Kymmenen vuoden keisari-ruletti 275-85

Keisarei-rulettia ajatellessa voi kuulostaa oudolta väite, että Rooman kohtalo kääntyi keisari Aurelianuksen myötä 270-75 ja valtakunta alkoi yhtenäistyä uudelleen. Mutta tämä kymmenen vuoden jakso nopeassa tahdissa nousevia ja kuolevia kenraali-keisareita ei juuri vaikuttanut valtiolaivan kurssiin.

Keisaripeli päättyi väkevän keisari Diokletianuksen nousuun 285. Hän vei päätökseen Aurelianuksen alkaman restauraation ja länsi-Rooma sai parisataa vuotta jatkoaikaa, itä-Rooma yli tuhat vuotta!

Koetahan pysyä vauhdissa:

Nainen keisarina: näyttää siltä, että Ulpia Severina, murhatun keisari Aurelianuksen puoliso, hallitsi Roomaa itsenäisesti 275-76 kuluessa.

Tacitus niminen upseeri huudettiin armeijan puolesta keisariksi 275 lopulla, mutta hänen uransa päättyi kesällä 276 tappavaan kuumeeseen.

Tacituksen velipuoli Florianus nousi keisariksi ja hallitsi kokonaiset 88 päivää... Idässä olevat legioonat huusivat Probus nimisen upseerin keisariksi 276 ja Florianus murhattiin Tarsossa, apostoli Paavalin kotikaupungissa Vähän-Aasian Kilikiassa.

Serbialainen Sirmiumin kaupungissa syntynyt Probus ei juuri kerinnyt Roomassa käymään vaan vietti aikaansa Euroopassa. Rooman imperium vetäytyi germaanien ja goottien alueilta siten, että Rein ja Tonava tulivat pohjoisiksi rajoiksi. Keisarina Probus pyrki rakentamaan tuhottuja alueita, asetti barbaareja poltetuille rajaseuduille niitä viljelemään ja korjautti Niilin taisteluissa särkyneitä siltoja. Sotilaat eivät saaneet olla tyhjäntoimittajia, ja jos ei sota vaatinut, Probus määräsi heitä maatöihin.

Kuuden hyvän hallitusvuoden jälkeen ilmeisesti ojankaivuuseen kyllästyneet sotilaat murhasivat Probuksen hänen kotikaupungissaan Sirmiumissa vuonna 282.

Jo eläkeikäinen Carus valittiin senaatin toimesta keisariksi 282 ja hän lähti sotaretkelle Persian sassanideja vastaan. Carus asetti varalta kaksi poikaansa keisareiksi rinnalleen, Carinus ja Numerian. Elokuussa 283 Carus sai surmansa ilmeisesti salaman iskusta.

Keisariveljeksistä Carinus johti legioonia Euroopassa ja Numerian jatkoi isänsä taistelua idässä, mutta sairastui Edessan lähellä korkeaan kuumeeseen ja kuoli tautiin marraskuussa 284.

Carinus oli veljensä kuoltua yksin Rooman imperiumin hallitsija. Tilanne oli valtataistelun kannalta haastava ja keisarin henkivartijoiden ratsujoukot huusivat idässä Diocletianus nimisen miehen kilpailevaksi keisariksi.

Carinus marssi haastajaansa vastaan ja roomalaiset legioonat kohtasivat toisensa Margus- joella Moesiassa (Serbian Morava) heinäkuussa 285. Mitään taistelua ei syntynyt, vaan Carinuksen armeija hylkäsi johtajansa ja siirtyi Diocletianuksen puolelle. Carinus murhattiin leirissä. (Häntä on kutsuttu Rooman historian huonomaineisimmaksi keisariksi - yhdeksän jalkavaimoa eikä välittänyt ainoan lapsensa äidistä Magnia Ubricasta).

Hurja kymmenen vuoden keisariruletti päättyi ja kristittyjen äärimmäisen tuskallinen ja vaikea vuosikymmeniä kestänyt lopputaistelu lohikäärmeen kanssa Rooman sielusta alkoi keisari Diocletianuksen noustua valtaan Margus joen taistelun jälkeen heinäkuussa 285.