Homous johtuu kastraation pelosta??

On tarpeellista tuoda asioita esiin, jotta ihmiset ymmärtäisivät homoseksuaalisen persoonasta kärsivän olevan itse asiaan syytön. Suurinosa heistä tuskin ymmärtää itsekkään sen enempää miksi he sellaisenaan ovat kuin osoittava enemmistö. Haluan tuoda tässä asian vähän eräitä vahvoja syitä otaksua homouden synty ja tämän ihmismielen pimeän puolen kehittymisen, koska "jokainen on vaan erillainen"-mantra on suunnattuttu lähinnä taviksille, lapsille ja kehitysvammaisille joita ei kiinnosta katsoa pintaa syvemmälle asioita.

Minä en siis ole homo, mutta asia sellaisenaan psykologisesti on hyvin mielenkiintoinen.

Kuten psykoanalyytikko Edmund Bergler, esitti mielenkiintoisen ajatuksen traumasta vaginaan. Se näyttää tietyssä perspektiivissä katsoen suulta ja lapsen mielikuvitus voi automaattisesti luoda väärän ajatuksen sen sisältävän hampaita ja se täten myös puree ja kastroi.

Paljon kys. segmentin asioita varhain puhunut Sigmund Freud esitti näkemyksen kastraatiosta mm. puhumalla peniksen menettämisen pelosta esim. äidin alasti näkemisen kautta. Lisäksi hän puhui lesboista peniksen kateudesta. Tämä tosin käsittää myös tulevia hetero poikien ja tyttöjen narsistista kasvumaailmaa.

Yksi käytännön esimerkeistä oli venäläinen nuori mies, "susimies" Sergei Pankejeff. Oli jo alusta alkaen odotettavissa mikä hän on, sillä ei lienee sattumaa Freudin valinta kirjoitaa juuri tuosta potilaasta.

1,5vuotiaana hän oli malariassa nähnyt isänsä yhdynnässä takaa päin. Tämä painui hänen tiedostamattomaan mieleensä purkautuen 3,3 vuotiaana eräässä hänen unessa 5 sutta pähkinäpuun oksalla katsomassa häntä tämän "herätessä" unimaailmaan.

Pankjeff oli kokenut hivenen aiemmin ristiidat nähtyään äitinsä vaginan ja sitä aikaisemman kastraation pelon hoitajalta, pelotellessa haavalla penikseen jotta tämä sai hänet pukemaan housut.

Pankjefff ei kolmekymppisenäkään ollut järki-ihmisenäkään toipunut näistä mielen pimeyden syövereistä vaan tullut ristiriitaiseksi itsensä kanssa ja oli neuroottinen. Hän tiesi normaalisti ettei lapsia synnytetä takapuolella ja tiesi varmana insesmin epäkäytännöllisen, mutta halusi mielen pimeyden syövereissään isänsä tyydyttävän hänen seksuaali putteet ja synnyttää hänelle vauvan sekä oli mustasukkainen äitille ja sisarelleen.

Myöhemmin Pankjeffilla alkoi esiintyä ummetusta, joka aukesi vain kiihotustilassa. Tämä halusikin aina että peräruiskeen antaa vain miespuolinen.

Näkemänsä yhdyntä vauvana ja potilaana ajoi hänelle väärät kuvitelmat, joita järkikään ei voinut torjua myöhemmällä iällä ja epämääräiset kastraatiopelot koettelivat häntä.

*****Kastraation pelot ja kasvatus*****

On itsessänikin aiheellista pohtia kasvatusmallia ja sen toimivuutta. Onko relevantti senkin puoleen, että jos itse siitän lapsia joskus, onko nykyinen malli toimiva.

Saako esim poika mennä äitinsä kanssa saunaa ja saako tyttö mennä isänsä kanssa. Eikö nämä aiheuta pienessä kehittyvässä mielessä kompleksisia tunnelatauksia.

Onko relevanttia pelotella, jos poika esim tykkäisi kaiket päivät olla munasillaan ja käyttää korkeintaan liippalakkia, pitääkö häntä joskus pukeutumaankin pelotella viattomankin kuuloislla kastraationpeloilla , esim. ampiaiset, hauki, oven väli.

Eihän esim. lapsiakaan opeteta tekemään tarpeitansa pytyllekään pelottelemalla punasilmäisillä rotilla. Jos toisin olisia, Animalia RY jäsenten kodit haisisivat aivan skeidalle.

Kastraation pelkoa voidaan tuoda myös esineillä. Jos esim. poika haluaisi jonkun nuken, voidaan täten liitää myös "ostetaan samalla sulle myös hame". Samankaltaisia "nukkeja" voidaan aikuistumiseen saakka myös pitää esim skootteria, pikkuautoa tai kermalikööriä. Niiden omaavat sietävätkin kasvatetun mielestä pitää myös hametta. Eivät ole riittävän miehekkäitä... perkele!

Kun sitten hameesta muodostuu sellainen esto ja tekijä, voi pojasta kehittyä transvestiitti. Pukemalla hameen hän saa kiksit, sillä hän on silloin rikkonut lakia. Hameesta on tullut käytännössä "rikoksentekoväline". Näin selittyy transvestiitti.

Haluan muuten mainita että tämä on vain päättelyä sellaisenaan eikä minulla ole käytännön kokemusta, mutta tohdin väittää olevani oikeilla jäljillä.

Transsukupuolisuudessa taas kastraatiosta on tollut todeksi ja siitä on tullut pakkomielle.

Minun mielestäni kasvatusoppia olisi tarkastettava sellaisenaan eikää tuudittautua siihen 90-99% onnistuneeseen seksuaalisen suuntautumisen tulokseen, sillä aina voi parantaa ja malli on sellaisenaan aika konservatiivinen.

On puhuttu vain "erillaistumisesta" ja unohdettu, vähätelty tiedostamaton ja "mielen pimeät puolet" sekä niiden voimat , sosialisen ulosannin näkymättömät sellaiset joihin sellaisenaan yksilö on syytön. Kuten "Susimiehen" tapauksessa mm. uskontokin vaikuttanut positiivisesti hänen neuroosin ja liiallisen kastraation pelon kehittymisen puolesta. Voisinpa polttaa tässä taas yhden raamatun.