhteen se b-luokan kansalainen, vetojuhta ja tukipilari (siis sellainen joka ei saisi sanoa mihinkään mitään vaikka kysyttäisiin). Vaimo itse ei jaksa huolehtia miestään ja minunhan pitäisi kulkea jonkun kireän katseen voimalla maailman tappiin asti. Suoraan sanottuna rupean epäilemään suuresti koko avioliiton järkeä kun naisilla on aina joku asia huonosti ja tämähän kaadetaan aina miehen niskaan. Likasanokona oleminen on syvältä.
- Vähän hoono nais
Jooo, olen ihan sammaa mielenpuolta: parisuhe on sieltä ja syvältä.
- Sykiaattori
Mikä vittu teitä ämmiä vaivaa?
Ensin te valitatte, että ukko hakkaa & ryyppää & käy vieraissa & kohtelee muutenkin kuin lattialuuttua?
Sitten kun ukko on kunnollinen, niin te ette silloinkaan ole tyytyväisiä?
Jos se noin vaivaa, niin mene teidän lähikuppilaan ja vedä mekko korviin.
Kyllä siellä joku juoppo käy sua polkasemassa?
Pyydä vaikka vielä pari nyrkillistä poskelle?
Lakkaa se ahdistuskin vaivaamasta.- näin se menee
Hakkaavassa puolisossa on puolensa. Hakkaajan kanssa ei tule tylsää kun pitää olla jatkuvasti varovainen. Ja jos mies lyö, niin silloin saa muilta ihmisiltä valtavan määrän tukea, sympatiaa, sääliä ja saa olla huomion keskipiste. Lisäksi vaimo saa kuulla, että noin hieno nainen ansaitsee parempaa. Kukaan ei varmasti sano aloittajalle, että mies ei ole hänen arvoisensa.
Silloin kun mies hakkaa, niin vaimo saa hänen 100% huomionsa. Tällöin mies on herkkä tunteellinen ja näyttää varauksetta tunteensa. Hän ei hakatessaan ole mikään poissaoleva, saamaton nynny vaan vaimoonsa kaiken huomion ja tunteen keskittävä vahva hallitsija.
Ehkä tärkeintä on, että hyvän miehen rinnalla itsensä voi tuntea jotenkin mitättömäksi, alhaiseksi kieroilijaksi jolla ei ole oikeutta näin hyvään mieheen.
- :(
Ymmärrän sinua. Palvottuna oleminen on rasittavaa. Toivoisit varmaan sisimmässäsi, että miehesi suhtautuisi sinuun realistisesti, eikä nostaisi jalustalle kuin jonkun jumal-olennon.
Avioliittonne vaikeudet alkavat siinä vaiheessa kun "tiphdat jalustalta". Silloin kun miehesi huomaa, että jumalattaren sijaan hän onkin naimisissa ihmisen kanssa, hän menettää kaiken arvostuksensa sinua kohtaan. Sen jälkeen hän ei löydä sinusta enää mitään muuta, kuin vikoja.
Tuolla tavoin huonoitsetuntoisen ihmisen mieli toimii: toista voi arvostaa vain niin kauan, kuin pystyy pitämään häntä huomattavasti itseään parempana. Jos hän huomaa, ettei tuo toinen olekaan häntä kummempi, arvostus romahtaa. Koska hän ei arvosta itseään, ei hän voi arvostaa myöskään toista itsensä kaltaista.- jaahas,
Mikään ei voi olla oikeasti hyvää. Jos joku asia vaikuttaa hyvältä, niin kannattaa alkaa suremaan, koska sitä ettei asiat oikeasti olekaan hyvin. Kaikki vain näyttää olevan hyvin, mutta jotain vikaahan hyvältä vaikuttavassa miehessä on oltava. Tarkemmin ajateltuna liian hyvän miehen on pakko olla psykopaatti. Siksi kannattaa hankkia itselleen mahdollisimman huono mies ja hoitaa kaikki muutkin asiat tosi huonosti. Silloin mikään ei voi olla liian hyvää ollakseen totta.
- :(
jaahas, kirjoitti:
Mikään ei voi olla oikeasti hyvää. Jos joku asia vaikuttaa hyvältä, niin kannattaa alkaa suremaan, koska sitä ettei asiat oikeasti olekaan hyvin. Kaikki vain näyttää olevan hyvin, mutta jotain vikaahan hyvältä vaikuttavassa miehessä on oltava. Tarkemmin ajateltuna liian hyvän miehen on pakko olla psykopaatti. Siksi kannattaa hankkia itselleen mahdollisimman huono mies ja hoitaa kaikki muutkin asiat tosi huonosti. Silloin mikään ei voi olla liian hyvää ollakseen totta.
Itse asiassa sen palvonnan kohteen pitäisi olla psykopaatti, että hän ahdistumatta kykenisi nauttimaan itseensä kohdistuvasta epärealistisesta palvonnasta. Psykopaatithan nimenomaan tarvitsevat tuollaista vääristynyttä palvontaa.
Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset eivät ole psykopaatteja, mutta helppoja uhreja psykopaateille.
Parisuhde voi parhaiten silloin, kun kummallakin on niin terve itsetunto, ettei toista tarvitse alistaa tai nostaa jalustalle. Silloin kun molemmat saavat olla ihan inhimillisiä ihmisiä omine hyvine-, mutta myös huonoine puolineen, on parisuhteella realistiset mahdollisuudet onnistua. - jatkokommentti
:( kirjoitti:
Itse asiassa sen palvonnan kohteen pitäisi olla psykopaatti, että hän ahdistumatta kykenisi nauttimaan itseensä kohdistuvasta epärealistisesta palvonnasta. Psykopaatithan nimenomaan tarvitsevat tuollaista vääristynyttä palvontaa.
Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset eivät ole psykopaatteja, mutta helppoja uhreja psykopaateille.
Parisuhde voi parhaiten silloin, kun kummallakin on niin terve itsetunto, ettei toista tarvitse alistaa tai nostaa jalustalle. Silloin kun molemmat saavat olla ihan inhimillisiä ihmisiä omine hyvine-, mutta myös huonoine puolineen, on parisuhteella realistiset mahdollisuudet onnistua.Missä menee raja. Jos toisesta välittää, rakastaa ja haluaa panostaa suhteeseeen, niin on luonnollista, että saattaa sanoa jonkun kauniin sanan tai tehdä jonkin kauniin teon.
Ei kaikki kauniit eleet ja teot ole mitään mielisairasta kontrollointia. Eikä siinäkään ole mitään sairasta jos pystyy ahdistumatta vastaanottamaan rakkautta toiselta. - Äklöä ei jaksa
jatkokommentti kirjoitti:
Missä menee raja. Jos toisesta välittää, rakastaa ja haluaa panostaa suhteeseeen, niin on luonnollista, että saattaa sanoa jonkun kauniin sanan tai tehdä jonkin kauniin teon.
Ei kaikki kauniit eleet ja teot ole mitään mielisairasta kontrollointia. Eikä siinäkään ole mitään sairasta jos pystyy ahdistumatta vastaanottamaan rakkautta toiselta.Mutta tonttukin tajuaa, missä se "raja menee". "Joku kaunis sana tai kaunis teko" on ihan eri asia, kuin jatkuva lässytys, oli se sitten negatiivista tai positiivista luonteeltaan.
- :(
Äklöä ei jaksa kirjoitti:
Mutta tonttukin tajuaa, missä se "raja menee". "Joku kaunis sana tai kaunis teko" on ihan eri asia, kuin jatkuva lässytys, oli se sitten negatiivista tai positiivista luonteeltaan.
Aivan. Tuo jatkokommenttikin sen kyllä oikeasti tajuaa, kunhan provoilee.
- tyhmyydestä sakot
Mun mies oli samanlainen. Panosti täysillä minuun ja perheeseen. Teki uhrauksia meidän vuoksemme. Se ei silti jotenkaan riittänyt minulle. 15 vuotta mies jaksoi. Ja minua ahisti. Työnsin miestä pois, en nähnyt, mitä olisi pitänyt nähdä.
Sitten mies löysi töistä naisen, joka ymmärsi, että mies on hyvä ja nainen osasi kuunnella. Kuuntelikin niin hyvin, että heille tuli suhde. Henkinen sellainen.
Klisheistä ja lapsellista, mutta kun mies kertoi asiasta (totta kai itse!), tajusin myös itse aika pian, miten naurettavaa ahdistukseni olikin ollut. Ahdistus siitä, että asiat olivat olleet hyvin!? Että minua oli rakastettu!? Kunnioitettu!?
Totesin, että joku osa minussa oli varsinainen draamaqueen, joka vaati ympärilleen säpinää. No sitä sitten sainkin. Saman miehen kanssa olen edelleen, rakastan enemmän kuin koskaan. Suhde, vaikkakin seksitön, rikkoi silti jotain niin arvokasta, ettei ole paluuta. Ja kuinka paljon minä haluaisinkaan paluuta!
Nyt kipuillaan ja yritetään selvitä. Periksi en halua antaa, koska tajuan sen, mitä ap ei varmaan tule tajuamaan, ennenkuin on liian myöhäistä. Mutta jonain päivänä ap:n miehenkin eteen kävelee nainen, joka ei ahdistu siitä, että mies on hyvä ihminen. Ottajia kyllä löytyy. Siihen kannattaa varautua kun miettii, että "ei ole kivaa, voi kun ahistaa". - Theloverman
Nojuu ymmärrän kyllä Kirjoittajaakin. Liika on aina liikaa ja ehkei se tule kirjoituksesta välttämättä niin hyvin esille mutta toisen "palvonta" voi oikeasti alkaa ahdistamaan. Elämme kuitenkin yhteiskunnassa jossa kasvatetaan ihmiset siihen että jos joku sinulle jotain tekee niin jäät hänelle velkaa. Jos toinen sitten parisuhteessa tekee hulluna (huomaa ironia) toisen ja perheen eteen mihin toinen ei ehkä pysty tai jaksa niin fyysisesti kuin henkisesti niin lopputulos on se että kokee olevansa huono ihminen ja oma vajavaisuus alkaa ahdistamaan ja varsinkin vituttamaan toisen tsemppaus. Me olemme ympäristömme uhreja, Suomessa ihannoidaan suorittamista ja uraohjuksia ja rahaa. Työ menee useilla perheen edelle ja muutenkin elämän arvot heittää häränpyllyä.
Sitten kun osuu kohdalle tälläinen harvinaisuus joka välittää pääasiassa ihmisestä niin en ihmettele lopputulosta. Jos ymmärrätte mitä ajan takaa?
Sinun täytyisi kasvaa nyt vain henkisesti niin opit arvostamaan häntä aitona ihmisenä. Sen jälkeen sinullakin paljon annettavaa hänelle. Toivottavasti rakastat häntä aidosti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1137247
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h985233Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163486Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p333412Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352524Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191856Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961501Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3411451Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311346Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?421270