Femakko hakkaa pieniä lapsia

Pitää paikkansa. Femakot ovat hyvin julmia ja kykenemättömiä edes alkeelliseen empatiaan ja ihmisyyteen. Olen nähnyt kuinka femakot ovat ryhmässä käyneet pienen lapsen kimppuun ja piesseet avuttoman lapsen ihan viimeiseen asti. Tämä käytös on hyvin yleistä feministien parissa.

Juuri niin! Hyvä että tämä otetaan viimein puheeksi!

Vihdoin TOTUUS!!

Femakot pyydän teitä lopettamaan lapsiin kohdistuvat väkivaltasessionne! Hävetkää!

Feministit ovat ilmoittaneet tavoitteekseen poikavauvojen abortoinnin ja vahingon jo päästyä tapahtumaan, kastroinnin.

Lopulliseen tavoitteeseen pääseminen vaatii ankaraa harjoittelua, sillä julmuudestaan huolimatta feministi ei ole väkivallan ammattilainen.

NAISEUDEN PIMEÄ PUOLI.
Yle elävässä arkistossa useita aiheeseen liittyviä dokumenttejä, sekä kesksustelua aiheena Väkivaltaisista naisista ei juurikaan puhuta.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/24/naiseuden-pimea-puoli
------------------------------------------------------------------------------

Kopio Naiseuden pimeä puoli ohjelmasta,

Väkivaltaisista naisista tiedetään vähän. Yhtä vähän tiedetään naisten uhreista ja äitiensä pahoinpitelemistä lapsista, siitäkin huolimatta, että 2000 – 2010 kolmasosa perhesurmista on naisten tekemiä.

Naisen harjoittamasta väkivallasta ei juurikaan puhuta. Naisen väkivaltaisuus on tabu, johon viranomaistenkin on vaikea suhtautua asiallisesti. Vakiintuneet käsitykset naisista ja miehistä tukevat sellaista asennetta, jonka mukaan miehen hakkaama nainen on uhri, mutta naisen hakkaama mies on vätys. Niinpä väkivalta onkin saanut miehen kasvot.

Naisten väkivaltaisuus on monimuotoista fyysisestä pahoinpitelystä henkiseen raakuuteen, jossa keinovalikoimat ovat myös laajat. Ja kun julmat sanat tai nyrkki ei enää riitä, avuksi otetaan puukko, sakset tai jopa silitysrauta.

Lapsiin kohdistuva väkivalta voi yhtä lailla ilmetä lyönteinä, mutta myös äidin henkisenä poissaolona, mykkäkouluna, nimittelynä tai äärimmilleen vietynä kontrollina, joka saattaa kohdistua esimerkiksi syömiseen.

Syitä naisen väkivaltaisuudelle on haettu päihteistä ja mielenterveysongelmista, mutta myös lapsuudesta. Merkittävin selittävä tekijä naisen väkivaltaisuudelle on kuitenkin se, että miehen lailla nainenkin kykenee väkivaltaan.

Teksti: Sirpa Jegorow
------------------------------------------------------------

Femakot tehtailevat tilastoja ja uutisia miesten väkivaltaisuudesta
Erään tutkimuksen mukaan 12.000 naista kokee väkivaltaa. Hetken kuluttua luku olikin jo 90.000 Profeministien mukaan naisuhrien määrä olikin 285.00.
Yle uutisen mukaan törkeän perheväkivallan uhriksi joutuu mies naista useammin. Miesuhreja 144, Naisuhreja 111. Lapsiuhreja8.
Tämähän tuntuu sukupuolisyrjinnlktä ja miesten mustamaalaamiselta ja rasiamilta.

http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin/5487134
--------------------------------------------------------------------------------

Valviran raportti paljastaa: Lastensuojelussa vakavia puutteita.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111018823895_uu.shtml
------------------------------------------------------------------------------------

Naisten väkivalta ei haluta tutkia

Psykologi Marita Saxén on järkyttynyt perheenisän Espoossa tekemän kolme henkeä vieneen surman johdosta. Niin olen minäkin, kuten myös äidin tekemästä kahden lapsensa arkkusurmasta Raisiossa, porvoolaisäidin kahden lapsensa polttomurhasta ja porvoolaisäidin tekemästä perheen neljä henkeä vieneestä laajennetusta itsemurhasta. Tästä perheväkivallan tasa-arvoistumisesta tuskin ilahtuu kukaan, mutta siitä ei tule vaieta.
Saxénin kirjoitukselle on tyypillistä tärkeän, vakavan, raskaan ja osallisilleen kaikkein vaikeimman ongelmakentän sijoittaminen ideologiseen kokonaisyhteyteen, miehen väkivaltaisuuteen. Tätä hän todistaa kuluneeseen tapaan lavennuksella, viittauksella kuuluisaan Usko, toivo, hakkaus -tutkimukseen (UTH), jonka mukaan yli 20 prosenttia naisista on ollut väkivaltaisuuden tai uhan kohteena, joskus ja jollakin tavalla nykyisessä parisuhteessaan.

Saxén ei ehkä tiedä, että sanotuista tapauksista noin kymmenesosaa voi pitää UTH-tutkimuksen toisen vastaavan Minna Piispan (Haaste-lehti, joulukuu 2004) mukaan perinteisen miehisen vallankäytön ilmentymänä tai sen osana. Lähes puolet tapauksista on ollut ja mennyt yli kymmenen vuotta ennen tutkimusta. Missään Piispan luokitteluissakaan ei ole tietoa naisen omasta toimijuudesta tai parien vuorovaikutuksen osuudesta, koska sitähän ei ole kysytty.
Saksassa äskettäin valmistuneen Euroopassa harvinaisen miehille suunnatun tutkimuksen mukaan, jota UTH-tutkimuksen toinen vastaava Markku Heiskanen esitteli äskettäin julkisuudessa (Haaste, joulukuu 2004) yli 20 prosenttia saksalaismiehistä kertoi puolisonsa olleen jollakin kysytyllä tavalla väkivaltainen miestään kohtaan. Skaala oli laaja, kuten se on myös UTH-tutkimuksessa, jossa yleisimmät väkivallan muodot ovat kiinni pitäminen ja kulun estäminen.
Saksalaisen pilottitutkimuksen väkivaltaisuuteen luettiin muun muassa raivoisa töniminen, raapiminen, esineellä heittäminen ynnä muita. Puolet miehistä ei ollut vastannut väkivaltaisiin purkauksiin.
Voi siis arvella, että myös meikäläisessä yhteiskunnassa naisilla on puolisoiden yhteenotoissa jokin osuus, myös aloitteellisuus, johon meilläkään eivät aina miehet vastaa. Mutta toistaiseksi Suomessa tätä ei haluta tutkia.
Espoon perheneuvolassa tiedetään varmaan viran puolesta, että koko maassa turvakotien naisasiakkaita vuonna 2004 oli 1 055, lisäksi Espoossa 171. Tietenkään kaikki eivät turvakotiin hakeudu, mutta lukemat ovat varsin kaukana niistä kauhukuvista, joita toistuvasti esitetään kymmenistä tuhansista vuosittain hakatuista naisista, yleisimmin muka 90 000 vuodessa.
Jos asuisin Espoossa ja tulisi perhekriisi, pohtisin miehenä varmasti monta kertaa, kuinka olisi varustauduttava Espoon perheneuvolaan, jos sen linjana psykologin edustamaan tapaan on vankka ideologinen tietämys miehen lähtökohtaisesta väkivaltaisuudesta ja syyllisyydestä. Onneksi Ensi- ja turvakotien liiton yleisessä kentässä ollaan tietoisia perheongelmien koko skaalasta ja sävyistä, jota osoittaa myös naisten oman väkivaltaisuuden tutkimishanke liitossa.

Saxénin kirjoitus näyttää ennustavan sitä, että äänekkäimmän feminismin taipumus kääntyä perinaisellisiin näkökulmiin vain jyrkkenee. Äidinoikeuden edelleen vahvistamista yhteishuoltajuutta heikentämällä Saxén jo esittää (väkivaltaisuuteen vedoten), kuten Ruotsissakin juuri. Tämän mukaisesta käytännöstä on jo runsaasti esimakua muun muassa Espoon sosiaalitoimen pitkitetyissä ”pikaoikeudenkäynneissä”, joiden seurauksena isiä eristetään skandaalimaisella tavalla lapsistaan erotapausten yhteydessä. Samoin suuresta määrästä pitkittyneitä keskeneräisiä huoltoriitoja, josta saatiin juuri kuluneella viikolla lisätietoa.
Saxénin vihjailun mukaan noin puolta eronneista miehistä täytyy lähtökohtaisesti vahtia epäiltynä mahdollisesta väkivaltaisuudesta. Näin saadaan seulottua väkivalta-kriminaali aines miesväestöstä. Sama seulonta-ajatus sovellettuna ilmenee Sirkka Pertun neuvolatutkimuksen ehdotuksessa, jossa neuvoloissa aletaan kysyä naisilta perheen mahdollisista väkivaltaongelmista. Kuinkahan aiotaan seuloa se naisväestö, joka vastaa puolesta lapsiin kotona kohdistuvasta väkivallasta.

HANNU T. SEPPONEN
TAMPERE
-----------------------------------------------------------