Meidän kesäpaikan laitumelle tuotiin maailman upein eläin, musta lämminveri ravuri laiduntaa siinä. Ei meidän hevonen, ei olla mitään hevosihmisiä mutta kun tuota upeaa, mustaa ja jalon näköistä eläintä katsoo niin ei perskules meetwurstia tee mieli :)
Pieniä hienoja asioita
65
<50
Vastaukset
Jos luoja on niin tuollaisia se loisi:
https://www.dropbox.com/s/hmvaijcttwec7u2/IMG_20150706_181610.jpg?dl=0Niin ja tuollaisia:
> Brittiläisissä laboratorioissa on viimeisen kolmen ajan tuotettu salaa yli 150 ihmisen ja eläimen hybridialkiota, kertoo Daily Mail. Tutkijat toivovat selvittävänsä hybridien avulla parannuskeinoja erilaisiin sairauksiin.
Paljastus hybriditehtailusta tuli ilmi vain muutama päivä sen jälkeen, kun eräs tiedemiehistä koostuva komitea varoitti ”apinoiden planeetan” kaltaisesta painajaisesta, johon ihmis-eläinkokeilut voivat johtaa mennessään liian pitkälle.
Hybridialkioita on Daily Mailin mukaan tuotettu vuodesta 2008 lähtien, jolloin laki ihmishedelmöityksestä ja embryologiasta astui voimaan Briteissä. Kyseinen laki sallii ihmisalkioiden tutkimuksen muutamassa tapauksessa, esimerkiksi geneettisten sairauksien ja ihmissikiöiden tutkimuksissa. Lain mukaan on myös sallittavaa hedelmöittää eläimen munasolu ihmissiittiöillä. <
Raamattu: "Ei mitään uutta auringon alla." - Kun kaikki liha turmeltui
http://ennustuksia.com/2013/06/12/ihmisen-kirjan-muokkaaminen/
Hevonen on toki hieno - mutta mun huomio kiinnittyi lammen takana pilkottavaan rakennelmaan: onko siellä keittokota vai mikä?
Kyllä, kota se on, olen rakentanut sen viitisen vuotta sitten jostakin kaatopaikalle menossa olevista purkulaudoista. Kuutisen metriä korkea ja tulisija tietty. Lätäkkö on lähdepohjainen, siinä voi harrastaa kesäistä avantouintia. Sen verran on kylmää vesi.
Eläin on siksi kun se on sopeutumaton luupää, ei pärjää laumassa van ottaa yhteen muiden kanssa. Se on hermohoidossa.
a-teisti kirjoitti:
Kyllä, kota se on, olen rakentanut sen viitisen vuotta sitten jostakin kaatopaikalle menossa olevista purkulaudoista. Kuutisen metriä korkea ja tulisija tietty. Lätäkkö on lähdepohjainen, siinä voi harrastaa kesäistä avantouintia. Sen verran on kylmää vesi.
Tommostra olen haaveillut tähänkin, mutta piha ei ole oikein sopiva kodalle ja liian ahdaskin tuon kokoselle rakennelmalle. Jos saan jossain vaiheessa oman paikan, jossa on kunnolla pihaa, niin saatan väsätä jotain tuonkaltaista siihen.
Eihän tuommosta tarvitse, mutta siinä olis kuvitteellisesti etevä paistella lettuja sateella :-)kaarne kirjoitti:
Tommostra olen haaveillut tähänkin, mutta piha ei ole oikein sopiva kodalle ja liian ahdaskin tuon kokoselle rakennelmalle. Jos saan jossain vaiheessa oman paikan, jossa on kunnolla pihaa, niin saatan väsätä jotain tuonkaltaista siihen.
Eihän tuommosta tarvitse, mutta siinä olis kuvitteellisesti etevä paistella lettuja sateella :-)Juu, ei kotaa kukaan enää tarvitse kun meillä on keksitty talot. Eikä savusaunaakaan kukaan tarvitse mutta sellaisen laitan, pelkat on jo taapelissa, hirrestä siis tulee. Itse ne kaadoin.
Elämä kun alkaa olla jo yli sen puolivälin niin pitää katsoa että jos olisi sauna edes rakennettu kun vielä pystyy. Maallehan me muutetaan kun ei enää töitä tarvitse tehdä. Ja tykkään ylipäätään kaikkea värkätä ja rakennella.Mulla on perintöä tulossa, kun äitistäkin aika jätti. Omaa paikkaa minäkin haaveilen, ensin mökiksi ja sitten eläkepäivien kodiksi.
Mun rakennushaaveet ei ole noin suurisuuntasia, mutta tommosen kodan voisin saada aikaseksi :-)kaarne kirjoitti:
Mulla on perintöä tulossa, kun äitistäkin aika jätti. Omaa paikkaa minäkin haaveilen, ensin mökiksi ja sitten eläkepäivien kodiksi.
Mun rakennushaaveet ei ole noin suurisuuntasia, mutta tommosen kodan voisin saada aikaseksi :-)Minä ja kultani, molemmat haluamme sitten joskus kävellä taas siellä mullassa maan. On siitä puhuttu ja siellä meidän vanhuus on.
En minä osaa sitä edes sanoiksi pukea mutta se tunne jonka koen kun lakeuksilla pellonlaidalla seison, Isien Maa Saatana. Siinä tulee melkein tippa linssiiin,- kris-tit-ty
a-teisti kirjoitti:
Juu, ei kotaa kukaan enää tarvitse kun meillä on keksitty talot. Eikä savusaunaakaan kukaan tarvitse mutta sellaisen laitan, pelkat on jo taapelissa, hirrestä siis tulee. Itse ne kaadoin.
Elämä kun alkaa olla jo yli sen puolivälin niin pitää katsoa että jos olisi sauna edes rakennettu kun vielä pystyy. Maallehan me muutetaan kun ei enää töitä tarvitse tehdä. Ja tykkään ylipäätään kaikkea värkätä ja rakennella.Sinulla on filosofin/kirjailijan tuki takanasi.
"Filosofi: "Saunaa alastomammaksi ihmisen riisuu vain kuolema"
Maailma on keskeneräinen, jotta ihmisellä olisi mielekästä tekemistä. Erityisen mielekästä on saunan rakentaminen, sanoo kirjailija, filosofi Torsti Lehtinen.""
Tuo on uutisesta Kotimaa24:ltä, mutta enempää en siitä näe kun en ole "maksava asiakas". kris-tit-ty kirjoitti:
Sinulla on filosofin/kirjailijan tuki takanasi.
"Filosofi: "Saunaa alastomammaksi ihmisen riisuu vain kuolema"
Maailma on keskeneräinen, jotta ihmisellä olisi mielekästä tekemistä. Erityisen mielekästä on saunan rakentaminen, sanoo kirjailija, filosofi Torsti Lehtinen.""
Tuo on uutisesta Kotimaa24:ltä, mutta enempää en siitä näe kun en ole "maksava asiakas".Sauna on pyhättö. Puusauna, kerrostalokämppämme sähkösauna ei sellainen ole.
- kris-tit-ty
a-teisti kirjoitti:
Sauna on pyhättö. Puusauna, kerrostalokämppämme sähkösauna ei sellainen ole.
Samaa mieltä sähkösaunoista.
a-teisti kirjoitti:
Minä ja kultani, molemmat haluamme sitten joskus kävellä taas siellä mullassa maan. On siitä puhuttu ja siellä meidän vanhuus on.
En minä osaa sitä edes sanoiksi pukea mutta se tunne jonka koen kun lakeuksilla pellonlaidalla seison, Isien Maa Saatana. Siinä tulee melkein tippa linssiiin,Mulla ei ole tuollaista isien maata, (ellei pk-seudun lähiöitä lasketa ja minä oon ne tiputtanut pois laskuista ja aikaa sitten) juuret liian monessa suunnassa. Meinaan siis sinne, missä mulla ei ole juuria lainkaan, Savoon. Ei juuria, mutta hyvin voimakkaat koko aikuisen elämän ajan hiljalleen kasvaneet siteet tiettyihin seutuihin Etelä-Savossa. Nykyään tärkein side on rakkaani, joka elää arkeaan sillä suunnalla, mutta siteeni Savoon ei alkanut hänestä, vaan alkoi kehittyä jo vuosikymmeniä aiemmin.
Saunan rakentamisesta tahdon sanoa, että vakavasti en usko että kykenisin rakentamaan nykyisten mittapuiden mukaista savusaunaa, taidot ei vaan riitä. Mutta jos omalle maalle pääsisin rakentamaan, niin voisin kyllä yrittää hiukan sovellettua versiota, semmosta for-dummies -viritystä. Olen kokeillut tässä (vuokra)paikassa erilaisia rauniokiukaita ja hikimajoja, ja luulen että osaisin rakentaa semmosen luonnonkivistä ladotun toimivan kiukaan. Asiallinen hirsirakentaminen tuntuu masentavan kovalta haasteelta :-)
Siitä olen erityisen samaa mieltä kaikkien kanssa, että sauna on pyhättö. Siksi olen rakentanut tähänkin pihaan yhdenlaisen puusaunan, mutta se on lähinnä kenttäversio, ei oikea rakennus. Ruma, mutta toimii hyvin just "kenttäpyhättönä".kaarne kirjoitti:
Mulla ei ole tuollaista isien maata, (ellei pk-seudun lähiöitä lasketa ja minä oon ne tiputtanut pois laskuista ja aikaa sitten) juuret liian monessa suunnassa. Meinaan siis sinne, missä mulla ei ole juuria lainkaan, Savoon. Ei juuria, mutta hyvin voimakkaat koko aikuisen elämän ajan hiljalleen kasvaneet siteet tiettyihin seutuihin Etelä-Savossa. Nykyään tärkein side on rakkaani, joka elää arkeaan sillä suunnalla, mutta siteeni Savoon ei alkanut hänestä, vaan alkoi kehittyä jo vuosikymmeniä aiemmin.
Saunan rakentamisesta tahdon sanoa, että vakavasti en usko että kykenisin rakentamaan nykyisten mittapuiden mukaista savusaunaa, taidot ei vaan riitä. Mutta jos omalle maalle pääsisin rakentamaan, niin voisin kyllä yrittää hiukan sovellettua versiota, semmosta for-dummies -viritystä. Olen kokeillut tässä (vuokra)paikassa erilaisia rauniokiukaita ja hikimajoja, ja luulen että osaisin rakentaa semmosen luonnonkivistä ladotun toimivan kiukaan. Asiallinen hirsirakentaminen tuntuu masentavan kovalta haasteelta :-)
Siitä olen erityisen samaa mieltä kaikkien kanssa, että sauna on pyhättö. Siksi olen rakentanut tähänkin pihaan yhdenlaisen puusaunan, mutta se on lähinnä kenttäversio, ei oikea rakennus. Ruma, mutta toimii hyvin just "kenttäpyhättönä".No, Etelä-Savo on minullekin tuttua, Mikkeli, Hirvensalmi, Mäntyharj vaikka pohjalaanen olenkin.. Omien juurien hakemisen hakemisen kautta ehkä se on tullut tärkeäksi ne juuret, paljon reissuhommia nuoruudessa jne.
Tuosta saunan rakentamisesta: ei minullakaan niitä hirrenveistäjän taitoja ole mutta kylältä löytyy, niitä isänsä ja heidän isiensä isälle opettamia hirrenveistäjiä jotka eivät moottorisahaan suostu koskemaan vaan veistävät kirveellä.
Sauna on sitten taas mielentia.a-teisti kirjoitti:
No, Etelä-Savo on minullekin tuttua, Mikkeli, Hirvensalmi, Mäntyharj vaikka pohjalaanen olenkin.. Omien juurien hakemisen hakemisen kautta ehkä se on tullut tärkeäksi ne juuret, paljon reissuhommia nuoruudessa jne.
Tuosta saunan rakentamisesta: ei minullakaan niitä hirrenveistäjän taitoja ole mutta kylältä löytyy, niitä isänsä ja heidän isiensä isälle opettamia hirrenveistäjiä jotka eivät moottorisahaan suostu koskemaan vaan veistävät kirveellä.
Sauna on sitten taas mielentia.Vähän huolimattomasti kirjoitettu... Sitä ehroon tahroin halusin ilmaasta jotta ehkäpä sillä jonkinlaisella juurettomuuden tunteella tms. on olllut merkitystä sille että niitä juurian on sitten aivan tietoisesti ryhtynyt "etsimään", nuorena tuli kierrettyä tätä Suomea ja vähän käytyä rajojen ulkopuolellakin. Työ oli sellainen.
Tietenkin ne juuret ovat siellä lakeuksilla aina olleet eikä nyt sinänsä kadoksissa kyllä identifioituu aina Kurikkalaiseksi, ei Helsinkiläiseksi. Ylpiästi.- fda
Puulämmitteinen sauna on tämänkin ateistin "kirkko", luonnon ja kirjaston lisäksi.
- kris-tit-ty
a-teisti kirjoitti:
Vähän huolimattomasti kirjoitettu... Sitä ehroon tahroin halusin ilmaasta jotta ehkäpä sillä jonkinlaisella juurettomuuden tunteella tms. on olllut merkitystä sille että niitä juurian on sitten aivan tietoisesti ryhtynyt "etsimään", nuorena tuli kierrettyä tätä Suomea ja vähän käytyä rajojen ulkopuolellakin. Työ oli sellainen.
Tietenkin ne juuret ovat siellä lakeuksilla aina olleet eikä nyt sinänsä kadoksissa kyllä identifioituu aina Kurikkalaiseksi, ei Helsinkiläiseksi. Ylpiästi.Kummallista että minäkin etsin nuorena juuriani Etelä-Savosta, vaikka minulla ei ole sielläpäin mitään sukujuuria, ja vaikka tiesin hyvin missä oikeat juureni olivat. Olimme Etelä-Savossa monena kesänä vuokramökeillä, ja aina kesän tullen tuli hinku sinne. Etsin sieltä oikeastaan pienehköä punaista taloa, vaikka tiesin ettei se siellä ole... ja sitäkin rupesin "etsimään" vasta kun olimme löytäneet sen seudun. Siihen seutuun jäi kyllä jonkinlaiset siteet.
kaarne kirjoitti:
Mulla ei ole tuollaista isien maata, (ellei pk-seudun lähiöitä lasketa ja minä oon ne tiputtanut pois laskuista ja aikaa sitten) juuret liian monessa suunnassa. Meinaan siis sinne, missä mulla ei ole juuria lainkaan, Savoon. Ei juuria, mutta hyvin voimakkaat koko aikuisen elämän ajan hiljalleen kasvaneet siteet tiettyihin seutuihin Etelä-Savossa. Nykyään tärkein side on rakkaani, joka elää arkeaan sillä suunnalla, mutta siteeni Savoon ei alkanut hänestä, vaan alkoi kehittyä jo vuosikymmeniä aiemmin.
Saunan rakentamisesta tahdon sanoa, että vakavasti en usko että kykenisin rakentamaan nykyisten mittapuiden mukaista savusaunaa, taidot ei vaan riitä. Mutta jos omalle maalle pääsisin rakentamaan, niin voisin kyllä yrittää hiukan sovellettua versiota, semmosta for-dummies -viritystä. Olen kokeillut tässä (vuokra)paikassa erilaisia rauniokiukaita ja hikimajoja, ja luulen että osaisin rakentaa semmosen luonnonkivistä ladotun toimivan kiukaan. Asiallinen hirsirakentaminen tuntuu masentavan kovalta haasteelta :-)
Siitä olen erityisen samaa mieltä kaikkien kanssa, että sauna on pyhättö. Siksi olen rakentanut tähänkin pihaan yhdenlaisen puusaunan, mutta se on lähinnä kenttäversio, ei oikea rakennus. Ruma, mutta toimii hyvin just "kenttäpyhättönä".En minäkään ole ehkä kiintynyt siihen maahan sinänsä, verbaalinen ilmaisu vain tuo "Isien maa" mutta aika vahva tunnelataus siihen toki sisältyy. Se on kenties jotakin jopa suurempaa jota on vaikea sanoiksi pukea.
Se on tunne ja sellainen olotila että tässä on se kaikki mitä olen ja mistä olen lähtenyt. Tästä pellon laidalta.
Paikalla on hyvin pitkä historia, se ulottuu satojen vuosien päähän ja enpä voi olla ajattelematta jotakin kaukaista esi-isääni nostalgisesti jossakin risukossa kävelesäni kun mielen hiipii ajatus jotta käveliköhän Hän tässä samalla paikalla pari sataa vuotta sitten...a-teisti kirjoitti:
En minäkään ole ehkä kiintynyt siihen maahan sinänsä, verbaalinen ilmaisu vain tuo "Isien maa" mutta aika vahva tunnelataus siihen toki sisältyy. Se on kenties jotakin jopa suurempaa jota on vaikea sanoiksi pukea.
Se on tunne ja sellainen olotila että tässä on se kaikki mitä olen ja mistä olen lähtenyt. Tästä pellon laidalta.
Paikalla on hyvin pitkä historia, se ulottuu satojen vuosien päähän ja enpä voi olla ajattelematta jotakin kaukaista esi-isääni nostalgisesti jossakin risukossa kävelesäni kun mielen hiipii ajatus jotta käveliköhän Hän tässä samalla paikalla pari sataa vuotta sitten...Äidin puolelta mun suku on muuten Kortesjärveltä, joka on nykysin liitetty Kauhavaan. Siihen sukuun mulla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä, mutta äidin kautta on pohjalaisuus ollut aina läsnä.
Yhdellä toisella foorumilla kyseltiin ihmisten identifikaation kohteita. Mulle sybtyi lista, jossa olen ensisijaisesti suomalainen, toiseksi pohjoismaalainen. Kolmannesta ja neljännestä sijasta kisaavat eurooppalaisuus ja jonkunlainen laajempi itämerten suomalaisuus/suomalais-ugrilaisuus.
Aidolla pk-lähiöiden kasvatilla ei oikein ole heimoidentiteettiä, vain juuria, jossain muualla.
Se Savon seutu, Puulan, Yöveen ja Luonterin ympäristöt edustavat mulle varmaan henkilökohtaista juurien etsintää heimoidentiteettiä yleisemmällä suomalaisuustasolla.- kris-tit-ty
kaarne kirjoitti:
Äidin puolelta mun suku on muuten Kortesjärveltä, joka on nykysin liitetty Kauhavaan. Siihen sukuun mulla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä, mutta äidin kautta on pohjalaisuus ollut aina läsnä.
Yhdellä toisella foorumilla kyseltiin ihmisten identifikaation kohteita. Mulle sybtyi lista, jossa olen ensisijaisesti suomalainen, toiseksi pohjoismaalainen. Kolmannesta ja neljännestä sijasta kisaavat eurooppalaisuus ja jonkunlainen laajempi itämerten suomalaisuus/suomalais-ugrilaisuus.
Aidolla pk-lähiöiden kasvatilla ei oikein ole heimoidentiteettiä, vain juuria, jossain muualla.
Se Savon seutu, Puulan, Yöveen ja Luonterin ympäristöt edustavat mulle varmaan henkilökohtaista juurien etsintää heimoidentiteettiä yleisemmällä suomalaisuustasolla.Oletko kaarne ollut siellä nyt melomassa? Puulavedellä olimme yhtenä kesänä, saarimökillä jossakin kaukana järven selällä, missä lie ollut. Veneellä mentiin sinne pitkä matka. Säät olivat hienot, ja päällimmäisenä kuvana Puulasta minulla on, että paljon sinistä vettä, paljon sinistä taivasta.
kris-tit-ty kirjoitti:
Oletko kaarne ollut siellä nyt melomassa? Puulavedellä olimme yhtenä kesänä, saarimökillä jossakin kaukana järven selällä, missä lie ollut. Veneellä mentiin sinne pitkä matka. Säät olivat hienot, ja päällimmäisenä kuvana Puulasta minulla on, että paljon sinistä vettä, paljon sinistä taivasta.
Heikko kesä retkeilyn suhteen.Kun jäi tuo vanhempien talo tosiaan käsiin ja sitä täytyy nyt selvittää ja tyhjentää. Mennee lyhyt kesä lähinnä sen kanssa pulatessa. Mutta jos sen saisi myyntiin vielä tänä kesänä, niin ensi vuonna ehkä pääsisinkin ettimään sitä loppusijoituspaikkaani sieltä isojen vesien rannoilta :-)
- kris-tit-ty
kaarne kirjoitti:
Heikko kesä retkeilyn suhteen.Kun jäi tuo vanhempien talo tosiaan käsiin ja sitä täytyy nyt selvittää ja tyhjentää. Mennee lyhyt kesä lähinnä sen kanssa pulatessa. Mutta jos sen saisi myyntiin vielä tänä kesänä, niin ensi vuonna ehkä pääsisinkin ettimään sitä loppusijoituspaikkaani sieltä isojen vesien rannoilta :-)
En käsittänyt tuosta aiemmasta kommentistasi, että äitisi on kuollut ilmeisesti hiljattain. Otan osaa. Minunkin vanhempani ovat jo kuolleet.
Tästä ketjusta muistui mieleeni lähes vuosi sitten käymämme pitkähkö keskustelu Saimaasta ja sellaisesta. Etsin sitä, ja tämän foorumin haulla en sitä löytänyt (nyt vasta edes huomasin, että tänne on ilmestynyt hakutoiminto; kuinka kauan lienee jo ollut), mutta Googlen avulla se löytyi helposti. Täytyy lueskella, mitä siinä on kirjoitettu. kris-tit-ty kirjoitti:
En käsittänyt tuosta aiemmasta kommentistasi, että äitisi on kuollut ilmeisesti hiljattain. Otan osaa. Minunkin vanhempani ovat jo kuolleet.
Tästä ketjusta muistui mieleeni lähes vuosi sitten käymämme pitkähkö keskustelu Saimaasta ja sellaisesta. Etsin sitä, ja tämän foorumin haulla en sitä löytänyt (nyt vasta edes huomasin, että tänne on ilmestynyt hakutoiminto; kuinka kauan lienee jo ollut), mutta Googlen avulla se löytyi helposti. Täytyy lueskella, mitä siinä on kirjoitettu.Kiitos osanotosta.
Sanoisin että se oli äiteelle hyvä, että pääsi lähtemään. Eipä hän juuri muuta osannut enää kuin ikävöidä miestään. Tuuliajolla oli yksinään vanha ihminen. Olis pitänyt muuttaa palvelutaloon. Olen iloinen, että sai kuitenkin lähteä omasta kodistaan.
Joo, lähden viikonloppuna sinne Savonmaille käväsemään ja saatan käydä vähän kiertelemässä joitakin potentiaalisia kohteita, vaikka en vielä ihan ostoasennossa ole. Yksi talo on Luonterin rannassa tyhjillään. Saatan käydä vähän potkimassa sen nurkkaa :-)kaarne kirjoitti:
Äidin puolelta mun suku on muuten Kortesjärveltä, joka on nykysin liitetty Kauhavaan. Siihen sukuun mulla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä, mutta äidin kautta on pohjalaisuus ollut aina läsnä.
Yhdellä toisella foorumilla kyseltiin ihmisten identifikaation kohteita. Mulle sybtyi lista, jossa olen ensisijaisesti suomalainen, toiseksi pohjoismaalainen. Kolmannesta ja neljännestä sijasta kisaavat eurooppalaisuus ja jonkunlainen laajempi itämerten suomalaisuus/suomalais-ugrilaisuus.
Aidolla pk-lähiöiden kasvatilla ei oikein ole heimoidentiteettiä, vain juuria, jossain muualla.
Se Savon seutu, Puulan, Yöveen ja Luonterin ympäristöt edustavat mulle varmaan henkilökohtaista juurien etsintää heimoidentiteettiä yleisemmällä suomalaisuustasolla.Tuttuja seutuja myös tuo eteläinen Saimaa, Yövesi, Louhivesi, Lietvesi, Luonteri jne. sekä salot ja saaret noilla seuduilla. Myös eteläinen Suur-Saimaa, pohjoiset ja itäisimmät osat ovat jääneet läpi käymättä. Retkikajakilla ja veneellä tuolla tuli tuolloin liikuttua, parinkin viikomn melontareissuja.
a-teisti kirjoitti:
Tuttuja seutuja myös tuo eteläinen Saimaa, Yövesi, Louhivesi, Lietvesi, Luonteri jne. sekä salot ja saaret noilla seuduilla. Myös eteläinen Suur-Saimaa, pohjoiset ja itäisimmät osat ovat jääneet läpi käymättä. Retkikajakilla ja veneellä tuolla tuli tuolloin liikuttua, parinkin viikomn melontareissuja.
Pohjanmaaltahan puuttuu tuo vesielementti. Se on minulle kuitenkin tärkeä, sisävedet, jostakin syystä tuo meri ei samalla tapaa kiehdo.
Siksipä tuo lammikko tuossa kodan edustalla on, kun ei ole Pohjanmaalla oikein järviä tehdään se itse. Heh. Se on sellainen 10 kertaa 15 lammikko joka on kaivinkoneella kaivettu, lähteestä tulee vesi.- Sidious
a-teisti kirjoitti:
Sauna on pyhättö. Puusauna, kerrostalokämppämme sähkösauna ei sellainen ole.
Tämon tosi. Ihan omaa saunaa ei mulla ole, mutta perikunnan tontillapa on savusauna. Vaarivainaa sen sinne aikoinaan rakensi sotien jälkeen tontin ensimmäiseksi rakennukseksi. Sen verran on mustat seinät (ja lauteet), että voi ihan kuulla kuinka ne kuiskii tarinoita menneestä, syntymästä ja kuolemasta. Elämästä.
Vajaa kuukausi niin sinne taas pääsis, kesälomalla. Sen verran on pitkällä pohjosessa, ettei raatsi viikonlopuksi lähteä. Siinä kun kerkeis just pihassa käydä kääntymässä. :) Sidious kirjoitti:
Tämon tosi. Ihan omaa saunaa ei mulla ole, mutta perikunnan tontillapa on savusauna. Vaarivainaa sen sinne aikoinaan rakensi sotien jälkeen tontin ensimmäiseksi rakennukseksi. Sen verran on mustat seinät (ja lauteet), että voi ihan kuulla kuinka ne kuiskii tarinoita menneestä, syntymästä ja kuolemasta. Elämästä.
Vajaa kuukausi niin sinne taas pääsis, kesälomalla. Sen verran on pitkällä pohjosessa, ettei raatsi viikonlopuksi lähteä. Siinä kun kerkeis just pihassa käydä kääntymässä. :)Vanhat rakennukset kertovat monella tapaa menneestä kun niitä vain lukee.
Meillä on ikivanhan pajan rauniot siellä pellon laidalla, ahjoa kun katsoo niin kyllähän se tunteita herättää, monetko aurat ja reen jalakset siinäkin on taottu.
Meillä on se tilanne että itse talo alkaa tulla tiensä päähän, se on sinänsä surullista. Kai se on luovuttava, se alkaa olla jo oikeasti melkoinen taloudellinen rasitekin ja vaatisi todella paljon rahaa laittaa saattaa entisajan "loistoonsa" tai edes sinne päin. Kaikki pettää, perustuksista kattoon. No, katto laitettiin. Maksoi enemmän kuin rakennuksen arvo on. Ja sekin oli vain tekohengitystä.
Paikka kyllä jotakin tulojakin omaa mm. pellonvuokrauksen kautta mutta eivät ne kata niitä kuluja. Jos ostaisi vaikka ison vaunun sitten tontille odottamaan eläkepäiviä ja laittaisi siten uutta rakennusta.Sidious kirjoitti:
Tämon tosi. Ihan omaa saunaa ei mulla ole, mutta perikunnan tontillapa on savusauna. Vaarivainaa sen sinne aikoinaan rakensi sotien jälkeen tontin ensimmäiseksi rakennukseksi. Sen verran on mustat seinät (ja lauteet), että voi ihan kuulla kuinka ne kuiskii tarinoita menneestä, syntymästä ja kuolemasta. Elämästä.
Vajaa kuukausi niin sinne taas pääsis, kesälomalla. Sen verran on pitkällä pohjosessa, ettei raatsi viikonlopuksi lähteä. Siinä kun kerkeis just pihassa käydä kääntymässä. :)Niin, sauna oli ensimmäinen rakennus. Joskus olen törmännyt samaan, olisiko ollut jokin kirja jonka olen lukenut tms. mutta korpimaille raivatun tilan ensimmäinen rakennus: sauna.
a-teisti kirjoitti:
Juu, ei kotaa kukaan enää tarvitse kun meillä on keksitty talot. Eikä savusaunaakaan kukaan tarvitse mutta sellaisen laitan, pelkat on jo taapelissa, hirrestä siis tulee. Itse ne kaadoin.
Elämä kun alkaa olla jo yli sen puolivälin niin pitää katsoa että jos olisi sauna edes rakennettu kun vielä pystyy. Maallehan me muutetaan kun ei enää töitä tarvitse tehdä. Ja tykkään ylipäätään kaikkea värkätä ja rakennella.Tuo savusauna on oikeastaan ainoa haave jonka vielä haluan toteuttaa, ei tule mieleen mitään muuta enää. Se on tärkeä asia, odotan kyllä sitä päivää kun se on oikeasti olemassa ja ensilämmittely menossa ja löylyttelyt edessä.
a-teisti kirjoitti:
Tuo savusauna on oikeastaan ainoa haave jonka vielä haluan toteuttaa, ei tule mieleen mitään muuta enää. Se on tärkeä asia, odotan kyllä sitä päivää kun se on oikeasti olemassa ja ensilämmittely menossa ja löylyttelyt edessä.
Onhan tuossa hieno ajan pyörän pyörähtäminen ajatuksellisesti: sanoit aiemmassa kommentissa, että sauna on se ensimmäinen rakennus, joka pystytettiin uuteen talon paikkaan. Ja sun visiossa se tulee olemaan viimeinen, joka pystytetään vanhaan kotipaikkaan. Minusta tuossa tavallaan toteutuu vanha syklinen aikakäsitys :-)
kaarne kirjoitti:
Onhan tuossa hieno ajan pyörän pyörähtäminen ajatuksellisesti: sanoit aiemmassa kommentissa, että sauna on se ensimmäinen rakennus, joka pystytettiin uuteen talon paikkaan. Ja sun visiossa se tulee olemaan viimeinen, joka pystytetään vanhaan kotipaikkaan. Minusta tuossa tavallaan toteutuu vanha syklinen aikakäsitys :-)
Ei se ehkä viimeiseksi jää, sitten joskus kun Helsingin pään kämpät, niitä kun on yksi ylimääräinenkin realisoidaan niin sitähän voi laittaa melkein mitä tahtoo. Sitä odotellessa vaan pitäisi keksiä jokin ratkaisu, purkaisi talon mutta säästäisi sauna- ja pesutilasiiven, se on uudempi. Siihen voisi laittaa sitten vaikka laajennusta, takkahuoneen/minikeittiön ja jonkin makuukammarin. Tai siten laittaisi sen vaunun pihalle töröttämään.
Alkaa olla hulluuta tekohengittää sitä enää,kaarne kirjoitti:
Mulla ei ole tuollaista isien maata, (ellei pk-seudun lähiöitä lasketa ja minä oon ne tiputtanut pois laskuista ja aikaa sitten) juuret liian monessa suunnassa. Meinaan siis sinne, missä mulla ei ole juuria lainkaan, Savoon. Ei juuria, mutta hyvin voimakkaat koko aikuisen elämän ajan hiljalleen kasvaneet siteet tiettyihin seutuihin Etelä-Savossa. Nykyään tärkein side on rakkaani, joka elää arkeaan sillä suunnalla, mutta siteeni Savoon ei alkanut hänestä, vaan alkoi kehittyä jo vuosikymmeniä aiemmin.
Saunan rakentamisesta tahdon sanoa, että vakavasti en usko että kykenisin rakentamaan nykyisten mittapuiden mukaista savusaunaa, taidot ei vaan riitä. Mutta jos omalle maalle pääsisin rakentamaan, niin voisin kyllä yrittää hiukan sovellettua versiota, semmosta for-dummies -viritystä. Olen kokeillut tässä (vuokra)paikassa erilaisia rauniokiukaita ja hikimajoja, ja luulen että osaisin rakentaa semmosen luonnonkivistä ladotun toimivan kiukaan. Asiallinen hirsirakentaminen tuntuu masentavan kovalta haasteelta :-)
Siitä olen erityisen samaa mieltä kaikkien kanssa, että sauna on pyhättö. Siksi olen rakentanut tähänkin pihaan yhdenlaisen puusaunan, mutta se on lähinnä kenttäversio, ei oikea rakennus. Ruma, mutta toimii hyvin just "kenttäpyhättönä".Tuollainen telttasauna tuli "koeponnistettua", olisi tarkoitus ottaa se Jyväskylän ralliin mukaan. Ihan makoisat löylyt, lämpiää kaasulla, siksi puuttuu piippu.
Nuo rallitkin on vähän sellainen juttu jossa sitä toimii periaatteitaan vastaan, vaikka sitä itse yrittää ajaa mahdollisimman vähän ja auton valinnassakin päästöt on ollut valintakriteeri niin tuollaista sitten pitää tukea menemällä sinne. Joskus niinkin käy.Pikkuruinen telttasauna:
https://www.dropbox.com/s/i2erdfrnmd3ehnq/IMG_20150726_142321.jpg?dl=0a-teisti kirjoitti:
Pikkuruinen telttasauna:
https://www.dropbox.com/s/i2erdfrnmd3ehnq/IMG_20150726_142321.jpg?dl=0Muistuttaa etäisesti tuota mun omatekemää, erityisesti materiaalivalintojen ja teeman käsittelyn osalta :-)
http://aijaa.com/aah3i9
Kaasukiukaasta olen kuullut, vaan en ole nähnyt kuin kuvassa. Onko se saunoessa toiminnallisesti samanlainen kuin puu- tai sähköversio?- kris-tit-ty
kaarne kirjoitti:
Muistuttaa etäisesti tuota mun omatekemää, erityisesti materiaalivalintojen ja teeman käsittelyn osalta :-)
http://aijaa.com/aah3i9
Kaasukiukaasta olen kuullut, vaan en ole nähnyt kuin kuvassa. Onko se saunoessa toiminnallisesti samanlainen kuin puu- tai sähköversio?Tässä ovat nyt henget asialla. Kun katsoin kuvaa saunastasi, aloin tuntea nenässäni savun ja saunan tuoksun, siis ihan konkreettisesti, se leijui tässä.
Onhan se hyvä, että jotkut kirjoittavat edes täällä niinkin rauhanomaisista asioista kuin saunoista. Itseltäni on rauhanomaisuus ollut omilla teillään. Pitäisi kai mennä hengähtämään tuonne metsään. kris-tit-ty kirjoitti:
Tässä ovat nyt henget asialla. Kun katsoin kuvaa saunastasi, aloin tuntea nenässäni savun ja saunan tuoksun, siis ihan konkreettisesti, se leijui tässä.
Onhan se hyvä, että jotkut kirjoittavat edes täällä niinkin rauhanomaisista asioista kuin saunoista. Itseltäni on rauhanomaisuus ollut omilla teillään. Pitäisi kai mennä hengähtämään tuonne metsään.Sauna-asioissa ovat henget aina asialla...
Hengähdä. Minä käyn sillä välin saunassa, en tuossa kuvan saunassa, vaan toisessa, ihan sähköversiossa. Tulin äsken reissusta enkä jaksanut enkä ehtinyt ruveta tuota lämmittämään.kaarne kirjoitti:
Muistuttaa etäisesti tuota mun omatekemää, erityisesti materiaalivalintojen ja teeman käsittelyn osalta :-)
http://aijaa.com/aah3i9
Kaasukiukaasta olen kuullut, vaan en ole nähnyt kuin kuvassa. Onko se saunoessa toiminnallisesti samanlainen kuin puu- tai sähköversio?Kaasu on hyvä lämmönlähde kiukaaseen noissa reissuissa, ei tarvitse puita raahailla mukana, siellä ollaan kuitenkin aina muiden mailla eikä voi saunapuita keräillä. Risuja nyt saa kerätä mutta aika paljon saa kerätä jos meinaa kiukaan lämmittää.
Mutta voi tuon lämmittää puillakin, on siinä tulipesä, kaasupoltin on viritelty tulipesään jälkikäteen ja on poisettavissa hetkessä. Kaasulla lämmittäessä toimitaan kertalämmitysperiaatteella. Kiviä on riittävästi, koko kiuas kivineen painaa kai noin 60 kiloa.
Ei viehätä ajatus tuollaisesta alle 2 kertaa 2 metriä teltasta, oluesta ja väkevimmistäkin juomista, kaasusta ja vedestä joka voi kastella polttimen.
Ja kaasu on vaunulla liikkuessa muutenkin tietenkin mukana. Ja vähän tuo kaasua vie, joka ilta lämmitettiin ja kaasua meni ehkä viidennespullo jos sitäkään.
Löylyt on hyvät mutta jotakin oleellista kuitenkin puuttuu eli se saunan tuoksu.
Yhdellä pätkällä jossa yövyimme saimme järjestäjiltä oikein luksuspalvelua vielä. Pellot olivat pehmenneet eivätkä päästäneet kulkuneuvoja sinne vaan tienlaitaparkkiin kaikki. Siis kaikki muut paitsi me, me saimme oman pistotien joka suljettiin sen jälkeen lippusiimalla. Oli kai järjestysmiehen maita. Ja kaikenhuipuksi: 15 metriä punaista mattoa levitettäväksi vaunun ja auton eteen. heh.a-teisti kirjoitti:
Kaasu on hyvä lämmönlähde kiukaaseen noissa reissuissa, ei tarvitse puita raahailla mukana, siellä ollaan kuitenkin aina muiden mailla eikä voi saunapuita keräillä. Risuja nyt saa kerätä mutta aika paljon saa kerätä jos meinaa kiukaan lämmittää.
Mutta voi tuon lämmittää puillakin, on siinä tulipesä, kaasupoltin on viritelty tulipesään jälkikäteen ja on poisettavissa hetkessä. Kaasulla lämmittäessä toimitaan kertalämmitysperiaatteella. Kiviä on riittävästi, koko kiuas kivineen painaa kai noin 60 kiloa.
Ei viehätä ajatus tuollaisesta alle 2 kertaa 2 metriä teltasta, oluesta ja väkevimmistäkin juomista, kaasusta ja vedestä joka voi kastella polttimen.
Ja kaasu on vaunulla liikkuessa muutenkin tietenkin mukana. Ja vähän tuo kaasua vie, joka ilta lämmitettiin ja kaasua meni ehkä viidennespullo jos sitäkään.
Löylyt on hyvät mutta jotakin oleellista kuitenkin puuttuu eli se saunan tuoksu.
Yhdellä pätkällä jossa yövyimme saimme järjestäjiltä oikein luksuspalvelua vielä. Pellot olivat pehmenneet eivätkä päästäneet kulkuneuvoja sinne vaan tienlaitaparkkiin kaikki. Siis kaikki muut paitsi me, me saimme oman pistotien joka suljettiin sen jälkeen lippusiimalla. Oli kai järjestysmiehen maita. Ja kaikenhuipuksi: 15 metriä punaista mattoa levitettäväksi vaunun ja auton eteen. heh.Kiinnostava vaihtoehto kuitenkin liikkuvaan eloon, siis tuo kaasukiuas. Kuten sanoit, lämmittäminen onnistuu missä vain, kun et ole riippuvainen polttopuista. Joskus tuollainen olisi ollut tervetullut vaihtoehto ilman mitään valituksia.
kaarne kirjoitti:
Kiinnostava vaihtoehto kuitenkin liikkuvaan eloon, siis tuo kaasukiuas. Kuten sanoit, lämmittäminen onnistuu missä vain, kun et ole riippuvainen polttopuista. Joskus tuollainen olisi ollut tervetullut vaihtoehto ilman mitään valituksia.
Juu, kyllä se näppärä on. Liekkivahdin siihen voisi laittaa, koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua, vaikkapa joku häslinki korvausilman kanssa jonka seurauksena poltin sammuisi. Mitään varsinaista korvausilman tuontia kun telttaan ei ole, lieve vain auki kiukaan kohdalta.
Tuo myös lämpiää nopeasti kun sitä piippua ei tarvitse kuljettamaan palokaasuja ulos kaasua polttaessa, ne on varsin puhtaita ne palokaasut. Silloin kun suunnittelin tuota kaasukonstruktiota ja nettiä selailin peloteltiin suurella kaasun kulutuksella mutta ei tuo vaan kuluta sitä paljoakaan. Tuo piipun puute vaikuttaa varmasti asiaan kun kuumia palokaasuja ei johdeta ulos eikä sen puutteesta mitään haittaa ole kun kertalämmitysperiaatteella toimitaan. No, joskus on mennyt liiankin kuumaksi.a-teisti kirjoitti:
Juu, kyllä se näppärä on. Liekkivahdin siihen voisi laittaa, koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua, vaikkapa joku häslinki korvausilman kanssa jonka seurauksena poltin sammuisi. Mitään varsinaista korvausilman tuontia kun telttaan ei ole, lieve vain auki kiukaan kohdalta.
Tuo myös lämpiää nopeasti kun sitä piippua ei tarvitse kuljettamaan palokaasuja ulos kaasua polttaessa, ne on varsin puhtaita ne palokaasut. Silloin kun suunnittelin tuota kaasukonstruktiota ja nettiä selailin peloteltiin suurella kaasun kulutuksella mutta ei tuo vaan kuluta sitä paljoakaan. Tuo piipun puute vaikuttaa varmasti asiaan kun kuumia palokaasuja ei johdeta ulos eikä sen puutteesta mitään haittaa ole kun kertalämmitysperiaatteella toimitaan. No, joskus on mennyt liiankin kuumaksi.Kuulostaa hienolta tuo että se on kertalämmitteinen. Ja lämmitys ei kestäne kovin kauan? Eli voi saman päivän aikana lämmitää toisenkin kerran?
Minä tulin juuri tuosta mun pressupyhätöstä ulos. Kovin se on tärkeä ja arvokas, vaatimattomasta habituksestaan huolimatta. Tulen humina ja mieto savun tuoksu: tuulen humina rakosellaan olevasta ikkunasta ja hidas löyly, kuin isommastakin kiukaasta. Kuuppapesu. Jostain syystä rakastan sitä. Lempein tapa saada ittensä puhtaaksi.kaarne kirjoitti:
Kuulostaa hienolta tuo että se on kertalämmitteinen. Ja lämmitys ei kestäne kovin kauan? Eli voi saman päivän aikana lämmitää toisenkin kerran?
Minä tulin juuri tuosta mun pressupyhätöstä ulos. Kovin se on tärkeä ja arvokas, vaatimattomasta habituksestaan huolimatta. Tulen humina ja mieto savun tuoksu: tuulen humina rakosellaan olevasta ikkunasta ja hidas löyly, kuin isommastakin kiukaasta. Kuuppapesu. Jostain syystä rakastan sitä. Lempein tapa saada ittensä puhtaaksi.Aika nopeasti se lämpiää, tunnissa. Lämmittää voi heti lisää jos alkaa jäähtymään, poltin vain takaisin pesään ja liekkiä lisää. Mikään ei periaatteessa estä polttamasta tulta saunoessakaan mutta tuon liekinvarmistimen puutteen vuoksi ei ole poltettu vaikka kyllähän nestekaasun varoaine haisee aika pistävästi.
Kuupalla mekin on tuossa saunan edessä pesty, lämpimällä, kiukaassa on pienehkö vesisäiliö. Hyvä kiuas mutta ei mikään retkimalli, ei paljon viitsi kanniskella.Noista kaasusaunoista. Helsingissä on kolme yleistä saunaa, yksi sähköllä, yksi puulämmitteinen ja yksi kaasulla. En huomaa eroa puu- ja kaasusaunan välillä niissäkään. Se sähkösauna ei oikein miellytä mutta on sekin testattu.
- Aada-a
kaarne kirjoitti:
Mulla on perintöä tulossa, kun äitistäkin aika jätti. Omaa paikkaa minäkin haaveilen, ensin mökiksi ja sitten eläkepäivien kodiksi.
Mun rakennushaaveet ei ole noin suurisuuntasia, mutta tommosen kodan voisin saada aikaseksi :-)nim.Kaarne
Osanotto suruusi äitisi poismenon johdosta.
Vaikka olisi ihmiselle itselleen parasta kuolla, niin kyllä se oman vanhemman kuolema kuitenkin tuntuu aika pitkään, olettaisin näin olevan useimpien kohdalla.
Itselläni oli heti isäni kuoleman jälkeen, vaikka hän sai todella hyvän lopun erittäin iäkkäänä, pitkään ihan välinpitämätön olo kaikkea kohtaan. Mekaanisesti vain hoidin kaikki velvollisuudet. Kuvittelin aiemmin että tilanne olisi enemmänkin tuntunut suruna, mutta päällimmäisenä tunteena oli merkityksettömyyden tai tyhjyyden tunne. Aada-a kirjoitti:
nim.Kaarne
Osanotto suruusi äitisi poismenon johdosta.
Vaikka olisi ihmiselle itselleen parasta kuolla, niin kyllä se oman vanhemman kuolema kuitenkin tuntuu aika pitkään, olettaisin näin olevan useimpien kohdalla.
Itselläni oli heti isäni kuoleman jälkeen, vaikka hän sai todella hyvän lopun erittäin iäkkäänä, pitkään ihan välinpitämätön olo kaikkea kohtaan. Mekaanisesti vain hoidin kaikki velvollisuudet. Kuvittelin aiemmin että tilanne olisi enemmänkin tuntunut suruna, mutta päällimmäisenä tunteena oli merkityksettömyyden tai tyhjyyden tunne.Kiitos osanotosta.
Joo, kyllä vanhempien kuolema tuntuu näin kypsemmälläkin iällä.
Ollaan siskon kanssa pitkin kesää tyhjennetty vanhempien taloa. Siinä tulee sekä suru- että erotyötä tehtyä. Arkistoidaan vanhempien todellisuutta ja valmistellaan lapsuudenkotia myyntiin. Eteenpäin elävän mieli, vaikka sieltä jäämistöstä kumpuaa kaikenlaista historiaa esiin myös.- a-teisti-ei-kirj
kaarne kirjoitti:
Sauna-asioissa ovat henget aina asialla...
Hengähdä. Minä käyn sillä välin saunassa, en tuossa kuvan saunassa, vaan toisessa, ihan sähköversiossa. Tulin äsken reissusta enkä jaksanut enkä ehtinyt ruveta tuota lämmittämään.Sähkösaunan puutteisiin ja monesti puusaunankin voi lukea myös askeettisuuden puutteen. Kantovedet ja lyhdyt... Kuuluvat hyvään saunomis kokemukseen.
a-teisti-ei-kirj kirjoitti:
Sähkösaunan puutteisiin ja monesti puusaunankin voi lukea myös askeettisuuden puutteen. Kantovedet ja lyhdyt... Kuuluvat hyvään saunomis kokemukseen.
Kuulostaa pikemmin rituaalien puutteelta :-)
Hyvä saunomiskokemus on rituaali - ja se on kovin typistetty sähkösaunassa, joka lämpiää napin painalluksella. Tehokasta toki, mutta se juuri onkin mielestäni askeettista, kun jäljellä on vain toiminnan ydin ilman johdantoa ja laskeutumista aiheeseen.
No, sauna merkitsee eri ihmisille eri asioita. Ja joskus samallekin ihmiselle, tilanteesta riippuen. Minä olen saunan suurkuluttaja, ja mulle kelpaa tuo sähkösauna oikein hyvin arkisin, kun kiireet painaa. Pihasauna on sellaisia päiviä varten, kun asiaan on aikaa paneutua.
"Parempi sähkösauna kuin ei saunaa lainkaan".kaarne kirjoitti:
Kuulostaa pikemmin rituaalien puutteelta :-)
Hyvä saunomiskokemus on rituaali - ja se on kovin typistetty sähkösaunassa, joka lämpiää napin painalluksella. Tehokasta toki, mutta se juuri onkin mielestäni askeettista, kun jäljellä on vain toiminnan ydin ilman johdantoa ja laskeutumista aiheeseen.
No, sauna merkitsee eri ihmisille eri asioita. Ja joskus samallekin ihmiselle, tilanteesta riippuen. Minä olen saunan suurkuluttaja, ja mulle kelpaa tuo sähkösauna oikein hyvin arkisin, kun kiireet painaa. Pihasauna on sellaisia päiviä varten, kun asiaan on aikaa paneutua.
"Parempi sähkösauna kuin ei saunaa lainkaan".Voi olla sitäkin :) Kyllä itsellenikin sähkösauna kelpaa ja ei kaupungissa muuta vaihtoehtoa olekaan. Paitsi nuo yleiset saunat. Niissä joskus piipahdankin.
a-teisti kirjoitti:
Noista kaasusaunoista. Helsingissä on kolme yleistä saunaa, yksi sähköllä, yksi puulämmitteinen ja yksi kaasulla. En huomaa eroa puu- ja kaasusaunan välillä niissäkään. Se sähkösauna ei oikein miellytä mutta on sekin testattu.
Ja täytyy tietenin mainita tämäkin erikoisuus, 24/7 ilmainen sauna kävelymatkan päässä:
http://www.sompasauna.fia-teisti kirjoitti:
Ja täytyy tietenin mainita tämäkin erikoisuus, 24/7 ilmainen sauna kävelymatkan päässä:
http://www.sompasauna.fiTuolla olen ajatellut käydä ihan turistimatkalla. Mun pojat asuu Helsingissä, joten voisin sosialiseerata samalla kertaa.
- a-teisti-ei-kirj
kaarne kirjoitti:
Tuolla olen ajatellut käydä ihan turistimatkalla. Mun pojat asuu Helsingissä, joten voisin sosialiseerata samalla kertaa.
Se on ihan ok. Voi törmätä tosin juopotteluporukoihin mutta tuskin ns. ihmistenaikoihin, aamuyön tunteina ennemminkin baarien sulkemisen jälkeen. Itsekin joskus sellaisilla jatkoilla käynyt.
Tuo on vähän kroisisti kasaan kyhätty mutta ajaa asiansa, nyt kun se on harmaantunut niin sinne katoaa puiden sekaan.
https://dl.dropboxusercontent.com/u/16179676/IMG_20150706_203032.jpgMutta sehän näyttää kuvassa pikemminkin violetilta!
Kiitos aloittaja. Arvostakaamme hevosiamme.
https://www.youtube.com/watch?v=gV6W-mcTyxg
Hieno ohjelma hienoista eläimistä: "Hevosen tie"
https://www.youtube.com/watch?v=PKNOZJKaf2kJyrki, onko vaimosi koskaan huolissaan mielenterveydestäsi? Hänkö sinut aina roudaa sinne hullujenhuoneelle?
netpunk kirjoitti:
Jyrki, onko vaimosi koskaan huolissaan mielenterveydestäsi? Hänkö sinut aina roudaa sinne hullujenhuoneelle?
Eukko: "Kiitos kysymystä."
- Nedda-
Hepat on upeita. Mun mielestä laama on kuitenkin paras eläin :).
Hevosista yksi muisto otsikon hengessä: "pieniä hienoja asioita".
Harrastin kersana ratsastusta useamman vuoden ja kävin kesäisin ratsastusleireillä. Yksi muisto on jäänyt mieleeni ihan kullanhohtoisena noista päivistä.
Erään kerran pidimme leiriä meren rannalla. Kesä oli kuuma ja helteinen ja päivän päätteeksi sekä hevoset että leiriläiset olivat hikisiä ja haisevia. Meillä oli tapana viedä hevoset uimaan illalla, kun päivänohjelma oli päättynyt.
Voi mikä kokemus 11-vuotiaalle nassikalle! Laitoimme hevosille vain riimut päähän ja ratsastimme ilman satulaa rantaan. Itsellämme oli päällä vain uimahousut. Ratsastimme hevoset suoraan mereen, rannaton ulappa edessämme. Kun hevonen oli niin syvällä, että sen jalat eivät tavanneet pohjaa, se siirtyi luonnollisesti uimaan. Liu'uimme hevosten viereen veteen, pois selästä. Pidimme toisella kädellä harjasta kiinni ja toisessa kädessä pidimme riimun köyttä.
Oli uskomaton tunne kellua hevosen vieressä viileässä vedessä, ilta-auringon paahteessa, antaa hevosen viedä kohti rannatonta ulappaa. Ajaton ja unenomainen tuokio, jossa pieni ihminen, voimakas eläin ja ääretön maailma olivat hetken yhtä. Se on yksi tärkeimmistä muistoistani nuoruudestani. Kaikenlaista ihmeellistä ihminen saa kokea, sellaista jioka on yhtä aikaa pintä ja suurta.- kris-tit-ty
Erikoinen ja ihmeellinen kokemus (jotenkin hengellinen?).
Tässä on jotakin kummallista. Kuva saunastasi synnytti tuoksuaistimuksen, ja kun olin lukenut tämän kuvauksesi, alkoi "korvissani" soida musiikki, Sibeliuksen Finlandiasta se kohta, jossa pauhun ja jyminän jälkeen esiin alkaa nousta vielä vähän heikko mutta kirkas "valonsäde" (oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa...). Tämä ei liity mihinkään isänmaallisuuteen tai sellaiseen, vaan on muuta, mutta siis tuo alkoi soida.
Jos sä vielä kuvaat jotakin kuvin tai sanoin, niin mikähän aisti mulla seuraavaksi aktivoituu? Varmaan näen jonkin ihmenäyn. kris-tit-ty kirjoitti:
Erikoinen ja ihmeellinen kokemus (jotenkin hengellinen?).
Tässä on jotakin kummallista. Kuva saunastasi synnytti tuoksuaistimuksen, ja kun olin lukenut tämän kuvauksesi, alkoi "korvissani" soida musiikki, Sibeliuksen Finlandiasta se kohta, jossa pauhun ja jyminän jälkeen esiin alkaa nousta vielä vähän heikko mutta kirkas "valonsäde" (oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa...). Tämä ei liity mihinkään isänmaallisuuteen tai sellaiseen, vaan on muuta, mutta siis tuo alkoi soida.
Jos sä vielä kuvaat jotakin kuvin tai sanoin, niin mikähän aisti mulla seuraavaksi aktivoituu? Varmaan näen jonkin ihmenäyn.Voi sitä sanoa hengelliseksi kokemukseksi, vaikka en sitä silloin niin ajatellut. Hengelliseksi kokemusta voi sanoa siinä mielessä, että minulle loppujen lopuksi hengellinen ja fyysinen ovat erottamattomat. Ihminen ON psykofyysinen kokonaisuus.
Monet fyysiset asiat voi kokea pyhinä ja kaikilla henkisillä tai hengellisillä asioilla on jokin fyysinen vaste. Ainakin minun kohdallani sanat ovat olleet tämän asian oivaltamisen tai kokemisen tiellä, tehdessään erotteluja asioiden kesken. Asioiden yhteys jää näkemättä, kun ne erotellaan käsitteillä irti toisistaan ja sen jälkeen käsitteet dominoivat sitä, miten asiat koetaan.
Joo, mainiota, jos mun kuvat ja sanat ovat aktivoineet muita aisteja. Se on osa samaa ilmiötä, ehkä.- kris-tit-ty
kaarne kirjoitti:
Voi sitä sanoa hengelliseksi kokemukseksi, vaikka en sitä silloin niin ajatellut. Hengelliseksi kokemusta voi sanoa siinä mielessä, että minulle loppujen lopuksi hengellinen ja fyysinen ovat erottamattomat. Ihminen ON psykofyysinen kokonaisuus.
Monet fyysiset asiat voi kokea pyhinä ja kaikilla henkisillä tai hengellisillä asioilla on jokin fyysinen vaste. Ainakin minun kohdallani sanat ovat olleet tämän asian oivaltamisen tai kokemisen tiellä, tehdessään erotteluja asioiden kesken. Asioiden yhteys jää näkemättä, kun ne erotellaan käsitteillä irti toisistaan ja sen jälkeen käsitteet dominoivat sitä, miten asiat koetaan.
Joo, mainiota, jos mun kuvat ja sanat ovat aktivoineet muita aisteja. Se on osa samaa ilmiötä, ehkä.Kirjoitat tärkeää asiaa.
Sinulla käsitteet ovat rikkoneet mainitsemasi kokonaisuuden. Itselleni käsitteet ovat olleet aina enemmänkin vain asioiden nimiä, symboleita, jotka ovat määräytyneet sisällöstä käsin, eikä niin päin että ne olisivat määränneet sisällön. Mutta eihän se noin selvää ole. Meitä aivopestään jatkuvasti käsitteiden avulla. Jos halutaan meidän suhtautuvan myönteisesti tai kielteisesti johonkin asiasisältöön, käytetään siitä myönteistä tai kielteistä käsitettä, ja kas, alamme mieltää sisällön halutulla tavalla (vaikka se olisi tosiasiassa ihan muuta). Mutta noin niin kuin yleensä ja todellisuuskäsityksen kannalta, niin kyllä sanat ovat minulle vain "nimilappuja". Mansikkahillo on mansikkahilloa, vaikka purkin kylkeen liimattaisiin lappu jossa lukee "kurkkua". On vain sovittu, että käytetään siitä nimitystä mansikkahillo, jotta tiedettäisiin millaisesta sisällöstä toinen/toiset puhuvat. No, tämä kaikki oli oikeastaan vähän asian vierestä, mutta luulen, etten pääse oikein sisälle tuohon "käsitteet määräävät sen miten asiat koetaan". Sitä kyllä käsitteet ovat yrittäneet monestikin määrätä itselläni, miten asioista pitäisi ajatella, mutta siinä ajattelu ja kokemus ovat joutuneet usein ristiriitaan.
Sinä puolestasi et ehkä pääse oikein sisälle tähän. Minulla fyysisen ja hengellisen yhteenkuuluvuutta on ollut rikkomassa kristinuskon dualistinen jako aineelliseen ja hengelliseen. (Henkinen sen sijaan on voinut kuulua kumman alueeseen tahansa, asiasta riippuen.) Tuota dualismia puolestaan on vasta viime vuosina rikkonut, yllätys kyllä, kristinusko itse symbolisella tasollaan, se että Kristus inkarnoitui ihmiseksi, henki tuli materiaksi, ja ne olivat erottamattomat myös kuoleman jälkeen (ylösnousemus).
Minulla on muuan pyhä paikka tässä maailmassa. Fyysinen. Se ei ole vain fyysinen, vaan se on myös hengellinen ja henkinen, ja ne kaikki ovat siinä yhtä, erottamattomat. Luulin kauan, että se on vain fyysinen ja henkinen.
Saattoi tulla kummallinen kirjoitus, silmät ristissä kun kirjoitin. kris-tit-ty kirjoitti:
Kirjoitat tärkeää asiaa.
Sinulla käsitteet ovat rikkoneet mainitsemasi kokonaisuuden. Itselleni käsitteet ovat olleet aina enemmänkin vain asioiden nimiä, symboleita, jotka ovat määräytyneet sisällöstä käsin, eikä niin päin että ne olisivat määränneet sisällön. Mutta eihän se noin selvää ole. Meitä aivopestään jatkuvasti käsitteiden avulla. Jos halutaan meidän suhtautuvan myönteisesti tai kielteisesti johonkin asiasisältöön, käytetään siitä myönteistä tai kielteistä käsitettä, ja kas, alamme mieltää sisällön halutulla tavalla (vaikka se olisi tosiasiassa ihan muuta). Mutta noin niin kuin yleensä ja todellisuuskäsityksen kannalta, niin kyllä sanat ovat minulle vain "nimilappuja". Mansikkahillo on mansikkahilloa, vaikka purkin kylkeen liimattaisiin lappu jossa lukee "kurkkua". On vain sovittu, että käytetään siitä nimitystä mansikkahillo, jotta tiedettäisiin millaisesta sisällöstä toinen/toiset puhuvat. No, tämä kaikki oli oikeastaan vähän asian vierestä, mutta luulen, etten pääse oikein sisälle tuohon "käsitteet määräävät sen miten asiat koetaan". Sitä kyllä käsitteet ovat yrittäneet monestikin määrätä itselläni, miten asioista pitäisi ajatella, mutta siinä ajattelu ja kokemus ovat joutuneet usein ristiriitaan.
Sinä puolestasi et ehkä pääse oikein sisälle tähän. Minulla fyysisen ja hengellisen yhteenkuuluvuutta on ollut rikkomassa kristinuskon dualistinen jako aineelliseen ja hengelliseen. (Henkinen sen sijaan on voinut kuulua kumman alueeseen tahansa, asiasta riippuen.) Tuota dualismia puolestaan on vasta viime vuosina rikkonut, yllätys kyllä, kristinusko itse symbolisella tasollaan, se että Kristus inkarnoitui ihmiseksi, henki tuli materiaksi, ja ne olivat erottamattomat myös kuoleman jälkeen (ylösnousemus).
Minulla on muuan pyhä paikka tässä maailmassa. Fyysinen. Se ei ole vain fyysinen, vaan se on myös hengellinen ja henkinen, ja ne kaikki ovat siinä yhtä, erottamattomat. Luulin kauan, että se on vain fyysinen ja henkinen.
Saattoi tulla kummallinen kirjoitus, silmät ristissä kun kirjoitin.Itsellänikin, toki. Ajattelin kyllä myös näitä tämän ja muidenkin foorumien keskusteluja, joissa mun näkökulmasta ihan ällistyttävästi jumitetaan käsitteissä. En laske itseäni ulos jumittajien joukosta. Olen kuitenkin ajatellut asiaa ilmiön havaittuani ja pohdiskellut, mitä sille pitäisi tehdä, jos mitään.
"On vain sovittu, että käytetään siitä nimitystä mansikkahillo, jotta tiedettäisiin millaisesta sisällöstä toinen/toiset puhuvat."
Tämä on varmastikin ihan välttämätöntä, mutta samalla se on se teko, jolla mansikkahillo "synnytetään". Nimeämällä se. Sen jälkeen itse sana alkaa muodostaa todellisuutta. Mansikkahillo saa rajat ja reseptin. Aine, joka mahtuu käsitteen sisään, ei voi olla jotain muuta kuin mansikkahilloa ja joudutaan tekemään ero vaikkapa mansikkamarmeladiin ja mansikkamehuun.
Jos yritän kuvata asiaa vähän läheisemmällä esimerkillä, niin ihmisen erillisyysdestä tulee mieleen tällainen esimerkki, muistaakseni Erich Frommilta.
Yksi ensimmäisistä asioista jota vanhemmat alkavat opettaa vauvalle on ero sisäpuolen ja ulkopuolen välillä: mikä on vauvan sisällä ja kuuluu siten vauvaan ja mikä on sen ulkopuolella, eikä kuulu siis vauvaan. Ajatus on se, että ihan pienellä vauvalla ei olisi kykyä erottaa itseä muusta maailmasta. Vauva ei osaa erotella, onko nälkä "sisäpuolella" vai "ulkopuolella", onko äiti ulkopuolella vai osa vauvaa. Kokemukset eivät ole eriytyneet, ne vain tapahtuvat. Ja jostain syystä ihan elämän alussa käytetään paljon aikaa siihen että lapselle opetetaan asioiden erot: mikä on osa häntä, mikä ei, ero itsen ja muun maailman välillä.
Kun tämä erottelu on saatu opetettua, paluuta ei ole. Ja siitä eteenpäinkin oppimisessa on juuri erottelujen oppimisella hyvin suuri merkitys: mikä on mies ja mikä on nainen? Onko vihreä eri kuin punainen? Tuhma ja kiltti? Näitä eroja ei olisi välttämättä olemassa, ellei niitä - ja yleensä erottelujen tekemisen prosessia - opetettaisi lapselle.
Mutta kun siihen erottelujen maailmaan kasvaa, niin sitä alkaa pitää luonnollisena ja eroja asioiden välillä itsestään selvinä. Asioiden eroista muodostetaan käsitteitä ja niillä operoidaan, koko kieli ja ajattelu perustuu niihin.
Ykseyttä silti kaivataan: tilaa ja tilanteita, joissa voi kokea asioiden ykseyttä. Se vain on sitä vaikeampaa, mitä paremmin on opittu erottelemaan asioita.
Tämä on syvälle käyvä prosessi, jonka me kaikki olemme läpikäyneet, enkä usko että kukaan meistä käyttää asioiden nimiä "vain nimilappuina" vaan kyseessä on syvällinen laputtamisen ilmiö, joka ei käsittääkseni ole maailmassa mitenkään pakollinen, mutta jota kaikki kulttuurit ja ihmiset harrastavat.
Siksi meillä on ruumis ja henki, hyvä ja paha, taivas ja helvetti, me ja ne, jumala ja saatana, usko ja epäusko, alku ja loppu.
Joskus harvoin me aikuisina koemme jotain, joka ei noudata näitä jaotteluja. Koemme asioiden ykseyttä tavalla joka ei ole arkisen kokemuksen mukaista. Monet puhuvat silloin pyhän kokemisesta. Kirjoituksestasi päätellen olet kokenut nämä asiat, joten en ajattele kirjoittavani mitään uutta, kunhan kirjoitin näkyväksi ajatukseni.- kris-tit-ty
kaarne kirjoitti:
Itsellänikin, toki. Ajattelin kyllä myös näitä tämän ja muidenkin foorumien keskusteluja, joissa mun näkökulmasta ihan ällistyttävästi jumitetaan käsitteissä. En laske itseäni ulos jumittajien joukosta. Olen kuitenkin ajatellut asiaa ilmiön havaittuani ja pohdiskellut, mitä sille pitäisi tehdä, jos mitään.
"On vain sovittu, että käytetään siitä nimitystä mansikkahillo, jotta tiedettäisiin millaisesta sisällöstä toinen/toiset puhuvat."
Tämä on varmastikin ihan välttämätöntä, mutta samalla se on se teko, jolla mansikkahillo "synnytetään". Nimeämällä se. Sen jälkeen itse sana alkaa muodostaa todellisuutta. Mansikkahillo saa rajat ja reseptin. Aine, joka mahtuu käsitteen sisään, ei voi olla jotain muuta kuin mansikkahilloa ja joudutaan tekemään ero vaikkapa mansikkamarmeladiin ja mansikkamehuun.
Jos yritän kuvata asiaa vähän läheisemmällä esimerkillä, niin ihmisen erillisyysdestä tulee mieleen tällainen esimerkki, muistaakseni Erich Frommilta.
Yksi ensimmäisistä asioista jota vanhemmat alkavat opettaa vauvalle on ero sisäpuolen ja ulkopuolen välillä: mikä on vauvan sisällä ja kuuluu siten vauvaan ja mikä on sen ulkopuolella, eikä kuulu siis vauvaan. Ajatus on se, että ihan pienellä vauvalla ei olisi kykyä erottaa itseä muusta maailmasta. Vauva ei osaa erotella, onko nälkä "sisäpuolella" vai "ulkopuolella", onko äiti ulkopuolella vai osa vauvaa. Kokemukset eivät ole eriytyneet, ne vain tapahtuvat. Ja jostain syystä ihan elämän alussa käytetään paljon aikaa siihen että lapselle opetetaan asioiden erot: mikä on osa häntä, mikä ei, ero itsen ja muun maailman välillä.
Kun tämä erottelu on saatu opetettua, paluuta ei ole. Ja siitä eteenpäinkin oppimisessa on juuri erottelujen oppimisella hyvin suuri merkitys: mikä on mies ja mikä on nainen? Onko vihreä eri kuin punainen? Tuhma ja kiltti? Näitä eroja ei olisi välttämättä olemassa, ellei niitä - ja yleensä erottelujen tekemisen prosessia - opetettaisi lapselle.
Mutta kun siihen erottelujen maailmaan kasvaa, niin sitä alkaa pitää luonnollisena ja eroja asioiden välillä itsestään selvinä. Asioiden eroista muodostetaan käsitteitä ja niillä operoidaan, koko kieli ja ajattelu perustuu niihin.
Ykseyttä silti kaivataan: tilaa ja tilanteita, joissa voi kokea asioiden ykseyttä. Se vain on sitä vaikeampaa, mitä paremmin on opittu erottelemaan asioita.
Tämä on syvälle käyvä prosessi, jonka me kaikki olemme läpikäyneet, enkä usko että kukaan meistä käyttää asioiden nimiä "vain nimilappuina" vaan kyseessä on syvällinen laputtamisen ilmiö, joka ei käsittääkseni ole maailmassa mitenkään pakollinen, mutta jota kaikki kulttuurit ja ihmiset harrastavat.
Siksi meillä on ruumis ja henki, hyvä ja paha, taivas ja helvetti, me ja ne, jumala ja saatana, usko ja epäusko, alku ja loppu.
Joskus harvoin me aikuisina koemme jotain, joka ei noudata näitä jaotteluja. Koemme asioiden ykseyttä tavalla joka ei ole arkisen kokemuksen mukaista. Monet puhuvat silloin pyhän kokemisesta. Kirjoituksestasi päätellen olet kokenut nämä asiat, joten en ajattele kirjoittavani mitään uutta, kunhan kirjoitin näkyväksi ajatukseni.No joo. Ajattelin kai jotain sellaista, että monille ihmisille sanat eivät ole sovittuja symboleita, vaan ne ovat tavallaan yhtä sen kanssa mitä kuvaavat. Tuo näkyy selvimmin taikauskoisessa ajattelussa. Luin jostakin, että ennenmuinoin ihmiset varoivat käyttämästä sanaa karhu, koska uskottiin, että se sana toisi karhun paikalle, sanan ja sen tarkoittaman asian kun miellettiin olevan yhtä. Siksi käytettiin mielisteleviä kiertoilmauksia kuten mesikämmen. Samasta syystä ei ole saanut käyttää kristinuskon paholaisen nimiä kirosanoina.
Ajattelin, että tarkoitatko jotakin tuon kaltaista mutta kehittyneemmässä muodossa, siis että käsite ja sen kuvaama asia ovat yhtä ja käsite määrää sen "paketin". Silloinhan käsitteet pirstovat aika tehokkaasti todellisuuden.
Rajattuja käsitteitä on pakko käyttää, kun muuten ihmisten yhteiselämästä ei tulisi mitään. Kukaan ei tietäisi, mitä joku toinen milloinkin tarkoittaa sanoillaan, ja tuloksena olisi kaaos. Mitä vaativammasta asiasta on kysymys, sitä tärkeämpää on "täsmällinen informaatio", jotta sisällön voisi ymmärtää oikein. Lääkäri ei voi reseptiinkään kirjoittaa jotain suurpiirteistä tyyliin "kuhan ny jotaki pillereitä annatte".
En ole huomannut tällä palstalla käsitteisiin jumittumista. Sen sijaan käsitteiden sisällöt ymmärretään niin eri tavoin, että ei hyödyttäisi mitään vaikka niistä käytettäisiin eri sanoja tai ne yritettäisiin selittää jotenkin ihan muuten kuin noita käsitteitä käyttämällä. Tuota on yritetty, varmaan puolin jos toisin, ja tulos on yhtä tyhjän kanssa. Ne sisällöt törmäävät yhteen. Tavat kokea ja mieltää todellisuus ovat niin erilaiset. Esimerkiksi, toisille täytyy olla konkretiaa, ja he turhautuvat jos löpistään ei-konkreettista, jälkimmäiset taas turhautuvat jos vaaditaan konkretiaa. Kummallekin toisen sanomiset ovat tyhjää täynnä. Tuota sisältöjen yhteentörmäystä voimistaa vielä se, että monetkaan eivät ole täällä keskustelemassa, vaan vastustamassa yms.
Muuten, tuo Frommin väite siitä, mitä pienelle vauvalle opetetaan, kuulosti ihan vieraalta. Ehkä hänen kulttuurissaan on tehty niin, tai mistä minä tiedän vaikka suomalaisetkin tekevät niin, en ole kiinnittänyt huomiota, mutta oudolta se kuulosti. Ei meidän tytölle tuollaisia opetettu.
- lala.laal.lala
muitakin elukoita on:
Ovatko kukot Kristittyjä ts.täynnä itseään?
Jos kukolle soittaa (aiemminääniettyä) hänen omaansa kutsuääntä kanoille ...älypuhelimen äänitteistä..
niin kukko itse tulee ekana paikalle, kun kuulee oman "Julistusäänensä".
Monesti naurattanut, millainen Lestanaivo tämä höyhensäkki onkaan.
eikä juttu ole Raamatunsatua:perusteet
Samaa tekniikka palvelee myös toisinpäin: - Lintujen "birdguard" karkoitukseen, jos
ääninauhalla on kärsivää räkättiä. Näin alanMessuilla, ja varmasti tipuparka
kärsi Suviseurojen kuoroäänistä kun pakeni :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381933Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431496Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61421- 171418
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,231412Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11385Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21347Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11290Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21220Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51207