Epätoivoinen ihastus ja siitä seurannut masennus

Miksu et näe ja mistä päin?

Yritin todella pitkään tavoitella naista, josta välitin (ja välitän edelleen) paljon. Luin joskus, että pakkien jälkeen toipuminen kestää noin kolme kuukautta, mutta ei se kyllä niin ole. Vieläkin haikailen hänen peräänsä.
Joskus kuulee sanottavan, että tavoittamattomissa oleva ihastus kannattaa unohtaa esimerkiksi tutustumalla toisiin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin. Jos toisesta on kuitenkin ihan oikeasti välittänyt, unohtaminen voi olla miltei mahdotonta.
"Nyt sitä vaan miettiin että jos olisi jotain tehnyt toisin"
Ei kannata syyllistää itseään. Olen itsekin pyöritellyt samoja ajatuksia mielessäni. Yllättävän usein henkilö on kuitenkin toiminut oikein, jos hän jälkeenpäin miettii tekojaan, mutta ei kuitenkaan löydä mitään aivan varmasti pieleen mennyttä kohtaa.
Minua auttaa hieman, jos ajattelen, että ei meitä kahta sitten oltu tarkoitettu yhteen.
Tsemppiä :)

No Hyvä kohta hän unohtuu..
Minulla sama ongelma,mutta Nainen jota näen sillointällöin.
Nyt pystyn jotenkin olemaan normaalisti sen seurassa eli otan takapakkia.
Katotaan kuinka menee...

No voi harmi...

Näitä sattuu kenellekkin.
En nyt tässä kaipaile ketään erityistä, mutta varsinkin pk-seudulla saattaa törmätä jossain johonkin aina tietyn aikaa, kunnes häntä ei sitten enää näe oikeastaan koskaan.
Noissa tilanteissa voi olla sitten todella hankala tehdä tuttavuutta näyttämättä ihan täydeltä toopelta, sanon tämän miehen näkökulmasta käsin.

Kun vain sitä tajuaisi niiden katseiden vaihtojen välimaastossa tehdä lähempää tuttavuutta ihmiseen silloin kun hän on siinä käsillä ja selvittää mikä hän on miehiään ja naisiaan.

Nää on niin turhia. Oikeasti ihminen tarvitsee vähintään säännöllistä kanssakäymistä, että jotain merkityksellistä tulisi. Ei satunnaisilla kohtaamisilla ja katseilla rakenneta kuin omia päänsisäisiä haaveita. Rohkeasti juttusille ja sitä kautta rakentamaan.

Mulla on valitettavasti kans kokemusta asiasta... ;-; oon ollu pari kuukautta sitte ihastunu yhteen laitoksen (mies)ohjaajaan ja se sai lopulta tietää ja sain puhuttelun. Se sano mulle että saan olla ihastunu kuhan ei mee pitemmälle... ja sehän meni pitemmälle... ;-; tein käyttäjätilejä ja kaikkee paskaa sen nimissä ties mihin ja sitte vasta olinkin pulassa! se rupes vihaamaan mua ja mut laitettiin ongelmanuorten puolelle!!! Sillon se kohteli mua huonommin ku muita... no mä olin huoneessani ja itkin 24/7 enkä edes syönyt! ;-; en kestänyt tuolloin edes nähdä koko ihmistä koska se pahensi asiaa. Itkin myös sydänsurujani koska hän oli (ja on edelleen) onnellisesti parisuhteessa muijansa kanssa... no aikaa kului ja vähitellen pystyin unohtamaan kaiken hänestä.
Pyysin paskoja tekojani anteeksi,ja hän antoi minulle anteeksi ja pääsin pois ongelmanuorten puolelta! :) itkin sen päivän sitten helpotuksesta :,3 ja pian kaikki alkoi olemaan niinkuin ennenkin:hän alkoi kohtelemaan minua normaalisti ja unohti myöskin kaiken mitä olin hänelle tehnyt... :))) nykyään meillä on samat lämpimät välit kuin ennenkin ja molemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia siitä :3 asiat järjestyvät kunhan jaksaa ensin kaiken paskan ;-; mutta tosi paljon voimia kaikille joilla on vastaava tilanne! <3 <3 <3 ;-;