Perustelkaa miksi ette halua tehdä avioehtoa. Arjessa tai juhlassa avioehdolla ei ole mitään merkitystä, puolisolle voi ostaa lahjoja, matkoja...olipa ehtoa tai ei.
Yhteisiin nimiinkin voi ostaa vaikka mitä.
avioehto vai ei
gallup
40
119
Vastaukset
- Tosi-tarkoituksella
Kaikki mitä omistan, kuuluu puolisolle, tapahtui mitä tahansa.
- MrBolivar
Niin, kyllä se on vähän elämän vaiheesta kiinni;
Jos kyseessä on melko nuoripari joka on rakentamassa yhteistä elämää ja perhettä niin en ymmärrä miksi avioehto pitäisi tuohon sotkea.Tuolloin asiat jotka saavutetaan asunnot, autot, mökit yms. on yhteistyön tulosta. Molemmat tekevät siis työtä asioiden eteen joten ei ole syytä lähteä viemaan rahaa parisuhteen edelle.Näen asian myös silloin näin kun tulot erot ovat isot esim. nainen on kotiäitinä ja mies tekee johtajan työtä.Tuolloin mielestäni nainen on hoitanut oman osansa hoitamalla lapsia ja mahdollistamalla miehen menestyvän uran.
Jos taas puhutaan vanhemmista pariskunnnista tai uusio perheistä, olen myötämyölisempi avioehdolle.Tuolloin ymmärrän että toinen voisi haluta turvata oman omaisuutensa, jos se on todellakkin mittava.Parista tonnista tai kympitonnistakaan en kuitenkaan kyseisenlaista toimintaa ymmärrä.
Näin itse ajattelen ja kyllä itselläni pitäisi olla oikeasti asuntomaksettuna yms. ennenkuin alkaisin kyseisenlaista pystyttämään parisuhteen kysymykseksi.
Nyt asunnosta jäisi reilut 30k käteen myyntitilanteesta enkä lähtisi rahoja omimaan yhteen muutossa vaan enemmin käyttäisin yhteisenasunnon pohjakassana.Tosin, se kenen kanssa muutan ja miten pian - se ei ihan
heti tapahdu suhteen alettua ;)
- trtrtr
En perustele, koska avioehto on ehdoton. Vähintään sellainen, jolla rajataan perinnöt ja ennen liittoa hankittu omaisuus.
Jos menisin naimisiin niin haluaisin avioehdon. Siitäkin huolimatta (tai nimenomaan juuri siksi), että itse pienillä tuloillani ja vähäisellä omaisuudellani olisin siinä todennäköisesti häviäjä.
Mutta/ja juuri siksi kieltämättä minuakin kiinnostaa kuulla selityksiä sille, miksi joku ei halua.- jdjdjdsllslsl
Aviopari muodostaa perheen, kokonaisuuden ja taloudellisen yksikön. En pidä yksilökeskeisestä ajattelusta, kaikki mikä on minun on myös puolisoni.
- mekkk
Ajatele jos voitat vaikka 3 milliä lotossa niin ei se puoliski mene mutta jos ero tulee niin tasinkoa makselet mutta jos on avioehto niin ei tartte maksella erossa mitään. Avioehdolla ei ajatella attä joskus erotaan mutta suojataan sellainen omaisuus mihin puoilisolla ei ole osaa eikä arpaa. Jostoinen puolisoita tuhlaa ylimääräiset rahat ja toinen säästää ja vaikka 20v jälken tulee ero niin kyllä sitä säätäjää vituttaa kun makselee tasinkoa säästöistää.
- döklökl
mekkk kirjoitti:
Ajatele jos voitat vaikka 3 milliä lotossa niin ei se puoliski mene mutta jos ero tulee niin tasinkoa makselet mutta jos on avioehto niin ei tartte maksella erossa mitään. Avioehdolla ei ajatella attä joskus erotaan mutta suojataan sellainen omaisuus mihin puoilisolla ei ole osaa eikä arpaa. Jostoinen puolisoita tuhlaa ylimääräiset rahat ja toinen säästää ja vaikka 20v jälken tulee ero niin kyllä sitä säätäjää vituttaa kun makselee tasinkoa säästöistää.
Sinä olet todellakin sitä mieltä, että jos voittaisit 3 milliä lotossa, niin puolet siitä ei kuuluisi puolisollesi? Ihan pakko kysyä, että miksi ihmeessä olet parisuhteessa? Ymmärrän että jos sinulla olisi suvulta peritty yritys jo ennen tapaamistanne, tai kesämökki jossa olet lapsuutesikin viettänyt... Mutta siis sinä et jakaisi edes mäihällä saamaasi lottovoittoa???!!! Itsekkyyden huippu tälle päivälle.=D
- mekkk
Voihan sillä lottovoitolla kaikkea kiva ostaa naselleni mutta kun on suomessakin esimerkkejä tämänkaltaisista tilanteista jossa puoliso rupeaa ahneeksi ja kun eimuuten saa puolia niin otetaan ero. Itse ostaisin perheellemme jäsenille uudet autot ja lapselleni asunnon jos sattuisin 3 milliä lotossa voittamaan ja jäätäsin rivarimme kakosasunnoski ja sopivan kokoisen omakotitalon ostasin niin ei tartti muista kysellä mitä tekee ja million kun omakotitalossa asustelee.
- jskskkskododo
mekkk kirjoitti:
Ajatele jos voitat vaikka 3 milliä lotossa niin ei se puoliski mene mutta jos ero tulee niin tasinkoa makselet mutta jos on avioehto niin ei tartte maksella erossa mitään. Avioehdolla ei ajatella attä joskus erotaan mutta suojataan sellainen omaisuus mihin puoilisolla ei ole osaa eikä arpaa. Jostoinen puolisoita tuhlaa ylimääräiset rahat ja toinen säästää ja vaikka 20v jälken tulee ero niin kyllä sitä säätäjää vituttaa kun makselee tasinkoa säästöistää.
No ensinnäkin puolison valinnassa kannattaa huomioida se, että ei ole tavoiltaan kovin itsestä poikkeava (esim. tuhlari).
Eikä tippaakaan vituttaisi tasingon makselu. Siitä ajattelumallista, että mikä on minun on myös sinun seuraa, että katsoisin sen kuuluvan puolisolleni, koska on pätkän elämää kanssani jakanut.
Mä tiedän, että on ihmisiä, joille on hirveän tärkeää pitää kiinni siitä, että on minun ja sinun rahat. Nämä tyypit on niitä samoja, jotka riitelee perinnönjaossa. Omassa suvussa ongelmia ei ole koskaan ollut ja riidat vieraita, koska meille arvojärjestys on aina ollut selkeä: ihmiset aina ensin. - skdjflaskjdf
Mulle olisi koko lailla sama, olisiko mulla 3 miljoonaa vai 1,5. Rahaa riittäisi silti loppuiäksi.
- oona_K
"kaikki mikä on minun on myös puolisoni"
No kun ei ole.
"Avioliiton solmiminen ei aiheuta muutoksia puolisoiden omistussuhteisiin. Se omaisuus, joka puolisolle kuuluu avioliittoa solmittaessa, jää avioliiton solmimisen jälkeenkin hänen omaisuudekseen. Samoin omaisuus, jonka puoliso hankkii avioliiton aikana tai saa perintönä taikka lahjana, on yksin hänen omaisuuttaan"
"Aviopari muodostaa perheen, kokonaisuuden ja taloudellisen yksikön "
Niin, voihan sen noinkin ajatella. Mutta eron jälkeen ei kumminkaan enää muodosta. Sitä vartenhan se avioehto tehdäänkin. Minusta kyllä avio-oikeus eron vuoksi pitäisi lailla poistaa. Avioliittolaki on aikanaan, eli 1924 tehty puolison kuoleman varalle. Avioeroon se ei sovellu laisinkaan. Kuinkakohan moni maatilakin tässä maassa on pitänyt pistää pakettiin avioeron myötä? Tai firmaa? Todella sääli. - jdjdodios
"Kaikki mikä on minun on myös puolisoni" tarkoittaa tässä asennetta, ei sitä, miten asia juridisesti on. Käytännössä päätämme kaikesta omaisuudesta, minun ja puolison, yhdessä... perheen kokonaisuutta katsoen. Avioerossa avio-oikeus ei haittaa, kun koko ajan on mieltänyt puolisolle kuuluvan sen oikeuden ja omaisuutta on koko ajan hoidettu yhdessä.
Tämä on arvovalinta. Tunnen vastenmielisyyttä "minä ja minun omaisuus"-ajattelumallia kohtaan. jdjdodios kirjoitti:
"Kaikki mikä on minun on myös puolisoni" tarkoittaa tässä asennetta, ei sitä, miten asia juridisesti on. Käytännössä päätämme kaikesta omaisuudesta, minun ja puolison, yhdessä... perheen kokonaisuutta katsoen. Avioerossa avio-oikeus ei haittaa, kun koko ajan on mieltänyt puolisolle kuuluvan sen oikeuden ja omaisuutta on koko ajan hoidettu yhdessä.
Tämä on arvovalinta. Tunnen vastenmielisyyttä "minä ja minun omaisuus"-ajattelumallia kohtaan.Kun se puoliso sitten pettää tai hakkaa, niin siinä saattaa mieli muuttua. Harva sitä mahdollisuutta rakastuneena avioon astuessaan voi kuvitellakaan omalle kohdalleen.
- uytu
jdjdodios kirjoitti:
"Kaikki mikä on minun on myös puolisoni" tarkoittaa tässä asennetta, ei sitä, miten asia juridisesti on. Käytännössä päätämme kaikesta omaisuudesta, minun ja puolison, yhdessä... perheen kokonaisuutta katsoen. Avioerossa avio-oikeus ei haittaa, kun koko ajan on mieltänyt puolisolle kuuluvan sen oikeuden ja omaisuutta on koko ajan hoidettu yhdessä.
Tämä on arvovalinta. Tunnen vastenmielisyyttä "minä ja minun omaisuus"-ajattelumallia kohtaan."kun koko ajan on mieltänyt puolisolle kuuluvan sen oikeuden ja omaisuutta on koko ajan hoidettu yhdessä. "
Jaa jaa. Mutta entäpä jos avioliitossa (jossa ei ole avioehtoa) toisen mielestä omaisuus pitää tuhlata, toisen mielestä säästää? Tai jos toisen mielestä "minun omaisuus on minun, sinun omaisuus on minun, sukulaistesi omaisuus on minun".
Tosiasiassa täysin yhteinen rahankäyttö sopii vain parille, jolla on ja tulee aina olemaan tismalleen sama käsitys rahan käytöstä. Eikä koskaan voi tietää mitä tulee olemaan. Ihmiset muuttuu. Monesta entisestä rakkaasta kumppanista tulee hyvin inhottu ja vihattu, jos hän ei pätkääkään ajattele toisia, puolisoaan ja lapsiaan.
"Tunnen vastenmielisyyttä "minä ja minun omaisuus"-ajattelumallia kohtaan."
Minä tunnen vastenmielisyyttä tuota mainitsemaani ajattelumallia kohtaan "
"minun omaisuus on minun, sinun omaisuus on minun, sukulaistesi omaisuus on minun".
Entisessä liitossani mies alkoi ajatella juuri noin. Vaikka en siihen asti ollut kovinkaan paljon perustanut omaisuudesta ja rahasta - heräsin kyllä todellisuuteen myöhemmin. Ja karvaasti, sillä ymmärsin tuosta pääasian: ex-mies käytti aivan surutta hyväkseen minua. Se on vastenmielistä ja hyvin vaikea niellä. Yök. Eikä tämä ole karkein tapaus. Surullisia on ne parit, joissa toinen huijaa toisen menettämään ensin omaisuutensa, ja sen jälkeen vielä luottotiedot. Niin, ja siitä tulikin mieleen velat. Jos toisella on paljon velkaa - esim. firmasta, autosta, pelivelkoja, mitä tahansa, niin on todella typerää olla tekemättä avioehtoa. - voivoisentään
Silti, että raskain kauhukuva on ihan ilmatteeks tupsahtaneen voiton jakaminen... Voiton, joka jaettunakin on enemmän kuin rahaa tulee ikinä eläissään näkemään tällä menolla. Vähän vastenmieliseltä kuulostaa minunkin korvaani ja ymmärtäisin paremmin jos jotain sellaista uhkaisi valua suoraan hiekkaan minkä eteen on paiskittu hommia ja kärsitty tai mikä on kulkenut suvussa satoja vuosia tähän asti. Kaikenlisäksi vastaajan perheenjäsenenä saisit kyllä auton ja muuttaisit asumismuotoasi ilman että sulta pahemmin kysellään... :-D Onneksi kai Suomessa ei voi sentän hävittää autoa joka ei ole omilla nimillä niin voisi jatkaa omalla autolla ylimääräisistä pihalle tupsahtaneista autoista huolimatta. Itselläni on aivan toimiva ja mieluinen vanha auto enkä ole vaihtamassa ennen kuin hajoaa ja olisikin huvittavaa tulla epäillyksi esimerkiksi turhasta tuhlailusta kun samalla tyrkätään lahjaksi kokonainen auto jota ei tartte eikä halua. Uudet verhot olisikin jotain aivan hirvittävää sen rinnalla jos eukkosi erehtyisi sellaisia pyytämään kun sulla on käytössäsi vaivaiset 3 milliä.... :-D
No, leikki leikkinä sillä enhän tiedä vastaajan tilannetta eli kuinka hajoamispisteessä ne autot on ja mitä mieltä naisensa on autoista ja verhoista ja kaikesta sillä käytännössä se kyllä kovasti vaikuttaa siihen kuinka järkeväksi tuota skenaariota voi arvioida. Periaatteessa kirjoittaja antaa kyllä itsestään itsekkään kuvan höystettynä kontrollin tarpeella eikä perheessä ilmeisesti voida luottaa puolin jos toisinkaan toiseen ja toisen ratkaisuihin erityisen hyvin. Surullista. - SaankoOstaaPaidan
jskskkskododo kirjoitti:
No ensinnäkin puolison valinnassa kannattaa huomioida se, että ei ole tavoiltaan kovin itsestä poikkeava (esim. tuhlari).
Eikä tippaakaan vituttaisi tasingon makselu. Siitä ajattelumallista, että mikä on minun on myös sinun seuraa, että katsoisin sen kuuluvan puolisolleni, koska on pätkän elämää kanssani jakanut.
Mä tiedän, että on ihmisiä, joille on hirveän tärkeää pitää kiinni siitä, että on minun ja sinun rahat. Nämä tyypit on niitä samoja, jotka riitelee perinnönjaossa. Omassa suvussa ongelmia ei ole koskaan ollut ja riidat vieraita, koska meille arvojärjestys on aina ollut selkeä: ihmiset aina ensin."Omassa suvussa ongelmia ei ole koskaan ollut..."
Sopuisan perinnönjaon ja avioliiton perusta on siis se, että mennään naimisiin oman suvun kesken. Mitä serkumpi sen herkumpi.
- döklökl
Minä haluan vain sellaisen avioehdon, jossa ENNEN liittoa kerätty varallisuus pysyy ERON tullessa omana. Jos siis toinen kuolee, avioehto ei ole voimassa. Ehto ei myöskään vaikuta liiton aikana kertyneeseen omaisuuteen, koska sen muodostukseen olemme molemmat enemmän tai vähemmän vaikuttaneet. Esimerkiksi itse olen perustamassa yritystä, johon ammatillisesti pätevä puolisoni antaa huomattavasti vinkkejä. Ja mieheni pystyy luomaan uraa tekemällä myös reissuhommia, koska minä huolehdin ok-talon lumen luonnista, nurmikon leikkuusta ja lasten hoidosta yksin hänen poissaollessaan. Kyllä yhteisessä elämässä surut ja ilot jaetaan, joten jaetaan myös kertynyt omaisuus.
Lottovoitosta joku kirjoitti... Me päätimme jo aika varhaisessa vaiheessa seurustelua, että lottokuponkeja ostetaan vain yhdessä. Jos siis (tuskin, heh) voitto tulisi, se menisi AINA puolisi, riippumatta siitä olisiko ehtoja vai ei. Näin siksi, koska emme haluaisi liian suuren taloudellisen eron välillämme päästä heikentämään suhdettamme. On aina helpompi elää arkea yhdessä, jos varallisuus on edes suunnilleen samalla tasolla.
Mitä pidempään on yhdessä, sitä pienempi merkitys on sillä, mikä euro on kummankin, koska koko elämä alkaa tuntumaan enemmän ja enemmän jaetulta. Niinhän sen pitäis ollakin, ison hädän vessareissuja lukuunottamata.=D- oona_K
Ota varmuudeksi perintökin mukaan avioehtoon. Se on kaikkein törkeintä, että laki on todella epäreilu perinnön suhteen. Jos olisin vielä naimisissa ilman avioehtoa, eikä puoliso suostuisi siihen, hakisin eroa ennen kuin vanhempani ehtii kuolla.
- uytu
"Ehto ei myöskään vaikuta liiton aikana kertyneeseen omaisuuteen, koska sen muodostukseen olemme molemmat enemmän tai vähemmän vaikuttaneet"
Tuohon heitän vielä kommentiksi velat. Entä jos yhdessä enemmän tai vähemmän kerätäänkin omaisuutta - mutta toinen ottaa holtittomasti velkaa? Jos omaisuutta on kertynyt mukavasti, mutta toisella on saman verran velkaa - niin huonosti menee jako osituksessa tuossakin tapauksessa.
- Ainayhdessä
Mielestäni on ihan jokaisen asia, johon ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Itse suosin avioehtoa, koska omistukseni ovat hajautettu aika lailla sekä Suomeen, että ulkomaille. Lisäksi omistuksiin kuuluu useita kiinteistöjä ja useita eri yritysomistuksia. Kiinteistöjä omistamme myös yhdessä. Ongelma avioeron sattuessa olisi yritysomistukset, joiden osuus pitäisi lunastaa rahalla, jonka joutuisi ottamaan lainalla. Rahaa pidän tilillä n. 50.000e ja loput menee koko ajan sijoituksiin. Lisäksi monet muut osakkaat vaativat avioehtoja, ettei omistuskuviot yrityksissä hajoa käsiin. Toki kaikki raha, mitä tulee on koko perheen hyväksi, mutta eron sattuessa kuvio olisi selvä. Lisäksi vanhempamme ovat joka tapauksessa tehneet perinnöt vain omille lapsilleen, sulkien puolisot ulos ja näin aion itsekin tehdä. Meille ei ole ikinä ollut tämä ongelma, enkä usko puolisonikaan edes osaavan hoitaa omistuksia, jos hän niitä saisi. Jos minulle jotain sattuisi, niin tilanne olisi toki toinen. Itse suosin selkeää kuviota, enkä koe asiassa esim. olevan luottamusongelmaa. Meillä on vaan täysin eri intressit. Jokainen tehköön niin kuin itse kokee parhaimmaksi.
- Mies60nainen58
Avioehto ei ole käynyt mielessäkään. Aikoinaan kun naimisiin menimme, ei omaisuutta ollut kummallakaan niin paljoa, että siitä olisi mainittavan aiheen saanut. Meillä kaikki on yhteistä vaikka omat rahat ja tilit onkin. Ja tarkoituksemme ei ole erota, ei vaikka joskus olisi aihetta saattanut ollakin. Olemme sitoutuneet toisiimme ja tähän avioliittoomme.
Tuo onkin ainoa tilanne, jolloin avioehdolla ei juuri ole merkitystä. Nollan jakamisesta on turhaa sopimuksia tehdä ja loput on yhdessä tienattu ja säästetty, joten ei ole kummoinen vääryys niitä puolittaa.
- ehkäkuitenkinnäin
...paitsi jos toinen on rikkaasta perheestä ja toinen ei...mutta silläkään ei todellisuudessa ja toimivassa parisuhteessa, kuten yllä, ole merkitystä
- uytu
Ratikkakuski kirjoitti:
Tuo onkin ainoa tilanne, jolloin avioehdolla ei juuri ole merkitystä. Nollan jakamisesta on turhaa sopimuksia tehdä ja loput on yhdessä tienattu ja säästetty, joten ei ole kummoinen vääryys niitä puolittaa.
Niinpä. Mutta tuossakin voi jompikumpi saada perintöä - ja se menee jakoon. Kuten tuossa jo sanottiinkin - se on väärin. Täytyy sanoa, että Ruotsissa on parempi avioliittolaki - sekin. Ikävä myöntää...
- TilanteetMuuttuu
Kun Avioiduin lasteni isän kanssa, olimme nuoria ja rahattomia. Avioehdosta ei edes keskusteltu. Myöhemmin menetin puolisoni ja 10 vuoden kuluttua Avioiduin uudelleen.
Toiseen avioliittoon mennessä avioehto oli itsestään selvyys. Kummallakin oli aikuisuuden kynnyksellä olevat/ nuoret aikuiset lapset. Tuntui loogiselta turvata näin kummankin omien lasten oikeus vanhempansa varoihin. Avioliitossa tietysti olemme joukkue, mutta näin haluttiin varmistaa että asiat on selvät eron/Kuoleman osalta.
Tilannehan on eri jos ei vielä ole mitään omaisuutta tai lapsia ennestään, mutta iän myötä tilanteet muuttuu.
Ps. Lotto- ym.voitot on sovittu jaettavaksi tasan riippumatta siitä, kumpi voittaa - Jorpe1990
Taitaa olla, että kun naimisiin mennään rakastuneina, niin rakastuneet ihmiset ovat vuorenvarmoja etteivät tule koskaan eroamaan. Tällöin ei eroon varauduta, ja ehkä ei edes haluta spekuloida mahdollisella erolla.
- jkiolu
Tätä ajattelua on paljon, että kaikki pitäisi olla yhteistä. Avioliiton aikana hankittu omaisuus onkin yhteistä useimmiten, tosin jos omaisuus on hankittu toisen jo ennen liittoa olevilla varoilla, silloin pitäisi kyllä se avioehto olla. Toinen on että on saa suvultaan varoja tai perintöjä, silloin avioehdon tulisi myös olla olemassa ja antajien ainakin hoitaa asia testamentin kanssa, niin että puolisolla ei ole avio-oikeutta kyseiseen saantoon tai sillä tehtyyn ostokseen.
Tätä asiaa täytyy tarkistella ajatuksella, joka nykyisin on vallalla, että hyvin suuri osa kokee avioeron, ei ole minkään järjen mukaista, että silloin omaisuus, jota ei ole yhteisen elon aikana hankittu tai saanto on toisen perintöä menisi jakoon.
Otetaanpa avoliiton asia esiin, siinä ei koskaan synny avio-oikeutta, eli vain yhteinen omaisuus jaetaan, saadut perinnöt ja lahjat eivät kuulu mukaan, eikä aikaisempi omaisuus.
On hirvittävin väärin ajatella että avioliiton kautta pitäisi päästä toisen omaisuuteen mukaan. Toki elatusvelvollisuus jonkinlainen puolisolla on, mutta kuka laiskaa elättää, en ainakaan minä. Sitä vastoin ymmärrän että äiti hoitaa kotona lapsia, tämäkin sillä ehdolla että on mahdollista elää toisen puolison tuloilla.
Kun rakkaus ja rahat pysyvät erillään ja yhteisiin asioihin kumpikin laittaa osuutensa, silloin ei tarvitse rahasta riidellä ja elämälle on paremmat mahdollisuudet.
Jos ei koskaan eroa, voi avioehto olla, sillä eihän se silloin minkään este ole, sitä vastoin se on erittäin hyvä näissä erotilanteissa, silloinkin heti nähdään, mitä kenellekin kuuluu, eikä tarvitse kalliissa oikeusasteissa riidellä ja menettää varojaan sinne.
Avioliitto ei avoliitto saa koskaan olla rahastuskeino.
Mitä pelkäätte avioehdossa, kun se tavallaan on aina olemassa avoliitossa. - enemmänkuinhyvin
Muutimme mieheni kansa yhteen kun minä olin 17 ja hän 23 vuotias.
Minulla oli työuraa takana tasan 2 kk, mieheni oli ollut töissä jo 17 vuotiaasta asti kokopäiväisesti. Kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta. Vihillä käytiin kun täytin 18 vuotta. Häämatka tehtiin omalla autolla Helsingistä Hämeenlinnaan. Ensin tosin ostettiin erittäin edullinen auto :) jota sai korjata joka käänteessä matkan varrella.
Yö nukuttiin teltassa erittäin ohuilla patjoilla, ei ollut nykyluksuksesta tietoakaan, mutta eipä sitä kaivattukaan, oli muuta puuhaa :).
Yhdessä on hankittu kaikki mitä meillä on. On tehty lapset, on kasvatettu ja koulutettu ne aikuisiksi, on iso omakotitalo isolla tontilla pääkaupunkiseudulla, on 100m2 kakkosasunto ja muutama hehtaari maata sen ympärillä Keski-Suomessa järven rannalla, molemmilla on omat autot, olemme matkustelleet, opiskelleet, vaihtaneet ammattia ja päässeet aika hyvään tulotasoon ja sitä myötä eläkekin on keskivertoa hieman suurempi. Mies on jäi juuri nyt eläkkeelle ja minulla on vielä muutama vuosi työuraa edessä.
Eipä tullut pieneen mieleenkään ottaa avioehtoa silloin aikoinaan, eikä matkan varrella ole ollut tarvetta muutoksiin. Kumpikin on saanut pieniä muutaman tuhannen perintöjä omien vanhempiemme jälkeen, mutta ne eivät ole meidän taloutta hetkauttaneet suuntaan eikä toiseen.
Jos jompikumpi meistä nyt kuolisi ja tulisi uuden puolison paikka, avioehto olisi ehdoton, ilman sitä ei uutta parisuhdetta kumpikaan aloittaisi.
Meidän omaisuutemme kuuluu meidän lapsillemme, he ovat olleet mukana sitä hakkimassa ja joutuneet tekemään kotihommia siinä kuin mekin.
Tosin voi olla että omaisuutemme siirtyy suoraan lastenlapsillemme, riippuu ihan siitä kuinka kauan me miehen kanssa vielä elämme. Odotettavissa oleva elinikä on kuitenkin kummallakin vielä miehellä 15-20 vuotta vähintään ja itselläni 25 vuotta. Olisin silloin 84 vuotias.
Omilla lapsillamme on jo kodit lähes maksettuna ja elämä kulkee heilläkin vakituisten työpaikkojen kautta samaa rataa kuin meillä, poislukien ettei heidän tarvitse kakkosasuntoja ostella kun se on jo valmiiksi meidän toimestamme hankittu :).
Vähän olemme miettineet osakkeen ostamista Italiasta tai Espanjasta, mutta tämä pakolaiskriisi on pistänyt epäilemään sen kannattavuutta.
Meillä on sovittu, että jos tulee isompi lottovoitto, vaikkapa vain miljoona, se jakaantuisi 10 ihmisen kesken, ostipa kupongin kuka tahansa meistä, jokainen saa yhtä suuren osan. - faöjgöa
En ole missään nimessä yleensä avioehtoa vastaan, mutta omassa liitossani meidän molempien mielestä se ei ole tarpeellinen. Olimme melkoisen yhtä lailla varattomia ja pienituloisia tavatessamme. Elimme ja asuimme yhdessä neljä vuotta ennen kuin menimme naimisiin. Lapsiakin oli jo siinä vaiheessa. Aluksi tulomme olivat melko samanlaiset, sitten olin pitkään kotona lapsia hoitamassa ja edelleenkin käyn vain vähäisissä osa-aikatöissä. Omaisuutta meillä on talo, jota on hyvää tahtia makseltu, ja miehellä auto, joka ei ole mitenkään erityisen arvokas. Miehellä nykyisin parempi tulo kuin tavatessamme. Minulla tarkoitus tehdä enemmän töitä pian kun lapset ovat hieman isompia. Miehelle ei ole tiedossa perintöä, minulle on, mutta siihen voi mennä vaikka yli 20 vuotta, enkä/emmekä toki elä ajatellen että sitä on tulossa. Mahdollisesti eron kohdatessa perinnön saannin jälkeen, ei haittaa pätkääkään, jos mies saa siitä puolet, koska on kuitenkin elättänyt minuakin pitkät pätkät.
Samoin joku miljoonavoitto, olisi vaikea kuvitella että haittaisi, jos mies saisi siitä puolet. Eiköhän siitä kuitenkin lapset tavalla tai toisella pääsisi hyötymään.
Meillä on helppoa ajatella näin, emme ole kovin tuhlailevaisia, emme ole väkivaltaisia... Jos mies löytää toisen naisen tai miehen tai vaikka kommuunin, jossa mieluummin elää kuin minun kanssani, niin vaikea kuvitella että kostoksi nyppäisin mahdolliset rahahanat kiinni hänen suuntaansa. - Kevättähtimö
Meillä ei ole avioehtoa. Olimme molemmat yhtä köyhiä yhteen mennessämme, ja se, mitä meillä nyt on, on yhdessä hankittu ja molempien nimissä. Rahat ovat yhteisiä ja raha-asiat hoidetaan yhteisymmärryksessä. Meillä on hyvin samankaltaiset kulutustottumukset ja käsitykset rahan merkityksestä. Jos ero tulisi, tasajako olisi reilua. Kummallekaan ei ole isoja perintöjä tiedossa. Vanhempien pienehköille perinnöille on monta jakajaa, ja itse toivon, että vanhempani nauttivat nyt eivätkä turhia pihistele.
- jgi990i5
Vaikea perustella, kun minusta avioehto on itsestäänselvyys. Sen voi aina purkaa myöhemmin, jos haluaa. Toisin päin välttämättä ei enää onnistu.
- taötahgöa
Avioehtoa ei voi purkaa, muuttaa voi kyllä aina. Pilkunviilausta, sori, mutta pakko oikaista.
- heipsann
Purkamisella tarkoitetaan tässä keskusteluss avio-oikeuden palauttamissopimusta,joka on oikeusvaikutuksiltaan sama juttu ;))
Jos tekee täysin poissulkevan avioehdon puolisonsa kanssa ja tarkoitus on, että puoliso jää hoitamaan kotia ja yhteisiä lapsia, olisi kohtuullista maksaa puolisolle palkkaa kuukausittain.
Minä en ainakaan jäisi ruokaa ja asuntoetua vastaan toista vuosikymmeniksi passaamaan.
Jos kummallakin on omaisuutta ennen avioliittoa, kenties omia lapsiakin ja kumpikin aikoo olla ansiotyössä avioliiton aikana. Tällöin voisi avioehto taata oikeudenmukaisen omaisuuden jakamisen eron sattuessa. Tämä toimisi myös kuolemantapauksessa, kunhan siitä on maininta avioehdossa. Testamentti olisi kuitenkin paikallaan.
Avioliittoja solmitaan eri lähtökohdista, yksiin avioehto sopii, toisissa se voi olla epäoikeudenmukainen.- utujt
"Jos tekee täysin poissulkevan avioehdon puolisonsa kanssa ja tarkoitus on, että puoliso jää hoitamaan kotia ja yhteisiä lapsia, olisi kohtuullista maksaa puolisolle palkkaa kuukausittain"
Hieno ajatus, mutta käytännössä mahdoton toteuttaa, ellei toinen ole huipputuloinen tai miljonääri. Jos työssäkäyvä vanhempi on suurin piirtein keskituloinen, tienaa hän bruttona 3500 e, nettona 2500e nettona/kk. Jos hän siitä maksaisi palkkaa puolisolleen, puoliso maksaisi palkasta veroa ja perheen käytössä olevat rahavarat pienenisivät entisestään. Kaiken lisäksi puolison maksama palkka toiselle olisi niin pieni, ettei siitä joskus hamassa tulevaisuudessa ole puolison eläkkeen kannalta mitään hyötyä eikä iloa. - trytrytry
Harva jää kotiin vuosikausiksi hoitamaan lapsiaan. Ja äitiyslomankin aikana kertyy eläkettä, hoitovapaan aikana ei. Yleensä eläkeikä on 65 v ainakin. Lapsia voi hoitaa kotona aivan huoletta nuorempana muutaman vuoden. Se ei kamalaa aukkoa eläkkeeseen tee. Ja kuka takaa, että tämän päivän vanhemmat pääsevät ikinä eläkkeelle? Kuka sanoo miten oman eläkkeeni kertyminen ainakaan lasketaan? Nyt se lasketaan näin, mutta huomenna kenties aivan toisin. Jos huonosti käy, kuolee ennen eläkeikää. Minusta on tärkeä tehdä omasta mielestä arvokkaita valintoja. Se on tärkeää, ei muu.
- trytrytry
"olisi kohtuullista maksaa puolisolle palkkaa kuukausittain. "
Kuinka paljon maksaisit puolisolle 2000 e:n nettopalkasta, josta lähes puolet menee vuokraan?
- miinusta
En tarvitse avioehtoa kun en omista mitään. Ei ole omistaneet mitään miehetkään joiden kanssa olen ollut suhteessa. Kädestä suuhun eletty ja välillä vaan oltu syömättä. Miinusmerkkistä omaisuutta kyllä on ulosottovelkoina.
- avioehdoton
No jos ajattelee, että kaks persaukista haluaa rakentaa yhteistä elämää, niin mitä helevetin merkitystä on jollain avioehdolla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän371796Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61391Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431376- 141352
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11345Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71314Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01294Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11250Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21183