Onko kenelläkään kokemusta tilanteesta, jossa toinen haluaisi muuttaa yhteen, mutta toinen (syystä tai toisesta) ei halua/halunnut? Jos kuitenkin suhde on hyvä ja toimii, eli siinä ei ole ongelmaa. Miten olette ratkaisseet tilanteen? Ja onko se edes mahdollista, että voisi onnistua suhde, jos asutaan erillään?
Jos toinen ei halua muuttaa yhteen
jkshfosdhlfdhisgl
32
883
Vastaukset
- Okraa
Täällä keskusteltiin vähän aikaa sitten aiheesta. Tässä kyseinen keskustelu: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14862399/parisuhde-amp-asuminen-(yhdessa-vai-erillaan)
Omalta kohdaltani voin todeta, että kaikki seurustelut ovat alkaneet erillään asuen. Hehheh, olinpa hauska. Vain kerran olen päätynyt muuttamaan yhteen ja sekin oli varmaan turhan hätiköity päätös. Yhteiselo olisi saattanut sujua paremmin, jos oltaisiin edes etukäteen mietitty arkisia asioita ja yhteisiä pelisääntöjä. Useampi vuosi me yhdessä asuttiin, mutta alusta asti oli turhaa kinaa kaikenlaisista pikkuasioista. Nyt olen suhteessa, joka alkoi vuosi sitten. En olisi vielä valmis muuttamaan yhteen, mutta yhteisestä kodistakin on puhuttu periaate- ja haavetasolla. Tyttöystäväni olisi jo piankin valmis yhteiseen kotiin. Varmaan pidemmän päälle erillään asuminen joko toimii tai sitten suhde kaatuu mm. siihen, että toinen haluaisi yhteiseen kotiin. Minä tykkään asua yksin ja yhteisasumisessa mietityttää monikin juttu. Tietenkin haluaisin myös antaa tyttöystävälleni, mitä hän haluaa, eli yhteisen kodin. Asia ei ole yksinkertainen. Jään seuraamaan keskustelua. - OmaTupaOmaLupa
Yhteisen kodin perustaminen on yllättävän vaativaa. Helpointa se on silloin, kun kyse kahdesta suurinpiirtein yhtä varakkaasta nuoresta, jotka jo valmiiksi asuvat samalla paikkakunnalla. Kaikissa muissa tapauksissa hankkeeseen liittyy älyttömän paljon päätettäviä asioita ja jopa tuuripeliä. Sanoisin jopa, että jos lesbopari on valmis käymään yhteiseen kotiin liittyvän prosessin HUOLELLISESTI ja toisiaan kunnioittaen läpi, on suhteella hyvä mahdollisuus kestää ikuisesti.
Näitä asioita on pakko miettiä ja päättää:
1. Asumismuoto? (vuokra, asumisoikeus, osaomistus, omistus...)
2. Asunnon tyyppi? (kerrostalo, rivitalo, paritalo, omakotitalo, maalaistalo...)
3. Asumiskulut? (kk-kulut, kertakulut, oma pääoma, laina, korot yms.)
4. Asunnon sijainti? (valtio, paikkakunta, asuinalue...)
5. Asunnon tärkeimmät ominaisuudet? (sijainti, piha, takka, parveke, liikenneyhteydet, puutarha, autotalli, sauna, esteettömyys, huonekorkeus, iso keittiö, iso olohuone, kerros, säilytystilat, huoneiden lukumäärä, kodinhoitohuone, koira-aitaus, hevostalli, askarteluhuone...)
6. Sisustus? (värit, materiaalit, hoitoisuus, muunneltavuus...)
7. Remontti vai ei? (pintaremppaa seiniin ja kattoon, lattia, keittiö, märkätilat...)
8. Irtaimisto? (mitä, mistä, miten paljon, minne, miten...)
9. Ajankohta? (milloin yhteenmuutto olisi järkevää, milloin sopiva asunto vapautuisi, miten ja milloin eroon entisistä asunnoista...)
10. Kotityöt? (kuka tekee, mitä tekee, milloin tekee, miten tekee...)
11. Ajankäyttö liittyen kotiin? (oma aika vs. yhteinen aika, tilojen käyttö...)
12. Sosiaaliset suhteet liittyen kotiin? (kotiin vieraita vai ei, milloin, miten, keitä...)
13. Kummankin tavat? (miten huomioidaan esim. sisustuksessa...)
14. Yhteiset pelisäännöt? (ruokailut, nukkumaan käyminen, herääminen, meteli, hiljaisuus, musiikki, tv, tilaa vievät tai häiriötä aiheuttavat projektit...)
Unohdin varmaan vielä vaikka mitä! Lemmikkiasiat pitäisi ainakin lisätä listaan, jos ne koskettavat. Samoin lapsijutut.
Yhdessä oleilua ja asumista kannattaa harjoitella viettämällä aikaa samassa asunnossa ja matkustellen erilaisissa olosuhteissa (esim. alkeellisissakin olosuhteissa, teltassa vesisateessa...).- WildRosa
No huh, miten vaativaa. Helpommallakin saa kimpsut ja kampsut samaan kämppään. Siis jos tahtoo. Minä olen jo niin vanha (melkein 50), etten taida enää tahtoa.
- JustJust111
Kyllä sinkutkin joutuu ihan samoja asioita miettimään...
- Selväkuinvesi
Mut sinkut saa tehdä päätökset oman maun mukaan. Vai kuinka monen sinkun tiedätte riidelleen itsensä kanssa siitä, minkä väriseksi keittiön seinät maalataan?
- JustJust111
Voi joutua riitelemään vaikka taloyhtiön kanssa...tai jos vaikka kaupasta ei löydykään just sen väristä maalia kuin olisit halunnut.
Ihmetyttää kyllä, miten niin yksinkertaisista ja itsestäänselvistä asioista voi saadakin niin monimutkaisia.. - Okraa
JustJust111 kirjoitti:
Voi joutua riitelemään vaikka taloyhtiön kanssa...tai jos vaikka kaupasta ei löydykään just sen väristä maalia kuin olisit halunnut.
Ihmetyttää kyllä, miten niin yksinkertaisista ja itsestäänselvistä asioista voi saadakin niin monimutkaisia..Mä todennäköisesti olisin paljon halukkaampi muuttamaan avoliittoon, jos mulla ei olisi taustalla ikäviä kokemuksia avoliitosta. Aina puhutaan niistä luurangoista kaapeissa. Mun entiset suhteet on käyty ja käsitelty mielestäni, mutta aina sit kuitenkin tulee eteen tällaisia tilanteita, joissa ne menneisyyden haamut selvästikin vaikuttaa nykypäivään. Mun tyttöystävä on upea tyyppi, mutta mä pelkään että hän muuttuisi yhteenmuuton jälkeen hirviöksi. Sitä mä pelkään todellakin :(
- 321456
Käsittämättömän vaikeeksi teette yksinkertaisen asian... minun maailmassani, jos kumpainenkin rakastaa, haluaa viettää aikaa yhdessä...jos suhde etenee niin yhteen muutto on luonnollinen jatkumo...ei se mitenkään eroa hetero suhteesta...
- JustJust111
Samaa mieltä, mutta tässä ei vissiinkään pohdita asumista, seurustelua ja yhteenmuuttoa rakkauden ja tunteiden pohjalta vaan taloudellisista, yhteiskunnallisista ja globaalista jne. näkökulmasta.
- NinnaNinna
Apua, auttakaa! Mä oon meidän suhteessa just se, joka ei halua muuttaa yhteen. Naisystävä (mua 17 v vanhempi) haluaisi kovasti meidän muuttavan yhteen. En tiiä mistä mun haluttomuus johtuu. Oon miettinyt häpeänkö mä naisystävää ja toivonko salaa löytäväni paremman. Mietin myös mitä mun sukulaiset ja frendit ajattelisi. Pelkään naisystävän vanhenevan ja pelkään seksin loppuvan :/ Mua ahdistaa mun ajatukset... ^°^
- Helga2
NinnaNinna kirjoitti:
Apua, auttakaa! Mä oon meidän suhteessa just se, joka ei halua muuttaa yhteen. Naisystävä (mua 17 v vanhempi) haluaisi kovasti meidän muuttavan yhteen. En tiiä mistä mun haluttomuus johtuu. Oon miettinyt häpeänkö mä naisystävää ja toivonko salaa löytäväni paremman. Mietin myös mitä mun sukulaiset ja frendit ajattelisi. Pelkään naisystävän vanhenevan ja pelkään seksin loppuvan :/ Mua ahdistaa mun ajatukset... ^°^
No halloo! Taidat olla tosi nuori! Ootko miettinyt miltä susta ittestäs tuntuis, jos sä olisit vanhempi osapuoli ja sun tyttöystäväs kirjoittelisi tuollaisia juttuja tänne nettiin? Ei se seksi ole iästä kiinni, vaan monista muista asioista. Jotkut harrastaa seksiä tosi vanhoina ja toiset taas lopettaa tosi nuorina. Se on kiinni siitäkin, onko sitä kumppania ja miten suhde toimii. Itse sinkkuna olen kaikille parisuhteissa eläville jollain tavalla kateellinen ja ihmettelen, miksi kaikki ei arvosta omia suhteitaan. Oman rakkaan voi menettää. Mitä tekisit, jos sun naisystävä löytäiskin jonkun sua "paremman" ja jättäis sut. Mitä sä hänessä muuten häpeät? Häpeätkö hänen sukupuoltaan vai jotain muuta ominaisuutta? Ootko sä vielä kaapissa? Mun mielestä sun kannattaisi selvittää itsellesi, mikä on sulle tärkeää. Onko ulkoiset asiat kuten kumppanin ulkonäkö tai rikkaudet sulle tärkeitä. Mitä teidän suhde sulle merkitsee. Mitä sä haluut elämältä. Toivottavasti löydät vastauksia ja osaat tehdä päätöksen suhteesi osalta. Sun puoliso voi haluta yhteenmuuttoa, että saisi sulta vastauksen teidän suhteen laadusta. Jos susta tuntuu, ettet todellakaan halua muuttaa hänen kanssaan asumaan, niin ehkä sun kannattaa miettiä kannattaako suhdetta enää jatkaa.
- Phoebie
Meillä (mä 29v ja tyttis 35v) on meneillään yhteisen kodin brainstorming. Tuossa ylempänä ollut lista ei ole kovin liioteltu. :D Tai siis ainakin meillä on ihan erilaiset haaveet yhteisestä kodista. Tyttis haluaisi asua rivitalossa, että olis oma piha ja sauna. Se haluais musta-harmaa-valkoisen modernin ja pelkistetyn sisustuksen. Tyttis haluaisi yhden tai kaksi kissaa. Tyttiksen mielestä olis ihanaa viettää aikaa ihan vaan kahdestaan. Se haluais tavata muita ihmisiä vaan silloin kun on oikeestaan pakko eli vaan lähimpiä sukulaisia ja ystäviä. Mun unelmien koti olis kerrostalossa paikassa, jossa olis hyvät tai aika hyvät julkisen liikenteen yhteydet. Parveke olis tärkeä, mutta talosauna riittäis mulle. Haluaisin kodikkaan sisustuksen, jossa olis käytetty värejä, taidetta ja huumorintajuisia yksityiskohtia. Olis kiva, jos kotona pidettäisiin välillä illanistujaisia. Lapsia me ei haluta, mikä helpottaa, kun koulujen sijainnilla ja vastaavilla ei ole väliä. Aikeissa olisi löytää omistus- tai asumisoikeusasunto. Pintaremonttia tehtäisiin mielellään, mutta tuskin ikinä päästäisiin edes maaleista/tapeteista yhteisymmärrykseen. Miten me voitaisiin löytää yhteinen tyyli ja molemmille mieluinen koti? Ollaan vähän käyty asuntonäytöissä, eikä se ole vielä ainakaan auttanut. Ollaan molemmat femmejä, jotka tykkää pukeutumisesta ja muusta estetiikasta. Toinen on minimalistisempi ja toisella on tavaraa enemmänkin. Ai niin, mä olen viherkasvifriikki ja siinä on yksi syy, miksen innostu kissoista.
- LaiskaLa
Mä pääsen helpolla, kun annan vaimon päättää melkein kaikesta. Se lukee kaiket illat jotain sisustusblogeja. Sillä on hyvä maku, eikä hinnat oo olleet järjettömiä. Vaimo ompelee paljon itse ja etsii netin avulla parhaat ostopaikat. Mä valitsin patjan, grillin ja telkkarin :D
- JustMarried
Huh..!!! Mikä ketju! Mun aviovaimo ;) vinkkasi tämän ketjun. Onpahan tullut kommentteja päivässä ja syvällistäkin asiaa. Siitä pisteet, kun tämä suomi24 on ollut pitkään tosi hiljainen.
Me ollaan asuttu yhdessä jo reilut seitsemän vuotta. Ostettiin lainalla yhteinen omistusasunto nelisen vuotta sitten. Samaan aikaan kaveripiireissä muutkin tekivät niin. Meillä on kaksi lasta ja kolmatta tekis mieli. Oma koti löytyi, kun mietittiin, mitä halutaan ja alettiin etsiä sitä. Asuntonäytöissä käytiin jopa 1,5 vuotta, koska alussa meidän kriteerit oli tosi erilaiset ja kummankin kriteerit täyttäviä ei paljon ollut. Kriteerit todellakin muuttuivat prosessin myötä. Nyt esimerkiksi asutaan tyytyväisinä alueella, joka ei ollut alkuun lainkaan meidän listalla. Hinnat karsivat jo paljon, uskokaa pois. Sitten työmatkat vaikuttaa ja meillä päiväkodit, leikkipuisto ja koulu vaikuttivat valintaan. Oli hyvä asua yhdessä ensin vuokrakämpässä. Siellä oppi sietämään rumaa lattiaa ja ruman värisiä seiniä. Silloin vähän selattiin sisustuslehtiä ja käytiin messuilla. Meille syntyi vähitellen yhteinen tyyli, joka ei ole kummankaan alkuperäinen.
Nuorempana mäkin olin kauhean tarkka monista ulkonäköjutuista. Nyt on sohvassa tärkeintä, että siinä on mukava useamman hengen löhötä samanaikaisesti ja verhoilun voi itse pestä. Sellaisia sohvia ei ole Suomen markkinoilla montaa, mikä helpottaa valintaa äärettömän paljon. Muutkin päätökset ovat syntyneet samaan tyyliin yllättävän helposti. Nykyisestä kodista maalattiin katot ja seinät sekä laitettiin vähän tapetteja. Lattia oli ok ja muutenkin asunnon kunto hyvä. Maaleja ja tapetteja mietittiin viikonlopun yli, mutta päätökset tehtiin riitelemättä. Huonekaluina on parhaat palat molempien entisistä huonekaluista sekä muutamia uusia ostoksia lähinnä Ikeasta. Oma koti on meille maailman rakkain paikka, mutta ei tää ole mikään Avotakka-kohde, vaan elävien ihmisten asuinpaikka. Sisustuksessa on mietitty paljon, että olisi mahdollisimman helppo siivota.
Saatiin muuten aikanaan myydyksi useita meille tarpeettomia huonekaluja, tupla-astioita ja muuta. Uusia tavaroita ostettiin sekä uutena että joitain käytettynä. Tavaraan on ihan turha rakastua niin, että se estää elämän tärkeimpiä asioita tai pilaa muuten hyvän suhteen riidoilla. Antakaa tavaroiden kulkea käsien läpi ulos ja sisään. Osto- ja myyntikanavat on yllättävän toimivat mm. Facebookissa. Rakentakaa yhteinen pesä vaikka niin, ettette tuo sinne mitään muuta kuin henkilökohtaiset vaatteet, hygieniakamat, tärkeimmät asiakirja ja valokuvat. Ihminen ei edes tarvitse paljon tavaraa!
Asunnon etsimiset ja sisustamiset tuntuu etukäteen kauhean paljon monimutkaisemmilta projekteilta, mitä ne oikeasti ovat. Jos homma tuntuu liian vaikealta, niin on syytä miettiä, halutaanko todella muuttaa yhteen vai ei. Suomessa pitkiin parisuhteisiin sisältyy ajatus yhdessä asumisesta. Erillään asuminen on epätavallinen valinta ja sitä joutuu selittelemään. Ennen homot ja lesbot eivät kehdanneet tai edes voineet asua yhdessä. Nyt eletään vuotta 2017. Samaa sukupuolta olevien suhteet on ihan tavallisia parisuhteita. - JustJust111
Ai, minun mielestä taas irroitettavia ja pestäviä sohvien verhoiluja löytyy vaikka kuinka paljon, itsellänikin on sellaisia:).
Samoin varsinkin joissakin uusissa vuokrakämpissä on tosi, tosi nättejä lattioita ja toisaalta taas vanhoissa omistus/aso/osa-omistusasunnoissa voi olla tosi kuluneita ja rumia lattioita/seiniä/ovia jne.
Itse en myöskään näe mitenkään kummallisena erillään asumista, monet heterotuttavatkin tekevät sitä eikä siinä minusta ole mitään luonnotonta varsinkin jos toinen tai molemmat tarvitsevat opiskelu/työskentelyrauhaa tai ovat tottuneet asumaan yksin tosi väljästi tai ovat olleet pitkässä suhteessa vuosia tai vuosikymmeniä, asuneet yhdessä ja pitkästä aikaa haluaisivat omaa rauhaa eron jälkeen.
Minusta se on todella 50-luvulle jämähtänyttä vanhanaikaista politiikkaa, että ei voi mukamas asua yksin tai ei voi elää sinkkuna ja ikään kuin aina huomioidaan vain kumppanin perusteella. Itsellä on kyllä sellaisia kokemuksia paljonkin, että aina työyhteisöissä pidetään, joko tosi outona tai sitten mahdollisena uhkana (vie meidän naiset/miehet), aletaan heti iskemään/ehdottelemaan/kopeloimaan tai naittamaan jollekin (yleensä jollekin tosi idiootille, joka ei vois vähempää kiinnostaa) tai pidetään jonkun mukamas salarakkaana ja vihjaillaan, että sille ja sille sen ja sen pitäis ostaa hamekangasta (tosi vanhanaikaista).
Olen sen verran laiska etten jaksa esittää olevani kulissiliitossa ja pitäväni kulissisormuksia nimettömässä. Hirveä vaiva aina laittaa jokin kulissisormus aina oikealla hetkellä sormeen ja kotiin lähtiessä taas oikealla hetkellä riisua se:)
Yhdessä asumista voin suositella silloin kuin molemmat ovat jo hankkineet sen lopullisen koulutuksen ja pysyvän ammatin sekä vakituisen työpaikan (harva työpaikka on enää lopun elämää kestävä) eikä suunnittele enää alan vaihtoa ja uudelleen kouluttautumista. Toiset toki pystyvät opiskelemaan, vaikka oma kulta hääräisi vieressä kaiken aikaa höpöttelemässä tai pänttäävät sitten jossain kirjastossa tai sitten opiskeltava ala on niin löysää, ettei sitä käytännössä hirveästi koskaan tarvitse opiskella.
Se miksi hirveästi muuttamista yhteen oikein tuppuutetaan on ihan selkeästi Kelan ja Suomen hallituksen politiikkaa. Lasketaan, että se tulee halvemmaksi jne. Ihan oikeasti, sen verran terveen itsekäs pitää olla, että ei ihan mihin tahansa suostu;) Kohta jo pidetään outona, että miksi asuu yksin yksiössä eikä kaksin tai kolmisin yksiössä.
Itse en enää lähtisi asumaan kenenkä tahansa kanssa yhteen mitenkään heppoisin perustein paitsi aivan käytännön pakosta. On tullut tehtyä sekin virhe aikonaan ja se oli yhtä helvettiä;) Heti kun toinen muutti minun luo, alkoi mieletön bilettäminen ja pettäminen, pääasia olikin vain saada kämppä lähempää keskustaa eikä suinkaan minun kanssa yhdessäolo. Mutta, mutta... Virheistä oppii ja kantapään kautta sekin:) - JustJust111
JustMarried kirjoitti:
Huh..!!! Mikä ketju! Mun aviovaimo ;) vinkkasi tämän ketjun. Onpahan tullut kommentteja päivässä ja syvällistäkin asiaa. Siitä pisteet, kun tämä suomi24 on ollut pitkään tosi hiljainen.
Me ollaan asuttu yhdessä jo reilut seitsemän vuotta. Ostettiin lainalla yhteinen omistusasunto nelisen vuotta sitten. Samaan aikaan kaveripiireissä muutkin tekivät niin. Meillä on kaksi lasta ja kolmatta tekis mieli. Oma koti löytyi, kun mietittiin, mitä halutaan ja alettiin etsiä sitä. Asuntonäytöissä käytiin jopa 1,5 vuotta, koska alussa meidän kriteerit oli tosi erilaiset ja kummankin kriteerit täyttäviä ei paljon ollut. Kriteerit todellakin muuttuivat prosessin myötä. Nyt esimerkiksi asutaan tyytyväisinä alueella, joka ei ollut alkuun lainkaan meidän listalla. Hinnat karsivat jo paljon, uskokaa pois. Sitten työmatkat vaikuttaa ja meillä päiväkodit, leikkipuisto ja koulu vaikuttivat valintaan. Oli hyvä asua yhdessä ensin vuokrakämpässä. Siellä oppi sietämään rumaa lattiaa ja ruman värisiä seiniä. Silloin vähän selattiin sisustuslehtiä ja käytiin messuilla. Meille syntyi vähitellen yhteinen tyyli, joka ei ole kummankaan alkuperäinen.
Nuorempana mäkin olin kauhean tarkka monista ulkonäköjutuista. Nyt on sohvassa tärkeintä, että siinä on mukava useamman hengen löhötä samanaikaisesti ja verhoilun voi itse pestä. Sellaisia sohvia ei ole Suomen markkinoilla montaa, mikä helpottaa valintaa äärettömän paljon. Muutkin päätökset ovat syntyneet samaan tyyliin yllättävän helposti. Nykyisestä kodista maalattiin katot ja seinät sekä laitettiin vähän tapetteja. Lattia oli ok ja muutenkin asunnon kunto hyvä. Maaleja ja tapetteja mietittiin viikonlopun yli, mutta päätökset tehtiin riitelemättä. Huonekaluina on parhaat palat molempien entisistä huonekaluista sekä muutamia uusia ostoksia lähinnä Ikeasta. Oma koti on meille maailman rakkain paikka, mutta ei tää ole mikään Avotakka-kohde, vaan elävien ihmisten asuinpaikka. Sisustuksessa on mietitty paljon, että olisi mahdollisimman helppo siivota.
Saatiin muuten aikanaan myydyksi useita meille tarpeettomia huonekaluja, tupla-astioita ja muuta. Uusia tavaroita ostettiin sekä uutena että joitain käytettynä. Tavaraan on ihan turha rakastua niin, että se estää elämän tärkeimpiä asioita tai pilaa muuten hyvän suhteen riidoilla. Antakaa tavaroiden kulkea käsien läpi ulos ja sisään. Osto- ja myyntikanavat on yllättävän toimivat mm. Facebookissa. Rakentakaa yhteinen pesä vaikka niin, ettette tuo sinne mitään muuta kuin henkilökohtaiset vaatteet, hygieniakamat, tärkeimmät asiakirja ja valokuvat. Ihminen ei edes tarvitse paljon tavaraa!
Asunnon etsimiset ja sisustamiset tuntuu etukäteen kauhean paljon monimutkaisemmilta projekteilta, mitä ne oikeasti ovat. Jos homma tuntuu liian vaikealta, niin on syytä miettiä, halutaanko todella muuttaa yhteen vai ei. Suomessa pitkiin parisuhteisiin sisältyy ajatus yhdessä asumisesta. Erillään asuminen on epätavallinen valinta ja sitä joutuu selittelemään. Ennen homot ja lesbot eivät kehdanneet tai edes voineet asua yhdessä. Nyt eletään vuotta 2017. Samaa sukupuolta olevien suhteet on ihan tavallisia parisuhteita.Ja kyllä ennenkin lesbot ja homot ovat asuneet yhdessä, mutta virallisesti he ovat olleet lähinnä kavereita, muka sukulaisia, kämppäkavereita, soluasujia, palvelusväkeä tai ovat pitäneet siinä ohessa kulissisuhdetta. Eli avoimesti ei ole voinut olla eikä ole ollut mitään samanlaisia juridisia järjestelyjä mitä nykyään.
Ennen vanhaan oli tapana mennä enemmän kulissiavioliittoihin ja osa taas hengaili Helsingin keskustan tienoolla etsimässä seuraa (kaduilta, puistoista, ravintoloista, vessoista). Homomies saattoi solmia tietoisen kulissiliiton lesbon kanssa. Molemmat ikään kuin voittivat. Aina eivät naiset edes ole saaneet mennä ravintoloihin yksin. Vielä 1980-luvulla katsottiin kieroon tai jopa joissakin kiellettiin yksinäisten naisten tuleminen ravintoloihin. Sotien aikoina oltiin löysempiä ja homosuhteet olivat yleisiä. Lohdutusta sodan julmuuksiin haettiin samasta sukupuolesta. - Helga2
JustMarried kirjoitti:
Huh..!!! Mikä ketju! Mun aviovaimo ;) vinkkasi tämän ketjun. Onpahan tullut kommentteja päivässä ja syvällistäkin asiaa. Siitä pisteet, kun tämä suomi24 on ollut pitkään tosi hiljainen.
Me ollaan asuttu yhdessä jo reilut seitsemän vuotta. Ostettiin lainalla yhteinen omistusasunto nelisen vuotta sitten. Samaan aikaan kaveripiireissä muutkin tekivät niin. Meillä on kaksi lasta ja kolmatta tekis mieli. Oma koti löytyi, kun mietittiin, mitä halutaan ja alettiin etsiä sitä. Asuntonäytöissä käytiin jopa 1,5 vuotta, koska alussa meidän kriteerit oli tosi erilaiset ja kummankin kriteerit täyttäviä ei paljon ollut. Kriteerit todellakin muuttuivat prosessin myötä. Nyt esimerkiksi asutaan tyytyväisinä alueella, joka ei ollut alkuun lainkaan meidän listalla. Hinnat karsivat jo paljon, uskokaa pois. Sitten työmatkat vaikuttaa ja meillä päiväkodit, leikkipuisto ja koulu vaikuttivat valintaan. Oli hyvä asua yhdessä ensin vuokrakämpässä. Siellä oppi sietämään rumaa lattiaa ja ruman värisiä seiniä. Silloin vähän selattiin sisustuslehtiä ja käytiin messuilla. Meille syntyi vähitellen yhteinen tyyli, joka ei ole kummankaan alkuperäinen.
Nuorempana mäkin olin kauhean tarkka monista ulkonäköjutuista. Nyt on sohvassa tärkeintä, että siinä on mukava useamman hengen löhötä samanaikaisesti ja verhoilun voi itse pestä. Sellaisia sohvia ei ole Suomen markkinoilla montaa, mikä helpottaa valintaa äärettömän paljon. Muutkin päätökset ovat syntyneet samaan tyyliin yllättävän helposti. Nykyisestä kodista maalattiin katot ja seinät sekä laitettiin vähän tapetteja. Lattia oli ok ja muutenkin asunnon kunto hyvä. Maaleja ja tapetteja mietittiin viikonlopun yli, mutta päätökset tehtiin riitelemättä. Huonekaluina on parhaat palat molempien entisistä huonekaluista sekä muutamia uusia ostoksia lähinnä Ikeasta. Oma koti on meille maailman rakkain paikka, mutta ei tää ole mikään Avotakka-kohde, vaan elävien ihmisten asuinpaikka. Sisustuksessa on mietitty paljon, että olisi mahdollisimman helppo siivota.
Saatiin muuten aikanaan myydyksi useita meille tarpeettomia huonekaluja, tupla-astioita ja muuta. Uusia tavaroita ostettiin sekä uutena että joitain käytettynä. Tavaraan on ihan turha rakastua niin, että se estää elämän tärkeimpiä asioita tai pilaa muuten hyvän suhteen riidoilla. Antakaa tavaroiden kulkea käsien läpi ulos ja sisään. Osto- ja myyntikanavat on yllättävän toimivat mm. Facebookissa. Rakentakaa yhteinen pesä vaikka niin, ettette tuo sinne mitään muuta kuin henkilökohtaiset vaatteet, hygieniakamat, tärkeimmät asiakirja ja valokuvat. Ihminen ei edes tarvitse paljon tavaraa!
Asunnon etsimiset ja sisustamiset tuntuu etukäteen kauhean paljon monimutkaisemmilta projekteilta, mitä ne oikeasti ovat. Jos homma tuntuu liian vaikealta, niin on syytä miettiä, halutaanko todella muuttaa yhteen vai ei. Suomessa pitkiin parisuhteisiin sisältyy ajatus yhdessä asumisesta. Erillään asuminen on epätavallinen valinta ja sitä joutuu selittelemään. Ennen homot ja lesbot eivät kehdanneet tai edes voineet asua yhdessä. Nyt eletään vuotta 2017. Samaa sukupuolta olevien suhteet on ihan tavallisia parisuhteita.PALJON ONNEA teille Just Married!
- Avokista.haaveileva
JustJust111 kirjoitti:
Ai, minun mielestä taas irroitettavia ja pestäviä sohvien verhoiluja löytyy vaikka kuinka paljon, itsellänikin on sellaisia:).
Samoin varsinkin joissakin uusissa vuokrakämpissä on tosi, tosi nättejä lattioita ja toisaalta taas vanhoissa omistus/aso/osa-omistusasunnoissa voi olla tosi kuluneita ja rumia lattioita/seiniä/ovia jne.
Itse en myöskään näe mitenkään kummallisena erillään asumista, monet heterotuttavatkin tekevät sitä eikä siinä minusta ole mitään luonnotonta varsinkin jos toinen tai molemmat tarvitsevat opiskelu/työskentelyrauhaa tai ovat tottuneet asumaan yksin tosi väljästi tai ovat olleet pitkässä suhteessa vuosia tai vuosikymmeniä, asuneet yhdessä ja pitkästä aikaa haluaisivat omaa rauhaa eron jälkeen.
Minusta se on todella 50-luvulle jämähtänyttä vanhanaikaista politiikkaa, että ei voi mukamas asua yksin tai ei voi elää sinkkuna ja ikään kuin aina huomioidaan vain kumppanin perusteella. Itsellä on kyllä sellaisia kokemuksia paljonkin, että aina työyhteisöissä pidetään, joko tosi outona tai sitten mahdollisena uhkana (vie meidän naiset/miehet), aletaan heti iskemään/ehdottelemaan/kopeloimaan tai naittamaan jollekin (yleensä jollekin tosi idiootille, joka ei vois vähempää kiinnostaa) tai pidetään jonkun mukamas salarakkaana ja vihjaillaan, että sille ja sille sen ja sen pitäis ostaa hamekangasta (tosi vanhanaikaista).
Olen sen verran laiska etten jaksa esittää olevani kulissiliitossa ja pitäväni kulissisormuksia nimettömässä. Hirveä vaiva aina laittaa jokin kulissisormus aina oikealla hetkellä sormeen ja kotiin lähtiessä taas oikealla hetkellä riisua se:)
Yhdessä asumista voin suositella silloin kuin molemmat ovat jo hankkineet sen lopullisen koulutuksen ja pysyvän ammatin sekä vakituisen työpaikan (harva työpaikka on enää lopun elämää kestävä) eikä suunnittele enää alan vaihtoa ja uudelleen kouluttautumista. Toiset toki pystyvät opiskelemaan, vaikka oma kulta hääräisi vieressä kaiken aikaa höpöttelemässä tai pänttäävät sitten jossain kirjastossa tai sitten opiskeltava ala on niin löysää, ettei sitä käytännössä hirveästi koskaan tarvitse opiskella.
Se miksi hirveästi muuttamista yhteen oikein tuppuutetaan on ihan selkeästi Kelan ja Suomen hallituksen politiikkaa. Lasketaan, että se tulee halvemmaksi jne. Ihan oikeasti, sen verran terveen itsekäs pitää olla, että ei ihan mihin tahansa suostu;) Kohta jo pidetään outona, että miksi asuu yksin yksiössä eikä kaksin tai kolmisin yksiössä.
Itse en enää lähtisi asumaan kenenkä tahansa kanssa yhteen mitenkään heppoisin perustein paitsi aivan käytännön pakosta. On tullut tehtyä sekin virhe aikonaan ja se oli yhtä helvettiä;) Heti kun toinen muutti minun luo, alkoi mieletön bilettäminen ja pettäminen, pääasia olikin vain saada kämppä lähempää keskustaa eikä suinkaan minun kanssa yhdessäolo. Mutta, mutta... Virheistä oppii ja kantapään kautta sekin:)Toi bilettäminen on muuten tärkeä juttu. Mä en viihdy baareissa yhtään ja olis tosi outoa, jos oma avokki sellaisissa juoksisi. Joskus käyn heteroystävien kanssa olutbaareissa iltaa istumassa ja niihin avokki on tervetullut mukaan, jos kiinnostaa. Työkavereiden ja kollegojen kanssa päädytään joskus kaljalle jokun koulutuspäivän tai vastaavan vuoksi.
- Uuuuhlalaah
Tässä sisustussuunnitelutoimistoni ilmaiset palat Suoli24.fi:n ihanille lepakoille!!
OVI / SISÄÄNTULO:
https://fi.pinterest.com/pin/293648838173619677/
ETEISEN SEINÄKELLO:
https://fi.pinterest.com/pin/129408189274743943/
RUOKAPÖYDÄN TUOLIT:
https://fi.pinterest.com/pin/293648838173459798/
LASINALUSET:
https://fi.pinterest.com/pin/506584658075296711/
KEITTIÖN TAULU:
https://fi.pinterest.com/pin/289285976041569017/
SÄNKY:
http://lh3.ggpht.com/_GSHJUWFfhh8/SWzyfyRbnjI/AAAAAAAAALU/i2zphw1sgho/rainbow-four-poster-bed_000[4].jpg
TYYNYT:
https://fi.pinterest.com/pin/322711129533643660/
MAKUUHUONEEN TAULU:
https://fi.pinterest.com/pin/551057704388190264/
SOHVA:
https://fi.pinterest.com/pin/377528381233393512/
SOHVATYYNY:
https://fi.pinterest.com/pin/442337994621844888/
OLOHUONEEN TAULU:
https://fi.pinterest.com/pin/68679963040381874/
OLOHUONEEN IKKUNAKORISTE:
https://fi.pinterest.com/pin/18788523419245951/
KYLPYHUONE:
https://fi.pinterest.com/pin/6896205656986198/
KYLPYHUONEEN TAULU:
https://fi.pinterest.com/pin/571042427737354521/ - Väsynyt_odottamaan
JustJust111 kirjoitti:
Ai, minun mielestä taas irroitettavia ja pestäviä sohvien verhoiluja löytyy vaikka kuinka paljon, itsellänikin on sellaisia:).
Samoin varsinkin joissakin uusissa vuokrakämpissä on tosi, tosi nättejä lattioita ja toisaalta taas vanhoissa omistus/aso/osa-omistusasunnoissa voi olla tosi kuluneita ja rumia lattioita/seiniä/ovia jne.
Itse en myöskään näe mitenkään kummallisena erillään asumista, monet heterotuttavatkin tekevät sitä eikä siinä minusta ole mitään luonnotonta varsinkin jos toinen tai molemmat tarvitsevat opiskelu/työskentelyrauhaa tai ovat tottuneet asumaan yksin tosi väljästi tai ovat olleet pitkässä suhteessa vuosia tai vuosikymmeniä, asuneet yhdessä ja pitkästä aikaa haluaisivat omaa rauhaa eron jälkeen.
Minusta se on todella 50-luvulle jämähtänyttä vanhanaikaista politiikkaa, että ei voi mukamas asua yksin tai ei voi elää sinkkuna ja ikään kuin aina huomioidaan vain kumppanin perusteella. Itsellä on kyllä sellaisia kokemuksia paljonkin, että aina työyhteisöissä pidetään, joko tosi outona tai sitten mahdollisena uhkana (vie meidän naiset/miehet), aletaan heti iskemään/ehdottelemaan/kopeloimaan tai naittamaan jollekin (yleensä jollekin tosi idiootille, joka ei vois vähempää kiinnostaa) tai pidetään jonkun mukamas salarakkaana ja vihjaillaan, että sille ja sille sen ja sen pitäis ostaa hamekangasta (tosi vanhanaikaista).
Olen sen verran laiska etten jaksa esittää olevani kulissiliitossa ja pitäväni kulissisormuksia nimettömässä. Hirveä vaiva aina laittaa jokin kulissisormus aina oikealla hetkellä sormeen ja kotiin lähtiessä taas oikealla hetkellä riisua se:)
Yhdessä asumista voin suositella silloin kuin molemmat ovat jo hankkineet sen lopullisen koulutuksen ja pysyvän ammatin sekä vakituisen työpaikan (harva työpaikka on enää lopun elämää kestävä) eikä suunnittele enää alan vaihtoa ja uudelleen kouluttautumista. Toiset toki pystyvät opiskelemaan, vaikka oma kulta hääräisi vieressä kaiken aikaa höpöttelemässä tai pänttäävät sitten jossain kirjastossa tai sitten opiskeltava ala on niin löysää, ettei sitä käytännössä hirveästi koskaan tarvitse opiskella.
Se miksi hirveästi muuttamista yhteen oikein tuppuutetaan on ihan selkeästi Kelan ja Suomen hallituksen politiikkaa. Lasketaan, että se tulee halvemmaksi jne. Ihan oikeasti, sen verran terveen itsekäs pitää olla, että ei ihan mihin tahansa suostu;) Kohta jo pidetään outona, että miksi asuu yksin yksiössä eikä kaksin tai kolmisin yksiössä.
Itse en enää lähtisi asumaan kenenkä tahansa kanssa yhteen mitenkään heppoisin perustein paitsi aivan käytännön pakosta. On tullut tehtyä sekin virhe aikonaan ja se oli yhtä helvettiä;) Heti kun toinen muutti minun luo, alkoi mieletön bilettäminen ja pettäminen, pääasia olikin vain saada kämppä lähempää keskustaa eikä suinkaan minun kanssa yhdessäolo. Mutta, mutta... Virheistä oppii ja kantapään kautta sekin:)"Minusta se on todella 50-luvulle jämähtänyttä vanhanaikaista politiikkaa, että ei voi mukamas asua yksin tai ei voi elää sinkkuna ja ikään kuin aina huomioidaan vain kumppanin perusteella. Itsellä on kyllä sellaisia kokemuksia paljonkin, että aina työyhteisöissä pidetään, joko tosi outona tai sitten mahdollisena uhkana (vie meidän naiset/miehet), aletaan heti iskemään/ehdottelemaan/kopeloimaan tai naittamaan jollekin (yleensä jollekin tosi idiootille, joka ei vois vähempää kiinnostaa) tai pidetään jonkun mukamas salarakkaana ja vihjaillaan, että sille ja sille sen ja sen pitäis ostaa hamekangasta (tosi vanhanaikaista)."
:D kiitos kiitos! Sain tästä hyvät naurut :D Kiva että on sana hallussa. Noin se juuri menee: naittamista ja hamekankaista höpisemisiä :)
- HeteroHelena
Mulle tulee mieleen, että se "syystä tai toisesta" -juttu on aika tärkeä asia. Eli MIKSI se toinen ei halua muuttaa yhteen. Onko hänellä luurankoja kaapissa (salasuhde, transvetismi, salattu mielisairaus, jokin valhe tms.)? Elääkö hän kaapissa? Tarvitseeko hän poikkeuksellisen paljon tilaa ja rauhaa? Eikö hän usko kyseiseen parisuhteeseen? Onko pariskunnan rahankäyttö tai elintavat kovin erilaisia? Onko yhteenmuuttoa haluava dominoiva, jolloin yhteenmuuttoa vastustava haluaa omalla asunnollaan säilyttää omaa valtaa?
Ps. Kiinnostavia juttuja täällä lesbojen keskustelussa. Mun ystävä on lesbo. - Höpsööntynyt__
Olen kuullut, että lesbot ihan yleisestikin paitsi haluavat muuttaa yhteen, haluavat tehdä sen aika nopeassa tahdissa suhteen kestoon nähden. Kaikki eivät tietenkään halua muuttaa yhteen nopeasti tai koskaan, mutta minua kiinnostaisi, miksi nopeaa yhteenmuuttoa pidetään jopa lesboille tunnusomaisena juttuna.
Any ideas?- EttäMitäkö
Vastasitko sinä sille yhdelle typykälle meilillä vai et? Ja jos et, niin miksi et? Ainakin tänne ehdit kirjoitella joten ajasta se ei ole kiinni.
Kiinnostaisi tietää, virn:) - EttäMitäkö
Eli kirjoititko vai etkö? Ja miksi et? Kiinnostaisi kovasti tietää ja varmaan sitä typykkääkin. Kerro toki myös lisää itsestäsi, ehkä joku sinusta kiinnostuu?
- Höpsööntynyt__
EttäMitäkö kirjoitti:
Eli kirjoititko vai etkö? Ja miksi et? Kiinnostaisi kovasti tietää ja varmaan sitä typykkääkin. Kerro toki myös lisää itsestäsi, ehkä joku sinusta kiinnostuu?
Voi anteeksi... En ole vielä kirjoittanut. Tuhlasin tänään aikaani tutustumalla Shoshanaan ja Meredithiin. He ovat tosi suloinen pari. En voi päättää, kummasta tykkäisin enemmän. Aluksi Mer oli selvä suosikkini, mutta mitä enemmän olen heidän vlogejaan katsonut, sitä enemmän olen tykästynyt Shoshiin. Ai niin, se "typykkä". Mistä tiedän, että sähköpostin toisessa päässä todellakin on typykkä, eikä joku peruspervo pensselisetä? Mitä ihmettä hänelle kirjoittaisin? Kävin äsken pienellä pyörälenkillä ja mietin mitä voisin Nti 4R:lle kirjoittaa. Minun ajatuksenihan ovat keskittyneet lähinnä Ihanaan Naiseen ja mihinkään (!!!) muuhun keskittyminen on hankalaa. Taidan kuitenkin yrittää jotain, sillä minulla tuntuu olevan nyt taiteellinen värinä päällä. Se iskee usein silloin, kun olisi kaikkein järkevintä käydä nukkumaan....
- Höpsööntynyt__
Ps. Olisi muuten kivaa, jos joku yrittäisi vastata tuohon mun tämän iltaiseen kysymykseen yhteenmuuttamisen nopeudesta.
- Väsynyt_odottamaan
Minun naiseni hidastelee yhteen muuttamisen kanssa. Jos yhteisen kodin perustaminen olisi ollut minusta kiinni, niin yhteen olisi muutettu puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Jonkin verran aikaisemminkin olisin voinut muuttaa, mutta ajattelin olla kärsivällinen, jotta naiseni saa valmistautua asiaan rauhassa. Hän opiskeli aluksi työn ohella ja ymmärrän, että rankkaa oli. Vähitellen oma kärsivällisyyteni alkaa olla koitoksella. Mietin mihin toinen tarvitsee näin pitkää valmistautumista. Eikö toisella ole aikomustakaan muuttaa yhteen? Minun on pakko myöntää, että olen niin mustasukkainen, että uneni ovat häiriytyneet. Lesbokavereille en kehtaa aiheesta puhua, eivätkä heterot ymmärrä. Ollaan noin 35v. & noin 40v. Elämää pitäisi olla edessä vielä paljon. Naiseni on vakuuttanut, ettei halua lasta. Olen alkanut miettiä, että lapsiko häntä kuitenkin mietityttää. Eikö hän olekaan asiasta varma. Olisin siihenkin hommaan hänen kanssaan valmis, vaikka en lasta hirveästi kaipaakaan. Ollaan vietetty paljon aikaa toistemme luona. Eniten tunnutaan viettävän aikaa puhelimessa, mistä en tykkää. Olen miettinyt, josko muuttaisin yksinäni lähemmäs naistani. Pidettäisiin omat kodit, mutta asuttaisiin lyhyen kävelymatkan päässä toisistamme. Vähitellen mieleen hiipii ajatus, että tuleeko tästä mitään :(
- Höpsööntynyt__
Tilanteesi kuulostaa harmilliselta, mutta sitä on vaikea kommentoida yksityiskohtia tuntematta. Pohdin esimerkiksi onko teillä kummallakaan tai molemmilla kokemusta aiemmista avoliitoista. Mahtavatko ne kokemukset olla positiivisia vai negatiivisia? Oletteko keskustelleet noista asioista, joista tuolla ylempänä oli lista? Eli oletteko puhuneet yhteisestä kodista konkreettisella tasolla? Oletteko puhuneet avioliitosta? Ovatko ajatuksenne avioliittoa koskien yhteneväisiä vai ei?
Minähän en ole vielä koskaan seurustellut naisen kanssa. En edes suudellut :-/ Minulla on kokemusta vain miehistä. Jostain syystä aikoinaan oli kovin itsestään selvää muuttaa avoliittoon poikaystävän kanssa. Asia tapahtui melko yhtäkkisesti ja harkitsematta. Tuollaista yllä olevaa listaa ei todellakaan ollut, eikä yhtään mitään mietitty etukäteen. Toisaalta tilannetta ei myöskään jännitetty - se vaan ns. tapahtui ilman suurempaa dramatiikkaa. Yhteisasuminen sujui näennäisen hyvin, mutta monenlaisia ongelmia siinä oli ja varmaan aika paljonkin oli lausumatonta tyytymättömyyttä molemmin puolin. Parempi valmistautuminen ja asioista etukäteen sopiminen olisi voinut edesauttaa kummankin osapuolen tyytyväisyyttä ja levollisuutta asumisen suhteen. Toisaalta liikaakin voi varmaan valmistautua. Silloin ehkä yrittää kontrolloida tulevaa tilannetta liikaa ja rakentaa jotain unelmaelämää, joka ei sitten vastaakaan todellisuutta. Arki vasta paljastaa monia asioita ja varsinkin yksityiskohtia.
Olen seurustellut erillään asuenkin. Silloin on keskusteltu yhteen muuttamisesta, mutta syystä tai toisesta siihen ei ole ryhdytty. Erillään asuminen taisi jollain tavalla alleviivata, että suhteessa on selkeä erillisyys osapuolten välillä. Molemmat tällaiset suhteet päättyivät. Jos ne olisivat jatkuneet, olisin varmaan jossain vaiheessa halunnut muuttaa yhteen. Toisen kohdalla ajattelin jossain vaiheessa, etten haluaisi asua ko. henkilön kanssa. Kun olin sen hoksannut, tajusin etten myöskään halua seurustella hänen kanssaan pidempään. Voisin seurustella erillään asuenkin, mutta paljon mieluummin muuttaisin yhteen.
Naisista minulla ei ole tosiaan seurustelukokemusta. Ensimmäisenä tuli mieleen, että jos seurustelisin naisen kanssa, niin ei me sentään yhdessä asuttaisi. Siis vaikka mieskumppanin kanssa asuisin mieluiten yhdessä, naiskumppanistani asuisin mieluusti erillään. Vasta myöhemmin pohdin, miksi ajattelen niin. Ajatukseni johtuvat varmaankin heteronormatiivisesta maailmakuvasta. En myöskään ole vieraillut kuin yhden kerran naisparin kodissa. Huomaan etten ihan osaa kuvitella, millaista edes seurustelu saati asuminen naisen kanssa olisi. Katselin vähän aikaa naistenvaatekuvastoa. Säikähdin kun tajusin, että jos seurustelisi naisen kanssa, niin hän saattais haluta katsoa samaa kuvastoa :-) Keskityn nyt vaan haaveilemaan ensisuudelmasta naisen kanssa. - Wanhawaris
Höpsööntynyt__ kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa harmilliselta, mutta sitä on vaikea kommentoida yksityiskohtia tuntematta. Pohdin esimerkiksi onko teillä kummallakaan tai molemmilla kokemusta aiemmista avoliitoista. Mahtavatko ne kokemukset olla positiivisia vai negatiivisia? Oletteko keskustelleet noista asioista, joista tuolla ylempänä oli lista? Eli oletteko puhuneet yhteisestä kodista konkreettisella tasolla? Oletteko puhuneet avioliitosta? Ovatko ajatuksenne avioliittoa koskien yhteneväisiä vai ei?
Minähän en ole vielä koskaan seurustellut naisen kanssa. En edes suudellut :-/ Minulla on kokemusta vain miehistä. Jostain syystä aikoinaan oli kovin itsestään selvää muuttaa avoliittoon poikaystävän kanssa. Asia tapahtui melko yhtäkkisesti ja harkitsematta. Tuollaista yllä olevaa listaa ei todellakaan ollut, eikä yhtään mitään mietitty etukäteen. Toisaalta tilannetta ei myöskään jännitetty - se vaan ns. tapahtui ilman suurempaa dramatiikkaa. Yhteisasuminen sujui näennäisen hyvin, mutta monenlaisia ongelmia siinä oli ja varmaan aika paljonkin oli lausumatonta tyytymättömyyttä molemmin puolin. Parempi valmistautuminen ja asioista etukäteen sopiminen olisi voinut edesauttaa kummankin osapuolen tyytyväisyyttä ja levollisuutta asumisen suhteen. Toisaalta liikaakin voi varmaan valmistautua. Silloin ehkä yrittää kontrolloida tulevaa tilannetta liikaa ja rakentaa jotain unelmaelämää, joka ei sitten vastaakaan todellisuutta. Arki vasta paljastaa monia asioita ja varsinkin yksityiskohtia.
Olen seurustellut erillään asuenkin. Silloin on keskusteltu yhteen muuttamisesta, mutta syystä tai toisesta siihen ei ole ryhdytty. Erillään asuminen taisi jollain tavalla alleviivata, että suhteessa on selkeä erillisyys osapuolten välillä. Molemmat tällaiset suhteet päättyivät. Jos ne olisivat jatkuneet, olisin varmaan jossain vaiheessa halunnut muuttaa yhteen. Toisen kohdalla ajattelin jossain vaiheessa, etten haluaisi asua ko. henkilön kanssa. Kun olin sen hoksannut, tajusin etten myöskään halua seurustella hänen kanssaan pidempään. Voisin seurustella erillään asuenkin, mutta paljon mieluummin muuttaisin yhteen.
Naisista minulla ei ole tosiaan seurustelukokemusta. Ensimmäisenä tuli mieleen, että jos seurustelisin naisen kanssa, niin ei me sentään yhdessä asuttaisi. Siis vaikka mieskumppanin kanssa asuisin mieluiten yhdessä, naiskumppanistani asuisin mieluusti erillään. Vasta myöhemmin pohdin, miksi ajattelen niin. Ajatukseni johtuvat varmaankin heteronormatiivisesta maailmakuvasta. En myöskään ole vieraillut kuin yhden kerran naisparin kodissa. Huomaan etten ihan osaa kuvitella, millaista edes seurustelu saati asuminen naisen kanssa olisi. Katselin vähän aikaa naistenvaatekuvastoa. Säikähdin kun tajusin, että jos seurustelisi naisen kanssa, niin hän saattais haluta katsoa samaa kuvastoa :-) Keskityn nyt vaan haaveilemaan ensisuudelmasta naisen kanssa.Kahden naisen avoliitto ei ole sen ihmeellisempi juttu kuin heteroparin avoliitto. Etene rauhassa. Nuorena sulla on aikaa. Älä tuhlaa ensisuudelmaa känniseen kuolaamiseen. Odota ihmistä, jonka suudelma tuntuu varpaissa asti. Etsi lesbokavereita vaikka setasta ja lue aiheesta.
- Höpsööntynyt__
Wanhawaris kirjoitti:
Kahden naisen avoliitto ei ole sen ihmeellisempi juttu kuin heteroparin avoliitto. Etene rauhassa. Nuorena sulla on aikaa. Älä tuhlaa ensisuudelmaa känniseen kuolaamiseen. Odota ihmistä, jonka suudelma tuntuu varpaissa asti. Etsi lesbokavereita vaikka setasta ja lue aiheesta.
Kiitos vinkeistä! Lukisin enemmän lesboista, kun vaan ehtisin. Areenassakin oli nyt aika mielenkiintoisia ohjelmia. Nauratti vähän ajatus, että kuolaisin jonkun kanssa kännissä. En ole muistaakseni koskaan sellaista harrastanut, eikä ole suunnitelmissa. Ensisuudelman osalta mietin enemmänkin, koenko ikinä elämässäni ensisuudelmaa naisen kanssa vai jääkö se kokematta. No, aika näyttää...
- tällästäki
Voi se ola niin kans et se toinen ei ota sitä toista asumaan. tai se voi heittää ulos!!
- MurheellistenMaa
Tai sitten ei ole ketään, jonka kanssa muuttaa asumaan;(
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän331412Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61301Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21214- 41212
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,01196Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11193Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411188Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21164Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21150Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11136