Lääkikseen vai minne?! Kertokaa!

Sinä olet kiinnostunut vain aloista, jonne on aika vaikea päästä :)

Neuvoisin satsaamaan omiin vahvuuksiin. Jos kerran lukuaineet innostavat, niin suunnittele jatko-opinnot sen mukaan. Oikis voi olla sinun paikka, psykologia voisi myös olla kiinnostava valinta, työtilannekin on psykologeilla käsittääkseni hyvä.

Voisit jättää fysiikan ja kemian pois, fysiikka varsinkin on mahdoton aine, jos matikka tökkii. Satsaa mieluummin psykologiaan, äidinkieleen ja yhteiskuntaoppiin. Ruotsia ja englantia joudut opiskelemaan sen verran, että saat kirjoitettua ne kunnialla. Lyhyttä matikkaa en nimittäin sinuna kirjoittaisi, ruotsi on aivan varmasti helpompi.

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Olet asettanut riman turhan korkealle. Etsi joku varasuunnitelma, jonne on helpompi päästä, koska noihin toiveammatteihin on todella vaikea päästä opiskelemaan.

Jos sinulla ei ole matemaattisia taipumuksia eikä kielet suju, kannattaa miettiä, mihin taipumukseksi parhaiten soveltuvat. Tosin en usko, että matematiikka on ylivoimaista, kovaa työtä ja hyvää opettajaa se vaatii. Itse tiedät parhaiten, kielet minusta enemmän vaativat lahjakkuutta, koska kielikorvaa ei voi opetella. Se joko on tai sitten ei.

Kysele ihmisiltä rohkeasti, mitä he tekevät ja miten he päätyivät alalle, mieti, mitä haluat tehdä ja selvitä, miten sillä alalla työllistyy. Nykymaailmassa ei ole itsestäänselvää, että ammattiin opiskelut takaavat varman työpaikan ja tulot.

Olet tekemässä isoja päätöksiä, jotka kantavat mahdollisesti loppuelämäsi, joten ei voi olla painottamatta sitä, että päätökset kannattaa tehdä rauhassa ja mietiä monta kertaa. Ei kuitenkaan kannata ottaa turhia paineita, ei ole maailmanloppu valita väärää alaa tai tulevaisuudensuunnitelmaa. Se vaan tekee ylimääräisen lenkin eikä vie suoraan tavoitteeseesi.

Millaisella keskiarvolla yläasteelta? Numerot ma, fy, ke ja bi? Eipä kannata panostaa turhaan aineisiin jotka eivät tunnu omilta. Toki kovalla työllä ja itsensä likoon laittamisella voi saavuttaa paljon!

Kiitos teille vastauksista.
Haluan heti selventää, etten mieti kyseisiä ammatteja rahan tai kunnian takia.
Olen aina ollut kiinnostunut lääketieteestä, mutta nyt lukiossa haaveet alkavat hälvetä, kun aineet (MA, FY, KE) alkavat mennä hiukan yli ymmärryksen.

Lentäjä taas ollut haaveena, koska rakastan matkustelua, mutta en ole aiemmin ajatellut sitä ihan ammatiksi asti, se taitaa jäädä niihin "pikkupojan haaveisiin"

Laki ja yhteiskuntaa ohjaavat säännöt ja yhteiskuntamme toiminta on yläasteen myötä alkanut myös kiinnostaa. Olen aina ollut yhteiskuntaa ja uutisia seuraava ja mahdollisuudet vaikuttaa kiinnostavat.

Tiedän, että oikeustiede ja lääketiede ovat vaikeita haaveita kovan kilpailun takia, mutta tiedän että kova työ tekisi tehtävänsä.
En vain tiedä mikä olisi se oikea.

Lääketiede kiinnostaa, koska ihmisten auttaminen ja ihmisen biologia ovat lähellä sydäntäni.
Oikeustiede kiinnostaa. koska yhteiskuntaamme ohjaavat säännöt ja lakien toiminta kiinnostavat.

T: Aloittaja!

Yksi asia vaan. Varatuomari ei ole mikään ammatti. :)

Jos siis oikeustiede kiinnostaa, niin nämä perustermit kannattaa hahmottaa.

Lakimies = Oikeustieteellisen loppututkinnon (Oikeustieteen maisteri) suorittanut henkilö.
Juristi = lakimies
Varatuomari = Auskultoinut (vuoden kestävän tuomioistuin harjoittelun suorittanut) lakimies, jolle on tämän johdosta myönnetty varatuomarin arvo. Varatuomari on vähän kuin "lisätutkinto" oik
Asianajaja = Asianajotutkinnon suorittanut lakimies, joka kuuluu Suomen asianajoliittoon.
Tuomari = Tuomioistuimessa tuomarin virassa oleva lakimies.

Mites tuo logopedia? Opiskeluun sisältyy psykologian ja lääketieteen kursseja.

Jotenkin aloittajan ajatustapa muistuttaa omaani aikoinaan. Monet alat ja asiat kiinnostivat, ja vei pitkään löytää mitään sopivaa. Ajauduin paikasta toiseen ja alalta toiselle.

Anatomia ja lääketiede kiinnostivat aikoinaan, mutta minua kiinnosti niissä lähinnä kehon toiminta ja sairauksien vaikutus siihen ikäänkuin mekaanisena ilmiönä. En missään tapauksessa olisi ikinä halunnut lääkäriksi, koska en oikeastaan pidä ihmisistä, en ainakaan sairaista sellaisista.

Psykologia kiinnosti, mutta vain siinä määrin, että ymmärsin tapahtumia omassa sielunelämässäni ja sitä kautta muidenkin pään sisällä. En ikinä jaksaisi kuunnella ongelmaisia ihmisiä päivästä toiseen, taikka teettää heille tyhjänpäiväisiä testejä ja olla tulosten perusteella tietäväni heistä jotain.

Ohimennen sanoen psykologian pääsykokeissa edellytetään jokseenkin varteenotettavaa tilastomatikan osaamista ja ymmärtämistä.

Olin teknisellä alalla ja pidin siitä, pidän edelleen. Opiskelin teknillisessä yliopistossa, mutta joko koin matemaattiset kykyni riittämättömiksi taikka alan pohjimmiten tylsäksi ja opinnot jäivät kesken.

Olen nyt myöhemmin alkanut ymmärtää, että minulla on joko aina ollut, taikka sitten minulle on myöhemmiten kehittynyt tarve ymmärtää itseäni ja ympäröivää yhteiskuntaa yhä paremmin.

Kiinostuin aluksi ihmiskehon biologiasta ja siihen vaikuttavista asioista, sen jälkeen tuli tarpeelliseksi ymmärtää ajatus- ja tunnemaailma. Teknilliset asiat seurasivat, mutta huomasin varsin pian, etteivät ainakaan opiskelemani alan tekniset asiat saisi minua ymmärtämään haluamiani asioita yhtään paremmin.

Ryhdyin seuraavaksi opiskelemaan oikeustiedettä ja se vastasi monin tavoin haluuni ymmärtää ympäristöni toimintaa. Yhteiskunnassa oli mekaniikkaan verrattavia rakenteita, jotka ohjasivat sen toimintaa. Hallitus muodosti ajatukset, päätökset niiden toteuttamisesta tehtiin Eduskunnassa ja hallintokoneisto kaikkine viranomaisine ynnä laitoksineen toteutti ne kansalaisten arkielämässä.

Olen ilmeisesti etsinyt universaalia selitysmallia, jossa voisin tarkastella elämää itsestäni ulospäin taikka sisäänpäin, ja huomata samojen kuvioiden toistuvan kuin matemaattisissa fraktaaleissa.

Oikeustiede selitti yhteiskunnan säännöt, tavat niiden tulkitsemiseksi ja käyttämiseksi, niiden muodostamisen mekaniikan ja niin historian kuin filosofiankin oikeuskäsitteen takana. Perimmäiset syyt näiden sääntöjen muodostamiseen eivät kuitenkaan kuuluneet opetusohjelmaan vaan lienevät psykologian alaa, tai kenties teologian.

En ole ainut ihminen, joka haluaisi nähdä järjestystä kaaoksessa.

Kenties sosiologia voisi selittää asioita. Lentokoneita siinä ei pääse ohjaamaan, mutta joskus voi olla syytä pitää jalat maassa.

Moi
Lääkikseen pääseminen on omalla tavallaan hankalaa, toisaalta se on helppoa. Itse pääsin kolmannella kerralla vasta sisään, vaikka olen aina kuulunut oman ikäryhmäni "kovimpiin" opiskelijoihin ja toisaalta moni vähemmän opiskellut on päässyt suoraankin, eli lähtökohdilla ei välttämättä ole niin suurta vaikutusta kuin yleisesti ajatellaan. Kyse on lähinnä päämäärätietoisuudesta sekä motivaatiosta. Itse pääsykokeeseen kannattaa tosiaan panostaa noihin fysiikkaan ja kemiaan, tietysti myös biologiaan, mutta kahdella ensin mainitsemallani on suurempi merkitys itse pääsykokeessa (ps. fysiikka ja kemia on opeteltavissa pääsykokeeseen vaativissa rajoissa ns. "haukionkala"-menetelmällä).
Oma mielipiteeni on se, että minne tahansa alalle pääsee, kunhan motivaatio on kunnossa. "Tee se mitä haluat tehdä ja panosta siihen täysillä", toki muutkin vaihtoehdot on hyvä pitää mielessä ja varasuunnitelmia on hyvä olla.
Oikis ja lentäjän ammatit ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta toisaalta eroavat aika totaalisesti sisällöltään lääkiksen sisällöstä. Ja tulevaisuutta ajatellen tärkeintä on päättää ammatti, joka todella kiinnostaa, sitä kautta motivaatiokin on helpompaa löytää (tietenkin se motivaatio kasvaa opiskelupaikan löytymisenkin myötä).
Lääkiksestä vielä sen verran, että yhden alan varaan laskeminen (esim. kirurgia) on omalla tavallaan hieman pintaliitoista, sillä koulun varrella vasta oikeasti ymmärtää mistä on kiinnostunut ja mikä se tulevaisuuden tavoite todellisuudessa on. Mutta toisaalta, jos halu on kova niin tietenkin "kirurgiksi kouluttautuminen" on myöskin mahdollista. Byrokratiaa on alalla kuin alalla ja lääkärin työssä byrokratia ja muiden asettamien ohjeiden noudattaminen on oikeastaan koko työ kuva, joten siltä ei tälläkään alalla välty.
Omalta osaltani voin kertoa, että lääkärin ura on palkitsevaa, mutta toisaalta myös rankka ja haastava valinta.
Toisaalta lääkärin ammatti on siitä mukava, että peruskoulutuksen jälkeen jatkokoulutuksen määrä on rajaton ja kaikille varmasti löytyy jotain!
Toivottavasti en antanut liian negatiivista kuvaa aiheesta näin yön pikkutunneilla omien mietteitteni keskellä.
Onnea hakuihin ja toivottavasti löydät oman opinahjosi, josta saat unelmiesi ammatin!

Kun miettii ammatinvalintaa, kiinnittää usein liian paljon huomiota siihen, mikä kiinnostaa ja mikä jotenkin kiehtoo. Olisi viisasta ottaa huomioon myös tosiasiat eli se, mihin voi päästä opiskelemaan ja että koulutuksella pitää päästä töihin. Työ on työtä, ei aina hirveän kiinnostavaa sinänsä. Motivaatiota pitää syntyä siitäkin, että ilman työtä leipä on kapea.

Useimmiten koulumenestys antaa viitteitä siitä, mihin voi päästä ja mihin taipumukset viittaavat. Kun matematiikka tökkii ja kieletkin tökkivät, sellaisesta ei tule matemaatikkoa eikä edes insinööriä, ei myöskään kielenkääntäjää. Lentäjäksi pääsee tosi harva, vaatimukset ovat kovat ja karsintaa tapahtuu vielä koulutuksessakin.

Kun laki, yhteiskunta ja oikeus kiinnostaa, mutta oikiksen ovet eivät avaudu, poliisi on hyvä vaihtoehto. Lääkiksen voi korvata opiskelu sairaanhoitajaksi, fysioterapeutiksi tai bioanalyytikoksi. Lentäjää helpommin pääsee rekkakuskiksi.