Suomalainen äiti

Älä valita aina.

Sun e sit kandee duunaa muksui, ku itket jo ny.

Aloittajan kannattaisi keskustella aiheesta myös äitinsä ja mummojensa kanssa.

Mitä tulee kirjoitukseen, niin tottahan tuo on. Lastenhoito voi olla hyvinkin raskasta ja jokainen vanhempi kaipaa omaakin aikaa. Tosin olen toista mieltä siitä, että hoitovastuun jakoon kuuluisivat isovanhemmat millään lailla. Se ei ole heidän velvollisuutensa. Oikeuskin vain silloin, jos lasten vanhemmat sen suovat heille.

Jos vanhemmat haluavat omaa aikaa, niin se on hankittava juuri sillä peräänkuulutetulla vastavuoroisuuden periaatteella. Eli antavat lapset hoitoon kaveriperheeseen ja vastaavasti ottavat näiden lapset itse hoitoon, kun toiset haluavat vapaa-aikaa.

Pahempi vielä virolainen äiti. Anu Sagimkin on sanonut, että siellä isoäiti hoitaa, äiti on töissä, ehkä jopa toisessa maassa. Hän itse on näyttänyt esimerkkiä. Hyvä kun lapsensa nimeä edes muistaa.

Ei minua hoitanut isovanhempani kuin korkeintaan kesälomalla ja silloinkin oltiin mummulassa tai toisessa. Artikkelin kirjoittaja ei tiedä mistä kirjoittaa.
Me asuttiin enimmäkseen lähellä Helsinkiä.
Isovanhemmat Savossa ja Karjalassa. Viimeisestä tuli mieleen, että täällä ol jossain kaljaa

Väkivalta kuitenkaan ei ole ratkaisu
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1448947002984.html

Joo. Mikään itsestäänselvyys se ei ole, että isovanhemmat tai muutkaan tuttavat ja sukulaiset avustavat lasten hoidollisissa asioissa. Niin kun ei minusta tarvikaan olla. Pääasiassahan jokaisen vanhemman pitäisi koittaa järjestellä asiansa niin, että saa itse lapsensa hoidettua ja kasvatettua. Helppoa se ei ole. Tiedän. Se on kuitenkin se pohja josta ponnistetaan ja periaate omassa päässäni.

Muistan olleeni joskus toisella mummulla ja papalla hoidossa joitakin tunteja ja joitakin päiviä yön ylikin. Mutta aika harvoin hoiti joku muu, kun äitini. Paljon kuitenkin oltiin tekemisissä toisten isovanhempien kanssa. Isä oli työssä, josta ei juuri tunteja kotona olemiseen jäänyt jäljelle. Isän mukana kyllä paljon roikuin, varsinkin leikki-ikäisestä vanhemmaksi.

Joku hammaslääkärissä tms. helpottaa käydä, kun isovanhemmat voi muutaman tunnin vahtia lapsia. Täytyy olla iloinen ja onnellinen, että sen sorttista apua saa kun tarvitsee. Yhdessä olemista koko porukalla isovanhempien kanssa kyllä tulee harrastettua viikottain. :)

Ei se lastenhoito toisaalta ole pelkästään naisten tehtävä. Mua ei haittais vaikka hoitovastuu olisi kokonaankin minulla.

Moni maahanmuuttaja kummastelee tätä valitusta ja vedätystä, kun äideillä on jo kaikki mahdolliset edut. Muissa maissa tällaisista tukiaisista ei osata edes haaveilla. Eipä ihme, että äitiyteen liittyy sossupummin ja luuserin leima.

Itse olin lapsena joskus pitkiäkin aikoja äitini vanhemmilla hoidossa (itseasasiassa tässä talossa, jossa nykyään asun). Äitini opiskeli ensin kun olin pieni ja sitten oli töissä. Omille vanhemmille on lapseni vienyt hoitoon maksimissaan kaksi yötä kerrallaan, sitä on tapahtunut noin kerran kaksi vuoteen. Lasten isän vanhemmat asuvat turhan kaukana lastenhoitoon ja ovat liian vanhoja.

Muutenkin olen itse ollut vieraalla hoidossa liki vauvasta lähtien. Siksi olenkin halunnut hoitaa lapseni itse kotona siihen nykyään suositeltavaan kolmen vuoden ikään asti. Kun ei ne hoidossa olo-kokemukset niin häävejä olleet (paitsi isovanhemmilla oli kivaa).

Nykyään mun vanhemmat auttaa mm. lasten kuskaamisessa, jos en itse tai lasten isä pääse paikalle. Kun asuvat ihan lähellä.

Nykyajan isovanhemmilla, etenkin suomalaisilla, on paljon menoja ja matkusteluja, kulttuuririentoja etenkin eläkeläisenä ja kaikkia sairastelujakin. Ei heidän velvollisuutensa ole hoitaa lastenlapsia.