Tiesin, että Jumala on jossakin

”Vaan sen, minkä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” (1 Kr 1:27, 28.)

En tiennyt mitään tästä kirjoituksesta, kun vielä elin erossa Jumalasta. En tuntenut häntä, tiesin kyllä, että hän on olemassa jossakin.
Pienestä tytöstä, niin kauan kuin muistan, istuin pyhäkoulussa ja sain kuulla jo varhain Jeesuksesta. Tiesin hänestä, mutta en tuntenut häntä. Jumalan valinta kuitenkin vaikutti jo elämässäni. Itse en tiennyt sitä. Jeesushan sanoo: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää.” (Jh 15:16.) ”Ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Jh 8:32.)

Olin kuolla janoon

Vuodet kulkivat elämästäni, etsin häntä, mutta en löytänyt. Tiesin, että lähde on olemassa, mutta en sitä löytänyt. Olin kuolla Jumalan janoon, enkä tiennyt Jeesuksen sanoista: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.” (Jh 7:37b.) Mutta jo silloin, elämässäni olivat Jumalan sanat: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes 43:1b.)
Kuljin niillä maailman särkyneillä kaivoilla, jotka eivät vettä pidä. Join niistä, mutta jano ei sammunut. Sillä jokainen, joka juo sitä vettä janoaa jälleen. En tuntenut Elävän veden lähdettä. En tiennyt, että Jeesus sanoi: ”mutta, joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan , se ei ikinä janoa.” Eikä siinä vielä kaikki: ”vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” (Jh 4:14.)
http://www.kotisatama.net/fi/lehdet/artikkeli.php?aid=282&lid=33&oid=4