AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

Seurustelu

18 Vastausta 132 Lukukertaa
Kysymys uskovaisen seurustelusta. Kuinka yleistä teillä hellareilla on se, että seurustelette jonkun kanssa, ennen kuin löydätte sen oikean, jonka kanssa sitten avioidutte ? Vai onko niin, että heti lyötyy se oikea, eikä yhtään hutia tule?

Toinen kysymys on se, että miten te seurustelette, eli mitä teette? Kuinka yleistä teillä on se, että rajat lipsuvat, eli ei pysytäkkään vain pusuissa ja missä ne rajat sitten ovat? Onko esim koskettelu erogeenisilla alueilla kuinka yleistä?

Kun sitten löytyy se oikee, niin koetteko olevanne puhtoisia, sen ekan suhteen jäljiltä, vai onko hiukan rikkinäinen olo? Mitä se aviopuoliso hyväksyy tapahtuneeksi ja mistä se vetää herneet nenään?

Hyväksyykö hellari poika sellaisen tytön puolisokseen, joka on aiemmin seurustellut, vai onko kriteerinä nolla toleranssi? Entä tyttö, pitääkö pojan olla pyhimys ja kokonaan pussaamaton tapaus?
Mä oon 16 - vuotias hellari tyttö vai nainenko pitäis sanoa ;)

Itse olen nuoruuteni aikana ollut monissakin seurustelusuhteissa. Enemmän vakavasti olen seurustellut kolmen pojan kanssa, tällä hetkellä olen kihloissa ja varmaan mennään naimisiin muutaman vuoden kuluttua.

Ea-seksiä en ole harrastanut ja onhan se välistä ollut aika hankalaakin, kiusauksia ja tilanteita helposti tulee. Kuten mun nykyinen niin hän asuu toisella paikkakunnalla ja kun hän tulee tänne niin tietysti yöpyy mun yksiössä kun ei sitä nyt hotellia joka kerta kehtais ottaa. Siinä kyllä pitää hallita oma liha ettei mitään pääse tapahtumaan.

Meidän "säännöt":
Pusuja ja suudelmia ollaan saatu antaa toisillemme ihan seurustelun alusta lähtien
halailuakin tietysti harrastetaan
silitelykin on mukavaa ja sylikkäin istuminen

jos nyt oikein himot pääse vallalle niin rintoja ja sukupuolielimiä on vähän kosketeltu vaatteiden päältä ja kihlajaisten jälkeen olen myös suihin ottanut ja poikaystäväni on ihan vaatteidenkin alta minua hyväillyt...mutta sitten yhdyntää ei kyllä todellakaan aiota harrastaa ennen avioliittoa.
Joskus kyllä mietin et ollaanko me edes puhtaita enää mutta mitäpä muutakaan voitais...naimisiinkaan ei vielä iän puolesta päästä!

Mun mielestä ei ole väliä kuinka monen kanssa on seurustellut kunhan on säilynyt puhtanaa, se merkkaa sulle ja sun puolisolle ja Jumalalle!

Aika outu jätkä joka ei halua tyttöä joka on jopa pussannut jotain toista..

Mutta tietty ei kannata seurustella liian monen kanssa ettei riko itseään turhaan...ja vain uskovien poikien kanssa sitten!!

siunausta sulle :)
Ihan hyvä ironinen provo :)
sun puhtautes on mennyttä, oot tosi pelle puhtaudesta puhumaan
tosi vitsikästä, niinkö, heh?

sun puhtautes on kyllä mennyttä, oot tosi pelle puhtaudesta puhumaan
No mitäs epäpuhdasta olemme menneet tekemään?

Jokainen meistä on syntinen mutta me emme ole kuitenkaan yhdeksi lihaksi muuttuneet vielä
olet väärällä palstalla provoilemassa
Ihan selkee provo tämä timantti tyttö, mutta jätetäämpä se nyt omaan rauhaa jooko?

Itsekin ihan samojen kysymysten äärellä painiskelin nuoruudessani. Osa tyttökavereistani sanoi, ettei edes kahville kannata pojan kanssa mennä, kun se jo niin helposti lasketaan seurustelukokemukseksi. Halusin säilyttää puhtauteni ja olla kuuliainen Jumalalle. Rukoilinkin oikeaa ja uskovaa aviopuolisoa ihan lapsesta lähtien.

Kukaan ei voi sanoa mitään tarkkaa lukumäärää kuinka monta suhdetta on luvallista olla. Ensimmäistä poikaystävää ei ole pakko naida vaan jos ja kun suhde tuntuu tyhjältä tai väärältä niin se on hyvä lopettaa sulassa sovussa.
Ihmisuhteet kuitenkin rikkovat meistä jokaista aina jonkin verran, mutta myös kasvattavat meitä rutkasti.

Sitten kun seurustelusuhteessa on niin on tärkeää puhua rajoista ja säännöistä, silloin kun toinen on heikompi osapuoli niin kun säännöt on tiedossa niin ei niistä niin helposti lipsukaan.

Meillä ainakin oli aina sääntönä että pussailla ja halailla ja kyhnyttää saa, mutta kunhan pidetään kädet vyötärön yläpuolella. Jos ne alemmas joskus eksyivät niin silloin oli hyvin helppo näön sumentua ja melkein langeta seksiin.

Yhdessä kannattaa rukoilla Jumalalta voimaa ja viisautta suhteelle.

Itse menin naimisiin uskovan miehen kanssa 20 kesäisenä, mutta valitettavasit meidän liitto päättyi ja avioero tuli jo vuoden päästä. Ex-mieheni sanoi että ei oikeastaan edes ole uskossa ja kun naimisiin oltiin päästy niin hän muuttui paljon ja alkoi elää hyvin maallisesti. Viimeinen niitti oli se, että hän petti minua toisen naisen kanssa.

Aluksi olin hyvin vihainen ja pettynyt Jumalalle kuinka noi pystyi käymään ja uskovan puolison kanssa odotimme niin hartaasti ihanaa aviota ja emme olleet toisillemme oikeat ollenkaan. Myöhemmin olen huomannut että tämäkin suhde vain kasvatti minua uskossa ja ihmisenä.

Nykyään olen naimisissa uskovan katolisen miehen kanssa. Vaikka emme kuulu samaan seurakuntaan, ovat elämänkatsomuksemme ja arvot hyvin samanlaiset. Koen että hänet Jumala minulle alunperinkin tarkoitti...
Kaikella tapahtuneella on aina tarkoituksensa.

Ole kuuliainen Jumalalle ja etsi uskovaa puolisoa ja rukoile ja rukoile ja rukoile lakkaammatta
Hei. Se minkälainen malli on kotoa vaikuttaa siihen miten aikuisena kukakin käyttäytyy myös näissä asioissa.

Omat vanhempani menivät tosi nuorina naimisiin:n.20-vuotiaina. Samoin heidän sisaruksensa. Isäni on lestadiolaisperheestä.

Ei tullut kuuloonkaan erot. Se on vasta tämän sukupolven ongelma ollut, näin sen näen. Ja johtuen nimenomaan kulttuuritaustastamme, se on ongelma.

Ennen v.1900 ei ollut edes ehkäisyvälineitä. Se jo vaikutti paljon. Ihmisluonne ei ole muuttunut mihinkään, kukaan nainen tuskin haluaa yh:ksi.. Ja näin oli tuolloin..

Pakkoavioliitto oli sana jota käytettiin niistä perheistä joissa nimenomaan mies oli "joutunut naimisiin"koska oli saattanut jonkun vahingossa raskaaksi.
Suvun ja ympäristön paine piti hänet siinä tilassaan... Kristinusko on osaltaan ollut syy, aina, naisten heikompaan asemaan, sillä Raamatusta moni lukee että nainen on se jonka on oltava hiljaa, ja jonka on oltava tietynlainen... esm. pitää olla pitkät hiukset jne. Siitä kirjasta ne asenteet on tulleet ja naisen on ollut pakko alistua.

Onneksi nykyisin ei tarvitse. Naisen mallina ei toimi enää se "äiti". Tai hoiva-alalla toimiva "sisar hento valkoinen".Politiikassa, päättäjinä on naisia, opettajina on naisia, ja enää ei merkitse se sukupuoli, eikä ne normit, joita ennen on naiselle miesten tahdosta asetettu, vaan nyt merkitsee äly, ja se mitä ihmisellä on annettavaa tälle yhteiskunnalle.

Se on hieno asia. Sanon näin, siksi, koska minulla on kaksi tytärtä.

Itse tunnustautuisin tässä feministiksi, olen OIKEUDENMUKAISUUDEN puolella. Ihailen niitä jotka ovat kyenneet nousemaan kaiken tämän roolijaoittelun yläpuolelle, ajamaan yhteisiä etuja.. kuten Jutta Urpilainen. Niin feministi en ole ettenkö ihailisi myös joitan miehiä.
Heitä jotka kulkevat niitä ns.omia polkujaan, omaa tietään, samalla ikäänkuin uuden ajan periaatteella.. heitä miehiä jotka kunnioittavat sitä OMAA TOTUUTTAAN.

Täytyy osata olla rohkea että siihen pystyy. Ei tarvitse langeta naisena palvomaan kauneutta, ei tarvitse miettiä mitä sillä saa....

Voi vaan olla, rehellisesti se mikä on, ja niin löytää rakkauden. Jumalan, joka on rakkaus. Jumala ajattelee sielua, ei ruumista. Muuten Hän ei voisi olla rakkaus.
teininä olin "uskossa" ja "uskovaisen" tyttöystävän kanssa juuri elimmekin niin että kaikkea muuta saa harrastaa kunhan ei yhdyntää.

Onneksi tulin sitten oikeasti elävään uskoon ja tein parannusta noista jutuista...

mut vielä joskus kaiholla muistelen nuoruutta vaikka ei se aina niin puhtoista ollutkaan
Ai semmostako se uskovaisten seurustelu on? Että tekevät kaikkea mahdollista, vaan ei yhdyntää. Taidan tulla uskoon, kun se on noin kivaa.
mä haluun sellasen puolison, jonka pääle ei kukaan oo kattonu sillä silmäll koskaan. Muuten ei oo koskematon.
Joudut ottamaan oikein ruman.
Avioliitto on aina lihallinen liitto ja jos joku muuta kuvittelee, niin metsässä on.

Avioliitto ei ole hengellinen se ei ole pyhä, vaan inhimillinen ja arkinen.
En ole hellari mutta ex:ä on noin 15. Seksiä ehkä 100 kanssa. Nyt vakiintunut suhde viim. 5 vuotta.
Mulla on takana tasan yksi exä ja nyt olen onnellisesti avioliitossa tän toisen kanssa. Sen exän kanssa sovittiin, että vyötärössä menee raja, eli sen alle ei kumpikaan kosketa ja ei myöskään koskettu. Kertaakaa ei livetty, ei edes vaatteiden päältä koskettu, kun kerran oli niin sovittu. Muutaman kuukauden seurusteltiin, mutta sitten jätin sen pojan. Jäi surkeena itkemään mun perään. Nykyään ollaan ihan kavereita ja annettu anteeksi toisillemme. Onneksi ei menty pidemmälle, kun suhde päättyi. On muuten paljon mukavampi mun miehelle ja mulle itellekki, että pysyttiin rajoissa : )
oispa mullakin tommonen vaimo. Kävi vähän huonompi tuuri
Vaimollani on kaksi exää ja rajat ollu sitä sun tätä. Ei kuitenkaan yhdyntää muiden, kun minun kanssa.
Onhan noita suhteita takana muidenkin kuin puolisoni kanssa. Rajat meni vähän siellä sun täällä, mutta yhdyntää ei ollut.

Koin olevani rikki ja tuntu pahalta, joka suhteen jälkeen. Aviopuoliso ei hyväksynyt, vaan on ikuisesti mustis.

Hellari pojista en tiedä mitä hyväksyvät, mutta me tytöt joudutaan ainakin hyväksymään melkein mitä vaan.

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta