Tyhjyydeb täyttö

Kokemuksia ja tuntemuksia on erilaisia! "Työ", jota tein hävisi elämästäni samantien, kun lekuri pisti poistolistalle sairaslomalla kaksi- ja puolivuotta sitten. Puolitoistavuotta sitten tuli työkyvyttömyyseläkepäätös, eikä oikeastaan koskaan, koko prosessin, aikana ole tyhjää päivää ollut. Edesmenneestä "työstäni" en kaipaa mitään! Varsinkin viimeiset kymmenenvuotta oli yhtä taistelua yhä vastenmielisemmäksi käyvässä "työssä".

Jos ei osaa muuta kuin aamulla mennä töihin ja iltapäivällä tulla töistä kotiin, niin sitten ei osaa ja jatkaa samaa rataa hamaan kuolemaansa saakka. Oma henkilökohtainen on ongelmansa. Hakekoon apua.
Ei auta, vaikka maailma on avara, jos kenkäsi ovat ahtaat!
Ihmisellä on aina useita ovia avoinna. Rikas hän , joka monet mahdollisuutensa näkee.

Aloittaja osui ytimeen. Tunnen useita juuri heidän kaltaisiaan. Yksi tietämäni käy salaa ruokajonossa, koska vuokra on niin suuri. Perheen hajottua ei ole ollut enää varaa omaa asuntoon. Lääkkeet vievät ison osan eläkkeestä. Hän ei todellakaan voi harrastaa muuta kuin ilmaista marjan- ja sientenpoimintaa, käydä kirkossa ja torikuppilassa. Lenkkeillä.
Varmaa olisi auttanut, jos olisi koko työelämän hillonnut pienen summan talteen. Ei olisi vienyt perhettä ulkomaan matkalle tai laittanut lapsille sitä mitä naapurin lapillakin on. Olen tuntenut hänet pitkään ja joskus moittinut sitä että husaa itseeni verrattuna ihan liikaa rahaa "ylellisyyksiin". Hän kertoi että hän kerää muistoja matkoiltaan. Kyllä ottaisin mieluummin vähän leveämmän elämän kuin muistot. Olen koko elämäni harkinnut rahankäyttöäni, jättänyt ostamatta kaiken turhan. Nyt on sopivasti rahaa eläkeellä olemiseen, kohtuulliseen matkusteluun ja harrastuksiin.
Meillä molemmilla oli samat lähdökohdat. Tarkoitus ei ole syyttää ketään, on vain erilaisia tapoja elää.
Itseäni kuvaa aloittajan ensimmäinen lause. En tunne olevani mitään ilman työelämää, vaikka kuulun useaan ryhmään, hallituksiin, teen hyväntekeväisyystyötä, on ystävät ja hoidettavana lapsenlapset. Mikään muu ei riitä, antoisa työ kruunasi elon ihanien työkavereiden lisäksi. Siitä nyt kasvatan itseäni irti, uskon onnistuvani, mutta työtä se vaatii.

Elaäkkeni on todella pieni eli köyhyysrajan alapuolella, mutta kummasti se on riittänyt. Omakotitalossa asuminen on edullisempaa kuin osakkeessa, jossa ei kuluihin oikeastaan voi vaikuttaa. Tekemistä on riittänyt, aika vain tuntuu loppuvan joka päivä. Kevät ja piha, siinäpä työmaa.
Tietysti olisi kiva käydä konserteissa, mutta jo yksi tilaisuus vie lian paljon, koska liput ovat 20-30€ ja matkat päälle.
Kodn kunnostus on jatkuvaa, mutta takemällä itse pääsee vähemmällä ja saahan siitä tyydytystä, että on osannut tehdä. Moni on sanonut, että hyvähän sinun on, kun osaat, mutta monet asiat on pitänyt vain aloittaa ja työ on tekijäänsä neuvonut. Nyt ei tarvitse sanoa, ettei osaa, mene juutuupiin ja maailma on auki.

"Kaiken vie verottaja" ?

Tasan eka kertaa kuulen, luen, että eläkeläisen veroprosentti on täydet 100.
Siihen ei kykene edes Nalle Wahlroos miljoona tuloillaan.

Jos on pieni eläke, ei veroprosenttikaan voi olla kuin 20 - 27 % sivu töistä. Maksimi mitä olen kuullut, 40 %.

Miksi vitussa se idiootti-ukko tekee talkootyötä?

Oudoinpaa on kuulla tuosta "tyhjän päälle" putoamisesta. Mielenterveys ei ole siis ollut kunnossa koko työuran aikana.

Aloittaja, oliko ihan pakko pitää lupauksensa, oliko? Tässä tapauksessa pieni lupauksen pettäminen olisi ollut enemmän kuin sallittua.
Aamulla, kun salusiinit vetäisin akkunoiden edestä olin lentää pylpyrälleni. Maa valkoista vetistä velliä.
Pärjääkö västäräkit.

Minullakin on nyt pieni hetki aikaa ja istuin koneen ääreen ja ihan todella hämmästyin kuinka moni muukin on ollut tyhjyyttä täyttämässä täällä. No onnekseni minun tämän päivän osalle tulee kohta vieras täyttämään päivän sisältöä. Ja onneksi nämä vieraat käyvät melkein joka päivä ja kivaa on yhdessä. Täällä ei onneksi sada mitään, pilvinen ja kylmä päivä. Aurinko tulee vieraan mukana.

Hyvää päivän jatkoa kaikille.

Niin, toinen juttuhan on sitten eläkkeen määrä! Pelkän työeläkkeen, kun saa, niin ei saa alennusta HSLn lipuista, kun asuntolainaa maksaa suurimman osan eläkkeestä, niin eihän siihen saa asumistukea. Käteen jää kuussa paljon alle toimeentulotuen minimin.

Toinen samassa duunissa ollut, saa Kelan eläkettä lisäksi ja asuu vuokralla, niin saa matkalippualennuksen ja asumistuen yli kolmesataa euroa ylittävältä osuudelta. Hänellä käteen kuukaudessa huomattavasti enemmän, kun minulla.

Elämähän on valintoja!

Terveiseni koleasta Heemstedestä@

Käsitin kommenteista, että eläkkeellä olon tylsyys, tekemättömyys, hyvän olon tunteet ovat kiinni rahasta.

Asutaan omakotitaloissa, omistusasunnoissa silti eläminen on niukkaa. Verrataan ystävien huonompaa tilannetta koska eivät osanneet säästää ja asuvat vuokralla jne.

Miksi?

Jos on velaton ja istuu omaisuuden päällä ja on rahapulassa, miksi se velan otto on vaikeaa?

Joku valitti, että rempattavaa talossa olisi vaan kun ei ole rahaa. Jos antaa omaisuutensa mennä homeeseen ei siitä loppupeleissä hyödy kukaan.

Uskaltakaa elää kuten työssäoloaikoina, investoikaa kuten investoitte taloihin ja muuhun krääsään. Investoikaa nyt hyvään eläkeläiselämään.

Työni pienyrittäjänä oli 24/7 en helvattu kaipaa taksisin siihen oravanpyörään.

Minä komppaan korppista tässä ei ole pätkääkään ikävä työelämään ja vaikka taloudellinen tilanne kärsi eläkkeelle pääsemisestä niin ei se raha yksin tee onnelliseksi. Tekemistä riittää ihan nokko jokaiselle päivälle ja vaikka aina välillä tulee niinkuin vanhasta muistista mieleen sellainen ajatus että tääkin päivä mennyt ihan hukkaan kun en ole saanut mitään aikaseksi, niin silloin minua muistutetaan että kaikki tekeminen nykyisin on vapaaehtoista ja harrasteluluontoista, joten älä ota paineita.

Se on miesten ongelma, minunkin.
Ei minun rahan puolesta tarvitsisi heilua työelämässä, ei olisi tarvinnut aikoihin.
Mutta ei sitä itseään ymmärrä.
Kyllä se ns. tärkeä tekeminen pitää elämän balanssissa.
Verenpaine on 117/71 pulssi vähän turhan korkea 65.

Harvemmin se eläkeikä tulee yllätyksenä, eli aikaa varautua tulevaan on useimmilla.
Itse olen viimeisen vuoden tehnyt töitä kevennetysti (80%) ja antanut enemmän aikaa harrastuksilleni sekä lapsenlapsille. Nyt parhaillaan on menossa viimeinen vuosiloma ennen eläkekahveja, joten yritän ottaa rennosti, sillä olen antanut itseni ymmärtää eläkeläisten olevan kovin kiireisiä, ainakin ystäväpiirissäni näin on.

Niin me kaikki olemme erilaisia.Olen ollut eläkkeellä 3 v,oltuani sitä ennen työelämässä 45v ( välillä 3 lapsen synnyttyä,kustakin vuoden äitiyslomalla.) oli minulla mieluisa työ ,jota arvostin ,mutta eipä ole lainkaan tullut vieroitusoireita .eikä ikävä sinne.
Rinta rottingilla vietän nyt eläkepäiviä,jotka olen totta totisesti ansainnut.Aika kuluu rattoisasti kotona,nyt näpyttelen tätä,kohta voin alkaa maalaamaan,syön just sitä mistä pidän.Luen romaaneja,kuuntelen spotifystä lemppari musiikkia.
Nyt on ulkona ns koiran ilma,mutta sateen jälkeen tulee pouta ja eiku lenkille ja salille.Arvostan itseäni ja mukava on tehdä just sitä mistä pitää,,,ei en halua mennä tätä nykyä yhdistyksiin enkä muihinkaan väkitapahtumiin.Niin me ihmiset olemme erilaisia ja näin on hyvä.Ukko on toista kaliperia,,,käy ukkoporukoissa aktiivisesti liikuntaa harrastamassa,se sopii hänelle.
Eläkkeelä tulot pieneni,mutta senhän jokainen tietää,kun eläkelaitoksesta tuli monta vuotta tietoa tulevan eläkkeen määrästä.Voi elää suu säkkiä myöten ,kun on vielä säästänyt sopivasti työaikana.
Ei ne muut ihmiset ,eikä niiden seura onnea tee, ei myöskään raha.Onnellisuus on ihmisen korvien välissä.Olkaa armollisia itsellenne.
Hei,nyt paistaa jo ulkona aurinko,heips!

Ei ole ainakaan vielä ollut vaikeuksia saada aikansa kulumaan eläkkeellä, päinvastoin. Aina tuntuu siltä että aika loppuu kesken, kai sitä on vähän hitaampikin kuin nuorempana.
En ole kulutusjuhlaa viettävä, pärjään aika vähällä rahallisesti.
Kuljen kesät talvet mökillä ja kylillä, sekin tuo vaihtelua, heti pääsen ulkohommiin mökillä, vielä on paljon lunta.
Olen yksin viihtyvää sorttia, kaveri käy viikonloppuisin ja lomillaan joten en ihan erakko ole. Tänään hain sähköpyörään uuden akun, entinen kesti yli viisi vuotta, aika hyvin, taas pääsee huristelemaan pitkin teitä.
Mihinkään talkoisiin tai väkisin tehtyihin hommiin en ala, moni käy seurakunnalla piirankanteko talkoissa ja muissa vastaavissa, eivät ole minua varten.

Kuten aikaisemmissakin lesken jankutuksissa, totean taas.
Päätin lopettaa työt vuonna 2008, täyttäessäni 60 V.2010.
Ja niin tapahtui.
-
En minä mihinkään mitenkään pudonnut.
Aloin vain nukkua ja herätä milloin mieli tekee.
Aloin rakennella ja parannella viihde-keskustani.
Alussa harrastin hienostelevaa ruoan-laittoakin.
Kunnes totesin sen tarpeettomaksi ja liian aikaa-vieväksi.
Kehitin siis reseptin jossa vahdettavia raaka-aineita on vain yksi.
Liha.
Jalka nousee, selkä taipuu eikä mihinkään tee kipeää.
-
Eläkkeeni on runsas.
Kiitos siitä itselleni.
Pankissakin on jotain kortilla.
-
Elämä ei moiti minua enkä minä elämää.
Me nautimme toisistamme.
Olemmehan suorittaneet hyvin ja hienosti.

H.

Kunnan piikanahan minäkin
-suurin osa mun varoista meni pankkivelkojen maksuun ja avustuksina toisille
- riskisijoituksissa osa myös teille tietymättömille
- oikeest sai perusteellisestikinn väsähtää sairastumisen, vammautumisen ja uupumisen vuoksi - tuolla toisella palstalla on kirjoittelua patalaiskaksi todetusta
- mökki ja pihakin - herra jumala - ookko nähny
- taas on kaikki työt tekemättä jne...
- mielestäni ei ole syytä mennä märkää nurmikkoaluetta tallailemaaan ja vanhat heinät ja oksat voin poistaa ruukuistaan jahka maa-aines sulaa jäästä
- joten iloisesti vaan pihalle jahka aurinko lämmittää......
Ei ole koskaan ollu mulla työnpuutetta ja vajaakuntoisuuden vuoksi mihinkään entisiin tiimeihin ei kykene, verotus on yhtä rankkaa kuin ennenkin
ja kun ulkomuotokin on kuin harakanpelätillä jo
- ei siinä auta sisäisen kauneuden kehutkaan
- joten jakselkaahan taas jahyvää päivänjatkoaa!

Kunhan ehtisi enemmän kuluttamaan tai keksisi mihin kuluttaisi, eläkettä laittavat pankkitilille joka kuukausi ja entiset varatkin on käyttämättä.
Paljon ei kulu, kun pellonpientareita ja metsäpolkuja kävelee ja kirjastosta lukemista lainaa.
Bussilipun stadiin saa eläkeläishinnalla.

Näinhän se menee :) Bensaa on välillä ostettava että pääsee siirtymään pidemmät matkat paikasta toiseen, lyhyet ajelen pyörällä.
Olen myös kova käyttämään kirjaston palveluja, enimmäkseen äänikirjoja, mutta ihan tavallisiakin nyt kun sain silmät kuntoon.
Tänään vietin kulutusjuhlaa kun sain uuden akun sähköpyörään, ne on kalliita mutta vain joka viides vuosi on ostettava jos tämä kestää yhtä kauan kuin entinen.
Minunkin pitäisi käydä stadissa tyttären luona, ennen ajelin omalla autolla mutta nyt menen junalla.

Montakohan samanlaista tekstiä vielä laittavat, ei ensin lähtenyt joten yritin uudelleen ja lisäsin vähän, sitten tuli enemmän kuin oli aikomus.

En ihan osaa samaistua aloittajan kuvaamaan eläkeläisen elämään, vaikka puitteissa ei välttämättä olisi suurta eroa.
Ihminen kaipaa mielekästä tekemistä ja tahtoo kai myös tulla noteeratuksi, ellei kotona niin muualla. Ja joskus siitä mielekkyydestä joutuu maksamaan..)) Mutta eikö palvelusten antaminen ole vastavuoroista, ainakin meillä se on sitä ?
Ja kuten moni jo totesi, löytyy paljon sellaistakin tekemistä/harrastusta, mikä on ilmaista.

Ehkä myös monet aikaisemmat arvovalinnat vaikuttavat tässä elämänvaiheessa; jos on satsannut ihmisiin ja ystäviin, heitä todennäköisesti on jäljellä ja voi saada lisääkin, Jos on tottunut selviytymään vahällä rahalla niin miksi ei selviäisi myös jatkossa ?

Tyhjyyden ja merkityksettömuuden tunnot voivat tietysti yllättää kenet vain, mutta yleensä ne lienevät ohimeneviä. Olemassaoloon, eksistenssiin, liittyviä tyhjyden tuntoja monet joutuvat myös kokemaan ja niiden kohtaamisen kautta elämään voi tulla aivan uusi ulottuvuus, jopa sellaista mielekkyyttä, mitä siinä ei ole ennen ollut.

Harpaten luin ketjun ja saatan sanoa samaa kuin joku aiemmin.
Naisena olen nyt laittanut itseni sisäisen peilin eteen. Vajaan kahden vuoden eläkkeellä olleenna olen siihen pakotettu. Hoivavietin omaavana ylenpalttisesti vastaanotin lastenlasten hoivaamisen vanhempien pyynnöstä ja pienokaisten hellyttävien silmien edessä.
Toki onhan minulla ollut omat harrastukset siinä ohessa, mutta harrastusten vapaa-ajalla paloin melkein loppuun lastenlasten kaitsemisesta.

Aloittajan kanssa olen siinä mielessä samaa mieltä, että ihan joutilaisena ei ole hyvä olla tai turtuu. On se harraste mitä tahansa vaikka puiden hakkuutta tai sävysävyyn jumppavaatteissa hytkyttelyä, mikä itselleen sopii ;)