Synninpäästö ja rippi

Noin se menee, mutta miten Kristuksen uhri ja veri toimii ehtoollisessa?

Itse uskon niin, että lapsilla on oma usko, kun heidät viedään kasteelle (lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, sallikaa lasten tulla ...). Kasteen toimitus ei sinänsä tehtynä tekona synnytä uskoa kenessäkään, vaan kaste on tarkoitettu niille, jotka ottavat sen jo saadulla uskolla vastaan. Uutta kastamista ei tarvita, vaikka joku aikuisena kastettu ei ollutkaan silloin uskomassa. Kasteen hyödyn saa sellainenkin, kun hän kenties myöhemmin saa parannuksen armon eli tuntee syntinsä ja haluaa ottaa evankeliumin omalle kohdalleen vastaan eli elävässä uskossa oleva, jolla on Pyhä Henki, saa julistaa hänelle kaikki, siis kaikki synnit anteeksi Kristuksen ansion tähden. Rippi kuuluu sitten jo elävän uskon saaneille eikä se ole autuuden ehto. Rippiin voi turvautua sellainen, jota vaivaa jokin tietty synti tai asia, joka uhkaa tulla uskomisen esteeksi. Hän saa kertoa mieltään rasittavan asian toiselle elävässä uskossa olevalle, joka sitten lausuu hänelle päästön evankeliumin sanat. Ehtoollinen on tarkoitettu vain uskovaisille ja siihen osallistuminen vahvistaa uskoa. Ehtoollisenkin yhteydessä on mahdollista uskoa synnit anteeksi vain, kun saa kuulla elävässä uskossa olevalta Pyhän Hengen papilta (voi olla maallikko, joka on menossa ehtoolliselle) evankeliumin päästön sanat.

erilainen_opetus kirjoitti:

Itse uskon niin, että lapsilla on oma usko, kun heidät viedään kasteelle (lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, sallikaa lasten tulla ...). Kasteen toimitus ei sinänsä tehtynä tekona synnytä uskoa kenessäkään, vaan kaste on tarkoitettu niille, jotka ottavat sen jo saadulla uskolla vastaan. Uutta kastamista ei tarvita, vaikka joku aikuisena kastettu ei ollutkaan silloin uskomassa. Kasteen hyödyn saa sellainenkin, kun hän kenties myöhemmin saa parannuksen armon eli tuntee syntinsä ja haluaa ottaa evankeliumin omalle kohdalleen vastaan eli elävässä uskossa oleva, jolla on Pyhä Henki, saa julistaa hänelle kaikki, siis kaikki synnit anteeksi Kristuksen ansion tähden. Rippi kuuluu sitten jo elävän uskon saaneille eikä se ole autuuden ehto. Rippiin voi turvautua sellainen, jota vaivaa jokin tietty synti tai asia, joka uhkaa tulla uskomisen esteeksi. Hän saa kertoa mieltään rasittavan asian toiselle elävässä uskossa olevalle, joka sitten lausuu hänelle päästön evankeliumin sanat. Ehtoollinen on tarkoitettu vain uskovaisille ja siihen osallistuminen vahvistaa uskoa. Ehtoollisenkin yhteydessä on mahdollista uskoa synnit anteeksi vain, kun saa kuulla elävässä uskossa olevalta Pyhän Hengen papilta (voi olla maallikko, joka on menossa ehtoolliselle) evankeliumin päästön sanat.

Lue lisää

Meillä katolilaisilla vanhemmat ovat lapsen sanoisiko sijaisuskovia. Lapsiahan ei tarvitse käännyttää, vaan he uskovat "lapsellisesti" eli epäkriittisesti, mitä vanhemmat heille opettavat. Siksi heidät voidaan kastaa vanhempien uskon perusteella, vanhemmat ovat takuussa uskosta lapsen puolesta. Edellyttää kuitenkin, että vanhemmat uskovat ja haluavat opettaa lapsen kristinuskoon. Näin minä sen olen ymmärtänyt.

Lapsen oma usko löytyy Martti Lutherin Kirkkopostillasta (1885 tai olla) 3. sunnuntai loppiaisen jälkeen evankeliumiteksti. Ko. sunnuntain tekstit käsittelevät juuri uskoa. Siinä Luther vastustaa voimakaasti katolista opetusta. Hän viittaa myös omaan kirjalliseen vastineeseensa paavi Leon bullaan. Tuossa vastineessaan Luther on ilmeisesti käsitellyt samaa asiaa. Kirkkojen välistä dialogia tutkivalle voisi olla yksi sopiva aihe. Siin äpääsee uskonpuhdistuksen opetuksen juurille. Melanchton pyrki sovittelemaan, joten hän ei ilmeisestikään ottanut tätä asiaa samalla tavalla esille. Siksi nykyisessä luterilaisessa kirkossa eivät kaikki korosta tätä. Eero Huovinen lienee kuitenkin kirjoittanut jotain lapsen uskosta.

vinkki_tutkia kirjoitti:

Lapsen oma usko löytyy Martti Lutherin Kirkkopostillasta (1885 tai olla) 3. sunnuntai loppiaisen jälkeen evankeliumiteksti. Ko. sunnuntain tekstit käsittelevät juuri uskoa. Siinä Luther vastustaa voimakaasti katolista opetusta. Hän viittaa myös omaan kirjalliseen vastineeseensa paavi Leon bullaan. Tuossa vastineessaan Luther on ilmeisesti käsitellyt samaa asiaa. Kirkkojen välistä dialogia tutkivalle voisi olla yksi sopiva aihe. Siin äpääsee uskonpuhdistuksen opetuksen juurille. Melanchton pyrki sovittelemaan, joten hän ei ilmeisestikään ottanut tätä asiaa samalla tavalla esille. Siksi nykyisessä luterilaisessa kirkossa eivät kaikki korosta tätä. Eero Huovinen lienee kuitenkin kirjoittanut jotain lapsen uskosta.

Lue lisää

Lapsella ei voi olla omaa, vanhemmista itsenäistä uskoa, koska usko tulee kuulemisesta (Room. 10:17).

Katolilainen oppi on Raamatun mukaista.

Tuollainen opetus oli myös waldolaisilla. Martti Luther sanoi, että waldolaiset toimivat häpeällisesti opettaessaan niin ja kuitenkin kastaessaan lapsia, koska pelkkä kaste ei auta sellaista, joka ei usko.
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Markuksen jae osoittaa, että nimenomaan itse kastettavalla, myös lapsella, täytyy olla oma henkilökohtainen usko, jotta hän pelastuu.
Vanhempien usko tai seurakunnan usko tai kummien usko ei pelasta lasta ennen kastetta eikä heti kasteen jälkeenkään. Usko ei edellytä ymmärryksen kehittyneisyyttä. Muistutan siitä, että Jeesus Kristus on uusi Aadam, joka korjasi ja jatkuvasti korjaa ensimmäisen Aadamin lankeemuksen. Näin sekä luominen että lunastus koskien kaikkia ihmisiä on alusta asti voimassa. Parannuksen armon saamista epäuskosta sanotaan uudeksi syntymäksi, joka tarkoittaa pelastuksen osallisuutta. Pelastuksen osallisuuteen tullaan syntymän kautta. Lapsi on uskovainen ja lunastuksesta osallinen alusta, siis ihan luonnollisesta syntymästään eli äidin kohdusta lähtien. Raamatussa on kohta, jossa mainitaan, kuinka Jumala tunsi tulevan profeetan(?) äidin kohdussa. Eikö viimeisellä tuomiolla siinä toisessa joukossa ole ne, joita Herra ei tunne? Huomaa, pelastustapahtumassa on kysymys aina syntymisestä, joka on Jumalan luomistyö: luominen ja/tai uusi luominen. Tämä viimeinen on pikemmin nykyistä opetustamme.
---
Minulla oli joitain muistiinpanoja Lutherin Kirkkopostillan saarnasta liittyen aiheeseen, mutta se ei ole nyt täällä kirjastossa mukana. Koetan kirjoitella lisää tämän päivän aikana.

Lutherin Kirkkopostillasta (1885) evank.tekstistä saarna 3. sunn. paastosta.
Tähän kysymykseen miettivät järkiniekat korkeaopistoissa ja paavi-lahko sen vastauksen, että lapset kastetaan ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon turvissa, jonka kummit tunnustavat kasteessa, sen turvissa annetaan lapsille kasteessa, kasteen vaikutuksesta ja voimasta synnit anteeksi ja oma usko sytytetään heissä armon kautta sydämehen, niin että lapsi vastuudesta syntyy vedestä ja Pyhästä Hengestä. Mutta, kun kysytään perustusta tämmöiseen vastaukseen ja missä se Raamatussa on luettava, havaitaan tämän olevan ihan pimiää tavua. Tästä valheesta ovat vielä menneet edemmä ja niin kauas päässeet, että opettavat ja vieläkin totena pitävät sakramentilla olevan semmoisen voiman, että vaikka ei sinussa ole uskoa, ja sinä nautit sakramentin, saat kuitenkin armon ja syntein anteeksi saamisen ilman uskoa, jollet vain ole aikomuksessa syntiä tehdä. He rakentavat niinmuodoin sakramenttien voimalla ainoastaan omia töitä. (Tästä ... vastauskirjassani Leo paavin antamaan bullaan).
Tämän ovat he opiksi ottaneet edellisen ajatuksen johdosta, luullessaan, että pienet lapset, kuten uneksivat, näin ilman uskoa saavat armon, ainoastaan kasteen voimasta ja vaikutuksesta. Sen tähden antavat he saman edun vanhoillekin ja kaikille ihmisille ja puhuvat kaikkea tämmöistä omasta päästään, jolla juuri somasti JUURITTAVAT KRISTILLISEN USKON POIS MAASTA.
... niin että lyhyesti sanottu: kaste ei auta ketään, eikä ole kellenkään annettava, joka ei itse usko puolestansa, niinkuin itse p. Augustinus sanoo: NON SACRAMENTUM JUSTIFICAT, SED FIDES SACRAMENTI; ei sakramentti vanhurskauta, vaan sakramentin usko.

uskon_poisjuurittajille kirjoitti:

Lutherin Kirkkopostillasta (1885) evank.tekstistä saarna 3. sunn. paastosta.
Tähän kysymykseen miettivät järkiniekat korkeaopistoissa ja paavi-lahko sen vastauksen, että lapset kastetaan ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon turvissa, jonka kummit tunnustavat kasteessa, sen turvissa annetaan lapsille kasteessa, kasteen vaikutuksesta ja voimasta synnit anteeksi ja oma usko sytytetään heissä armon kautta sydämehen, niin että lapsi vastuudesta syntyy vedestä ja Pyhästä Hengestä. Mutta, kun kysytään perustusta tämmöiseen vastaukseen ja missä se Raamatussa on luettava, havaitaan tämän olevan ihan pimiää tavua. Tästä valheesta ovat vielä menneet edemmä ja niin kauas päässeet, että opettavat ja vieläkin totena pitävät sakramentilla olevan semmoisen voiman, että vaikka ei sinussa ole uskoa, ja sinä nautit sakramentin, saat kuitenkin armon ja syntein anteeksi saamisen ilman uskoa, jollet vain ole aikomuksessa syntiä tehdä. He rakentavat niinmuodoin sakramenttien voimalla ainoastaan omia töitä. (Tästä ... vastauskirjassani Leo paavin antamaan bullaan).
Tämän ovat he opiksi ottaneet edellisen ajatuksen johdosta, luullessaan, että pienet lapset, kuten uneksivat, näin ilman uskoa saavat armon, ainoastaan kasteen voimasta ja vaikutuksesta. Sen tähden antavat he saman edun vanhoillekin ja kaikille ihmisille ja puhuvat kaikkea tämmöistä omasta päästään, jolla juuri somasti JUURITTAVAT KRISTILLISEN USKON POIS MAASTA.
... niin että lyhyesti sanottu: kaste ei auta ketään, eikä ole kellenkään annettava, joka ei itse usko puolestansa, niinkuin itse p. Augustinus sanoo: NON SACRAMENTUM JUSTIFICAT, SED FIDES SACRAMENTI; ei sakramentti vanhurskauta, vaan sakramentin usko.

Lue lisää

Niin kuin sanoin, vanhemmat ovat takuussa lapsen uskosta kakstehetkellä ja lapsella on siten _potentiaalinen_ usko vanhempien kautta, koska lapsella ei ole kriittistä ajattelukykyä vaan omaksuu vanhempien uskon kyseenalaistamasta sitä.

Potentiaalinen usko riittää kasteen saamiseen edellyttäen, että vanhemmat opettavat lapsen katoliseen uskoon. Pappi ei kasta lasta, jos vanhemmat eivät tunnusta katolista uskoa ja usko siihen. Vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan myös uskonasioissa eivätkä lapset ole mitään itsenäisiä miniaikuisia.

Pappi_on_aina_välittäjä kirjoitti:

Niin kuin sanoin, vanhemmat ovat takuussa lapsen uskosta kakstehetkellä ja lapsella on siten _potentiaalinen_ usko vanhempien kautta, koska lapsella ei ole kriittistä ajattelukykyä vaan omaksuu vanhempien uskon kyseenalaistamasta sitä.

Potentiaalinen usko riittää kasteen saamiseen edellyttäen, että vanhemmat opettavat lapsen katoliseen uskoon. Pappi ei kasta lasta, jos vanhemmat eivät tunnusta katolista uskoa ja usko siihen. Vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan myös uskonasioissa eivätkä lapset ole mitään itsenäisiä miniaikuisia.

Lue lisää

Analogi voisi olla lainaaja, joka ei saa lainaa mutta saa, jos joku menee hänen puolestaan takuuseen. Lainaaja saa lainan vaikka häneltä itseltään puuttuvat edellytykset siihen sillä hetkellä.

Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä SENKALTAISTEN on Jumalan valtakunta.
Tässä Jeesus osoittaa, että lapset ovat suorastaan uskon esikuvia. Ei lapset tarvitse vanhempien vakuutuksia kristilliseen kasteeseen, koska heillä on oma usko. Myöskään se, että katolinen tai muukaan kirkko ei kasta kirkon ulkopuolella olevien vanhempien lapsia, ei poista siten kastamatta jäävien lasten omaa uskoa ja pelastumista, jos heidän elämänsä päättyy jo lapsena.
Tuo Lutherin saarnassa esitetty kuvaus siitä, miten katolisen opetuksen mukaan vanhatkin saavat ilman uskoa armon ihan sakramentin voimasta ja vaikutuksesta on todella hyvin kaukana siitä, mitä Martti Luther uskonpuhdistuksessa opetti elävästä uskosta ja uskonvanhurskaudesta. Kirkojen dialogista väitöskirjaa tekevältä voi odottaa, että hän käy tähän asiaan liittyviä tekstejä läpi ja vertailee niitä sen mukaan, mitä tekstit kertovat asiasta. Täällä keskustelussa katolisten hakemistosta on ymmärrettävääkin, että kirkon jäsen kirjoittaa oman kirkkonsa opetuksen mukaisesti. Tarkoitus oli antaa tutkijalle vinkki mielenkiintoisesta aiheesta. En mainitse nimiä, mutta olen tuon tarkoittamani tutkijan kanssa opiskelutovereita opintojen loppuvaiheen seminaareista.

lopuksi_tähän kirjoitti:

Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä SENKALTAISTEN on Jumalan valtakunta.
Tässä Jeesus osoittaa, että lapset ovat suorastaan uskon esikuvia. Ei lapset tarvitse vanhempien vakuutuksia kristilliseen kasteeseen, koska heillä on oma usko. Myöskään se, että katolinen tai muukaan kirkko ei kasta kirkon ulkopuolella olevien vanhempien lapsia, ei poista siten kastamatta jäävien lasten omaa uskoa ja pelastumista, jos heidän elämänsä päättyy jo lapsena.
Tuo Lutherin saarnassa esitetty kuvaus siitä, miten katolisen opetuksen mukaan vanhatkin saavat ilman uskoa armon ihan sakramentin voimasta ja vaikutuksesta on todella hyvin kaukana siitä, mitä Martti Luther uskonpuhdistuksessa opetti elävästä uskosta ja uskonvanhurskaudesta. Kirkojen dialogista väitöskirjaa tekevältä voi odottaa, että hän käy tähän asiaan liittyviä tekstejä läpi ja vertailee niitä sen mukaan, mitä tekstit kertovat asiasta. Täällä keskustelussa katolisten hakemistosta on ymmärrettävääkin, että kirkon jäsen kirjoittaa oman kirkkonsa opetuksen mukaisesti. Tarkoitus oli antaa tutkijalle vinkki mielenkiintoisesta aiheesta. En mainitse nimiä, mutta olen tuon tarkoittamani tutkijan kanssa opiskelutovereita opintojen loppuvaiheen seminaareista.

Lue lisää

"Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä SENKALTAISTEN on Jumalan valtakunta.

Tässä Jeesus osoittaa, että lapset ovat suorastaan uskon esikuvia. Ei lapset tarvitse vanhempien vakuutuksia kristilliseen kasteeseen, koska heillä on oma usko. "

Tuo ei todista mitää että lapsella olisi oma usko vaan sen, että lapset epäkriittisesti uskovat, mitä vanhemmat heille opettavat. Tee sinä samoin!

lopuksi_tähän kirjoitti:

Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä SENKALTAISTEN on Jumalan valtakunta.
Tässä Jeesus osoittaa, että lapset ovat suorastaan uskon esikuvia. Ei lapset tarvitse vanhempien vakuutuksia kristilliseen kasteeseen, koska heillä on oma usko. Myöskään se, että katolinen tai muukaan kirkko ei kasta kirkon ulkopuolella olevien vanhempien lapsia, ei poista siten kastamatta jäävien lasten omaa uskoa ja pelastumista, jos heidän elämänsä päättyy jo lapsena.
Tuo Lutherin saarnassa esitetty kuvaus siitä, miten katolisen opetuksen mukaan vanhatkin saavat ilman uskoa armon ihan sakramentin voimasta ja vaikutuksesta on todella hyvin kaukana siitä, mitä Martti Luther uskonpuhdistuksessa opetti elävästä uskosta ja uskonvanhurskaudesta. Kirkojen dialogista väitöskirjaa tekevältä voi odottaa, että hän käy tähän asiaan liittyviä tekstejä läpi ja vertailee niitä sen mukaan, mitä tekstit kertovat asiasta. Täällä keskustelussa katolisten hakemistosta on ymmärrettävääkin, että kirkon jäsen kirjoittaa oman kirkkonsa opetuksen mukaisesti. Tarkoitus oli antaa tutkijalle vinkki mielenkiintoisesta aiheesta. En mainitse nimiä, mutta olen tuon tarkoittamani tutkijan kanssa opiskelutovereita opintojen loppuvaiheen seminaareista.

Lue lisää

Uskot (!) että lapsilla on oma usko. OK, kerro nyt, mistä he sen uskon ovat saaneet, jos sitä kukaan ei ole heille opettanut vaan se on ollut heillä sikiämisestä asti.

Ja miten saat sen sopimaan yhteen Room 10:17 jossa sanotaan, että usko tulee kuulemisesta.

Luther on hyvä esimerkki siitä, mihin se menee, kun hylkää terveen opin, hullutuksiin!

Pappi_on_aina_välittäjä kirjoitti:

Uskot (!) että lapsilla on oma usko. OK, kerro nyt, mistä he sen uskon ovat saaneet, jos sitä kukaan ei ole heille opettanut vaan se on ollut heillä sikiämisestä asti.

Ja miten saat sen sopimaan yhteen Room 10:17 jossa sanotaan, että usko tulee kuulemisesta.

Luther on hyvä esimerkki siitä, mihin se menee, kun hylkää terveen opin, hullutuksiin!

Lue lisää

Tässä selvä Jumalan sanan esimerkki. Jeremian kutsuminen osoittaa, että elävä usko on kokonaan Jumalan työ ja varsinkin lasten kohdalla niin ihmeellinen, että meidän täytyy Martti Lutherin tavoin vain nostaa hattua ja luottaa siihen, mitä Jumalan sana sanoo. Uudessa testamentissa sanotaan selvästi, että ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle. Kun Jumala on näin valinnut ja pyhittänyt Jeremian ennen kuin Hän muovasi hänet äidin kohdussa, niin Jumala on silloin aivan varmasti lahjoittanut myös uskon, joka on tehnyt Jeremian Jumalalle kelpaavaksi eli vanhurskaaksi. Siitähän uskossa on nimenomaan kysymys. Te katoliset panette liian paljon painoa omille teoillenne lapsenuskon osalta, kun Raamattu näin todistaa jo syntymättömän lapsen vanhurskaudesta Jumalan edessä uskon kautta. Vanhassa testamentissa on usko lupauksen päälle Hänestä, joka heidän näkökulmastaan tulevaisuudessa rikkipolkee käärmeen pään.
Nyt me uskomme täyttyneeseen lupaukseen.
Jeremian kutsuminen
Jer. 1:4 Minulle tuli tämä Herran sana:
5 -- Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä VALITSIN SINUT. Jo ENNEN KUIN sinä SYNNYITt maailmaan, minä PYHITIN SINUT OMAKSENI ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. [Jes. 49:1; Sir. 49:7;
Gal. 1:15 Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä,
Myös Paavali todistaa vastaavaa. Aikuisikään tultuaan Paavali kuitenkin eksyi, mutta hän sai parannuksen armon kohdattuaan uskovaisen Ananiaan, jolla oli valta julistaa äänellinen korvin kuultava evankeliumi. Aikuisen ihmisen täytyy kuulla äänellinen evankeliumi Pyhän Hengen papin julistamana ja uskoa se omakohtaisesti, kun Jumala lahjoittaa uskon. Tuo aikuisen järki ja ymmärrys ei kykene sitä vastaanottamaan. Lutherin selitys 3. uskonkappaleeseen puhuu siitä. Järki toimii ihmisen "alapuolelle" kuuluvissa asioissa. Ihmisen pelastuminen kuuluu ihmisen "yläpuolelle", siis Jumala-suhteeseen, josta ihminen ei voi itse omin voimin päättää. Ihminen ei voi yksinäisyydessä sopia kahden kesken Jumalan kanssa, vaan sitä varten on asetettu Pyhän Hengen saarnavirka.

Ei kastetta saa kuitenkaan halveksia ystävä hyvä. Muuten menettää sen hyödyn, mikä on uskolla vastaanotetulla kasteella ja ehtoollisella.

hyöty_uskovalle kirjoitti:

Ei kastetta saa kuitenkaan halveksia ystävä hyvä. Muuten menettää sen hyödyn, mikä on uskolla vastaanotetulla kasteella ja ehtoollisella.

En halveksi. Minutkin on kastettu upotuskasteella ja osallistun ehtoolliselle. Nämä täytyy vain ymmärtää oikeissa merkityksissä.

Sekopäisyyttä! Ensin kiellät kasteen syntiäpoistavan vaikutuksen. Sitten sanot, että olet vielä kastettu upotuskasteella (ilmeisesti toisen kerran). Miksi menet sellaista tekemään, jos sillä ei ole mtäään merkitystä tai tehoa? Tulit vaan turhaan märäksi.

Mikuliina on siinä oikeassa, että sakramentit kaste ja ehtoollinen tulee ymmärtää oikeassa merkityksessä. Niin kuin Luther kirjoitti Kirkkopostillassaan, katoliset ovat opettaneet, että kastettava/ sakramentin vastaanottaja (lapsi tai aikuinen) saa armon ilman uskoa ihan sakramentin voimasta ja vaikutuksesta, kunhan esim. ehtoollisella kävijä ei ole aikeissa kohta tehdä syntiä. Jos lapsella ei olisi omaa uskoa, ei kaste vaikuttaisi hänen kohdallaan mitään. Kasteen ja ehtoollisen vaikutus tulee vain sille, joka ottaa sakramentin vastaan omalla henkilökohtaisella uskolla. Katolisetkin näyttävät tunnustavan, että lapsella voi olla ns. epäkriittinen usko. Vanhemmat ilmeisesti vastaavat siitä, että lapselle on saarnattu kotona evankeliumia. Katoliset eivät sen sijaan luota selvään Jumalan sanaan: Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä SENKALTAISTEN on Jumalan valtakunta." Luther luottaa tähän selvään Jeesuksen sanaan, että se merkitsee sitä, että kaikilla pienillä lapsilla on oma usko. On Jumalan sanan vastaista väittää muuta. Kuten edellä kirkkoisä Augustinus opetti, ei sakramentti vanhurskauta, vaan sakramentin usko. Katolisella kirkolla riittää noita sijaisuuksia kuten paavi. Muistutan, että tehän opetatte paavin olevan Pietarin seuraaja paavien jatkumossa. Pietari ei ollut ylimmäinen pappi kuten Jeesus Kristus, joka teki sovitustyön aivan yksin, kun Pietari petti ja opetuslapset pakenivat. Kristus on nyt ylösnoussut ja taivaaseen astunut Herra. Uskovaisilla on Pyhä Henki, Kristuksen Henki ja uskovaisille on jätetty tänne maanpäälle Pyhän Hengen saarnavirka. Kristuksella ja siis Kristuksen Hengellä ei ole täällä omaa suuta, vaan hän käyttää elävässä uskossa olevien maallikkojen ja myös joiden uskovien pappien suuta. Paavin opetuksella ei ole mitään perustaa Raamatussa, vaan katolisen kirkon kokouksissa heidän omat päättäjät ovat omasta päästään uneksineet ja näin rakentaneet epäjumalanpalvelusta. Se on epäjumalanpalvelusta, mikä ei perustu Jumalan sanaan. Katolisessa kirkossa on paljomn ihmiskäskyjä ja -oppeja, joita on syntynyt samaan tapaan kuin keskiajalla olleet väärät opit mm. anekaupan tiimoilta.

selvä_oppi kirjoitti:

Mikuliina on siinä oikeassa, että sakramentit kaste ja ehtoollinen tulee ymmärtää oikeassa merkityksessä. Niin kuin Luther kirjoitti Kirkkopostillassaan, katoliset ovat opettaneet, että kastettava/ sakramentin vastaanottaja (lapsi tai aikuinen) saa armon ilman uskoa ihan sakramentin voimasta ja vaikutuksesta, kunhan esim. ehtoollisella kävijä ei ole aikeissa kohta tehdä syntiä. Jos lapsella ei olisi omaa uskoa, ei kaste vaikuttaisi hänen kohdallaan mitään. Kasteen ja ehtoollisen vaikutus tulee vain sille, joka ottaa sakramentin vastaan omalla henkilökohtaisella uskolla. Katolisetkin näyttävät tunnustavan, että lapsella voi olla ns. epäkriittinen usko. Vanhemmat ilmeisesti vastaavat siitä, että lapselle on saarnattu kotona evankeliumia. Katoliset eivät sen sijaan luota selvään Jumalan sanaan: Mark. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä SENKALTAISTEN on Jumalan valtakunta." Luther luottaa tähän selvään Jeesuksen sanaan, että se merkitsee sitä, että kaikilla pienillä lapsilla on oma usko. On Jumalan sanan vastaista väittää muuta. Kuten edellä kirkkoisä Augustinus opetti, ei sakramentti vanhurskauta, vaan sakramentin usko. Katolisella kirkolla riittää noita sijaisuuksia kuten paavi. Muistutan, että tehän opetatte paavin olevan Pietarin seuraaja paavien jatkumossa. Pietari ei ollut ylimmäinen pappi kuten Jeesus Kristus, joka teki sovitustyön aivan yksin, kun Pietari petti ja opetuslapset pakenivat. Kristus on nyt ylösnoussut ja taivaaseen astunut Herra. Uskovaisilla on Pyhä Henki, Kristuksen Henki ja uskovaisille on jätetty tänne maanpäälle Pyhän Hengen saarnavirka. Kristuksella ja siis Kristuksen Hengellä ei ole täällä omaa suuta, vaan hän käyttää elävässä uskossa olevien maallikkojen ja myös joiden uskovien pappien suuta. Paavin opetuksella ei ole mitään perustaa Raamatussa, vaan katolisen kirkon kokouksissa heidän omat päättäjät ovat omasta päästään uneksineet ja näin rakentaneet epäjumalanpalvelusta. Se on epäjumalanpalvelusta, mikä ei perustu Jumalan sanaan. Katolisessa kirkossa on paljomn ihmiskäskyjä ja -oppeja, joita on syntynyt samaan tapaan kuin keskiajalla olleet väärät opit mm. anekaupan tiimoilta.

Lue lisää

"katoliset ovat opettaneet, että kastettava/ sakramentin vastaanottaja (lapsi tai aikuinen) saa armon ilman uskoa ihan sakramentin voimasta..."

Ei pidä paikkaansa. Kastettava aikuinen käy vuoden katekumenaatin ja messussa häneltä kysytään, uskooko hän kaiken sen, mitä katolinen kirkko opettaa olevan Jumalan sanan. Hänen täytyy myös koeltää Saatana sen teot ym.

Valhepropagandaa nuo juttusi niin kuin myös Wanhan Pahan (Lutherin) örinät.

En yhtään epäile, etteikö Martti Luther tuntenut aivan tasan tarkkaan aikansa katolisen kirkon opetuksen. Minulla ei ollut tuo Kirkkopostillan teksti käsillä, joten saatoin hieman sekottaa tekstissa esiiintyneitä sanoja sakramentti ja erityisesti kaste. Tuon aikuisen kasteestahan minäkin muistan jotain kirkkohistoriasta. Ensimmäisinä vuosisatoinahan oli paljon aikuisena kastettavia. Oleellisempana minä pidän sitä, miten opetetaan ehtoollisella käyntiä. Aiemmin luterilaisessa kirkossakin oli määrä käydä säännöllisesti ehtoollisella ja siihen liittyi kuulustelu, jossa tutkittiin, ymmärtääkö ehtoollisvieras oikein ehtoollisen merkityksen. Tätä käytäntöä ei enää ole. En tiedä , miten katolisilla on. Täällä vähän aikaa sitten olleissa keskusteluissa tuli ilmi, että katolisille kaste on jotenkin pätevä tehtynä tekona. Se on jäänyt epäselväksi, mitä tuo oppi tarkoittaa kastettavan kannalta. Olen ilmeisesti implisiittisesti tulkinnut niin, että se tarkoittaa samaa kuin edellä ollut Lutherin käsitys eli että kastettava/ sakramentin vastaanottaja (lapsi tai aikuinen) saa armon ilman uskoa ihan sakramentin voimasta ja vaikutuksesta, kunhan esim. ehtoollisella kävijä ei ole aikeissa kohta tehdä syntiä. Katolisillahan on ehtoollisenkin yhteydessä sellainen opetus, jota suomalaiset aikanaan taisivat nimittää joksin hokus pokkus -tempuksi, jos oikein muistan. Sekin viittaa jotenkin sellaiseen tehtynä tekona -käsitykseen. Katoliset papit korottivat oman pappeutensa joksikin erikoissäädyksi, vaikka apostolisena aikana ei tunnettu muuta kuin uskovaisten yleinen eli sisäinen hengellinen pappeus ja Kristus ylimmäisenä pappina ja ainoana pappina, joka tarvittiin uhraamaan yksi kertakaikkinen uhri. Tosiasiassa kirkon erityisiin tehtäviin kutsutut vanhimmat, apostolit, piispat ym. olivat Kristuksen palvelijoita. Pyhän Hengen pappeja olivat vain ne, joilla oli elävä usko. Paavali puhuu kirjeissään vääristä apostoleista, jotka tulevat uskovien keskelle seurakuntiin. Nimestään huolimatta he eivät olleet Pyhän Hengen pappeja eivätkä uskovaiset seuranneet heitä. Jos joku lähti seuraamaan heitä, hän joutui pian eriseuraan ja epäuskoon. Näin erkaantuneissa yhteisöissä saattoi olla samoja tehtävänimikkeitä kuin aiemmin, mutta katolisessa kirkossa alettiin piispan virkaa mieltämään ehkä jo 200-luvulla pappeuden viraksi. Sitten tuli messu-uhrioppi. Ehtoollista ei jaettu molemmissa muodoissaan maallikoille. Kirkon papit anastivat vääräoppisesti itselleen Uuden testamentin uskovien pappeuden, vaikka heidän joukossaan ei tainnut enää olla ketään uskovaista. Ehtoollinen kuuluu ainoastaan elävän uskon saaneille Uuden testamentin sisäisille hengellisille papeille, jotka ovat enimmäkseen olleet maallikoita epäilemättä keskiajallakin. Kiitos Lutherille, että katolinen harha paljastui.

Luther_puhdisti kirjoitti:

En yhtään epäile, etteikö Martti Luther tuntenut aivan tasan tarkkaan aikansa katolisen kirkon opetuksen. Minulla ei ollut tuo Kirkkopostillan teksti käsillä, joten saatoin hieman sekottaa tekstissa esiiintyneitä sanoja sakramentti ja erityisesti kaste. Tuon aikuisen kasteestahan minäkin muistan jotain kirkkohistoriasta. Ensimmäisinä vuosisatoinahan oli paljon aikuisena kastettavia. Oleellisempana minä pidän sitä, miten opetetaan ehtoollisella käyntiä. Aiemmin luterilaisessa kirkossakin oli määrä käydä säännöllisesti ehtoollisella ja siihen liittyi kuulustelu, jossa tutkittiin, ymmärtääkö ehtoollisvieras oikein ehtoollisen merkityksen. Tätä käytäntöä ei enää ole. En tiedä , miten katolisilla on. Täällä vähän aikaa sitten olleissa keskusteluissa tuli ilmi, että katolisille kaste on jotenkin pätevä tehtynä tekona. Se on jäänyt epäselväksi, mitä tuo oppi tarkoittaa kastettavan kannalta. Olen ilmeisesti implisiittisesti tulkinnut niin, että se tarkoittaa samaa kuin edellä ollut Lutherin käsitys eli että kastettava/ sakramentin vastaanottaja (lapsi tai aikuinen) saa armon ilman uskoa ihan sakramentin voimasta ja vaikutuksesta, kunhan esim. ehtoollisella kävijä ei ole aikeissa kohta tehdä syntiä. Katolisillahan on ehtoollisenkin yhteydessä sellainen opetus, jota suomalaiset aikanaan taisivat nimittää joksin hokus pokkus -tempuksi, jos oikein muistan. Sekin viittaa jotenkin sellaiseen tehtynä tekona -käsitykseen. Katoliset papit korottivat oman pappeutensa joksikin erikoissäädyksi, vaikka apostolisena aikana ei tunnettu muuta kuin uskovaisten yleinen eli sisäinen hengellinen pappeus ja Kristus ylimmäisenä pappina ja ainoana pappina, joka tarvittiin uhraamaan yksi kertakaikkinen uhri. Tosiasiassa kirkon erityisiin tehtäviin kutsutut vanhimmat, apostolit, piispat ym. olivat Kristuksen palvelijoita. Pyhän Hengen pappeja olivat vain ne, joilla oli elävä usko. Paavali puhuu kirjeissään vääristä apostoleista, jotka tulevat uskovien keskelle seurakuntiin. Nimestään huolimatta he eivät olleet Pyhän Hengen pappeja eivätkä uskovaiset seuranneet heitä. Jos joku lähti seuraamaan heitä, hän joutui pian eriseuraan ja epäuskoon. Näin erkaantuneissa yhteisöissä saattoi olla samoja tehtävänimikkeitä kuin aiemmin, mutta katolisessa kirkossa alettiin piispan virkaa mieltämään ehkä jo 200-luvulla pappeuden viraksi. Sitten tuli messu-uhrioppi. Ehtoollista ei jaettu molemmissa muodoissaan maallikoille. Kirkon papit anastivat vääräoppisesti itselleen Uuden testamentin uskovien pappeuden, vaikka heidän joukossaan ei tainnut enää olla ketään uskovaista. Ehtoollinen kuuluu ainoastaan elävän uskon saaneille Uuden testamentin sisäisille hengellisille papeille, jotka ovat enimmäkseen olleet maallikoita epäilemättä keskiajallakin. Kiitos Lutherille, että katolinen harha paljastui.

Lue lisää

Mistä ihmeestä saat kaikki huo mielikuvitelmat päähäsi? Jos joku ryhmä kirkossa olis alkanut muuttamaan yleisesti koko kirkossa vallassa ollutta oppia ja/tai käytäntöä, olisi siitä tullut sellainen metakkaa ne olisi heitetty ulos pästikkaa, ja siitä lukisi kirkkohistoriassa. Virka on sama tänään kuin se oli apostollien aikana. Piste. Nuo teoriasi ovat pelkkää vainoharhaista mielikuvitusta. Herää todellisuuteen ja totuuteen!

Roomalaiskatolinen kirkko on edellisen kommentin perusteella yhtä paljon Antikristuksen kirkko kuin se oli Martti Lutherin aikana. Elävä usko säilyi jopa Stalinin Neuvostoliitossa viime vuosisadalla, vaikka valtio vainosi heitä Uskovaiset kokoontuivat salaa metsissä. Muutamia johtajia Stalinin virkamiehet ottivat kiinni ja surmasivat, joten elävän uskon marttyyreja tuli. Silti elävässä uskossa ei ole rakennettu mitään marttyyrikulttia. Martti Lutherin esimies Staupitz augustinolais-sääntökunnassa ilmeisesti oli Pyhän Hengen pappi, sillä hän toimi Lutherin rippi-isänä ja mahdollisesti juuri Staupitzin julistaman äänellisen evankeliumin uskominen Jumalan lahjana päästi Lutherin omistamaan Jumalan lapsen iloa, rauhaa ja vapautta lainalaisesti sieluntilasta. Heti Luther ei ymmärtänyt, mitä hän oli saanut. Vähitellen hän alkoi myös ymmärtää uskon kautta, mitä Paavalin opettama uskon vanhurskaus tarkoittaa lukiessaan erityisesti Paavalin Roomalaiskirjettä. Pelastukseen ei tarvittu sen enempi ymmärrystä kuin se, että Paavali sai rauhan Jumalan kanssa eikä hän enää ollut entiseen tapaan peljästyneenä ajatellessaan Jumalan vanhurskautta, joka tuomitsee synnin ansion mukaan sille, jolla ei ole ansaitsematonta armon osallisuutta Kristuksen vanhurskauteen uskon kautta. Myöhemmin Luther opetti Roomalaiskirjettä yliopistossa. Elävä uskon saanena Lutherille avautuivat Raamatusta ihan toisenlaiset Jumalan kasvot. Hän uskonpuhdistuksen opetuksensa on pohjana on se, miten hän alkoi näin uskon kautta ymmärtää Raamatun kirjoituksia. Katolisten harhaoppien muotoilijoilla aivan selvästikään ei ole ollut elävää uskoa; he eivät ole tutkineet Raamattua uskon kautta ymmärtäen vaan ovat yrittäneet epäuskossa ilman Pyhää Henkeä järjen kautta rakennelle itsellen sopivia oppeja ja järjestää kerätyillä kymmenysveroilla loisteliaan pappeuden elämän. Lutherhan kävi Roomassa ja näki, mikä turmelus siellä oli. Varmaan hän näki pappien loisteliasta elämää ilman suurempaa huolta niistä lapsista, joita heidän avioliittoon vihkimättömät elämänkumppaninsa synnyttivät. Kirkkohan oli riistänyt noilta lapsilta kaikki ne oikeudet, jotka laillisessa avioliitossa syntyneillä lapsilla jo silloin oli. Lutherin rippi-isä Staupitz käsittääkseni tunsi nämäkin kauheudet ja pyrki uudistuksiin ja siinä myös tuki Lutheria. Saattoi olla, että hän myöhemmin vähän pelästyi, kun uskonpuhdistus alkoi edetä. Tässä vähän aluksi.

päästään_itse_asiaan kirjoitti:

Roomalaiskatolinen kirkko on edellisen kommentin perusteella yhtä paljon Antikristuksen kirkko kuin se oli Martti Lutherin aikana. Elävä usko säilyi jopa Stalinin Neuvostoliitossa viime vuosisadalla, vaikka valtio vainosi heitä Uskovaiset kokoontuivat salaa metsissä. Muutamia johtajia Stalinin virkamiehet ottivat kiinni ja surmasivat, joten elävän uskon marttyyreja tuli. Silti elävässä uskossa ei ole rakennettu mitään marttyyrikulttia. Martti Lutherin esimies Staupitz augustinolais-sääntökunnassa ilmeisesti oli Pyhän Hengen pappi, sillä hän toimi Lutherin rippi-isänä ja mahdollisesti juuri Staupitzin julistaman äänellisen evankeliumin uskominen Jumalan lahjana päästi Lutherin omistamaan Jumalan lapsen iloa, rauhaa ja vapautta lainalaisesti sieluntilasta. Heti Luther ei ymmärtänyt, mitä hän oli saanut. Vähitellen hän alkoi myös ymmärtää uskon kautta, mitä Paavalin opettama uskon vanhurskaus tarkoittaa lukiessaan erityisesti Paavalin Roomalaiskirjettä. Pelastukseen ei tarvittu sen enempi ymmärrystä kuin se, että Paavali sai rauhan Jumalan kanssa eikä hän enää ollut entiseen tapaan peljästyneenä ajatellessaan Jumalan vanhurskautta, joka tuomitsee synnin ansion mukaan sille, jolla ei ole ansaitsematonta armon osallisuutta Kristuksen vanhurskauteen uskon kautta. Myöhemmin Luther opetti Roomalaiskirjettä yliopistossa. Elävä uskon saanena Lutherille avautuivat Raamatusta ihan toisenlaiset Jumalan kasvot. Hän uskonpuhdistuksen opetuksensa on pohjana on se, miten hän alkoi näin uskon kautta ymmärtää Raamatun kirjoituksia. Katolisten harhaoppien muotoilijoilla aivan selvästikään ei ole ollut elävää uskoa; he eivät ole tutkineet Raamattua uskon kautta ymmärtäen vaan ovat yrittäneet epäuskossa ilman Pyhää Henkeä järjen kautta rakennelle itsellen sopivia oppeja ja järjestää kerätyillä kymmenysveroilla loisteliaan pappeuden elämän. Lutherhan kävi Roomassa ja näki, mikä turmelus siellä oli. Varmaan hän näki pappien loisteliasta elämää ilman suurempaa huolta niistä lapsista, joita heidän avioliittoon vihkimättömät elämänkumppaninsa synnyttivät. Kirkkohan oli riistänyt noilta lapsilta kaikki ne oikeudet, jotka laillisessa avioliitossa syntyneillä lapsilla jo silloin oli. Lutherin rippi-isä Staupitz käsittääkseni tunsi nämäkin kauheudet ja pyrki uudistuksiin ja siinä myös tuki Lutheria. Saattoi olla, että hän myöhemmin vähän pelästyi, kun uskonpuhdistus alkoi edetä. Tässä vähän aluksi.

Lue lisää

Joo, joo, joo, bla, bla, blaa......

"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?" (Jaak. 2:14) Tämän kirjan halusi Luther poistaa Raamatusta.

"Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, _tekojensa_ mukaan." (Joh. ilm. 20:12)

Luther opettaa uskonvanhurskaudesta ja hyvistä teoista juuri niin selvästi kuin vain voi olla. Katolilaisille ei ole mennyt läpi tämä opetus, vaikka on tehty yhteinen vanhurskauttamisen julistus eräiden luterilaisten kirkkojen kanssa. Tunnustukselliset luterilaiset eivät varmaankaan ole siinä mukana. Vanhurskauttamisopin ymmärtäminen edellyttääkin elävää uskoa, sitä ei voi pelkän järjen avulla mestaroida, koska se on juuri sitä Jumalan vanhurskauden salaisuutta, joka Martti Lutherillekin avautui vasta, kun hän sai elävän uskon. Pyhä Henki valaisi hänen ymmärryksensä. Katolisillahan on tunnetusti ollut ne aristoteliset järkiopit jostain 1200-luvulta lähtien teologien ja teologian lähtökohtana. Se on päätynyt samaan ansio-oppiin, oman vanhurskauden rakentamiseen kuin fariseukset Paavalin mukaan.
Martti Lutherin mukaan puu tarvitsee ensin tehdä hyväksi, sillä pyhä puu tuottaa hyviä hedelmiä Pyhän Hengen ohjaamana. Uskovainen on armon eikä lain alla. Lain 3. käyttöä ei ole kuten jotkut väittävät. Evankeliumiin itseensä kuuluvat neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat, mutta ei laki kuulu uskovaiselle.
Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä ja ne oikeat Pyhän Hengen vaikuttamat hedelmät ovat sellaisia, ettei uskovainen itse edes tunnista niitä, jotta kerskaus säilyy hänellä Herrassa eikä omien tekojen tai oman kirkon tekojen tarkkailussa. Juuri omavanhurskaathan tahtovat, että ihmiset näkisivät heidän hyvät työnsä. Eikö se almujen näkyvä antaminen esim. kadulla kerjäläisille kuulu juuri katoliseen opetukseen, jotta ihmiset näkevät, miten katolilainen on nyt hyvä katolilainen tehdessään sellaista. En tiedä, mutta eikö ne Romaniasta tulleet kerjäläiset ole katolilaisten alueelta, mutta ei ainakaan luterilaiselta alueelta.
Lutherin aikoihin uskon vanhurskauden opetus ohjasi siihen, ettei oikea käsi tiedä mitä vasen tekee. Kerjäläisten esiintyminen on pikemmin häpeä. Paikallinen kaupunki tai laajempi yhteisö auttaa köyhiä keräämillään varoilla ilman, että joku pääsee näyttämään, miten juuri hän on auttanut jotakuta köyhää. Näin hyvä puu toimii toisin kuin omavanhurskauden rakentajat. Irakissakin on tarvetta hyville puille, jotta sieltä ei pyrittäisi pakolaiseksi maihin, joissa on luterilaisen opetuksen mukaan rakennettuja turvaverkkoja.
Näin nuo pakolaisetkin teoillaan tunnustavat, miten hyvä on luterilainen opetus.

"Luther opettaa uskonvanhurskaudesta ja hyvistä teoista juuri niin selvästi kuin vain voi olla"

Luther opetti "selvästi", että Jaakobin kirje ja Joh. ev. eivät kuulu Raamattuun, koska ne sotivat hänen käsitystään vastaan tekojen asemasta pelastuksessa. Lutherin oppi on täysin Raamatun- ja järjenvastainen ja johtaa hengelliseen laiskuuteen, joka on kuolemansynti ja joka kuultaa selvästi läpi myös sinun teksteistäsi.

Pappi_on_aina_välittäjä kirjoitti:

"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?" (Jaak. 2:14) Tämän kirjan halusi Luther poistaa Raamatusta.

"Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, _tekojensa_ mukaan." (Joh. ilm. 20:12)

Lue lisää

Usko näkyy teoissa eli teot ovat uskon hedelmä (todiste, toimiva/elävä usko). Ilman tekoja ei ole oikeaa uskoakaan (= pelkkä mielipide). Ensin on usko. Usko ei tule teoista.

Viimeisellä tuomiolla tuomitaan kyllä tekojen mukaan eli rangaistuksen aste helvetissä määräytyy tekojen mukaan. Mutta se on Jumalan armoa (ilman ihmisen tekoja), jos ei joudu helvettiin.

2. Tim. 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja

Usko_pelastaa kirjoitti:

Usko näkyy teoissa eli teot ovat uskon hedelmä (todiste, toimiva/elävä usko). Ilman tekoja ei ole oikeaa uskoakaan (= pelkkä mielipide). Ensin on usko. Usko ei tule teoista.

Viimeisellä tuomiolla tuomitaan kyllä tekojen mukaan eli rangaistuksen aste helvetissä määräytyy tekojen mukaan. Mutta se on Jumalan armoa (ilman ihmisen tekoja), jos ei joudu helvettiin.

2. Tim. 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja

Lue lisää

Me katolilaiset uskomme, että vapaasta tahdosta tehdyt Jumalan meiltä vaatimat teot luetaan meille viimeisellä tuomiolla ansioksi ja on tuomion perusta. Joko olemme Jumalan yhteistyökumppaneita tai hänen vastustajiaan. Siitä on kysymys viimeisellä tuomiolla.

Usko_pelastaa kirjoitti:

Usko näkyy teoissa eli teot ovat uskon hedelmä (todiste, toimiva/elävä usko). Ilman tekoja ei ole oikeaa uskoakaan (= pelkkä mielipide). Ensin on usko. Usko ei tule teoista.

Viimeisellä tuomiolla tuomitaan kyllä tekojen mukaan eli rangaistuksen aste helvetissä määräytyy tekojen mukaan. Mutta se on Jumalan armoa (ilman ihmisen tekoja), jos ei joudu helvettiin.

2. Tim. 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja

Lue lisää

"Viimeisellä tuomiolla tuomitaan kyllä tekojen mukaan eli rangaistuksen aste helvetissä määräytyy tekojen mukaan. "

Ei, vaan meidät tuomitaan joko rangaistukseen tai pelastukseen tekojemme mukaa, lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle, _tekojensa_ mukaan (Matt. 25).

Katolilaisilla, jotka vastaavat tuollaisista opetuksista, ei ole Pyhä Henki opettamassa. Koska heillä ei ole Pyhä Henkeä, heitä ei ohjaa Jumala heidän elämässään. Kuinka he sitten voivat vielä väittää olevansa Jumalan yhteistyökumppaneita. Mikään "vapaasta tahdosta" tehty teko, joka ei tapahdu elävässä uskossa, ei ole mitään muuta kuin syntiä Jumalan edessä. Niin kauan kuin epäuskoinen torjuu uskovaisen tarjoaman evankeliumin, jonka hän voi ottaa vastaan vain Jumalan armosta. Se on kokonaan Jumalan työ eikä siinä ole epäuskoisella vapaata tahtoa. Epäuskoisena tehdyt "vapaan tahdon työt" ovat kaikki yrityksiä kelvata itse omilla ansioillaan Jumalan edessä ja se on kauhistuttava omavanhurskauden synti. Asia on nimittäin niin, että usko rakkauden kautta työtä tekee. Siinä on kysymys silloin Jumalan eikä ihmisten pelkän inhimillisen rakkauden teosta. Ihmisen omat teot edes väitettynä järjen avulla pääteltynä yhteistoimintana ilman uskoa ovat synti Jumalan edessä. Usko on nimittäin se, joka ei anna tuumaakaan periksi Kristuksen opin asiassa edes paaville ja katolilaisille. Rakkaus taipuu lähimmäisensä palvelijaksi. Kun usko rakkauden kautta työtä tekee, niin silloin uskovainen rakastaa lähimmäistään totuudessa: lähimmäisen pelastuminen on tärkein yhtä lailla kuin oma pelastuminen iankaikkiseen elämään. Nykyisin puhutaan rakkaudesta, mutta ei mainita uskoa. Siksi ei rakasteta totuudessa, vaan sellainen tarkoittaa kaikenlaisten synninmuotojen hyväksyntää, mikä onkin nähtävissä yhteiskunnassa. Usko on Jumalan lahja, jolla uskovainen on osallinen Kristuksen vanhurskaudesta, jonka kautta Jumala näkee syntisen ihmisen kelvollisena itselleen. Tuossa kommentissa edellä taitaa tulla juuri esille se hämäryys, joka löytyy myös Melanchtonin teksteistä. Hänhän yritti sovitella suhteita katoliseen kirkkoon. Lutherin selkeän opetuksen suhteen itse olen tullut siihen tulokseen, että Melanchton, maisteri, ei itse jostain syystä seisonut suorana elävässä uskossa, vaan kenties kirkkopoliittisista syistä harhaili. Koska hänen ja Lutherin kannalla olleiden välille tuli myöhemmin kiistaa, niin olenkin pitämässä Melanchtonia eriseuran perustajana, joka ei ehkä koskaan tullutkaan totuuden tuntoon. Hän oli vain jonkinlainen kirjaoppinut. No niin, ehkä olemme nyt käsitelleet jo riittävästi näitä kysymyksiä. Mahdollisesti Jumala näkee, että olen uskon kautta rakastanut katolilaisia, jotta joku heistä näitä lukien olisi saanut halun eritä eksyttävästä yhteisöstä ja kuulla elävää evankeliumia uskovaisen julistamana. Yhdysvalloissa on ollut muutamia katolilaisia, jotka ovat saaneet näin parannuksen armon.

piskuiseen_laumaan kirjoitti:

Katolilaisilla, jotka vastaavat tuollaisista opetuksista, ei ole Pyhä Henki opettamassa. Koska heillä ei ole Pyhä Henkeä, heitä ei ohjaa Jumala heidän elämässään. Kuinka he sitten voivat vielä väittää olevansa Jumalan yhteistyökumppaneita. Mikään "vapaasta tahdosta" tehty teko, joka ei tapahdu elävässä uskossa, ei ole mitään muuta kuin syntiä Jumalan edessä. Niin kauan kuin epäuskoinen torjuu uskovaisen tarjoaman evankeliumin, jonka hän voi ottaa vastaan vain Jumalan armosta. Se on kokonaan Jumalan työ eikä siinä ole epäuskoisella vapaata tahtoa. Epäuskoisena tehdyt "vapaan tahdon työt" ovat kaikki yrityksiä kelvata itse omilla ansioillaan Jumalan edessä ja se on kauhistuttava omavanhurskauden synti. Asia on nimittäin niin, että usko rakkauden kautta työtä tekee. Siinä on kysymys silloin Jumalan eikä ihmisten pelkän inhimillisen rakkauden teosta. Ihmisen omat teot edes väitettynä järjen avulla pääteltynä yhteistoimintana ilman uskoa ovat synti Jumalan edessä. Usko on nimittäin se, joka ei anna tuumaakaan periksi Kristuksen opin asiassa edes paaville ja katolilaisille. Rakkaus taipuu lähimmäisensä palvelijaksi. Kun usko rakkauden kautta työtä tekee, niin silloin uskovainen rakastaa lähimmäistään totuudessa: lähimmäisen pelastuminen on tärkein yhtä lailla kuin oma pelastuminen iankaikkiseen elämään. Nykyisin puhutaan rakkaudesta, mutta ei mainita uskoa. Siksi ei rakasteta totuudessa, vaan sellainen tarkoittaa kaikenlaisten synninmuotojen hyväksyntää, mikä onkin nähtävissä yhteiskunnassa. Usko on Jumalan lahja, jolla uskovainen on osallinen Kristuksen vanhurskaudesta, jonka kautta Jumala näkee syntisen ihmisen kelvollisena itselleen. Tuossa kommentissa edellä taitaa tulla juuri esille se hämäryys, joka löytyy myös Melanchtonin teksteistä. Hänhän yritti sovitella suhteita katoliseen kirkkoon. Lutherin selkeän opetuksen suhteen itse olen tullut siihen tulokseen, että Melanchton, maisteri, ei itse jostain syystä seisonut suorana elävässä uskossa, vaan kenties kirkkopoliittisista syistä harhaili. Koska hänen ja Lutherin kannalla olleiden välille tuli myöhemmin kiistaa, niin olenkin pitämässä Melanchtonia eriseuran perustajana, joka ei ehkä koskaan tullutkaan totuuden tuntoon. Hän oli vain jonkinlainen kirjaoppinut. No niin, ehkä olemme nyt käsitelleet jo riittävästi näitä kysymyksiä. Mahdollisesti Jumala näkee, että olen uskon kautta rakastanut katolilaisia, jotta joku heistä näitä lukien olisi saanut halun eritä eksyttävästä yhteisöstä ja kuulla elävää evankeliumia uskovaisen julistamana. Yhdysvalloissa on ollut muutamia katolilaisia, jotka ovat saaneet näin parannuksen armon.

Lue lisää

"Mikään 'vapaasta tahdosta' tehty teko, joka ei tapahdu elävässä uskossa, ei ole mitään muuta kuin syntiä Jumalan edessä."

Edellyttäen tietysti että teko on tehty uskossa. Luulin että ymmärsit sen, mutta vaatii ilmesesti rautalangasta vääntämistä.

Siis vielä kerra rautalangasta vääntäen: uskossa, täydestä vapaasta tahdosta tehty Jumalan meiltä vaatima teko luetaan meille viimeisellä tuomiolla ansioksi: ""Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, _tekojensa_ mukaan." (Joh. ilm. 20:12)

Ja nuo minun henkilöön hyökkäämiset eivät auta yhtään mitään vaan pelkästään todistavat, että argumentit ovat loppu.

Ja pliiis! Säästä meidät noilta saarnoilta! Pysy asiassa ja kommentoi asiallisesti!

piskuiseen_laumaan kirjoitti:

Katolilaisilla, jotka vastaavat tuollaisista opetuksista, ei ole Pyhä Henki opettamassa. Koska heillä ei ole Pyhä Henkeä, heitä ei ohjaa Jumala heidän elämässään. Kuinka he sitten voivat vielä väittää olevansa Jumalan yhteistyökumppaneita. Mikään "vapaasta tahdosta" tehty teko, joka ei tapahdu elävässä uskossa, ei ole mitään muuta kuin syntiä Jumalan edessä. Niin kauan kuin epäuskoinen torjuu uskovaisen tarjoaman evankeliumin, jonka hän voi ottaa vastaan vain Jumalan armosta. Se on kokonaan Jumalan työ eikä siinä ole epäuskoisella vapaata tahtoa. Epäuskoisena tehdyt "vapaan tahdon työt" ovat kaikki yrityksiä kelvata itse omilla ansioillaan Jumalan edessä ja se on kauhistuttava omavanhurskauden synti. Asia on nimittäin niin, että usko rakkauden kautta työtä tekee. Siinä on kysymys silloin Jumalan eikä ihmisten pelkän inhimillisen rakkauden teosta. Ihmisen omat teot edes väitettynä järjen avulla pääteltynä yhteistoimintana ilman uskoa ovat synti Jumalan edessä. Usko on nimittäin se, joka ei anna tuumaakaan periksi Kristuksen opin asiassa edes paaville ja katolilaisille. Rakkaus taipuu lähimmäisensä palvelijaksi. Kun usko rakkauden kautta työtä tekee, niin silloin uskovainen rakastaa lähimmäistään totuudessa: lähimmäisen pelastuminen on tärkein yhtä lailla kuin oma pelastuminen iankaikkiseen elämään. Nykyisin puhutaan rakkaudesta, mutta ei mainita uskoa. Siksi ei rakasteta totuudessa, vaan sellainen tarkoittaa kaikenlaisten synninmuotojen hyväksyntää, mikä onkin nähtävissä yhteiskunnassa. Usko on Jumalan lahja, jolla uskovainen on osallinen Kristuksen vanhurskaudesta, jonka kautta Jumala näkee syntisen ihmisen kelvollisena itselleen. Tuossa kommentissa edellä taitaa tulla juuri esille se hämäryys, joka löytyy myös Melanchtonin teksteistä. Hänhän yritti sovitella suhteita katoliseen kirkkoon. Lutherin selkeän opetuksen suhteen itse olen tullut siihen tulokseen, että Melanchton, maisteri, ei itse jostain syystä seisonut suorana elävässä uskossa, vaan kenties kirkkopoliittisista syistä harhaili. Koska hänen ja Lutherin kannalla olleiden välille tuli myöhemmin kiistaa, niin olenkin pitämässä Melanchtonia eriseuran perustajana, joka ei ehkä koskaan tullutkaan totuuden tuntoon. Hän oli vain jonkinlainen kirjaoppinut. No niin, ehkä olemme nyt käsitelleet jo riittävästi näitä kysymyksiä. Mahdollisesti Jumala näkee, että olen uskon kautta rakastanut katolilaisia, jotta joku heistä näitä lukien olisi saanut halun eritä eksyttävästä yhteisöstä ja kuulla elävää evankeliumia uskovaisen julistamana. Yhdysvalloissa on ollut muutamia katolilaisia, jotka ovat saaneet näin parannuksen armon.

Lue lisää

"Mahdollisesti Jumala näkee, että olen uskon kautta rakastanut katolilaisia, jotta joku heistä näitä lukien olisi saanut halun eritä eksyttävästä yhteisöstä ja kuulla elävää evankeliumia uskovaisen julistamana."

Ansion toivossako yrität täällä käännyttää meitä? Tuohan on aivan katolilaista!Tervetuloa proukkaan!

Etkö tiedä, mitä ovat ne suuremmat teot. Esim. ajallisen sairauden parantamista suurempia tekoja on epäuskoisen lähimmäisen auttaminen pelastuksen osallisuuteen. Sen voi tehdä VAIN uskovainen Pyhän Hengen pappi. (Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin sen ohessa annetaan).


Joh. 5:20 Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.
21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja TEKEE ELÄVIKSI, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
---
Uskovaiset Pyhän Hengen pappeina ja Pojan eli Kristuksen ruumiin elävinä jäseninä (epäuskoinen ei kelpaa) toimiessaan tekevät hengellisesti ELÄVIKSI sisäisiksi papeiksi epäuskoisia, jotka saavat uskon ja Pyhän Hengen Jumalan lahjana Hänen armostaan. Uskovaiset toimivat käskyläisinä Pyhän Hengen saarnavirassa.

2. Kor. 5:17 Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20 Niin olemme ME Kristuksen puolesta KÄSKYLÄISET; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.

Siksi kirjoitin edellisen kommentin loppuun sanat koskien teitä katolilaisia, että te sovitte Jumalan kanssa.

käskyläisinä_me kirjoitti:

Etkö tiedä, mitä ovat ne suuremmat teot. Esim. ajallisen sairauden parantamista suurempia tekoja on epäuskoisen lähimmäisen auttaminen pelastuksen osallisuuteen. Sen voi tehdä VAIN uskovainen Pyhän Hengen pappi. (Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin sen ohessa annetaan).


Joh. 5:20 Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.
21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja TEKEE ELÄVIKSI, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
---
Uskovaiset Pyhän Hengen pappeina ja Pojan eli Kristuksen ruumiin elävinä jäseninä (epäuskoinen ei kelpaa) toimiessaan tekevät hengellisesti ELÄVIKSI sisäisiksi papeiksi epäuskoisia, jotka saavat uskon ja Pyhän Hengen Jumalan lahjana Hänen armostaan. Uskovaiset toimivat käskyläisinä Pyhän Hengen saarnavirassa.

2. Kor. 5:17 Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20 Niin olemme ME Kristuksen puolesta KÄSKYLÄISET; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.

Siksi kirjoitin edellisen kommentin loppuun sanat koskien teitä katolilaisia, että te sovitte Jumalan kanssa.

Lue lisää

En mistään Ramatusta löydä tuota käsitettä "Pyhän hengen pappi", siis sanasta sanaan, ei tulkintaa.

Me katoliset uskomme, että kasteessa saamme Pyhän hengen ja meidät liitetään Kristuksen ruumiseen ja tulemme osalliseksi hänen pappeuttaan, tehtävänä välittää Jumalan ja pakanoiden välillä.

Tuon yleisen pappeuden lisäksi on Katolisessa kirkossa olemassa erityinen pappeus, siis apostolien vihkimisen kautta virkaan vihityt henkilöt, piispat, jotka käsien päällepanemisen seurauksena saavat Pyhän hengen johtamisen armolahjan ja välittävät pyhien ja Jumalan välillä Kristuksen sijaisena.

Niin, ja kaikki edellyttää tietysti että kastettavalla ja papiksi vihittävällä on usko. Paras ehkä lisätä se, että ei tule mitään epäselvyyksiä.

Paras ehkä lisätä vielä että kaikki edellyttää tietyst, että kastettavalla/piispalla/papilla on usko.

Pappi_on_aina_välittäjä kirjoitti:

En mistään Ramatusta löydä tuota käsitettä "Pyhän hengen pappi", siis sanasta sanaan, ei tulkintaa.

Me katoliset uskomme, että kasteessa saamme Pyhän hengen ja meidät liitetään Kristuksen ruumiseen ja tulemme osalliseksi hänen pappeuttaan, tehtävänä välittää Jumalan ja pakanoiden välillä.

Tuon yleisen pappeuden lisäksi on Katolisessa kirkossa olemassa erityinen pappeus, siis apostolien vihkimisen kautta virkaan vihityt henkilöt, piispat, jotka käsien päällepanemisen seurauksena saavat Pyhän hengen johtamisen armolahjan ja välittävät pyhien ja Jumalan välillä Kristuksen sijaisena.

Lue lisää

Niin, Pyhän Hengen pappi tarkoittaa juuri kaikkien uskovaisten pappeutta. Kaikilla uskovaisilla on tuo virka saarnata sovinnosta, kun joku hätääntynyt ihminen kääntyy uskovaisen (mahdollisesti maallikon) puoleen pyynnöllä, saako hän uskoa kaikki syntinsä anteeksi ja siten elää iankaikkisen elämän elävässä toivossa - siis tässä tarkoituksessa. Tuo saarnavirka on Hengen virka, mikä näkyy Paavalilla seuraavissa jakeissa:
2 Kor. 3:3 Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän USKOI MEILLE. Tätä kirjettä ei ole KIRJOITETTU musteella vaan elävän JUMALAN HENGELLÄ, ei kivitauluihin vaan IHMISSYDÄMIIN.
Tuo nimike Pyhän Hengen pappi siis viittaa samalla hänelle uskottuun saarnavirkaan. Seurakunnalla on tietysti erityisiä tehtäviä, joissa kuitenkaan ei Uuden testamentin mukaan täällä maan päällä ole muita pappeja kuin joitakin noista uskovaisista (käytäänössä ei ole kirkossa toteutunut) ja sillä tavalla papeista. Katolisessa kirkossa myöhemmin kehittynyt piispojen pappeus ja myöhemmin presbyteerien pappeus on käsittääkseni apostoliselle ajalle vierasta kehitystä. Tuon pappeuden kanssa tuli myös messu-uhrioppi. Samalla messupapit alkoivat ilmeisesti jonkun kirkon jäsenen puolesta viettää nurkkamessuja ilman seurakuntaa. Tuollaiset papin yksin suorittamat messut ovat täysin vieraita ehtoollisen yhteysaterialuonteelle. Mahdollisesti ne olivat eräänlainen keino ammattimaisesti kerätä varoja. Vanhan testamentin pappi-nimike sopi varmaan hyvin myös kymmenysverotuksen opettamiseen kansalle, kun lahjoitukset, kolehdit eivät piisanneet kaikkeen loisteliaisuuteen ja maallisen vallan tavoitteluun, joka johtajille tuli niin tärkeäksi. Uuden testamentin seurakunnan erityisten virkojen luonne Kristuksen palvelijana ja ristin teologia inhimillisen suuruuden nurinkääntäjänä eivät enää sopineet valtaa tavoittelevalle katoliselle papistolle ja varsinkaan paaville. Näistä syistä pidän katolisen kirkon pappeutta edelleen vääränä kaikin puolin.

Pappi_on_aina_välittäjä kirjoitti:

Paras ehkä lisätä vielä että kaikki edellyttää tietyst, että kastettavalla/piispalla/papilla on usko.

Jumalan elävässä seurakunnassa sen jäsenet ovat yksimielisiä uskossa ja se merkitsee sitä, että he ovat yksimielisiä evankeliumin opista tai voidaan sanoa myös Kristuksen opista. Ef. 4:5 Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Uskovaisten kesken vallitsee Hengen yhteys, heillähän on sama Pyhä Henki opettamassa, neuvomassa ja muistuttumassa siitä, mitä Jumala sanassaan opettaa ja mitä Jeesus opetti julkisen toimintansa aikana. Samalla paikkakunnalla ei voi olla samanaikaisesti kahta keskenään evankeliumin opista erimielistä joukkoa, jotka molemmat olisivat elävässä uskossa: ainakin toinen tai usein molemmat kulkevat laveaa tietä kuolleessa uskossa. Elävä usko ei kuitenkin rajoitu uskontokuntien tai kirkkokuntien mukaan. Parannuksen tekijöitä on esiintynyt ortodoksien, katolilaisten ja luterilaisten joukossa. Muutama muslimikin lienee tehnyt joskus parannuksen. Pienet lapsethan ovat kaikkialla uskovaisia. Sen vuoksi kastaminen ja sitä seuraava seurakuntayhteys ovat tärkeitä, että lapsi saa varttua aikuisuuteen yhteisössä, jossa hänen uskoaan hoidetaan evankeliumilla ja hän voi säilyttää uskonsa aikuisuuteen ja koko elämänsä. Kuitenkin vääränlainen seurakuntayhteys helposti johtaa siihen, että lapsen usko jää hoitamatta, kun ei ole lähellä Pyhän Hengen pappia. Kirkon epäuskoisetkin papit voivat kyllä jakaa tietoa kristillisestä uskosta, mutta jokainen uskovainen tarvitsee yhteyttä Jumalan elävään seurakuntaan. Uskovaiset ortodoksit ovat olleet kiitollisia silloin, kun heidän oma kirkkonsa ei ole laittanut esteitä heidän yhteydelleen Jumalan seurakuntaan, jossa hänen veljensä ja sisarensa ovat olleet pääosin luterilaisen kirkon jäseniä. Näin uskovaisten välinen Hengen yhteys on voinut ylittää kirkkokuntien rajoja.

lisää_pappeudesta kirjoitti:

Niin, Pyhän Hengen pappi tarkoittaa juuri kaikkien uskovaisten pappeutta. Kaikilla uskovaisilla on tuo virka saarnata sovinnosta, kun joku hätääntynyt ihminen kääntyy uskovaisen (mahdollisesti maallikon) puoleen pyynnöllä, saako hän uskoa kaikki syntinsä anteeksi ja siten elää iankaikkisen elämän elävässä toivossa - siis tässä tarkoituksessa. Tuo saarnavirka on Hengen virka, mikä näkyy Paavalilla seuraavissa jakeissa:
2 Kor. 3:3 Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän USKOI MEILLE. Tätä kirjettä ei ole KIRJOITETTU musteella vaan elävän JUMALAN HENGELLÄ, ei kivitauluihin vaan IHMISSYDÄMIIN.
Tuo nimike Pyhän Hengen pappi siis viittaa samalla hänelle uskottuun saarnavirkaan. Seurakunnalla on tietysti erityisiä tehtäviä, joissa kuitenkaan ei Uuden testamentin mukaan täällä maan päällä ole muita pappeja kuin joitakin noista uskovaisista (käytäänössä ei ole kirkossa toteutunut) ja sillä tavalla papeista. Katolisessa kirkossa myöhemmin kehittynyt piispojen pappeus ja myöhemmin presbyteerien pappeus on käsittääkseni apostoliselle ajalle vierasta kehitystä. Tuon pappeuden kanssa tuli myös messu-uhrioppi. Samalla messupapit alkoivat ilmeisesti jonkun kirkon jäsenen puolesta viettää nurkkamessuja ilman seurakuntaa. Tuollaiset papin yksin suorittamat messut ovat täysin vieraita ehtoollisen yhteysaterialuonteelle. Mahdollisesti ne olivat eräänlainen keino ammattimaisesti kerätä varoja. Vanhan testamentin pappi-nimike sopi varmaan hyvin myös kymmenysverotuksen opettamiseen kansalle, kun lahjoitukset, kolehdit eivät piisanneet kaikkeen loisteliaisuuteen ja maallisen vallan tavoitteluun, joka johtajille tuli niin tärkeäksi. Uuden testamentin seurakunnan erityisten virkojen luonne Kristuksen palvelijana ja ristin teologia inhimillisen suuruuden nurinkääntäjänä eivät enää sopineet valtaa tavoittelevalle katoliselle papistolle ja varsinkaan paaville. Näistä syistä pidän katolisen kirkon pappeutta edelleen vääränä kaikin puolin.

Lue lisää

"Katolisessa kirkossa myöhemmin kehittynyt piispojen pappeus ja myöhemmin presbyteerien pappeus on käsittääkseni apostoliselle ajalle vierasta kehitystä. Tuon pappeuden kanssa tuli myös messu-uhrioppi. Samalla messupapit alkoivat ilmeisesti jonkun kirkon jäsenen puolesta viettää nurkkamessuja ilman seurakuntaa. "

Niin kuin aikaisemmin mainitsin, olisi ollut täysin mahdotonta alkukirkossa niin kuin sen jälkeen muuttaa jotain koko kirkossa vallalla ollutta käytäntöä tai oppia ilman että siitä olisi tullut valtava metelil ja jotain mainintaa jossain kirkonisien kirjoituksissa. Asiasta tapeltaisiin vieläkin.

Eli siis väitteesi on täysin epärealistinen.

Et ole perehtynyt kirkkohistoriaan etkä katolisen kirkon jumalanpalveluksen muotoutumiseen ensimmäisinä vuosisatoina. Yliopistossa kurssikirjana viime vuosina olleessa Arffmanin kirkkohistoriasta jo löytyy selviä ajoituksia, milloin mitäkin opetusta ja käytäntöjä on katolisessa kirkossa yleistynyt. Kielimiehenä olet ilmeisesti sivuuttanut täydellisesti kirkkohistorian opinnot. Onhan tunnettua, että läntinen kirkko jatkoi uusien oppien kehittämistä paljon aktiivisemmin myöhempinä aikoina kuin ortodoksit. Se perinne on jatkunut varhaisista vuosista lähtien. Siksihän Martti Luther huomasi suurta tarvetta puhdistaa katolisen kirkon opetusta, kun hänen aikanaan yleistyi alkukielisten lähteiden käyttö yliopisto-opetuksessa. Melanchton opetti muistaakseni kreikkaa (siis Uuden testamentin kreikkaa). Martti Luther oli oikeastaan Vanhan testamentin heprean tuntija. Katolinen kirkko käytti omaa latinankielistä käännöstä. Yleensäkin katolinen kirkko oli omaksunut epäkriittisen suhtautumisen lähes kaikkeen, mitä kirkko oli omien kirkollisten kokoustensa päätöksillä ja paavin päätöksillä lisännyt aiempien päätösten päälle. Kaiketi kirkon käsitys omasta erehtymättömyydestä esti peruuttamasti aiempia päätöksiä, vaikka ne ovatkin olleet ristiriidassa uusien lisäysten kanssa. Kirkkoisätkin kiistelivät monista asioista ja kuten Martti Luther toteaa, niin Paavalin osalta ei kukaan kirkkoisä ole ennen Augustinusta ymmärtänyt Paavalia, vaan ovat käyttäneet asiaan sopimatonta allegorista menetelmää. Elävä usko vasta avaa mahdollisuuden ymmärtää Jumalan sanaa uskon kautta. Olet mielestäni paljon Martti Lutheria heikommalla pohjalla katolisen kirkon varhaisten vaiheiden tuntijana. Koetahan avata silmäsi menneelle todellisuudelle kirkossasi.

paluu_alkuun kirjoitti:

Et ole perehtynyt kirkkohistoriaan etkä katolisen kirkon jumalanpalveluksen muotoutumiseen ensimmäisinä vuosisatoina. Yliopistossa kurssikirjana viime vuosina olleessa Arffmanin kirkkohistoriasta jo löytyy selviä ajoituksia, milloin mitäkin opetusta ja käytäntöjä on katolisessa kirkossa yleistynyt. Kielimiehenä olet ilmeisesti sivuuttanut täydellisesti kirkkohistorian opinnot. Onhan tunnettua, että läntinen kirkko jatkoi uusien oppien kehittämistä paljon aktiivisemmin myöhempinä aikoina kuin ortodoksit. Se perinne on jatkunut varhaisista vuosista lähtien. Siksihän Martti Luther huomasi suurta tarvetta puhdistaa katolisen kirkon opetusta, kun hänen aikanaan yleistyi alkukielisten lähteiden käyttö yliopisto-opetuksessa. Melanchton opetti muistaakseni kreikkaa (siis Uuden testamentin kreikkaa). Martti Luther oli oikeastaan Vanhan testamentin heprean tuntija. Katolinen kirkko käytti omaa latinankielistä käännöstä. Yleensäkin katolinen kirkko oli omaksunut epäkriittisen suhtautumisen lähes kaikkeen, mitä kirkko oli omien kirkollisten kokoustensa päätöksillä ja paavin päätöksillä lisännyt aiempien päätösten päälle. Kaiketi kirkon käsitys omasta erehtymättömyydestä esti peruuttamasti aiempia päätöksiä, vaikka ne ovatkin olleet ristiriidassa uusien lisäysten kanssa. Kirkkoisätkin kiistelivät monista asioista ja kuten Martti Luther toteaa, niin Paavalin osalta ei kukaan kirkkoisä ole ennen Augustinusta ymmärtänyt Paavalia, vaan ovat käyttäneet asiaan sopimatonta allegorista menetelmää. Elävä usko vasta avaa mahdollisuuden ymmärtää Jumalan sanaa uskon kautta. Olet mielestäni paljon Martti Lutheria heikommalla pohjalla katolisen kirkon varhaisten vaiheiden tuntijana. Koetahan avata silmäsi menneelle todellisuudelle kirkossasi.

Lue lisää

Sinun edustamasi uusmontanismi on juuri sellaisia uusia ajatuksia ja muutoksia, joita vastaan kirkko on menestyksellisest taistellut.

Ymmärrän hyvin Martti Lutheria, joka paikallisen ruhtinaan suojeluksessa lähti suorittamaan uskonpuhdistusta ja irtautui kokonaan pyrkimyksistä uudistaa katolista kirkkoa. Tämän dialogin avulla olenkin halunnut saada omakohtaista kokemusta siitä, missä nykyinen katolilaisuus menee yhden hieman asioihin paneutuneen ajattelussa. Nuo viimeiset katolisten kirkolliskokoukset eivät ole onnistuneet korjaamaan yhteisöön pesiytynyttä perustavaa vääristymää. Yhdysvalloissa muutamalle katolilaisuudesta parannuksen armon saaneelle opetettiin, missä asioissa heidän entisen kirkkonsa opetus meni pieleen. Noilla opettajilla on siitä hyvää tietoa. Myös Etelä-Amerikassa on vuoristossa asuneiden intiaanien, katolilaisten siis, parissa saanut evankeliumintyö edetä muutamalla paikkakunnalla. Tarkemmin en tiedä sen työn vaiheista viime vuosilta. Vaikka luterilainen kirkko on edennyt maallistumisessa huomattavan pitkälle, niin sillä on yhä hyvä tunnustus. Evankeliumin uskomisen tuoma ilo, rauha ja vapaus on ollut hyvin mahdollista kokea luterilaisen kirkon jäsenenä. Sen sijaan pelkään, että katolisen kirkon jäsenellä ei joka paikassa ehkä olekaan samaa vapautta uskoa Jumalan sanan mukaisesti. Suosittelen parannuksen armon saavia katolilaisia harkitsemaan siirtymistä luterilaiseen kirkkoon ainakin toistaiseksi. Siellä olemme saaneet toimia melko vapaasti.