kokemuksia Abifly lääkkeestä?

Niin siis Abilify...

Mä olin jonkin aikaa abilify lääkityksellä. Minua se ei estänyt sairastumasta pahaan masennukseen. Otettuani sitä aikani tuli minulle akateisa, ja lääkitys oli lopetettava. Sellainen kokemus.

Olen popsinut Abilifyy puoltoista vuotta 22,5mg annoksella, hyvin on tasannut päätä eikä sivuvaikutuksia. Aloittamisen jälkeen tullut vaikea masennus on kummiskin jäännyt, ei mullakaan tehoa siihen:/

Alun muutaman viikon totuttelun jälkeen on kyllä ainakin minulla tehonnut. Ei toki ole mikään ihmelääke joka vie minun supermasiksen kuin taikaiskusta pois, mut kyllä tämä selkeästi on sen pahimman osan masiksesta syönyt pois kun vertaa tilannetta kahden edellisen talven masiksiin kun en mitään lääkettä syönyt. Keväällä kyllä heitän pois kunhan olo hellittää ja alan popsiin ehkä ens syksynä taas ellen sitten mitään tehokkaampaa talvimasiksen estoo löydä. Olin kyllä pitkään todella lääkekielteinen ja pelkäsin et ne kaikki turruttaa mut elämästä pois yms. Mut ei niin ole ainakaan tämän kanssa käynyt näillä annoksilla. Yritin kyllä jouluna nostaa itse annosta kun oli niin hirveä olo, mutta en huomannut siitä olevan mitään apua, joten kai tämä masennus aina osittain tulee olemaan osa elämääni näin talvisin, mutta tämän lääkkeen avulla voin ainakin nyt käydä töissä koko talven ajan. Ihan liian monta työsuhdetta päättynyt talvimasiksen takia, ehkä nyt viimeinkin pystyn pääsemään elämässäni eteenpäin.

Kiitti vastauksista. Ehkä sitä vois sitten uskaltaa kokeilla. Ei oo kokemuksia tosissaan eri lääkkeistä ja siksi jännittää. Uskon, että lääkitys on isossa roolissa tämän sairauden hoidossa, mutta vain yksi osa sitä. Elämäntilanteen kokonaisuus vaikuttaa. Olen itse nyt vähän paremmassa kunnossa, ja yritän pitää toivoa yllä, liikkua, positiivista ajattelua treenata hyvinä hetkinä.. No sitten tulee taas romahdus ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. On niin paljon surua sisällä, ehkä hyväkin että tulee pois. Nyt luulen etä hieman ylipirteyden puolella kun näin hyvin tekstiä syntyy ja hyvä fiilis muutekin....pitkästä aikaa. Tosin aamulla olin ihan rikki. Eli vaihtelee nopsaan.
Itseä ahistaa yksinäisyys tällä hetkellä. Erosin hiljattain, ja menetin siis mieheni joka oli myös minun paras ystäväni. Ei jaksanut sairauttani, niin kuin aina se menee:( sitten masennuksen takia olen ottanut etäisyyttä vanhoihin ystäviini. En ole vielä valmis tapaman heitä ja toisista olen jotenkin erkaantunut muutamista ja on ystäviä jotka ei edes tiedä sairaudestani. Olisi kiva saada elämään kohtalotovereita, jotka haluaisivat myös vertaistukea. Se vaan on niin, että tätä ei tajua muuten kuin se joka on kokenut tämän. Ja uskon että tuki ja asioiden jakaminen on myös iso osa jaksamista. Siis jos jotain kiinnostaisi kirjoitella tai tavata niin minut tavoittaa täältä: [email protected]

Kuulemisiin:)

Nää on niin yksilöllisiä. Itellä Lamictal nosti parin vuoden masennuksesta. Kyytiinhään menee ketipinor. Ei näistä mitään sivuvaikutuksia. Mä oon aika paljo kuullu siitä, että perinteiset masennuslääkkeet ei kakssuuntasessa toimi. Ei mullakaan. Se Lamictal oli ihan ihme kokemus. Edelleen menee pienellä annostuksella, niinkun ketipinor. Kyllähän tää remissiolta ny vaikuttaa. Joskus on menny vuosi. Parikin oireettomana ja ilman varotusta; helvetti auki....Mulla oli jossain vaiheessa Abilify mutta ei se mitään antanu jos ei ottanukkaan mutta kuten sanottu niin kokemuksia on monenlaisia. Yksilöinä. Ny taas unettomana mutta välillä hyvissäkin väleissä unimasan kanssa. Mä saatan kirjottaa...Mulle vaan tulee välillä olo, että mulla ei oo mitään sanottavaa...(ei uskois nickin käytöstä tällä sivustolla :))

Morjensta. Mulla menee kaksisuuntaiseen 7,5mg Abilifyä. Annos pienennettiin juuri 15mg:sta tuohon puolikkaaseen, koska se aiheutti hieman vapinaa. Muutoin olen todella tyytyväinen ollut Abilifyhyn. Vie hankalat pakkoajatukset pois ja auttaa ainakin maniavaiheeseen oikein mukavasti, eli niitä ei ole juurikaan ollut. Syön myös pienellä annoksella Efexoria, joka taasen pitää masennusvaiheet aisoissa. Deprakine myös menee tähän lääkekoktailiin päälle.

Testasimme alkuun monia antipsykootteja, mutta Abilify antoi parhaan vastaan ja mikäpä sitä popsiessa. Olo on ihan mainiona pysynyt. Ei nousuja ja laskuja pahasti ollut kun tuossa selailin mielialapäiväkirjaa taaksepäin.

aluksi ei oikein alkanut toimimaan mutta sitten lääkäri nosti annoksen 3x niin alkoi auttamaan, siitä sitä olen sitten itse hiljalleen pudotellut yleisen olotilani mukaan ja nyt menee enää yksi 15mg tabu päivässä naamaan

tasannut kyllä hurjasti elämääni, toki masennusta ja vauhtia on edelleen kausittain, mutta ne huiput ja pahimmat mielen pohjat ovat olleet jo pari vuotta poissa. puolisonkaan kanssa ei ole oikeastaan tullut enää lainkaan riideltyä ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen että olen suhteessa jolla on tulevaisuus ja että toinen aidosti välittää ja tukee minua

Olet valehteleva pillerinarkkari. Ei sinulla mitään masennusta ole, pölö. Oikeasti masentunut ei jaksaisi avata edes tietokonetta. Sinä olet vain itserakas paskiainen.

Toivottavasti ketjun aloittaja on saanut apua - mulle on diagnosoitu jo 20 vuotta sitten ns. kakkostyyppi, ja masennuksia on kahdenlaisia:

- Kerran vuosikymmenessä jonkun vaikean tilanteen laukaisemia n. 6 kk episodeja, joista olen toipunut yleensä sen ansiosta että ulkopuolinen tilanne on lauennut taipäässäni järjestynyt / tullut hyväksytyksi. No, varsinkin sähköllä ja ehkä litiumilla on ollut osuutta toipumisessa.
- Jokasyksyiset ja -talviset lievät masennukset, jotka pahenevat, jos jotain vastoinkäymistä tulee, kun niitä ei tahtoisi sietää

Tässä vuosien varrella olen huomannut miten tiedostamaton ajattelu ja vatvominen ovat vaarallisia, en vain osaa niille oikein mitään. Persoonallisuus, suhtautuminen asioihin,kyky relata- näissä kun kehittyisi niin olisi vielä mahkuja paljon parempaan elämänhallintaan ja elämästä nauttimiseen. Syön lääkkeitä, mutta niillä ei noita yo. asioita korjaa, ja uskon että niissä olisi tehtävää enemmän.

Ketjun aloittajaa lohdutan sillä että masennuksessa on se hyvä puoli että se lopulta menee aina ohi. Näin opetti mulle sairaalan lauteilla yksi konkari, jonka paras vahvuus oli asian (sairauden) kuittaaminen, ainakin osin, huumorilla. Opetti kun taas kerran mielessäni sovittelin köyttä, avioero-osastolomalla.

Kiitos näistä vastauksista. Tuo yksi kommentti jätettäköön omaan arvoonsa, mutta siis huomattavaa on että olen diag. Biboksi en masentuneeksi pelkästään. Ja nyt parantumassa marraskuussa alkaneesta syvästä masennuksesta, joka päätyi itsemurhayritykseen vuodenvaihteessa. Silloinkin avasin kyllä tietokoneen, etsin tietoa kuolemasta. Nyt tilanne että etsin tietoa elämästä, siis keinoja joilla mennä eteenpäin. Parannusta sikäli tapahtunut. Ja nyt olo vaihtelee tuskaisesta euforiseen, että en sitten tiiä. Tasapainoa etsiessä. Vielä ei lääkemuutoksesesta päätetty, mutta katsotaan. Ja kyllä lääkkeet ovat oleellinen osa tämän sairauden kanssa elämistä, sen olen näiden 12 vuoden aikana jo oppinut kantapään kautta. Mutta toki vain yksi osa hoitoa. Oma asenne ja halu parantua tärkeää. Sairauden hyväksyminen tärkeää. Omilla ajatuksilla valtava voima, ne voivat viedä ihmisen pimeyteen tai kohti valoa. Tämä oleellinen seikka. Mihin päin siis haluamme mennä?

Mulla kokeiltiin abilifyä nyt keväällä seroquel prolongin aiheutettua epilepsiakohtauksia. Olin todella yllättynyt 15mg:n annoksen erittäin väsyttävästä vaikutuksesta, sillä olin kuullut paljon kommentteja abilifyn piristävyydestä. Väsymys meni siinä määrin vaikeaksi, että yöunien pituudesta riippumatta väsytti jatkuvasti, ja parin kilometrin kävelymatkatkin olivat liikaa. Päivät menivät arkipäiväisistä askareista, kuten kaupassakäynnistä, selviytymiseen. Minulle ei siis sopinut, mutta paljon hyvää olen kyseisestä lääkkeestä muilta kuullut.

moi! ittehän syön abilifyä psykoosipiirteiseen persoonallisuuteen :) 30mg aamuisin. ihan hyvin toiminut siihen. masennukseen taas on sertralin 100mg. masennusta on vielä, mutta ei haittaavasti. kaverilla oli abilify 2-suuntaseen, ja sillä se piristi liikaa ja aiheutti levottomat jalat. ei malttanu olla paikoillaan sitten yhtään, ja se vaihdettii silloon siltä pois.. kaikki ei sovi kaikille :)

Itse söin jonkinaikaa Abilify lääkettä. Aluksi olin innoissani. Löytynyt huippu lääke. Asunto pysyi siistinä, oli pirteä olo ja kokkasin ruokaa ja elämä alkoi tuntua niin kutsutulta normaalilta. Sitten kuitenkin alkoi tapahtua negatiivisia asioita. Minua ei enään kiinnostanut mikään. Päivät meni odotellessa koska menee nukkumaan.. Koska oli vain kokoajan tunne päällä, että on tylsää. En myöskään itkenyt tai nauranut. Tunteeni latistuivat ja lisäksi seksuaalinen halukkuuteni katosi lähes tyystin.. Minä kun olen seksin suhteen melkoinen nymfomaani niin se oli hyvinkin ikävä sivuvaikutus. Lisäksi tuli pahaa vapinaa ja jäykkyyttä. Harmi sinänsä kun aluksi luulin löytäneeni pelastuksen ja sitten noita ikäviä sivuoireita tuli :(