narsistin kanssa päättyi sekin, ja jopa samasta syystä kuin ensi kertakin; sattumalta selvisi että mies piti taas yllä suhdettä minuun ja exäänsä, jonka kanssa nyt siis vaihdoimme paikkoja taas:)
No mitkäs ovat omat fiilikset? Kun mies lähetti viestin että oli hakenut tavaransa luotani pois (sitä edelsi edellisenä päivänä nostamansa aiheeton riita), oli ensimmäinen tunne suunnaton helpotus. Eräässä loppuselvitysviestissä kirjoitinkin hänelle:"Kiitos kulta, tää on parasta mitä mulle oot tehnyt". Sen jälkeen tunne on vain kasvanut, räjähdin täyteen yltiöpäistä energiaa, tuntuu kuin olisin astunut vankilasta vapauteen. Ei mitään edellisen eron jälkeistä epätoivoa ja selityspyyntöjä, vaan uusia suunnitelmia, hilpeää oloa ja varmuus ettei kolmatta kertaa tule. Selvisinpäs hänestä:)
En tiedä miten narsisti siihen suhtautui kun suunnilleen riemusta kiljuen otin hänen "eroviestinsä" vastaan, kaikkia tavaroitaanhan hän ei tietenkään pakannut, niin hän teki viimeksikin ja piti yhden tekosyyn tulla luokseni. Onneksi nyt kaikki hänen manipulointikeinonsa ovat tuttuja, jos nyt ylipäätään joskus aikoo paluuta entiseen suunnitella, kunhan ensin rauhoittelee (ja koukuttaa) nyxänsä.
Mutta nyt se on vihdoinkin ohitse:D
Suhdeyritys nro 2...
17
211
Vastaukset
onnittelut.pidä toi varmuus,äläkä enää mene sen retkuun.
- nisse..
"Sen jälkeen tunne on vain kasvanut, räjähdin täyteen yltiöpäistä energiaa, tuntuu kuin olisin astunut vankilasta vapauteen"
Muistan tuon tunteen, se oli jotain niin huikeaa että kaikki muu menetti merkityksensä sillä hetkellä :D- 17+15=32
"Ei mitään edellisen eron jälkeistä epätoivoa ja selityspyyntöjä, vaan uusia suunnitelmia"
noh...aloittaja on jo konkari...tietää/tunnistaa missä mennään jos toinen osapuoli on narsisti...
mutta ehkä hänelläkin jäi ensimmäisen eron jälkeen jotain kesken...ja tarvitsi vielä toisenkin kokemuksen...ennenkuin lopullisesti ymmärsi...
että jos kokemus on ensimmäinen...niin sen "pääsinpäs siittä p:skasta eroon" huuman rauhoituttua...
kannattaa miettiä itse itseään...miten yleensä ajatui sellaiseen suhteeseen ja pysyi siinä, vaikka alkoi tuntua huonolta...ettei enää tarvitsisi sitä toista/kolmatta jne. kokemusta...tai sen pelossa, että niin kävisi... ei enää uskalla ollenkaan... - 5+12=17
17+15=32 kirjoitti:
"Ei mitään edellisen eron jälkeistä epätoivoa ja selityspyyntöjä, vaan uusia suunnitelmia"
noh...aloittaja on jo konkari...tietää/tunnistaa missä mennään jos toinen osapuoli on narsisti...
mutta ehkä hänelläkin jäi ensimmäisen eron jälkeen jotain kesken...ja tarvitsi vielä toisenkin kokemuksen...ennenkuin lopullisesti ymmärsi...
että jos kokemus on ensimmäinen...niin sen "pääsinpäs siittä p:skasta eroon" huuman rauhoituttua...
kannattaa miettiä itse itseään...miten yleensä ajatui sellaiseen suhteeseen ja pysyi siinä, vaikka alkoi tuntua huonolta...ettei enää tarvitsisi sitä toista/kolmatta jne. kokemusta...tai sen pelossa, että niin kävisi... ei enää uskalla ollenkaan...Lisään vielä mutu tuntumani suhteesta narsistiin...
Kun ymmärrykseni mukaan suhde narstin kanssa alkaa aina jonkinlaisella huumalla...liian hyvää ollakseen totta...
hän tekee aluksi kaikkensa...saadakseen sinut vietellyksi, imartelee tyyliin, olet niin ihana nainen ettei hän ole koskaan toista tavannut...yhteydenottoja on tosi paljon...
Jos jonkin tuossa alussa näin jälkeenpäin ajateltuna...olisi pitänyt minua varoittaa...oli se, miten hän mitätöi entisiä kumppaneitaan...mutta minä tyhmä otin sen vain osoitukseksi...omasta paremmuudestani...
Kolmisen vuotta sitä minun ihanuuttani kesti...sitten äkisti kaikki muuttui...sitä en tiedä...löysikö hän uuden paremman...vaiko vain kyllästyi...mutta hän ei halunnut päättää suhdetta vaikka mitätöikin minua...
minä myös luulen, että hän palasi eksänsä luokse...he kun olivat ystäviä...kaikesta huolimatta...että tuttu tuo aloittajan kuvio minullekkin... - nisse..
5+12=17 kirjoitti:
Lisään vielä mutu tuntumani suhteesta narsistiin...
Kun ymmärrykseni mukaan suhde narstin kanssa alkaa aina jonkinlaisella huumalla...liian hyvää ollakseen totta...
hän tekee aluksi kaikkensa...saadakseen sinut vietellyksi, imartelee tyyliin, olet niin ihana nainen ettei hän ole koskaan toista tavannut...yhteydenottoja on tosi paljon...
Jos jonkin tuossa alussa näin jälkeenpäin ajateltuna...olisi pitänyt minua varoittaa...oli se, miten hän mitätöi entisiä kumppaneitaan...mutta minä tyhmä otin sen vain osoitukseksi...omasta paremmuudestani...
Kolmisen vuotta sitä minun ihanuuttani kesti...sitten äkisti kaikki muuttui...sitä en tiedä...löysikö hän uuden paremman...vaiko vain kyllästyi...mutta hän ei halunnut päättää suhdetta vaikka mitätöikin minua...
minä myös luulen, että hän palasi eksänsä luokse...he kun olivat ystäviä...kaikesta huolimatta...että tuttu tuo aloittajan kuvio minullekkin...Kyllähän mä jollain tasolla tiesin että jotain mätää siinä jutussa on, mutta en vaan enää pystynyt perääntymään kun olin jo siinä tunnekoukussa kiinni. Se tietoisuus tuli jo ihan suhteen alkuvaiheessa, mutta ajattelin että ehkä se siitä vielä iloksi muuttuu ja toisaalta alitajuisesti mietin koko ajan pakokeinoa alusta alkaen. Ihan kuin olisin seurannut itseäni ulkopuolelta kuin jotain näytelmää, kaikki tuntui kauhean epätodelliselta. Tietenkin niitä hyviäkin hetkiä oli välillä, joka taas sai uskomaan siihen että kaikki vielä muuttuisi hyväksi. Sitä jahkaamista se olikin sitten siihen eropäätökseen asti ja sitäkin piti vakuutella itselleen aika kauan että onko se oikea päätös. En kyllä täysin omin voimin olisi siitä irti päässyt, olisin vaan luovuttanut ja jäänyt kitumaan loppuiäkseni.
Jos se luottamus oli väärin niin miten sitä ikinä voi enää luottaa kehenkään? - 3+10=13
nisse.. kirjoitti:
Kyllähän mä jollain tasolla tiesin että jotain mätää siinä jutussa on, mutta en vaan enää pystynyt perääntymään kun olin jo siinä tunnekoukussa kiinni. Se tietoisuus tuli jo ihan suhteen alkuvaiheessa, mutta ajattelin että ehkä se siitä vielä iloksi muuttuu ja toisaalta alitajuisesti mietin koko ajan pakokeinoa alusta alkaen. Ihan kuin olisin seurannut itseäni ulkopuolelta kuin jotain näytelmää, kaikki tuntui kauhean epätodelliselta. Tietenkin niitä hyviäkin hetkiä oli välillä, joka taas sai uskomaan siihen että kaikki vielä muuttuisi hyväksi. Sitä jahkaamista se olikin sitten siihen eropäätökseen asti ja sitäkin piti vakuutella itselleen aika kauan että onko se oikea päätös. En kyllä täysin omin voimin olisi siitä irti päässyt, olisin vaan luovuttanut ja jäänyt kitumaan loppuiäkseni.
Jos se luottamus oli väärin niin miten sitä ikinä voi enää luottaa kehenkään?"Jos se luottamus oli väärin niin miten sitä ikinä voi enää luottaa kehenkään?"
Voit sinä edelleen luottaa...itseesi...omiin tunteisiisi...
Luottamus toiseen...siinä auttaa ehkä ajatus...elämä kantaa...kaikesta huolimatta...
tuurilla ne seilaa valtamerilaivatkin...
Joskus voi ajaa karille...mutta niin kauan kun elämää...ei ole uponnut, poistunut elämästä...on toivoakin...
- Alicia'
Tämä narsku on lähtijätyyppiä, herkästi hän häipyi jos yhtään laitoin hänelle hanttiin, ja oli kateissa viikon pari. Nyt kun kelaan viimeistä kahdeksaa kuukautta niin luulenpa että suurimman osan aikaa hän piti rinnakkaissuhdetta yllä tähän exäänsä. Se kävi kätevästi kun ex asuu toisessa kaupungissa. Tuntee itsensä aikas viisaaksi kun ajattelee että lankesimme exän kanssa samaan ansaan, kahdesti. Kun meidän suhteemme lämpeni uudelleen tiesin kyllä että tapaili exäänsä, mutta ajattelin että olemme "vain kavereita", sitähän narsku vain pyysi, ystävyyttäni... Sitten hän riiteli minun kuulteni puhelimessa exänsä kanssa ja mukamas lopetti suhteen. Ja valloitti paikkansa kodistani takaisin minun vielä miettiessä mitä tässä nyt oikein tapahtuu... Ja olisin halunnut vähän jarruttaa, myöhäistä, mies oli jo lompakollani ja jääkaapillani.
No ajattelin että katsotaan nyt sitten, ja seurasikin hyvä jakso jossa ei paljoa riidelty. Silti vaistosin ettei suhde yhtään kehity ja tunteet syvene, vaan junnaamme jonkinlaisessa seurustelun alkuvaiheessa kuukaudesta toiseen. Sitten alkoi tulla näitä riitoja ja katkoja (varmaan silloin ex alkoi taipua), alkoi niitä lopun merkkejä olla ilmassa. Vielä kolme viikkoa sitten mies sanoi rakastavansa, että olen hänen naisensa jne... Sen onneksi jo ymmärsin että tyhjiä puheita vaan.
Yritin sitoa narskua tiukemmin rahoittamalla hotellireissuja, teatterikäyntejä yms, ajattelin ettei hän lähde kun on jotain sellaista tiedossa, voin ainakin siihen reissuun asti olla rauhassa... Toiminta kääntyikin minua vastaan, kun lähtöpäivä oli sovittu, saattoi narsku olla omilla teillään (=exän luona) viitisenkin päivää ilman että epäilykseni olisivat heränneet. Kunhan nyt jonain päivänä soitti. No nytkin olisi ollut hotellireissu (hänen pelimatkansa, minun maksama hotelli) varattuna kolmen viikon päähän. Mutta eipä enää toiminut, tai en tiedä josko jonkinlaista paluuta olisi suunnitellut ennen matkaa, selvisi vaan tämä ex-kuvio minulle onneksi ajoissa.
Onhan tämä hiljaisuus ilman lähes päivittäisiä yhteydenottoja ja tapaamisia kieltämättä outoa, toisaalta tuntuu että nyt happea riittää minullekin hengitettäväksi:) - Järkeä päähän
Taas "paljastui" ex kumppani sopivasti eron hetkellä narsistiksi :D
Taitaa olla 99% maailman narsisteista paljastunut juuri eron hetkellä, jos tätä palstaa on vakavasti lukeminen.Niin, joskus on narsisti/narsistinen ihminen kyseessä ja joskus ei, ken tietää.
Mutta... mulle on pistänyt tuo sama silmään ja olen liittänyt sen pienessä mielessäni tapaan ulkoistaa asioita.
Nykyään (tai no jo aika pitkään) siihen kaikkeen suhdesoppaan ja sekoiluun on helppo vastaus ; narsismi.
Ihanko olis unohtunut, että kautta aikain on erotilanteissa, pattitilanteissa ja esim perintöriidoissa vedetty alta lipan. Ihanko se olis nyt yhtäkkiä jokin suurinpiirtein lääkitystä tarvitseva vaiva tai jotain ihan uutta ja outoa jonka nykypsykiatria on vihdoinkin (!) tavoittanut. Hah.
Mä uskon että vähän ylempänä tarinaansa kertonut ihminen on varmasti kokenut vääryyttä ja kärsimystä tahollaan mutta monta muutakin asiaa tulee tuosta tekstistä mieleen. Se on tietenkin sitten "syyttelyä".
Mutta... hänenkään ei auta kuin hoitaa oma postinsa kuntoon koska toista ei voi muuttaa. Loppuu se hyysääminen ja rakkauden kalastelu ostamalla ja sitomalla. Tyypillinen esimerkki ajan kulussa kieroutuneeksi muodostuneesta suhteesta.
Syyllisillä niin väliä- LK
Jossain kohtaa sinkkuuduttuani tapailin jonkun verran eri tyttöjä ja huomasin että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki määrittelivät entisen puolisonsa narsistiksi.
Joko narsismi on äärimmäisen yleistä miehillä tai sitten vaan narsistit saa parisuhteita aikaseksi. Jos siis näitä naisia on uskomista. LK kirjoitti:
Jossain kohtaa sinkkuuduttuani tapailin jonkun verran eri tyttöjä ja huomasin että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki määrittelivät entisen puolisonsa narsistiksi.
Joko narsismi on äärimmäisen yleistä miehillä tai sitten vaan narsistit saa parisuhteita aikaseksi. Jos siis näitä naisia on uskomista.Yleisesti taitaa olla niin, että nainen on äkkiä se epävakaa sekopää ja mies narsisti ; siis samoilla oireilla niin sanoakseni. Toisekseen naisen asemassa on kaikesta muusta sikashitistä huolimatta jotain niiiiin pyhää, että hehän eivät voi olla "syyllisiä".
On totta kai normaalia, että kun jokin "uusi" asia tulee esiin, sitä käytetään väärin mutta se että siitä väärinkäytöksestä keskustelee, aiheuttaa valtavaa vihaa ja jokainen maailman nainen suurin piirtein kuvittelee sen mitätöivän HÄNEN henk.koht. kokemuksensa. Kokenut olen itsekin tuollaisia tunteita kunnes katsoin peiliin.
Koko narsistin käsite on niiiin hämärtynyt että oli vaiva mikä tahansa, se on vastaus. Kovin moni hakee siitä helpotusta vaikeaan tilanteeseensa. Kun saa kosketuksen omassa itsessä oleviin nars. ominaisuuksiin (eikä niitä nyt tartte liittää siihen juuri sinun tai sinun tai sinun kokemukseesi), huomaa ettei asiat aina olekaan niin mustavalkoisia =)
Mä olen itse tapaillut (kai oikea sana ? ) "narsistia" tai lähinnä narsistisesti kovin vammautunutta ihmistä jo monta vuotta ja se on ollut valaisevin kokemus koskaan. Mä en sano että mikään muuttuu mutta mä näen asian aivan eri tavoin nykyään kuin muutama vuosi sitten. Oli tapahtunut kenen syystä tahansa sitten mitä tahansa.
Ja monista muista poiketen koen silloin tulleeni lähemmäksi inhimillisyyttä mutta tiedän että olen marginaalissa.- 3+12=15
lynett kirjoitti:
Yleisesti taitaa olla niin, että nainen on äkkiä se epävakaa sekopää ja mies narsisti ; siis samoilla oireilla niin sanoakseni. Toisekseen naisen asemassa on kaikesta muusta sikashitistä huolimatta jotain niiiiin pyhää, että hehän eivät voi olla "syyllisiä".
On totta kai normaalia, että kun jokin "uusi" asia tulee esiin, sitä käytetään väärin mutta se että siitä väärinkäytöksestä keskustelee, aiheuttaa valtavaa vihaa ja jokainen maailman nainen suurin piirtein kuvittelee sen mitätöivän HÄNEN henk.koht. kokemuksensa. Kokenut olen itsekin tuollaisia tunteita kunnes katsoin peiliin.
Koko narsistin käsite on niiiin hämärtynyt että oli vaiva mikä tahansa, se on vastaus. Kovin moni hakee siitä helpotusta vaikeaan tilanteeseensa. Kun saa kosketuksen omassa itsessä oleviin nars. ominaisuuksiin (eikä niitä nyt tartte liittää siihen juuri sinun tai sinun tai sinun kokemukseesi), huomaa ettei asiat aina olekaan niin mustavalkoisia =)
Mä olen itse tapaillut (kai oikea sana ? ) "narsistia" tai lähinnä narsistisesti kovin vammautunutta ihmistä jo monta vuotta ja se on ollut valaisevin kokemus koskaan. Mä en sano että mikään muuttuu mutta mä näen asian aivan eri tavoin nykyään kuin muutama vuosi sitten. Oli tapahtunut kenen syystä tahansa sitten mitä tahansa.
Ja monista muista poiketen koen silloin tulleeni lähemmäksi inhimillisyyttä mutta tiedän että olen marginaalissa."Oli tapahtunut kenen syystä tahansa sitten mitä tahansa."
Niin...minä tulin tänne muutama kuukausi narsistisuhteen eron jälkeen...lähinnä ymmärtääkseni...mitä se kaikki oli...kun epäilin jo omaa mielenterveyttänikin..en niinkään syyttämään ketään...
tilanteessa jossa tuo edellinen kumppani vieläkin lähetteli koukuttavia viestejään...tyyliin "olet ihana nainen" vaikka suhteen loppupuolella olin hänen mielestään kaikkea muuta...
narsisti sanan sain häneltä...ennen tuo sana oli minulle lähes tuntematon...en tiennyt millaista ihmistä se tarkoittaa...
nyt kun olen lukenut täällä mtä mielikuvituksellisimpia juttuja, joissa asiat on käännetty täysin päälaelleen...niin olen lähes varma...että tuo eksäni oli narsisti...niin paljon samankaltaisuutta olen täällä tavannut...
Mutta parhaimmat oivallukset olen siltikin kokenut koskien itseäni...joista olen hyvin kiitollinen...melkein voisin pitää itseäni onnekkaana että sain vielä tuonkin kokemuksen...kosketuksen narsismiin...ymmärtääkseni paremmin itseäni ja sen myötä toisiakin... - kiinnostavaa
lynett kirjoitti:
Yleisesti taitaa olla niin, että nainen on äkkiä se epävakaa sekopää ja mies narsisti ; siis samoilla oireilla niin sanoakseni. Toisekseen naisen asemassa on kaikesta muusta sikashitistä huolimatta jotain niiiiin pyhää, että hehän eivät voi olla "syyllisiä".
On totta kai normaalia, että kun jokin "uusi" asia tulee esiin, sitä käytetään väärin mutta se että siitä väärinkäytöksestä keskustelee, aiheuttaa valtavaa vihaa ja jokainen maailman nainen suurin piirtein kuvittelee sen mitätöivän HÄNEN henk.koht. kokemuksensa. Kokenut olen itsekin tuollaisia tunteita kunnes katsoin peiliin.
Koko narsistin käsite on niiiin hämärtynyt että oli vaiva mikä tahansa, se on vastaus. Kovin moni hakee siitä helpotusta vaikeaan tilanteeseensa. Kun saa kosketuksen omassa itsessä oleviin nars. ominaisuuksiin (eikä niitä nyt tartte liittää siihen juuri sinun tai sinun tai sinun kokemukseesi), huomaa ettei asiat aina olekaan niin mustavalkoisia =)
Mä olen itse tapaillut (kai oikea sana ? ) "narsistia" tai lähinnä narsistisesti kovin vammautunutta ihmistä jo monta vuotta ja se on ollut valaisevin kokemus koskaan. Mä en sano että mikään muuttuu mutta mä näen asian aivan eri tavoin nykyään kuin muutama vuosi sitten. Oli tapahtunut kenen syystä tahansa sitten mitä tahansa.
Ja monista muista poiketen koen silloin tulleeni lähemmäksi inhimillisyyttä mutta tiedän että olen marginaalissa."Kokenut olen itsekin tuollaisia tunteita kunnes katsoin peiliin."
Harvinaista, että joku tunnustaa itse katsoneensa peiliin, eikä aina syytä toista.
- että näin
Onhan se nykyään tosi yleistä, narsisteja on yllättävän paljon. Ei siitä mihinkään pääse. Kyllä tuon narsistin hulluuden ja mielettömyyden joutuu valitettavasti aika moni kokemaan. Ei ihmiset yleensä aivan heppoisin perustein ketään narsistiksi epäile!
- LK
Nii, ei missään tapauksessa voi aiheetta epäillä. Kyllä niitä sitten on varmaan valtaosa väestöstä.
Tai sitten tuo oli sarkasmia. - että näin
LK kirjoitti:
Nii, ei missään tapauksessa voi aiheetta epäillä. Kyllä niitä sitten on varmaan valtaosa väestöstä.
Tai sitten tuo oli sarkasmia.Mistä niitä narsisteja oikein tulee?
- LK
että näin kirjoitti:
Mistä niitä narsisteja oikein tulee?
Haikara tuo.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1757204
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes682971- 562228
Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se671415Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3681369- 561284
Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l191229Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä171040Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni791000Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <384998