Veteraaneista ja jälleenrakentamisesta

Veteraanipäivä, jep.

Nykyaikana alettu viimein puhumaan lotistakin, sekä kotijoukoista. Sota nyt koski jokaista suomalaista jotenkin.

Yks jengi, evakot. Niillä ei ollut minne palata. Eikä niitä välttämättä mitenkään toivotettu tervetulleiksi uusille asumuksilleen. Suhtautuminen melkolailla just samanlaista, kun monilla nykyaikana suomeen tuleviin ulkomaisiin pakolaisiin. Ite muistan oikein hyvin kouluajoilta sen "vihan", mitä monet kantahikiäläiset tunsivat evakoita kohtaan. Niitä ryssiteltiin, kätistiin maaplänteistä, mitä niille oli jouduttu luovuttamaan, syyteltiin varkaiksi, joku oli peräti ortodoksikin(siis pakana) ja vaikka mitä.

Se on sellainen häpeätahra suomen sodanjälkeisessä historiassa, ei siitä kukaan edes kehtaa kunnolla puhua. Ja siitä ei kukaan voi olla ylpeä, vaikka nyt itsenäisyys onkin kaikilla, ainakin fraseologisella tasolla , ylpeyden aihe.

Toi kai osasyy siihen, että inhoan mamujen haukkujia, niitä stanan urpojuntteja, jotka sitä toitottaa.

Näin sotien loppumista muistellessa, olisi hyvä miettiä tätäkin päivää ja nykyistä maailmanpolittista tilannetta. Ja evakoitakin.

=DW=

Ok. otetaas nyt vielä vähän esille näitä veteraanien juttua. Joku toinen teki uuden aloituksen sivuavasta asiasta eli siis miten sota vammautti nuoria miehiä ei vain fyysisesti vaan myös henkisesti. Siihen aikaan emme tienneet (noin yleisesti) Post Traumatic Stress Disorderista tai trauman aiheuttamasta stressihäiriöstä, mutta uskon että monet rintamalta palanneet miehet kärsivät juuri siitä. Sanottiin että siltä ja siltä oli menneet hermot sodassa. Agressiivisuus, kärsimättömyys, "lyhyt sytytyslanka" ja unelmien ja toiveiden murskautuminen sodan jaloissa joka aiheutti masennusta ja turhautumista johtivat runsaaseen alkoholinkäyttöön ja nyrkistä akalle ja pennut paljain jaloin pakkaseen- muistoja monelle ikäluokastamme.

Äitini hautajaisissa oli sotaveteraanien edustajat laskemassa seppelettä, samoin tätini joka oli toiminut lottana. Kyllä minä kunnioitan sotaveteraaniemme muistoa ja arvostan sitä panosta, sitä uhrausta jonka he tekivät puolustaessaan kotejaan, perhettään ja isänmaataan. (Suomalaisuuteni laitetaan aina kyseenalaiseksi, mutta moniko ajattelee että 45 poissaolovuoden jälkeen puhun ja kirjoitan suomea, olen kiinnostunut Suomen asioista ja päivitän tietoni hesarista yms. mediasta ja vaikka en asu Suomessa, niin identiteettini on vahvasti ja leimaavasti suomalainen.)

DW tuossa ylempänä kirjoittaa siitä miten evakot otettiin vastaan nuija kädessä Takahikiällä. Ryssitettiin, nimitettiin varkaiksi ja pakanoiksi...jos jotain tuollaista tapahtui keskisuomalaisessa agraariyhteiskunnassa jonne perheeni asettui, niinme lapset emme sitä huomanneet, ehkä joku yksittäinen tapaus, joka perustui enemmin luokkayhteiskunnan omiin normeihin kuin varsinaiseen haluttomuuteen ottaa vastaan siirtoväkeä.

Olen jutellut sekä äitini että tätini kanssa pitkään ja perusteellisesti näistä asioista. Yleinen ilmapiiri sodan jälkeen oli optimistinen, toivon, elämnhalun ja jälleenrakennuksen aikaa. Isovanhempani olivat tuoneet rahaa mukanaan ja äijä lunasti autiotalon joka oli mennyt takaisin pankille. Kapea leipä pientilan pelloista lähti, mutta siihen ei liittynyt katkeruuden sivumakua.Isä ja äiti olivat nuoria ja terveitä; kylältä oli jäänyt useampi nuori mies sodan uhriksi ja työväkeä tarvittiin: uudet tulokkaat saivat heinähangon ja perunakuokan käteensä: työpanosta vastaan talolliset antoivat siemenviljaa ja siemenperunaa. Välit olivat hyvät naapureihin; käytiin kylässä ja oltiin ystävällisissä väleissä. Minäkin leikin öhytalollisen lapsien kanssa ja vaikka koulussa nutturapää körttiläisopettaja ei suosinut karjalanmurteella puhumista, niin ei siitä rangaistukkaan; hieman ehkä muistutettiin tai moitittiin:

En mene suinkaan sanomaan että juuri tämä malli pätee evakkojen vastaanottoon joka paikassa, mutta näin oli meillä.

Suomi hoiti evakko asian mallikkaasi,myös inkerilläisten paluu muuton joka oli perua ruotsalaisten toimesta siirrettyä kansanosaa silloiselle alueelle. Ehkä ruotsalaisten olisi pitänyt osallistua näihin kustannuksiin näin jälkikäteen.

Hyvä =DW= kun uskallat sanoa totuuden.

mua on nimitelty ryssän kakaraksi ja kommariksi, koska vanhempani olivat Karjalasta.
Opiskellessani jo Helsingissä sain kuulla pohjanmaalaisilta kavereiltani olevani erilainen johtuen "venäläisestä" taustastani. Heille karjalaisuus oli samaa kuin venäläisyys.

Muukalaisviha Suomessa elää ja voi hyvin. Onneksi lähdin sieltä pois.

Vaa ymmärtäkäät, ku meilt kaikilt jäi kaik Karjalahan. Isot talot, laakeat pellot ja metsät ja muat, kaikk mänt, elikot ja ämpärit, mittää ei saant mukkaan..

Mielenkiintoista kertomaa, filmit ja muistot. Minulle ei ollut selvillä se, miten perusteellinen oli Lapin tuho. Ja jälleenrakennus oli uljas esimerkki siitä millaisiin saavutuksiin kansakunta pystyy kun juuret ovat syvällä ja tavoite iso ja yhteinen.

Eka videossa todettiin myös, että Ruotsiin evakuoitiin 48000 lappilaista, muualle Suomeen vain 45000. Taas hieno kädenojennus ruotsalaisilta meille.. Wikistä luin myös, että talvisodassa oli yli 8000 ruotsalaista vapaaehtoista. Niin että tämänkin voisi muistaa, kun ruotsalaisia mollataan...

Omat muistikuvani karjalaisista siirtolaisista ovat aika vähäiset. Ilmeisesti heihin suhtauduttiin kuten vieraisiin yleensä, vähän varautuneesti, mutta hiljaisella myötätunnolla. Näin siis niiden kohdalla, joiden ei tarvinnut luovuttaa maata.

Myöhemmin olen saanut tutustua karjalaisiin puolison suvun kautta.
Heistä ei ole pahaa sanottavaa: työteliäitä, joustavia, vieraanvaraisia...
Eivät he evakkokokemuksistaan puhu, ellei niistä kysele. Omissa piireissä muistoja kyllä jaetaan, tallennetaan julkaisuiksi, suku- ja kyläkirjoiksi saakka.

Maahanmuuttoakin taas sivuttiin. Jos maahanmuuttajat suhtautuisivat asuttamiseensa kuten siirtokarjalaiset, uskon, että meidänkin suhtautumisemme olisi toinen. Jos he tulevat tänne vaatimuksineen ja vastaanottavat mittavat sosiaalietuudet itsestäänselvyytenä ja vielä niillä keinotellen, se kyllä sotii minunkin oikeudentajuani vastaan, etenkin tässä taloustilanteessa.
Täytyy tietysti todeta, että öykkärimamuja on ehkä vain pieni osa kaikista maahanmuuttajista, mutta kuten tiedetään, muutama röyhkis mustaa muidenkin mainetta.

Yleisesti ollaan mielestäni sitä mieltä, ettei Suomen tule pakoilla globaalia vastuutaan ja eikös Merkelillä ollut jotakin suunnitelmaa tähänkin?. .Kantokyvyn mukaan
ei velkaa kasvattaen...