Olen lopultakin päätynyt siihen, että lopetan elämäni ensi talvena (se vaatii pakkasta). Harkinnassa asia on ollut jo vuosia.
Mietin eläisinkö jotenkin toisin viimeisen vuoden, mutta mitään ei tule mieleeni. Jos olisi rahaa, niin ehkä sitten, mutta jos olisi rahaa, en tekisi itsemurhaa. Edessäni ei nimittäin olisi köyhää vanhuutta.
Minulla ei ole ns. läheisiä, joten moralisointi siitä, että läheiset jäävät suremaan kannattaa nyt jättää väliin. Minulla on myös takana useita kymmeniä vuosia ammattiapua, joten myös Hae Apua -kommentit voi unohtaa.
Miksi laitoin tämän viestin? Se oli osa siirtymävaihetta valmistautuakseni kuolemaan. Olen myynyt toistuvasti tavaraa kirpputorilla, jotta jäämistöni olisi mahdollisimman pieni, sitä jatkan edelleen.
Jos meillä olisi avustettu eutanasia, niin itsemurhia ei monissa tilanteissa tarvittaisi.
Viimeinen vuosi
54
<50
Vastaukset
- kannustavalähimmäinen
Minä ole myös köyhä ja niitä lähiomaisia ei ole ja köyhänä minäkin kuolen. Mietihän vielä asiaa. Ei ihmisen elämä kuolemaan pääty ja ei ole Jumalan tahto, että täältä lähdetään oman käden kautta. Jätä elämäsi Luojan käsiin. Kyllä sinustakin huolen pitää. Voi ottaa vaikka äkkiä pois jonkin sairauden kautta ja et näe edes sitä vanhuutta.
Tarkoitus sinunkin elämällä on.- Christus-lapsonen_pieni
Jokainen tehköön niin kuin parhaaksi katsoo! Tämä Maailamankaikkeus on olemassa rekvisiittana olemassaololleni! Mikään ei täältä katoa lopullisesti, ei yksikään asia, ajatus, vallitseva lainalaisuus! Itse tein itsemurhan kuolemalla ristillä, ja katso, tässä olen!
- Viimeinenvuosi
Unohdin todellakin, että nuo jeejsulässyt paskanjauhajat saattavat sotkeutua keskusteluun. En ole kuulunut kirkkoon kymmeniin vuosiin enkä muihinkaan ideologisiin yhteisöihin. Vetäkää käteen, lässyt uskovaiset ja onanoikaa itsenne kuoliaaksi. Tai tappakaa te itsenne, olette täysin tarpeettomia ja kiusaksi muille ihmisille.
Elämälläni ei ole mitään tarkoitusta, vaan se on ollut kärsimystä alusta alkaen, kun synnyin vahingossa maailmaan eikä isyyttä edes ole selvitetty. Olen kärsinyt suunnattomasta ahdistuksesta joka päivä.
Kun ihminen kuolee, kärsimys loppuu ja se on erittäin hyvä se.
En ole juurikaan saanut elämässäni valita. Mutta se, että kuolen oman käden kautta on oma valintani ja minulle on tärkeää, että saan kerrankin valita itse. Ketään ulkopuolista en aio asiaan sekoittaa eli kaikki radalle hyppimiset ja muut säälittävät pissistemput ovat poissa laskuista. Ehkä ruumiini löydetään joskus, ehkä ei. Ihan sama, koska todennäköisesti sitä ei edes aikoihin haeta. Sitten kun en enää ole työelämässä, eivät työkaverit kysele perään, kuolemaani ei huomata.
Jos meillä olisi vapaa eutanasia, ei itsemurhia nykyisessä määrin tarvittaisi. Suhtautuminen perustelluista syistä tapahtuvaan kuolemaan olisi neutraalia.- kannustavalähimmäinen
Harva meistä on tilaustyönä tänne tullut, mutta siitä huolimatta voi elää mielenkiintoisen ja tarkoituksellisen elämän. Jos elämäsi olisi niin hällä väliä kuin itse annat ymmärtää, niin et kyllä tällä palstalla kirjoittelisi. Kyllä sinulla on vielä kipinä ja toivomus saada elämänhalu takaisin. Ja ihan hyvä niin. Ei kannata hätiköidä kuolemisenkaan kanssa.
- 3334
Kiitos ensimmäisistä rehellisistä nauruistani tässä kuussa: "Unohdin todellakin, että nuo jeejsulässyt paskanjauhajat saattavat sotkeutua keskusteluun." on hauskinta, mihin olen pitkään aikaan törmännyt, Kiitos!
Päädyin lukemaan tekstiäsi, koska olen samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ketjun aloittaessasi. Viimeinen vuosi menossa & enkä oikein keksi, mitä tehdä toisin. Luultavasti en tee mitään toisin. Jos osaisin tehdä asioita muulla tavalla kuin mitä nyt teen, niin tuskin olisin tilanteessani.
Et ole hetkeen kommentoinut ketjuasi, joten ehkä elämäsi on jo ottanut uuden suunnan, toivon tietysti, että parempaan. Kiitos joka tapauksessa tuosta naurusta. Pieni asia, etkä ehkä edes tarkoittanut sitä huvittavaksi, mutta sellaiseksi sen koin. Ja koska hyvät asiat ovat todella vähissä elämässäni, niin koin tärkeäksi kiittää tästä. Kiitos.
- Viimeinen_vuosi
Jos joku haluaa keskustella aiheesta, niin arvostan käytännönläheisyyttä a lupaan vastata (toisin kuin tuolle tyhänpuhujalle) asiallisesti.
Kerroin esimerkiksi sen, että edessäni alkaa köyhyys vanhuuseläkkeellä. Jos jollakulla on hyviä neuvoja, miten vanhuuseläkeläinen voi kasvattaa tulojaan (en ole sairaanhoitaja tms, joille löytyy tilapäistöitä), niin arvostan kyaseisenlaista vastausta, vaikei se johtaisi mhinkään, se osoittaa, ettätoisin kuin tuulessahuultenheiluttaja, vastaaja on ymmärtänyt viestini. Käänteistä asuntolainaa ei kannata ehdottaa, koska maksan asuntovelkaa yli kahdeksankymppiseksi saakka, siis edellyttäen, että olisin silloin hengissä, mitä en ole. - SallaKo
Vastasit niin inhottavasti kannustavalle lähimmäiselle, joka ei mitään pahaa sinulle sanonut, että haluanpa vain itse kannustaa tuota lähimmäistä, että kauniisti sanoit etkä todellakaan tuollaista vastausta ansainnut!
Itsensä tappava ihminen todella ottaa suuren riskin, että joutuu kadotukseen ja vain pahentaa kärsimyksiään.- jeesuspaskoille
Vedä kuule käteen sinäkin, ansaitsisit tulla kidutetuksi kuoliaaksi.
- viisastelekirkossa
Ei perkele kun vihaan näitä helvetillä raiskaavia uskovaisia.
- itsemurhakeskustelusta
Itsemurhista ei monikaan pysty keskustelemaan asiallisesti, valitettavasti. Hämmennystä herättää se, että joku ilmoittaa ratkaisustaan rationaalisesti ja perustellusti.
- Viimeinen_vuosi
Juu, se on tosi harmillista, etteivät kaikki pysty keskustelemaan asiallisesti itsemurhasta.
Siihen tietysti osaltaan vaikuttaa se, että joskus joku uhkaa tehdä itsemurhan, koska kaveri jätti tai jostai vastaavasta asiasta.
Ylipäätään ei nuorten kannattaisi ajatella itsemurhaa vaihtoehtona elämälle lainkaan. Elämässä kun on vielä niin paljon vaihtoehtoja. Sitten kun vanhuusa lkaa painaa ja kaikki on tehty mitä tehtävissä on ja edessä on ennemmin tai myöhemmin elämä jossain laitoksesa vaipoissa tai sidottuna asunnon sisätiloihin, niin on järkevää tehdä se niin kauan kuin vielä pystyy sen tekemään. - rahakotuoonnen
Viimeinen_vuosi kirjoitti:
Juu, se on tosi harmillista, etteivät kaikki pysty keskustelemaan asiallisesti itsemurhasta.
Siihen tietysti osaltaan vaikuttaa se, että joskus joku uhkaa tehdä itsemurhan, koska kaveri jätti tai jostai vastaavasta asiasta.
Ylipäätään ei nuorten kannattaisi ajatella itsemurhaa vaihtoehtona elämälle lainkaan. Elämässä kun on vielä niin paljon vaihtoehtoja. Sitten kun vanhuusa lkaa painaa ja kaikki on tehty mitä tehtävissä on ja edessä on ennemmin tai myöhemmin elämä jossain laitoksesa vaipoissa tai sidottuna asunnon sisätiloihin, niin on järkevää tehdä se niin kauan kuin vielä pystyy sen tekemään.Onko sinulle sitten raha ja se aineellinen varaus se kaikki kaikessa? Suurin osa maapallon väestä on meidän mittapuun mukaan köyhiä, mutta kokevat elävänsä ja ovat onnellisia. Etkö voi myydä asuntoa ja alkaa elämään vaikka vuokralla. Saat enemmän käyttörahaa myydessä asunnon. Mikä sinulle on tässä kaikessa se tärkein. Eikö sinulla ole läheisiä, joiden vuoksi elää? Se kuolema kun tulee sitten kun on aika tulla?
- Viimeinen_vuosi
rahakotuoonnen kirjoitti:
Onko sinulle sitten raha ja se aineellinen varaus se kaikki kaikessa? Suurin osa maapallon väestä on meidän mittapuun mukaan köyhiä, mutta kokevat elävänsä ja ovat onnellisia. Etkö voi myydä asuntoa ja alkaa elämään vaikka vuokralla. Saat enemmän käyttörahaa myydessä asunnon. Mikä sinulle on tässä kaikessa se tärkein. Eikö sinulla ole läheisiä, joiden vuoksi elää? Se kuolema kun tulee sitten kun on aika tulla?
On se raha silloin tärkeää, kun elää köyhyysrajalla. Minulle on täysin tuntematonta käsite aineellinen vauraus, kyse on siitä, että pärjää päivästä toiseen niin ettei tarvitse kituuttaa. Mielestäni sanoin tämän jo aiemmin. Kerroin myös, että minulla on asuntovelkaa yli kahdeksankymppiseksi, joten ei se asunnon myyminen mitään auta. Ja kerroin myös, ettei minulla ole ns. läheisiä.
Kannattaisi varmaan lukea viestit tarkemmin kuin vastaa niihin.
En muuten käytä käsitettä onnellisuus, se on pissisterminologiaa, jolla tänä päivänä kaiken maailman konsultit ja muut tuuleen huulenheiluttajat tienaavat rahaa. Meillä on onnellisuuspakko. Ennen vanhaan ihmiset vain elivät, tekivät töitä ja muutakin miettimättä koko aikaa, olenksmä sitä vai tätä vai olenksmä ollenkaan. Ei silloin mietitty, olenko onnellinen. Maailmassa on paljon turhia asioita ja käsite onnellinen on yks niiden joukossa. - Viimeinen_vuosi
rahakotuoonnen kirjoitti:
Onko sinulle sitten raha ja se aineellinen varaus se kaikki kaikessa? Suurin osa maapallon väestä on meidän mittapuun mukaan köyhiä, mutta kokevat elävänsä ja ovat onnellisia. Etkö voi myydä asuntoa ja alkaa elämään vaikka vuokralla. Saat enemmän käyttörahaa myydessä asunnon. Mikä sinulle on tässä kaikessa se tärkein. Eikö sinulla ole läheisiä, joiden vuoksi elää? Se kuolema kun tulee sitten kun on aika tulla?
Kommentoin vielä tuota kehitysmaiden ihmisten elämää. Kyseiset ihmiset elävät lämpimissä maissa, joissa katto pään päällä riittää asunnoksi eikä elämä pyöri sen asumisen ympärillä, kuten valitettavasti on Suomessa: täällä me elämme asuaksemme, halusimme tai emme. Asunto on vihonviiminen asia, johon haluaisin pistää rahaa, mikä tahansa rauhallinen läävä riittäisi minulle, mutta sääolosuhteet pakottavat satsaamaan Pyhään Asumiseen. No läävä tämä nykyinen asuntoni monen mielestä varmaan onkin eli erittäin vaatimaton.
Kyseiset ihmiset kehitysmaissa syntyvät keskelle jotain yhteisöä, joka voi tavallaan olla sitova, mutta joka kuitenkin pitää jäsenistään huolta. Ei ns. läheisiä on luontaisesti. Läheisistä on turvaa aineellisesti ja henkisesti.
Ja arvelen, että ihmiset eivät sen kummemmin mieti, ovatko he onnellisia vai eivät, he vain elävät. Eli sama mistä kirjoitin toisessa viestissä. Onnellisuuspakko on aivan turhaa painolastia. - sanonsiltitotuuden
Viimeinen_vuosi kirjoitti:
On se raha silloin tärkeää, kun elää köyhyysrajalla. Minulle on täysin tuntematonta käsite aineellinen vauraus, kyse on siitä, että pärjää päivästä toiseen niin ettei tarvitse kituuttaa. Mielestäni sanoin tämän jo aiemmin. Kerroin myös, että minulla on asuntovelkaa yli kahdeksankymppiseksi, joten ei se asunnon myyminen mitään auta. Ja kerroin myös, ettei minulla ole ns. läheisiä.
Kannattaisi varmaan lukea viestit tarkemmin kuin vastaa niihin.
En muuten käytä käsitettä onnellisuus, se on pissisterminologiaa, jolla tänä päivänä kaiken maailman konsultit ja muut tuuleen huulenheiluttajat tienaavat rahaa. Meillä on onnellisuuspakko. Ennen vanhaan ihmiset vain elivät, tekivät töitä ja muutakin miettimättä koko aikaa, olenksmä sitä vai tätä vai olenksmä ollenkaan. Ei silloin mietitty, olenko onnellinen. Maailmassa on paljon turhia asioita ja käsite onnellinen on yks niiden joukossa.Ennen myös ei tavoiteltu rikkauksia ja hienoja asuntoja. Minunkin isomummoni varttui savupirtissä ja se että oli edes jotain purtavaa oli kovan uurastuksen ja painiskelun tulosta. Pettuleipää olivat syöneet, Halla vieraili usein. Karhu söi ainoan lehmän. Kovaa oli silloin elämä, mutta ei kyllä unelmoitu silti itsemurhasta.
Ei se elämä silloinkaan helppoa ollut. Harva eli yli 50-vuotiaaksi noissa olosuhteissa.
Kun et usko Jumalaan, niin et ymmärrettävästikään tiedä tämän taivaallista onnesta ja sielunrauhasta. Pilkkaat näitä asioita, mutta en ala silti edessäsi matelemaan.
Itsepähän vastaat kohtalostasi, jos henkesi riistät. - Margerita
Hei kaveri yritin vastata tähän, mutta pitkä kirjoitukseni häipyi jonnekin. Töpeksin jotenkin ja yritän uudelleen kohta, tämä on koe, jos vaikka onnistuisin saamaan tämän tähän keskusteluun. jatkan kohta uudelleen. terveisin Marketta
Hei,
Kiinnostavaa keskustelua, vaikka aihe on mitä surullisin.
Mietin että miksi haluata julistaa aikomustasi täällä? Haluatko käydä asiasta vielä keskustelua? Onko päätöksesi ihan satavarma, vai odotatko vielä toivonpilkahdusta tai syytä elää?
Tai mikä olisi sinulle syy elää? Onko elämässäsi ollut hetkiä jolloin olet kokenut voivasi itse vaikuttaa asioihin tai valintoihisi?
terv. Kaisa-pappi- Viimeinen_vuosi
Kuten alussa kerroin, viestini oli eräänlainen siirtymäriitti tai miten sen nyt sanoisi, ymmärrät ehkä, mitä tarkoitan. Koska minulla ei ole ketään, jolle Asian olisin voinut kertoa (ja eihän tällaisia asioita ole tapana puhua muutenkaan) kerroin sen täällä.
Ammattiauttajien kanssa olen kyllä puhunut itsemurhasta silloin, kun se on ollut päällimmäisenä mielessä (se on vaihdellut ajoittain), mutta ei siihen ole heilläkään oikein mitään sanottavaa. Minulla kun ei ole minkäänlaista masennusdiagnoosia enkä vaikuta masentuneelta eikä esimerkiksi realiteettitajuni ole mitenkään sekaisin. Päinvastoin, se on erittäin hyvässä kunnossa ja siksihän itsemurhan olen suunnitellutkin.
En odota minkäänlaista toivonpilkahdusta, sillä edessä on köyhä vanhuus pienellä vanhuuseläkkeellä, vähittäinen kunnon rapistuminen ja mitä sitä nyt vanhenemiseen kuuluu. Kaikki me tiedämme tämänhetkisen vanhustenhuollon tilanteen. Kun siihen vielä lisää elinikäiset mielenterveyden ongelmat, jotka ovat ajoittain kestämättömiä, verrattavissa koviin fyysisiin tuskiin, niin siinä sitä ollaan.
En ole kenellekään mitenkään katkera. Ja itseeni olen sikäli tyytyväinen, että olen yrittänyt vaikuttaa asioihini, en vain ole onnistunut. Ja ammattiauttajat yksi toisensa jälkeen lopettavat hoitosuhteet, kun eivät osaa auttaa minua.
Ei kuolema minun mielestäni oel mitenkään surullinen. Surullista sen sijaan on olla elää täysin turha elämä. - Melkein_haudassa
Ymmärän sinun pointtisi. Mä olen myös miettinyt itsemurhaa jo pitkään. Mitään en ole yrittänyt vielä mutta nyt alkaa olla aika lähellä itselläkin lähdön hetki. Mä oon kärsinyt terveysongelmista ja unettomuudesta koko ikäni ja sen takia olen enempi tai vähempi syrjäytynyt työelämästä ja muusta ns. normaalista. Perhettä minulla ei ole. Ikää on reilut 40 ja työhistoriaa on jotain viisi vuotta. Eli kummoisia eläkkeitä ei ole odotettavissa.
Tämäkään ei sinänsä olisi ongelma jos voisin vielä töitä paiskia mutta nyt olen sairastutunut vakavasti ja parantumisesta ei ole tietoa. Puoli vuotta on nyt mennyt neljän seinän sisällä kun en ole voinut liikkua käytännössä vessaa pidemmälle. Ja tätä aiemmin menetin koko vähäisen omaisuuteni kun asuin hometalossa ja muuttaessani pois sieltä jouduin koko omaisuuteni hävittämään.
Puhuminen ei tilannetta paranna ja kuolema olisi todellinen helpotus. Minulla on vikaa sekä aivoissa että muualla kehossa. Eli sekä mieli että fysiikka paskana. Lääkärikäyntejä on enemmän kuin tarpeeksi. Apua ei ole tullut eikä tule.
Ympärillä olevat läheiset aluksia raivosivat minulle kun olen ottanut itsemurhan puheeksi mutta nyt on jo läheisetkin alkaneet tajuamaan kantani. He eivät voi minun terveyteeni vaikuttaa ja en pärjää sairauteni kanssa elämässä enkä laitokseen suostu lähtemään.
Yritän vielä hetken saada terveyteni kohentumaan mutta en ole kovin toiveikas asian suhteen. Kun viimeiset oljenkorret on käytetty niin sen jälkeen täytyy alkaa tekemään suunnitelma miten hoidan itseni hautaan. Kärsiä en enää jaksa joten kaikki epävarmat ja tuskalliset menetelmät täytyy poissulkea. Haluni olisi ampua itseni mutta en omista asetta- Olen toki yrittänyt puolitosissani hankkia jostain sellainen mutta ainakaan vielä ei ole tärpännyt. - Viimeinen_vuosi
Melkein_haudassa kirjoitti:
Ymmärän sinun pointtisi. Mä olen myös miettinyt itsemurhaa jo pitkään. Mitään en ole yrittänyt vielä mutta nyt alkaa olla aika lähellä itselläkin lähdön hetki. Mä oon kärsinyt terveysongelmista ja unettomuudesta koko ikäni ja sen takia olen enempi tai vähempi syrjäytynyt työelämästä ja muusta ns. normaalista. Perhettä minulla ei ole. Ikää on reilut 40 ja työhistoriaa on jotain viisi vuotta. Eli kummoisia eläkkeitä ei ole odotettavissa.
Tämäkään ei sinänsä olisi ongelma jos voisin vielä töitä paiskia mutta nyt olen sairastutunut vakavasti ja parantumisesta ei ole tietoa. Puoli vuotta on nyt mennyt neljän seinän sisällä kun en ole voinut liikkua käytännössä vessaa pidemmälle. Ja tätä aiemmin menetin koko vähäisen omaisuuteni kun asuin hometalossa ja muuttaessani pois sieltä jouduin koko omaisuuteni hävittämään.
Puhuminen ei tilannetta paranna ja kuolema olisi todellinen helpotus. Minulla on vikaa sekä aivoissa että muualla kehossa. Eli sekä mieli että fysiikka paskana. Lääkärikäyntejä on enemmän kuin tarpeeksi. Apua ei ole tullut eikä tule.
Ympärillä olevat läheiset aluksia raivosivat minulle kun olen ottanut itsemurhan puheeksi mutta nyt on jo läheisetkin alkaneet tajuamaan kantani. He eivät voi minun terveyteeni vaikuttaa ja en pärjää sairauteni kanssa elämässä enkä laitokseen suostu lähtemään.
Yritän vielä hetken saada terveyteni kohentumaan mutta en ole kovin toiveikas asian suhteen. Kun viimeiset oljenkorret on käytetty niin sen jälkeen täytyy alkaa tekemään suunnitelma miten hoidan itseni hautaan. Kärsiä en enää jaksa joten kaikki epävarmat ja tuskalliset menetelmät täytyy poissulkea. Haluni olisi ampua itseni mutta en omista asetta- Olen toki yrittänyt puolitosissani hankkia jostain sellainen mutta ainakaan vielä ei ole tärpännyt.Luin elämäntarinasi jo eilen, mutta en vastannut, koska en tiennyt, mitä lohdullista sinulle pitäisi sanoa. En oikein tiedä vieläkään. Kiitos kuitenkin, kun halusit jaksaa kokemasi minun kanssani, koin sen nimittäin vertaistueksi. Sen lisäksi, mitä tuo Kaisa-pappi, joka on ennenkin kirjoittanut asiallisia puheenvuoroja, ei tässä ketjussa ole järjellisiä viestejä esiintynyt. Kuten ei itsemurhakeskusteluissa muutenkaan. Jos ammattiauttajat ovat neuvottomia asian edessä, niin miten tavalliset ihmiset, jotka ovat täynnä omia tunnelukkoja, asenteita ja jäykistyneitä arvoja, voisivat asiaa kommentoida.
Yritin miettiä, mitkä asiat sinulla ovat jotenkuten hyvin eli mistä voisit lähteä liikkeelle, jottei sinun tarvitsisi päätyä lopettamaan elämääsi. Ikä oli ensimmäinen, joka tuli mieleeni. Kerroit, että olet päälle neljänkymmenen, minulle se on vielä melko nuori. Asiaa tietysti mutkistaa se, että sinulla on monenlaisia sairauksia, koska sairaudet vanhentavat. Mutta jos saisit sairaudet jollain tavalla helpottumaan, niin ikäsi tarjoaisi mahdollisuuksia "aloittaa alusta".
Toinen asia on se, että sinulla on läheisiä ihmisiä. Jos he raivosivat sinulle, kun puhuit itsemurhasta, niin siinä on takana (luultavasti) myös välittämistä. No ylipäätään, jos läheisiä on, niin näen sen voimavarana. Ehkä sinulla on läheisten joukossa myös ystäviä, olet kykenevä ystävystymään toisten kanssa eivätkä ihmiset karttele sinua? Läheisiä ei kylläkään mielestäni pitäisi rasittaa itsemurhapuheilla, vaan säästää ne ammattiauttajille. Onko sinulla hyvää auttamissuhdetta? Esimerkiksi itselläni on hyvä työterveyshoitaja, mutta kuten olen kertonut, tulen jäämään vanhuuseläkkeelle, en tosin ole päättänyt koska sitä haen, mutta en nyt 68-vuotiaaksi saakka aio olla työssä kuitenkaan.
Jos haluat vielä kirjoittaa tänne, niin luen mielelläni tuntemuksiasi ja kuulumisiasi. - Melkein_haudassa
Kiitos vastauksesta. En usko että minua voi lohduttaa kukaan tässä tilanteessa. Tietenkin haluaisin parantua mutta en enää usko siihen koska lääkäreiltäkään en ole apua saanut. Minulla on diagnosoitu kyllä erilaisia sairauksia mutta osa oireista on sellaisia joihin en ole vastauksia saanut ja ne ovat juuri kaikista invalidisoivimmat. Lääkärikäyntejä minulla on takana useita kymmeniä kuten myös hoitoja sairaalassa ja yksi leikkausoperaatiokin. Psykiatreille minulla ei oikeastaan ole mitään puhuttavaa. En halua itse sairaudestani puhua sen enempää.
Suurin osa ihmisistä ei ole miettinyt kuolemaa kovinkaan paljon ja itsemurhapuheet ovat suurimmalle osalle punainen vaate. Minulle ajatukset ovat tuttuja jo pidemmältä ajalta johtuen mm. terveysongelmistani. Terve ihminen ei yleensä kuolemaa halua ajatella kokien ajatuksen hyvin ahdistavana. Joka tapauksessa täältä lähtee joka ikinen ennemmin tai myöhemmin. Itse olen ajatellut että olen tullut siihen pisteeseen jolloin olisi helppo poistua tältä näyttämöltä. Minulla ei ole omaa perhettä, ei työtä ja olen sairas ja tärkeimpänä minulta puuttuu halu elää. Tiedän että kourallinen ihmisiä jää minua suremaan mutta yleisesti ottaen minun lähipiirini on hyvin suppea. Kavereita on pari kappaletta mutta ei sen enempää.
Todellista elämää minulla ei ole koska en pysty liikkumaan pahemmin ja päivät vietän asunnossani. Ruokaostoksetkin olen joutunut ''ulkoistamaan' vanhemmilleni. Käytännössä kaikki juoksevat asiani on vanhempieni hoidossa. Ei kovin mukavaa ikäiselleni ihmiselle. Mihinkään en pysty keskittymään pitkään johtuen ongelmistani aivojen kanssa joten suurin osa ajasta tulee vain maattua hiljaisuudessa. Äänet rasittaa minua niin että menen jonkilaiseen autistiseen tilaan jos esim. radiota kuuntelen vähänkään pidempään. Käytännössä elämäni on täysin painajaista jonka halusn loppuvan tavalla tai toisella.
Jos en lääketieteellistä apua saa niin itsemurha on ainoa vaihtoehto. Sekä fyysinen- että psyykkinen kunto on mennyt niin huonoksi etten usko enää tästä nousevani. Toki ympärilläni olevay ihmiset kannustavat ja psyykkaavat minua että parannun tästä mutta en usko moiseen enää. Eli toivoisin ihmisten ajattelevan ennekuin syyllistävän itsemurhaa miettiviä ihmisiä. En usko että kukaan haluaisi olla housuissani kovin pitkään. - Mambiitta
Hei Marketta tässä. Yritän nyt avata omaa elämääni ja kerron, miten olin onneton pitkän aikaa. Menin 19 v naimisiin narsistin kanssa ja sitä jatkui 28 vuotta. Saimme kaksi lasta, jotka pelastivat elämäni itsetuholta. Kun lapset lähtivät kotoa pois ja elämäni jatkui narsistin varjossa ja valokeilassa, minulla oli eläinystäviä... kaksi koiraani... myös ne pelastivat minut itsetuholta. 50 kympin seudulla koin uuden rakkauden, joka on vielä näinä päivinä voimissaan... kiitos rakkaalleni. Oli hänenkin aikaan itsetuhoisia ajatuksia ja oli sairaalassakin hetken aikaa (olisin halunnut olla pidempäänkin, mutta laittoivat pois ). Nyt kaikki näyttää jo valoisammalta ja 4 viikkoa sitten olin sairaalassa syöpäkasvaimen takia. Se oli pesiytynyt munuaiseeni ja siksi se poistettiin kokonaan. Tuntuu, että olen saanut jälleen elämän.... Tänään sain ikävän tiedon isäni on kuollut, ja se herkisti minua kirjoittamaan tänne. Sinä ystäväni, yritä vielä jaksaa taistella elämäsi puolesta. Älä menetä toivoasi, vaikka tuntuukin, että elämälläsi ei olisi mitään tarkoitusta ja kaikki on yhtä tuskaa. Toivoa silti vielä on. JAKSA VIELÄ! kIRJOITA UUDELLEEN TÄLLE PALSTALLE, NIIN KESKUSTELLAAN JA PURETAAN PUOLIN JA TOISIN VAIKEITA ASIOITA: TERVEISIN MARKETTA Olen sama kuin aikaisemmin, mutta nimimerkkiä en saa hyväksytetyksi.
- sotaan
hei te kaikki itsemurhaa miettivät ja tekevät.. olisiko mahdollista että veisitte muutaman kusipää politiikon mukananne sinne helvettiin?? tekisitte maailmasta vähän paremman paikan eikä kuolemanne menisi hukkaan,,ei mulla muuta kiitos.
- Aikku30
Olet luultavasti peloissaan, koska kirjoitit tänne palstalle kuolema-aiheesta. Minuakin pelottaa minun raha-asiat, mutta en halua edunvalvojaa enkä kuolemaa. Olemme pärjääviä ihmisiä ja ei meidän tarvitse vielä kuolla ja köyhyys ei välttämättä tarkoita huonoa elämää, kun toimeen tullaan mukiin menevästi!
- Viimeinen_vuosi
Kyllä siinä on muutakin kuin köyhyys. Vaikkakaan köyhyyttä ei sovi vähätellä, jos eläke on pieni ja asuntolainaa on yli kahdeksankymppiseksi.
Kun työ päättyy, minulla lisääntyvät mt- oireet avian valtavasti. Olen huomannut sen vapaapäivinä ja vapaa-ajalla. En usko, että kukaan joka ei ole itse kokenut, tietää, millaista on ollut elää yli 60 vuotta jatkuvassa ahdistuksess aja paniikissa. Myös ADHD todettiin vanhalla iällä, sitä ei vain tunnistettu aikanaa, jotta olisin saanut oikeanlaista hoitoa ja ahdistus ja paniikki kroonistuivat.
Työ on ollut paras lääke ahdistuneisuuteen. Siksi kysyinkin, onko jollakulla esittää ansiotyötä, jota voisin tehdä vanhuuseläkkeen ohessa. Nimenomaan ansiotyötä. Saisi hiukan rahaa, mikä parantaisi talouttani. Vapaaehtoistyöhön en halua. Kokemukseni mukaan yhdistystoiminta on pelkkää puhetta ja keskenään tappelevia naisia. Minä haluaisin tehdä asioita, en puheenpölötystä. Pääkaupunkiseudulla on vaihtoehtoja eli myös konkreettista vapaaehtoistyötä löytyy, mutta en asu pääkaupunkiseudulla ja matkustaminen Helsinkiin vapaaehtoistyötä varten tulee liain kalliiksi.
Pikkupaikkakunnilla asuminen on muutenkin kammottavaa, ja vielä jos ei ole mitään tekemistä. Työhön onneksi pääsee toistaiseksi muualle.
Ymmärrän hyvin nimimerkkiä Melkein_haudassa. Kumpikin elämme omalla tavallamme vaihtoehdottomassa tilanteessa. Se harmittaa etenkin kun olen sitä mukaan kuin olen tullut vanhemmaksi, ruvennut vaikuttamaan yhä enemmän omaan elämääni. - IhmettelenSinua
Vaikutusmahdollisuutesiko vähenevät iän myötä?
Kummallista, koska minusta vaikutat hyvin aikaansaavalta tyypiltä ja terveemmältä kuin monet tänne kirjoittavat. Lisäksi vastasit kannustavasti ja fiksusti toiselle kirjoittajalle, joka kertoi olevansa toivottomassa tilanteessa. Et vaikuta lainkaan siltä, että harkitsisit itsemurhaa saati, että siihen olisi tarvetta. Jotain ristiriitaista sinussa on, paljonkin.
- kannustavalähimmäinen
Voi se kuolema tulla yllättäen, ihan suunnittelemattakin. Jospa et nyt miettisi miten pärjäillä eteenpäin. Elämä on tässä ja nyt ja ei kai ole tarkoituskaan elää aikaa vuosikymmenien päähän. Jotain on hyvä suunnitella, esim. testamentti, hoitotahto, ym. kun elää päivän kerrallaan, niin saa siihen sitten voimaakin.
- Melkein_haudassa
Mä olen tehnyt hoitotahdon jossa kielletään kaikenlainen elvyttäminen ja koneissa pitäminen. Testamentti vielä tekemättä kun ei tahdo jaksaa. Pakko kai sekin on kuitenkin tehdä lähiaikoina...
- asuntorahoiksi
Hei AP. Minä en ymmärrä tuota selitystäsi, ettet voi asuntoasi myydä, sillä siitä on vielä velkaa? Maksa se velka pois myynnistä saamallasi rahalla ja pidä loput vanhuuden vuokrarahoiksi. Niin minäkin tein. Myin asunnon, josta minulla oli vielä rutkasti velkaa, maksoin velat pois ja nyt asun huoletta eläkeläisenä vuokralla ja käytän omia rahojani vanhuuteeni. Olen tuore eläkeläinen, eikä mullakaan ole perillisiä, joten parhaaksi näin käyttää varani itse.
- kauna
Halu kuolla on hyvä syy elää.
- Lääkärin_vaimo
Löysin tämän keskustelun, kun etsin tietoa itsemurhasta.
Sinä, ketjun aloittaja, tunnut hyvin paljon asioita ajatelleelta ihmiseltä. Myös sinulle vastannut Melkein_haudassa -nimimerkkiä käyttävä ihminen, arvostan ajatuksiasi. Kunnioitan teitä molempia.
Silti minusta tuntuu, että juuri älykkäillä ihmisillä on näiden asioiden kanssa eniten ongelmia, jos näitä nyt halutaan ongelmiksi kutsua. Itse en niitä ongelmiksi kutsuisi, vaikka edellä niin kirjoitinkin. Asia on vain kovin moniulotteinen ja ymmärrän hyvin, että se herättää monenlaisia tuntemuksia. Toiset ovat sitä mieltä, että pitää kärsiä vielä hetken aikaa, sillä elämä voi aina vielä yllättää positiivisesti. Yhtä lailla on kuitenkin mahdollista myös se, ettei sitä yllätystä missään positiivisessa muodossa kuulu. Ja jokainen vuosi lisää kärsimystä on vain ja ainoastaan sitä kärsimystä.
Älykkäät aivot, jotka ovat ehtineet pohtia jo vaikka mitä elämän varrella, saavat tästä asiasta uuden pohtimisen aiheen, joka - onneksi - vie tilaa myös niiltä itsetuhoisilta ajatuksilta. Silloin, kun miettii etukäteen puhtaan konkreettisella tasolla, että miten minä sen itsemurhani toteutan, siirtyy taakka muusta ajattelusta hetkeksi tuohon selkeään päämäärään, jossa on vain yksi tavoite. Kylmän selkeä.
Tunnistan tämän ajattelutavan ja sen rauhan, minkä se selkeä tavoite ainakin hetkeksi tuo. Olen mukana tuossa teidän laivassanne, luulen. Ja saan teiltä vertaistukea.
Minulla on läheisiä ja yksi huollettava lemmikki (tosin jo elämän ehtoopuolella). Siksi yritän vielä sinnitellä. Tai ainakin yritän yrittää. Välillä olo on niin ahdistunut, että kun siihen lisää sairauteni mukanaan tuomat fyysiset kivut, alan jo luovuttaa. Silloin tuntuu vain ja ainoastaan helpottavalta ajatukselta se, että tätä kaikkea ei tarvitse enää jaksaa. Että sitten kun ahdistus on ainut, jota enää on todellisena tunteena olemassa, saan lähteä. Tai ehkä jo silloin, kun ahdistus on riittävän suurta, liian suurta enää minun yksinäni kantaa. Saanhan lähteä, saanhan? En tiedä keneltä odotan vastausta, sillä tästä asiasta määrään vain minä, enkö? Tunnistan toivovani, että joku kertoisi itse päätetyn lähtemisen olevan sallittua. Se olisi huojentavaa. Aina sanotaan sen olevan niin itsekästä.
Mutta en minä veisi muita mukanani. Olisiko se silti itsekästä?
Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni, joten toivoa kai siis vielä on. En tiedä. Hän ei halua kuunnella, saati sitten kuulla. Tuntuu oudolta. Puhuin hänelle myös eilen illalla, mutta hän nappasi unilääkkeen päästäkseen kuulemasta.
Yritin puhua yhteisestä elämästä, jossa tekisimme päätöksiä yhdessä ja satsaisimme yhdessä tärkeiksi katsomiimme asioihin. Että avioliitto olisi jonkinmoinen yhteistyösuhde. Mutta hänelle se ei ole sitä. Minusta luopuminen on helppoa. Kuulemma en ole edes kakkosauton arvoinen.
Muutin miehen vuoksi pois kotiseudultani, sairastuin stressiin ja ahdistukseen, jätin työni. Enää ei ole paljon jäljellä, jos en ole arvokas edes sille ihmiselle, jolle luulin olevani rakas. Nyt nukun yksin pimeässä huoneessa niin paljon ja pitkään, kuin voin. Nukkuenkin pääsee pakoon.
Yritin kertaalleen jo poistumista lääkkeiden kera. Mieheni sattui kuitenkin heräämään kesken kaiken ja raivostui, kun olin tyhjentänyt hänenkin lääkepurkkinsa. Marssi sitten minun makuuhuoneeseeni, löysi "säälittävät" loppusanani ja tilasi ambulanssin. Ennen lanssin tuloa tunsin horrokseni läpi, kuinka hän kiskoi minua hiuksista joka suuntaan, ravisteli päätäni seinää vasten ja huusi, että sai olla viimeinen kerta, kun hänen yöunensa keskeytän, "nyt tulee ero". Kun tulin sairaalasta kotiin, oli tavarani kannettu pois. Matelin sisään eteisen lattialle nukkumaan, tai edes vääntelehtimään: oksennan yleensä holtittomasti, kun ahdistun. Aamulla sain lisää haukuntaa ja mies potkaisi minut yötamineissa ulos.
Mies on lääkäri. Hän on nyt neuvonut, ettei yksistään lääkkeiden kera kannata yrittää lähteä, vaan mieluiten ensin lääkkeitä tarpeeksi naamaan ja sitten sillalta alas kylmään mereen, kohtaan jossa on riittävän syvää. Meri pelottaa minua, mutta koko ajan yhä vähemmän. Haluaisin lähteä tuskattomasti, mutta jos se ei ole mahdollista, niin miksei sitten hetkellisen tuskan kera? - Aikku30
Lääkärit ovat siviilissä tavallisia ihmisiä ja itse en anna lekureille täyttä luottamusta. Kuka hullu uskaltaa kuolla meressä?
- ciiimon
Mitä kamalaa meressä kuolemisessa on? Kylmä merivesi turruttaa nopeesti
- Melkein_haudassa
Hei. Luin tekstisi nimim. Lääkärin_vaimo. Ymmärän tilanteesi ja tuskasi koska olemme tietyllä tavalla samanlaisessa tilassa. Toki syymme ovat erilaiset mutta toivottomuus ja halu lopettaa kärsimykset yhdistää meitä. Ihmiset jotka eivät ole tällaisessa tilanteessa olleet, eivät ymmärrä millaisen rauhan tuo ajatus itsemurhasta ja kärsimyksen loppumisesta luo. Kun on muuten avuton vaikuttamaan omaan elämäänsä niin se että voi vielä päättää omasta kuolemastaan antaa voimaa. Itse olen myös kysynyt lupaa lähtä moneen kertaan vaikka en vastausta mistään odotakaan. Lähinnä vanhempani ovat olleet syy vielä yrittää jaksaa.
Minulla syy itsemurhasuunnitelmiini on fyysinen mutta sinulla ilmeisesti ei mitään fyysistä ongelmaa ole. En sano tätä sen takia että väheksyisin esim. elämäntilanteesta ja psyykkisistä syistä johtuvia ongelmia vaan siksi että voit yrittää hakea apua ongelmiisi. Mielestäni itsemurhan pitäisi aina olla se vihonviimeinen ratkaisu. Omalta kohdaltani on epäselvää miten minulle käy mutta toki toivon että pystyisin elämään. Nykyinen tilanteeni ei ole elämää vaan hidasta kuolemaa.
Oletko miettinyt eroa? Kuulostaa siltä että miehesi ei paljoa piittaa sinusta. Ja muutenkin miehesi kuulostaa melko tunteettomalta. Kenties saat elämänhalusi takaisin ja itsetuntosi kuntoon siten että eroat. Mielestäni on elämän tuhlausta elää ihmisen kanssa joka ei oikeasti rakasta sinua. Toivon todella että et päädy itsemurhaan vaan haet apua ja saat itsesi kuntoon. - Lääkärin_vaimo
Vastauksena Sinulle Melkein_haudassa, ja toki muillekin luettavaksi & kommentoitavaksi:
Kiitos suuresti myötätunnostasi ja neuvoistasi. Voi kun osaisin auttaa sinua yhtä lailla, samalla tavoin. Vastapalvelukseksi.
Minunkaan vaivanikaan eivät valitettavasti ole vain psyykkisiä, vaikka ymmärrän, etten kertonut asiaa auki riittävän selkeästi aiemmassa viestissäni.
Psyykkisen puolen ahdistus ja traumaattisperäinen stressi ovat tuoneet minulle lisukkeinaan monenlaisia fyysisiä vaivoja: immuunijärjestelmäni ei enää toimi ja pienikin haava kropassani paisuu käsittämättömiin mittakaavoihin, flunssista ja kuumeesta puhumattakaan. Säryt joka puolella elimistöä ovat seuranani päivin ja öin. Elimistöni on myös kokoaikaisessa "taistele tai pakene" -tilassa, joka tarkoittaa mm. sitä, että sydämeni lyö niin käsittämätöntä tahtia, etten pysty nukkumaan edes lääkityksen kera. Tärisen, vapisen ja käyn läpi suunnattomia pelkotiloja. Psykoosinomainen dissosiaatiokin on tullut tutuksi. Sillä elimistöni yrittää paeta todellisuutta, kun todellisuus on muuttunut liian vaikeaksi elimistön/aivojen käsitellä.
Juoksin vielä kolmisen vuotta sitten maratooneja, ihan vain omaksi ilokseni "omissa kivoissani", en suorituksina. Nyt tekee tiukkaa päästä edes kaupassa käymään. Jos matkalla on yksikin ylämäki, hyydyn siihen. Elimistö ei enää kestä rasitusta, kuin aivan pienissä määrin.
Lääkärit (muut kuin mieheni, en ole hänen potilaansa) eivät valitettavasti uskalla luvata, että oireeni helpottaisivat. He suosittelevat kenties psykoterapiaa, mutta mitään takeita parantumisesta ei ole. Olen käynyt terapiassa tähän asti ilman mitään tuloksia. Nämä viimeisten vuosieni kolhut ovat tehneet pahaa jälkeä ja jättäneet minut ns. post-traumaattisen stressin ja akuutin stressin sekamelskaan niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Post-traumaattinen stressi luo pitkittyessään mitä ilmeisimminkin jopa täysin pysyviä muutoksia aivojemme hypotalamukseen. Hypotalamus taas vaikuttaa autonomiseen hermostoomme, joka ei siis ole tahdonalaisesti toimivaa. Yhtälö on vaikea.
Olet aivan oikeassa avioeron suhteen. Koen, että se vaan olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin: silloin kun olin vielä työkykyinen ja terve, tai ainakin selkeästi palautumiskykyinen. Kokemani stressi on muuttanut elimistöäni sekä psyykkisesti että fyysisesti, eikä tie ulos ole helppo, jos sellainen on olemassa.
Sinänsä käsittämätön asia - ajoituksen kannalta siis uskomaton - tapahtui tuon edellisen viestini kirjoittaessani 6.4. Lemmikkini kuoli tuon saman päivän aikana, myöhään illalla. Ikään kuin se olisi tiennyt ajatuksistani tai jotenkin aavistanut ne. Suru menetyksestä tulee nyt aaltoina ja välillä itken tuntikausia. Silti, heti kuoleman tultua ilmi, myönnän että päässäni syttyi myös helpotuksen valo. Nyt olisin vapaa lähtemään. Olisin mieluusti kuollut lemmikkini puolesta, jos olisin sen voinut tehdä, niin rakas se oli minulle. Eläimen rakkaus ja rakkaus eläintä kohtaan on ehdotonta, se ei vaadi eikä kyseenalaista. Se on niin puhdasta ja siksi niin arvokasta. Puolin ja toisin.
Mietin itse tätä kirjoittaessani, että selitänkö tässä vain itselleni asioita muuksi, kuin mitä ne ovat, jotta saisin paremmin kokoon riittävän määrän syitä lähtemiseen. En lopulta tiedä, mikä on totuus. Mutta totuus on se, että olen niin väsynyt elämään, että lähteminen tuntuu helpottavalta. Ei koko ajan, mutta aina suurimman ahdistuksen hetkillä. Ja ne hetket lisääntyvät koko ajan.- Melkein_haudassa
Oireesi kuulostavat hyvin tutuilta. Minulla on samankaltaisia oireita kuin sinulla. Oireet ovat osaltaan psyykkisiä mutta suurin osa johtuu puhtaasti fyysisistä syistä.
Tuli mieleen että onko sinua tutkittu riittävästi eli onko pää kuvattu, hormonitasot mitattu jne.? Minulla on myös autonomisen hermoston kanssa ongelmia, hormonitasot pielessä, ahdistaa, sekavuustiloja, kovia kipuja, sydämen kanssa ongelmia yms.
Juoksin vuosikaudet lääkäriltä toiselle saamatta apua vaivoihini ja oireeni on laitettu psyykeen piikkiin. En kuitenkaan antanut periksi ja loppujen lopuksi vaivojeni syy selvisi ja osoittautui fyysiseksi viaksi/sairaudeksi.
Tulee väkisinkin mieleen että voiko oireidesi taustalla olla myös jotain fyysistä. Lääkärit eivät aina osaa diagnosoida oikein koska eivät välttämättä kuuntele potilasta (näin ainakin minun kohdallani) ja helposti kirjoittavat masennusdiagnoosin vaikka oireiden taustalla olisi fyysinen sairaus. Sanon tämän sen takia koska oireet kuulostavat hyvin tutuilta ja minun kohdallani pään kuvaus tuotti tulosta ja oireiden alkulähde selvisi. Sairauden selviäminen kesti minun tapauksessani noin kaksi vuotta. Oireet ehtivät pahentua sen aikana melko lailla. Lääkärit yrittivät loppuun asti hoitaa minua psyykepotilaana mutta en antanut periksi. Nykyisin en luota lääkäreiden ammattitaitoon yhtään. Surkeaa sakkia mielestäni.
Lemmikeistä sen verran että itsekin ns. koiraihmisenä kävin vielä 3-4 vuotta sitten paljon lenkeillä koirani kanssa. Pikkuhiljaa alkoi vaan kunto laskea ja muut fyysiset ongelmat, joten lenkeillä käyminen täytyi lopettaa. Minulla on koira hoidossa ollut jo pitkään ja ajatus siitä että pääsisin joskus vielä koirani kanssa lenkkeilemään pitää toivoani yllä. Toisaalta olen miettinyt että jos koirani kuolisi niin se olisi tietyllä tavalla helpotus koska voisin sen jälkeen luovuttaa hyvillä mielin. Eli ymmärrän hyvin tunteesi lemmikkisi kuoltua.
Uskon ja toivon että sinulla on mahdollisuus parantua. En tiedä mitä se sinun kohdallasi vaatii mutta ainakin kannattaa tutkia kaikki mahdollinen fyysisten sairauksien poissulkemiseksi.
- Lääkärin_vaimo
Tarkoitukseni oli kirjoittaa "omissa kisoissani" yllä (eli "omissa kivoissani").
itselleen siinä vahingon tekee,lopettamalla päivänäsä,ei muille rajantakana vielä huomomi ei voi enään sovitella mitään,ikuisuus on alkanut silloin eikä ole minkään laista tukea mistään päin.
- helvetinihmishistoria
Ikuisuus on mielikuvituksen käyttöä sitä varten kun on huono olo tai haluaa hallinoida toisten itsemurhapäätöstä.
- itsemuthat_up
Lillerilallerilaudallamakasi.
Antakaa ihmisten keskustella siallisesti silloin, kun siihen on tarvetta. Tässä on hyvä ketju siltä osin kun ketjussa ei ole sotkijoita mukana. helvetinihmishistoria kirjoitti:
Ikuisuus on mielikuvituksen käyttöä sitä varten kun on huono olo tai haluaa hallinoida toisten itsemurhapäätöstä.
Ei ole siitäkyse hallinoidta toista,se joka todellusuudessa hallitseen ei ole ihminen vaan se joka loi ihmisen, soi elämän tätä elämäävarten.
- itsemurhat_up
Ihminen hallitsee itse itseään, ei sitä vastuuta pidä lykätä muualle.
Ja te jotka uskotte kuu-ukkoon tai muihin ihmisen ulkopuolisiin voimiin, niin älkää sitten yrittäkö itse leikkiä sitä jumalaa. Antakaa niiden ukkojen hallita älkääkä sekaantuko toisten ihmisten asioihin. itsemurhat_up kirjoitti:
Ihminen hallitsee itse itseään, ei sitä vastuuta pidä lykätä muualle.
Ja te jotka uskotte kuu-ukkoon tai muihin ihmisen ulkopuolisiin voimiin, niin älkää sitten yrittäkö itse leikkiä sitä jumalaa. Antakaa niiden ukkojen hallita älkääkä sekaantuko toisten ihmisten asioihin.Jos Ihminen hallitsee itseään ei olisi vainoitakaan toista kohtaan etenkin kristittyjä,sen tekoja tekevät mitä palvelevat siinä on se tosiasia.
- isoaatu
tää on niin helwetin omakohtaista että oikein palleissa tuntuu..määäkin tahtosin eu-tanasian muutamalle politikolle koska urpilainen lahjotti valtion kassan kreikkaan ja yritti salata vakuussopimuksen ja kun jäi kiinni pakeni katainen brysseliin ja nyt suomea johtaa miljonääri lestadiolainen ja vie meidät tuhoon että mitä tässä oikein pitäs tehdä kun maatkin myyty venäläisille??
- uskovainen_
Aloittaja kirjoitti: "Jos meillä olisi avustettu eutanasia, niin itsemurhia ei monissa tilanteissa tarvittaisi."
Eutanasia ON itsemurha.
Jos teet itsemurhan, joudut helvettiin. En ole itse lukenut kauheasti Ilmestyskirjaa Raamatusta, mutta muistelisin, että siellä kerrotaan helvettiin joutuvien putoavan loputtomasti pimeässä kuilussa. Sellaiseen tilaan joutunut haluaisi taatusti tehdä itsemurhan, mutta silloin ei voi tehdä itsemurhaa. Pimeä kuilu vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu jatkuu.
Ikuinen pudotus pimeässä kuilussa. Älä. Tee. Itsemurhaa.
Käänny Jeesuksen puoleen ja luota Häneen loppuun asti.- paskaa.sinulle
Lilleri lalleri.
Hoida omat asiasi.
- pimeään_kuiluun
Jeesushösselin hokevat, että ihminen joutuu kuoleman jälkeen pimeään kuiluun. Minä olen ollut koko elämäni siinä kuilussa, joten eihän siinä sitten mitään eroa ole.
Mieluummin välillä jossain uudenlaisessa kuilussa. Vaihtelu virkistää!- parempia-aikoja
Niin.. aika pimeää sielä mullan alla on, olipa kuinka uskovainen tahansa. Mutta ei se pimeys enää haittaa siinä vaiheessa kun siitä ei tajua ja välitä pölkäsen höläystä.
- pimeään_kuiluun
parempia-aikoja kirjoitti:
Niin.. aika pimeää sielä mullan alla on, olipa kuinka uskovainen tahansa. Mutta ei se pimeys enää haittaa siinä vaiheessa kun siitä ei tajua ja välitä pölkäsen höläystä.
Mihin mullan alle sitä joutuu, jos tuhkataan? Sinne vain kipataan jonnekin ilman seremonioita ja siinä se. Ei kannata dramatisoida asioita.
Vissiin ihmiset jotka eivät ole saaneet aikaan elämässään sitä mitä ovat halunneet, haluavat näyttävät seremoniahautajaiset. papit pasaa niin ettei sitä vainajaa tunne pappien sanoista kukaan kuulijoista. Hölpöti hölp. Eikö sitä nyt voi vähemmälläkin tohinalla lähteä?
- uupsio
Ketä kiinnostaa? Ei kdtään.
- JonesHenry
"Jos teet itsemurhan, joudut helvettiin. En ole itse lukenut kauheasti Ilmestyskirjaa Raamatusta, mutta muistelisin, että siellä kerrotaan helvettiin joutuvien putoavan loputtomasti pimeässä kuilussa. Sellaiseen tilaan joutunut haluaisi taatusti tehdä itsemurhan, mutta silloin ei voi tehdä itsemurhaa. Pimeä kuilu vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu jatkuu."
Tämä ei pidä paikkansa! Ilmestyskirjassa EI sanota noin!
"Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
niin hänkin on juova Jumalan VIHAN VIINIÄ, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen VIHANSA MALJAAN, ja häntä pitää TULELLA JA TULIKIVELLÄ VAIVATTAVAN pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin."
Johanneksen Ilmestys 14 luku jakeet 9-11
Huom! Sana vaivalle on Kreikankielen Basanizo!
http://www.biblestudytools.com/lexicons/greek/kjv/basanizo.html
Se tarkoittaa koetusta, puhdistusta tai jalostusta!
Kreikankielen sanat vihalle tässä ovat thymou ja orge. Kumpikin ainakin Platonin klassisessa kirjallisuudessa viittavat itseasiassa INTOHIMOON! Tästä tulee mm meidän Englannin kielen sana "orgasmi"
En usko että niiden merkitys Kreikan yleiskielellä eli Koire Kreikaksi olisi tosiasiassa kovin paljoa erillainen. Esim kun Jeesus puhui "iänkaikkisesta rangaistuksesta" hän puhui alunperin Arameaksi, ja se KÄÄNNETTIIN Kreikan Koine yleiskielellä Kolasis Aionios.
Kolasis = tulee alunperin juurisanasta Kolazo. Viittaa puutarhurin työtöh kun hän HOITAA JA hioo pensasta, AUTTAEN sitä näin kasvamaan!
Myöhemmin käytetään Platonin klassisessa kirjallisuudessa kuvaamaan puhtaasti kurinpidollista rangaistusta, jolla voi myös olla kasvattava ja ojentava tarkoitus.. Esim ruoskinta. Sanaa Kolasis usein käytetään Kreikan klasisessa kirjallisuudessa yhdessä Paideian kanssa, joka tarkoittaa kurittaa tai ojentaa. Hepreankielinen vastine tälle on muuten Musar!
Aionios tulee puolestaan juurisanasta Aion. Kuvaa jotain tiettyä aikakautta. Aionios usein kuvaa LÄPI tuon kyseisen aikakauden! Platonin klaissessa kirjallisuudessa usein viitataan Aionioseksen Jumalalliseen luonteeseen. Esim Jumala on Aionios!
Se itsessään ei kuitenkaan tee sanasta itsestään ikuisuutta. Omenapuu voi olla OMENAPUU, mutta omenat joita se oksillaan kantaa eivät silti ole OLEMANAPUITA! Ne ovat ovat vain omenan KALTAISIA!
Sen enempää Kreikan Aionios kuin Hepreankielen Owlam eivät alunperin siis tarkoita "ikuisutta" Esim Hepreankielen Owlam tulee juurisanasta Alam, piilottaa, salattu!
Owlam on jonnekin kauas kaukaisuuteen ulottuva, määrittelemätön aikakausi, mutta se ei silti ole ABSOLUUTTINEN IKUISUUS!
Eli Kolasis Aionios olisi Suomeksi ihan kirjaimellisesti =Jumalallinen, jonkin tietyn, JUMALAN ennalta määräämään aikajakso kestämä KURITUS!
Kolasis Aionioksen vastakohtana usein esitetään olevan ns "Iänkaikkinen elämä" Tämä olisi Kreikaksi Aionios Zoe
Se yksinkertaisesti kuvastaa "elämää tulevassa ajassa" tai "elämää läpi aikajaksojen" Aionios ei itsessään kuvaa Kreikaksi ikuisuutta, koska tämä sana ainakin Platonin klaisessa kirjallisuudessa olisi Aidios.
Fariseukset itseasiassa opettivat IÄNKAIKKISTA KIDUTUSTA, jonka olisi Kreikaksi Timorion Aidion!
Jos haluat tietää aiheesta lisää voit ottaa minuun yhteyttä osoitteessa [email protected]- JonesHenry
Raamatu itsessään EI OPETA että itsemurha olisi suuri rikos tai synti Jumalaa vastaan!
Kirkko opettaa kaikenlaisia tällaisia "kivoja juttuja" ihmisille. Että itsemurhaajat joutuvat "helvettiin"
Helvetti on muinaisgermaaninen sana, eikä sitä ole Raamatussa esim Kreikaksi ja Hepreaksi
Helvetille on olemassa eri sanoja eri kielillä!
Heprea = Sheol, eli hauta tai kuolleiden maa
Kreikka =Hades, eli näkymätön maailma.
Latina =Inferno, eli tulinen pätsi
Germania = Helvetti, eli Hela-Jumalattaren valtakunta
Jeesus varoittaa Raamatussa monta kertaa "helvetin tulesta"
"Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään HELVETTIIN,
jossa heidän MATONSA EI KUOLE EIKÄ TULI SAMMU.
Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.
Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."
Markuksen Evankeliumi 9 luku jakeet 47-50
Tässä sanan "helvetti" tilalla pitäisi olla Gehenna. Kääntäjän moka! Gehenna oli Jerusalemin kaupungin ulkopuolella oleva KAATOPAIKKA jossa tulta pidettiin yllä YÖTÄ JA PÄIVÄÄ! Se oli nimen omaan PUHDISTAVAA TULTA! Myös "mato" on tässä kontekstissa nimen omaan PUHDISTAVA elementti!
http://www.hs.fi/tiede/a1417795228082
http://www.buzzle.com/articles/uses-of-sulfur.html
Raamatussa ei MISSÄÄN KOHDIN ERIKSEEN MAINITA että itsemurha olisi mikään erityinen synti Jumalaa vastaan!
Jeesus puhui nimen omaan HENKISESTÄ MURHASTA eli KIUSAAMISESTA!!!
"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."
Matt..5:21-24
"Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi."
1 Johanneksen kirje 3 luku 15 jae
Pää pois perseestä! Pois Roomalais katolisen kirkon aunuksesta, ja MYÖS Lutherilaisen kirkon, jonka Raamatunkäännökset ovat käytännössä SUORAAN peräisin Latinankielisestä tekstistä eli Latin Vulgate.
http://egregores.blogspot.fi/2010/10/augustine-in-defense-of-torturing.html
Älkää luottako näihin kavereihin ja heidän "tulkintoihinsa" He ovat SAATANASTA!!! - äläkerroluuloja
JonesHenry kirjoitti:
Raamatu itsessään EI OPETA että itsemurha olisi suuri rikos tai synti Jumalaa vastaan!
Kirkko opettaa kaikenlaisia tällaisia "kivoja juttuja" ihmisille. Että itsemurhaajat joutuvat "helvettiin"
Helvetti on muinaisgermaaninen sana, eikä sitä ole Raamatussa esim Kreikaksi ja Hepreaksi
Helvetille on olemassa eri sanoja eri kielillä!
Heprea = Sheol, eli hauta tai kuolleiden maa
Kreikka =Hades, eli näkymätön maailma.
Latina =Inferno, eli tulinen pätsi
Germania = Helvetti, eli Hela-Jumalattaren valtakunta
Jeesus varoittaa Raamatussa monta kertaa "helvetin tulesta"
"Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään HELVETTIIN,
jossa heidän MATONSA EI KUOLE EIKÄ TULI SAMMU.
Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.
Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."
Markuksen Evankeliumi 9 luku jakeet 47-50
Tässä sanan "helvetti" tilalla pitäisi olla Gehenna. Kääntäjän moka! Gehenna oli Jerusalemin kaupungin ulkopuolella oleva KAATOPAIKKA jossa tulta pidettiin yllä YÖTÄ JA PÄIVÄÄ! Se oli nimen omaan PUHDISTAVAA TULTA! Myös "mato" on tässä kontekstissa nimen omaan PUHDISTAVA elementti!
http://www.hs.fi/tiede/a1417795228082
http://www.buzzle.com/articles/uses-of-sulfur.html
Raamatussa ei MISSÄÄN KOHDIN ERIKSEEN MAINITA että itsemurha olisi mikään erityinen synti Jumalaa vastaan!
Jeesus puhui nimen omaan HENKISESTÄ MURHASTA eli KIUSAAMISESTA!!!
"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."
Matt..5:21-24
"Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi."
1 Johanneksen kirje 3 luku 15 jae
Pää pois perseestä! Pois Roomalais katolisen kirkon aunuksesta, ja MYÖS Lutherilaisen kirkon, jonka Raamatunkäännökset ovat käytännössä SUORAAN peräisin Latinankielisestä tekstistä eli Latin Vulgate.
http://egregores.blogspot.fi/2010/10/augustine-in-defense-of-torturing.html
Älkää luottako näihin kavereihin ja heidän "tulkintoihinsa" He ovat SAATANASTA!!!Kuule Henry, tuossa jo toteat ettet ole perillä mitä Raamattu opettaa. Tuo käsitys on kyllä sinulla henkilökohtainen ihmismielipide.
Ei ihmisellä ole oikeutta peukaloida elämänsä lähtöhetkeä ja riistää henkeä itseltään. Raamatussa Saul-kuningas ja Juudas Iskariot päätyivät itsemurhaan, kun heidän elämäänsä oli astunut perkele. Ei heidän kohtalostaan kyllä hyvää kerrota. - hölpön.pölpön
Lilleri lalleri.
Olette täydellisiä idiootteja. Teillä ei ole ainuttakaan omaa ajatusta asiasta, toistatte apinan lailla jotain katekismusta. Tuollaiset ohjasivat natsiaikaan ihmisiä keskitysleireille ja ovat aiheuttaneet maailmanhistoriassa paljon pahaa. Harmi, että tuollaisia ei saa pois maan päältä kertaheitolla. Jäisi täysjärkisille enempi elintilaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381759Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61381Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421357- 141342
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11335Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71304Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01284Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11240Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21173