Mikä ihme siinä on ettei mulle löydy sopivaa naista? Katselen ympärilleni ja näen vain rakkautta, perheitä, parisuhteita. Näitä asioita löytyy mitä merkillisimmiltä hahmoilta. Toki kaikki ansaitsevat rakkautta ja löytää sen itselleen sopivan parin. Mutta miksen minä? Elämäni on kuitenkin suhteellisen tavallista ja tasapainoista, olen aktiivinen ja mukana monessa jutussa. En kyyhötä kotona. Ei vaan osu onni tämän kohdalle. Sinkkuelämää on kestänyt kohta jo kolme vuotta...
Näissä jutuissa ei karmalla tunnu olevan mitään tekemistä. Pettäjät ja valehtelijat ovat löytäneet onnensa.
Puuh, pelkään niin katkeroitumista.
Haluaisin jo olla uskomatta mihinkään, suunnitella elämääni täysin vain itselleni. Mutta toisaalta tuntuu ettei ihanissakaan asioissa ole mitään järkeä yksin....
Mikä ihme siinä on?
82
<50
Vastaukset
- MontaUnetontaYötä
Se nyt on vaan niin, ettei mitään löydä etsimällä etsien, niin ajattelen. Ehkä ne pettäjät ja valehtelijat ovat löytäneet onnensa, mutta ovatko siltikään onnellisia tai tyytyväisiä tilanteeseen? Eiköhän meille jokaiselle ole joku jossain, niin sulle, kun mullekin. Toivoa ei kannata koskaan menettää.
- Näinhänse
Vähän sama täällä. Aikaisemmin olin monessa mukana, tein paljon ja harrastin paljon. Tämä aiheutti monessa mustasukkaisuutta, kateutta ja alemmuudentuntoa. Löydän pääasiassa aina pelkkiä varattuja, joita kiinnostaa vain syrjähypyt, kimppajuttuja etsiviä, pelkkää flirttiä etsiviä, tasapainottomia ja heikkoitsetuntoisia, pitkää parisuhdetta etsiviä, mutta jotka eivät halua seksiä ja ovat liian tylsiä, liian vaativia ja nirsoja omaan tasoonsa nähden, mikään ei kelpaa, vaikka kuinka olisi hyvä tai paras, teet niin tai näin aina kuitenkin väärinpäin. Olen urheilullinen, koulutettu, savuton, huumeeton, reipas, reilu ja rehellinen, mutta lähipiirissäkin pariutuneet ovat lähinnä niitä reippaasti ylipainoisia, laiskoja, kouluttamattomia röökin vetäjiä, jotka valehtelevat ja käyvät vieraissa. Semmoselle, jolle kelpaan, niin taas ei itseäni kiinnosta pätkääkään, useimmiten, ei aina.
- riepunen32
Ihan sama juttu täällä. En kiinnostu tippaakaan niistä jotka ovat musta kiinnostuneita ja vastaavasti itse kiinnostun niistä jotka eivät ole musta innostuneita.
- RunningUpThatHills
Kyllä ne arvot pitää kohdata.Muuten ei tule mitään.En ole ulkonäkökriittinen,mutta sporttisuus kertoo jo niin paljon.Niin se vaan on.Terve sielu terveessä ruumiissa.
- CherryLezzy
On tosi merkillistä, miten toiset löytävät elämänkumppanin tai useampia toinen toisen perään helposti ja toisille ei löydy sitten millään sitä ihmistä jakamaan ilot surut. Elämä on parasta jaettuna, olen samaa mieltä siitä. Toiset vielä odottaa enemmän parisuhteelta, eikä tyydy mihin tahansa vähän kiinnostavaan juttuun ja toisille riittää joku. Karmalla ei mitään asian kanssa tekemistä. Katkeruus ei kannata, silloin on tosi vaikea tavata enää ketään.
- Näinhänse
Löydän kyllä aina suhteellisen helposti seuraa, mutta poikkeuksetta he ovat aina varattuja tai yhden illan suhteita etsiviä, pariskuntia (ei kiitos), exässään roikkuvia, valehtelijoita ja pettäjiä. Osa taas muodostaa jotenkin ennakkoluulojen ja kenties pahojen juorujen perusteella käsityksen, mutta eivät uskalla tai viitsi tutustua siihen todelliseen minään, joka on kaukana ennakkoluuloista. Paras, pisin ja onnellisin suhdekin on ollut naimisissa olleen kanssa kun sopivaaa vapaata ei vain löydy. Mikä siinä oikein on kun vapaata ja sopivaa ei vain saa/löydy tms.?En ole katkera, enkä etsimällä etsi, mutta silti.
- mietteliäsminä
Mulla monesti sama juttu, että jos mä kiinnostun, niin toinen ei ja taas toisinpäin. Viime aikoina ois ollu vaikka kuinka paljon tarjolla naisia, mutta mulle kun ei kelpaa liikaa ryyppäävä nainen ja just niitä siis enemmän kuin tarpeeks asti tyrkyllä. En oo ittekään mikään hyveyden perikuva, mutta oon saanu tarpeekseni joka vkl kännäävistä naisista. Sit on näitä, jotka haluaa kokeneen konkarin "käsittelyyn" eli haluavat vain seksiä ja siinä kaikki. Tunnepuoli jää kovin köyhäksi ja se on enemmänkin just sitä, mitä etsin ja kaipaan. Kumma, kun näillä leveysasteilla on vain niin tajuttoman vaikeeta löytää sitä sielunkumppania, jonka kanssa iskisi kipinöitä edes jollain tasolla kunnolla. En ole nirsoilija, siitä ei ole kyse. Jotain rajaa kuitenkin vedettävä tai linjaa, jos toi on parempi ilmaisu. Niitä ryyppääjiä löytyy ihan tungokseen asti ja on ollu muutaman kerran lähes pakko ns. lähteä karkuun eli vaihtaa pöytää tai mennä kotiin kesken illan, kun eivät usko, etten ole kiinnostunut, vaikka siitä kuinka ystävällisesti sanoisinkin. Ja ei tuo jää yhteen kertaan vaan monesti ne samat kännääjät yrittävät mua seuraavankin kerran nähdessään minut. Miten voi olla näin vaikeeta löytää tasapainoinen, mutta silti vähän "hullu" persoona, joka ottaa huomioon muutkin kuin vain itsensä - hmm, jäänpä yhä miettimään tuota.
- löysässähirressä
Joo, mutta sitten on näitä, jotka eivät edes kokeile tai edes yritä mitään, lyövät vaan hanskat tiskiin ja luulevat, että kaikki tulee ikään kuin itsestään, tekemättä yhtään mitään. Sitten ladellaan tekosyitä, miksi ja miksi ei.., vaikka kaikki tekosyyt ovat pelkkiä valheita ja totuus on, että ei vaan kykene sitoutumaan tai haluaa olla vain yksin eikä edes viitsi yrittää, vaikka edessä olisi vaikka mikä kultakimpale.
Joillekin se vaan on helpompi lyödä hanskat tiskiin heti ja heittäytyä johonkin uhrin rooliin kuin lähteä yrittämään. Eihän sitä lottovoittoakaan voi saada jos ei edes viitsi ruksata niitä numeroita sieltä kupongista.
Jotkut taas eivät edes suostu uskomaan, että edessä on sellainen kultakimpale eivätkä ikään kuin anna edes itselle lupaa onnistua ja olla onnellinen vaan uhriutuvat ja keksivät päästään jotain valheita kun se on helpompaa itselle, helpompaa olla yksin kuin elää onnellisena yhdessä tai sitten vaan sitoutumiskammo iskee ja lujaa. Pelätään, että itselle ei jää aikaa eikä tilaa, vaikka onhan niitä onnellisia, toimivia suhteitakin, joissa on sopivasti aikaa ja tilaa molemmille.
Itse olen sitä mieltä, että typerintä on vaan heittää heti hanskat tiskiin. Eihän sitä koskaan tiedä, kuka on se oikea. Pahinta on, että hukkaat vain elämäsi ja sen oikean vaan sillä, että lyö hanskat tiskiin aina ilman mitään yrittämistä.
Mitä taas tulee epätoivoittoihin iskemisiin niin sitä voi jo heti sanoa ystävällisesti ei kiitos ja jos ei tehoa, niin vaihtaa pöytää. Pahinta on kuitenkin kierrellä ja kaarrella ja antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa ja antaa toisen roikkua löysässä hirressä. Kyllä sitä pitää osata sanoa selkeästi, mutta ystävällisesti kyllä tai ei. Itse ainakin pyrin niin tekemään. - qljrlwej
Mä ainakin olen heittänyt hanskat tiskiin jo vuosia sitten.En viiti roikkuu kännäävien kanssa kuppiloissa vaan keskityn omiin harrastuksiin ja elämään. Ei ole tullut ketään vapaata vastaan tällä tavoin, ei töissä eikä harrastuksissa. Elämä on ihan ok näinkin ja pian sitä tottuu oleen yksin, ei enää osaakaan olla kenenkään kanssa. Sen olen huomannu, että kumppanin löytäminne ei todellakaan ole sun "hyvyydestä" kiinni; esim. mitä mielisairaimmat ja juopoimmat ihmiset löytää kumppaneita tosta vaan. En tiedä miten, lieneekö siinä valinneet toisensa vakka ja kansi.
- Ranatemporariana
Toi, kelpaa kuka vaan, lausahdus pyörii täällä palstalla. Se nyt on semmonen juttu, että maailmassa on eniten niitä ihmisiä joilla on puutteita ja vahvuuksia.
Eihän sitä kokeilematta tiedä, onko suhde keskenään jotain uskomatonta vai ei.
Rakkaus ja toisen hyväksyminen tekee ihmiselle ihmeitä.
Naiset puhkee kukkaan rakastuessaan.
Että sammakoita vaan pussailemaan =;)- maailma2
Hyvin sanottu.
- kohtituhoa
Näin sanoo jokainen alkoholistin valinnut ja miten sitten kävikään... Maailma on täynnä naisia, jotka luulevat voivansa parantaa rentun.
- eiautaei
Olen kanssa vähän samaa mieltä. Olkoon alkoholisti tai henkisesti sairas, parantuminen lähtee aina omasta itsestä. Ei sitä kukaan muu voi oikein auttaa, vaikka kuinka haluaisi ja uskoisi. Mitä taas tulee psyykkisiin sairauksiin, niin toisinaan se vaan on niin, että ei ne ihmiset siitä koskaan parane, vaikka kuinka olisi hoiva- ja auttamisvietti päällä. Sairaita kuin sairaita, ei vaan voi mitään.
- Ranatemporariana
kohtituhoa kirjoitti:
Näin sanoo jokainen alkoholistin valinnut ja miten sitten kävikään... Maailma on täynnä naisia, jotka luulevat voivansa parantaa rentun.
No en erikseen laittanut, että alkoholisti on alkoholisti ja siinä jää aina toiseksi.
Ite käyn kerran/pari ulkona vuodessa tyttöystävää ettimässä ja tasan tarkkaan oon sillon juonut, kun oon ujo.
- Thereisalwayssomeone
http://m.youtube.com/watch?v=_Vejnp1YXO4
Be strong. - mietteliäsminä
On tullu pussailtua sammakoita ja yritettyä vaikeitakin tapauksia eikä mikään ole muuttunut kuin ehkä ensi aluksi ja pian sen jälkeen kaikki on kuten alussa jo aavistelin eli toinen jatkaa juomista aivan niinkuin ennen minuakin. Yleensä en heitä hanskoja tiskiin kovinkaan helposti eli tahtoa ja lujuutta löytyy sekä myös pitkäjänteisyyttä. Silti ei ole natsannut. En harrasta lyhyitä suhteita, jotenkin kummallisella tavalla mun suhteet kestää aina lähes poikkeuksetta vuosia .... silloin kun pääsen sille tasolle asti .... ja yleensä alkaneet suhteeni menevät just tuolle tasolle. No, sitähän mä kaipaan ja haluankin, se on selvää mulle. Mut sit on taas olemassa näitä, joille ei riitä se yksi vaan pitää olla monta kierroksessa ja näitä mä yritän varoo. Se leikki satuttaa ihan liian montaa ihmistä, mulle se ei vain käy. Juuh, tarkkana kuin porkkana saan siis edelleen etsiä ja väistelläkin :)
- riepunen32
En nyt tiedä onko se hyvä vai huono asia että niin moni muukin kokee näitä samoja asioita.
Järjellä ajateltuna en usko että elämääni enää tulee siihen sopivaa naista. Kutienkin huomaan alitajuisesti sitä toivovani. Olisin voinut hyvin ostaa kotiini kapean sängyn, silloinhan tilaa olisi jäänyt enemmän. Ei, piti kuitenkin ostaa leveä sänky. Huomaan ostavani aina kahdet samanlaiset pussilakanat, kaksi samanlaista kahvikuppia. Miksi? Enhän minä tarvitse kuin yhden kerrallaan... Pitäisi vaan päästä eroon tuosta "vaimon kaipuusta", niin ehkä silloin osaisi enemmän nauttia elämästä....- ajattelepositiivisesti
Itse taas ajattelen, että on hyvä, että on kahdet samanlaiset lakanat, kun ensimmäiset menevät likaisina pesukoneeseen, on vielä toiset samanlaiset, mutta puhtaat ja saan niitä ihan itse käyttää=) Sama juttu kahvikuppien ja leveän sängyn kanssa. Leveässä sängyssä on yksinkin ihan kiva loikoilla ja nukkua. Arjen pieniä iloja, katsos=)
- ajattelepositiivisesti
Juu ja täytyy vielä lisätä, että onhan se kiva, että niitä lempikahvikupposia on kaksi tai useampi samanlainen yksin elävällä kuin se, että ne lempikahvikupposet lentää heti seiniä päin=)
- riepunen32
Positiivinen asenne (peukku sille) :) Kyse ei ollutkaan siitä ettei olisi käyttöä kahdelle kahvikupille, vaan siitä alitajuisesta toiveesta siinä ostohetkellä, että jonain ihanana aamuna ihana nainen joisi siinä mun vieressä aamukahvia siitä toisesta kupista =)
- elpaz
Vaikutat kivalta, kerro lisää itsestäsi :)
- riepunen32
Reilu kolmekymppinen... pisteet meni jo varmaan siinä! :D
- Hymphe
Minulla taas on seuraavan puoleinen ongelma, mistä poden hieman huonoakin omaa tuntoa, mutta en voi itselleni mitään... En koe olevani pinnallinen, mutta kun esim. netissä on tullut vastaan monta jotka on kuulostanut ihan hyvältä mutta sitten... Se kuva. Ei, ei, ei! Ne on vaan jotenkin olleet ihan kaameita. Tai sitten en vain näe niissä mitään persoonaa... Henkilökohtaisesti nainen, jonka suu lerpattaa mutrulla ja jossa ei ole mitään eloa jo joka on kuin mikäkin lahna... Ei oikein napaa. Kaameaa tuomita tällä tavalla kuvan perusteella, mutta... Minusta siinä kuvassa kuitenkin jotenkin se persoonakin heijastuu...
Toisinsanoen menetän siis mielenkiintoni heti kun näen toisesta kuvan. :/ Sitten ahdistaa jatkaa koko juttua, mutta ei kehtaa laittaa poikkikaan heti sen jälkeen. Äh...- rljwelrqj
Ne kuvat on kyllä ihan karmeita, järestään. Siksi en ikinä laittais kuvaa itestäni. Mutta, katopa vaikka passikuvaas, eiköhän sieltäkin katsele palkkamurhaaja. Hyvän ja mallia imartelevan valokuvan ottaminen on taidetta.
- Vähemmänpainoakuvalle
Mun linjaus kuvien suhteen on se että katon lähinnä ettei ihminen näytä suorastaan epämiellyttävältä. Muuten on ihan sama mielenkiinnon kanssa, se on vaan kuva, oikeesti sen näkee sit kun näkee ihmisen kasvotusten. Enkä kyllä myöskään haaskaa aikaa kirjoitteluun, kuvien vaihto ja tapaamisen sopiminen samantien jossei kumpikaan ole juossut karkuun jo tuossa kuvavaiheessa. :D
- Hymphe
Vähemmänpainoakuvalle kirjoitti:
Mun linjaus kuvien suhteen on se että katon lähinnä ettei ihminen näytä suorastaan epämiellyttävältä. Muuten on ihan sama mielenkiinnon kanssa, se on vaan kuva, oikeesti sen näkee sit kun näkee ihmisen kasvotusten. Enkä kyllä myöskään haaskaa aikaa kirjoitteluun, kuvien vaihto ja tapaamisen sopiminen samantien jossei kumpikaan ole juossut karkuun jo tuossa kuvavaiheessa. :D
Joo pitäisi itsekkin varmaan lähteä tuolle linjalle, että kuvat vaihdetaan ja suoraan ulos jos niikseen niin ei mene kirjotteluun turhaa aikaa. Tai sitten ensin vaihdetaan ja kuvat ja sitten kirjoitellaan jos kirjoitellaan, kyllä minusta se aluksi kirjoittelukin on ihan hyvä (katsoa että viitsiikö lähteä tapaamaan) tapa kunhan ei mene liian pitkävetiseksi.
Kuvan ei tarvitse olla mitenkään huippuhieno ja taiteellinen, mutta kun näen ihmisen naaman niin kyllä on tärkeää, että siitä tulee sellainen mukava fiilis ja sellainen, että no tuon voisi tavatakkin. Mutta kai se on sitten se persoona mikä kuvista heijastuu jos heijjastuu, tai sitten kohdalleni on vain sattunut mutrusuita, jotka ovat oikeassakin elämässä hieman apaattisia. - Tindtsu
Tinder toimii !
- Varjokas
Välillä meinaa kyllä iskeä epätoivo. Tuntuu, että ne kiinnostuneet on varattuja tai muuten eivät sytytä, mulla on aika vahva naistyyppi johon ihastun. Ja ymmärrän hyvin myös ton kiinnostuksen menettämisen kuvan vuoksi, jos ei sytytä niin ei sytytä, vaikka henkilö olisi objektiivisesti katsottuna miten hyvännäköinen, jos se on "vääräntyyppinen", niin I can't help myself. Ja puolestaan ne, joihin itse ihastun, ovat sitoutumiskammoisia/liian estoisia/välinpitämättömiä mua kohtaan.
Toinen mikä mua ahdistaa nettideittailussa kuvien lisäksi on se, että kirjoittamalla voi moni antaa itsestään hyvin erilaisen kuvan kuin todellisuudessa. Tapasin yhdenkin viestiensä perusteella hyvin reippaalta vaikuttavan tytön, mutta livenä hän oli ihan käsittämättömän ujo. Mulle oli ekstroverttinä ahdistavaa yrittää pitää yksin yllä jonkinlaista keskustelua, kun toisesta ei meinannut saada irti mitään...
Hetken jo luulin löytäneeni jotain syvempää, mutta sekin ihminen lähettää niin ristiriitaisia signaaleja (yhtenä hetkenä ei pärjää ilman, toisena suorastaan työntää pois luotaan), että alkaa itseäkin harmittaa homman epämääräisyys. Mistä löytyisi nainen, jonka kanssa kipinät leiskuisi, mutta ilman sitoutumiskammoa? Ja mistä tää sitoutumisahdistus tulee, kun tuntuu olevan niin yleistä?- eienää
Voihan sitä olla noin muuten tosi reipas ja sitten toisaalta kuitenkin treffeillä tai ihmissuhteissa nimenomaan toisten naisista kiinnostuneiden kanssa jotenkin äärettömän ujo tai sitten reipas, mutta kuitenkin hiljainen sillä tavoin, että kovin paljoa ei juttele.
Olen tainnut joskus käydä saman ihmisen kanssa treffeillä (toisaalta ikävää kirjoitella jostain toisesta, yksittäisestä ihmisestä tänne yhtään mitään). Henkilö on kyllä oikeasti reipas, tosi mukava, tosi kiltti, rehellinen ja nättikin, ainoastaan keskusteleminen on aika hankaa ja vaivaannuttavaa kun itse pitäisi olla kaiken aikaa keksimässä juttujen aiheita mistä puhua, aloittajaa ja lopettaa keskustelu jne.
Itselläni iski nuorempana epätoivo. Kaikki kun tuntui olevan sellaisia, että parisuhde ei kiinnosta tai sitten sellaisia joiden ulkoinen ja sisäinen habitus ei vaan millään nappaa tai sitten näitä, jotka ovat aivan toisesta maailmasta kuin itse. Nykyään se ei tunnu oikeastaan missään. Aika rientää muutenkin ja mukavaa puuhastelua riittää vaikka miten paljon. Enää en etsimällä edes etsi enkä edes treffipalstoilla ole ollut vuosiin. Se tulee jos tulee vastaan tai sitten ei. Henkkoht. myöskään parisuhde ilman seksiä ei enää kiinnosta. Olen ollut joissakin seksittömissä parisuhteissa tai rakkaussuhteissa (vaikka se rakkaussuhde oli noin muuten tosin onnellinen) nuorempana, mutta enää en sellaista ottaisi. - Järkipäässä
Ihan samalla linjoilla.Aika menee kuitenkin eteenpäin.Se tulee jos on tullakseen.
Kokeilemaan ei enää jaksa.Ei kiito, ei hoivasuhteita.Meillä kaikilla on menneisyytemme.Läheisriippuvuus lienee kansantautimme.Parisuhde on kuitenkin kahdenkauppa.Siinä on kaksi ihmistä.Siihen se rakentuu.Samalta viivalta lähdetään yhdessä seikkailemaan,polkuja tarpomaan. - Hymphe
Varjokas, tuli mieleen, että onko sussa itsessäsi jotain mikä hakee juuri tuollaisia naisia jos se on kuvio mikä aina toistuu? En tiedä, ehkä tykkäät haasteesta? ;)
Itselle on sattunut niin, että yksi kenestä olin kiinnostunut niin oli vähän semmoinen sanotaanko vilkkaan puoleinen henkilö, ei varsinaisesti peluri, mutta olihan hällä kyllä naisia ollut... Olin todella viehättynyt hänestä, mutta samalla se huikentelevaisuus ahdisti kun kaipaan kyllä vilkasta naista joka kuitenkin on pohjimmiltaan vakaa eikä sellainen huithapeli joka nyt on vaan sanonko minkä perässä. :/ Minä olen kuitenkin ihminen joka ilmeisesti joillekkin (?) on haastava koska he eivät ilmeisesti osaa lukea minua ja muutenkin tykkään ottaa asiat ihan rauhassa... Meni sydän siinä palasiksi mutta sainpahan korjattua itsearvostukseni rippeet... - eienää
Hymphe kirjoitti:
Varjokas, tuli mieleen, että onko sussa itsessäsi jotain mikä hakee juuri tuollaisia naisia jos se on kuvio mikä aina toistuu? En tiedä, ehkä tykkäät haasteesta? ;)
Itselle on sattunut niin, että yksi kenestä olin kiinnostunut niin oli vähän semmoinen sanotaanko vilkkaan puoleinen henkilö, ei varsinaisesti peluri, mutta olihan hällä kyllä naisia ollut... Olin todella viehättynyt hänestä, mutta samalla se huikentelevaisuus ahdisti kun kaipaan kyllä vilkasta naista joka kuitenkin on pohjimmiltaan vakaa eikä sellainen huithapeli joka nyt on vaan sanonko minkä perässä. :/ Minä olen kuitenkin ihminen joka ilmeisesti joillekkin (?) on haastava koska he eivät ilmeisesti osaa lukea minua ja muutenkin tykkään ottaa asiat ihan rauhassa... Meni sydän siinä palasiksi mutta sainpahan korjattua itsearvostukseni rippeet...En tiedä Varjokkaasta, mutta itselläni on vähän sellainen juttu kans, että kiinostun heistä, jotka sitten loppupeleissä ovat minua kohtaan välinpitämättömiä, sitoutumiskammoisia jne. En sen takia, että haluaisin haasteita, vaan sen takia, että tykkään vain heistä. Yhteistä heille kaikille on, että ketään heistä en ole löytänyt treffipalstoilta tai jostain bileistä eli eivät ole mitään stereotyyppisiä lepakkoja.
Mitä taas treffipalstaan tai ravintoloihin tulee, niin naiset vaan poikkeuksellisesti ovat jotenkin vaan ulkoisesti ja sisäisesti sellaisia, jotka eivät sytytä millään. En syty poikamaisista, liian laihoista tai liian lihavista, epäsiisteistä, epämääräisistä, epävarmoista, miehekkäistä tai tosi masentuneista/laiskoista. En missään nimessä kuitenkaan ole kiinnostunut missi/mallityyppisistä, mutta persoonaa pitää ehdottomasti olla. Liian ylivilkkaista en pidä, mutta sen sijaan iloisista, reippaista, sopivalla ja terveellisellä tavalla itsevarmoista elämäniloisista naisista. Itse varmasti vaikutan noin äkkiseltään katsottuna joltakin huikentelevalta, usein flirttailevalta ja kevytkenkäiseltä muiden naisten perässä juoksijalta, vaikka todellisuudessa naista ei ole ollut vuosiin ja olen tosi uskollista tyyppiä enkä oikeasti kevytkenkäinenkään ole. Ihmiset saavat kuitenkin helposti vääränlaisen käsityksen minusta. Hyvin usein se olen minä, jota petetään ja jätetään eikä toisinpäin. Itsekään en pidä sellaisista, jotka ovat käyneet suunnilleen kaikki naiset läpi. Kai se on sitten se, että liian hiljainen, liian tylsäkään ei sitten pohjimmiltaan sytytä. Piireissä en oikeastaan tykkäisi pyöriä ja jotenkin kukaan niistä naisista ei koskaan vaan jostain syystä sytytä. - Varjokas
Hyvin samoja ajatuksia näköjään muillakin! Hymphe, voit olla oikeassa. Mulla on aika vahva hoivaviettikin, mikä voi vaikuttaa asiaan. Vaikka parisuhteessa en haluakaan alkaa toiselle aikuiselle miksikään lapsenpiiaksi. Ja toisaalta huomaan ihastuvani vahvoihin, vähän dominoiviin naisiin (jotka on kyllä usein osoittautuneet tosi herkiksi ja rikkinäisiksi sisältä). Kaipaan sitä intohimoa, mikä usein löytyy tällaisista suhteista. Kuten eienää kirjoittaa, liian tasainenkaan ei oikein sytytä, vaikka toivoisin, että vakaa ja kypsä luonne ei olisi synonyymi tylsälle. Onko se sitten niin, että näitä kahta harvoin saa samassa paketissa? :D
Ja ilman muuta parisuhteessa pitää olla seksiä, ei se muuten juuri eroa läheisestä kämppis- tai ystävyyssuhteesta. Tietysti aseksuaaleilla eri juttu, mutta mulle se on tärkeimpiä juttuja parisuhteessa, kuten uskoakseni enemmistöllä. No, mä olen vielä nuori. On tässä aikaa vielä löytää toimiva ja kypsä suhde, jossa toivottavasti on intohimoakin. - Hymphe
Varjokas kirjoitti:
Hyvin samoja ajatuksia näköjään muillakin! Hymphe, voit olla oikeassa. Mulla on aika vahva hoivaviettikin, mikä voi vaikuttaa asiaan. Vaikka parisuhteessa en haluakaan alkaa toiselle aikuiselle miksikään lapsenpiiaksi. Ja toisaalta huomaan ihastuvani vahvoihin, vähän dominoiviin naisiin (jotka on kyllä usein osoittautuneet tosi herkiksi ja rikkinäisiksi sisältä). Kaipaan sitä intohimoa, mikä usein löytyy tällaisista suhteista. Kuten eienää kirjoittaa, liian tasainenkaan ei oikein sytytä, vaikka toivoisin, että vakaa ja kypsä luonne ei olisi synonyymi tylsälle. Onko se sitten niin, että näitä kahta harvoin saa samassa paketissa? :D
Ja ilman muuta parisuhteessa pitää olla seksiä, ei se muuten juuri eroa läheisestä kämppis- tai ystävyyssuhteesta. Tietysti aseksuaaleilla eri juttu, mutta mulle se on tärkeimpiä juttuja parisuhteessa, kuten uskoakseni enemmistöllä. No, mä olen vielä nuori. On tässä aikaa vielä löytää toimiva ja kypsä suhde, jossa toivottavasti on intohimoakin.Kyllä minä uskon, että intohimoa voi olla vakaassakin suhteessa, sehän syntyy siitä kun kaksi henkilöä natsaa keskenään, kumpikin on ne toisen tarvitsemat puolet. :) Ja siis kun molemmat ymmärtävät, että joku pikku taistelukin on vain leikki, että he vaan ovat sellaisia ja että se on heidän tapansa kommunikoida niin ei kai siinä sitten ole mitään ongelmaa. :) Tässä asiassa auttaa oma itsetuntemus. Olen samaa mieltä sen asian kanssa, että intohimo pitää olla, koska se on merkki sielullisesta yhteydestä mutta tietty pelkästään intohimo ei kanna, koska sitten taas on oltava muutenkin paras ystävä jne. Kaipaan myös sitä rakastamista, puhdasta ja selittämätöntä.
- femmejahyljeksitty
Ai muillakin on samoja fiiliksia :D Kieltämättä joskus harmittaa, ettei minua oteta vakavasti (osin feminiinisen ulkonäköni takia..). Kaikki kenestä olen aidosti kiinnostunut tuntuvat luulevan, että haluan vain kokeilla tai leikkiä heidän tunteillaan. :(
Ja klassinen, en ole kiinnostunut (suurimmasta osasta) niistä, ketkä ovat kiinnostuneita minusta. Ei millään pahalla mutta he ovat joko miehiä tai sairaalloisen ylipainoisia uberrekkiksiä. Haluaisin normaalin, huumorintajuisen ja keskustelukykyisen naisen.
Nooh, olen kuitenkin päättänyt elellä omaa elämääni ja pitää silmäni auki. Ehkä parikymppisenä ei kannata heittää kirvestä kaivoon, oikeastaan ei koskaan. :D- Havukka-aholta
Tämä ei varsinaisesti liity topiikkiin, mutta olen vaan miettinyt, että oikeasti tosiaan on olemassa sellainen todella tukeva rekkistyyppi. Niin tukeva, että se ei ole enää normaalilla lihomisella selitettävissä. Lienee kyseessä jonkinlainen hormonihäikkä? Asian vierestä vaan ...
- Varjokas
#femmeproblems mä oon aina ollut tosi naisellinen, mutta viime aikoina oon vähän yrittänyt hakea lesbisempää tai edes androgyynimpää tyyliä. Tuntuu, että femmejä harvoin otetaan tosissaan. Usein valitetaan, että ei uskalla lähestyä femmejä (jos se on hetero) ja sit taas femmenä saa niin helposti kuraa niskaan (se on vain kokeilunhaluinen), että aloitteenteko tuntuu tosi vaikealta itsellekin.
Toi rekkishavainto pitää muuten paikkansa! :D En tuomitse, mutta se on olemassaoleva ilmiö! - femmejahyljeksitty
Haha, joo kaikki pitää paikkansa. :D Voi kuinka monta kertaa olen ajatellut, että leikkaan poikatukan tähän pottapäähän. Karmeelta se kyllä näyttäisi :D
Ja kun lökärit ja lippikset ei tunnu omalta, niin vaikea tässä on itseään lähteä muuttamaan.Ja vaikka kuinka hymyilisi kivoille naisille, ei he tule aloitetta tekemään ja itse aloitteen tehdessään tulee torjutuksi kokeilunhalusena heterona :'D Ehkä joku otsatatuointi ajaisi asian. - tuttuahuttua
femmejahyljeksitty kirjoitti:
Haha, joo kaikki pitää paikkansa. :D Voi kuinka monta kertaa olen ajatellut, että leikkaan poikatukan tähän pottapäähän. Karmeelta se kyllä näyttäisi :D
Ja kun lökärit ja lippikset ei tunnu omalta, niin vaikea tässä on itseään lähteä muuttamaan.Ja vaikka kuinka hymyilisi kivoille naisille, ei he tule aloitetta tekemään ja itse aloitteen tehdessään tulee torjutuksi kokeilunhalusena heterona :'D Ehkä joku otsatatuointi ajaisi asian.Kato meitä on muitakin. Näytän naiselliselta, sangen umpiheterolta (enkä oo siis tippaakaan kiinnostunut miehistä) ja satun vielä kaupanpäällisiksi pitämään lähinnä naisellisista naisista.
No joo, ihan sama, jos jollain on vaikeuksia hyväksyä mut tällaisena niin sitten on kyllä sangen kapeakatseisesta "suvaitsevaisuutta". Mä en todellakaan lähtis muuttamaan omaa tyyliäni, mä haluan pitää mun pitkän tukkani, hameeni ja korkkarini. - eienää
tuttuahuttua kirjoitti:
Kato meitä on muitakin. Näytän naiselliselta, sangen umpiheterolta (enkä oo siis tippaakaan kiinnostunut miehistä) ja satun vielä kaupanpäällisiksi pitämään lähinnä naisellisista naisista.
No joo, ihan sama, jos jollain on vaikeuksia hyväksyä mut tällaisena niin sitten on kyllä sangen kapeakatseisesta "suvaitsevaisuutta". Mä en todellakaan lähtis muuttamaan omaa tyyliäni, mä haluan pitää mun pitkän tukkani, hameeni ja korkkarini.Sama täällä. Olen erittäin naisellinen (ja olen aina ollut sellainen), käytän korkkareita ja hameita, pitkät on hiukset jne. enkä ikinä lähtisi tyyliäni muuttamaan miehekkäämmäksi yhtään kenenkään takia (ja sitäpaitsi se tyyli ei vaan sopisi minulle yhtään). Ihan sama, jos joku muu ajattelee ennakkoluuloisesti minusta, minähän en tyyliäni vaihda ja kyllä niitä naisia löytyy, joille naisellinen tyylini kelpaa=D
- Einiitäole
Samaistun täysin aloittajan ongelmaan. Pitkän parisuhteen päättymisen jälkeen olen vähitellen alkanut kaivata toista ihmistä jakamaan arjen iloja ja suruja, mutta aika mahdottomalta vaikuttaa.
Elämän peruasiat ovat kunnossa: Viihdyn itseni kanssa, olen sosiaalinen, minulla on ystäviä, harrastuksia ja hyvä työpaikka. Olen runsaanpuoleinen, mutta pidän itsestäni ja kunnostani huolta. En ole erityisen naisellinen, mutta en mikään über-rekkiskään. Miehet ovat minusta kyllä kiinnostuneita, mutta minä en heistä. :/
Jotenkin tuntuu mahdottomalta löytää naista, jonka voisi kuvitella tapaavansa edes toisen kerran. Kyse ei ole siitä, että omat kriteerini olisivat poikkeuksellisen korkealla. Kaikkien kanssa ei natsaa heti ja joskus kemiat alkaa hyrrätä vasta, kun tutustuu paremmin. Silti en halua tuhlata aikaani ihmiseen, jolla onkin kotona puoliso odottamassa, jolla on vakava päihdeongelma, joka ei henkilökohtaisen tuoksun ja ulkonäön perusteella ole peseytynyt aikoihin, tai joka yhdessä yössä muuttuu hyvin toimentulevasta kavereiden rahoilla eläväksi sosiaalipummiksi.
Harvoin ekalla kerralla pystyy sanomaan, tuleeko jutusta ikinä koko elämän mittaista tarinaa, mutta näemmä kelpaan vain sellaisille, joiden kanssa en näe tulevaisuutta edes toisen tapaamisen verran.... Vai onko niin, ettei ole olemassa vapaita naisia, jotka olisivat edes suurinpiirtein järjissään ja joilla oma elämä olisi jotenkin hallinnassa?- itsetuntoeikestä
Luulen, että sinunkin ongelma saattaa piileä siinä, että kun menet tapaamaan ihmistä niin jo heti mietit, että ei ole tulevaisuutta tuon kanssa. Mistä sinä tiedät onko vai eikö? Sehän selviää vain yrittämällä ja elämällä elämää. Ennakkoluuloilla ei pitkälle pötkitä. Monella on myös ongelmana se, että heti ensitreffeillä tai jo sitä ennen suunnitellaan yhteen muuttamista ja omaisuuden jakamista. Eih. Ei näin!
Eri asia sitten on se, että toinen osapuoli on mielestäsi todella ulkoisesti epämiellyttävä esim. hygienia tms. etkä voi millään kuvitella olevasi hänen kanssaan.
Itse ainakin inhoan yli kaiken ihmisiä, jotka juoksevat rahan perässä ts. toisen osapuolen täytyy olla rikas, jotta voi elää sen siivillä. Itselleni ei esimerkiksi ole väliä, että onko toinen rikas vai köyhä, matalapalkkainen vai korkeasti palkattu, työtön vai ei, kunhan hoitaa omat taloudelliset asiansa itse eikä roiku minussa rahan takia. En tosin ketään elättäisi siivelläni ja toisinkin, en kenenkään siivellä haluaisi elää. Eli käytännössä kumpikin maksaa omat laskunsa ja ostoksensa. Mitään asuntoja ja omaisuutta muutenkaan en lähtisi kenenkään kanssa jakamaan, vaan molemmilla ehdottomasti omat asunnot ja tulot/menot.
Olen ollut treffeillä itseäni reippaasti ylipainoisemman kanssa. En kelvannut hänelle. Syy oli, että olen ihmisenä paljon reippaampi ja hän taas lähes patalaiska eikä itsetunto kestä millään katsella itseä hoikempaa ja ahkerampaa ihmistä. Sama oli muutamaa cm:ä lyhemmän naisen kanssa. Hänen itsetunto ei kestänyt muutaman cm:n pituuseroa. Sama myöskin itseäni vanhemman naisen kanssa. Hän halusi laittaa poikki vaan sen takia kun kokee, että lähden heti nuoremman ja rypyttömämmän naisen perään (vaikka en lähde) eli huono itsetunto oli jälleen kyseessä.
Koen kyllä, että itselläni on ihan järki tallella ja elämä hallinnassa, tosin työ ja harrastukset vievät niin paljon aikaa, että on vaikea kuvitellakaan mitään erittäin tiivistä tapailua yhtään kenenkään kanssa. - Einiitäole
En tapaa ihmisiä loppuelämän mittainen parisuhden silmissä kiiluen, vaan tavoitteeni on löytää hyviä tyyppejä. Jostain voi tulla kaveri, jostain ystävä, parhaassa tapauksessa ehkä enemmänkin. Tiedän, että kipinä harvoin syttyy ensimmäisellä tapaamisella ja sen vuoksi olen ilomielin valmis antamaan aikaa tutustumiselle. Silti tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella tietää jo hieman, minkälaisen ihmisen kanssa tuskin koskaan syntyy kovin syvällistä ihmissuhdetta.
Minulle ihmisen ulkonäkö on toissijainen asia. Tärkeintä on, että henkilö on itse tyytyväinen olemukseensa ja on sinut itsensä kanssa. Arvostan rehellisyyttä ja avoimuutta. En tarvitse rinnalleni ihmistä vahvistamaan omaa itsetuntoani, enkä ihmistä, joka haluaa minut vain paikatakseen omia epävarmuuksiaan.
Minulle ei ole väliä, onko ihminen varakas vai ei. En odota toiselta samaa tulotasoa tai suuria rikkauksia. Minulle riittää, että oma tilanne on sen verran hallussa, ettei tarvitse elää muiden siivellä.
Ehkä niitä hyviä tyyppejä on jossain, ehkä minulla on tähän asti käynyt vain helvetin huono tuuri... - Toivoaon
Tuo itsetunto on tärkeä juttu.Olen joka suhteessani kohdannut sen puutetta.Kilttiä ollut,päsmääjää ollut ja ollut peluria.Kukaan näistä ei välttämättä itse tiedosta itsetunto puutosta.Määrittely perustuu ihan omaan kokemukseen ja tuntemukseen.Että mistäs sitä tietää vaikka minä olen se itsetuntovammainen..;).Uskon,että niin ei kuitenkaan ole.Kohtele muita niinkuin itseäsi kohtelisit.
Hyviä tyyppejä varmasti on jossain.Meitä vaan on niin vähän,että osumatarkkuus pitää olla todella hyvä,että sen löytää ja jos niin käy niin taivas vain on rajana..:) - riepunen32
Itseluottamus on se kaikista seksikkäin piirre naisessa =)
- Terv.TaijaKakkonen
riepunen32 kirjoitti:
Itseluottamus on se kaikista seksikkäin piirre naisessa =)
Kaikilla on hyvät ja huonot hetkensä, mutta joskus pitää olla ripaus rohkeuttakin.
- Niitäeiole
Itseluottamus on erittäin seksikäs piirre, sen allekirjoitan. :)
Mutta. Itseluottamuksen rinnalle tarvitaan myös tervettä itsetuntemusta. Tähän maailman mahtuu aika paljon ihmisiä, joilla on itseluottamusta vaikka muille jakaa, mutta itsetuntemus ihan hukassa.
- mietteliäsminä
Mä kyllä uskon ja luotan siihen edelleenkin kuten aina ennenkin, että on olemassa myös hyviksiä pahisten joukossa. Eihän tässä muuten jaksais olla eikä elää, jos ei ois toivon pilkahdustakaan hyvistä ihmisistä. Ja kylläpä kyllä jaksan uskoa ja luottaa myös siihen, että jossain on joku minuakin varten vielä. En sen kummemmin odottele, sillä odottavan aika on pitkä, mutta tutka päällä tilanteiden mukaan oon valmiina, mikäli jostain nurkan takaa eteeni tärähtää se ihanuus :)
- toivoaon
Nimenomaan..:)
- foreveralone2
Minulla oli viisi kerta parisuhteita eli kaksi oli pidempiä parisuhdessa. Nyt olen sinkku siitä pian 4 vuotta ,mutta en kaipaa edes parisuhdetta tai kumppania. Lopetin etsimästä kumppania ,koska minulle riitti kun turhaan tehdä. Sinkkuus on minulle jees :) ja ihana olla yksin. Kohta minulla ei enää kavereita kuin perheeni sekä sukulaiset. Veikkaisin ,että naisetkin suurin osiin varmasi biseksuaaleja/varattuja kuin loput vähemmän. En olettaisi ,että helposti löytää kumppanin tai naisen kun vaikea on. Olen oppinut parempi ,että voisin elää loppuelämäksi yksin ja sinkkuna. En tiedä yhäkään ,että pystyisinkö uuden parisuhteen. Katsoin ympärilläni ,että varattuja, parisuhteita,perheitä ja rakkautta mutta ei se minua enää häirinnyt :). Enkä kade tai mistään sen takia. Siis olen jo 33-vuotias nainen. Esimerkki paikkakunnallani suurin osiin nuorempia (lesboja/biseksuaaleja) ja minun ikäistäni aika vähän. Tiedän kyllä ,että ikä vain numeroa. Minulla ehkä taitaa identiteettikriisiä joka en tiedä enää ,että mihin kuulun kun elämäni täysin erilaista.
- NiinTotta
Huojentavaa kuulla että on muitakin jotka päivittelee tätä "yleistä"lepakko/bi-tarjontaa. Itse haen naisellista (femmeä) naista normaalilla terveellä maalaisjärjellä joka kykenee huolehtimaan itsestään mutta haluaisi pitkään, uskolliseen parisuhteeseen (mieluiten loppuelämäksi). Valitettavasti juoppoja, mielenterveysongelmaisia, pettäjiä tai muuten epätasapainoisia naisia tuntuu kyllä olevan vähän liiaksikin. En myöskään innostu täyteen tatuoiduista/lävistetyistä ja shokkivärillä hiuksensa värjänneistä. Välillä tuntuu kyllä että pitäisi vaan lyödä hanskat tiskiin kun muuta ei ole tarjolla kuin paskaa kintaaseen :D Ehkä se helmi on vaan siellä kaiken muun peitossa :)
- Dadaalia
Olipas rumasti sanottu.
Olen seukannut tatuoitujen ja tatuoimattomien kanssa jne. En vois kuvitella yhdenkään sanovan noin rumasti. - soisilöytävänsä
"Yleistä tarjontaa" erikoistapausko kuvittelet itse olevasi? Asenteessasi ainakin on kovasti parantamisen varaa, ehkä sen korjaamisen jälkeen sitten onnestaa.
Tulee helposti mieleen että täytät aika monta kohtaa itsekin luettelemistasi ei-toivotuista piirteistä.
Helmiä kyllä löytyy. - 15ja1
NiinTotta: Eläköön se valinnanvapaus, niinkö? Luitko oman kirjoituksen? Jos et, niin lue se ja mieti. Loukkaat aika montaa ihmistä tekstilläsi ja kirjoituksesi sisältö kertoo sinusta itsestä myös paljon.
- tottatotta
Tässähän se onkin, että jos sattuisi löytymään se oma unelmien kohde, niin sitten juostaa karkuun heti kun se on niin pelottavan yliluonnollisen hyvä ja täydellinen ja liian hyvää ollakseen totta ja tilalle otetaan sitten joku kaikista huonoin vaihtoehto.
No joo, tunnen aika paljon lesboja bissejä ja voin kyllä hieman itserakkaasti sanoa, että ainuttakaan henkisesti tasapainoista lesboa tai bisseä en kyllä tiedä itseni lisäksi. Kaikki ovat jollain tasolla itsetunto-ongelmaisia, häilyviä, epävarmoja, törkeästi valehtelevia, siipeileviä, sitoutumiskammoisia (tai vastaavasti pitäisi heti muuttaa yhteen, vaikka ei edes olla tunnettu kunnolla)lähes jokainen juoksee vieraissa jne. Lisäksi suomalaiset lesbot ja bisset ovat melko miehekkäitä tai poikamaisia noin keskimäärin kun vertaa vaikka muihin maihin (siis Suomesta länteen). Monella näyttää olevan myös muita mt-häiriöitä, syömishäiriöitä sekä epäterveellinen suhtautuminen viinaan (joko selkeä alkoholiongelma tai sitten epäterveellinen tapa välttää kaikin keinoin viinaa niin paljon kuin ikinä voi
->sekään ei kerro oikein terveellisestä suhtautumisesta asiaan), huumeongelmaa jne.
- Säälittävää
Voi näitä teinijuttuja. Mikään muu ei kiinnosta kuin ulkonäkö ja sillä selitetään kaikki maailman ongelmat. Katsokaa peiliin.
- NiinTotta
Yleensä nimenomaan juuri edellä mainitsemaani "yleiseen tarjontaan" kuuluva yksilö suutahtaa tekstistäni, ei tullut yllätyksenä. Ja sitten joku ottaa esille kuuluisan ulkonäkökortin ja sitä ulkonäköähän ei saisi arvostella. Kerroin suoraan naismaustani ja makuasioistahan ei tunnetusti kai pitäisi kiistellä. Tottakai oma kirjoitukseni kertoo itsestäni paljon ja kyllä, olen erityistapaus ja sen takia en juuri nimenomaan halua sikaa säkissä (ja ei, tällä ei nyt tarkoiteta tatuoitua naista vaan vähän isommassa mittakaavassa asioita henkilössä).Teinivuodet ovat hyvin kaukana takanapäin ja siksi uskallankin sanoa asioita suoraan kun yleinen asenne koko palstalla tuntuu olevan että mitään ei saisi arvostella, eikä mitään saisi sanoa suoraan. HIENOA.
- 15ja1
Kuulun toki siihen sinun määrittelemään "yleiseen tarjontaan", mutta kaikki ei ole aina niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Otetaan esimerkki elävästä elämästä. Sairastuin aikoinani masennukseen toisen ihmisen takia ja kannan kyseistä diagnoosia lopun elämää. Olen eronnut siitä ihmisestä jo aikoja sitten ja olen ollut terve siitä lähtien. En suunnitellut kyseistä sairautta itselleni, mutta kenenkään normaalin ihmisen mielenterveys ei kestä kyseistä kohtelua. Ja olisin ollut itse sairas, jos mieleni ei olisi reagoinut siihen silloin.
Olen aina ollut kiinnostunut ihmisestä itsestä, huolimatta hänen sairauksistaan tai menneisyydestään. Kaikki kun ei elämässä mene, niinkun on ajatellut tai suunnitellut. Ei edes niiden erityistapauksien. Olen aina sanonut, että kaikkien ihmisten pitäisi sairastua masennukseen kerran elämässään. Taistella sieltä pois, takaisin tähän elämään takaisin. Ehkä sen jälkeen sitä ymmärrystä muita kohtaan olisi toisenlainen. Sairauksiaan, kun ei oikein voi valita ja kuka niitä edes haluaa. Joskus se on vaan niin, että ne sattuu omalle kohdalle ja se erityistapauskaan ei voi niiltä välttyä. - NäinNäen
NiinTotta, tajusin kommenttisi ja pointtisi. Tällä palstalla on ajatus, että kaikkien pitäisi haluta kaikkia tai sitten otetaan henkilökohtaisesti. En itsekään innostu neonvärisistä hiuksista tai runsaista tatuoinneista ja läväreistä naisilla, so what! Mielenterveysongelmat voivat vaikuttaa suhteeseen aika paljon. En myöskään kiinnostu naisista, joilla lapsia miehen kanssa enkä kaapista juuri tulevista/siellä olevista, mutta kaikilla oikeus valita, kenet omaan elämäänsä mukaan ottaa.
- 1214
Jotenkin henkilökohtaisesti minua loukkaa tuo jatkuva mielenterveysongelmaisten mollaaminen. Minulla on diagnosoitu sairaus, se tulee vaikuttamaan elämääni aina eikä siihen ole yhtä ikuisesti toimivaa lääkitystä saati parannusta. Silti pärjään elämässäni, hoidan asiani enkä roiku kumppanissa. Mutta koska olen sairas, olen ikuisesti pohjasakkaa muiden silmiin vaikken ole sairauttani valinnut.
Onko ketään joka voisi edes teoriassa kuvitella näkevänsä diagnoosien takaa sen todellisen ihmisen ja antaa hänelle mahdollisuuden?- Dadaalia
Eiköhän ne yritä kaikille diagnosoida jotain lääkkeitä vaativaa.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1368324662715
Ja jos tohon peliin alkaa, niin ei pääse niistä irti vuosiin. - 15ja1
1214: ymmärrän oikein hyvin, mistä kirjoitat. Itselläni on myös masennus diagnoosi koko loppuelämän, vaikka olenkin tervehtynyt siitä.
Niinkun tuolla ylempänä jo vastasin, olen aina ollut kiinnostunut ihmisestä itsestään, huolimatta hänen sairauksistaan tai menneisyydestään. Kun sen mahdollisuuden antaa, niin sitä ei koskaan tiedä, minkälainen kultakimpale siellä diagnoosin takana on. Se on taito nähdä se ihminen, eikä se kaikki muu, joka on loppujen lopuksi aika merkityksetöntä. - tottatotta
Mielenterveysongelmat vaikuttaa suhteeseen todella paljon:
Elämää
- masentuneen kanssa: mihinkään ei jakseta lähteä, mitään ei jakseta tehdä, kaikkia on paskaa, kumppani on paska, kaikki vika on aina muissa, aina turpa rullalla ja norsun veellä, mikään ei kelpaa, kaikki on paskaa
- syömishäiriöisen kanssa: mitään en syö, olen ruma, en kelpaa kumppanille, en mene enkä tule mihinkään, en lähde mihinkään, koska olen niin ruma, en tule treffeille, koska olen niin ruma/joiduin taas teholle tiputukseen, kaikki treffit on jossain suljetulla/teholla, en kelpaa sinulle, koska olen niin läski/liian laiha, täytyy lopettaa tämä suhde, koska en kelpaa, en kelpaa kenellekään, en syö mitään, vartaloni on ruma, minäminäminä, elämän tärkein asia on oma napa ja oma kroppa
- epävakaan kanssa: ma tykkään susta, ti en tykkää, ke olet loistotyyppi, to vihaan sua yli kaiken, aamulla mene pois, illalla tule tänne, rakastan sua, aamulla vihaan sua, älä ikinä soita mulle, illalla, kulta, soitathan sä mulle, rakastan sua
- epävarman ihmisen kanssa, jolla ei ole tarpeeksi itsetuntoa: olen niin ruma ja ryppyinen, en kelpaa sinulle, siksipä testaan viehätysvoimaani muihin, pidän samaan aikaan montaa naista yhtäaikaa, valehtelen päin naamaa, vakkarisuhde kahteen naiseen yhtäaikaa, aamulla kun toinen menee töihin niin tapaan lenkkipolulla toista naista ja toisen naisen kanssa asun yhdessä, kumpikaan ei tiedä toisistansa, valehtelen törkeästi molemmille, en osaa päättää kumman kanssa haluan olla, blondi vai brunette, en osaa päättää, en kuitenkaan halua koskaan jäädä yksin
- roikkuvan ihmisen kanssa: soittelen minuutin välein, missä meet, mistä tuut, missä olet, kaikki tehdään yhdessä, kaikki jaetaan yhdessä, lusikat, asunnot, vaatteet, me, me, me ja me, yhteinen koti, yhteinen työpaikka, yhteinen asunto, kaikki pitää olla yhteistä, ei mitään omaa
- sitoutumiskammoisen kanssa: alussa tosi kivaa yhdessä, sitten tulee ohareita, lopettaa jokaisen suhteen kesken ilman mitään syytä, kaikki on aina hyvin, kumppanissa ei mitään vikaa, mutta kääntää kaiken kumppanin syyksi, mikään ei kelpaa, kukaan ei kelpaa, vaikka kuinka helmi olisi, kukasta kukkaan, aina tekee saman jokaiselle, kaikissa on mukamas jotain vikaa, vaikka vika on itsessä, ikuinen erakko - Tottatotta
tottatotta kirjoitti:
Mielenterveysongelmat vaikuttaa suhteeseen todella paljon:
Elämää
- masentuneen kanssa: mihinkään ei jakseta lähteä, mitään ei jakseta tehdä, kaikkia on paskaa, kumppani on paska, kaikki vika on aina muissa, aina turpa rullalla ja norsun veellä, mikään ei kelpaa, kaikki on paskaa
- syömishäiriöisen kanssa: mitään en syö, olen ruma, en kelpaa kumppanille, en mene enkä tule mihinkään, en lähde mihinkään, koska olen niin ruma, en tule treffeille, koska olen niin ruma/joiduin taas teholle tiputukseen, kaikki treffit on jossain suljetulla/teholla, en kelpaa sinulle, koska olen niin läski/liian laiha, täytyy lopettaa tämä suhde, koska en kelpaa, en kelpaa kenellekään, en syö mitään, vartaloni on ruma, minäminäminä, elämän tärkein asia on oma napa ja oma kroppa
- epävakaan kanssa: ma tykkään susta, ti en tykkää, ke olet loistotyyppi, to vihaan sua yli kaiken, aamulla mene pois, illalla tule tänne, rakastan sua, aamulla vihaan sua, älä ikinä soita mulle, illalla, kulta, soitathan sä mulle, rakastan sua
- epävarman ihmisen kanssa, jolla ei ole tarpeeksi itsetuntoa: olen niin ruma ja ryppyinen, en kelpaa sinulle, siksipä testaan viehätysvoimaani muihin, pidän samaan aikaan montaa naista yhtäaikaa, valehtelen päin naamaa, vakkarisuhde kahteen naiseen yhtäaikaa, aamulla kun toinen menee töihin niin tapaan lenkkipolulla toista naista ja toisen naisen kanssa asun yhdessä, kumpikaan ei tiedä toisistansa, valehtelen törkeästi molemmille, en osaa päättää kumman kanssa haluan olla, blondi vai brunette, en osaa päättää, en kuitenkaan halua koskaan jäädä yksin
- roikkuvan ihmisen kanssa: soittelen minuutin välein, missä meet, mistä tuut, missä olet, kaikki tehdään yhdessä, kaikki jaetaan yhdessä, lusikat, asunnot, vaatteet, me, me, me ja me, yhteinen koti, yhteinen työpaikka, yhteinen asunto, kaikki pitää olla yhteistä, ei mitään omaa
- sitoutumiskammoisen kanssa: alussa tosi kivaa yhdessä, sitten tulee ohareita, lopettaa jokaisen suhteen kesken ilman mitään syytä, kaikki on aina hyvin, kumppanissa ei mitään vikaa, mutta kääntää kaiken kumppanin syyksi, mikään ei kelpaa, kukaan ei kelpaa, vaikka kuinka helmi olisi, kukasta kukkaan, aina tekee saman jokaiselle, kaikissa on mukamas jotain vikaa, vaikka vika on itsessä, ikuinen erakkoSeurustelu masentuneen kanssa: en voi olla sun kanssa, koska kaikki on kuitenkin paskaa, elämä on paskaa, kaikki päättyy paskasti, jätän sut, koska kaikki on niin huonosti ja paskaa.
Seurustelu syömishäiriöisen kanssa: jätän sut kun mun kroppa ei kelpaa sulle kuitenkaan.
Seurustelu epävakaan kanssa: täysin mahdotonta, ellet halua elää jatkuvassa vuoristoradassa tai huvipuistokieputtimessa, saattaapi omakin pää mennä sekaisin ja tulla huono olo.
Seurustelu epävarman kanssa: jätän sut, koska en tiedä mitä haluun, en kelpaa sulle kuitenkaan.
Seurustelu roikkuvan ihmisen kanssa: jätän sut, koska me ei olla yhdessä 24h eikä meillä ole yhteistä, samanlaista sukkaparia, kahvikuppisettiä, harrastusta, samisautoa enkä voi olla vahtaamassa sua 24h. Kaikki pitäisi olla tismalleen yhteistä ja samanlaista, kaikki pitää tehdä yhdessä. Me ei olla me.
Seurustelu sitoutumiskammoisen kanssa: jätän sut, koska tarvitsen omaa aikaa ja tilaa (liikaakin), en tiedä mitä haluan, olen ikuinen etsijä, mutta silti on jo seuraava mato koukussa. - 15ja1
Tottatotta: ei pidä kuitenkaan yleistää. Suoraan saa mielipiteitään kertoa, mutta suoraan voi puhua toista loukkaamatta. Siinä on myös ongelmia, jos ei osaa yhtään hillitä sanomisiaan.
Mietittyäni näitä erilaisia mielenterveysongelmia voin sanoa yhden, johon en enää ikinä koskaan milloinkaan sekaannu, se on vahvat narsistiset piirteet tai ihan diagnosoitu narsismi. Se on ehdoton ei. - Tottatotta
15ja1 kirjoitti:
Tottatotta: ei pidä kuitenkaan yleistää. Suoraan saa mielipiteitään kertoa, mutta suoraan voi puhua toista loukkaamatta. Siinä on myös ongelmia, jos ei osaa yhtään hillitä sanomisiaan.
Mietittyäni näitä erilaisia mielenterveysongelmia voin sanoa yhden, johon en enää ikinä koskaan milloinkaan sekaannu, se on vahvat narsistiset piirteet tai ihan diagnosoitu narsismi. Se on ehdoton ei.Kuvailustani puuttuu vielä narskut ja huume/ sekakäyttäjät.
Itse sanon ehdottoman ein huume/ sekakäyttäjille ja narskuille sekä psykopaateille ja väkivallasta tuomituille/ linnatyypeille. Narskuissa ja psykopaateissa on vaan se paha vika, että se ei näy päällepäin, saattaa olla, että vuosien päästä vasta tajuaa olevansa tekemisissä sellaisen kanssa kuten kävi minulle, että tajusin vasta vuosien päästä ystäväni olevan narsku, niin taitavasti hän peitti sen.
Jotkut ihmiset (esim. narskut tai heikkoitsetuntoiset) eivät siedä kritiikkiä tai rakentavaa kritiikkiä vaan se otetaan automaattisesti loukkauksena. Mitään ei saisi sanoa suoraan. - 15ja1
Tottatotta kirjoitti:
Kuvailustani puuttuu vielä narskut ja huume/ sekakäyttäjät.
Itse sanon ehdottoman ein huume/ sekakäyttäjille ja narskuille sekä psykopaateille ja väkivallasta tuomituille/ linnatyypeille. Narskuissa ja psykopaateissa on vaan se paha vika, että se ei näy päällepäin, saattaa olla, että vuosien päästä vasta tajuaa olevansa tekemisissä sellaisen kanssa kuten kävi minulle, että tajusin vasta vuosien päästä ystäväni olevan narsku, niin taitavasti hän peitti sen.
Jotkut ihmiset (esim. narskut tai heikkoitsetuntoiset) eivät siedä kritiikkiä tai rakentavaa kritiikkiä vaan se otetaan automaattisesti loukkauksena. Mitään ei saisi sanoa suoraan.Jos olet ollut tekemisissä narsistisen ihmisen kanssa, ystävän. Niin tiedät, mitä se on. Itse elin monta vuotta suhteessa tälläisen ihmisen kanssa. Ehkä nyt ymmärrät edes vähän, että se oma sairastuminen ei aina ole estettävissä. Tällaisesta suhteesta, kun ei niin vaan pääse pois.
Nyt kun saan elää narskutonta elämää, niin ei masenna, eikä ahdista.
Itse puhun myös suoraan ja rehellisesti, mutten halua loukata toista tai mennä henkilökohtaisuuksiin. Sellainen puhe ei johda mihinkään. - 1214
15ja1 kirjoitti:
1214: ymmärrän oikein hyvin, mistä kirjoitat. Itselläni on myös masennus diagnoosi koko loppuelämän, vaikka olenkin tervehtynyt siitä.
Niinkun tuolla ylempänä jo vastasin, olen aina ollut kiinnostunut ihmisestä itsestään, huolimatta hänen sairauksistaan tai menneisyydestään. Kun sen mahdollisuuden antaa, niin sitä ei koskaan tiedä, minkälainen kultakimpale siellä diagnoosin takana on. Se on taito nähdä se ihminen, eikä se kaikki muu, joka on loppujen lopuksi aika merkityksetöntä.Kiitos.
Itse en tosiaan tule koskaan "parantumaan", siksi elänkin päivän kerrallaan.
Tiedän olevani haastava kumppanina, eikä elämääni ole varmasti aina kiva seurata vierestä. Mutta ongelmani ja haasteeni ei ole sen toisen syy. Sen moni unohtaa.
Tarvitsen kumppanin, joka uskaltaa olla myös "yksin". Harrastaa myös omia juttuja ja nähdä omia ystäviään ilman minua. Minä en kaipaa pelastamista. Minä elän ja porskutan oikein hyvin, kiitos kysymästä. :) Mutta se toinen ei saa ottaa fiiliksiäni henkilökohtaisesti. Jos olen väsynyt, olen väsynyt ja se menee ohi. Ennemmin tai myöhemmin.
Minussa on myös paljon hyvää, etenkin jos ymmärtää huumorintajuani. Toisaalta järkevää, takakireää aikuista minusta ei saa koskaan. Osaan silti olla vastuullinen ja rakastaa niin pirusti. Tiedätkö, vaikkei muut sitä näkisi niin mä olen kyllä aika ihana! - 1214
P.s. Mahtavaa, että voit itse paremmin ja pääsit eroon narsistista!
- 1214
Huomasin muuten vasta vastauksesi tuolla ylempänä. Kuulostat varsin fiksulta. <3
Jatka samaan malliin!
p.s. Mahtavaa, että parannuit ja pääsit eroon narsistista! - 1214
(sori. kone kaatuu ja suomi24 sekoilee)
- 15ja1
1214 kirjoitti:
Kiitos.
Itse en tosiaan tule koskaan "parantumaan", siksi elänkin päivän kerrallaan.
Tiedän olevani haastava kumppanina, eikä elämääni ole varmasti aina kiva seurata vierestä. Mutta ongelmani ja haasteeni ei ole sen toisen syy. Sen moni unohtaa.
Tarvitsen kumppanin, joka uskaltaa olla myös "yksin". Harrastaa myös omia juttuja ja nähdä omia ystäviään ilman minua. Minä en kaipaa pelastamista. Minä elän ja porskutan oikein hyvin, kiitos kysymästä. :) Mutta se toinen ei saa ottaa fiiliksiäni henkilökohtaisesti. Jos olen väsynyt, olen väsynyt ja se menee ohi. Ennemmin tai myöhemmin.
Minussa on myös paljon hyvää, etenkin jos ymmärtää huumorintajuani. Toisaalta järkevää, takakireää aikuista minusta ei saa koskaan. Osaan silti olla vastuullinen ja rakastaa niin pirusti. Tiedätkö, vaikkei muut sitä näkisi niin mä olen kyllä aika ihana!Kiitos itsellesi.
Olkoon se "syy" sairasteluun, mikä tahansa, sen kaiken takana on kuitenkin ihminen. Tunteva ihminen, sitä ei saisi koskaan ohittaa. Ymmärrän sen, että se voi olla hetkittäin raskasta kumppanille, kun toinen voi huonosti. Mutta jos sitä ymmärrystä riittää, niin ei sitä ota itseensä. Kukaan ei voi pelastaa toista, mutta tukena voi olla. On se sitten läheisyyttä, puhumista, kuuntelemista, hiljaisuutta, yksinoloa. Olen itse ihminen, joka tarvitsee yksinoloa toimiakseen.
Paljon elämää nähneenä en enään hätkähdä pienistä asioista. En kuitenkaan aliarvioi tai mitätöi toisen hätää. Omalla kohdalla on auttanut asian ymmärtäminen, en voinut tehdä silloin muuta. Ja ehkä se periksiantamaton ja huumorintajuinen luonne auttoi eteenpäin. Usko ja toivo paremmasta huomisesta. Se ei tapahtunut heti, mutta se oli mahdollista ajan kanssa.
Voimia sulle. Uskon, että olet ihana ihminen. Älä unohda sitä koskaan, vaikka kuulisit muilta mitä. - Anteeksipuuttuminen
Vaihtakaas s.postiosoitteita keskenänne 1214 ja 15ja1 :)
- SadButt
On helppo löytää kumppani jos ei ole mitään kriteereitä tai valitsee kumppanin tietyn ulkonäön mukaan. Näin tehdään nuorena ja miksei vanhempanakin jos ihminen on epäkypsä. Silloin voi vaan syyttää itseään kun jutut menee aina pieleen.
Ne, joilla on (vähäisiäkin) kriteereitä, kuten samankaltainen koulutus tai harrastukset, jää usein yksin ja luopuu leikistä huonojen kokemusten ja vuosia kestäneen sinkkuuden jälkeen. Ja ehkäpä sillä ei niin väliä.- ikuisestiyksin__
Sehän on oikein ihanne sellaisille, jotka ovat erakkoja ja nauttivat yksinolosta, mutta entäs he, jotka eivät halua olla vuosia yksin? Jotkut täyttävät kalenterinsa aamusta iltaan muilla aktiviteeteillä tai ryhtyvät koviksi uranaisiksi ja tällä yrittävät peittää yksinäisyyttään. Entäs he, joilla ei ole muutenkaan ymmärtäviä, samanhenkisiä ystäviä eikä myöskään sitä kumppania? Vaikka olisikin ymmärtäviä ystäviä runsaasti, ei se täytä sitä tyhjyyttä kun kumppani puuttuu.
Kyllä parisuhde voi toimia, vaikka olisi erilaiset harrastukset tai erilainen koulutus. Silloin on yleensä jotain muuta yhdistävää ja mikä tärkeintä, se tunne, rakkaus ja vahva halu olla yhdessä ja halu nähdä vaivaa sen suhteen eteen.
Jos taas lähtee karsimaan liikaa liian tiukoilla kriteeteillä kuten tismalleen tietty ulkonäkö tai kaiken pitäisi olla tismalleen samaa, saa olla ikuisesti kyllä yksin. - ököäk
Lienet itse huonosti koulutettu toope ja sinua harmittaa, kun et kelpaa jollekulle, jolla on koulutusta enemmän, parempi työ, kiinnostavat harrastukset jne. Sun kaltaset haluaa vettä muut samaan lokaan missä itse ryvet. Ei kiitos, yksinäisyys ei ole ollenkaan paskempi vaihtoehto.
- totinentotuus
Nimenomaan, vaivaa pitää nähdä ja joustava olla. Narisijat tässä ketjussa ovat ilman kumppania ihan omaa syytään. Syy yksinäisyyteen löytyy heistä itsestään.
- ikuisestiyksin__
Juuri näin. Jos ei ole joustava eikä näe vaivaa, tasan tarkkaan jää yksin. Silloin syy tasan tarkkaan yksinäisyyteen on omassa itsessä, ei kenessäkään muussa. Sellaista kumppaniehdokasta ei ole olemassakaan, jonka eteen ei tarvitse nähdä laisinkaan vaivaa tai joudu joustamaan ja tekemään kompromissejä.
- opiupoupoi
Sanoo kaksi juoppoa luonnehäiriöistä. Olisihan se ikävä jos ette enää voisikaan naruttaa ketään.
- tykstyks
opiupoupoi kirjoitti:
Sanoo kaksi juoppoa luonnehäiriöistä. Olisihan se ikävä jos ette enää voisikaan naruttaa ketään.
Tykkään..;)
- totinentotuus
opiupoupoi kirjoitti:
Sanoo kaksi juoppoa luonnehäiriöistä. Olisihan se ikävä jos ette enää voisikaan naruttaa ketään.
Päättelysi meni metsään. Järki vähissä näköjään useammalla.
Ei ihme ettei onnesta, teitä kumpaakaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381893Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431456Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61411- 161399
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,111369Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11365Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21337Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11280Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21220Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51207