Kuinka jobbarit kehtaavat?

Juu ja samanlainen naurutarjouksia tekevä autokauppias kirjoittelee ahkeraan tällä palstalla. Mutta toisaalta haukkuu kaikki hänen myyntiautoistaan alennusta kysyvät vinkuintiaaneiksi ja vajakeiksi.

Kyllä tarjoaa ihan mitä vaan, se täytyy itse tehdä sama kun menee autoa ostamaan.
Minulla -04 erittäin hyvä 250 tkm ajettu tila- auto. Tarjosin sitä vähänajettuun -05 Mondeoon vaihdossa, jossa oli räikeä ylihinta 5000€.
Paljonko jobbari pyysi väliä, 4300€, kyllä 4300€, haloo...
Jobbari olisi myynyt varmaankin Mondeon sillä 4300€, hän yritti ilmaiseksi viedä autoni, täysin kaistapää.
Jobbarit vinkuu palstalla, auton tinkaajien kanssa ei edes keskustele, toivottaa tinkaajien painuvan vitt...
Mitä itse tekevät, koettavat ilmaiseksi viwdä asiakkaan auton.
Täysin vajakki ja luuseri sakkia.

Täyttä oletusta koko aloitus.
"Jos olisin suostunut, niin auto olisi tietysti ollut jo seuraavana päivänä kehujen kera takaisin myynnissä viidellä tonnilla."

Jos.
Jos täti olis mies, se olis setä.
Ja kuten huomata voi, aloituksen olettaman takana on kateus ja pelko. Pelko siitä, että seuraava ostaja pärjäisi kaupassa paremmin ja siitä sikiävä kateus. Kauppahan jäi tekemättä.

Toisekseen hyvä ja kerrankin meni oikein ettei tässä yhteydessä väitetty, että jobbarilla olisi autoliike. Jobbaria kun ei autoalan yrittäjään pidä verrastaakaan. Puhuttiin siis vain nimityksillä jobbari ja joku kusiaivo. Ne menivätkin ihan oikein, koska neljänneksen pyyntihinnasta tarjoavat ovat juuri tällaisia tolvakkeita. Oli sitten kyseessä autoilla pimeää rahaa tavoitteleva jobbari (ei siis autoliike) tai muuten vaan hullu itselleen halpaa autoa ostattelija, joka mistään mitään tietämättömänä yrittää olla kovakin kauppamies tarjoillen ihan pöhköjä. Kauppaanhan nämä eivät kykene, eivät yksityisen (aloittaja?), eivätkä varsinkaan autoliikkeen kanssa.

Jäljempänä "6543" kertoilikin sitten oman kokemuksensa jobbarin kanssa kaupankäynnistä. Edelleen hänkään ei siis ole käynyt autoliikkeessä vaan nimenomaan pimeää kauppaa harjoittavan jobbarin plantaaseilla, ehkäpä siellä Esson baarin parkkialueella?
Järjettömyyden alku hänen kauppatavassaan on jo siinä, että omastakin mielestään "räikeästi ylihintaisia" edes katsoo, saati että ryhtyi räikeästi ylihintaiseen kaupantekoon ja tarjoamaan vaihtotuotettaan. Aivan mielenvikaista touhua. Itse en ryhdy kaupantekoon, en autoissa enkä polkupyörissä, jos hinta on lähtökohtaisesti räikeän ylihintainen. Tuskin kukaan muukaan täysjärkinen niin tekisi?
Mutta kun "6543" on kuin "Aina Inkeri Ankeinen" ja mielensäpahoittamisen lahjat on ilmeisen sisäänrakennettuna, hankkiutuu hän itse itselleen ongelmia tilaamalla hankaliin tilanteisiin. Jos ei muuta, niin räikeästi ylihintaisia muka ostattelemalla ja pääsee sitten kehumaan Esson baarissa "melkein ostin" tai kuten tässä "4300 haloo" välirahaa hämmästelemään... rinnastuu melko hyvin aloituksen jobbarointiin neljänneksen tarjouksineen moinen pöhköily. Melkeinhän tuo aloittajankin tapaama "joku kusiaivo" osti auton, aivan kuten "6543" melkein vaihtoi autoaan parempaan.

Näitä aloittajan kuvaamia "neljänneksen hinnasta jobbaritarjouksia" txt-viesteillä, sähköpostilla tai ihan soittamallakin saa autoliike kymmenittäin joka päivä. Samoin kuin näitä "6543" kaltaisia välirahaan pettyneitä mielensäpahoittajia, joilla myös taipumusta pöhkötarjouksiin, saa suksitella vttuun. Ihan joka päivä.
Oletteluilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ei ollut tässä keskustelussa, niin kuin ei ole muuallakaan elämässä. Moikka!

Se on näille myös tyypillistä, että auton kunnosta ei kysytä oikeastaan yhtään. Ei renkaista, vioista, ruosteista tai huolloista, vaan tiedustelun ainoa aihe koskee viimeistä hintaa.

Puhelu etenee tyypillisesti näin "morjesta! sulla on myynnissä se auto. Mä tuun kuule hakemaan sen sulta saman tien ja annan sulle x€(maks. 30-40% pyyntihinnasta)

Tai prepaid-liittymästä tekstarilla" tarjoon autostas X€(sama 30-40%) nouto heti!

Vielä parempi näiden kannalta on jos auton saa myytyä rekisteriotteen kakkoskappaleella tai trafin luovarilla vanhan ajan tyylisesti, jolloin auton voi jobata parhaassa tapauksessa samana päivänä eteenpäin vanhan omistajan nimmarilla, eikä jobbarista jää mitään merkintöjä mihinkään. Jobbarin ei ole mikään pakkko rekisteröidä autoa nimiinsä, vaan sen kun myy vanhan omistajan nimellä varustetulla luovarilla. Nykyajan varmenteella myynti on huonompi sen takia, koska siitä jää väistämättä merkintä viranomaiselle.

Autojobbarien, lasken tähän mukaan myös verkkohäkkijalasmökkiapinat, päivä kuluu etsiessä autoja joiden myyjä ei ymmärrä auton arvoa. Esimerkiksi naisia ja vanhuksia joilta he vievät viiden tonnin auton viidellä satasella. Näitä tapauksia löytyy varsin harvoin joten koko ajan täytyy myös kokeilla kepillä jäätä sieltä sun täältä. Siitä nyt ei vaan saa enempää.

Suomeen tulee koko ajan (kuin sieniä sateella) läpi maan useille paikkakunnille suuria pelkästään käytettyjä ongelmallisia ja piilovikaisia autoja myyviä liikkeitä. Epäkurantit autot ostetaan suurissa erissä milloin mistäkin, missä kunnollisten käytettyjen autojen myyjät haluavat päästä kyseenalaisista autoyksilöistä eroon. Siinä joutuu kohta jalasmökkiapina jobbari- ja trokarikaveriensa kanssa paaliromuineen niin ahtaalle, että ei meinaa heille enää millään ostavia asiakkaita Suomesta löytyä. Nyt vaan kaikki vapaasta, iloisesta ja huolettomasta elämästä nauttivat, joilla Kela-Express-Gold kortti pullistelee ja polttaa taskussa reippaasti pyörimään ja aikaa kuluttelemaan kevätauringon paistaessa paaliromuja myyvien kauppiaiden pihoille. Ensin esitätte "tosissaan olevaa" ostajaa ja lähdette paaliromulla koeajolle. Koeajolla rengasta poltetaan kunnolla ja kokeillaan koneesta "venttiilinnousua" jollain pitemmällä suoralla. Bensaa pyritään polttamaan jokaisella koeajolla 5-10 litraa. Minä otin kerran Hyrylästä Sulantieltä melko tuoreen Audi A3:n koeajoon ja peräkontista nappasin koeajolenkin kääntöpaikalla pajupuskaan ihan uuden alkuperäisen käyttämättömän vararenkaan Audin omalla alumiinivanteella. Koeajon jälkeen kävin ottamassa saman renkaan omaan autooni parempaan talteen sieltä pajupuskasta. Kerran tuli yhdestä Datsunista kokeiltua venttiilin nousua niin reippaasti, että taisi jakopäänketjun kiristin koneen sisältä irrota ja kone alkoi pitämään melkoista rallatusta. Ei muuta, kuin vauhdilla takaisin jobbarin pihaan ja auto sammuksiin jo sata metriä ennen jobbarin pihaa. Vapaalla kone sammuksissa rullasin auton samaan paikkaan, mistä koeajolle lähdinkin. Onneksi jobbari oli sisällä käymässä, eikä huomannut auton rullaavan sammutettuna pihaan. Lupasin harkita asiaa ja häippäisin joutuisasti ukon pihalta. Tuli siinä jobbarille ainakin Datsuniin koneen aukaisu. Eipä ole ukkoon tullut oltua yhteydessä tuon koeajon jälkeen. Se oli sitä aikaa, kun ei ollut vielä kännyköitä, niin ei jäänyt ukolle soittajan numero muistiin, eikä näköjään älynnyt jobbari minunkaan autostani ottaa rekkaria muistiin.

Paaliromua takaisin romulaanille tuotaessa haukutte juuri ajamanne jobbarin katiskan täydeksi romuksi, jota ette suostuisi ottamaan itsellenne edes ilmaiseksi. Paiskotte ovia, läpsyttelette aurinkolippoja auton sisällä, renkkaatte kattovalon kytkintä, nostelette avointa kuskin ovea kahvasta ja kerrotte, kuinka hirveästi nuo 10 miljoonaa kertaa avatun oven saranat oikein jo lonksuvat. Nostatte konepellin pystyyn tukensa varaan ja tarkastatte öljytikun ja pyyhitte sen taskussanne olevaan paperinenäliinaan ja heitätte sen jälkeen öljyisen paperin maahan. Haukutte öljyn olevan tikussa mustempaa ja paksumpaa, kuin Simpsiön erämaan erakon tervaksista tislaama paksu hautaterva. Avaatte jäähdyttäjän korkin ja heiluttelette autoa, että näkyykö siellä syylärissä yhtään kiiluvaa nesteen pintaa. Kokeilette paaliromukentällä useaan kertaan paaliromusta äänimerkin toimivuutta, rynkytätte auton kulmia "joo, tässähän on jouset ja iskarit ihan loppu, kuin noin lullahtelee", potkitte pakoputken päätä lähtiessänne ja jätätte lopuksi kuskin oven auki ja konepellin pystyyn, sekä öljyisen paperin paaliromukentän pihaan. Poistutte sen jälkeen nauraen paikalta seuraavan jobbarin paaliromukentälle. Mustalaiset taas yleensä pyrkivät saamaan jobbarilta pakettiauton koeajoon viikonlopun yli. Viikonloppuna roudataan muutaman suvun jäsenen muuttokuormat ja maanantaina tuodaan auto takaisin saatesanoille: "Hai... ei myö näi huonoo autoo osteta ollenkaa... oisko siul antaa meil Merssuu koeajol pariks päivää... jos myö siit vaik sitte kauppa tehtäis...". Niin se vaan käytetyn kauppa Suomessa kovenee ja asiakkaat tulee koko ajan laatutietoisemmiksi auton ostossa, että kohta ei ole käytetyn paaliromun myyjällä laittaa muuta leivän päälle, kuin oma ylähuuli.

Kyllä jobbari aivan oikeassa, että on aivan eri ostokanavat. Ei tulisi mieleenkään lähteä herra jobbarin kanssa tekemään autokauppaa.
Tuossa kun kerroin vaihtotarjouksesta, se oli kyllä ihan oikea autoliike, kylläkin pelkästään käytettyjä myyvä eli jobbari.
Ennen oli hyvä kun oli merkkiliikeiden takapihalla, takapihan löydöt, halpikset jotka autoliike pyrki pääsemään eroon puoli-ilmaiseksi.
Nyt niitä ei enää ole, ei käytetä turhaa aikaa niiden myymiseen,
Nämä autot on nyt ns. käytetyn myyjillä eli jobbareilla 4-5 kertaiseen hintaan.

Itse olen laittanut myynti-ilmoitukseen aina että auto myydään pihasta ja kauppahinta sovitaan kaupan päällä. Jos ovat pyydelleet autoa jonnekin näyttämään niin olen todennut että jos oikeasti kiinnostaa niin varmaan tulet katsomaan paikan päälle.
Vuosikymmenien kuluessa olen myynyt n. 14 kpl autojani itse ja kaikille on löytynyt ostaja.
Jobbarit kyllä kyselee puhelimessa näyttämään sinne ja tänne mutta paikan päälle eivät ole vielä tulleet.