Kun jokainen päivä tuntuu samanlaiselta, jo vuodesta toiseen. Olen umpikujassa, ei kavereita, ei töitä, ei tavotteita, ei mitään.. Tunnen vain katkeruutta ja vihaa, koska eihän minua voi rakastaa koska en ole sen arvoinen vaan vihattu ja väärinymmärretty. Ehkä olen jo kokenut kaiken ja nyt kaipaan jonnekin kauas pois, ehkä se on kuoleman kaipuuta tai ehkä olen saanut tarpeekseni että minua poljetaan, päälleni syljetään ja minua ei tarvitse edes vilkaista kun puhun jollekin koska eihän minua ole olemassa kellekkään. Se on jokapäivä mielessä, miten sen teen ja milloin mutta taistelen sitä tunnetta ja ajatusta vastaan. En vain ymmärrä miksi minua tahdotaan nöyryyttää ja miksi minua inhotaan niin paljon vaikka yritän parhaani mukaan parempi ihminen. Ehkä tämä on kohtaloni, olla hylkiö, jota naiset katsoessaan yskii verta kuin olisin likainen mutta ehkä haisen epätoivolta jota kukaan ei tahdo lähelleen ja jota ei tarvita mihinkään ja jolle kaikki nauraa kuin olisin vainottu. Onko esimerkkini sitten kuolla yksinäisenä jotta voin edes jotekin ilmaista kuinka sisimpääni sattuu? Mitä sitten ikinä tapahtuukin niin olen kiitollinen niille ihmisille jotka saivat minut hymyilemään kun en nähnyt yhtäkään valon tai toivon pilkettä edessäni. En kaipaa sääliä täällä vaan ymmärrystä vai onko se liikaa vaadittu? Enkö ansaitse sitäkään? No, ehkä minut voi heittää syrjään heti kun minut on käytetty loppuun.
Onko elämä elämisen arvoista
10
57
Vastaukset
- yksinäinensielu3
Hei sulle :) Ikävää, että susta tuntuu tuolta. Miten olet väärin ymmärretty ja ketkä sylkee päällesi?Yksinäisyys on raskasta, silloin tulee mustia ajatuksia mieleen. Tuntuu, ettei ketään välitä. Yksinäisiä on liikaa, ikävä kyllä. Vomia tähän päivääsi täältä jostakin :)
- TargetedInvidual
jotkut ihmiset feikkaavat tahallaan tekoyskäisyjä kun kuljen ohitse ja mulkaisevat kuin olisin jotenkin oksettava tai muuta. Tätä tapahtuu naisten kohdalla vielä enemmän ja myös nauravia katseita, lapsellista, koska oikeanlaisen yskän kyllä tunnistaa yskäksi ja nämä feikki yskäilijät haluavat ehkä viestiä että olet oksettava ( olen kyllä ihan terve muuten, en ole mikään syöpä tai aidsi potilas prkl. Ehkä he haluavat muuten vain polkea maahan tai yrittäää pilata mieleni ja tätä tapahtuu niin paljon että se on jo outoa ja yhtäkkiä ihmiset ovat kaikonneet ympäriltäkin. Tiedän että minua vainotaan tai on vainottu / lavastettu johonkin / tai muuta paskaa. Tämä ei ole suoranaista toimintaa vaan pelkureiden tekemää gangstalking tyyppistä kiusaamista ihmisten taholta jotka eivät edes tunne minua saati minä heitä. On seurailtu myös ihan irl mutta sitä tapahtui vain muutaman kerran ilmiselvästi ja siitä on jo aikaa. On englannin kielisiä artikkeleita että tätä tehdään joillekin, joiden maine saatttaa olla mustamaalattu tai epäillään rikolliseksi tai lavastettu tai sitten että ''sinua tarkkaillaan yms '' On minusta puhuttu näillä foorumeilla myös, tai vihjailtu, ei suoraan mutta etunimen kirjaimen perusteella ja hiukan liitetty tunnistetietoja. Oikeasti alan vihaamaan näitä ihmisiä. Kuin he haluisivat tehdä minusta psykoottisen tai että näyttäisin huonolta tai pahalta muiden silmissä ja siinä he ovat onnistuneet, alan itsekin kasvaa sisältäpäin rumaksi. On muitakin keinoja joilla yrittävät lannistaa, miksi olen kohde? tiedänkö liikaa asioita tai heidän toiminnastaan koska eivät osaa peitellä jälkiään kunnolla, en tiedä, minua on turha kiristää, antaa kusipäät tulla. Ja aivan sama jos tunnistetaan, tehkää pilkkaa, leimatkaa hulluksi tai ihan mitä vaan, turhaenää projisoida minuun omia oksettavia ajatuksianne saatana! Kusipäille terkkuja! :)
- Qastry
Hei! Samoja tuntemuksia itsellä myös. Samaa päivästä päivään ja yksin nykyään. Itsetuhoajatuksset päivittäin mielessä. Olisi kiva jakaa kokemuksia kohtalontoverin kanssa tässä jatkossakin.
- Parempipysyähiljaa
Oli virhe kirjoittaa tälle palstalle mitään, kohta tulee paskaa niskaan siitäkin
- aennemuutos
Et kaipaa sääliä, mutta älä sitten itsekään piehtaroi itsesäälissä ja katkeruudessa. Juuri nuo ominaisuudet tekevät sinusta vastanmielisen.
Hei
Tilanteesi kuulostaa hyvin kurjalta ja olen pahoillani, että elämäsi tuntuu noin raskaalta. En edes yritä tarjoilla helppoja muka-ratkaisuja, koska ne eivät auta. Oletko saanut minkäänlaista apua asioihisi? Vaikuttaa siltä, että yksin ja ajan mittaan ongelmasi eivät parane, vaan tarvitsisit ammattiapua.
Lämpimin terveisin,
pappi Elisabet- olenihanhullu
Psykiatreihin ei voi luottaa, he pilasivat mielenterveyttäni enemmän, aloin tuntemaan että minua vainotaan ja he kiristivät minua yhdellä tietyllä tapaa. Asioitani leviteltiin ja minusta tehtiin pilkkaa monen eri tahon suunnalta. Löysin internetistä tapaamisten jälkeen ihan samanlaisia asioita mitä olin sanonut yms. mm näiltä palstoilta. Potilasvaitolovelvollisuuden pitää päteä myös netissä. Minun tilanne on ihan hyvä, olen melko varma siitä että en ole täysin paranoidinen koska keräsin kasan todisteita. Ja vittu papit voi painuu helvettiin sori vaan, oon eronnut kirkosta, te aivopesette ihmisiä uskomaan kaikenmaailman satukirjoihin, ei millään pahalla muttei millää hyvälläkään. Minuun ei koske enää yksikään ihminen, eikä tule pääsemään pääni sisään, siellä on niin mustaa etttä vihasta kasvan vahvemmaksi. Ihmisyys on yliarvostettua paskaa. Kaikki on läpeensä mätiä! Tiedän että monet tutut lukevat näitä paskasaitteja, ja täälläkin on yritelty lavastella minua kirjoittaksi ja miksi lie, mistä tiedän, tein testejä, olenko psykopaatti kun en usko ihmisten ainaisiin valheisiin ja ehdottomaan hyvyyteen ilman mitään salaisia agendoja. Olen realisti joka on kadottanut uskonsa ihmisyyteen. Tunkekaa avut ja almut perseeseenne! niin minäkin teen, tuntuu hyvältä :D saipaha purettua ! :D
- mstrolli
Jotain samoja asioita tunnistin kertomuksestasi, MUTTA odotas jos saat tämmöisen sairauden MS puskista! olot oli diagnoosiin astikkin outoja, joskus näin sillon tällöin "heikompia" ihmisiä siellä täällä mutta nyt en ole nähnyt semmoisia varmaan vuoteen!! (kaikilla menee hyvin ja asiat sujuu) Ihminen on näköjään semmoinen kapistus, että pitää itseään niin kauan terveenä/rikkaampana kun näkee heikompia?
Hitto kun tuntuu lopullisesti voimat katoavan vielä tuon perkuleen taudin takia....
Syöhän se ihmistä kun pitää jotain "roolia" vetää puoli elämää? (synkkä salaisuus työelämässä)
Samperi soikoon,alko tosiaan helpottaa kun sai kirjottaa äkäsesti.
Hemmetti, en kyllä psykiatreille ala puhuun! Vaikka mäntymetsille tuolla soramontuilla keskustelen, siitäkin mieli rauhottuu. - Tuomaskuusela
Olen pahoillani että vasta nyt tässä vaiheessa kommentoin tähän viestiketjuun!
On vaan kertakaikkiaan ollut NIIN PALJON kiireitä toisaalta!
Mutta...haluan vaan sanoa kirjoittajalle...että olen käytännössä melkein samassa tilanteessa kuin sinä!
Eli työkyvyttömyyseläkkeellä nyt jo viidettä vuotta.
Yksinäisyys painaa täällä päin RANKKANA...ei työ!
Olin paikallisella työpajalla töissä useamman vuoden...sitten alkoi rasittaa...ja lähdin pois.
Olin juuri muuttanut uuteen kämppään kamppailtuani pitkän aikaa yksityisen taloyhtiön kanssa osallisistumisesta taloyhtiön yhteisiin kokouksiin
http://www.taloyhtio.net/yhtiokokousopas/osallistujat/asukkaidenosallistumisoikeus
Enpä tiedä miksi edes vaivauduin...alkoivat vaan sitten tunkea kämppääni parin päivän varoitusajalla "remontoimaan"
Ja näistä remonteista tietenkin ennalta sovittiin taloyhtiön yhteisissä yhtiökokouksissa kahdesti vuodessa...joihin minua ei päästetty koska asuin teknisesti kaupungin omistamassa kämpässä ja joku vanha jäärä ei pitänyt pärstäkertoimestani...tai siitä että "kuulin liikaa" viime yhtiökokouksissa erään toisen osakkaan "henkilökohtaisista asioista"
No...pienen valitus ja oikeusrumban jälkeen sain lopulta kaupungin reagoimaan ja hommaamaan minulle asunnon muualta.
Nyt kuitenkin on aika orpo olo. Yksinäisyys rassaa...varsinkin kun tuttu sosiaalityöntekijä lähti pois vuosia sitten...ei tyttöystävää...työpaikkaa...tai mitään sellaista.
Voisi ehkä hieman rumasti sanoa...että ei toivoa paremmasta.
Mutta...jos kiinnostaa...niin voisi meilata tännepäin...voitaisiin vaikka perustaa meille oma "syrjäytyneiden ryhmä" tai jotain vastavaa...
[email protected]
Asun nyt todella kivassa asunnossa...jossa on kaunis parvekenäkymä rannalle...tuntuu kuin suoraan sanoen eläisin jonkinlaisessa "lasitalossa"
Ei oo ystäviä...kavereita...ei mitään...vaan tämä lasivankila. Odotan täällä kuolemaa. Olo on tottapuhuen aika karmiva.
Tätä on elämä työkyvyttömyyseläkkeellä täysin yksin.
Ehkä ei olisi pitänyt lähteä pajalta / toimintakeskuksesta pois...nyt en tiedä...voinko palata takaisin...ylpeys ei ehkä kestä nöyrtymistä sillä tavalla...mutta jos kiinnostaa...niin meilaa vaan tänne päin...niin saadaan meille oma "syrjäytyneiden ryhmä" kasaan tai jotakin... - räpeltäjänä
Koen myötätuntoa aloittajaa sekä muita syrjäytyneitä, väärinkohdeltuja, sairastuneita ym. kohtaan. Itselläni on takana minua kohtaan väärinkotelua (ja siitä seuranneita tekoja ja raivonpuuskia), n. 20-vuotinen masennus ja useita mielenterveysvaikeuksia (eläkkeellä), päihteiden sekakäyttöä ("itse aiheutettu sairaus", mistä olen pitkälti vaputunut kuten lääkityksestäkin). Tapio Rautavaaraa lainaisin hieman kömpelösti, että "ei saa antaa periksi". No eivät ongelmat yleensä helposti ja nopeasti poistu. Jotakin olen kokemukseni perusteella ehkä oppinut.
Vihasta ja katkeruudesta kannattaa pyrkiä eroon, koska ne syövät ihmistä. Anteeksiantaminen toisille ei ole todellakaan helppoa; vielä jos kukaan ei ole ilmeisissäkään tapuksissa anteeksi edes pyytänyt "törkeitäkään juttuja". Kostamisesta ja sen pohtimisesta joutuu ojasta allikkoon. Masennuksen huomasin helpottuvan ja "paranevan", kun yksinkertaisesti aktivoiduin. Aloin yhtenä tuhansista harmaista päivistä, jolloin olin vain tuijottanut ikkunasta , vapisevin käsin pelata poikani "pleikkarilla" autopelejä, mistä ei aluksi meinannut tulla mitään. Kehityin kuitenkin siinä. Vanhalla käyttämättömällä kitaralla alkoi löytyä vähitellen uusia kuvioita ja ohitin taidoissani pian tason, jolla nuorena joskus olin ollut. Tuli erilaisia tilanteita, missä tarvitsin tietoa ja monen vuoden jälkeen ensimmäinen (myöhemmin satoja) kirja tuli luettua. Sukulaiset ja tuttavat pyysivät silloin tällöin tekemään jotakin pienehköjä töitä, joita vähän vastenmielisesti ja nihkeästi tein, mutta jälkikäteen edes jonkin verran niistä mieliala koheni.
Tällaisia juttuja vain tapahtui ja aloin niitä tekemään. En tietoisesti osannut itseäni auttaa, mutta asiat alkoivat kulkea oikeaan suuntaan. En myöskään halua olla mainitsematta hengellisten asioiden (ainakin minulla) eheyttävää vaikutusta. Tässä en ala saarnaamaan, enkä ole mikään toisten neuvoja. Ehkä kokemuksistani (pieni osa niistä) voisi joku saada hieman jotakin toivon kipinää tai jopa hieman apua.
ystävällisesti
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän422217Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p511738Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,401553- 431511
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.31469Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k81454Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41440Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin31371Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä51281Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta81245