Korvaus liukastumisesta 8.1.2015

No tuo nyt vielä ei tarkoita sitä, että kyseinen polku olisi opiston kulkuväyläksi järjestämä polku. Se, että ryhmä ihmisiä säännöllisesti oikaisee jostain, ei vielä tee siitä kyseisen kiinteistön kulkuväyläksi tarkoittamaa reittiä. Päin vastoin itse asiassa, jos kerran kaikki muut reitit kyllä oli hiekoitettu, mutta ei tuota yhtä, niin se vihjaa siihen suntaan, että ne varsinaiset kulkuväylät oli huolehdittu ihan asiallisesti, eikä tuota sellaiseksi ollut tarkoitettukaan.

Ne varsinaiset kulkuväylät yleensä tunnistaa siitä, että on esimerkiksi valaistu, hiekoitettu, laatoitettu, asfaltoitu, tai muuten erotettu muusta pihapiiristä, nurmikkoalueista jne. Siitä vain tarkastamaan ja päättelemään nyt, kun vielä lumi ei kaikkea peitä.

Mutta mistäpä me sen täällä varmaksi tiedämme. Turha siis täältä oikeaa ratkaisua kysyä.

Opisto voi toki asiaa itsekin valaista, mutta vakuutusyhtiö sen ensikädessä ratkaisee, ja sitten viime kädessä oikeus. Ellet sitten 9-4:n neuvojen mukaan aja suoraan rikosasiana, jolloin ensimmäinen aste onkin jo oikeussali. Tosin todistamiseen se luultavasti ainakin näin pitkän ajan päästä kaatuisi, puhumattakaan, että sinulla on jo vähän kiire: perusmuotoinen vammantuottamus vanhenee kahdessa vuodessa.

Kokeile siis oman tai opiston vakuutusyhtiön kautta.

Niin, ja osta ne liukuesteet kenkiisi.

Lienet siis oikeassa sen suhteen, että kyseessä oli opiston kunnossapitovastuulle kuuluvasta kulkureitistä. Kuten sanottu, me emme sitä täällä voi tietää, vaan tämän keskustelun osallistujista sinulla on parhaat tiedot sitä tarkastella tässä yksittäistapauksessa.

Kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että talvella lumisten ja jäisten olosuhteiden vallitessa (ei siis aina ja poikkeuksetta, vaan tällaisissa täysin säännöllisesti esiintyvissä ja tunnistettavissa olosuhteissa) liukastuminen on liukastujan omaa syytä. Kenen sitten? Se on ihan täysin odotettavissa oleva seikka, että talvella, kun on lunta ja jäätä, on myös liukasta. Tuolloin pitää olla varovainen, ja jos oma motoriikka, tasapaino ja elimistön kuormituskestävyys ei enää ole riittävällä tasolla, tehdä varotoimenpiteitä, kuten käyttää liukuesteitä ja kulkea hiekoitettuja reittejä. Vanhemmiten tällaiset tietenkin tulevat uudelleen ajankohtaisemmaksi, kun siinä lapsena vietetyn jarrusukka-ajanjakson jälkeen välissä on hetki aikuisena menty niin, että tasapaino pitää, ja luut kestävät kolhujakin.

Yhteiskuntamme tosin on valitettavasti tässäkin suhteessa mennyt siihen suuntaan, että vastuu tässäkin asiassa on ulkoistettu yksilöltä Jollekulle Muulle. Suomen talvessa joka ikisen kiinteistön ja rakennuksen omistajan täytyy laittaa huomattavat summat lumenauraukseen, liukkaudentorjuntaan, lumen ja jään pudotukseen ja vaikka mihin toimenpiteisiin, jotta ihmiset voisivat kulkea keskellä kovintakin talvea kuin kesällä. Sitten kun mennään nurin, niin tietenkään vika ei ole siinä, että ei ole ollut riittävän varovainen huomatessaan kulevansa lumen peittämällä ja hiekoittamattomalla, siis otsallaankin nähden oletettavasti liukkaalla alustalla. Vika on siinä, että reitin omistaja ei ole pitänyt sitä kesäkunnossa läpi talven.

Vahinkoja sattuu toki varovaisemmallekin. Olen minäkin perseelleni lentänyt talvella. Mutta en minä siitä syytä reitin omistajaa, vaikka tämä ei hiekoittanut olisikaan, vaan omaa varomattomuuttani. Ja luonnollisesti omaan tapaturmavakuutuksen, josta korvauksia haen, jos jotain tulevaisuudessa menee rikki kun taas joskus olen varomaton. Tämä siis sen lisäksi, että Suomessa saa aika pitkälle menevän hoidon enimmäkseen jo ihan yhteiskunnan piikkiin pelkillä poliklinikkamaksuilla.

Mutta kuten tässäkin ketjussa on jo todettu. Nyky-yhteiskunnassamme on "kenen vastuu, kun ei ainakaan yksilön" -trendin mukaisesti vastuu siitä, että sinä lennät talvella perseellesi lumella ja jäällä on sälytetty kulkureittien omistajalle. Voit siis hakea korvauksia myös sen tahon vakuutuksesta tai viimekädessä taholta itseltään. Ohjeetkin on jo annettu. Nyt olemme jo eksyneet sivuraiteille keskustelemaan vahinkovastuun moraalisista kysymyksistä.

Empatiseeraan kurjaa kohtaloasi, ihan oikeasti uskon, että on kurjaa elää jatkuvan kivun kanssa, ja kohdata päivittäisessä elämässä vaikeuksia, jos toinen käsi ei pelaa enää yhtä hyvin. Mutta totuuden nimessä olen kyllä myös sitä mieltä, että kaiken vastuun ei pitäisi voida kuulua kiinteistön omistajalle, vaan myös yksilöllä pitäisi olla vastuuta tekemisistään Suomessakin ihan säännöllisesti vallitsevissa olosuhteissa (siis talvella kun on liukasta).