Heippa kaikille!
Ollaan naisystäväni kanssa seurusteltu melkein vuosi ja suhde on vakavoitunut koko ajan. Viihdytään todella hyvin yhdessä ja asiat sujuvat hienosti. Ollaan ikäluokkaa 40-50v kumpainenkin. Naisystäväni ilmaisi jo seurustelun alkuvaiheessa, että haluaisi asua yhdessä. Hän haluaisi ehkä jopa naimisiin! Minulle tällaiset ajatukset ovat aika vieraita. Oma koti on mulle tosi tärkeä. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja olen ollut viitisen vuotta sinkkuna. Aiemmin kyllä asuin kahdeksan vuotta avoliitossa, joten siitäkin on kokemusta. Hirveästi ei olla tästä asumisesta puhuttu, mutta aistin, että asia hiertää hiljaisesti välejämme. Suhteen pidetessä se tulee myös muutenkin eteen ja mietin, koska lähipiiri alkaa asiasta kyselemään. Mitä mieltä te arvon lesbot olette parisuhteesta ja asumiskuvioista? Asutteko yhdessä vai erillään kumppaneidenne kanssa? Mitä hyviä ja huonoja puolia eri vaihtoehtoihin liittyy? Millaisia neuvoja haluaisitte antaa minulle?
Sellaisia lisätietoja vielä, että asutaan tällä hetkellä samassa kaupungissa ja molemmilla on kivat asunnot. Tulot ovat samaa luokkaa, vaikkakaan eivät ihan saman suuruiset. Kummallakaan ei ole lapsia eikä lemmikkejä. Asumistavoissa on eroja, kuten arjen pyörittämisessä ja vapaa-ajan vietossa. Tähän asti ollaan vierailtu toinen toistemme luona aika tasapuolisesti, mutta minä kyllä enemmän hänen luonaan. Suhteessa on aika selvä ns. hierarkia, vaikka keskustelu toimiikin ja kumpikin huomioi toista. Parisuhteessamme naisystäväni on ns. pomo ja ehkä siitäkin syystä ikioma koti on minulle hurjan tärkeä asia. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja ystäviä, mutta myös erillistä elämää. Minulla on ns. omaa elämää enemmän. Naisystäväni haluaisi viettää enemmän aikaa yhdessä mm. kotoillen. Hän on myös enemmän ruoanlaittajatyyppiä ja tykkää esimerkiksi kutsua vieraita kotiin. Minä tarvitsen enemmän hiljaisuutta, rauhaa ja yksinoloa, joten rasitun sosiaalisista tilanteista aika paljon (työni on tosi sosiaalista ja vapaa-aikana kaipaan rauhaa). Minä olen kotona paljon enemmän koneella, joskin naisystävälläni vastaavasti on kiinteä suhde televisioon :-)
Parisuhde & asuminen (yhdessä vai erillään)
38
2241
Vastaukset
- EdemmäsMerta
Mulla on kokemusta erilaisista versioista. Olen kanssasi samaa mieltä (luin rivien välistä) , että parempi, että kummallakin oma asunto.
Mikäs teitä estää asustelemasta vaikka vuoroviikoin toistenne luona? Kyllä se sitten ehkä valkenee sille toisellekkin, että parempi asua erikseen.
Tuttavilla oli semmonen tapaus, että toinen oli nuorempi ja hällä oli omakotitalo. Sinne sitten tämä vanhempi puolisko muutti omien karvaeläintensä kanssa ja sillä toisellakin oli omia.
Ei ne täydellisesti aina keskenään pärjänneet, ne elukat siis.
Sit kun meni sukset ristiin riidellessä, sanoi toinen, että tämä on mun asunto...eli hänellä oli sitten aika vahva asema. Toisella ei tietenkään sit ollut omaa asuntoa eikä ihan samasta kaupunkistakaan ollut.
Parhaiten toimii mulla ainakin, että se siivoo, tiskaa ym, jota häiritsee, eli ei mitään siivouslistoja ja yleensä tietty se tiskaaminen, jos toinen tekee ruuan, paitsi jos on kaksi kotia , niin silloin voi tehdä silleen, että se toinen saa nautiskella ja se toinen sitten väsää ruuat ja tiskaa, jos toinen vaikka lähtee yöks kotio.
Yhteistaloudessa kerättiin kuitit omiin purkkeihin ja laskeskeltiin sitten joskus, kuin paljon kumpikin on maksellut, ettei toinen jää maksunaiseksi. Tietty henkilökohtaset jutut vähennettiin.
Jos toinen tykkää voista ja toinen margariinista, niin sillon on paree olla molempia jääkaapissa.
Parasta olis, jos toinen tykkää jälkiuunileivän yläpuolesta ja toinen alapuolesta..hehe..
Ongelmatilanteita saattaa syntyä erilaisista ohjelmamauista, joten meillä oli kaksi telvisiota.
Toiset ei osaa nukkua samassa sänkyssä, joten hyvä on olla siinätapauksessa kaksi sänkyä.
Ite tykkäsin lukea kirjoja ja siitä tuli välillä sanomista, kun toista ei kiinnostanut yhtään lukeminen.
Sitten on pyykinpesutouhut..voipi käydä silleen, että lempipaita onkin muuttunut eriväriseksi taikka lempivillapaita pieneni muutaman numeron..
Asiota on miljoonia ja ne tunnistaa sitten, kun tulee kohdalle. Yhdessä suhteessa oli tullut oltua varmaan jo puolisenvuotta ja puuhasteltu kaikenlaista, mutta sitten mentiin yhdessä matkalle ja se oli yllättävän kamalaa, ei olis luulennu.
Sitten on nää ystävät-osio. Mulla oli ystäviä, joita toinen ei halunnut enää tavata. Siinähän sitten selittelet.
Ja sitten oli toinen ääripää, että olis niitä ystäviä pitänyt kaikkeen ottaa mukaan. Jossainkohtaa sitten kävi ilmi, että mun kavereitten kanssa muutama soitteli. Oli puolisko vaan pyytänyt puhelinnummeroo ja toinen sitten meni antamaan..mun maailmassa toisen kaverit on lähinnä toisen kavereita ja niitten kanssa ei soitella keskenään, niinkun toisen seläntakana.
Juu, on se parempi, että toinen on toisenluona sen viikon putkeen ja vastoinpäin.- KokemustaOn--
Minun mielestä matkat testaa oikein hyvin parisuhteen ja miksei pelkkien ystävienkin keskinäistä suhdetta. Niin moni kotona onkin aivan erilainen kuin matkalla. Sama koskee myös bileitä ja kaverien seurassa olemista. On myös ihmisiä, joiden luonne ja käytös muuttuu kokonaan muiden seurassa tai ulkomailla.
Itselle tullut joskus koettua useampaan kertaan miten niin mukava ihminen käyttäytyy aivan toisin matkoilla. Sosiaalisesta tulee tosi käpertyvä ja masentunut, rauhallisesta tyhjästä niin vihainen ja rauhaton jne. Joku saattaa heti vilkuilla vieraisiin pöytiin hyvin näkyvästi jne. Kyllä siinä testataan oikein hyvin parisuhdetta:)
- Yksi_kyselijä
Kiitos ensimmäisistä vastauksista. Olen miettinyt asiaa jonkin verran, mutta en nähtävästikään kovin paljon, koska heti ensimmäisissäkin kommenteissa oli paljon uusia juttuja. Koen tällä hetkellä halua ja tarvetta pohtia asiaa juuri tällaisilta arkisilta kanteilta kuten margariinit ja pyykinpesut. Naisystäväni haluaisi varmaan suoraviivaisemmin edetä tuumasta toimeen. Minä suoraan sanottuna pelkään, että se tarkoittaisi, että minun pitäisi sulautua ja sopeutua hänen arkeensa ja elämäänsä. No, ei hän niin ajattelematon ole, vaan ihanan joustava, mutta hän menee tunteet edellä ja on meistä kuitenkin dominoivampi eikä ehkä aina tajua miten usein minä äänettömästi joustan ja tingin omistani jutuistani. Samalla mietin vastauksia lukiessanikin, että vaikka erillään asuessa on täysin mahdollista ylläpitää ihania parisuhteita, niin olisihan se ihana voida jakaa arki ja yhteinen kotikin. Siinä mielessä ymmärrän naisystävääni tosi hyvin. Näen että hän on surullinen jo kahden kodin ajattelemisestakin. Minulle tuli paha mieli myös tuosta kohdasta "kummallakin omat sängyt". Tiedän monien ikääntyneiden heteroparien nukkuvan omissa sängyissään, mutta jotenkin sitä toivoisi, että juuri meidän suhteessa rakkaus roihuaisi ja aistillisuus kukkisi. Vaikka ensimmäisessä viestissä ilmaisin haluavani pitää oman kotini, niin kyllä varmaan pitemmällä tähtäimellä kuitenkin toivoisin meille yhteistä kotia - siis jos suhde säilyy ja kehittyy.
Tajusin nyt kuitenkin, että meidän täytyisi puhua asiasta eikä vain vältellä asian käsittelyä. Juuri sellaiset asiat kuten pyykinpesu ja leipälevite ovat tärkeitä. Minä esimerkiksi olen tosi tiukka vaatehuollosta ja omistan paljon enemmän herkkiä tekstiilejä, esimerkiksi käsinpestäviä. Uskon, että hän voisi antaa pyykkihuollon minun hoidettavaksi. Hän on meistä parempi ja innokkaampi ruoanlaittaja. Toisaalta hän on myös terveysruokafriikki ja luomufriikki sekä mielellään poistaisi yhtä sun toista ruokavaliostani kalorien vähentämisen lisäksi. Olenko valmis ruokavaliomuutokseen? Kumpi kävisi kaupassa vai tilattaisiinko ruoka nettikaupasta? Entäs imurointi, lattioiden pesu, ikkunoiden pesu, viherkasvit, pölyt, laskujen maksu jne. Moniin löytyy varmaan luonnollinen vastaus, mutta joistain kotitöistä voisi tulla kinaa. Samoin iltojen viettämisestä sekä yhteydenpidosta sukulaisiin ja ystäviin. Vuorokausirytmikin meillä on hieman erilainen. Emme ole päässeet suhteessa myöskään siihen pisteeseen, että miten juhlapyhät ja lomat vietetään. Toistaiseksi ollaan koettu monia juttuja vasta ekaa kertaa, eikä käytäntöjä ole vielä muodostunut.
Minusta on aivan liian aikaista muuttaa yhteen, mutta ehkä nyt on juuri oikea aika pohtia asioita ja harjoitella yhdessä olemista. Matkat olivat hyvä idea, joskin matkustelua olemme hieman tehneetkin. Tuokin oli hyvä idea, että asuisi vuoroviikoin yhdessä kotia vaihdellen. Yllättävän pienistä asioista tulee ongelmia! Esimerkiksi aamuisin on syntynyt ongelmaa minun meikkaamisestani eikä meikeilleni myöskään löydy tilaa naisystäväni luota :-D Kuitenkin hän tykkää meikkauksen tuloksesta :-D Kyllä meillä on vielä paljon opittavaa toisistamme.
Minua jotenkin häiritsee, että ei ole oikein sellaista parisuhteen mallia. Olen maalta kotoisin, joten kaupungissa asuessani olen vähän uudella planeetalla, vaikka viihdynkin hyvin. Lähipiirissäni on paljon yksin tai yksinhuoltajina eläviä aikuisia. On ollut eroja ja kuolemia. Heistäkään ei kuitenkaan saa malia parisuhde-elämään. Lisäksi niin monilla on lapsia, joiden ehdoilla yhteiselämä rakennetaan. Meidän kai pitäisi ottaa tyhjä paperi ja ryhtyä rakentamaan yhteiselämää asia. Sehän voisi olla unelmatilanne! Jospa muutettaisiinkin yhteiseen uuteen kotiin, joka sisustettaisiin yhdessä sopien jne. Kuinka paljon vanhaa roinaa tuodaan yhteiseen kotiin, miten säilytystilat jaetaan ja käytetään jne. Kotityöt ja talousasiat mietittäisiin paperille jne. Miten kierrätetään, millaisia tuotteita kaupasta ostetaan jne.
Minä luulen, että hommassa tarvittaisiin kaikkein eniten sellaista avoimuutta, suvaitsevaisuutta ja keskustelua. Ettei vaan odoteta, että oma tyyli jatkuu sitten yhteisessä kodissa.
Voi vitsi... Nyt aloin jo haluta yhteistä kotia :-) Jospa se olisikin tuollainen ns. puhtaalta pöydältä lähtevä yhteinen projekti, joka rakennettaisiin yhdessä kummankin osaamista ja erityisjuttuja hyödyntäen. Olen kyllä tosi onnellinen, että minulla on niin ihana naisystävä kuin hän on <3- JapanJapan
Nythän on muodissa se konmaritus. Voisitteko te konmarittaa kumpikin omat omaisuutenne ja miettiä, mitä tavaroita sinne yhteiseen kotiin otettaisiin vanhoista tavaroista sekä mitä hankittaisiin uutena? Samoilla periaatteilla voi kuulemma konmarittaa pankki- ja vakuutusasiat ynnä muut. En kyllä tiedä auttaako konmaritus kotitöiden jakamiseen tai ruokavalioeroihin.
- EdemmäsMerta
Pikasesti vaan tohon sänkyasiaan...Ei todellakaan ollut kyse ymmärtämästäsi asiasta vaan
toisesta ääripäästä.
Tää juttu nousee puheeks suunnilleen kerran parissavuodessa.
Eli miksi tyttöystävä ei halua nukkua samassa sängyssä?
Lähetetty: Kes Tou 27, 2009 6:15 pm Viestin aihe: Orloff: Vinkkejä tunneherkkien toimiviin ihmissuhteisiin Vastaa lainaamalla viestiä
VINKKEJÄ HERKKIEN IHMISTEN TOIMIVIIN IHMISSUHTEISIIN
Kirjoittanut Judith Orloff (spiritlibrary.com)
Toukokuu 2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Yksinäisyys syö toisia enemmän kuin toisia. Mutta syy miksi se ripustautuu kiinni, ei aina ole selvää katsottaessa asiaa perinteisen lääketieteen silmin. Praktiikallani ja työpajoissa minut on yllättänyt se, miten monet herkät, empaattiset ihmiset tulevat luokseni haluten romanttista kumppania ja kuitenkin pysyvät yksin vuosia. Tai he ovat suhteessa, mutta ovat jatkuvasti väsyneitä ja pakahtuneita. Syy ei ole pelkästään se, "ettei ole saatavilla sopivia ihmisiä", eikä heidän "uupumusneuroosina". Ammatillisesti ja henkilökohtaisesti olen huomannut jotain muutakin olevan tekeillä.
Tunneherkät ihmiset ovat laji sinänsä. Siinä missä toiset voivat kukoistaa yhdessä parina, itseni kaltaisille "empaatikoilla" liiallista yhdessäoloa voi olla vaikeaa kestää ja se saattaa saada pimahtamaan. Miksi? Meillä on taipumusta imeä intuitiivisesti kumppanimme energiaa ja ylikuormittua, ahdistua tai uupua, kun meillä ei ole aikaa rentoutua omassa tilassamme. Olemme superreagoijia - aistikokemuksemme suhteesta vastaa esineiden tunnustelemista 50 sormella viiden sijasta.
Energeettisesti herkät ihmiset välttävät tietämättään romanttista kumppanuutta, koska syvällä sisällään he pelkäävät "hukkuvansa". Tai he tuntevat hukkuvansa, kun ovat parina hermoja rasittavassa ja rajoittavassa elämäntavassa. Jos tätä ei ymmärretä, emaatikot voivat jäädä pysyvästi yksinäiseksi - haluamme kumppanuutta, mutta paradoksaalista kyllä, se ei tunnu turvalliselle. Yksi empaattinen asiakas kertoi minulle: "Tämä auttaa selittämään sen, miksi 33-vuotaana minulla on ollut vain kaksi vakavaa suhdetta, jotka kumpikin kestivät alle vuoden." Kun me empaatikot opimme asettamaan rajoja ja neuvottelemaan mieltymyksistämme, läheisyydestä tulee mahdollista.
Jotta tunteiltaan empaattiset voisivat olla mukavasti suhteessa, perinteinen parimalli on määriteltävä uudelleen. Useimmilla tämä merkitsee henkilökohtaisen tilatarpeen varmistamista - fyysisten ja ajallisten rajojen asettamista jonkun kanssa, jotta ei tunne toisen olevan "päällä". Empaatikot eivät voi kokea täysin tunnevapautta toisen kanssa, ennen kuin he tekevät tämän.
Tilantarve voi vaihdella tilanteenne, kasvatuksenne ja kulttuurinne vuoksi. Minulle ihanne-etäisyys julkisessa paikassa on vähintään käsivarren mitta. Lääkärin odotushuoneessa kasaan laukkuni ja kansioita viereeni penkille pitääkseni toiset poissa. Ystävien kanssa etäisyys on noin puolet tästä. Kumppanin kanssa se vaihtelee. Joskus on hurmaavaa olla kietoutuneena hänen käsivarsilleen, myöhemmin minun saattaa tarvita sulkeutua omaan huoneeseeni. Yksi poikaystävä joka todella tajusi asian, laittoi työhuoneeni oveen "Pysy poissa" -kyltin! Minulle se oli aidon rakkauden merkki.
Kaikilla meillä on näkymätön energiaraja, joka asettaa mukavuusalueen. Omanne määrittäminen ja siitä kertominen estää teitä valumasta kuiviin toisten vuoksi. Silloin läheisyys voi kukoistaa, vaikka olettekin tunteneet tukehtuvanne aiemmin. Mahdolliset kumppanit tai perheenjäsenet voivat tuntua tunnevampyyreilta, silloin kun ette tiedä, miten lähestyä henkilökohtaista tilakysymystä. Teidän on ehkä koulutettava toisia - tehtävä selväksi, että tässä ei ole kyse rakkaudettomuudesta heitä kohtaan. Kun voitte tehdä tämän, pystytte muodostaman kehittyviä ihmissuhteita.
Jos olet empaatikko tai jos tavalliset parisuhdeodotukset eivät sovi sinulle, voit käyttää seuraavia vihjeitä.
Määrittele henkilökohtainen tilatarpeesi - vinkkejä empaatikoille rentouteen ihmissuhteissa
Vihje 1: Mitä sanoa mahdolliselle kumppanille
Kun opettelet tuntemaan jotakuta, kerro hänelle, että olet herkkä ihminen ja tarvitset ajoittain hiljaista aikaa. Oikea kumppani ymmärtää, väärä ilmoittaa sinun olevan "yliherkkä" eikä kunnioita tarvettasi.
Selvitä itsellesi mieluisa nukkumistyyli
Perinteisesti parit nukkuvat samassa sängyssä. Jotkut empaatikot eivät kuitenkaan koskaan totu tähän - vaikka kuinka välittäisivät kumppanistaan. Se ei mitään henkilökohtaista, he vain tarvitsevat oman nukkumistilan. Puhu mieltymyksistäsi. Tunne joutumisesta "sänkyansaan" toisen kanssa saamatta hyvää yöllistä lepoa on kidutusta. Energiakentät sekoittuvat nukkumisen aikana, mikä voi ylistimuloida empaatikkoja. Keskustele siis vaihtoehdoista kumppanisi kanssa - erilliset sängyt, erilliset huoneet, nukkuminen yhdessä muutaman kerran viikossa. Koska ei-empaatikot voivat tuntea yksinäisyyttä nukkuessaan yksin, tee kompromissi, kun on mahdollista.
Vihje 3: Neuvottele tilatarpeestasi - EdemmäsMerta
EdemmäsMerta kirjoitti:
Pikasesti vaan tohon sänkyasiaan...Ei todellakaan ollut kyse ymmärtämästäsi asiasta vaan
toisesta ääripäästä.
Tää juttu nousee puheeks suunnilleen kerran parissavuodessa.
Eli miksi tyttöystävä ei halua nukkua samassa sängyssä?
Lähetetty: Kes Tou 27, 2009 6:15 pm Viestin aihe: Orloff: Vinkkejä tunneherkkien toimiviin ihmissuhteisiin Vastaa lainaamalla viestiä
VINKKEJÄ HERKKIEN IHMISTEN TOIMIVIIN IHMISSUHTEISIIN
Kirjoittanut Judith Orloff (spiritlibrary.com)
Toukokuu 2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Yksinäisyys syö toisia enemmän kuin toisia. Mutta syy miksi se ripustautuu kiinni, ei aina ole selvää katsottaessa asiaa perinteisen lääketieteen silmin. Praktiikallani ja työpajoissa minut on yllättänyt se, miten monet herkät, empaattiset ihmiset tulevat luokseni haluten romanttista kumppania ja kuitenkin pysyvät yksin vuosia. Tai he ovat suhteessa, mutta ovat jatkuvasti väsyneitä ja pakahtuneita. Syy ei ole pelkästään se, "ettei ole saatavilla sopivia ihmisiä", eikä heidän "uupumusneuroosina". Ammatillisesti ja henkilökohtaisesti olen huomannut jotain muutakin olevan tekeillä.
Tunneherkät ihmiset ovat laji sinänsä. Siinä missä toiset voivat kukoistaa yhdessä parina, itseni kaltaisille "empaatikoilla" liiallista yhdessäoloa voi olla vaikeaa kestää ja se saattaa saada pimahtamaan. Miksi? Meillä on taipumusta imeä intuitiivisesti kumppanimme energiaa ja ylikuormittua, ahdistua tai uupua, kun meillä ei ole aikaa rentoutua omassa tilassamme. Olemme superreagoijia - aistikokemuksemme suhteesta vastaa esineiden tunnustelemista 50 sormella viiden sijasta.
Energeettisesti herkät ihmiset välttävät tietämättään romanttista kumppanuutta, koska syvällä sisällään he pelkäävät "hukkuvansa". Tai he tuntevat hukkuvansa, kun ovat parina hermoja rasittavassa ja rajoittavassa elämäntavassa. Jos tätä ei ymmärretä, emaatikot voivat jäädä pysyvästi yksinäiseksi - haluamme kumppanuutta, mutta paradoksaalista kyllä, se ei tunnu turvalliselle. Yksi empaattinen asiakas kertoi minulle: "Tämä auttaa selittämään sen, miksi 33-vuotaana minulla on ollut vain kaksi vakavaa suhdetta, jotka kumpikin kestivät alle vuoden." Kun me empaatikot opimme asettamaan rajoja ja neuvottelemaan mieltymyksistämme, läheisyydestä tulee mahdollista.
Jotta tunteiltaan empaattiset voisivat olla mukavasti suhteessa, perinteinen parimalli on määriteltävä uudelleen. Useimmilla tämä merkitsee henkilökohtaisen tilatarpeen varmistamista - fyysisten ja ajallisten rajojen asettamista jonkun kanssa, jotta ei tunne toisen olevan "päällä". Empaatikot eivät voi kokea täysin tunnevapautta toisen kanssa, ennen kuin he tekevät tämän.
Tilantarve voi vaihdella tilanteenne, kasvatuksenne ja kulttuurinne vuoksi. Minulle ihanne-etäisyys julkisessa paikassa on vähintään käsivarren mitta. Lääkärin odotushuoneessa kasaan laukkuni ja kansioita viereeni penkille pitääkseni toiset poissa. Ystävien kanssa etäisyys on noin puolet tästä. Kumppanin kanssa se vaihtelee. Joskus on hurmaavaa olla kietoutuneena hänen käsivarsilleen, myöhemmin minun saattaa tarvita sulkeutua omaan huoneeseeni. Yksi poikaystävä joka todella tajusi asian, laittoi työhuoneeni oveen "Pysy poissa" -kyltin! Minulle se oli aidon rakkauden merkki.
Kaikilla meillä on näkymätön energiaraja, joka asettaa mukavuusalueen. Omanne määrittäminen ja siitä kertominen estää teitä valumasta kuiviin toisten vuoksi. Silloin läheisyys voi kukoistaa, vaikka olettekin tunteneet tukehtuvanne aiemmin. Mahdolliset kumppanit tai perheenjäsenet voivat tuntua tunnevampyyreilta, silloin kun ette tiedä, miten lähestyä henkilökohtaista tilakysymystä. Teidän on ehkä koulutettava toisia - tehtävä selväksi, että tässä ei ole kyse rakkaudettomuudesta heitä kohtaan. Kun voitte tehdä tämän, pystytte muodostaman kehittyviä ihmissuhteita.
Jos olet empaatikko tai jos tavalliset parisuhdeodotukset eivät sovi sinulle, voit käyttää seuraavia vihjeitä.
Määrittele henkilökohtainen tilatarpeesi - vinkkejä empaatikoille rentouteen ihmissuhteissa
Vihje 1: Mitä sanoa mahdolliselle kumppanille
Kun opettelet tuntemaan jotakuta, kerro hänelle, että olet herkkä ihminen ja tarvitset ajoittain hiljaista aikaa. Oikea kumppani ymmärtää, väärä ilmoittaa sinun olevan "yliherkkä" eikä kunnioita tarvettasi.
Selvitä itsellesi mieluisa nukkumistyyli
Perinteisesti parit nukkuvat samassa sängyssä. Jotkut empaatikot eivät kuitenkaan koskaan totu tähän - vaikka kuinka välittäisivät kumppanistaan. Se ei mitään henkilökohtaista, he vain tarvitsevat oman nukkumistilan. Puhu mieltymyksistäsi. Tunne joutumisesta "sänkyansaan" toisen kanssa saamatta hyvää yöllistä lepoa on kidutusta. Energiakentät sekoittuvat nukkumisen aikana, mikä voi ylistimuloida empaatikkoja. Keskustele siis vaihtoehdoista kumppanisi kanssa - erilliset sängyt, erilliset huoneet, nukkuminen yhdessä muutaman kerran viikossa. Koska ei-empaatikot voivat tuntea yksinäisyyttä nukkuessaan yksin, tee kompromissi, kun on mahdollista.
Vihje 3: Neuvottele tilatarpeestasiEipä sitten kaikki mahtunnutkaan..jatkoo
Vihje 3: Neuvottele tilatarpeestasi
Saatat olla innoissasi rakkaastasi, kunnes asutte yhdessä. Kokeile luovia elinolosuhteita, ettei kodistasi tule vankila. Hengitystilaa on pakko olla. Kysy itseltäsi: "Mitkä tilajärjestelyt ovat optimaaliset?" Paikka mihin vetäytyä, vaikka se olisi vain varastohuone? Osiin jaettu huone? Erilliset kylpyhuoneet? Erilliset talot? Minä pidän mieluiten oman makuu/työhuoneen, mihin vetäytyä. Näen kaunetta myös erillissiivissä tai vierekkäisissä asunnoissa, jos siihen on varaa. Tästä syystä: keskustelut, tuoksut, yskiminen, liikkuminen voivat tuntua tunkeilevilta. Vaikka kumppanini "värähtelyt" ovat yleviä, joskus olen mieluummin tuntematta niitä - vaikka ne vain leijuisivat lähelläni. En ole vain nirso - kyse on hyvinvoinnin ylläpitämisestä, jos asun jonkun kanssa.
Vihje 4: Matkusta viisaasti
Matkustaessasi jonkun kanssa saatat myös haluta erillistä tilaa. On seurani romanttista tai ei, minulla on aina viereinen huone, jossa on oma kylpyhuone. Jos huoneen jakaminen on ainoa vaihtoehto, lakanan ripustaminen huoneen jakajaksi auttaa. "Poissa näkyvistä" saa sydämen tulemaan rakastavammaksi.
Vihje 5: Ota säännöllisiä minitaukoja
Empaatikot tarvitsevat omaa lepoaikaa kasatakseen itsensä. Jo pieni "pakeneminen" estää tunneylikuorman. Vetäydy viideksi minuutiksi kylpyhuoneeseen ovi suljettuna. Kierrä kortteli. Lue eri huoneessa. Eräs potilas kertoi poikaystävälleen: "Minun on häivyttävä hiljaiseen huoneeseen kymmeneksi minuutiksi juhlista, vaikka minulla olisi hauskaakin" - itsestään välittämisen muoto, mitä mies kunnioittaa.
Vastaanotollani olen nähnyt tämän luovan lähestymistavan pelastavan avioliittoja ja tekevän jatkuvasta läheisyydestä turvallisen tuntuista myös tunneherkille (kaikenikäisille) ihmisille, jotka ovat olleet yksinäisiä ja joilla ei ole aiemmin ollut pitkäaikaista kumppania. Kun pystytte ilmaisemaan tarpeenne, tunnevapaus suhteissanne on mahdollinen.
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen. - KokemustaOn---
Tuota tuota...
Ihan käytännön syistä joku voi tarvita enemmän tilaa kuin toinen. Opiskelu ei esim. useinkaan onnistu jos on kaiken aikaa joku läsnä. Samoin joku voi tehdä kotona töitä tai etätöitä esim. kirjoittaa kirjaa. Tämäkään harvoin onnistuu jos siinä läsnä on kaiken aikaa toinen. Kolmas voi haluta joogata tai kuunnella musiikkia. Neljännellä voi olla niin hektinen, ylisosiaalinen, kuormittava työ, että kotona kaipaa rauhaa ja lepoa. Viidennellä työt tulevat kotiin ja pitää olla jatkuvasti läsnä puhelimen päässä.
On ihmisiä, jotka ovat sairaalloisen läheisriippuvaisia ja takertuvia. Tällainen ihminen ei anna sinun harrastaa, tavata ystäviä, opiskella saati käydä töissä. He vaativat koko elämäsi ja huomiosi. Tällainen tilanne johtaa ennemmin tai myöhemmin eroon.
Romanttisen kumppanin löytyminen ei ole niin helppoa. Ei voi valita ja tilata sitä romanttisinta kumppania. Ei voi päättää, että nyt minä rakastun. Toiset rakastuvat palavasti kohtalon oikusta heihin, joita ei voi saavuttaa syystä tai toisesta ja toisaalta tarjolla on paljon ihmisiä, jotka eivät vaan "kolahda" sillä tavoin. Sitten jäljelle jää vaihtoehdot, ollako onnellisena yksin vai onnettomana parisuhteessa. Toisilla työt, opiskelut ja harrastukset täyttävät kaiken elämän, että yksinkertaisesti ei jää aikaa parisuhteelle. On maksettava asunto/auto/talolainat ja muut laskut, on siis tienattava rahaa. Monesti kun käy naisten bileissä, on paljon ottajia, mutta kaikki tuntuvat enemmän tai vähemmän vääriltä, yksi tuntuu liian tyhmältä ja yksinkertaiselta, luonteet ja kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa, tuntuu, että se toinen ei ymmärtä sinua ollenkaan, toinen epätavallisen innokkaalta, kolmas liian epämääräiseltä ja neljäs ei vaan miellytä silmää, ei sitten millään, vaikka kuinka haluaisi ja vaikka kuinka olisi lesbo, viides liian kovakouraiselta ja väkivaltaiselta, kuudennella on vakava päihdeongelma jne.
Hakemalla hakien ei sitä "kolahtavaa" löydy, se tuntuu liian teennäiseltä ja väkinäiseltä. Ihastuminen ja rakastuminen tulee kuin salamana kirkkaalta taivaalta, ei sitä itse voi päättää. Sitten voi tietenkin aina valita lähteäkö suhteeseen sen laimeamman kanssa, koska ei halua jäädä yksin. Harvoin ne suhteetkaan säilyy lopun elämää, ikävä kyllä. Toiset ihastuvat ja rakastuvat harvemmin ja toiset ovat sellaisia tuuliviirejä, että... - Yksi_kyselijä
Kiitos sinullekin kommentista! Kirjoitit paljon tärkeää asiaa mm. tuosta tilan tarpeesta kotona. Meillä on juuri tuon tapaisia tarpeita eli teemme jonkin verran töitä ja opintoja kotona (minä selvästi enemmän) ja osittain hiljaisuuden sekä rauhan tarve liittyy siihen. Onneksi olemme samalla alalla (eri tehtävissä), joten ymmärrämme ehkä siksi vähän enemmän toistemme ammattien aiheuttamia tarpeita yms. Olemme molemmat ammatillisesti kunnianhimoisia, mutta emme mitenkään äärimmäisen kunnianhimoisia. Talousasioita emme ole kiristäneet äärimmilleen ja yhteinen koti toisi varmaan säästöäkin. Lapsettomina haluamme molemmat käyttää rahaa elämään tällä hetkellä, emmekä vain säästä kaikkea vanhuuden varalle ja lasten perinnöiksi. Meillä on siis ihana tilanne, kun on niin paljon yhteisiä arvoja ja päämääriä. Meillä on paljon erojakin, kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitin, mutta uskoisin että voisimme vielä paljon hitsautua yhteen ja jopa kyetä perustamaan yhden yhteisen kodin, jossa olisi sopivasti tilaa molemmille sekä arjenpyöritys yhdessä tasapuolisesti jaettu.
Minun ystäväni ovat pääosin heteroita - miehiä ja naisia - kun taas naisystäväni lähimmät ystävät ovat lesboja. Minä olen siis bi ja löytänyt sen puolen itsestäni aika myöhään. Naisystäväni on ehkä toivonut minun muuttuvan lesboksi tai ainakin ns. vaihtavan entiset ystäväni lesboystäviin. Kipuilemme molemmat erilaisuuksiemme kanssa, mutta kaipa niiden ongelmien yli täytyy vaan jotenkin päästä yli ja kasvaa tiiviimmin yhteen. Heteroystäväni ehdotti jo meille erilaisia työkaluja kuten Aarrekarttaa. Onko se joillekuille tuttu juttu? Toinen ehdotti SWOT-analyysiä. Eli apuvälineitä löytyy, jos töitä yhteiselämän eteen haluaa tehdä :-)
Kirjoitit ihan pikein tuosta parin löytämisen vaikeudesta. Olen ollut pitkään sinkkuna, enkä enäå oikein odottanutkaan ketään näin rakasta löytäväni. Ajattelin sen olevan todellinen sattumien sattuma, jos niin käy. Sitä ennen olen siis puoliaktiivisesti etsinyt kumppania. Aktiivisemman etsinnän lopetettuani keskityin omaan elämään ja sitten kumman kyllä minua lähestyttiin ensin kiinnostavan miehen ja kuukausia myöhemmin kiinnostavan naisen taholta. Naiseen ihastuminen kävi fyysisesti helposti, mutta psyykkisesti prosessi oli todella vaikea, koska en ollut aiemmin naisen kanssa seurustellut. Kumppanini oli jo salassa ihastunut minuun kuukausien ajan ja hän oli tutustunut minuun yhteisissä kuvioissa mm. ihastumisensa pohjalta asioita kysellen ja myös yhteisiä ystäviämme haastatellen. Minulle asian todellinen laita paljastettiin vasta pitkähkön ajan päästä, joka oli raju ja pysäyttävä kokemus. Koin aluksi ihastusta, mutta olin myös valmis jättämään homman sikseen. Olin myös loukkaantunut siitä, että selkäni takana oli juonittu ja mm. työrooliani oli käytetty hyväksi tietojen kalasteluun. Toisaalta tajusin, että nykyinen naisystäväni oli hyvin hankalassa tilanteessa erilaisten ns. sääntöjen vankina ja lisäksi hän oli silloin työelämän osalta kaapissa. Minä kuitenkin tarvitsin niin paljon ajatteluaikaa ja tilaa, että toinen osapuoli meinasi todella hermostua. Meidän alkutaival ei siis ollut ollenkaan helppo eikä varmaan myöskään lesborintamalla yleinen. Siis törmäsimme työmaailmassa toisen eläessä kaappilesbon ja toisen heterosinkun elämää! Vähitellen kuitenkin suhde käynnistyi, tutustuminen eteni ja rakkaus kasvoi. Nyt olemme mielestäni kovinkin onnellinen pari ja suhteemme on myös kovin henkisesti antoisa sekä "helppo". Emme juuri riitele emmekä kinaa. Tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme pidempään. Ajatukset monista asioista menevät yksiin jne.
En missään nimessä ole vielä valmis muuttamaan yhteen, mutta nyt olen alkanut, että se olisi mahdollista, jos se toteutettaisiin ns. oikein. Olisi kyllä ihana herätä samasta sängystä, pussailla heti aamulla, jakaa arjen kuulumiset kasvokkain joka päivä, jakaa arjen pyöritys, köllötellä illalla yhdessä sohvalla, nauttia seksistä säännöllisesti ilman yövierasjärjestelyitä ja nukkua kylkikyljessä öisin. Löydän siis yhdessä asumisesta paljon etujakin, vaikka mm. oman rauhan ja vapauden (mm. aikataulu, ravinto) menettäminen mietityttää kovasti. Tiedän, että joutuisin voimakkaamman terveysterrorismin kohteeksi, jos asuisimme samassa kodissa ja käyttäisimme samaa jääkaappia, mutta ymmärrän kyllä, että sen tavoitteena olisi saada minut voimaan entistä paremmin. Yhtenä hidasteena tässä on siis oma mukavuudenhaluni, laiskuuteni ja mukavuusalueella köllöttely. Olen sinkkuna tottunut elämään niin, ettei ketään toista tarvitse kotona ottaa huomioon. - KokemustaOn---
Yksi_kyselijä kirjoitti:
Kiitos sinullekin kommentista! Kirjoitit paljon tärkeää asiaa mm. tuosta tilan tarpeesta kotona. Meillä on juuri tuon tapaisia tarpeita eli teemme jonkin verran töitä ja opintoja kotona (minä selvästi enemmän) ja osittain hiljaisuuden sekä rauhan tarve liittyy siihen. Onneksi olemme samalla alalla (eri tehtävissä), joten ymmärrämme ehkä siksi vähän enemmän toistemme ammattien aiheuttamia tarpeita yms. Olemme molemmat ammatillisesti kunnianhimoisia, mutta emme mitenkään äärimmäisen kunnianhimoisia. Talousasioita emme ole kiristäneet äärimmilleen ja yhteinen koti toisi varmaan säästöäkin. Lapsettomina haluamme molemmat käyttää rahaa elämään tällä hetkellä, emmekä vain säästä kaikkea vanhuuden varalle ja lasten perinnöiksi. Meillä on siis ihana tilanne, kun on niin paljon yhteisiä arvoja ja päämääriä. Meillä on paljon erojakin, kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitin, mutta uskoisin että voisimme vielä paljon hitsautua yhteen ja jopa kyetä perustamaan yhden yhteisen kodin, jossa olisi sopivasti tilaa molemmille sekä arjenpyöritys yhdessä tasapuolisesti jaettu.
Minun ystäväni ovat pääosin heteroita - miehiä ja naisia - kun taas naisystäväni lähimmät ystävät ovat lesboja. Minä olen siis bi ja löytänyt sen puolen itsestäni aika myöhään. Naisystäväni on ehkä toivonut minun muuttuvan lesboksi tai ainakin ns. vaihtavan entiset ystäväni lesboystäviin. Kipuilemme molemmat erilaisuuksiemme kanssa, mutta kaipa niiden ongelmien yli täytyy vaan jotenkin päästä yli ja kasvaa tiiviimmin yhteen. Heteroystäväni ehdotti jo meille erilaisia työkaluja kuten Aarrekarttaa. Onko se joillekuille tuttu juttu? Toinen ehdotti SWOT-analyysiä. Eli apuvälineitä löytyy, jos töitä yhteiselämän eteen haluaa tehdä :-)
Kirjoitit ihan pikein tuosta parin löytämisen vaikeudesta. Olen ollut pitkään sinkkuna, enkä enäå oikein odottanutkaan ketään näin rakasta löytäväni. Ajattelin sen olevan todellinen sattumien sattuma, jos niin käy. Sitä ennen olen siis puoliaktiivisesti etsinyt kumppania. Aktiivisemman etsinnän lopetettuani keskityin omaan elämään ja sitten kumman kyllä minua lähestyttiin ensin kiinnostavan miehen ja kuukausia myöhemmin kiinnostavan naisen taholta. Naiseen ihastuminen kävi fyysisesti helposti, mutta psyykkisesti prosessi oli todella vaikea, koska en ollut aiemmin naisen kanssa seurustellut. Kumppanini oli jo salassa ihastunut minuun kuukausien ajan ja hän oli tutustunut minuun yhteisissä kuvioissa mm. ihastumisensa pohjalta asioita kysellen ja myös yhteisiä ystäviämme haastatellen. Minulle asian todellinen laita paljastettiin vasta pitkähkön ajan päästä, joka oli raju ja pysäyttävä kokemus. Koin aluksi ihastusta, mutta olin myös valmis jättämään homman sikseen. Olin myös loukkaantunut siitä, että selkäni takana oli juonittu ja mm. työrooliani oli käytetty hyväksi tietojen kalasteluun. Toisaalta tajusin, että nykyinen naisystäväni oli hyvin hankalassa tilanteessa erilaisten ns. sääntöjen vankina ja lisäksi hän oli silloin työelämän osalta kaapissa. Minä kuitenkin tarvitsin niin paljon ajatteluaikaa ja tilaa, että toinen osapuoli meinasi todella hermostua. Meidän alkutaival ei siis ollut ollenkaan helppo eikä varmaan myöskään lesborintamalla yleinen. Siis törmäsimme työmaailmassa toisen eläessä kaappilesbon ja toisen heterosinkun elämää! Vähitellen kuitenkin suhde käynnistyi, tutustuminen eteni ja rakkaus kasvoi. Nyt olemme mielestäni kovinkin onnellinen pari ja suhteemme on myös kovin henkisesti antoisa sekä "helppo". Emme juuri riitele emmekä kinaa. Tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme pidempään. Ajatukset monista asioista menevät yksiin jne.
En missään nimessä ole vielä valmis muuttamaan yhteen, mutta nyt olen alkanut, että se olisi mahdollista, jos se toteutettaisiin ns. oikein. Olisi kyllä ihana herätä samasta sängystä, pussailla heti aamulla, jakaa arjen kuulumiset kasvokkain joka päivä, jakaa arjen pyöritys, köllötellä illalla yhdessä sohvalla, nauttia seksistä säännöllisesti ilman yövierasjärjestelyitä ja nukkua kylkikyljessä öisin. Löydän siis yhdessä asumisesta paljon etujakin, vaikka mm. oman rauhan ja vapauden (mm. aikataulu, ravinto) menettäminen mietityttää kovasti. Tiedän, että joutuisin voimakkaamman terveysterrorismin kohteeksi, jos asuisimme samassa kodissa ja käyttäisimme samaa jääkaappia, mutta ymmärrän kyllä, että sen tavoitteena olisi saada minut voimaan entistä paremmin. Yhtenä hidasteena tässä on siis oma mukavuudenhaluni, laiskuuteni ja mukavuusalueella köllöttely. Olen sinkkuna tottunut elämään niin, ettei ketään toista tarvitse kotona ottaa huomioon.Realistisesti ajatellen ihastukset ja rakastumiset eivät läheskään aina johda minkäänlaiseen suhteeseen, ei vaikka tunne olisi molemminpuolinen, kuka mistäkin syystä. Suhde taas ei välttämättä ollenkaan johda yhteisasumiseen tai avioliittoon. Puolet heteroliitoista päättyy ennemmin tai myöhemmin, lesbo-ja homosuhteetkin useimmiten päättyvät jossain vaiheessa, vaikka kuinka haluaisi uskotella, että homoseksuaalisuhteissa asiat olisi paremmin. Itse olen sitä mieltä, että homoseksuaalisuhteet ovat keskimäärin jopa lyhyempiä kuin heteroilla ellei sitten kelpuuta kumppaniksi lähes ketä ja mitä tahansa.
Itse neuvoisin riisumaan ne pinkit lasit silmiltä ja katseleman asiaa realistisesti eikä vain vaaleanpunaisen hötön lävitse. Jos tulee riitaa tai ero, toinen tai molemmat voivat jäädä asunnottomiksi tai jää ylisuuret asumiskustannukset tai lainat yhden ihmisen hartioille. Taloa on vaikea myydä jos se on syrjäseudulla, siinä todetaankin hometta tai voi jäädä kahden asunnon loukkuun. Se voidaan myös joutua myymään reilusti alihintaan. Muuttaminen aina maksaa eikä se ole välttämättä mitenkään helppoa henkisestikään. Vuokra-asuntoakaan ei välttämättä saa helpolla tai ainakaan juuri halutusta sijainnista ja halutuilla mukavuuksilla. Pelkällä ihastumisen tai rakastumisen tunteella ei pitäisi tehdä noin suuria päätöksiä vaan pikkasen edes käyttää sitä järkeä. - Ninnukka_
KokemustaOn--- kirjoitti:
Realistisesti ajatellen ihastukset ja rakastumiset eivät läheskään aina johda minkäänlaiseen suhteeseen, ei vaikka tunne olisi molemminpuolinen, kuka mistäkin syystä. Suhde taas ei välttämättä ollenkaan johda yhteisasumiseen tai avioliittoon. Puolet heteroliitoista päättyy ennemmin tai myöhemmin, lesbo-ja homosuhteetkin useimmiten päättyvät jossain vaiheessa, vaikka kuinka haluaisi uskotella, että homoseksuaalisuhteissa asiat olisi paremmin. Itse olen sitä mieltä, että homoseksuaalisuhteet ovat keskimäärin jopa lyhyempiä kuin heteroilla ellei sitten kelpuuta kumppaniksi lähes ketä ja mitä tahansa.
Itse neuvoisin riisumaan ne pinkit lasit silmiltä ja katseleman asiaa realistisesti eikä vain vaaleanpunaisen hötön lävitse. Jos tulee riitaa tai ero, toinen tai molemmat voivat jäädä asunnottomiksi tai jää ylisuuret asumiskustannukset tai lainat yhden ihmisen hartioille. Taloa on vaikea myydä jos se on syrjäseudulla, siinä todetaankin hometta tai voi jäädä kahden asunnon loukkuun. Se voidaan myös joutua myymään reilusti alihintaan. Muuttaminen aina maksaa eikä se ole välttämättä mitenkään helppoa henkisestikään. Vuokra-asuntoakaan ei välttämättä saa helpolla tai ainakaan juuri halutusta sijainnista ja halutuilla mukavuuksilla. Pelkällä ihastumisen tai rakastumisen tunteella ei pitäisi tehdä noin suuria päätöksiä vaan pikkasen edes käyttää sitä järkeä.Kirjoitit: "Itse olen sitä mieltä, että homoseksuaalisuhteet ovat keskimäärin jopa lyhyempiä kuin heteroilla ellei sitten kelpuuta kumppaniksi lähes ketä ja mitä tahansa."
Ovatko homoseksuaalisuhteet keskimäärin lyhyempiä kuin heterosuhteet? Tunnen jonkun verran homoja ja läheinen homoystäväni kertoi avoimesti useimpiin homosuhteisiin ns. kuuluvasta vieraissa käymisestä minkä lisäksi olen nähnyt osalla parien vaihtuvan aika usein. Naisparien osalta kokemukseni ovat puolestaan ihan erilaisia. Tuntemani naisparit ovat olleet ikuisuuksia yhdessä ja suhteet vaikuttavat jopa sementoituneen pysyviltä. Ovatko minun tuntemani naisparit jotenkin poikkeavia? - KokemustaOn---
Ninnukka_ kirjoitti:
Kirjoitit: "Itse olen sitä mieltä, että homoseksuaalisuhteet ovat keskimäärin jopa lyhyempiä kuin heteroilla ellei sitten kelpuuta kumppaniksi lähes ketä ja mitä tahansa."
Ovatko homoseksuaalisuhteet keskimäärin lyhyempiä kuin heterosuhteet? Tunnen jonkun verran homoja ja läheinen homoystäväni kertoi avoimesti useimpiin homosuhteisiin ns. kuuluvasta vieraissa käymisestä minkä lisäksi olen nähnyt osalla parien vaihtuvan aika usein. Naisparien osalta kokemukseni ovat puolestaan ihan erilaisia. Tuntemani naisparit ovat olleet ikuisuuksia yhdessä ja suhteet vaikuttavat jopa sementoituneen pysyviltä. Ovatko minun tuntemani naisparit jotenkin poikkeavia?Itse tiedän ja tunnen joitakin homo&lesbopareja. Lesbopareista pitkään olleet yhdessä on vain muutamia ja hekin käytännössä niitä, että on käyty useita vuosia vieraissa ja samalla pidetään sitä vakikumppania, koska yksinkään ei osata olla eli yksinolo vaatii paljon enemmän kuin yhdessäolo ja toisaalta taloudellisten syiden takia (asuminen halpaa, yhteistä omaisuutta). Loput lesbopareista on lyhyissä suhteissa, yhden illan jutuissa, pelkissä seksisuhteissa, juostaan vieraissa, valehdellaan, joko takerrutaan liikaa tai toinen äärilaita; ei osata tai uskalleta sitoutua, joko ollaan heti matkalaukun ja hammasharjan kanssa muuttamassa tai sitten pelätään liikaa itseä, omia tunteita, muita ihmisiä. Homopareista tiedän joitakin, jotka ovat olleet yhdessä, mutta loput kaikki säätävät yhden illan juttuja, harrastavat seksiä tuntemattomien kanssa, käyvät "purkamassa paineita" ja sitten tiedän todella paljon näitä kolmatta pyörää hakevia, polyamorisia ja lukemattoman määrän naimisissa olevia naisia ja miehiä, jotka haluavat säpinää tylsään elämään ja pönkittää omaa egoaan flirtillä, salasuhteella tms. tai pitävät sitä toista ikään kuin palkintopokaalina hyvästä työstä.
Heterotuttavista taas useampi on ollut vakaassa, useita vuosia tai vuosikymmeniä kestävissä suhteissa. - hallooooooooo
JapanJapan kirjoitti:
Nythän on muodissa se konmaritus. Voisitteko te konmarittaa kumpikin omat omaisuutenne ja miettiä, mitä tavaroita sinne yhteiseen kotiin otettaisiin vanhoista tavaroista sekä mitä hankittaisiin uutena? Samoilla periaatteilla voi kuulemma konmarittaa pankki- ja vakuutusasiat ynnä muut. En kyllä tiedä auttaako konmaritus kotitöiden jakamiseen tai ruokavalioeroihin.
Voi v%ttu konmaritus!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
V%ttu et sekin heteroämmien touhu sit mainittiin tällä palstalla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! - Zzxxccvv
KokemustaOn--- kirjoitti:
Itse tiedän ja tunnen joitakin homo&lesbopareja. Lesbopareista pitkään olleet yhdessä on vain muutamia ja hekin käytännössä niitä, että on käyty useita vuosia vieraissa ja samalla pidetään sitä vakikumppania, koska yksinkään ei osata olla eli yksinolo vaatii paljon enemmän kuin yhdessäolo ja toisaalta taloudellisten syiden takia (asuminen halpaa, yhteistä omaisuutta). Loput lesbopareista on lyhyissä suhteissa, yhden illan jutuissa, pelkissä seksisuhteissa, juostaan vieraissa, valehdellaan, joko takerrutaan liikaa tai toinen äärilaita; ei osata tai uskalleta sitoutua, joko ollaan heti matkalaukun ja hammasharjan kanssa muuttamassa tai sitten pelätään liikaa itseä, omia tunteita, muita ihmisiä. Homopareista tiedän joitakin, jotka ovat olleet yhdessä, mutta loput kaikki säätävät yhden illan juttuja, harrastavat seksiä tuntemattomien kanssa, käyvät "purkamassa paineita" ja sitten tiedän todella paljon näitä kolmatta pyörää hakevia, polyamorisia ja lukemattoman määrän naimisissa olevia naisia ja miehiä, jotka haluavat säpinää tylsään elämään ja pönkittää omaa egoaan flirtillä, salasuhteella tms. tai pitävät sitä toista ikään kuin palkintopokaalina hyvästä työstä.
Heterotuttavista taas useampi on ollut vakaassa, useita vuosia tai vuosikymmeniä kestävissä suhteissa.Olipa kurjia kokemuksia homoseksuaalisista parisuhteista. Minä tiedän monia pitkään kestäneitäkin suhteita, mutta en kiellä erojen melko suurta määrää. Mistä ne erot sitten johtuvat, siitä olisi mukava saada tarkempaa tietoa.
Olen samaa mieltä nimimerkin "Kokemusta on" kanssa siitä, ettei ihastumisen tai rakastumisen perusteella tule tehdä äkkinäisiä suuria päätöksiä esim. asumiseen liittyen. Alkuperäinen kirjoittaja mielestäni kuitenkin pohti ihan järkevällä tavalla yhteisasumiseen liittyviä asioita. Voidaanhan ensin seurustella ja rakentaa suhdetta erillään asuen pitkäänkin. Yhteiseen kotiin muuttaminen saattaa kuitenkin tulla ajankohtaiseksi jossain vaiheessa. Erityisesti unelma lasten hankkimisesta ajaa lesboja usein samaan kotiin, vaikka voihan lapsia kasvattaa eri kodeistakin käsin yhteishuoltajina. Ja vaikkei lapsiakaan olisi, niin joskus yhdessä asuminen vaan sopii naisparin elämään parhaiten. Minusta yhdessä asuminen ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys. Siinä mielessä olemme ehkä heteroita onnellisemmassa asemassa, että erillään asuminen lienee luontevampaa eikä sitä ehkä tarvitse yhtä paljon selitellä. Tosin asenteet muuttuvat! Ymmärsin alkuperäisen kirjoittajankin pohtivan, mitä vastata ihmisille, jos nämä alkavat udella mahdollisesta yhteenmuutosta. Jos yhteiseen kotiin päätetään tähdätään, niin kyllähän niin suuri elämänmuutos kannattaa toteuttaa ajan kanssa, jalat maassa ja järki päässä.
Minä haluaisin asua naisystäväni kanssa samassa asunnossa, jos suhde olisi hyvä ja vakaa sekä kestänyt riittävän pitkään. Yhdessä asumisen etuja olisivat arkinen läheisyys, arjen jakaminen ja sumplimisen & säätämisen vähäisyys. Olen kuitenkin tällä hetkellä sinkku, joten tämä on vain haaveilua. Olen pari kertaa seurustellut erillään asuen ja tiedän siihen liittyvän säätämisen. Jatkuvasti jompikumpi elää kassielämää, matkoihin menee paljon aikaa, tärkeitä tavaroita on väärässä paikassa, aikatauluja joudutaan sopimaan moneen kertaan, yhteiset asiat kuten yhdessä syöminen eivät ole mitenkään selviöitä, työ ja muu elämä saattaa kärsiä, tilanne voi aiheuttaa riitoja tai ainakin pinnan kiristymistä jne. Jos parisuhde perustuu lähinnä viikonloppujen yhdessä viettämiseen, niin tilanne lienee helpompi. Silloin kuitenkin viikolla helposti kulutetaan paljon aikaa puhelimessa. Näen kuitenkin erillään asumisessakin paljon etuja. Täällä on jo mainittu niistä monia.
- TyttisJaMä
Asuminen on hyvä ja tärkeä aihe. Tyttikseni kanssa pyöritään enimmäkseen lesboporukoissa joten kokemusta erilaisista asumiseen liittyvistä ongelmista ja eduista on paljonkin. Me muutettiin yhteen jo opiskelun loppuvaiheessa joten ei ollut vielä paljon elämäntavat silloin vakiintuneet. Vähitellen ne luonnostaan muodostui. Meillä yksi erityispiirre on, kun meille kaikki on yhteistä paitsi hammasharjat, passit, lompakot ja muutamat lääkkeet. Ollaan saman kokoisia, joten esimerkiksi samoja vaatteita pidetään . Vaatekaapit on yhteisiä, mutta toki meillä on vähän eri vaatteet lemppareita. Hajuvedet, shampoot, saippuat, rasvat, huulirasvat, kynsileikkurit, geelit kuten myös fillarit, tietokoneet, ruoat ja niin edelleen. Kaikki on yhteiskäytössä. Vastaillaan myös toistemme puhelimiin ja saadaan lukea kaikki viestit. Sängyssä ei ole vakipuolia kuten ei myöskään sohvalla. Pahjon kyhnytetään yhdessä. Jotkut ystävät tätä kadehtii, toiset pitävät kummallisena. Kengännumeroissa meillä on sen verran eroa, että kummallakin on omat kengät. Meillä on myös yhteiset ystävät ja harrastukset. Samassa ammatissakin toimitaan, mutta eri työpaikoissa ja usein eri vuoroissa, mikä sitten tuo sitä "omaa aikaa". Meillä kaikki on toiminut hyvin näin jo vuosia.
- Tavislesbo
Tiedän useitakin yhdessä asuvia naispareja. Enpä ole kuitenkaan hirveästi tullut miettineeksi juuri naisparin yhdessä asumiseen liittyviä juttuja. Poikkeavatko ne heteroiden tai miesparien yhdessä asumisista? Varmaan heteropareillakin on kinaa kotitöistä, jotka on saatettu jakaa hyvinkin edistyksellisesti. Tiedän esimerkiksi useita heteromiehiä, jotka kantavat päävastuun ruoanlaitosta. Minusta yhdessä asumisesta ei kannata tehdä mitään ihmeasiaa. Ihan tavallinen juttu se on. Tuolla ylempänä oli joku kopioinut tekstiä erillään nukkumisesta. Voin ottaa nukkumiseen kantaa vain omalta ja avokkini osalta ja toteanpa vaan, että outoa mielestämme olisi, jos emme nukkuisi samassa sängyssä keskenämme. Ymmärrän kyllä, että muilla voi olla toisin. Ihmetyttää vaan, kun näissä lesbokeskusteluissa otetaan niin usein esiin jotain harvinaisia tapauksia. Suurin osa meikäläisistä on monilta osin aivan tuikitavallisia ihmisiä, jotka eivät poikkea suomalaisten enemmistöstä muuten kuin seksuaalisen suuntautumisen osalta. Suurin osa niistä tavislesboista ei kylläkään roiku täällä keskustelupalstalla. Varmaan siitä johtuu oudot painotukset näissä keskusteluissa.
- Kaappilaiset
Minä ja seurustelukumppanini eletään kumpikin 80-90% kaapissa. Vähän ollaan ulkona, mutta kokonaan ei todellakaan. Yhteen muuttaminen olisi melkoinen ulostulo, vaikka eihän sitäkään tietenkään tarvitsisi kaikille julistaa. En oikeastaan tiedä, mitä hän ajattelee asiasta. Hän tuntuu joka toinen päivä haluavan tulla ulos ja joka toinen päivä pysyä kaapissa. Minä olen enemmän kaapissa pysymisen kannalla, vaikka toisaalta joskus pussaan häntä julkisella paikalla tai vastaavaa.
Voisipa sitä muuttaa yhteen ja silti pysyä kaapissa. Vaikka en kyllä tiedä, mikä siinä kaapista tulemisessa olisi pahinta. Pelkään kai työelämän ongelmia eniten.
Alkuperäiselle vinkki: Jos muuttaisin naisystäväni kanssa yhteen, niin totta kai oma kämppä/kämpät pyrittäisiin aluksi säilyttämään vuokraamalla ne. Minusta pitäisi ainakin olla sellainen 1-2 vuoden koeaika yhteisasumisessa. Sen jälkeen sitten varmaan voitaisiin hankkia vaikka kokonaan "uusi" yhteinen koti, josta pyrittäisiin rakentamaan yhteinen unelmien pesä. Näin minä ainakin ajattelen. - Tuutikki_
Alkuperäiselle ohjeeksi, että ei kannata rynnätä yhteiseen kotiin. Vuodenkin seurustelu on vielä aika tuore. Meidän suhteessa minä kaipaan enemmän yhteistä kotia kuin kumppani. Se tuntuu torjuvalta ja loukkaavalta. En uskalla enää oikein puhua aiheesta. Meillä on lesboystäviä ja kaikki pariskunnat asuvat yhdessä ja ovat kai onnellisia niin. En tiedä miksi kumppanini on vahvasti asiaa vastaan.
- Monarose
Voi Tuutikki! Kuulostaapa tutulta. Mulla oli sama tilanne pari vuotta sitten. Oltiin seurusteltu jo yli kolme vuotta, mutta yhteisen kodin perustamisesta ei voinut edes keskustella ilman riitaa. Kuitenkin meillä oli kuulemma ihana suhde ja kaikki kunnossa. Silloinen tyttöystäväni oli tosi tiukka niissä asioissa, jotka oli hälle tärkeitä. Ymmärrän sen toisaalta, muttei edes voitu keskustella!?! Mua harmitti tosi paljon ja tuntui ettei hän välitä musta oikeesti. Mulle kävi sitten niin, että päädyin kerran eksäni kanssa sänkyyn. En kertonut syrjähypystä, josta syntyi itse asiassa epäsäännöllinen seksisuhde. Se oli kauheaa, sillä mä olin aina ollut viimeseen asti pettämistä vastaan. Se vaan oli niin kauheaa, kun toinen koko ajan kaikille korosti, että meillä on upea suhde ja luottamus toisiimme. Häpeän vieläkin pettämistä enkä ole siitä kellekään puhunut. Se oli kai mulle lohtujuttu. Meidän välillä oli kuulemma niin täydellinen luottamus, ettei soiteltukaan kovin usein. Pettäminen ehkä liittyi pettymykseen eikä niinkään kostoon. Epäilin tyttöystäväni pettävän. Erottiin lopulta. Sen jälkeen lopetin seksisuhteen eksän kanssa, koska tunteet puuttui. Siitä lähtien oon ollut sinkku. Ainakin tää on rehellistä elämää ja voin tapailla ketä haluan. Oon samaa mieltä, että vuoden kestänyt seurustelu on nuori. Ei ole aikarajaa milloin voi muuttaa yhteen vaan kyse on suhteen laadusta. Jos keskustelu ei onnistu suhteessa on ongelma. Tuutikki, jos teidän suhde on muuten hyvä niin voihan erillään asua pysyvästikin. Jos kärsit suhteessa niin mieti onko järkevää pysyä siinä. Vaikka haluaisin löytää rakkaan en ainakaan voi nyt sinkkuna huonommin kuin seurustellessa.
- FredieF
Yhdessä asutaan ja se oli ihan selviö seurustelun alusta asti et siihen tähdätään. Ei kylläkään oltu kumpikaan enää silloin kaapissa. Erillään asuminen olisi todella outoa ellei olisi etäsuhteesta kyse. Suhteessamme parasta on ilta- ja aamuhellimiset sekä sylikkäin nukkuminen. Omat kämpät pistää mut aina miettimään, onko pari tosissaan seurustelun suhteen ja ovatko uskollisia. En silti käy tuomitsemaan. Kukin tyylillään.
- Foxxy_
Se että on seurustellut kauan toisen kanssa eikä halua muuttaa yhteen ei johdu siitä, että toinen pettää tai suhde ei ole vakava. Tosi hölmöä edes epäillä toisten suhteiden vakavuutta vain sen perusteella asuvatko he yhdessä vai ei.
En pysty muitten puolesta sanomaan, miksi he eivät halua asua yhdessä. Mutta sen tiiän, että jos seurustelen vakavasti ja toinen ehdottaa, että haluaisi muuttaa mun kanssa yhteen, harkitsisin sitä jonkin aikaa, mut todennäkösesti en haluaisi.
Oon sellanen tyyppi, et tarviin omaa tilaa ja paljon. Tiedän, etten kestä nähdä toisen naamaa koko ajan aivan sama kuka se toinen on. Sillä ei ole mitään väliä onko se kaveri tai tyttöystävä. Teen sellasia juttuja, jotka ärsyttää toista todella paljon. Ja tiedän, että ärsyynnyn, jos toinen tekee jotain sellaista mistä mä en tykkää.
Haluun tehä mun juttuja yksin omassa luolassa. Jos sitä on vaikee ymmärtää, niin voi, voi..
Tässä ketjussa yks ehdotti sitä, että yökyläily olisi hyvä vaihtoehto yhteen muuttamisen sijaan ja munkin mielestä se on todella hyvä idea AP tilanteelle. Kokeilkaa vaikka puolen vuoden ajan tai kauemmin yökyläilyä. Luulen että sen jälkeen saa paremman käsityksen toisesta ja siitä haluaako muuttaa toisen kanssa yhteen. - SissiB
Foxxy_ kirjoitti:
Se että on seurustellut kauan toisen kanssa eikä halua muuttaa yhteen ei johdu siitä, että toinen pettää tai suhde ei ole vakava. Tosi hölmöä edes epäillä toisten suhteiden vakavuutta vain sen perusteella asuvatko he yhdessä vai ei.
En pysty muitten puolesta sanomaan, miksi he eivät halua asua yhdessä. Mutta sen tiiän, että jos seurustelen vakavasti ja toinen ehdottaa, että haluaisi muuttaa mun kanssa yhteen, harkitsisin sitä jonkin aikaa, mut todennäkösesti en haluaisi.
Oon sellanen tyyppi, et tarviin omaa tilaa ja paljon. Tiedän, etten kestä nähdä toisen naamaa koko ajan aivan sama kuka se toinen on. Sillä ei ole mitään väliä onko se kaveri tai tyttöystävä. Teen sellasia juttuja, jotka ärsyttää toista todella paljon. Ja tiedän, että ärsyynnyn, jos toinen tekee jotain sellaista mistä mä en tykkää.
Haluun tehä mun juttuja yksin omassa luolassa. Jos sitä on vaikee ymmärtää, niin voi, voi..
Tässä ketjussa yks ehdotti sitä, että yökyläily olisi hyvä vaihtoehto yhteen muuttamisen sijaan ja munkin mielestä se on todella hyvä idea AP tilanteelle. Kokeilkaa vaikka puolen vuoden ajan tai kauemmin yökyläilyä. Luulen että sen jälkeen saa paremman käsityksen toisesta ja siitä haluaako muuttaa toisen kanssa yhteen.Siis täh? Eiks ap just kirjoittanu et ne on seurustelleet melkein vuoden ja vierailleet toistensa luona melko tasapuolisesti. Oonko mä ainoo perverssi joka ymmärsi et noi vierailut tarkoittaa myös tai lähinnä yökyläilyjä? Ja vastahan toi ap oli miettimässä yhteenmuuttoa eikä syöksymässä ottamaan yhteistä h&#vetin isoa asuntolainaa. Suurin osahan meistä asuu omissa kämpissään ja yökyläilee tyttiksen luona. Yhteiset kodit on homo-lesbopiireissä aika nuori ilmiö mut yleistyny kyllä kauheesti. Mä voisin asuu erillään tai yhdessä. Riippuu tyypistä. En kyllä välttis haluisi seurustella sellaisen kanssa jolla on ärsyttäviä tapoja kotonaan tai joka ei siedä kumppania luonaan pidempään. Mua ei normipiereskely tai röyhtäily haittaa ja kuorsaamisen takia voi käyttää korvatulppia. Musta seurusteluun kuuluu kompromissit ja sietäminen. Täytyy sietää itseään, toista ja mm. anoppia. Liian etäinen suhde voi olla pelkkä kaveruus tai panosuhde.
- EnnustajaEnna
Foxxy_ kirjoitti:
Se että on seurustellut kauan toisen kanssa eikä halua muuttaa yhteen ei johdu siitä, että toinen pettää tai suhde ei ole vakava. Tosi hölmöä edes epäillä toisten suhteiden vakavuutta vain sen perusteella asuvatko he yhdessä vai ei.
En pysty muitten puolesta sanomaan, miksi he eivät halua asua yhdessä. Mutta sen tiiän, että jos seurustelen vakavasti ja toinen ehdottaa, että haluaisi muuttaa mun kanssa yhteen, harkitsisin sitä jonkin aikaa, mut todennäkösesti en haluaisi.
Oon sellanen tyyppi, et tarviin omaa tilaa ja paljon. Tiedän, etten kestä nähdä toisen naamaa koko ajan aivan sama kuka se toinen on. Sillä ei ole mitään väliä onko se kaveri tai tyttöystävä. Teen sellasia juttuja, jotka ärsyttää toista todella paljon. Ja tiedän, että ärsyynnyn, jos toinen tekee jotain sellaista mistä mä en tykkää.
Haluun tehä mun juttuja yksin omassa luolassa. Jos sitä on vaikee ymmärtää, niin voi, voi..
Tässä ketjussa yks ehdotti sitä, että yökyläily olisi hyvä vaihtoehto yhteen muuttamisen sijaan ja munkin mielestä se on todella hyvä idea AP tilanteelle. Kokeilkaa vaikka puolen vuoden ajan tai kauemmin yökyläilyä. Luulen että sen jälkeen saa paremman käsityksen toisesta ja siitä haluaako muuttaa toisen kanssa yhteen.Tuollaiset suhteen epäilyt - siis ettei erillään asuvien parisuhde olisi vakava tai se sisältäisi pettämistä - liittyvät kyllä ihan kaikkiin parisuhteisiin. Lähinnähän ne ovat heterosuhteisiin liittyviä ennakkoluuloja ja sosiaalisia odotuksia suhteen virallistamisen sekä vakiinnuttamisen puolesta. Kun homoseksuaalisista suhteista on tullut hyväksytympiä ja yhteiskunnallisesti näkyvämpiä, vanhaa sosiaalista normia on alettu soveltaa homoseksuaalisiin suhteisiin. Eli sitä saa, mitä tilaa. Kun halutaan viestiä, että sateenkaariperheet ovat ihan tavallisia perheitä ja samaa sukupuolta olevien parien rakkaus on aivan samanlaista rakkautta kuin heteroillakin, niin pitäisi olla onnellinen tällaisten sosiaalisten normien ulottamisesta myös meihin vinoviettisiin.
Pientä merkkiä tosin on ollut ilmassa, että jotkut aiemmin homoseksuaalisille suhteille tyypillisemmät asiat, esimerkiksi erillään asuminen, lisääntyvät nykyään heteroseksuaalisissa suhteissa. Heteroparien erillään asumisista on ollut jotakin lehtijuttuja viime vuosina ja ovathan heterosinkkujen hedelmöityshoidot sekä heterokavereiden kesken lasten hankkiminen myös tällaisia uudehkoja yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Ennustan kuitenkin, että samaa sukupuolta olevilta pareilta aletaan yhteiskunnallisesti ja ko. henkilöiden lähipiireissä odottamaan heterosuhteille tyypillisiä asioita kuten kihlautumisia, avioitumisia, lapsia ja tietenkin myös sitä yhteisasumista. Uskon tämän trendin olevan huomattavasti voimakkaampi kuin tuo myöhemmin mainitsemani heterosuhteiden moninaistuminen. Tästä kehityksestä huolta pitää myöskin sateenkaarinuoriso, joka vaikuttaa olevan innoissaan syöksymässä suinpäin kaikenlaisiin heteroperinteisiin. Vaviskaa siis te vanhan koulukunnan lepakot - maailma ympärillänne muuttuu halusitte tai ette. - EnnustajaEnna
SissiB kirjoitti:
Siis täh? Eiks ap just kirjoittanu et ne on seurustelleet melkein vuoden ja vierailleet toistensa luona melko tasapuolisesti. Oonko mä ainoo perverssi joka ymmärsi et noi vierailut tarkoittaa myös tai lähinnä yökyläilyjä? Ja vastahan toi ap oli miettimässä yhteenmuuttoa eikä syöksymässä ottamaan yhteistä h&#vetin isoa asuntolainaa. Suurin osahan meistä asuu omissa kämpissään ja yökyläilee tyttiksen luona. Yhteiset kodit on homo-lesbopiireissä aika nuori ilmiö mut yleistyny kyllä kauheesti. Mä voisin asuu erillään tai yhdessä. Riippuu tyypistä. En kyllä välttis haluisi seurustella sellaisen kanssa jolla on ärsyttäviä tapoja kotonaan tai joka ei siedä kumppania luonaan pidempään. Mua ei normipiereskely tai röyhtäily haittaa ja kuorsaamisen takia voi käyttää korvatulppia. Musta seurusteluun kuuluu kompromissit ja sietäminen. Täytyy sietää itseään, toista ja mm. anoppia. Liian etäinen suhde voi olla pelkkä kaveruus tai panosuhde.
**Musta seurusteluun kuuluu kompromissit ja sietäminen. Täytyy sietää itseään, toista ja mm. anoppia. Liian etäinen suhde voi olla pelkkä kaveruus tai panosuhde.**
Toi ylempi on asiaa. Mulle kanssa sopii erillään tai yhdessä asuminen. Riippuu tyypistä, tai paremminkin meidän suhteesta. Mulle voisi aika nopeasti tulla välineellinen olo, jos mua tarvittaisiin tai siedettäisiin vain silloin kun toiselle sattuu sopimaan.
Mun mielestä on outoa, jos on täysin ehdoton vaihtoehtojen suhteen. Sekin on outoa, jos tyyppi on heti ryntäämässä vaihtamaan asumismuotoa. Tietty on sellaisia, joiden on ihan pakko asua yksin, mutta itse en varmaan sellaisen kanssa muustakaan syystä seurustelisi. Arvostan avoimuutta eri asioille ja niihin kuuluu myös asuminen.
On myös yhteisöasumista, joka on hitaasti kasvava trendi. - Chantellie
Foxxy_ kirjoitti:
Se että on seurustellut kauan toisen kanssa eikä halua muuttaa yhteen ei johdu siitä, että toinen pettää tai suhde ei ole vakava. Tosi hölmöä edes epäillä toisten suhteiden vakavuutta vain sen perusteella asuvatko he yhdessä vai ei.
En pysty muitten puolesta sanomaan, miksi he eivät halua asua yhdessä. Mutta sen tiiän, että jos seurustelen vakavasti ja toinen ehdottaa, että haluaisi muuttaa mun kanssa yhteen, harkitsisin sitä jonkin aikaa, mut todennäkösesti en haluaisi.
Oon sellanen tyyppi, et tarviin omaa tilaa ja paljon. Tiedän, etten kestä nähdä toisen naamaa koko ajan aivan sama kuka se toinen on. Sillä ei ole mitään väliä onko se kaveri tai tyttöystävä. Teen sellasia juttuja, jotka ärsyttää toista todella paljon. Ja tiedän, että ärsyynnyn, jos toinen tekee jotain sellaista mistä mä en tykkää.
Haluun tehä mun juttuja yksin omassa luolassa. Jos sitä on vaikee ymmärtää, niin voi, voi..
Tässä ketjussa yks ehdotti sitä, että yökyläily olisi hyvä vaihtoehto yhteen muuttamisen sijaan ja munkin mielestä se on todella hyvä idea AP tilanteelle. Kokeilkaa vaikka puolen vuoden ajan tai kauemmin yökyläilyä. Luulen että sen jälkeen saa paremman käsityksen toisesta ja siitä haluaako muuttaa toisen kanssa yhteen.Eikö teidän suhteet väljähdä, kun asutte erillään? Voivathan ne suhteet löystyä yhdessä asuenkin, mutta ainakin minulle fyysinen etäisyys toimii hitaana tunteiden sammuttajana. Olen aikoinaan ollut aika kiihkeässäkin suhteessa, jossa asuttiin erillään, mutta se oli aivan mahdotonta puhelinkyttäystä. Ei minulla riitä intoa roikkua tekstareiden, Skypen tai somen päässä kuin koira talutusnuorassa. Sitten taas jos ei olla yhteydessä päiväkausiin, niin ainakin itselleni saattaa ilmaantua lisäihastuksia aika helpostikin elämään. Nyt joku varmaan kommentoi, että voihan sitä soittaa kerran päivässäkin vaan, mutta se taas tuntuu ihan hirveän keski-ikäiseltä :-D... Vähän niinkun lääkkeet, nautitaan kerran päivässä aterian yhteydessä :-D!!!!! Onneksi olen sinkku niin ei tarvitse tällaisia stressata. Yhden illan jutut pitää mielen virkeänä ja kropan tyytyväisenä.
- Höpönlöpön---
Itse uskon, että jos suhde ei kestä erillään asumista tai edes pientä fyysistä välimatkaa niin oikeita tunteita ei ole eikä pariskuntaa ole tarkoitettu yhteen. Toisaalta jos ei kykene olemaan hetkeäkään yksin niin aika paha juttu. Eikä sitä ole pakko roikkua kaiken aikaa Skypessä, Twitterissä jne. Miten ne ihmiset ennen vanhaan ovat pärjänneet? :)
Oikea rakkaus kyllä kestää erillään asumisen ja pidemmätkin välimatkat. Kun kyse on aidoista tunteista ja on täysi luottamus kumppaniin niin aivan hyvin voi asua erillään. Kun oikeasti olet täysin rakastunut niin ei tule mieleenkään vilkuilla muita. Jotkut suhteet jopa kukoistavat kun on tarpeeksi omaa tilaa ja aikaa. Se ei suinkaan välttämättä kerro, etteikö tunnetta olisi.
Valtiovalta vaan haluaa saada ihmiset asumaan yhteen, jotta ei tarvitsisi maksaa tukia niin paljoa ja toisaalta on ihmisiä, jotka haluavat vapaamatkustaa, ostattaa ruoat kumppanilla ja maksattaa vuokrat/vastikkeet sun muut laskut kumppanilla. - MoneyTalks---
EnnustajaEnna kirjoitti:
Tuollaiset suhteen epäilyt - siis ettei erillään asuvien parisuhde olisi vakava tai se sisältäisi pettämistä - liittyvät kyllä ihan kaikkiin parisuhteisiin. Lähinnähän ne ovat heterosuhteisiin liittyviä ennakkoluuloja ja sosiaalisia odotuksia suhteen virallistamisen sekä vakiinnuttamisen puolesta. Kun homoseksuaalisista suhteista on tullut hyväksytympiä ja yhteiskunnallisesti näkyvämpiä, vanhaa sosiaalista normia on alettu soveltaa homoseksuaalisiin suhteisiin. Eli sitä saa, mitä tilaa. Kun halutaan viestiä, että sateenkaariperheet ovat ihan tavallisia perheitä ja samaa sukupuolta olevien parien rakkaus on aivan samanlaista rakkautta kuin heteroillakin, niin pitäisi olla onnellinen tällaisten sosiaalisten normien ulottamisesta myös meihin vinoviettisiin.
Pientä merkkiä tosin on ollut ilmassa, että jotkut aiemmin homoseksuaalisille suhteille tyypillisemmät asiat, esimerkiksi erillään asuminen, lisääntyvät nykyään heteroseksuaalisissa suhteissa. Heteroparien erillään asumisista on ollut jotakin lehtijuttuja viime vuosina ja ovathan heterosinkkujen hedelmöityshoidot sekä heterokavereiden kesken lasten hankkiminen myös tällaisia uudehkoja yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Ennustan kuitenkin, että samaa sukupuolta olevilta pareilta aletaan yhteiskunnallisesti ja ko. henkilöiden lähipiireissä odottamaan heterosuhteille tyypillisiä asioita kuten kihlautumisia, avioitumisia, lapsia ja tietenkin myös sitä yhteisasumista. Uskon tämän trendin olevan huomattavasti voimakkaampi kuin tuo myöhemmin mainitsemani heterosuhteiden moninaistuminen. Tästä kehityksestä huolta pitää myöskin sateenkaarinuoriso, joka vaikuttaa olevan innoissaan syöksymässä suinpäin kaikenlaisiin heteroperinteisiin. Vaviskaa siis te vanhan koulukunnan lepakot - maailma ympärillänne muuttuu halusitte tai ette.Jos asuu vuokralla, on työtön/osa-aikatyötön/vähätuloinen tms. tai opiskelee niin on halvempaa muuttaa erillisiin osoitteisiin eli tukia jää enemmän käteen. Pätee niin hetero- kuin homopareihin. Sillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Näin simppeliä. Raha puhuu.
- Kriisinsiemenet
Höpönlöpön--- kirjoitti:
Itse uskon, että jos suhde ei kestä erillään asumista tai edes pientä fyysistä välimatkaa niin oikeita tunteita ei ole eikä pariskuntaa ole tarkoitettu yhteen. Toisaalta jos ei kykene olemaan hetkeäkään yksin niin aika paha juttu. Eikä sitä ole pakko roikkua kaiken aikaa Skypessä, Twitterissä jne. Miten ne ihmiset ennen vanhaan ovat pärjänneet? :)
Oikea rakkaus kyllä kestää erillään asumisen ja pidemmätkin välimatkat. Kun kyse on aidoista tunteista ja on täysi luottamus kumppaniin niin aivan hyvin voi asua erillään. Kun oikeasti olet täysin rakastunut niin ei tule mieleenkään vilkuilla muita. Jotkut suhteet jopa kukoistavat kun on tarpeeksi omaa tilaa ja aikaa. Se ei suinkaan välttämättä kerro, etteikö tunnetta olisi.
Valtiovalta vaan haluaa saada ihmiset asumaan yhteen, jotta ei tarvitsisi maksaa tukia niin paljoa ja toisaalta on ihmisiä, jotka haluavat vapaamatkustaa, ostattaa ruoat kumppanilla ja maksattaa vuokrat/vastikkeet sun muut laskut kumppanilla.Toi "valtiovalta vaan haluaa saada ihmiset asumaan yhteen, jotta ei tarvitsisi maksaa tukia niin paljoa" oli melkoista foliohattu päässä kirjoitettua salaliittohuttua. Tässä muutamia kysymyksiä, joihin ollaan törmätty erillisasumiskuvioissa.
Mietitäänpä esimerkiksi TULEVAISUUTTA.
- Onko erillään asuvien seurustelukumppaneiden tarkoitus ns. elää yhdessä ikuisesti? Vai onko kyseessä jonkinlainen toistaiseksi voimassaoleva (kunnes jotain parempaa ilmaantuu) suhde?
- Jos toiselle avautuu mielenkiintoinen mahdollisuus johonkin elämänmuutokseen, joka vaatii ulkomaille tai Suomessa yli 200km:n päähän muuttamista, seuraako kumppani perässä? Eli muuttaako seurustelukumppani vaikkapa Tampereelta Turkuun, ei tietenkään samaan asuntoon vaan eri asuntoon, muuttaen?
- Onko toinen vapaa muuttamaan yhteisöön tai soluun vai täytyykö tällaisiin asumisratkaisuihin olla kumppanin suostumus?
- Onko toinen vapaa muuttamaan itselleen miellyttävämpään asuntoon, jos se tarkoittaisi välimatkan kasvamista vaikkapa 20min matkasta 80min matkaksi?
- Onko toinen vapaa lähtemään vaikkapa 6 tai 12 kuukaudeksi ulkomaille vaikka sitten vapaaehtoistyöhön?
YHTEINEN AIKA vs. OMA AIKA.
- Erillään asuminen tarkoittaa monien työssäkäyvien osalta sitä, että arkena ei ehditä/jakseta tapaamaan. Tarkoittaako tämä sitä, että vapaa- ja lomapäivistä vietetään suuri osa yhdessä? Miten suurta osaa se tarkoittaisi esimerkiksi prosentuaalisesti viikonlopuista? Entä prosentuaalisesti lomapäivistä?
- Otetaanko lomat samoina aikoina?
- Saako kumppani matkustaa yksin? Entä matkakumppanien (vaikka nettipalveluista löytyvien) kanssa? Vai täytyykö kumppanilla aina olla joku siskon tai serkun kaltainen lapsenpiika mukanaan?
- Saako omaa vapaa-aikaa käyttää arkena miten tahtoo vai täytyykö toiselta saada lupa esimerkiksi bileisiin tai baariin menoon?
- Täytyykö raportoida ketä tapaa (esim. lounas eksän kanssa) vai voiko omaan asuntoon liittyvän "oman tilan" katsoa kattavan tällaiset pienet yksityiselämän jutut?
- Yritetäänkö arkena tavata?
- Yritetäänkö arkena harrastaa yhdessä (esim. sama kuntosali)?
- Miten paljon yhdessäoloon täytyy varata aikaa? Jos toinen haluaaa vaikka perustaa yrityksen, joka nielee käytännössä kaiken vapaa-ajan, sopiiko se?
KUMMASSA ASUNNOSSA yhteistä aikaa vietetään.
- Vietetäänkö aikaa tasapuolisesti molempien kodeissa? Vai vietetäänkö aikaa siellä, missä on paremmat mukavuudet? Vai vietetäänkö aikaa itsepäisemmän kotona?
- Kuka tekee kotityöt? Eli käy kaupassa, laittaa ruokaa, hoitaa tiskit jne.
- Kumpi määrää, jos tulee riitaa?
- Miten esimerkiksi ruokalaskut hoidetaan yhdessäolon ajalta? Entä kyläilijän matkakulut?
YHTEYDENPITO silloin, kun ollaan erillään.
- Millä tavalla?
- Kuinka usein?
- Vuorotellenko?
JUHLAPYHÄT.
- Vietetäänkö juhlapyhät yhdessä vai erikseen?
- Jos asiasta on erimielisyyttä, miten ongelma ratkaistaan?
SUHTEEN laatu.
- Koska kyseessä ei ole avoliitto, niin mikä olisi paras suhdemuoto: tapailu, seurustelu, kihlat, rekisteröity parisuhde, avioliitto, mikä?
- Sopiiko, että suhde pidetään kokonaan tai osin salassa muilta ihmisiltä?
- Sopiiko, että toinen elää tai molemmat elävät kaapissa?
- Saako sanoa kyselijöille, että on sinkku?
- Saako pitää Facebookin kaltaisessa mediassa statuksena "sinkku"?
- Saako käyttää netin deittipalveluita esimerkiksi niin, että etsii sieltä ystäviä?
- Ollaanko suhteessa avoimesti esimerkiksi niin, että molempien sukulaiset ja ystävät tietävät asiasta ja tuntevat kumppanin?
- Osallistuuko kumppani avecina esimerkiksi sukujuhliin ja muihin mahdollisiin tilaisuuksiin?
- Jos toinen järjestää juhlat, vaikkapa tuparit tai synttärit, osallistuuko kumppani aina automaattisesti niihin ns. avecin ominaisuudessa?
- Saako toinen majoittaa esimerkiksi couchsurfereita, ystäviä jne.? Siis niin, että majoittaja nukkuu vieraan kanssa samassa asunnossa ja seurustelukumppani nukkuu omassaan?
- Saako toinen vaikkapa ulkomailla yksin matkustaessaan majoittua esimerkiksi couchsurfarina yksityishenkilöiden koteihin?
- Onko myös toisen tietokone dokumentteineen, puhelin viesteineen ja some ainakin osan sisällön puolesta "omaan tilaan" rinnastettavaa yksityisomaisuutta? Eli saako toinen esimerkiksi pyörittää salaisia some-profiileja ja muita kumppanilta salattuja projekteja älylaitteillaan?
Tässä muutamia kysymyksiä, mutta olisihan näitä enemmänkin. En vastusta erillään asumista. Ihmettelen vaan siihen liittyviä ilmiöitä. Jokainen tietty tavallaan, mut näistä asioista olis hyvä olla avoimia jo suhteen alkumetreillä. Oon nähnyt jo monta kriisiä näistä. - Seliseliseli---
Juu juu. Kela haluaa, että pariskunnat muuttavat yhteen niin ei tarvitse maksella tukia.
- Foxxy_
SissiB kirjoitti:
Siis täh? Eiks ap just kirjoittanu et ne on seurustelleet melkein vuoden ja vierailleet toistensa luona melko tasapuolisesti. Oonko mä ainoo perverssi joka ymmärsi et noi vierailut tarkoittaa myös tai lähinnä yökyläilyjä? Ja vastahan toi ap oli miettimässä yhteenmuuttoa eikä syöksymässä ottamaan yhteistä h&#vetin isoa asuntolainaa. Suurin osahan meistä asuu omissa kämpissään ja yökyläilee tyttiksen luona. Yhteiset kodit on homo-lesbopiireissä aika nuori ilmiö mut yleistyny kyllä kauheesti. Mä voisin asuu erillään tai yhdessä. Riippuu tyypistä. En kyllä välttis haluisi seurustella sellaisen kanssa jolla on ärsyttäviä tapoja kotonaan tai joka ei siedä kumppania luonaan pidempään. Mua ei normipiereskely tai röyhtäily haittaa ja kuorsaamisen takia voi käyttää korvatulppia. Musta seurusteluun kuuluu kompromissit ja sietäminen. Täytyy sietää itseään, toista ja mm. anoppia. Liian etäinen suhde voi olla pelkkä kaveruus tai panosuhde.
"Musta seurusteluun kuuluu kompromissit ja sietäminen. Täytyy sietää itseään, toista ja mm. anoppia. Liian etäinen suhde voi olla pelkkä kaveruus tai panosuhde."
Tää vastaus tulee tosi myöhään.
Joo oon samaa mieltä, että kompromissit kuuluvat seurusteluun, mutta sitä on turha pakottaa toista asumaan yhdessä kumpaninsa kanssa, jos itse ei halua syystä tai toisesta.
Ja edelleenkin jos pariskunta eivät asu yhdessä, se ei ole sama asia kuin heidän suhde on vaan pano- tai kaverisuhde. Suhteessa osapuolet tietävät mikä heidän välinen suhde on ja jos eivät tiedä, niin voisivat keskustella siitä.
- KaksiLeijonaaMakaa
Asumiseen liittyy tämäkin :-) Nimittäin Etelä-Espoossa erään kerrostalon pohjakerroksessa asuu eräs lepakkopari. Pihalta näkyy suoraan heidän olohuoneeseen, jossa he usein loikoilevat sohvalla sylitysten telkkaa katsellen :-D Käyn siinä naapurissa aina välillä kylässä ja katson aina lepakkokotiin, että mikä siellä on meininki. Yleensä aina sylittelevät siinä sohvalla. Mun hetskukaverit nauravat näille lepakoille. Nauran minäkin. Lepakot ovat iältään ehkä 50-60v. Naurettaisiin varmaan samalla tavalla hetskuparillekin, jos vastaavalla tavalla "näyteikkunassa" aina sylittelisivät. Minä en varmaan pystyisi asumaan asunnossa, josta on suora näkymä pihalle tai kadulle. Ihanaa kuitenkin, että kyseinen pari saa nauttia toisistaan ja naapurin mukaan he ovat tykättyjä taloyhtiön väenkin keskuudessa.
- IhmeellistäEikö
Aika moni heterokin ostaa kalliin omakotitalon, mikä sijaitsee heti maan päällä ja olohuonekin todennäköisesti sijaitsee katutasossa. Ihmeellistä, eikö?
Joillekin se on jopa unelma.
Kyllä minäkin ottaisin tähän syliini sohvalleni jonkun ihanan naisen;) Olenhan ollut jo pitkään ilman naista, nuorempana oli huomattavasti enemmän sitä vipinää ja nykyään hieman seesteisempää. Ehkä näin hieman vanhempana ei lähde enää suhteeseen ihan kenen kanssa tahansa. En ainakaan minä. Leijona en kuitenkaan ole... - Olispaleijona
Mulla alkoi soida päässä Ultrabran Savanni nukahtaa.
"Olen usein vihannut sinua ja synkkiä päiviä jolloin
Olen usein inhonnut sinua ja tyhmiä päiviä jolloin
Paiskotaan kamoja
Potkitaan ovia
Toisaalta rakastan sitä hetkeä
Jolloin kaksi leijonaa
Makaa sängyssä raukeina..." - Höpsööntynyt__
Nuorempana en olis voinut kuvitella sohvalla sylikkäin makailua ja telkkarin tuijottelua. Olin koko ajan menossa ja liian levoton rauhoittumaan tv:n ääreen. Nyt olisi ihana käpertyä siihen oman kullan kainaloon. Mulla saattaisi kyllä olla tosi kova halu silitellä ja pussailla. Paikalleni rauhoittuessa nukahdan sohvalle aika herkästi. Toisaalta saattaisin myös tehdä käsitöitä kullan kyljessä istuen. Awwwwww.... Tämä on tietenkin täyttä fantasiaa, koska olen sinkku. Olen kyllä ihastunut, mutta en tiedä tuleeko siitä koskaan mitään... Kuvittelen meidät kuitenkin sohvaleijoniksi :) Ihana unelma!
- t-piippiip
Hyvää keskustelua. Tämä aihe on ollut tabu lesbopiireissä. Ainakin vanhempien lepakoiden ympyröissä. Tekisi mieli sanoa yksi t:llä alkava sana, mutten sano.
Olen aina sanonut, että ennen yhteenmuuttoa olisi hyvä viettää suhteen kaksivuotissynttärit. Joskus seurustelua omista asunnoista käsin tarvitaan jopa pidempään. Näin olen itse toiminut. Nyt meneillään hyvä avoliitto. Katsotaan joudutaanko jopa naimisiin, vaikka vaan lakimuutoksen kunniaksi :)- KotiniOnLinnani
Hyvää keskustelua tosiaan, mut ihmetyttää et tää aihe niin jakaa lepakot leireihin...
- Samasemuillakin
Ihan sama heteroillakin. Osa heteroista ei halua muuttaa yhteen, koska oma aika, käytännön järjestelyt, tilaa hengittää ja tai se tulee halvemmaksi. Osalla lesboista on vaan pakonomainen tarve muuttaa yhteen, koska "vihdoinkin voimme muuttaa yhteen", vaikka taloudellisesti se tulisi kalliimmaksi. Sitten taas on näitä, jotka haluavat toisen varjolla muuttaa lähemmäksi keskustaa, lähemmäksi kavereita tms. Heterot taas tilastoissa eroavat ja muuttavat erilleen, koska se on taloudellisesti järkevämpää, vaikka oikeasti seurustelevat. Toki heteroissakin on itsensä elättäjiä vailla olevia. Jokatapauksessa jos tulee ero, toinen tai molemmat jäävät työttömiksi, työkyvyttömiksi, pääsevät opiskelemaan tai jäävät leskeksi tilanne on eri kuin mitä muuttohetkellä. Toinen joutuu elättämään toista kuitenkin jos toisen tulot laskevat. Pelkällä hyvällä aatteella kun ei laskuja maksella.
- tulipahanmieleen
No se tosiaan on niin, että vuosi lesbosuhteessa vastaa seitsemää vuotta heterosuhteessa.
Heterot tuppaa siinä 7vuoden hujakoilla eroamaan.
Jos aloitaja pystyy viettämään kumppaninsa luona kaksiviikkoa, niin olen yllättynyt.
Luultavasti kumppani ei suostu samaan alottajan luona.
Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos halutaan asua erillään.- Höpsööntynyt__
Huhhuh :-/
Kuulostaapa rankalta...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 636353
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap254086Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2632506Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261990MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301478- 951326
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041097Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee541070Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.771016Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..39991